maanantai 30. tammikuuta 2017

Pystyssä!

Maanantain estetunnille tuli 3 ratsukkoa. Sain valmiiksi lämmitellyn Pikun alle. Tästäkin ratsusta olin iloinen. Kysyin kannuksista ja kommentti oli että laita vaan. Esteraippa myös mukaan.

Piku oli alusta asti suht reipas. Alkukäynneissä lähes lähti itsekseen raville. Toimi ihanan herkällä ohjauksella. Ehkä olisi tarvittu vähän jämäkämpää otetta että ruunaa olisi saanut tasaisemmin pyöristymään. Nyt ravissa pilkahteli kulmissa ja kaarevilla. Käynnissä oli epätasaisempi.

Hypyt aloitettiin kulmapysylle ravissa. Piku oli kulmissa vähän epätasapainossa ja yritti herkästi rikkoa laukalle. Kaksi ensimmäistä ylitystä hyvin. Sitten vähän himmasi estettä kohti ja sen jälkeen. Huomasin ja osasin korjata, vautsi! Sain pidettyä ravissa. Sitten saatiin tulla laukassa ja ihan näppärästi ylittyi niinkin.

Tämän jälkeen tultiin sarjaa. Maapuomi, pysty, 1 askel ja okseri. Meille väli oli aika pitkä. Taas vaikeudet olivat lähestymisessä. Kulmissa suti, jälkimmäisestä kulmasta yritti kaatua sisään jos olin itse yhtään menossa. Puomille oli vaikea osua koska samalla piti kasailla kunnon vauhti että venytään yhdellä askeleella yli. Puomistipluja tuli paljon mutta väli selvittiin ekaa haparointia lukuunottamatta yhdellä. Alkuun varmistelin raipalla, myöhemmin huomasin sen turhaksi.

Kertaalleen tultiin minirata. Sarja, raville, tynnyrit ja kulmapysty. Z-kuviolla. Siististi meni. Eipä Piku esteiden jälkeen kiirehtinyt vaikka odotellessa ehdottelikin itse ravia.

Lopuksi tultiin vielä sarjaa. Pari sakkokierrosta. Tulikohan tunnin aikana 1 vai 2 pudotusta. Pysty ainakin kerran, okserista en ole varma. Vikalla kierroksella okseri oli noin metrin. Helposti yli.

Ei ravailtu enää loppuun. Kiva tunti. Piku hoiti hommat ja liikkui ihan itse. Varmaa ja tasaista.

Ongelmia:
puomille osuminen
liukkaat kulmat

Parannusta:
osasin korjata alkupään hypyissä eteen
kaikki pysyivät pystyssä liukastelusta huolimatta
venyttiin väliin
metri helposti yli

Kommunikaatio-ongelmia opetuksen suhteen

Maanantaina yllätyin iloisesti listan luona. Toiveeni meni läpi eikä koulutunnille tullut Kropekia, Dumboa eikä Limozaa vaan Listra. Tamma oli viikonloppuna palaillut kaviopaiseen jäljiltä ja uuden kengän myötä hommiin.

Karsinassa tamma hyöri enemmän kuin koskaan ennen vaikka tarjolla oli heiniä. Sai olla varuillaan ettei tullut hokeista varpaille. Kentällä viriteltiin piuhat. 4 ratsukkoa, +1°C. Kentän pinnalla uutta lunta. Aiheena puomeja, itse sanoisin koulutunniksi.

Alkutunnista tuli sanomista että käteni on liian kova. En oikein osannut taivuttaa Listraa. Varsinkin vasemmalle kaatui vain suorana. Eteni ihan reippaasti mutta meno oli vähän epätasaista. Ohjaustehostin oli täysillä. Toisella sivulla ylitettiin ensin yksi puomi, lopputunnista 3. Toiselle tehtiin myöhemmin yhden puomin yli loiva kiemura. Opepäädyn lyhyelle sivulle ensin käyntivoltti, myöhemmin siksak-väistö käynnissä. Puomien yli tultiin siinä vaiheessa laukassa.

Laukassa tuli sanomista että istun kenossa vasemmalle. Alkutunnista asti kantapäät kuulemma nousivat vaikka kuinka yritin skarpata. Taivuttaessa piti höllätä ulkoa vielä enemmän. Väistöissä pitikin asettaa ns. väärään suuntaan. En ainakaan kuullut että siitä olisi sanottu. Aivoni menivät ihan solmuun enkä saanut prosessoitua asioita kuntoon. Olisin tarvinnut vain tarkat ohjeet että tee näin ja näin. Nyt tuli kommenttia että huomaatko että kaula on mutkalla, kädet väärissä paikoissa, asettuu väärään suuntaan ja takaosakin meinasi jäädä. En osannut oikein korjata koska en millään meinannut tajuta mitä meiltä tahdotaan. Normaalisti väistössä asetus on väistön suunnasta poispäin. Nyt piti asettaa ja johtaa väistön suuntaan. Tähän vielä epätasainen eteneminen ja läpi menemätön vasen pohje niin oltiin aika sopassa.

Laukat kuitenkin nousi näppärästi. Tamma katsoi jalkansa puomeille aika hyvin itse. Ravissa näppärästi, laukassa oli hankalampaa kun puomit olivat pitkään vinkkaralla.

Vasempaan suuntaan väistöstä lakattiin saamasta kommentteja. Yritin pitää Listran suorana. Keskittyminen ei riittänyt enää vahtimaan että eteneminen olisi tasaista. Ravissa tuli tehtyä kierroksen aikana paljon voltteja välimatkojen pitämiseksi. Siinäkin tahti seilasi. Parit pikkuspurtitkin Listra otti. Ei onneksi pahoja. Pääosin oli kivan rauhallinen ja sain tehtyä puolipidätteitä ihan asiallisesti istunnalla.

Lopuksi ope kysyi hyviä asioita sekä hankalia juttuja. Kuulemma käteni olivat sittenkin parantuneet eläviksi. En huomannut itse. Enkä sitä miten tamman kaula kuulemma oli väistöissä mutkalla vaikka sain demonstraation. Aika paljon tukkaahan tälläkin on, ehkä ponnari auttaisi. Pitäisi olla videotodisteita. Taivutin kuulemma huolellisesti ja jopa vähän ylikin. Mutta parempi näin päin koska siitä on aiemmin tullut sanomista. Tätäkään en huomannut itse. Vasta ihan lopputunnista oikeassa kierroksessa sain tehtyä asiallisia ravikulmia taivutuksilla.

Tämän tunnin aikana meinasi turhauttaa kun tuntui että teen kaiken väärin enkä vain tajunnut että mitä halutaan. Siihen nähden skarppasin hyvin. Mutta kovin hääviksi en meidän menoa sanoisi.

Ongelmia:
kuski ei ymmärtänyt mitä haetaan
vasen pohje ei mennyt läpi
ohjaustehostin oli liian turboilla

Parannusta:
nosti laukat hyvin
oli aika tasaisesti epätasainen (tämä ei kuulemma ole mikään hyvä juttu)
sain tehtyä puolipidätteitä istunnalla

lauantai 28. tammikuuta 2017

Pitkästä aikaa kunnon vauhtia

Tänään ei ollut omia maastokavereita paikalla, joten päästiin Hempan kanssa teinien mukaan maastoreissulle. Mentiin Reinin lenkki eri suuntaan kuin aiemmin. Kelinä ihana keväinen lähes tyyni auringonpaiste. Lämpötila oli lähellä nollaa.

Ratsukoita oli 4 ja hevoset suhtautuivat toisiinsa ihan hyvin. Mentiin enemmän nipussa kuin yleensä aikuisporukassa. Vastaantulijoita oli hyvin vähän, joten alkumatka taitettiin käyntipätkän jälkeen ravissa ja laukassa. Tie oli hiekoitettu aika epätasaisesti ja pohjan väri vaihteli. Tätä Hemppa tietysti kauhisteli ja hidasti. Meille oikein hyvää harjoitusta. Lopulta päästiin tuijottelematta.

Ekalla laukkapätkällä oltiin letkassa toisena ja Hemppa oli yllättävän pomppuisana. Ei pukitellut mutta Hempaksi hyvin epätasaista menoa. Hajurako oli kuitenkin hyvä sekä eteen että taakse eikä yrittänyt kiihdytelläkään.

Käynnissä ja ravissa mentiin pääosin edeltä porukan nopeimpina. Välillä oltiin vähän sumpummassa.

Seuraavilla laukkapätkillä saatiin mennä edeltä ja Hemppa oli tasainen. Vähän katseli ojien juttuja mutta ei sivuaskelia pahempaa.

Radan ylitykset meni erittäin hyvin kaverin hännässä. Ei empimistä eikä yhtään jännittymistä. Vaikka nähtiin kaksi junaakin. Ekaa junaa tosin vähän kavahti vaikka oltiin kaukana.

Viimeisellä laukkapätkällä kysyin että saako mennä lujempaa. Lopulta vastaus tuli ja pyysin Hempan kunnolla eteen. Hetkeksi kaverit jäi mutta kun himmasin kaarteeseen niin poni vetäisi (toista laitaa) ohi. Hyvät oli jarrut ja hermot eikä Hemppa tuumannut tästä mitään. Kysyin että mihin asti laukataan, kuulemma vielä seuraavan suoran päähän. Spurtattiin sitten uudestaan, saatiin poni kiinni ja hepat kiritti toisiaan sopivasti ja mentiin ihan hyvää haipakkaa. Näppärästi vaihtui Hempalla lennossa myös laukat molempiin suuntiin ihan itsestään. Laukkapätkästä tuli lopulta ihan pitkähkö. Huiput 44 km/h. Olisin luullut että mentiin lujempaa. Hyvin toimi taas jarrut sen jälkeen.

Ravipätkällä takaisin päin oltiin ensin vikoina. Vastaan tuli traktori ja kun se pysähtyi niin mentiin siististi ohi. Käytiin kävelemässä vielä pellolla. Hemppakin hikosi ihan märäksi. Eikä junnut yhtään pahastuneet että oltiin mukana, lupasivat ottaa toistekin.

Tallissa kylmäsin jalat ja juotin melassit. Loimi niskaan ja ratsu takaisin pihalle. Jo toinen kerta tälle päivälle kun Hemppa teki minut hyvin onnelliseksi!

Ongelmia:
alkumatkasta oli vähän poukkoileva
vähän otti sivuaskelia jännistä jutuista (kaiteet, ojarumpu, juna)

Parannusta:
radan ylitykset ongelmitta kaverin hännässä
heräsi laukkaamaan ihan kunnolla
jarrut löytyi joka tilanteessa

Kontrollitehtäviä esteillä

Lauantaina päädyin esteille jo aamusta. 3 hengen porukka. Hemppa tuntui vähän sätkyltä. Jätin hupun laittamatta kun luotin siihen ettei niin aikaisin ole yleisöä. Hätkähti ensin hanskojen tarran ääntä, myöhemmin vierestä laukannutta kaveria. Onneksi tasoittui siitä.

Käynnissä oli suht pyöreä. Ravissakin melko nopeasti. Tultiin kahta lötköpuomia ympyrällä. Yllättävän hyvin sain taipumaan. Sitten laukassa sama, 4 askelta väliin eli sangen rauhassa. Oikeassa kierroksessa venkasi vastaan eikä myödännyt saati taipunut. Pyöreämmäksi käski ope. Kovasti yritin. Kädet kiinni kylkiin ettei pääse nykimään. Sen jälkeen venkoiltiin hetki kahta kauheammin ja tultiin jopa viidellä. Tasoittui se kuitenkin siitä. Vasen kierros oli paljon helpompi.

Hypyt aloitettiin täyskaartokahdeksikolla. Vasemmasta oikeaan en saanut laukkaa vaihtumaan. Ensimmäisen hypyn jälkeen vähän poukkoili omiaan mutta tasoittui onneksi. Nyt tajusin ihan itse ratsastaa päätyihin voltteja ja työstää laukkaa paremmaksi. Päästiin jo kelvolliseen. Väliin menin muutaman kierroksen ilman volttejakin. Kerran toin todella huonosti, yllättäen ja vinosti portille. Hemppa meni silti rohkeasti yli.

Koska sekä Hemppa että suokki olivat vähän esittäneet omia mielipiteitään lähestymisistä niin seuraavaksi tehtiin kontrolliharjoitusta. Pitkä lähestyminen kohti kavalettia. Ensin ravissa ja linjalle ennen kavalettia seis. Käynnissä pois. Sitten ravissa lähemmäs ja seis. Sitten laukassa sama. Vähän lähelle meni mutta pysähtyi. Tämän jälkeen saatiin laukata yli, meni rauhassa ja odottaen.

Sitten hypättiinkin jo pikkurata. Täyskaarron pysty, toisen täyskaarron portti ja siitä kaareva 4 askelta kavaletille. 1 askeleen sarja ja trippeli. Ensimmäinen kierros oli jotain turvallista 70 tai 80 senttiä. Trippelille tuli askel mielestäni hyvin ja laitoin käden harjaan. Silti tuli sakkokierros liian pyöreäselkäisestä myötäämisestä. Osasin olla paremmin mukana. Nyt vaihtui muuten laukatkin täyskaarroilla.

Saatiin vielä toinen kierros kisakorkeudessa, tosin 90 cm ja seuraavissa kisoissa meitä odottaa 95 cm. Siististi kaikista puhtaasti yli. Tosin ainakin trippelin jälkeen oli väärä laukka. Ope oli tyytyväinen ja niin olin kyllä minäkin. Hangonkeksihymy. Voisin lopettaa kaikki estetuntini siihen. Tämä oli kyllä jo kolmas hyppykerta putkeen Hempalla, joka teki minut oikein onnelliseksi!

Ongelmia:
alkuun koko hevonen tuntui kaatuvan vasemmalle molemmissa kierroksissa
taipuisuus laukassa aluksi
vaihtotehtävät alkutunnista
muutamat väärät laukat
oma myötääminen lipsui välillä omasta selästäni pyöreäksi

Parannusta:
kaikesta helposti ja puhtaasti yli

torstai 26. tammikuuta 2017

Linjoja ilman takkia

Torstain esteratsuksi toivoin Listraa ja arvelin kakkosvaihtoehdoksi Limozaa. Pieleen meni ja tuli Wanesa. Tarkemmin kun mietin niin saatoin lähes toivoa Wanesaa aiemmin. Ratsukoita oli tänään 2 ja saatiin itse rakentaa mieleisemme tehtävät. Ensimmäinen toiveeni oli 17 metrin linja. Tuntikaverille ei tullut hyviä ehdotuksia mieleen, joten lisättiin okseri kaarevalle linjalle. Tästä tuli n. 18 metriä. Keli oli pari astetta plussalla ja kun aloitettiin oli kentällä suht kiinteä mutta pintapehmeä lumipohja. Lopputuntia kohti meni sohjommaksi.

