Rataa erikoisesteineen Aapolla

Lauantaiaamuna aikaisin oli taas ABC-hyppelöiden vuoro. Hevosjako oli "samat ku ennenkin". Kai tässä siis jotain pitkäjänteisyyttä on. Aapo oli tallissa ja oli hoitaessa ja varustaessa asiallisesti. Kelinä oli aurinkoinen +19, joten mentiin kentälle. Edellispäivien sateiden ansiosta ei pölynnyt yhtään.

Tänään yritin ratsastaa Aapoa alusta asti tehokkaaksi ja energiseksi sekä edestä kevyeksi. Kaksi ekaa onnistui, kolmas huonommin kuin kuvittelin. Ravissa oli kivan kuuliainen. Laukat ois voineet nousta säpäkämmin. Verkkalaukassa oli vähän hidas. Ope kommentoi menoa että näytti siltä etten ollut aina ihan mukana. Olin vähän ihmeissäni tästä. Hepo taisi siis venyä pitkäksi.

Ekat verkkahypyt hypättiin ristikolla kahdeksikkona. Ei oltu ihan hyppymoodissa (vaikka niin taas kuvittelin). Laukat vaihtui mutta lähes kaikessa muussa ois ollut parannettavaa. Olin unohtanut sisäpohkeenkin kaarteissa. Seuraavaksi hypättiin vesimattoa pari kertaa. Aapo ei välittänyt matosta pätkääkään. Edelleen oli pieniä säätöongelmia. Sitten 6 laukan linjaa pystyltä portille. Ekalle tultiin joka kerta pohjaan. Ekalla kierroksella laukka vaihtu välillä. Tokalla kerralla tultiin vähän lentämällä ja jäi ahtaaksi. Olikohan vielä kolmaskin kerta?

Sit tultiin 8 esteen (9 hyppyä) rataa. 2 pystyä, 17 metrin linja 5 laukalla, jälkimmäinen okserina, sarja 1 laukalla, vesimatto ja 6 laukan linja. Suht paljon kaartelua, onneksi loivia ja 3 laukanvaihtoa. Ekalla kierroksella esteet oli ehkä 60 cm. Laukat jäi vaihtumatta monessa kohtaa ja ponnistuspaikoissa oli viilausta. Plussaa tuli 5 laukan välistä, joka meinasi jäädä jopa pitkäksi. Seuraavalla kierroksella hypättiin isompana. Esteiden nostaminen oli ajatuksena pelottava mutta melko pieniksi jäivät. Kakkonen ja vesimatto sekä 5 laukan okseri oli päivän korkeimmat. Veikkaisin kasikymppiä mutta muut väitti isommiksi. Nyt jotenkin heräsin ja skarppasin. Päätin oikeasti pitää Aapon koko radan otteessa ja ratsastaa. Keula ylös. Ja hyvin meni. Ponnistuspaikat osu suht kivasti, 5 laukan linjan ekalla vaihtui laukka vääräksi (mutta eihän se suoralla niin haittaa). Muuten vaihtui laukat kuten pitikin ja meni tasaisesti. Jes, osasin korjata.

Hepat jatkoi vielä hommia, joten itelle jäi vaan suojien ja estesatulan palautus paikoilleen.

Hupsis, hyppäsin tällä viikolla sit seitsemästi. Huomisesta tulee tallivapaa kun huristellaan Ypäjälle!

Ongelmia:
en huomaa etupainoista menoa

Parannusta:
kaikesta kyttäilemättä yli
tallissa kiltti
osasin parantaa ratsastusta vikalle kierrokselle


Videoista kiitos Alekseille.

Tyyliestekurssin päätös

Perjantai-iltana oli tyyliestekurssin vika päivä. Ratsukoita oli edelleen 7 mutta osalla vaihtui hevoset eilisestä. Minä jatkoin Töpön kanssa. Hepo oli ekan tunnin mennyt alle. Karsinassa oli suht ok. Suitsien kanssa meinasin hätiköidä niin leikki hetken kirahvia mutta rauhottui siitä nopeasti kun ite maltoin.

Oltiin taas kentällä. Töpö oli koko tunnin aika löysähkö. Alkuun nousi väärä laukka kahdesti, hupsis. Ensin tultiin jumppaa joitain kertoja. Ekalla kerralla kun laukattiin esteiden ohi Assin vetohevosena niin Töpö pukitti. Selkään tuntui isolta, kesken laukan yhtäkkiä potkaisi sivulle. Sivusta katsottuna oli kuulemma vain pikkupukki. Ope sanoi että älä anna pohkeiden käytön tulla kantapäiden kustannuksella.

Sit tultiin pikkurata kahdesti. Estekorkeus oli max 60 cm. Kaikista päästiin yli mutta kääntämiseen sai keskittyä tosissaan. Ekalla kierroksella tuli ongelmia ja meinattiin liirata esteestä ohi kavereiden luo. Kierroksen päätteeksi saatiin höykytystä laukkaamisesta vasemmassa kierroksessa ympyrällä. Töpö oli innoissaan liiraamassa kavereiden luo. Oli rankkaa. Kun pääsin huilaamaan niin syke oli 172.

Toinen kierros oli vähän sujuvampi. Nyt osasin katsoa estettä ajoissa ja alottaa kääntämisen kymmeniä metrejä aiemmin. Näin kuviosta tuli siis huomattavasti parempi. Laukat vaihtui kai suht ok.

Töpö malttoi taas yllättävän hyvin tunnin jälkeen karsinassa odottaa suitset pois päästä ennen kuin kävi iltaruokiensa kimppuun. Mutta hepan selkää pestessä takaset heilui taas siihen malliin ettei tehnyt mieli mennä kovin lähelle.

Ongelmia:
kääntäminen, varsinkin laukassa vasempaan

Parannusta:
kaikista mukisematta yli
sain korjattua virheitäni aika kivasti


Kameran takana oli luottokuvaajani Anne.

Perusratsastuksen ytimessä

Kora oli myyty keskiviikkona, joten etukäteen pähkäilin että kenet saan perjantaina omalle tunnilleni. Olin jo unohtanut Rusinaputkeni. Sillähän minä. Nyt hepalla oli uusi keskiviikkona saksimani kesätukka. Sääennusteen mukaan piti paistaa aurinko mutta tihutti vettä, +18. Ratsukoita tunnilla oli 8 ja tunnin piti viikonloppuope. Oltiin kentällä.

Tunnilla ei ollut oikein selkeää sisältöä. Ei tehty mitään erikoista. Oltiin alku- ja loppuverkkaa lukuunottamatta koko tunti isoilla ympyröillä. Rusina oli taas ratsastustuntimoodissa eikä kulkenut pyöreänä kunnolla kuin käynnissä. Välillä vähän huijasin ravissa ja kävin muutaman askeleen verran käynnissä hoitamassa muodon kuntoon. Jossain vaiheessa ope huomasi tämän ja totesi että nyt opetellaan tekemään sama ravissakin.

Ja pikkuhiljaa Rusina rupesi ravissakin pysymään pyöreänä. Ratsastus oli siis viilaamista ja minä tykkäsin. Omaan istuntaan piti keskittyä ja ratsastaa jaloilla Rusinan vatsaa ylös ja askeleeseen rentoa pituutta. En muista tehtiinkö jotain temponmuutoksiakin. Harjotusravissa lavat karkaili ja piti ajatella etuosaa kevyemmäksi. Oikeassa kierroksessa rupesi tulemaan lopuksi aika kivaa menoa. Muuten ei ravissa ollut tänään kaikista pyöreimmillään.

Laukassa Rusina vyöryi ja lavat karkaili. En jotenkin saanut laukkoja tänään haltuun. Vaikka mentiin aika pitkät pätkät.

Hepo jatkoi hommia tämän jälkeen vielä 2 tuntia putkeen ja vikalla tunnilla näytti oikein kivalta ja tasaselta.

Ongelmia:
takaosa liirasi vasempaan
oli vähän kiireinen
ei ollut kaikista pyöreimpänä

Parannusta:
sain kuin sainkin pyöristymään ravissakin ilman käyntiapua
tykkäsin tämmäsestä viilailusta

Tyyliestekurssin kolmas päivä: kääntämistä korkeuksista

Tänään tyyliestekurssi alotettiin leluautoteorialla kääntämisestä: pää, etu- ja takajalat. Heti alkuun kuulin tunnelman latistajaksi että Kora myytiin eilen. Muhokselle ratsastuskouluun, joten ei kauas. Mutta silti harmi. Nyt olen taas estekisahepaton. Sitten katsottiin tiistain videot. Videolla Kora protestoi heiluvia jalkojani ja sitä, kun jäin hypyssä jälkeen. Harmi vaan videot oli paremman jalkani eli vasemman puolelta kuvattu. Oikea heiluu enemmän.

Tämän päivän ratsukseni oli merkattu Töpö. En ollut kovin riemuissani, varsinkaan kun kuulin että tänään harjoitellaan kääntämistä. Hepo teki kaksi tuntia alle, joten vältyin kuntoonlaitolta. Suojat jalkoihin ja jalustimet kääpiöasentoon. Silti pohdin että pitäiskö laittaa kierteet. Kenttä pölisi hirmuisesti vaan onneksi tunnin aikana tuli muutama sadekuuro ukkosella höystettynä. Pölinästä päästiin ilman että kastui liiaksi. Leiskunnasta ja jyrinästä hepat ei piitanneet.

Ensin tultiin ravissa juustonaksun muotoista kuviota kaksilla puomeilla. Töpö oli aika lahnamoodissa. Kuskit treenasi kevennystä ja kevyttä istuntaa. Sekä tietysti kääntämistä. Parissa kohdassa Töpö vähän kääntyi huonommin mutta muualla yllättävän hyvin. Ihan alkuun käynnissä tehty pyörittelyharjotus antoi jotain toivoa. Ja piti muistaa myödätä kun hepo kääntyi.

Sitten tultiin ravissa pujottelua estelinjan ympäri ja sen jälkeen nostettiin laukka. Ekalla kerralla Töpö oli poistumassa metsän sivulla paikalta. Edellisen tunnin kuski sanoi että siellä oli jotain kyttäillyt jo aiemmin. En hätääntynyt vaan ohjasin. Tämän jälkeen ei pömelöintejä enää esiintynyt.

