torstai 30. tammikuuta 2020

Todella hyvä ravipäivä

Torstaina oli koulutuntipäivä Assilla. Keli oli niukasti pakkasella ja satoi räntää. Heikko ajokeli.

Tallilla sain ensimmäiseksi kuulla että Assi oli jättänyt osan yö- ja aamuheinistään syömättä. Sen jälkeen oli syönyt normaalisti. Humma päätyi siis erityistarkkailuun. Käytös normaalia. Kerran katsoi vatsaansa. Jaloissa ei ollut mitään poikkeavaa. Maneesissa ope kuunteli vatsaäänet ja talutin hetken alkuun. Eipä siinä kuin ratsaille ja tunnustelemaan selästä käsin.

Alkuverkat mentiin paineistamatta. Vainoharhani yritti vihjailla kaikenlaista mutta nyt voinee laittaa luulosairauden piikkiin. Ravasi ihan normaalisti ja vauhti reipastui pikkuhiljaa kierros kierrokselta. Ihan iloista menoa. Laukat olivat rauhalliset mutta rullasivat molempiin suuntiin. En muista rupesiko puuskuttamaan jo tässä. Ehkä vähän.

Työskentely aloitettiin rauhakseltaan käynnistä. Assi lisäsi rauhallisuutta vielä pari pykälää ja liikkui kuin maahan liimattuna. Voltti ja vähän väistöä ulos. Pitkällä sivulla avoa. Täyskaarrolla suunnan muutos. Kuski vähän unohteli mihin kirjaimeen täyskaarrot milloinkin loppuivat. Alkulietsonnan puuttuessa käynti pysyi tahmeana. Tehtävät Assi suoritti kuitenkin asiallisesti.

Ravi aloitettiin keventäen. Pääty-ympyrää, volttia ja voltilta täyskaarrolla vähän väistäen takaisin uralle. Kun otettiin hetkeksi seis ja kiristettiin vyö niin sen jälkeen Assi laittoi lähes leiskautteluvaihteen päälle eikä tarvinnut enää yhtään pyytää eteen! Koko raviosuus sujui oikein kauniisti, lennokkaasti ja näppärästi. Kuskin piti pari kertaa kurkkia vasemmalle mennessä voltilla sisätakajalkaa. Muuten istuin kuulemma kauniisti keskellä ja suorana.

Välissä vähän huilattiin. Sen jälkeen ruvettiin laukkomaan. Assi oli eri mieltä ja kun pyysin vasenta laukkaa niin jumahti. Odotettiin kakkaa, ei tullut. Uusi yritys ja uusi jumahdus. Tuli vielä kolmaskin. Sen jälkeen vaihtoehdot olivat laukkaan keinolla millä hyvänsä. Ei onneksi tarvinnut kovin kovasti käskeä.

Toisella pitkällä sivulla asetettiin ulos, toisella tehtiin KN:n tapaan loiva kiemura. En käynyt ihan keskilinjalla asti. Assi hengästyi nopeasti, joten ei tehty kovin monta kierrosta. Suoritti kuitenkin siististi.

Oikeaan suuntaan vain meinasi jumittaa nostossa. Olin ovelampi eikä jumia tullut. Suoritti hyvin ja rupesi puuskuttamaan, joten pari kierrosta riitti.

Sitten keventelin loppuun. Ei tullut enää kommentteja ja Assi rupesi taas aavistuksen katsomaan kirjaimia. Jännä juttu. Meni reippaasti. Ehkä pykälän tarpeettoman reippaasti eikä kuunnellut pidätteitä ihan niin hyvin kuin olisin halunnut. Mutta näytti varmaan nätiltä.

Tänään maneesissa oli loppukäyntiemme aikaan muitakin, joten piti vähän ohjailla. Assi osasi silti kertoa koska riitti ja pysähtyi. Tänään yllättävän nopeasti. Ope oli vielä paikalla. Sitten talutin vielä tovin.

Tallissa oli ihan oma itsensä. Söi, joi ja sonti. Minäkin kuuntelin uteliaisuuttani vatsaääniä ja molemmilta puolilta löytyi kurinaa. Assia ei kuuntelu haitannut.

Ongelmia:
humman poikkeava käytös aamulla
käynti oli todella hidasta
jumitukset vasemman laukan nostoissa
kuskin oikea jalka ei meinannut tänään pysyä jalustimessa

Parannusta:
ei juuri tuijotellut
istuin kuulemma kauniisti suorassa ja keskellä
Assi teki tänään hienot ravityöt

***

Tammikuun hevosmenot:

 Assi 100 e
 Hemppa
 286 e
 Heponiitty
 152 e
 Miku 50 e
 (kaikki) opet 505 e
 aluevalm. 103 e
 SRL jäsenmaksu 64 e
 aluelupa 30 e
 trailerivuokrat 75 e
 maneesimaksut 23 e
 aluevalm. kuivaleiri 20 e
 ratsastustunti (ABC) 25 e
 yht. 1433 e

Tammikuussakin taisi mennä lisäksi yli satanen bensoihin.

Estetunti

Keskiviikkona oli estetunti. Opettajaksi tuli kenttätaustainen esteope, jolla on pitkä kokemus ratsastuskouluista. Olin open apuna kasaamassa esteitä.

Alkuverkassa menin askellajit läpi itsenäisesti. Ei tehty mitään ihmeellisiä kuvioita, suoraa uraa ja ympyröitä.

Alkutunnin istuntavinkki oli hartiat rennoiksi (osasin korjata). Ope puhui siipien laskostamisesta selkään. Kuulemma lantioni liikkui hyvin laukan tahdissa ja osasin myödätä käsilläni liikettä. Nappasin turvaliivin päälle alkuverkkojen jälkeen.

Tällainen rata rakennettiin. Ristikoiden välit muistaakseni 13 m.


Aloitettiin hommat tulemalla suoraan reilusti uran sisäpuolella. Keskelle tehtiin voltti sisään lähes toiselle seinälle keskimmäisen puomikasan (este 2) yli. Loppulinja mentiin avossa. Tai yritettiin. Tätä molempiin suuntiin ensin ravissa, sitten laukassa. Laukassa tyhjällä sivulla piti pyytää kevyessä istunnassa vähän eteen. Työstää kulmissa sisäpohkeen ympäri.

Sitten sama homma mutta puomikasa nousi jossain välissä ristikoksi. Ensin oikea kierros. Jos kaikki meni hyvin niin sai jatkaa neljällä laukalla seuraavalle ristikolle (este 5).

Kuskille tuli ohjeita: käsi alas, rennot kädet. Lopputunti mentiin välit kolmella. Tultiinkohan jo tässä kaikki kolme ristikkoa myös peräkkäin? Molemmista suunnista jossain vaiheessa. Ristikoiden väliin laitettiin maapuomit ponnistusavuksi. Osasin istua näppärästi hypyissä mukana.

Sitten ns. jatkettiin tehtävää ja tultiin kuvan ykkönen. Pysty, jonka alla oli pari ruskeaa "laatikkoa". Korkeutta ehkä 60 cm. En ollut menossa yhtään ennen hevosta vaan ratsastin kuten maastoesteille.

Tultiin ykkönen, kakkosen ja kutosen sisäpuolelta ja voltti kakkosen yli. Ykkösen ulkopuolelta suunta vaihtui takaisin ja 3, 4 ja 5. Ehkä tultiin nämä kolme putkeen vasta tässä.

Seuraavaksi tultiin okseria. Pikkukämmi lähestymisessä heilautti kuskin epähuomiossa jaloilleen alas.

Sitten jatkettiin okseriltakin voltti ja kakkosen yli (toiseen suuntaan). Lopuksi jatkettiin okserilta kaarevalla linjalla seiska eli ykkönen toiseen suuntaan (esteet 6 ja 7).

Arvelisin pystyn ja okserin olleen korkeimmillaan ehkä 70 cm. Pysyin sangen rentona ja hyväntuulisena läpi tunnin. Eniten pääsin harjoittelemaan tasaista tuntumaa.

Ope oli kivan kannustava, rauhallinen ja määrätietoinen ja selvästi tiesi mistä puhuu. Ohjeita tuli juuri sopivasti ja hyvin oikea-aikaisesti. Päivän kiva kommentti oli että Suomessa on 10 000 yksityshevosen omistajaa, jotka ratsastavat huonommin kuin minä.

Ongelmia:
kuski heilahti jaloilleen alas
pohkeet olisivat voineet olla paremmin kiinni
kuskin selkä jomotti illalla (yöllä)

Parannusta:
oli opettavaista

tiistai 28. tammikuuta 2020

Molemmat pohkeet ratsun ympärille

Tiistaina olo oli tallille mennessä energinen. Keli oli loskainen. Tallissa meni hetki että huomasin suitsien puuttuvan. Puuttui myös satula sekä koko Saku. Pitkästä aikaa humma oli siis valmiiksi hommissa.

Aloitin maneesissa löysäämällä turpahihnaa. Satulavyötä sen sijaan kiristettiin. Tunnilla oli tänään 5 ratsukkoa.

Ohjat otettiin käteen rauhallisesti. Mutta unohdin jo aihetta tukevat open jutut. Alkutunnista tehtiin portaittaisia käyntiväistöjä lävistäjälinjoilla. Molemmat pohkeet lähelle hevosta. Vasemmassa kierroksessa tämä onnistui itselläni paremmin. Saku väisti ihan hyvin. Oikean pohkeen väistössä lapa pullahti herkemmin jos muistan oikein. Kertaalleen tuli sanomista että kuskin paino keskelle. Sen jälkeen osasin keskittyä myös siihen. Sakulle ei kaivattu lisää vauhtia. Aktiivisuudesta en ole ihan varma. Päädyissä yritin saada puolipidätteitä läpi ja himmailin ettei oltu kaverin hännässä.

Tänään puhuttiin myös reaktioista. Siinä oltaisiin voitu vielä parantaa. Jäin vähän varmistelemaan rauhalliseen menoon.

Taidettiin ravata jotain jo tässä välissä. Sitten annettiin käynnissä hevosen venyttää pidemmälle ja matalammalle kaulalle. Seuraava homma oli avot eikä erikseen käsketty lyhentää ohjia. Kuvittelin että tämä on taas joku uusi jippo ja saattaahan tämä onnistua pidemmälläkin ohjalla. Palaute oli pikemminkin että ohjien lyhentäminen olisi pitänyt tajuta itse.

Tehtiin avoja uraa pitkin käynnissä. Kummasti kaikki viisi ratsukkoa meinasivat sulloutua aina samalle sivulle. Saku vähän luikersi. Ulkotuella sain tasoittumaan. Voltilla piti kääntää lapoja ulkopohkeella. Tuntui hassulta ajatukselta kun alkutunnista Saku kaatui loppuvoltista taas itse sisään. Tällä sitä vielä tehostettiin. Volteilla niskaa pyöreämmäksi.

Ravissa mentiin suoraa uraa ja voltteja. Sekä käynnissä että ravissa vaihdettiin suuntaa pituushalkaisijalla, jossa tehtiin temponmuutoksia. Käynnissä ei pysytty ihan linjalla.

Melko alkutunnista pyörittiin myös kahdella pääty-ympyrällä ja otettiin muutamat laukannostot molempiin suuntiin. Saku nosti näppärästi ja palautui yllättävän kauniiseen tasapainoon ravissa. Juoksenteluhetket olivat lyhyitä, lähinnä kun ravissa vaihdettiin suunta vasemmaksi.

Lopputunnista tehtiin taas kolmikaariset keskimmäinen kaari laukassa. Ihan ok muttei ihan yhtä nättiä kuin viikko sitten. Kuski taas kovasti mietti kaarien kokoa. 60 metrin halliin voi kuulemma ajatella pääty- ja keskiympyröiden kokoiset kaaret. Tunsin itseni todella tyhmäksi kun en ole ajatellut tätä aiemmin näin! Muistisääntöni kun menevät lähinnä että 4,5 metriä tuosta kirjaimesta sivuun jne.

Loppuravissa Saku kulki asiallisesti vähän pidemmällä kaulalla. Mentiin vain oikeaan kierrokseen, joten ei kiirehtimistä.

Tänään kuulemma etukenotin vähemmän kuin viimeksi. Sen verran vähän ettei ope katsonut aiheelliseksi mainita asiasta. Harmi vaan että oma tunne selkään oli ihan samanlainen kuin viimeksi. En kuullut mitä ope kommentoi tähän.

Loppukommentit yleisesti olivat että pelkkä kaunis istunta ei riitä mihinkään jos ei osaa käyttää apuja oikein. Pitää olla tunne ja se on tärkeintä.

Ongelmia:
maneesissa oli hetkittäin ruuhkaisaa
pientä uran ja kulmien karttelua katsomon sivulla
pari kertaa piti pyytää pyöreämmäksi
pientä luikertelua käyntiavossa
oikeasta nilkastani puuttui joustoa
vasempaan kierrokseen tullessa kiihdytti pari kertaa ravissa
päivän aihe "reaktiot" meni itseltäni vähän haahuillessa ohi
tunne selkään omasta asennostani oli nyt suorempana sama kuin viimeksi etukenottaessa

Parannusta:
perussiistiä menoa
sain pidettyä pohkeet aika hyvin lähellä hevosta ja se auttoi moneen
kuski ei kuulemma etukenottanut kuin hieman välillä

maanantai 27. tammikuuta 2020

Ihan reipasta

Maanantaina menin taas itsenäisesti Assilla. Pihalla oli pari astetta pakkasta ja satoi jotain pientä.

Tänään taas rapsuttelin Assia hoitamisen ja varustamisen lomassa ja pysyi suht hyvällä tuulella.

Maneesi oli kasiin asti varattu. Tarkoitus oli mennä alkukävelemään juoksutuksen ajaksi mutta siellä olikin tullut jo aiemmin valmista. Tänään maneesissa oli meidän lisäksemme yhdestä kahteen hevosta.