Tuntumalla ei menty käyntiä ollenkaan. Ravissa en tietysti saanut ponia heti kovin hyvään kuosiin ja aloitin nätisti. Melko pian käskettiin kannukset jalkaan ja vielä lisää eteen. Tultiin kolmikaarista ravissa ja laukassa. Kuulemma näytti puskevalta mutten huomannut. Laukanvaihdot otin suosiolla ravin kautta. Kun yritin vastalaukkaa niin pudotti itse raville ja vaihtoi. Kentän ympäri spurttaus vähän paransi menoa mutta laukka oli yhä kankeahkoa. Taivuttaminen unohtui ihan jatkuvasti.

Lopuksi yritettiin vaihtoja vielä kahdeksikolla. Ei vaihtanut. Vastalaukkaa ja lopulta ravin kautta. Vähän yritti. Käyntipätkillä tuli jo kivasti tuntumalle ja yritin säilyttää saman laukassakin. Hivenen parani mutta yhä aika kaukana hyvästä.

Hypyt aloitettiin ympyrällä vasemmassa kierroksessa. Ristikko pari kertaa ravista, sitten laukassa pystynä. Ihan ok. Lähti kaukaakin. Hetken huilien jälkeen tultiin se yllättäen oikealta käynnissä. Noin 60 cm ylittyi näppärästi. Toisella kierroksella oli 75. Ensin tyssäsi. Paremmalla vauhdilla päästiin yli. Saattoi kyllä rikkoa raville juuri ennen.

Suoralle linjalle tuli ekalla kerralla kiemuroita ja 6 askelta. Toisella kierroksella siistit 5. Kaareva linja meni ekalla yrityksellä hyvin. Toisella kerralla kaari taisi pullahtaa ja jäätiin puolikkaan askeleen päähän. Wane taisi ratkaista hyppäämällä kaukaa. Kolmas kierros oli taas siisti.

Suoraa linjaa tultiin myöhemmin myös toisesta suunnasta eli vasemmassa kohti valoa. Ekalla kerralla poni vähän liukastui kaarteessa paria askelta ennen ekaa pystyä. Puhtaasti yli mutta valuttiin linjalta sivuun. Toiselle esteelle osuttiin jo keskelle. Puomit nousi ja toisella kierroksella taisi olla päivän suurimmat esteet. En ole ihan varma että nostettiinko niitä sitten vielä kaverille mutta valoa lähin oli rahtusen päälle 90. Kuvittelen että mentiin tuolla korkeudella yli. Toinen lähes samoissa mitoissa.

Välikäyntien jälkeen kaveri hyppäsi ennen meitä. Lopuksi mekin tultiin vielä kaikki 4 estettä putkeen tippakuviolla. Maltillinen korkeus. Vähän haparoitiin taas esteiden reunaan ja paikat jäi kauas. Rohkeasti Wane silti lähti hyppyihin. Esteet pysyi ylhäällä ja lopetin tähän ihan tyytyväisenä. Ope videoi tämän vikan kierroksen.

Loppuravissa sain ponin pyöreäksi ja lyhyemmäksi. Vasen kierros oli helpompi. Yhä salaisuus oli vasen ohja kunnolla kädessä. Ei ehkä ihan loppuverkan henkeä mutta yritin niputtaa ponia ihan kunnolla. Oli jopa suht kevyt edestä. Käynnissä oli sangen hyvä ja eteni letkeästi. Varjo vain näytti että takaset vähän töpötti. Ei saatu kommentteja.

Wanesalle tuli hiki tällä tunnilla. Mutta niin tuli kuskeillekin. Molemmat riisui takit pois. Tammikuussa! Poolo ja fleece oli ihan hyvä. Lopputunnin välikäynneissä tuli sen verran viileä keskikropalle että laitoin toppaliivin päälle.

Tajusin etten enää jännitä estetunteja pahemmin. Ei meille mitään mahdottomia laiteta. Isommistakin esteistä päästään yli. Ja jos kieltoja sattuukin tulemaan niin en läheskään aina keikahda alas. Olisiko se sitä kehittymistä?

Ongelmia:
kielto käynnissä
laukanvaihdot sileällä
taipuisuus

Parannusta:
rohkeasti loikki kauempaakin
esteet ei olleet pahan isoja
en enää jännitä


Ope kuvasi vikan kierroksemme.

tiistai 24. tammikuuta 2017

Perustyö etenee löysemmälläkin vyöllä

Tiistai-iltaa lähdin taas viettämään kouluratsastusoppiin. Keli pakastui salakavalasti ja pukeuduin vähän turhan heppoisasti. Tallilla auton mittari näytti mennessä -10°C ja poispäin lähtiessä -12°C.

Ratsukseni sain taas Sakun ja jälleen kerran luvassa oli pikavarustus. Ratsukoita tunnilla oli tänään 6.

Tänään aloitettiin aiempien viikkojen tapaan pyörittämällä voltteja ohjan perässä. Vasen kierros oli Sakulle taas työläämpi ja vähän tempoi siinä vastaan. Oikea meni paljon helpommin.

Sitten hetki käyntiä ympyrällä ja ihan poikkeuksellisen nopeasti kevyeen raviin. Tehtiin välillä käyntiä, välillä ravia. Vasemmassa kierroksessa ruuna pääsi roikkumaan vasemmassa ohjassa. Yritin muistaa kantaa käteni, asettaa. Tehdä pidätteitä, pyytää odottamaan ja myödätä eli rentoutua. Rentoutumisen kanssa taisi olla ongelmia ettei ihan loksahdeltu kohdillemme. Sisäpohkeella piti pyytää väistämään ulos. Tämän Saku teki mallikkaasti. Ravissa vähän hitaili ja ope muistutti ratsastamaan myös eteen. Sitä juuri siinä yritinkin. Oikeassa kierroksessa valuttiin, osin tahattomasti, osin tarkoituksella, sisälle.

Meno tuntui itsestäni helpommalta kun päästiin koko uralle. Pitkillä sivuilla tein mieluummin kontrollipuolipidätteitä kuin keskityin asettamaan sisälle. Muistin tämän mutta siitä tuli laukassa kehotus. Ravissa tehtiin kulmiin voltteja. Volteilla Saku rupesi myötäämäänkin. Loppuvoltista tosin kaatui välillä pahasti sisään. Ope käski istua suorassa sillä kallistelin. Jo alkutunnista ympyrällä tuntui kenolta. En silti tajunnut tarkistaa satulavyötä, ajattelin vain että satula jäi ehkä vinoon. Pääsin kuitenkin ilman vastapainoa selkään.

Oikeassa kierroksessa volteilla tuntui nyt siltä että kun otin oikean ohjan kunnolla käteen niin meno parani. Ehkä se oli vasemmankin kierroksen ongelma etten saanut oikeaa ohjaa otettua kunnolla tuntumalle. Yritin kyllä. Tässä vaiheessa mentiin jo harjoitusravia.

Laukat otettiin mukaan vasta ihan lopuksi. Pitkille sivuille voltilta nosto. Saku taas hitusen kuumahti. Pari nostoa oli huonoja. Kunnollinen ravin hidastus alle auttoi. Ja heti laukan jälkeen ravivoltille. Oikea kierros oli laukassakin parempi. Tänään ei juossut alta eikä suhaillut omiaan. Ei silti ihan meidän parasta menoa vaikka laukkasikin suht rentona (oikeassa kierroksessa) ja nipussa.

Loppuverkat oli lyhyet ja lähes heti käynnissä tuli kylmä. Vasemman käden sormista oli huomaamatta tunto lähes kadonnut. Aijai! Kaarrossa en tarennut seistä hevosen vieressä vaan odotteluajan talutin ympäriinsä oman lämpöni takia.

Tänään ei tullut pahemmin kommentteja. Ehkä esitimme siis suht kelvollista menoa. Loppukäyntien aikana taas kylmyys kangisti ajatukseni ja järjenjuoksu sammui.

Tuntina aivan mainio. Oli todella hauskaa koska opella oli tänään niin hulvattomat jutut. Kun nauran ääneen niin ratsastankin rennosti.

Ongelmia:
satulavyö taisi olla vähän löysä sillä kallistelin koko tunnin johonkin
roikuin yhä vasemmassa ohjassa liikaa
kylmyys vei näpeistä kolmesti (lähes) tunnon

Parannusta:
kommentteja tuli poikkeuksellisen vähän eli kai menomme oli ihan kelvollista
oikea kierros oli taas paljon helpompi
oli oikein hauskaa

maanantai 23. tammikuuta 2017

Täsmäohjeilla liikkeelle

Estetunnille kipusin Limozan kyytiin. Tamma oli ollut jo meidän koulutunnillamme liikkeellä (jos niin voi sen jumitteluista sanoa). Pelkäsin ettei se liiku minullakaan. Myös Kropek jatkoi hommia eikä meitä sitten enempää ollutkaan.

Alkukäynneissä yritin itse olla auktoriteetti ja tarpeeksi hereillä että tamma liikkuisi. Vaihtelevaa menestystä. Ope sitten osasi vaatia oikein ja tarpeeksi täsmällisesti että mekin herättiin liikkumaan. Jokainen askellaji piti käynnistää erikseen. Eikä ohjia kärsinyt ottaa liian lyhyiksi. Tämä häiritsi alkuun hetken kunnes viisveisasin kunhan vain edetään. Sopiva pohkeenkäyttö olikin varsin erilaista kuin yleensä hevosilla. Ajatus ketsuppipullon puristamisesta ja hölläys heti kun liikkuu. Tällä sain lähes rikkomaan käynnistä raviin yhdellä liikkeellä.

Hypyt aloitettiin ristikoille ympyrällä ravissa. Käsi kunnolla harjaa pitkin eteen oli ohje. Pientä katsomista alkuun mutta kun jalat oli kiinni niin epäröimättä mentiin yli. Laukkahypyt onnistuivat helpommin kun vauhtia oli aavistus liikaa. Herättely oli yhä oma taitolajinsa eikä aina onnistunut. Sitten tultiin esteitä peräkkäin, 2 askelta väliin. Sitten esteisiin tuli kaikkea härpäkettäkin mutta yhä ylittyi hyvin. Lähestymisestä ei puhuta. Kaarteessa lapa edellä, onneksi imi linjalle.

Sitten hypättiin ravissa marimekko. Hidasti lähes nolliin mutta ylitti. Parin kerran jälkeen jo laukassa ja varmasti. Tynnyrille meni luottavaisemmin mutta ravissa sekin ensin. Sitten loikattiin vielä tynnyri ja marimekko toisesta suunnasta. Nyt open maininnat Limozan kieltoherkkyydestä meni alitajuntaan ja tyssättiin marimekolle. Ei ylittynyt laukasta. Eikä toisellakaan kerralla. Kolmannellakin pysähtyi eteen mutta käskystä sain sen patistettua paikaltaan yli. Ei ollut siis pahan korkea. Pari seuraavaa sakkokierrosta vielä vähän emmittiin mutta parani. Heppa innostui sen verran että ravi oli lennokasta ja käynnissä yritti nykiä ohjat pois ja rikkoa raville.

Välikäynnit oli perusteelliset. Tuli kylmä. Sitten herätin seuraavalle kierrokselle huonosti ja rämmittiin marimekko ja tynnyrit. Linjalle vauhti uuvahti niin pahasti että Limoza laittoi jarrut kiinni ennen b-osaa. Ihan siististi siellä pysyi silti kyydissä. Aijai sanoi ope. Kaipasin parempaa kommentointia. Uusi ohje oli että eteen. Se auttoi ja hypättiin sarja ihan siististi. Kaverin jälkeen sama uudestaan ja nyt tultiin paremmalla tohinalla ja olihan se helpompaa. Väärä laukka sarjan jälkeen vähän hämärsi onneani.

Lopuksi loikittiin vielä pelkkää sarjaa. Lähestymiset oli yhä kamalia. Onneksi Limoza pääosin eteni. Raippaaminen oli turhaa sillä siitä tuli isoja pukkeja ja vauhti hyytyi pomppuun. Jalankäyttö taisi kärsiä. Ylitettiin kuitenkin tarpeeksi siististi sillä jälkimmäinen pysty nousi. Tultiinkohan 3 vai 4 kertaa vielä sen jälkeen kun Kropek oli lopettanut. Ei se paha ollut mutta hypyn jälkeen mukana pysyminen meni isoissa loikissa hankalaksi. Vikalla kierroksella jälkimittauksen mukaan n. 108 cm. Siinä sai tosissaan tasapainoilla että pysyi kyydissä esteen jälkeen.

Loppuravit jolkotettiin pitkällä ohjalla. Mutta liikkuipa reippaasti omasta halusta! Kai ne kiellot vähän harmittivat sillä oma kommentti oli ettei se nyt ihan kamalaa ollut. Mutta ei tästä yksin olisi mitään tullut. Kaikki apu oli oikein tervetullutta!

Ongelmia:
raipasta pukitteli ihan ilmavasti
3 kieltoa
välillä hyytyi
isommilla esteillä kuskilla oli hankaluuksia pysyä hyppyjen jälkeen mukana
pari oikein pientä jumia, joista selvittiin hetkessä
vääriä laukkoja linjojen jälkeen

Parannusta:
108 cm pystystä helposti yli
kielloissa pysyi helposti kyydissä
vaihtoi väärät laukat askeleessa pyynnöstä pois
en vetänyt kertaakaan vahingossa suusta!

Kelvollista matkustelua

Maanantain tuntilista ei paljoa huonommalta olisi voinut tuntua. Kouluun Kropek ja esteille Limoza. Jälkimmäinen saattoi olla kyllä arvattavissa. Motivaatio oli aika nollissa ja saman tien toivoin vain että tunnit olisivat ohi ja pääsisin takaisin kämpille. Haaveilin myös kauko-ohjattavasta omakuskista, jonka voisi laittaa kyytiin ja katsella kentän laidalta.

Näin ei käynyt vaan varustin Kropekin ja kapusin kyytiin. Ratsukoita tunnilla oli 5 ja keli hieman nollan alla.

Mitään kovin ihmeitä ei tänään tehty. Ravissa loivaa kiemuraa. Muutamat siirtymät. Ei onneksi harjoitusravia. Laukkaa yksi pitkä sivu (ja muutamat bonusympyrät) molemmissa kierroksissa. Kropek oli tolkku, ei säpsynyt eikä loikkinut. Ensimmäinen laukka ei noussut. Käynnissä oli yllättävän tasainen ja kulki Kropekiksi hyvin suoraan. Ravissa eteni. Voltit oli vain vähän ulos puskemista. Pysähdyksissä seisoi joka kerta siististi ja myötäsi tuntumalle.

