keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Iltapäivällä suursuosikki ja vähemmän hyppyjä

Keskiviikon iltapäivätunnille sain kuulemma isojakin hyppäävän Tip Toen. Kirjava tamma, korkeutta jotain 160 cm paikkeilla. Toinen ohjaajista sanoi että sen top vitosessa.

Käytiin alkuun hyppäämässä kaksi tukkia, lätäkön läpi, tien toiselta puolelta yksittäinen tolppapino, tukki ja avaimenreikä ja lopuksi muuri. Sitten lähdettiin kävelemään tietä pitkin. Odotin että oltaisiin menty lehmälaitumelle mutta mentiinkin siitä vain ohi ja lopulta tultiin samaan paikkaan takaisin. Tiellä tuli jokunen auto vastaan mutta ohitukset meni siististi. Ensimmäisissä hypyissä tamma tuntui siltä että ohjia lyhentämällä ratsun kaulaa voisi lyhentää loputtomiin. Piti siis keskittyä antamaan vähän ohjaa ja olemaan kerimättä.

©Rachel Howard


Pellolla hypättiin yksitellen kahden askeleen sarja, heti perään kapea laavu ja lopuksi tukkihauta. Väliin tuli 2 askelta muttei vieläkään kovin tasaisesti vaan iso ja pieni. Muut meni ihan ok. Tip Toe rupesi kiihtymään loppua kohti.

Odottelua tuli väliin aika paljon. Sitten tultiin taas yksitellen vedestä kaukaa tiukasta ylämäestä tukki, risut perään ja vielä muuri. Tässäkin tuntui että heppa tiesi tarkkaan mitä ollaan tekemässä. Vähän rupesi tohottamaan lähdöissä ja poikitteli. Saatiin lähtövuoromme taas vähän alumpaan.

©Rachel Howard


Lopuksi tultiin vielä hyppy alas veteen, vedessä tukki ja sen perästä toinen. Taas tämän jälkeen hepo tajusi itse himmailla raviin ennen toista vettä. Matkalla toiselle pellolle hypättiin vielä yksittäinen tukki ja sitten yksittäinen muuri. Pellolla hypättiin vielä joku ja se meni ihan ok.

©Rachel Howard


Välihengailua lammella ei tällä reissulla ollut. Sen verran vaan käytiin siinä kun käveltiin siitä läpi tukille. Lammen nurkilla oli myös valokuvaaja. Unohdin hymyillä ekoissa kuvissa ja ekoissa ja vikoissa en edes tajunnut että kuvaaja on paikalla.

©Rachel Howard


Reissuun meni taas lähes 1,5 tuntia mutta hyppyjä tuntui tulleen todella vähän. En oikein päässyt selville tamman olemuksesta. Reipas ja suht tasainen. Aika innokas lopuksi. Ei ollut ainakaan aluksi tarkka jaloistaan vaan kolisteli etusiaan esteisiin. Tuli pidätteistä takaisin. Satulaa purettaessa oli aika häslä eikä seissyt paikallaan. Muille hevosille ei äkäillyt vaikka ohjaajan heppa meinasi pari kertaa tulla iholle. Tielläkin sai kulkea kaverin kanssa rinnakkain ilman mitään mutinoita. Vaikka välillä heilutteli päätään käynnissä niin ei nykinyt yhtään ohjia.

Kiva heppa, mieluusti menisin sillä toistekin.

Ongelmia:
hyöri satulaa purettaessa
kuumahti lopuksi
taivaasta tippui linnunkakkaa housuille

Parannusta:
kaikesta empimättä yli
innostui sopivasti

Välimaastolle vihdoin tamma

Keskiviikon sileän maastolle sain täplikkään Izzy-tamman. Luulin sitä kimoksi siihen asti kun tulin alas selästä. Tämä oli selvästi pienempi ja luultavasti alle 160 cm. Tuntui vähän ponimaiselta ja ravi oli aikamoista lyhyin askelin tikkausta.

©Virpi

Tämän kanssa käynnissä jäätiin takajoukkoon. Ravissa ei saanut askelta venytettyä vaan rikkoi ensin laukalle. Myöhemmin kun heräsi kavereiden imuun niin pysyi ravissakin mukana.

Otettiin vain ihan lopuksi yksi pitkä laukkapätkä. Jäätiin hitaampaan joukkoon tässäkin ja olisin halunnut mennä etuporukan vauhtia. Edessä oli kuitenkin yksi heppa, josta ei saanut mennä ohi, joten tyydyttiin osaamme takana.

Ongelmia:
vähän hidas
hyöri tallissa
ravi oli aikamoista tikkausta

Parannusta:
laukassa reipas, tasainen ja kuuliainen

Salainen toiveratsu oli tolkku epeli

Keskiviikon aamutunnille sain Doverin. Sitä ei näkynyt vuosi sitten kuin vilaukselta ja meni niin lujaa että laitettiin takaisin talliin. Odotin siis vauhtia. Kiva oli myös saada vähän pienempi ja luikumpi ratsu isojen muhkujen jälkeen. Olisikohan jotain 160 cm pintaan, ruunikko ruuna.

Keli oli tänään ennusteiden mukaan lämpimin, joten lähdin jo aamureissulle lyhythihaisessa. Hyvä valinta.

Dover ei olisi koulukisoissa loistanut koska kulki aika pää ylhäällä. Apuohjaviritys oli taas itselleni ihan uudenlainen. Kiinteä martingaali. Ei siis päässyt nostelemaan päätään holtittomasti.

Loikittiin ihan mukava määrä eikä ollut mitään ongelmia. Kevyempää istuntaa kaivattiin yleisesti. Ruuna ei arvostanut ohjista pidättämistä ja istunnan kanssa teki mieli istua syvempänä satulassa. Ehkä olisi kaivannut vielä hellempää kättä. Kehuja ei tullut yhtään niin vuolaasti kuin eilen.

Loikattiin linnaeste ja suurehko alashyppy Flipperin lampeen. Mukana oli myös pari muuta naista. Ihan lopuksi saatiin laukata pellon poikki ja meidät päästettiin kärkeen. Mentiin Doverin vauhtia, 31,6 km/h. Hyvin silti hidasti pyynnöstä.

©Virpi
Reunoilta vähän rajailtu kavereita pois.


Ongelmia:
nosti päätä herkästi
en osannut pidättää tarpeeksi herkästi

Parannusta:
hyppääminen oli helppoa

tiistai 30. toukokuuta 2017

Vuoden takaa parantanut Rocky

Iltapäivän maastoesteille sain Rockyn. Tähän astisista hevosistani ainoa, jolla menin myös vuosi sitten. Silloin en tykännyt. Alkumatkasta selvisi että viime vuoden suosikkini Shannon myytiin Ruotsiin.

©Sofia


Rocky oli kävellessä tasainen. Ei ihan yhtä tasainen kuin Cambell. Innostui mutta ei ollut edestä niin raskas. Poikitteli lähdöissä. Muille ei äkäillyt, ei edes kun kaveri tuli päälle. Aika tasaista menoa ja omistaja oli meihin tyytyväinen. Pari huonompaa paikkaa ja jotain varsinkin vesipätkiä tultiin ravissa.

