tiistai 31. heinäkuuta 2012

Kouluvalkassa Easylla yksäreiden joukossa


Tänään pääsin pitkästä aikaa kunnon kouluvalkkaan. Oltiin Easyn kanssa yksäreiden joukossa. Siitä vähän miinusta että ratsukoita oli 5. Mielestäni vähän liikaa kun kahteen on tottunut. Opena oli perjantaiopeni ja valkka oli naapuritallin kentällä. Ekaa kertaa mulla siellä. Keli oli puolipilvinen +22. Mentiin hyvissä ajoin paikalle kuten kaikki muutkin ja käveltiin pitkin ohjin.

Open saapuessa alotettiin raviverkka. Tuli taas huutia liian pitkistä ohjista ja siitä ettei oo tasaista tuntumaa. Piti ajatuksen kanssa ruveta ratsastamaan pohkeella ohjalle. Aina kun unohdin niin palattiin siihen hepalle niin mukavaan ultrakevyeen ohjastuntumaan. Kulmat piti ratsastaa huolella. Oikeaan kierrokseen volteilla hepo väisti, sitä en aina huomannut. Volteilla oikeaan oli tekemistä ihan lopputunniksi asti. Kun käänsin ulkoavuilla niin hepo meinasi lähteä asettumaan ulos. Sisäpohkeen ympäri en sitä saanut. Hepo oli kuulemma myös hidas pohkeelle.

Alkutunnista mentiin 3-kaarista kumpaankin kierrokseen. Tässä vielä hain hepoa avuille eikä se ollut kovin pyöreä. Meno kuitenkin parani yllättävän nopeasti. Kun ratsu pyöristyi niin ope kehui ja ehdotti että seuraavaksi rupeaisin ratsastamaan ravia pomppuisammaksi ja takajalkoja paremmin töihin. Kerrankin huomasin erot itse. Mentiin kumpaankin suuntaan ja ratsu tasottui mukavasti. Lopuksi tehtiin kaarien sisään voltit. Sitten oli aika nostaa jalustimet kaulalle.

Seuraavana tehtävänä nostettiin pitkän sivun alusta vastalaukka ja ratsastettiin loivalla kaarteella kulman yli lyhyen sivun keskelle. Siinä raviin ja ravissa heti voltille. Ja seuraavalle sivulle sama juttu. Tämä meni yllättävän hyvin. Easy ei kaahotellut, tuli käsky jopa laukata tomerammin. Sain menoa jopa suoristettua ja siitä kehuja. Kovin suoralta ei tosin selkään edelleenkään tuntunut. Tätä mentiin useampi kierros kumpaankin suuntaan. Tuli vain pari stiplua, eli paljon odotettua paremmin. Ravikin tuli nopeasti haltuun. Parhaat siirtymiset tuli kun muistin ratsastaa siirtymän, pitää pohkeet tuntumalla ja hidastaa istunnalla. Silti joutui vetämään lisäksi.

Sitten alkoi puomien kanto kentälle. Vähän ihmettelin että mitäs loikkia tulee kunnes tajusin että niistä tulee opasteita. Jatkettiin kolmikaarisella, jota oli nyt puomit ja äksät merkkaamassa. Ope vähän varotteli että nyt tehtävä vaikeutuu. Kuvittelin että selvitään kunnes kuulin mitä tuleman pitää. Kolmikaarinen samassa laukassa pysyen, siten että keskimmäinen kaari mennään vastalaukassa. Voi kauhistus.

Alotettiin vasemmassa kierroksessa. Eipä onnistunut ekalla kerralla. Mutta toisellapa onnistui, vaikka hepo meni melko lujaa, kenossa ja kaula mutkalla. Sen jälkeen ei taas onnistunut vaan tuli ravin kautta vaihtoja. Saatiin 4 - 5 kertaa yrittää heti uudestaan muttei vastalaukka pysynyt. Mieluusti olisin sen toisenkin onnistumisen ottanut. Kummallisinta tässä oli se, että myötälaukan kanssa oli ongelmia. Monesti tuli kommenttia että takajalat ravaa. Voltilla se tuntuikin ihan kamalalta. Voltattiin välillä useampi voltti ja hepan jalat vaan mukelsi omiaan. Sitten piti jo huutaa apua. Rentoudu oli vastaus. Uusi nosto paransi monesti.

Oikeassa kierroksessa tuli melko lupaavia alkuja mutta sitten rikkoi ravin kautta myötälaukkaan. Lopulta sain ulkopohkeeni tukemaan tarpeeksi ja osasin kai olla vetämättä ulkoa liikaa. Tuntui että pienenpieni istunnan heilahdus rikkoo laukan. Vähän kaahottaen taidettiin edelleen mennä mutta hyvään suoritukseen saatiin lopettaa.

Loppuraveissa Easy liikkui kivasti ite eteen. En jaksanut ottaa jalustimia (enkä ollut saanut mielestäni tarpeeksi rääkkiä, ei ollut yhtään kuollut olo) niin kevensin loppuravit ilman jalustimia. Nyt sai luvan kanssa antaa pidempää ohjaa. Ihan tasainen hepo ei ollut mutta yllättävän matalana ja kuolaintuella pysyi.

Loppukäynnit käytiin maastossa. Lammelle vähän puljaamaan jalkoja viileäksi, minimäkitreenin ja tien kautta takas. Yllättävän kauan meni käynnissä. Matkan varrella oli tosin myös mörkö, eli puu oli kaatunut vähän tielle maastoesteen viereen. Aikamoista kyttäystä ja patistelua oli että siitä päästiin. Muuten mentiin pitkin ohjin mutta siinä Easy meinasi poistua takas lammelle. Kun päästiin tallille niin pahimmat hiet oli jo kuivuneet, pyyhkäisin vain kostealla harjalla satulan kohdan.

Ongelmia:
vasemman myötälaukan takajalkasähläys
vastalaukkakaarteet
ei ollut kuolemaksi

Parannusta:
tuli aika nopeasti melko hyväksi
hankala vastalaukkakaarre onnistui sentään kerran kumpaankin suuntaan
ei pahemmin heilutellut päätään

maanantai 30. heinäkuuta 2012

Easyn ja Elsan 3 kierrosta maastossa

Tänään oli Easyn kevyt päivä viikonlopun kenttäkisojen jälkeen. Ajattelin mennä joko maastoon tai kentällä ilman satulaa. Onneksi löytyi maastoseuraa taas Elsa-tammasta niin lähdettiin metsään. Keli oli ihanan lämmin, +25 ja puolipilvistä. Katselin ennusteesta että illalle ukkoskuuro ja paljon sadetta luvassa, sitä ennen liikkeelle siis.

Mentiin suurin osa matkasta käyntiä. Yritettiin pysyä Elsan perässä mutta välillä piti ottaa aina ravilla kiinni. Alkumatkasta Easy ravisteli päätään aika paljon. Mentiin pitkin ohjin. Korvahuppu ja ötökkämyrkyt jäi matkasta (eikä omasta mielestäni pahemmin ötököitä ollutkaan). Turpaverkkokin taisi olla jotenkin vinossa. Loppumatkasta hepo unohti ravistelun.

Käytiin joka kierroksella vähän puljaamassa lammella. Mentiin siis pienillä polunpätkillä höystettynä ihan perus pitkää ratsastuslenkkiä.

Takakaarteessa otettiin ravia. Elsasta lähti kunnon ravurivauhti ja Easya sai hoputtaa että pysyttiin vauhdissa. Välillä Easy fuskasi ja laukkasi. Ei tulisi ravuria siitä kun niin herkässä oli laukka. Sitten taas pitkät pätkät käyntiä ja seuraavallakin kierroksella ravia takakaarteessa. Nyt Easy rupesi jo innostumaan ja saatiin ravivauhdiksi parikymppiä. Nyt saatoin jo höllätä ohjista ja antaa hepan mennä omaa vauhtiaan. Väliin otti vähän laukkaspurttejakin. Olin mielissäni että hepan omat menohalut on tallella. Ei revitelty vaan hillitsin menon raville. Sitten jälleen välikäynnit. Vikan kierroksen ravit mentiin takakaarteessa toiseen suuntaan. Taas tuli pari laukkarikkoa mutta suht nopeasti Easy uskoi että nyt ravataan. Ja lammen ohi pitkät käynnit takaisin tallille.

Noin puolessa välissä reissua alkoi jyrinä. Ekan salaman näin tallin kulmalla. Hyvin ehti hepan silti huuhtoa ja hoitaa takaisin tarhaan ennen kuin sade alkoi. Kovin pitkään ei hepat tarhailusta nauttineet kun vettä rupesi tulemaan saavista ja ukonilma iski päälle. Pääsivät sitten nauttimaan päiväheinät talliin. Kotimatka meni vesiskootterilla :)

Ongelmia:
ei pysytty käynnissä Elsan vauhdissa
rikkoi ravista useampaan kertaan laukalle
alkumatkan päänravistelu

Parannusta:
oli tosi mukavaa

perjantai 27. heinäkuuta 2012

Siirtymiä vähän jännittyneellä Hassella


Tänään tuntia ei pitänytkään viime perjantain sijainen vaan tallin uusin ope, jonka opetuksessa olin nyt siis toista kertaa. Ratsuna taas toiveratsuni (jota en siis ole toivonut) Hasse. Aiheen sain tällä kertaa päättää. Pienen pohtimisen jälkeen päädyin siirtymiin. Ratsukoita tunnilla oli mukavasti vain 4. Sateiden takia (hiekka on liikkunut ja pettää reunoilta) ratsastettiin nyt useampi metri uran sisäpuolella.

Tarhasta hakiessa Hasse hörisi. Tiesi varmaan päiväkaurojen odottavan. Karsinassa käyttäytyi moitteettomasti. Tänään oli aika ottaa kannukset uusintatestiin. Nyt sujui ihan hyvin.

Alkuverkassa jo huomasin että Hasse ei ollut ihan helpoimmalla päällään. Olisi varmaan pitänyt jämyillä enemmän heti alkuun. Vasen pohje ei tainnut olla kunnolla läpi, sillä koko tunnin tuntui että vedän vasemmasta ohjasta ihan liikaa. Alkuraveissa ratsastettiin temmonmuutoksia. Itelle tuli sanomista että pidä ohjat tuntumalla, aseta ja taivuta kunnolla ja sisäpohje läpi. Ei saa antaa poikittaa ulos eli ulkopohje myös tuntumalla.

Siirtymät tehtiin ympyröillä. Alkuun tuli pieni teoria miksi kannattaa tehdä ympyrällä mutten tainnut kuunnella kovin tarkkaan. Meidän ympyrällä oli 2 heppaa. Aika itsenäisesti saatiin tehdä siirtymiä ravista käyntiin ja takas. Ope katsoi kerrallaan aina yhtä ratsukkoa. Ravi oli meille aika hankalaa eikä Hasse halunnut myödätä. Vähän piti taistella. Seuraavaksi siirryttiin ravista seis ja takas raviin. Nämä meni vielä vähän huonommin. Jotain teen väärin kun istunnasta ei hidastanut ja kun jouduin vetämään ohjista niin jokaikinen kerta turpa nousi ylös. Välissä yritin pysähdyksissä houkutella heppaa takas pyöreämmäksi. Ei taidettu kyllä takas ravillekaan päästä nätisti. Yllättävän kovasti piti pyytää ja lähti vähän laiskasti.

Sitten oli laukka-ravi -siirtymien vuoro. Hasse nosti laukat hyvin ja laukkasi rauhallisesti. Ei tosin laukassakaan kovin pyöreä ollut. Pahinta oli ravipätkät. Hidastin laukkaa ennen siirtymiä ja tuntui että paremmin ois irronnutkin lyhyttä laukkaa kuin ravia. Ravi oli sitten pää ylhäällä kaahotusta, jota joutu volteilla ottamaan useamman kierroksen takas jos halusi sen hallintaan. Monesti sitten vähän oikasin ja tyydyin siihen että se kuuntelee ja nostin uuden laukan. Mutta plussat hepalle taas että oli rauhallinen. Parhaimmat hetket laukassa tuli kun muistin rentoutua ja sain sillon erilailla istuttua hepan ympärille.

Loppuraveissa pysyttiin ravissa (ei poukkoillut laukkaan) mutta aikamoista kaahotusta oli taas tänään laukkojen jälkeen. Edelleen tuntui että joudun vetämään vasemmalta enemmän. Hitusen sain lopuksi venyttämään alas. Monta yritystä meni siihen kun Hassen keskittyminen herpaantui ja nousi pois tuntumalta.

Tämän tunnin perusteella tuli semmonen olo että Hassella ois kiva mennä itsenäisesti niin sais hinkutella vaikeita asioita omassa rauhassa just niin kauan että rupeaa sujumaan. Vois siinä joku tietenkin olla kommentoimassakin. Nyt tuntuu että omasta keskittymisestä osa menee muiden väistelyyn, pohtimiseen että montakohan yritystä ehtii vielä ottaa ja siihen että toista kierrosta pitäisi työstää enemmän tai mennä pätkä käynnissä muttei kehtaa sooloilla.

Ongelmia:
ravi oli tänään vähän vaikeaa
en saanut siirtymiä istunnalla
vasen kierros oli vaikeampi

Parannusta:
kun rentouduin istumaan niin parani
ope antoi mielestäni hyviä täsmäneuvoja

Suvi kuvasi pätkiä meidän lopputunnista, kiitos.

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Kaukana pyöreistä siirtymistä


Päädyin taas puolivahingossa Tallinmäelle mukaan. Anne ehti jo toivoa mulle Wandaa mutta ratsukseni osui Uuno (jonka Anne on jo testannut). Olin ihan mielissäni, kiva päästä kokeilemaan muitakin. Uteliaalla mielellä liikkeellä että mitä tunnista tulee tämän 6 v reippaan suokkiruunan kanssa. Ratsukoita tunnilla oli 3. Kelinä oli pilvinen +17 ja muutama pisara tuli vettä. Kaipasin isompaakin sadetta, sillä koko tunnin meitä seurasi kymmenien kärpästen lauma, joka häiritsi sekä heppaa että kuskia.