Assi aloitti taas lievällä tuijottelulla. Puolierot olivat valtavat. Oikeassa kierroksessa oli rauhallinen, vasemmassa tuijotteli. Pitkin ohjin irti seinistä tätä ei niin huomannut. Tuntumalla käveli ihan reippaasti. Pohkeista ei silti tapahtunut juuri mitään. Yhdessä kohdassa vasemmassa kierroksessa pullahti aina uralta sisälle. Ravissa pahemmin. Käytin käynnissä ja vähän volttasin. Ei ollut kovin jännittynyt ja päästiin sivuliirauksesta aika hyvin eroon.

Ravissa tein ympyröitä ja hain asetusta sisään. Eteni ihan hyvin mutta välillä vähän tuijotteli. Laukat istuin kevyessä istunnassa. Tänään rupesi huohottamaan nopeasti ja käveltiin joka laukkapätkän jälkeen hengitys tasaiseksi. Eteni laukassakin ihan hyvin. Muutaman kerran yritti pudottaa raviin mutta sain estettyä.

Tein tänäänkin vähän suoristuksia avoajatuksella. Sekä ympyröillä rentoja käsiä, taivutusta, puolipidätteitä ja jalasta eteen. Laukkapätkiä tuli tänään yhteensä 4 eli alkulaukkojen jälkeen yksi kumpaankin suuntaan. Muuten työskenneltiin lähinnä ravissa.

Loppua kohti Assi rupesi taas keskittymään hommiin ja asetus pysyi kuskin toiveiden mukaan. Ihan lopuksi letkistyi kunnolla. Parit isomman ravin lävistäjät saattoivat auttaa. Tänään pysyi yllättävän hyvin kuulolla ja pidätteet menivät läpi vaikka virkistyi. Ei juossut alta. Lopuksi oli kivan energinen, rento ja ryhdikäs.

Meni sen verran iltahommiksi, joten lopetin kun oli hyvä. Olin kaikkineen hitusen päälle tunnin selässä. Sisältäen siis alku- ja loppukäynnit. Lopuksi talutin vielä hetken. Yritin asemoida Assin kulkemaan pää minun edelläni ja eteneminen oli vähän nahkeampaa kun ei saanutkaan nuohota turpa olkapäässäni.

Ongelmia:
harjatessa rupesi pölisemään alkava karvanlähtö
tuijotteli vasemmassa kierroksessa
ei reagoinut pohkeisiin kunnolla
alkuun oli vähän luikura
puuskutti laukoissa

Parannusta:
reagoi pidätteisiin sangen hyvin
ei ollut laiska
ei juossut alta

sunnuntai 26. tammikuuta 2020

Aluevalmennuksen kouluratsastuspäivä

Sunnuntaiaamu alkoi teorialla Hylkykarin maneesilla 8.30. Ehdin nukkua siis vähän vajaa 7 tuntia. Pakkasta oli n. -12°C.

Teoriassa puhuttiin kenttähevosen fysiikkatreenistä. Harmi vain että tämäkin oli vähän korkealentoista. Laukkavedoista ja punasolujen käyttäytymisestä. Treenit pitää räätälöidä hevoskohtaisiksi mutta jäi epäselväksi miten se tehdään. Itselleni jäi tästä mieleen että pitäisi opetella laukkaamaan enemmän ajatuksella ylämäkeen ja olisi mielenkiintoista mitata Hempankin sykkeitä. Osaisin siten ehkä paremmin arvioida treenien rankkuutta.

Välissä oli reilu pari tuntia aikaa, jolloin kävin hakemassa Hempan pelipaikalle. Lähdin vielä varttia aiottua aiemmin mutta silti aika ei riittänyt. Tallilla kaikki meni sujuvasti mutta silti oli sen verran peruuttelua, puunaamista ja pakkaamista että se perinteinen tunti hujahti. Ilman kärryä matkaan meni 27 minuuttia, Hempan kanssa 35.

Oltiin maneesissa kun treeniemme piti aikataulun mukaan alkaa. Hemppa säikkyi taas nosto-ovea vaikka eilen päästiin ongelmitta. Edellinen kuski oli vielä ympyrähommissa, joten ei taidettu myöhästyä mistään. Kuskin ja ratsun toppausten purkamisessa meni hetki.

Tänään oli luvassa siis kouluratsastusta. Ratsukoita tunnilla 2 ja treenille aikataulutettu kolme varttia.

Kävelin rauhassa alle ja ehdittiin vähän hölkätäkin. Hommat alkoivat vähän ohimennen. Laukkoja ei ehditty ottaa alle. Ravissa pääty-ympyrälle. Hemppa jolkotti vauhdilla, kuulemma vähän juoksi alta. Kun ruvettiin enemmän hommiin niin vauhti hiipui eikä enää reagoinut pohkeisiin niin hyvin kuin olisin halunnut. Ihan alkutunnista tuli yksi takapotku kun taas oli hankala kävellä oikeaan kierrokseen ohjat tuntumalla.

Tehtiin siirtymiä ravista käyntiin ja takaisin. Asentona lapaliirto. Vähän avomaista siis. Hemppa oli pitkä ja epätasainen. Alassiirtymät taisivat tasoittua paremmin. Pidä tuntuma. Lyhennä ohjia. Molempiin suuntiin, oikea ensin. Välillä taisi tulla omaan korvaani hassua kommenttia että pidä tuntuma myös vasemmassa ohjassa. Siinähän Hemppa yritti makoilla. Tänään osasin onneksi pitää Hempan vähän suorempana.

Saatettiin käydä välillä huilaamassa, sitten jatkettiin ravissa temponmuutoksilla. Ympyrällä isoa ravia (sai keventää). Avoimella sivulla voltti pikkuravissa ulos. Voltti vasemmalle, iso ympyrä oikealle. En muista että tätä oltaisiin tehty toiseen suuntaan. Enemmän eteen. Mutta anna hetki aikaa olla normaalissa ravissa ensin. Ei toiseen päähän maneesia kajahtavia ponipohkeita vaan kannuksilla ruopaisu. Voltilla riitti normaali ravi kun hidastaminen näemmä onnistui. Hemppa vähän tasoittui. Yritin pitää käden elävänä vaikka lyhensin ohjia. Ettei mentäisi vetokisaan. Sitten saatiin taas huilia hetki.

Odotellessa annoin pidempää ohjaa ja yritin herätellä pohkeesta eteen.

Seuraavaksi tulikin jo vasen laukka. Ensin pari kierrosta vähän levällään, hitaammin ja mutkitellen. Mutta yllättäen Hemppa tasoittui. Yritin vahtia etten jää roikkumaan vasemmassa ohjassa. Niska rentoutui ja ohje oli koota laukkaa parin askeleen ajaksi. Hemppa otti puolipidätteet hienosti vastaan ja tuli hyviä askelia. Ympyrällä pyörimisen jälkeen käytiin toisessa päässä ja tehtiin pitkille sivuille loivat kiemurat. Viitisen metriä uran sisälle. Vastalaukat pysyivät hyvin ja yritin asettaa kaarten suuntaan. Taisin tehdä vähän liian tiukat kuviot. Keskellä kaarretta olisi voinut ajatella muutaman askeleen suoraan.

Välissä taas huilattiin. Sitten oikea laukka. Sekin alkoi levällään enkä saanut sitä samoin rennoksi ja rullaavaksi kuin vasenta. Olisi tehnyt mieli kaasutella enemmän, sillä en ollut varma pysyikö kolmitahtisena. Siitä ei kuitenkaan tullut sanomista. Yritin käännellä lapoja sisään ja tehdä puolipidätteitä. Tehtiin parit loivat kiemurat tähänkin suuntaan muttei tullut kovin ihanaa.

Se olikin sitten jo siinä. Kaveria hiillostettiin vielä meidän jälkeemme. Me käveltiin hetki ja sitten loppuravailin. Tosin tästä ei tullut hölkkäravi vaan työravi kun halusin ratsun suoraksi kahden ohjan tuntumalle. Vasen kierros oli taas paljon helpompi. Oikeassa lapa pullahteli vaikka yritin mitä. Tein kulmia, käänsin etuosaa ja väistätin takaosaa. Ratsastin eteen ja tein pidätteitä. Lopulta Hemppa rupesi tasaantumaan. Siitä oli sitten hyvä päästää käyntiin ja kävellä hetki kun seuraava porukka aloitteli hommiaan.

Hikihän siellä tuli.


Nautiskeluilme ruoka suussa.


Sitten molempien vällytys paluumatkalle ja auringonpaisteessa kotitallille. Taidettiin olla kahden jälkeen takaisin. Kerrankin viikonloppu, jolloin ajokelit olivat normaaleja talvikelejä!

Kotiinlähdön hetki.

Tallilla nuupahdin kokonaan ja mm. vinkan siivoaminen jäätyneistä kasoista oli siksi hyvin hidasta. Lopulta pääsin vasta neljän aikoihin lähtemään kotia kohti. 8,5 tunnin tallireissu. Huh!

Tänään oli ehkä enemmän työlästä kuin palkitsevaa. Vasen laukka yllätti positiivisesti mutta muuten saan kotikoulutreeneistä enemmän irti. Onneksi tämä taisi olla ainoa aluevalmennusten koulutunti. Harjoittelen näissä mieluummin niitä esteitä kun niissä on enemmän (toistaiseksi ratkaisemattomia) ongelmia.

Ongelmia:
oltiin vähän myöhässä maneesilla
säikkyi nosto-ovea
Hemppa oli hidas pohkeelle
yksi takapotku
oikea laukka oli aika levällään
kuski nuupahti paluumatkalla tallille

Parannusta:
tarkeni hyvin ratsastaa ilman takkia
vasen laukka oli yllättävän hyvä
lopuksi rupesi tulemaan ravissa avuille itsenäisessä loppuverkassa
kaunis ajokeli

Maria ja Pauliina kuvasivat pätkiä treeneistämme:

lauantai 25. tammikuuta 2020

Kellontarkkaa työtä kuin metronomi

Lauantaille pakastui. Koko tallireissun mittarissa oli n. -15°C. Hemppakin sai siis loimen niskaan jo menomatkalle. Paluumatkalle toisenkin. Luvassa siis aluevalmennusviikonloppu Hylkykarissa. Ekana päivänä ohjelmassa oli puomeja ja kavaletteja.

Kerrankin ajokeli oli normaali talvikeli eikä mitään kammotusta. Matkaan meni n. 35 minuuttia. Olin kerrankin ajoissa. Vielä enemmän ajoissa kun selvisi että treenit olivat reilu puoli tuntia myöhässä. Silti tänäänkin oli samat ongelmat vessan kanssa ja ovi oli lukossa. Lopulta sinne pääsi vasta kun olisi kannattanut olla jo ratsailla verkkaamassa. Onneksi kuitenkin pääsi.

Ratsukoita tunnilla oli 4. Tänään meidät oli laitettu uusien tuttavuuksien porukkaan. Kahdella oli alle kuukausi sitten tulleet ratsut ja kolmannella noin kolmen kuukauden yhteistyö takana. Tehtiin hommia alkutunnista vähän pareittain. Lopputunnista me Hempan kanssa suoritettiin viimeisinä.

Alkuun Hemppa oli vähän pitkä, jännittynyt ja jähmeä. Ensimmäisenä verkkatehtävänä tultiin pohkeenväistöä uralta sisään puomin yli ja takaisin uralle kevyessä ravissa molempiin suuntiin. Ei tullut juuri kommentteja, lähinnä kehuja. Johda menosuuntaan. Sitten laukassa sama. Meni käsittämättömän helposti ja sujuvasti. Toki laukat olisivat voineet olla vielä parempia laadullisesti. Mutta meitä ei tässä pitkään kiusattu.

Olikohan seuraavaksi kun tultiin kavaleteilla apilatehtävää. Ensin vasen kierros, sitten oikea. Kertaalleen menin eksyksiin ja unohdin mistä puomista piti mennä yli. Vasempaan tuli puolikas kierros vielä sakkona. Oikeaan riitti yksi kierros. Vähän kevyempää istuntaa. Ope oli tyytyväinen ja Hemppa kuulemma meni minne tahdoin ja työskentelymme oli kellontarkkaa. Itse olisin kaivannut vielä rahtusen tasaisempaa menoa.

Saattoi olla tämän jälkeen kun tultiin kaareva kavalettijumppa kauemmasta päädystä. Muiden menoa seuratessa tajusin että kaarre on aika tiukka. Osasin kuitenkin kääntää. Toiseen suuntaan tuli sakkokierros, sekä lopuksi radalla. Ope kehui että Hemppa ripeytyy jaloistaan. Humma meni sen verran kisamoodiin että jäähdyttely-ympyrää laukatessa läheltä kävellyt ope aiheutti pukkipömelit. Mutta olipa aika kiva laukka!

Käytiin haistelemassa apilatehtävän sokeripalat ennen läpihyppyjä. Tarkoitus mennä keskeltä ristiin yli. Kahdesta eri suunnasta. Hemppa kauhistui sokeripaloja tutkimiskierroksella kummastakin suunnasta mutta rauhoittui ja vähän nuuhkaisi. Kuskia jännitti mokoma x-tehtävä viime viikonlopun x-ongelmien takia. Pitäisi kotona salatreenata x-puomeilla!

Ensimmäisellä lähestymisellä tuijotettiin molemmat. Eihän siitä silloin päästä yli. Toisella kerralla päästiin. Toisesta välistä päästiin ensimmäisellä yrityksellä mutta pienen tuijottelun kautta. Kuski kävi taas taivaalla. Perään tuli protestipukki mutten huomannut siinä tilanteessa. Sitten vielä onnistunut ylitys.

Tuli harjoiteltua taas pykälää kevyempää istuntaa. Tahtoisin päästä näistä eroon!
Tilanne näkyy ekalla videolla.