©Sofia


Käytiin nyt hyppäämässä alakahdeksikko täysimittaisena. Viimeksikin menin sen Rockylla, nyt meni huimasti paremmin.

Välilampeen mentiin nytkin hypyillä alas. Lähistöllä hypättiin veteen ja tästä omistaja otti meistä videopätkän (joka on nyt jossain hukassa, lisään jos tulee vastaan). Sitten hypättiin kukkulan päältä iso tukki ja hidastettiin pikkulampeen. Kahden laukan väli pellolla päästiin nyt kahdella muttei kovin tasaisesti.

Alapellolla hypättiin vähän pidemmillä siirtymillä pari ja siinä sai antaa laukata. Ei silti viiletetty. Huippunopeus oli vähän päälle 25 km/h eli oikeasti aika maltillisesti. Poikkeuksellisesti loppulammen jälkeen hypättiin vielä portaat ylös, iso tukkipino ja kentälle. Siinä vähän kiihtyi ja vika hyppy ei ollut ihan paras. Tässäkin välissä heppa tuntui sotkevan ristilaukalle.

Tunnin jälkeen ei enää äkäillyt tallissa.

©Sofia


Ongelmia:
karsinassa oli alkuun vähän äksy
vedessä oli vähän hitaampi
illalla kutisi taas käsivarret

Parannusta:
kaikesta mentiin yli vaikka ravissa
rupesi paistamaan aurinko
omistaja kehui tämänkin jälkeen hyvästä ratsastuksesta

Aamu- ja välimaasto koirilla

Tiistaina oli luvassa yhteen pötköön sekä aamun maastoesteet että samoilla hevosilla välimaasto mutta siihen otettiin koirat mukaan ja hypättiin vähän lisää. Keli oli pilvinen noin +15°C pintaan. Pelkkä poolo oli hyvä vaikka pari kertaa vähän tihuttikin.

Ratsukseni sain Cambellin (ilman p:tä). Karsinassa heppa oli ihan laama mutta innostui esteistä. Ei vieläkään tammaa mutta kaipasin jotain vielä menevämpää niin tämä oli siihen hyvä. Tosin suussa ei ollut mitään vahvempaa ja hetkittäin piti pidättää aika runsaasti eli otti käsille. Jalustimiin piti laittaa kierteet.

Välilampipose.
©Sofia


Ruuna oli kivasti menossa mutta kuunteli. Ei tuijotellut mitään ja kaikki esteet tuntuivat sen kanssa pieniltä. Tämä sai etusuojat jalkoihinsa ja muutamaan vähän kolisteli. Mutta paikat löytyivät helposti vaikka saattoi vähän kiihdytelläkin. Ennen estettä piti vähän arpoa että milloin päästää ja suihkaistaan. Sen verran innokas tapaus oli tämäkin että meidät käskettiin alkujoukkoihin ja mentiin lähinnä neljäntenä.

Käytiin loikkimassa vedellä ja pelloilla. Hypättin nyt myös välilampeen alas. Tultiin myös tallin takainen pätkä tukkeineen. Sitten otettiin koirat mukaan ja käytiin vielä lenkki koirien kanssa. Tai siis koirat viipottivat edeltä ja me loikittiin mennessämme jotain. Vielä vähemmän varoiteltiin etukäteen mitä tulee. Taisi olla tämä reissu kun siirtymiä mentiin vähän enemmän ravissa ja laukassakin.

Pihapose.
©Sanna


Kaikkineen ratsailla oltiin pari tuntia. Äkkiä meni.

©Sanna


Ongelmia:
nyki välillä ohjia
kädet (varsinkin oikea) tuli kipeiksi
vedessä oli vähän hitaampi
satoi vähän vettä (muttei haitannut)

Parannusta:
kaikki esteet tuntuivat pieniltä
omistaja kehui että ratsastin Cambellilla hyvin

maanantai 29. toukokuuta 2017

Sopivasti vauhtia iltapäiväesteillä

Iltapäiväksi keli vähän lämpeni. Uskalsin lähteä t-paidalla (lyhythihaisella poololla) liikkeelle. Vaatetus oli sopiva eikä vieläkään satanut. Ratsukseni sain ison rautiaan Rocca-ruunan. Ensivaikutelma ei ollut erityisen lupaava vaan heppa oli makuuni liian muhku ja liian ruuna. Ratsulla oli suussa olympiat ja ohjat kakkosrenkaassa, joten tästä päättelin että menohaluja saattaa löytyä.

©Rachel Howard


Ruuna oli fiksu tapaus ja sopivasti menossa. Hyppyvuoromme valikoitui heti alussa neloseksi. Nyt lähdettiinkin eri suuntaan. Ensimmäinen hyppy tuli vastaan ihan yllättäen kulman takaa. Räpellettiin ravissa yli. Välillä tuli esteitä yllätyksenä vastaan. Käytiin myös kauhukujalla. Meitä ei päästetty ihan ensimmäisten perään vaan piti jättää vähän hajurakoa. Käsky oli ettei saa mennä liian lujaa. Hyvin meni ja oli kiva hypätä useampi este putkeen. Luulin jo aiemmin että homma loppuu ja otin liian aikaisin raviin, hyvin hidasti. Uusi laukka päälle vielä vikalle esteelle. Odottelut heppa oli ihan rauhassa.

Omistaja valvoi hyppyjämme.
©Rachel Howard


Käveltiin melko pitkä pätkä tietä ja siinä heppa alkuun tohotti menemään kaula hiessä. Vähän pidemmällä ohjalla oli rauhallisempi. Käytiin myös puolikas viime vuoden alakiepistä. Tännekin meidät päästettiin kolmen poppoon keulilla. Meni aivan superisti enkä ehtinyt jännittää alashyppyäkään. Omistaja lupaili että huomenna saadaan hypätä koko kieppi.

Paluumatkalla hypättiin pellon ylälaidasta tukkisarja, 4, 4 ja 6 askelta väleihin. Lopuksi päädyttiin alapellolle ja kuvaaja otti meistä otoksia. Hypättiin siinäkin tullessa useamman esteen pätkä ja oli oikein mainiota. Lähilammen ympärillä otettiin vielä hyppyjä ja tultiin veden läpikin. Lopuksi vielä portaat ylös (tätä lähestyessä ei menneet pidätteet läpi), tukki ja viimeinen hyppy oli kentälle.

Oikein mainio reissu ja piti niellä omat ennakkoluuloni Roccasta. Oli lopulta päivän mieluisin ratsuni.

©Rachel Howard


Ongelmia:
tohotti käynnissä
kertaalleen vähän lähti kiihtymään kohti portaita

Parannusta:
sopivan innokas
ei tuijotellut
helpompi hyppy kuin McQueenilla

Ponimaasto esteittä

Maanantain välimaastolle sain omasta mielestäni ponikokoisen tupsujalan. Ruuna tämäkin, Benjy. 2008 syntynyt, 151 cm korkea. Heti alkuun epäilyksiä herätti ratsun apuohjat. Tällaisia en ole ennen nähnyt mutta käyttötarkoitus oli selvästi estää heppaa laskemasta päätään liian alas. Epäilin että saattaa pukitella.