Laukassa tultiin muutaman kerran kavalettilinjaa, 4 laukkaa väliin. Vaikka vikalla kerralla loikattiin vika väli 3,5 askeleella. Kantapäät alas ja piti ajatella että kypärä pysyisi paikallaan. Esteillä piti niiata satulaan. Rupesin ajattelemaan liikaa ja taisin puskea heppaakin. Meno oli pikemminkin liian pitkää ja vetelää kuin turhan säpäkkää. Vaikka edellisellä tunnilla oli ollut vauhtiakin.

Sitten tultiin tunnin "kurvi" eli pystyä ja okseria isolla kahdeksikolla. Oikea laukka, pysty, käännös vasempaan, okseri, käännös oikeaan ja pysty uudestaan ja vasemmalle. Ekalla kierroksella korkeus oli max 60 cm. Meni ihan ok. Mitä nyt kantapäät ei pysy alhaalla. Varsinkaan kun annan pohkeita. Kaksi seuraavaa kierrosta korkeus oli ehkä 70. Keskityin kantapäihini. Vikalla kierroksella sain Töpöön vähän vauhtia (taisi valahtaa pitkäksi) ja ponnistuspaikat jäi kauas. Kaikesta kuitenkin yli.

Odottelua jäi aika paljon ja monesti Töpö ois ollut jo aiemmin ihan menossa ja yritin pitkin ohjin kaula mutkalla sitä ohjata. Juuri niin kun ei hyödytä. Vaan kaula suoraan. Opelta tuli kehuja että tahti pysyi meillä hyvänä läpi tehtävän. Ite olin mielissäni että Töpö kääntyi näinkin hyvin. Muistelen että edellisellä hyppykerralla oli ongelmia juuri kääntämisessä.

Tunnin jälkeen hepo oli ihanan kuuliainen ja hosumatta odotti että sain päävehkeet pois ennen kun kävi iltaruokien kimppuun. Takasia kyllä heilutteli mahansa alla sen verran että pysyin heppaa kuuratessa etupuolella. Arvelin että huomenna on taas samat ratsut.

Ongelmia:
kantapäät ei pysy alhaalla
polvet puristaa herkästi satulaa

Parannusta:
oli karsinassa nätisti
laukka ei kertaakaan vaihtunut itekseen! (enpä istunut laukkaa alas)


Anne videoi meidän menoa. Kiitos!

Maastoestekauden 2013 korkkaus Assilla

Myönnyin lopulta maastoestetunnille. Ei siinä muuta vikaa kuin omistaja opena. Olen ite jo hypännyt opea enemmän maastoesteitä, joten kaipaisin vähän täsmällisempää opetusta. En halunnut lähteä leirille korkkaamatta maastoestekautta, joten nyt näin. Ratsukoita pienryhmään (max 4) tuli kivasti vain 3. Heppa-arvailut eilisten keskustelujen myötä meni aika kohdilleen. Arvelin että Assi tai Elli ja kummatkin sinne tuli, mulle Assi. Edellisen kerran kun menin Assilla niin päädyin maneesin seinään. Onneksi näin hepan jo aiemmin kesällä maastiksilla ja meni hyvin tolkusti.

Tallissa käyttäytyi tänään asiallisesti. Alotin Assinkin kanssa pienellä lahjonnalla ja nappasin pihalta ruohotupsun mukaan. Hepan ilme muuttui huomattavasti niiden jälkeen ja sain harjata sen rauhassa. Täysin luottavainen en ollut vaan pidin riimunnarun kädessä. Nätimmin oli kuin Kora, joka sekään ei tee mitään. Pientä luimistelua vain tuli.

Kentällä teipattiin suojat (kiitos, Anne) ja lähdettiin letkana matkaan. Keli oli meikäläiselle sopiva aurinkoinen +27. Onneksi oli vesipullon kantaja mukana. Assi oli hyvin lupsakkana. Oltiin vikoina eikä tammaa haitannut. Halusin pitää Elliin kunnon hajuraon, sillä Assin kanssa ovat aikamoisia kiukkupusseja kummatkin. Lämmittelylenkillä poispäin välimatka ei tuottanut mitään ongelmia kun Assilla oli hitailuvaihe menossa. Hyvä että perässä pysyttiin. Takasinpäin vauhtia oli enempi. Laukassa ei onneksi kaasutellut omiaan. Paitsi sitten ekalla tutustelulenkillä kun Elli lähti perään. Saatiin mennä sitten toinenkin kierros, edelleen mentiin mutkat vähän turhan lujaa. Meillä oli Assin kanssa tunnin aikana suurimmat ongelmat kaasun hillitsemisessä. Laukat oli pääosin vasenta vaikka yritin oikeaakin nostaa.

Pysyttiin keskikolmiolla, sillä maastossa oli muitakin hyppääjiä, jotka meni lammelle. Tämän päivän estevalikoima oli keltainen A:n muotoinen, leveä rengas, tukkilaavu ja tukkipino nyppylällä.

Assi hyppäsi mukisematta mutta kaarteissa oli ongelmia. Kertaalleen huitaistiin kohti maneesia kun en viitsinyt lähteä kääntämään niin kovasta vauhdista tiukasti. Esteiden jälkeen myös laukkaili aika pitkään ennen kun sain vauhdin pois. Lopputunnista annoin sitten vähän laukatakin esteiden jälkeen. Kertaalleen tuli pieni sivupomppu kun esteen jälkeen tammat oli sitä mieltä että nyt mentiin turhan läheltä. Mutta koko tunnin pysyi jalustimet jalassa ja kuski vakaasti satulassa. Tuntui jopa että meni varmaan helpommin kuin mitä Koralla ois mennyt. Muutaman kerran huomasin hypyissä näitä alkuviikon mokiani ja odotin esteen jälkeen pukkeja. Mutta ei Assi semmosta.

Takaisin tallille uskalsin antaa kävellä pitkin ohjin. Eikä Assi mitään keksinytkään, tolkku elukka. Opekin sai synninpäästön. Toki edelleen olisin voinut ottaa vähän tarkempia ohjeita kuin "liikaa vauhtia". Heinäkuussa ois vielä kiva päästä uudestaan maastoesteille ennen kuin koittaa seuraava muutto (juonipaljastus!).

Ongelmia:
turha vauhti

Parannusta:
jarrut kuitenkin toimi vaikka vähän viiveellä
kaikesta kyttäilemättä yli
Assia ei haitannut olla yksin
ei pukkeja eikä muutakaan hermoilua
paarmat ei häirinneet pahasti (itseni sumutin)


Anne videoi meidän hyppyjä.

Tyyliestekurssin toinen päivä: pukkauttelija satulassa

Eilen murehdin yllättävän paljon illalla Koran vointia. Tänään tallille mennessä vähän yllätyinkin kun hepo oli jo tunnilla. Lähes aina kun olen sen joutunut laittamaan itse kuntoon. Nytkin toki piti laittaa etusuojat ja vaihtaa suitset. Mutta ihan tolkusti se siellä tunnilla toimi. Lämmintä oli +22, keli puolipilvinen ja kenttä pölysi aika pahasti. Samat 7 ratsukkoa kuin eilenkin. Omat jalat oli eilisestä vähän kipeät, jes!

Tänään alotettiin siltaohjasotteen harjottelulla. Myös katseeseen piti keskittyä. Istuntaa vaihdeltiin kevyen- ja esteistunnan välillä samoilla maapuomeilla kuin eilenkin. Ravipuomit mentiin taas melko rennonletkeästi. Lievää kiihdyttelyä välillä. Aluksi pysäytettiin puomien jälkeen kulmaan. Varpaita vähän enempi ulospäin oli ohje. Oikeassa jalassa varsinkin kun sojottavat turhan eteen. Tämä menee taas omien fyysisten ominaisuuksien piikkiin etteivät tahdo taipua. Vaikka tokihan niitä pitää yrittää kaikesta huolimatta jotenkin kääntää.

Sitten ravipuomien jälkeen nostettiin laukka, rennosti meni tämäkin. Linjalle ei tässä vaiheessa esteitä tullut vaan vaihdettiin jumpalle, jota ei eilen ehditty mennä. Ensin kaikki puomeina ja käynnissä yli ihan totuttelumielessä. Piti tutkia reitti ja katseen paikka valmiiksi. Tätä tultiin sitten pitkään ja hartaasti esteiden pikkuhiljaa noustessa. Lopuksi oli maapuomi, ristikko, 1 laukka ja okseri. Aika maltillisilla korkeuksilla tultiin.

Aluksi taidettiin päästä ilman pukkeja. Sitten niitä taas ilmaantui. Mutta kun oikein keskityin itseeni ja vikalla esteellä mukautumiseen niin päästiin ilman. Vika löytyi siis jälleen satulasta. Jäin joko liikaa kiinni suusta tai jalat heilahti heppaa häiritsevästi. Oli muuten hirmuinen keskittyminen jalkoihini. Vaikka olisi pitänyt ajatella käsiä ja katsetta. Laukat oli esteen jälkeen pääosin väärin. Mutta olin riemuissani muutamasta kerrasta kun päästiin pukitta ja myötälaukassa (vaikka epäilen että Kora vaihtoi ite esteen jälkeen). Pääty-ympyrällä osasin työskennellä jokusen kierroksen jos meno sitä vaati. Siinä Kora tosin liirasi aika pahasti kohti kavereita enkä estänyt kunnolla kun piti keskittyä olemaan pois seuraavan alta. Okseri oli lopuksi kolmelle hurjimmalle 80 cm. Tunnin jälkeen omistaja kommentoi että meillä meni hyvin ja ois voinut nostaa enemmänkin. Vaikka hetkeä aiemmin olin juuri hehkuttanut että pukit johtuu musta eikä Korassa ole vikaa. Hah.