Toisesta laukasta ei onnistunut sen paremmin. Kiellettiinköhän jopa kahdesti. Sitten vaihdettiin lähestymissuunta helpommaksi ja päästiin yli. Sen jälkeen taisi onnistua hankalammastakin suunnasta eli tiukemmalla tiellä.

Maria videoi meidänkin hyppyjämme:


Lopuksi tultiin rata. Noin 60-senttisiä oksereita, kaarevat kavaletit ja pari läpihyppyä x-tehtävälle. Ekaa okseria lähestyessä esteen takana oli ratsukko, joka ehti onneksi pois alta. Oven vieressä oli seuraava vähän kaventamassa muutenkin kapeaa lähestymistämme. Eipä siinä, survaistiin silti. Ehkä ihan hyvä ettei ehtinyt liikaa kauhistella estettä. Yli meni! Seuraava oli hankalampi väli mutta siitäkin mentiin yli. Sitten vähän stiplattiin kaareville kavaleteille ja valuttiin liikaa ulos. Saattoi tulla raviaskelkin. Heti perään uudestaan ja sitten päästiin sujuvasti loppuun.

Viimeisen radan video tuli jälkitoimituksena enkä jaksanut editoida sitä enää mukaan tuohon aiempaan.


Taas oli sopivan jännää. Mutta käsittämättömän hyvin laukat rullasivat. Loppuverkassa tuntui että Hemppa tuli tänään paremmin avuille kuin eilen koulutunnilla!

Sitten ratsun ja kuskin paketointi ja ripeästi tallille. Koska treenit olivat myöhässä niin kello oli jo reilusti päälle kymmenen kun oltiin tallilla. Hempan purku, juotto ja syöttö. Tavaroiden ja vinkan pikapurku ja siivous. Kotiin pääsin vasta puolen yön alla.

Ongelmia:
muutama kielto
yhdellä loikalla kuski kävi taas taivaissa
Hemppa sai hepulit vierestä kävelevästä opesta ja pukitteli
olin vasta puolen yön alla kotona

Parannusta:
väisti hyvin
teki tehtävät pääosin oikein näppärästi
tuli paremmin läpi ja avuille kuin eilen koulutunnilla
laukkasi lopuksi lyhyenä, kevyenä, aktiivisena ja taipuisana

perjantai 24. tammikuuta 2020

Suorempi ja pomppuisampi

Perjantaina oli hieno keli. Pikkupakkanen ja paistoi aurinko. Harmi taas että töiden jälkeen tallireissulla oli pimeää. Pakkanenkin vähän kiristyi.

Hempan oikea kylki oli kaljuuntunut lisää. Karvaton läiskä kuten viime talvenakin. Laitoin lisää kiilloketta.

En ollut kovin hyvissä ajoin liikkeellä mutta onneksi opekin tuli vähän myöhässä. Kenttä oli ok-kunnossa. Vaikka pihalla vähän lipsui ihmiskengillä niin hokkikenkä piti kentällä hyvin.

Eilen Hempalla oli vapaa. Tänään kiinnosti sen suoruus. Poikkeuksellisesti menin alkuverkassa askellajit läpi ilman tuntumaa puolipitkällä ohjalla. Hemppa oli reipas ja yllättävän suora. Kaula ei ollut kuin hitusen oikealle. Valui molemmissa kierroksissa vasemmalle.

Huilikäyntien aikana kentän ohi meni kaksi hevosta. Luulin kauempaa polkupyöriksi. Hemppaa kiinnosti kovasti ja jähmettyi tuijottamaan. En jaksanut puuttua ja annoin katsoa. Kun pääsivät reilusti näköetäisyydelle kentän kohdalle niin vasta siinä Hemppaa rupesi jännittämään niin että sykkeen tunsi pohkeisiin. Ei silti ollut lähdössä pakoon.

Tuijottelu menossa.
©Anu


Open kanssa aloitettiin taas vähän erilailla. Tänään pysyttiin koko tunti päädyssä. Ensin tehtiin käynnissä etuosakäännöksiä kulmiin. Kuviona siis pikkuneliö. Ensimmäisen oikean pohkeen väistökiukun sain sammutettua mutta heti seuraavaan kulmaan tuli kuitenkin takapotku. Tänään oli selvästi protestipäivä, sillä takapotkuja taisi tulla ehkä 3. Lisäksi tuli muutama yllätyspukki, joiden syitä en keksinyt. Yksi jopa vasemmassa kierroksessa. Tänään olisi voinut olla huteraa ilman satulaa.

Pian kulmat jätettiin pois mutta jatkettiin ympyrällä ajatuksella että tehdään pari askelta etuosakäännöstä ja siitä raviin. Alkuun Hemppaa piti taas herätellä. Pian poisti ravin valikoimasta ja tarjosi laukkaa. Rentoutta menoon. Ulko-ohjan pidätteellä lapa haltuun. Oikean ohjan muistin tänään pitää itse tuntumalla. Oikea käsi halusi jatkuvasti laskea turhan alas. Sitten sisäpohkeella takaosan väistö ulos. Näitä hierottiin molempiin suuntiin ja paranihan se. Ravisiirtymissä nosti herkästi päätä (koska lavat pullahtivat ulos ja tasapaino meni). Kuskin piti muistaa pitää tuntuma siirtymien läpi eikä heittää ohjia pois. Alassiirtymistä tuli parhaimmillaan kauniita. Sekä muutaman hyvän hetken käveli kauniisti selän läpi. Häntäkin kuulemma suoristui.

Kun Hempan keskittyminen karkasi ja rupesi tuijottelemaan sivulle niin pää piti pyytää tasaisesti (vetämällä) takaisin suoraksi. Ei saa nytkyttää. Tunnustan että aloitin nytkyttämällä. Seuraavalla kerralla pyysin vetämällä ja meinasi voimat loppua kesken kun Hemppaa tuijotutti.

Tänään otettiin laukatkin. Ympyrällä. Ensin oikea. Vihdoin sai jo hipsiä raipalla ilman potkuja. Tosin tänään yksikään Hempan protesteista ei tainnut liittyä raippaan. Enkä raippaa kovin monesti käyttänytkään. Käännä etuosaa ulkopohkeella. Voi johtaa sisään. Ei saa jäädä pitämään ja kantamaan ohjalla. Laukka kunnolla eteen ja kolmitahtiseksi. Sisäpohkeella takaosan väistö ulos. Ponnistus laukkaan. Molempiin suuntiin piti ratsastaa eteen. Oli sen verran paljon miettimistä ja tekemistä etten ehtinyt tuijotella humman niskaa. Mieli olisi vähän tehnyt. Hah! Aika peruspykälöissä oltiin laukan kanssa.

Ope oli tyytyväinen menoomme. Lavat kuulemma taas entistä paremmin hallussa ja parempi suoruus. Pikkuhiljaa voisi päästä tekemään jotain juttujakin. Itse kuvittelen että humman takapuoli on pyöristynyt ja lapakuopat rupeavat haihtumaan entistä enemmän. Hoikkahan Hemppa on edelleen.

Loppuverkat sain tänään keventää itsekseni. Nyt muistin välillä tehdä niitä puolipidätteitä. Ja vahtia  lapoja. Lisäsin vähän vauhtia ja Hemppa tasoittui aavistuksen. Tuli kivoja suoria ja kepeitä pätkiä mutta ihan tasaiseksi humma ei tullut. Kummasti lapojen vahtiminen ja puolipidätteet silti auttoivat. Vatsalihaksiani en muistanut miettiä kuin pari ohikiitävää hetkeä.

Hemppa sai jäädä yöksi vanhaan karsinaansa talliin sisälle. Viime aikoina kun on asunut ulkokarsinassa. Hummalle ei tullut tästä treenistä yhtään hiki. Ei ollut kostea edes satulan alta.

Ongelmia:
tuijotteli ohittavia ratsukoita
alkutunnista sormia paleli
kuskilla oli hetkittäin taas kova kiire
pitkästä aikaa useampi takapotku
myös pari yllätyspukkia
kuski ei muistanut joka hetki pitää tuntumaa (siirtymät)
ei tasoittunut kunnolla tasaiseksi
laukka oli hankalinta
kuskin oikea käsi halusi kovasti painua alas

Parannusta:
siirtymät paranivat
kuski istui tänään aika suorassa eikä siitä tullut yhtään huutia
välillä kuski muisti tuntuman läpi siirtymien
käteni olivat tänään ehkä rennommat, en huomannut vetäväni
Hemppa ryhdistyi ja suoristui
ei ollut tänään kovin pahasti tyhjä oikealta
ei säikkyloikkinut
Hempalle ei tullut yhtään hiki

keskiviikko 22. tammikuuta 2020

Koulutunti oman open kanssa

Keskiviikkona oli ensimmäistä kertaa tälle vuodelle valoisaa kun lähdin töistä. Harmi vaan että sitä riemua ei riittänyt tallille asti. Kelinä -2°C.

Miku oli vielä pihalla ja tuli kiltisti matkaan. Sen verran pakkasta että jalat eivät olleet rapaiset. Mentiin siis suoraan karsinaan. Loimikin oli kuiva.

Tallilla oli kunnon hässäkkäpäivä. Käytävä täynnä heppoja ja eläinlääkärikin tulossa. Hirveästi porukkaa. Yritin siis suoriutua ripeästi pois jaloista vaikka ope aloittikin sanomalla että aloitetaan vähän myöhemmin.

Hoitaessa Miku oli irti ja oikein kiltisti. Pikemminkin vähän arka. Pää oli vaikea saada harjattua kun käänteli sitä kovasti poispäin. Löysin varusteet ja muut tarvikkeet. Lähtiessä puhdistin kaviot ristiin eli kaikki jalat samalta puolelta hevosta. Hyvin onnistui. Sekä talliin että tallista ulos piti jonottaa hetki. Maneesiin mentiin toisen hepan vanavedessä.

Hyppäsin kyytiin ja käveltiin pitkin ohjin ennen open saapumista. Ei ihmeitä.

Opetus aloitettiin hyvin rauhakseltaan käynnistä. Ope vaati vähän enemmän käyntiä ja Miku vastasi hyvin. Ei raahustettu. Ei ollut erityisen rento vaan kulki pää pystyssä. Mutta ei lähtenyt vyörymään vaan kuunteli pidätteet. Toki oli vähän sellainen olo että humma häärää vain omiaan ja teeskentelen ratsastavani. Käynnissä oli luikero.

Tehtiin muistaakseni isoja voltteja ja pitkille sivuille avoajatusta. Ulkokäsi alhaalla. Muista taivuttaa kulmiin ja suoristaa lyhyille sivuille. Muita ratsukoita hallissa oli nyt 2 ja välillä piti vähän arvailla mistä kukakin menee.

Ravissakin sai pyytää eteen. Päätyihin ympyrät isossa ravissa, pitkille sivuille jotain. Miten unohdinkin nyt näin äkkiä mitä tehtiin? Eikä jäänyt juoksentelu (ainakaan pahasti) päälle vaikka ympyröillä pyysikin enemmän eteen. Yhä taisi vähän luikertaa. Jossain välissä tehtiin myös puikulaisia voltteja, joissa suoristettiin välillä keskilinjalle. Ihan ok. Sekä siirtymiä ympyrällä, jossa ajateltiin käynnissä väistöä ja väistöstä nostettiin ravi höllällä sisäohjalla. Siirtymät rentoutuivat kovasti.

Tehtiin myös kiemurauria. Taivutus ja tasainen kääntäminen menivät vähän sinnepäin. Myötää taivuttaessa tarpeeksi ulko-ohjasta. Ohjautui kuitenkin hyvin.

Ensimmäinen laukannosto meni pipariksi. Laukkaa saattoi tulla pari askelta mutta pudotti raviin ja juoksenteli alta. Olin laittanut oma-aloitteisuuden pois päältä ja odotin toimintaohjeita. Niitä ei tullutkaan heti, joten juoksenneltiin hetki pääty-ympyrällä. Ope taisi ihmetellä miksen tee mitään. Minä huusin etten ole tottunut tällaiseen. Vaihtoehtojahan oli ainakin 3: usuttaa juoksuravista laukkaan, pidättää ravi haltuun ja rauhalliseksi ja nostaa siitä laukka tai rauhoittaa tilanne käyntiin ja ottaa ihan alusta. Päädyin viimeisimpään. Ohjaus kuitenkin toimi ja tuli ilman vippaskonsteja käyntiin.

Tosin Mikun käynti oli hetken epäkunnossa. Tarjolla oli paikallaan seisomista tai ravia. Rauhoitin tilanteen ja sitten löytyi käyntikin taas takaisin. Uudesta nostosta irtosi laukkakin. En muista pudottiko vielä uudestaan raville. Mitään ravijuoksuja ei tässä kuitenkaan enää tullut.

Laukka oli sangen samanlaista kuin viimeksi. Ei ehkä rentoutunut ihan yhtä paljon. Otettiin oikea ensin. Vasen oli vähän ponnettomampi mutta siinä oli helpompi taivuttaa. Vasenta sai ja piti ratsastaa enemmän eteen. Ei laukattu kovin pitkään kumpaankaan suuntaan. Jokunen ympyrä. Jossain vaiheessa tuntia taisi olla toinenkin ravikiihdyttely. Mutta samoin siinä jarrut toimivat kunhan tajusin jarruttaa. Hidastin vähän seinää apuna käyttäen. Odotin taas täsmäohjeita. Näissä tilanteissa ei oltu open kanssa ihan samalla aaltopituudella.

Ravijuoksentelussa taisin myös puristaa oikean polveni satulaan ja grippihousut rullasivat lahkeista ylöspäin. Ei tuntunut kivalta. Taas muistin että grippihousut eivät ole hyvät kouluratsastukseen.

Jossain vaiheessa tehtiin ravissa salmiakkityyppisiä ympyröitä. Taivuta ja suorista. Saattoi olla ennen laukkojakin. Jossain vaiheessa sain myös istua alas. Ihan tasainen ravi. Lopulta kuitenkin päädyttiin siihen että Miku on rennompi kun kevennän, joten kevensin.