Mentiin rauhallinen reissu yhdellä laukkapätkällä peltojen ympäri. Ei poni edes yrittänyt pukitella mutta käynnissä heilutteli päätään ylös ja alas. Apuohjat lohduttivat tässä. Ravissa ja laukassa oli tasainen.

Ei mikään kaikista innokkain ratsu kun tarpeille piti pysähtyä. Ravissa sain hoputettua eteenpäin mutta oltiin silti hitaan ponilauman hännillä. Laukassa oli vähän paremmin vauhtia. Jarrut toimi hienosti eikä pöljäillyt mitään.

Loppulammikossa meinasi vedenpinta tulla kirjaimellisesti syliin. Onneksi ollaan Mallulla harjoiteltu korkeita esteistuntoja. Olin lähes polvillani satulassa, jalat melkein ponin pyllyn päällä.

©Virpi


Ongelmia:
heilutteli päätä käynnissä
hieman hidas

Parannusta:
kuuliainen
ravissa ja laukassa tasaisempi

Paluu Flowerhilliin

Toukokuun lopulla oli taas aika lähteä Irlantiin Flower Hilliin maastoesteille. Saavuttiin sunnuntaina ja maanantaina oli heti täysi päivä hyppyhommissa. Tällä kertaa vähän viileämmässä kelissä. Noin +14°C aamulla ja sateen uhka oli olemassa. Laitoin poolon ja fleecen ja vaatetta oli ihan liikaa. Onneksi olen niin vilukissa etten sulanut.

Ratsukseni sain mustan McQueen-ruunan. Tämä oli porukallamme mukana myös vuosi sitten mutta itselleni uusi tuttavuus.

©Elina

Aloitettiin tavalliseen tapaan kävelemällä alas ja hyppäämällä kaksi pientä tukkia. Paikan omistajan kommentti oli että heppa on minulle sopiva. Käveltiin kurapolun ja ylämäen kautta tielle ja lähdettiin vasemmalle pellolle. Hypättiin jotain ja myös avaimenreikä. McQueen oli hyvin tasainen. Meni kun pyydettiin muttei kuumunut turhia. Aina ei ollut kovin tarkka kintuistaan vaan vähän kopisteli. Kahden askeleen sarjaväli mentiin yhdellä kun heppa innostui.

Käytiin välihuilit lammella ja sen jälkeen hypättiin molemmat vedet. Vedessä hepalla ei ollut kiire vaan löntysti käynnissä kunnes sain hoputettua raviin. Pellon takaisesta linjasta tultiin vain osa. Loikattiin myös kaksi estettä laitumelle (5 askelta väliin) ja sieltä pois. Pellon ympäri takaisin.

©Elina

Hyvä reissu eikä satanut vettä. Ratsu oli omaan makuuni ehkä vähän turhankin tasainen ja rauhallinen. Turvaratsu. Kaikesta empimättä yli mutta osa hypyistä oli aavistuksen löysiä.

Ongelmia:
välillä oli aavistuksen laiska, välillä vähän innokas

Parannusta:
helppoa ja mutkatonta
ei epäröintiä

lauantai 27. toukokuuta 2017

Muuttamista

Kisojen jälkeen oli Hempan aika muuttaa vanhaan kotipihaan. Tihutti. Laiskotti sen verran että tämä tehtiin tietysti ratsain. Mukaan lähti Anne Nakkea taluttaen. Vaikka matkaa ei ollut paljon niin nyt oli kunnon liikennepäivä. Tuliko vastaan 4 autoa ja kuorma-auto. Kuormuri onneksi pysäytti niin että päästiin ohi. Hemppa vähän epäröi mutta meni kuitenkin.

Kotipihassa varusteet pois ja riimu tilalle. Hepat laitumelle. Sitä ennen Hemppakin jo vähän töhisi. Laitumella odotin jotain liikkeitä mutta molemmat ruunat laskivat päänsä niin nopeasti ruokaan että tuskin edes huomasivat uutta kaveria.

Ruokaa kuin ei ikinä ennen.

Paluumatkalle takaisin maneesille ratsukseni lähti Eki vielä huomisia kisoja varten. Mukaan lähti myös kaksi ponia taluttajilla narun päässä. Alkumatka oli autotonta ja mentiin edeltä. Sitten nähtiin miten kaukaa tulee taas kuorma-auto vastaan ja väistettiin sivutielle. Loppumatka tultiin Ekin kanssa viimeisinä. Vastaan tuli vielä traktori ja kaksi autoa. Eipä se Eki niistä välittänyt, vähän katsoi muttei jännittynyt.

Aika perusmenoa kisaradalla

Lauantaina piti alkuperäisen suunnitelman mukaan olla Pohjois-Suomen ratsastuskouluoppilaiden mestaruuskisat Turkalla. Nämä kuitenkin siirtyivät osallistujapulan takia syksyyn. Päädyin siis Hempan kanssa kotikoulukisoihin ja luokaksi valikoitui he B, FEI lasten esiohjelma A. Vasta kisojen kynnyksellä rupesin ihmettelemään että miksen mennyt myös C:tä, Hemppa kun on yleensä aina toisella radalla parempi.

Perinteiseen tapaani sössin myös aikatauluni jälleen kerran ihan itse. Olin tallilla puoli tuntia myöhässä. Hemppa jäi letittämättä ja poikkeuksellisen likaisen hevosen peruspuunaukseenkin meni kauan. Silti jäi hävettävän likaiseksi.

Verkassa olisi pitänyt olla vielä aiemmin sillä välistä oli jäänyt yksi ratsukko pois. Koko verkkamme tapahtui kolmen edeltävän ratsukon suoritusten aikana. Jäi siis aika niukaksi. Laukkoja en tehnyt kuin yhdet nostot molempiin suuntiin ja kuviot vähän rataa mukaillen. Ravissa tein pätkän avoa, takaosan väistätyksiä molempiin suuntiin ja pari pysähdystä. Temponmuutoksiin asti ei ehditty. Yritin yhä pitää Hempan vasemman ohjan tuella enkä juuri taivutellut oikealle. Ehkä siksi en huomannut epämääräisyyttä ravissa. Toinen syy saattoi olla aikataulupaine. Välillä hepo vähän vastusteli. Aktiivisuuden sijaan tarjosi vauhtia. Ihan menevästi liikkui onneksi jo omasta takaa. Yritin huolehtia ettei olisi kovin pitkänä.

Kentälle ei menty heti kun oltaisiin saatu vaan tein hommat sisällä (raipan kanssa vaikken sitä oikein käyttänytkään) valmiiksi. Edellisen loppusuorituksen ajan oltiin radan ulkopuolella päädyssä ja pysyin siinä käynnissä. Taisin tehdä muutamat pysähdykset ja yhä oli vähän mielipide-eroja Hempan kanssa.

Aidoissa ravasin keskilinjaa suoraan ja vähän ympyrää, tein myös nelikaarisen ravissa. Laukan jätin ottamatta ja melko pian lähtömerkki sitten tulikin. Vielä kontrollisiirtymät alle. Ei tasaisinta mutta onneksi suht aktiivista. Unohdin edes ajatella että Hemppa saattaisi jännittää tuomarin autoa. En esitellyt mitään jännittäviä juttuja eikä niitä katsellutkaan.