Aika vajaatehoilla taas matkustin. Olin vain tyytyväinen ettei tullut pahemmin kommentteja. Siihen nähden meni jopa yllättävän hyvin. Ehkä c-tasoisesti. Tunnin paras osuus oli vasen laukka kuten yleensäkin.

Ei se niin kamalaa ollut kuin pelkäsin mutta olin silti onnellinen kun tunti oli ohi.

Ongelmia:
ravisteli välillä päätä
ensimmäinen laukka ei noussut
oikean kierroksen vika laukka käynnistä oli väärä
volteilla puski lapa edellä ulos

Parannusta:
käynnissä yllättävän tasainen ja suora
siistit pysähdykset
vasen laukka nousi helposti
ei suurempia erimielisyyksiä

lauantai 21. tammikuuta 2017

Limozan reippaampi puoli

Lauantaille lupasi kaunista auringonpaistetta, joten selvästi maastopäivä. Houkuttelin muutkin mukaan, joten lähdettiin 5 hevosen letkalla. Ratsukseni sain Limozan kuten arvasinkin. Hoitaessa oli kiltisti mutta taluttaessa taas raahusti. Ope näytti miten se osaa myös kävellä ja ehkä jotain auktoriteetista jäi jäljelle, sillä loppumatkan tarjosi minullekin jopa ravia. Kentällä muita odotellessa yritin pitää liikkeessä mutta en tahtonut kovin ruveta tappelemaan. Keskinkertaista kunnes halusi ruveta tottelemaan.

Maastossa meidän paikka oli tokavikana. Hyvin venyi tammalla askel muiden mukana. Tosin siitä en tykännyt kun käynnistä rikkoi itsekseen raville. Tapahtui monesti. Sama juttu ravin kanssa. Ehkä kaksi ravipätkää selvittiin ilman laukkarikkoja. Himmaillessa ei pudottanut takaisin aiempaan askellajiin vaan hidasteli, nosti päätä ja kuumahti kasvavasta välimatkasta lisää. Ei onneksi pukitellut mutta tuli aika pomppuisia laukanvaihtoja. Aika monta.

Ei menty mitään ihmeellistä reittiä vaan perussetti tien päähän ja takaisin. Laukat otettiin hillittyinä, max 28,3 km/h. Laukassa ei oikein ollut jarruja mutta onneksi Limoza hidasti itse ennen kaverin häntää. Kerrankin oli joka kaarteessa myötälaukat. Vaihtoi pyynnöstäkin. Loppureissua kohti ravista käyntiin himmailu parani huomattavasti. Kun pysyttiin ravissa niin tuli tosi makeaa ja lennokasta menoa. Sen kun saisi kentälle!

Autoista ei välittänyt yhtään eikä tuijotellut kuten kentällä. Jopa paljon vähemmän kuin muut hepat. Mainiota!

Loppumatkasta käytiin vielä pidempi metsälenkki laavun ympärillä. Nyt taisin ensimmäistä kertaa mennä siitä myös ohi. Hyvää ylä- ja alamäkeä ja runkojen yli. Limoza oli vähän tohkeissaan ja koska edettiin suht reipasta käyntiä niin rikkoi hetkittäin raville. Pahoista paikoista loikki parilla laukka-askeleella. Lusmu.

En halunnut jäädä reissun jälkeen enää kentälle vaikka sellaistakin ehdotettiin. Mitä suotta pilaamaan hyvää mieltä jumitteluilla. Tammakin hikosi ihan märäksi, joten se oli lepohetkensä ansainnut. Aurinko laski mutta pimeää ei ehtinyt tulla. Lähemmäs 1,5 tuntia olin selässä. Tosin alussa oltiin ehkä vartti kävelemässä kentällä.

Limoza ei ole ihan Jussin veroinen maastoratsu mutta oikein hyvä korvike. Seuraavalle reissulle pitää muistaa virittää martingaali avuksi.

Ongelmia:
nosti turpaa kohti taivasta
rikkoi raviin ja laukkaan
vaihteli laukkoja pomppuisasti
laukassa oli vähän huonosti jarruja

Parannusta:
ei tuijotellut mitään!
irtosi todella makeaa ravia
ei pukitellut tai poukkoillut
loppumatkasta siirtyi siististi ravista käyntiin

torstai 19. tammikuuta 2017

Jäähyväiset Ressulle

Torstaina Listra oireili yhä paisejalkaansa, joten sain estetunnille arveluni mukaan Ressun. Tämä perusteltiin sillä että muuttaa huomenna uuteen kotiin. Meidän jäähyväisratsastus siis (vihdoin). Maanantaina meni niin mukavasti että ihan hyvin olisin voinut jättää siihenkin.

Ratsukoita tunnilla oli tänään 2. Aloittaessa näkyi auringonpaisteen viime rippeet. Lämmintä +1°C ja kenttä taas ihan yllättävän hyvässä kunnossa. Nyt ei aloitettu käyntityöllä vaan ohjat käteen ja ravia. Ressu oli hieman hidas ja yritin kuitenkin pitää ohjat kunnolla kädessä. Yritin myös taivutella, suurimmaksi osaksi ei ollut kovin taipuisaa. Laukattiin ensin ympyrällä ja sitten tehtiin tehtävää. Kaksi sivua laukassa, niiden jälkeen kulma käynnissä ja kolmaskin sivu laukkaa, viimeinen pitkä sivu reipasta kevyttä ravia. Ressu suoritti kuuliaisesti ja käyntikulmakin parani.

Näiden jälkeen tehtiin ympyrältä maanantain tapaan vaihtoja kahdeksikolla lävistäjämäisesti toiseen päähän kenttää. Yhä meille vaikeaa. Yhden raviaskeleen kautta vaihtoi näppärästi mutta jos pidin laukassa niin vääriä ja ristejä tuli pitkällisesti alle. Tänään lipsuttiinkin enemmän ja hetkittäin vähän hirvitti että pysytäänkö pystyssä. Välityöstö käynnissä kaverin suorittaessa ei tuonut parannusta. Olin kuulemma liian hidas. Olisin kaivannut paljon tarkempia ohjeita kuin "vaihda". Ulkoavuista puhuttiin kyllä sitten kun suhattiin väärässä laukassa. Mutta vieläkään en mielestäni oikein osaa vaihtaa askeleessa.

Esteitä oli tänään neljä. Pysty marimekolla lävistäjällä (kääntyili välillä) ja kolmen pystyn jumppa. Ressu loikki suht tasaisesti. Sarjalle tuli askeleet väleihin eikä haitannut vaikka kuski hukkasi jalustimensakin. Loikittiin niitä eri kombeilla mutta max 4 hypyn kierroksilla. Välillä tuli paikka vähän juureen ja toisinaan tultiin väärässä laukassa alas. Loppua kohti meno ehkä vielä vähän hyytyi.

Sarjasta tuli lopuksi pysty-okseri ja okseri keilattiin kerran kun olin lähestymisessä epävarma ollaanko ristilaukalla. Tultiin pystylle juureen ja väliin Ressu otti toisenkin askeleen. Okserilla poni sai venyä ylitykseen jo tosissaan. Eikä laukkaa voinut ratsastaa kunnolla eteen kuin vasta kulman jälkeen.

Esteet pysyivät meille tänään turvallisen korkuisina eikä ollut epäröintiä. Tolpista katsottuna viimeinen okserista taas tehty pysty oli 90. Jälkimittaus paljasti että pikkuruiselta tuntunut lävistäjän pystykin oli vähän päälle 80. Kuvittelen että hypättiin kaikki ratsukot se samalla korkeudella.

Ei mitään ihan priimaa mutta siististi meni. Opekin oli tyytyväinen. Onhan se aavistuksen haikeaa luopua Ressusta mutta uskon että muutto on ponin parhaaksi. Minäkin pääsen sitten vähän paremman kokoisten ratsujen kyytiin.

Ongelmia:
hitaampi kuin maanantaina
laukanvaihdot
välillä vähän lipsuttiin

Parannusta:
käyttäytyi tallissa hoitessa ja taluttaessa fiksusti
hypyt meni siististi

Tino videoi hyppyjämme:

tiistai 17. tammikuuta 2017

Käytä vatsalihaksia

Tiistaina oli taas taisteluväsymystä ilmassa kun suuntasin sählyn jälkeen kohti tallia. Aikataulu oli taas tiukka ja pikaisessa ratsun varustamisessa kyllä virkistyi toimintakuntoon. Saku taas. Pihalla muutama aste pakkasta. Tunnilla pitkästä aikaa 6 ratsukkoa.

Tänään aloitettiin aiempaan tapaan johtamalla ratsuja ohjan perässä voltille. Piti tunnustella. Kääntää turpaa lähes polveen rennosti vetämättä. Istua suorassa. Käyttää jalkoja mahdollisimman vähän. Saku oli tänään paljon vastentahtoisempi. Oikealle varsinkin nyki ohjia. Yritin muistaa pitää toisen ohjan tarpeeksi löysänä. Tämän jälkeen tuli onneksi muistutuksia ettei hepan tarvitse kulkea missään tietyssä asennossa eikä myödätä, kyllä se sieltä sitten tulee. Pahin värkkäilyni poistui tällä.

Päivän aiheena oli kai siirtymät. Ainakin niitä tehtiin paljon. Nyt tahti oli sen verran ripeä että ehdittiin tehdä hirmuisesti. Tuntikin tuntui pitkältä. Käynnistä raviin. Parin askeleen käyntipätkiä. Ravista nostoja. Myöhemmin käynnistä. Sakulla oli tänäänkin vähän vetopäivä. Äkkiä se myös oppi tehtävät. Mulle tuli kehuja kun pidin keskivartalolla vastaan kun heppa nyki minua. Laukoista vähän kuumui ja innostui. Yllättävän siistejä nostoja silti tuli. Ensimmäisen vähän sohlasin eikä tullut heti laukkaa kun unohdin valmistella pidätteillä. Pahimmillaan kaatui vasemmassa laukassa tasapainottomana kiihdytellen sisään. Kaatuminen väheni loppua kohti.

Poikkeuksellisesti pidettiin myös välikäynnit. Ainakin kertaalleen tuli käsky lyhentää ohjia. Taivuttaessa ohjasotteen piti suunnata vielä enemmän ylös kuin tein. Sehän siinä auttoi ja heppa oli hetken pyöreämpi. Muuten volteilla vähän kaatui lopussa sisään. Harjoitusravissa oli itselleni helpompaa. Kun muistin rentoutua ja keskittyä tunteeseen niin Sakukin malttoi hetkittäin kuunnella paremmin jarrujakin. Liikaa ei saanut jäädä hissuttelemaan vaan piti pyytää raviakin välillä eteen.

Käynnistä tuli muutama oikein hyvä nosto. Laukkakin oli jo parempaa. Takaisin käyntiin en laukasta saanut vaikka yritin lyhentää ja valmistella. Parhaimmillaan ravipätkä oli kuitenkin käyntiä kohti tähtäävää ja melko vedotonta. Kun nostoajoituksesta tuli puhetta niin sen jälkeen nousi kahdesti väärä (oikea). Välillä taas raviaskeleen kautta. Ajoitukseni taisi olla pielessä ja minä liian kiireisenä.

Pidätteet ei aina menneet kovin hyvin läpi jos ruuna innostui. Vaikea oli myös tietää minkä verran pitää höllätä. Saku olisi halunnut kaiken ohjan. Rennoksi ja veto pois muttei kaikkea ohjaa pois.

Parempi tunti kuin viimeksi muttei ihan meidän parhaimmistoa tämäkään. Ihanan paljon ehdittiin tehdä. Eikä ollut ruuhkaista kuin alkuun kun ponit oli toisessa päässä.

Ongelmia:
Saku oli vähän kiireinen
nyki ohjia
ei kuunnellut aina pidätteitä

Parannusta:
ei roikkunut vasemmassa ohjassa
en roikkunut takaisin eli ei niin raskas edestä
muutamia hyviä laukannostoja

maanantai 16. tammikuuta 2017

Laukansäätelyä yhden esteen jumpalla

Estetunti pidettiin pitkästä aikaa. Ratsukoita siihen tuli 3. Minulle osui pitkästä aikaa Ressu. Taas ponilla oli lähtöuhka päällä, joten tämä saattoi olla meidän viimeinen yhteinen tunti. Edellisen tunnin jäljiltä oli sen verran sisävilu että pidin toppaliivin päällä läpi tunnin.

Aloitettiin pääty-ympyrältä. Hyvin pitkät pätkät käyntiä. Ajatuksena oli tehdä ympyrällä avoa. Taas puhuttiin takaosasta ulos vaikka oikeasti otetaan etuosa sisään. Ressu oli Ressuksi jopa suht tasainen. Takasiin vaan irtonaisempaa liikettä. Ravissa poni oli jopa yllättävän tasainen. Parhaiten toimi kun ratsasti rohkeasti jalalla eteen ja antoi tasaisen ja vakaan tuen edestä, varsinkin ulkoa. Tätä molemmissa suunnissa.

Laukassakin jatkettiin ympyrällä. Siinäkin poni oli yllättävän tasainen ja hetkittäin tuntui myötäävän tuntumalle. Tosin kaikki mitä näin niin oli aika avoimessa muodossa. Sitten tehtiin ympyrältä lävistäjiä ja piti vaihtaa laukkaa. Vaihto tuli joko julmetun myöhään pitkällisen väärän ja ristilaukan jälkeen tai puolikkaan raviaskeleen kautta. Ei auttaneet apuni, ei pidätteet ulkoa eikä vauhdin lisääminen. Pahimmillaan vähän hirvitti kaahottaa ympyrällä tasapainottomasti väärää laukkaa. Ei kuitenkaan lipsuttu. Useammasta yrityksestä huolimatta ei vaihdoista tullut tänään kauniita.

Hyppyhommat aloitettiin ravissa. Puomi, miniristikko ja puomi. Nyt Ressu oli kuitenkin sen verran menossa että ristikolla loikkasi laukalle ja loppuosa mentiin laukassa. Tästä ei kuitenkaan tullut noottia vaan sitten saatiin jatkaa laukalla.

Tämän ihmeempiä kuvioita ei tänään ollut. Maapuomi, pysty ja toinen puomi. Molemmista suunnista. Puomien etäisyys pystystä vaihteli ja väleihin tultiin kahta, yhtä ja nollaa askelta. Parhaimmillaan oikein hienosti ja myötälaukoilla. Huonoimmillaan ei osuttu puomeille, hypättiin laakana yläpuomia kopistellen ja väärässä laukassa alas. Kukkalaatikon ilmestyessä alle otti Ressu myös yhden ylimääräisen askeleen. Sekä kertaalleen rupesi tarpeilleen kesken tehtävän ja pudotti hypyn jälkeen raville. Pääsääntöisesti meni kuitenkin hyvin ja saatiin kehuja tasaisuudesta. Pysty oli korkeimmillaan open mukaan noin 90 cm. Jälkimittaus sanoi n. 85 cm. Empimättä yli eikä taidettu pudottaakaan. Laukka säätyi hyvin.