Lopuksi tehtiin kolmikaarisia. Välillä tuntui juoksevan alta mutta ope sanoi että ravaa hyvin. Tunteeni sanoi että pidätteet eivät menneet läpi. Menin lisäksi puihin kun ope puhui kuvaavansa. Toivoin siis omistajalle videoterveisiä kun ei päässyt paikan päälle katsomaan. Mikun ensimmäinen kerta tämän open kanssa.

Ei suoritettu kolmikaarisia kovin tasaisesti. Miku rentoutui hetkittäin mutta yhtä nopeasti pää nousi takaisin pystyyn. Parhaiten rentoutui pyöreämmälle niskalle kun taivutin ja myötäsin tuntuman heti perään lähes kokonaan pois. Kulki nätin näköisesti ja taas oli sellainen olo että ohjan päässä ei ole hevosta.

Jossain lopputunnista tehtiin myös siirtymiä ympyrällä käynnistä raviin. Nämä paranivat kivan rennoiksi. Loppuravissa eteni letkeästi ja rennosti muttei ollut vieläkään edestä tasainen. Pärski. En tiedä mitä ihmetaikoja kuvittelin tekeväni ja että kolmannella kerralla saisin humman tasoittumaan. Ei ollut realistista.

Tänään Mikulle ei tullut hiki kuin satulan alta. Talutin hetken loimen alla ja muistin putsata kaviot maneesista lähtiessä. Taas onnistui helposti ristiin.

Ei tehty tällä kertaa mitään ihmeitä ja se oli alusta asti selvää. Askellajit läpi ja tilanteen tarkistus. Pari kertaa olin vähän huolissani että vaaditaanko Mikulta liikoja. Mutta jos se ravissa pari kertaa kiihtyikin niin hyvin nopeasti rauhoittui (eikä ollut yhtään tuhma tai lähdössä mihinkään). Itse olin välillä vähän turhankin rauhallinen ja passiivinen. Ohjaus toimi eikä tullut mitään ylimääräisiä muuveja. En tiedä kuvitteliko tämäkin ope että olin kovin kauhuissani, sillä useampaan kertaan sanoi ettei Miku tee mitään tämän pahempaa. Selässä oli hyvin turvallinen olo läpi tunnin.

Seuraavaksi luvassa on estetunti, joka ratkaisee jatkuuko yhteistyömme Mikun kanssa. Tämä ope kiteytetysti sanoi että koulupuoli saadaan kyllä toimimaan. Itse pohdin että meneekö siihen vuosi.

Ongelmia:
luikura ratsu
olisin voinut taivutella vielä huolellisemmin
oikea ohja oli tyhjempi
ensimmäinen laukannosto meni pipariksi
pari kertaa kiihdytteli ravissa
sen jälkeen käynti meni hetkeksi hukkaan
kuski puristi polvensa kipeäksi ja grippihousut nousivat lahkeista
ei tasoittunut ihanaksi
pää oli hankala harjata kun käänteli sitä poispäin

Parannusta:
oli reippaampi kuin viimeksi
tuli paremmin tuntumalle
kuunteli pidätteitä pääosin oikein hyvin
ohjauksessa ei ollut ongelmia
rentoutui loppua kohti
ei hionnut kuin satulan alta
kavioiden puhdistus ristiin onnistui ongelmitta

Ope kuvasi muutamia ravipätkiämme melko lopputunnista:

tiistai 21. tammikuuta 2020

Paremmin ravissa ja laukassa

Tiistaina oli taas ihan kevätkeli, aamulla +7°C. Tallille mennessä enää pari astetta plussalla, kuitenkin kuivaa. Tänään ratsukoita tunnille tuli 5 ja minulle taas Saku. Kuten viimeksi niin tänäänkin siirrettiin alkajaisiksi maneesissa satulaa vähän taaemmas. Seurauksena en meinannut saada satulavyötä kiristettyä. Mutta osasin hypätä 2 reikää liian löysällä vyöllä ketterästi kyytiin ilman että satula keikahti yhtään! Toinen ope oli kanssani samaa mieltä että Sakun satulavyön on oltava riittävän kireällä (reiät 4 + 4) jottei satula pyöri. Kroppa kun on mallia tynnyri.

Jonkin mielenhäiriön takia kuvittelin että voisin jatkaa Sakulla siitä mihin viimeksi jäätiin. Kun vihdoin opin käyttämään vatsalihaksiani ja jarruja. Eihän se tietenkään niin mennyt. Taas alkutunnista käynnissä oli liikaa vauhtia. Tein kuulemma liian isoja liikkeitä kädellä. Pelkällä tahdonvoimalla Saku ei hidastanut eivätkä vatsalihakseni vaikuttaneet mitään. Hiihdeltiin siis menemään ja ihmettä odotellessa en osannut muuta kuin jännittää vatsalihaksia lisää ja tehdä enemmän liian isoja pidätteitä kädellä. Tehtävänä oli väistää takaosaa, joten välillä muistin että väistönkin pitäisi hidastaa. Heikosti toimi.

Alkutunti oltiin sekä ympyrällä että uralla. Saku yhä kartteli katsomon puolen uraa, tänään molemmissa kierroksissa. Sekä molempia katsomon puolen kulmia. Eli kun ope kohdallaan katsoi niin meno oli yleensä aina huonointa mahdollista. Pelkkä vetäminen ei kuulemma auta. Kyllähän minä sen tiesin. Eikä myödätessä heitetä tuntumaa pois. Välillä itsekseni tajusin korjata omaa yläkroppaani taaemmas. Se tuntui auttavan eniten mutta oli hankala tehdä. Käsissä tuntui alkutunnista uudella tavalla väärältä. Käsivarsien liiallista jännittämistä?

Tehtiin samaa väistöä ja etuosakäännöstä pari kertaa kuin kahdella edelliselläkin tunnilla. Nyt osasin korjata painoani itse. Ajatus etuosakäännöksestä väistöönkin niin helpotti. Sitten tultiin väistöjä pituushalkaisijalta ja sai väistää minne tahtoi. Tänään tämäkin oli vähän haahuilua. Yritin rauhoittaa menoa niin kovasti että meni vähän löysäksi eikä tullut niin hyviä ristiaskelia kuin olisin halunnut.

Kun lähdettiin raviin niin hommat paranivat taas taikaiskusta. Vatsalihasten jarru toimi eikä Saku kiirehtinyt alta. Päästiin jopa lähes uralle katsomon edessä. Yhä mietin vatsalihaksia, keventäessä yritin pitää painon pois jalustimilta ja pohkeet yritin kietoa hellästi humman ympäri. Sivuvaikutuksena kuski saattoi etukenottaa.

Välissä oltiin kahdella pääty-ympyrällä. Ensin käynnissä väistettiin takaosaa ulos. Sitten sama homma harjoitusravissa. Siitä takaisin käyntiin ja taivutettiin perä sisään sulkumaiseen asentoon. Ensin vasen kierros. Saku hiihteli käynnissä kaverin perässä eikä väistänyt kovin hyvin. Muu oli kelpoa. Oikeassa kierroksessa helpottui kovasti ja pääsin hienosäätämään. Väisti, hidasti ja malttoi. Takaosaa sai käännettyä helposti myös sisään. En muista tehtiinkö jotain ravissa mutta elämä oli helppoa.

Lopuksi tultiin vielä pari 5-kaarista kiemuraa. Sama juttu kuin viimeksi eli Saku ei halunnut seinien lähelle. Juoksi siis kaarilla alta ja kaatui lapa edellä keskelle. Enkä oikein saanut hillittyä. Oma ylirauhoittuminen auttoi vähän. Toisen kierroksen loppu oli parempi. Ei auttanut yhtään kiirehtiä itse.

Seuraavaksi tultiin 3-kaarinen, jonka keskimmäinen kaari tultiin myötälaukassa. Molempiin suuntiin kahdesti. Olin todella positiivisesti yllättynyt että Saku ei kuumahtanut tehtävästä. Saku nosti kaikki 4 laukkaa nätisti, päästiin molempiin suuntiin seinille asti ja ravisiirtymätkin olivat oikein näppärät! Vautsi! Opekin oli mielissään.

Suoraan tehtävältä saatiin jäädä loppuraveihin. Sain annettua vähän pidempää ohjaa ja Saku pysyi asiallisesti raamissaan. Venytti ohjan perässä eikä kiirehtinyt. Taisin mennä vielä molemmat suunnat ja oikea oli muistaakseni yhä tasaisempi. Aika lyhyet ravit ja sitten loppukäynnit.

Tämän päivän loppukeskustelu olikin että jokainen saa esittää yhden kysymyksen. Minun kysymykseni oli että mihin suuntaan kallistelin tänään eniten. Kuulemma eteen alkutunnista. Pitää opetella käyttämään vatsalihaksia ilman etukenotusta siis!

Ongelmia:
kuski etukenotti
alkutunnista jarrut olivat taas epäkunnossa
katsomon sivulla vauhtia oli välillä liikaa
kartteli katsomopuolen kulmia
urat rupesivat olemaan häiritsevän syvät

Parannusta:
pääsin satulan keikkaamatta kyytiin vaikka satulavyö oli löysä
tämän päivän helpoin askellaji oli ravi
Saku keskittyi laukkapätkiin hienosti eikä kuumunut

sunnuntai 19. tammikuuta 2020

Aavistuksen suoremmin itsenäisellä

Sunnuntaina meillä piti olla Hempan kanssa koulutunti. Open lapsi tuli kuitenkin kipeäksi ja tunti peruuntui. Ei harmittanut pahasti. Korvaavana ohjelmana siis itsenäistä ratsastusta kentällä. Tuntilaiset olivat maneesilla hyppäämässä. Lämmintä +1°C ja kenttä ok-kunnossa, lumipohjalla. Kerrankin valoisaa, tosin pilvistä.

Hemppa olikin jo sisällä, ihan kummassa paikassa enkä meinannut tunnistaa sitä. Näytti jotenkin niin turrikalta. Tähdenaihe näytti olevan vinossa. Harjakin on päässyt taas pitkäksi. Lähempi kopelointi paljasti kuitenkin oikeaksi hevoseksi. Oikean kyljen kaksi valkoista sormenpään kokoista täplää ja kyljestä katkenneet karvat.

Suunnittelin meneväni ratsaille jo varttia vaille. Hempan hommat kun jatkuivat tämän jälkeen vielä maneesiesteillä. Ihan siihen en kuitenkaan ehtinyt.

Käveltiin ihan pitkät alkukäynnit ja unohduin samalla turisemaan yleisön kanssa. Yritin tänään muistaa rentouttaa omia käsiäni. Käynnissä Hemppa ei ollut niin pahasti vino kuin eilen ja toissapäivänä. Oikealla ohjalla oli alusta asti aavistus hevosta. Pyörittelin käynnissä avoja ja ympyröitä. Kevyessä ravissa sitten sama juttu. Yleisö kysyi että häiritseekö niin vastasin vastakysymyksellä että löytyykö kuvausvälineitä. Sain sitten pätkät raviympyröistä molempiin kierroksiin. Sangen alkutunnista, joten ei ollut vielä kovin tasaista. Yritin ajatella myös lapoja reitille. Ja yhä muistaa että jalasta aina eteen.

Sami kuvasi alkuravejamme:


Jatkoin ravista suht pian laukkaan. Tämä olisi ollut paljon mielenkiintoisempi osuus saada talteen mutta kuvaajan piti mennä laittamaan omaa hevostaan. Vasen laukka ensin. Ei ihan suoraa mutta rennompia pätkiä väliin. Oikea oli kankeampi mutta siinäkin tuli hyviä pätkiä.

Sitten kävelin hetken ja tajusin että enää noin vartti aikaa. Nostin jalustimet ylös kuten eilen kävi käsky. Käynnissä toimi hyvin, ravin Hemppa aloitti töpöttämällä pää ylhäällä. Yritin rentouttaa käsiäni ja ajatella takaosaa alle. Kulmissa väistätin taas takaosaa ulos. Kummasti meni paremmin niinä hetkinä kun en keskittynyt ratsastukseen vaan vaihdoin muutaman sanan paikalle saapuneen seuraavan kuskin kanssa.

Käsien rentona pitäminen oli vaikeaa. Varsinkin kun Hemppa nosti päätä ylös niin oma reaktioni oli vetää ohjista. Ei näin. Tahdonvoima onneksi toimi tähänkin.

Otin loppumetreille vielä laukat, koska halusin laukatakin ilman jalustimia. Jos jotain positiivista pitää etsiä niin nostot ovat tainneet vähän parantua. Itse laukat menivät aika samoin kuin alussa. Rentoja pilkahduksia ja välillä pää ylhäällä menoa. Tuntui tosin valuvan herkemmin nelitahtiseksi. Pyöräytin vasemman laukan myös vastalaukaksi ja siinä tuntui vähän suoristuvan. Otin vielä hetken oikeaa laukkaa ja lopulta muutaman pikkukiemuran ravia ennen kuin oli aika ojentaa Hemppa seuraavalle kuskille.

Jostain tallin uumenista oli löytynyt ohutta kangasta oleva heijastinloimi. En muista aiemmin nähneeni. Kävin maneesilla vakoilemassa vielä estetunnin. Hemppa oli reipas, hyppäsi kaiken empimättä eikä protestoinut mistään. Nyt vasta sivusta seuraten huomasin pullottavan alakaulan. Jotain vääriä lihaksia on harjoitettu! Missioksi siis haihduttaa lapakuoppien lisäksi myös alakaula. Ihan kuin lapakuopat olisivat vähän jo tasaantuneet.