Tunnin aiheena oli muiden ratsastajien pyynnöstä siirtymät. Ope lisäsi siihen että harjotellaan pyöreitä siirtymiä. Kuulemma vaikeinta pyöreys on säilyttää siirtymissä sekä suuntaa vaihdettaessa. Tämä on Easyn kanssa tullut hyvin selvästi huomattua ravin ja oikean kierroksen kanssa. Uunon kanssa oikea kierros oli tuskainen. Käynnissä hepo liikkui kivasti itse eteen pitkin ohjin, ohjastuntumalla vähän hidasti. Ongelma oli taas etten kuullut kaikkia open ohjeita. Välillä hepo itsekseen hypähteli raville. Alkuun ravattiin vaikuttamatta, mulla oli ohjat erittäin hennosti käsissä. Oikeaan kierrokseen mentiin melko lujaa mutta vasempaan jo rauhottui.

Koko tunnin kuviona oli iso kahdeksikko. Päätyihin sai tehdä ympyröitä ja lävistäjillä vaihdettiin suuntaa. Käynnissä Uuno pyöristyi jotenkuten vasempaan kierrokseen. Oikea oli hyvin, hyvin hankala. Ope sanoi että sen kyllä saa pyöristymään kunhan sisäpohkeen saa ratsastettua läpi. Huonosti onnistui. Tuli sanomista että älä johda sisälle vaan pidä sisäkäsi kaulalla, käytä pikemminkin epäsuoraa ohjasotetta. Tässä vaiheessa ei raksuttanut että mikä se olikaan. (Wikipedia: ulkokättä siirretään sisäänpäin (eli hevosen säkää kohti) siirtämättä sitä kuitenkaan hevosen kaulan yli.) Ei tullut hyvää.

Ravissa ei helpottanut. Vasen kierros sujui jotenkin mutta oikea ei. Reippautta kyllä oli. Ope toivoi välillä pidempää ohjaa ja sanomista tuli että ohjat käy välillä löysinä vaikka hepo ei myötää. Joustavat kädet. Kun hepo sitten vielä puuhasteli jotain omiaan, karkasi lapa edellä ympyrältä ja heilutteli päätään (varmaan kärpästen takia) niin ope kommentoi että älä änkyröi. Ensin luulin että se sanoi sen hevoselle. Ite lähinnä istuin kyydissä ja ihmettelin että mitä hepo häärää. Kun tuli tarkennus että Uuno ei niskuroi niin loukkaannuin. Minkäs minä sille voin että mun kanssani puuhasi omiaan. Enkä edes komentanut sitä. Lopulta en oikein uskaltanut ratsastaa kun en tiennyt mitä tehdä ja sitten mentiin entistä enemmän päin honkia.

Alotettiin siirtymät käynti-ravi -siirtymillä. Jos ei ois pitänyt ajatella pyöreitä siirtymiä niin siitä ois saattanut tullakin jotain. Pyöreä siirtymä saatiin lähinnä vain sillon kun hepo hypähti itekseen raville. Kehuja tuli että tasapainoinen siirtymä. Huutelin takas että eikä ollut vaan ratsun oma päätös. Raville siirtyi helposti, oikeassa kierroksessa edelleen pää turhan ylhäällä ja rautakankena. Mutta istunnalla en saanut siirrettyä käyntiin. Aina piti vetää ja protestiksi lähes joka kerta hepo kiskoi multa ohjat käsistä.

Laukan sai nostaa käynnistä tai ravista. Uuno taisi tarjota laukkaakin jo ennen aikojaan. Jotain en taas osannut, sillä laukka tuntui aluksi hirmu kulmikkaalta. Luulin että tuli väärä tai ristilaukka. Mutta oikea se oli. Sentäs joka kerta nosti oikein. Mutta laukassa hepo juoksi pää pitkänä enkä saanut sitä lyhennettyä asialliseen raviin. Ravissa se nyki taas ohjat käsistä. En tykännyt. Hepo kuulemma osaa siirtyä laukasta käyntiinkin. Ei lohduttanut, sillä ite en saanut sen kanssa oikein mitenkään fiksuja siirtymiä. Tunnin aiheesta eli pyöreistä siirtymistä annan meille arvosanaksi 3.

Loppuraveissa vauhtia taas riitti. Keljutti eikä olisi huvittanut enää mikään. Päästin ensin ohjat löysälle ja annoin kiihdytellä menemään. Kommenttia tuli että pitäisi venyttää ohjastuntumaa vasten. Kuulin myös näitä ikuisesti kritisoimiani kommentteja että "ratsu pyöreämmäksi". Sitähän siinä jatkuvasti yritin, kertoisit vaan että miten. Vasemmassa kierroksessa onnistui sitten jotenkin, oikeassa ei yhtään. Lopuksi pelastauduin taas vasempaan kierrokseen että sain ottaa hyvässä kohdassa käyntiin.

Tästä tunnista jäi aikamoinen keljutus. Onnistuminen oli aika lähellä nollaa. Ei mennyt hyvin ja en joko kuullut tai ymmärtänyt korjausehdotuksia enkä saanut muutettua omaa ratsastustani kohti parempaa lopputulosta. Ja kun keljutti niin menin entistä enemmän lukkoon, joka ei ainakaan paranna ratsastusta. Saatiinkohan me edes kehuja mistään? Taas yksi suokki, jonka kanssa kemiat ei kohdanneet. Epäselväksi jäi että ratsastinko liian hellästi, muuten vaan väärin vai mikä meni pieleen. Liian kovasta ratsastuksesta en ainakaan lähtisi itseäni syyttämään.

Ongelmia:
ala-arvoiset pyöreät siirtymät
oikea kierros
en tajunnut miten pitää korjata
en kuullut opetusta kunnolla
muutaman kerran kiihdytti käynnistä laukkaan ravin kautta

Parannusta:
nosti aina myötälaukan
en hermostunut vaikka välillä keljutti aika pahasti

tiistai 24. heinäkuuta 2012

Vähän parempi puomitunti Töpöllä


En taas kovasti ilahtunut kun luin listasta meneväni Töpöllä. Kello oli jo vaikka mitä ja hepo tarhassa. Piti vielä hypellä eestaas kun unohtui hanskat väärään paikkaan ja rahatkin vein vahingossa lukkojen taa. Töpö taluttui tarhasta talliin yllättävän nätisti. Kiireessä ja hämärässä tallissa harjaaminen oli vähän hankala yhdistelmä. Hepan päällä oli melkoinen mutakerros. Hepo veteli päiväkaurojaan samalla. Hinkutin hepan kuitenkin puhtaaksi. Satula ei ollut Töpölle mieleen sillä mokoma puraisi mua selästä kun nostin satulan selkään. Viikon verran oli mustelman muodossa hampaanjäljet muistona. Suitset antoi laittaa nätisti eikä satulavyöstäkään protestoinut.

Jokunen minuutti myöhässä päästiin kentälle. Kiva oli huomata että ratsukoita oli tunnilla vaan 5. Kuvittelin koulutuntia mutta mentiinkin puomeja. Töpö oli alkuun yllättävän helpon tuntuinen. Kevyt edestä(!) ja liikkui itse eteen ravissa. Oikea kierros oli paljon helpompi. Opelta (viikonloppuope) tuli taas tosi paljon korjauskommenttia. Kaikesta en ottanut tolkkua että mitä ja suurempi ongelma oli että touhusin hirveästi kyydissä mutten huomannut ite mitään eroa meidän menossa.

Volteilla Töpö ei meinannut pysyä raiteilla vaan liirasi sivuun ja puski ulos. Käskettiin ratsastaa sisäpohje paremmin läpi. Ulkotuki piti säilyttää. Alkutunnista en saanut painaa (omasta mielestä siis lösäyttää) käsiäni liian alas, lopputunnista kädet olivat taas liian ylhäällä (hepo ei oikein vastannut pidätteisiin).

Tehtävä oli askelpituuden säätäminen. Ensin ravissa vasemmassa kierroksessa 4 ravipuomia metrin väleillä, parinkymmenen metrin väli ja toiset 4 puomia 1,2 metrin väleillä. Alkuun oli suuria ongelmia saada askel venymään jälkimmäisille puomeille. Olikohan kolmas sakkokierros vasta, joka tuotti oikeat askeleet. Oikea kierros oli huimasti helpompi ja hepo itse ravasi reippaasti. Puomit ylittyivät ongelmitta. Ensin iso ravi, sitten lyhyempi. Väliin tehtiin voltti koska hidastus ei tullut kovin nätisti istumalla ja vetämällä.

Sitten sama laukassa. Vasemmassa kierroksessa hepo tuntui puskevan sisäpohjetta vasten ja oli vähän turhan raskas edestä. Yritin kovasti istua mutta hankalaa oli. Ekojen puomien välit oli 2,5 metriä, väli oli 17 m ja jälkimmäisten väli oli 3 m. Omasta mielestäni 17 metriin olisi hienosti tullut 4,5 laukkaa. Ekalla kerralla tulikin. Sitten otin 5 kun päätin ajatella siihen vain uuden lähestymisen. Ope tahtoi neljää. Selvittiin kai ihan kelvosti. Pari ei-toivottua laukanvaihtoa puomien välillä tuli.

Oikeassa kierroksessa Töpö vaihteli laukkoja enemmän kuten aavisteltiinkin. Ekojen puomien jälkeen taisi olla joka kerta vasen laukka. Vauhtikaan ei meinannut hidastua ja voltille kääntäminen oli takkuista. Jossain vaiheessa laukka aina kuitenkin vipsahti melko itestään takaisin oikeaksi. Puomeistakin selvittiin yli. Ulko-ohjan sai pitää tosi napakasti kädessä. Meinasi loppua voimat.

Loppuraveissa toivottiin venytystä eteen alas. Töpökin sen kuulemma osaa. Niin varmasti mutta minä sillä aika huonosti. Oikea kierros meni jotenkuten. Vasemmassa turpa nousi ja tuli huutia että pidä ohjat tuntumalla. Lopuksi pyöräytin takas oikeaan kierrokseen että saatiin lopettaa hyvään hetkeen. Töpö tarvitsee selvästi enemmän jalkoja kuin osaan käyttää. Hyvin monesti tänäänkin kuului taas tämä isoilla hevosilla tuttu: lyhennä ohjia. Ravin piti välillä olla energisempää, välillä tuntui että hepo kaahottaa liian lujaa eikä kuuntele. Ite päästäisin Töpön ihan liian helpolla. Selkään vähän löysempi ja pidempikin meno tuntuu ihan hyvältä. Ravissa kuvittelen että se meni pätkiä ihan ok. Laukka oli taas se meidän hankalin askellaji.

Ongelmia:
puri satuloidessa
etupainoinen laukka ja ei-toivotut vaihdot

Parannusta:
meni paremmin kuin viimeksi (sama ope)

Itsenäisiä temponmuutoksia ja loppukäynnit maastossa seuran kanssa


Siinä missä Easylla oli eilen hyvä päivä niin tänään ei ollut. Harjaaminen oli ikävää, oikeastaan minäkin olin koko ajan väärässä paikassa. Satulointi oli vielä ikävämpää, suitsimisesta puhumattakaan. Kentälle kuitenkin päästiin. Maastoseuraa ei löytynyt niin ajattelin hinkuttaa kentällä ja käydä loppuverkat maastossa.

Ennen kun kunnolla alotettiin niin pitkin ohjin houkuttelin hepan kentän toiseen päätyyn. Kun kiersi kaukaa niin käänsin aina lyhyen sivun jälkeen päätyä kohti. Mentiinköhän neljä vai viisi eestaaspätkää kunnes oltiin oikeasti siellä uralla asti. Käynti oli alkuun taas aika tahmaista. Ravissa tein temponmuutoksia. Ensin ei meinannut ravi noustakaan, komensin aika napakasti ja sitten ei tarvinnut raahustuksesta enää myöhemmin sanoa. Taas takaosa yritti välillä sisälle mutta väistätin sitä sitten ulos. Reipas ravi ei lähtenyt ihan ratsun sydämestä, jonkinlaista lisävauhtia kuitenkin saatiin. Ravin lyhentäminen taas meinasi mennä löysäksi.

Laukkaa työstettiin oikeassa kierroksessa pidempään. Siinä oli alkuun taas hakemista asetuksen ja pyöreyden kanssa. Mentiin ympyrällä. Hyvin hepo tasottui ja saatiin säätövaraakin. Reipas laukka irtosi ihan hyvin, jarrutteluun meni tosin taas pari kierrosta. Mutta hepo hidasti istunnalla, ei tarvinnut pahemmin vetää. Ja pysyi hyvin rauhallisessa laukassa. Tein voltteja sisälle ja yritin pitää kädet vakaana. Sisäohjaa piti vähän heilutella että olisin saanut asetusta ja taivutusta sisään. Meinasi mennä suorin vartaloin. Vähän pään heiluttelua esiintyi.

Vasen kierros oli nopeampi. Hepo tarjosi ite rauhallisempaa vauhtia. Pyysin kuitenkin sekä eteen että takaisin. Taas kuunteli istuntaa. Voltteja tehtiin tähänkin kierrokseen. Kun pidin kädet ihan aloillaan niin oli päänsä kanssa rauhallisempi.

Maastoseuraa löytyi kuitenkin ja käytiin meidän loppukäynnit maastossa. Vähän kahlaamassa ja sitten pitkin ohjin takaisin. Kerrankin löytyi vielä reippaampikäyntinen lenkkiseura, Elsa. Easy meni nätisti kyttäilemättä kunnes ihan loppumatkasta hypähti laukalle. Keräsin ohjat ja ihmettelin moista. Jotain taisi takana pelästyä mutten tiedä mitä. Siinä vaiheessa Elsa meni edellä. Vielä minimäkitreenit ja tallilla hevosen huuhtelu.

Ongelmia:
kiukkuili tallissa

Parannusta:
temponmuutokset meni ihan ok

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Harmistunut hiekkailija - 110 cm kuitenkin yli


Easyn jälkeen kuvasin pikkuesteryhmän. Ratsuni Luke oli sillä aikaa hommissa jo istuntatunnilla. Kun tunti alkoi niin vähän ripsi vettä. Alkuverkat pidin pitkähihaista mutta kuumahan sen kanssa tuli. Lämmintä oli ehkä +16 ja pilvistä. Miinusta Äimikselle siitä että maksoin 4 hengen estevalkasta ja meitä oli 6 ratsukkoa.