Alkutervehdykseen tultiin vähän kiemurrellen. Harmi. Hemppa kuitenkin malttoi seistä kaikki pysähdykset eikä tarjonnut taaksepäin. Ravi ok, pientä nykimistä. Nelikaarisen reitti meni ok mutta se vei kaiken keskittymiseni. Eteni ok. Lyhensin ennen laukannostoa kuten eilen treenattiin. Mutta Hemppa ei lähtenytkään laukassa eteen vaan ensin tuli hassu hidas askel. Tästä paperin ainoa vitonen. Voltti ok, lävistäjällä aika tarkkaan pisteessä raviin ja parin askeleen vyöry. Aika pian parani onneksi.

Vasen laukka nousi paremmin. Voltti ei tainnut olla pyöreä. Tuomarin mukaan levisi lopusta. En huomannut. Soikeaa tein ja sellainen tuli. Raviin vähän kättä vasten, käyntiin olisi voinut tulla askelta aiemminkin. Puoliympyrällä törkkäsin lisää vauhtia ja mielestäni aiheutin kiireisen askeleen ja tavallaan tahtirikon. Tästä saatiin kuitenkin 6,5. Viimeinen ravi nousi vähän hitaasti. Loppulinja oli paljon parempi ja pysähdyttiin pisteeseen. Hemppa kuitenkin korjasi jalkansa vielä vähän ensimmäisen pysähdyksen jälkeen. Silti 6,5.

Alakerta oli tasaista kutosta. Prosenteiksi tällä 60,192. Itse olisin antanut ehkä 58. Sanoisin että aika perusmenoa meiksi. Pystytään paljon parempaankin muttei ollut onneksi pahimmasta päästä. Ei rikkoja ja aktiivisuus oli ok. Ei tarvinnut tuupata eteen. Noin 70 % eilisten treenien lopputasosta.

"Siisti ja tasainen suoritus! Toivoisin vielä lisää pyöreyttä liikkumiseen ja aktiivisuutta takaosaan."

Tuloksissa tällä oltiin 14 kisaajan joukosta kahdeksantena. Ihan jees. Ehkä se he C alle olisi voinut olla hyvä. Suurin moka tässä oli verryttelyn lyhyys. Mutta ihan kelpo suoritus näinkin. Ei jäänyt harmittamaan.

Veera videoi ratamme:

perjantai 26. toukokuuta 2017

Vikojen korjausta ratsastamalla

Perjantaina pääsin Hempan kanssa Artsin kouluvalkkaan. 3 hengen porukkaan. Keli oli tuulinen +11°C ja sen mukaan paistoiko aurinko vai ei niin oli kuuma tai kylmä. Sopivasti päivän treeniaiheena oli pätkiä huomisesta kouluradasta (jota en ollut muistanut opetella).

Alkuverkassa Hemppa oli taas oikeaan kierrokseen vähän epämääräinen kaarteissa. Kuulemma ei ollut tarpeeksi oikean ohjan tuella. Myöhemmin ohje oli pitää vain vasemmalta kunnolla kiinni ja unohtaa oikealle taivuttaminen. Vähän ponnekkaampaa menoa kaivattiin alkuun ja Hemppa vähän protestoi hetkittäin vastaan. Ei mitään isompaa, tavallista ohjien nykimistä eikä onneksi pahimmasta päästä sitäkään. Ravissa ja laukassa vähän ympyröitä molempiin suuntiin, ei ihmeitä.

Sitten aloitettiin vuorotellen tekemään pätkiä radasta. Ensin ohjelma alusta nelikaarisen loppuun pari kertaa. Nelikaarinen oli tänään meidän hankalin osuutemme. Pidä vasen ohja ja ratsasta oikealla pohkeella eteen. Eihän se Hemppa halunnut edetä kunnolla ja kun komensin niin nosti pään ylös. Sitten laukkaohjelma kerran osittain, sitten kokonaan loppuun asti. Ekalla kerralla tuli huutia että 15 metrin voltti oli liian iso. Toisella kerralla ope oli merkkinä ja tuli hyvä. Kirjainten puuttuminen haittasi itseäni selvästi enkä osannut hahmottaa paikkoja merkkipuomeista.

Laukkaohjelma oli open mielestä hyvä, joten lopuksi tultiin vielä nelikaarinen. Nyt sekin rupesi vihdoin sujumaan oikein asiallisesti.

Omaa vuoroa odotellessa tein aika paljon vasenta avoa harjoitusravissa. Yritin aktivoida Hempan lennokkaasti liikkeelle ja takaset töihin. Tehtiin myös joitain siirtymiä, ravista pysähdyksiä. Itsekseen ei laukattu. Harjoittelin myös pitämään ratsun jatkuvasti vasemman ohjan tuella.

Tänään Hempan herättelyyn raippasin lähinnä itseäni reiteen. Tämä toimi ihan hyvin. Siitä lähti ääni, heppa ei protestoinut vaan lähti eteen kuten toive oli. Ihan loppuraveissa ratsu oli kivan energinen ja aika tasainen. Tosin nyt rupesi hetkittäin tuntumaan epämääräiseltä vasempaankin kierrokseen. Ope kommentoi kuitenkin että ei meitä ulos vihelletä.

Loppukäynnit käytiin pellolla. Siellä tuuli.

Ongelmia:
oli oikeassa kierroksessa vähän epämääräinen
hangoitteli asetuksen vaihdoissa vastaan

Parannusta:
tasoittui hienosti

Vilkas 5 v esteillä

Torstaina vasta tallille mennessä tajusin että perjantaillehan voisi yrittää haalia pienryhmän kasaan esteille. Näin tein, kaksi seuralaista löytyi ja toiveaikani 13.30 meni läpi. Hevostoivetta en laittanut sillä arvasin ihan oikein että jotain hasardia on tarjolla. Sain 5 v Vilkkaan. Aiemmin päivällä löysin netistä sen myynti-ilmon, jossa sanotaan ettei se ole tehnyt tunteja.

Ohjeet oli että ole jämäkkä käsitellessä sillä vaikka on kiltti niin osaa olla myös todella röyhkeä. En siis antanut liikaa siimaa ja varustaessa laitoin kiinni. Hepalla oli heinät edessä, joten oli ihan kiltisti. Suitsiessa yritti kevyesti maistella, ei muuta. Vähän säheltävältä tyypiltä kyllä vaikutti.

Ratsailla oli tasainen. Sisäpohjetta läpi molempiin suuntiin toivoi ope. Eilen oli Akvalla kääntämisongelmia. Nyt Vilkkaan kanssa ei päästy oikeassa kierroksessa kunnolla uralle kun halusi pitää parin metrin hajuraon. Muuten ohjautui hyvin. Sekä ravissa että laukassa kaivattiin lisää tehoja. Esteraipasta ei paljon evä värähtänyt kun napautin. Sai pamauttaa ihan tosissaan että heppa huomasi. Eteni ok-. Kai ne kannukset jotain lohduttivat.

Esteitä kasattiin kaksi pystyä 21 metrin suoralle linjalle. Näistä molemmista kaarevalla tiellä 21 metrin päähän okserit.