Tehtävälle lähtiessä huomasin perusratsastuksessa ongelmia. Hepo ei reagoinut pohkeisiin ja sain lähes joka kerta naputtaa raipalla sekä liikkeelle että raviin. Ravissa kiihtyi, rauhottui pääty-ympyrälle, hyytyi, kohti esteitä taas kiihtyi ja hyytyi maapuomille. Tässä vaiheessa välillä maiskutin. Pohkeeni eivät juuri mitään merkanneet. Ope taas sanoi että maiskutuskin saattaa olla liikaa. Ja että voisi maiskuttaa vaan ihan pienesti. Pidätteisiinkin reagoi vähän huonosti. Pohkeet oli onneksi joka kerta tarpeeksi kiinni ja yli mentiin. Siitä en tänään ollut huolissani, enkä juuri pukeista horjumisestakaan. Nyt osasin pukkien jälkeen ratsastaa paremmin eteen. Kertaalleen veti päätä alas laukkaympyrällä vielä.

Lopuksi tultiin vielä suoraa linjaa kavaletteina. Ravissa sisään. Kora loikkasi laukalle ja yritti vähän kiihdytellä. 4 ja 4 laukkaa ja vika keilattiin alas. Kun tultiin seuraava kierros oli kaksi ekaakin jo keilattu. Tultiin siis puomeina ja Kora malttoi sit jo ravata vaikka vähän kiire olikin. Tietä pitkin meni kaksi shettistä kärryineen ohi ja ne oli monen hepan mielestä tosi pelottavia. Korakin otti parit sivuloikat.

Tämän päivän paras oivallus oli että heilun sittenkin liikaa kyydissä. Eikä hepassa ole vikaa.

Ongelmia:
aiheutan pukkeja
Kora liikkui tosi huonosti pohkeista eteen
laukkaympyrällä liirasi kohti kavereita (ja estin huonosti)

Parannusta:
ei kieltoja
päästiin myös ilman pukkeja


Anneli kuvasi meidän hyppyjä, kiitos.

Tyyliestekurssin eka päivä: paremminkin on mennyt

Kahdeksalta oli turbohevostelupäiväni neljäs ratsu vuorossa. Toiveideni mukaan Kora Mintin tyyliestekurssille. Onneksi löytyi apureita laittamaan mulle heppa kuntoon kun olin vielä Touhon kyydissä. Samalla tulin lintsanneeksi esteiden kasaamisen.

Kora oli taas tuttuun tapaansa jäykkiksenä. Vähän yritin ratsastaa pohkeilla tuntumalle mutta en saanut pyöristymään. Nopsaan sitten ruvettiin keskittymään kuskeihin ja hepo sai olla melko rauhassa. Kevyttä- ja esteistuntaa. Kantapäät kunnolla alas. Ja mulle vielä vähän lyhyemmät ohjat, varsinkin myöhemmin laukassa. Tämä otti jalkoihin ihan kunnolla, oikein hyvä. Miksi yleensä estetunneilla vaan ratsastellaan eikä piiskata kunnolla?

Ope opetti myös mistä hyvä esteistunta koostuu. Neljä juttua niitä oli ja ainakin pohkeet ja katse kuului joukkoon. Puolet ehdin näemmä jo unohtaa.

Tultiin linjalla olleita ravipuomeja lähes koko tunti. 3 puomia ja n. 16 metrin väli seuraaviin ja vielä seuraaviin. Yhteensä 9 puomia siis. Alkuun Kora vähän kiirehti mutta ravipuomeina päästiin kuitenkin suht rauhassa. Sitten nostettiin linjan jälkeen laukka. Siinä kiiruhti vähän enemmän. Jarrutusmatkat takas raville oli pitkiä. Kuskit oli koko ajan irti satulasta. Ravissa sai ympyrän verran keventää.

Sitten järjestäydyttiin osastoon. Vasen kierros. En tiedä häiritsikö ötökät mutta hepat rupesi vähän levottomiksi. Ravilla edelleen tehtävälle mutta nyt Kora kiihdytteli. En tiedä oliko vika omassa vai hepan päässä että vauhti kiihtyi. Loppuun tuli ristikko ja hepo pukitteli sen jälkeen. Kertaalleen mentiin esteestä ohikin. Ei tainneet olla pohkeet kiinni. Pukittelua esiintyi lähes joka kerta. Olin kummissani kun ei Kora yleensä moista tee. Parin kerran jälkeen heivasin kannukseni mutta pukkeja tuli silti. Laukkaympyrälläkin veti päätä alas. Ihan epätyypillistä. Ensin syytin kannuksiani, sitten rupesin epäilemään satulointia ja hevosen terveyttä. Onneksi pukit ei olleet mitään kuskinkaristuskokoa. Loppuun esteitä oli jo kaksi eli tultiin vihdoin myös laukkalähestyminen hyppyyn. Eka meni ok mutta vikan jälkeen taas pukitti. Ope kysyi että tahdonko ottaa vielä uusiksi mutta totesin että katellaan huomenna. Ope arveli että saattoi ottaa kierroksia myös kaiuttimista.

Tämä oli taas hyvä paluu maanpinnalle. Minäkin kuvittelen olevani hyvä mutta näin perustavanlaatusessa tehtävässä tulee ongelmia. Paljon on vielä opittavaa. Aikamoinen harmitus tästä jäi, lähinnä huoli Koran kunnosta.

Tälle päivälle tuli sitten oltu 4,5 tuntia ratsailla, 4 eri hepan kyydissä. Edelleen kaukana ammattilaisten määristä.

Ongelmia:
pukittelu
yksi ohimeno

Parannusta:
pysyin kyydissä
ei juuri pelottanut


Anne videoi vielä tämänkin.

Ei ohjan ja pohkeen välissä

Maanantaina klo 19 menin korvaamaan juhannuksen takia väliin jäänyttä perjantaita (talli oli kiinni). Toivoin estetuntia mutta luvassa olikin yllätyksekseni koulua. Olin mielissäni kun luin listasta ratsukseni Touhon. 6v ruuna mutta kovasti siitä on tykätty. Mustanruunikko pikkuheppa. Tallissa hyvin kiltisti, mitä nyt ei kavioita oiken nostanut ite vaan minä ne sitten kampesin ylös.

Ratsailla tuntui tosi kaposelta enkä saanut pohkeitani kunnolla käännettyä kylkiin kiinni. Ihanan tolkku tapaus eikä paljoa hötkyillyt. Alotettiin käynnissä ja kiva olikin vähän tutustella ratsuun. Meno oli aika kiemuraista ja tuli vähän Cami mieleen. Touho tosin oli rauhassa päänsä kanssa. Alkuverkassa huomasin etten oikein osaa kääntää tätä. Voltit levähti isoiksi ja hepo mutkitteli. Ope käski ratsastaa sisäpohkeen läpi, joka ajatuksena tuntui hullulta kun oltiin liiraamassa voltilta ulos. Lopputunnista vasta hokasin että kaksi pohjetta tekee menon suoremmaksi.

Tämän päivän ohjelmana oli pohkeenväistöä. Onneksi tehtiin väistöt käynnistä. Touho väisti helposti mutta kulki aika oman mielensä mukaan. Tahti heijasi, samoin poikitus. Kun yritin lopettaa väistön niin väisti vielä 5 metriä. Ope käski ratsastaa ohjan ja pohkeen väliin. Sitä yritin koko tunnin mutta omasta mielestäni onnistuin erittäin huonosti. Väistö vasemmalle oli vielä työläämpää. Kaksi askelta, sitten karkasi etu- tai takaosa. Onneksi sentään pysyi käynnissä. Ite saatoin pysäytellä ja ope käski ratsastaa eteen. Opekin huomasi työläyden eikä meitä kovin pitkään piinannut.

Laukat otettiin väistöpätkien välissä pääty-ympyröillä. Ensin vasen kierros. Ohjausongelmat oli samaa tasoa kuin Ricolla muinoin. Piti kiertää tuoli (kuvassa ympyrä) ja x (kuvassa neliö). Äksältä hepo valahti uralle ja olisi jatkanut sitä pitkin, tuli siis ylimääräinen pullistuma kaarelle. Kun lopulta päästiin tuolin ohi niin siitä Touho oli taas kaatumassa suoraan sisään kohti äksää. Tien lähistöä kartteli. Vuorotellen siis luisuttiin sisään ja ulos. Aavistuksen sentään helpotti kierros toisensa jälkeen samoissa kohdissa esiintyvät luisuilut. Pysyttiin sentään laukassa ja vauhtikin oli suht sopiva muihin nähden. Mutta helppoa ei ollut.

Oikea laukka toimi vähän paremmin. Tällä kertaa hepo valui ulos tien puolella. Toisella puolella tehtiin suht asiallinen kuvio ja toiseenkin puoliskoon auttoi kun rupesin ajattelemaan kääntymistä heti äksän jälkeen. Hepat vähän säikähti ohi mennyttä rekkaa mutta ei tullut pientä pyrähdystä kummempaa. Toivoin kyllä jatkuvasti että loppuisipa laukkaaminen jo.

Loppuraveissakin tahti heijasi vielä omiaan. En vaan osaa. Mutta tämän perusteella oon ihan tyytyväinen ettei ollut esteitä. Tuskin olisin osannut Touholla hypätä. Vaikka suht tolkusti seuraavalla tunnilla menikin. Tämän perusteella en ihastunut. Nätti katsella ja kiva hoitaa mutta toistaiseksi pysyn mieluummin pois selästä.

Ongelmia:
tahti ja tempo heijasi
en saanut pohkeita kunnolla kiinni
kiemurteli

Parannusta:
astui helposti ristiin


Anne kuvasi meidän tuntia.

Annen sijasta Easylla

Maanantaina Annella oli taas Easynhoitopäivä. Heitin villin idean että hoidettais tallityöt yhdessä ja ratsastettaisiin puoliksi. Anne luisti kuitenkin koko ratsastuksen (vaikka sen hommahan se ois ollut) ja pisti mut kyytiin. Kovasti yritin kysellä siltä että jokojoko tahdot selkään. Omistajan ohje oli ratsastaa ihan kunnolla.

Tallissa Easy oli normaali itsensä. Satuloin ja suitsin pienellä lahjonnalla ja hyvin meni. Pihalla oli lämmin ja kenttä pölisi. Ei ollut mitään suuria visioita ohjelmasta. Alkuun Easy oli jopa epätavallisen tasainen. Kummastutti. Peruspyörittelyä alkuun. Siirtymiä ja voltteja. Jokunen väistö ja peruutuskin.