Loppuravissa oli hyvä muttei super. Suht tasainen, kierroksissa oli kuitenkin eroja. Pitkien alkuverkkojen takia mentiin yliajalle mutta aika sopivasti ehdittiin sitten kaikki tehdä. Eikä kellään ollut hypyissä pahempia ongelmia, joten edettiin joutuisasti.

Tunnin jälkeen tallissakin poni käyttäytyi fiksusti. Ei vienyt heinäkasalle ja odotti siivosti että saan suitset pois ennen kuin pääsee omille heinille.

Ongelmia:
avon selitys
laukanvaihdot

Parannusta:
laukka säätyi
empimättä kaikesta yli
eteni ihan hyvin

Liikkumisongelmia

Maanantain koulutunnille pelkäsin saavani Kropekin tai Dumbon. Ei onneksi tullut kumpaakaan vaan torstailta uusinta Limozan kanssa.

Taas tuli noottia kentälle raahustamisesta. Täsmäohjeet oli että ohjat oikeaan käteen ja vasemmalla ulkokautta raipalla auttamista. Tämähän tehosi ja jalat nousi normaalisti!

Ratsukoita tunnilla oli 4 vai 5. Kelinä -6°C. Eikä tuullut pahasti. Piuhoja ei laitettukaan heti vaan kokeiltiin ensin ilman. Kyllä tamma kelvosti pyöristyi mutta vauhti tuppasi hyytymään. Eikä menty ravissa pitkää suoraa vaan toiselle sivulle loivaa kiemuraa. Myöhemmin myös harjoitusravissa. Ihan alkuun tuijotteli turpa pitkänä kaatunutta kulmatynnyriä kierros toisensa jälkeen. Osasin jo olla painostamatta.

Päivän päätehtävänä oli pohkeenväistöt. Pelkäsin pahaa mutta lähdin silti avoimin mielin liikkeelle. Viimeksihän ne meni ihan asiallisesti. Tehtiin parkkiksen sivulle siksak-väistö uralta sisään ja takaisin, hieman loivan kiemuran merkkejä seuraillen. Käynnissä matelumme saattoi etäisesti tunnistaa väistöiksi. Vasemman jalan väistö eli väistö oikealle sujui helpommin. Välillä tamman pää pyöri kuin pöllöllä kun heppa keskittyi kaikkeen muuhun kuin minuun. Kovasti yritin huhuilla huomiota itseeni. Ope ehdotti piuhoja mutta ne eivät mielestäni olleet tähän hyvä ratkaisu.

Laukkaa mentiin tänäänkin vain meluvallin puoleisella pitkällä sivulla. Tänäänkään laukat ei nousseet yhtään niin näppärästi kuin joskus muinoin. Limoza yritti alkuun taas pudottaa suoran päässä itsekseen raviin. Tämä oli tunnin ainoa asia, jonka sain yhteisymmärryksessä tamman tajuntaan: laukasta raviin vasta minun pyynnöstäni. Eikä myöhemmin enää pudotellut. Kuvittelin että edettiin laukassa suht reippaasti kun vähän herättelin. GPS antoi tunnin huippunopeudeksi vain 14,8 km/h. Normaali ravivauhti.

Siksak-väistöjä tehtiin myös ravissa. Homma lähti menemään pieleen ja kierros toisensa jälkeen tamma nosti päätä ylemmäs ja eteni vähemmän. Ope ehdotti taas että laitetaan piuhat. Nyt suostuin. Vaikka ne olikin sangen löysällä niin meno tasoittui kummasti. Vasemmalle väistössä sai keskittyä pitämään takaosan mukana ja ravin liikkeellä. Oikealle oikeastaan riitti tahdin tarkkailu.

Lopuksi vaihdettiin vielä kuviota ja väistettiin pituushalkaisijalta uraa kohti. Vasemmalle ensin ja olihan se suht takkuista. Oikea meni jo suht sulavasti.

Loppuraveissa Limoza eteni pitkällä sivulla ihan mukavasti eteen. Toki heti tuli noottia eteen karkaavista käsistäni. Ihan lopuksi piti vielä pyörittää käynti hyväksi voltilla. Aika runsaasti patistelua niin nätin taipumisen lisäksi jalatkin nousi eikä ihan hyydytty.

Lopuksi piti kysyä opelta että oliko ihan kamalaa. Ei kuulemma. Epäili että istun jotenkin vinossa ja herkkä tamma siitä tulkitsee tarpeen hidastella. Minä ihmettelin että tunnin aikana en saanut ratsulle kerrottua mitä siltä haluan. On se joskus aiemmin onnistunut.

Ongelmia:
vauhdin puute
raviväistöt ilman apupiuhoja lähtivät vain huononemaan

Parannusta:
ei kiemurreltu yhtä pahasti kuin viimeksi

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Vuoden 2017 ensimmäiset kisat

Sunnuntai oli taas pienen talvitauon jälkeen kisapäivä. Estekisat kotona. Hempan kanssa luvassa luokat 80 ja 90 cm. Molemmissa arvosteluna 367.1.

Ratapiirros. Molemmissa sama rata.

Tänään Hemppa oli vähän eilistä rennompi hakea tarhasta sisälle. Harjasin 70 cm luokan aikana ja varustin kun 80 cm luokan ensimmäinen verkka alkoi. Oltiin vasta toisessa verkkaryhmässä ja ehdittiin lopulta kävellä kentällä ihan hyvin alle. Saatiin Lauralta korvahuppu lainaan ja olihan se paljon siistimpi kuin Hempan oma. Pihalla Hemppa oli alkuun jännittynyt mutta tasaantui siitä.

Verkassa lähdettiin heti ravaamaan mutta silti vartin verkka tuntui meille todella lyhyeltä. Sielläkin ratsu oli ensin pinkeä mutta siitä tasoittui. Tasoittumisen myötä etenemisestä katosi puhti. Olisi pitänyt herätellä vielä enemmän. Ensimmäinen muistutus tästä tuli kun kiellettiin ekalle verkkaesteelle, pikkuiselle pystylle, jonka alla oli laatikot. Paremmalla laukalla selvittiin yli. Ainoa keino saada tunne pohkeen edessä olevasta hevosesta oli yrittää lennättää sitä, jolloin venyi samalla pituutta.

©Annu

Loput verkkahypyt meni ok, ainakin päästiin yli. Kummasti silti yritti aina hidastaa kohti estettä. Tulikohan hyppyjä yhteensä ehkä 7? Kolmesti pikkuiselle että loppui tuijottelu.

©Annu

Oma lähtövuoro oli luokan vikana. Hemppa oli asiallisesti nurkassa. Vuoron koittaessa laukattiin reipasta vauhtia molempiin suuntiin ennen kuin aloitettiin. Himmailin vähän ja kaarsin ykköselle. Ehkä tuijotin itse mutta niin katsoi sitten Hemppakin esteen alla vinossa ollutta porttia ja pysähtyi esteen eteen. Nyt en hyssytellyt vaan ratsu sai muutaman raipannapautuksen. Ihan hyvin olisi päässyt ylikin.

©Annu

Uudella yrityksellä huolehdin entistä tarkemmin että laukka säilyy kaarteessa ja katson itse esteen yli. Niin se sitten ylittyikin. Linja kakkoselta kolmoselle meni viidellä ja taisi olla jo tässä hieman ahdas. Neloselle kaarre meni aavistuksen leveäksi mutta siististi yli. Sitten ravin kautta vaihtoyritys muttei vaihtunut ja jatkettiin sarjalle väärässä laukassa. A:lle taidettiin tulla lähelle, venyi silti (ponivälin) b:lle. Oltiinkohan sitten taas väärässä laukassa? Kutonen ihan ok, vähän lennettiin. Väli viidellä ja seiskan lankulle tuli taas tuijotusta ja este mentiin kunnon leiskautuksella yli. Kävin taas turhan korkealla mutta laskeuduin onneksi takaisin satulaan eikä Hemppa ottanut aplodeista itseensä.



Eihän kielto tietysti kiva ollut mutta ei jäänyt kaihertamaan ja loppuradalla ruvettiin vasta heräämään.

Ysikympin ekan verkkaryhmän ajaksi mentiin taas pihalle kävelemään. Hämärä laski ja jäätiin keskenämme mutta nyt ratsu oli rauhallisempi. Vähän meinasi vilu iskeä puseroon, -6°C. En silti malttanut tulla taluttamaan. Kävellessä pohdin ne 102 asiaa, jotka seuraavalla radalla pitäisi tehdä paremmin. Kevyempi istunta, katse menosuuntaan ja esteiden yli. Taivuta.

Ysikympin verkassa Hemppa tuntui alkuun löysältä. Pohdin että onko se väsynyt ja tajusin että tässä tilanteessa en voi ruveta itse lässyilemään. Radalla on edettävä, muuten tulee pahaa jälkeä. Verkkasin ihan tavalliseen tapaan ja keskityin taas taivuttelemaan. Nyt muistin ravin lisäksi tehdä laukassakin temponvaihteluita. Yhä verkka tuntui melko lyhyeltä vaikka työskenneltiin koko aika. Nyt verkkahypytkin meni paremmin. Pystylle taidettiin saada pari sakkohyppyä kun paikat jäi kauas tai tuli juureen. Kolisematta yli kuitenkin. Okseri tultiin kahdesti ja sain katseeni hienosti ylös hieman pelottavan näköisestä verkkaesteestä kun huomasin kameran suoraan edessä ja rupesin poseeraamaan. Hah! Molemmat meni hyvin. Nyt Hemppakin tuntui heränneeltä ja imi vähän itse.

©Annu

Ysikympissä oltiin toisen verkkaryhmän ekana. Nyt ei usvatettu alle vaan pyöräytin ympyrän ja sitten mentiin. Suurin huoleni oli aina etten hyppää ykköstä väärään suuntaan. Muistin mistä ollaan menossa. Nyt kaikki esteet ylittyivät helposti ja samalla löytyi myötälaukatkin. Sarjaväli oli nyt hevosmitassa eli olikohan puolisen metriä enemmän. En huomannut juuri eroa. Kutosen ja seiskan linjalle ratsastin nyt paremman kaarteen ja ne puolipidätteet. Kasille käännyin kakkosen sisäpuolelta kuten suunnittelinkin. Vaikka se oli meille aiemmin hyppäämätön niin silti helposti yli. Muistin kääntää ja ysille tultiin reippaasti ja melko lyhyellä suoristuksella. Kympin jälkeen muistin taas kääntää. Nyt askel ei osunut sarjalle ja Hemppa ratkaisi lähtemällä kaukaa. Hyvin sai silti kerättyä itsensä kasaan eikä väli jäänyt ahtaaksi. B-osastakin puhtaasti yli ja laukkakin vaihtui. Ripeällä tuplanollalla maalissa, jes!



Iita kuvasi molemmat ratamme, kiitos!

Vaikka kuvittelin ettei kasikympin kielto aiheuttanut patoumia niin ysikympin hienon radan jälkeen olin niin helpottunut että lähes itketti. Ajan puolesta ei pärjätty sukkelille poneille millään muttei jääty kuin pari-kolme sekuntia.

©Annu

Tavoitteista puolet tuli siis täytettyä. Missiona oli saada kaksi niin siistiä ja tasaista tuplanollaa että niitä ihastellaan kovin kisojen jälkeen. Ysikympin radasta saatiinkin ihanan paljon positiivista palautetta. Taas tuli myös vihreää valoa sille että kesällä hypätään metriä.

lauantai 14. tammikuuta 2017

Erittäin hyvä estetunti

Hemppa ehti maaston jälkeen olla lähes tunnin karsinassa viimeistelemässä päiväheiniään. Sitten kamppeet takaisin niskaan (myös korvahuppu nyt) ja estetunnille. Siellä ratsukoita oli tänään neljästä viiteen.

Jo käynnissä rupesin taivuttelemaan ruunaa. Vähän avoja, muutama pieni väistö. Asetuksia suorilla ulos. Ravissa loivia kiemuroita ja lisää pääty-ympyröitä. Temponmuutoksia. Laukassa huolehdin myös että edetään, lisäksi tein ympyröitä vähän sen mukaan minne mahtui. Oikeasta kierroksesta ei tullut valmista kun muut vaihtoivat suuntaa. Sen jälkeen meni vielä ahtaammaksi mutta kannatti. Vasen oli kelvollisen taipuisa huomattavasti nopeammin.

Verkkahyppynä tultiin ensin yksittäistä laatikkopystyä. Parilla eri lähestymisellä ja este nousi pikkuhiljaa. Pysyi kuitenkin maltillisena. Sitten sama okserille. Tiukempi tie oli meille aika hasardi. Hemppa jopa vaihtoi siinä itsekseen laukan vasemmasta oikeaksi ennen estettä kun yritin tehdä ison tien ja epätoivoisesti suoristaa siinä 1,5 askeleen aikana. Ponnistuspaikoista tuli vähän sanomista ja saatiin pari sakkokierrosta. Ei liian pitkää hevosta eikä lennätystä. Halusin kuitenkin että Hemppa menee pohkeesta eteen. Aiemmin on jo opittu että hitaampi laukka on hyytynyttä. Yli päästiin kuitenkin. Verkkahyppynä okseri oli 80 tai max 85 cm.

Sitten tultiin vielä 2 askeleen sarja ja trippeli perään. Maltillista ehkä 60 - 70 cm korkeutta. Bonuksena meille löytyi jopa myötälaukat!

Pieni rata tultiin porukan vikana. Kavaletti, linja pystyltä okserille, päädyn kautta sarjalle ja trippeli perään. Estekorkeudeksi sanoisin 90 cm. Ihan siisti rata. Taisi olla myötälaukatkin. Meinasin taas lennätellä liikaa. 5 askeleen väli meni viidellä mutten kovin uskaltanut pidätellä ettei jää pitkäksi. Kaarteessa eteen. Sarjan a-osalle tultiin lähelle mutta hoputtamalla Hemppa venyi vaadittuun kahteen. Ennen trippeliä vähän kasasin menoa. Esteelle suoristaessa katsoin että oi kamala kun näyttää isolta. Taidettiin loikata vähän kaukaa mutta helposti yli. Siihen oli hyvä lopettaa päivän hypyt.

Eikä siis tänäänkään saatu yhtään isompia esteitä. Yhä haaveilen että joukossa olisi yksi isompi. Hassusti 90 cm okseri näytti pieneltä ja kiltiltä mutta trippeli, joka oli kunnon kasa, oli paljon pelottavamman näköinen.

Ei ravattu enää loppuun. Olin onnellinen.