Ei aloitettu liian helpolla vaan heti alkuun ope raahasi autonrenkaat esteiden alle. Toinen okseri pystynä ja ensimmäinen pysty ristikkona. Välissä oikealle. Vilkas hyppäsi empimättä mutta suunnasta oli vähän epäselvyyksiä. Sitten vähän korotettuna ja taas ihan sujuvasti. Myötälaukat heppa huolehti aika hyvin itse. Kun sitten innostuin vähän hätistämään alle niin venähti koko heppa ja hypättiin kaukaa.

Tultiin sitten kaarevia linjoja. Meille 5 askelta oli hyvä. Kuuteen piti pidättää turhan paljon. Lievää kiemuraa mutta täysin tuijottelematta kaikesta yli.

Lopuksi tultiin pikkurata: kaareva, toinen kaareva ja suora linja. Meille korkeus oli n. 60 - 75 cm. Ison okserin heppa hyppäsi hyvin. Muualla rupesi vähän loppasemaan. Ehkä väsähti?

Lopuksi tultiin vielä suora linja kertaalleen ja sain houkuteltua open kuvaamaan tämän. Oltiin sitten molemmat sitä mieltä että parempi lopettaa niin kauan kun menee vielä hyvin. Heppakin rupesi selvästi olemaan jo valmis oman työpanoksensa osalta. Loppukäynnit olikin aikamoista raahustamista. Ravistakin tarjosi käyntiä pari kertaa.

Kaarrossa pyörähdin vielä naistensatulaan. Vilkas ei sanonut siitä mitään. Fiksu heppa. Voisi olla aika hyvä peli maastossa.

Ongelmia:
pientä kiemurtelua
oikeassa kierroksessa ei päästy uralle

Parannusta:
ei ehkä pudotettu mitään
ei kieltoja
ei tuijotellut mitään

Laura videoi vikan hyppypätkän:


Ja tällainen oli löytämäni myynti-ilmo. Sittemmin ruuna löysi uudet omistajat.

Hyvin koulutettu 5-v ruuna
5 300 €
Oulu
Vilkas Veikki on 159-160 cm korkea monipuolinen ruuna, jolta sujuu niin kouluratsastus kuin esteetkin. Ajettu mutta ei kilpaa ja toimiva siinäkin hommassa. Hyppää videoissa 75 cm radan ja on voittanut 1-tasolla helppo C-luokan. Esteitä on treenattu vielä aika vähän ja kapasiteettia löytyy isommillekin esteille. Ollut ammattilaisten ratsuna vuoden ajan. Sileällä koulutustaso on he B ja pohkeen väistöt onnnistuvat ravissa. Laukassa tarvitsee vielä lisää voimaa itsensä kantamiseen.
Myydään, koska Vilkkaasta ei taida olla ratsastuskoulun luottoratsuksi. Se on kyllä hyvä ratsastaa mutta karsinassa se vaatii käsittelijältään hieman taitoa ja jämäkkyyttä. Ottaa vallan aroista ja kokemattomista ja tulee röyhkeäksi ja voi alkaa näykkimään mutta ei ole vihainen eikä missään nimessä ongelmahevonen. Vilkasta ei ole käytetty ratsastuskouluntunneilla mutta sillä on vedetty asiakasmaastoja. Nuoren ikänsä takia Vilkas ei ole vielä lasten ratsu.
Ei kesäihottumaa tai muitakaan terveysongelmia. Helppo kuljettaa, kengittää jne. Pysyy aidoissa ja voi tarhata kaverien kanssa.

torstai 25. toukokuuta 2017

Yllätyskiemurteluesteitä

Torstaina ehdin Aaltikselle iltatunnille. Lämpömittari näytti +13°C mutta olin unohtanut että Aaltokankaan piha on Suomen lämpimimpiä paikkoja. T-paita tai jopa toppi olisi ollut hyvä ratsastusvaate. Poololla tuli aika lämmin.

Kuvittelin meneväni koulutunnille mutta meillä olikin esteitä. 12 metrin kavalettikaarre, suunnanvaihtopysty ja 21 metrin kaareva pysty-pysty -linja. Ratsukseni sain esteratsutustreenistä palanneen Akvan. Tamma oli jo edellisellä tunnilla hommissa, näytti kivalta ja reippaalta.

Alkutunnista tuli ohje ratsastaa tamma kunnolla avuille sillä saattaa kiemurrella. Piti myös hidastaa tahtia. Käynnissä ja ravissa ihan ok. Vähän yritti kiirehtiä mutta kuunteli kyllä. Yritin pitää kädet mahdollisimman rauhassa. Vasen laukka oli myös ok mutta oikeassa oli kääntöongelmia. Mentiin ympyrällä ja kertaalleen suihkaistiin väärälle ympyrälle kun en saanut käännettyä. Nosti ja ravisti päätään. Myöhemmin kuulin etten ole ainoa, jolla on näin tehnyt.

Verkkatehtävänä tultiin kavaletteja. Ensin tämä meidän vaikeampi eli oikea kierros. Eihän se kääntynyt. Kamalaa mutkaa ja pari sakkokierrosta heti perään kun ei osuttu. Lopulta mutkiteltiin kavaleteista yli lähes tunnistettavalla 3 laukka-askeleella. Vasen kierros oli paljon helpompi mutta taidettiin tulla kahdella.

Siitä jatkettiin suunnanvaihtopystylle. Taisi olla vasta seuraava kierros kun lisättiin myös kaareva linja. Lopuksi tultiin pelkkä kaareva ja me saatiin pudotuksen takia vielä vika este sakkona.

Jotenkin virheellisesti kuvittelin että koko tehtävä on vasemmalle kääntämistä. Eihän se niin mennyt vaan suunnanvaihtopystyn jälkeen mentiin oikealle. Alkutuntiin verrattuna yllättävän hyvin sain käännettyä ja osuttiin esteillekin. Kaarevan ekalle pystylle tuli ekalla kerralla kummallinen hyppy enkä ollut ihan mukana. Samoin päivän viimeinen oli epäselvästä ponnistuspaikasta ja molemmissa hypyissä vetäisin vahingossa suusta. Sorry heppa! Korkeutta oli tänään ehkä max 75 cm. Kunhan sain suoristettua esteille niin mentiin yli. 5 askeleen kaareva oikealle oli odotetusti meille haastava mutta selvittiin.

Videolla meno näyttää kamalalta räpellykseltä. Mutta mahtui sinne kavalettiväliin lopulta myös 3 askelta vaikka kertaalleen keilailtiinkin.

Loppuraveissa tamma oli jo paljon tasaisempi. Ja sain sen aika hyvin ns. raahustamaan. Ei hätäillyt. Selästä pois tulemisen jälkeen hämmästelin kuinka korkea se onkaan. Selästä tuntui paljon pienemmältä. Nettisivuilla lukee 172 cm. Olen yhä sitä mieltä että kamalan symppis hevonen.