Anne halusi nähdä keskiravia, joten yritettiin huonolla menestyksellä. Lisätoiveina oli 10 metrin laukkavoltit ja keskilaukka. Näitäkin vähän räpösteltiin. Ja kokeiltiin 3-kaaristakin käynnin kautta vaihtaen. Tänään ei tämä toiminut vaan kaikki alassiirtymät tuli reilusti ravin kautta. Mutta kun yritin demota että laukka-ravi-laukkasiirtymät on kaikista epätasaisimpia niin Easypa veteli siirtymät tasaisemmin kuin koskaan ennen.

Lopputunti oli vähän laukkapainotteisempi kun yritin vielä temponsäätelyä laukassa ja keskilaukkaa. Hepallekin tuli kuuma. Loppuraveissa meni aika tovi ennen kun tasottui. Ja siinäkin tuntui että oma asento ja vähintään ohjien pituus oli kaukana optimaalista. Puri kuolaimeenkin. Hepalla rupesi motivaatio loppumaan ja nyki ohjia pitkiksi. Ärsyttävää. Vielä kun keikahtelin siitä.

Ongelmia:
omassa istunnassa ois varmasti viilattavaa
laukasta käyntiin tuli ravin kautta
lopuksi ravisteli päätä
puri kuolaimeen

Parannusta:
alkuun oli epäilyttävän tasanen
oli hyviäkin hetkiä
laukat nousi hyvin


Anne videoi meidän menoa.

Lähes eläkeläisherran kyydissä

Paatun omistaja meni lupaamaan että saisin käydä joskus kokeilemassa Paatua. Hepan eläkepäivät lähestyvät, joten saatiin sovittua testiaika maanantaille. Minä olin ihan varautunut tuuppaamaan tasaista mutta omistajalla oli muita suunnitelmia. Rollerit suuhun ja esteille maneesiin. Ei raippaa. Tallikäytöksestä isot plussat. Olisipa kaikki yhtä lutusia.

Alkuverkat oli aika perusteelliset. Lepokäyntien jälkeen otin hepoon tuntumaa käynnissä, sitten ravissa. Suokki joo muttei pahasti etupainoinen. Oma moottori toimi kivasti. Pohkeilla ratsastettava. Omat pohkeet ei aina vaan muistaneet hommaansa. Vasempaan kierrokseen varsinkin piti ratsastaa jaloilla että sai asetuksen läpi. Muuten jäin vaan sisäohjaan kiinni. Paatun mielestä kuskin suurin puute oli myötääminen pysähtyessä. Siinä kiskoi ohjat kädestä kerta toisensa jälkeen. Omasta mielestäni en voinut myödätä vielä kun toinen hiippaili eteenpäin. Onneksi liikkeellä tätä ei tapahtunut.

Kun kuski ei ihan keskittynyt ratsastukseensa vaan höpisi omistajan kanssa niin Paatu tarjosi nätisti vaikka mitä. Laukassa huristeltiin ensin ympäri maneesia että laukkamoottori lähti käyntiin. Sitten yritin tulla laukkapuomeja. Yritin, sillä en osannut kääntää ja huristeltiin ulkokautta ohi. Onneksi omistajalla oli hyviä vinkkejä ja lopulta kuskikin tajusi että ei se itsestään käänny.

Huilin jälkeen oli esteiden aika. Aluksi keskilinjalla oli ponnistuspuomi ja 2 ristikkoa (1 laukka väliin). Taas esiintyi hetkittäin kääntelyepätarkkuutta. Mikäköhän mua oikein vaivasi? Paatu kuitenkin imi esteille ja ylitti ne joka kerta. Alkuun hyppäsin ite enempi kuin hepo. Tultiin kummastakin suunnasta. Laukka esteen jälkeen vaihtui toisinaan vääräksi (olen aika hyvä siinä). Lopulta linjalla oli puomi, pysty ja okseri. Edelleen päästiin hyvin yli. Pidättäminen ennen estettä, keula ylös ja moottori toimimaan. Näissä en ollut ihan suokkimoodissa. Pidin vähän hellästi edestä ja omat kädet saattoi laskea turhan alas. Mutta onneksi opin.

Paatu ei jyräillyt pahasti vaikka jarrutusmatkat esteen jälkeen olikin vähän pitkiä. Laukat nousi suht säpäkästi ja liikkui kaikissa askellajeissa ite eteen. Vaikka laukka välillä olikin nelitahtinen enkä tajunnut korjata kuin vasta omistajan pyynnöstä. Sanoisin että helpompi ratsastaa kuin Vappu, jolla viimeksi hyppäsin samassa paikassa.

Marialle kiitos tästä kokemuksesta!

Ongelmia:
kuski ei osaa
en osunut laukkapuomeille

Parannusta:
ei mitään epäröintiä hyppyihin


Maria kuvasi videot meidän hypyistä.

Nora + Valma 1v: suosikkiratsulla estetunnilla

Skippasin extramiekkailut, muuten ois tullut viikon heppatauko. Hieman yllätti kun tuli vastaus että mahdun tänään estetunnille. Haaveilin jostain hasardihepasta, Repe ois ollut hauska. Kävi vielä paremmin ja leukani loksahti listan luona auki: Valma. Puolisen vuotta oon kinunnut että saisin sillä mennä ja nyt kun hiljenin niin sain sen. Ekan kerran olin Valman selässä 19.6.2012 eli vuosi tuli täyteen. Ratsukoita tunnilla oli n. 7 ja lämmintä oli +14.

Hepo oli tallissa taas lutunen. Mitä nyt ei ois korvien takaa tahtonut harjattavan. Satulaksi laitettiin omistajan estepenkki. Oli vähän tynkäjalkainen olo kun lopulta päädyin laittamaan jalustinhihnat kierteille. Hepo oli vähän virtainen. Paikallaan ei oikeen malttanut seistä (onneksi seisoi kun säädin jalustimia). Alkuun mentiin hetki käyntiä. Tässä vaiheessa piti vielä pidentää ohjia. Tasainen käsi ja pohkeet tuntumalle. Tänään tuntui että sain jalkani keskimääräistä paremmin pidettyä ratsun kyljissä. Vaikka parannettavaa on toki edelleen.

Ravissa alotettiin melko pian ravipuomeilla. Kevyt istunta ja kaikkien 3 esteen kohdalla olevista puomeista yli. Kuviosta tuli iso kysymysmerkki. Istuntani oli hutera ja hepo meni vähän lujaa. Jalustimien lyhentäminen vähän auttoi. Omaa vuoroa odotellessa hepo välillä vähän pomppi omiaan. Ope käski kävellä ettei hermostu.

Sitten tultiin puomit laukassa ja suoralla piti siirtää ratsu käyntiin. Meinasi mennä pitkäksi mutta onnistui. Myöhemmin siirrettiin sit raville. Tämän jälkeen tultiin ristikkoina 21 metrin kaareva linja. 6 laukkaa toivottiin ja piti laskea ääneen. Alotettiin kahden vaihdon suunnasta mutta koska tämä oli aika hankalaa niin jatkossa piti saada vain 1 vaihto. Ekalla kerralla väliin tuli 7 laukkaa, toisella 5. Lopulta päästiin onneksi siihen kuuteen. Ristikot nousi pystyiksi ja eka este lopulta okseriksi. Pieniltä tuntuivat vaikka taisi olla lähemmäs 70 cm. Laukansäätelyssä oli edelleen vähän ongelmia. Pidätin turhan hellästi.

Tunnustan että laukannostot ei tänään olleet vahvimmillaan. Muutaman kerran Valma ampaisi ite laukkaan. Sain myös vääriä laukkoja sekä muuten vaan turhan reippaita nostoja. Valmistelin turhan puolivillaisesti. Vasen nousi huonommin. Parhaimmillaan nosti sitten nästisti ja laukkasi rauhallisesti. Välillä kyllä kiihtyi kohti esteitä. Kertaalleen tunnin aikana muistin että Valma hidastaa paremmin kun rentoutuu mutta eipä tuo sitten siinä vauhtilaukassa enää tullut mieleen. Tehtävän jälkeen kyllä tuli monesti hirmu helposti laukasta suoraan lähes käyntiin. Ei tosiaan laukattu muuta kuin lähestymiset esteille.

Loppuraveissa vauhtia oli taas aika reippaasti. Yritin rauhottaa tahtia mutten ollut tarpeeksi päättäväinen. Katsomosta tuli kommentteja että Valma nosteli etusiaan ravissa suoriksi eteen kunnon kouluratsun tavoin. Hitusen säikkyi tunnin aikana muita hevosia ja ohi ajanutta vinkkaa vähän säpsyi.

Ongelmia:
vauhdinsäätely
hepan omat pomput

Parannusta:
kaikesta mukisematta yli
kuski pysyi kyydissä vaikka hepo pomppi omiaan


Ella videoi meidän menoa mutta loppuravin valokuvat on valitettavasti kadonneet jonnekin.

Rauhallisempaa Reinoilua

Maanantaina piti mennä puistojoogailemaan mutta keli näytti sen verran sateiselta että otin vaihtoehdon B käyttöön. Mahduin seitsemäksi aletunnille. Ratsukseni oli merkattu Reino. Mentiin maneesiin vaikkei pihalla satanutkaan. Lämmintä oli n. +15. Ratsukoita tunnilla oli kivasti vain 6.

Maneesissa Reino yritti vähän hyöriä selkäännousussa mutta nyt uskoi nopeasti että on oltava aloillaan. Myöhemmin myös ratsailta harjoteltiin paikallaan pysymistä. Hepo luuli että kun myötään tuntuman pois niin se tarkottaa että saa jatkaa matkaa. Tovi meni opetellessa ettei näin ole.

Tämän päivän tehtävänä oli vastaväistöt, tai milläköhän nimellä niitä kutsuttiin. Pohkeenväistöä uralla turpa kohti seinää ja takaset uran sisäpuolella. Tänään olin Reinon kanssa apujeni kanssa tarkkana. Ei tullut suurempia sinkoiluja. Alkutunnista toki vähän totuteltiin toisiimme puolin ja toisin. Hepo oli jännittynyt (kuten aina) ja kiero kuin mato. Volteilla ja ympyröillä lapa karkasi ulos. Piti pitää ulkoavuilla vastaan. Jonka jälkeen asettaminen sisään kärsi. Sitten taisi painua sisäpohjetta vasten eikä käteni olleet tarpeeksi joustavat. Ohjat oli tälläkin hepalla jatkuvasti liian pitkät. Sitten katosi myös kyynärkulma, kädet laski liikaa ja mitäköhän muuta. Käyntikin hyytyi. Ravissa taas tikkasi kiireisenä. Mutta tästä kumma kyllä parani. Ope käski ratsastaa apujen väliin. Siihen tähtäsin. Halusin myös heppaa rennommaksi.