Ongelmia:
laukka pitäisi saada myös lyhyeksi aktiivisena
lyhyt tie okserille oli meille vähän hasardi

Parannusta:
myötälaukat löytyivät aika hyvin
eteni kivasti
kaikesta helposti yhdessä yli
Hemppa ei sanonut kannuksistani mitään

Aikataulutettu maasto

Lauantaina klo 13 tunti oli kuulemma täynnä. Tämä ratkaisi ongelmani että Hempalla koulua vai maastoon. Maastoon siis. Seuraksi tuli 2 ratsukkoa, joista toisella oli hevonen, toisella satula varattuna klo 12 asti ja 13 eteenpäin. Näin meille jäi tunnin rako maastoiluun.

Hemppa oli tänään epätavallisen jännittynyt. Maneesin reunalla pysähtyi matkalla tarhasta talliin. Annoin hetken ihmetellä mutta lopulta patistin liikkeelle. Aika takkuista oli loppumatka. Parkkiksen puolella oli ihmisiä ja niiden liikkeestä Hemppa ihan kaukaa sävähti taaksepäin. Onneksi oli rukkaset kädessä, sillä riimunnaru luisti kädessä. Tallissa sisällä heppa pyrähti vielä raviin.

Alkumatkasta Hemppa sai johtaa joukkoa. Pahin jännitys onneksi laantui ja edettiin ihan rauhassa. Pakkasta oli pari astetta ja tiellä uutta lunta. Lisää tuli taivaalta. Tiellä otettiin ravipätkäkin mutta laukata ei uskaltanut tuolla pohjalla.

Matkan varrella yksi hepoista vähän säikkyi, toinen kasvatti tilsat ja pukitteli. Hempan hommaksi jäi väistellä säikkyviä ja loikkivia kavereita. Kaikki kuitenkin pysyivät hyvin kyydissä ja tulivat vain omasta halustaan alas.

Laukat otettiin autiotalon ohi loppupätkällä kuten viimeksikin. Mennessä me edeltä, takaisinpäin oltiin hännillä. Välissä käveltiin puolikas lenkki metsässä. Menolaukka oli pidempää ja laakamaisempaa. Takaisinpäin Hemppa näytti ravin kautta nostolle pitkää turpaa, teki pienen pukin ja singahti siitä suoraan rauhalliseen laukkaan. Kaverit ei tästä onneksi hätkyilleet. Perässä laukka oli paljon edestä kepeämpää ja pystympää. Meno pidettiin rauhallisena ja huiput oli reilu 23 km/h.

Lähdön viivästyessä, muutamien ohitustilanteiden sekä tilsanpoiston hidastamina loppumatkasta tuli kiire. Tie mentiin ravissa siltä osin kun tilanteet sallivat. Meidän paikka oli perässä tai tokana, vähän tilanteen mukaan. Loppumatkasta takaa tuli vielä toinen ratsuporukka ja Hemppa otti takaa laukassa lähestyvistä kavereista ainoat omat pienet hetkut.

Omalla pihalla oli taas hevonen kärryineen lähdössä liikenteeseen. Hypättiin siksi tien puolella alas selästä ja talutettiin pihan poikki maneesiin. Hemppakin oli talutettuna ihan rauhassa kärryjen lähistöllä. Ehkä aiheutan sitä jännitystä selässä itse? Loppukäynnit talutin maneesissa. Tiukille meni mutta ei oltu pahasti myöhässä vaan sangen sopivasti takaisin.

Ongelmia:
kaverit oli hetkittäin vähän pinkeitä

Parannusta:
ihan hillittyä ja hallittua menoa

torstai 12. tammikuuta 2017

Jumittelua vaakalumessa

Torstainkin estetunti peruttiin kelin takia. Viitisen astetta pakkasta, kipakka tuuli ja pientä lunta. Tarjolle tuli illan koulutunnit. Järki muistutti vähentämisestä ja kelikin puolsi. Menin vain vikalle. Siinä ratsukoita oli 5. Sain valita Kropekin ja Limozan väliltä. Molemmat oli tunnilla. Otin tietysti Limozan. Edellisen tunnin lopulla näytti kivan etenevältä.

Tammalla oli piuhat valmiina. Otin kouluraipan mutten kannuksia.

Kun pääsin kyytiin niin pitkin ohjin meidän meno oli aikamoista kiemurtelua ja jumittelua. Ei tainnut tammaa napata hommien jatkuminen. Tuntumallakin oli käynnissä hieman kiemura. Ravissa eteni paljon paremmin.

Ravissa aloitettiin tekemällä lyhyille sivuille 6 askelta käyntiä, myöhemmin pysähdykset. Siirtyi paremmin alas kun muistin valmistella. Vasta kun muistin ajatella myös kunnolla painon takaosalle niin päästiin myös raviin ilman raippaa. Kovin lennokkaita ravisiirtymät ei olleet mutta eivät pahimmasta päästä.

Laukat nostettiin parin käyntiaskeleen kautta. Ope laittoi uran viereen tynnyrit kumoon ennen suunnanvaihtoa. Ravissa ohitettiin ne kuikuilemalla mutta kuitenkin. Toiseen suuntaan ensimmäinen ohitus tuli laukassa ja taisin painostaa tammaa siinä liikaa. Seuraavalla kierroksella tuli täysstoppi. Peruutteli menemään. Osan kuulemma aiheutin kropan liikkeilläni itse. Eikä ollut edes tunnin ensimmäinen eikä viimeinen jumittelu. Sinnikkäästi raipalla hipsuttelemalla selvittiin lopulta tästä käynnissä ohi. En edes ajatellut nostavani laukkaa.

Seuraava kierros mentiin laukkaavan kaverin perässä ravissa. Jännittyneesti. Sitä seuraava kierros samoin mutta rennommin. Sitten oltiin valmiit tehtävälle eikä tynnyreitä tarvinnut enää tuijotella. Oikeat laukat nousi mielestäni askelta myöhässä mutta ihan siististi. Tamma pudotteli ne itse pois jos en muistanut varmistella. Teki sen ärsyttävän monta kertaa.

Toiseen suuntaan nostot olivat vähän hitaampia. Ekalla kerralla pudotti raville ja komentamalla sain sen tyssäämään pitkän sivun keskelle kokonaan. Lopulta peruutelteltiin taas menemään. Tamma halusi peruuttaa joten pyysin sitä taakse vielä 15 metriä lisää. Siististi peruutti. Siitä suostui sitten nostamaan laukan ja jatkossa laukka tuli missä pitikin. Tähän suuntaan muistin paremmin varmistella ettei pudota raville.

Laukkaosuuksien aikana muualla mentiin harjoitusravia. Jos ei edennyt siinä tarpeeksi niin nostotkin oli huonompia.

Tunnin parhaat pätkät tuli laukkapätkien jälkeen kevyessä ravissa. Tarjosi itse kelvollista ravia ja siitä lisää pyytämällä päästiin jo hyvään raviin. Toiselle pitkälle sivulle tehtiin loiva kiemura ja sen sisään voltti. Pitkän sivun vauhti riitti voltille ihan hyvin. Kääntäminen ei ollut ihan tarkkaa mutten uskaltanut komentaa ettei tamma taas suuttuisi ja jumittaisi. Oli yllättävän notkea molempiin suuntiin.

Tämän jälkeen tehtiin vielä ohjattuja siirtymiä ravi - käynti - seis. Yhä hieman hidasta. Loppukäynneissä kiemurteli taas menemään ja olisi halunnut poistua uralta milloin minnekin.

Ei mikään mahtava tunti. Limoza ei ole tainnut koskaan ennen jumitella allani näin paljoa. Silti tiesin etten saa provosoida sitä. Sopivalla komentamisella, muttei liialla painostamisella, toimi parhaiten. Olin myös pitkäpinnainen enkä hermostunut tyssäyksistä ja peruutteluista.

Ongelmia:
keli (tuuli ja satoi lunta silmiin)
jumittelut (aivan liian monta)
muutamia vähän heikompia kääntämisiä
tynnyreiden tuijottelu
käynnissä oli sangen hidas
pudotteli laukkoja pois ennen aikojaan
en saanut juuri kommentteja

Parannusta:
eteni parhaiten ravissa
lopputunnista oli yllättävän taipuisa
ei ollut kovin tuijottelevalla tuulella tynnyreitä lukuunottamatta

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Pykälää vaativampia kuvioita

Keskiviikkona oli taas Defepäivä. Eilisen jäljiltä olin mennessä vähän lannistunut ja palanneen arjen takia väsynyt. Keli oli painunut taas muutaman asteen pakkaselle. Tuuli kurjasti, onneksi pääsi maneesiin. Ratsun aiemmalta kerralta tuttu omistaja oli tänään katsomassa meidän menoamme.

Oltiin hyvissä ajoin kävelemässä. Tänään muuta porukkaa oli aika paljon. Nyt ratsu oli mennyt toisen omistajansa kanssa kaksi edellistä päivää. Kun otin ohjat käteen niin se pyöristyi ja liikkui energisesti. Keventelin ja taivuttelin. Yritin suoristella itseäni. Vasta loppumetreillä muistin edelliskerran vinkin käyntiavoista alkuverkassa enkä ehtinyt sitä toteuttaa.

Opetuksen alettua jatkettiin vielä kevyessä ravissa. Avoajatusta molemmissa kierroksissa. Vasen oli hankalampi ja ennen kulmaa heppa yritti välillä nykiä ohjia ja itseään pidemmäksi. Pidä vastaan ja pyydä pohkeella eteen. Oikea kierros oli paljon helpompi ja kun palattiin takaisin vasempaan niin sekin tasoittui.

Harjoitusravissa tehtiin ympyröillä vähän ylitaivutusta ja pitkille sivuille uran sisältä väistöt uralle. Muutaman kerran jälkeen heppa meinasi vähän ennakoida. Olikohan oikea kierros, jossa väisti niin herkästi että piti varoa ettei mennä perä edellä. Uralle päästyä piti pitää yhä ajatus avosta. Tänään jaksoin istua ravia huonohkosti alas, olin vähän kankea.

Jossain välissä käytiin hetki pitkin ohjin. Pari kertaa piti myös ottaa melko äkkipysäys kun meinasin pudottaa kuulokkeeni. Vasta kolmannella asettelulla tajusin miten päin vaakaan se kuuluu laittaa eikä mihinkään mikrofoniasentoon.

Ravissa yllätti että tänään minua suoristettiin molempiin suuntiin. Piti katsoa välillä myös vasemmalta kankkuun.

Laukkaa mentiin pitkät pätkät molempiin kierroksiin. Siirtymät tein tänään valitettavan huonosti. Parani ne onneksi vähän. Nenä sisään ennen nostoa ja heti sen jälkeen. Oikea lähti lennokkaasti eteen kun pyysi. Sitten piti jo himmaillakin. Oli ihan ok mutta olisin kaivannut vähän parempaa poljentaa.

Aluksi piti taas muistaa ratsastaa vasen lapa sisään ja hevonen suoraksi. En yhtään muistanut ennen kuin sanottiin. Mutta koska tiesin mitä haetaan niin osasin toimia paremmin. Ympyrällä piti käyttää asetusta ulkona. Suoralla uralla miettiä lapaa sisään. Vahtia ettei makaa vasemmalla ohjalla.

Tehtiin vastalaukkoja loivilla kaarilla. Ope mainitsi että kuten KN:ssä. Tein sitten kiemuran keskipisteeseen asti ja se oli kaukana loivasta. KN:ssähän käydään I:ssä! Uusi ohje oli että kaksi askelta diagonaalin suuntaan ja sitten nautitaan elämästä uran sisäpuolella. Takaisin uralle pitäisi palata sillä että höllää sisältä. Oikeassa kierroksessa näissä kohdissa oli huonoimmillaan. Avuksi piti ottaa ympyrä perään. Parani kyllä.

Suuntien välissä käytiin ihan hetki käynnissä ja sitten jatkettiin vasemmassa laukassa. Pelkäsin jo monesti ettei hepo jaksa laukata mutta tasaisesti puksutti. Suoralla ohjeena oli ajatella sulkua eli perää sisään. Kun kuulemma tahtoo pitää takaosansa oikealla kierroksesta huolimatta. Vaikka tämä laukka ei ollut niin muhkea niin tehtävä oli helpompi. Edettiin tasapainoisemmin ja takaisin uralle kaarto tuli lähes itsestään. Nämä vastalaukkakiemurat oli liikenteen kannalta hankalimmat ja välillä päädyttiin toiseen päätyyn asti kun en mahtunut kääntämään radan poikki. Hyvin suhailu kuitenkin sujui.

Koska laukat oli niin hyvät ja meidän päätyyn ruvettiin kasaamaan esteitä niin palkittiin Defe kevyellä ravilla. Aiemmista kerroista päättelin että pidempää ohjaa mutta tänään ei mennytkään niin. Taidettiin yhä vähän ylitaivuttaa ympyröillä. Ihan tasaista ja letkeää.

Sitten alkoi muiden hyppyhommat ja lopetettiin. Meille viltti niskaan ja loppukäynnit. Opetusta tuli ehkä 40 minuuttia. Mikäs siinä kun oli tehokasta. Mutta loppupalaute oli tänään sangen niukka ja pikainen. Ennen kuin huomasinkaan niin oltiin ratsun kanssa kaksin kävelemässä. Olisin voinut vielä vähän analysoida meidän menoamme ja kuulla mitä asioita kannattaa pohtia ennen seuraavaa kertaa.

Ongelmia:
aluksi aiempaa epätasaisempi edestä
istuin harjoitusravissa jotenkin tavallista jäykemmin, jalat nousi
kuulolaite meinasi putoilla
siirtymät oli huonohkoja

Parannusta:
tiesin jo millaisia korjauksia odotetaan
sain tasoittumaan edestä
sain suoristumaan oikeassa laukassa
piti vastalaukat hyvin

tiistai 10. tammikuuta 2017

Jäykistelyä, vetämistä ja tohottamista

Tiistaina pääsin taas Holopaisen silmien alle. Viikko sitten alkoi sama kierros uudestaan kuin syksyllä. En ollut viime tiistaina paikalla (aiheena rentous) mutta tänään aiheena oli siirtymät. Ratsukoita oli 5. Ratsukseni sain taas Sakun. Keli pihalla oli nollassa.

Alkukäyntien jälkeen mentiin ympyrälle ja taas tuli uusia asioita. Ratsu piti johtaa sisäohjalla kääntymään ohjan perässä. Ulkonarusta piti päästää irti eikä jaloilla saanut häiritä. Yritin tunnustella mutta olin hämmentynyt että näitä napakäännöksiäkö haettiin. Hevosen tuli seurata tuntumaa rentona. Ohje oli kääntää enemmän ja niin pyörittiin lähes paikallamme. Tätä molempiin suuntiin.