Ongelmia:
ei ollut edelleenkään ihan suora ja tasainen
yksi minikiukku
laukat eivät olleet kovin rentoja
ilman jalustimia meni ensin hetken pää ylhäällä
aika loppui vähän kesken

Parannusta:
huomattavasti suorempi kuin perjantaina ja eilen
laukoissa oli enemmän rentoja pätkiä
jalustimettomuus ei haitannut kuskia

Ylläolevien videoiden katsominen jälkikäteen oli hyvin mielenkiintoista. Yhä eniten häiritsee yli-innokas kevennykseni. Seuraavaksi eniten humman juoksuttaminen. Missä ovat puolipidätteet? Silti jalasta voisi reagoida paremmin eteen. Käteni eivät mielestäni nouse enää niin pahasti kevennyksen tahdissa kuin viimeksi, toki yhä voisivat olla tasaisemmin. Eivätkä omat jalkani nouse yhtään niin pahasti kuin pelkään.

lauantai 18. tammikuuta 2020

Uutta kotiestevalkkua etsimässä

Kolmen kuukauden yrittämisen jälkeen sain vihdoin sovittua hyppytreenit Mäkelään. Koska iltapäivällä oli aluevalmennuksen kuivatreenit niin estehyppelöt piti aloittaa aamulla niin aikaisin kun onnistui eli ysiltä. Oma kello soi siis pian kuuden jälkeen aamulla. Lopulta tallin junnu lähti Unalla mukaan. Lupasivat hoitaa myös Hempan takaisin tallille eli oma aikatauluni pelastui tällä.

Ollaan käyty tuolla kerran aiemminkin treeneissä, kaksi vuotta sitten. Ope taisi muistaa tästä jotain.

Hemppa oli aavistuksen jännittynyt maneesissa. Kasat olivat löysiä eikä oikein mennyt jalasta eteen. Oli yhä vähän vino mutta onneksi ratsastin eilen! Käynti ja ravi olivat suht asiallisia. Laukkaan asti ei omissa verkkailuissamme ehditty.

Ope kysyi aluksi tavoitteita. Vastasin että jonakin päivänä tahtoisin hypätä 120-ratoja. En ehkä Hempalla enkä ihan lähivuosina mutta kuitenkin. Ja että korjattaisiin kaikki virheet alusta alkaen pois.

Ensimmäisenä tehtävänä tultiin ravissa väistöjä. Lisäksi päädyssä maapuomeja kaarella. Hemppa väisti hitaasti eikä tarpeeksi jyrkästi. Yritin yhdellä kierroksella keventää mutta käskettiin istua alas. Taisin jäädä pusertamaan liikaa kun ei väistänyt. Kuskilla oli kiire suorittaa äkkiä. Parani onneksi vähän toistoilla. Sama homma molempiin suuntiin. Hemppa olisi voinut olla rennompi. Yhä oli hyvin tyhjä oikealle ohjalle.

Laukassa tultiin loiva kiemura eli vastalaukkakaarre. Päädyssä kavaletit kaarevalla uralla ja toisella pitkällä sivulla sai spurtata vähän eteen. Ensin toki vain laukattiin vähän ympäriinsä. Ope ehdotti minulle kevyttä istuntaa. Minä kaipasin rentoa laukkaa mutta sitä ei ollut tänään valikoimissa. Hemppa oli edelleen tyhjä oikealle ohjalle ja yritin parantaa tilannetta ilman että jään vetämään vasemmasta tai että kaula menee mutkalle. Jo siinä olisi ollut riittävästi tekemistä.

Vastalaukkakaarteet menivät vastalaukassa kuten pitikin. Asetusta kaaren suuntaan. Kavaletit ok. Mutta ei ollut rentoa eikä ketterää. Sisäpohkeen ympäri ja keskeltä puomeja. Kuvittelen että mentiin melko keskeltä. Molemmat suunnat olivat yhtä kankeita.

Seuraavaksi tultiin klassista 3 puomin linjaa 17 metrin väleillä. 5, 6 ja 4 laukalla. Aina sama määrä molempiin väleihin. Ei ihan priima mutta suht tasaista. Kerran vai pari laukka vaihtui vääräksi ja välillä paikat tulivat vähän juureen. Video kavaltaa enemmän stipluja kuin selkään huomasin. Ekaan suuntaan eli vasempaan ei ekalla kerralla ylletty neljällä. Me saatiin lupa neljällä mennä päädyssä kavalettien ohi. Hemppa yritti imeytyä sinne silti. Toisella yrityksellä sujui paremmin. Jälkimmäinen oikea kierros taisi riittää toivotulla kolmella kierroksella: 5, 6 ja 4. Venyi niin hyvin että neljään piti vähän pidättää. Ope kaipasi rennompia käsiä.

Puomeja nostettiin irti maasta ja tultiin kääntelytehtävä. Lähinnä kavalettikorkeudella. Kummasti matkan varrella meinasin silti unohtaa minne ollaan menossa. Ensimmäinen kierros oli kamalaa haparointia ja saatiin sakkokierros heti perään. Vähän parempi. Rennommat kädet. Näihin sisältyi hypyt x-esteen kapeista reunoista (sakaroista). Vain aavistus epäröintiä.

Aika rupesi loppumaan ja me saatiin seuraavalle kierrokselle lyhyempi tehtävä. Ope kysyi mitä tuumaan jumpasta. Pysty-okseri-pysty 1 laukan väleillä näytti noin 80 cm korkeudessa ja hirmu pitkällä okserilla kylmiltään pahalta.

Tultiin siis suora linja 5 + 5 askeleella, kaarevat kavaletit perään, x-este keskeltä ja jumppa. Alku ok. X-esteelle kiemurreltiin sisään, Hemppa empi ja loikkasi niin etten pysynyt mukana. Keikuin kyydissä miten sattuu ja Hemppa oli lähdössä väärään suuntaan. Sakkona heti uudestaan. Vähemmän kiemurtelua muttei muuten juurikaan paremmin. Video paljastaa että vedin todella rumasti suusta. Ihme ettei Hemppa suuttunut! Yhä kuski olisi saattanut myös tipahtaa.

Jatkettiin. Ympyrä päähän ja tilanne haltuun. Pidä rento laukka. Silti askel ei osunut sisään jumpalle, rupesin tuijottelemaan esteitä ja Hemppa kapusi ensimmäisestä yli. Vauhti nyypähti ja kielsi okserille. En ollut itsekään menossa yli. Hemppa oli lähdössä oikealle ja taas pysäytin sen rumasti. Arvelen että laukka saattoi alunperin olla jo liian lyhyttä tehtävälle. Olisin mieluusti aloittanut 30 cm matalampana ja paljon lyhyemmällä okserilla. Nyt purettiin viimeinen este pois ja okseri pudotettiin pystyksi. Sitten päästiin yli mutten osannut istua hypyissä kauniisti. Okseri tuli takaisin ja yhä olin hypyissä jäljessä ja alastulossa vähemmän kauniisti. Hemppa ei silti suuttunut. Valuttiin linjalla vielä seinää kohti, sitäkään ei ehditty korjaamaan.

Olisin mieluusti tullut tehtävän vielä kaikkien kolmen esteen kanssa mutta aika oli ummessa ja minulla jo kiire seuraavaan paikkaan. Ehdittiin kuitenkin jutella vielä vähän loppuun. Ope kysyi oliko liian helppoa tai vaikeaa. Vastasin että sopivan haastavaa. Jatketaan mieluusti harjoituksia. Suositteli tulemaan yksärille jotta ehdimme paneutua meidän ongelmiimme ja minun pelkoihini kaikessa rauhassa. Vaikka vähän kauhistelinkin pitkää okseria ja huonoja x-hyppyjä (ja kroppa taisi siksi jäykistyä) niin tuntui siltä että ongelmaa vähän liioiteltiin.

Se kuulosti vähän pahalta kun ope kysyi lopuksi että olenko aloittanut ratsastuksen vasta nyt aikuisena. Vastasin että en vaan lähemmäs 30 vuotta on kohta kasassa. (25 vuotta lienee lähempänä totuutta.) Silti taso siellä 90 cm kieppeillä. (Tämän perusteella voisi kyllä kuvitella että 60 cm!) Kotiläksyksi tuli mennä ilman jalustimia ja jos pystyy niin ilman satulaa. Vastasin että pahinta siinä on Hempan säkä. Sekä kannattaisi laukata ympäriinsä kavalettien yli kierrostolkulla kevyessä istunnassa ilman että takapuoli koskee ollenkaan satulaan. Nyt kun olen ongelmissa kun tasapainoni perustuu satulaan ja jalkkareihin. Saattoi sanoa ohjistakin jotain. Jotenkin noin siis.

Alustavasti kyselin seuraavaa treeniä kahden viikon päähän. Ensi viikonloppuna kun ollaan taas aluevalkoissa.

Tämän päivän kiva juttu oli että Hemppa ei nykinyt pahasti. Itselleni en sitten annakaan kovin hyviä pisteitä. Mutta parempi näin päin että itse on huono. Vaikkei se tietysti kivalta tunnu. Mutta siksihän tässä treenataan.

Ongelmia:
Hemppa oli vino enkä saanut oikeaan ohjaan tuntumaa
jäin liikaa kiinni ja liian jäykäksi, kädet olisi pitänyt saada nopeammin rennoiksi
kääntötehtävä oli meille hankala
vääriä laukkoja
x-este tuotti ongelmia ja kuski keikkui kyydissä
kielto jumpan okserille
jumpalla valuttiin vasemmalle kohti seinää
kuski alisuoritti eikä osannut istua hypyissä mukana
kuskin tasapaino oli lähtenyt lomalle
Hemppa jännäkakkaili

Parannusta:
ravissa tuli jotenkuten kahdelle ohjalle
laukansäätely onnistui suht hyvin
kuski pysyi kyydissä

Hanski videoi tuntiamme. Teki mieli jättää osa pätkistä pois mutta tässä ne nyt ovat:

perjantai 17. tammikuuta 2020

Kaarevaa rautakankea oikean ohjan tuntumalle

Perjantaina ehdin Hempan luo. Keli oli pari astetta pakkasella ja oli tietysti säkkipimeää illalla. Vähän sumuista.

Humma löytyi pihatosta ja tuli pienellä huhuilulla luokse.

Eilen Hempalla oli ollut vapaa ja välipalaksi sille oli näemmä syötetty taas rautakankia. Tarkemmin sanottuna oikealle kaarevia rautakankia. Alkukäynnit käveli oikein letkeästi mutta kun otin ohjia tuntumalle niin oli taas ihan tyhjä oikealta ja aivan mutkalla. Pidin oikean ohjan kädessä ja rupesin suoristelemaan. Alkuun tein väistöjä ja avoja. Kaikkea muuta kuin kauniisti pyöreällä niskalla. Yhä oli pohkeellekin hidas ja kumauttelin välillä eteen. Lopulta raviin asti. Siinä ei ollut yhtään sen suorempi ja kun rupesin suoristelemaan niin muistin että nyt vasta on alkuravit menossa eikä olla vielä hölkätty pohjille. En silti antanut juosta mutkalla vaan suoristelin aktiivisesti.

Ravissakin pidin oikean ohjan kädessä ja skarppasin etten jää vetämään vasemmalta. Lapoja muistin miettiä valitettavan vähän. Kulmissa väistätin takaosaa ulos ja keskityin tekemään pidätteet niin että ne menivät läpi. Sekä välillä muistin rentoutua ja antaa Hempan olla hetken rentona. Sekä kehua aina kun teki oikein. Työsarkaa oli!

Koska kenttä oli asiallisessa kunnossa niin menin verkassa laukatkin. Sangen kammottavaa molempiin suuntiin. Ratsu mutkalla ja oikea ohja tyhjä. Yritin suoristaa, tehdä pidätteitä ja ajatella lapoja pois aidalta. Huolehtia ettei laukka mene nelitahtiseksi. Ei parantunut vaikka mentiin ihan tovi molempiin suuntiin. Laukkojen jälkeen huilattiin ja yllätyin ettei humma ollut hionnut kaulasta yhtään. Tässä vaiheessa oli mennyt noin 40 minuuttia eli vähän pidempään kuin oli ehkä tarvis.

Sitten aloitettiin hommat vähän kuin uudella kierroksella. Käyntiä oikeassa kierroksessa avoajatuksella, vasemmassa sululla. Yritin korjata omaa painoani vasemmalle jos huomasin valahduksia. Välillä hidastin ja yritin päästä suoralla ratsulla suoraan. Ravissa istuin alas ja olin välillä ympyröillä. Jos meni kovin hankalaksi niin palattiin käyntiin.

Lopulta vähän parani ja otin laukatkin uudestaan. Nyt vähän asiallisempaa ja hetkittäin parempaa ja rennompaa. Hassusti oikeassa kierroksessa raipasta kokosi ja lyhensi laukkaa. Ei tullut protestipotkuja.

Laukkojen jälkeen muistin ravissa paremmin käyttää vatsalihaksiani ja pitää kädet hiljaa. Hemppa rupesi suoristumaan ja tulemaan kahden ohjan tuntumalle. Yhä suunnanvaihdoissa pakka hajosi ja nyki mutta alkuun verrattuna meni huimasti paremmin.

Pyörittelin hetken ja odotin josko suunnanvaihdot tasaantuisivat. Eivät tasaantuneet ja totesin että pakko lopettaa ennen kuin ratsu on ihan naatti.

Loppukäynneissä keskusteltiin tulevan kauden kenttäkisakalenterista junnun kanssa. Ensimmäiset kisat ehkä jo toukokuussa. Sitten vielä talutin ja keräsin läjämme. Satulan alta Hemppa oli hionnut ihan kunnolla, kaulasta oli hieman kostea.