Alkuun kuvittelin että Luke on reipas. Huutia tuli löysyydestä. Ainakin vauhtia löytyi alkulaukoissa. Siinä oikeassa kierroksessa vaihteli laukkoja salakavalasti vasemmaksi. Taisi kyllä mennä vähän pitkänä. Ekana verkkaesteenä hypättiin kentän takanurkassa ristikkoa. Edessä ja takana oli maapuomit innariväleillä. Oli hankalaa. Hepo oli pitkä, hidas ja löysä enkä saanut sitä oikein usutettua liikkeelle. Puski sisäpohjetta vasten, ite heiluin miten sattuu. Meinasipa alkuun epäröidä jo ristikolle. Lisäksi oikeassa kierroksessa joka ikinen kerta esteen jälkeen ennen kulmaa vaihtoi laukan vasemmaksi.

Seuraavaksi hypättiin lankkulinjaa. Estekorkeus oli alkuun jossain 70 sentin kieppeillä (myöhemmin kaikkia nostettiin 3 eli 15 cm). Piti tulla neljällä. Ekalla kierroksella onnistui, tokalla jälkimmäiseen väliin loikkasi kolmella. Taidettiin saada sakkokierros vielä. Sitten tosiaan nostettiin (jäi alle metriin) ja tultiin 3 laukalla. Pari kertaa. Taidettiin vähän kolistella.

Sitten hypättiin pystyn ja trippelin linjaa. Kuulemma niin pitkä väli että kummallekin pitää ratsastaa erikseen. Laskin siihen noin 6 laukkaa. Vähän oli ongelmia hyvän hyppylaukan kanssa. Saatiin tulla suht lujaa että ekasta päästiin pyöreällä hypyllä yli. Kertaalleen tultiin tosi juureen ja Luke hyppäsi aika kaamean hypyn suoraan ylös. Ja taas huusi ope että pohkeet ja eteen heti hypyn jälkeen. Trippelistä mentiin joka kerta yli. Olin vähän kauhuissani ja pidin harjasta kiinni. Silti tuli huutia että myötää paremmin. Yritin ja yritin mutta kädet korviin vasta riitti. Sillon tuntu että alastulossa nykäisin ikävästi. Normimyötäykseni pitää tuntuman hypyssä, näyttää ponnistusvaiheessa pahalta superkyynärkulmineen mutta myötään kuitenkin hypyssä. En usko että vedän liikaa, ainakaan ei protesteja tule. Toki paremmin voisi opetella myötäämään. Ja olemaan nykimättä laskeutuessa.

Johonkin väliin tultiin kapea pysty ja talo. Ekalla yrityksellä Luke kiemursi lähestymisessä ja lopulta mentiin ohi. Olikohan toinen vai kolmas yritys kun osuttiin. Hypättiin se kahdesti ja kummallakin kerralla pudotti. Talon kanssa ei ongelmia.

Sitten tultiin pelottavan näköstä kolmoissarjaa. 1 laukka ekaan väliin, toiseen 2. Kaksi pystyä ja okseri. Luke oli löysä ja pahimmillaan hyppäsi ylös eikä eteen. Tuntui että ite kävin taas välillä aika korkealla. Muutama kerta näin, taidettiin keilata. Sitten ope nosti ja sanoi ettei tarvi tulla jos ei tahdo. Teki mieli jo nynnyillä mutta kameramies ei suvainnut semmosta. Yli päästiin. Nyt tulin varman päälle isoa laukkaa sisään. Kakkosen jälkeen pidäte ja keulaa ylös. Itekin piti olla kai pystympänä hypyissä. Ei kovin varmaa menoa mutta sakkokierroksia sateli. Aika paljon keilattiin alas. Lopulta tajusin vähän lyhentää laukkaa (ja ihmeen konstilla sain sen silti säilymään energisenä) ja päästiin sarja puhtaasti (vaikka vähän kolisikin). Aiemmat vilkuiluni osottautuivat oikeiksi ja estekorkeus oli 100-100-110. Hui kamala!

Sitten tultiin vielä 4 esteen radanpätkä. Portti, pysty, vesimatto ja trippeli. Ekalla yrityksellä laukka hyytyi (ja vaihtui vääräksi kaarteessa) ja Luke tyssäsi portin eteen. Uusi laukka päälle, pohkeita, kannuksia ja raippaa. Raipasta tuntui olevan tosi vähän hyötyä. Nyt päästiin 2 ekaa estettä yli ja Luke stoppasi vesimatolle. Sitä yritettiin aika monesti huonoin tuloksin. Kertaalleen tulin jonkinlaisella kuperkeikalla alaskin. Yli päästiin lopulta toisen hepan vanavedessä. En tiedä olinko liikaa etukenossa vai missä oli vika. Tuntui että oon tosi huono pakottamaan hepoja esteistä yli. Monesti Luke nimittäin jo tosi kaukaa hyytyi ja päätti ettei hyppää. Trippeli meni ongelmitta. Kovin onnellinen olo ei ollut ja haaveilin että hypättäisiin seuraava kierros 60-senttisinä.

Väliaikana uutta kierrosta odotellessa piti pitää ratsut liikkeessä. Ravia tai laukkaa kävi käsky. Ravasin ja Luke ravasi ihanaa kiitoa. En jaksanut työstää tai lyhentää vaan tasotin omaa sykettä ja nautin vauhdista.

Ei hypätty pikkuisia vaan estekorkeus oli edelleen metrin, trippeli 105. Loppuun lisättiin vielä mökki. Nyt aloitettiin paremmin. Mutta taas tyssäsi vedelle. Olikohan kolmas yritys, kunnon laukkaan usutus jo pois kääntäessä ja riittävä takanoja. Trippelillä en taas osannut istua. Luke kääntyi kuitenkin suht hyvin ja laukkaakin irtosi. Mökin päältä pudotettiin puomi. Sakkokierroksena hypättiin mökki vielä toisesta suunnasta uudestaan. Nyt puomi pysyi ylhäällä ja meille riitti.

Ei ollut Lukekaan mulle omasta mielestäni passeli hyppyheppa. Liian iso ja hidas. Ope kommentoi että tästä kun otat puolen vuoden projektin niin opit tosi paljon, Luke ei anna mitään ilmaiseksi. Minä taas mietin että se 80 cm ois itelle hyvä ja turvallinen korkeus. Jos olisin pysynyt kyydissä niin ois mennyt ihan ok. Nyt se jäi vähän kaivelemaan. Anne lohdutteli harmistunutta hyppääjää tunnin jälkeen. Kysyi ensin että monestiko oon mennyt Lukella (kerran, toukokuussa 2011). Totesi sitten että harvemmin vuoden tauon jälkeen hirmuisessa harmoniassa ollaan että ei ihmekään jos oli vähän ongelmia noilla korkeuksilla.

Ongelmia:
hepo vaihteli laukkoja vasemmaksi
keilasi aika paljon
kuski ei pysynyt kyydissä
jätänköhän hepat liian yksin kun kieltävät?
en osaa myödätä

Parannusta:
en tippunut joka kiellosta
hankalia esteitä oli vain 3 (kapea pysty, portti ja vesimatto)

Turbokooste valkasta kunnes akku loppui ekan radan puoliväliin. Ilmalentokin jäi tallentamatta.
Annelle kiitos ahkerasta videoinnista.

Alkuverkat maastossa ja kentällä siirtymiä


Vähän lyhyellä varotusajalla päädyin tänään Easylle. Tarkotus oli mennä aiemmin päivällä mutta jumahdin taas kotiin. Säätiedotus lupasi pilvistä ja kuivaa, joten vähän harmitti kun rupesi tihuttamaan kun pääsin kotoa pihalle. Kastuin sitten jo menomatkalla. Onneksi sade väistyi ja sain ratsastaa enempää kastumatta.

Talli oli kerrankin ihan autio. Pistin töpinäksi ja olinkin ennätysnopeasti valmiina. Easy yllätti iloisesti ja sain satuloitua ilman yhtään luimimista. Ei ole kovin monesti vielä onnistunut. Otin tietoisen riskin ja jätin hevosen karsinaan ovi auki siksi aikaa että sammutan tallista valot. Hepo käytti tilaisuuden hyväkseen ja poistui pihalle ruohoille. Antoi kuitenkin hyvin kiinni.

Alkuverkat käytiin maastossa. Lenkillinen ensin käyntiä, sitten ravia ja laukkaa. Taas oli enempi tahmeaa kuin reipasta. Laukassa ei yhtään kiihdytellyt. Annoin kuitenkin mennä omaa vauhtia, löysältä tuntui mutta pysyi laukassa. Pientä kiihdyttelyä tuli kun ohitettiin pelottavia maastoesteitä. Ensin jäkitystä ennen niitä ja sitten vauhdilla kauas kun oltiin päästy ohi. Ravilla mentiin takas kentälle ja jatkettiin samantien hommia.

Tänään tein taas yhtä lempiharjoituksistani eli siirtymiä. Oltiin keskiympyrällä, ensin oikeaan kierrokseen. Hitusen oli taistelua alkuun mutta yllättävän nopeasti tasottui. Päästiin matelukäynnistäkin eroon. Suht tasasta oli muuten mutta käynnistä ja laukasta raville siirryttäessä turpa nousi. Vasen kierros oli helpompi, joten sitä ei niin kauaa tahkottu. Kun tuntui hyvältä niin ravailin vielä loppuravitkin suoraan perään. Nyt oli taas aavistuksen parempi kuin eilen. Turpa ei noussut niin pahasti vasemmasta oikeaan kierrokseen vaihdettaessa.

Tänään oli vähän lyhyempi treeni. Mutta pysyinpä aikataulussani.

Ongelmia:
alkuun tuli aika tahmeaa käyntiä
hitusen taistelua alkuun
maastossakin vähän löysä

Parannusta:
reippaus löytyi
siirtymät parani tosi nopeasti
tasottui

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Ilman satulaa laukansäätelyä puomeilla


Säätiedotus lupasi kunnon vesisadetta niskaan niin päätin suoriutua mahdollisimman nopeasti ratsaille. Etukäteen pohdin että puomeja vai ilman satulaa. Nopeampi ratkaisu oli ilman satulaa. Olin erityisen ripeä.

Easy ei pysähtynyt ihan penkin viereen, joten könysin kauempaa kyytiin. Hepo ei ihan arvostanut vaan luimi ja lähti kävelemään. Alkuverkassa väistätin takaosaa. Käynti oli vähän hankalaa, varsinkin oikea kierros. Ravi oli aikamoista matamista. Siinäkin tehtiin väistöjä ja vähän vastataivutuksia. Yritin saada heppaa pyöreäksi ja ravia eteen. Sain pyytää ihan tosissani että askel vähän nousi. Nyt ei hiippailu haitannut yhtä paljon kuin tavallisesti koska satulatta oli vähän epävakaampi olo. Easy kuitenkin kumpaankin suuntaan puski törkeästi sisäpohjetta vasten ympyrän keskelle.

Alkuverkkoihin meni reilu 20 minuuttia. Vesisadetta ei kuulunut, muutama yksittäinen tippa vain. Kenttäkin pölisi. Pohdin ja pohdin ja lopulta tulin siihen tulokseen että haetaan ne puomit. 2 puomia 17 metrin välillä. Yritin loikata maasta kyytiin mutta yritys oli taas hyvin epätoivoinen ja Easy luimi siihen malliin ettei tykkää. Penkiltä siis. Muuta laukkatyötä ei tehty alle vaan alotettiin puomeilla. Päätin aina etukäteen montako askelta otetaan. Viidet ja kuudet onnistui tosi hyvin. Ponnistuspaikat oli huomattavasti paremmin kohdillaan kuin aiemmin ja maltoin odottaa hyppyjä. Kolisi tosi vähän ja vääriä laukkojakin tuli koko homman aikana vain pari.

Koska en tahdo päästä helpolla niin säädettiin askelmäärää taas neljästä kahdeksaan. Nyt neljäkin meni suht vakaasti. Tosin kun kertaalleen tultiin ekan puomin juureen niin mentiin viidellä. Oma silmä oli aika hyvin kunnossa ja tiesin montako tulee. Tosin tänäänkin tuli yksi jäätyminen ja näytti 5,5 askeleelta. Niinhän siihen tuli. Seitsemän onnistui vielä suht helposti. Kumpaankin suuntaan hinkkasin vielä sen kahdeksannen (mikäli laskin oikein). Siinä hepo ei pysynyt enää ihan suorana. Vasempaan tuli helpommin, oikeaan kierrokseen yritettiin melko monta kertaa. Yleisin virhe oli ravirikot. Hyvin hepo odotti mutta sillä päästiin vain 7 laukan vauhtiin.

Lopuksi yritin vielä täyskaarroilla. Huomasin nopeasti etten osaa kääntää niin pienessä tilassa fiksusti. Enempi räpeltämiseksi meni vaikka välit menikin halutusti. Tein sitten vähän pienempää ellipsiä vielä muutamat viidet ja kuudet. Loppuun laukkasin vielä ilman puomeja. Vasen kierros oli uskomattoman tasainen. Oikeaan kulki vähän pystympänä ja asetusta sai taas hakea. Hyvin hiljensi voltilta käyntiin kumpaankin suuntaan.

Loppuraveissa oli taas Easyksi tosi tasainen. Ympyrä/volttikahdeksikolla turpa nousi vain vasemmasta oikeaan kierrokseen vaihdettaessa ja siinäkin pyöristyi taas nopeasti. Annoin venyttää vähän pidemmälle kaulalle. Siinä tuntuma meni epätasaiseksi mutta pääosin hepo pysyi matalana.

Kävelin niin kauan että olin tunnin kyydissä. Viimeisellä minuutilla hepo vielä säikähti jotain kun oltiin pitkin ohjin käynnissä. Loikahti paikallaan, niiasi ja levitti koipensa haralleen. Ite toki huomasin mitä tapahtuu mutten pahemmin ehtinyt mitään tehdä. Onneksi ratsu ei kadonnut alta mihinkään.

Ongelmia:
takapuoli tuli kipeäksi
hepo alkuun aika hitaalla päällä

Parannusta:
laukansäätely onnistui paljon paremmin ku aiemmin
suht vakaa olo kyydissä

lauantai 21. heinäkuuta 2012

Kaverin hepan kyydissä


Kyläilyreissulla Kuopiossa tarjoutui mahdollisuus päästä ratsastamaan ex-kämppikseni hevosella. Mikäs siinä, aina innokkaana kun tällaisia tilaisuuksia tulee. Ratsuna lähemmäs 170-säkäinen 14-vuotias ruuna, joka on ainakin 110-ratoja kisannut.