Käynnistä tehtiin sitten pysähdyksiä ja tänään en saanut Sakua kunnolla kuulolle. Ei taipunut kunnolla, ei myödännyt. Ohjat osasin pitää suht lyhyinä mutta kun yritin taivuttaa niin päädyttiin jähmeiksi. Lopulta tuntui että molemmat vetävät. Heppa roikkui taas enemmän vasemmassa ohjassa ja oikea oli tyhjempi.

Ravissa meno oli parempaa ja hahmotin puolierot. Taivuttavaa kättä ylöspäin. Kyynärpäistä suora linja. Ei kymmentä metriä pienempiä kuvioita. Lapoja haltuun. Keventelyt menivät kelvollisesti mutta taas kun vaadin enemmän niin meni hankalaksi. Siirtymät olivat kaikkea muuta kuin kepeitä. Ei oikein halunnut hidastaa, ravista töksähti käyntiin. Välillä vähän kiiruhti.

Laukat tänään kyllä nousi mutta meno oli aika hätäistä ja meille epätavallista kaahailua ja kallistelua. Pudotteli laukkoja pois ja ope kaipasi asetusta. Varsinkin vasemmassa laukassa hepo kaatui sisään, painoi sisäohjalle ja oli ulkoa tyhjä. Olisi pitänyt osata hellittää paremmin.

Open loppukommentit oli positiivisempia kuin omani. En ollut erityisen tyytyväinen. Lannistuneen harmistunut. Tuskin se olisi tänään paljon kummemmaksi muuttunut. Jotenkin taisin olla salaa jäykkä. Oli siellä hyviäkin hetkiä mutta rima oli taas korkeammalla. Tallissa lohdutti kovasti kun tuntikaverikin sanoi että menen Sakulla hyvin. Juuri tällaisena päivänä kehut piristivät.

Ongelmia:
vedettiin Sakun kanssa molemmat
vasemmassa ohjassa kiinni
ei kovin taipuisaa, letkeää tai herkkää

Parannusta:
eteni reippaasti
laukat nousi pyynnöistä
pieniä hyviä hetkiä välissä

maanantai 9. tammikuuta 2017

Itsenäistä liikuttamista ja mielenkiintoista maastoilua

Oman tunnin jälkeen tuli mahdollisuus päästä ratsastamaan vielä Prestollakin. Tietysti suostuin. Vaikka mitäs olen puhunut siitä vähentämisestä? Toiveena oli noin 40 minuuttia ja askellajit läpi. Eilen oli ollut maastossa vähän lepattava. Ei tosin tuolla termillä.

Kentällä oli meidän lisäksemme toinen ratsukko. Alkukäynneissä tuli vain epäluuloisia katseita puskiin mutta oli ihan fiksusti. Ravissa reipas ja tasainen. Välillä sai vähän jarrutella. Mentiin vain uraa pitkin ja ympyröitä. Molemmat kierrokset keventäen.

Laukat halusin ottaa paremmassa päädyssä ympyrällä. Oikea oli tasapainoisempi vaikka tuntui siltä että keikkaan itse vasemmalle. Vasemmassa vähän kiihdytteli ja pudotti laukan pari kertaa pois. Näin pitkiä laukkapätkiä ei olla tunneilla taas hetkeen tehty mutta Preston liikutuksista en kyllä tiedä.

Laukkojen jälkeen päästin suoraan kävelemään pitkillä ohjilla. Näin päästiin narskuttelusta kokonaan eroon! Välikäynneissä tuli yksi 1,5 askeleen laukkaspurtti. Refleksini pidättivät jo kun vasta tajusin mitä tapahtui.

Ravailtiin sitten vielä. Yhä ympyröitä. Edelleen aavistuksen kiireinen mutta ei juossut alta. Sangen tasainen. Olisin voinut taivuttaa ehkä vielä huolellisemmin.

Loppukäynneiksi meitä kyseltiin maastoseuraksi. Emmin mutta omistaja antoi suostumuksensa. Ei mitään mamoilua vaan sinne vaan.

Kaveri laitettiin edelle. Presto jumi jo parkkiksella mutta selvisi siitä eteenpäin. Vähän töksähtelevää meno oli. Tietä ei päästy monta kymmentä metriä kun takaa tuli auto. Sitä ennen Presto oli jo pysähtynyt tuijottamaan jotain. Peruutettiin sitten ojaan. Takamus vasten tarhalankoja. Onneksi ei ollut yhtään niin syvä kuin pelkäsin. Hyörittiin siinä ihan kunnolla. Onneksi ilman äkkiliikkeitä. Autoilija oli onneksi fiksu ja pysäytti. Katsoin parhaimmaksi kääntää takaisin ja kävellä auton ohi.

Auto pääsi jatkamaan matkaa. Me käytiin ottamassa uusi vauhti metsälenkin alusta ja päästiin nyt paremmin eteen. Yhä muutaman kerran hidasteli mutta meluvallin jälkeen päästiin jo ihan rennosti eteen.

Käytiin lenkki ekalla sivutiellä. Kääntöpisteessä Presto katsoi taas parhaimmaksi peruuttaa ojaan. Onneksi tuli puska vastaan eikä tämäkään ollut syvä. Kotiinpäin oli enemmän kiire mutta tasoittui sitten siinäkin hyväksi. Taidettiin vielä juuri ennen kotipihaa jotain hyöriä. Eikä voinut pihallakaan herpaantua vaan siististi perille asti.

Ihan hauska maastoreissu. Presto oli sen verran rauhallinen liikkeissään ettei huolettanut. Vasta jälkeenpäin tajusin ettei minulla ollut maastossa raippaa mukana. Pahapaha!

Presto on hauska heppa ja kiva oli taas mennä sillä. Eniten se näistä Hyvinkään hepoista on Hempan kokoinen, muotoinen ja etäisesti värinenkin.

Ongelmia:
yksi säikkyspurtti
ojien kutsu

Parannusta:
kivan rauhallinen ja tasainen kentällä
maastoreissu ei ollut liian jännä

Lähtöjä

Maanantaina oli paluu lomanjälkeiseen hevosarkeen. Ei tosin ihan toivomallani tavalla sillä estetunti peruttiin tilsakelin takia. Hyvinkää nousi plussakeleille (nollaan) vasta iltapäivästä. Kenttä oli kuitenkin ihan ratsastettavassa kunnossa. Tunnit yhdistettiin ja aikaistettiin, meitä oli 6. Sain ratsun onneksi valmiina. Arpaonni ei suosinut ja tuli Kropek. Vaikka aamulla katsoin sen myyntivideon (opetusvideon) niin en siltikään osannut ratsastaa sitä.

Tänään poistui joukosta tallin seniori Topias ja hautajaismenot olivat tunnin aikana. Kropek sinkosi jo alkukäynneissä. Mikä lie alitajunnan käsky kävi ottaa kauhukahvasta kiinni. Kahta askelta myöhemmin ratsu poistui laukassa sivulle. Ohjat tietysti yhdessä kädessä löysinä eikä jalustimia. Pysyin hyvin kyydissä. En tiedä säikähtikö peuroja vai kaivinkonetta.

Melko pitkään jäykkäiltiin molemmat. En tiedä jännitettiinkö kaivinkonetta. Käyntiä ja ravia, päätyihin ympyrät. Ei kääntynyt eikä taipunut. Eteni kuitenkin. Harjoitusravissa istuminen oli aikamoista höykkyytystä koska ratsu oli niin pinkeä. Selkäparkani. Tuskin ratsunkaan selkä nautti. Kaivinkoneen lähdettyä rentouduimme molemmat paremmiksi.

Laukat meni olosuhteisiin nähden ihan yllättävän fiksusti. Tehtävä ruuhkautui ja välillä ei meinannut sopia joukkoon. Vasemmassa nosti myötälaukat ja myöhemmin sain jotain etäisesti ympyrän näköistäkin tehtyä. Oikeassa meidän piti aluksi nostaa välillä suoralle vastalaukkaa. Taisi nostaa joka kerta pyydetyn laukan. Vautsi. Korkeintaan yksi väärä tunnin aikana. Myöhemmin pääty-ympyrästäkin tuli kahdesti kunnon ohjattu ympyrä. Ja kun tajusin rentouttaa molemmat kädet niin näyttikin vissiin suht siistiltä. Aiemmin tehtiin epämääräisiä etäisesti ympyrältä vaikuttavia monikulmikkaita.

Jälkimmäisten laukkojen aikana Kropek lyheni edestä. Puhuisin rullauksesta koska ei keventynyt vaan rupesi makoilemaan ohjilla. Yritin kaikenlaista mutten saanut keveäksi. Loppuraveissa sama vika.

Loppukäynneissä heppa säntäsi vielä toisen kerran. Taas pitkin ohjin. Onneksi suoraan eteenpäin niin kyydissä oli taas helppo olla. Vaan päällimmäisin ajatus oli että koska täältä saa tulla pois. Ei jännittänyt eikä turhauttanut mutta ei vaan Kropekin kanssa sovita toisillemme.

Ongelmia:
sinkoilut
jännittyneisyys
lopuksi rullasi ja painoi kädelle

Parannusta:
nosti hienosti pyydetyn laukan
lopussa ohjaus parani

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Koulujunnulla vastalaukkoja

Sunnuntaina kävin iltapäivästä vielä Aaltiksella käyttämässä korttini loppuun. Kannatti taas mennä, sillä koulutunnille ratsukseni oli merkattu Simo. Omistajan koulujunnu, joka oli tällä hetkellä myynnissäkin. 2011 syntynyt FWB-ruuna, korkeutta enemmän kuin Hempalla eli ei mikään ihan pieni poika. Kääntyi siis 6-vuotiaaksi.

Ratsu oli vielä tarhassa ja tuli sieltä kiltisti mukaan. Nuoren iän huomasi siitä että kaikki tavarat etsiytyivät suuhun. Hoitaessa oli kiltisti, taluttaessa pysähteli katselemaan eikä ollut kovin reipas.

Ratsukoita tunnilla oli 8. Maneesin mittari näytti nollaa ja toppaliivi oli pakko heivata alkuverkkojen jälkeen. Kommentit oli että ihan koulutettu hevonen eli voi ratsastaa normaalisti. Aika honkkelilta Simo pitkine jalkoineen tuntui. Kulki tuntumalla mutta painui herkästi matalaksi. Ei ollut käynnissä kovin reipas vaan piti herätellä.

Ravissa tuntui olevan kunnolla joustoa. Kuin jousilla olisi mennyt. Muttei saanut jäädä hiippailemaan (vai leijumisestakohan ope puhui?) vaan piti muistaa myös edetä. Katsomopäätyä ruuna vähän katseli muttei tehnyt mitään loikkia, jännittyessään vain hidasti.

Ennen laukkoja porukka jaettiin kahteen osaan ja meille jäi katsomopääty.

Laukka oli valtavaa eikä noussut heti ensimmäisestä pyynnöstä. 4 metrin askeleesta taisi puhua opekin. Selässä oli vaikea olla soutamatta. Istu rennosti alas. Tässä vaiheessa rupesin jo luottamaan että tolkku eläin.

Päivän agendana oli tehdä vastalaukannostoja. Ratsukot pysyivät omissa päädyissään. Vastalaukat nostettiin ovipäätyä kohti. Ei meille mikään superonnistumisten tehtävä. Ehkä 30 % tuli vastalaukka, 30 % myötälaukka ja 40 % ei päästy laukkaan ollenkaan. Mutta tuli siis niitä onnistumisiakin. Yritin helpottaa tehtävää olemalla irti uralta. Nostot Simolla oli kunnon ilmavia. Jussityyliin keula ylös ja sitten laukkaan. Muut sivut oltiin käynnissä tai otettiin lyhyitä ravipätkiä.

Tehtävän jälkeen laukattiin vielä molempiin suuntiin. Yhä askel oli pitkä mutta nyt olin paljon stabiilimmin mukana. Loppuraveissa ruuna oli kivan tasainen eikä valunut enää niin paljon edestä alas.

Tunnin aikana pihalla oli alkanut lumimyräkkä. Heppa ihmetteli sitä siihen malliin ettei olisi uskonut kotimaisen kasvatuksen tulokseksi.

Ongelmia:
hidasteli jännittyessään
en osannut nostaa laukkoja kovin sujuvasti
vastalaukkatehtävällä ei loistettu
jumitteli taluttaessa
halusi maistella kaikkea

Parannusta:
ihanan tolkku
makea joustava ravi
ei mitään omia loikkia
laukannostot oli ainakin ilmavia

Noora ja Vilma kuvasivat pätkiä tunnista:

OmaHemppailun viimeinen humputtelu

Maaston jälkeen iltapäivällä oli Hempalla luvassa vielä itsenäinen ilman satulaa -humputtelu kanssani. Haaveilin että olisin saanut loikata muutaman kavalettia isomman pystyn mutta lupaa ei herunut. Pysyttiin siis ihan puomeissa. Purin linjalta kaksi pikkuestettä pois ja vaihdoin puomit tilalle.

Maneesissa pakkasta oli -6°C. Ratsukoita paikalla alkuun 3, myöhemmin 2. Nyt jalassa olivat softshellit ja nämä taitavat olla liukkaimmat heppailuhousuni. Oli niiden kanssa vähän huterampaa. Samoin hiertymiltä suojaava toppauskerros oli selvästi ohuempi.

Hemppa oli taas suht rauhallinen. Onneksi kelvollisen tasainenkin. Tämä jäi vielä astetta kevyemmäksi, sillä ravi hyydytti itseäni ja Hemppa ei ollut laukassa kovin innokas. Nyt muistin onneksi taivutella laukkaakin vähän pyöreämmäksi.

Tultiin lötköpuomeja jokusen kerran ravissa, suoraan ja ympyröillä. Laukassa sama juttu. Väli oli seinälaattojen mukaan 17,5 metriä (jaloilla mittasin 19, kalibrointivirhe). 5 askelta oli luonnollisin, neljään sai hoputettua ja kuusikin tuli suht helposti. Yritin seitsemää mutta rikkoi raville. Taisin itse vähän könöttääkin, ainakin niinä 4 askeleen kertoina.

Ihan lopuksi käännyin vielä naistensatulaan. Tarkoitus oli loikata heti alas mutta päädyttiinkin kävelemään joitain kymmeniä metrejä. Aika huteraa mutta kyllä siellä pysyi. Lopulta olin selässä reilu puoli tuntia. Hepalle tuli silti kuuma. Ehkä sitä jo vähän hyydytti tavallista rankempi viikko. Mutta se on nyt ohi ja Hemppa pääsee huilaamaan.