Ongelmia:
oli vino
nyki vähän vastaan
ensimmäiset laukat olivat aika kamalia
ei tullut ihan nykimätöntä lopuksikaan

Parannusta:
kenttä piti kaikissa askellajeissa, ei lipsunut yhtään
suoristui paremmaksi loppua kohti
nykiminen väheni kovasti
ei kiukkuja eikä takapotkuja
laukassa raipasta hauskasti kokosi

keskiviikko 15. tammikuuta 2020

Ohjattua nappuloiden etsimistä toisella kokeilukerralla

Keskiviikolle järjestyi toinen tapaamiskerta Mikun kanssa. Tällä kertaa paikalle saatiin myös vakituinen ratsuttajaope, jonka halusin ehdottomasti tavata kasvokkain. Päivällä satoi vettä ja lämmintä oli lähemmäs +10°C. Illallakin vielä reilusti plussalla.

Aloitettiin hakemalla omistajan kanssa humma tarhasta ja pesemällä kurat jaloista. Hoidin tällä kertaa käytävällä, jotta märät jalat eivät olisi imaisseet karsinan kuivikkeita. Oli oikein fiksusti hoitaessa. Omistaja oli ehtinyt kasata osan varusteista valmiiksi ja muistelin missä niitä säilytetään.

Maneesissa hommat aloitettiin Mikulle tavalliseen tapaan eli minä menin ensin kyytiin ja verkkasin hevosta ennen opea. Tosin käytännössä kävelin ensin pitkin ohjin ja lopulta ravasin noin 1,5 kierrosta. Tänään Miku tuntui enemmän samaan suuntaan vinolta kuin muutkin vakiratsuni. Oikea ohja oli tyhjempi. Viimeksi tuntui eri suuntaan vinolta ja arvaukseni oli oikea eli vakikuski on vasenkätinen.

Koska ope oli jo valmis edelliseltä hevoselta niin vaihdettiin. Olin utelias näkemään miltä Miku näyttää open alla. Yhteistyötä takana noin kymmenisen kuukautta.

Miku meni rennosti muttei kovin tasaisesti. Välillä unohduin juttelemaan omistajan kanssa enkä seurannut niin tarkasti kuin oli tarkoitus.

Ennen omaa vuoroani satula korjattiin edemmäs. Se kadotti etukenoisen olon taikaiskusta. Jalustimet jätettiin ensin open jäljiltä pitkiksi, lopulta piti lyhentää yhdellä. Kuskin piti siirtyä satulassa edemmäs ja antaa jalkojen roikkua alhaalla. Heti huomasi että unohtui venytellä odotellessa.

Aloitettiin pitkin ohjin käynnissä. Miku eteni hitaasti ja kommentti oli että on enemmän diesel. Sen saa kyllä eteen mutta aina ei ole sen jälkeen kunnon jarruja, joten parempi olla hätistelemättä ja pitää rentona. Käski myös suhtautua kuin nelivuotiaaseen.

Ohjat lyhyempänä ei tosiaan voinut puhua tuntumasta. Miku oli joko pää ylhäällä tai jos rentoutui niin nyökkäsi tyhjäksi. Välillä jäi vähän ohjan päähän ja jos siitä erehtyi lyhentämään ohjaa niin peili kavalsi kaulan olevan todella nipussa. Aika vähän muistin peilejä vilkuilla.

Käynnissä ope ehdotti laajoja kaaria. Oma ratsastukseni meni ihan haahuiluksi. Kommentit olivat hyvin samanlaisia kuin mitä olen viime viikkoina kuullut. Vahdi että oma paino pysyy keskellä, vasemmasta ohjasta ei saa unohtua pitämään. Muista pitkät ja rennot jalat. Vasemmassa kierroksessa takaosa karkasi sisälle ja piti suoristaa. Itse väistöjä humma ei vielä osaa kovin hyvin mutta sain astumaan ristiin. Yhä vain teki mieli patistella käyntiä reippaammaksi. Kun tuli pyöreälle niskalle niin siitä sai jalalla ruveta lisäämään tehoja. En muista tehtiinkö vielä jotain ennen ravia.

Muutaman kerran käynnissä lähti vyörymään ja piti pysäyttää. Nämä olivat melko alkuun ja sen jälkeen kuunteli.

Hyvästä hetkestä siirryttiin kevyeen raviin. Ei lähtenyt ihan pikkupohkeesta ja heti mutta tajusi kyllä että tahdon ravia. Ei kaahottanut vaan ravissakin meni ennemmin liian hitaasti. Yllätyin miten hyvin tuli pidätteestä takaisin. Yritin muistella painoa pois jalustimilta ja vatsalihaksia käyttöön. Mentiin molempiin suuntiin, lähinnä suoraa uraa ja ympyröitä. Oli taas hetkittäin rennommalla kaulalla (lähinnä tyhjänä) ja välillä pää ylhäällä. Kuskin piti muistaa asetus. Taivutuksen kautta Mikunkin sai myötäämään. Rentoina hetkinä piti ajatella kädellä eteen. Kaipasin lisää työntöä takaa ohjalle.

Kysyin opelta miten Mikun yleensä saa tukeutumaan ohjaan enemmän. Loppua kohti yleensä paremmin. Ehdotin siirtymiä ja ympyrällä pysymistä. Olikohan tämä, mitä ope ajatteli itsekin ehdottavansa. Tehtiin siis siirtymiä käynnin ja harjoitusravin välillä. Muutamalla toistolla parani reagoimaan nopeammin. Eikä oltu enää kovin levällämme. Kaulan suoruutta piti vahtia molempiin suuntiin.

Laukat aloitettiin oikeasta laukasta. Yleensä kun ottavat vasemman ensin. Nosti yllättävän näppärästi ja kauniisti käynnistä. Meni hetki että rentoutui ja laski päätään. Kyydissä oli mukava istua mutta nyt piti ajatella takanojaa. Jalkani tuntuivat lepattavan irti enkä saanut niitä pidettyä niin lähellä hevosta kuin olisin halunnut. Varsinkin laukassa taisivat myös nousta.

Ei tehty laukassakaan mitään ihmeellisyyksiä. Suoraa uraa ja ympyröitä. Aktiivinen laukka. Tämä herätti sisäistä kenttäratsastajaani ja seuraava kommentti oli ettei tuon lujempaa. Laukkojen jälkeen on kuulemma välillä ollut jarrut hukassa. Siirtyminen raviin ja nopeasti käyntiin. Ensimmäisellä kerralla meni hyvin. Jälkimmäisen laukan jälkeisestä ravista pudotti itse käyntiin. Mikulla kuulemma vain hyvä asia. Jatkettiin kuitenkin keventäen.

Loppua kohti sain nousevan humman pään aina nopeammin haltuun. Ravasi taas alkuun pienesti mutta pyynnöllä sai vähän enemmän liikettä. Sangen maltillisesti mentiin kuitenkin. Ohjan päässä saattoi olla jo vähän hevosta, en muista enää tarkkaan.

Hyvästä hetkestä sai siirtyä käyntiin. Mikulle tuli sen verran hiki että otettiin kuski ja satula selästä ja loimi niskaan. Omistaja talutti loppukäynnit kun minä juttelin open kanssa. Sai selitettyä suurimman osan asioista minulle ymmärrettävästi mutta se vaati aika pitkän ja perusteellisen keskustelun. Sain kuitenkin myös open siunauksen että sopisin Mikulle ratsastajaksi. Opeasioihin ei sen sijaan löytynyt helppoa ratkaisua. Minä kun totesin että itsekseni ratsastelu ja haahuilu ei ole se, mitä Mikun kanssa tahdon pääasiallisesti tehdä. Mieluusti menisin lähes joka kerta opetuksessa.

Omistajan linjanveto oli että joka toinen kerta saisi hypätä. Kävisin siis kerran viikossa. Eli oikeastaan tämä tarvitsisi vielä ainakin kaksi testikertaa että osaan sanoa kunnon vastausta. Kouluratsastuskerta oman open kanssa (tämä ope on varattu ykköskuskille) sekä estehyppykerta open (kenen?) valvonnassa. Uskon että kouluopeni osaisi pitää menon herkkis-Mikun mielelle sopivana. Tallilla käyvästä esteopesta minulla ei sen sijaan ole mitään kokemusta. Ensimmäinen ratkaistava asia olisi kuitenkin keksiä mitä itse kaipaisin vuokrahevoselta ja onko Miku siihen sopiva. Kouluratsastuksessa siitä ei ainakaan ole oppimestariksi. Se kyllä lohdutti että alle vuodessa on kuulemma menty huimasti eteenpäin, joten voi kuvitella että kehitys tulee jatkumaan.

Ongelmia:
etukenoinen olo satulassa johtui liian takana olevasta satulasta
ratsu oli luikero
rullasi tuntumaa karkuun
edestä sangen epätasainen
kuskin paino harhaili taas vähän omille teilleen
jalat nousivat ja laukassa olivat turhan irti
ei kovin osaava

Parannusta:
ratsu oli rento (jos pää ylhäällä menoa ei lasketa)
etukenoinen olo katosi kun satulaa siirrettiin eteenpäin
nappulat olivat paremmin hallussa kuin viimeksi
ei juossut juurikaan alta
selässä oli yhä turvallinen olo
käyttäytyi oikein nätisti sekä ratsain että hoidettaessa

Omistaja kuvasi menostamme muutaman pätkän:

tiistai 14. tammikuuta 2020

Vatsalihakset!

Tiistaina satoi vettä kun menin tallille. Päänsärkykin iski vähän ennen tallireissua. Pelkäsin miten selviän tunnista, varsinkin kun osallistujia oli vain 3. Ratsukseni sain taas Sakun ja hiestä päätellen humma oli käynyt jo hommissa.

Alkukäynneissä oma olo oli melko kamala. Onneksi ratsastukseen keskittyminen auttoi. Pitkin ohjin piti herätellä omia vatsalihaksia. Näin se onnistui kun keskityttiin vain siihen.

Aloitettiin tekemällä käynnistä pysähdyksiä. Sujui yllättävän hyvin. Toki tänäänkin tuli kommentteja että Sakulla hitaammin. Nyt sain vähän vaikutettua.

Seuraavaksi tehtiin samaa kuin viimeksi eli takaosan väistöä (uraa pitkin) ja etuosakäännös. Sekä sama toiseen suuntaan. Minä kuulemma kenotin molempiin suuntiin väistäessä takaviistoon. Yritin korjata. Sekä piti hidastaa. Seinä jarrutti Sakua paremmin kuin minä. Yritin siksi olla vähän irti seinästä. Lopulta kaikki pysäytettiin ja ope kertoi vatsalihasten käytöstä. Tämä oli avartavaa ja vatsalihaksia käyttämällä Sakun jarrut löytyivät! Oikeasti väisti rauhassa ja kääntyi etuosakäännökset askel kerrallaan tasapainossa.

Jatkettiin keskiympyrälle. Tehtiin sisään asettamista ja takaosan väistöä ulos käynnissä ja kevyessä ravissa. Vatsalihakset käytössä Saku ei kiihdytellyt. Muistelin Airan oppeja ja hetkittäin tuntui etukenoiselta. Välillä olinkin etukenossa. Väistöissä kallistelin kuulemma taas omiin suuntiini ja piti kysyä opelta useamman kerran tarkennusta että mihin suuntaan olen vinossa. Koska itse kuvittelin tietysti olevani suorana. Eikä ohje "istu suorassa" siihen auttanut.

Tehtiin myös ravivoltteja pitkälle sivulle sekä avoja pitkää sivua pitkin ja kertaalleen pituushalkaisijalla. Saku pysyi tänään suht hyvin uralla katsomon edessä mutta molempia katsomon puolen kulmia vähän kartteli ja kiihtyi. Vasemmassa kierroksessa enemmän.

Keskiympyrällä mentiin myös harjoitusravia. Jossain välissä kuskin piti ajatella polvikulmia tms. Vaikka pyysin selitystä niin en silti ymmärtänyt mitä ajattelemista niissä on. Pohkeet lähelle hevosta kuitenkin. Saku kiihdytteli katsomon kohdalla ja juuri sen kohdan ope aina katsoi.

Lopputunnista siirrettiin takaosaa ympyrän keskelle. Yhä kuski taisi kallistella omiaan. Enemmän taivutusta, myös sisäpohje käyttöön. En muista tehtiinkö samaa ravissakin.

Jossain vaiheessa lopputuntia tehtiin vielä molemmista suunnista 6-kaariset kiemuraurat. Vasta toiselle lähtiessä tajusin että kaaret ovat (halkaisijaltaan) noin 10-metrisiä tai vähän päälle. Saku kartteli seiniä, kaatui ja kiihdytteli. Ope sanoi ettei ongelmia pidä ratkaista lisäämällä vauhtia. Hummalle se olisi pitänyt  kertoa. Kuskilla meni keskittyminen reitteihin (mentiin ekana), joten vatsalihakset ja rauhallinen rentous kärsivät.

Otettiin laukat keskiympyrällä. Ensin oikea. Kun siinä muistin vatsalihakset ja sain kiedottua jalat ratsun ympärille niin laukka ryhdistyi kummasti. Kuski pääsi hangonkeksivaiheeseen ja siirtymä raviin oli makea! Varmaan 10 hienoimman joukossa koko elämäni aikana. Muoto, ryhti ja tasapaino säilyivät siirtymän läpi ja ravikin oli heti hallussa.

Vasen laukka alkoi Sakun tyyliin kaatuen lapa edellä sisään. Pidin oikean ohjan tarpeeksi napakkana joten pysyttiin kuitenkin reitillä. Pari ympyrällistä meni ihmetellessä. Sitten muistin vatsalihakset ja pohkeet tuntumalle. Muutos oli huima! Tasapaino löytyi ja raiteet löytyivät, sisään kaatuminen loppui. Pystyin asettamaan ja tekemään pidätteitä. Siirtyminen ei ollut yhtä hieno tähän suuntaan muttei vyöryvä.

Loppuraveissa Saku oli suht asiallinen ja tasainen. Open mielestä meni tässä paremmin kuin omasta.