Suunnitelmissa oli mennä maneesiin ja hypätä siellä pikkuhyppyjä. Maneesi olikin varattu ja esteet valmiiksi kentällä, joten päätettiin kokeilla kentällä vaikka hepo on siellä päänsä kanssa kuulemma hyvin hankala. Omistaja ratsasti ensin vähän aikaa ja hyppäsi pienen ristikon ravissa. Aika pahaltahan se pään heilutus näytti.

Kun pääsin itse kyytiin niin käynti meni vielä siedettävästi. Hepo oli herkkä ja pysähtyi helposti, samoin lähti liikkeelle. Ravissa pään viskely oli niin jatkuvaa etten saanut pidettyä vakaata ohjastuntumaa. Olisin kaivannut vähän energisempää raviakin. Hepo myös rullasi itsensä kuolaimen alle ja pään polviin. Ravissa sitä sai hetkittäin sieltä nostettua mutta laukassa pää pysyi polvissa ja heilui. Luovutin kentällä hyppäämisen suhteen. Onneksi maneesi vapautui niin suunnattiin sinne.

Muutama kierros pitkin ohjin käynnissä. Hepo hitusen vielä heilutti päätään maneesissakin mutta tasottui nopeasti. Käynnissä toimi kivasti, ravissa pysyi tasaisena ja temponmuutokset onnistuivat hyvin. Nyt takaosa polki jo paremmin alle. Laukka tuntui alkuun vähän hankalalta, en saanut kunnolla istuttua ja ulkoavut olivat välillä karkuteillä.

Kun muut lähtivät maneesista niin omistaja kantoi keskelle ensin pienen kavaletin. Sitä tultiin aluksi muutama kerta ravissa, sitten laukalla kahdeksikkona. Sain huutia sisäohjasta vetämisestä. Kun kysyttiin että kasataanko myös ristikko niin vastasin kyllä hyppääväni kaiken mitä eteen kannetaan. Tässä välissä minulle patistettiin turvaliivi päälle. Kuvittelin että mennään vaan ristikoita mutta jo parin nostamisen jälkeen olisin itsekin kaivannut turvliiviä.

Hypättiin sitten ristikkoa ja kavalettia ympyrällä kumpaankin suuntaan. Oikea kierros oli meille hankalampi. Hepo puski vähän sisäpohjetta vasten. Katse hyvissä ajoin esteelle, älä vedä sisältä, myötää paremmin ja pohkeet, pohkeet, pohkeet oli käskyt. Rolle hyppäsi mieluummin läheltä kuin kaukaa. Tosi rehellisesti meni yli vaikka tultiin miten esteelle. Alkuun tuli vähän huonoja hyppyjä kavaletille, tuli risti- ja vastalaukkaa. Välillä hepo vain astui siitä yli. Ristikko sitten nousi pikkuhiljaa ensin pieneksi pystyksi, sitten vähän isommaksi ja vielä isommaksi. Olikohan se jotain 90-senttinen kun Rolle rupesi hyppäämään siihen niin isoja hyppyjä että totesin että kohta alkaa ongelmat. En mitannut, joten saattoi olla metrissäkin. Näytti vähän isolta. Rolle ei kuitenkaan kertaakaan edes harkinnut että menisi ohi tai kieltäisi. Loppuun saatiin kuitenkin muutama kelpo hyppy.

Ei lähdetty koettelemaan rajoja, joten totesin että korkeus riittää meille, mulle tulee ongelmia isommilla. Loppuraveissa hepo oli kivan energinen ja liikkui hyvin itse.

Ongelmia:
head shaking
omat pohkeet liian vähällä käytöllä ja ratsu alkuun pitkä
vedin sisältä
ohjat oli monesti vähän turhan pitkinä
välillä yritin hypätä kavaletilla ennen hevosta

Parannusta:
hyppäsi tosi rehellisesti kaikesta yli
sain pohkeet lopulta paremmin toimimaan ja hepan ratsastettua lyhyemmäksi
ei oikkuillut pään heilutuksen lisäksi muuta

perjantai 20. heinäkuuta 2012

Lempiheppa ja lempitehtävä, silti hankalaa


Tänään kuului etukäteen hyvin ristiriitaista tietoa että onko meillä koulua vai puomeja. Ratsukseni osui taas Hasse, olin hyvin mielissäni. Hepo oli tallissa tosi kiltisti. Varustauduin sitten koulutunnille ja laitoin ekaa kertaa testimielessä kannukset. Meillä olikin sitten puomeja. Tunnin piti muutaman kerran perjantaita ennenkin sijaistellut ope. Lämmintä oli n. +16 ja oltiin kentällä. Taas pölisi jonkun verran. Ratsukoita oli kivasti vain 5.

Hepo loksahti alkuun käynnissä helposti pyöreäksi mutta ravi olikin hankalampaa. Tänään oli taas kipityspäivä eikä malttanut kuunnella istuntaani. Kannukset eivät auttaneet puomeilla. Samoin kouluraippakin oli vähän turha. Myöhemmin teinkin lennosta vaihdon, kannukset pois ja esteraippa tilalle.

Alkuun mentiin vaan kolmea puomia ravilla suoraan yli. Puomien väli oli 17 m. Hasse alkuun vähän katseli puomeja ja hidasti juuri ennen. Ei päästy tasaisella ravilla yli vaan tuli miniaskelia ennen. Muutama kerta suoraan yli, sitten tehtiin keskimmäisen puomin yli voltti sisään harjoitusravissa. Vähän jännittynyttä menoa meillä oli. Samaa tehtiin toiseenkin suuntaan.

Laukkatehtävä alotettiin vasemmassa kierroksessa. Alku tuntui hankalalta. Ekalla kierroksella tuli puolikas askel ja ravia väliin. Seuraavalla onnistui 5 ja 5. Sitä seuraavalla tuli 5 ja 4, olisi varmaan viittä pitänyt saada. Laukkakin vipsui välillä vääräksi. Oikeaan kierrokseen tehtävät tuntuivat tänään menevän paremmin. Mentiin alkuun 6 ja 6 ja saatiin ne menemään ainakin kolmesti hyvin.

Vasen kierros jatkui taas hankalana ja heti alkuun ei askel sopinut, tuli ravia ja käänsin suosiolla takaisin alkuun. Taidettiin yrittää saada 6 ja 5. Ponnistukset puomeille tuli mistä sattuu enkä saanut alkuun lyhennettyä vaan tultiin 5 ja 5. Myöhemmin tuli askeleen sopimattomuutta myös keskimmäiselle puomille ja ravia siinä. Hasse vähän jännittyi ja laukassa ampaili. Lopulta 6 ja 5 onnistui. Eikä oikeastaan olisi edes tarvinnut pyytää eteen, jälkimmäinen väli meinasi käydä ahtaaksi.

Oikeaan lähdettiin sitten hakemaan 5 ja 6 laukkaa eli tehtävää hankaloitettiin. Paremmin meni taas tähän suuntaan. Ekalla kerralla laukka vaihtui välissä kun keskipuomin yli tuli iso loikka. Siksi jälkimmäisessä välissä oli aika paljon pidätettävää. Tokalla kerralla tuli keskenään hyvin erikokoisia askelia, vikasta puomista mentiin oikein miniaskeleella yli. Kolmannellakin yrityksellä laukka vaihtui. Joka kerta laukka pysyi kuitenkin yllä ja tuli vaaditut askelmäärät. Varmistelin tehtävällä aika paljon ja tulin hitaalla laukalla sisään. Siksi tuli aika pieni hyppy ekalle joka kerta. Neljäs yritys oli tyylikkäin.

Loppuraveissa Hasse ei kaahotellut muttei kyllä kovin rentokaan ollut. Hepo pääsi tunniksi talliin huilaamaan ennen Annen tuntia.

Ongelmia:
hepo oli tänään kiireinen ja levoton
ei mennyt yhtään niin hyvin kuin eilen

Parannusta:
askelmäärät meni ainakin sinnepäin

Niitä vähän paremmin menneitä pätkiä.
Anne kuvasi.

torstai 19. heinäkuuta 2012

Istuntatunti jälleen entistä kivemmalla Hassella

Eilisen jälkeen oli sittenkin vähän hyytynyt olo. Tuppauduin silti tallille tänäänkin. Pätevien tunti oli täynnä ja seuraava meni maastoon, päädyin siis jatkotunnille. Mennessä vähän kadutti. Tallilla ensimmäinen positiivinen huomio oli listassa Hasse. Sen jälkeen havaitsin että uusin ope pitää tunnin. Aiheena istunta. Ei kaduttanut enää yhtään että lähdin.

Mentiin kentälle uhmaamaan pilviä eikä satanut yhtään. Aihemmin oli tullut vettä, joten ei pölissyt. Lämmintä oli n. +16. Saattoipa välillä vähän aurinkokin pilkahdella. Hasse käyttäytyi edelleen tosi fiksusti. Kun otin ohjat niin vähän piti houkutella että sain ratsun pyöristymään, ei tullut ihan yhtä helposti kuin koulukisaverkassa. Alkuverkassa muistaakseni oikea kierros oli helpompi ravissa. Kumpaankin se lopulta pyöristyi. Turpa taisi osottaa helpommin vasemmalle ja vasemmasta koin vetäväni enemmän.

Alkuun mentiin käyntiä ja ope kertoi yleisesti hyvästä istunnasta. Yritin keskittyä olemaan selkä suorassa, kädet nyrkissä, nyrkit pystyssä ja kädet kannettuina. Kevyttä ravia mennessäkin tuli vielä yleistä istunnasta.

Sitten jakaannuttiin ympyröille. Niillä mentiin ensin harjoitusravia ja myöhemmin tehtiin siirtymiä ravista käyntiin istunnalla. Sain kommenttia että istun tosi hyvin. Vastasin että muilta opettajilta tulee huutia. Kuulemma olen rennosti mutta jäntevästi vatsalihakset töissä. Mitä pyöreämpänä Hasse ravasi, sen helpompaa siellä oli olla kyydissä. Opelta tulikin kommenttia että voin ruveta työstämään Hassea ravissakin peräänantoon. Jos takajalat unohtuvat matkasta niin raipalla avustusta. Siirtymät ravista käyntiin tuli parhaimmillaan vetämättä pelkällä istunnalla. Liikkeellelähtö oli vähän hitaampaa, muutaman kerran muistutinkin raipalla.

Sitten tehtiin siirtymiä itsenäisesti, noin puoli kierrosta käyntiä ja puoli ravia. Hassen meno parani. Saatiinkin kehuja käyntiinsiirtymistä.

Laukka oikeaan kierrokseen mentiin yksitellen ympyrällä open syynissä. Kuulemma istuntani on parantunut kovasti siitä mitä se oli istuntatunnilla Valman kanssa ollessani. Ja mitä tästä on aikaa, muutama viikko. Mahtoikohan olla tosissaan. Hasse laukkasi nätisti ja rauhallisesti. Ohje tuli että jos istuu vähän laukkaa vastaan ja kokoaa pohkeella niin heppaa saa kokoamaan ja laukkaamaan enemmän ylöspäin. Tai jotenkin noin. Tehtiin muutama ravisiirtyminen. Ekalla kerralla en malttanut ensin lyhentää laukkaa tarpeeksi niin ravi oli aika reipasta. Reipasta se oli toisellakin kerralla mutta nyt siellä jo jotenkin istui.

Muiden laukatessa yksitellen tehtiin odotellessa toisessa päässä siirtymiä käyntiin ja raviin. Innostuin hinkutuksesta kovasti eikä Hasse saanut lepohetkeä. Ravi parani ja hepo rupesi pysymään tasaisen pyöreänä. Välillä ei olisi malttanut kuunnella istuntaa ja jouduin hidastamaan ohjillakin. Sitten innostuin ravin säätelystä ja välillä mentiin hidasta ravia, välillä vähän isompaa. Taas jäätiin kauas siitä edellistunnin uljaasta keskiravivenytyksestä mutta helposti lähti. Mitä isommin mentiin niin sitä pomppuisampaa selässä oli. Mutta koska ratsu oli pyöreä niin muinaiseen perunasäkkioloon ei päädytty. Huippua!

Vasempaan kierrokseen laukattiin kaikki kerrallaan. Hasse oli edelleen tasainen ja rauhallinen. Olipa helppoa. Ravisiirtymäkin onnistui istunnalla. Ja muistaakseni ekaa kertaa hepo oli rauhallinen myös loppuraveissa. Kommenttia tosin tuli että näyttää keskiravilta. Näin äkkiä sitä ite sokeutuu. Mutta pidätteillä Hasse hidasti menoa. Hitaasta ravista kun pyysi vähän eteen niin tuli oikein kiva. Sitten annoin ravissa vähän pidempää ohjaa, hyvin pysyi matalana. Ja käyntiin päästiin lähes pitkillä ohjilla, vetämättä ja ilman hepan pään nousua. Hyvä Hasse!

Tallissa piti vähän neuvotella että ruokiin ei kosketa ennen kuin annan luvan. Ei Hasse väkisin ollut ryysäämässä mutta toisella kädellä piti olla estämässä. Vähän yllätti ettei hepo ollut hikinen kuin hieman satulan alta.

Ongelmia:
ravissa ei aina malttanut kuunnella istuntajarrua
tunnin jälkeen olisi halunnut syödä ennen kun annoin luvan

Parannusta:
3 tasapainoista, pyöreää askellajia
ei kaahottanut koko tunnin aikana
kannatti ehdottomasti käydä!

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Kuskin tehopiiskausta ja jännää hiekkaa


Tiistaina kävin kuvaamassa Annen tuntia Äimiksellä. Jotenkin kummasti siinä kävi niin että ilmottauduttiin sitten seuraavalle päivälle 80-90 -sentin estevalkkaan. Edellisestä kerrastani Äimiksellä olikin vierähtänyt vuosi. Heinäkuun lopulla 2011 harkkakisoissa Ricalla 70 cm.