Ensin tehtiin väistöjä oikeaan kierrokseen, meni hetkittäin ihan ok. Mutta open mielestä sopivan pituisilla ohjilla en osannut omasta mielestäni työskennellä vaan meni liikaa vetämiseksi. Muualla ravia. Siinäkin tajusin että ulkoa pienenpieniä jatkuvia pidätteitä niin sain liian kiireen pois. Hepo oli jo suht pyöreänä vaikkei kovin rento ollutkaan. Harjoitusravissa oli helpompi hillitä tahtia.

Välissä mentiin laukkaa pääty-ympyröillä. Nosto ei ollut ihan oppikirjasta mutta oli suht rauhallinen. Hetkittäin hepo jännitti päätä ylös mutta muuten muoto oli päällepäin ihan kelpo. Kiireinen oli ja ulko-ohja piti pitää hyvin tuntumalla. Laukan jälkeen hepo oli ihan uuvuksissa. Ei ihme kun on niin pinkeänä.

Sitten väistöt toiseen suuntaan. Ite olin tähän kierrokseen mutkalla. Lopulta vähän sisuunnuin ja ratsastin kunnolla. Sit mentiin ainakin tarmokasta käyntiä, jopa vähän liian lujaa. Mutta tahti säilyi, poikituskin ja oli aika tasainen suoritus.

Vasenkin laukka otettiin ympyröillä. Hepo tuntui ihan vinolta ja ope vahvisti että tunsin ihan oikein takaosan karkaavan ulos. On kuulemma vaan niin jäykkä heppa. Silti lavatkin yritti karata ulos. Hetkittäin sain vähän asetettua sisään. Tähän kierrokseen piti jopa ratsastaa pohkeilla eteen. Ope kaipasi lennokkaampaa laukkaa, enemmän ylös ja pidempää liitovaihetta. Yritin tämmöstä ajatella. Aika paljon sai huhkia kyydissä.

Loppuraveissa yritti taas kiihdytellä. Ope käski antaa ohjaa jos venyttää. Mutta paha antaa jos hepo tahtoo vaan juosta alta. Sitten piti lyhentää ravia, istua alas ja ottaa käyntiin. Meillä eka yritys epäonnistui. Ja muutenkin sain harjotusravissa ravia paremmin säädeltyä. Eipä tullut mallisuoritusta tästäkään. Alaspäin siirtymät ei koko tunnin aikana olleet kovin sukkelia. Mutta olin tyytyväinen. Reino on tallin hevosista kanssani ehkä eniten eri aaltopituudella. Tämä tunti oli kuitenkin vahvasti positiivisen puolella. Kai sitä jotain oppii kun lähes kaikki tallin ratsut rupeavat kulkemaan enempi oikein- kuin väärinpäin. Vielä kun Ellillä pääsisi hinkuttamaan koulua. Se on ollut aikamoinen rautakanki.

Tämä oli tämän vuoden sadas kerta ratsailla.

Ongelmia:
hepan jännittyneisyys
vasen jalustin ei meinannut pysyä jalassa

Parannusta:
ei pukkeja eikä sinkoiluja
oli enempi pyöreä kuin pää ylhäällä


Ella videoi meidän menoa, kiitos.

Seuraestekisoissa kolmas

Lauantaina oli illalla vielä estekisat luvassa. Kentsujen kisat Jennan kentällä eli taas oli cup-pisteitä tarjolla. Luokista sopivin oli 70 cm, sillä seuraava oli 90, enkä Koralla ole niin isoja koskaan hyppinyt. Eli siis 70 cm, arvosteluna 367.1 ja luokassa 12 kisaajaa, ite kolmanneksi vikana lähdössä.

Anne laittoi Koran kuntoon kun minä värkkäsin esteitä paikoilleen. Ratsaille nousin oman tallin pihalla. Matkalla hepo vähän kyttäili ojia. Ottipa yhden sivuloikankin ja hoitajamme oli vaarassa jäädä alle. Verkka oli samalla kentällä kuin vapun koulukisoissakin. Takapäätyä Kora alkuun vähän jännäsi. Mutta pelottavampi oli sivussa ollut vesimatto. Vaati noin 5 kierrosta ennen kuin siitä päästiin välittämättä ohi. Ravailin ja vähän laukkasin, hepo oli enempi veltto kuin vauhdikas. Hyppäsinköhän ristikon kertaalleen ennen kuin meidät huudettiin tutustumaan rataan.

Ratapiirros.

Kävelin radan vielä uudelleen (ekan kerran siis jo kasatessa). Esteitä 7 + 4. Päätin pelata varman päälle enkä lähtisi tekemään hasardikäännöksiä. Luultavasti Koralla ois sen verran paljon vauhtia ettei siitä tulis hyvää. Uusinnassa kasilta ysille siis suosiolla kutosen takaa.

Verkassa otin aika rauhallisesti, myös siksi ettei itellä ollut kovin virkku olo. Kelinä oli vaihteleva +14, aurinkoisesta tihkuun. Kun sitten lopulta päätin ruveta hyppäämään verkkaesteitä niin Kora oli kehitellyt turbomoottorin ja ampaili hirveää kyytiä. Onneksi se siitä tasottui. Verkkaesteinä oli ristikko ja okseri. Näitä mentiin kumpikin kai kolmesti. Vikalle okserihypylle taisi pukittaa esteen jälkeen. Mutta ei kieltoja! Kuskia jännitti ja tuli verkkavahdiltakin kommenttia että rentoudu.

Kakkoseste, monia heppoja pelottaneet mariannepuomit.

Kisaradalle ei päässyt etukäteen. Omaa vuoroa odotettiin portilla pienessä vesisateessa ja livahdettiin sitten sisään heti kun päästettiin. Ravilla kenttä ympäri kumpaankin suuntaan. Onneksi ei katellut mitään erityisesti. Annelta kysyin mitä paikkoja muut hepat ovat kyttäilleet ja vastaus oli että kakkoseste. En ehtinyt esteitä käydä esittelemässä eikä ollut tarkotuskaan. Lähtömerkki tuli ennen kun saatiin kentän kierto valmiiksi mutta onhan siinä vielä se 45 sekuntia ennen kuin ajanotto lähtee käyntiin. Ravattiin vielä siis yleisön luo asti, käänsin siinä ja nostin laukan.

Vitoseste.

Kora meni kaikista yli. Pelottavasta mariannekakkosestakin. Linjoilla kiihtyi ja yhden kaarteen taisi mennä ristilaukassa. Seiska oli yksi etukäteen arvelluistani potentiaalisista kieltoesteistä, okseri. Mutta yli mentiin. Kasilta ysille kurvi pikkusen levähti ulos ja ysille tultiin vinosti. Se kopsahti mutta pysyi onneksi ylhäällä. En lähtenyt erikseen enää usvattamaan. Yhdessä märemmässä kaarteessa takaset vähän lipsui. Ei ollut mikään kaunein ja tasapainoisin rata mutta puhdas riittää. Siitä olin tyytyväinen etten jättänyt Koraa yhdellekään esteelle yksin. Eikä sitten niitä kieltojakaan tullut.

Arvelen että tässä lähestytään vikaa estettä.

Suht reippaasti mentiin mutta jotkut uhkarohkeat teki käännöksen kasilta ysille ennen ysiä. Meidän aika ei riittänyt voittoon eikä kakkossijaankaan. Ruusuke kuitenkin saatiin ja oltiin kolmansia. Sekunti liian hitaasti. Päästiinpä kuitenkin kunniakierroksellekin ja tästä napsahti 6 kencup-pistettä kuskille.

Palkintojenjaossa.

Annelle kiitos meidän radan kuvaamisesta.

Valokuvia meistä otti ainakin Anne, Ilpo, Inka ja Meri. Kiitos.

Poseeraamista ruusukkeen kanssa.

Väkkärä ei jaksa keskittyä kameraan.

Lyhyellä ratsulla paremmat hypyt

Lauantaina olin jo käynyt aamuvarhain lenkkeilemässä tihkusateessa. Sieltä sitten rivakan vaatteiden vaihdon kautta ABC:lle hyppelemään. Hepat arvattiin ihan oikein etukäteen, joten ratsujako meni totuttuun tapaan. Tällä kertaa tosin poikkeuksellista oli että Aapo oli jo hommissa. Suojat jalkaan ja satulanvaihto niin pääsin valmiiksi verkatun hepan kyytiin.

Pihalla tosiaan satoi, joten oltiin maneesissa. Aapo liikkui ihan hyvin eteen eikä tuntunut edestä raskaalta tai vyöryvältä. Opelta tuli eniten kommenttia että pitäisi käyttää sisäpohjetta vielä paremmin. Kumpaankin suuntaan. Ehkä Aapo sitten kaatui kaarteissa sisään. Tunnustan etten huomannut. Mentiin melko itsenäisesti askellajit läpi kumpaankin suuntaan. Laukasta alas siirtyi vähän valuen mutta muuten ihan ok.

Esteitä oli 5: kaksi vähän lävistäjämäisesti (joilla hypättiin kasia), loput 3 linjalla, ensin innariväli, sitten 3 laukkaa. Alkuun esteet oli pieniä ja meillä meno vähän kangertelevaa. Yritin muka tulla napakasti mutta silti esteillä oli pieniä ongelmia. Yli päästiin silti. Laukat ei tainneet alun kahdeksikkotehtävällä vaihtua ihan toivotusti. Ja edelleen tuli sanomista sisäpohkeen paremmasta käytöstä.

Linjallekin taidettiin kertaalleen päätyä vähän eri tahtiin. Jalustin putosi. Mutta urhoollisesti yritin pitää ratsun suorassa ja kaikista päästiin yli. Ensimmäisen onnistuneen kierroksen jälkeen ope hieman pidensi 3 laukan väliä, meinasi olla kaikille vähän ahdas. Alkuun oli myös ongelmia osata kääntää suoraan linjalle. Kertaalleen pullahdettiin kaarteessa ennen ekaa estettä turhan ulos.