Ongelmia:
kuskilla särki pää
kuski kallisteli omiin suuntiinsa
Saku kartteli katsomopuolen kulmia
kertaalleen kiihdyttelyn lomassa pääsi vahingossa käsky opelle että älä katso
6-kaarisella kartteli seiniäkin
vasen laukka alkoi kaahotuksena sisään

Parannusta:
kuskin vatsalihakset löytyivät ja Saku tuli kuulolle
etuosakäännökset paranivat huimasti
avot olivat asialliset
oikea laukka oli hieno
siirtyminen oikeasta laukasta raviin meni top kymppiin
vasen laukka tuli haltuun
loppuravista tuli kehuja

maanantai 13. tammikuuta 2020

Temponsäätelyä ja eilisiä tehtäviä

Maanantaina menin Assilla taas itsenäisesti. Katsoin maneesin vapautuvan 19.30 ja menin paikalle vähän ennen sitä. Siellä olikin kamala ruuhka. Ei mahduttu ovipäädyssä kyytiin, joten mentiin takakulmaan. Takakulmassa seisova Assi oli yhdelle hepalle liikaa ja kuulin Assin takaa vain että jotain tapahtuu ja seuraavaksi näin kaksi irtonaista hevosta. Ei onneksi tainnut käydä pahemmin. Assia ei kiinnostanut kavereiden hötkyilyt ja hyppäsin kyytiin. Alkukäyntiemme aikana maneesi tyhjeni ja jäätiin keskenämme.

En tiedä johtuiko taas seuran puutteesta mutta Assi katseli vähän reunoja ja kirjaimia. Sain aika hyvin houkuteltua minne tahdon ja kun mentiin rauhassa niin kulmiinkin päästiin syvälle.

Ravissa ei ollut kovin lennokas, joten en taas ravannut kovin pitkään vaan nostin laukan. Edelleen vähän ponnetonta, joten hurautin vastalaukkaan. Assi rupesi puuskuttamaan, joten käytin käynnissä. Hiljeni heti, joten otin toisen laukan myötäisenä ja vastaisena melko perään. Taas puuskutti. Ei laukattu kovin pitkään mutta nyt puuskutus jatkui lepokäynteihinkin. Annoin sitten kävellä sen aikaa että tasaantui.

Välikäynneissä havahduin siihen että Assi ei reagoi apuihin kunnolla. Jatkoin siis herkistelyllä. Pysäytin ja myötäsin. Kunnes seisoo. Välillä oli useampi hiippailuyritys. Sitten jalasta rivakasti eteen. Kertaalleen ei pohkeesta karvakaan värähtänyt. Isommastakaan jalankäytöstä ei tapahtunut juuri mitään. Käytin sen verran reippaasti raippaa että Assi pukitti. Sen jälkeen oli hyvin hereillä. Ravissa sain tehtyä temponmuutoksia varmaan helpommin kuin koskaan ennen. Assi oikeasti kuunteli sekä pidätteet että pohkeet ja reagoi herkästi.

Tein kumpaankin suuntaan vähän samanlaiset kuviot. Aloitin vasemmassa. Keskiympyrällä ensin vuoroin ravia ja laukkaa noin ympyrällinen kerrallaan. Siinä askellajin sisällä hidastus ja jalasta eteen. Yritin muistaa myös taivutella ja rentouttaa. Alkuun Assin keskittyminen rakoili ja kartteli uria. Sain tänään itseni monta kertaa kiinni siitä kun sisäkäsi oli karkaamassa harjan yli lähes väärälle puolelle. Yritin sitten johtaa sisään.

Jossain vaiheessa Assi rupesi juoksentelemaan alta. Jätin laukat hetkeksi pois ja jatkoin uraa pitkin avossa. Jos pidätteet eivät menneet kunnolla läpi niin tein voltteja. Jossain vaiheessa mentiin laukassakin avoilla suoraan (reilusti uran sisäpuolella). Halusin tänään kunnon avot eli peileistä 3 jalkaa näkyviin. Siinä olikin tekemistä. Ulko-ohjasta piti ottaa napakat pidätteet. Onnistui kuitenkin lopulta sekä ravissa että laukassa molempiin suuntiin. Samalla Assi keveni ja ryhdistyi ja keskittyi kivasti hommiin.

Suuntien välissä kävelin ja herkistelin taas jalasta eteen. Oikean kierroksen jälkeen jäin suoraan keventämään loppuravit. Kunhan siis ensin malttoi tehdä asialliset raviavot molempiin suuntiin juoksematta alta.

Loppuraveissa pyöritin ympyröitä ja suunnanvaihtoja. Päästin vähän pidemmälle (en pitkälle) kaulalle ja nyt Assi ymmärsi hieman vapaamman muodon paremmin. Ei nykinyt ohjia eikä lähtenyt kiihdyttelemään. Ihan ok muttei super.

Loppukäynnit Assi taisi tulkita tuolileikiksi ja pysähtyi vasta kun musiikki loppui (iltatallintekijä sammutti radion). Minä matkustin selässä osin silmät kiinni ja yritin tunnustella takajalkojen liikettä. Vaikka kuinka katsoin peileistä ja mietin niin silti meni aina pieleen. Takapuoleni ei tuntenut. Pitää jatkaa tunnustelua.

Loppuhoitoon kuului tänään jalkojen huuhtelu maneesin suolauksen takia. Taas lähdin viimeisenä.

Ongelmia:
Assi yritti vähän tuijotella kirjaimia
puuskutti pitkästä aikaa alkulaukoissa
kuski sai itsensä monesti kiinni viemästä sisäkättä lähes harjan yli
yksi pukki kun ei reagoinut jalasta eteen ja piti käyttää raippaa
lopputunnin yritti juosta alta
en tuntenut takajalkojen liikettä takapuoleeni
muistaakseni ensimmäistä kertaa ikinä pahantuulinen loppuharjauksessa

Parannusta:
Assi ei hätkynyt muiden pömeleistä
jalkani olivat yhä pitkät
sain korjattua karkaavaa sisäkättäni
ehkä parhaat ravitemponmuutokset Assilla tähän asti
saatiin asialliset avot

sunnuntai 12. tammikuuta 2020

Tunne on kehittynyt

Sunnuntaina Hemppa ehti levätä välissä kolmisen tuntia. Illalla hommat jatkuivat vielä kouluyksärillä. Keli oli lähellä nollaa mutta kenttä todella hyvässä kunnossa. Pieni mutta napakka lumipohja, alla luultavasti jäätä.

Ennen open tuloa siivosin edeltäjien läjät ja puomit pois kentältä. Siinä menikin aiottua enemmän aikaa. Kuvittelin ehtiväni tehdä itsenäisen raviverkan mutta aika onnettomaksi jäi. Lisäksi Hemppa tuntui todella huonolta. Kulki vinona pää ylhäällä. Patistelulla ravin tahti meinasi hukkua. Pidin ohjat aika höllällä ja pyysin vain liikettä eteen, muuhun sen kummemmin puuttumatta.

Open saavuttua virittelin korvanapin paikalleen ja unohduin kävelemään. Kerroin että ei ole ollut kovin hyvä viikonloppu. Ope käski jatkaa ravissa jos se kerran jäi kesken. Niinhän se olikin. Ope huomasi saman että tänään on vähän hankala päivä.

Hommia ei tänään aloitettu oikeasta ohjasta pitämällä vaan mentiin suoraa uraa etäällä aidoista. Käynnistä nostettiin laukka. Yhdellä pohjeavulla laukkaan, kunnolla eteen ja ennen kulmaa käyntiin tai seis. Jos liiraili jonnekin (aidalle) niin korjattiin väistämällä heti pysäyksestä sivulle. Ennen väistöä piti tarkistaa onko kuski keskellä ja suorassa. Näitä molempiin suuntiin. Hemppa rupesi nostamaan laukat oikein kauniisti, helposti ja vauhdikkaasti. Tosin pää ylhäällä. Oikeaan kaikki oikein. Vasempaan kierrokseen tuli myös pari väärää laukkaa.

Sitten tultiin hidasta käyntiä yhä uran sisäpuolella. Hemppa luikersi kuten arvasin. Kuskin piti suoristaa. Sekä rauhoittaa käynti pidätteillä ja aktivoida jaloilla. Siinä oli tekemistä. Samaa tehtiin molempiin suuntiin ja myös ravissa. Käynnissä tähän lisättiin jossain välissä myös takaosakäännökset. Vasemmalle meinasi vähän heittäytyä. Asetuksia ja taivutuksia ei mietitty enkä edelleenkään ollut ihan varma miten ratsun jalat menivät. Tuntui asialliselta.

Ravissakin Hemppa luikersi nöpövauhdissa. Sekä vastusteli edestä. Kuskin piti muistaa välissä aina rentoutua. Ja kun meni hyvin niin palkittiin hetken kevennyksellä isommassa ravissa.

Välissä mentiin vastalaukat pari kierrosta uraa ympäri. Suoruus parani. Vasemmassa kierroksessa ja oikeassa laukassa tajusin että aiheutin itse perän liirailua. Jalat neuraaliin paikkaan niin ratsu suoristui. Edestä ei ollut edelleenkään kovin rento.

Lopuksi hakeuduttiin ympyrälle. Käyntiä ja ravia. Yhä piti vahtia Hempan jalat ja reitti. Se vaati aika paljon keskittymistä. Kun homma levisi niin palattiin käyntiin tai mentiin hetki uraa pitkin suoraan. Siinä sain aina heti kiinni lavoista. Ympyrällä sai ottaa oikeasta ohjasta kunnon tuntuman. Mutta ei siellä edelleenkään meinannut olla ketään. Oikeassa kierroksessa piti vasemman ohjan pidätteillä vahtia ulkolapa, muttei tarvinnut suoristaa. Myös ulkojalalla sai kääntää. Vasemmassa kierroksessa ajatus sulusta ja yhä kuskin paino vasemmalle.

Vaihdettiin jokusen kerran suuntaa. Välillä tuli hyviä askelia ja hetkittäin sain lavat hallittua. Kuitenkin aina jostain levähti. Suoraan meno auttoi heti. Lopuksi kevensin. Silti tänään ei saatu lopettaa niin priimaan kuin yleensä. Ope arveli että hyvä alkuverryttely eli estetunti saattoi hyydyttää ratsua.

Kuski sai kehuja nopeutuneista reaktioistaan ja parantuneesta tunteestaan menoon. Korjaus ehti välillä tulla ennen kuin open korjauskehotus. Eikä Hemppaakaan hermostuttanut kun muistin aina välillä rentoutua, myödätä ja kehua. Eikä laitettu monta apua päällekkäin.

Kävelin hetken selästä, sitten korjasin kasamme. Vähän inhimillistämistä mutta Hemppa vaikutti tässä vaiheessa tyytyväiseltä itseensä. Rento ja hyväntuulinen. Kuskille meinasi lopulta tulla kiire junaan.

Ongelmia:
kiemursi kovasti kun hidastettiin
kuskin paino oli välillä vinossa (siirtymissä alas, sulussa)
nyki pienesti läpi tunnin
ei tullut niin hyväksi kuin yleensä
väsähti luultavasti
kotiinpääsy meni aika myöhäiseksi

Parannusta:
kenttä oli todella hyvässä kunnossa
Hemppa ei tuijotellut mitään vaan keskittyi
ei kiukkuja eikä protesteja
laukasta alassiirtymät nopeutuivat
suoristui raiteilleen
kuski sai kehuja nopeutumisesta

Isolassa hyppäämässä vuosien jälkeen

Sunnuntaina ajattelin että meillä olisi Hempan kanssa pelkkä kouluratsastuspäivä. Meidät kuitenkin houkuteltiin mukaan hyppäämään iltapäivästä maneesille saatesanoilla että Hemppa jaksaa kyllä molemmat. Toivoin itseni viimeiseen ryhmään jotta tallilla jäisi vähemmän luppoaikaa. Kahden jälkeen siis huristelin taas myöhässä tallille. Keli taas plussalla mutta onneksi kuivaa. Aurinko oli laskemassa.

Hempan romaanikarva oli taas kadonnut, joten jälleen piti laittaa vahinko kiertämään ja lainata kaverilta. Olen yhä sitä mieltä että Hemppa ei pärjää ilman, etenkään esteillä. Satula osuu hypyissä säkään. Kokeilin laittaa Hempan kylkiin karvankiilloketta estämään enempää kaljuuntumista. Varsinkin oikean pohkeen kohdalta karvat ovat taas hiertymässä poikki kuten viime talvenakin. Vaikutti toimivan.

Sanoin muille että minua ei tarvitse odottaa ja letka olikin jo mennyt kun pääsin pihalle. Turvaliivin kanssa olin niin kankea että kävin mieluummin hyppäämässä kentällä kyytiin. Pihan jakkara kun oli taas kadoksissa ja ehdin kieltäytyä punttausavusta.

Oikaisin metsän poikki ja hölköttelin tiet ravilla. Tänään oja aiheutti vain pienen pysähdyksen ennen ylitystä. Ehdittiin perillä samalla ovenavauksella sisään maneesiin kuin muutkin. Maneesissa oli 5 ratsukkoa, joista 4 hyppäsi.

Hemppa ei tuijotellut maneesissa mitään. Alkuverkassa ravasi reippaasti eteen mutta oli yhä tyhjä oikealta ja vinoutui helposti kaulasta. Molempiin suuntiin kaula kääntyi kuulemma liikaa sisään. Verkassa mentiin vain vasen laukka. Teki mieli palata takaisin käyntiin parantelemaan asioita mutta annoin mennä kun arvelin että laukka-aika on lyhyehkö. Eteni ihan reippasti ja reagoi jalkaan. Vähän ympyröitiin ja voltattiin esteiden ympäri. Meni pää ylhäällä.

Sitten tehtiin tehtävärataa: lävistäjät ravissa, toiseen suuntaan puomien yli. Päädyissä laukka ja voltit. Toiselle lävistäjälle käyntisiirtymä.