Ongelmia:
kääntyminen laukassa oikealle
pään ravistelu laukassa
pari kavaletin ohitusta ja keilausta
jäin kahdesti hypyssä jälkeen
rauhallinen meno

Parannusta:
kääntyminen vähän parani
75 cm esteet sujuvasti yli
tolkku, ei säikkynyt
ei hermostunut puomien kolisteluista

Virpi videoi tuntiamme:

Taivuttelua pikkuesteillä

Torstaina oli vapaapäivä, joten päädyin heti aamusta 3 hengen estetunnille. Ratsuna tietysti Hemppa (joka oli taas jemmattu eri tarhaan). Ennen tuntia tunnustelin jalkoja ja olihan etusissa jotain orastavaa lämpöä. Laitoin martigaalin mutten korvahuppua. Mentiin pihalle kuten arvelinkin ja siellä oli pari estettä valmiina. Keli oli aurinkoinen +13°C, fleece pysyi kuitenkin päällä.

Alkuverkassa annoin Hempan ehkä olla aavistuksen pitkä. Eteni omasta halustaan ja oikean kierroksen ravissa oli jotain hiuksenhienoa epämääräisyyttä. Laukka oli rentoa ja etenevää. Yritin taivutella ravissa ja laukassa.

Ensimmäinen verkkatehtävä oli ravissa lötköpuomien yli ravailua. Vasempaan piti taivuttaa paremmin ja liikkua aktiivisemmin. Oikeassa kierroksessa muistin ihan itse vahtia ettei kaula mene liikaa mutkalle. Sitten laukassa sama. Lyhyt hevonen, taivuta vasemmassa kierroksessa. Hemppa vähän yritti nykiä vastaan mutta uskoi aina lopulta. Nopeammin pitäisi saada kuulemma tilanne kuntoon.

Tehtävänä tultiin kaksi kierrosta ympyröitä. Päätyyn kavaletti ja sen yli ympyrä, pitkän sivun keskeltä ristikko ja ympyrä maapuomin yli,  toiseen päätyyn samanlainen kavaletti ympyröineen. Ensimmäinen kierros oli ihan ok. Toinen oli meidän päivän paras. Siisti ja tasainen. Oikea kierros ihan ok mutta epätasaisempi. Myös toisella kerralla. Paikat ei osuneet yhtä hyvin kuin vasemmassa. Laukat pysyi kuitenkin aina myötäisinä ja hypyissä oli helppo olla.

Ratana tultiin päädystä kavaletti, lävistäjältä okseri, toisessa päädyssä kavaletti ja radan ympäri pysty, kavaletti, vesimatto ja kavaletti. Joka kerta laukka jäi vaihtumatta okserilla. Nopeampia korjauksia kaipasi ope. Toisella kierroksella tein omia bonusympyröitä väärien laukkojen takia. Myös pystyillä laukat vaihtuivat oikeiksi vaikkei olisi pitänyt. Tukee teoriaani siitä että ei tahdo tulla esteeltä alas paino oikealla etusella. Tai ollaan muuten vain vinoja.

Ensimmäisellä kierroksella oli pikkuesteet, ehkä 60 cm. Toisella ehkä 80 cm ja lopuksi tultiin vielä sakkona kavaletti-okseri-kavaletti ja sekin taas vähän pienempänä. Ope oli lopulta tyytyväinen. Sain pidettyä Hempan lyhyenä ja aktiivisena vaikka se välillä yritin nykiä pidemmäksi. Laukan korjauskin onnistui jo ennen uraa. Alkuun mentiin kavaletinkin yli väärässä laukassa kun elättelin toiveita että vaihtuisi hypyssä.

En ollut hypyistä erityisen innoissani. Enemmän olin huolissani vähän enemmän havaittavasta oikean ravin epämääräisyydestä. Open kommentti oli että ei onnu. Katsotaan miten huomenna käy Artsissa.

Sain luvan käydä kävelemässä loppukäynnit maastossa. Käytiin ensin vähän matkaa tietä pitkin ja sitten peltolenkki aiemman aurausjäljen mukaisesti. Nyt vihertää jo täälläkin.

Ongelmia:
yritti nykiä pitkäksi
lopuksi laukat vaihtuivat vääriksi
yksi kavalettihyppy epäsynkassa

Parannusta:
kivan tasainen
ei mitään pöllöilyjä tai kiihdyttelyä
ei kieltoja eikä pudotuksia
kuski ei saanut asennostaan huutia
tykkäsin tehtävistä

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Sujuvia vastalaukkoja

Keskiviikon tunnille muistin vihdoin laittaa hevostoiveen ja toivoin tietysti Harmoniaa. Ei auttanut vaan sain Dumbon. Mutten ollut tästäkään kovin pahoillani. Dumbosta olikin ollut pitkä tauko (lokakuun lopussa viimeksi). Mieluummin olisin senkin ottanut jo aiemmin enkä aina Kropekia tai Limozaa. Keli oli aurinkoinen +17°C ja t-paita oli hyvä varustus koko tunniksi.

Heppa oli aika likainen ja harjauksessa tuli jo hyvät alkulämmöt. Ratsukoita tunnilla oli 6 ja kenttä pölisi aika roimasti. Eipähän tullut mentyä kaverin hännässä.

Alkuun käänneltiin käynnissä voltteja ja ympyröitä pitkin ohjin. Raviakin mentiin puolipitkällä ohjalla voltteillen sangen pitkään. Kommentteja ei hirveästi tullut ja oli vähän tylsää. Laukkaa olisi saanut ottaa pätkinä mutta kaikki taisi vain laukata menemään. Niin mekin. Vähän pitkähköä ja heppa ei sanonut mitään vaikka vähän käytin (este)raippaakin.

Vasta tämän jälkeen tuli ohje kasata ohjat lyhyiksi. Mentiin hetki ravia ja sitten kaksi kerrallaan vastalaukkatehtävälle kentän toiselle puoliskolle. Myötälaukassa pääty-ympyrä, perään lävistäjä, pidettiin sama laukka, toiseen päähän ympyrä (vastalaukassa) ja lävistäjällä takaisin myötälaukkaan. En ole ihan varma oliko jälkimmäinen lävistäjä ohjeissa mukana. Dumbo piti vastalaukan hyvin. Ekalla kierroksella en tehnyt ympyrää, joten pyöräytettiin toinen heti perään. Ope ei nähnyt. Toiseen suuntaan onnistui kerralla, joten meille riitti.

Odotteluajalla säätelin ravia toisella puolella. Vähän karkaili yhä ulkoavuista ja pölinä oli hirveää. Vaikka oli yhä ehkä aavistuksen pitkä ja hieman hidas jalalle niin rupesi tuntumaan sangen kivalta. Toimi paremmin kun istuin alas eikä ollut pahasti raskasta eikä selkäkään tykännyt kyttyrää niin jäin harjoitusraviin. Temponmuutoksia, voltteja, vähän avoa.

Loppuraveissa tuli opelta vihdoin niitä täsmäohjeita. Vähän lyhyemmäksi, ei saa jäädä vetämään sisältä, ulkopuoli haltuun. Ja tästä on videopätkä. Lyhentäminen oli itselleni yhä haastavaa. Mutta eipä ollut hepo edestä raskas eikä protestoinut tai säikkynyt mitään.

