Vapun takia olin maanantainakin Oulussa. Koulukisasuunnitelmani menivät siis mönkään koska jäin pohtimaan kisaluokkaa treeneihin asti enkä merkannut mitään ylös. Sillä aikaa lähti Hemppa alta. Ensin meinasin jäädä ilman korvikeratsuakin mutta kun kerran olin järjestänyt itseni myös kisapäiväksi paikalle niin enhän minä näin helpolla luovuttanut!
Tupua en huolinut koska en osaa kouluratsastaa sillä. Tarjottiin sitten Giaa. Olinhan muutenkin jo himoinnut tamman selkään. Kisailmo meni ennen tätä tuntia. Ratsukoita tunnille tuli 3, keli +10°C pintaan.
Giasta lähti hirveästi karvoja. Suunnitelmani pitkistä alkukäynneistä toteutuivat vain osittain. Aika rauhassa lopulta aloitettiin. Eikä tamma ollut niin kankea kuin mitä pelottelujutuista olin kuvitellut. Ei säälittänyt ravata vaikka olihan ravi alkuun köpöä. Open ohje oli että mahdollisimman pitkät kävelyt alle, vaikka taluttaen ja sitten vain ohjat tiukalle ja niska nyökkyyn. Ei ehkä ihan noilla sanoilla.
Raviverkassa muoto jäi avoimeksi. Taas tuli ohje käydä takaisin käynnissä ja hoitaa pyöreäksi. Sehän onnistui puolikkaassa ympyrässä! Paljon helpompi kuin Tupu! Vaikka taisin paikoitellen olla Gian kanssa liian höllä. Myöhemmin olin vähän itsepäinen enkä ottanut enää takaisin käyntiin kun sain tilanteen korjattua ravissakin. Tosin meni siihen muutama askel enemmän kuin käynnissä.
Gia oli aika vimpula. Saattoi mennä suoraan mutta itse ratsu oli välillä ties millä mutkalla. Meni hetki että pääsin jyvälle.
Laukka oli aika rauhallista mutta nousi ihanan helposti. Alkuverkassa tehtiin muutamat vaihdot lävistäjillä. Giahan vaihtoi kun pyysin. Vautsi!
Alkutunti tehtiin ravista pysähdyksiä ja peruutuksia radan poikki. Ihan ok. Sitten tulevan kouluohjelman laukkapätkät. Nosto, laukkavoltti, lävistäjä ja jatkettiin vastalaukassa uraa. Laukat nousivat hyvin käynnistä ja ravista. Itse laukka tahtoi jäädä aika hitaaksi lähes paikalleen. Ohjelmassa lävistäjä olisi keskilaukkaa mutta nyt ei kokeiltu. Gia piti vastalaukat kulmaan asti mutten lähtenyt kääntämään kaarteita. Taidettiin suorittaa vastalaukat porukan parhaiten. Alkuverkan vaihtotehtävä ei kyllä helpottanut hommaa näillä vaihtoherkillä.
Taisin olla tehtävillä vähän liian nopea ja jäädä muiden varjoon. Tuntui että sain aika vähän huomiota. Eikä tehty rikkoja niin jäi sakkokierroksetkin saamatta. Haaveilin keskiravien testaamisesta mutta sen sai tehdä itsekseen loppuravien lomassa. Turpa nousi joka kerta kun pyysin lisää ravia. En vain osannut. Päästiin onneksi jo vähän suorempana eteen.
Loppukäynnit saimme käydä keskenämme pellon kautta. Ei Gia ihan laama ollut vaan esitti muutaman minihätkähdyksen. Ei kuitenkaan mitään ongelmia.
Ongelmia:
kiemura ratsu
jäi välillä laukkaamaan lähes paikalleen
keskiraviyrityksissä nousi turpa
Parannusta:
teki vaihdot ja vastalaukat siististi
nosti laukat helposti
oli kivempaa kuin Tupun kanssa
maanantai 30. huhtikuuta 2018
sunnuntai 29. huhtikuuta 2018
Toinen estetunti Tupulla eikä koulutuntia
Sunnuntaina olin taas Oulussa, joten illasta suuntasin estetunnille. Edellisviikon tapaan sain ratsukseni Tupun. Hyvähän se on ottaa toisetkin treenit kisojen alle. Humma oli pihatossa naamioituneena makuuasentoon enkä meinannut löytää. Kun pääsin lähemmäs niin tehosti naamioitumista mutakerroksella. Eikä meinannut antaa kiinni. Onneksi Laura auttoi varustuksessa.
Keliä oli +10°C pintaan ja ratsukoita tunnille tuli 5. Alkuverkka saatiin mennä aika itsenäisesti. Yritin jo käynnissä saada ratsua myötäämään. Ei kovin letkeää mutta paremmin kuin viimeksi. Ravissa piti saada malttamaan. Jotain tein nyt paremmin, sillä hidastukseen tarvitsi hyvin vähän ohjaa. Suuremmat ohjasotteet eivät edes auttaneet. Yritin tehdä joukkoon vähän väistöjä, avoja ja takaosakäännöksiä, myös myöhemmin omaa vuoroa odotellessa.
Ensimmäisenä tehtävänä laukattiin ympyrällä kavalettien yli. Yritin saada paikkoja vähän lähemmäs. Jos hyppäsi juuresta, laskeutui lähes varmuudella väärässä laukassa alas. Näitä tuli jonkin verran molempiin suuntiin.
Päivän hypyt tultiin taas hyvin perinteisesti. Ensin tehtävä kerrallaan, sitten koko rata. Ensimmäisten miniesteiden jälkeen estekorkeus oli tänään n. 70 cm. 5 laukan suora linja. Mutta nyt hypättiin jälkimmäinen okserikin melko sopivasta kohdasta joka kerta. Tämän myötä myös hypyissä oli paljon helpompi olla mukana.
Kaarevalle linjalle tuli muistaakseni 7 askelta eikä Tupu katsonut varjoisaa lankkua/porttia yhtään. Sarjakin meni vaadituilla askelilla. Kaarteissa kaatui yhä julmasti sisälle.
Rata tultiin vain kertaalleen. Ykkönen oli uudesta suunnasta ja kopsautettiin se alas. Kaarevalle linjalle ei tullut yhtä hyvää linjausta kuin treenikerralla. Pullahdettiin vähän linjalta ulos. Sarja ok. Jotain vääriä laukkoja välissä. 5 askeleen linja ok. Vaikka kaatui yhä sisään niin sain lähestymiset ratsastettua ihan asiallisesti. Sakkona hypättiin ykkönen vielä uudestaan ja päästiin se puhtaasti. Ope arveli pudotuksen syyksi ettei ratsu ollut esteellä vielä ihan suora. Sama juttu oli kuulemma toisellakin kerralla. Itse kun luulin hepan suoraksi jo 4 askelta ennen. Hahmotusongelmia siis. Eikä Tupu kuulemma yleensä pudottele.
Loppuverkassa ei tullut kommentteja. En enää ravannut mutta yritin saada ratsua malttamaan ja taipumaan käynnissä. Vähän parempi mutta olisi tarvinnut paljon pidempään työstöä. Mutten silti sanoisi että tulee helposti oikein päin.
Loppukäynnit käytiin peltolenkin kautta. Oli vähän mutaista mutta hyvin sieltä pääsi.
Tallissa sain tuntikavereilta ja yleisöltä kommenttia että Tupu hyppäsi kivan ryhdikkään näköisenä eikä sellaisessa esteidenhaisteluasennossa kuin yleensä. Eikä näyttänyt kaatuvan sisään. Olipa kiva kuulla, varsinkin kun pieleen menneiden koulukisasuunnitelmien takia keljutti aika pahasti.
Ongelmia:
pidätteisiin reagointi
yksi pudotus
kaatui kaarteissa sisään
Parannusta:
nosti laukat siististi
jalkani pysyivät hypyissä paremmin paikallaan
kädet eivät tulleet kipeiksi
Laura videoi tuntiamme:
Keliä oli +10°C pintaan ja ratsukoita tunnille tuli 5. Alkuverkka saatiin mennä aika itsenäisesti. Yritin jo käynnissä saada ratsua myötäämään. Ei kovin letkeää mutta paremmin kuin viimeksi. Ravissa piti saada malttamaan. Jotain tein nyt paremmin, sillä hidastukseen tarvitsi hyvin vähän ohjaa. Suuremmat ohjasotteet eivät edes auttaneet. Yritin tehdä joukkoon vähän väistöjä, avoja ja takaosakäännöksiä, myös myöhemmin omaa vuoroa odotellessa.
Ensimmäisenä tehtävänä laukattiin ympyrällä kavalettien yli. Yritin saada paikkoja vähän lähemmäs. Jos hyppäsi juuresta, laskeutui lähes varmuudella väärässä laukassa alas. Näitä tuli jonkin verran molempiin suuntiin.
Päivän hypyt tultiin taas hyvin perinteisesti. Ensin tehtävä kerrallaan, sitten koko rata. Ensimmäisten miniesteiden jälkeen estekorkeus oli tänään n. 70 cm. 5 laukan suora linja. Mutta nyt hypättiin jälkimmäinen okserikin melko sopivasta kohdasta joka kerta. Tämän myötä myös hypyissä oli paljon helpompi olla mukana.
Kaarevalle linjalle tuli muistaakseni 7 askelta eikä Tupu katsonut varjoisaa lankkua/porttia yhtään. Sarjakin meni vaadituilla askelilla. Kaarteissa kaatui yhä julmasti sisälle.
Rata tultiin vain kertaalleen. Ykkönen oli uudesta suunnasta ja kopsautettiin se alas. Kaarevalle linjalle ei tullut yhtä hyvää linjausta kuin treenikerralla. Pullahdettiin vähän linjalta ulos. Sarja ok. Jotain vääriä laukkoja välissä. 5 askeleen linja ok. Vaikka kaatui yhä sisään niin sain lähestymiset ratsastettua ihan asiallisesti. Sakkona hypättiin ykkönen vielä uudestaan ja päästiin se puhtaasti. Ope arveli pudotuksen syyksi ettei ratsu ollut esteellä vielä ihan suora. Sama juttu oli kuulemma toisellakin kerralla. Itse kun luulin hepan suoraksi jo 4 askelta ennen. Hahmotusongelmia siis. Eikä Tupu kuulemma yleensä pudottele.
Loppuverkassa ei tullut kommentteja. En enää ravannut mutta yritin saada ratsua malttamaan ja taipumaan käynnissä. Vähän parempi mutta olisi tarvinnut paljon pidempään työstöä. Mutten silti sanoisi että tulee helposti oikein päin.
Loppukäynnit käytiin peltolenkin kautta. Oli vähän mutaista mutta hyvin sieltä pääsi.
Tallissa sain tuntikavereilta ja yleisöltä kommenttia että Tupu hyppäsi kivan ryhdikkään näköisenä eikä sellaisessa esteidenhaisteluasennossa kuin yleensä. Eikä näyttänyt kaatuvan sisään. Olipa kiva kuulla, varsinkin kun pieleen menneiden koulukisasuunnitelmien takia keljutti aika pahasti.
Ongelmia:
pidätteisiin reagointi
yksi pudotus
kaatui kaarteissa sisään
Parannusta:
nosti laukat siististi
jalkani pysyivät hypyissä paremmin paikallaan
kädet eivät tulleet kipeiksi
Laura videoi tuntiamme:
torstai 26. huhtikuuta 2018
Toinen koulutunti taivutteluja
Torstaina oli koulutunnin vuoro. Assi oli yhä vähän nyrpeällä tuulella. Lämmintä lähes +10°C. Kenttäkin näytti todella hyvältä mutta maneesi oli suolattu ja pölytön. Sinne siis. Tunnille saatiin toinen ratsukko kaveriksi.
Ennen open tuloa oveloin Assin pitkin ohjin käynnissä maneesin toiseen päätyyn kummassakin kierroksessa. Käytin lukemaani kikkaa mennä pelottavia juttuja kohti rennosti ja ratsastaa tehokkaasti pois. Ehkä se vähän auttoi, sillä päästiin lopputunti päädystä vain pienillä jännityksillä.
Alkuverkassa taivuteltiin. Ympyröillä piti taivuttaa yli. Alkuun oli kankeaa mutta parani siitä. Pelkäsin suurempia jäykkyyksiä eilisen takia mutta olikin ehkä jopa tavallista tasaisempi. Alkuverkassa mentiin askellajit läpi. Kuskille tuli sanomista painon valumisesta vasemmalle, käsien paikasta ja (liian vähän) pitkistä jaloista. Joku kommentti alkuverkassa vähän ärsytti. Vai olikohan se, ettei tullut palautetta siitä että onnistuiko korjaus.
Päivän aiheena oli taivuttelu. Lähdettiin tekemään avoja kohti peiliä eli vain toiselle pitkälle sivulle. Kulmaan pieni voltti ja siitä avoon. Ensin käynnissä, sitten ravissa. Alkuun vähän kiemurreltiin mutta meno parani ihan tunnistettavaksi. Yllättävän hyvä jopa. Ja kun Assi oli tasaisempi niin kyydissäkin oli helpompi olla asiallisesti. Vasemmassa kierroksessa karkasi ensin ravissa hallin keskelle. Oikeassa kuskin piti skarpata painoa myös oikealle puolelle.
Lopuksi vielä laukattiin. Ensin enemmän kouluratsastuslaukkaa, sitten taivutteluja pidemmällä ohjalla. Kuulemma perä sisällä mutta kun tulin peiliä kohti niin sain heti suoristettua. Vähän Assi yritti kiihdytellä mutta sain hallittua. Ope kehui että pysyi ylämäkeen. Sen unohdin jo ajatella.
Ei ravattu loppuun vaan kävelin ensin selästä ja kun tuli kylmä niin vielä talutin. Poolo oli ihan sopivasti vaatetta ratsastukseen. Yhä Assille tuli enemmän kuuma kuin kuskille.
Paluumatkalla tuli eläinennätys ja laskin pelloilta ja pientareilta 11 villieläintä. Lähinnä kauriita ja pupuja. Yksi peura juoksi tien yli.
Ongelmia:
alkuun oli taas kankea
itselläni ei ole selkään tunnetta koska ratsu on tarpeeksi lyhyt
Parannusta:
maneesi ei pölissyt
avot paranivat
Assi ei juossut alta
sain kädet kannettua lopulta vähän paremmin
jaksoin ihan hyvin vaikka mentiin pitkät pätkät harjoitusravia
Ennen open tuloa oveloin Assin pitkin ohjin käynnissä maneesin toiseen päätyyn kummassakin kierroksessa. Käytin lukemaani kikkaa mennä pelottavia juttuja kohti rennosti ja ratsastaa tehokkaasti pois. Ehkä se vähän auttoi, sillä päästiin lopputunti päädystä vain pienillä jännityksillä.
Alkuverkassa taivuteltiin. Ympyröillä piti taivuttaa yli. Alkuun oli kankeaa mutta parani siitä. Pelkäsin suurempia jäykkyyksiä eilisen takia mutta olikin ehkä jopa tavallista tasaisempi. Alkuverkassa mentiin askellajit läpi. Kuskille tuli sanomista painon valumisesta vasemmalle, käsien paikasta ja (liian vähän) pitkistä jaloista. Joku kommentti alkuverkassa vähän ärsytti. Vai olikohan se, ettei tullut palautetta siitä että onnistuiko korjaus.
Päivän aiheena oli taivuttelu. Lähdettiin tekemään avoja kohti peiliä eli vain toiselle pitkälle sivulle. Kulmaan pieni voltti ja siitä avoon. Ensin käynnissä, sitten ravissa. Alkuun vähän kiemurreltiin mutta meno parani ihan tunnistettavaksi. Yllättävän hyvä jopa. Ja kun Assi oli tasaisempi niin kyydissäkin oli helpompi olla asiallisesti. Vasemmassa kierroksessa karkasi ensin ravissa hallin keskelle. Oikeassa kuskin piti skarpata painoa myös oikealle puolelle.
Lopuksi vielä laukattiin. Ensin enemmän kouluratsastuslaukkaa, sitten taivutteluja pidemmällä ohjalla. Kuulemma perä sisällä mutta kun tulin peiliä kohti niin sain heti suoristettua. Vähän Assi yritti kiihdytellä mutta sain hallittua. Ope kehui että pysyi ylämäkeen. Sen unohdin jo ajatella.
Ei ravattu loppuun vaan kävelin ensin selästä ja kun tuli kylmä niin vielä talutin. Poolo oli ihan sopivasti vaatetta ratsastukseen. Yhä Assille tuli enemmän kuuma kuin kuskille.
Paluumatkalla tuli eläinennätys ja laskin pelloilta ja pientareilta 11 villieläintä. Lähinnä kauriita ja pupuja. Yksi peura juoksi tien yli.
Ongelmia:
alkuun oli taas kankea
itselläni ei ole selkään tunnetta koska ratsu on tarpeeksi lyhyt
Parannusta:
maneesi ei pölissyt
avot paranivat
Assi ei juossut alta
sain kädet kannettua lopulta vähän paremmin
jaksoin ihan hyvin vaikka mentiin pitkät pätkät harjoitusravia
keskiviikko 25. huhtikuuta 2018
AY valmentamassa
Keskiviikkona päästiin Assin kanssa pitkästä aikaa hyppäämään. Omistajan suosituksesta kysyin opeksi mr. Ylännettä ja tämä ilta sattui sopimaan. Saatiin vielä tallikaveri seuraksi niin hintakaan ei hirvittänyt pahasti.
Maneesi oli suolattu, joten ei enää pölissyt. Estekalusto oli ihanan kattava (ja pölyinen, selvästi liian vähällä käytöllä).
Alkuverkka oli aika tiivis. Kevyessä ravissa voltteja ja vähän väistätystä. Sitten ravipuomeja ja laukkaa. Lisää aktiivisuutta, vahdi ettei lapa pullahda, taivuta tasaisesti, suorista. Keskelle puomeja, puolipidätteet, kunnolla päätyyn, huolellinen linjaus puomeille, rennot hartiat. Assi oli alkuun vähän löysä ja kankea mutta rupesi paranemaan. Ravipuomit olivat hauskasti vähän vinossa, joten hevosten piti keskittyä. Yksi kompastus ja pari kolinaa. Muuten aika siististi. Jos rupesin hääräämään itse jotain kummallisia niin niihin puututtiin heti.
Laukassa tultiin lopulta myös uraa pitkin puomien yli. Ensimmäiselle ei osuttu vasemmassa kierroksessa kertaakaan kunnolla. Jälkimmäinen ok. Oikeassa kierroksessa tuli lisää puomeja ja osumistarkkuus parani. Tällä ope taisi tutkia minkä mittaista askelta ratsuilta löytyy.
Hyppytehtävät aloitettiin ravipuomeilla ristikolle. Ensin kiireistä, sitten löysää. Helposti kuitenkin yli. Ristikko taisi nousta pystyksi, hyppysuuntaa vaihdeltiin ja ravipuomitkin nousivat pystyksi. Väli mentiin neljällä askeleella. Meidän hyppytaukomme näkyi ehkä alkutunnin pienenä kiemurteluna. Sitten lähti sujumaan. Kohti esteitä itselläni oli paljon parempi taju pidätteistä ja malttamisesta. Ope pidensi vähän väliä kun molemmille jäi ahtaaksi.
Korkeus oli tänään max n. 70 cm. Omaan tapaamme tuli muutamat töhöt väliin. Ravipuomeille kompastus ja yksi ihan paikaton hyppy. Osasin kuitenkin jatkaa. Lopputunnista tehtäviin lisättiin kaarevat linjat puomeilla. Puomilta pystylle, puomilta okserille, puomilta toiselle ja pystyltä okserille. Arvelin jo etukäteen vääriä laukkoja ja tulihan niitä. Assi myös vähän kiihtyi. Kuskille tuli sanomista kaarteiden ratsastuksesta ja reittien linjaamisesta. Joku laukka taisi vaihtua lennossakin. Tunnustan etten välittänyt vääristä.
Toinen kierros oli hieman parempi. Vähän tasaisempi ja tein paremmat tiet. Se riitti eli ei hypitty hirveästi. Ope totesi että pitää jättää ratsuille vielä bensaa ja menohaluja jäljelle tms.
Loppuraveissa Assi ensin yritti juosta, sitten tasoittui aika kivaksi. Muutaman minuutin ravailut ja sitten loppukäynnit. Ensin hetki selästä ja sitten taluttaen. Omistaja nappasi Assilta satulan niin pääsi kuivumaan selästäkin. Hepalle tuli taas kuuma.
Assin omistaja kuvasi hyppyjämme:
Ongelmia:
Assi valahti välillä pitkäksi enkä huomannut
puomeille osuminen ei ollut ihan priimaa
linjaamisen kanssa piti olla tarkempi
aluksi tuli vähän kiemuroita väleihin
muutama töhöhyppy
vääriä laukkoja
kuskin perusongelmat istunnassa (mm. hartiat taakse ja jalat alas oli ohjeita)
Parannusta:
suoritettiin ihan omalla tasollamme eikä hyppytauko juuri näkynyt
osasin vaikuttaa aika hyvin
ei kieltoja
Maneesi oli suolattu, joten ei enää pölissyt. Estekalusto oli ihanan kattava (ja pölyinen, selvästi liian vähällä käytöllä).
Alkuverkka oli aika tiivis. Kevyessä ravissa voltteja ja vähän väistätystä. Sitten ravipuomeja ja laukkaa. Lisää aktiivisuutta, vahdi ettei lapa pullahda, taivuta tasaisesti, suorista. Keskelle puomeja, puolipidätteet, kunnolla päätyyn, huolellinen linjaus puomeille, rennot hartiat. Assi oli alkuun vähän löysä ja kankea mutta rupesi paranemaan. Ravipuomit olivat hauskasti vähän vinossa, joten hevosten piti keskittyä. Yksi kompastus ja pari kolinaa. Muuten aika siististi. Jos rupesin hääräämään itse jotain kummallisia niin niihin puututtiin heti.
Laukassa tultiin lopulta myös uraa pitkin puomien yli. Ensimmäiselle ei osuttu vasemmassa kierroksessa kertaakaan kunnolla. Jälkimmäinen ok. Oikeassa kierroksessa tuli lisää puomeja ja osumistarkkuus parani. Tällä ope taisi tutkia minkä mittaista askelta ratsuilta löytyy.
 |
| ©Tuija-Leena |
Korkeus oli tänään max n. 70 cm. Omaan tapaamme tuli muutamat töhöt väliin. Ravipuomeille kompastus ja yksi ihan paikaton hyppy. Osasin kuitenkin jatkaa. Lopputunnista tehtäviin lisättiin kaarevat linjat puomeilla. Puomilta pystylle, puomilta okserille, puomilta toiselle ja pystyltä okserille. Arvelin jo etukäteen vääriä laukkoja ja tulihan niitä. Assi myös vähän kiihtyi. Kuskille tuli sanomista kaarteiden ratsastuksesta ja reittien linjaamisesta. Joku laukka taisi vaihtua lennossakin. Tunnustan etten välittänyt vääristä.
Toinen kierros oli hieman parempi. Vähän tasaisempi ja tein paremmat tiet. Se riitti eli ei hypitty hirveästi. Ope totesi että pitää jättää ratsuille vielä bensaa ja menohaluja jäljelle tms.
Loppuraveissa Assi ensin yritti juosta, sitten tasoittui aika kivaksi. Muutaman minuutin ravailut ja sitten loppukäynnit. Ensin hetki selästä ja sitten taluttaen. Omistaja nappasi Assilta satulan niin pääsi kuivumaan selästäkin. Hepalle tuli taas kuuma.
Assin omistaja kuvasi hyppyjämme:
Ongelmia:
Assi valahti välillä pitkäksi enkä huomannut
puomeille osuminen ei ollut ihan priimaa
linjaamisen kanssa piti olla tarkempi
aluksi tuli vähän kiemuroita väleihin
muutama töhöhyppy
vääriä laukkoja
kuskin perusongelmat istunnassa (mm. hartiat taakse ja jalat alas oli ohjeita)
Parannusta:
suoritettiin ihan omalla tasollamme eikä hyppytauko juuri näkynyt
osasin vaikuttaa aika hyvin
ei kieltoja
sunnuntai 22. huhtikuuta 2018
Korvikeratsulla estetunnilla
Sunnuntaina pääsi kyllä estetunnille mutta Hempan kaappasi enemmän tunneilla käyvä, joka suunnittelee siitä tälle kaudelle kisaratsua. Minulle tarjottiin Tupua ja pitkän harkinnan jälkeen päädyin lähtemään Tupulla. Myös Gia (max 60 cm) ja Hupakko (hyvin vähän hypätty viime aikoina) olisivat olleet tarjolla ja kiinnostavia. Tupulla näyttäisi olevan myös kisakuskin paikka auki.
Esteitä kentällä oli 4 ja 5 laukan suorat linjat sekä 6 laukan kaareva. Kenttä oli siis hiekalla ja kuiva. Lämmintä tosin vain n. +5°C. Ratsukoita tunnilla vain 2.
Alkuverkassa tuli sanomista että tamma pitäisi saada kulkemaan oikein päin ja että on päässyt viime aikoina menemään liian helppoja tunteja. Ensimmäinen virhe oli etten laittanut hummalle kampausta enkä nähnyt yhtään mihin turpa osoitti harjan alla. Käynnissä yritin omilla konsteillani eikä tullut kovin hyvää. Kuulemma herkästi heilutellaan vain päätä puolelta toiselle eikä sivusuuntaiset taivutukset oikein auta. Ravista meidät palautettiin takaisin käyntiin työstämään muotoa. Mutta eipä se oleellisesti parantunut. Ravissa huonommin, laukassa vähän paremmin.
Itselleni vaikeaa oli malttaa odottaa. Ei suokin käynnin kuulu olla vauhdikasta vaan aktiivista. Kun Tupu heräsi niin välillä piti pidättää ihan kovasti. Kaverin mukana ehdotti itsekseen ravia. Laukat nousivat kyllä näppärämmin kuin Hempalla, muuten oli raskaampaa.
Tultiin ensin ravissa pikkukavaletteja kentän poikki. Tupu kuulemma kääntyy liiankin hyvin ja rupeaa puskemaan kun tajuaa tehtävän. Tällaisia ongelmia meillä ei ollut vaan päästiin sangen asiallisesti suoraan sekä ravissa että yllättäen myös laukassa. Myötälaukat tamma hoiteli ihan itse ja kerrankin sain päteä vaihtotehtävällä.
Ensin loikittiin suora linja. Piti tulla kuudella ja kuvittelin että väli olisi meille kovin pitkä. Menin siis normaalia laukkaa ja vähän yllätyin kun Tupu roikaisi kaukaa viidellä. Toiselle kierrokselle sain korjattua kuuteen ja sen jälkeen saatiin tulla viidellä. Ei kyllä tuntunut kovin hyvältä kun jälkimmäiselle lähdettiin sitten hulvattoman kaukaa. Hypyissä oli vaikea istua.
Samalla laakamenolla jatkettiin myös 4 askeleen suora lävistäjällä. Empimättä yli. Tultiinkohan kahdesti. Sitten posoteltiin koko rata eli pidempi suora, lyhyempi suora ja kaareva. Estekorkeuden ollessa n. 75 cm. Tupu yllätti positiivisesti kaarteissa ja sain ratsastettua ihan asialliset lähestymiset. Vika linja oli huonoin ja ei tultu kaarella vaan suoraan ja kuulemma ristilaukassa. Viidellä. Tämä tultiin sitten sakkokierroksena kuudella, paljon parempi.
Ei hypätty enempiä eli oltiin taas todella nopeasti valmiina. Eikä kyllä haitannut, sillä ei se niin kivaa Tupun kanssa ollut.
Loppuraveihin ohje oli taas ratsastaa tamma pyöreälle kaulalle. Humma kiihdytteli omiaan ja valitin opelle että juoksee alta. Ohje oli että anna juosta, ei se pitkään jaksa. Aiemmassa elämässäni kun tällaiseen on aina puututtu saman tien. Nyt mentiinkin ihan eri askelmerkeillä. Harjan takaa erotin yhä huonosti mitä edessä tapahtuu. Ope ei kommentoinut enää mitään, joten päättelin tietysti että meno on aivan loisteliasta. Totuus saattoi olla mitä tahansa.
Loppukäynnit käveltiin osin mutaisen peltolenkin kautta. Mutta sainpa siten selässäoloaikaa hilattua lähemmäs tuntia. Yhä olen sitä mieltä että loppuverkkoihin voisi käyttää enemmän aikaa, varsinkin näinä nopeina kertoina.
Ongelmia:
Tupu toimi ihan erilaisilla käyttöohjeilla
ponnisti aika kaukaa
kaukaa hypätyissä hypyissä oli vaikea olla mukana
en kuullut kaikkea opetuksesta
ratsu kiirehti välillä omiaan
en tullut erityisen onnelliseksi
Parannusta:
laukka oli yllättävän tasapainoista
hyppäsi kaiken empimättä
ohjautui yllättävän hyvin
75 cm ylittyi helposti
tasainen käsitellä
 |
| ©Karita |
 |
| ©Karita |
Esteitä kentällä oli 4 ja 5 laukan suorat linjat sekä 6 laukan kaareva. Kenttä oli siis hiekalla ja kuiva. Lämmintä tosin vain n. +5°C. Ratsukoita tunnilla vain 2.
 |
| Turpa ylhäällä ja jännittyneenä tröö! ©Karita |
Alkuverkassa tuli sanomista että tamma pitäisi saada kulkemaan oikein päin ja että on päässyt viime aikoina menemään liian helppoja tunteja. Ensimmäinen virhe oli etten laittanut hummalle kampausta enkä nähnyt yhtään mihin turpa osoitti harjan alla. Käynnissä yritin omilla konsteillani eikä tullut kovin hyvää. Kuulemma herkästi heilutellaan vain päätä puolelta toiselle eikä sivusuuntaiset taivutukset oikein auta. Ravista meidät palautettiin takaisin käyntiin työstämään muotoa. Mutta eipä se oleellisesti parantunut. Ravissa huonommin, laukassa vähän paremmin.
 |
| ©Karita |
 |
| ©Karita |
Itselleni vaikeaa oli malttaa odottaa. Ei suokin käynnin kuulu olla vauhdikasta vaan aktiivista. Kun Tupu heräsi niin välillä piti pidättää ihan kovasti. Kaverin mukana ehdotti itsekseen ravia. Laukat nousivat kyllä näppärämmin kuin Hempalla, muuten oli raskaampaa.
 |
| ©Karita |
Tultiin ensin ravissa pikkukavaletteja kentän poikki. Tupu kuulemma kääntyy liiankin hyvin ja rupeaa puskemaan kun tajuaa tehtävän. Tällaisia ongelmia meillä ei ollut vaan päästiin sangen asiallisesti suoraan sekä ravissa että yllättäen myös laukassa. Myötälaukat tamma hoiteli ihan itse ja kerrankin sain päteä vaihtotehtävällä.
 |
| Kuskikin mutkautuu. ©Karita |
 |
| Laukkahan näyttää kepeältä! ©Karita |
Ensin loikittiin suora linja. Piti tulla kuudella ja kuvittelin että väli olisi meille kovin pitkä. Menin siis normaalia laukkaa ja vähän yllätyin kun Tupu roikaisi kaukaa viidellä. Toiselle kierrokselle sain korjattua kuuteen ja sen jälkeen saatiin tulla viidellä. Ei kyllä tuntunut kovin hyvältä kun jälkimmäiselle lähdettiin sitten hulvattoman kaukaa. Hypyissä oli vaikea istua.
 |
| Bojoing! ©Karita |
Samalla laakamenolla jatkettiin myös 4 askeleen suora lävistäjällä. Empimättä yli. Tultiinkohan kahdesti. Sitten posoteltiin koko rata eli pidempi suora, lyhyempi suora ja kaareva. Estekorkeuden ollessa n. 75 cm. Tupu yllätti positiivisesti kaarteissa ja sain ratsastettua ihan asialliset lähestymiset. Vika linja oli huonoin ja ei tultu kaarella vaan suoraan ja kuulemma ristilaukassa. Viidellä. Tämä tultiin sitten sakkokierroksena kuudella, paljon parempi.
 |
| ©Karita |
 |
| ©Karita |
Ei hypätty enempiä eli oltiin taas todella nopeasti valmiina. Eikä kyllä haitannut, sillä ei se niin kivaa Tupun kanssa ollut.
 |
| Tukka! ©Karita |
 |
| ©Karita |
 |
| ©Karita |
Loppuraveihin ohje oli taas ratsastaa tamma pyöreälle kaulalle. Humma kiihdytteli omiaan ja valitin opelle että juoksee alta. Ohje oli että anna juosta, ei se pitkään jaksa. Aiemmassa elämässäni kun tällaiseen on aina puututtu saman tien. Nyt mentiinkin ihan eri askelmerkeillä. Harjan takaa erotin yhä huonosti mitä edessä tapahtuu. Ope ei kommentoinut enää mitään, joten päättelin tietysti että meno on aivan loisteliasta. Totuus saattoi olla mitä tahansa.
 |
| ©Karita |
 |
| ©Karita |
Loppukäynnit käveltiin osin mutaisen peltolenkin kautta. Mutta sainpa siten selässäoloaikaa hilattua lähemmäs tuntia. Yhä olen sitä mieltä että loppuverkkoihin voisi käyttää enemmän aikaa, varsinkin näinä nopeina kertoina.
 |
| ©Karita |
Ongelmia:
Tupu toimi ihan erilaisilla käyttöohjeilla
ponnisti aika kaukaa
kaukaa hypätyissä hypyissä oli vaikea olla mukana
en kuullut kaikkea opetuksesta
ratsu kiirehti välillä omiaan
en tullut erityisen onnelliseksi
Parannusta:
laukka oli yllättävän tasapainoista
hyppäsi kaiken empimättä
ohjautui yllättävän hyvin
75 cm ylittyi helposti
tasainen käsitellä
lauantai 21. huhtikuuta 2018
Lähes 12 tunnin päivä iltakisoissa
Lauantaina oli Aaltokankaalla iltaestekisat. Luokiksi Hempan kanssa saatiin 80 ja 90 cm, molemmissa arv. 367.1. Lähdettiin tallilta 4 ratsukon voimin ja itselleni jäi lainakärryn hankkiminen hevosten kuljetukseen. Lähempää olisi löytynyt kesärengaskärry mutta se ei passannut autojen ollessa vielä nastoissa. Haukiputaalta sitten tärppäsi.
Kisoissa oli hurjat 80 lähtöä, joten oma starttivuoro painui myöhäiselle. Lähdettiin tallilta hyvissä ajoin että kyytikaveri ehtii kävelemään 70 cm luokan radan. Lähtöä tehtiin tavalliseen tapaan kiireellä mutta kisat olivat jo mennessä puolisen tuntia myöhässä eli ihan hyvä tovi ehdittiin vain olla ennen kuin mitään tapahtui. Hepat odottelivat rauhassa kärryssä ja kolistelun myötä heinien kanssa. Lämmintä oli n. +5°C.
Hemppa otettiin ulos samalla kuin Masakin. Hummalle tehtiin häntäletti punaiselle rusetille. Ihan aiheellista tänään. Kävin ensin maasta käsin taluttelemassa maastossa. Onneksi oli kumisaappaat. Silti oikoreittini nappasi sohjoa saappaaseen ja kasteli sukan. Hemppa oli taluttaenkin fiksu mutta kulki vähän enemmän pystypäin kuin selästä. Suitset alla mutta talutin niiden päällä olevasta riimusta.
70 cm jälkimmäisen verkkaryhmän aikaan laitettiin ratsulle loput varusteet niskaan. Onneksi sain lainata yhtä kisahoitajista ja vapauduin talutushommista vielä hetkeksi. Kävin nostelemassa rataa luokkien välissä minkä ehdin.
80 cm rata oli sen verran kinkkinen että meni pitkään oppia se. Aikamoista kääntelyä. Radan kävelyn jälkeen hyppäsin ratsaille ja käveltiin Hempan kanssa pihalla ensin pitkin ohjin ja sitten vähän taivuttelin kevyesti. Kävin ovelta kurkkimassa tallikavereiden radat.
Ravaamaan pääsi vasta ryhmäverkassa. Muutaman kerran Hemppa potki seinää ja pukitteli. Hypyt menivät kuitenkin ok. Onneksi oli joka verkkaa joku omista katsomassa laidalta ja kommentoimassa. Lisää aktiivisuutta takaosaan. Hyppäsin ristikon kahdesti, pystyn kahdesti ja okserin kahdesti. Esteissä ei onneksi ollut mitään puomeja kummempaa, joten ei käyty katselemassa mitään.
Omaa vuoroa Hemppa odotteli rauhassa eikä hätkynyt aplodeistakaan. Radalla sitten laukka päälle, ympyrä katsomopäätyyn ja kunnon spurtilla liikkeelle. Eteni kyllä mutta meno taisi jäädä liian liitäväksi, sillä heti ekan linjan toinen este tuli vähän syliin ja laakahypättiin puomi alas. En tiedä yritinkö edes himmailla. Tajusin kuitenkin että meno on liian pitkää. Siitä huolimatta tehtiin seuraavalla linjalla sama juttu ja pudotettiin myös vitonen. Muut pysyivät pystyssä, joten 8 vp ekasta vaiheesta ja vältyin kakkosvaiheen kääntelyiltä.
Anne videoi 80-ratamme.
Etukäteen jännitin miten opin näin äkkiä toisen radan. Onneksi tämä oli loogisempi. 1 - 4 ja 7 - 10 oli samat kuin kasikympissä. Yksi vähän oikoreitti oli fiksusti tarjolla eli kasilta ysille kutosen sisäpuolelta.
Nyt verkassa Hemppa oli pitkä. Yhä vähän pomppi omiaan. Vaikka yritin mitä niin en vain saanut sitä lyhenemään. Jarrut toimivat huonosti ja varsinkin esteiden jälkeen venähti entisestään. Onneksi edelleen hypyt menivät hyvin. Hyppäsin taas koko sarjan alle eli 2+2+2. Korkeus ei tuntunut yhtään pahalta. Nyt seiskan alle tuli tynkävesimatto. Emme välittäneet.
Taas lähdin ympyrän ja kunnon eteenratsastuksen kautta liikkeelle. Nyt Hemppa oli itse paljon varovaisempi jaloistaan ja tajusin itse myös pidättää väleissä. Laukat taisivat pysyä myötäisinä. Kaikki paikat eivät olleet ihan optimeja mutta Hemppa meni yli ja kuski pysyi kyydissä. Eikä ratsu protestoinut. Kuskilla ei ollut kyllä yhtään luottoa siihen että tämä menisi yhtään edellistä paremmin. Mutta niin vaan tuli ykkösvaiheesta nollat ja jatkettiin. Ysille ei tullut ihan täydellinen tie mutta mentiin yli. Kaarteet taisivat vähän venähtää. Kymppi hypättiin vinosti kuten ajattelinkin, sen jälkeen Hemppa oli vaan menossa ihan väärille esteille. Tässäkin tuhraantui ehkä sekunti. Kuunteli kuitenkin kun käänsin keulan kohti yhtätoista. Yli. Pelottavan pieni kaarre, laukan hyytyminen ja epämääräinen suoristus. Puhtaasti yli. Sujuen eteen ja viimeinenkin puhtaasti. Vautsi! Ei mikään supernopea mutta tässä vaiheessa luokan johtoon.
Sanna videoi 90-ratamme. Videokamera kenkkuili omiaan, joten lopusta ei saa paljoa selvää.
Seuraava ratsukko meni meistä 3 sekunnilla ohi. Mutta enempiä nollia ei enää tullut, joten 5 ratsukon luokassa saatiin sininen ruusuke (ja Fazerin sininen levy). Kunniakierrokselle lähdössä Hemppa taas pukitti.
Olisi tehnyt mieli vielä talutella ratsua mutta koska kello oli jo 22 pintaan niin lähdettiin vain asap tallia kohti. Nyt Hemppa meni ihan suorilta ekana kärryyn. Tallilta lähtiessä vähän hidasteli mutta meni kuitenkin peruuttamatta. Paluumatkalla piti käydä heppojen kanssa tankkaamassa.
Hevosten poishoito, paikkojen siivous ja vetoauton vaihto. Omien kamppeiden kasaus. Kello oli hitusta alle puolen yön kun pääsin lähtemään tallilta. Eikä päivä suinkaan ollut vielä siinä vaan kävin vielä palauttamassa lainakärryn sekä tankkaamassa vielä jälkihuuruilla kulkevan toisenkin auton.
Kotipihalla olin vähän yhden jälkeen yöllä eli lähes 12 tuntia meni tähän kisareissuun vaikka kaikki oli muka niin näppärästi lähekkäin. Suhasin Ideaparkin ohi kuudesti! Kilometrejä en lähtenyt edes laskemaan.
Kisoissa oli hurjat 80 lähtöä, joten oma starttivuoro painui myöhäiselle. Lähdettiin tallilta hyvissä ajoin että kyytikaveri ehtii kävelemään 70 cm luokan radan. Lähtöä tehtiin tavalliseen tapaan kiireellä mutta kisat olivat jo mennessä puolisen tuntia myöhässä eli ihan hyvä tovi ehdittiin vain olla ennen kuin mitään tapahtui. Hepat odottelivat rauhassa kärryssä ja kolistelun myötä heinien kanssa. Lämmintä oli n. +5°C.
Hemppa otettiin ulos samalla kuin Masakin. Hummalle tehtiin häntäletti punaiselle rusetille. Ihan aiheellista tänään. Kävin ensin maasta käsin taluttelemassa maastossa. Onneksi oli kumisaappaat. Silti oikoreittini nappasi sohjoa saappaaseen ja kasteli sukan. Hemppa oli taluttaenkin fiksu mutta kulki vähän enemmän pystypäin kuin selästä. Suitset alla mutta talutin niiden päällä olevasta riimusta.
70 cm jälkimmäisen verkkaryhmän aikaan laitettiin ratsulle loput varusteet niskaan. Onneksi sain lainata yhtä kisahoitajista ja vapauduin talutushommista vielä hetkeksi. Kävin nostelemassa rataa luokkien välissä minkä ehdin.
 |
| 80 cm rata. |
80 cm rata oli sen verran kinkkinen että meni pitkään oppia se. Aikamoista kääntelyä. Radan kävelyn jälkeen hyppäsin ratsaille ja käveltiin Hempan kanssa pihalla ensin pitkin ohjin ja sitten vähän taivuttelin kevyesti. Kävin ovelta kurkkimassa tallikavereiden radat.
Ravaamaan pääsi vasta ryhmäverkassa. Muutaman kerran Hemppa potki seinää ja pukitteli. Hypyt menivät kuitenkin ok. Onneksi oli joka verkkaa joku omista katsomassa laidalta ja kommentoimassa. Lisää aktiivisuutta takaosaan. Hyppäsin ristikon kahdesti, pystyn kahdesti ja okserin kahdesti. Esteissä ei onneksi ollut mitään puomeja kummempaa, joten ei käyty katselemassa mitään.
Omaa vuoroa Hemppa odotteli rauhassa eikä hätkynyt aplodeistakaan. Radalla sitten laukka päälle, ympyrä katsomopäätyyn ja kunnon spurtilla liikkeelle. Eteni kyllä mutta meno taisi jäädä liian liitäväksi, sillä heti ekan linjan toinen este tuli vähän syliin ja laakahypättiin puomi alas. En tiedä yritinkö edes himmailla. Tajusin kuitenkin että meno on liian pitkää. Siitä huolimatta tehtiin seuraavalla linjalla sama juttu ja pudotettiin myös vitonen. Muut pysyivät pystyssä, joten 8 vp ekasta vaiheesta ja vältyin kakkosvaiheen kääntelyiltä.
Anne videoi 80-ratamme.
Etukäteen jännitin miten opin näin äkkiä toisen radan. Onneksi tämä oli loogisempi. 1 - 4 ja 7 - 10 oli samat kuin kasikympissä. Yksi vähän oikoreitti oli fiksusti tarjolla eli kasilta ysille kutosen sisäpuolelta.
 |
| 90-rata. |
Nyt verkassa Hemppa oli pitkä. Yhä vähän pomppi omiaan. Vaikka yritin mitä niin en vain saanut sitä lyhenemään. Jarrut toimivat huonosti ja varsinkin esteiden jälkeen venähti entisestään. Onneksi edelleen hypyt menivät hyvin. Hyppäsin taas koko sarjan alle eli 2+2+2. Korkeus ei tuntunut yhtään pahalta. Nyt seiskan alle tuli tynkävesimatto. Emme välittäneet.
Taas lähdin ympyrän ja kunnon eteenratsastuksen kautta liikkeelle. Nyt Hemppa oli itse paljon varovaisempi jaloistaan ja tajusin itse myös pidättää väleissä. Laukat taisivat pysyä myötäisinä. Kaikki paikat eivät olleet ihan optimeja mutta Hemppa meni yli ja kuski pysyi kyydissä. Eikä ratsu protestoinut. Kuskilla ei ollut kyllä yhtään luottoa siihen että tämä menisi yhtään edellistä paremmin. Mutta niin vaan tuli ykkösvaiheesta nollat ja jatkettiin. Ysille ei tullut ihan täydellinen tie mutta mentiin yli. Kaarteet taisivat vähän venähtää. Kymppi hypättiin vinosti kuten ajattelinkin, sen jälkeen Hemppa oli vaan menossa ihan väärille esteille. Tässäkin tuhraantui ehkä sekunti. Kuunteli kuitenkin kun käänsin keulan kohti yhtätoista. Yli. Pelottavan pieni kaarre, laukan hyytyminen ja epämääräinen suoristus. Puhtaasti yli. Sujuen eteen ja viimeinenkin puhtaasti. Vautsi! Ei mikään supernopea mutta tässä vaiheessa luokan johtoon.
Sanna videoi 90-ratamme. Videokamera kenkkuili omiaan, joten lopusta ei saa paljoa selvää.
Seuraava ratsukko meni meistä 3 sekunnilla ohi. Mutta enempiä nollia ei enää tullut, joten 5 ratsukon luokassa saatiin sininen ruusuke (ja Fazerin sininen levy). Kunniakierrokselle lähdössä Hemppa taas pukitti.
 |
| Posekuva. ©Sanna |
Olisi tehnyt mieli vielä talutella ratsua mutta koska kello oli jo 22 pintaan niin lähdettiin vain asap tallia kohti. Nyt Hemppa meni ihan suorilta ekana kärryyn. Tallilta lähtiessä vähän hidasteli mutta meni kuitenkin peruuttamatta. Paluumatkalla piti käydä heppojen kanssa tankkaamassa.
Hevosten poishoito, paikkojen siivous ja vetoauton vaihto. Omien kamppeiden kasaus. Kello oli hitusta alle puolen yön kun pääsin lähtemään tallilta. Eikä päivä suinkaan ollut vielä siinä vaan kävin vielä palauttamassa lainakärryn sekä tankkaamassa vielä jälkihuuruilla kulkevan toisenkin auton.
Kotipihalla olin vähän yhden jälkeen yöllä eli lähes 12 tuntia meni tähän kisareissuun vaikka kaikki oli muka niin näppärästi lähekkäin. Suhasin Ideaparkin ohi kuudesti! Kilometrejä en lähtenyt edes laskemaan.
keskiviikko 18. huhtikuuta 2018
Assi ja uusi kouluope
Keskiviikolle oli sovittu uuden kouluopen testaus. Eli ensimmäinen koulutunti uudessa paikassa. Assi tuli tarhasta portille vastaan (ja tarhakaveri myös). Löysin kamppeet ja riemuitsin pikkutallissa siitä, että kaikki on niin lähellä. Lämmintä oli pihalla reilu +10°C ja tänään ratsastin maneesissa t-paidassa.
Maneesi pölisi taas hieman, huomasi lähinnä siitä jos joku muu laukkasi. Aluksi ja lopuksi paikalla oli 2 hevosta, suurimman osan ajasta saatiin olla keskenämme. Assi oli opelle jo valmiiksi tuttu.
Ope lähti ihan perusasioista liikkeelle. Ei hölkötelty Assia liikkeelle vaan alkukäyntien jälkeen jatkettiin käynnissä puolipitkin ohjin. Tarkoitus oli vain taivuttaa sisälle ja olla muuten melko rauhassa tekemättä ylimääräisiä. Assi oli vähän unessa eikä oikein edennyt käynnissä. Molempiin suuntiin sama juttu. Kuskin perusongelmat tulivat nopeasti esiin. Kyynärpäät leijailivat irti ja jalat nousivat. Välillä tuli ohje kääntää sisäjalkaa vähän auki ja tavallaan enemmän irti hevosesta
Otettiin vielä ravissa samaa ennen kuin sain ensimmäisen hengähdystaukoni. Olisin voinut ottaa sen hieman aiemminkin. Ravissa vauhtia oli paljon enemmän.
Sitten ohjat lyhennettiin ja tehtiin ympyröillä rauhallista ja odottavaa ravia. Ei saanut jäädä pitämään. Siirtymiä käyntiin ja takaisin raviin. Eikä käynnissäkään saanut antaa juoksennella. Yllättävän haastavaa ja Assinkin mielestä työlästä. Pudotteli jokusen kerran käyntiin. Parani kuitenkin ja rupesi olemaan tasapainoisempaa. Toiseen päätyyn ei meinattu ravissa päästä lähellekään.
Laukat otettiin taas lepohetkien jälkeen. Yllättävän hyvin nosti käynnistä. Ensin vähän ympäriinsä, sitten ympyrällä. Ei lähdetty lyhentämään ja tuntui vähän pitkulalta.
Lopuksi tehtiin vielä vähän voltteja ja avoja. Yhä Assilla meinasi olla kiire. Avot varsinkin vasemmassa kierroksessa jäivät helposti vain kahdelle uralle. Piti muistaa siis myös törkkiä ulkojalalla pois uralta. Ei ihan tasaisimmasta päästä vaan mutkittelua. Kuitenkin myös hyviä pätkiä. Mörkökulmaa kohti meni aina huonommin.
Loppuraveissa päästiin vihdoin kaikkiin kulmiin. Yhä piti vähän toppuutella. Assi oli vaikea saada malttamaan jos ei kuunnellut istuntaa ja ohjasta ottamalla nykäisi pään ylös. Vähän pidemmällä ohjalla pysyi hetkittäin kivasti matalana, sitten lähti kiihdyttelemään.
Oli tämä kuskille aavistuksen rankkaa. Silti Assi hikosi (satulan alta lähinnä), minä en. Ei mitään erityisen loisteliasta vaan suoritettiin aika perustasollamme. Tykkäsin kuitenkin kun ope vaati asiat kunnolla läpi. Käynnissä kun Assi ei kuunnellut pohjetta niin sitten pyydettiin pari kertaa raviin asti. Laukkoja ei tänään pudotellut pois. Ope sanoi ettei aio temputtaa temputtamisen takia. Tässä oli meille ihan sopivasti tekemistä.
Ope oli menoomme tyytyväinen ja mielissään siitä, miten innokkaasti Assi eteni. Viimeksi Assin nähdessään humma oli kuulemma ollut hitaampi.
Ongelmia:
maneesi pölisi yhä vähän
käteni eivät osanneet olla ihan tasaiset
kyynärpäät halusivat leijailla irti
kuskin jalat nousivat välillä
Assilla oli kiire
takakulma aiheutti karttelua
alkuun oli käynnissä taas hidas
kuskin yskä
Parannusta:
alkutahmeuden jälkeen oli reipas
ei pudotellut laukkoja pois
laukat nousivat yllättävän asiallisesti käynnistä
tallissa kaikki oli ihanan lähellä
Maneesi pölisi taas hieman, huomasi lähinnä siitä jos joku muu laukkasi. Aluksi ja lopuksi paikalla oli 2 hevosta, suurimman osan ajasta saatiin olla keskenämme. Assi oli opelle jo valmiiksi tuttu.
Ope lähti ihan perusasioista liikkeelle. Ei hölkötelty Assia liikkeelle vaan alkukäyntien jälkeen jatkettiin käynnissä puolipitkin ohjin. Tarkoitus oli vain taivuttaa sisälle ja olla muuten melko rauhassa tekemättä ylimääräisiä. Assi oli vähän unessa eikä oikein edennyt käynnissä. Molempiin suuntiin sama juttu. Kuskin perusongelmat tulivat nopeasti esiin. Kyynärpäät leijailivat irti ja jalat nousivat. Välillä tuli ohje kääntää sisäjalkaa vähän auki ja tavallaan enemmän irti hevosesta
Otettiin vielä ravissa samaa ennen kuin sain ensimmäisen hengähdystaukoni. Olisin voinut ottaa sen hieman aiemminkin. Ravissa vauhtia oli paljon enemmän.
Sitten ohjat lyhennettiin ja tehtiin ympyröillä rauhallista ja odottavaa ravia. Ei saanut jäädä pitämään. Siirtymiä käyntiin ja takaisin raviin. Eikä käynnissäkään saanut antaa juoksennella. Yllättävän haastavaa ja Assinkin mielestä työlästä. Pudotteli jokusen kerran käyntiin. Parani kuitenkin ja rupesi olemaan tasapainoisempaa. Toiseen päätyyn ei meinattu ravissa päästä lähellekään.
Laukat otettiin taas lepohetkien jälkeen. Yllättävän hyvin nosti käynnistä. Ensin vähän ympäriinsä, sitten ympyrällä. Ei lähdetty lyhentämään ja tuntui vähän pitkulalta.
Lopuksi tehtiin vielä vähän voltteja ja avoja. Yhä Assilla meinasi olla kiire. Avot varsinkin vasemmassa kierroksessa jäivät helposti vain kahdelle uralle. Piti muistaa siis myös törkkiä ulkojalalla pois uralta. Ei ihan tasaisimmasta päästä vaan mutkittelua. Kuitenkin myös hyviä pätkiä. Mörkökulmaa kohti meni aina huonommin.
Loppuraveissa päästiin vihdoin kaikkiin kulmiin. Yhä piti vähän toppuutella. Assi oli vaikea saada malttamaan jos ei kuunnellut istuntaa ja ohjasta ottamalla nykäisi pään ylös. Vähän pidemmällä ohjalla pysyi hetkittäin kivasti matalana, sitten lähti kiihdyttelemään.
Oli tämä kuskille aavistuksen rankkaa. Silti Assi hikosi (satulan alta lähinnä), minä en. Ei mitään erityisen loisteliasta vaan suoritettiin aika perustasollamme. Tykkäsin kuitenkin kun ope vaati asiat kunnolla läpi. Käynnissä kun Assi ei kuunnellut pohjetta niin sitten pyydettiin pari kertaa raviin asti. Laukkoja ei tänään pudotellut pois. Ope sanoi ettei aio temputtaa temputtamisen takia. Tässä oli meille ihan sopivasti tekemistä.
Ope oli menoomme tyytyväinen ja mielissään siitä, miten innokkaasti Assi eteni. Viimeksi Assin nähdessään humma oli kuulemma ollut hitaampi.
Ongelmia:
maneesi pölisi yhä vähän
käteni eivät osanneet olla ihan tasaiset
kyynärpäät halusivat leijailla irti
kuskin jalat nousivat välillä
Assilla oli kiire
takakulma aiheutti karttelua
alkuun oli käynnissä taas hidas
kuskin yskä
Parannusta:
alkutahmeuden jälkeen oli reipas
ei pudotellut laukkoja pois
laukat nousivat yllättävän asiallisesti käynnistä
tallissa kaikki oli ihanan lähellä
maanantai 16. huhtikuuta 2018
Assin uudessa kodissa
Maanantaina oli taas aika mennä Assin luo. Reissuni aikana tamma oli muuttanut pienemmälle tallille. Oma tallimatkani pysyi edelleen noin puolessa tunnissa mutta eri suuntaan. Lämmintä oli puolipilvinen n. +12°C. Hurjin osuus oli tallitien kelirikko. Viimeiset 3 km oli päällystämätöntä tietä ja muutaman kerran kävi mielessä että jääkö auto kiinni tai että miten tuosta pääsee yli. Selvisin kuitenkin tallille ja takaisin. Auto näytti sen jälkeen mudassa pyöritellyltä.
Talli oli muutaman hevosen pikkutalli. Assin BFF lähti edeltä tallista hommiin, joten hoitaessa Assi hyöri.
Maneesi oli vähän lyhyttä koulurataa suurempi. Ihanan valoisa ja toisessa päädyssä koko sivun mittainen peili! Miinuksena pölisi vähän. Sekä toisessa päässä oli hummien mielestä menninkäisiä.
Kuski oli yhä puolikuntoinen ja yski. Otettiin siis siksi muutamat ylimääräiset välikäynnit. Poolo oli kuitenkin vaatteeksi oikein sopiva. Assille tuli hiki, kuskille ei. Omista tehoistani oli tänään ehkä 60 % tarjolla.
Omistaja ohjeisti meidän menoamme. Hommat aloitettiin käyntiväistöillä ja takaosakäännöksillä. Tahmeaa! Ennen kuin tuli superhyvää (eli ennen kuin hyytyi kokonaan) vaihdoin raville. Ympyröitä ja pieniä temponmuutoksia. Takaset käyttöön, kaula ei liian mutkalle. Ihan ok.
Laukat otettiin vuorotellen keskiympyrällä. Nostot käynnistä ei kovin hyviä. Molemmat pudotti kerran pois ja refleksillä ajoin heti takaisin laukkaan vaikka tajusin kyllä että ravi olisi kannattanut ensin ratsastaa hyväksi. Tajusin vain liian myöhään. Muuten laukat olivat ihan asiallisia. Peilistä näytti tasaiselta, joskin yhä aavistuksen pitkältä. Oikeassa laukassa tuli muutama paremmin kannettu askel.
Lopuksi tehtiin vielä avoja harjoitusravissa. Assi rupesi nykimään ohjia ja tuntui menevän huonommaksi. Oikea kierros Assiksi ok, vasen oli vaikeampi. Ja joka kerta pitkä sivu kohti mörkökulmaa oli epätasainen. Nosti turpaa ja yritti valua sisään. Muutenkin lipsahti helposti kolmelta kahdelle uralle jos en ollut tarkkana. Peilit kyllä lohduttivat tässä paljon.
Lopetettiin kuitenkin ihan kelpopätkään. Kevyessä ravissa oli sen jälkeen parempi ja nyki vähemmän. Hikosi sen verran että tallissa sai kuivatusloimen niskaansa. Rapsuttelujen ajan seisoi nakutettuna aloillaan ja muutenkin oli nyt hyörimättä kun kaveri oli tallissa.
Ongelmia:
ajotiekeli tallille
maneesi pölisi
yhdessä kulmassa oli menninkäisiä
kuski oli puolikuntoinen
lopputunnista Assi heilutteli päätään
käynti oli aluksi todella tahmaista
Parannusta:
tehtävät menivät ihan hyvin
ihanan valoisa maneesi
Talli oli muutaman hevosen pikkutalli. Assin BFF lähti edeltä tallista hommiin, joten hoitaessa Assi hyöri.
Maneesi oli vähän lyhyttä koulurataa suurempi. Ihanan valoisa ja toisessa päädyssä koko sivun mittainen peili! Miinuksena pölisi vähän. Sekä toisessa päässä oli hummien mielestä menninkäisiä.
Kuski oli yhä puolikuntoinen ja yski. Otettiin siis siksi muutamat ylimääräiset välikäynnit. Poolo oli kuitenkin vaatteeksi oikein sopiva. Assille tuli hiki, kuskille ei. Omista tehoistani oli tänään ehkä 60 % tarjolla.
Omistaja ohjeisti meidän menoamme. Hommat aloitettiin käyntiväistöillä ja takaosakäännöksillä. Tahmeaa! Ennen kuin tuli superhyvää (eli ennen kuin hyytyi kokonaan) vaihdoin raville. Ympyröitä ja pieniä temponmuutoksia. Takaset käyttöön, kaula ei liian mutkalle. Ihan ok.
Laukat otettiin vuorotellen keskiympyrällä. Nostot käynnistä ei kovin hyviä. Molemmat pudotti kerran pois ja refleksillä ajoin heti takaisin laukkaan vaikka tajusin kyllä että ravi olisi kannattanut ensin ratsastaa hyväksi. Tajusin vain liian myöhään. Muuten laukat olivat ihan asiallisia. Peilistä näytti tasaiselta, joskin yhä aavistuksen pitkältä. Oikeassa laukassa tuli muutama paremmin kannettu askel.
Lopuksi tehtiin vielä avoja harjoitusravissa. Assi rupesi nykimään ohjia ja tuntui menevän huonommaksi. Oikea kierros Assiksi ok, vasen oli vaikeampi. Ja joka kerta pitkä sivu kohti mörkökulmaa oli epätasainen. Nosti turpaa ja yritti valua sisään. Muutenkin lipsahti helposti kolmelta kahdelle uralle jos en ollut tarkkana. Peilit kyllä lohduttivat tässä paljon.
Lopetettiin kuitenkin ihan kelpopätkään. Kevyessä ravissa oli sen jälkeen parempi ja nyki vähemmän. Hikosi sen verran että tallissa sai kuivatusloimen niskaansa. Rapsuttelujen ajan seisoi nakutettuna aloillaan ja muutenkin oli nyt hyörimättä kun kaveri oli tallissa.
Ongelmia:
ajotiekeli tallille
maneesi pölisi
yhdessä kulmassa oli menninkäisiä
kuski oli puolikuntoinen
lopputunnista Assi heilutteli päätään
käynti oli aluksi todella tahmaista
Parannusta:
tehtävät menivät ihan hyvin
ihanan valoisa maneesi
sunnuntai 15. huhtikuuta 2018
Maneesitreenikauden loppu pomppuisasti
Sunnuntaina näytti ensin siltä että joudun tyytymään Hempalla kouluratsastukseen. Vaan lopulta junnuporukka laitettiin maastoon ja pääsin sittenkin hyppäämään Hempalla. Samalla tuli lupa myös ensi lauantain kisoihin Aaltokankaalle. Alunperin tarkoitus taisi olla hypätä kentällä mutta koska se oli vielä niin märkä niin mentiin maneesille. Pihalla oli vähän päälle +10°C ja nyt tajusin laittaa maneesiin vain poolon ja turvaliivin. Hyvä valinta. Ratsukoita tunnilla oli 4. Martingaali oli kadonnut jonnekin, joten mentiin ilman.
Alkukäynnit olivat aika lyhyet. Hölkkäravia ilman suurempaa prässäilyä ohjeistettiin tekemään 10 min. En tiedä tuliko aika täyteen, äkkiä tuntui menevän. Laukat molempiin suuntiin. Hemppa ehkä lämpeni mutta tuntui vielä löysähköltä. Mentiin pätkiä kevyessä istunnassa. Ravissa hankalampaa, laukassa ok. Ohje oli rutistaa pohje vähän lähemmäs hevosta. Ehkä jalkani heiluivat?
Ensimmäisenä tehtävänä tultiin kavaletteja kahdeksikolla tarkoituksena hakea vaihtoja. Piti ajatella 80-radan ratalaukkaa. Lähdin mielestäni ihan reippaasti liikkeelle, muttei laukkaa silti ollut riittävästi. Lentämällä taas venähti pitkäksi. Harmillisesti noin puolet open ohjeista jäi kuulematta. Laukat vaihtuivat kun jäin hypyissä jälkeen. Lopulta tuli vaihtoja myös kun ponnistuspaikka jäi tarpeeksi kauas. Taisi olla jo tässä kun Hemppa pomppi laukannostossa. Vaikka nostin ravista.
Hemppa esitteli tunnin mittaan lisää omia loikkiaan. Potkaisipa kerran seinää ja kerran ohimennen yhden esteen nurin. Taidetaan laittaa kisoihin punainen rusetti häntään. En sitten uskaltanut mennä kovin läheltä muita ja opellekin kentän keskelle olisin oikeastaan kaivannut kypärää. Mutta kun jätin raipan pois niin meno tasoittui. Eikä esteiden jälkeen pukittanut kertaakaan.
Suora linja meinattiin alkuun mennä aika lentämällä. Kolme ja töpö. Sakkokierroksella neljäs mahtui paremmin. Saattoi se jossain välissä lipsahtaa kolmellakin. Kolmen askeen kaarevalle linjalle tultiin ekalla kerralla 4. Sen jälkeen kolmella, kunnes radalla jäätiin ekalle lähelle ja otin vielä neljännenkin. Okserin alla olevat ns. laatikot eivät meitä kiinnostaneet.
Lyhyt 1 askeleen sarjaväli selvitettiin joka kerta yhdellä. Muut puokit esittivät sen myös kahdella. Kertaalleen sain itse istuttua todella siististi ja pystyssä. Tuntui helpolta.
Lopuksi hypättiin rata. Hemppa lähti vähän lentämään mutta kuunteli kuitenkin. Tämä aiheutti sen etten uskaltanut päästää vaan nypin paikat lähelle ja sitten ylimääräisiä askeleita. Empimättä kuitenkin kaikesta yli. Väärän laukan korjaaminen venyi taas todella pitkälle ja vaihtui vasta käynnin kautta. Jäiköhän ennen estettä 5 askeleelle tila saada homma käyntiin.
Sakkokierroksella tultiin kaareva, kavaletti ja sarja. Meni tasaisemmin vaikka taidettiin tulla väärässä laukassa tällä kertaa ulos sarjalta.
Ylimääräinen poukkoilu kuitenkin väheni ja esteet ylittyivät helposti. Ei ehkä hypätty yli kasikymppisiä mutta ne tuntuivat pikkuisilta. Kisalupa herui myös ysikymppiin.
Hemppa hikosi itsensä läpimäräksi ja tallilla pääsi suihkuun.
Ongelmia:
potki seiniä ja yhden esteen ohimennessään
pukitteli laukannostoissa ja pari kertaa muutenkin
kuskin yskä
Parannusta:
pysyin kyydissä
löytyi myös myötälaukkoja
ei kieltoja
80 näytti ja tuntui pieneltä
pukittelu väheni kun jätin raipan pois
Videoita saattaa olla olemassa tai sitten ei.
Alkukäynnit olivat aika lyhyet. Hölkkäravia ilman suurempaa prässäilyä ohjeistettiin tekemään 10 min. En tiedä tuliko aika täyteen, äkkiä tuntui menevän. Laukat molempiin suuntiin. Hemppa ehkä lämpeni mutta tuntui vielä löysähköltä. Mentiin pätkiä kevyessä istunnassa. Ravissa hankalampaa, laukassa ok. Ohje oli rutistaa pohje vähän lähemmäs hevosta. Ehkä jalkani heiluivat?
Ensimmäisenä tehtävänä tultiin kavaletteja kahdeksikolla tarkoituksena hakea vaihtoja. Piti ajatella 80-radan ratalaukkaa. Lähdin mielestäni ihan reippaasti liikkeelle, muttei laukkaa silti ollut riittävästi. Lentämällä taas venähti pitkäksi. Harmillisesti noin puolet open ohjeista jäi kuulematta. Laukat vaihtuivat kun jäin hypyissä jälkeen. Lopulta tuli vaihtoja myös kun ponnistuspaikka jäi tarpeeksi kauas. Taisi olla jo tässä kun Hemppa pomppi laukannostossa. Vaikka nostin ravista.
Hemppa esitteli tunnin mittaan lisää omia loikkiaan. Potkaisipa kerran seinää ja kerran ohimennen yhden esteen nurin. Taidetaan laittaa kisoihin punainen rusetti häntään. En sitten uskaltanut mennä kovin läheltä muita ja opellekin kentän keskelle olisin oikeastaan kaivannut kypärää. Mutta kun jätin raipan pois niin meno tasoittui. Eikä esteiden jälkeen pukittanut kertaakaan.
Suora linja meinattiin alkuun mennä aika lentämällä. Kolme ja töpö. Sakkokierroksella neljäs mahtui paremmin. Saattoi se jossain välissä lipsahtaa kolmellakin. Kolmen askeen kaarevalle linjalle tultiin ekalla kerralla 4. Sen jälkeen kolmella, kunnes radalla jäätiin ekalle lähelle ja otin vielä neljännenkin. Okserin alla olevat ns. laatikot eivät meitä kiinnostaneet.
Lyhyt 1 askeleen sarjaväli selvitettiin joka kerta yhdellä. Muut puokit esittivät sen myös kahdella. Kertaalleen sain itse istuttua todella siististi ja pystyssä. Tuntui helpolta.
Lopuksi hypättiin rata. Hemppa lähti vähän lentämään mutta kuunteli kuitenkin. Tämä aiheutti sen etten uskaltanut päästää vaan nypin paikat lähelle ja sitten ylimääräisiä askeleita. Empimättä kuitenkin kaikesta yli. Väärän laukan korjaaminen venyi taas todella pitkälle ja vaihtui vasta käynnin kautta. Jäiköhän ennen estettä 5 askeleelle tila saada homma käyntiin.
Sakkokierroksella tultiin kaareva, kavaletti ja sarja. Meni tasaisemmin vaikka taidettiin tulla väärässä laukassa tällä kertaa ulos sarjalta.
Ylimääräinen poukkoilu kuitenkin väheni ja esteet ylittyivät helposti. Ei ehkä hypätty yli kasikymppisiä mutta ne tuntuivat pikkuisilta. Kisalupa herui myös ysikymppiin.
Hemppa hikosi itsensä läpimäräksi ja tallilla pääsi suihkuun.
Ongelmia:
potki seiniä ja yhden esteen ohimennessään
pukitteli laukannostoissa ja pari kertaa muutenkin
kuskin yskä
Parannusta:
pysyin kyydissä
löytyi myös myötälaukkoja
ei kieltoja
80 näytti ja tuntui pieneltä
pukittelu väheni kun jätin raipan pois
Videoita saattaa olla olemassa tai sitten ei.
lauantai 14. huhtikuuta 2018
Venkulalla maastossa
Lauantaina lähdin Hempan kanssa kaksin maastoon. Humma oli jo tunnilla valmiiksi lämmitelty. Kenttä oli sula mutta todella märkä. Isommat tiet olivat aurinkoisilta kohdilta hiekalla, muualta lumella. Pienemmät metsätiet sohjolla. Lämmintä oli +10°C pintaan ja aurinko paistoi.
Alkumatkasta Hemppa oli kumman kiemura eikä halunnut edetä kunnolla suoraan. Kuunteli kuitenkin pohkeita, vaikka vähän hitaasti. Aloitettiin Hangaksentiellä. Käyntiä ja ravia. Lopulta suoralla laukkaakin kun oli kuivempaa. Maltillisella vauhdilla poispäin. Sitten ennen ylämäkeä käännyttiin takaisinpäin ja nyt päästin laukkaamaan sulilla vähän reippaampaa. Lumisille ja jäisille kohdille hidastin selvästi. Tosin tänään jarrut eivät olleet ihan herkimmästä päästä. Saatoin ehkä myös vaatia tavallista enemmän ja odotin että humma kulkee edes jotenkin oikeinpäin.
Käännyttiin metsään Kotakankaan reitille. Siellä oli selvästi enemmän lunta ja mentiin koko pätkä käynnissä. Ihana keli.
Koska Kotakankaantie näytti myös sulalta niin lähdettiinkin vielä toiseen suuntaan. Tiellä vain ravia koska se oli niin märkä. Mutta viimeinen pätkä autiotalon ohi mentiin rauhallista laukkaa. Se oli aurattu ja pohja oli yllättävän hyvä. Jatkettiin siitä sitten rauhallista ravia eteenpäin koska aurattu pätkä jatkui. Enkä malttanutkaan kääntyä takaisin vaan mentiin vielä pellon ympäri. Nyt tosin toiseen suuntaan. Rauhallisella laukalla ylämäki ylös, metsässä ravia ja rauhallista laukkaa. Lopulta pohjien vaatiessa käyntiä. Tiellä takaisinpäin ravia. Hemppaa ei huvittanut enää ollenkaan taipua vasemmalle ja keskusteltiin siitä useamman kerran. Otin välillä käyntiinkin ja risteyksessä tein muutaman voltin.
Lopulta kun pellon poikki menevällä tiellä nostin laukan kotiinpäin niin Hemppa nakkasi pukin. Pysyin kyydissä mutten suvainnut moista. Otin raviin, käänsin ratsun ympäri, ravasin hetken poispäin ja nostin laukan poispäin. Ihan nätisti. Sitten vasta uusi yritys kotia kohti. Tällä kertaa ilman pomppuja. Toki tuntui yhä siltä että jotain saattaisi tulla. Metsäpätkä ravia ja autiotalon ohi taas rauhallista laukkaa. Nosti vasemman vaikka pyysin oikeaa. Lopulta päädyin vaihtamaan joka kaarteeseen ravin kautta myötäisen. Meni yllättävän hyvin. Mutta vasen laukka oli yhä jäykkää turpa pitkänä menoa enkä saanut siihen taivutusta vaikka kuinka yritin.
Ravihölkkä kotia kohti oli joka kerta Hempan aloitteesta melko vauhdikasta kun sallin. Selvästi jäi vähän turhauttamaan ettei laukassa päästy päästelemään kunnolla. Otin sitten vielä yhden rauhallisen laukkapätkän. Meni hyvin.
Ravi oli edelleen reipasta ja ratsu jäykkä. Piti siis ottaa uudet oveluudet käyttöön. Oikealle pidin kaulan suorana ja vain asetin. Vasemmalle mentiin avoa. Nämä siis pääosin suoralla tiellä. Mutta meno parani ja ratsu tasoittui. Alkumatkasta kannoinkin sitä ihan liikaa itse ja tämä tuntui käsissä.
Loppukäynnit pitkin ohjin tallille. Meni reilu puolitoista tuntia mutta tänään mentiin aika rauhassa. Ratsu hikosi silti osin. Loimitusohjeet oli että on niin lämmintä eli nakuna vaan pihalle.
Huippunopeus jäi tänään 35 km/h pintaan. Ratsu oli muutenkin ratsastettavuudeltaan vähän nahkeahko. Volteilla taivuttelu pohjille olisi voinut olla viisasta.
Loppukevääksi jäin Hempan kakkoskuskiksi kun vip-korttilainen junnu kaappasi sen kisaratsukseen.
Ongelmia:
kuskin flunssa ja päänsärky
Hempalla oli tänään paljon omia mielipiteitä
pysähteli jokusen kerran
yksi pukki
ei päästy pohjien takia päästelemään kunnolla
ratsu taipui huonosti vasemmalle
kuskin kädet tulivat kipeiksi
Parannusta:
päästiin haluamaani suuntaan haluamassani askellajissa
pohjat olivat yllättävän hyvät
Alkumatkasta Hemppa oli kumman kiemura eikä halunnut edetä kunnolla suoraan. Kuunteli kuitenkin pohkeita, vaikka vähän hitaasti. Aloitettiin Hangaksentiellä. Käyntiä ja ravia. Lopulta suoralla laukkaakin kun oli kuivempaa. Maltillisella vauhdilla poispäin. Sitten ennen ylämäkeä käännyttiin takaisinpäin ja nyt päästin laukkaamaan sulilla vähän reippaampaa. Lumisille ja jäisille kohdille hidastin selvästi. Tosin tänään jarrut eivät olleet ihan herkimmästä päästä. Saatoin ehkä myös vaatia tavallista enemmän ja odotin että humma kulkee edes jotenkin oikeinpäin.
Käännyttiin metsään Kotakankaan reitille. Siellä oli selvästi enemmän lunta ja mentiin koko pätkä käynnissä. Ihana keli.
Koska Kotakankaantie näytti myös sulalta niin lähdettiinkin vielä toiseen suuntaan. Tiellä vain ravia koska se oli niin märkä. Mutta viimeinen pätkä autiotalon ohi mentiin rauhallista laukkaa. Se oli aurattu ja pohja oli yllättävän hyvä. Jatkettiin siitä sitten rauhallista ravia eteenpäin koska aurattu pätkä jatkui. Enkä malttanutkaan kääntyä takaisin vaan mentiin vielä pellon ympäri. Nyt tosin toiseen suuntaan. Rauhallisella laukalla ylämäki ylös, metsässä ravia ja rauhallista laukkaa. Lopulta pohjien vaatiessa käyntiä. Tiellä takaisinpäin ravia. Hemppaa ei huvittanut enää ollenkaan taipua vasemmalle ja keskusteltiin siitä useamman kerran. Otin välillä käyntiinkin ja risteyksessä tein muutaman voltin.
Lopulta kun pellon poikki menevällä tiellä nostin laukan kotiinpäin niin Hemppa nakkasi pukin. Pysyin kyydissä mutten suvainnut moista. Otin raviin, käänsin ratsun ympäri, ravasin hetken poispäin ja nostin laukan poispäin. Ihan nätisti. Sitten vasta uusi yritys kotia kohti. Tällä kertaa ilman pomppuja. Toki tuntui yhä siltä että jotain saattaisi tulla. Metsäpätkä ravia ja autiotalon ohi taas rauhallista laukkaa. Nosti vasemman vaikka pyysin oikeaa. Lopulta päädyin vaihtamaan joka kaarteeseen ravin kautta myötäisen. Meni yllättävän hyvin. Mutta vasen laukka oli yhä jäykkää turpa pitkänä menoa enkä saanut siihen taivutusta vaikka kuinka yritin.
Ravihölkkä kotia kohti oli joka kerta Hempan aloitteesta melko vauhdikasta kun sallin. Selvästi jäi vähän turhauttamaan ettei laukassa päästy päästelemään kunnolla. Otin sitten vielä yhden rauhallisen laukkapätkän. Meni hyvin.
Ravi oli edelleen reipasta ja ratsu jäykkä. Piti siis ottaa uudet oveluudet käyttöön. Oikealle pidin kaulan suorana ja vain asetin. Vasemmalle mentiin avoa. Nämä siis pääosin suoralla tiellä. Mutta meno parani ja ratsu tasoittui. Alkumatkasta kannoinkin sitä ihan liikaa itse ja tämä tuntui käsissä.
Loppukäynnit pitkin ohjin tallille. Meni reilu puolitoista tuntia mutta tänään mentiin aika rauhassa. Ratsu hikosi silti osin. Loimitusohjeet oli että on niin lämmintä eli nakuna vaan pihalle.
Huippunopeus jäi tänään 35 km/h pintaan. Ratsu oli muutenkin ratsastettavuudeltaan vähän nahkeahko. Volteilla taivuttelu pohjille olisi voinut olla viisasta.
Loppukevääksi jäin Hempan kakkoskuskiksi kun vip-korttilainen junnu kaappasi sen kisaratsukseen.
Ongelmia:
kuskin flunssa ja päänsärky
Hempalla oli tänään paljon omia mielipiteitä
pysähteli jokusen kerran
yksi pukki
ei päästy pohjien takia päästelemään kunnolla
ratsu taipui huonosti vasemmalle
kuskin kädet tulivat kipeiksi
Parannusta:
päästiin haluamaani suuntaan haluamassani askellajissa
pohjat olivat yllättävän hyvät
perjantai 13. huhtikuuta 2018
Kaikki taito ei olekaan kadonnut
Perjantaina oli taas Riitan koulutunti tarjolla Heponiityssä. Nyt pohjilla olikin 3 viikon ratsastustauko matkailun takia. Kaupanpäällisinä flunssakin. Lämmintä oli n. +10°C mutta muistin että maneesi on kylmä. Poolo, fleece ja toppaliivi muttei sukkahousuja. Tuli vähän kuuma.
Ratsukseni sain yllättäen pitkästä aikaa Sakun. Oli luksusta eikä ratsastajia tunnilla kuin 3. Kaikilla olikin sitten suokit. Saku sai koemielessä hupun päähänsä. Ehkä se auttoi, ei ainakaan säikkynyt. Kummallisuutena humma puuskutti siinä vaiheessa kun pääsin selkään. Mutta sen jälkeen normalisoitui. Toinen ope piti sitä tavallisena tälle hevoselle.
Tunti oli aika perinteinen. Käyntiä keskiympyrällä. Nyt ei tosin ihan niin tarkkoja tehtävän ohjauksia kuin yleensä. Saku tuli kivasti tuntumalle heti kun otin ohjat käteen. Ravissa sitten piteni ja kertaalleen tuli taas muistutusta että ohjat on liian pitkät.
Painoi vähän vasemmalle ohjalle ja aluksi tajusin toimia paremmin. Taisin kuitenkin päästää makoilemaan käsilläni, sillä nimettömät olivat tunnin jälkeen kipeät. Tänään poikkeuksena pidettiin välikäynnit.
Tehtiin ympyrän lisäksi suoralla uralla voltteja käynnissä ja ravissa. Alun kevennyksen lisäksi harjoitusravissa. Joitakin siirtymiä. Saku eteni omasta halustaan kivan aktiivisesti muttei juossut alta. Ope kertoi että kun ratsu kulkee peräänannossa oikein, sen kaula on kaareva ja alakaula katoaa näkyvistä. Väärin nyökyssä oleva hevonen on kaulastaan suora.
Laukkoja tehtiin ensin ympyrällä, sitten uraa pitkin. Vasen nousi joka kerta todella nätisti. Oikea laukka mentiin pääty-ympyrällä ja saatiin yksi oikein hyvä pätkä lyhyttä laukkaa. Nostot eivät olleet ihan niin siistejä.
Loppuun kevennettiin ihan hetki ja siinä ratsu tuntui oikein hyvältä. Minulla oli opelle tänään vain yksi kysymys: koska pääsee uudestaan?
Ongelmia:
kuski oli puolikuntoinen ja yski
kädet tulivat kipeiksi
kerran tuli sanomista liian pitkistä ohjista
alkutunnista jalat menivät keventäessä liian eteen
Parannusta:
meni yllättävän hyvin
ratsu oli suht lyhyt ja tasainen
vasemmat laukat nousivat siististi joka kerta
oikeassa laukassa tuli pätkä lyhyttä laukkaa
Ratsukseni sain yllättäen pitkästä aikaa Sakun. Oli luksusta eikä ratsastajia tunnilla kuin 3. Kaikilla olikin sitten suokit. Saku sai koemielessä hupun päähänsä. Ehkä se auttoi, ei ainakaan säikkynyt. Kummallisuutena humma puuskutti siinä vaiheessa kun pääsin selkään. Mutta sen jälkeen normalisoitui. Toinen ope piti sitä tavallisena tälle hevoselle.
Tunti oli aika perinteinen. Käyntiä keskiympyrällä. Nyt ei tosin ihan niin tarkkoja tehtävän ohjauksia kuin yleensä. Saku tuli kivasti tuntumalle heti kun otin ohjat käteen. Ravissa sitten piteni ja kertaalleen tuli taas muistutusta että ohjat on liian pitkät.
Painoi vähän vasemmalle ohjalle ja aluksi tajusin toimia paremmin. Taisin kuitenkin päästää makoilemaan käsilläni, sillä nimettömät olivat tunnin jälkeen kipeät. Tänään poikkeuksena pidettiin välikäynnit.
Tehtiin ympyrän lisäksi suoralla uralla voltteja käynnissä ja ravissa. Alun kevennyksen lisäksi harjoitusravissa. Joitakin siirtymiä. Saku eteni omasta halustaan kivan aktiivisesti muttei juossut alta. Ope kertoi että kun ratsu kulkee peräänannossa oikein, sen kaula on kaareva ja alakaula katoaa näkyvistä. Väärin nyökyssä oleva hevonen on kaulastaan suora.
Laukkoja tehtiin ensin ympyrällä, sitten uraa pitkin. Vasen nousi joka kerta todella nätisti. Oikea laukka mentiin pääty-ympyrällä ja saatiin yksi oikein hyvä pätkä lyhyttä laukkaa. Nostot eivät olleet ihan niin siistejä.
Loppuun kevennettiin ihan hetki ja siinä ratsu tuntui oikein hyvältä. Minulla oli opelle tänään vain yksi kysymys: koska pääsee uudestaan?
Ongelmia:
kuski oli puolikuntoinen ja yski
kädet tulivat kipeiksi
kerran tuli sanomista liian pitkistä ohjista
alkutunnista jalat menivät keventäessä liian eteen
Parannusta:
meni yllättävän hyvin
ratsu oli suht lyhyt ja tasainen
vasemmat laukat nousivat siististi joka kerta
oikeassa laukassa tuli pätkä lyhyttä laukkaa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)