Valkassa meitä oli 4 ratsukkoa, mukana myös Anne. Dozzi oli alkuun tosi tahmea. Olin hyvin onnellinen kannuksista. Alotettiin ravipuomeilla (kulmassa). Niitä tultiin useampi kierros. Sitten tultiin laukassa. Käsky kävi että johda äläkä nyplää. Sitten ristikkona, joka oli lopulta aika pelottavan iso ristikko. Puomit päädyistä niin ylhäällä kuin nousee. Ohjeet oli että myötää paremmin, johda, kädet pehmeämmäksi ja pitkät jalat. Olin tyytyväinen ja omasta mielestä meni hyvin.

Seuraavana tultiin sokeripaloista rakennettua jumppaa. Kavaletti, pysty, pysty. Väleihin 1 laukat. Lopuksi pystyt oli muistaakseni 90 cm, sokeripalojen päällä. Eivät näyttäneet vielä pahoilta. Tässä vielä Dozzi pelasti jos tuli huonoja lähestymisiä. Ei kovin monesti tätä menty, hyvin selvittiin. Pientä viilaamista oli mutta sain parannettua.

Lopuksi tultiin vielä sarja (okseri + pysty) ja 24 metrin päässä ollut portti. Siinä alkoi kiellot. Alkuun taidettiin tyssätä jo ekalle kun ei ollut tarpeeksi laukkaa. Sitten päästiin siitä yli ja stoppi tuli pystylle. Kävin vähän kaulan puolella istumassa mutta kampesin kuitenkin takas kyytiin. Ope huutaa että isompi laukka. Omaan silmään esteet näytti pelottavan isoilta. Lopulta taisteltiin kuitenkin yli ja portistakin. Taisin suunnitella väliin kuutta laukkaa mutta lennettiin viidellä. Meni kuitenkin.

Sitten toiseen suuntaan. Ekana keltainen mökki, ei ongelmia. Sitten alkoi dozzeilu eli metrejä ennen estettä hepo rupesi loikkimaan sivulle. Yritin muka olla jämynä mutta äkkiä oma kunto loppui. Olin kuitenkin tyytyväinen että pysyin suht säpäköissäkin sivuloikissa mukana (satulassa). En kyllä kovin tehokkaana vaan vähän jouduin kokoilemaan itseäni. Muka raippasin mutta aika onnetonta se oli. Pohkeita huusi ope. Päästiin portista jokusen yrityksen jälkeen yli ja sitten sarjalle sama juttu. Ekan kerran tipahdin kyydistä kun Dozzi oli hidastanut A-osalle mutta loikkasikin siitä sitten yli. Etuosa meni esteen yli, takaosa jäi toiselle puolelle ja minä kiepsahdin etukautta alas. En jaksanut edes yrittää ninjailla. Siihen katkesi huhtikuun alusta alkanut kyydissä pysymisen putki.

Takas kyytiin ja taistelu jatkui. Portille sivuloikkia, sarjalle sivuloikkia. Toisen kerran maastouduin kun hepo hyppäsikin loppuun asti. En ollut okserilla mukana kuten piti. Ope kommentoi että Dozzi hyppäsi metrin ja kuski puolitoista. Aika korkealla kävin enkä sitten ihan satulaan pudonnut. Olin veto pois enkä olisi jaksanut kunnolla seistäkään. Dozzi taas revitteli pitkin kenttää. Oltaisiin luultavasti saatu lopettaa siihen jos olisin pysynyt kyydissä. Ekana kun jaksoin niin huusin etten hyppää enää mitään. Ope oli toista mieltä. Kuski puntattiin taas kyytiin, laukka takaisin päälle ja hepo töihin.

Vielä piti hypätä portti eikä siitäkään kielloitta selvitty. Lopulta se onnistui. Tämän päivän anti oli se, etten pudonnut kielloista vaan siitä kun hepo päättikin hypätä. Tippuiluista en kovin onnelliseksi tullut mutta ihana oli tunne että annoin kaikkeni ja sain kunnon piiskausta. Maksimisyke tunnin aikana oli 189. Eipä taida enää kovin paljoa korkeammalle nousta. Ei päästetty liian helpolla. Paras apu tälle tunnille oli kunnolla tehty pidäte, pohkeet, pidäte, pohkeet.

Ongelmia:
hepo temppuili
kuski ei pysynyt kyydissä

Parannusta:
alku meni kivasti
kuski pysy kielloissa kyydissä
selvittiin lopulta kaikista yli
kunnon piiskausta

Videotiiviste meidän tunnista, loppu puuttuu kun akku loppui.
Vähän pohdin että kehtaako tällaista laittaa näkyville mutta tässä se nyt on.

Maastosta vauhtia koulutyöhön


Easylla oli samanlainen päivä kun eilen. Alkuverkan jälkeen liikkui edelleen niin tahmeasti että käytiin maastossa pyöräyttämässä reipas lenkki ympäri. Maastossa oli ravissa kummallisen rauhallinen. Ei kiihdytellyt yhtään, laukassakin sai patistaa eteen. Vauhti kuitenkin vähän parani ja hepo liikkui sen jälkeen kentällä puskematta.

Tehtiin ravi- ja laukkasäätelyä. Isompi ravi ei muistaakseni kovin hyvin irronnut ja wannabe-keskilaukassa oli hankaluuksia pitää ratsu pyöreänä. Mentiin siirtymiäkin. Siitä en muista enempää. Kentän takapäätyä taas kyttäsi.

Lopuksi keksin tehokkaan kuvion keskiympyrälle: käynti, väistö (takaosa ulos), laukannosto, voltti sisään ja käyntiin. Tätä tahkottiin kumpaankin suuntaan tovi. Parani ja laukasta käyntiin raviaskeleet väheni. Laukkavolteilla tuli päänheiluttelua. Muu on unhoittunut.

Ongelmia:
aluksi tahmea
pelkäsi kentän takapäätyä

Parannusta:
vauhti parani maastolenkillä kelvolliseksi

tiistai 17. heinäkuuta 2012

Yrityksiä kouluratsastaa mörköjen vaaniessa kentän takalaidalla


Easyn kanssa meillä oli kouluviikko. Toiveena oli harjoitella omistajan tulevan kouluradan juttuja tai sitten väistöjä. Ajattelin mennä väistö/vastalaukkatreenin. Easy oli tänään kuitenkin tahmea, nahkea, pois avuilta ja säikkyi kentän toista päätä, joten keskityttiin perusjuttuihin. Pitää vielä mainita että satulan selkään nosto aiheuttaa yllättävän vähän protestia nykyään. Kiukkua tuli kyllä huovan kiinnityksestä, vyön kiristyksestä ja suitsimisesta.

Aurinko paistoi edelleen mutta oli tuulista. Käynnissä meno oli epätasaista ja hidasta. Ensimmäinen homma oli saada ratsu kuolaintuelle ja jotenkin oikeinpäin. Kentän takapäässä oli tänään mitä lie mörköjä kun pari kertaa hepo yritti ottaa lähdöt. Joka kerta toiseen päätyyn saaminen oli puskemista. Easy olisi mieluusti jättänyt 20 metriä hajurakoa. En tiedä varjoaanko se säikkyi vai mitä. Koko tunnin ratsun keskittyminen herpaantui tuossa päädyssä.

Alkuverkassa mentiin hitusen käyntiväistöjä, pätkät avoa kumpaankin suuntaan. Raviympyröitä ja voltteja, vähän takaosan väistätystä ja sitten pätkät laukkaa pääosin ympyröillä. Pikkusen virkistyi meno. Kovin ihmeellisiä ei tänään tehty. Temponmuutoksia ravissa ja laukassa. Ravissakin sai aika pitkään neuvotella tasaisesta kuolaintuesta ja jonkinlaisesta pyöristymisestä. Asetukset tulivat sen jälkeen yllättävän hyvin. Laukassa keskityin nostoihin ja hain varsinkin oikeassa kierroksessa asetusta. Laukassakin tehtiin temponmuutoksia.

Meidän keskiraviyritelmät lähti jotenkuten mutta kun muistelin miltä Hassen kyydissä tuntui niin aika vaatimatonta oli. Pyysin lisää vauhtia ja meinasi mennä kipitykseksi. Kun pyysin vielä lisää niin tuli pari laukkarikkoa. Vähän parani mutta ratsun oma takamoottori ei kunnolla syttynyt.

Tehtiin myös siirtymiä, eniten käynnin ja ravin välillä. Turpa nousi siirtymissä ja yritin saada sitä vähän tasottumaan. Mentiinpä yksi peruutuskin. Ite en jaksanut tänään tuntikausia vääntää. Tunnissa meno muuttui kelvolliseksi ja jätin loppuravien jälkeen siihen. Vähän venytti alas mutta säännöllisesti hermostui, pää nousi ja jäi edestä tyhjäksi.

Ongelmia:
tänään oli taas vaikea päivä
laiskahko, epätasainen ratsu
kentän takapääty pelotti heppaa

Parannusta:
parani loppua kohti

Toista kertaa Wandalla, laukansäätelyä puomeilla


Tulin houkutelluksi mukaan Tallinmäelle puomitunnille, jolle toivottiin laukansäätelyä. Privatunnille mentiin kolmisin (leiriläisiä, mukana myös Anne). En esittänyt ratsutoiveita etukäteen mutta Riikka ehdotti mulle Wandaa. Salaiset haaveeni oli Wanda tai Ässä. Totesin mieluusti että käy. Myöhemmin Riikka tosin sanoi että olisin voinut jollakin muullakin mennä. Vastasin että Wanda käy oikein hyvin mutta rupesin sitten pohtimaan että mitäköhän vaihtoehtoja olisi tullut. Keli oli tuulinen ja aurikoinen n. +20. Hepalle laitettiin hyppykäytössä ovat pelhamit.

Wanda oli taas säpäkällä päällä. Tallissa oli tosin kiltisti. Kentällä ei suostunut tulemaan penkin viereen ja vähän pakitteli. Totesin että kapuan selkääsi joka tapauksessa ja loikkasin sitten ilman penkkiä. Pitkin ohjin käynnissä oli jo vauhtia vaikka kuinka, välillä taisi tulla ravirikkojakin. Alkuun verkattiin itsenäisesti käynnissä ja ravissa. Tehtiin paljon siirtymiä ja kehuin heppaa kun malttoi hidastaa. Raviakin olisi halunnut mennä aika lujaa mutta sain kaahotuksen hillittyä.

Ekana tehtävänä mentiin puomeja ravissa ja otettiin välissä käyntiin. Välillä meni ihan ok, välillä tuli taas kiemurtelua ja hepo nyki päätään käynnissä alas. Jarrut kuitenkin pelasi eikä kuumunut puomeista. Tultiin jokunen kerta kumpaankin suuntaan.

Sitten taidettiin ruveta jo laukkaamaan puomeja (3 kpl), väleinä 17 m. Alkuun piti tulla tasaisella laukalla yli. Aluksi pysäytettiin lyhyen sivun jälkeen. Viittä laukkaa haettiin mutta ekaan väliin lipsahti kuudes. Sen jälkeen onnistui kumpaankin kierrokseen hyvin 5. Seuraavaksi lyhennettiin ja piti tulla kuudella. Lyheni niin hyvin että lipsahti ekaan väliin 7. Tämän jälkeen kuusikin meni helposti ja tasasesti. Kertaalleen tosin taidettiin tulla vähemmän tasaisesti ja laukka matkalla vaihtuen. Sitten tultiin vielä neljällä. Ekaan suuntaan helposti, toiseen onnistui vasta tokalla yrityksellä kun en pyytänyt tarpeeksi.

Tämän jälkeen aloitettiin matkan varrella säätely. Ekaan väliin 6 ja toiseen 5. Ei ongelmia. Tultiinkohan myös 5 ja 4. Lopuksi testattiin vielä hankalammin (jota ei alunperin ollut suunnitelmissakaan) eli vähempi ekaan väliin ja enemmän seuraavaan. Askelmäärän sai ite valita ja alotettiin turvallisesti 5 + 6. Toiseen suuntaan lähdin kokeilemaan että onnistuisiko 4 + 6. Neljä tuli, sekosin laskuissa ja lopulta askelkaan ei sopinut. Taisi tulla 5,5. Enempää ei kuitenkaan tätä tultu.

Suurempia korjauskommentteja en muista saaneeni. Ehdotuksia että voisi tehdä itsenäisestikin siirtymiä. Odotellessa mentiin siis käyntiä. Muutaman kerran piti Wandan kanssa vähän taistella. Kun pyydän käynnistä eteen se tarkoittaa ravia eikä laukkaa. Hepo nosteli laukkoja itekseen. Muutaman kerran myös pysäytti itsensä aitaan. Olin aika ihmeissäni kun hepo käänsi pään aidan yli ja pysähtyi.

Lopuksi tultiin vielä laukanvaihtoharjoituksia lävistäjillä kavaletit apuna. Oikeasta vasempaan laukkaan vaihtoi hyvin hypyssä. Toinen suunta oli vaikeampi enkä saanut vaihtoa askeleessakaan vaikka yritin. Olikohan kolmas kavaletin ylitys, joka auttoi.

Loppuraveissa hepoja piti venyttää pitkiksi alas. Wanda lähti vähän kiihtymään ja mentiin melko reippaasti. Pyöriteltiin kuitenkin ympyröitä aikamme. Käyntiin siirtyessä hepo taas nyki ohjia. Otettiin sitten siirtymä uusiksi ilman nykimistä. Loppukäynneissä en jaksanut enää yrittää säädellä käyntiä. Naureskelin vaan että voin leikkiä olevani issikoimassa kun heppa menee mitä lie tölttiä alla. Käynniltä se ei ainakaan tuntunut.

Ongelmia:
pään nykiminen käynnissä oli ärsyttävää
välillä painui kuolaimen alle
vauhdista ei ainakaan ollut puute

Parannusta:
laukan säätely oli ihanan helppoa

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Kevyt maastolenkki kolmisin, vähän uusia reittejä


Tänään piti mennä hyvissä ajoin tallille. Olin jo yhden aikoihin lähistöllä mutta sopivan seuran löytyessä meni 3 tuntia löpistessä. Viiden jälkeen siis vasta Easyn luo ja siellä ensin karsinan siivous ja vähän odottelua että hepo saa syötyä. Tänään luvassa oli kevyt maastolenkki. Varustauduttiin ötökkämyrkyllä, korvahupulla ja turpaverkolla mutta silti ötökät haittasi. Omistaja lähti kävellen lenkkiseuraksi.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan lähdettiin takalenkin kohdalta sivupolkua lenkkipolun yli ja katsomassa mimmosia uusia reittejä sieltä avautuu. Tämän päivän hevosenleikki oli leuanveto satulasta käsin. Ei tarvinnut monta senttiä nostaa. Metsässä oli märkää ja paljon hyttysiä. Kovin pitkään ei hermo kestänyt ötökkälaumaa vaan käännyttiin takaisin.