Ongelmia:
takapuoli hiertyi
Hemppa ei ollut erityisen innokas
laukat vaihtui vääriksi
pudotteli raville

Parannusta:
ei kovin pahaa jäkittelyä vaan suht rentoa ja pyöreää
laukat säätyivät


Näkymää ratsailta.

Ei enää niin pakkasmaasto

Sunnuntaina päädyttiin taas Annen ja Paven kanssa maastoon. Minulla tietysti Hemppa. Keli oli lauhtunut mutta aamusta näytti vielä lähemmäs kymmentä pakkasta. Aurinko paistoi lähtiessä ja samoihin aikoihin maastoon lähti pari muutakin porukkaa samalta tallilta.

Reitti oli yhdistelmä aiempien päivien reittejä. Menomatkalla tiellä oli niin paljon kävelijöitä että mekin mentiin käyntiä kunnes päästiin kaikista ohi. Hemppa oli fiksusti eikä välittänyt hyörivistä koirista.

Tien päädyssä otettiin ravi- ja laukkapätkät. Muuten lenkki mentiin melko pitkälle käynnissä. Käytiin nyt katsomassa taas uusi lenkki keskelle peltoa muttei sieltä päässyt mihinkään. Ensimmäisellä ohituksella Hemppa tuijotteli romppeita (mm. kaivinkoneen irtokauha) mutta takaisinpäin mentiin sujuvasti. Seuraava laukkapätkä suunniteltiin tielle mutta nyt tuli muita ratsukoita vastaan ja taas jäi laukat lyhyiksi.

Kierrettiin metsän läpi ja käytiin laukkaamassa pikkupätkät peltojen poikki menevää väylää eestaas. Yhä maltillisella vauhdilla. Tämän päivän bonus oli onneksi taas melko tuuleton keli eli pelloilla tarkeni olla.

Lopuksi kaipasin taas vielä yhtä reippaampaa laukkapätkää. Hemppakaan ei ole päässyt kunnolla venyttelemään ties kuinka pitkään aikaan. Haaveilin 30 km/h ja 30,8 tuli. Sama pätkä kuin viimeksi tien lopulla. Vähän lyhyt, mutta reitin paras pohja.

Takaisinpäin hölkättiin tietä kunnes vastaan tuli suokki kärryjen kanssa. Ryhmittäydyttiin Paven taakse ja kun kärryt vielä pysähtyivät niin päästiin siististi ohi. Vähän Hemppa hätkähti kun kärryt jatkoivat matkaa. Seuraava jännitys oli kotipihalla menossa ollut valjastus. Suosiolla kierrettiin vielä kauemmasta pistosta takaisin pihaan ettei tarvinnut mennä suoraan kohti kärryjä. Näin taas oveluudella vältettiin konfliktit vaikka kyllähän näihin pitäisi siedättää. Siinä tuli samalla reissun ainoa auto takaa ohi, siististi selvittiin.

Ongelmia:
ravikärryjen kohtaamiset oli vähän jänniä

Parannusta:
ei tullut kylmä
loistavasti säätyvä vauhti

lauantai 7. tammikuuta 2017

Lauantaituplat perinteisesti Hempalla

Lauantaina oli taas perinteinen tallipäivä Hempalla eli 4 hengen koulutunnille ja 5 hengen estetunnille heti perään. Pakkasta oli enää pari astetta pihalla mutta lunta oli tullut ja viimoi. Maneesin suojainen -5°C oli paljon parempi.

Koulutunnilla aiheena oli myötä- ja vasta-asetukset. Näitä tehtiin ensin suoralla uralla ja pääty-ympyröillä alkuverkassa. Meillä meni taas oma aikamme käynnistyä harmoniseen yhteisymmärrykseen. Alku oli jäkittelyä. Vähän lisää ravia ja vähän lyhyemmät ohjat. Eikä saanut alkuverkan jälkeen lusmuilla ja keventää.

Harjoitusravissa huomasi taas että oma turnauskestävyys oli koetuksella. Kyllähän se hyydytti. Onneksi siinä vaiheessa Hemppa toimi jo sangen kauniisti. Kuviona mentiin pääty-ympyrää ja siinä käytettiin asetus ulkona, suoristus, takaisin sisään, takaosan väistö ulos eli sisätakajalkaa alle, suoristus, asetuksen käyttö ulkona ja sama homma uudestaan. Ensin menty vasen kierros oli meille helpompi. Oikeassa Hemppa ei oikein haluttunut myödätä sisälle asetukseen. Ainakin siinä meni joka kerta paljon pidempi pätkä. Vasemmassa saatiin tehtyä tämä parhaimmillaan kahdesti ympyrän aikana, oikeassa tahti oli noin yksi väistö per kierros.

Ennen laukannostoa Hemppa tarjosi oikein hyvän lyhyen ja kevyen pätkän.

Laukat oli nekin alkuun vähän hitaita ja jäykkiä. Nämäkin tehtiin pääty-ympyrällä. Kunnolla eteen ja muutamat voltit niin helpotti. Vasemmassa piti vahtia ettei koko hevonen kaadu voltilla sisään. Oikein hyvä huomio! Oikeassa voltti auttoi pyöreyden löytämisessä. Piti myös välillä hidastaa laukkaa (volteille). Laukassakin käytettiin asetusta välillä ulkona.

Loppuravit sai pyöritellä aika vapaasti kunhan pysyi vielä laukkaavien jaloista pois. Siinä Hemppa oli taipuisa ja tasainen.

Toinen tunti jatkettiin samoilla tulilla. Nappasin pois heittämäni toppaliivin takaisin päälle. Alkuverkassa ruuna oli taas kummallisen kankea tai sitten vaan ratsastin huonosti.

Ensimmäisenä verkkatehtävänä tultiin eiliseltä tuttua puomirusettia ravissa. Vaati useamman toiston ennen kuin rupesi letkistymään mutta parani kyllä.

Laukassa ei tätä tultu vaan taidettiin aloittaa suoraan tehtävältä. En ole ihan varma että otettiinko pätkä toista laukkaa verkassa alle. Linja oli normaali 4 askeleen linja, en muista enää metrimäärää. Pikkuesteillä tultiin sitä viidellä molemmista suunnista. Helppo nakki meille. Kysyin saako tulla kuudella mutta ei. Myöhemmin sitten myös neljällä ja sekin onnistui kerrasta. Tiesin että homma parani kun ohjilla ei tarvinnut puuttua vauhtiin välissä. Jotain voisi sanoa puuttuvista puolipidätteistä.

Taisi olla heti tämän jälkeen kun hurautettiin rata, kaksi kavalettia ja 5 estettä. Saatiin aloittaa ja olin pikkukierroksesta oikein hyvilläni. Korkeus oli n. 65 cm. Kolmosella laukka jäi vaihtumatta vasemmaksi ja neloselle taidettiin roikaista vähän kaukaa. Linja 4 askeleella.

Välissä saatiin muutama verkkahyppy siniselle lankulle. Ensimmäinen oli ehkä päivän huonoin hyppy ja pikkukorkeus tuli sakkona. Isompi meni siististi.

Lopuksi tultiin sama vielä uudestaan, nyt korkeutta oli n. 80 - 85 cm. Turvallisen näköistä. Ekalle okserille tultiin ihan juureen kun nypin lisää askelia. Ajattelin vasenta lapaa kovasti ja sain kolmoselle laukan vaihtumaan vasemmaksi, jes! Nelosen jälkeen oltiin oikeassa laukassa eikä Hemppa pudottanut sitä pois vaan hidasti kävelyvauhtiin. Opelta tuli käsky jatkaa ja niin ratsastin pari askelta eteen kohti estettä ja vaikka lähdettiin pikkuvauhdista niin selvitettiin väli neljällä.

Ope oli tyytyväinen. Minäkin suht. Hyppää läheltä ja kaukaa, helppoa ja varmaa. Loppuraveja ei otettu vaan käveltiin pitkin ohjin.

Ongelmia:
ei edelleenkään automaattisesti taipuisa

Parannusta:
taipuisuus parani
laukat säätyi hyvin
löytyi vaihtojakin

Tuntieni jälkeen pidin elämäni toisen ratsastustunnin. Yksityistunti 10-vuotiaalle muutaman kerran selässä istuneelle junnulle. Kaikki selvisi tästä tyytyväisinä, kuski, ope ja Kingi.

perjantai 6. tammikuuta 2017

Testiin tallin paras esteratsu

Perjantaina jatkui valkuttomuus ja vielä tämä odottamani neljäskin ope eli Aaltiksen perjantaiope sairastui ja omistaja piti tunnit. Pääsin kuitenkin hyppäämään. Ratsuarvailu meni tällä kertaa mönkään, ei tullut Cunamia eikä Akvaa vaan Julka. Mainiota! Sillä olenkin odottanut pääseväni hyppäämään. Ratsukoita tunnille tuli 5. Pihalla oli -15°C, maneesissa -9°C.

Esteitä tuli 21 metrin linjalle pysty ja okseri, toiseen päähän 3 kavalettia 5 metrin välein ympyrän kaarelle.

Alkuverkassa ei opelta tullut juuri muuta kommenttia kuin että ratsu saattaa olla aika jäykkä mutta tässä sitä verkkaillaan pehmeämmäksi. Tämä oli totista totta ja Julka oli kuin rautakanki. Martingaali ei auttanut mihinkään (eikä sille kyllä ollut tarvettakaan mielestäni). Käynnissä ei paljoa oltu ja ravissa sain myötäämään vain kääntämällä turvan oikealle ja myötäämällä vasemmasta ohjasta. Tasaisella tuella tuntui vähän hidastavan, joten ulkotukeni oli aika onneton läpi tunnin. Vasen kierros oli edestä vielä nahkeampi. Laukassa säätyi hyvin.

Tehtävät aloitettiin kahden puomin ympyrältä oikeassa kierroksessa. Ei taipunut sisään ja kaatui sisäpohjetta vasten. Puomista päästiin kuitenkin yli, välillä vähän ilmavammin mutta helposti siellä mukana oli.

Seuraavaksi tultiin puomi-kavaletti-puomi vasemmassa kierroksessa ympyrällä. Ei ihan priimaa sekään mutta suht ok. Aloittaessa säikähti jotain katsomossa ja hätkähti sisälle, hyvin pysyin kyydissä. Oikea kierros kolmella kavaletilla oli taas vaikeampi. Vaikka odotellessa yritinkin taivutella tammaa.

Tehtävä oli yksinkertainen: vasemmassa kierroksessa päädyssä kavaletit, siitä linjalle ja ristikko ja okseri. Ekalla kierroksella sössittiin kavaleteilla niin että tuli kaksi sakkokierrosta. Ravia ja keilaamista. Siitä sitten parani taas. Linjalle tuli ekalla kerralla 5 vaikka kuutta kaivattiin. Ei menty lujaa ja selvisi että väli oli vähän tiivis.

Toiselle kierrokselle ristikko nousi pystyksi ja tajusin tulla vähän hitaammin kavaleteille open kehotuksesta. Kumma baanaamisvimma itselläni oli sinne lyhyisiin väleihin. Linja meni kuudella siististi.

Vikalle kierrokselle esteet nousi ja saatiin kunnia tulla vikoina. Hurjat 75 cm (aiemmin 60). Hyvin meni. Kavaleteille vähän isompia loikkia ja väli nyt asiallisesti viidellä. Myötälaukkakin.

Vaikka meitä oli vain 5 niin silti hypättiin ankean vähän. 6 estehyppyä. Mutta Julka oli kiva peli. Aika huoletta melko vähäisellä treenillä sen kanssa voisi lähteä kisoihin 90 cm.

Ongelmia:
taipuminen
keilattiin kavaletteja
säikkyi yleisöä

Parannusta:
laukka säätyi hyvin
hyppäsi kivasti

Perutun kouluvalkan sijasta puomi-kavalettitunti

Valmennusten suhteen tämä tuntui olevan pahan onnen viikko. Keskiviikon estevalkka peruuntui, torstain ratsastuspilates peruuntui ja samaa sarjaa myös tämänpäiväinen kouluvalkka peruuntui. Tilalle omistaja tarjosi puomituntia ja kävihän se.

Maneesin mittari näytti -14°C (pari tuntia aiemmin pihalla oli -16°C). Ratsukoita tunnilla oli 3. Alkuverkka mentiin itsenäisesti eikä lopulta ehditty laukkaamaan ollenkaan kun näpit meni turbohanskoissa niin jäähän että piti pitää sormienlämmittelytauko.

Päädyttiin aloittamaan verkkatehtävällä. Kahden puomin yli kevyessä ravissa rusetilla. Taivuttelu parani pikkuhiljaa, aktiivisuus oli lähes riittävää.

Taisin ehtiä ottaa pikkupätkät laukkaa alle ennen kuin tultiin sama laukassa. Tehtävän kääntelyyn aktiivisuus ei riittänyt eikä taipuminenkaan ollut kovin hääviä. Silti taisi tulla vaihto oikealle. Lopulta jäykistelyyn suivaantuneena otin hetkeksi käyntiin, muutamassa askeleessa löysin pyöreyden ja sitten open ohjeiden mukaan lähdin käynnistelemään laukkaa isommalle kuviolle. Siinä tuli jotain häiriöitä opetukseen ja omasta mielestäni kesken meidän vuoron pyydettiin seuraava ratsukko tehtävälle. No, ehdinpä käynnistellä kunnolla ja laukatkin parani.

Toinen kierros oli huomattavasti parempi kun meno oli tasaisempaa ja aktiivisempaa. Saatiinpa lopulta vaihto vasemmallekin ihan puomilla. Vautsi!

Tämän jälkeen tultiin kolmen puomin linjaa molemmista suunnista. 4 laukkaa väleihin ja yhtä ravirikkoa lukuunottamatta onnistuttiin joka kerta. Pikkuhiljaa jopa ihan rennosti ja tasaisesti. Myötälaukatkin säilyi hyvin.

Lopuksi tultiin vielä kaarta kahdelta kavaletilta minipystylle (n. 40 cm). Väliin 8 askelta. Ensin vasen kierros ja pyörittiin sitä ovaalilla sangen monta kierrosta. Tämä auttoi ja löysin laukkaan pyöreyden ja letkeyden ja saatiin tulot paljon paremmiksi. Oikeassa kierroksessa väli tuntui pidemmältä. Tokavikalla kierroksella tietysti töpeksin ja tultiin kavaletit ravissa. Muuten tämä oli helpompi suunta vaikka tässäkin piti ottaa muutamat pyöristymisvoltit alle ennen lähtöä.

Helpottipa kummasti kun tajusi että hyppyhommissa ei kannata lähteä vain posottamaan eteen vaan ratsastaa laukka ensin hyväksi. Tämä oli hyvää jatkumoa meidän laukanparannuksiin.

Loppuraveja ei menty vaan käveltiin vain.