Raviosuudet menivät suht ok mutta meiltä kaivattiin parempaa laukkaa. Volteilla meno kun nyypähti ja Hemppa nyki pää ylhäällä. Vastasin että ratsu ei ole vielä vertynyt. Tallista lähdöstä oli puoli tuntia eli tässä ajassa olisi kuulemma jo pitänyt. Nykiminen johtui kuulemma siitä että takaset eivät työnnä tarpeeksi. Siitä olin samaa mieltä. Mutta takasten pakottaminen paremmin töihin tuntui pahalta. Yritin mojautella Hemppaa laukkaamaan paremmin. Silti taas meinasi pikemminkin itkettää. Onneksi en jäänyt vellomaan vaan unohdin tämän nopeasti kun ruvettiin hyppäämään ja piti keskittyä esteisiin.

Ensin tultiin suora linja. Ristikolta pystylle. Ristikon edessä laukan päässä oli maapuomi. Sen verran lähellä kulmaa että hankala tie meille. Ekalla kerralla tultiin 6 askeleella, toisella kerralla sekosin ajatuksissa ja venyi viiteen. Sakkokierroksella haettiin siis tasaisempaa rytmiä. Väli oli muistaakseni 19,5 metriä. Ristikko muuttui myöhemmin okseriksi. Tänään tajusin joka tehtävällä ottaa kunnon lähestymisherätyksen vähintään puolen maneesin verran.

Seuraavaksi tultiin lävistäjän 4 laukan linja pystyltä pystylle. Hemppa teki yllättävän asiallisen kaarteen ja eka meni ok. Sen jälkeen jännäsin ehtiikö kaveri laukata uralta pois alta enkä osannut laskea askelia. Päästiin kuitenkin jälkimmäisestäkin yli eikä törmätty. Ei sakkoja.

Tultiin vielä oikeassa kierroksessa pitkä loivasti kaareva linja. Se oli meille tänään vaikea. Askel ekalle ei vain osunut. Saatiin lopulta tulla se useamman kerran sakkona. Ope kaipasi rennompaa laukkaa, joka aiheutti kuskille täysjäätymisen. Sitten ei osuttu portillekaan eli jälkimmäiselle esteelle hyvään paikkaan. Rentoutta olisi pitänyt hieroa pitkä sivu tai pari ilman esteitä, nyt ei juuri parantunut toistoilla. Plussaa kuitenkin ettei Hemppa tuijottanut porttia ja päästiin siitä yli. Jännitti muka vaikka estekorkeus oli jossain 60 cm nurkilla. Lopulta sain toimintakykyni sentään välissä takaisin ja sain sihdattua askeleen portille. Ekalle ei päästy kunnolla lopuksikaan. Hemppa ei kuitenkaan suuttunut vaikka välillä nyypittiin ihan juuresta yli.

Sitten tultiin rata. Okseri keskeltä, lävistäjän linja, suora linja, okseri toisesta suunnasta ja kaareva linja. Meidät jätettiin vikoiksi ja kun esteet nousivat taas kerralla paljon niin näyttivät kammottavan suurilta. Käskettiin ottaa verkkahyppy pikkukorkeudella ja tultiin portti. Ihan ok. Sitten se nousi ja piti tulla vielä uudestaan. Näytti isolta mutta helposti Hemppa siitä hyppäsi. Korkeutta oli kuitenkin vain n. 85 - 90 cm.

Kyselin opelta radalle lähtiessä että kerro kun laukka on hyvä. Oli kuulemma. Empimättä okserille mutta se putosi. Yllätyin taas että Hemppa ei suuttunut. Jatkettiin matkaa. Myötälaukat tajusin mutten osannut laskea askelia yhtään. Tai mikäli osasin niin unohdin niin tehneeni. Lävistäjälinja ok. Olikohan jälkimmäisen paikassa jotain sanomista? Lyhyen sivun kautta seuraavalle linjalle. Tulikohan taas vähän juureen? Enkä muista askeleita. Yli kuitenkin. Okseri pysyi toisella kerralla pystyssä. Laukka taisi vaihtua, ainakaan en sitä korjaillut eikä tainnut olla vääriä. Portille taidettiin tulla vähän pienesti ja tultiin seitsemällä. Yli kuitenkin pystystäkin.

Ope kaipasi viimeiseen väliin kuutta ja saatiin sakkokierroksia. Taas meno ei vain parantunut vaikka tultiin useammin. Yritin tulla paremmalla tiellä sisään mutta aina tultiin portti juuresta. Kun yritin lennättää niin Hemppa kielsi pystylle. Ainakin kerran. Pysyin kyydissä kun pysähtyi vain eteen. Omasta mielestäni tultiin joka kerta 7. Lopuksi ohje oli tehdä kunnolla kaarta seinälle asti. Ei vieläkään tyylipuhdas ja sitten tuli jo kahdeksas askel. Se kuitenkin riitti meille.

Ravasin noin kierroksen tai pari. Sitä ennen meidät komennettiin jo purkamaan esteitä. Vaikka sakkokierrostenkin välissä sain vähän hengähtää niin silti vähän puuskututti esteitä kantaessa.

Valojen sammutus jäi lopulta minulle. Enhän minä sinne Hempan kanssa ylettynyt, joten käskin hummalle paikka. Huonosti toimi ja kun pimeys laskeutui niin Hemppa hiippaili karkuun. Huutelin että tukkikaa ulko-ovi ja ottakaa kiinni. Reitti oli onneksi tukittu ja sain napattua karkulaisen omiin käsiini. Pihalla sain kammettua kyytiin kun pidensin jalkkaria. Hemppa ei olisi halunnut kävellä viimeisenä vaan kiihdytteli pikakäynnillä kolmanneksi. Oja meni helpommin yli mutta yhä hetken arpomisella.

Hempalle tuli kuuma muttei tolkuton vaahtohiki. Sai jäädä sisälle syömään ja huilimaan ennen koulutuntia.

Ongelmia:
alkuverkassa kaula oli molempiin suuntiin kuulemma liikaa sisällä
Hemppa vertyi hitaasti eikä laukannut volttitehtävällä open mielestä riittävästi
en kuullut aina opetusta
jännitti ennen omaa rataa
ysikymppiset näyttivät taas pelottavan suurilta
pitkä kaareva linja oli meille tänään vaikea
ainakin yksi pudotus ja yksi kielto
nyki yhä jonkin verran
kun sammutin valot niin Hemppa hiipaili karkuun

Parannusta:
Hemppa ei suuttunut kuskin virheistä
90 cm esteet yli
kuskin selkään ei sattunut vaikka eilen illalla sattui

lauantai 11. tammikuuta 2020

Koulutreeneissä maneesilla

Artsi on ruvennut pitkästä aikaa käymään Tallinmäellä. Lauantaina olin vihdoin samaan aikaan paikalla. Kelien takia treenit olivat maneesilla Isolassa eli samassa paikassa, jossa Tallinmäki oli 2015 - 2017. Pihalla oli -2°C ja mentiin hallille tietysti ratsain. Matkaa alle kilometri. Lähtiessä oikaistiin pihalta metsän poikki. Hemppa vähän empi miniojan ylitystä ja oma asentoni meni kamalaan etukenotukseen. Hemppa hyppäsi maltillisesti yli.

Ope oli myöhässä ja ohje oli verkata itsenäisesti. Juniorien kanssa vapaa ratsastus sujui loistavasti eikä kukaan ollut kertaakaan edessä. Meitä oli 3 ratsukon ryhmä.

Hemppa aloitti suorana ja yllättävän hyvin oikean ohjan tuella. Harmi että vinoutui nopeasti ja vaikka kuinka yritin tehdä avoa oikeassa kierroksessa niin ei tullut hyvää. Nyki. Menin lopulta laukatkin alkuverkassa. Sitten kävelin hetken ja kun opea ei vieläkään näkynyt niin jatkoin työskentelyä käynnissä. Tässä tuli yksi takapotku kun kävely ohjat tuntumalla oli Hempalle muka liian vaikeaa. En edes patistanut.

Ope tuli n. 35 minuuttia myöhässä. Lähdettiin heti hommiin, ensin oikea kierros. Käynnissä lähes pituushalkaisijalle ja väistö uralle. Meillä jatkui uralla vielä avona. Hemppa nyki. Sitten harjoitusravissa sama ja päätyyn tai molempiin tehtiin ympyrä/voltti. Hemppa nyki edelleen. Saatiin hienosäätöohjeita mutta parani vain pintapuolisesti. Käyntiä piti hidastaa lähes seis, sitten eteen ja taas hidastaa. Ei ehtinyt parantua. Ravivolteilla ope kaipasi enemmän tukea vasemmalle ohjalle. Yritin vastata että oikea on tyhjä. Taisi siis haluta pikemminkin kaulaa suorempaan tai lapoja haltuun. Lopulta tehtiin väistöt molemmista suunnista eli kahdesti kierroksen aikana. Kouluraippa oli oikeassa kädessä ja sitä sai tänään myös käyttää ilman kiukkuja.

Olikohan suuntien välissä kun mentiin ensimmäisen kerran isoa ravia maneesia ympäri. Hemppa meni ainakin lujaa.

Odotin että vasen kierros olisi ollut helpompi mutta nykiminen jatkui yhä vain. Ennen väistöä Hemppa luikersi kunnolla. Ohje oli kääntää ensin nenä väistön suuntaan seinälle (oikealle) ja johtaa vasemmalla kädellä sivulle. Avot olivat enimmäkseen vastustelua enkä ole varma liikkuiko etuset tänään ollenkaan pois uralta. Kun Hemppa nyki niin käsky oli pitää omat kädet alhaalla. Ja vielä alempana. Omasta mielestäni ne olivat jo niin alhaalla kuin pystyin. Itse olisin mieluummin kantanut käteni asiallisesti ja kohottanut hummaa ohjalla. Omaa selkää ei saanut päästää notkolle etten mene nykimisen mukana eteen. Hartiat mieluummin vähän kumaraan. Sitä yritin toteuttaa.

Laukoista mentiin vasen ensin väistötehtävän oheen. Katsomon edestä lyhyeltä sivulta nosto ja voltti. Pitkälle sivulle tehtiin loiva kiemura. Kiemuran keskellä piti mennä hetki suoraan uran suuntaisesti. Kulmassa raviin ja ravivoltti. Laukkaan ope kaipasi lisää askelia muttei vauhtia. Nykiminen jatkui yhä vain.

Odotin oikeaa laukkaa hankalaksi. Alkuun meni monta kierrosta jolloin ope katsoi muita ja sain häärätä omiani. Tässä Hemppa vähän rupesi rentoutumaan. Vastalaukat menivät jo suht asiallisesti. Volteilla oli parantamista. Nyki yhä muttei ihan pahiten.

Jossain välissä mentiin toiseenkin suuntaan isoa ravia. Hemppa säikähti yleisön heilahdusta ja poistui hyvin ripeästi sivulle. Pysyin kyydissä. Sen jälkeen yritti hidastaa katsomoa kohti. Pitkillä sivuilla piti vain matkustaa ja hetkittäin tasoittui edestä. Kunnolla eteen ennen kulmaa ja lyhyttä sivua.

Lopuksi ravattiin vielä pääty-ympyrällä kun seuraava ryhmä tuli sisään. Kelvollista muttei vieläkään nykimätöntä. Hyvin nosteli jalkojaan ja aktiivisuus oli hyvä. Ope oli hetkittäin kovin mielissään menostamme. En ihan ymmärtänyt miksi. Hemppa ei ole kahteen kuukauteen tuntunut näin huonolta.

Saatiin vuorotellen loppupalautteet enkä ensin tajunnut että aloitti minusta. Hemppa paremmin raiteiden väliin. Pidä vastaan kun nykii. Puhui vaikka mitä mutta näemmä unohdin jo. Sen verran tiivistä asiaa etten saanut suunvuoroa.

Loppukäynneissä meinasi lähinnä itkettää kun tuntui tänään niin huonolta. Ei tuntunut siltä että alla on onnellinen ratsu. Aiempaa ryhdikkäämpi kyllä mutta en tullut tästä onnelliseksi. Katsomo ihasteli miten hienolta menomme näytti. Kyllähän se vähän lohdutti.

Hemppa hikosi itsensä vaahtoon asti. Leuka oli valkoisena ja kainaloista valui vaahtonorot jalkoja pitkin alas. Olihan maneesissa toki vähän lämpimämpääkin kuin pihalla. Itse pidin kevyemmän takin ja toppaliivin koko tunnin päällä enkä tikahtunut. Toki kuuma tuli itsellenikin muttei läheskään tuota luokkaa kuin Hempalle.

Kotimatkan Hemppa harppoi edeltä ja välillä piti odotella muita. Oja ylittyi nyt helposti mutta pihalla oleva mökki oli jännä. Vähän peruutti mutta kun otin rauhassa niin päästiin ohi.

Kotimatkapose. Hemppa hikosi ihan kunnolla.
©Kati

Hemppa sai jäädä sisälle loimen alle kuivattelemaan ja syömään heiniä. Siinä sitä kiusattiin vielä heijastinkorvahupun välisovituksella. Ei kovin innostunut ilme.

Yritetään keskittyä syömiseen ja pitää muka nostaa päätä heinistä hetkeksi.
©Kati

Ongelmia:
hiuspampula (Hempan letityskuminauha) katkesi ja lettini aukesi (onneksi oli ponnari alla)
Hempan oikeasta kyljestä hiertyy karvat ja pohdin olenko sittenkin itse syyllinen
yksi takapotku ennen open tuloa
ope oli myöhässä
Hemppa nyki koko tunnin
ei keventynyt ohjalle eikä tasoittunut
illalla kuskin selkä oli taas kipeä

Parannusta:
ope sanoi nimeni joka kerta oikein
ei kiukutellut open aikana nykimistä pahemmin
oli aika ryhdikäs

Kati kuvasi tunnistamme kolme pikkuklippiä: