keskiviikko 31. maaliskuuta 2021

Viimeinen estevalkka ratatreeninä

 Keskiviikkona oli viimeinen kerta kun Äimiskän estevalmennukset olivat keskiviikkoisin. Nyt oli siis oikeasti viimeinen kerta kun olin läsnä. Tänään paikalla oli vain 4 ratsukkoa, joten oltiin yhdessä ryhmässä.

Senja oli hommissa koulutunnilla kun menin tallille. Satulan vaihto ja pikkuhalliin. Taisi olla ensimmäinen kertani ikinä kun ratsastin siellä valoisaan aikaan. Aurinko laski vasta tunnin jälkeen. Keli oli vähän plussalla ja lätäköt olivat kadonneet tieltä ja parkkipaikalta.

Tänään luvassa oli rataharjoitusta. Jee! Kivaa ja tarpeeksi yksinkertaista. Tosin esteet oli silti sijoitettu (lähestymis-/jättösuunnassa) aika lähelle seiniä.

Senja oli alkuverkassa kumman pinkeänä. Kiirehti eikä oikein kuunnellut. Onneksi ei tuijotellut tai loikkinut.

Hypyt aloitettiin ravilähestymisellä suoralle linjalle. Ensin 5 laukka-askelta väliin. Alku oli kumman hankala ja tuli kiemuraa, vääriä laukkoja ja epätasaisuutta. Vyörymisen jälkeen seuraavalla kierroksella tuli vahingossa lähes 6 askelta. Onneksi lopulta irtosi myös se priimasuorituskin. Laukkalähestymisellä tultiin se neljällä.

Seuraavaksi tultiin radan poikki tuplalankkueste sekin ravilähestymisellä. Nyt en näyttänyt estettä kohtisuoraan vaan käveltiin sen sivuitse kummaltakin puolelta kumpaankin suuntaan. Ehkä tämä auttoi, sillä Senja ei kauhistunut sitä hypätessä. Seuraavalla kerralla saatiin tulla jo laukassa. Tälle oli tänään vaikeinta löytää hyvää paikkaa. Kertaalleen mentiin taas vähän ilman päätöstä yli. Mutta mentiin.

Jossakin välissä tultiin muistaakseni myös okseria minikorkeudella ennen rataa. Vasemmasta kierroksesta. Ehkä.

Sitten tultiinkin jo rata. Oikeassa kierroksessa pitkä lähestyminen okserille, lävistäjällä lankkueste toiseen suuntaan, toisella lävistäjällä pysty, neljän laukan suora linja, lävistäjältä lankku sekä kaareva okserilta lävistäjän pystylle, 5 askelta. Taisin lyhentää jalustimet vikoihin reikiin tässä välissä.

Ensimmäisellä kierroksella estekorkeus oli ehkä kasikymppiä. Ei vielä kovin paha. Mieleen jäi lähinnä jälkimmäiselle lävistäjäpystylle reitin pullahtaminen sekä kaarevalle linjalle spurttaaminen. Lankkuestettä ei katsottu toiseenkaan suuntaan. Vikan jälkeen Senja teki taas pikakäännöksen oikealle ja kuski meinasi kallistella etukenoon.

Toiselle kierrokselle ope sanoi nostavansa ysikymppiin. En tiirannut esteitä kovin tarkkaan mutta näyttivät pikkuhallissa taas isoilta. Sama kuin ison hallin 110. Suoran linjan väliä vähän pidennettiin.

Meidät jätettiin vikoiksi ja ymmärsin onneksi avata suuni ennen aloitusta. Senja oli ihan mutkalla perä sisällä enkä saanut sitä suoraksi. Kun yritin suoristaa niin vaihteli laukkoja. Valmistelukierroksia tuli ehkä 4 kun ope ohjeisti. Pidätteet läpi, ei saa vyöryä. Se oli ihan hyvä juttu ja homma oli vähän paremmin hallussa kun aloitettiin.

En tiedä mikä meni ykköselle pieleen mutta puomit lähtivät mukaan. Kuski heilahti hypystä etukenoon. Ykkösen jälkeen sain istuttua loput hypyt paremmin. Jalat alas. Jälkimmäiselle pystylle tuli nyt parempi tie. Myötälaukka tuli ehkä vasta uralla. Mielestäni tehtiin viimeinenkin kaarre paremmin mutta se piti tulla sakkona uudestaan. En lähtenyt tekemään uutta lähestymistä alle puolen kentän matkalta, joten pyörähdettiin toisen päädyn kautta. Sitten ohje oli vaikka hypätä lankku matkalla. En ehtinyt enää kääntää siihen eikä tehnyt mieli muutenkaan hypätä sitä enää enempää. Nyt paikka okserille taisi osua paremmin ja sujuttiin kaari open mielestä paremmin. Ei auttanut himmailla, muuten olisi tullut ylimääräisiä askeleita. Nyt myös istuin paremmin vikan esteen jälkeen ja pysyin Senjan käännöksessä hyvin mukana.

Olin taas onnellinen ettei hypätty enempää. Hassu esteratsastaja. Nyt esteet olivat taas tarpeeksi isoja ja jänniä. Kovin luottavainen olo ei ollut vaikka kaikesta mentiinkin yli. Muistin taas pitää ohjat käsissä. Ennen jälkimmäistä rataa naamalle tuli taas jännityshymy. Monesti on ihan hauskaa ratsastaessa mutta välillä ilme tulee jännityksestä.

Ongelmia:
Senja oli vähän ylikierroksilla alkuun
alkutunnista pompin kyydissä vähän omiani esteiden jälkeen
esteet näyttivät isoilta
yksi pudotus

Parannusta:
kaikesta yli
ei tuijoteltu lankkuja

tiistai 30. maaliskuuta 2021

Suoria puomilinjoja Wannilla

 Tiistaina oli paikoin jo kuiva maa kun ajelin illalla tallille. Pari astetta plussalla ja aurinkokin paistoi vielä, kiitos kesäajan. Tallin parkkipaikan iso vesilätäkkökin oli kadotettu. Toinen oli kuitenkin jäljellä.

Heppalistalla odotti yllätys ja reilun kahden viikon Senjaputkeni laitettiin poikki: Wanni. Toinen kerta sillä, viimeksi lokakuussa. Tamma oli hommissa jo edellisellä puomitunnilla, näemmä koulusatulan kanssa. Meilläkin oli puomeja. En jaksanut ruveta vaihtamaan satulaa. Kävin kurkkimassa vähän edellisen tunnin tehtäviä ja päädyin ottamaan kouluraipan mukaan.

Ei tehtykään ihan samoja tehtäviä kuin edelliset vaan ihan perusjuttuja. Kolmen kavaletin suora linja, välit parikymmentä metriä. Toiselle sivulle neljä puomia olikohan noin 3 metrin välein.

Heti alkuun vaadin että pohkeesta tulee reaktio. Wannilla oli tarjolla hidas käynti tai sitten ravi. Reippaampaa käyntiä ei oikein irronnut. Vähän kankealta tuntui. Ravissa vähän jolkotteli ja oli aika pitkä ja etumatala. En tänään saanut korrektimpaan muotoon kuin muutamaksi askeleeksi siellä sun täällä. Laukassa usvattelin eteen. Vähän heräsi mutta nopeasti aina hyytyikin.

Hommat aloitettiin neljälle puomille ravissa, oikea kierros. Kaksi askelta väliin. Ravissa ihan ok. Niskaa ylemmäs, kaipasi ope. Sitten laukassa. Välillä sain hyvin hereille jo ennen puomeja. Kertaalleen lakkasi reagoimasta jalkaan ja piti napauttaa raipalla kun oltiin ponnistamassa ekalle. Se auttoi. Lopuksi vielä puolikkaina kavaletteina. Ei suurempaa korjattavaa. Ope kehui myötälaukan säilymisestä ja se vähän ihmetytti. Myöhemmin ymmärsin paremmin. Valitettavasti Wanni ei edelleenkään ollut kovin imevä, joten raipalle oli käyttöä. Kehuin kun eteni mutta vaihtoehto ei ollut löysäillä ja jättää pohjeapuja huomiotta. Siitä tuli aina raippamerkki perään kunnes vauhti löytyi. Estemalliin sain helpoiten käytettyä avun pohkeen taakse kun irroitin raippakäden kosketukseen. Wanni välillä protestoi vähän nostamalla takasiaan.

Seuraavaksi tultiin toisen sivun puomilinjaa volteilla sisään puomien yli. Keskimmäinen linjasta oli kavalettina. Vähän aktiivisempi ravi, toivoi ope. Kunnon taivutukset volteille. Vauhtimme oli vähän vaihtelevaa mutten tyytynyt uinailuun. Tuli asiallisia pätkiä, tosin humma oli yhä etumatala ja pitkä.

Laukassa sama. Välillä oli kivaa aktiivisuutta ja seuraavaksi hyytyi. En saanut kauempaa hyppyyn vaan otti vielä miniaskeleen. Tehtävän jälkeen spurttasin kunnolla ja Wannihan lähti. Harmi ettei saanut vain viilettää uraa ympäri.

Tultiin tehtävä myös kavaleteilla suoraan. Tosin Wanni vaihteli laukat vääriksi. Ekalta laskeutui myötälaukassa alas ja vaihtoi. Liuta sakkokierroksia ei juuri auttanut, tehtiin sitten apuvoltteja ja vaihdettiin. Ope totesi että otetaan lopuksi vielä uudestaan. Nyt riitti että päästiin ykkönen ympyrällä oikeassa laukassa pysyen. Sekin vaati ehkä 5 kierrosta.

Vasen kierros oli helpompi. Kavalettiväleihin 6 + 6 askelta. Ekalla kerralla jälkimmäinen väli jäi kovin ahtaaksi. Toisella kerralla ennakoin ja tuli oikein kiva ja tasainen suoritus. Se riitti meille tähän suuntaan.

Kavereiden jälkeen päästiin vielä takaisin oikeaan kierrokseen hiillostumaan. Jostakin syystä tykkäsin tästä osuudesta kovasti. Wanni vaihtoi laukkoja ja yritin estää. Ohje oli ottaa uudestaan alusta heti jos vaihtaa. Taas sakkokierroksia tuli ties kuinka paljon mutta meno parani. Välillä ajelehdittiin vähän omiamme ja kertaalleen tehtiin vahingossa jopa vastalaukkakaari ja hypättiin eka ja vika. Sitten hetki taas ympyrällä ja lopulta päästiin pidemmällekin. Perä oikealle, oikea ohja kevyeksi. Tuki vasemmalta. Kun sain oman kroppani ajattelemaan Wannin linjalle avoasennossa niin lopulta päästiin koko linja oikeassa laukassa. Jes! Työvoitto!

Wanni oli ihan hikimärkä ja pääsi tunnin jälkeen pesulle. Loppuverkassa oli vähän tasaisempi mutta yhä piti hetkittäin muistuttaa eteen. Jalustimia nostaessa heppa taisi yrittää haukata. Napsaisi vain toppaliivistä. Pesupaikalla ja kylmäsuojien kanssa oli kiltisti.

Ei Wanni vieläkään kiilannut kovin korkealle suosikkilistallani mutta tämä tunti oli hauska mennä sillä. Sopivasti haastetta, ongelmia ja onnistumisia.

Ongelmia:
humman oma imu eteen
oikean laukan säilyttäminen

Parannusta:
eteni pätkittäin
ei tuijotellut mitään
saatiin tehtävä lopulta onnistumaan oikeallekin
ei tullut yhtään vilu

maanantai 29. maaliskuuta 2021

Väistöjä ja vastalaukkaa

 Maanantaina satoi tallille mennessä. Pari astetta plussalla ja tiet ja tallin piha yhä lätäköillä.

Ratsukseni tuli taas Senja ja se löytyi tarhasta. Lätäkkö oli nilkkoihin asti eikä ollut kumisaappaita. Ihme, etteivät kenkäni kastuneet! Senja oli nyt maneesin takana kauimmaisessa tarhassa ja päätin kiertää lätäkön maneesin etupuolelta. Senja tuli nätisti perässä. Puolessa välin säikähti jotakin ja ehti ottaa noin 3 laukka-askelta eteen. Kun naru kiristyi niin Senja hidasti. Fiksu elukka kaikesta huolimatta. Kiva myös ettei meinannutkaan tulla päälle.

Tänään osasin harjata Senjan sen mielestä paremmalla tavalla (kevyellä kädellä, ripeästi) ja näytti suopeampaa naamaa. Humman noutamisessa, loimen ripustamisessa ja kasan siivoamisessa käytävältä meni sen verran aikaa että oltiin vasta tasan jälkeen maneesissa. Tänään ei ollut tuijottelupäivä. Katseli vain vähän kavalettipalikoita kantavaa opea. Ovikulma ei suuremmin kiinnostanut. Enkä itsekään huomannut että katsomossa oli välillä liikettä.

Alkuverkassa kieli lerpatti ja yritin suoristella Senjaa raiteilleen. Kivasti malttoi olla kiirehtimättä. Laukassa yritin istua rennosti ja etunojailematta. Kerrankin muistin vähän miettiä vatsalihaksiakin! Yritin olla soutamatta yläkropallani.

Päivän kuvioksi molempiin päätyihin tuli neljästä kavalettipalikasta ohjurit ympyrälle. Keskelle tuli salmiakki neljästä lötköpötköstä. Peruspiirteittäin tehtiin päätyihin ympyrät ja vaihdettiin suuntaa lävistäjillä lötköjen yli. Toisessa päässä siis toinen kierros, toisessa toinen. Muu vaihtui matkalla.

Ensin käynnissä pyörittiin kavalettipalikoiden ympäri. Tarpeeksi suora hevonen, siirrä etuosaa. Silti taisin siirrellä välillä vääriä jalkoja. Vasen kierros oli helpompi, oikeaan liiraili tehtävästä karkuun. Olisi pitänyt vaihtaa nopeammin suuntaa.

Sitten ratsastettiin joka toinen palikkaväli eteen, joka toinen väistätettiin. Käynnissä, sitten ravissa. Paino väistön suuntaan. Ihan alkuun ravi pompotti poikkeuksellisen paljon. Sitten Senja rupesi kevenemään ja sain kannettua käteni paremmin. Tein eteenratsastukset vähän varovasti, siirtymät yritin tehdä sulavasti. Ihan kivoja pätkiä tulikin. Tänään oli kummallisen ahdasta. Yritin sitten katsoa etten olisi samassa päädyssä kuin kaikki muutkin. Meitä oli 6. Lävistäjällä puomiväliin tuli 2 raviaskelta.

Seuraavaksi ruvettiin väistöstä nostamaan vastalaukka. Oikeassa kierroksessa tämä oli helppoa ja nousi joka kerta vasen kuten pitikin. Olisin halunnut vaihtaa taas suuntaa jo aiemmin mutten viitsinyt mennä ruuhkan joukkoon.

Vasen kierros oli odotetusti vaikeampi eikä oikeaa laukkaa meinannut tulla ensin millään. Vasta kun nostin sen pitkän sivun suuntaisesti niin oikeakin laukka löytyi. Taas oli ahdasta ja välillä tuli kaverin perä vastaan. Välillä myös vähän karattiin reitiltä ja luovittiin omiamme. Kun tein nostopyynnön selvästi istunnalla niin oikea laukka rupesi löytymään paremmin ympyrän kaarella. Välillä silti tuli vasenta tai ehti vaihtaa.

Seuraavaksi sai nostaa myötälaukkaakin ja tulla lävistäjän laukassa. Vasen laukka oli kivasti istuntani alla ja malttavaista. Lävistäjän jälkeen sain jatkettua vastalaukassa, jes! Se tuli vähän puolivahingossa. Kokeilin sitten saman myös toiseen suuntaan. Oikeakin laukka oli aika kivaa ja rauhallista mutta lävistäjän jälkeen tuli rikko. Meinasi mennä tiukille ajan puolesta mutta ehdin ottaa vielä uusiksi ja sain kuin sainkin vastalaukan pidettyä ensin koko ympyrällisen oikeaa ja lopuksi lävistäjän yli ja vähän kaarta perään kunnes tuli taas kaverin perä vastaan. Mutta ehdin ottaa raville itse. Tämä oli hieno saavutus vaihtoherkällä Senjalla.

Tunti vilahti jotenkin huomaamatta ohi. Loppuraveissa yritin taas pyytää rennolle ja pidemmälle kaulalle. Senja tarjosi vähän pidempää ja sitten nyki ohjia. Ihan ok muttei mitään mahtavaa.

Senja jatkoi hommia ja siirsin satulahuovan takaisin aloilleen. Remmitön versio ei näemmä oikein passaa vaan haluaa takakautta karkuteille.

Ongelmia:
lätäköt pihalla
tavallista ruuhkaisempaa tunnilla
oikea laukka vastalaukkana oli haastava

Parannusta:
ei tuijoteltu ovea
kieli ei näkynyt koko tuntia
kivan rentoa ja tasaista suorittamista
saatiin molemmat vastalaukat onnistumaan!

sunnuntai 28. maaliskuuta 2021

Neljäs kerta vaihtotehtävällä vähän rauhallisemmin

 Sunnuntaiksi tuppasin itseni Äimiskän estetunnille. Tämä tunti lakkautetaan. Eilen iltapäivällä ryhmään oli tulossa vielä täydet 6 ratsukkoa. Tänään meitä tulikin tunnille vain 4. Aamupäivästä satoi vettä, iltapäivällä oli jo +6°C ja sade lakkasi.

Ratsukseni jaettiin taas Senja. Humma löytyi tallista ja ensimmäisenä huomioni kiinnittyi siihen että karsinassa oli heiniä mutta Senja ei syönyt. Välillä vähän närppi. Ope arveli että voi johtua kortisemmasta heinästä. Muuten oli suht normaalin oloinen.

Tänään oli tarjolla sama vaihtotehtävä kuin aiemminkin. Tänään kasattiin se pelkillä pystyillä. Maneesissa Senja oli niin rauhallinen että ope mittasi vielä kuumeen kun kerroin huoleni. Normilukemat, olikohan 37,6°C.

Alkuun en patistellut Senjaa suuremmin ja verkattiin ehkä vähän löysästi. Eteni ja vaihtoi laukat. Mutta annoin olla vähän löysä. Ehkä Senja oli väsy?

Aloitettiin hypyt taas pystyllä radan poikki. Nyt ensin melko kohtisuoraan. Esteen jälkeen ei kyllä kumpaankaan suuntaan jatkettu suoraan. Vaihdot tulivat. Sitten vähän enemmän viistosti ja lopuksi vielä enemmän. Vaihdot yllättävän hyvin eikä sakkokierroksia. Ope halusi paikkoja vähän kauemmas, tunnustin etten enää nähnyt niitä vinolähestymisissä. Kertaalleen meinasin tuupata jo askelta ennen mutta hyvin mahtui vielä yksi askel. Vikalla kerralla linja ja paikka olivat hyvät. En muista ihan varmaksi että tulivatko vaihdot ihan täsmälleen.

Sitten taas ensin oikeasta vasempaan tiukat käännökset. Joku kerta taisi vaihtua vasta pari askelta myöhemmin. Yhä piti kovasti skarpata oman istunnan kanssa käännöksessä etten mennyt nenälleni. Vasemmasta oikeaan varsinkin kun Senja rupesi vetelemään superkäännöksiä. Ope naureskeli laukkapiruetista. Otettiin tähän vielä pari hyppyä vasemmalle jatkaen. Meni helpoiten kun yritinkin jatkaa esteeltä suoraan. Toki vaihtoa ei sitten aina tullut heti oikealle.

Rata tultiin ensin pikkukorkeudella. Osa jäi vaihtumatta ja vitoselle ei osunut askel. Jäädyin ja Senja nosteli jalkansa puolesta askeleesta aika eksoottisesti yli. Väleissä oli taas entistä enemmän aikaa.

Ovikulmasta ohi laukkaaminen oikeassa kierroksessa oli valmistautuessa taas yllättävän hankalaa. Vaihdot sen sijaan löytyivät.

Isompi kierros tultiin kasikympissä. Nyt menin käskystä kakkosen ja vitosen enemmän radan poikki kuin vinosti. Kakkoselta kolmoselle vähän vyöryi ja neloselle taisin molemmilla kerroilla lennättää vähän kaukaa. Jälkimmäisellä kierroksella tuli vaihtokin. Kutosen jälkeen otettiin askel suoraan ja vaihto tuli vasta sen jälkeen. En huomannut että ennen vikaa ajauduttiin reitistä ohi mutta taas saatiin sakkokierrokselle ohjuri.

Tultiin uudestaan vitosesta seiskaan. Vitoselle yhä vähän reunaan. Yritin koukata uran kautta mutta nyt askel ei osunut kutoselle ja livettiin sisäkautta ohi. Annoin sen tapahtua. Uusintakerralla hyppy vitoselle tuli nyt keskempää ja ohje oli ettei ihan uralta. Taas kutoselta mentiin ensin askel suoraan. En pahemmin spurttaillut ja mielestäni vika meni hyvin. Senja tuijotti ohjauspuomia hauskasti matkan varrella. Piti silti tulla se vielä kerran. Nyt linja oli ihan priima ja paikkakin osui mutta vaihto tuli vasta esteen jälkeen. Olin silti onnellinen kun ope sanoi että tämä riitti. Noottia tuli toki puutteellisesta johtamisesta. Jos ei sytytä niin nyt kasaamaan nuotiota, tms.

Jossakin välissä Senja vielä taisi kuulla ääniä ulkoa, laski perän ja spurttasi. Ei päässyt pitkälle.

En hölkännyt loppuraveja vaan kävelin hetken pitkin ohjin ja luovutin Senjan seuraavalle kuskille.

Ongelmia:
ennen tuntia Senja oli vähän nuutunut
ei tullut kaikkia vaihtoja (kuski ehkä unohti johtaa)
yksi kielto
yksi säikkyspurtti

Parannusta:
rentoa ja levollista menoa
alkutunnista tuli vaihdot aiempaa paremmin

Hasna videoi tuntiamme. Video kavaltaa etten ollut kaikissa hypyissä ihan priimasti mukana.

lauantai 27. maaliskuuta 2021

Kolmatta kertaa vaihtotehtävälle ja vuoden ensimmäinen kakutus

 Lauantainakin Äimiskällä oli estepäivä. Tunnille tuli 5 ratsukkoa ja minä taas Senjalla. Arvasin oikein että tehtävä oli taas sama laukanvaihtohomma. Tänään okseri oli nelosesteenä. Keli oli lähes viisi astetta plussalla ja menin koko tunnin kevyemmillä hanskoilla. Tunnin jälkeen pihalla tihutti.

Alkuverkassa kieli taas lerpatti ulkona, laukassakin. Onneksi lopulta katosi suuhun. Yritin olla Senjan ympärillä, pitää joustavan käden ja vaikuttaa.

Verkkahypyt hypättiin taas vinohypyillä radan poikki. Oikealle tuli kaikki vaihdot. Vasemmalle ensimmäinen tuli ehkä askeleen myöhässä, vähän hitaasti. Toinen oli hyvä ja laukka vaihtui. Ei sakkoja.

Hypyt uralta pois ja tiukat käännökset aloitettiin nyt vasemmasta oikeaan pystylle. Ei pahaa sakkailua, kääntyi hyvin. Kuskin piti muistaa olla tarpeeksi pystyssä (takakenossa). Pari kertaa lipsahti vähän etukenon puolelle ja käännöksissä tuli nopeasti ongelmia tasapainon kanssa.

Oikeasta vasempaan ensimmäinen hyppy oli vähän löysä. Sakkona uudestaan heti perään. Juuri sakkohypyn aikaan ovella oli liikettä (hypättiin vähän kohti) ja Senja meinasi lähteä liirailemaan ihan omiin suuntiinsa esteen jälkeen. En tajua miksi vietti oikealle kohti pelottavaa ovea. Sain kuitenkin käännettyä vasempaan. Toinen sakkokierros perään, pitää keskittyä hommiin vaikka tulisi mikä muumien mörkö paikalle. Nyt tuli hyvä hyppy ja taisi laukkakin vaihtua. Lähti jalasta hyvin eteen ja otti takaset alle.

Rata hypättiin taas kasikympissä, me viimeisinä. Lopputunnista sattui sen verran kaikenlaista etten enää muista mitä missäkin vaiheessa. Muistelen että ratamme oli ihan ok mutta tiet vähän lörähtivät pitkiksi. Ykkönen taidettiin hypätä aika isosti ja Senja ehkä sen jälkeen ehdotti ensin oikealle menoa. En ole varma vaihtuiko laukkakaan heti. Vähän kiihtyi väleissä mutta ratkaisin tilanteet. Pidätteet eivät menneet ihan priimasti läpi muttei vyörynyt pahasti. Vitoselta kutoselle ajauduttiin linjalta ulos, samoin käännöksellä seiskalle ja hypättiin aika laidasta. Mutta laukka vaihtui.

Tänään yllättäen tultiin myös toinen kierros. En muista oliko heti ykköshyppy, kun mentiin vähän reippaammin ja kun piti jatkaa vasemmalle niin Senja lähtikin väistämään oikealle. Kuski ei valitettavasti tässä vaiheessa ollut ihan tasapainossa, joten painopiste heilahti satulan sivulle. Melko nopeasti totesin ettei mitään ole tehtävissä ja kaulaan tarrautuminen tuntui huonolta vaihtoehdolta. Lopulta sitten ponnistin pois jalustimesta ja laskeuduin jaloilleni. Video paljastaa että oikea polvi kävi maassa. Lähes tyylipuhdas.

Ennen kuin ehdin kunnolla tajuta mitä tapahtui niin huudettiin jo kakkua. Hah! Itse toki mykistyin tilanteesta eikä laskeutumisen huutelu käynyt mielessäkään kun pohdin mitä kannattaisi tehdä. Näitä varten pitäisi olla joku hätäremmi, josta tarrautumista olisi harjoiteltu. Harjasta en näin äkisti ehtisi saada tarpeeksi tukevaa otetta.

Senja ei sanonut poistumisestani mitään vaan jäi seisomaan nätisti aloilleen. Ohjatkin toki jäivät käsiini. Sain jakkaran ennen kuin olin tajunnutkaan ja nopeasti olin takaisin kyydissä. Muistelen että jossakin vaiheessa oltaisiin tultu ehkä pelkkä ykkönen ja otettu sitten vielä alusta. En ole varma.

Saatiin kuitenkin tehtyä seuraava lähestyminen hillitymmin ja tultiin ykkönen pienemmällä hypyllä yli. Nyt empimättä vasemmalle. Tällä kertaa sain tehtyä paremmat tiet esteille mutta osa laukoista jäi vaihtumatta. Oli ehkä vähän ponnettomampaa. Kutosen jälkeen Senja kääntyi sukkelasti ja kuski oli taas etukenottelemassa. En näemmä meinaa oppia. Seiskalle paikka jäi suoristuksessa vähän kauas mutta pyysin eteen ja mentiin yli. Ohjauspuomi auttoi esteen keskelle. Löytyi myötälaukkakin.

Sitten muut vielä hyppäsivät toisen kierroksensa enkä ollut enää yhtä skarppina kuin yleensä. Normaalisti osaan kävellä radalla, olla pois suorittavan edestä sekä lisäksi katsoa etten peitä open tai kuvaajan näkyvyyttä suorittajaan.

Loppuverkasta ei jäänyt kummempia muistikuvia. Mentiin vapaavalintaiseen suuntaan. Ei tainnut olla erityisen hyvä. Putoaminen kolhaisi taas vähän itsetuntoani. Olisi kiva olla välillä joku vuosi tippumatta!

Senja jatkoi hommia ja kävin merkkaamassa itseni huomiselle estetunnille. Katsotaan joutuuko Senja neljättä kertaa vaihtotehtävälle.

Ongelmia:
vähän löysempää menoa
tasapaino kaarteissa
Senja vietti pystyn jälkeen väärään suuntaan (useamman kerran)
kuski ei pysynyt mukana
ratakierrokset ei yhtä hyviä kuin ti ja to
ei kaikkia vaihtoja

Parannusta:
yksittäiset vaihdot hyvin
kääntyi näppärästi
tulin jaloilleni alas eikä Senja hätkähtänyt

Inna videoi lopputuntiamme:

perjantai 26. maaliskuuta 2021

Tarjoustunnilla Saaran tallilla

 Korttini Turkalle loppui, joten lopetin siellä ja perjantai jäi tälle viikolle hepattomaksi. Tämä kävi jotenkin hassun vaivihkaa.

Sattumoisin eilen silmääni osui Saaran tallin mainos facessa, tunti uusille asiakkaille 16 eurolla. Viestittelin perään ja tunti järjestyi jo tälle päivälle, illan B-A -ryhmään. Edellisen kerran olen käynyt Saaran hevosilla tunnilla 2015 maastoestekurssilla. Vakitunneilla kävin siellä n. kesällä 2005.

Perjantainakin oli lämmintä ja aurinkoista, päivällä lähes +10°C. Illalla tallilla enää pari astetta plussalla. Vaatetus meni vähän hankalaksi, sillä tämä oli jo neljäs talli pienen ajan sisällä. Onneksi sitä kampetta riittää ja hanskatkin olin juuri pessyt. Loput Virkonilla.

Satulahuoneesta löytyi heppalista ja maksupiste. Ratsukseni sain Rion. Tallin uusin hevonen, joulun aikoihin tullut. Itse en muistanut edes kuulleeni. (Nettisivuiltakaan ei näemmä löydy vielä esittelyä.) Karsinasta löytyi vajaa 170-senttinen tummanruunikko tähtipää. Ohje oli laittaa bootsit etusiin ja suojat joka jalkaan.

Harjatessa oli kiltisti, kavioita putsatessa vähän hyöri. Tilsakumit edessä ja muuten joka jalka hokkikengässä. Satulasta ei sanonut yllättäen juuri mitään. Suitsitus oli hankalin osuus. Ensin hampaat olivat tiukasti kiinni. Lopulta sain kuolaimet sujautettua suuhun. Sen jälkeen pää nousi korkeuksiin enkä meinannut ylettyä pujottamaan korvia niskahihnan ali. Oikea korva oli alempana, joten sen sain ensin. Lopulta yletyin vasempaankin sen verran että sain sen nykäistyä hihnan ali. En tiedä onko tämä muillekin suitsijoille näin hankalaa mutta selvisinpäs! Satula oli ihan merkkipenkki ja suitset micklem-tyyppiset.

Talutettiin letkana maneesiin. Pihavalot matkalle olisivat kivat. Oli aika hämyisää. Tunnille tuli 5 ratsukkoa.

Selästä Rio tuntui jopa aavistuksen pieneltä. Kapeahko. Ope ei kysynyt mitään eikä esitellyt itseään, epäselväksi jäi kuka tunnin piti. Alkuun tuntui ettei ope edes huomannut minua. Osasi kyllä myöhemmin nimeni.

Alkukäyntien jälkeen kuvioksi otettiin kahdeksikko. Peilipäädyssä vasen kierros, katsomon puolella oikea. Keskeltä radan poikki tai muuten vähän vapaavalintaisella kuviolla suunnanvaihto. Aika moni tuntui tekevän lyhyitä lävistäjiä. Niin mekin lopulta. Päätyihin sai tehdä ympyröitä. Ensin hetki käynnissä, sitten todella pitkään ravissa ja lopuksi vielä hetki laukassa ravin kautta suuntaa vaihtaen. Ravissa tuli vinkki että oikeaan kierrokseen Rio työntää perää sisään, ajattele avoa ja lapoja sisään. Sekä jopa vastataivutusta. Ei tullut kommenttia että sainko korjattua.

Tuntui että ensimmäiset 40 minuuttia tunnista menivät tuossa. Ope oli melko hiljaa, joten oli tylsää. Ainakin aika kului todella hitaasti. Rio oli vähän luikura ja vasemmassa kierroksessa imeytyi seinille. Kulki kuitenkin aika tasaisena ja pyöreänä edestä sekä eteni. Suorilla saattoi tulla vähän kiemuraa.

Laukat nousivat hyvin ja pysyi laukassa. Osa ravisiirtymistä oli oikein kivoja. Oikeassa laukassa oli aika mutkalla perä sisälle, vasen oli helpompi. Kuskille ei tullut istunnasta koko tunnilla mitään kommenttia.

Lopulta tuli välikäyntien aika. Käveltiin varmaan 10 kierrosta maneesin ympäri (eli aika kauan). Riolla oli hieno yliastunta, varmaan 30 senttiä jos ei ylikin. Tosin välillä käynti meni aavistuksen passimaiseksi eikä pysynyt täysin nelitahtisena. Veikkaan silti että aika moni ei olisi edes huomannut.

Seuraavaksi tehtiin avoja keskilinjalle kohti peiliä. Jäi vähän epäselväksi että kumpaan suuntaan avo tehdään. Keskelle piti tehdä voltti. Käytännössä meille voltteja tuli useampia kun oli ahdasta tai avo ei meinannut sujua. Vasen kierros oli ihan ok, oikea oli kovin hankala. Ensin käynnissä, sitten ravissa. Ei ollut ravissa juuri hankalampaa. Oikeassa päästiin sentään jo suorana mutta avosta lähti monesti koko humma liukumaan pois reitiltä.

Lopuksi tultiin vielä vastalaukkoja. Kuviona oli laukata uraa pitkin ja tehdä katsomopäädystä alkaen kolmikaarinen, ei vaihtoja. Ensin vasemmassa laukassa ja sujui aika kivasti, sain keskikaarella asetettua jopa vähän kaaren suuntaan. Tultiin ehkä viitisen kertaa. Sitten oikeaan sama juttu. Heppa oli taas valmiiksi jo enemmän mutkalla. Ohjautui kuitenkin ja pysyi rikkomatta toivotulla laukalla. Vähän helpotetut reitit. Loppua kohti sai tähänkin suuntaan jo vähän suorempaa ja rennompaa pätkää.

Loppuraveissa alla oli oikein tasainen ratsu. Vähän pyysin vielä eteen ja liikkui kivasti. Oikeassa kierroksessa mentiin uran sisäpuolella kohti peiliä. Hevonen oli suora, tosin vähän saattoi mutkitella. Lepokäynnissä kiemursi sitten enemmän. Osa kuskeista siirtyi taluttamaan, pysyin itse ratsailla. Tämä kun oli hepan ainoa tuntikin tänään jos oikein katsoin.

Tallissa pikainen varusteiden purku. Harjasin hummankin läpi. Suojien harjaamisessa meni tovi ja olin viimeisenä valmis. Kävin vielä kurkkimassa tallin hepat läpi. Paljon vanhoja tuttuja ja myös niitä kymmenisen vuotta sitten tulleita "uusia".

Tämän perusteella totean että kiva oli käydä kokeilemassa muttei ole minun paikkani.

Ongelmia:
suitsien laitto
olisin kaivannut paljon enemmän ohjeita
oikea avo oli hankala

Parannusta:
kivan tasainen ratsu
vasen avo sujui helposti
piti vastalaukat

Mira K. kuvasi meistäkin muutaman pätkän:

torstai 25. maaliskuuta 2021

Uusinta tiistailta

 Torstain estetunnille sain jatkaa Senjan kanssa. Tamma oli iltapäivästä käynyt jo kertaalleen esteillä. Piha oli yhä lätäkköä. Nyt keli putosi nollaan ja päädyin jättämään takin päälle. Tunnille tuli 6 ratsukkoa.

Arvelin tällä kertaa oikein ja tehtävä oli sama kuin tiistaina. Tosin okserinkin paikalla oli pysty. Koko tunti oli hyvin samanlainen. Alkuverkassa Senja lerpatti kieltä ja vähän tuijotteli tötteröiden virkaa tekeviä pottia. Kun potta vaihtoi paikkaa niin Senja kauhistui. Muuta ei tuijotellut. Ei opeakaan.

Verkkahypt tultiin taas vinosti radan poikki. Oikealle vaihtoi hyvin, yllättäen ensimmäisen vasemmallekin. Toisella kerralla vasemmalle ei taas ollut paikkaa ja yritin tuupata. Maltoin kuitenkin mieleni. Puomi taisi lähteä mukaan. Uusintakerta ei ollut juuri parempi. Kolmannella kerralla ohje oli tulla enemmän radan poikki. Se auttoi.

Sitten tultiin pystyt uralta pois ja tiukka käännös perään. Vasen laukka saattoi vaihtua paremmin kuin toissapäivänä. Oikean kohdalla Senja rupesi jo vähän sakkaamaan ja käännökset rupesivat tulemaan lähes nopeammin kuin humman jalat toimivat. Vähän nauratti mutta samalla huoletti että riittääkö tasapainomme. Hyvin tarkkaan piti itse istahtaa heti esteen jälkeen takaisin pystyyn. Pieni etukeno teki käännöksessä selässä olon epävakaaksi. Oli ainakin ratsulla takaosa alla.

Sitten tultiin vielä rata. Meille tänäänkin 80 cm korkeudessa. Olisin mennyt mieluusti aiemminkin mutta meidät jätettiin kasikympin hyppääjistäkin vikoiksi. Välissä ehdittiin käydä taas vähän hölkkäämässä yksäripäädyssä.

Ennen omaa vuoroa herättelin taas ja tein vaihtoja. Osa oli vähän epämääräisiä kun pyysin epämääräisesti. Muuten Senja meinasi taas vähän kuumahtaa ja tehdä pikakäännöksiä. Vaihdot tulivat vain suuntaa vaihtaessa, lävistäjällä en saanut toista vaihtoa.

Itse rata meni taas kivasti. Ehkä paikat eivät olleet ihan yhtä hyvät kuin viimeksi. Mutta nyt silmäni eivät vuotaneet eikä Senja vyörynyt kuin vähäsen välillä. Oli jotenkin enemmän aikaa esteiden väleissä. Myötälaukatkin taisivat tulla.

Saatiin kuitenkin vitonen vielä sakkona, ei saa vyöryä. Ohje oli tulla vähän enemmän radan poikki. Taisi tulla parempi paikka ja se sitten riitti meille.

Loppuhölkätkin mentiin toisessa päädyssä, sangen letkeää menoa eikä ovikaan enää juuri haitannut.

Ongelmia:
pientä vyörymistä
rupesi vähän sakkaamaan
vaihdot vasemmalle olivat hankalammat

Parannusta:
pysyin paremmin hypyissä mukana
vaihdot yhä sangen näppärästi
kääntyi sukkelasti
ei vyörynyt radalla yhtä pahasti kuin tiistaina

Teija kuvasi alkutuntiamme.

Ratavideo ehti valitettavasti lakata olemasta ennen kuin muistin pyytää sen itselleni.

Etsimässä Nellan nappuloita

 Torstaina menin Nellan apuliikuttajaksi kun nykyinen yp ei ehtinyt. En saanut kysyttyä opettajaa, joten menimme keskenämme. Innokkasti menin taas tallille pyörällä. Ehkä viitisen astetta plussalla ja keli taas entistä keväisempi. Vain yksi aliska oli kelirikon vallassa.

Nella oli kengitetty sunnuntaina ja sain olla katsomassa. Viikonloppuna allekirjoitin myös tallipaikkasopimuksen huhtikuusta alkaen.

Tallilla ensimmäinen homma oli etsiä Nella. Hepat oli siirretty eri tarhaan. Löytyivät onneksi hetken hakemisen jälkeen. Seuraava ongelma oli lukossa oleva satulahuone. En ollut näemmä muistanut kysyä ihan kaikkia asioita etukäteen. Onneksi taukotuvasta löytyi apua. Kolmantena hässäkkänä oli vielä ohjien vaihto toisista suitsista (ei paha) sekä kuolaimien vaihto. Käyttöön tuleva muovikuolain (Acavallo sensitive bit) oli itselleni ihan uusi tuttavuus ja sen kiinnittäminen meni vähän arvaillen.

Hoitaessa Nella oli oikein kiltisti ja rauhassa. Välillä naposteli mukaan otettuja heiniä. Yksi hokki puuttui taas, nyt eri hokki kuin viimeksi. Saatiin mennä yp:n koulusatulalla ja vyö tuntui menevän aina vain tiukemmalle ja tiukemmalle.

Suunnitelma oli olla hallissa kolmelta, sillä neljältä alkavat tunnit torstaisin. Oltiin noin vartti myöhässä. Nappasin maneesista esteraipan käteeni.

Alkuun oli ruhtinaallisesti koko maneesi käytössä. Pyörittelin hetken käynnissä. Ei edelleenkään mitään kovin ihanaa menoa. Nella ei ollut kovin taipuisa eikä pyöreä. Yhä vähän kiireinen. Pyysin malttamaan ja yritin taivutella. Ravissa vähän väistättää malttamaan. Kuunteli kyllä pidätteet, mutta kiihtyi pian uudestaan. Ei menty mitenkään kovin kovaa, mutta odottaminen puuttui.

Halliin tuli toinen ratsukko ja Nellan keskittyminen meinasi vähän rakoilla. Hyvin mahduttiin. Enemmän piti väistellä omia kasojamme. Istuin nyt ravissa alas ja meni vähän tasaisemmin kuin viimeksi.

Laukassa Nella tuntui menevän aika pitkulaisena. Ympyröillä lopulta myötäsi, ravissakin. Mutta tuntui painuvan myötäyksissä aika matalaksi. Ollaan selvästi opettajan tarpeessa.

Ei tosiaan tehty mitään kovin ihmeellistä eikä mielestäni rankkaakaan. Laukkaa tuli toki ihan hyvät pätkät mutta omalla mittapuullani oli yhä maltillista. Humma hikosi korvien juuresta. Ehkä sitten oli jo sen verran lämmintä ja aiemmin klipattu karva kasvanut. Toisaalta kuulin myös hepan hengityksen, jo alkuraveissa.

Sitten tulivatkin jo oppilaat. Ehdin hölkätä vielä pari kierrosta kevyttä ravia. Sitten siivosin kasamme, varustin itseni ja hepan lisävaattein ja lähdimme loppukäynneille maastoon. Menoreitti mentiin opastuksen mukaan, silti vähän arvelutti. Lopulta mentiin lähinnä autotietä eestaas. Löytyi hieno merimaisema taustalle mutta Nella ei suostunut seisomaan sen vertaa aloillaan että olisin saanut kuvan otettua.

Autoista Nella ei välittänyt mutta takaisinpäin vähän hiihteli. Harjoiteltiin sitten pysähtymstä ja odottamista. Malttamatonta menoa, mutta pääsin kehumaan ja pyytämään eteen. Tässä lisää treenattavaa.

Ratsastuksen jälkeen epäsuokkimaisesti Nella joi mashinsa kumoamatta. Hiki oli kaikonnut, joten harjaus, loimi takaisin niskaan ja takaisin ulos. Omaan tapaani en päässyt lähtemään sukkelasti vaan jäin kuhnaamaan. Olisin voinut laittaa puuttuvan hokin takaisin mutta tarvikkeita ei löytynyt. Pitää ostaa omat hokkivehkeet.


Nella hommien jälkeen tarhassa.
©minä

Ongelmia:
yksi hokki puuttui eikä löytynyt hokkitarvikkeita
yhä vähän hätäistä
ei kovin taipuisaa tai rentoa

Parannusta:
paremmin kuin viimeksi
maastossa oli tolkusti

keskiviikko 24. maaliskuuta 2021

Paljon paremmin kuin maanantaina

 Keskiviikkona ei ollut estevalmennusta ja pohdin että pitäisinkö hepattoman. Eihän se luonnistunut vaan tiistai-iltana varasin paikan koulutunnille.

Keskiviikkonakin oli kunnon kevätkeli ja päivällä aurinkoinen +7°C. Tallille mennessä +3°C ja sekä tallitie että piha aikamoisella lätäköllä. Onneksi vaihdoin kesäkenkiin juuri nyt, sillä nämä pitivät riittävästi vettä. Talvikengissäni taas on reikä kantapäässä eli olisi ollut varma kastuminen.

Ratsuksi tuli tänäänkin Senja. Humman ensimmäinen tunti ja jatkoi vielä viimeiselle.

Hoitaessa humma oli tänäänkin vähän hapan. Huomasin että ärsytti vähemmän jos harjasin kevyemmin. Yritin taas olla ripeä mutta karvaa lähti runsaasti.

Virittelin martingaalinkin ja unohdin näemmä pyöräyttää sen satulavyön ympäri. Esteillä kun panssariin kiinnitetään vasta lopuksi. Piti sitten avata vyö vielä uudestaan. Ainakin vyö oli tainnut vaihtua maanantain jälkeen, satulasta en ole ihan varma. En näemmä katso niitä kovin tarkasti.

Luulin olevani ajoissa mutta näemmä vyösäätöön meni sen verran aikaa että olin vasta 4 yli ratsailla. Alkuverkat menin turhia paineistamatta, ehdittiin mennä vain oikeaan kierrokseen.

Tunnin tehtävät olivat samat kuin maanantaina. Tosin nyt ratsukoita oli 8, joten mentiin hieman ohjatummin. Aloitettiin taas käynnissä avolla lamppurivin alla. Kivan rentoa menoa Senjalta. Tosin kieli näkyi. Siitä pysähdys ja peruutus. Tämähän onnistui! Ope kehui ja totesi että paikat selvästi auenneet. Eikä se jäänyt yhteen kertaan vaan kaikki peruutukset sujuivat. Myös toiseen suuntaan eli vasemmalle. Ei nyt edelleenkään ihan täydellistä mutta rentoa ja rauhallista. Ei juurtumia. Vain yksi ehdotus pyörähtää enemmän kerralla.

Sitten jatkettiin ravissa ravipuomeja katsomopäädyssä ja toisessa päässä laukkapuomeja. Ravissa ihanan rauhallista ja tasaista. Laukassa vasen kierros oli sangen hyvä ja hieno.


Kuski kummassa lysyssä ja Senjan kieli pilkottaa.
©Janna


Välikäyntien jälkeen oikeassa kierroksessa tuli tunnin huonoimmat minuutit kun ei osuttu enää millään laukkapuomeille. En tajua mikä meni pieleen. Laukka oli vasempaa reippaampaa ja tultiinkohan neljästi eikä mikään onnistunut. Onneksi hetki ravipuomeilla auttoi ja sen jälkeen saatiin laukkapuomitkin taas sujumaan.

Hölkättiin vielä hetki pidemmällä ohjalla ja sitten luovutin Senjan seuraavalle kuskille. Satulahuovassa ei ollut kiinnikeremmejä, joten se piti korjata takaisin paikoilleen. Polarini (sykemittari) päätti bootata itsensä kun yritin katsoa loppuraveissa kelloa. Ei sitten tullut tämän ratsastuksen dataa talteen. Pah!

Ongelmia:
kieli näkyi lähes koko tunnin
muutama kompastuma
alushousut hiersivät ravissa alkuun
oikean kierroksen alku, ei osuttu laukkapuomeille
yksi jumahdusyritys
Polar boottasi

Parannusta:
peruutukset sujuivat
ihanan rento ja rauhallinen koko tunnin
ei tuijoteltu

Janna videoi meistä pätkiä:

tiistai 23. maaliskuuta 2021

Vaihto joka esteellä

 Tiistaina tallille ajaessa ei ollut pimeää vaan hämärää vaikka kello oli jo yli 19. Piti tarkistaa monesti olenko menossa oikeaan aikaan paikalle. Keli oli muutaman plusasteen myötä muuttunut talvesta selvästi kevääksi ja oli ihan eri näköistä.

Luvassa oli esteitä ja sain Senjan. Ope oli saanut katsottua lampaankarvapadin satulan alta ja vinouden syy selvisi: se oli jostakin syystä topattu aivan toispuoleiseksi. Nyt se oli suoristettu eikä satulakaan enää valunut vinoon. Iltapäivästä humma oli käynyt koulutunnilla.

Maneesissa aloitettiin esteiden kasaamisella. 5 estettä: neljä pystyä ja okseri. Puomiesteitä ja lötköpötköt maalinjoiksi. Tunnille tuli 6 ratsukkoa.

Alkuverkassa Senjan kieli oli taas ulkona. Mietin että kieli rupesi ehkä näkymään taas vinon satulan kanssa samoihin aikoihin. Jospa se siitä taas pian katoaisi. Alkuverkat olivat ripeähköt, askellajit läpi molempiin suuntiin. Vaihto tuli lennosta.

Hypyt aloitettiin ristikolle radan poikki vinolähestymisillä. Senja lukitsi esteen hyvin eikä kiemurrellut. Oikealle laukat vaihtuivat hyvin, vasemmalle huonommin. Lopuksi tuli pari sakkokierrosta vasempaan. Nyt tuli hyviä täsmäohjeita korjauskierroksille. Vasen lapa ylös, väistätä uralle. Yleensä kohottelin vain oikeaa lapaa. Lopulta löytyi toinenkin vaihto. Kertaalleen hypättiin ovea kohti epäsynkassa kun Senja ottikin vielä yhden askeleen. En ole varma kumpi katseli enemmän kulmaan.

Tunnissa oli vähän samaa kuin edellisissä vinohyppyestetunneissa Kaapon ja Helenan kanssa. Seuraavatkin esteet olivat aika samoin sijoitettu kuin silloin. Nyt vain hypättiin lähestyen pitkää sivua pitkin ja siitä kaarrettiin uran sisään esteelle. Heti esteen jälkeen piti kääntää vastakaartomaisesti mahdollisimman nopeasti takaisin uralle. Tötterön ympäri kuitenkin. Hypyssä vaihtaa siis laukka ja uralla karauttaa vähän eteen.

Vasemmat laukkamme vaihtuivat vielä tässäkin aika kehnosti. Yllättävää. Vasta kun tein reitin vähän linjasta ohi niin vaihto löytyi. Toiseen suuntaan esteenä oli ristikko-okseri. Vaihdot menivät näppärämmin, käännökset tasapainoisemmin (pääsin helposti suoristamaan jo uran sisäpuolelle eli toivottua pienemmällä kaarteella) ja karautuksista lähti hyvin eteen. Kunhan muistin pyytää. Hankalampaa oli saada sitten sukkelasti takaisin kiinni.

Sitten tultiin 7 hypyn rata. Ovelasti siten, että joka hypystä vaihtui laukka ja esteet tulivat aika ripeästi peräkkäin. Hypättiin jälkimmäisessä kolmen porukassa, estekorkeutena 80 cm.

Ennen omaa vuoroa herättelin Senjaa pari kierrosta laukassa ja suhauttelin vaihtoja menemään. Vaihtoi kaikki ihan todella näppärästi. Ensin vähän kahdeksikolla, sitten keskilinjalle loiva kiemura ja ehti hyvin vaihtaa ees ja taas. Suorilla vaihtoja ei ehditty testata kun sai jo tulla. Kyselin että mennäänkö liian lujaa. Oli kuulemma vähän hilkulla mutta moottoria ei tarvi sammuttaa yhtään vaan säilyttää sama aktiivisuus. Nenä ylös.

Kasikympin esteet näyttivät alkutunnin pikkuesteiden jälkeen isoilta, varsinkin kun välipuomit puuttuivat. Sinne kuitenkin mentiin rohkeasti kohti ja ratsastin kaikki paikat. Tunnustan etten muistanut hirveästi miettiä myötälaukkoja. Aktiivinen laukka ja reitit suunnilleen kuntoon. Näppärästi sujuikin, Senja tosin vyöryi aavistuksen enkä saanut pidätteitä joka välissä ihan niin hyvin läpi kuin olisin halunnut. Okserin jälkeen oli pidempi lähestyminen viimeiselle pystylle. Ohje oli taas karauttaa pitkä sivu. Senja lähti hienosti eteen mutta tuli vähän heikommin takaisin. Istuin ja käänsin esteelle mutta laukka jäi vaihtumatta. Tultiin viimeinen sakkona uudestaan. Laukka vaihtui hyvin lennosta uuteen lähestymiseen.

Kun tultiin maltillisemmin esteelle niin ehdin valmistella ja suoristaa paremmin ja vaihtokin löytyi.

Loppuverkat tehtiin yksäripäädyssä. Senja vähän jännittyi oven luona mutta muuten oli kivasti sekä ryhdissä että rentona ja taipuisana.

Oli ihan todella kiva tunti ja tuntilaiset hyvällä mielellä. Kaikilla sujui sangen mukavasti ja tehtävät olivat kivoja.

Ongelmia:
kompasteli taas muutaman kerran, käynnissä etunen valahti alta
ei tullut kaikkia vaihtoja vasemmalle
retkahdin taas muutamassa hypyssä
vähän vyöryi radalla

Parannusta:
satula oli nyt suora
vaihtoi laukat sileällä todella hyvin
oikealle vaihdot esteillä
kääntyi näppärästi
ei tuijotellut ovelle tai katsomoon vaikka oli ihmisiä
kiva tunti ja kivat tehtävät

maanantai 22. maaliskuuta 2021

Jumien aukomista kiltisti

 Maanantaina oli muutama aste pakkasta. Luvassa kouluratsastusta Senjalla. Humma löytyi pihalta mutta taas kummallisesta tarhasta. Maneesi kakkosesta. Tunnille tuli 6 ratsukkoa.

Karvaa lähti harjatessa jo sangen roimasti. Kuluneet läntit oikealla kyljellä ja selässä satulan takaosan alla olivat jo ihan selvät. Tänään Senja pullisteli pitkästä aikaa enemmän enkä saanut vyötä samoihin reikiin kuin yleensä tallissa. Hallissakin hyppäsin 2 reikää liian löysällä vyöllä kyytiin kun ei mennyt enempää. Selästä sitten vielä yksi ja alkuverkkojen jälkeen meni helposti toinenkin.

Jalustimia säätäessä Senja oli kummallisen säpsynä. Sätkähti muutaman kerran pienesti. Ei sitten tehnyt mieli venytellä kinttujani alkukäynneissä. Mutta ei sitten tullut kuitenkaan kummempaa. Tänään ei kompastellutkaan.

Alkuverkassa kieli roikkui taas ulkona. Pyysin Senjan malttamaan ja tänään hölkättiin alkuravit vähän rauhallisemmin. Eikä laukassakaan kiihdytelty. Pyörittelin ympyröitä ja pyysin taipumaan. Vähän arkoi ovea mutta vain hidasti, ei pysähtynyt tai tehnyt sivuliikkeitä. Tästäkin päästiin ehkä viidellä ohituksella eroon.


Tänään Äimän instastooreissa Senja todettiin tallin reippaimmaksi.
Pohdin että olisikohan Hellu (Helena) ollut allani Senjaa reippaampi.

Tehtävät aloitettiin käynnissä lamppurivien alta. Oikea kierros. Käynnissä avoa suuntaan ja toiseen. Avoasennosta seis ja kaarella peruutus taakse. Vasen oli hankalampi, oikeaan peruutti helpommin. Erikoista. Ope ohjeisti tekemään isompia ja nopeampia ohjasliikkeitä, enemmän sivulle. Senja kun välillä juurtui aloilleen. Peruutuksen hankaluus kuulemma kertoo kropan jumeista. Nämä saatiin kuitenkin toimimaan molempiin suuntiin. Hetken päästä nostettiin peruutuksesta aina sen puoleinen laukka. Eli pitkille sivuille vastalaukka. Senja nosti kaikki laukat toivotusti. Ei kyllä erityisen reippaasti.

Tehtiin sama toiseenkin suuntaan. Vihdoin peruutukset lähtivät sujumaan juurtumatta. Tosin rentous oli vähän uupelossa. Ulko-ohja piti päästää tarpeeksi pitkäksi.

Sitten lähdettiin menemään ravia ympäri. Katsomopäätyyn tuli puomit ympyrälle, osa taisi olla vähän päistä ylhäällä. Ravia piti koota. Eikä jäädä pitämään edestä. Taas tuli muistutus että kun tekee mieli ottaa niin pitääkin päästää ja toisin päin. Senja oli alkuun jopa vähän löysä ja pudotteli käynnille. Reitti enemmän sisäreunasta. Parani loppua kohti.

Toisessa päässä oli kolme laukkapuomia (keskimmäinen ministi irti maasta), nämä piti tulla lähelle ja pienellä laukalla. Vasempaan onnistui helposti, oikea laukka oli vähän vauhdikkaampaa. Mutta ei kiihdytelty. Oikeassa kierroksessa opastus oli taivuttaa rennoksi vasemmalle ja sieltä lähteä houkuttelemaan myötäasetusta. Ei päästy kovin pitkälle mutta humman jalka rupesi nousemaan ravipuomeilla paremmin ja pysyi laukkapuomeillakin paljon rennompana. Parempaan suuntaan siis.

Tunti loppui jotenkin salakavalasti. Kevensin hetken ja houkuttelin vielä taipumaan oikealle. Ei taipunut, mutta pysyi rentona. Tämän tunnin kivuus oli kukkahattuilu, ei pakotettu tai komennettu vaan houkuteltiin.

Senjalle ei tullut hiki, kuskillekin enempi vilu. Onneksi pakkasten pitäisi olla tämän jälkeen (ainakin hetkeksi) ohi. Purin Senjan ripeästi ja annoin sille omaa rauhaa. Tänään kun sen työajat näyttivät viheliäisesti siltä että joutuu kolmeen otteeseen satuloiduksi.

Ongelmia:
ei mitään erityisen hohdokasta menoa
juurtui alussa peruutuksissa

Parannusta:
ei kompastellut
peruutti kelvollisesti
tasoittui ja rentoutui loppua kohden
koulusatula pysyi suorassa

sunnuntai 21. maaliskuuta 2021

Senja 88 - tuskanhikeä vaihtotehtävällä

 Sunnuntaina piti olla ratatreenit Turkalla. Nollakeli, viima ja lumisade eilisen vesisateen päälle tekivät kentästä kuitenkin mahdottoman. Onneksi b-suunnitelmana mahduin Äimiskän puomitunnille. Luulin olevani kuudes mutta meitä olikin vain 5. Odotin puomeja mutta listassa luki este. Kävin sitten hakemassa turvaliivin autosta. Odotin random-ratsua mutta Senja sieltä taas tuli. 88. kertani Senjalla. Yhtä vaille kaikki niistä alle puolen vuoden sisällä.