Ongelmia:
taivuttelu puomitehtävällä laukassa ekalla kierroksella

Parannusta:
ei säikkyjä
vaihtoi jopa vasemman laukan puomilla!
kavalettikaarre meni taipuisasti

Pakkasmaasto 2017, osa 3

Perjantaina päätettiin käydä Annen kanssa maastossa ennen kouluvalkkaa. Ajankohdaksi valikoitui tuulinen iltapäivä, aurinko paistoi, pakkasta -16°C ja viiman takia tuntui naamassa pahalta.

Metsäpose.
©Anne

Hempan kanssa mentiin taas edeltä. Lähes sama lenkki kuin toissapäivänä, mutta lyhennetty versio metsäpätkällä. Mennessä otettiin tiellä ravia ja 2 laukkapätkää. Ihan rauhallista menoa. Välissä käveltiin metsässä ja sitten laukattiin toiveestani hitusen reippaammin jo aiemmin menty loppupätkä. Huipuiksi tuli 28,7 km/h. Sitten metsän läpi käyntiä, tiellä ravia ja käynnissä taas loppupätkä.

Metsässä oli kivan tyyntä ja paluumatkalla onneksi myötätuuli. Kaikki meni kivasti. Jännintä Hempan mielestä oli palatessa kotipihalla olevat ihmiset ja ylhäältä portaista kuuluneet äänet. Onneksi olin siinä vaiheessa jo alas selästä.

Ongelmia:
kylmä tuuli
yläkerran rapinat pihalla

Parannusta:
oikein tolkku ratsastaa

Lenkin jälkeen kotipihalla.
©minä

torstai 5. tammikuuta 2017

Itsenäinen humputtelu ilman satulaa kavaleteilla

Torstain pakkaslukemiin (-30°C) vedoten en suostunut maastoon ja tämä oli aivan oikea ratkaisu. Nokka jäätyi pihalla hetkessä. Koulutunnin jälkeen Anne vaihtoi ratsua ja sitten mentiin itsenäiselle. Minä uhoni mukaan ilman satulaa. Maneesissa yhä -17°C.

Maneesissa oli valmiiksi suokki ohjasajossa ja tämä oli Hempan mielestä sangen epäilyttävä. Vähän kuin ravihevonen! Päästiin kuitenkin lopulta käynnissä ja ravissa omia kuvioita ilman että sitä tarvi jatkuvasti tarkkailla.

Hemppa oli taas perusjäykkä. Varmasti paksummat hanskat haittasivat menoa taas alkuun. Ravi tuntui huterimmalta vaikka mentiin aika hitaasti. Suht pian otin sitten laukan mukaan eikä siinäkään ollut kiitopäivä. Sai hoputtaa eteen ja lopulta uskaltauduin koskettamaan raipalla pari kertaa kaulalle. Kannuksia ei ollut. Eikä Hemppa mitään pömelöinytkään.

Laukattiin ja ravattiin maapuomia ympyrällä. Ihan ok. Laukassa saatiin sille jopa vaihto vasemmasta oikeaan. Sitten loikittiin sekä yksittäistä minipystyä että kaaren kahta kavalettia molemmista suunnista. Välikäynnit oli sangen pitkät ja kuvailin Annea samalla.

Lopuksi loikittiin vielä pätkät videolle. Ravi ei ollut kovin lennokasta enkä laukkaakaan usvattanut kunnolla eteen. Olisi voinut. Tuli vähän raahustavampiakin hyppyjä mutta yllätyin miten helppo oli olla mukana. Myös ympyrällä. Olisi mennyt helposti ainakin 60 cm mutten viitsinut omin lupineni lähteä nostelemaan.

Keskipystylle saatiin lopulta vaihto myös vasempaan ja siitä oli hyvä palkata Hemppa loppukäynneillä. Tunteroinen meni muttei ratsu hionnut tälläkään tunnilla. Suurin osa ajasta mentiin käyntiä.

Ongelmia:
jännittyi ohjasajosta
sormia ja varpaita paleli välillä
vaihto vasempaan oli vähän tiukassa

Parannusta:
ei säikkyjä tai loikkia
kavaletit meni ihanan helposti
takapuoli ei hiertynyt
molempiin suuntiin vaihdot

Anne videoi:

Istunnan kautta taipuisampi ratsu

Torstaina oli hulppeat -31°C kun saavuimme tallille. Luvassa koulutunti Hempalla, tuntiseurana Anne. Maneesin mittari näytti -17°C ja ylitoppaus onnistui niinkin helposti kuin alupaidalla ja jykevällä talvitakilla. Sormilla oli aina toisinaan vilu.

Toivoimme vasemman kierroksen notkistelua ja tätä lähdettiin työstämään istunnasta käsin. Tämä tunti pyöriteltiin lähinnä kahta pääty-ympyrää ja välillä vaihdettiin ympyrältä toiselle ja suuntaa samalla. Ensin käynnissä, istuntaa enemmän oikealle mutta yläkroppa tiukkana ja kaartaen menosuuntaan. Oikea olkapääni sooloili taas omiaan ja sitä piti ajatella raahautuvaksi mukana tms. Ravikin oli suht ok kun sai keventää.

Nyt oma heppailukuntoni rupesi loppumaan, sillä harjoitusravissa oli aluksi todella raskasta. En jaksanut istua asiallisesti mutta kyllä ne voimat onneksi jostain tulivat. Menokin helpottui kun sain vaihdettua paksummat hanskat ohuempiin. Vaikka keskikropalla oli kuuma niin sormet kävivät välillä kylminä. Niin vain Hemppakin rupesi tasoittumaan ravissa.

Sitten otettiin mukaan laukat ja mentiin aina sen aikaa ravia että sai paketin kasaan, sitten nostettiin laukka ja työstettiin sitä jokunen ympyrällinen. Alku ei ollut kovin kaunista mutta parani kyllä. Eikä tänään tarvinnut kovistella vaan hyvä meno tuli ihan nätisti pyytämällä. Oikean laukan nostossa piti muistaa ajatella taivutusta sisään heti nostossa. Muuten nousi nokka.

Tämän jälkeen vaihdettiin tehtävää ja tultiin pituushalkaisijaa suoraan. Suunta vaihtui välillä päästä. Ennen käännöstä piti ajatella avoa. Ravissa homma toimi alusta asti kivasti ja oikeasta kierroksesta päästiin yllättävän tarkasti aina linjalle. Sitten hommaan lisättiin laukannostot keskilinjalla. Hemppa rupesi tikittämään hidasta ja jännittynyttä ravia eikä halunnutkaan nostaa laukkaa. Kun sain ravin ensin takaisin letkeäksi, rupesi laukatkin paranemaan ja noin neljän huonon kierroksen jälkeen saatiin jatkuvasti tasaisia nostoja ja rennosti kaarteessa taipuva ratsu. Vautsi!

Loppuravissa Hemppa taas oli tasainen ja keveni hetkittäin edestä höyheneksi. Tässä vaiheessa aina kaipaisin niitä kommentteja. Ei ollut kuulemma liian pitkä, matala tai kiireinen.

Oikein mainio tunti! Meillä on sittenkin toivoa laukkojen kanssa!

Ongelmia:
välillä kesti aina aikansa päästä järjestykseen
kaikki oli aluksi vähän vaikeaa

Parannusta:
parannus tehtävillä oli huimaa
tänään ei tarvinnut pakottaa vaan asiat meni läpi pyytämällä

keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Ensimmäinen aletunti yllätysesteitä Akvalla

Keskiviikkona päädyin vielä illalla tallille. Odotin koulutuntia mutta luvassa olikin esteitä. 7 ratsukkoa ja mulle oli merkattu Akva. Tätä olisi odottanut jo aiemmin mutta kiva että nyt osui. Pihalla näytti -23°C ja maneesissa -13°C.

Tamma oli puruissa ja varsinkin häntä oli pyöritelty hyvin tarkkaan. Nyt muistin ottaa loimen mukaan siirtymämatkoille.

Kun pääsin ratsaille niin käynnissä meni vielä ok, tosin hepo ravisteli päätään enemmän kuin gramaaneilla. Ravissa sen sijaan tuntui että ohjausta ei ole ollenkaan eikä juuri jarrujakaan. Onneksi tilanne rupesi parin kierroksen jälkeen helpottamaan. Kädet alas, ei saa jäädä vetämään. Kun sitten hetken päästä otettiin kahdessa porukassa laukat niin tamma oli ihan tolkku ja kääntyi laukassakin. Äkkiä meno parani.

Ennen hyppyjä taidettiin tulla pääty-ympyrälliset maapuomeja. Siinä oli taas virtaa mutta päästiin laukkaan ja osuttiin puomeille päänheilutuksen lomasta. Hyvin tamma jalkansa katsoi. Toiseen suuntaan ehdotteli laukkaa jo itse, väärää tosin.

Odotellessa mentiin käyntiä ja ravia. Käynnissä ohjautui jopa pitkin ohjin, ravissa kääntyi mutta meinasi taas kiihdytellä.

Ensimmäisellä hyppykierroksella tultiin kaksi pystyä tippakuviolla. Saatiin aloittaa ravissa mutta siinä tamma kiemursi esteen ohi. Jalat kunnolla kiinni loppuun asti. Hyvin taloudellisesti hyppäsi nämä miniesteet. Kavalettikorkeutta jos sitäkään. Kakkoseste laukassa sujui helpommin.

Sitten tultiin kolmen esteen pätkä, aiemmat kaksi ja vielä pääty-ympyrällä kolmas perään. Korkeus oli yhä miniä. Tämä meni suht sujuvasti. Pientä kiemuraa kohti esteitä mutta päästiin yli.

Kolmas kierros oli äskeinen toisinpäin. Ensin pääty-ympyrä, sitten lävistäjä ja lopuksi pitkän sivun pysty. Nyt korkeutta oli jotain 60 cm pintaan. Eka taisi olla pienempi. Ykkönen meni hyvin. Kakkoselle taas tuli kiemuraa, tällä kertaa laukassa ja lopulta suihkaistiin ohi. Sama hankala este. Tein pikkulähestymisen ja uudella yrityksellä yli. Vikalle kiemurrellen mutta yli. Sakkona se heti uudestaan perään, vähän sujuvammin ja nyt hyppykin oli sujuvampi. Taisi tosin pudota.

Pelkäsin roikaisuja mutta tammahan hyppäsi todella tolkusti. Suurin ongelma oli arpominen että mistä menisi ohi. Kun ratsastin normaalisti niin sujui paljon paremmin. Varovainen himmailu aiheutti kiemuroita.

Loppuravissa ei ollut niin paljon vauhtia kuin pelkäsin. Suht nopsaa tasoittui kivaksi. Harmittelin tietysti kahta kieltoa mutta ei kuulemma pidä olla itselleen niin ankara.

Ongelmia:
2 kieltoa
kiemurtelu kohti esteitä

Parannusta:
ihanan tolkku

Toinen peruttu valkka tällä viikolla

Keskiviikkona piti iltapäivällä olla estevalkka. Se kuitenkin ns. peruuntui viime metreillä ja omistaja hyppyytti meitä sen sijaan. Hyvä näinkin. Ratsukoita oli 4, minä tietysti Hempalla. Maneesin mittari näytti yhä -14°C mutta tuntui paljon kylmemmältä kuin pihalla (-25°C).

Mentiin ilman korvahuppua ja vain liike ovella sai Hemppaan vähän kierroksia. Oltiin kyllä molemmat vähän pinkeinä esteiden kasaamisenkin aikana. Mutta ei tullut pahoja sivuliikkeitä tai jytypukkeja, joten pysyin kyydissä.

Alkuverkassa pyörittiin itsenäisesti askellajit läpi. Laukka oli hitaahkoa mutta otin sitten uudet pätkät molempiin kierroksiin ja rupesihan se Hemppa heräämään.

Ensimmäisenä verkkatehtävänä tultiin päädyssä kahta kavalettia ympyrällä (kuten niin monesti tässä muutaman päivän aikana eri hevosillakin). Tässä tosin taisi olla maapuomi välissä. Muhkeampaa laukkaa ja taivuta paremmin vasemmalle. Jokunen kierros ympyrällä ja sitten poistuttiin hyppämällä lävistäjäeste. Oikealle vaihtui laukka. Toisessa kierroksessa ympyrä meni helpommin (muistin jopa ajatella suoraa hevosta) mutta lävistäjän sarjalla laukka ei vaihtunut. Tosin lähistöllä oli niin paljon muita ratsukoita että sotkivat vähän pasmojani ja unohdin keskittyä vaihtoon.

Seuraavaksi hypättiin kolmoissarjaa pysty-pysty-okseri, jossa jokaiseen väliin piti ottaa 2 askelta. Aloitettiin oikeassa kierroksessa muhkealla laukalla mutta tein liian tiukan kaarteen linjalle ja taisin vetää sisäohjastakin, jolloin laukka kuoli ja rämmittiin jompaan kumpaan väliin vielä kolmaskin askel. Loivemmalla kaarteella laukka säilyi hyvänä ja päästiin siistit kaksi ja kaksi. Tultiin 3 - 4 kierrosta ja esteet nousi. Edelleen mukavuusalueella ja siististi yli joka kerta. Tässä välissä oli ovipömelöt.

Sitten sama toisesta suunnasta pari kertaa. Hyvin meni näinkin. Ei nousseet niin isoiksi.

Ennen rataa loikattiin vielä 3 laukan väli pysty-okseri kertaalleen. Ihan hyvin sisään mutta okserille Hemppa teki jonkun kumman epätyypillisen tuijottelun ja leiskautti siitä pari astetta isommin yli. Väärässä laukassa alas vaikkei laukan pitänyt vaihtua.

Sitten tultiin rata: lävistäjäeste, toisen lävistäjän sarja, kolmoissarja, lävistäjän pysty uudestaan ja 3 askeleen linja. Pari väärää laukkaa, hyvä imevä meno, ehkä vähän pitkä hevonen ja joku taisi kolahtaa mutta puhtaasti yli. Korkeutta jotain 80 cm pintaan.

Lopuksi saatiin tulla 3 laukan linja vielä isompana. Eka kierros ehkä 85 tai 90, toisella kierroksella okseri taisi olla 95. Riemulla yli. Opelta tuli kommenttia että Hempalla on kiva hörökorvainen ilme kohti esteitä.

Itse riemuitsin siitä että hypättiin kaikki esteet samaan aikaan yli enkä jäänyt kertaakaan hypyssä jälkeen tai vetänyt suusta.

Ongelmia:
alkuun taas liian hidasta ja löysää
parit kolistelut
Hemppa otti ovesta vähän pomppukierroksia
muutamat väärät laukat

Parannusta:
hypyt kivasti, aina yhdessä
95 cm helposti
Hempalla oli kuulemma hyvä ilme hypätessä
kannuksista ei tullut protestia