torstai 19. heinäkuuta 2018

Kuumassa meressä

Torstaina tuli vähän pika-aikataululla tarjous uittopuuhiin. Tietysti mukaan. Sain vielä hummankin paikalle niin helppo homma. Lämmintä oli taas kolmenkympin paikkeilla ja 5 hevosta mukana Äimiskällä.

Selkään pompatessa Hemppa ehdotti ravia. Ehkä siksi kun piti pompata vähän kauempaa kyytiin huonon lastauspaikoituksen takia. Kuski oli tässä vaiheessa siis mahallaan poikittain selässä. Sain kuitenkin himmattua ja kammettua kyytiin. Mennessä tarrasin riimunnaru-kauhukahvaan tiiviisti. Hemppa oli asiallisesti muttei kovin rento. Nyki ohjia.

Heti rannassa vastaan tuli raviheppa. Se ohitettiin ihanan helposti.

Mereen meni kavereiden perässä mutta jossain välissä taas jumahti muiden jumittelijoiden joukkoon. Ehdotteli peruuttelua ja omia suuntiaan. Säikkyi leviä, eri väristä pohjaa, aaltoja (onneksi vain pari) ja kelluvaa kakkaa. Kovin syvälle ei päästy enkä viitsinyt kovin lähteä komentelemaan. Mennessä muut jo muistelivat että monestiko tipuinkaan viimeksi (kerran, sitä edellisellä kahdesti). Ei kovin riemuisaa.

Ope ehdotti että käytäisiin ravaamassa ja laukkaamassa matalammassa vedessä. Mentiin sinne ponin kanssa ja jumiteltiin molemmat. Saatiin ravipätkiäkin, lähinnä Hemppa edeltä. Ohjautui kohti rantaa ja kauhisteli leviä. Takaisin päin ei mitään ongelmaa. Sitten humma rupesi jo tottumaan vesiympäristöön ja laukkakierros sujui paljon paremmin. Vauhdistahan tämä tykkää. Takaisin kavereita kohti ihanan hallitusti. Siinä roiskui märäksi.

Lopulta sain houkuteltua ensin itsekseni ratsun vähän syvemmälle. Lopulta kaverin perässä niin syvälle että selkäkin kastui. Hemppa olisi halunnut ravata tai laukata. En antanut. Enkä suvainnut omia suunnanvaihtoja. Hassu hevonen törisi ja örisi vedessä. Taisi lopulta olla ihan mukavaa.

Ihmiset kävivät vielä hevositta uimassa ja me saatiin Hempan kanssa laukata muiden heppojen ympäri rantavedessä. Pari ympyrää molempiin suuntiin ja nyt sujui jo hyvin. Toki yhä katseli jalkansa tarkkaan. Paluumatkalla autolle oli jo rento ratsu. Kuskin takapuoleen sattui puokin korkea säkä.

©Riikka

Ongelmia:
yhä keula välillä keveni vähän
ehdotteli suunnanmuutoksia
pelkäsi leviä, eri väristä pohjaa, aaltoja ja kakkaa
aikamoista jumittelua

Parannusta:
pysyin kyydissä (ei edes horjumisia)
ihanan lämmintä, vesikin
raviheppa ei aiheuttanut ongelmia
rentoutui loppua kohti
tykkäsi selvästi laukata

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora