torstai 31. tammikuuta 2019

Hitailua kouluratatreeneissä

Torstaina menin ensimmäistä kertaa tällä viikolla Assin luo. Edellisenä päivänä sillä oli mennyt tallin pro-kouluratsastaja, joten pääsin valmiiseen pöytään. Lumisade oli tauonnut ja pakkasta oli muutama aste.

Assi oli ehkä tavallista taipuisampi mutta alkuverkassa yhä enemmän hidas kuin reipas. Vasemmassa kierroksessa valuttiin uralta sisälle ja se väheni kun sain kammettua oikeaa reittäni paremmin irti hevosesta. Kummallisesti tällaisiakaan asioita ei aina muista ja huomaa. Naulakkokulma oli tänäänkin jännin paikka ja sitä piti vähän kartella.

Katkaistiin maneesi ovipäästä ekojen kirjainten kohdalta ja toisesta päästä myös kirjainten kohdalta, noin 20 metriä ennen päätyä. Lauantain harkkakisoja ajatellen tehtiin tänään KN:n juttuja. Aloitettiin käynnissä loivilla kiemuroilla. Kaameaa matamista! Ravissa eteni paremmin. Ulkokäsi alas lähelle satulaa, tiukka käännös ensimmäiselle kaarelle. Useamman kerran mokailin linjojen kanssa kun en muistanut tällä kentän koolla tulevani uralle jo 6 metriä ENNEN kirjainta. Kaaret vasemmassa kierroksessa olivat vaikeampia. En osannut tähdätä keskilinjalle ja oikealle taivuttaessa muoto katosi. Hommia oli muutenkin niin paljon etten ehtinyt juuri huomioida millaisessa muodossa Assi kulki.

Keskiravilävistäjiä tehtiin ensin vähän varovaisemmin ja keventäen. Lopulta enemmän eteen ja piti istua alas. Korvanappi pätki välillä enkä kuullut ihan kaikkea. Assi rupesi liikkumaan paremmin mutta aika paljon jäi vielä säätämistä.

Välissä käveltiin pitkään ja siitä nostettiin ravin kautta laukka. Tai yritettiin nostaa. Neljännesympyrä meni juntturoidessa eikä meinannut käynnistyä ympyrälle. Voi kuulemma pitää aika suorana. En muista otettiinko tässä vasenkin laukka. Mitään kovin lennokasta ei kuitenkaan tullut.

Sitten mentiin peilipäätyyn ja mentiin rata kertaalleen läpi. Taas katkaistiin maneesi päädystä sekä keskeltä ihan hämäristä paikoista. Koska kirjaimet olivat 12 eikä 14 metrin välein niin ei lähdetty tekemään liian tiiviisti. Leveyttä oli silti liikaa.

Ihan ensin testattiin kummasta suunnasta kannattaa aloittaa. Vastaus oli melko helppo: oikealta.

Kun ruvettiin tulemaan rataa niin jo lähtiessä oli sellainen olo etten ole valmis. Assi oli hidas. Pysähdys näytti edestä suoralta mutta sivusta näkyi 4 jalkaa. Ihan päätyyn Assi ei halunnut mennä mutta tuomariksi mennyt ope ei haitannut. Kiemura ok mutta hitaasti. Hetkeä aiemmin uhosin muistavani radan ja tein ensimmäisen ravivoltin väärään paikkaan! Vähän lepatteli keskittyminen siis omilla teillään. Keskiravi lähti kuitenkin jotenkin. En muistanut ratsastaa siihen kunnon siirtymiä. Voltilla oli hidas. Toisella kiemuralla hidas. Käyntiin tuli missä pitikin muttei lähtenyt takaisin raviin ajallaan. Toinen voltti ehkä paremmin.

Käynnissä oli suht tasainen mutta hidas ja ponneton. Pysähdyksessä nokka ylhäällä. Takaisin käyntiin pienen mutkan kautta. Raviin ok mutta laukka ei taas noussut. Neljännesympyrä myöhässä laukkaan eikä edennyt. Taidettiin kuitenkin päästä lävistäjä lähes loppuun laukassa. Ravissa liikkui nyt paremmin. Vasen laukka nousi ihan ok ja siinä onnistui reittikin. Lävistäjällä oli taas vähän hidas, joten käyntiin pääsi aika vaivattomasti. Ope ohjeisti pysäyttämään. Tuli vähän kummallista valumista. Loppuun käynti oli yhä hidasta. Pysähdyksessä oli taas edestä suora, sivulta näkyi 4 jalkaa. Ja nokka ylhäällä.

Pysähdyksiä ei olla taidettu juuri koskaan treenata. Tämän perusteella sanon että lisää harjoittelua siirtymiin. Hankala tehdä täsmällisiä teitä kun humma ei liiku!

Tästä jatkettiin kevyellä ravilla uraa pitkin. Nyt Assi lähti leiskumaan patistamatta. Mitä ihmettä? Ja vaikka istuin alas niin viuhtoi menemään. Ei saa puristaa jaloilla. Yritin parhaani. Laukat taisivat nyt nousta näppärämmin mutta yhä rullasi laukoissa huonommin.

Loppuun tein ravissa muutamat kolmikaariset ja sitten vapaata pyörittelyä. Vähän pidemmälle kaulalle, ohjeisti ope. Ja kehui miten ravi oli parempaa kuin koskaan ennen. Ihanan positiivisella ja kannustavalla mielellä oli. Itseäni lähinnä turhautti madeltu rata. Radan aikanakin olisi varmasti hedelmällisempää miettiä jotain muuta kuin sitä kuinka kamalaa meno on ja miksi me ollaan osallistumassa.

Ongelmia:
laukat eivät olleet tänään kovin näyttäviä
radan läpiratsastus oli hitailua
kuskin pasmat olivat aika sekaisin kun ei tehtykään hommia kirjaimiin

Parannusta:
maneesissa oli ihanan vähän porukkaa
heräsi lopuksi hienoon raviin
ope oli oikein kannustava

keskiviikko 30. tammikuuta 2019

Tehokkaampaa työskentelyä

Eilisen jälkeen oli kiva päästä jatkamaan harjoituksia näin pian. Saku omilta jäljiltäni. Tällä kertaa 2 ratsukkoa. Pihalla lisää lunta (58 cm, enemmän kuin Rovaniemellä ja Joensuussa), muutama aste pakkasta.


Saku tunnin jälkeen pihalla. Tässähän näyttää ihan sutjakalta.


Tänään hoitaessa Saku oli vähän pahantuulinen. Yritti vähän äkäillä. Ja oli poikkeuksellisen likainen. Häntäkin täynnä olkia. Huppu jätettiin pois varustuksesta ja toimi ihan hyvin ilmankin. Vain alkutunnista tuijotteli (tuijoteltiin) vähän ponioven kohdalta maneesiin tullutta lunta.

Tänäänkin ohjelma oli sama kuin eilen. Kamalat suorituspaineet! Aloitin kertomalla opelle että eilen jäin pohtimaan sitä miten saisin aktiivisuuden Sakuun alusta asti paremmaksi. Vastasi siihen hyvin ja loogisesti. Jotain aktiivisemmasta ja määrätietoisemmasta vaikuttamisesta ehkä. Unohdin jo.

Tänään yritin pitää ohjat kunnolla kädessä alusta asti. Välillä tunsin sitten meneväni ohjien mukana etukenoon. Yritin tunnustella ja vaatia reaktioita. Ympyrällä olin välillä vähän hukassa kun piti ajatella takaosan väistätystä ulos että pitikö se tehdä avoasennossa vai suoremmalla hevosella. Ulkolavan hallinta oli vähän epämääräistä. Varsinkin oikeassa kierroksessa. Mutta oikea kierros oli taas helpompi eikä Saku ollut tänään pahasti kiinni vasemmassa ohjassa tai tyhjä oikealta.

Tuntui että tänään tehtiin hommia aika hartaudella käynnissä ja ravissa. Ei mitään superhohdokasta mutta vahvasti oikeaan suuntaan. Ope kaipasi alkutunnista parempaa aktiivisuutta ja toi lopulta minulle raipan käteen. Odotin että Saku pomppaa kuuhun mutta sietikin raippaa ihan hyvin. En tosin tainnut koskea sillä koko tunnin aikana kertaakaan hevoseen, pelkkä takajalan osoittaminen riitti.

Nyt vasta tajusin kuinka ihania omat raippani ovat. Tuota piti puristaa että pysyi kädessä ja siitä tuli käsi kipeäksi.

Eiliseen tapaan yritin keskittyä myös ulkopohkeeseen, täsmällisiin reaktioihin ja nyt myös niihin rauhallisiin käsiin. Eläviäkin käsiä mietin.

Saku ei tänään pahemmin tuijotellut omiaan. Alkutunnin jälkeen päästiin lumikohdastakin hyvin ohi. Kuviot olivat samaa. Nyt tosin pääty-ympyrä toisessa päädyssä. Siitä pitkää sivua suoraan ja toisesta päästä lävistäjä takaisin.

Välikäynneissä Saku venytti päätä alas ja tohotti käyntiä puhisten ja kovalla kiireellä.

Laukka otettiin vasta ihan lopputunnista. Vähän paremmin hallussa mutta yhä sain siirreltyä jalkoja siinä vähän nahkeasti. Katsomon sivulta yritti jokusen kerran poistua vähän sisemmäs. Ehkä tein paniikkiratkaisuja (en huomannut yhtään), sillä laukassa tuli useammin sanomista ettei tarvitse ottaa niin kovasti. Eikä holtittomuus kauhistuttanut. Ajattelin vain että tilanne on parempi mikäli en päästä kovin holtittomaksi. Lävistäjillä tuli ravirikkoja ja vaihtoja. Jokusen kerran tajusin kääntää hankalassa paikassa voltin ja näistä ratkaisuista tuli kehuja.

Meillä loppui aika kesken ja laukkatehtävän keskellä rupesi olemaan jo seuraavan ryhmän aika tulla maneesiin. Siihen oli sitten lopetettava. Mutta taas ravi parani kun otettiin laukat mukaan. Vähän loppuhölkkää ja käynnit. Kokonaisuutena tuntui tänään omasta mielestäni hankalammalta kuin eilen. Open mielestä meni kuitenkin paremmin. Kuskille tämä oli työläämpää.

Tunnin lopuksi totesin että yksi tavoitteeni on olla niin taitava ratsastaja että saisin ratsastaa ilmaiseksi. Open inhorealistinen vastaus: "siihen on vielä matkaa". (Vähän sisuunnuin ja sovin illalla heppojen liikutusta Einolaan.)

Tallissa Saku on monesti vähän häslä tunnin jälkeen. Nyt tuntui uuvahtaneelta ja vain möllötti. Sille ei tullutkaan tänään enempää hommia, joten nakkasin sen pihalle. Kerrankin oli kamera taskussa, joten vähän todistusaineistoa.


Saku pihalla edestä.



Saku sivulta. Hanki lyhentää jalkoja ja aiheuttaa tankkivaikutelmaa.




Ongelmia:
oli välillä etukenoinen olo (opekin sanoi)
lainaraippa oli epäergonominen
tuntui siltä että värkkäsin kamalasti
vaihtoi laukkoja lävistäjien loppuun, ainakin ristilaukalle

Parannusta:
sain kädet pidettyä paremmin aloillaan
en tuijotellut niskaa
satula pyöri vähemmän (sain kiristettyä vain puoliksi)
Saku reagoi pyyntöihini hyvin
open mukaan meni paremmin kuin eilen

tiistai 29. tammikuuta 2019

Lisää tehoja ja vaatimustasoa

Tiistaina pääsin taas Heponiittyyn. Viime keskiviikon tunti peruttiin kun ei ollut muita tulijoita kuin minä. Nyt meitä oli taas vakituinen kolmen sakki vakiratsuillamme eli minä Sakulla. Pakkasta oli -7°C ja satoi lisää lunta. Puoli metriä tuli täyteen.

Tänään tehtiin taas vähän erilaisia juttuja ja nyt aloitettiin avotaivutuksilla. Tai oikeastaan ei vain aloitettu vaan mentiin niitä koko tunti. Ensin käynnissä ympyrällä. Yritin tehdä hellästi ja tein ehkä vähän liiankin kevyesti. Saku pysyi suht rentona mutta olisi voinut olla pyöreämpi. Mentiin ihan rauhassa ensin molemmat suunnat käynnissä ennen kuin otettiin raville.

Kuvio oli kaikissa askellajeissa melko sama. Pääty-ympyrää avossa. Pitkä sivu avossa ja lävistäjä avossa. Yritin tänään muistella myös ulkopohkeeni olemassa oloa. Luin päivällä kovasti asiaan viittaavan Nooran blogipostauksen, jossa ulkopohje teki autuaaksi. Sakun kanssa vasen kierros vähän helpottui. Yritin samalla kääntää ulkoreittäni paremmin irti ratsusta ettei lisäisi vasemmalle valumista. Ope puhui että reisillä voi ohjata lapoja tms. Ajatukseni olivat silloin kovalla ja keskityin tekemisiini niin paljon etten ehtinyt ihan sisäistää.

Oikeassa kierroksessa tuli sanomista että sisäkäsi pitäisi pitää paremmin rauhassa. Siihen on huono tukeutua jos värkkää liikaa. Minulta puuttui vaihteita värkkäyksen ja jähmeän välistä. Tasainen ja eläväinen olisi voinut toimia paremmin. Lisää potkua raviin, tuli myös kommenttia välillä. Ravissa oli jo suht hyvä mutta yhä olisi voinut olla matalammalla kaulalla ja pyöreämpi. Yritin kyllä.

Laukat mentiin kaikki kerrallaan. Ensin avoajatusta ympyrällä ja sama juttu. Ulkopohkeen myötä vasen laukka oli alkuun parempi kuin yleensä. Ehkä sain samalla käännettyä lantiotani parempaan asentoon. Mutta avosta en oikein saanut kiinni. Pitkällä sivulla meno vähän levähti. Oikeassa kierroksessa Saku yritti sinkoilla uralta sisälle. Lävistäjillä oli vähän holtitonta. Kun ope käski rentouttaa kädet niin lamaannuin ja hölläsin. Saku ampaisi.

Laukkoja otettiin useampi kerta molempiin suuntiin. Oikeassa rikkoi laukan lähes joka lävistäjällä mutta sain nostettua takaisin. Lävistäjän linjaus oli molempiin suuntiin vaikeaa ja tultiin liian aikaisin uralle.

Ravi parani laukkojen jälkeen. Ei jäänyt kierroksille vaan tuli nopeasti takaisin kuulolle ja ryhdikkyys ja pyöreys paranivat. Kyllähän sen huomasi selkään. En vain tiedä mitä pitäisi tehdä erilailla että saisin tämän toimimaan jo aiemmin. Loppuraveissa oli tasainen mutta kolmikaaristen suunnanvaihdoissa jännittyi parin askeleen ajaksi. Tehtiin aiemmin tunnin aikanakin parit kolmikaariset. Sekä pidettiin välikäynnit ennen laukkoja.

Kiva tunti. Vaikka nyt vaadittiin enemmän ja työskenneltiin tehokkaammin läpi tunnin niin tuntui että Sakustakin irtosi paremmin. Kun kuskia ei paineistettu niin ei hermostuttanutkaan vaan pysyin hyväntuulisena. Silloin myös suoritin paremmin. Yritin miettiä käsiä lähelle toisiaan ja omaa painoa takaosalle. Sekä sitä ulkojalkaa. Mutta nousevat jalkani jäivät unohduksiin.

Ongelmia:
alkutunnista käteni oli liian levoton
Saku vähän liiraili kulmissa omiaan
laukka oli vähän vallatonta, varsinkin lävistäjillä
satula pyöri laukassa
pari kertaa meinasi lähteä uralta omaan suuntaansa kesken kaiken

Parannusta:
parani loppua kohti
hetkittäin sain tunnusteltua menoa
muistin ulkopohkeeni paremmin
raviväistöistä tuli kehuja
sormia ei palellut pahasti

maanantai 28. tammikuuta 2019

Luikura ratsu ryhmätunnilla

Maanantaina lähdin reilu vuoden tauon jälkeen käymään Solbackassa. Neljäs kerta siellä. Sama syy kuin viimeksi eli joulukalenteritunnille (25 e, normaali irtotuntihinta 48 e). Valitsin ratsastuspäiväkseni tarkoituksella maanantain, sillä halusin Tarkkalan opetukseen. Sama tyyppi, joka piti minulle koulutunteja kun aloitin Assin kanssa.

Hopoti paljasti etukäteen että tunnille oli tulossa 6/8 ratsastajaa ja iltapäivästä selvisi myös että menen Edillä. -04 syntynyt pv, jossa ainakin 75 % täykkäriä, 168 cm korkea tähtipäinen ruunikko.

Keli oli autoiluun kamala. Paljon lunta, kamala viima ja vähäinen näkyvyys. Vajaa 10 pakkasta. Tallin parkkipaikka oli näemmä siirtynyt maneesin päätyyn. Ainoana jätin auton heti tien viereen kauas.

Edi löytyi sisältä. Harjat olivat vaihtaneet paikkaa käytävälle. Hoitaessa humma oli kiltisti mutta omissa oloissaan. Nyt tajusin sekä ottaa loimen maneesimatkalle että putsata kaviot vasta juuri ennen lähtöä. Enkä ollut edes viimeisenä valmis.

Meitä oli kuitenkin 7 ja hummat olivat tänään maneesissa aika virittyneinä. Kun katsomopäästä kuului suhinaa niin Edikin jännittyi. Hetken päästä kaveri laukkasi kauhuissaan takaa ohi. Pysyttiin sitten enemmän toisessa päädyssä. Kaikki kuitenkin pysyivät kyydissä.

Nopeasti selvisi etten osaa ratsastaa Edillä. Ope kyllä sanoi että on hepan ominaisuus ettei käynnissä ja ravissa tasoitu oikein tuntumalle. Taas näitä lähemmäs vaativaa koulutettuja hevosia, joilla en vaan osaa. Minun kanssani Edi oli luikura. Jaloilla ei saanut jäädä puristamaan. Hetkittäin oli oikein päin mutta kahdessa askeleessa tilanne ehti muuttua. Lopulta jalkani koomaantuivat lähes täysin. Reidet rennoiksi. Eikä saanut mennä lyhyiden ohjien mukana etukenoon.

Itse en tätä kunnolla meinannut huomata mutta tällä hevosella ja tällä koulusatulalla jalkani menivät turhan taakse ja yläkroppa eteen. En tunnusta ongelmaa ainakaan näin pahana muilla hevosilla.

Tunnilla ei tehty mitään alkuverkkaa kummempaa. Ravista käyntiin siirtymiä. Temponmuutoksia ravissa. Laukat pääty-ympyröillä. Laukka oli ehdottomasti Edin helpoin askellaji kuten opekin sanoi. Lopputunnista ratsu muutenkin heräsi ja ravissa piti pidättää. Alkutunnista kun tuntui etten saa jalasta reaktioita. Ope vastasi että hepat ovat reippaita, Edi liikkuu ihan tarpeeksi eikä tarvi hoputtaa enempää.

Ihan asiallinen tunti. 25 euroa oli tästä ihan sopiva hinta. Näin isossa porukassa en saanut tunnista hirveästi irti.

Ongelmia:
hepat olivat taas vähän villeinä
en osannut ratsastaa Ediä apujen väliin vaikka yritin kaikenlaista
etukenotin jalat takana
laukoissa sisäpohje ei meinannut pysyä jalustimessa
autoilukeli oli kamala
en saanut istuttua jännittyvän ratsun ravissa, joten kevensin koko tunnin

Parannusta:
laukka oli paras askellaji

sunnuntai 27. tammikuuta 2019

Vihdoinkin estetunti ilman satulaa!

Sunnuntaina oli luvassa estetunti. Aikataulu siirtyi pari tuntia eteenpäin muttei haitannut. Pimeää oli jo kuitenkin. Säätiedotuksien perusteella arvelin että tallilla lienee jotain -25°C pintaan. Pieleen meni ja oli vielä kylmempää. Kotimatkan huippulukemat näyttivät -30°C. Onneksi olin pukeutunut lämpimästi.

Nyt aikataulutin itseni peltoverkan mukaan. Kummasti kaikki ylimääräinen aika tallilla meinasi silti kadota. Muut meinasivat mennä ilman satulaa mutten sentään pellolle viitsinyt lähteä ilman. Lopulta peltoverkkaan oli noin 10 minuuttia aikaa.

Ensimmäinen kerta kun mentiin Hempan kanssa pellolle näin pimeässä. Kyllähän siinä niukasti näki auratun väylän. Ensin käyntiä sen verran että uskoin Hempankin jo tottuneen hämärään ja näkevän mihin menee. Raville ei tarvinnut patistella ja vauhtiakin irtosi ihan itsestään. Hyvää ratsuvermoravia tikkasi menemään muttei kuitenkaan takonut. Ei tuijotellut. Kuski päätyi lopulta keventämisen sijasta jäämään kevyeen istuntaan. Ei ehdotellut laukkaa. Alkumatkan huiput reilu 20 km/h.

Kentällä otin satulan pois ja kampesin penkiltä selkään. Ei tuntunut enää kovin ketterältä. Sitten takaisin alas naputtelemaan vielä kerran tilsat irti takasista. Olivat tiukassa! Ope sai puntattua kyytiin.

Ratsukoita oli 5 eikä kellään satulaa. Hemppa oli yllättävän tasainen. Aavistuksen pitkä. Mutta selässä oli täysin vakaata. Vielä parempaa taivutusta ravissa, kaipasi ope.

Laukkoja ei otettu yhtään alle vaan tultiin ravissa puomi, pysty, puomi. Esteen aloituskorkeus oli jo 60 cm pinnassa ja näytti isolta. Sinne vaan, harjasta kiinni. Hemppa meni vähän hitaasti ja loikkasi ylöspäin. Onneksi teki ihan tasaisia hyppyjä ja pysyin helposti kyydissä. Laukoissa tuli samaa kommenttia että pyöreämpään muotoon. Yritin kyllä. Oli onneksi eilistä taipuisampi. Yhä kuitenkin vasemmassa ohjassa kiinni.

Alkutunti tultiin pari kertaa ravissa, sitten laukassa tuota yksittäistä pystyä. Nousi jo siinä korkean näköiseksi. Väärässä laukassa lähes joka kerta alas. Kerran korjasi puomilla. Kuskilla ei vaan keskittyminen riittänyt enää myötälaukkaan asti.

Sitten tultiin neljän esteen kaareva linja ensin katsomon päädystä, sitten takapäädystä, katsomopäädystä uudestaan ja me vielä ns. sakkokierros heti perään. 4, 5 ja 4 laukkaa. Keskimmäinen väli oli aika ahdas. Viimeisellä kierroksella käskettiin jättää joka välistä yksi askel pois ja onnistuihan se. Oma olo vaan tuntui aika könöttävältä joka esteen jälkeen. Ja humma tuntui siltä että on riski poukkoiluun. Ei onneksi tehnyt mitään. Reunimmaiset olivat kavaletteja mutta pystyt taisivat nousta nekin jonnekin 70 cm pintaan. Ihan esteiksi sanottavia.

Muutamat omat minisäikyt Hemppa otti tunnin aikana. En tiedä kumpi jännitti enemmän yleisön ja open liikkeitä, Hemppa vai minä. Kertaalleen pomppasi laukan matkalla vääräksi eli oikeaksi. Ihan poikkeuksellista. Tulikohan yksi pukkikin.

Lopuksi tultiin vielä päivän ensimmäinen este toisesta suunnasta. En halunnut jäädä viimeiseksi, sillä pelkäsin karman aiheuttavan meille silloin ongelmia. Ope nosti estettä ja lähestyessä näytti isolta. Hemppakin oli ehkä vähän pitkä. Eteni ainakin hyvin. Näppärästi yli ja yhä hypyssä oli helppo olla mukana. 85 cm. Jahuu!

Kakkosope vähän hämmästeli kun sanoin etten ole aiemmin saanut hypätä Hempalla ilman satulaa. Kavaletteja olen mennyt sekä vuosi sitten että kaksi vuotta sitten itsenäisesti. Mutta tällainen talvikeli oli tähän hyvä, sillä riittävä kerros villahousuja välissä säästi takapuoleni hiertymiltä. Vain vähän otti taipeeseen.

Loppuraveissa Hemppaa piti saada matalampaan muotoon. Nyt meni jopa aika vahvalla tuntumalla mutta tasaisesti ja reippaasti kaula kaarella. Yllättävän tasaista kyytiä yhä. Ja sain vähän matalammaksi. Alkutunnista pohdin enemmän että jos on pukitteluriski niin onko matalaan muotoon ratsastaminen hyvä idea. Ei kuitenkaan tehnyt mitään.

Lopputunnin pose.
©Sanna

Kun pysähdyttiin niin yritti taas tavalliseen tapaansa hangata päätä jalkaan. Käytin tilanteen hyödykseni ja heilautin oikean jalkani kaulan yli naistensatulaan. Siitä sitten laskin liukumäellä alas selästä. Satula, huopa ja kuskin lisätakki kainaloon ja talliin. Loppukäynnit olivat nyt tarpeeksi lyhyet ettei ehtinyt tulla kylmä.

Ongelmia:
tilsoja oli hankala saada irti (ja kentällä uudestaan)
kyytiin kapuaminen ei ollut kovin ketterää
vähän kartteli yleisöä ja opea jos liikkuivat
vasemman käden sormilla oli alkutunnista viileä

Parannusta:
ei kieltoja
hypyissä oli aika helppo olla

Unohdan aina olevani loistava tyyppi!
©Sanna

lauantai 26. tammikuuta 2019

Kaverimaasto ja koulutunnilla vastalaukkoja

Lauantaina oli taas pakkasta lähemmäs parikymmentä astetta. Vihdoin pääsin tallikaverin ja Hilimansa kanssa maastoon. Ei olla taidettu koskaan ennen käydä keskenämme. Minä tietysti Hempalla. Maasto alkuverkaksi ja siitä sitten suoraan koulutunnille.

Hemppa käveli maastoon oikein fiksusti kun oli kaveri perässä. Alkumatkasta pelloilta kävi kamala viima ja naama tykkäsi vähän huonoa. Vasemman käden sormiakin meinasi vähän palella. Suuntana perinteinen Tiitonsaaren lenkki.

Hangaksentiellä otettiin ravia. En jaksanut taistella Hempalta nenää alas. Kulki kyllä poikkeuksellisen suorana. Silti oikea ohja tyhjempänä. Hilima tuli välillä aika hännässä ja sai Hempan ottamaan välillä pari reippaampaa askelta. Kontin ohi mentiin laukassa ja tavalliseen tapaan Hemppa vähän tuijotteli ja hidasteli siinä. Ensin konttia, sitten vaanivaa puskaa.

Käytiin laukkaamassa viimeinen pätkä autiotalon ohi. Oli fiksusti mutta tuntui vähän etumatalalta. Takaisin tultiin ravilla ja vältin poukkoilut.

Käyntipätkä metsässä meni kaverin kanssa todella nopeasti. Suorilla otettiin sitten laukat. Hempan ensimmäinen laukkavauhti oli sen verran rauhallinen että suokki oli yhä lähellä. Uhosin karistavani ja piti vähän lisätä vauhtia. Välissä ravia kaarteisiin ja toinen laukkapätkä mentiin Hempan vauhtia. Ensin vähän spurttasi, sitten himmasi hitaaseen laukkaan. Reissun huiput Hempalle 41,3 km/h. Suokille 31,1 km/h. Sitten käyntipätkä ja tiellä ravia. Vaihdettiin järjestystä ja Hemppa toimi jopa vähän tasaisemmin takana. Ihan parhaimmillaan ei ollut. Pelto käynnissä ja siinä mentiin ohjat tuntumalla.

Maastoilukaverilla oli ratsastusappi mukana. Mahtavuutta!

Olin sangen täsmällisesti kentällä koulutunnin alkaessa. Käveltiin hetki pitkin ohjin ja sitten rupesin ratsastamaan tuntumalla avuille. Odotin paljon parempaa mutta oli taas todella pahasti kiinni vasemmassa ohjassa. Eikä halunnut taipua vasemmalle. Kulki näennäisen tasaisena mutta pää nousi heti jos vaadin jotain. Ratsukoita tunnilla oli 5.

Alkutunnin yritin nätisti, jossain vaiheessa oli pakko vähän tulistua jotta sain reaktioita. Käynnissä ja ravissa tehtiin ensin askeleenpidennystä pitkille sivuille. Pidensi, mutta muoto ja tahti häilyivät samalla. Lopulta ope kaipasi pidennykseen matalampaa ja lyhyiden sivujen kokoamiseen korkeampaa muotoa. Siihen oli vielä pitkä matka

Kuvittelin että laukat olivat alkuverkkaa mutta lopulta niiden parissa meni lopputunti. Ensin vain nostoja pitkille sivuille. Sitten toinen pitkä sivu vastalaukassa. Hemppa nosti pyydetyt laukat ja rullasi kelvosti mutta nenä ylhäällä. Meille sitten ehdotettiin että jäätäisiin kokonaan vastalaukkaan ja tehtäisiin siinä myös ympyröitä. Tämä oli ihan hyvä keino Hempalla. Ensin vasen laukka ja siinä sai lopulta jopa vähän taipumaan ympyröillä oikealle. Vasemmalle taipui huonommin.

Oikea laukka alkoi huonommin ja pudotti pari kertaa pois. Napautin tynkäraipallani oikealle lavalle kevyesti. Hemppa pukitti. Napautin uudestaan, toinen pukki. Napautin kolmannen kerran ja taas pukki. Neljännestä napautuksesta ei enää pukittanut. Hassusti en säikkynyt näistä yhtään. Onneksi ei ollut ketään lähistöllä. Ekalla kerralla taisi potkaista takana ollutta estetolppaa. Jokusen kerran tämänkin jälkeen laukka taisi pudota mutta ei tullut enempää erimielisyyksiä. Yhä oli enemmän kiinni vasemmassa ohjassa.

Lopuksi vielä vasen laukka myötälaukkana. Syvempään muotoon, kaipasi ope. Onnistui vain sisäohjasta pitämällä. Yritin olla pitämättä (kuten koko tunnin) mutta oli heti kääntämässä turpaa ulos kun otin ulkotukea ja löysäsin sisältä.

Loppuraveissa rupesi tuntumaan paremmalta. Harmi vain että ne olivat aika pikaisesti ohi. Mutta kovin pahasti en tänään vetänyt, sillä sormet eivät jäätyneet missään vaiheessa.

Loppukäynnit saatin käydä pellon kautta. Talutettu poni lähti kannoille. Annoin Hempan taas päättää reitin ja tänään lähtikin autotietä pitkin. Paahtoi kaikista risteyksistä ohi. Pysähtyi ja palasi lopulta peltoreitille. Halusi kiertää tarhatkin ja otti pienen hankipätkän. Kun ehdotin lisää hankea niin palasi auratulle reitille. Yhteensä 1,6 km tuli Hempan loppukäynneistä.

Yhteensä olin selässä hitusen päälle 2 tuntia, 18,4 km.

Ongelmia:
maastossa oli kamala viima pelloilla
Hemppa oli vasemmassa ohjassa kiinni
vasen lapa kallisteli vasemmalle
pukitti raipasta

Parannusta:
alkuun oli suorempi
kiltisti maastossa (ei pukkeja)
vastalaukat sujuivat suht siististi
sormia ei palellut tunnilla yhtään

torstai 24. tammikuuta 2019

Hitaampi päivä

Torstaina oli tämän viikon ainoa kertani Assin kanssa. Koulutunti. Pakkasta -15°C pihalla ja maneesissa nollissa. Tarkeni yhä ilman takkia. Maneesissa oli tänään kivan väljää ja enimmillään taisi olla 3 hevosta samaan aikaan. Taidettiin olla hetki keskenämmekin.

Luulin taas olevani hyvissä ajoin mutta lopulta olin ratsailla noin 10 min ennen opetuksen alkua. Siinä ajassa ehti tehdä alkukäynnit. Oli aika hidasta. Ravissa ei parantunut ja ope ehdotti melko pian laukkaan siirtymistä. Ravissa vaihtelin jokusen kerran suuntaa ja odotin että Assin moottori käynnistyi vähän ennen laukkoja. Jotta nostosta tulisi laukka eikä jumeja.

Laukkaan päästiin ja siinäkin laukkasin muutaman kerran suuntaa vaihdellen. Vasen rullasi open mukaan huonommin ja otti vasemmalla takasella ravissa lyhyempää askelta. En huomannut. Mitä pidempään laukkasi niin sitä paremmaksi tuli. Muttei kovin riemulla vielä lähtenyt pohkeesta eteen.

Hommat aloitettiin taas pienen hetken käyntisalmiakilta. Ihan kammottavan hidasta. Olin jo unohtanut apujen käytön ja ohjeita tuli niin paljon etten oikein ehtinyt painaa niitä nytkään mieleen. Ulkopohje piti välillä olla irti ja välillä ratsastaa eteen. Pyynnöstä ei löytynytkään ravia niin otettiin parit laukkavedot ympäri maneesia. Vähän heikosti lähti tässäkin. Open lisävauhdituksesta tulikin pukki eikä vauhtia. Ja kun käsky oli pitää pää ylhäällä niin jäinkin pitämään edestä, joka sekin oli huono.

Ravissa tultiin pitkän sivun alkuun voltti ja siitä jatkettiin avossa pitkää sivua. Toiseen päähän ympyrä, jolla nostettiin laukka. Laukassa reilusti seinästä irti ja yhä ajatus avosta. Sitten väistö väärään suuntaan uralle ja perään voltti. Pari kertaa sekosin askelmerkeistä ja sain vähän napakampaakin palautetta. Mutta ihan aiheesta, joten en ottanut yhtään itseeni.

Assi pudotteli laukkoja volteille. Nostot taas tuli ihan näppärästi. Ensin taisi olla vasen laukka, jossa oli vaikea päästä takki/loimikulmaan. Oikeassa laukassa taas oli hankalampi kääntää volteille mutta väistö onnistui hyvin helposti. Pudotteli tosiaan laukkoja molempiin suuntiin pois. Laukkavolteilla kuski sai huutia puutteellisesta ulkotuesta. Humma meni helposti liikaa mutkalle.

Tunnin aikana tuli yksi tyhjennystauko. En muista oltiinko käynnissä vai ravissa mutta annoin pysähtyä. Toivoin että sen jälkeen olisi ollut enemmän vauhtia. Toiveeksi jäi. Hetkittäin eteni ravissa ihan mukavasti avoissa. Samoin loppuverkassa. Mutta silti tuntui pikemminkin siitä että mistä tahansa merkistä pudottaa käynnille kuin että olisi itse mielellään menossa.

Laukat tasoittuivat kuitenkin suht asiallisiksi, samoin loppuraveissa oli ihan näppärä muoto ja meno. Mutta missään vaiheessa ei oikein innostunut liikkumaan itse kunnolla eteen. Patistelematta meni vähimmäisvaatimukset rimaa hipoen. Ope kaipasi kuskille taas tehokkaampia kannuksia ponikannusten tilalle. Kuski haaveili että opettelisi ratsastamaan ilmankin.

Loppukäynnit kävelin selästä. Taas matkustin ja Assi talsi ympyrää noin 10 minuuttia. Toinen ratsu laukkaili ympärillä ja Assi välillä vähän luimi.

Ongelmia:
karsinassa näytti mennessä hapanta naamaa
kartteli takki/loimikulmaa
oli hidas
kuivui tunnin jälkeen hitaasti
kuski oli taas vähän mutkalla ja kaikkia hartioita piti ajatella alas (enemmän vasenta)

Parannusta:
nosti laukat nätisti
kivan väljä maneesi

tiistai 22. tammikuuta 2019

Papukaijamerkki

Tiistaina oli viikon toinen päivä Heponiityssä. Perinteinen koulutunti Sakulla. Tänään tämä oli ruunan ainoa tunti. Ratsukoita tunnille tuli taas vain 3. Pakkasen piti lauhtua mutta tallilla oli taas 3 astetta kylmempää kuin kämpillä: -15,5°C. Pärjäsin villasukilla ilman varpaanlämmittimiä, talvitakki ja fleece. Mutta rukkaset alkutunniksi olisi ollut pop. Nyt välikausihanskoissa sormet meinasivat kylmettyä jatkuvasti vaikka keskikropalla oli kuuma.

Alkutunti mentiin ympyrällä taas herkistelyä ja väistöjä. Ripeät ja tehokkaat askeleet sivulle. Käynnissä ja ravissa. Välillä vaihdettiin suuntaa etuosakäännöksillä eli takaosa kiersi ulkokautta ympäri. Saku teki hyvät ristiaskeleet mutta hiippaili samalla herkästi eteenpäin. Kunnon pidätteet ulkoa hidastamaan ja ulkojalka vahtimaan. Parani. Käyntipätkillä välillä lämmittelin näppejäni.

Lopulta jatkettiin suoraa uraa. Vaikka tötteröitä ei ollut niin ne käskettiin kuvitella. Mielessäni hihittelin ajatukselle että käsketään lähes nähdä vihreitä menninkäisiä. Taidettiin tehdä jo tässä jokunen päätyvoltti. Sitten muutama väistö käynnissä ja ravissa. Enemmän ajatusta lapojen siirtelyyn. Muista myös asetus. Isompi ristiastunta. Osasin korjata. Sekä välillä portaittain eli välillä suoristus. Toimi aika kivasti.

Sitten ruvettiin tekemään kuviota, jossa ensin tuli päätyyn ravivoltti, pitkä sivu suoraan. Seuraavan lyhyen sivun keskeltä pituushalkaisijalle, hetki suoraan ja väistö uralle (sama suunta säilyi). Heti uralla suoralla hevosella laukannosto. Päätyyn kulma, voltti lyhyen sivun keskelle ja toinen kulma. Pitkällä sivulla raviin. Seuraavalle lyhyelle sivulle taas ravivoltti ja homma alkoi alusta mutta aloituspääty vaihtui joka kerta. Luulin tajunneeni ohjeesta vain 80 % mutta osasinkin suorittaa ihan sujuvasti. Sen lisäksi myös aika tasaisesti ja laadukkaasti. Toki Saku olisi voinut suorilla olla pyöreämpi. Mutta väisti oikein näppärästi, nosti laukat hyvin ja teki asialliset kulmat. Jopa alkutunnista karttelua aiheuttanut ison oven viereinen naulakkokulma rupesi sujumaan ilman ylimääräisyyksiä.

Toinenkin suunta meni hyvin. Saku rupesi olemaan kahden ohjan tuntumalla. Tuntui vähän hassulta kun väistössä oikealle tuntuikin kaatuvan nyt oikealle. Sitäkin piti vähän vahtia. Jalat ympäri eikä ulkojalkaa saa unohtaa. Vasen laukka ei ollut yhtä kepeä kuin oikea mutta sangen asiallinen tämäkin. Ensimmäinen nosto oli siinä rajoilla että ehdinkö pyytää itse laukkaa vai ennakoiko. Vasemmassa kierroksessa vaikeinta oli mennä katsomon edestä uraa pitkin. Saku rupesi taas poikittamaan ja viettämään keskelle. Kertaalleen piti kysyä opelta apua että mitä tässä kannattaa tehdä. Voltti vasempaan oli vinkki.

Tänään tehtävien joukossa oli kivasti pieniä käyntipätkiä että ehdin lämmitellä sormiani. Lopputunnista rupesivat sitten pysymään lämpiminä. Mutta aika paljon skarppasin tuntuman ja elävien käsien kanssa. Ja yritin miettiä kädet lähelle toisiaan. Loppuverkassa tuntui siltä että nyt on hevonen langan päässä ja yhdeys auki. Mainiota!

Open loppukommentti oli oikein mairitteleva "papukaijamerkki"! Kehui tasaista suorittamista. Tänään pääsin positiiviseen kierteeseen ja olin taas oikein hyvällä tuulella läpi tunnin. Se näemmä tuotti tulosta. Loppukäynnit talutettiin ettemme jäädy. Kuulemma tunnin intensiteettiä piti vähän laskea etteivät hepat ole ihan hikimärkiä ulos pakkaseen.

Ongelmia:
sormet meinasivat jäätyä
en saanut vyötä kiristettyä ennen laukkoja, joten keikkui vähän puolelta toiselle
kartteli alkutunnista ison oven kulmaa
lopputunnista kartteli katsomon pitkän sivun uraa
olisi voinut olla vielä tasaisemmin pyöreänä

Parannusta:
keskityin tasaiseen tuntumaan ja pitämään kädet lähellä toisiaan, taisi onnistua ihan hyvin
aika tasaista suorittamista
raviväistöistä tuli aika kivoja
loppuverkassa oli yhteys hevoseen

maanantai 21. tammikuuta 2019

Testaamaan uusi esteope ensin Heponiityssä

Heponiittyyn järjestyi toiveesta naapurin Jessen pitämä estetunti. 3 hengen porukalla hyppäämään siis. Keli oli kaunis ja aurinkoinen mutta muuten olikin sangen jäätävää. Lähtiessä -22°C. Sain salaa haaveilemani Sepen. Oli kivan rauhallinen hoidettaessa. Turvaliiviä en jaksanut laittaa toppavaatteiden lisäksi ja arvelin että mennään pieniä.

Alkuun mentiin itsenäisesti kevyttä ravia. Sepe oli Sakua jännittyneempi mutta myös tasaisempi. Ei tuijotellut kulmia eikä esteiden kantaminen haitannut. Laukkaa mentiin ensin vain uraa ympäri kevyessä istunnassa. Open kommentti oli että hyvän näköinen istunta. Jalkkarit olivat vikoissa rei'issä ja siinä rajoilla että olivatko vähän pitkät. Tosin sitten jalat rupesivat tulemaan polvitukien päälle. Sepe pudotti laukasta pari kertaa raviin ja piti pistää seuraava pykälä päälle. Aika reipasta menoa. Ja sama toiseen suuntaan.

Ensimmäisenä tehtävänä tultiin molemmilla pitkillä sivuilla kahden puomin yli. Tasaista laukkaa hakien. Meille tuli joka kerta 6 askelta väliin. Ihan kellontarkasti ei suoritettu vaan välillä paikka oli vähän lähempänä ja välillä kauempana. Sitten tultiin muutama kierros 7 laukalla. Ensin pudotti raviin ja tuli vähän stiplua. Mutta saatiin myös 7. Ja toiseen suuntaan sama juttu. 7 onnistuneesti pari kertaa lopulta myös siihen suuntaan.

Hyppytehtävä aloitettiin keskilinjalla. Kaksi minipystyä (40 cm?) ja maapuomi. Toive oli 5 ja 4 laukkaa. Mutta kun kaksi muuta menivät 4 ja 3,5 niin olin aika skeptinen että me saataisiin 5. Mentiin 4 ja 3, ihan siististi. Open mielestä Sepille (sanoi Sepeä Sepiksi) hyvä näin. Kulmaan tehtiin vielä voltti.

Tultiin jokunen kerta näin suoraan. Sitten jatkettiinkin kolmas pysty kaarevalla linjalla. Meillä vähän vauhdista riippuen kaarelle 3 tai 4 askelta. Tultiinkohan tämäkin molempiin suuntiin. Lopuksi tultiin lassokuvio eli kaksi suoraan, kaareva, päädyn kautta toiselle, toisen reunan kaareva takaisin ja viimeisinä siis kaksi pystyä suoraan toiseen suuntaan.

Sepe suoritti suht tasaisesti mutta välillä lähti kiihtymään. Lopputuntia kohti kiihtyminen rupesi valtautumaan. Ennen ekaa monesti hidasti ja kun pyysin eteen niin seuraavassa hetkessä vauhtia olikin liikaa. Takaisinpäin viimeinen väli jäi joka kerta neljällä ahtaaksi. Esteet nousivat jossain välissä vähän mutta edelleen korkeus oli noin 50 cm. Turvaliivittömyys ei haitannut yhtään. Sanoisin pikemminkin kavalettitunniksi.

Opelta ei tullut mitään sellaisia ohjeita, mitä en olisi tiennyt jo valmiiksi. Ei saa jäädä vetämään. Mielestäni en jäänytkään. Ja kun yritin tulla rennommin ykköselle ja päästin ohjaa estettä kohti niin Sepe olikin hetkessä lähes nenällään ja kompastui esteeseen. Toiseksi viimeiselle kierrokselle sain sullottua kaarteeseen neljännen askeleen. Monesti kun sujuttiin se kolmella. Jälkiviisaana viimeinen kierros olisi ehkä kannattanut jättää välistä. Meni nimittäin vyörymiseksi ja loikki esteet vallattoman kaukaa. Eipä siinä itselläni ollut hirveästi sanomista.

Ihan hauska tunti. Opetuksellisesti en saanut tästä hirveästi irti mutta Sepe oli hauska tyyppi. Enkä ollut open kanssa mistään asiasta eri mieltä. Kyselin että tulisiko hyppäyttämään minua ja Assia. Lupasi tulla.

Ongelmia:
väsyessään Sepe rupesi roikomaan kaukaa
ei säätynyt kovin hyvin
ei ollut erityisen rento
oikeastaan kommenteissa ei tullut mitään sellaista, mitä en jo tiennyt

Parannusta:
oli hyvä ratkaisu ratsastaa alkutunti rukkasilla
puomeilla sain vähän säädettyä
empimättä kaikesta yli
en hätääntynyt vauhdista vaan oli ihan hauskaa

Miika videoi osan tunnistamme:

sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Aurinkoa, pakkasta, verkkamaasto ja estetunti

Sunnuntaille oli sovittu hyppypäivä Hempalla. Koska eilen ei meinannut irrota oikein mitään tunnistettavaa laukkaa niin päätin käydä alkuverkat maastossa. Se on auttanut laukkoihin. Vaikka keli uhkasi kylmää niin pidin suunnitelmasta kiinni. Tosin aikataulu venähti taas ja lähdettiin myöhässä. Lähtiessä -24°C.

Tunnin jälkeen peltokävelyltä.

Keli oli tyyni ja aurinkoinen. Menin tavalliseen tapaan Tiitonsaaren lenkin. Hyvät laukkapätkät ja kivan vähän liikennettä. Nyt Hemppa lähti ihanan mukisematta reissuun ja päästiin alkumatka käynnissä pitkin ohjin ilman jumeja ja kiemurteluja! Sitten vähän pyysin nokkaa alas mutta ravissa säilyi huonosti. Hemppa halusi hölkätä kaula oikealla ja tein parhaani estääkseni. Yritin aktiivisesti pitää tuntuman myös oikeassa ohjassa. Siihen piti oikeasti keskittyä jatkuvasti!

Osin aikataulunkin takia niin nyt mentiin jo melko alkumatkasta rauhallista laukkaa tietä pitkin. Tai siis minä päätin askellajin ja Hemppa sai päättää vauhdin. Jotain 20 km/h pintaan jos sitäkään. Ihan vähän kavahteli puskia mutta oli oikein fiksusti ja rauhallisesti. Loppumatka mentiin ravissa ja nyt ei käyty laukkaamassa autiotalon ohi.

Metsäpätkä mentiin käynnissä. Puista putoili aika paljon lunta päälle kun osuttiin oksiin. Vasemman käden sormilla oli välillä vähän viileä. Muu vaatetus oli riittävä. Poskia paleli vähän alkumatkasta. Kun metsäpätkän lopulla keräsin ohjat niin Hemppa ehdotti ravia. Annoin periksi. Sama juttu kun hetken päästä tiellä ehdotti laukkaa niin kelpuutin senkin. Odotin usvatusta mutta koska Hemppa ei halunnut kiihdytellä niin en minäkään kiihdytellyt. Olisi varmaan lähtenyt mieluusti mutta tänään näin. Ja laukkapätkän lopulla himmasi vauhdin ihan pieneksi muttei pudottanut raville ennen kuin minä pyysin mutkassa. Eikä kiihdytellyt toisellekaan pätkälle. Nyt tosin pääsin itse nostamaan laukan. GPS sanoi huipuiksi reilu 24 km/h. Olisin kuvitellut lähemmäs 30. Ihan loppumatkasta vasta rupesin laukassakin pyytämään nokkaa alas. Vähän pärski ja aavistuksen laski. Oli yhä aika kenossa ja oikealle tyhjä.

Loppumatkasta tiellä tuli useampi auto vastaan, joten käyntiä tuli enemmän kuin suunnittelin. Talon pihan reunaan parkatut autot aiheuttivat vähän sivuliirausta. Siinä yksi varovainen ohittaja meni meistä juuri ohi. Onneksi riittävällä hajuraolla. Koiria ei tänään näkynyt. Loppumatkasta otettiin vielä yksi laukkapätkä. Ravissa oli parempi mutta vähän pitkä ja edestä raskas.

Kentällä oltiin 7 minuuttia myöhässä (42 min meni lenkkiin) ja toinen ratsukko oli jo luovuttanut sormien jäätyessä.

Käveltiin hetki ja sitten tehtiin kevyessä ravissa temponmuutoksia. Tänäänkään ei ollut kannuksia vaan Kuomat. Välillä piti kopistella jaloilla aika kovasti että lähti eteen. Tynkäraipasta ei sanonut mitään enkä kovin uskaltanut sitä käyttää. Ravissa oli aavistuksen pitkä mutta säätyi hyvin. Sitten sama laukassa. Olin positiivisesti yllättynyt siitä, että laukka rullasi jo tunnistettavasti ja Hempan sai ratsastettua enemmän nokka alas kuin ylös. Martingaalia ei ollut kun en ehtinyt/jaksanut laittaa. Molemmissa laukoissa siis temponmuutoksia ja molemmat olivat suht pyöreitä. Silti vasen tuntui takaa jotenkin epätavalliselta. Ope sanoi että ihan Hempan tavallinen laukka. Mitäköhän olisi sanonut siitä eilisestä? Tänään oli kuitenkin noin 30 kertaa parempi.

Sitten loikittiin kavalettia ympyrällä. Säätele laukkaa ettei hevonen jähmety. Ja ihan näppärästi päästiin joka kerta yli. Sitten suora linja kavaletilta toiselle. Hempan omalla vauhdilla tuli ahdas 6. Aika roimasti sai pyytää eteen että venyttiin viiteen mutta onnistui. Ja sama toiseen suuntaan. Samat askelmäärät siinäkin. Kertaalleen taisi laukka vaihtua vasemmasta oikeaan tahattomasti. Suunta vaihdettiin ohimennen lävistäjän pystyllä ja siihen tuli tuijotteluloikka. Korkealta yli.

Seuraavaksi tultiin kahdella pikkupystyllä laukanvaihtoja. Tai yritettiin tulla. Laukka oli alle ihan hyvää ja ajattelin mennä. Ei tullut ihan hirveänä yllätyksenä että Hemppa kielsi ekalle. Sama este, jonka oli loikannut jättiloikalla toiseen suuntaan. Huomasin kyllä kahta askelta ennen ettei ole menossa. Tein kaikkeni mutta Hemppa pysähtyi silti. Kysyin että mitä olisi pitänyt tehdä. Kuulemma 3 askelta ennen näki että kieltää. Olisi pitänyt kumauttaa pohkeista eteen. Näitäkin pitäisi vain harjoitella lisää eikä aina vain käydä näyttämässä kaikkia esteitä. Silti Hempalta vähän noloa kieltää ihan tavalliselle pikkupystylle, korkeutta ehkä 50 cm.

Toisella yrityksellä päästiin yli. Eikä tainnut edes tulla kovin kummallista loikkaa. Omistaja sanoi ennen tehtävää että vasemmat laukathan vaihtaa. En täsmentänyt että vasen vaihtuu sileällä ja oikea hypyissä. Tehtävällä vaihtoi vasemmasta oikeaan paremmin muttei sitäkään lähes joka kerta. Toiseen suuntaan vaihtui pari kertaa tuurilla. Epäilin syyksi liian pieniä esteitä ja sain niitä ehkä 15 cm ylös. Yhä pienehköjä. Vasemmasta oikeaan Hemppa loikkasi kerran kauempaa kuin arvasin. Nykyään istun näissä jo suht asiallisesti silti kyydissä. Toiseen suuntaan säädettiin reittiä enemmän radan poikki. Tuurivaihto ja sitten huili.

Sitten tultiin pari kertaa pikkurata. Kavaletti ja kaareva linja pystylle, kavalettien suora linja ja toiselta kavaletilta pystylle kaarre. Edettiin hitaasti ja kaikki laukat jäivät vaihtumatta. Toinen kierros putkeen. Välissä vähän herättelin. Mutta vaihtoja ei siltikään tullut yhtään. Nyt päästiin kavalettien suora sentään viidellä. Pidä hevonen suorempana. Jos jätin taivuttamatta niin Hemppa jähmeytyi entisestään. Estekorkeus oli tänään jossain ehkä 70 cm tuntumassa.

Ope taisi ruveta säälimään Hemppaa kun olin kuulemma ollut selässä jo ties kuinka kauan. En katsonut kelloa, mutta hieman yli tunnin. Kysyi että tahdonko hypätä vielä jotain. Vastasin että ihan perus puomityöskentely olisi enemmän tarpeen. Ajattelin jotain alkuverkan tapaista rentoa laukkaa ympyröillä. Tehtäväksi tuli kuitenkin ravilävistäjät puomien yli. Ihan hyvä tämäkin. Hienosäätöohjeita olisi vaan voinut tulla enemmän.

Molempiin kierroksiin kulki ympyrällä kuulemma perä ulkona. Eilisestä oli toinen kierros siis kääntynyt. Ehkä oikea? Eikä edelleenkään saanut taivuttaa liikaa, vasemmallekaan. Yritin ratsastaa pohkeella ohjalle ja hetkittäin sainkin ratsun tasaisesti kahden ohjan tuntumalle. Lävistäjät teki suht tasaisesti, vähän vain lapa yritti pullahdella vasempaan. Ja tätä toistettiin kierrostolkulla. Kuskille rupesi tulemaan kuuma ja uuvahdus. Lopulta kuitenkin riitti.

Ohje oli että joka ratsastuksen alle voisi käydä vähintään pellolla verkkaamassa ettei välttämättä ihan maastoreissua tarvi. Sunnuntaina olisi saanut lähteä kisoihin mutta pakkasella itsekseen ei erityisemmin houkuta. Mielestäni ollaan sitä paitsi enemmän vielä treenin tarpeessa. Voi kun vaan joku pitäisi humman vetreänä viikonloppuun asti.

Peltonäkymä alaspäin.

Loppukäynnit käytiin pellon kautta. Annoin Hempan taas päättää reitin ja kiersi nyt vähän eri välistä mutta taas kauemman pellon kautta ja tien yli toiselle pellolle. Olisi halunnut mennä vielä tarhaankin mutta siihen en suostunut. Sen verran viileä rupesi olemaan. Aurinko laski ja täysikuu nousi. Aikamoisessa huurteessa oltiin molemmat kun loppumatkasta hyppäsin alas selästä ottamaan pari valokuvaa. -26°C kun lähdin kotiin.

Pakkasta ilmassa.

Pakkasta naamassa.
Pakkasta naamoissa. Edustuskuva, hah!

Ongelmia:
alkuun vasen laukka tuntui kummalta takaa
ei venynyt kovin hyvin
yksi kielto
kerran loikkasi kauempaa kuin arvasin
vaihdot

Parannusta:
oli kiltisti maastossa
laukkasi tuhannesti paremmin kuin eilen
pysyin sekä kiellossa että kauempaa lähteneessä hypyssä hyvin kyydissä

lauantai 19. tammikuuta 2019

Kaksi huonoa laukkaa

Lauantaille tarjottiin taas mahdollisuutta päästä Hempalla Tuiskun opetukseen. Tartuin tähän erittäin mieluusti. Ehdotin että joko kankeana suoriltaan tai verkkamaasto alle. Maastosta ei puhuttu enempää, joten se jäi sitten tekemättä. Hemppa pääsi kuitenkin aamusta käymään junnujen kanssa maastossa mutta valitettavasti se ei oikein auttanut kankeuteen.

Lähtiessä kotipihalla oli -15°C, tallilla -22°C. Toppahousut ja Kuomat. Kannatti. Ei kannuksia. Uudet paksummat talvihanskat. Oikea piti lämmön hyvin. Vasemman käden sormia taas palelsi kun Hemppa roikkui vasemmassa ohjassa.

Alkuun oli vähän käynnistysvaikeuksia ruveta toimimaan ratsailla. Verkkaa itsenäisesti. Käynnissä vähän taivutteluja ja sitten kevyeen raviin. Jäin pääty-ympyrälle melko pian. Hemppa makasi vasemmassa ohjassa vasen lapa pullottaen ja oli kankea. Kummatkin kierrokset ravissa olivat vaikeita. Toisessa perä oli sisällä, toisessa ulkona. Oikeassa kierroksessa oli ohje ettei kannata pyytää lapoja ulos kun tekee sitä jo valmiiksi. Näin minäkin sen ajattelin. Välillä tehtiin avoajatuksella, välillä taidettiin vähän väistää takaosaa ulos. Tehtiin joku pätkä myös sulkuajatuksella.

Tänään säälin sormiani ja halusin pitää lämmittelytauot ennen kuin tilanne meni pahaksi. Näitä taukoja taisi tulla 4.

Kun ravi pysyi hankalana niin otettiinkohan väliin käyntipätkä. Ainakin vaihdettiin suuntaa välillä eestaas. Lopulta parani sen verran että ajateltiin laukkoja. Vasen laukka oli kaameaa eikä parantunut millään. Kuvittelin että oikea olisi parempi ja ehdotin että vaihdetaan suuntaa. Vaan oikea oli yhtä kamala. Eikä auttanut kentän ympäri spurttailutkaan. Lopulta vain luovutettiin. Kuolaimen liikutus ja voltit eivät tuoneet apua. Vain ihan pientä loivennusta kamaluuteen. Nelitahtista, pää ylhäällä, jännittynyttä eikä oikein edennyt. Gramaanien kokeilu kävi molemmilla mielessä mutten ole varma mitä Hemppa siitä tuumaisi. Nyt siihen ei kuitenkaan riittänyt aika.

Lopulta meidät hoputettiin lopettamaan. Ravista tuli kuitenkin paljon kelvollisempi ja lopetettiin suht asialliseen. Vinkki oli että tällaisen hevosen (joka ei herkästi painu kuolaimen alle) voi aina ratsastaa vielä vähän pyöreämmäksi. Ratsailla meni lähemmäs puolitoista tuntia.

Haaveilin siitä että saisin jonkun vippaskonstin, jolla saan kankean Hempan taikaiskusta hyväksi. Sellaista ei kuitenkaan löytynyt eikä ehkä ollut kovin realistinen haavekaan. Ope totesi että ammattitaito loppuu kesken. Eikä itsellänikään ollut muuta ratkaisua kuin käydä maastossa alle. Hempalle taisi tulla kuuma pikemminkin vastustelusta kuin työnteosta.

Ongelmia:
alkuun oli aika vaikeaa
vasemman käden sormet viilenivät säännöllisesti
laukat olivat kamalia
vähän yritti keulia ja jumitella kun piti lyhentää
en saanut kaipaamaani taikakeinoa huonon Hempan hyväksi saamiseksi (ei ehkä realistista odottaa)

Parannusta:
Hemppa käyttäytyi ihan fiksusti
käynti ja ravi paranivat
tuli pikemminkin kuuma kuin paleli

torstai 17. tammikuuta 2019

Hidas mutta ryhdikäs

Torstaina oli lumimyräkkäpäivä ja iltaa kohti vielä kylmeni. -10°C ja tallireissun aikana tuli vielä lisää lunta. Onneksi on maneesi!

Annoin Assille taas porkkananpalan kuppiin ennen kuin menin karsinaan. En tiedä johtuiko siitä vai ruvetaanko olemaan tarpeeksi tuttuja, sillä maanantaina ekan kerran ja nyt toistamiseen Assi rapsutteli minua takaisin. Hoitaessa oli kiltisti satulavyön kiristystä lukuun ottamatta. Se harmitti Assia. Karvaa pölisi yhä aika lailla irti.

Jossain välissä osa ajasta taas katosi ja lopulta olin 13 minuuttia ennen tunnin alkua ratsailla. 20 minuuttia ennen olisi parempi. Opetus alkoi siis ravihölkän kohdalta ja Assi oli vielä sangen nahkea liikkumaan. Toki tekisin itse kovasti saman tyyppisiä juttuja mutta ehkä antaisin Assin olla vähän enemmän rauhassa. Laukka nostettiin työskentelykäyntivoltin kautta. Ravi tuntui siltä että siitä ei nouse kun ei ole pohkeen edessä. Voltilla oli hidas! Mutta laukka nousi. Kevyessä istunnassa useampi kierros molempiin suuntiin. Yritin kiihdytellä mutta päästiin niukasti kolmosvaihteelle kun kaivattiin nelosta tai vitosta. Lopuksi rupesi pudottelemaan raviin ja saatiin siksi vielä yksi sakkokierros.

Lepokäyntipätkän jälkeen jatkettiin harjoitusravissa. Pitkän sivun alkuun voltti, avoa pitkällä sivulla, suoristus noin puoleen väliin ja eteen. Aika nahkeasti lähti yhä eteen. Sitten vaihdettiin että pian avon jälkeen siirryttiin avossa käyntiin ja nostettiin laukka. Yllättäen laukat nousivat vaikka käynti oli löysää. Päätyyn ympyrä ja puolessa välissä takaisin raviin ja sama ravivolttiavohomma toiselle pitkälle sivulle. Tämä molempiin suuntiin. Välillä Assi meinasi nukahtaa ja sain moukaroida pohkeillani ihan kunnolla. Ope käski hommata paremmat kannukset ponikannusteni tilalle.

Nyt avoissa ja volteilla keskityttiin taas kuskin suoruuteen. Vasen kankkuni kuulemma valahtaa alas, joten piti kurkkia vasemman olkapääni yli häntää. Sekä vasenta olkapäätä piti ajatella alas. Kuinka kummallista, yleensä kun vasen tuppaa olemaan valmiiksi alempana. Tämän takia taisi oikea kierros olla istunnalleni luontaisesti helpompi. Molemmissa kierroksissa Assi tuntui valuvan vasemmalle, volteilla huomasi hyvin. Ja takkikulmaa vähän kartteli.

Lopulta puolikkaalta ympyrältä jäätiin laukkaan. Jossain välissä tehtiin loivia kiemuroita, myöhemmin lyhyitä lävistäjiä. Kuskin piti miettiä suoruutta ja välillä sai höllätä toisesta ohjasta ihan kunnolla. Jossain välissä tuli vähän kuskin yllättänyt kakka ja ope käski pysäyttää. Tottelin ja kerroin ongelmistamme. Eipä ole Assi tosiaan tainnut juuri sontiakaan tämän open edessä. Tästä päästiin yli kuin millä tahansa hevosella tänään. Mutta lopuksi rupesi taas pudottelemaan laukkoja pois. Ope kehui että hyvältä näyttää ja minä vastasin että voisi olla aktiivisempi.

Lopuksi oli ravissakin kivan ryhdikäs ja pyöritettiin parit kolmikaariset avoajatuksella. Ope kehui. Yhä oli hidas. Vasta kolmelle viimeiselle kierrokselle heräsi aktiiviseksi ja samalla keveni edestä. Sitten oli hyvä.

Kävelin noin kierroksen selästä. Sitten otin satulan pois ja laitoin loimen niskaan. Käveltiin reilu vartti. Tallissa humma oli noin 25 minuuttia solariumissa ja silti jäi lavoilta kosteaksi. Eikä rentoutunut solariumiin vaan oli pystypäin valmiustilassa.

Ongelmia:
alkuun hidas
ei herännyt kunnolla liikkeelle
välillä piti kumautella kunnon ponipohkeilla eikä silti tullut kunnon reaktiota

Parannusta:
nosti kaikki laukat pyynnöstä
viimeisten 3 kierroksen aikana keveni edestä
rapsutteli takaisin

keskiviikko 16. tammikuuta 2019

Paremmalla teholla eilisiä tehtäviä

Keskiviikon Riitan tunnilla oli nyt eri porukka kuin viime aikoina. Kuitenkin tuttuja tyyppejä nämäkin. 3 ratsukkoa ja minä jatkoin Sakulla. Kerrankin kuiva ratsu ennen tuntia. Tämä oli humman päivän ainoa tunti. Pakkasta oli n. -10°C ja osasin pukeutua riittävästi. Vähän yllätyin kun fleece + toppaliivi riittivät hyvin.

Tänään ei tehty edes ohjattuja käyntejä vaan mentiin alkuverkka melko itsenäisesti. Ohje oli aloittaa alitempoisessa ravissa. Heti alkuun varoitettiin että luvassa on samat tehtävät kuin eilenkin. Osasin sitten sitä ajatellen vaatia hummaa kuulolle. Ei saanut juosta alta eikä kaatua mihinkään. Tein alkuverkkaa lopulta enemmän omaan tapaani taivutellen. Alkuun taas väistöt. Sitten ope vinkkasi kokeilemaan saanko etuosaa käännettyä. Tänään hyvin poikkeuksellisesti otettiin alkuverkassa laukkaakin. Pieni herättely molempiin suuntiin. Ison oven kulman kanssa oli ongelmia jo tässä.

Sitten tultiin tehtävälle. Oikea kierros ravissa. Ensin vain kulmat. Sitten voltit mukaan. Tasaisemmin kuin eilen, nyt tuli noin 17 askelta. Lopulta tajusin että eri päätyjen erot tulevat siitä että tötteröpäädyssä menin reitin sisäreunasta. Vasempaan kierrokseen taisi tulla 15 - 16 askelta. Sangen tasaista. Tötteröpäädyssä päästiin joka kerta kulmiin ja voltilla rupesi rentoutumaan.

Saattoi kyllä olla jo vasemmassa kierroksessa ravissa kun Saku yritti venkuloida pois uralta. Ensimmäinen asia on että mennään minne kuski tahtoo. Sen jälkeen tulee rentous ja sitten asetus ja taivutus. Kuulin kyllä ja tarttui muistiinkin vaikka samalla olikin aika paljon tekemistä.

Ensin otettiin oikean kierroksen laukka. Sangen priimaa ja noin 17 askelta volteille (10 metrin voltin piirin pituus on n. 31,5 m, 15 metrin voltilla 47 m). Tultiin vuorotellen aina kierros kerrallaan. Vasemmassakin päästiin joka kerta tehtäväpäädyssä kulmiin. Vaikein kulma oli tänään ison oven viereinen naulakkokulma. Vasemmassa laukassa liirasi joka kerta viime hetkellä sisään. Silti vasemmassa laukassa kaikki neljä volttia 15 askeleella. Jes!

Loppuravissa oli ihan ok. Ryhdikäs muttei kuunnellut istuntaa ihan niin hyvin kuin olisin halunnut. Yhä vaan oikea kierros oli helpompi.

Tänään oli paljon eilistä parempaa menoa ja nyt tuli niitä kaipaamiani kehujakin. Oltiin samaa mieltä siitä että nyt tiesin alusta asti mitä on luvassa ja tein jo alkuverkan tulevia tehtäviä silmällä pitäen. Sitä vähän naureskelin mielessäni että täällä vaatimustaso on aika erilainen kun nyt tehtiin vaikeita tehtäviä eli laukassa kulmiin ja voltteja. Vastalaukkoja odotellessa.

Ongelmia:
yhtä sormea paleli hetken alkuverkan jälkeen
yhä oli vähän hankaluuksia kulmien kanssa
naulakkokulma vasemmassa laukassa oli joka kerta huono

Parannusta:
ei ollut pahasti vasemmassa ohjassa kiinni
askelmäärät täsmäsivät paljon eilistä paremmin
vasemman laukan volteilla tuli joka kerta 15 askelta
ravivolteilla rupesi rentoutumaan ja taipumaan

tiistai 15. tammikuuta 2019

Askelien laskemista ravivolteilla

Tiistaina jatkuivat treenit Heponiityssä. Viikonloppuna kävin siellä sekä lauantaina kuuntelemassa luentoa tavoitteellisesta harjoittelusta että sunnuntaina vakoilemassa estevalmennuksia. Nyt olin taas uudella sisulla liikenteessä.

Tänäänkin menin Sakulla. Ratsukoita oli samat 3 kuin viime tiistaina. Pakkasta noin -7°C. Kantapään kautta tuli taas muistutus että satulavyö kannattaa kiskoa kolmansiin reikiin ennen kuin yrittää selkään. Vähän vain kellahti kyljelle. Ennen laukkoja sitten vielä yksi reikä tiukemmalle.

Aloitettiin taas ympyrältä käynnissä mutta pian sen jälkeen sai sooloilla aika vapaasti. Kevyt ravi oli ohjeessa mutta kaikki ottivat myös käyntipätkiä väliin. Saku oli taas enemmän kiinni vasemmassa ohjassa. Yritin suoristaa ratsua. Aika monesti tuntui ettei kuunnellut pidätteitäni ja taisin jäädä himmailemaan vähän liikaa. Eniten tänään kuulemani ohje taisi olla että lisää ravia. Saku ei tasoittunut ihan pyöreäksi mutta oli suht rento. Päätin että lähden rentoudesta liikkeelle ja unohdan vaatimuksen nopeista jaloista. Käsiäni yritin skarpata pysymään lähekkäin. Jalkojen alhaalla pysyminen oli vaikeampaa. Lopulta oikein moukaroin vasenta pohjetta läpi. Auttoi. Sekä pienet temponmuutokset.

Tänään ruvettiin tekemään tehtäviä vähän eri vaatimustasolla. Poistuttiin keskiympyrältä ja ope teki ns. temppuradan toiseen päähän. Pitkän sivun sisäpuolelle puomi, jonka kohdalla tilanteen piti olla hallussa. Kulmiin tötteröt, joiden ulkopuolelta piti päästä. Lisäksi ulko- ja sisäpuolen tötteröillä merkattu 10 metrin volttikuvio.

Ensin tultiin pelkät kulmat. Saku tykkäsi liirailla vähän sisään. Katso itseäsi peilistä (minne olet menossa) ja jos humma oikoo niin pysy suorassa ja kerro sisäpohkeella että et ole tyytyväinen. Pitkällä sivulla sisäänkarkailuun ohje oli tehdä voltti eikä saa lopettaa kesken. Tämä meni sitten huomattavasti paremmin kuin viimeksi. Lopulta päästiin pelottavassa tötteröpäässä paremmin kulmiin kuin toisessa. Sisäkättä ei saanut laskea liian alas ja ratsu piti ohjata kulmaan pohkeilla eikä ohjilla.

Sitten lisättiin tötteröiden väliin ravivoltti. Piti laskea toisen etujalan askeleet voltilla. Toiseen, tötsättömään päähän tehtiin myös voltti. Sinne piti saada sama askelmäärä. Tötsättömällä puolella vaati kolme yritystä että osasin laskea ja kääntää samaan aikaan. Alkupuoliskot valuivat ensin liian suuriksi. Jälkimmäisessä suunnassa oli alkuun huojuntaa 12 ja 18 askeleen välillä tötteröpuolella mutta lopulta vakiintui aika hyvin 15 - 16 askeleeseen. Tahdikasta.

Tänään pidettiin tavallisuudesta poiketen useammat välikäynnit.

Ensin otettiin vasen laukka. Sama juttu että ensin vain kulmat, sitten voltti mukaan. Nyt ei laskettu askeleita. Ensimmäinen kulma oli muka paha ja Saku liirasi kahdesti vai kolmesti merkin sisäpuolelta. Kun peli oli jo menetetty piti jatkaa. Mutta lopulta kun yritin vain kertoa vasemmalla pohkeella että uralla tulee pysyä ja tuijotin tiiviisti peiliin niin ruvettiin pääsemään kulmaan asti. Lopulta volttikin. Toisessa päässä oli sitten vähän samanlaisia ongelmia. Pitkältä sivulta kun liirasi sisään ja ohje oli jatkaa ja tehdä voltti niin sain pienen protestipukin. "Älä luovuta" kuului myös usein. En tunnusta luovuttavani.

Oikea laukka oli superisti helpompi. Saku laukkasi paremmassa nipussa. Ei ihan suorana mutta melko pian siihen ei enää ehtinyt kiinnittää huomiota. Tötteröpääty meni sujuvasti ja tämä osuus vedettiin porukan tyylikkäimmin. Nyt sain vihdoin niitä kaipaamiani kehuja.

Meidät päästettiin ekoina loppuraviin. Nyt humma oli paljon paremmalla keskittymisellä liikkeellä. Yhä oikea kierros oli helpompi.

Ongelmia:
satulavyö oli turhan löysä kun yritin ensimmäistä kertaa selkään
kartteli kulmia ravissa
meni useampi kierros että osasin laskea raviaskelia ja kääntää volttia samaan aikaan
pari kertaa juoksi kulmatötterön väärältä puolelta
vasen laukka ei ollut kovin ihana
yksi pieni protestipukki kun joutui karttelusta huolimatta töihin
himmailin ravia liikaa
kuskin jalat nousivat yhä

Parannusta:
raviaskelten määrä volteilla rupesi osumaan samaksi
oikea laukka oli oikein näppärä
sain vaihtelevasti sullottua Sakua kulmiin

maanantai 14. tammikuuta 2019

Vasemmalle valumista ja oman istunnan miettimistä

Maanantaina menin taas itsenäisesti Assilla. Valmentajajahkailuni eteni valitettavan hitaasti. Hitaasti eteni myös tallille lähtöni, sillä ensin meni pitkään töissä enkä jaksanutkaan jatkaa kämpiltä heti eteenpäin. Autokin oli hautautunut taas lumeen. Pakkasta -10°C tietämillä. Tänään lahjoin Assin porkkananpalalla heti tullessa. Ehkä siksi oli ihan hyväntuulinen.

Kello oli lähemmäs puoli yhdeksän kun pääsin ratsaille. Tänään Assi malttoi vihdoin seistä aloillaan kun pääsin selkään. Maneesissa oli mennessä 2 muuta ratsukkoa mutta molemmat lopettivat ennen kuin päästiin kunnolla alkuunkaan. Eipähän ollut ruuhkaa kun oltiin suurin osa ajasta keskenämme.

Kävelin taas alkukäynnit rauhassa. Ravissa Assi oli sangen hidas. Yritin olla mahdollisimman puristamatta. Hölkättiin lähinnä uraa pitkin. Laukassa sama homma. 25 minuutin verkkailun jälkeen ratsu oli herännyt. Matkan varrella yritti hidastella tarpeilleen mutta sain naputeltua takaisin raviin.

Tänään ajattelin ensisijaisesti keskittyä omaan istuntaani. Jalat alas eikä saa kaivaa kantapäillä. Jätin kannukset pois kun en jaksanut laittaa niitä. Sekä päätin vahtia että kädet pysyvät lähellä toisiaan.

Vähän hetken mielijohteesta päätin kokeilla miten Assi toimii samoissa harjoituksissa, joita ollaan Sakun kanssa tehty. Samalla pääsin harjoittelemaan nopeita jalkoja. Käynnissä oli vähän hidas. Rikkoi mieluummin raville. Nopeista pyynnöistä meinasi jännittyä. Yritin muistaa olla vetämättä. Harjoitusravissa hiihtoratsastuksen alaselän mustelmat muistuttivat itsestään. Onnistui vähän vaihtelevasti. Yllättävän ryhdikästä. Ihanan paljon peilejä! Assi olisi voinut olla vielä pyöreämmällä niskalla ja yritin taivutella vielä paremmin. Sekä pitää kädet aloillaan ja ratsastaa pohkeella. Parani.

Laukatkin tein samoin kuin Hyvinkäällä eli ulkojalasta eteen ja nosto. Kivasti lähti nostot eteen. Ja heti ravissa väistöä ja töihin. Tein vain pari nostoa molempiin suuntiin ja hyvin vähän laukkaa.

Loppuverkassa päästin vähän pidemmälle kaulalle. Ei kiihdytellyt mutta suorilla pyöreä muoto katosi. Rupesin ajattelemaan suorat avossa. Kulki aika vaihdellen kolmella uralla.

Loppukäynnit jätin täysin Assin päätettäväksi. Annoin pitkät ohjat ja lakkasin vaikuttamasta. Välillä istuin kyydissä silmät kiinni. 8 minuuttia Assi pyöri noin 30 metrin soikiota keskellä maneesia. Kun pysähtyi niin tulin alas. Loppuun vielä "talutin" sen verran että sain kakat kerättyä. Assi seurasi irti kuin hai laivaa. Mutta oli paljon nätimmin aloillaan itse siivouksen ajan kuin yleensä pidettynä. Ei hyörinyt. Korkeintaan tuli iholle.

Nyt vein suoraan solariumiin kuivattelemaan. Silti kuivui aika hitaasti. Vaikka maneesissa otin satulan pois kun tulin alas selästä.

Ongelmia:
vähän yritti kakkahidastelua
ei muutenkaan ihan reippaimmillaan

Parannusta:
oli väljää ratsastaa
kivan ryhdikäs
aika hyväntuulinen

sunnuntai 13. tammikuuta 2019

Leikkitunnin jatkoksi lumileikkejä hiihtoratsastuksen ja pulkkailun parissa

Api jatkoi vielä hiihtoratsastushommiin, joten pysyin ratsailla vielä kun muut tulivat alas selästä ja menivät talliin. Meille ope toi satulan ja valjaat pihalle ja varustettiin ratsu siinä kuntoon.

Tähän siis lopetettiin edellinen tunti. Api.
©Arla

Minä sitten luontevasti otin ensimmäisen ratsastusvuoron Apilla. Näissäkään vetoliinoissa ei ollut kapuloita. Hiihtäjä minisuksilla kentällä perään. Ensin hetki siinä ja sitten metsälenkki. Tosin sukset irtoilivat niin tiuhaan ettei ollut kovin ripeä lenkki. Mieluusti olisin vähän päästellytkin.

Ensin treenattiin kentällä.
Blurraus teki hiihtäjästä niin hupaisan näköisen että oli pakko jättää!

Apilla meinasi vähän sakata kun kaveri laukkasi maastossa edeltä pois ja meiltä putosi hiihtäjä. Sitten jäätiin poluntukkeeksi vikoille tyypeille. Vetoliinat pyörivät välillä humman jaloissa mutta selvittiin kuitenkin lopulta kunnialla takaisin. Apikin malttoi mennä ravia ja käyntiä.

Valmistautumista Stigailuun.

Lopulta vaihdettiin kuski ja minä perään. Ensin Stigalla kierros. Kuulemma Stiga on hankala kun keulii helposti. Yritin pitää painopisteen edessä ja roikuin perässä vasen käsi suorana. Ei ollut hyvä.





Halusin vaihtaa pulkkaan. Meno oli samanlaista kuin eilen suksilla. Jatkuvasti muksis. En osannut suoristaa jos yhtään lähti kanttaamaan. Lunta oli sen verran enemmän kuin Tallinmäen kentällä. Taisin monesti kaatua jo liikkeellelähtönykäisystä.

Sitten vaihdettiin humma eteen ja vetoponiksi taisi tulla Nala. Pieni ja innokas. Samalla vaihtui vetokuski. Ehkä Nala oli Apia tasaisempi tai sitten rupesin pääsemään hommasta jyvälle mutta rupesin pysymään paremmin mukana. Ravissa jo melko ongelmitta, laukan kanssa oli vielä haasteita. Lopulta onnistui kokonainen kierros perässä laukassakin.






Olisin halunnut käydä metsälenkin mutta siellä sattui haaveri eikä siksi päästy sinne. Jatkettiin siis kentällä. Halusin sitten kokeilla vielä minisuksillakin ja värkkäsin sellaiset jalkoihini.

Nyt vetoratsuksi tuli Barbie. Käynnissä oli huteraa ja kymmenen metrin jälkeen huusinkin jo raville. Ja ehkä kierroksen jälkeen laukkaa. Ensin suorat ja sitten huusin että kaarteetkin laukassa. Vähän piti väistellä muita. Olin ehkä kolme kierrosta perässä ja pysyin pystyssä vaikka aika huteraa olikin! Ensin huusin käyntiin, sitten itseni käynnissä vaihtopisteelle. Hetken päästä korjasin että sittenkin ravissa. Perille asti pystyssä! Ja kamala puuskutus. Vähän eilistä peltoa vähempi lumimäärä tai yön aikana tullut taito pitivät suksilla.

Sitten rupesi riittämään muillekin ja purettiin hepat porukalla pois. Hyvinkäälle ajaessa hämärsi jo kovasti.

Ongelmia:
pulkkailu ei sujunut kovin jouhevasti
tuli mustelmia
suksilla oli raskasta!
en päässyt metsälenkkiä pulkalla

Parannusta:
en kaatunut minisuksilla
pulkalla rupesi menemään pidempiä pätkiä kaatumatta

Videokooste pihalta:


Kuvista ja videoista kiitos opelle sekä mukana olleille!

Troijan leikkitunnilla Gobbackassa

Sunnuntaina oli Troijan Hevosen leikkitunti Gobbackassa. Koska satuin olemaan viikonlopun maisemissa niin tietysti lähdin mukaan. Keli oli Espoossa muutaman asteen pakkasella ja oli pilvistä. Itselleni toinen kerta tällä tallilla.

Innokkaita ratsastajia oli paikalla 9. Heppajako meni osin toivomalla. Minä sanoin että joku sellainen, jolla voi mennä ilman satulaa. Näin minulle päädettiin antamaan pyöreä Api. Nettisivujen mukaan 156 cm korkea Welsh part bred. Kimo. Tunnin jälkeen kuulin että lähempänä 20 v. Kuulemma turvaratsu, joka annetaan polttariratsastuksiin.

Tallissa oli ihanan kiltisti. Varustaminen sujui nopeasti: etusuojat ja suitset. Maneesissa loikkasin reunalta kyytiin astumalla. Hummaa ei haitannut. Alkukäyntien aikana yhdeksän ratsukkoa tuntui vähän ahtaalta mutta oikein hyvin mahduttiin lopulta. Hetki saatiin verkata itsenäisesti ravissa. Sitä ennen olin jo vaatinut aktiivista käyntiä. Ravissa oli suht tasainen ja kulki pääosin pyöreällä kaulalla. Kevensin hetken mutta harjoitusravissa oli vakaampi olo. Hummalla toki tasainen selkä sekä askeleet.

Laukkoja ei otettu alle vaan aloitettiin ensimmäisellä leikillä: talli palaa. 8 tötteröä reunoilla ja 9 ratsukkoa. Yksi jäi keskelle ja huudosta "talli palaa" piti vaihtaa omalta tötteröltä toiselle. Viereiselle ei saanut mennä. Ja se joka jäi ilman tötteröä jäi seuraavaksi keskelle huutajaksi. Eli heti aloitettiin laukkasinkoilulla ympäriinsä. Yllättävän hallittua. Poni heräsi ja kuumui sopivasti. Olisi silti voinut mennä paljon lujempaakin. Mutta taktikointi auttoi tässä vauhtia enemmän eikä jääty kertaakaan ilman tötteröä. Riitti kun katsoi minne muut olivat menossa.

Välissä aina käveltiin hetki pitkin ohjin kun seuraavaa leikkiä laitettiin valmiiksi. En muista tuliko ensin viesti vai maa-meri-laiva. Aiemmin olen ollut sitä nimellä maa-meri-ilma. Tötteröitä oli reunoilla vain 4. Ei siis pitänyt jäädä tötteröiden väliselle linjalle vaan linjat erottivat alueet toisistaan. Ensin muutamat treenikierrokset. Tässäkään ei nopeudessa pärjätty. Lopulta jäätiin taas neljänneksi vikoiksi kun Api lähtikin nykimään päätä alas eikä laukannut eteen.

Tultiin myös viesti ponit vastaan hevoset. Meiltä yksi ratsukko meni kahdesti. En ollut vapaaehtoinen. Tötteröpujottelu, puomin yli ja pakollinen portti, toiseen suuntaan täysiä. Ensin voitti hevoset (meidän joukkue), sitten ponit. Ei oltu Apin kanssa erityisen nopeita mutta eipä toisaalta pahemmin sakattu ja jumitettu missään. Mennessä laukkapätkällä hepo yritti vähän vetää päätä alas ja pukitella. Sain pidettyä aisoissa. Eikä todellakaan mitään isoja liikkeitä. Muita ei pahemmin ehtinyt katsella.

Viimeinen leikki oli tuolileikki. Siinäkin auttoi vähän taktikointi. Eli ei kannata nuohota ihan kaverin hännässä. Oikea kierros ja nyt yritin ratsastaa kaunista ravia. Tuolille siirtymissä en ollut kovin nopea mutta koska yleensä omalle tuolilleni ei ollut pahaa ruuhkaa niin tässäkin selvittiin neljänneksi vikoiksi. Selkään piti kavuta reunalta, koska pikkujakkaralta en saanut ponnistettua.

Tosin jo pari ratsukkoa aikaisemmin rupesin pohtimaan että olisi kivempaa ratsastaa toisessa päässä vapaasti kuin leikkiä. Mutten kuitenkaan lähtenyt mokailemaan tahallani. Lopulta ehdin mennä vain noin ympyrällisen laukkaa molempiin suuntiin ennen kuin tuli loppukäynnit. Mieluusti olisin säätänyt vielä vähän enemmänkin.

Kaikki pysyivät kyydissä, kivaa oli!


Posekuva pihalla tunnin jälkeen.
©Arla


Api jatkoi vielä hiihtoratsastushommiin, siitä oma postauksensa.

Videokooste tuntikavereiden kameraviritelmän ja Arlan kuvausten pätkistä:

lauantai 12. tammikuuta 2019

Minisukset, aurinkoa ja muksahtelua

Lauantaina oli ns. hepaton. Aamupäivä alkoi hiihtohommilla ponin perässä. Hyyppärän poolopellolla oli runsaasti lunta ja sopivasti lääniä. Limbon omistajalta löytyi myös lainasukset mallia mini. Pakkasta oli muutama aste ja pellolla vähän tuuli.

Ensimmäinen homma oli viritellä sukset jalkaan. Takaremmi auki, nilkan takaa ristiin ja edestä kiinni. Eturemmi vain varpaiden yli. Edellisestä kerrasta oli liian kauan kun olin jo unohtanut. Vetoremminä oli pidemmät ohjat, joten olin huomattavasti lähempänä hepan pyllyä kuin normivehkeillä. Tässä ei kuitenkaan aiheuttanut mitään ongelmia. Eikä lennellyt mitään paakkuja naamallekaan. Joku kiinnipitoputki ohjissa olisi helpottanut elämää. Nyt piti käyttää käsivoimia siihenkin.

Näkymä eteen.
©minä

Aloitettiin käynnissä eikä kovin pitkälle päästy kun hiihtäjä muksahti. Tasaisin väliajoin huusin "SEEIS!" ja kokoilin itseäni. Ihanan pehmeä hanki pyllähdellä. Tavallisin syy kaatumiseen oli suksen kärjen haukkaaminen liian syvältä pinnan alta. Ravissa vähän helpottui mutta silti muksahtelu jatkui. Ja oli rankkaa! Keskivartalon lihakset olivat käytössä. Sitten piti ruveta vähän vetämään henkeä välissä. Päästiin kuitenkin laukkaankin. Ja joko meno tasoittui tai rupesin saamaan juonesta kiinni sillä viimeinen laukkapätkä isolla ympyrällä oli oikeasti jo ihan asiallisen mittainen.

Näkymä alas. Lunta Hyvinkäällä tänään 29 cm.
©minä

Ja kun minut hilattiin takaisin aidan kulmalle purkamaan sukset pois niin siinä oli ensimmäinen kerta kun pysähdyin pystyssä pysyen. Tosin kellahdin sitten paikaltani kumoon kun olin saanut veto-ohjat irti hummasta.

Taidekuva suksien poiston jälkeen. Oikeasti siis keskipäivä ja kirkasta!
©minä

Limbo innostui hommasta hyvällä tavalla. Uskoisin että kaikilla oli oikein kivaa! Kelikin oli oikein huippu aurinkoinen!

Pose ratsailta. Hiihtäjä on niistämässä.
©Paula

Sykemittarin speksit sanoivat että noin 40 minuuttia suksilla, tasan 1 km, hiihtäjän keskisyke 146, maksimisyke 172 ja huippunopeus 17,8 km/h. Kyllä tämä ihan urheilusta meni.

torstai 10. tammikuuta 2019

Kädet alas ja ulkotuki tilanteen mukaan

Torstaina jatkettiin Assin kanssa hommia. Mennessä oli -9°C, lähtiessä -6°C. Tallissa oli tänään paljon lupsakampi tamma. Tosin nyt yritin itse olla vielä erityisen rauhallinen ja rapsuttelin hyväksi. Tavalliseen tapaan ei tykännyt satulavyön kiristyksestä.

Ehdin tehdä pitkät alkukäynnit ja hölkätä ravissa ihan tovin ennen open tuloa. Käynnissä mietin jalkojani alas eilisen vinkkauksen perusteella. Painavat reidet oli yhä paras ajatus siihen. Ravissa Assi ei lähtenyt käynnistymään. Jatkettiin siis raviverkkaa vielä hetki ohjauksessa ennen kuin otettiin laukat. Eikä vieläkään lähtenyt imemään itse eteen. Ravissa suositeltiin kaarevia teitä, laukassa piti ajatella peltolaukkaa. Jäätiin aika kauas siitä. Kevään tavoitteeksi saada kuulemma vaihdot onnistumaan sileällä, mikäs siinä. Yksi ravipudotus tuli kulmassa (kaarteessa).

Tänään tuntimme oli tuntia aikaisemmin ja maneesi oli ruuhkainen. Meidän lisäksemme noin 5 ratsukkoa. Törmäilyyn ei päädytty mutta osasta en osannut yhtään päätellä miltä puolelta ovat menossa eikä mennyt aina liikennesääntöjen mukaan. Tehtävillä yritin huudella mitä ollaan tekemässä. Tosin oli vaikeaa kuunnella ohjeita, ratsastaa, väistellä muita ja vielä puhua samaan aikaan.

Tehtävät aloitettiin käynnissä. KN:n tapaan loiva kiemura ja kaarilla tehtiin ns. huonoa pohkeenväistöä. Eli humma mutkalle ja lapa edellä menosuuntaan. Puolierot olivat kuulemma roimat. Itselläni meni kaikki keskittyminen tekemiseen ja ratsastusväylien löytämiseen hevosviidakossa, joten välimuistini unohti jo, kumpi oli parempi suunta. Sitten samaa myös harjoitusravissa. Hieman hidas ja kun itsestäni tuntui että pieleen meni niin ope vaan kehui. Hyvä tapa johtaa kuskin ajatukset muualle. Uusi yrittäminen on huomattavasti hedelmällisempää kuin jäädä vatvomaan ja murehtimaan ettei edellinen onnistunut.

Tehtiin ravissa myös vähän ympyrähommia sekä jokunen kolmikaarinen. Alkutunnista ulkotuki höllättiin pois ja sai pullahdella. Pitkillä sivuilla reippaasti eteen. Tässä lähti ihan hyvin. Käyntipätkillä lössähti taas täysin. Mutta nyt tajusin viritellä niin ettei lähdetty syvän unen käynnistä nostamaan laukkaa. Vältyttiin siis jumeilta.

Laukat aloitettiin ympyröillä salmiakin ajatuksella. Kaarteissa piti höllätä ulkoa ihan kunnolla. Ja olla tarpeeksi nopea. Laukassa tehtiin myös loivia kiemuroita. Sekä suoraan uran sisäpuolella että voltteja. Maneesissa oli edelleen ahdasta eikä 100 % keskittymisestäni ollut käytössä ratsastukseen. Ulkokäsi hipomaan satulaa. Kiemuroilla ulko-ohja piti pitää kädessä, samoin volteilla. Nyt huomasin konkreettisesti miten ulkoapuni vuotivat. Kummasti ulkokäsi aina hölläsi salaa kun en keskittynyt. Ja sama vika molempiin suuntiin. Suoralla sentään sain pidettyä ohjat käsissä. Eikä sisältä saanut jäädä pitämään.

Laukkojen jälkeen otettiin hetken huili ja sitten tultiin kolmikaarista kevyessä ravissa. Yhä ajatusta avoista kaarille. Assi oli tasaisempi ja liikkui nyt itse. Aloitti kauhomisella mutta tasoittui. Kuskin keskittymisestä yhä valitettavan iso osa meni muun liikenteen seuraamiseen. Silti meinattiin ajautua oikeassa kierroksessa kaarella uralle vaikka oli vastaantulevaa liikennettä. Vähintään kuvion symmetrisyys ja valmistelut kärsivät.

Ope oli kuitenkin tyytyväinen. Assi taas hikinen. Kuskikin pysyi hyvällä mielellä. Aiemmalle opellemme analysoin tunnin jälkeen että tämä ope pitää minut ja Assin hyvällä tuulella siten, etten edes huomaa jos meillä menee huonosti.

Ope kiitti Assia sokerilla, Assi kiitti puraisemalla opea. Tämän takia en itse syötä sille mitään kädestä. En kyllä arvannut että oikeasti puree.

Luulin lähteväni tuntia tavallista aiemmin pois tallilta. Assin kuivatuksessa meni kuitenkin niin kauan että ylimääräinen tunteroinen meni lähes siinä.

Ongelmia:
ruuhkainen maneesi ja valitettavan vähän puhetta mistä mennään
hidas ratsu
monesti tuli käsky laittaa käsiä alemmas, lähes kiinni satulaan
humma puraisi opea tunnin jälkeen
kuivui poikkeuksellisen hitaasti

Parannusta:
kiltimpi Assi tallissa
tuijotteli vähemmän päädyn loimia kuin viimeksi
ei jumeja
tasoittui loppua kohti

keskiviikko 9. tammikuuta 2019

Ratsasta takaosaa

Keskiviikkonakin oli Riitan tunti tarjolla, nyt jo iltapäivästä. Tämä uhkasi peruuntua osallistujapuutteen takia mutta sain eilen tuntikaverin houkuteltua mukaan. Kahdelle jo pidettiin. Hinta-laatusuhde rupesi olemaan oikein kohdillaan! 38 euroa ahkeran kävijän alennuksella.

Keli oli muutaman asteen pakkasella. Saku oli tallissa rauhallisempi mutta maneesissa taas vähän virittyi. Tänäänkin alkutunti yritettiin ratsastaa nopeita jalkoja ja piti olla ajatusta piffistä. Pitäisi vissiin katsoa jotain opetusvideoita alle, sillä itselläni oli ihan liian rauhallinen ote hommaan. Ope taas etäohjasi heppoja säpäkämmiksi. Ehdotin että sama pitäisi tehdä kuskille ensin ilman hevosta.

Alkutunti mentiin aika samoin kuin viime aikoina. Väistätä, taivuta, toiseen suuntaan. Enemmän reaktioita, nopeammin, nopeammat jalat, kokeile. Ja kuskille taas sanomista että kädet lähellä toisiaan ja rauhassa (eli värkkäämättä). Vaikka ope puhui keskivartalon käytöstä ja takajalkojen ratsastamisesta niin silti se ei mennyt kunnolla jakeluun. Jos rupesin kovasti pinnistelemään ja vaatimaan niin hukkasin samalla rentouteni. Painopiste nousi ja jalat menivät käytössä kippuralle. Enkä tietenkään huomannut tätä itse. Saku painoi vasempaan ohjaan.

Tänään tehtiin myös avoja. Ensin käynnissä, sitten harjoitusravissa. Voltti alle ja tuijota peiliin pitkän sivun päässä. Lisää taivutusta, sekä piti käyttää ulkopohjetta. En päässyt ulkojalastani ihan jyvälle. Ravissa kaivattiin lisää tehoja (ei niinkään vauhtia). Ope sanoi ettei kaivelua vaan enemmän ponipohkeiden suuntaan. Käytin ponipohkeita ja Saku ampaisi kuin ammus. Siinä vaiheessa jaksoi vielä naurattaa. Hetken päästä kun humma rupesi tuijottelemaan maneesin muuta liikennettä ja jäi väärille kierroksille niin ei enää naurattanut. Avo ei oikein onnistunut mutta hiivatti vieköön kun ei päästy edes katsomon puolen pitkää sivua ravissa suoraan. Humma poikitti metritolkulla sisään. Ja kun yritin ohjata uralle niin oli poikittain nokka etuviistoon. Sekä kaatui kaikki kulmat lapa edellä sisään.

Yritin ajatella pumpulihattaroita ja mietin että mikä ratsastuksessani muuttui. Jalkojeni käyttö taisi lamaantua. Sain hetken skarpattua ja käytin välillä käynnissäkin. Volteilla Saku näytti hyvältä mutta tuntui yhä huonolta. Taipui sisäohjasta vetämällä ja loppuvolteista kaatui sisään. Välillä vähän paremminkin. Kuski yritti pitää itsensä kasassa ja tsempata väkisin. Olo oli hetkittäin epätoivoinen.

Laukat tehtiin taas nostoina keskiympyrällä. Taas aluksi parempia. Lisää laatua nostoihin ja ulkojalkaa hommiin, kaipasi ope. Kuski meinasi yhä olla vähän lukossa. Jälkimmäinen eli oikea kierros sujui taas paremmin. Muttei kummassakaan vyörynyt laukan jälkeen pahasti ravissa.

Loppuraveissa rupesin vähän saamaan rentouttani takaisin mutta oli aika veitsenterällä. Saku esitti tässä vielä yhden sivusäikkyloikan ulko-oven liikkeiden takia. Saatiin kuitenkin lopetettua ihan asialliseen. Ope sanoi että voisin ottaa tavoitteeksi että saan molemmat jalkani pysymään paremmin alhaalla kesään mennessä. Kuulostaa hyvältä tavoitteelta.

Ongelmia:
käytiin molemmat hetki Sakun kanssa stressikierroksilla ja raviavossa oli mustia hetkiä
välillä ei päästy ravissa lähellekään uraa ja kaatui kulmat lapa edellä sisään
en saanut tajuntaani miten ulkopohjetta olisi pitänyt käyttää
en huomannut että jalkani nousivat!
kädet karkailivat yhä liian kauas toisistaan
vatsalihaksia olisi pitänyt osata käyttää vielä tehokkaammin
säädin käsillä yhä liikaa enkä keskittynyt tarpeeksi takaosaan vaikka siitä kuinka puhuttiin
yksi säikkypoistumisloikka (12 metriä)
kuski meinasi mennä open uusista vaatimuksista puihin
en tullut onnelliseksi, ei tullut pilvihattaroita vaan aika lannistunut jälkiolo

Parannusta:
mahtui olemaan ilman ruuhkaa
sain satulavyön kiristettyä niin ettei satula pyörinyt
lähti kuin tykinkuula kun kopsautin pohkeet kiinni
välillä osasin nauraakin kun ei mennyt tyylikkäästi