Takalenkillä otettiin pätkä ravia, piti testata kuinka hitaasti Easy osaa ravata ja maastossa päästiin 8,2 km/h vauhtiin. Sitten laukattiin. Välipätkä mentiin isoa ravia (20 km/h) ja sitten laukattiin takalenkki uudestaan. Vähän yllätti ettei Easy yrittänyt yhtään kiihdytellä. Annoin sen mennä tahtomaansa vauhtia (max 33 km/h). Sitten otettiin pätkä ravia ja halusin vielä nostaa oikeankin laukan. Rupesi olemaan jo melko nahkeaa hepalta eikä oikein laukka irronnut. Tiputteli raville. Laukattiin kuitenkin pätkä. Sitten käytiin kahlaamassa lammessa. Maastojuoksuseura (ilman hevosta) oli aikapäiviä ennen meitä lammella, maratoonariainesta.

Loppumatkasta käveltiin vielä kattomassa maastoesteitä. Ylitettiin myös yksi kääpiöeste käynnissä pitkin ohjin. Ja hyvin minit mäkitreenit. Heppa hikosi kaulasta ja korvista. Lämmintä oli kuitenkin reilu parikymmentä ja aurinkoista. Huomenna hepo saa sitten ansaitun vapaan.

Ongelmia:
ötökät söi
iso kivi oli vähän pelottava

Parannusta:
käyttäytyi perusfiksusti

lauantai 14. heinäkuuta 2012

Haapaveden aluekisoista ruusuke ja rahapalkinto


Omistaja kysyi että tahtoisinko lähteä mukaan Haapaveden aluekisoihin hyppäämään 90 cm. Ei tarvinnut kahdesti houkutella. Ekat omat kisani, jonne heppa piti kuskata vähän kauemmas. Se taas tarkoitti herätyskellon soimista 04.28 lauantaiaamuna kun kisat alkoivat 10.00. Aamu meni hyvin ja oltiin perillä täsmällisesti ysiltä kun kanslia aukesi. Kiirehän siinä lopulta tuli ja ehdin juuri piirtää radan kun kuulutettiin että tervetuloa tutustumaan rataan jalkaisin. Eivät näyttäneet pelottavan isoilta. Kävelin radan kerran ja pyörin siellä keskellä sitten niin kauan että muistin mikä on mikäkin este ja mistä välistä meinaan mennä. Suunnitelma oli tehdä perusradalla pitkät ja turvalliset tiet ja uusinnassa suorat lähestymiset oksereille ja oikoa sieltä mistä turvallisesti onnistuu. Nopea nolla eikä turhia riskejä.

Oma versio ratapiirroksesta.

Uusinnassa kympiltä sarjalle kurvaisin kasin ja ykkösen välistä (osa meni ykkösen toiselta puolelta) ja kahdentoista jälkeen kääntäisin oikealle ja hyppäisin 13 vähän vinoon.

Kympiltä alkoi luokka 1a poneille. Olin jo siinä vaiheessa ratsailla kun en halunnut siihen kiirehätätuntua. Ensin kävin maneesissa kävelemässä kerran ympäri, sitten katselin 4 suoritusta. Sen jälkeen maneesiin ravaamaan ja laukkaamaan. Taisi ponit olla jo kaikki hypänneet kun alotin verkkahypyt. Epäilyttävän vähän oli porukkaa verkkaamassa. Kaksi kertaa ristikko, sitten pari pystyhyppyä. Okseria laskettiin enkä muista että kielsikö Easy heti vai sitten vasta kun se oli nostettu takaisin ksiakorkeuteen. Kaksi peräkkäistä kieltoa okserille kuitenkin tuli. Easy ei laukannut tarpeeksi ja syyllistyin puskemaan. Eihän se tuuppaamalla hyppää. Toisen kiellon jälkeen sain jo näpäytettyä raipalla. Plussaa sentään että nyt pysyin vakaasti kyydissä vaikka meno tyssäsi. Pohkeet kiinni!

Ennen kolmatta yritystä hain parempaa laukkaa ja raippasin jo valmiiksi ennen estettä. Sen jälkeen päästiinkin sitten yli. Kertaalleen tuli vauhtilaakaloikka ja totesin että ihan tuolla meiningillä ei radalla hypitä. Hyppäsin vielä pystynkin kertaalleen ja ihan hyviin hyppyihin lopetettiin. Odotteluaikaa jäi useamman ratsukon verran mutta päätin että tällä mennään. Katselin sitten muiden suorituksia odotellessa. Mitään erityisen hankalia esteitä ei näkynyt.

Edellisen ratsukon suorituksen ajaksi päästiin kentälle. Pysyin kiltisti omassa kulmassa. Kun edelliset lopetti niin kävin ravaamassa kentän ympäri. Tervehdin, tuomari vastasi ja rupesin laukkaamaan. Lähtömerkki tuli. Sen jälkeen tein vielä laukkaympyrän toiseen päätyyn. Olen jo oppinut välttelemään lähtölinjan tarpeetonta ylittämistä koska välillä lähtömerkki tulee niin salakavalasti että ajanotto alkaa aiemmin kuin olisi halunnut. Hyvä laukka päälle ja turpa kohti ykköstä. Radassa ei tänään ollut mitään kovin ihmeitä. Easy lähti imemään esteille omaan tapaansa eikä tuntunut laiskalta. Varmistelin silti neloselle (eka okseri), sarjan ekalle ja keskellä kenttää olleelle seiskalle (sateenkaaren värinen okseri). Videolta niitä ei edes huomaa. Sitäkään että kertaalleen vähän raipalla näpäytin kaulalle. Tasainen rata, hepo kääntyi mistä pitikin ja esteet pysyivät ylhäällä. Uusinnassa tosin reitti sarjalle vähän valahti ulos. Ponnistuspaikatkin osuivat kohdilleen. Muistin kyllä hymyillä vain yhdessä hypyssä.

Kakkoseste. © Ville-Valtteri Veikkolainen

Hetkeä myöhemmin sama hyppy. © Ville-Valtteri Veikkolainen

Nelonen/kymppi. © Ville-Valtteri Veikkolainen

Kasieste. © Ville-Valtteri Veikkolainen


Radan jälkeen tuli kuulutus että tällä suorituksella luokan johtoon. Olin aika hangonkeksinä. Harmi vaan että seuraavista ratsukoista löytyi vielä kaksi nopeampaa ja tiputtiin kolmansiksi. Kakkoselle jäätiin 0,17 sekuntia. Sarjalle ulos liiraaminen saattoi viedä sen verran. Palkintojenjakoon kuitenkin päädyttiin. Ensimmäinen valkoinen ruusuke ja 14e palkintorahoja. Aluekisoista on nyt joka toisesta tullut sijoitus.

Iloinen kisaratsuni haukkasi minua myöhemmin takapuolesta kun laitoin sille kuljetussuojia. Onneksi vain pienesti käytti hampaitaan eikä purrut. Paluumatkalla vähän seikkailtiin uimarantaa etsiessä ja hepan häntäsuoja katosi. Loppumatkasta hepo riehui kopissa ja katkaisi nahkapäitsistään leukahihnan. Onneksi ei itseään rikkonut. Kaikkiaan oli hauska reissu vaikka meni 19 asti että olin takaisin kotona.

Kisaleffa.

perjantai 13. heinäkuuta 2012

Eilisen kertausta maneesissa


Perjantain (13. päivä) tunnille menin Easylla. Aihe oli eiliseltä tuttu takaosakäännökset. Satoi vettä niin oltiin maneesissa. Kastuin osin tosin jo mennessä kun käveltiin maaston kautta. Sadetakki onneksi suojasi vähän eikä ollut kovin kylmä, +20. Ratsukoita tunnilla oli 6. Annekin oli mukana. Hitusen ehdin verkata käynnissä ja ravissa oikeaan kierrokseen ennen kun ope tuli.

Alkuun harjoteltiin taas ratsun suorana pitämistä. Tehtiin ravissa loivat kiemurat pitkille sivuille ihan suorilla hevosilla, vain ulkopohkeella kääntäen. Se meni vielä suht ok. Kun samaa tultiin myöhemmin laukassa ja vaadittiin tarpeeksi rauhallista laukkaa ja suoraa hevosta niin meillä alkoi rikot jo siinä. Aika monta yritystä vaadittiin että pysyi vastalaukassa. Olisihan se lujempaa ja kaula mutkalla vastalaukannut. Muistelen että oikea kierros oli vaikeampi.

Takaosakäännöksiä tehtiin taas käynnissä. Ja taas sooloilin vähän omalla kuviolla. Tarkoitus oli vissiin kääntää aina turpa kentän keskustan kautta ympäri ja palata täyskaarrolla takaisin työstettävään kierrokseen. Minä taas seilasin uran sisällä niin että mahduin kääntämään samaan suuntaan "kummassakin kierroksessa". Hepo askelsi tänään paremmin kuin eilen. Nyt huomasin itekin pieniä viilattavia juttuja mutta pääsääntöisesti käännökset tuntuivat edelleen hyviltä. Tulikohan sanomista että käyntiä pitää lyhentää enemmän käännöksiin. En muista enää. Takajalat mielestäni polkivat alle, pysyivät paikallaan ja etuset astuivat hyvin ristiin. Taisimme päästä käännöksestä suoraankin eilistä paremmin. Tai sitten aika on kullannut muistot. Asetuksien kanssa oli edelleen ongelmia.

Eilisestä ohjelmasta jätettiin kentän (maneesin) ympäri vastalaukkaaminen välistä. Takaosakäännösten jälkeen olikin jo loppuravien aika. Muistelen että tässä vaiheessa hepo oli taas kivasti kuulolla ja sain tehtyä ravinsäätelyä ilman vastustelua hidastuksessa. Isompaa ravia irtosi hepan pysyessä pyöreänä. Tai sitten muistelen omiani.

Takaisin tallille mentiin taas sateisen maaston kautta kävellen.

Ongelmia:
hepo oli vähän omapäinen
ei kovin tasainen
nyt rikkoi jo loivilla kiemuroilla laukan
ei taidettu laukata myötälaukkaa juurikaan

Parannusta:
kaikki sinnepäin ok

torstai 12. heinäkuuta 2012

Takaosakäännöksiä korvaustunnilla Easylla


Silvanon jäljiltä kädet oli aika muussia ja vielä oli koulutunti Easylla edessä. Sillä en ollutkaan mennyt nyt juhannuksen jälkeen. Omistaja oli harjannut hepan valmiiksi, joten itelle jäi vain varustaminen. Kerrankin oltiin hyvissä ajoin liikkeellä.

Olin buukannut meille koulutunnin korvaamaan viimeviikon omaa tuntia. Oltiin kentällä ja ratsukoita oli tunnilla 6. Aurinko paistoi ja lämmintä oli ehkä +18. Päivän aiheena oli takaosakäännökset eli käännökset takaosan ympäri. Alkuverkassa ravattiin loivat kiemurat kummallekin pitkälle sivulle. Hepo piti pitää suorana, vain asetus sallittiin. Päätyihin tehtiin voltit. Easy oli taas Easyksi tasainen mutta alkuun kyllä heilutteli päätään ja vastusteli ohjasotteita. Ravi meni ok eikä siitä tullut pahemmin sanomista.

Alkuun mentiin laukassa vain kiemurat. Pitkän sivun alusta laukka ja kiemura laukassa. Se onnistui vielä hyvin eikä tullut yhtään vaihtoa. Hepo oli ehkä aavistuksen liikaa mutkalla laukan suuntaan ja meni hitusen lujaa. Mutta hiljensi kuitenkin istunnalla raviin. Tämä kummassakin kierroksessa.

Väliin oli taas teoriapläjäys että ratsu pidetään suorana ja millä avuilla käännöksiä tehdään. Käännöksiä tehtiin käynnissä. Reitti jäi vähän epäselväksi mutta hyörittiin sitten omalla kuviolla pitkän sivun suuntaisesti. Muut pyöri muihinkin suuntiin. Käännökset meni ihan ok. En huomannut hirveitä puolieroja. Sai johtaa näin treenitilanteessa ihan kunnolla. Välillä käveli hitusen turhan lujaa ja taisi käännöksiin vähän liikaa tyssäystä ja muutama takajalkojen ristiaskelkin tulla. Ei ollut peiliä ja videokamerastakin loppui akku. Paljon kai olisi ollut vielä viilattavaa mutten tiennyt että mitä vaan olin tyytyväinen. Kumpaankin suuntaan tuli noottia asetuksen puutteesta. Ohje oli että ravistele sisäohjalla. Muuten meinasi mennä vaan kaula mutkalle.

Takaosakäännösten välissä mentiin useampi kierros vastalaukkaa. Tänään ei valitettavasti kumpikaan kierros oikein toiminut vaan tuli paljon rikkoja. Ope käski pitää heppa paremmin paketissa ja lyhentämään laukkaa. Piti myös kääntää aiemmin ja tasaisemmin sekä pitää ratsu suorempana. Kun annoin jolkottaa mutkalla ulos niin laukka säilyi. Suorempana oli hirmuisesti vaikeampaa. Ulkojalka pitää laukan yllä oli ohje ja loppuun saatiin puhdas kierros.

Loppuraveissa hepo oli taas vähän tasaisempi. Tämän päivän ongelmat oli että hepo painuu ehkä liiankin alas ja nykii kuskia etukenoon. Eikä ratsun oma moottori ollut oikein terässä. Kyllähän se liikkui muttei voi sanoa että reippaasti. Eipähän ainakaan juossut alta.

Takaisin omalle tallille käveltiin pitkin ohjin. Ei pelottanut edes ruohonleikkuri. Huomenna jatkuu.