Maneesissa selvisi ettei meillä olekaan esteitä. Olisin mieluummin pukenut toppa- kuin turvaliivin. Nyt alaselkäni sai taas vetoa. Keskilinjalle tuli kiemurakavaletit neljällä kavaletilla. Pitkälle sivulle laukkapuomit.

Alkuverkassa Senja jolkotti taas kieli pitkällä. Kompasteli taas jokusen kerran kuten muutenkin viime aikoina. Yritin taivutella mutta aika kankeaa oli, etenkin oikealle.

Ohjattuna tultiin kiemuraa ravissa ja laukkapuomeja samalla laukassa. Ei saatu juuri kommentteja. Laukkapuomit menivät joka kerta sangen hyvin.

Tänään puomilinjalle tultiin vasemmassa kierroksessa eli oven ohi. Ovea ei tuijoteltu tänään ollenkaan, edes kun seuraavan tunnin väki rupesi tulemaan.

Laukassa puomikiemuralla oli vähän kiire. En ollut ihan skarpeimmillani eikä tehty tänään kovin priimaa missään vaiheessa. Ei tainnut tulla vaihtoja. Parhaimmalla kierroksella onnistui 3 ensimmäistä. En muista oliko siinä vaiheessa nostettu jo kavaleteiksi.

Ei taidettu olla ainoita, joilla oli ongelmia. En ehtinyt taivuttaa enkä suoristaa. Kavaleteilla tultiin ensin neljällä, sitten kolmella. Vaihtoja tuli välillä tuurilla. Kommentiksi taisi tulla lähinnä että uudestaan. Olisin kaivannut paljon tarkempia ohjeita.

Odotellessa vaihtelin laukkoja kahdeksikolla toisessa päässä. Ne sujuivat sangen kivasti. Välillä Senja kuumahti sen verran että olisi halunnut juurtua vain aloilleen. Lähti kuitenkin nätisti pyytämällä. Kertaalleen ehkä komensin jos ei reaktiota tullut, en muista varmaksi.

Välilaukoissa vaihtelin laukkoja suorallakin. Luulin tämän sujuvan hyvin mutta ihan joka kerta vaihtoa ei tullut heti pyynnöstä. Kertaalleen napautin raipalla ja sain aika ilmavan vaihdon. Pitkällä sivulla ehdin vaihtaa vain ees ja taas.

Tehtävää helpotettiin ja tultiin ykkönen, voltti ja kakkonen. Näihin taidettiin saada vaihdot. Koko kiemuralinja ei onnistunut. Lopuksi tultiin vain kahta ekaa ja ope helpotti välejä pidemmiksi. Saatiin vielä ohjuritötterötkin. Me taidettiin Senjan kanssa jäädä molemmat vähän liian kierroksille ja tultiin vain. Eihän se onnistu jos joka kerta tekee samalla tavalla (väärin). Vasta loppumetreille saatiin tarkempaa ohjausta. Ensimmäinen vaihto (vasemmasta oikeaan) tuli hyvin, toinen ei millään. Lopulta tultiin pelkkää kakkosta. Ei, ei ja ei. Hevonen on vino. Kun suoristin ennen estettä niin vaihtoi kerran ennen estettä. Muuten en vain saanut suoraksi. Aika loppui ja viimeisellä kerralla ei tullut vaihtoa.

Senja oli sangen hikinen ja tuskanhiki kai itsellekin tuli. Käveltiin hetki ja luovutin humman seuraavalle kuskille. Turhautti. Eilen meni niin kivasti ja tänään kun vähän vaikeutettiin niin lörähti. Olihan tässä paljon hyvääkin mutta vaatimustasoa olisi voinut laskea vielä lisää. Eikä edes ehditty vinohyppyihin asti vaikka meitä oli vain 5. Olisin kaivannut myös tarkempaa opastusta ongelmiimme.

Katsoin vähän seuraavaa tuntia. Senjan varusteita ei vaihdettu ja satula näytti tosiaan kippaavan ihan vinoon. Minkäköhän verran se vaikeutti suoristumista?

Ongelmia:
satula valui taas vinoon epätasaisen lampaankarvan takia
kieli näkyi koko alkuverkan
Senja stoppaili jokusen kerran
kompasteli taas alkutunnista

Parannusta:
ei ovituijotteluja
laukkapuomit suoralla onnistuivat helposti
vaihtoi helposti sileällä

lauantai 20. maaliskuuta 2021

Ei kiemuroita vaan kolmikaarinen vaihtotehtävän pohjina

 Lauantain puomitunnille arvelin kavalettikiemuroita. Ope yllätti ja tehtävänä olikin kolmikaarinen. Ratsuksi tuli kuitenkin tuttu Senja. Tunnille tuli 5 ratsukkoa ja pihalla oli nollan nurkilla.

Alkuverkassa taisin työstää ihan kunnolla. Väistöjä, taivutuksia ja temponmuutoksia. En muista enää varmaksi. Tänäänkin Senja kompasteli muutaman kerran, lähinnä alkutunnista. Etujalka tuntui enemmän notkahtavan pois alta.

Kolmikaarista lähdettiin tulemaan ensin ravissa puomeilla. Tultiin useampi kierros. Tehtävä ei ollut ihan koko alueen levyinen pituussuunnassa ja päähän (keskelle maneesia) jäi tyhjä tila. Taivuta huolella, hyvät suoristukset radan poikki, tee hyvät kaarteet reunalle asti, rauhallista ravia. Senja oli kivan maltillinen eikä ravissa ollut yhtään kiire. Välillä muistin yrittää saada kevyemmälle tuntumallekin.

Tämän jälkeen taidettiin nostaa keskimmäisen puomikasan jälkeen laukka ja viimeinen puomikasa tultiin laukassa. Nämä sujuivat meiltä kivasti.

Sitten tultiin laukassa ensin vain radan poikki keskimmäisen yli vaihdoilla. Ensimmäisellä kierroksella jälkimmäinen vaihto taisi tulla myöhässä. Eli oikeasta vasempaan. Toisella kierroksella molemmat tulivat hyvin.

Open sanoin seuraavaksi otettiin haltuun koko kolmikaarinen laukassa vaihtoineen. Ensimmäinen kierros ei ehkä mennyt ihan nappiin mutta toisella tuli vaihdot, jotka pitikin. Ope ihasteli Senjan hyvin nousevia lapoja ja minä mietin miksen saanut ohjattua keskelle kavaletteja. Mutta kaksi vaihtoa ja yksi säilynyt laukka kuten pitikin, jee!

Lopuksi tultiin keskimmäinen kavaletti vielä uudestaan radan poikki vaihdoilla. Molemmat kerrat onnistuivat. Tähän oli hyvä lopettaa. Ihana oli saada onnistumisia vaihtotehtävillä!

Hölkkäsin loppuravit ja talutellessa kerättiin tehtävät pois. Senja onnistui kävelemään kantamaani puomia päin ja kopsautti polvensa sen päätyyn kun ei pysähtynytkään puomiluukulle. Kylmäsin varmuuden vuoksi molemmat polvet (kun en tallissa enää muistanut ihan varmaksi että oliko se vasen). Samalla takasetkin.

Senja jatkoi hommia vasta kahdelta ja pääsi välissä ulkoilemaan. Ei ollut juuri hikikään.

Ongelmia:
taivuttelu alkutunnista
kompasteli taas muutaman kerran
ei tullut kaikkia vaihtoja

Parannusta:
tajusin tehdä valmistelevat toimenpiteet: suoristamiset ja lavan nostot
iso osa vaihdoista saatiin onnistumaan

perjantai 19. maaliskuuta 2021

Mutterikuviolla suoria linjoja

 Perjantain Turkan tunnillamme oli esteitä ja tunti myytiin täyteen, meitä tuli siis 7 ratsukkoa. Vasta tallilla selvisi että menen Ponnella. Humma oli yläkentällä jo valmiiksi hommissa. Kerrankin valmis hevonen! Avustin sitten ohimennen vähän tuntikavereita.

Ponne sai suojat ja kapusin kyytiin. Satula pysyi aloillaan vaikka vyö olikin pari pykälää liian löysällä. Kelinä tuulinen -6°C ja kenttä hyvällä lumipohjalla. Vain kulmissa oli vähän jäisempää. Paksummat hanskat oli tänään hyvä valinta.

Alkuverkassa piti taas taivutella rauhallisessa ravissa. Ei kovin taipuisaa mutta mentiin taas vähän liiankin rauhassa. Niska ylös. Plussaa että Ponne tuntui kuuntelevan tavallista paremmin eikä itse päättänyt suuntaa tai ravin vauhtia. Taidettiin laukatakin vähän alkuun, en muista varmaksi.

Esteet olivat valmiiksi keskellä kenttää. Suorat linjat pituushalkaisijalla oksereista ja lävistäjillä pystyistä. Kuvio vähän mutterimainen. Välit olivat parikymmentä metriä, kuutta laukkaa suositeltiin.

Aloitettiin kahdella yksittäisellä ristikolla ja välissä kierrettiin pari estettä. En muista kuinka varmasti osuttiin hyviin paikkoihin mutta yli mentiin. Vääriä laukkoja oli esteiden jälkeen. Ope käski vaihtaa lennosta, taisin taas pudotella raville itse.

Seuraavalla kierroksella tultiin kaksi linjaa eli ristikolta pystylle ja taas ristikolta pystylle. Saatiin väleihin 6 askelta kuten pitikin mutta vähän taisi olla jotakin hapuilua. Hypyt ok.

Seuraava kierros oli tunnin pisin ja tultiin kaikki 3 linjaa putkeen. Ainakin yksi lähestyminen oli vähän juureen mutta yhä taisi tulla toivotut 6 askelta joka väliin.

Sitten tultiin kierros pystyillä ja piti saada sama askelmäärä molempiin väleihin. Eka tultiin kuuteen. Tokan ope vaihdatti lennosta viiteen ja onnistui. Ei kyllä ihan tehtävänannon mukaista.

Lopuksi tultiin vielä okserilinja pari kertaa. Väliä lyhennettiin olikohan 16 metriin. Ohje oli lyhytlaukkaisilla tulla 5, muilla 4. Ajattelin että kuulutaan lyhytlaukkaisten joukkoon. Tultiin vieläpä ekalle tosi pienesti. Mutta kun ope karjaisi että eteen niin paniikkiratkaisuna iskin pohkeet kylkiin ja Ponne lähti. Venyttiin neljään. Sanoin että yritin viittä. Toisella kerralla tultiin vähän sujuvammin 4. Se riitti meille päivän hypyiksi. Jollakin kerralla en ottanut esteen jälkeen linjalla raviin ja kääntäessä lipsahti ainakin yhdellä jalalla.

Ei tuntunut kovin varmalta tekemiseltä. Vaikka Ponne empimättä kaikki hyppäsikin niin silti ilmassa oli haparointia. Myötälaukat rupesivat löytymään eikä estekorkeus hirvittänyt. Korkeimmillaan taisi olla ehkä kasikymppiä meille. Suoraviivainen ja varma tekeminen puuttui. Ponne taisi pitää osan määräysvallasta itsellään.

Osa kavereista sai jonkin verran sakkokierroksia, me ei yhtään vaikkei meilläkään ihan priimaa ollut. Ehkä siksi tuntui että odottelua tuli aika paljon.

Hölkättiin hetki loppuraveja ja purettiin esteet. Ponnella ei ollut rahtuakaan hiki ja olin taas lopputoimissa sangen nopea.

Ongelmia:
vähän epätasaista menoa
ponnistuspaikat eivät olleet ihan priimaa
yksi liukastus kulmaan
unohdin kokeilla pakarajumpan Ponnen satulassa
tuntui että hypättiin todella vähän ja lähinnä odoteltiin

Parannusta:
kaikesta empimättä yli
laukka säätyi ja sain ratsastettua askeleet väleihin

Moona ja Iina kuvasivat alkutunnin hyppyjämme:

torstai 18. maaliskuuta 2021

Paremmin vaihtoja ja vaihdottomuutta minikiemurakavaleteilla

 Torstaina oli taas puomipäivä. Oli kiva yllätys että sain jatkaa Senjalla. Olin ajoissa paikalla ja varustaessa sukkela. Tunnille tuli 5 ratsukkoa ja pakkasta oli nelisen astetta.

Luvassa oli tänäänkin kavaletteja kiemuralla. Tällä kertaa tosin lähempänä uraa kuin toissapäivänä. Pelkäsin hetken että tunnista tulee Senjan kanssa tylsää mutta arvelin sitten että tehtävässä on meille tarpeeksi haastetta.

Alkuverkassa tajusin ihan työstää. Temponmuutoksia, kiemuroita, lavan kohotusta. Vastalaukkakiemurat. Alkuun kieli lerpatti mutta meni sitten suuhun. Senja ei viipottanut kovin lujaa eikä juuri katseltu ovea. Pari kertaa katsoi hyvin maltillisesti. Mutta eipä siellä ollut liikettäkään alkutunnin jälkeen. Päästiin laukassa open ohikin.

Muistin ohimennen facessa vastaan tulleen ratsastajan pakarahaasteen ja jännitin pakaroitani ohjeen mukaan erikseen ja yhdessä. Huomasin että oikea toimi hyvin mutta vasempaa jännittäessä myös oikea jännittyi samalla. Kotona penkillä toimi normaalisti. Tuntui että Senjan satula valui vasemmalle, johtuikohan siitä?

Puomikiemuraa tultiin ensin ravissa. Taivuta vielä aikaisemmin, oli ohje. Siinä oli tekemistä, sillä Senja ei halunnut kovin innolla taipua oikealle. Työstin sitä muualla ja pikkuhiljaa parani. Nyt myös maltti, rentous ja ennakointi paranivat.

Sitten tultiin laukassa. Ensimmäiseen väliin lipsahti viides askel, sen jälkeen tultiin neljällä. Ei kamalaa vyörymistä vaan suht maltillista. Jokunen kierros meni ensin huonoilla vaihdoilla, toki Senja korjaili niitä itse. Loppua kohti saatiin mielestäni jo 3/4 onnistumaan. Ja tänään vaikkei vaihtoja joka väliin tullutkaan niin tehtiin hyvät reitit ja päästiin kulmiin. Ope taisi kehua. Siksi vähän kauhistuin saamiani videoita (tekstin lopussa) ja mietin että kuvittelinko koko onnistumiset.

Tultiin linja myös vinohypyillä suoraan. Ensin oikea kierros ja 3 askelta joka väliin. Priimasti suoraan ja yli. Myös toisella kierroksella. Ei vaihtoja! Se riitti meille tätä kierrosta, jee! Huikea parannus toissapäiväiseen vaihteluun!

Vasemmassa kierroksessa tultiin samat kiemuravaihdot ensin laukassa. Ei ihan priimaa. Tähänkin suuntaan ehkä 3/4 parhaimmillaan. Vähän meni kiireiseksi. Vaihdot tulivat vain jos ehdin suoristaa askelta ennen kavalettia. Onneksi olivat niin minikokoisia etten ottanut niistä paineita vaan mielsin ne puomeiksi. Kulmaan päästiin myös tähän suuntaan. Jännästi tähän kierrokseen onnistuivat paremmin vaihdot oikealle. Meille tuli enemmän toistokierroksia kiemuralle, osa sai jo jatkaa suoraan. Mutta parempi näin. Vain kertaalleen meni ihan söhellykseksi. Askelvirheitä tuli pari. Ope kommentoi että yläkroppani pitäisi saada hyppyihin joustavammaksi tms. En osannut korjata.

Suoraan päästiin tähänkin suuntaan hienosti ja vaihtamatta. Puskin vähän liian vauhdilla sisään ja molemmilla kerroilla piti himmailla linjalla että mahduttiin kolmeen. Ekalla kerralla valuttiin vähän ulos oikealle, en huomannut. Sain korjattua toisella kerralla ja se riitti meille. 

Siitä sitten loppuhölkkien kautta esteiden purkuun. Senjalle ei tullut tänään yhtään niin hiki kuin tiistaina. Mutta ei ollut lähellekään yhtä pahaa hiillostamista ja sakkokierrostelua.

Ongelmia:
sellainen olo ettei suoritettu silti ihan parastamme
yläkroppani taisi olla hypyissä liian kankea
en huomannut että valui vähän uralle vasemmassa kierroksessa
alaselkäni oli taas illalla kipeä
Senjan uudet kengät ovat kumman nopeasti hioutuneet kärjiltä (kuopiminen?)

Parannusta:
paljon paremmin kuin toissapäivänä
vinohypyt suorilla linjoilla joka kerta hienosti

Teija videoi muutaman pätkän alkutunnistamme:

keskiviikko 17. maaliskuuta 2021

Tiukkoja käännöksiä ja vinolähestymisiä

 Keskiviikkona pidettiin estevalkat taas yhdessä ryhmässä. Plussaa siis aiemmasta kotiinpääsystä ja menomatkan valoisuudesta. Pakkasta viitisen astetta.

Vasta tallilla selvisi että meitä tulee tunnille 6 ratsukkoa. Senja oli jo edeltävällä koulutunnilla hommissa. Satulan vaihto sujui tänään todella sukkelasti.

Klinikan hallissa kasattiin esteet ja sitten alkuverkattiin askellajit läpi molempiin suuntiin. Melko pikaisesti. Alkuverkan jälkeen lyhensin jalkkareita yhdellä. Entisiin vikoihin, nykyisten lisäreikien kanssa tokavikoihin. Näemmä jalustimien lyhentäminen on taikasana parempaan vakauteen hypyissä.

Hypyt aloitettiin oikeassa kierroksessa. Ensin kulmasta pitkän sivun päässä oleva ristikko. Tosin ekalla kerralla ei päästy lähellekään estettä kun Senja hirvistyi uralla seisseestä opesta. Pari ohitusta open ja esteen välistä, sen jälkeen ei ollut enää ongelmia. Sitten seuraava ristikko eli lyhyen sivun päästä. Lopuksi vielä ensimmäinen toisesta suunnasta eli vastakaarrolla ovelta (lyhyen sivun keskeltä). Senja kääntyi yllättävän näppärästi ja hyppäsi silti. Käänsin kuulemma ensin liian pienesti.

Toiseen suuntaan sama juttu. Ovelta kääntymisen avuksi tuli apupuomi. Tosin omia pasmojani se lähinnä sotki kun yritin vahdata missä se on että mennään tarpeeksi pitkälle muttei liian pitkälle.

Sitten hypättiin keskeltä hallia vielä pysty ja ristikko-okseri kahdeksikolla vinoon. Tämän jälkeen okseri nousi ylös. Estekorkeudeksi tuli ehkä 70 cm.

Tultiin neljän esteen pikkurata oikealle kääntymisineen kahdesti. Ei mitään kovin pahaa, toki jälkimmäinen kierros oli varmempi. Sitten vähän pidempi rata yhä samalla korkeudella. Loppuun pitkät kaarevat linjat. Ihmettelin miten helppo tämä oli muistaa. Osasin pysyä liikkeessä ja samalla pois alta muiden suorittaessa. Yritin pysyä pois myös muiden kuvauslinjalta.

Myötälaukkoja en ehtinyt radoilla ajatella. Luotin että Senja hoitaa ne itse. Ei tullut kommentteja niistä. Ihan ok-menoa muttei ehkä silti kvaalattu isoille esteille. 7 ja 8 laukkaa pitkille linjoille. Ope sanoi yllättyneensä ettei Senja kuumahtanut enempää.

Seuraavalle kierrokselle esteet nousivat kasikymppiin. Nyt loppui kurvailu. Vaikka rata oli edelleen symmetrinen 8 hypyn rata niin tämä oli hankala muistaa. Koska ravailin pysyäkseni lämpimänä niin päädyin hyppäämään tämän tokana enkä aiempaan tapaan kuudentena. Enkä muistanut minne pitää mennä. Alku oli siksi vähän hapuilua mutta mentiin kaikista yli. Vaikka okseri putosikin. Hypyt pystylle radan poikki menivät kivasti.

Sakkona tuli 6 ensimmäistä. Törkkäsin taas vähän lisää painetta hevoseen ja nyt vedettiin ihan tosi hyvin! Tiesin minne ollaan menossa, hypyt tulivat hyviin paikkoihin. Näin paikat, muistin kääntää ja bonuksena olin hyppyjen jälkeen heti skarppina ratsastamassa! Ei yhtään jalustimilla kellumista! Senja seurasi pyyntöjäni hyvin ja olin oikein tyytyväinen. Ope kommentoi että (meni) "paremmin". Vastasin että kai se oli jo "hyvin". Tunnustin että hevosen lisäpaine tuli kuskista eikä hevosesta. Lupasin myös että laukan sammuttaminen ristikoille onnistuisi yhä.

Senja ei jäänyt yhtään kierroksille vaan hölkkäsi loppuravit kivan rentona. Tosin ei ihan niin maltilla ja matalalla kaulalla taipuillen kuin olisin halunnut. Mutta oikeaan suuntaan.

Jos tämä jäi meidän viimeiseksi keskiviikkovalkaksemme Senjan kanssa niin hyvään lopetettiin. Toivottavasti loppu ei ollut ihan vielä. (Ei ollut.)

Ongelmia:
Senja kauhistui aluksi uralla seisovaa opea
en ehtinyt miettiä vaihtoja
ainakin 1 pudotus
viimeinen rata oli hankala muistaa
tuli vähän viileä omaa vuoroa odotellessa
oikea alaselkä jumahti mystisesti ja oli illalla kipeä

Parannusta:
ei kieltoja
en heittänyt ohjia pois hyppyihin
Senja ei kuumahtanut liikaa
kääntyi ihan hyvin
esteet olivat turvallisen kokoisia
pysyin hypyissä mukana (en retkahdellut) eivätkä jalkani heiluneet
viimeinen sakkokierros oli sangen super

Sanna videoi tuntiamme. Harmi että viimeinen hieno kierros ei tullut talteen.

tiistai 16. maaliskuuta 2021

Kiemuroita ja vaihtoja kavaleteilla

 Tiistaina omalla tunnilla oli puomien vuoro. Sain ratsukseni Senjan ja meitä oli vain 3. Ihanaa viime viikon tungoksen jälkeen! Senja oli mennyt yhden tunnin aiemmin. Pihalla oli muutaman asteen pakkasella ja satoi joulukuiseen tapaan hiljaista lunta. Harjalaatikot oli uusittu ja nyt ohjeista oli kadonnut myös etujalkojen kylmäys.

Edellinen tunti oli mennyt vinolähestymistehtävää ja odotin innolla mentäisiinkö mekin sitä. Vaan meille tulikin erilaiset kuviot, joita värkkäiltiin alkuverkkamme aikana aloilleen. Senja oli vähän pinkeänkankea ja lerpatti taas kieltä ulkona. En tiennyt kannattiko verkassa keskittyä vaihtoihin vai vastalaukkoihin. Mentiin sitten vain suoraan ja taivuttelin.

Keskilinjalle tuli 3 kavalettia kiemurasti. Taaempaan päätyyn 3 laukkapuomia. Ensin kaikki olivat maapuomeina ja tultiin loiva kiemura ravissa. Taivuta, ratsasta kunnon kaarteet. Mietin liikaa rauhallista tahtia ja taivuttamista. Kaaren ratsastukseen olisi pitänyt keskittyä paremmin. Ihan ok silti. Muutaman kierroksen jälkeen lopun 3 puomia ruvettiin tulemaan laukassa. Sujui oikein kivasti ja tasaisesti.

Sitten samat puomit tultiin laukassa ja piti tehdä vaihdot. Yllätyin positiivisesti kuinka hyvin tämä meiltä tänään sujui. Nyt saatiin lyhyt vaihto-opastus mutta olisin voinut ottaa pidemmänkin. Ekalla kierroksella tuli kaikki vaihdot. Sitten piti muistaa pitää laukka vielä rauhallisena. Jokusen kerran vaihto taisi tulla vähän myöhässä mutta pääosin taisi onnistua oikein kivasti. Päädyn laukkapuomeillekin osuttiin, molemmista suunnista.

Kun puomit nousivat kavaleteiksi niin pakka levisi. Tultiin ties montako kierrosta ja oli vain hankalaa. Eikä ohjatusta kierroksesta ollut juuri apua. Ponnistuspaikat tulivat mihin sattuu, kaaret jäivät lyhyiksi ja väleissä oli kamala kiire. Senja oli hitusen liian reipas. Toki yleensä vaihteli laukat kaarilla muttei ollut kovin nättiä. Erikoisuutena hukkasin myös paikat ihan täysin päädyn laukkapuomeille. Halusin ottaa aina vielä yhden askeleen ennen eikä lopulta mahduttu millään sisälle.

Tultiin helpotetusti myös kavaletit yksitellen. Siinä vauhti tuntui kiihtyvän mutta ope ei puuttunut. Moottori käyntiin oli pikemminkin kommentti. Vasta kun tajusin että oikeasti piti ehtiä suoristaa askelta ennen kavalettia niin vaihtoja tuli. Ei ihan priimaa mutta kelvollista. Yleensä oli silti vähän liian kiire. Eikä laukan ottaminen lähes pois ja välit kuudella askeleella ollut hyvä ratkaisu sekään. 5 laukkaa oli ehkä paras, yleensä en tosin laskenut.

Lopuksi tultiin linja vielä suoraan ja kavaletit siis vinosti. Aika vinossa olivatkin. Vasemmalta Senja hoiti homman hyvin ja luikautti 4 + 3. Myötälaukka taisi säilyä ja totesin että 4 + 4 on parempi.

Oikeasta kierroksesta laukka vaihtui vääräksi. Pysyttiin silti todella hyvin linjalla. Sakkokierroksia tuli sitten lukemattomia väärien laukkojen takia. Jäätiin siis oikeaan kierrokseen. Välillä piti tehdä voltit väleihin jos laukka vaihtui. Yritin taas pienempääkin laukkaa mutta 5 askelta oli jo liikaa. Jos lähti yhtään kauempaa niin herkästi tuli vasen. Olisin ehkä kaivannut taas enemmän puhetta lavoista. Lopulta tehtiin vain kaksi ekaa kavalettia ja kun ne selvitti niin meille riitti. Viimeinen ratsukko jäi hiillostukseen vielä paljon pidemmäksi ajaksi.

Loppuhölkässä hain Senjaa taas matalammalle niskalle ja pidemmälle ohjalle. Ei ihan jäänyt istunnan alle odottamaan. Taipui kuitenkin kelvosti jo oikeallekin.

Tunnin jäkeen koko heppalauma oli hikimärkiä. Pitkästä aikaa pesin Senjaa vähän kaulasta, kankusta ja vatsastakin. Loimi niskaan yöksi.

Kiva että kerrankin ehdittiin tehdä juttuja. Ihmettelin vain miten vaihdot olivat kavaleteilla niin vaikeita itselleni. Vähän tarkemmalla täsmäopetuksella olisi voinut tulla parempi. Aika paljon jätettiin itse tajuttavaksi.

Ongelmia:
kolmelle laukkapuomeille osuminen oli hetken ihan hukassa
vaihdot kavaleteilla olivat hankalia
vinolinjalla oikean laukan säilyttäminen

Parannusta:
aloitettiin todella vahvasti
hyvät vaihdot puomeille
ei kieltoja vinolinjalla
pysyi todella hyvin vinolinjalla

maanantai 15. maaliskuuta 2021

Lisää väistöjä ja siirtymiä

 Maanantaina oli nollakeli tallille ajellessa. Luulin lämpimämmäksi. Tietkin olivat jo mustina. Satoi vähän lunta.

Lista ei yllättänyt ja ratsuksi tuli Senja. Tänään tarhassa oli vielä heinät kesken, joten piti käydä noutamassa heppa heinineen matkaan. Ei tullut portille.

Hoitaessa oli oma itsensä. Satulan laitossa vähän jännittyi ja vyön kiristäminen harmitti. Laitoin martingaalin koska jatkoi seuraavalle. Tunnillemme tuli 6 ratsukkoa.

Alkuverkassa jännittyi ovikulmassa. Myöhemmin tuntui katselevan enemmän kavalettipalikoita. Stoppeja ei tänään tullut mutta vähän karttelua kyllä. Onneksi ovella ei ollut suuremmin liikettä ja katsomossakin hyvin rauhallista.

Alkuun Senja lerpatti kieltä ulkona eikä halunnut taipua oikealle. Mutta muuten oli aika peruspuksuttelua. Ei kiihdytellyt.

Tehtäväreitti oli tänään kivan yksinkertainen. Molemmilla pitkillä sivuilla oltiin rahtu uran sisäpuolella. Alkupuolisko ravia, loppu laukkaa. Toisella puolella koottua ravia ja koottua laukkaa, pitkällä, rennolla kaulalla. Toisella puolella keskiravista keskilaukkaan. Nämä vähän lyhyemmällä ja korkeammalla niskalla. Tosin sitä en ikinä muistanut ajatella. Lisäksi kootulla puolella oli vaihtoehtoreittinä tulla puolikas lävistäjä väistöä, keskellä suoristua ja väistää takaisin uralle.

Aloitettiin oikeassa kierroksessa ja tehtiin ensin väistöt käynnissä. Ensin suoristus lävistäjälle, siitä sitten takaosa mukaan ja hevonen uran suuntaiseksi. Takaosan sai ajatella rohkeasti lähes edelle. Eikä saanut jarrutella vaan piti edetä. Toki jos humma ei väistä niin on pakko pidättää. Senjan takaosa piti ottaa vielä paremmin mukaan.

Parin kierroksen jälkeen tultiin väistöt ravissa. Yllättäen sujui ehkä jopa paremmin kuin käynnissä. Mutta aika paljon sai pyytää takaosaa mukaan. Senja eteni ihan hyvin eteen. Isompi ravi ja laukannostot sujuivat ihan ok. Välillä oli ruuhkaa edessä. Päätyihin sai tehdä ympyröitä ja välillä piti tehdä useampi ympyrä jotta löytyi taas paikka uralta. Tähän suuntaan taisi tulla muutama väärä laukka. Enempi loppua kohti tuli sitä ettei Senja enää pysynyt ravissa vaan rikkoi laukalle.

Lopuksi tultiin väistötkin laukassa. Paljon piti pyytää mutta tuli paremmaksi.

Hetken huilin jälkeen vasemmassa kierroksessa sama. Tosin aloitettiin heti ravissa. Nyt rupesi tulemaan enemmän vääriä laukkoja ja ravista rikkoja laukkaan. Mutta kivan nopeasti sain aina myös kierrokset laskettua takaisin alas. Koottuun raviin sain niskaa jopa vähän alemmas.

Lopuksi laukkaväistöissäkin rupesi tulemaan vaihtoja. Ohje oli silloin tehdä voltti. Tämä auttoi ja paineen sai pois. Kiva oli että loppupätkä laukassa takaisin uralle kaartaen meni kivan rennosti vaihtelematta molempiin suuntiin. Tuli myös muutamia hyviä pätkiä laukkaväistöä kun takaosa lähti mukaan. Kuskille tuli siihen täsmäohjeet ja ne tietysti auttoivat. Unohtuvan takaosan puoleista kättä piti siirtää olikohan kohti reittä. Äkkiä unohdin.

Loppuun tehtiin väistöt vielä kertaalleen käynnissä. Nyt takaosan sai tuupata jumppamielessä edelle. Näihin tuli kivat pätkät. Siitä taidettiin jäädä loppukäynteihin.

Senja jatkoi hommia seuraavalle tunnille ja illalla sille oli vielä kolmas tunti luvassa.

Ongelmia:
alkuun arasteli ovikulmaa
kieli näkyi lähes koko alkuverkan
vähän kuumahti tehtävistä
vääriä laukkoja ja vaihtoja
välillä oli ahdasta

Parannusta:
oli oikein kiltisti eivätkä tilanteet jääneet päälle
väistöt paranivat
koottu ravi tuli näppärästi pidemmällä ohjalla

sunnuntai 14. maaliskuuta 2021

Nöpöravia ja taipuisampi Ponne estevalkassa

 Sunnuntaina ehdin käydä välissä kotona syömässä ja vaihtamassa vaatteet. Sitten oli aika suunnata vielä Turkalle estevalkkaan. Etukäteen selvisi että ollaan tänään ihanan pienellä kolmen porukalla. Mutta ohjelma selvisi vasta tallilla. Menomatkalla mittari näytti +2°C ja pelkäsin pahaa tilsakeliä.

Ponne löytyi tarhasta ja antoi hyvin kiinni. Varusteet löytyivät hyvin ja yksi katkennut hokki oli sukkelasti vaihdettu. Kerrankin kaviokoukut ja hokkiavaimet olivat tallessa.

Kenttä oli reunoilta sohjoisempi ja tajusin ihan itse olla menemättä reunoille. Ponnelle ei tullut tilsoja käynnissä ja lähes koko tunti sen jälkeen oltiinkin nöpöravissa.

Hepat piti taivuttaa hyviksi. Oikea oli Ponnelle hankalampi suunta. Ensin kevennettiin tovi, sitten istuttiin alas. Hyvä vaan että jalkkarit olivat taas vähän pitkähköt. Nyt kaivattiin pyöreää niskaa. Joka ei toki sulje pois sitä etteikö niska voisi olla myös ylhäällä. Tuli pari oikein kivaa pätkää, joissa Ponne keveni edestä. Harmi vaan että suurin osa ajasta oli vain lähes hyvää. Toki humma malttoi todella kivasti ja taipui helposti vasempaan. Oikeaan harhailin vähän omille reiteilleni, unohdin ulkolavan enkä huomannut takaosan karkaamista. Olisin halunnut tehdä kovin vähän.

Alkupyörittelyissä meni sangen pitkään. Välikäyntejä ei tässä kohtaa otettu vaan mentiin pikkuravia sekin aika.

Tultiin oikeassa kierroksessa puomilinjaa. Ravipuomit, laukkapuomit ja ravipuomit. Välissä oli ristikko. Pientä ravia ravipuomeille. Laukka piti nostaa hyvissä ajoin ja Ponne ehti ottaa kolmesta neljään askelta laukkaa ennen ensimmäistä laukkapuomia. Kunhan päästiin sähikäisnostoista eroon. Kuskin piti ottaa itsensä pois koulumoodista ja hyppyihin piti mennä mukaan. Tajusin ehkä kolmannesta hypystä kun jäin jälkeen. Ja heti laukkapuomien jälkeen raviin. Ensin tuli vähän hitaasti mutta parani. Omasta mielestäni piti pidättää ihan reilusti. Ope kaipasi nopeampaa hölläystä. Mielestäni oltiin siinä vaiheessa vielä laukassa. Kulmiin kunnon taivutukset ravissa. Maltillista ravia!

Tätä tultiin monta kierrosta. Tulipahan toistoja ja kaipaamaani open huomiota. Ei mennyt silti tylsäksi.

Ennen suunnanvaihtoa käveltiin hetki. Ei tainnut tulla tilsoja. En ainakaan huomannut selkään. Sitten tultiin toisen sivun jumppalinja laukassa. Meille tuli ohjeeksi nostaa laukka vasta linjalta. Kuulosti fiksulta. Muutama ristikko ja puomi suoralla laukassa, sitten raviin ja ravipuomit kaarteesta.

Ponne kuumahti tehtävästä ja aloitti aika haipakalla laukalla. Osui silti väleihin aika kivasti ja muistin pitää jalan kiinni. Hankalinta oli päästä asialliseen raviin ennen ravipuomeja. Lyhyelle kaulalle! Kummasti ohjat aina venyivät laukkapätkällä ja raville tullessa olivat liian pitkät. Kiirekin vielä oli.

Loppua kohti tuli muutama söhellyskierros kun askel ei osunutkaan alun laukkapuomeille ja Ponne pudotti raviin. Ehkä kolmesti piti kääntää pois ja tulla uudestaan. Siinä vaiheessa alla taisi olla väärää laukkaa ja vähän hirvitti pitääkö tasapaino. Lopun ravipuomeja ei päästy laukassa, en ole ihan varma oliko tarkoituskaan. Enkä osaa enää sanoa olisiko ollut helpompaa laukassa. Alkuun kuvittelin että ravi olisi meille helpompi. Ei ollut ainakaan helppo.

Ei hölkätty loppuraveja kentällä vaan käveltiin. Sain lopuksi vielä kaverin houkuteltua loppukäynneille ja käytiin tietä pitkin rannassa. Nyt tilsat tulivat lähes heti ja alkupätkä pihalla ylämäkeen oli jäinen. Onneksi reunassa oli pitävää. Ponne meni edeltä ja jumahti taas ensimmäiseen risteykseen. Nyt en kysellyt vaan komensin heti eteen. Menihän se. Jossakin vaiheessa kaveri päätyi edelle. Ponne ei jumitellut omiaan. Vähän katseli ja takaisin oli kiire. Pysyi kuitenkin käynnissä.

Loppuhoidoissa olin todella hidas mutta niin sain Ponnen lopulta kylmättyä, ruokittua ja palautettua pihalle. Eikä sille tullut yhtään kuuma. Olisin luullut että olisi ollut vähän rankempaa.

Ongelmia:
tilsariski
turvaliivin kanssa tuli kuuma
lopussa kolmisen kertaa askel ei osunut laukkapuomeille ja rikkoi raviin
kuski taas etukenotti alkuun keventäessä

Parannusta:
suht tasaista menoa
taipui ja malttoi ravissa aika hyvin
alkuun laukannostoilta puomeille oli hyvin aikaa
ei liukasteltu

Neea videoi pätkiä tunnistamme:

Kaarevia linjoja uudella ratsulla

 Sunnuntaina oli taas herätys 08 jälkeen ja kympiksi ratsaille. Rata oli rakennettu eilen illalla ja ensimmäinen ryhmä oli jo hyppäämässä kun saavuin tallille. Tänään luvassa siis Jauhiaisen estevalmennus Ponipihalla itselleni uudella tuttavuudella eli Missillä. Mennessä oli pari astetta pakkasta ja sumuista.

Piti kysellä ohjeet Missin löytämiseksi. Yksäreiden takaa tarhasta kahden ponin joukosta. Musta tähtipää, sen verran suunnilleen muistin. Turkoosi loimi. Odotin hapannaama-tammaa mutta humma olikin ihan suopealla tuulella.

Missille oli vain koulusatula, joten kävin kysymässä löytyisikö mitään muuta. Matkalla jätin sormeni maneesin oven väliin, auts. Mustelma keskisormen kynnen alle. Herkon satula kuulemma sopii, sillä siis. Virittelin Herkon martingaalinkin, sillä tuli vinkkiä että saattaa nostaa turpaa. Jotain tällaista muistelinkin. Viimeksi Missi oli siis samassa ryhmässä.

Harjakori ja suojat piti arvailla. Tallissa ei ollut muita eikä Missin nimellä löytynyt. Hoitaessakaan hummalta ei tullut pahaa silmää tai muutakaan uhittelua. Hokkikengät etusissa tilsakumeineen. Takaset ilman kenkiä mutta siistit kaviot. Yksi hokki vähän löysällä mutten löytänyt hokkiavainta. 

Tänään oltiin kolmen hengen ryhmässä. Hyppykavereina oli pienehköjä poneja, joten arvasin oikein että tänään esteet ovat maltillisemman kokoisia.

Ennen selkäännousua katsoin ovatko jalkkarit yhtä pitkät. Eivät todellakaan olleet! Oikea tuntui eilen lyhyemmältä mutta ei ihan näin paljoa. Pidensin oikeaa kahdella ja lyhensin vasenta yhdellä. Sitten olivat suunnilleen yhtä pitkät. Kun jalkkarin käänsi ylös niin reuna tuli suunnilleen satulan siiven tasalle. Onkohan satula ollut eilen pahasti vinossa?

Odotin vauhdikasta ja herkkää hevosta. Alkuverkassa vauhti oli vielä aika hukassa ja sai enempi hoputtaa eteen. Oikeaan kierrokseen ravissa tuntui aika kankealta. Laukkojen jälkeen oli onneksi parempi. Laukoissa irtosi vähän temponmuutoksiakin. Lähti eteen ja tuli takaisin.

Hypyt aloitettiin yksittäisille pystyille. Ei saanut päästää kiihtymään. Esteen jälkeen suoraan. Helppo hyppy istua ja aika suoraviivaista menoa. En muista pysyivätkö myötälaukat. Sitten tultiin koko linja oikealta suoraan. Ensin 6 laukkaa meille. Ensimmäinen kerta oli sujuva, toisella lähti kiihtymään ja vain vaivoin sain kuudennen mahtumaan. Ei kuitenkaan enää korjattu.

Sitten tultiin kaksi kaarevaa linjaa putkeen. Jälkimmäinen oli lyhyempi mutta ekalla kierroksella opettelin kaikki kantapään kautta. Missi ei onneksi katsellut kavalettipalikoita oksereiden alla. 6 askelta linjalle oli kuskille kivempi ja ehti ajatella asiat loppuun. Päätyihin piti kai tehdä ympyrät ja sellaiset sitten myös tein. En ollut hypyissä aina ihan mukana ja tuli liuta vääriä laukkoja.

Ope halusi linjoille 5 askelta. Jälkimmäinen linja jäi ahtaaksi mutta onneksi tajusin asian nopeasti. Sen jälkeen ei tullut enää hassuja paikkoja. Oksereiden jälkeen piti muistaa jatkaa suoraan. Esteet nousivat ja yhä selvittiin ihan hyvin. Sitten ne taas laskivat poneille.

Ratapiirroksessa oven edessä oli okseri. Se oli kuitenkin muuttunut trippeliksi. Se tultiin yksittäin ja ensin hitusen lyhyemmällä kaarella. Pienempänä sujui ihan hyvin. En muista hypättiinkö se isompana jo ennen rataa, ehkä? Kummasti se lähestyessä näytti okserilta enkä hahmottanut että etummainen puomi oli irti keskimmäisestä. Myöhemmin ope totesi että olin ihan oikeassa ja se näytti kauempaa okserilta.

Ratamme ei ollut kovin sujuva. Tämä ei enää yllättänyt. Ekalle minipystylle en päässyt ihan mukaan hyppyyn. Kaarre, okseri ja myötälaukka kuitenkin hyvin. Toinen kaarre vähän parempi. Tosin laukka vaihtui okserilta vain edestä. Ehdin kuitenkin korjata ennen suoraa linjaa. Se näppärästi. Trippelille ei osunut askel ja hyvin epätyypillisesti tuli joku kääk-ääni kun huomasin olevani pulassa. Missi onneksi tikkasi vielä miniaskeleen esteen eteen ja pysyin yllättävän asiallisesti mukana. Ope käski taputtaa hevosta ja sanoi että olen sille porkkanan pystyssä. Sakkokierros meni paremmin.

Tultiin uusintana vielä ensimmäinen kaareva. Nyt olin vihdoin ekallakin hypyllä mukana. Jälkimmäiselle ylimyötäsin. Kumma selkärankareaktio kun este nousee. Myötäämisistä tuli huutia jo aiemminkin että kädet harjaa pitkin eikä kohti korvia. Näemmä ei pitäisi sittenkään opetella ylimyötäilyjä edes vitsillä.

Siitä tykkäsin kun ope pitkin tuntia muistutteli että paino jalustimille. Se kun on mielestäni yksi suurimpia ongelmiani hypätessä.

Loppuverkassa allani oli ihanan rento Missi. Annoin vähän pidempää ohjaa ja venytti kaulaansa. Tämäkin kun on näyttänyt kulkevan yleensä aika kaula paketissa.

Loppukäyntien ohessa kävin mittaamassa trippelin ja okserin. 95 cm. En ole ihan varma kävikö okseri jossakin vaiheessa yli tämän. Trippeliä tuskin mentiin tuon isompana. Mutta eiliseen verrattuna olivat kivan maltillisen kokoisia.

Purin Missin ja harjasin sen läpi. Oli suht hikinen. Pohdin että pihalla ei ole juuri kylmempää kuin tallissa eikä siellä tuule. Laitoin siis loimen takaisin niskaan ja vein takaisin tarhaan. Kurjahan se olisi ollut yksin tallissa. Keli oli lämmennyt nollaan. Viimeisen ryhmän aikana lumet putosivat maneesin katolta ainakin osittain.

Ongelmia:
jätin sormen maneesin oven väliin
ponnistuspaikat ja mukautuminen eivät olleet priimaa
laukanvaihdot hypyissä
lopputunnista rupesi nykimään ohjia kun niitä lepohetkien jälkeen keräilin

Parannusta:
oli paljon rauhallisempi kuin odotin
hyppäsi empimättä kaiken
ei katsellut mitään
loppuverkassa todella kiva ja rento

Anni kuvasi tuntiamme:

lauantai 13. maaliskuuta 2021

Entistä paremmin Herkolla estevalkassa

 Lauantaina olin Nellan jäljiltä valmiiksi Ponipihalla kun oli luvassa vielä päivän kolmas ratsastus eli Jauhiaisen estevalkka Herkolla. Herkko löytyi samasta tarhasta kuin viimeksi. Piti kuitenkin vielä varmistaa että kyseessä on oikea hevonen. Pihalla oli kolmisen astetta pakkasta.

Hoitaessa Herkko oli vähän hapan ja laitoin kiinni. Ei kuitenkaan tänään heilutellut jalkojaan. Kaviotkin taisivat olla aavistuksen paremmassa kunnossa kuin viimeksi. Yhä kengättä. Varustaminen sujui sukkelasti. Tosin jalustimet olivat väärillä puolilla ja vaihdoin ne vielä paikoilleen.

Satulavyön kiristäminen oli tänäänkin hankalaa rispaantuneiden vastinhihnojen takia. Jalustinremmitkin olisivat ehkä vaihtokunnossa. Unohdin toki mainita asiasta. Lyhensin jalkkareita mutten laittanut niitä nyt minimittaan. Oikea tuntui jäävän vähän lyhemmäksi mutta peilistä näyttivät aika samanmittaisilta.

Alkuverkassa hölköttelin ravissa ja laukassa vähän ympyröitä. Alkuun vähän kulmikasta mutta siitä notkistui. Oikeassa laukassa eteni perä sisällä enkä saanut kunnolla suoristettua. Jotakin temponmuutoksia taisin tehdä.

Meitä oli tunnilla 4 ratsukkoa ja tunsin olevani väärässä seurassa. Kaksi minua opettanutta opea, joista ainakin toinen kisaa menestyen 120 kyseisellä hevosella. Minä viidettä kertaa ikinä Herkon kyydissä.

Aloitettiin yksittäisellä pikkuesteellä, kolmisen kertaa putkeen. Ei saa kiihtyä. Esteen jälkeen suoraan. Tämän jälkeen lisättiin alkuun kaksi ristikkoa innarina. Ihan ensimmäisellä kerralla tultiin pidempi väli kahdesti kuuteen. Sen jälkeen muiden piti lyhentää lopputunti mutta me Herkon kanssa saatiin sujua viiteen.

Linjalle tultiin todella monta kierrosta ja pysty lopussa nousi. Ohje oli kääntää linjalle tarpeeksi ajoissa ja lopulta tuntui että tultiin jo vähän turhankin kaarevasti sisään. Luotin nyt siihen että Herkko menee yli vaikka olisi mikä. Kun este oli pystynä ja ponnistuspaikka selvänä niin ylihän me mentiinkin. Pysyin jopa suht asiallisesti hypyissä, joka Herkon loikissa on ihan saavutus. Suurimmillaan saattoi olla meille ehkä jopa 115 cm? Pätevät menivät vielä isompana ja korkeus muuttui lähes jatkuvasti. Viimeisellä kerralla teki jo tiukkaa itselleni pysyä hypyssä. Vähän jäin varmistelemaan liikkeen taakse.

Välillä kehuin hevosta turhan aikaisin ja suoraan ratsastus esteen jälkeen unohtui. Esteen jälkeen oli myös liuta vääriä laukkoja. Mutta ei pudotettu kuin yksi puomi ihan alkutunnista.

Seuraavaksi tultiin yhä oikeasta laukasta kaarevalla lähestymisellä pystylle ja siitä vasemmassa laukassa kaareva linja äskeiselle innarille. Pysty ei tainnut niin nousta ja tultiin tämä vain pari kertaa jos oikein muistan.

Sitten katsomopuolen linjalle. Keskimmäinen este puuttui ensin välistä. Muut tulivat neljällä, me heti alkuun kolmella. Herkolla oli välillä vähän omia mielipiteitä vauhdista eikä jarrut ihan aina toimineet. Mutta meni, joten yritin pysyä kyydissä häiritsemättä kun hyppäsi.

Keskimmäinen pysty lisättiin väliin, joten tuloksena oli kolmoissarja, johon tuli 1 askel joka väliin. Tässäkin viimeinen okseri nousi ja loikittiin se itselleni ihan reippaassa mitassa. 110 tai jotakin siihen suuntaan ehkä. Ei silti jännittänyt yhtään liikaa, vain juuri sopivasti. Eikä meillä mitään suurempia ongelmia ollutkaan. Välillä tultiin vähän lähelle ensimmäistä estettä. Harmi vaan että kuski unohti nämä salamannopeasti.

Lopuksi tultiin vielä pikkurata kaikista näistä tehtävistä. Tuntuu että täällä joka kerta vähän häslään ratojen kanssa. Jumpalle tultiin vähän huonosti, 5 askelta ei tullut väliin ihan hyvin ja rytmi katosi. Kaarevan pystylle tuli kiire ja sen jälkeen 4 askeleen väli meinasi jäädä pitkäksi. Maiskutin ja venyi. Jumpalta tultiin väärässä laukassa ja hitusen turhan lujaa. Kolmoissarjasta kuitenkin yli. Kuski yritti vähän himmailla väleissä.

Esteet pysyivät aloillaan (eikä olleet ihan maksimimitassamme) ja Herkko teki hyviä hyppyjä. Ei otettu sakkokierroksia vaan tähän oli ihan hyvä lopettaa. Huh vaan ja taputukset hevoselle.

Loppuverkkaillessamme ope kehui toisaalla miten pyöreitä hyppyjä Herkko tänään teki. Kommentoi että sen avulla voin oppia ratsastajaksi. Siinä vaiheessa kun pysyn Herkon hypyissä niin pysyn kuulemma missä vaan. Tänään tuli kehuja kuskillekin hypyissä olemisesta.

Ongelmia:
yhä hapannaama hoitaessa
jalustimet olivat väärillä puolilla satulaa
eri mittaiset jalkkarit
vain 1 pudotus koko tunnilla
vääriä laukkoja esteiden jälkeen
en tajunnut open ohjeita "jalka irti" ennen estettä
ennen ja jälkeen tunnin oli kylmä odotellessa

Parannusta:
kertaalleen todella hieno hyppy lävistäjäpystylle
empimättä kaikesta yli
kuski ei leijunut omiaan
olen sangen tyytyväinen tekemiseemme

Esther ja Isabella kuvasivat meistä muutamat pätkät:

Koeratsastuksessa yp-heppa

 Lauantain iltapäivä jatkui Ponipihalla. Torstaina tuli viesti että kiinnostaisiko yp-suokki ja pakkohan tämä kortti oli tutkia tarkemmin. 14-vuotias musta tamma, kisattu he A ja 90 cm asti. Nella kutsumanimeltään. Asuinpaikkana Ponipiha.

Kelinä oli nelisen astetta pakkasta ja lumisadetta. Hain humman tarhasta ja varustin käytävällä. Oli oikein asiallisesti. Nosti jalat hyvin eikä hötkyillyt mitään. Suojat eteen, tallikaverin estepenkki lainaan, suuhun kimblewickit koska esteillä kuulemma innostuu sen verran että tulee noilla paremmin takaisin.

Pohjilla oli vapaapäivä ja vähän kevyempää sitä ennen. Ei kuulemma kerää pöllövirtoja vapaista.

Maneesissa nykyinen ylläpitäjä hyppäsi ensin kyytiin ja näytti askellajit läpi. Ihan näppärän näköistä menoa ja vaihtoi laukankin.

Sain kouluraipan mukaan mutta olisin varmasti pärjännyt hyvin ilmankin. Pitkin ohjin käveli fiksusti mutta tuntumalla oli aika kiireinen. Hetki käyntiä, sitten ravia. Maneesissa oli 2 muuta hevosta meidän lisäksemme mutta hyvin mahtui. En saanut Nellaa juuri rentoutumaan, saati malttamaan. Ei kuitenkaan ollut lähdössä käsistä tai kiihdytellyt holtittomasti. Laukkasin vielä molempiin suuntiin. Tasaista menoa ja sain vähän temponmuutoksiakin aikaan. Vaihtoa ei omilla avuillani tullut. Vaihdettiin sitten ravin kautta.

Otettiin vielä muutama hyppy. Tämä osuus tuli talteen. Ensimmäinen lähestyminen ristikolle tuli ihan juureen, silti yli. Toinen paremmin. Pari kertaa pikkupysty ja sitten vähän isompana. Olikohan jotakin 80-90 cm? En osaa sanoa. Tultiin vielä kertaalleen oikealta. Pientä mutkaa lähestymisissä ja jokunen väärä laukka esteen jälkeen. Mutta ihanan mutkattomasti hyppäsi ja hypyissä oli asiallista istua.

Hölköttelin vielä kevyttä ravia ja nyt sujui jo vähän paremmin. Tuli pidätteistä takaisin, toki yritti nopeasti kiihtyä taas. Kävin muutaman askeleen harjoitusravissa ja sekin oli ihan istuttavaa vaikkei humma ollut edes rentona. Tein myös pari askelta käyntiväistöä. Tunnistettavaa, muttei kovin priimaa. Nappulat vielä aika hukassa.

Loppukäyntien aikaan maneesiaika rupesi olemaan jo lopussa ja piti lähteä lanauksen alta ulos. Ei Nella sanonut ohi menneestä mönkkäristäkään juuri mitään. Olin puolisen tuntia selässä.

Tämän saisi siis ylläpitoon. Saisi kisata, myös kenttää. Ihanan tolkku tapaus, joten olisin ääliö jos vastaisin ei.


Pihapose koeratsastuksen jälkeen.
©Eerika

Ongelmia:
vähän kiireistä sileällä
vääriä laukkoja esteiden jälkeen

Parannusta:
kivan hötkyilemätön tyyppi
kiva hyppy

Eerika kuvasi hyppymmekin:

Vinolinjoja täyte-esteillä ihanan suoraviivaisesti

 Lauantain tunti siirtyi tuntia myöhemmäksi yhteentoista. Tämä hankaloitti omia aikataulujani mutta onneksi tallilta luvattiin minulle jatkava ratsu. Arvasin oikein että Senja se ei ollut. Helena oli kiva yllätys. Humma löytyi Violan karsinasta ja oli kiltisti hoitaessa. Lopulta kuitenkin päädyin suitsimaan Senjan, koska sen kuskilla oli hankaluuksia osiin purettujen suitsien kanssa. Vähän tiiviistä aikataulusta johtuen vaihdettiin suitsimiset päittäin ja sain Helenan siis valmiiksi suitsittuna. Pelhamit taas.

Tehtävät olivat maneesissa valmiina. Meitä tuli tunnille 6. Kelinä pihalla oli lumisateinen -5°C.

Taivuttelin Helenaa nyt vähän käynnissä alle ja raviin löytyi paljon aiempaa kivempi ja pyöreämpi muoto jo alkuverkkoihin. Vähän ravia ja laukkaa. Eteni taas laukassa reippaasti. Ympyrät päätyihin. Ei tuijotellut mitään. Kovin tarkkoja kulmia en saanut tehtyä.

Tuntimme oli kovasti samantyyppinen torstain tehtävien kanssa. Tosin tänään aloitettiin yksittäiselle pitkän sivun pystylle (ristikolle) ravilähestymisillä. Alkuun tuli kiemuraa ennen ja jälkeen. Muutama väärä laukkakin. Mutta joka toistolla parani, ravissa ei kiihdytellyt ja ruvettiin pääsemään jo oikein kivasti suoraan. Lopuksi löytyi toivottu oikea laukkakin hypystä.

Tultiinkohan tämän jälkeen pystyä radan poikki vinolähestymisillä. Esteen alla oli tötteröitä mutta ei Helena katsonut mitään. Linjan sai lukittua hyvin ja tuli osa vaihdoistakin. Se yllätti että loputkin vaihtuivat hyvin sukkelasti pyynnöstä (tai itsestään) heti esteen jälkeen. Vautsi! Tultiin jokunen kerta molemmista suunnista.

Sitten tultiin kahta uran viereistä pystyä vinohypyillä. Toisen alla oli kavalettipalikoita. Saatiin reitti sangen hyväksi ja Hellu piti myötälaukat. Oikein näppärää kierros toisensa jälkeen molemmista suunnista!

Meille sitten nostettiin jälkimmäinen pysty jonnekin kasikymppiin. Ekalla kierroksella askel ei osunut ensimmäiselle esteelle. Olin lähdössä kauempaa, Helena tikkasi miniaskeleen. Vauhti kiihtyi matkalla ja jälkimmäinen tultiin vähän holtittomasti ja sen jälkeen kiihtyi lisää. Jompikumpi esteistä putosi. Sakkokierroksella osuttiin onneksi taas hyvin ekalle ja tehtävä sujui siististi ja kiihtymättä.

Lopuksi ei tultu pitkän sivun pystyä vinohypyillä vaan suoraan, mutta nyt toisesta suunnasta kuin aluksi (nyt vasemmasta). Oikein näppärää. Tämäkin nousi meille noin kasikymppiin. Ekalla taas vähän löysä hyppy ja puomi putosi. Mutta tultiin hyvin keskeltä. Sakkokierroksella valahdettiin reunaan kohti uraa mutta puomi pysyi ylhäällä.

Loppuraveissa humma nuohosi taas turpa melko maassa. Mutta annoin venyttää kun yleensä kulkee pikemminkin väärinpäin. Hepalle tuli hiki ja jatkoi siis hommia seuraavalle tunnille.

Oli ihan todella kivaa Helenan kanssa! Tänään ei ollut enää niin kiemuraistakaan kuin aiemmin.

Ongelmia:
pari pudotusta
välillä vähän kiihtyi
ei tullut kaikkia vaihtoja hypyissä

Parannusta:
rennompi ja taipuisampi
suoraviivaisempi
ei katsonut mitään
ei kieltoja
osa vaihdoista tuli hypyissä
teki vaihdot esteiden jälkeen