Esteet pikkuhiljaa nousi. Tultiin sitten linja, kahdeksikko ja linja eli 8 hyppyä putkeen. Ja tämä kolmesti. Mun hommani oli pitää Aapo lyhyenä ja aktiivisena. Tämä tuntui paranevan kierros kierrokselta. Kakkoskierroksen esteet rupesi olemaan pääosin kasikymppiä, arvelen. Tämän jälkeen ope totesi että jos saan ratsun pidettyä noin hyvin paketissa niin ei ole ongelma nostaa metriin. Ja vikalle kierrokselle sitten linjan viimesen esteen nostikin, hui! Lähtiessä vielä vähän pelotteli että pidä lyhyenä tai voi käydä kuten viimeksi. Minä huutelin takas että ei nyt tommosia juttuja.

Aapo pysyi lyhyenä, ope antoi tarvittavat ohjeet ja selvittiin hienosti. Ei epäröintiä, ei kolistelujakaan. Mitä nyt kakkoskierroksen korjattu kohta (laukka vaihtui innarilla) taas tuli vikalistaan. Mutta olin hyvin tyytyväinen. Rupesin taas kyselemään kisojen perään. Heinäkuussa vasta seuraavat kuulemma ja nekin koulukisat. Pitänee käydä treenaamassa sitä sileääkin siis.

Ongelmia:
joitakin vääriä laukkoja
asettui huonosti vasemmalle

Parannusta:
metri ei tuntunut pahalta
ei pudotuksia


Aleksei videoi meidän hypyt, kiitos.

Parempia avoja

Perjantain tunnilleni sain taas Rusinan. Tällä kertaa tunnin piti omistaja mutta teema pysyi eli jatkettiin avojen kanssa. Tällä kertaa jäätiin maneesiin kun pihalla tuli välillä vettä aika kovaa. Pihalämpö oli +14, maneesissa +17. Ratsukoita tunnilla oli 8.

Alkuverkan aikana ei juuri meinannut kuulla ohjeita. Ope ovelasti sitten pyysikin ratsukot keskelle, neuvoi yksitellen ja päästi jatkamaan raviverkkaa. Mun piti ottaa pidätteet paremmin läpi enkä saanut antaa tahdin kiihtyä. Alkuun Rusina tosiaan vähän juoksi pää ylhäällä. Mutta onneksi siitä tasottui kun tehostuin ite kyydissä. Vähän katteli kulmia muttei säikkynyt.

Alkuverkan tehtävänä ruvettiin sit väistämään volteilla takaosaa ulos. Oikea kierros taisi olla meille helpompi. Vaan edelleen olin hieman epävarma että menikö pohkeet oikeasti läpi.

Avoja tultiin kohti peilejä. Tänään keskityin vaan katsomaan peiliin ja tarkkailemaan että hepo on kolmella uralla. Kaulaan tai sen suoruuteen en uhrannut ajatuksia. Edelleen meidän reitti seilasi vähän mutta nyt tuntui menevän jo vahvasti oikeaan suuntaan. Ravissa taisi pysyä pyöreänäkin ja ainakin lopuksi oli ihanan kevyt edestä. Meno siis parani.

Kulmat piti ratsastaa vielä huolellisemmin. Laukkaa ei tänään ehditty ottaa muuta kuin pitkille sivuille avojen välissä. Laukka oli vähän vyörymistä mutta laukkavolteilla pyöristyi. Vasen laukka oli parempi. Raville siirtymät ei olleet kovin ihania.

Loppukäynneissä Rusina säikähti ovelta tulijoita ja esitti että osaa astua etusilla hienosti ristiin. Olin onneksi sen verran hereillä että pysyin kyydissä ja osasin reagoida. Hepo jatkoi hommia seuraavalle tunnille.

Ongelmia:
avoissa vähän seilasi

Parannusta:
raviavotkin onnistu ihan kelvosti

5-ottelukurssin jälkimmäinen estetreeni

Tänään oli 5-ottelukurssin jälkimmäinen ja samalla vika estetreeni. Opena olikin paikan omistaja, kouluratsastaja, jonka estetunneilla en aiemmin ole ollut. Ratsukseni sain Vinskin (Vinnetou). Nettisivujen mukaan 160 cm ja liikkuu luonnostaan oikein päin (tuota en ihan allekirjoita). Hepo oli viimeksi meidän tunnilla ja näytti vähän pienemmältä kuin Kape ja hyppäsi rehellisesti kaiken. Tallissa oli kiltisti. Haaveilin tammoista mutta ei tämäkään harmittanut.

Selkään kun pääsin niin totesin että hyvin passelin kokonen jalkojeni välissä. Ei ollut liian luikku tai tankki vaan sain jalat hyvin ympärille. Hepo oli vähän kyttäileväinen kentän kasteluletkujen suhteen. Ja tämä tarttui kuskiinkin. Vähän säpsyttiin ja liirailtiin letkujen lähistöllä. Lopputunnista opekin totesi että Vinskillä on herkkä sielunelämä. Esteitä kentällä oli kaarevalla linjalla (14 metriä muistaakseni) pysty ja okseri, yksi yksittäinen pysty ja neljän pystyn jumppa 1 laukan väleillä. Kelinä oli aurinkoinen noin parikymmentä. Kastelu piti pahimpia pölinöitä kurissa vaikka kenttä taisikin kuivua samaa vauhtia kuin sitä kasteltiin. Ratsukoita oli tällä kertaa 4.

Käveltiin melko pitkään alkuun, ainakin 10 minuuttia. Sitten hitusen ravia. Hepo tuntui vähän vinolta mutta liikkui. Ohjeissa oli että herkkä raipalle, jätä mieluiten pois. Niinpä en raippaa ottanut. Välillä meinasi vauhti hyytyä kun patistin kohti pelottavia letkuja, muuten suht ok.

Tultiin ensin jumppaa ravipuomeina kiemurrellen. Vinot lähestymiset uralta ja joko eka ja kolmas tai toka ja neljäs puomi. Vähän liirasi oikealle. Piti pitää ulko-ohja kunnolla, kääntää ulkopohkeella ja johtaa sisään. Ope sanoi että jos olisivat olleet esteitä niin oltais oltu ongelmissa. Puomeina kuitenkin päästiin joka kerta yli. Sitten sama laukassa puomeina. Laukkaa ei taidettu ottaa alle ennen tehtäviä. Letkut aiheutti vähän haasteita hepan lapaliiratessa tai kiihdytellessä. Mutta kaikesta yli. Sitten puomit nousi pikkupystyiksi (kavalettikorkeutta) ja edelleen meni suht ok. En oo varma vaihtuiko laukat aina mutta johdin ja ainakin ohjautui.

Sitten tultiin kaarevaa linjaa pystyltä okserille. Muistaakseni 14 metriä. 4 laukalla alkuun. Meni ihan ok ja päätin yrittää kolmella. Eipä venynytkään vaan neljäs tuli sit ihan juureen. Piti kuulemma jatkaa vielä neljällä. Lopulta tultiin tätä vaan neljällä. Kolmesti alkuun. Sitten lisättiin perään pysty ja jumppa ja tultiin ratana. Korkeus jossain 60 sentin kieppeillä. Pieniltä tuntuivat. Kahdesti tämä. Meidän suurimmat hankaluudet oli sarjalle lähestyminen. Letku suhisi, hepo yritti kiihdytellä lapa edellä karkuun eikä päästy uralle kunnolla. Tultiin sit vinohkosti kerta toisensa jälkeen. Myötää paremmin ja katso vikan esteen keskelle. Loppua kohti parani joka kerta. Hepo kyllä valui siinä vähän oikealle. Jommalla kummalla kierroksella keilattiin yksittäinen pysty alas. Johdin ainakin kunnolla. Mutten osaa sanoa miksi puomi lähti mukaan.

Tässä välissä ope oli jo lopettamassa tuntia, kellon ollessa kahtakymmentä vaille. Minä vähän ihmettelin asiaa ja selvisi että meitä oli odotettu kentälle jo puoleksi. Meidän aikataulun mukaan puolelta oli hevosten jako satulahuoneessa ja tasalta itse heppailu. Saatin hypätä sarjaa vielä. Alkuun korkeus oli tätä hyvin maltillista kuten muutkin esteet. Me vietettiin oikealle. Johtamalla piti saada hepo pysymään keskellä, samoin oikealla pohkeella. Piti ite oikein sisuuntua ja ratsastaa lähestyminen kunnolla niin alkuloikat väheni ja päästiin paremmin sisään. Se helpotti tehtävääkin. Alkuun jäin vähän liikaa kiinni suuhun. Toistojen myötä parani myötäykseni. Ope nosti vikaa puomia pikkuhiljaa. Lopulta oli 90. Helposti meni sekin. Näytti vaan isolta. Kommentti oli että nyt vasta Vinskikin rupesi käyttämään itseään. Ja siihen sitten loppui hypyt. Aika monesti ehdittiin jumppa tulla. Mutta olisin edelleen kaivannut vähän tehokkaampaa viilailua.

Loppuraveissa hepo pikkuhiljaa rentoutui. Lopulta päästiin letkunkin ohi rentona, siitä Vinski ansaitsi loppukäynnit. Aiemmin tunnilla sai sätkyt juomapullostani. Lopulta rupesi juominenkin onnistumaan vähän paremmin. Mutta edelleen hepo sitä jännäsi.

Ihan ok tunti. Tykkäsin Vinskistä enemmän kuin Kapesta. Mutta toisaalta ois ollut kivempi että ois ollut sama ope kummallakin kerralla niin ois saattanut tulla jotain kehitystäkin. Nyt tuntui vähän irralliselta tämä treeni. Ja melko kevyttä oli kun heppa ei ollut edes satulan alta kunnolla märkä. Tykkään niistä kunnon piiskaus/viilaustunneista kun meinaa itellä kunto ja taidot loppua. Nyt mentiin ihan mukavuusalueella.

Ongelmia:
kyttäily

Parannusta:
kaikesta yli


Anne videoi meidän menoa. Kiitos.

Esteistuntaharjoituksia

Keskiviikon estevalkat jäi kesätauolle (pah!). Mutta onneksi mut pyydettiin mukaan privaestetunnille. Kolmisin oltiin hyppäämässä. Toivoin Koraa ja sen myös sain. Keli jatkoi samaa takatalvea kuin eilen, noin +12. Luvassa oli istuntatreeniä ja passasi mullekin hyvin. Tämän piti viikonloppuope.

Ohjeet oli ratsastaa Koraa pohkeilla eteen eikä nylkytellä ohjilla. Yllättävän huonosti reagoi pohkeisiin ja kannuksiinkin. Ohjat mulla oli taas jatkuvasti liian pitkinä. Alkutunnista Kora vähän katteli ympärilleen ja yritti keksiä jotain säikyttävää. Pohkeet kiinni ja eteen. Tehtävät alotettiin ravaamalla puomien yli esteistunnassa. Sit sama laukassa ja pikkuhiljaa puomit nousi kavaleteiksi. Kora välillä vähän kaahaili. Mun piti taas pitää tuntuma ja muistaa myödätä. Yläkroppa piti pitää jopa pystympänä ja jalat taaempana. Tähän meni aika kauan.

Sitten päästiin siirtymään jumppalinjalle. Alkuun puomi ja ristikko. Sitten kaksi ristikkoa. Sitten toisesta suunnasta puomi, ristikko ja pysty. Lopuksi vielä okseri perään. Vikalle esteelle tuli monesti vähän huonoja mukautumisia kuskilla. Tunnin vikan hypyn jälkeen Kora vähän sinkosikin. Liekö jalkani heilahtaneet turhan taa? Jumppalinjaa ois ollut kiva hypätä paljon enemmänkin. Ja laukansäätely ois voinut toimia paremmin. Onneksi ei sentään koko tuntia vain kaahaillut vaan rauhottui laukkaympyröillä välillä nätisti ja vähän pyöristyikin hetkellisesti. Tuli hypyissäkin sit vähän jumpattua. Loppuraveissa pyöristyi hetkittäin oikein kivasti.

Oli kuitenkin kiva päästä Koralla hyppäämään. Lauantaina sit Kentsujen kisoihin Jennan tallille hyppäämään 70 cm.

Ongelmia:
asennossa pikkuviilaamista
vääriä laukkoja estelinjojen jälkeen
muutaman kerran nousi vasen vaikka kaipasin oikeaa laukkaa
puomeilla valui vasempaan reunaan

Parannusta:
kaikesta empimättä yli


Katsomosta löytyi kuvaaja meidän vikoihin hyppyihin.

Viimeinen vuokrarästi Easylla

Tänään kävin vikan Easyrästini pois. Kuten tyypillistä niin tämäkin sovittiin samana päivänä vasta iltapäivän puolella. No, itsepähän suostuin. Houkutuksena omistaja lupasi kyydin tallille ja hoitaa muut hommat kun ratsastan. Käytännössä sain käydä yksin ja hoitaa kaikki hommat. Mutta tähänkin suostuin.

Easy oli hyvällä tuulella. Tosin lahjoin sitä sopivissa kohdin heppanameilla. Ei uhkaillut hampailla harjatessa. Takasia vähän nosteli. Satulalle ei pahemmin kiukutellut, mitä vähän luimi vyön kiristykselle.

Kenttä pölisi taas. Lämmintä oli vähän vajaa +20. Kentällä oli toinenkin ratsukko, joten päätin mennä alkuverkat maastossa. Hepo käveli tällä kertaa ilman pahempia jumeja. Alkumatkasta vastaan tuli lapsia, jotka kyseli olenko nähnyt ratsastajia ilman hevosia. Ei ollut näkynyt. Takakaarteessa tosin oli pari raippaa. Mentiin kaikkia askellajeja. Kiihdytyksiä ei tullut ja laukat mentiin puskia tuijotellen. Eteni kuitenkin ihan hyvin, 26 km/h. Yksi kierros ympäri ja sitten kentälle.

Aika pitkään mentiin käynnissä. Hitusen etu- ja takaosakäännöksiä. Vähän kiireistä mutta hyvin astui ristiin edestä ja takaa. Väistöjä ja avoja. Avot tuntui edelleen hirmu vaikeilta. Ilman peiliä ei oikeen itellä ollut visiota että meneekö hyvin vai ei. Volteilla tuntui liiraavan aina jokin jonnekin. Kaaduttiin sisään tai ulos, taipumisessakin oli puutteita. Käynnissä puri kuolaintakin. Pari peruutustakin tehtiin.

Ravissa myös volttailtiin. Hitusen tasottui mutta kulki ehkä vähän turhan matalana. Yritin vähän keskiravejakin. Parhaimmillaan pysyi pyöreänä ja venytti. Ainakin kiihdytti. Laukassa tein alkuun ympyrällä säätelyä normaalin ja isomman laukan välillä. Huonohkosti tuli alkuun takas mutta parani. Ja hiljensi hyvin. Vaikka turpa nousi. Laukassa testasin myös käynnin kautta vaihtoja ja oikein pieniä voltteja. Tovi pyörittiin siirtymiä askellajista toiseen.

Välissä kokeilin miten hepo toimii ilman jalkoja ja käsiä. "Prrrrr" ja seis, smak smak ja liikkeelle. Raville vaati vähän raippamerkkiä mukaan. Käynnistä seis ja takas käyntiin onnistui hyvin.

Lopputunnista nyki ravissa ärsyttävästi ohjia ja samalla kuskia etukenoon irti satulasta. Ei tasottunut ihan parhaimmilleen.

Ongelmia:
laukannostoissa perä valahti sisään
kiemurtelu

Parannusta:
nosti laukat hyvin
hoitaessa kiltisti

Vuokraheppatestaus Äimiskällä

Sunnuntaille sovin ensimmäisen paluumuuttoni jälkeisen vuokraheppatestauksen. Tämä vaikutti etukäteen eniten siltä, mitä etsin. Pv-tamma, n. 152 cm, he B. Syntynyt 2002. Estepuoli oli kuulemma viimeaikoina jäänyt aika vähiin. Netistä löytyi hepalle oma blogikin: http://puskaratsustakouluhepaksi.blogspot.fi/

Cami oli hoitaessa superkiltti. Pään harjaamisesta ei välittänyt, mutta kohteliaasti siirtyi vain kauemmas vältelläkseen sitä. Satulan sain valita koulu- ja estepenkin väliltä ja päädyin koulusatulaan. Takasuojat ja koska toivoin testihyppyjä niin etusuojatkin. Pihalla kyytiin ja kävellen maneesille. Vaikka korkeutta oli noin Easyn verran niin tämä tuntui huomattavasti pienemmältä. Aika kaponen runko ja itellä olikin isohko olo kyydissä.

Kentällä oli muutama ratsukko, maneesissa vain yksi joten mentiin maneesiin. Matka mentiin pitkin ohjin ja oli ihan rauhallinen. Maneesissa otin ohjat ja hepo nosti päänsä ylös. Aikamoista luikerointia oli alku. Mutta päätin alottaa kaikessa rauhassa käynnissä ja tutustella hepan kanssa säätönappulat kohdilleen. Hetkittäin tamman mielenkiinto karkasi muualle ja vähän kuikuili sivuille. Aika paljon tuli ei toivottua poikittelua käynnissä. Pikkuhiljaa hepo hetkeksi rentoutui ja pyöristyi. Kun siitä osasin kehua niin hyvät hetket onneksi parani. Suoraan meneminen oli edelleen haastavaa. Yritin muistaa pitää pohkeet kiinni.

Ravissa sama juttu. Ei tehty mitään ihmeellistä, pyörittelin ympyrää ja vaihtelin suuntaa. Harjoitusravin unohdin testata eikä suuremmin volttailtu. Temponmuutokset ja väistötkin tais jäädä tekemättä. Mutta ravissakin onneksi vähän tasottui, salaisuus oli ulko-ohjan tuki. Ehkä osasin pitää kädetkin paremmin aloillaan. Kuulemma herkkä istunnalle ja saattaa mutkitella senkin takia. Hyvin hidasti istunnalla. Tässä välissä jutusteltiin hepasta että mitä olen mieltä. Pieneltähän se tuntui eikä ihan helpoimmasta päästä ole. Pyysin sitten että saisin vielä laukata.

Ei kuulemma osaa oikein nostaa laukkoja ja vasen on helpompi. Ei ollut yhtään niin paha kuin pelkäsin. Käynnistä nostin ja muutaman raviaskeleen kautta päätyi laukkaan. Mutta laukkasi tosi tasaisesti ja kivasti. Tosin yhdessä kohdassa tiputteli raville. Lopulta päästiin koko ympyrä laukassa pysyen. Sitten oikea eli hankalampi. Meni hitusen lujempaa mutta edelleen melko tasaisesti. Ei ollut yhtään semmonen olo että kaahottaa tai lähtisi lapasesta. Treenimielessä tehtiin sitten siirtymiä laukasta seis ja nostoja käynnistä oikeaan kierrokseen. Sanoisin että vähän parani. Alaspäin siirtymiset tuli ravin kautta mutta ravista pysähtyi nopsaan. Hauskasti rupesi täpinöimään nostoista eikä olisi malttanut kävellä suoraan.

Sitten kentälle, jossa oli esteet valmiina. Toivoin että saisin testata hyppyjäkin. Alkuun hyvin turvallisen korkuinen ristikko kummastakin suunnasta. Meni ihan ok. Suurin ongelma oli etten saanut laukkaa säädeltyä kunnolla. Sitten esteestä tehtiin pikkupysty, korkeutta max 60 cm. Taisi olla eka kerta kun hypättiin sangen kaukaa. Sama uusiksi ja parani, sitten vielä toisesta suunnasta. Kivan epäröimättä meni yli. Esteen jälkeen meni aika reippaasti mutta edelleen hallussa. Kysyin että voisiko estettä vielä nostaa mutta vastaus oli että hepalle taitaa riittää. Tässä välissä juteltiin hepasta lisää, tamma vähän puuskutti muttei hionnut. Sitten vielä vähän ravailua ja hetki käyntiä kentällä, sitten kävely takaisin talliin. Hitusen tiputteli vettä muttei niin paljon että olisi kastunut.