Ongelmia:
vastalaukka ei säilynyt kumpaankaan suuntaan
asetukset oli vähän hukassa
eteen-alas -venytys ei taas meinannut onnistua
video kavaltaa että istuin vinossa

Parannusta:
takaosakäännökset meni kai ihan ok
ihanan kevyt edestä Silvanoon verrattuna

Toinen päivä esteitä kipeillä käsillä ja Silvanolla


Toisenkin päivän ratsunani Oulunsalossa oli odotetusti Silvano. En ollut yhtään riemuissani. Tallissa pyörittelin hepasta hirmuiset karvamäärät kumisualla irti. Ei pannut pahakseen. Taivaalta tuli taas vettä, joten ulkokenttä jäi edelleen testaamatta. Ratsukoita oli samat 6 kuin eilenkin.

Kun pääsin kyytiin niin käteni sanoivat au heti alkuun. Alkukäyntien ja -ravien ajan pidin ohjia nimettömän ja keskisormen välissä. Kun ruvettiin laukkaamaan niin otin takaisin oikeaan kohtaan kun tuntui niin kummalliselta. Hepo ei ollut tänään yhtään kevyempi. Laitoin avuksi kannukset, jotka tosin verkkahyppyjen jälkeen käskettiin ottaa pois kun en saanut jalkoja pysymään tarpeeksi aloillani. Ihan aiheellinen kommentti varmasti. Olin väsynyt, heppa keljutti ja ratsastelin huonosti. Kannukset tai kannuksettomuus ei oikeastaan vaikuttanut mihinkään. Opelta tuli myös kommenttia että estetunnilla käsien ei pitäisi kipeytyä. Ei varmasti pitäisi ikinä ratsastaessa mutta entäs kun kipeytyy kuitenkin?

Tämän päivän verkkatehtävänä mentiin kahdeksikkoa ympyröiden vaihdolla. Ensin taidettiin mennä puomina. Se oli vielä pahaa ratsasteluaikaa. Suihkittiin sinnepäin, ratsu milloin minkäkin mittaisena. Koska ei ollut tasaista tahtia niin ei ollut kunnon ponnistuspaikkojakaan. Laukat sentään taisi vaihtua. Pystyllä ei homma helpottunut. Retkottelin hypyissä ja ponnistukset tuli minne sattuu. Vasta kun yksitellen ratsastettiin kahdeksikkoa pidemmän aikaa sain vähän terästäydyttyä. Edelleen oli ongelma etten vauhdissa kuullut open ohjeita. Onhan sillä kantava ääni mutta silti meni ohi. Sitä muuta pulinaa taisi olla niin paljon että toimintaohjeet menivät ohi. Ope huusi seis niin minä vastasin että MITÄÄÄ? Näemmä kaipaan vähän huutoa. Heppaa ei saa päästää niin pitkäksi. Ja minä kun olin mielissäni että vihdoin se vähän säpäköityi ja liikkui itse. Hypyt taisi tosin olla jo melko laakoja siinä vaiheessa kun liikuttiin vähän reippaammin. Oli hirmu vaikea keksiä että mimmoista laukkaa ope meiltä tahtoo. Sitten mentiin sitä omasta mielestä löysää hissuttelua lyhyillä askelilla. En tiedä paraniko. Edelleen olin epätietoinen että koska laukka on tehtävään sopivaa.

Esteet oli vähän siirtyneet eilisestä. Korkeus oli jossain 60 ja 70 sentin kieppeillä. Alkuun hypättiin 4 hypyn pätkä. Seuraavalle kierrokselle perään lisättiin 2 estettä ja kolmannella kierroksella esteitä oli jo 8. Vikalle kierrokselle esteet nousivat kun Anne asiasta huomautti. Minä olin niin pelossa ja nuhteessa etten olisi sellaista uskaltanut sanoa. Päästi kuitenkin minutkin hyppäämään kasikymppiä.

Hypyissä hepo venytti päätään niin eteen etten saanut kunnolla myödättyä ja kaaduin etukenoon. Edelleen kuulin hyvin monesti että jalat alas. Lisäksi pehmeät kädet. Keula ylös kummaltakin. Tuntui että hepo hyppäsi tänään vielä hitaammin kuin eilen. En osaa istua niin ajallisesti pitkissä hypyissä. Pääsin siis harjottelemaan isojen esteiden hyppyjä jo pikkuesteillä. Alkuradasta huusin että onko hepo liian löysä. Vastaus oli ettei se voi olla liian löysä. Lisäksi tuli jotain kommenttia etten taida tajutakaan kuinka hieno Silvano on. En tajunnutkaan, huomasin vain sen etten osannut sillä ratsastaa. Radoilla en katsonut tänäänkään myötälaukkoja. Ainakin kertaalleen taidettiin tulla joku kaarre väärässä laukassa.

Tulipa sanomista myös että älä puske. Tuota en itse huomannut tekeväni. Pikemminkin odotin kauhulla kun vauhti tuntui hyytyvän että mennäänkö yli ja miten. Tänään huomasin ne raviaskeleet ennen hyppyjä. Omia jalkoja piti saada eteenpäin. Se tarvitsisi aika paljon enemmän treeniä. Enkä tajua miten saisin kinttuni alas. Tunnin lopuksi unohdin kysyä korjausehdotukset.

Tänäänkin viimeiset 2 hyppyä vikoilta radoilta oli parhaat. Lakkasin ajattelemasta hevosta ja keskityin itseeni. Tänään en tullut kovin onnelliseksi vaan useamman kerran tunnin aikana meinasi keljuttaa. Hyvin kuitenkin kasasin itseni ja yritin. Ope sanoi aina aiheesta kuitenkin. Tunnin lopuksi lohdutti myös saada kanssaratsastajilta palautetta että hyvin sain Silvanoa lyhennettyä käskystä. Omasta mielestäni kun meni päin honkia enkä osannut mitään. Vielä kehnommin kuin eilen. Kovin hyvältä ei ainakaan tuntunut. Silvano oli väärä ratsu minulle. Vielä ei ole Oulunsalosta löytynyt samalla lailla sykähdyttävää ratsua kuin vaikkapa Milla tai Rada, jotka hurmasivat heti alkuun tai Hasse, jolle olen lämmennyt pikkuhiljaa. Lenja vaikuttaisi lupaavalta mutta mahdankohan sillä saada koskaan mennä. Tämän kokemuksen myötä pysyn taas vähän aikaa pois. Ehkä seuraavaksi pitäisi testata koulutunti (kipeät käteni huutavat vastalauseita).

Ongelmia:
ratsu ei reagoinut jaloista eteen
kuskilla ongelmia hahmottaa hyvä laukka
kuskin jalat nousee

Parannusta:
kaikesta edelleen mukisematta yli

Videoita on olemassa, katsotaan ehdinkö joskus julkaista.

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Oulunsalossa kahden päivän estekurssin eka päivä Silvanolla


Anne vinkkasi että Oulunsalon 80 cm estekurssilla on vielä 2 paikkaa vapaana. Minä tietenkin vastasin että mennäänkö. Ja niinhän siinä kävi. Ratsukseni osui Silvano, jolla en ole ennen mennyt. Anne sillä on ennenkin (kahdesti) hypännyt eikä hirveästi ihastunut. Meillä oli kovasti saman oloista menoa. Tallissa hepo oli ihan nätisti, tosin kerran mulkaisi että älä harjaa siitä. Hepasta lähti suht paljon karvaa ja vähän ihmettelin kun se oli jo valmiiksi hikinen. Liekö sitten niin tukalaa karvapeitteen alla. Ratsuni oli siis 166,5 cm korkea, syntynyt 1998 ja nettisivujen mukaan va B, re 120. Ratsukoita kurssilla oli 6.

Esteitä ei tarvinnut kantaa vaan mentiin maneesissa suoraan kyytiin. Keli oli muuten hieno mutta taivaalta tuli turhan paljon vettä. Siksi sisälle. Esteitä maneesiin tuli 5: yksi okseri ja 4 pystyä. Hyvin vähän aikaa ehdittiin kävellä kun piti jo alottaa raviverkka. Ope sanoi meille että enemmän ravia. Laukassa piti usvattaa pitkillä sivuilla kunnolla eteen. Kyllä hepo lopulta lähtikin ja rupesi vähän ennakoimaankin.

Alkuverkkatehtävää mentiin ympyröillä. 3 ratsukkoa kummallakin. Taidettiin ensin laukata pelkän puomin yli. Sitten piti laskea 10 hyppyä ristikolle ja että moniko oli hyviä. Kaikki oli kelpoja mutta välillä tuli liian lähelle, välillä vähän kauas. Seiskahyppy oli paras. Kun este nostettiin pystyksi niin meillä alkoivat ongelmat. En osannut enää laskeakaan. Taisi olla ekalla hypyllä kun keilattiin koko este kumoon. Sitten keikuin ite miten sattuu ja hepo tuntui löysältä. Ei kovin hyvin. Ponnistuspaikat olivat liian lähellä tai kaukana ja ope sanoi että jalat alas. Laukat tosin vaihtuivat lennosta helposti. Jopa niin helposti etten ollut varma että ehdinkö pyytää vaihtoa.

Verkkatehtävän jälkeen ruvettiin tulemaan ensin suora linja kahdesti. Väliin toivottiin kuutta laukkaa. Ekalla kerralla tuli 7 kun kummatkin hypyt tuli ihan juureen. Seuraavalla kierroksella laukkasin vähän isommin ja tuli ahdas 6. Sitten ruvettiin tulemaan tehtäviä. Alkuun jotkin 4 hyppyä muistaakseni kahdesti. Sitten 6 hypyn tehtävä ja lopuksi vielä toiset 6 hyppyä. Ratapiirros (ja Annen kokemukset tunnilta) löytyy Annen blogista. Omasta mielestäni hepo oli löysä. En saanut sitä aktiiviseksi ja reagoimaan kunnolla pohkeeseen. Kädet tulivat kipeiksi kun yritin kasata kilometriratsua nipumpaan.

Ope kommentoi johonkin väliin että esteillä pitää unohtaa kouluratsastus. Tarkoitti varmaan lähinnä asentoa. Meillä ei kovin ihanasti mennyt enkä osannut kunnolla istua hepan rauhallisissa hypyissä. Omasta mielestäni maltoin silti olla hyvin työntämättä. Ja aina mentiinkin yli vaikka tultiin millaiseen paikkaan. Mutta se, kun ope puhui jalkojaan varovista estehevosista ei ainakaan Silvanon kanssa pitänyt paikkaansa kun muutama keilaus tuli tunnin aikana. Hepo myös sihtasi ponnistuspaikkansa itse raviaskeleen kautta kohdilleen. En tiedä kuinka tohinoissa olin kun en tätä huomannut. Seuraavana päivänä havaitsin. Raville tiputtelu oli siis paha. Jalat lähellä ja alhaalla. Käsi pehmeämmin mukaan.

Meidän parhaat hypyt oli päivän 2 viimeistä kun ratsun oma moottori vihdoin käynnistyi. Ehkä tuli vähän liian laakahyppyjä mutta vihdoin tiesin että mistä ponnistetaan. Oikeita laukkoja en tehtävien aikana pohtinut. Tunnustan etten edes katsonut missä laukassa mentiin. Selkään ei tuntunut pahalta (väärältä laukalta) missään vaiheessa. Hepo oli niin näppärä vaihtamaan että annoin sen päättää siitä. Pahinta oli vasenta pohjetta vasten kaatuminen kaarteissa. Meinasi mennä tiet vähän turhankin tiukoiksi. Alkupään tehtävistä saatiin yksi ottaa kahdesti uusiksi kun en päässyt kiertämään tötsää vaikka kuinka yritin. Kolmannella kerralla onnistui.

Toivon jotain kevyempää ratsua huomiseksi mutta vastaus oli että jatketaan samoilla. Pitää pitää ne nyrkit kiinni.

Ongelmia:
raskas edestä
löysähkö

Parannusta:
kaikesta empimättä yli

tiistai 10. heinäkuuta 2012

Ihanaa piiskausta ja vähemmän ihania laukanvaihteluita


En mahtunut tänään viiden tunnille vaikka siitä vähän haaveilinkin. Seitsemäksi ratsaille koulutunnille kahdeksanneksi. Tiesin jo etukäteen että saan Töpön. Mikäs siinä. Kolmas kerta Töpöllä. Näemmä se osuu alleni noin puolen vuoden välein. Edellisestä kerrasta muistin että satulointi tehdään rauhassa ja niin nytkään hepo ei yrittänytkään leikkiä kirahvia vaan antoi suitsia nätisti. Keli oli sen verran sateinen että mentiin maneesiin. Lämmintä pihalla +16 ja t-paita oli erittäin sopiva vaate tunnille.

Heti alusta asti huomasin miten pitkä kolho on alla. Ei onneksi tuntunut hirmu isolta kun viime aikoina olen keikkunut niin Aksun kuin Tarmonkin kyydissä. Ope sanoi vaikka kuinka monesti tunnin aikana että lyhennä ohjia. Muuten tuntui että sain käteni pidettyä hitusen paremmin. Tunnustan että harjoittelin käsien asentoa myös vaatekaupan sovituskopissa kun hankin kesäksi värikkäitä ratsastuspaitoja.

Tunnin aiheena oli avot. Alotettiin maltillisesti alkuverkkojen jälkeen ravaamalla ympyröillä. Suuntaa vaihtaessa piti tehdä täyskaarrot ja siinä piti jotenkin levittää ratsun etujalkoja. En ihan tajunnut. Ristiin astuminen taisi olla epätoivottua. Yritin kovasti työstää hepoa ja aktivoida sitä liikkeelle. Ope kyllä piiskasi meitä hienosti. Aina oli joku juttu ja yleensä joku toinenkin rempallaan. Ulkolapa karkasi, kaula taipui liikaa, asettui väärään suuntaan tai kuskin selkä oli liian ryhdikäs ja notkolla.

Avoja tehtiin kumpaankin suuntaan kohti peilejä. Tuntui että kenotin pahasti, mutta peilistä en ehtinyt omaa asentoa ihailla kun piti keskittyä ratsun kaarevuuteen ja siihen, että näkyykö vain 3 jalkaa. Seilattiin vähän eestaas. Vaikka välillä näyttikin omasta mielestä ihan hyvältä niin ope piiskuroi ettei ole tarpeeksi energistä. Ja kun yritin saada tarmokkaampaa menoa niin yleensä avo menetettiin siinä vaiheessa.

Oikeassa kierroksessa oli vähän enemmän ongelmia. Sitten ope yhtäkkiä käski mun nostaa oikean laukan ja laukata pääty-ympyrää. Töpö poukkoili jotain ihan omaa showtaan, vaihteli laukkoja parin askeleen välein ja pompin satulassa. Ope kysyi että pysynkö kyydissä. Tokihan minä nyt ympyrällä pärjään. Laukka ei oikein parantunut vaikka välillä taisi tulla kuskin kasailua varten ravi- tai käyntipätkiäkin. Olipahan ainakin vähän energisempi ratsu. Sai myös ravata toisella sivulla jos siltä tuntui. Tehtiin välillä siirtymiä siinä iteksemme.

Avoja mentiin kumpaankin suuntaan. Omasta mielestä ihan kelvollista. Taidettiin vähän yrittää ravissakin niitä. Oikea oli hankalampi suunta.

Laukkaa mentiin sitten omilla ympyröillä. Me oltiin keskiympyrällä toisen hepan kanssa. Oikea kierros oli aika kamala. Vaihtoja tuli pahimmillaan lähes joka askeleella. Yritin matkan varrella kaikenlaista. Istua hievahtamatta (käytännön toteutus voi ontua), myödätä sisältä, pitää ulkotuen, antaa merkkiä sisäpohkeella tai käyttää ulkopohjetta. Itelle tuntui se selvästi takana oleva ulkopohje parhaalta avulta. Töpöstä ei oikeen tiennyt että luuleeko se että tahdon vaihtoja vai vaihtaako luistaakseen hommista. Sillä kuskihan horjui vaihdoissa ja vaikutti siten vähemmän.

Vasen kierros oli huimasti parempi. Laukkasikohan jopa vaihtamatta? Ei ainakaan paljoa säätänyt omiaan. Lopuksi kun muut rupesivat ravaamaan niin kysyin että saanko kokeilla oikean laukan vielä uudestaan. Ulkopohje auttoi vähän. Edelleen tuli vaihtoja, mutta nyt vähemmän. Huomasin että Töpö vaihtaa herkästi aina samassa kohdassa: kun ympyrällä lähden pitkän sivun uran kääntöpisteestä sisälle. Tehtiin sitten apuvoltteja. Välillä hepo vyöryi melko pahasti mutta tulipahan taisteltua. Parhaimmillaan sain lopulta 1,5 kierrosta ilman vaihtoa. Siihen oli tänään tyytyminen.

Tämän tunnin perusteella en tosiaan olisi ottanut Töpöä koulukisaratsukseni. Sen pää painoi varmasti 50 kg ohjien toisessa päässä enkä saanut sitä ratsastettua tarpeeksi kevyeksi edestä. Eikä kantanut itseään rehellisesti. Alkutunnista ope lupaili että jos taistelen tunnin niin vikat 5 minuuttia Töpö voi olla sit hyvä. Eipä ollut. Mutta tykkäsin piiskuroinnin määrästä. Ihanaa!

Ongelmia:
raskas edestä
oikea laukka ei säilynyt vaan vaihteli
avo oikeassa kierroksessa oli työlästä ja istuin kiemuralla

Parannusta:
suitsiminen onnistui helposti
vasen laukka säilyi ilman vaihtoja
peruskuuliainen

lauantai 7. heinäkuuta 2012

Uusintayritys Aksun kanssa koulukisoissa


Koulukisojen jälkimmäinen ratsu oli Aksu, jonka kanssa edelliset kisat meni penkin alle. Ella teki Aksullekin pikasykeröt. Ohjelma oli sentään eiliseltä tuttu K.N. Special. Aksun satulointi piti hoitaa ite. Tässä vaiheessa huomasin että hepalla on toinen suupieli auki. Ei hyvä. Ei onneksi vuotanut mutta ei se hyvältäkään näyttänyt. Ite olin entistä enemmän hyydyksissä. Seistiin tovi pihalla ennen kuin jaksoin mennä maneesiin verkkaamaan. Maneesissa ei ollutkaan muita ja varmuuden vuoksi talutin Aksun ensin ympäri. Takaovi oli auki ja kyttäsi selvästi sitä.

Vähän oli hepalla keskittyminen kadoksissa. Välillä sisällä kävi muitakin mutta sitten oltiin taas yksin. Otettiin hyvin kevyt verkka Aksunkin kanssa. Myös itseäni säästääkseni. En tainnut maneesissa edes mennä harjotusravia. Pihalla vasta tajusin että ne hankalat laukannostot unohtu treenata. Ennen kentälle siirtymistä Aksu vielä "doupattiin" eli rasvaa naamaan peittämään auennutta suupieltä. Sieltähän olisi voinut tulla hylsy jo ennen suoritusta. Hepalle reiluintahan olisi ollut jättää kisat välistä. Toivottavasti sai parannella itsensä tämän jälkeen kuntoon.

Onneksi raipan sai kuulemma pitää vielä kentällä ja treenattiin nostot ja laukasta takaisin raville siirtymät siellä. Yritin saada vyörymättömiä siirtymiä alas. Laukat nousi vähän tahmeasti ja kerran nousi vasen vääränä. Aksu ei onneksi ollut tänään niin raskaan tuntunen edestä. Kentällä kun verkkailtiin niin Aksu roikotti kieltä ulkona. Eipä sekään kovin kouluratsumaista kuvaa anna.

Radalla Aksu oli tasainen, alkuun vähän nahkea. Alussa rokottui pisteitä kielen näyttämisestä. Keskiravista tuli vitonen, ei vastaa rehellisesti apuihin. Tulipa sentään jotain eroa harjotusraviin. Volteilla taas nämä mun tyypilliset ongelmani eli taivuta rohkeammin. Sitten ruvettiin vähän parantamaan. 3 askeleen käyntisiirtymästä tuli 7. Ravissa kyllä tuntui välillä että ratsu hyytyy ja kopauttelin sitä vähän isommin jaloilla.

Pysähdys oli hallittu, 7. Oikean laukan nostosta kommentti että säilytä kuolaintuntuma, silti 7. Laukkaympyrästä 7. Taisi olla tällä laukkaympyrällä kun hepo heitti päätään. Videolta en sitä kyllä huomaa. Lävistäjällä hepo jäykistyi, siitä 6. Vasen laukka ei meinannut nousta ja tuli pari askelta myöhässä. Taas on armeliaasti rangaistu ja annettu 5,5. Mutta pääty-ympyrästä 7,5! Ja lävistäjästä! Siirtyminen käyntiin 8! Koko KN:n vaikein kohta ja elämäni eka kasi. Omasta mielestäni ei kyllä niin hieno siirtymä ollut. Olisin antanut ehkä 6,5. Mutta musta ei olisikaan koulutuomariksi.

Alakerrassa oli numeroita kutosesta seiskaan. Askellajeista 6, oikeiden teiden seuraamisesta 7. Tulokseksi 64,200 %. Palkinnoille ei päästy, oltiin seitsemänsiä 19 kisaajasta. Puolenvälin paremmalle puolelle kuitenkin. Olen tähänkin tyytyväinen mutta jäi semmonen olo että Aksu on mulle väärä ratsu. Meillä ei jotenkin synkkaa.

Kisaleffa.

Koulukisadebyytti Hassella


Leirin jälkeen hevostelut ja samalla myös kisailut jatkui heti seuraavana päivänä. Luvassa seurakoulukisat Aaltokankaalla. Ja minä tietysti innokkaana kahdella ratsulla liikkeellä. Ekana oli tämä vähän ex temporempi valinta eli he C, harrasteluokan kouluohjelma 2009 (pdf) Hassella. Ohjelmaa en ehtinyt oikein missään välissä opetella etukäteen. Niinpä tankkasin sitä samalla kun Ella teki Hasselle pikasykeröitä. Pelkät ponnarinutturat ilman letitystä siis (9 kpl). Onneksi ohjelma oli tosi lyhyt.

Hasse oli valmiiksi märkä ennen satulointia. Kisahuopa alle ja satulointi meni helposti. Verkka oli maneesissa, kisat kentällä. Maneesissa oli munkin mielestäni kuumahko, veikkaisin siis vähintään +30. Luovuin ajatuksesta laittaa kisatakki. Eihän seurakisoissa edes tarvitse pukeutua vimpan päälle. Ite olin hyytynyt mutta Hasse toimi hyvin. Pyöristyi helposti heti kun otin ohjat käteen ja oli muutenkin kuuliainen. Ei tehty mitään erikoista, kaikki askellajit ja siirtymiä.

Pihalla Hasse vähän kyttäili. Kentällekään ei ois halunnut mennä. Onneksi päästiin kaverin vanavedessä portista. Vielä kentälläkin hepo oli kuuliainen ja kiva. Kunnes päästiin aitoihin. Siellä taidettiin jännittyä kummatkin ja pyöreys oli tiessään. En tiedä montakohan koulukisaa pitäisi käydä että ite pysyy radalla rentona.

Raipan sai pitää enkä sitten laittanut kannuksia. Rata oli tosi lyhyt ja itelleni ensimmäinen, jossa ei ollut alkutervehdystä. Hasse oli siis aika jännittynyt ja itekin vähän tönkkönä kyydissä. Hepo oli kuitenkin edelleen kuuliainen. Laukat nousi pisteissä ja myös raville päästiin tarkasti takaisin. Laukoista tulikin seiskat. Pahin moka oli ravista käyntiin tipautus paria metriä liian aikaisin. Ei rankaistu nelosella vaan vitonen tuli.

Numeroita tuli kaikkiaan vitosesta seiskaan, alakerrassa oli 5,5 - 6,5. Askellajeista 6,5 ja lennokkuudesta 5,5. Tällä jännittyneellä suorituksella kuitenkin 59,375 % eli ihan tyytyväinen saa olla. Tosin tuomari oli avokätisellä päällä ja tällä tuloksella oltiin jaetulla 11. sijalla 13 kisaajasta. Jos oltaisiin oltu virkeämpiä niin oltaisiin pystytty parempaankin.

Loppukäynnit halusin käydä vielä maneesissa kävelemässä. Hasse oli sitä mieltä että nyt riitti eikä maneesiin enää halunnut vaan rupesi niskuroimaan. Peruutti, liirasi sivuun ja etusetkin nousi vähän maasta. Päätin tulla alas selästä ja taluttaa maneesiin ennen ku on kavionjäljet jonkun konepellillä. Muuten olisin voinut tyytyä taluttamaan mutta nyt nousin maneesissa vielä kyytiin kävelemään hetkeksi. Siellä ei ollut mitään ongelmaa.

Kisaleffa.

perjantai 6. heinäkuuta 2012

Leiriestekisat Millalla ja elämän eka 95-rata puhtaasti

Perjantain viimeinen koitos leirillä oli estekisat. Sain toiveratsuni Millan ja lopulta myös toive-estekorkeuden: 95. Rata oli kaikille lähes sama, ysivitoseen tuli loppuun vielä sarja. Rata oli kivan väljä ja ihan tavallisista puomiesteistä tehty. Arvostelu A.1.0 eli ei otettu aikaa. Millalla on kuulemma metriä kisattu eli hepan pitäisi ainakin selvitä hyvin.

Annen blogista kaapattu kuva kisaratapiirroksesta. Meillä lisänä oli vielä
sarja 8a ja b viistossa vitosen, kutosen ja seiskan välissä. 
Rata kentällä.

Koulukisojen jälkeen vaihdettiin heti lajia. Milla hyppäsi Kaisan kanssa 60-70 cm alle ja pääsin sen jälkeen ratsaille. Verkkaesteinä hypättiin nelosta ja seiskaa jos en väärin muista. Ensin vähän matalampana, sitten 85 ja lopulta 95. Vähän vähemmilläkin verkkahypyillä oltaisiin varmaan selvitty. 85 tuntui jo vähän korkealta. Taidettiin jos ei pudottaa niin ainakin kolauttaa.

Arvelen että tässä hypätään nelosta verkassa.
Luultavasti seiska verkassa, näyttää matalalta.



Radalle löytyi helposti etenevä vauhti. Alotettiin oikeassa kierroksessa toisin kuin moni muu. Meidän meno oli melko epätasaista ja Milla pelasti monesti. Kakkosen jälkeen oltiin väärässä laukassa ja yritin korjata lennosta. Päädyttiin vaan ristilaukkaan ja aika loppui kesken. Riskillä sitten kolmonen ristilaukalla yli. Kolmosen ja nelosen väliin tuli ahdas 6 ja ohjatkin taisi karkailla jossain välissä. Mutta enpä hypännyt ennen ratsua kuten kavaleteilla.

Ykkönen radalla. Myötäys voisi olla parempi.

Kolmonen, ristilaukalla yli.
Nelonen, joko verkasta tai radalta.

Vitonen hypättiin banzai-tyyliin laakana. Totesin että ihan näin ei tule hyvää. Laukkaa sitten kasaan. Kutoselle edettiin energisesti ja väliin seiskalle tuli hyvät 4 laukkaa kuten suunnittelinkin. Loppuun ajattelin pelata varman päälle ja kiertää sarjalle oikean kautta. Seiskan jälkeen tuli aika tiukka kaarre oikealle ja sitten tehtiin pitkä tie. Pelkäsin että jos kierretään vasemmalta ja hepo puskee sisäpohjetta vasten niin en saa linjattua B-osalle. Tämä ei tosiaan ollut mikään aikaratsastusratkaisu. Mutta puhtaasti selvittiin. Olihan se aika hienoa!

Vitonen kovaa ja kaukaa.





Seiska, joko radalta tai verkasta.

Milla hoiti oman osuutensa loistavasti ja pelasti kuskin hölmöilyiltä. Nosti jalkansa yli esteistä ja saatiin puhdas rata. Ihan kuin kaikki muutkin kisaajat. Punavalkoisia ruusukkeita ei ollut tarjolla niin saatiin keltainen. Sopii hienosti kokoelmaan punavalkeiden, sinivalkeiden, sinisten ja keltaisten joukkoon.

Kisaleffa, Kaisalle kiitos kuvaamisesta.

Leirin jälkeen kotona tutkailin Sukupostia ja huomasin että Milla tulee ihan ravisuvuista. Kahden reilu 150-senttisen juoksijan jälkeläinen. Ja noin säpäkkä pienhevosratsu. 13v.