Heppa saa luonteesta kympin. Aivan ihana hoidettava. Mutta miinukset on että on mulle hitusen pieni eikä sitä oikein hyppyhommiin saisi. Hepalla on jo kaksi valmentautuvaa kuskia, joten kolmas olisi jo liikaa. Tällä kertaa päädyin siis eihin.


Omistajat kuvasivat pätkän meidän menosta.

Myöh. huom.
Tamma oli siis myynnissä testaukseni aikaan ja myöhemmin uusi koti löytyi Oulunsalon ratsastuskoulusta.

Muu sujui paitsi avot

Perjantaina omalla tunnilla ratsuna oli taas Rusina ja aiheena avot. Tamma oli tallissa kiltisti yhtä hieman uhkaavaa louskaisua lukuunottamatta. Ratsukoita oli tunnilla 6 ja oltiin kentällä. +21°C.

Hepo liikkui tänään ihan kelvosti. Oikeastaan kaikki muu meni suht kivasti paitsi itse avot. Alkuverkassa ei ollut kovin pyöreä, ravissa turpa nousi. Käynnissä meni ihan nätisti.

Laukassa vasen meni hyvin, oikea oli aluksi hankalampi ja meni oikeaa laukkaa lujempaa. Laukattiin alkuverkan jälkeen muistaakseni vähän pidemmät pätkät. Ennen avoja nostettiin jalustimet ylös.

Rusina piti pitää avoissa aika suorana. Enkä tuntenut kun takaosa karkasi. Sorruin ylitaivuttamiseen ja jos hetkittäin sujuikin niin vähintään reitti aaltoili. Kuvittelin että vasen kierros ois ollut helpompi kun oikea oli niin tuskaa. Mutta vasen olikin vielä huonompi. Lopuksi halusin tulla vielä kerran ja onneksi sain. Pikkusen sain korjattua ja lopetettiin edes jotenkin tyydyttävään suoritukseen. Se on itelle näemmä aika tärkeää. Muistelen etäisesti että avot mentiin suoraan ravissa. En oo varma.

Loppuraveissa Rusina pyöristyi kivasti. Omistajakin huikkasi ohimennessään että hyvältä näyttää.

Ongelmia:
avot

Parannusta:
pyöristyi loppua kohti paremmin

Mainontaa

Perjantaina pääsin suhteilla mukaan FilmMe:n tiedotustilaisuuteen. Läsnä oli myös paikallislehti Kalevan toimittaja. Systeemi oli ennalta jo jutuista tuttu. Eli paikannusjärjestelmä, joka seuraa ratsastajalla olevaa ranneketta ja kuvaa hevostelua. Nyt päästiin (Annen sain puhuttua mukaan matkaan) ensin katsomaan demo ja lopulta itsekin satulaan testaamaan järjestelmää.

Testaaja säätämässä itseään ratsaille.
Kuvasta kiitos FilmMe:n kuvaajalle.

Kuvittelin ratsastaneeni ikuisuuden mutta en ollut kyydissä kuin 7 minuuttia. Eli kaikki olisi hyvin sopinut yhteen pätkään. Mutta innostuin ähräämään rannekkeen kanssa lyhyempiä klippejä ja jonkin mysteerin takia ne eivät kaikki tallentuneet. Onneksi oli Anne kameralla varmistamassa.

Ratsuna toimi kenttääkin kisaava Olli. Tänään hienosti koulumoodiin suittuna, kanget suussa. Hepo oli ihanan reipas ja herkkä. Tein siirtymiä ja temponvaihteluita. Yritinpä laukanvaihdotkin. Toiseen suuntaan vaihtoi etupää ensin, toinen taisi olla puhdas. Tässä huomasi myös että viime aikoina harjoittelemani hankalat laukasta käyntiin siirtymät ovat hankalia varmaan juuri sen takia kun en osaa ratsastaa niitä kunnolla. Ollinkin kanssa jäi viilattavaa, syy löytyy siis kuskista. Jotenkin kummasti hepo aina valahtaa pitkäksi ja siirtymän loppu menee valumiseksi.

Ratsastin pätkät reippaampaakin laukkaa. Tästä tuli vähän huonommin takas. En jotenkin raaskinut jäädä lorvimaan ratsaille, joten aika pian sitten laskeuduin alas ja Olli pääsi poseerausten jälkeen lepäilemään ennen seuraavaa koitosta illalla.

Bloggaajat poseeraa. FilmMe:n kuvaajan ottama otos.

Kiitos FilmMe:n porukalle tästä sekä allaolevista videoista!

FilmMe:n ottamat pätkät:







Anne kuvasi videokamerallani:

5-otteluratsastusta

Torstaina pääsin hevostelemaan vähän erilaisissa merkeissä. Ilmottauduin 5-ottelun alkeiskurssille ja tänään oli vuorossa esteratsastus. Eilen miekkailin ekaa kertaa elämässä ja siitä tuli sisäreidet kipeiksi. Ei onneksi haitanneet hevostelua. Heppailu siis Äimiskällä (jonne oon jo pidempään suunnitellut estetunnille testaamaan hivuttautumista). Opekin oli uusi tuttavuus, paikan vakiopeista ainoa, joka mua ei koskaan ennen oo opettanut.

Ratsukseni sain Kapen (Gaiser). Tarkempi tutkiskelu paljasti lähes 170-senttiseksi aika jytkyksi ruunaksi. Tuli vaunuhevonen mieleen. Hoitaessa oli lähes kiltti. Yksi äkäilykohta löytyi. Vasemman takakavion putsaus oli kans aikamoinen kokemus. Hepo nosti jalkansa, laski sen samantien (vaikka yritinkin vastustella). Laski kärjelleen maahan ja nitkautti siitä etukautta painon vuohisnivelen etuosalle. Näytti hurjalta ja oli melkeen takaset ristissä. Pelkäsin että se kaatuu. Seuraava yritys tuotti täsmälleen samanlaisen tuloksen. Kolmannella kerralla pyysin yleisöä ja sitten nosti jalkansa ihan normaaliin tapaan ylös.

Esteet oli kentällä ja me sinne siis. Pääsin edistyneempien hevostelijoiden ryhmään ja meitä oli vaan 3. Kenttä oli aikamoinen perunapelto ja ratsuni tuntui vähän kyttäilevältä. Hyvin huomasin kun laittoi päänsä vinoon ja lähti puskemaan omille teilleen. Vaikka kuulemma on kokenut esteratsu. Aika etupainoinen enkä osannut ratsastaa lyhyeksi ja etuosaa keveäksi. Esteillä tämän sitten huomasi satunnaisena kolisteluna. Kivasti kyllä liikkui ite eteen. Hetkittäin vähän innostuikin. Ja hyvin imi esteille.

Alkuverkka oli hyvin simppeli ja melko itsenäinen. Askellajit läpi. Sitten tultiin ristikkoa apupuomilla ravissa paristi. Sitten laukassa, ilman apupuomia ja lopuksi okserina. Oikeassa laukassa sisään ja esteen jälkeen vasemmalle. Kertaalleen kolisteltiin este etusilla alas. Alkuun huoletti myös hepan selkään laakamaisilta tuntuneet hypyt. Ehdin ilmalennon aikana häärätä ihan liikaa omiani. Onneksi loppua kohti jalkani tuntuivat asettuvan paremmin aloilleen. Ope huomautteli että istu lähempänä satulaa (tänään olin taas kevyen istunnan moodissa). Käytännössä siis etukenotin liikaa. Sitä en tunnin aikana tajunnut.

Verkkahyppyjen jälkeen tultiin 7 esteen rata. Kolmonen oli 1 laukan sarja ja nelonen vesimatto. Neloselta vitoselle 3 laukkaa. Muuten yksittäisiä puomiesteitä eikä kovin vaikeita teitä. Ekalla kerralla korkeus oli 60 sentin kieppeillä. Tokalla kierroksella noin 80 cm. Vähän pohdin että mitenköhän vesimatto ylittyy kun Kape tuntui sitä jo verkkaillessa vähän kyttäilevän. Laukka hidastui kohti vettä mutta yli päästiin. Aika pienellä hypyllä tosin. Sai laittaa hanaa että venyttiin kolmella. Sarja meni ok. Yksi väärä laukka taisi olla radalla.

Isommallakin radalla taisi olla yksi väärä laukka. Kivasti olin menossa vaikka alkuun vähän sähellettiin ja puomit kolisi (eivät pudonneet). Ennen sarjaa hepo kiihtyi ja ope käski pidättää. Minä pidätin vähän turhankin hyvin ja rämmittiin väli kahdella laukalla. Vesi ylittyi paremmin mutta vikalle ei taas askel sopinut ja ampaisi kaukaa. Sakkona saatiin vielä sarja. Isompaa laukkaa kohti esteitä oli käsky. Ja hienosti korjattiin. Sarjan jälkeen hepo tosin taisi vähän kavahtaa kulmassa olleita lapsia ja poistui oikealle aikamoista vauhtia.

Enempiä ei hypätty. Aika passeli määrä. Annen houkuttelin kuvaamaan meidän menoa. Loppukommentit opelta oli oikeen kiva asia. Etukenotuksesta pitäisi pyrkiä eroon. Selviää seuraavalla kerralla että johtuuko hevosesta vai musta kun saan eri ratsun. Positiivista palautetta tuli siitä että tasaisella temmolla suoritettiin radat ja pysyin rauhallisena. Mutta mitäpä sitä suotta hötkyilemään.

Viisinottelun ratsastus tuntuu normi esteratsastusta "vastuuttomammalta". Kuskit ei välttämättä ole kovin kokeneita ja esteet on aika suuria (SM-kisoissakin kuulemma 110 - 120 cm). Hepatkin vieraita. Tämän päivän porukasta tuntui että olin eniten omalla mukavuusalueellani. Eikä ois kyllä haitannut että esteitä ois nostettu niin että ois muakin ruvennut jännittämään. Silmät kiinni (ja pohkeet kiinni) ja kohti. Sillä kai niistä pääsee.

Ongelmia:
lievää kyttäilyä
pari pudotusta
kuski etukenotti
juuri muita korjausehdotuksia ei tullut

Parannusta:
kaikesta yli
liikkui kivasti ite eteen


Anne kuvasi meidän hyppelyt.