Ongelmia:
kamala pölinä
aavistuksen löysän ja pitkän tuntuinen ratsu

Parannusta:
ei mitään pukkeja eikä kiihdyttelyjä
piti vastalaukat hyvin

Ama videoi loppuverkkaamme:

maanantai 22. toukokuuta 2017

Ponirataesteitä isojen ponien korkeuksilla

Maanantaina piti olla lämmin päivä. Pilvisyys kuitenkin sai tuntumaan viileältä vaikka mennessä oli +18°C ja palatessakin vielä 15 pinnassa. Pelkäsin että tulee Dumbo tai Limoza mutta sain onneksi Wanesan. Kaikki 3 esteheppaamme olivat jo edellisellä tunnilla hyppäämässä pikkuesteitä.

Kysyin että laitanko kannukset ja vastaus oli että laita vaan. Alkuverkassa poni eteni muttei ollut kovin säpäkkä tai reaktiivinen. Ravista seis, peruutuksia. Lopulta peruutuksesta laukkaan ja laukasta käyntiin. Pysähdyksestä nosti paremmin laukan kuin ravin. Laukasta alas oli vyörymistä. Kavaletilla tuli askelvirheitä kerta toisensa jälkeen ja laukat vaihtui ristille tai vääräksi vaikka piti pitää vasen.

Sitten tultiin pysty kahdesti verkkahyppyinä ja perään rata. Ensin yksi pikkukierros edellistunnin korkeuksilla. Ehkä 60 cm? Alku meni siististi, tein huolelliset tiet ja linja mentiin neljällä askeleella. Loppua kohti poni vähän hyytyi ja tuli väärää laukkaa. Selvittiin silti lopuistakin yli. Okserille kiemursi molemmilla kerroilla lähestyessä.

Toisella kierroksella korkeutta oli n. 80 cm. Mielestäni meille jo isohkoja. Kakkonen eli okseri putosi jollain kierroksella. Linjalle tultiin niin pienesti sisään että himmailin ja otin suosiolla 5. Loppurata taisi mennä vähän mönkien mutta yli.

Esteitä nostettiin taas. Arvelin että me ei tällä korkeudella tulla mutta olin väärässä. Okseri oli 90. Pysty ylittyi ok. Yllättäen nyt taisi löytyä joka kerta se vasen laukka tältä esteeltä vaikka unohdin ajatella sitä hypyssä. Okserille tuli ongelmia. Pudotuksella yli. Linjalle taas mönkimistä ja 5 askelta. Pystyltä väärä laukka ja vähän hyytynyttä menoa usutuksesta huolimatta. Okserille tyssäsi. Yritti juosta oikealta ohi mutta komensin takaisin esteelle. Uudella yrityksellä yli. Taisi ylittyä jopa puhtaasti.

Välissä vähän huilattiin.

Kuvittelin että vikalla kierroksella tullaan pelkkä linja mutta pitikin tulla 4 ensimmäistä. Vaikka toin pystylle suoraan niin poni vietti jo kaukaa oikealle enkä saanut suoristettua. Kielto. Taas komensin. Uudella yrityksellä yli. En ihan kuullut mitä ope sanoi. Jotain että jätetään hyvään eikä lähdetä kieltämään joka esteelle. Ei sitten tultu enempää. Ajattelin jo että riitti mutta saatiin vielä lasketut esteet ja uusinta. Ihan hyvä ratkaisu sekin. Poni tuntui vähän uuvahtaneelta enkä saanut sitä enää kunnolla eteen. Alku ihan ok. Linjan ekalle ei askel sopinut ja poni lähtikin kaukaa. En ollut yhtään mukana hypyssä ja ohjatkin pääsi pitkiksi. Silti osuttiin okserillekin, tosin poni taisi sovittaa askeleensa ravilla. Puhtaasti yli ja meille riitti.

Loppuraveissa poni viipotti hetken. Ei ravattu kuin ihan tovi. Olisin taas halunnut vähän kommenttia ja säätöä mutta ei ollut tarjolla. Loppukäynnit käytiin laavulla ja kiilasin ekaksi. Hyvin taisi kiireisempi tammaporukka malttaa meidänkin vauhdillamme. Ihan hyvin Wanesa siellä etenikin.

Ongelmia:
vääriä laukkoja
pari pudotusta
pari kieltoa
ponnistuspaikat ei aina optimeja
loppua kohti hyytyi

Parannusta:
90 cm esteet yli
kuski pysyi kielloissa kyydissä
hetkellisesti löytyi vauhtia
ekalla kerralla mentiin linja 4 askeleella

Jonna videoi hyppyjämme:

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Kesämaastossa

Sunnuntaina piti päästä ulos nauttimaan kesäkelistä. Mikäs parempi tapa kuin maastoilu. Ehdotin että varmaan Limoza tulee mutta koska Sokerikin tuli tarjolle niin tietysti valitsin sen. Veikkaan että aika paljon levollisempi reissu tuli näin. Molemmille. Lämmintä oli aurinkoinen +21°C! Olin hurja ja menin topissa. Eikä tullut kylmä vaikka tuuli tai kävi pilvessä.

Oli todella hiljaista. Yksi auto tuli vastaan. Mennessä käveltiin pitkään. Ravi eteni takaisinpäin reippaammin. Toki kerran Sokerinkin kanssa keskusteltiin että mennäänkö eteenpäin pelottavien pihahommia tekevien ihmisten ohi vai takaisin kotiin. Laukkapätkiä tuli 5. Annoin Sokerin päättää vauhdin ja ihan reippaasti eteni. huiput 37,5 km/h. Tiet oli kuivia ja kovia niin ei viitsinyt ihan täysiä rallatella.

Lopuksi käytiin vielä samoilemassa lähimetsässä. Vähän mentiin pikkupolkujakin.

Oikein kiva lenkki. Lopuksi sain vielä syöttää vartin pihalla selästä. Tätä on odotettu!

Ongelmia:
alkumatkan käynti oli aika kiemurtelevaa
tuijotti metsässä olleita retkeilijöitä
kertaalleen halusi lähteä takaisin

Parannusta:
loistokeli!
hyvin toimi kaasu ja jarrut
pihalla syöttely oli kivaa

torstai 18. toukokuuta 2017

Vihdoin vähän helpompaa

Torstain estetunti uhkasi ensin peruuntua tuntikaverin ollessa estynyt tulemaan. Sain onneksi maanantain hyppykaverin houkuteltua seuraksi. Etukäteen arvelin että saan Wanesan ja pelkäsin että tulee Limoza. Ratsuksi olikin merkattu Sokeri ja junnutkin tuli mukaan eli meitä oli 4 ratsukkoa. Kelinä pilvinen n. +13°C. Alkuverkassa piti nakata fleece pois, poololla oli ihan sopiva hihat ylhäällä.

©Mariel

©Mariel
Sokeri oli ihanan puhdas, joten varustaminen sujui sukkelasti. Ratsain oli aika suoraviivainen ja eteni. Silti alkuverkka oli itselleni melko työläs. Käynnissä minipuolipystyn yli. Sitten samaa jolkottelua ravissa. Ensimmäiset kunnon ravihypyt olivat löysiä mutta siitä Sokeri sitten heräsi. Laukassa riitti pari hyppyä ja saatiin kävellä muiden suorittaessa sakkokierroksiaan. Sama juttu myös lävistäjän pystylle.

©Mariel
©Mariel
Ensin tultiin 3 hypyn pikkurata. Sitten kertaalleen sama mutta pysty vielä perään. Lopuksi perään lisättiin vielä kavaletti ja pysty. Meille bonuksena voltit ykkösen ja nelosen yli kavaletille. Kun usvatettiin menemään niin meni ihan ok. Vääriä laukkoja oli kyllä joka kierroksella joukossa. Vähän kanttasi välillä sisään. Hetkittäin pahemminkin. Sujuvasti silti kaikesta yli. Pari putosi.

©Mariel
©Mariel
Ensimmäinen volttikierros ns. neljällä esteellä oli oikein siisti. Toinen vähän pidempi oli meidän päivän huonoin. Sinne sain puhuttua okserin mukaan. Ope sanoi silti ettei sekään huono ollut. Vikalle sakkokierrokselle jätettiin voltit pois ja vikaa pudotusta ja pientä sisään kaatumista lukuunottamatta oikein siisti. Sokeri eteni hyvin ja hyppäsi jopa vähän kauempaa kun pyysin. Myötälaukatkin löytyi aika hyvin.

©Mariel
©Mariel
Estekorkeus oli tänään maltillinen. Korkein taisi olla 70 cm. Tykkäsin silti tehtävistä. Oli sopivasti haastetta vaikka eihän tämä nyt kovin vaikeaa ollut. Viilailua. Tietysti pystyssä pysyvät esteet ja myötälaukat olisi aika kivoja. Sekä suoraan meno ilman kanttailuja.

©Mariel
©Mariel
Sokeri oli ihanan helppo Limozaan verrattuna ja mulle paljon Kropekiakin sopivampi. Olipa kivaa pitkästä aikaa saada joku suoraviivainen ja etenevä ratsu estetunnille.

©Mariel
©Mariel
Loppukäynnit käytiin meidän johdolla laavulla.

©Mariel
©Mariel
Ongelmia:
pari pudotusta
vääriä laukkoja
kenttä pölisi yhä vähän

Parannusta:
esteillä liikkui oikein virkeästi

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Tunnistettavaa vastalaukkaa

Keskiviikkona en yllättynyt taas yhtään kun sain ratsukseni Limozan. Mutaisen tamman päivän ensimmäinen tunti. Jatkoi sitten seuraavalle. Ratsukoita tunnilla oli 5 ja kelinä pilvinen vähän reilu +10°C. Tunti meni hyvin fleecellä.

Ihan alkuun Limoza eteni ravissa suht pitkällä ohjalla hyvin. Ohjautui tötsien pujottelussa sangen asiallisesti. Vaan heti kun ruvettiin tekemään ympyrää ja volttia niin meno nuukahti. Patistelin mutta taisin jäädä pungertamaan lopulta itse enemmän kuin tamma. Ihan pahinta nihkeilyä ei ollut ja väliin tuli kelpo spurttejakin. Mutta tasainen eteenpäinpyrkimys puuttui läpi tunnin.

Verkkalaukoissa tamma vaihtoi molemmissa kierroksissa laukkaa itse. Jotain pukintynkääkin taisi tulla. En horjunut.

Ope kertoi päivän aiheeksi vastalaukat mutta en ollut huolissani. Suoritettiin pari kerrallaan toisella puolella kenttää, toisella sai pyöritellä omiaan. Tässä vaiheessa tiineenä oleva pikkuponi tuli syömään pihalle ja Limozan kaikki keskittyminen meni sinne vaikka yritin mitä. Vauhti sammui. Pyörittelin käynnissä volttia mutta tamma ei tasoittunut.

Vastalaukkatehtävällä nostettiin myötälaukka, tehtiin päätyyn ympyrä ja tultiin lävistäjä. Siitä olisi kai pitänyt jatkaa vastalaukassa. Lohduttauduin sillä että vain lähes pysähdyttiin eikä tullut vaihtoa. Päästiin kuitenkin lähes lävistäjän loppuun asti. Sain lopulta vastalaukan nostettua takaisin vaikka ensin nahkeiltiinkin lyhyt sivu ja pitkääkin. Vähän epäselväksi jäi että mitä sitten piti tehdä.

Omalla vapaapyöritysvuorollani otin vastalaukat pitkille sivuille. Toimi ok mutta energia oli yhä hetkittäin puutteellista. Tein myös lävistäjät molempiin suuntiin. Vähän oli ruuhkaongelmia. Ekalla kerralla oikeassa laukassa vaihtoi heti lävistäjän alussa. Olin ovela ja käänsin takaisin oikealle. Seuraavalla kerralla ei tarjonnut vaihtoa mutta tiputti taas vauhdin pois lävistäjän loppuun. Eteneminen oli komentelua, joten ravailin vielä eteen ennen omaa suoritusvuoroani.

Taas ns. aidoissa oli ongelmia energian kanssa. Pyydetyt laukat kuitenkin nousivat ja usvatuksella eteni hetken. Lävistäjä vaihdotta loppuun mutta taas pudotti vauhdin pois. Uusi laukka päälle mutta kulmassa pudotti taas pois. Seuraava kulma päästiin yllätyksekseni vastalaukassa. Vieläpä suht tiukasti. Sitten taas pudotti laukan alas. Taisi sitten tarjota myötälaukkaakin mutta tajusi kyllä. Tehtiin sama vielä uudestaan enkä ole varma katsoiko ope nytkään. Nyt ei päästy ihan koko kulmaa ennen kuin pudotti raviin mutta useampi askel kuitenkin. Hyvä me!

Loppuraveissa oli oikeassa kierroksessa ok, vasemmassa hankalampi. Lopulta piti komentaa ihan kunnolla että voit sekä taipua että edetä. Tämä auttoi eikä suuttunut. Olisi pitänyt siis komentaa napakammin jo aikaisemmin. Käynnissä sama juttu, oikea oli tasaisempi. Oikeassa kierroksessa käynnissä vielä ulkopuoli haltuun niin parani.

Vaikkei loistettu niin yllätyin miten levollinen ja tyytyväinen olin tunnin jälkeen. Ei harmittanut. Eikä ottanut kunnon päälle. Limoza ei tullut missään vaiheessa kunnolla avuille vaan oli loppuun asti epätasainen. Ehkä itse vastalaukkojen kelvollinen onnistuminen kuitenkin lohdutti.

Ongelmia:
ei edennyt
epätasainen edestä
verkkalaukoissa vaihteli laukkoja

Parannusta:
ei vaihdellut laukkoja tehtävällä
ei pahin jumittelija tänään

maanantai 15. toukokuuta 2017

Ei ihan niin kamalaa

Arvasin ihan oikein että estetunnille tulee taas Wane, Limoza tai Kropek. Tänään viimeksi mainittu. Ensimmäistä kertaa ikuisuuteen myös Hoo oli tunnillamme. En ollut Kropekista mielissäni mutta vielä vähemmän olisin halunnut Limozan. Asennoiduin että kaikki kura niskaan vaan, nyt opitaan. Tänään meitä oli tunnilla 5.

Mennessä auton mittari näytti +8°C, palatessa enää +3°C. Esteet oli valmiina, samoin Kropek jo hommissa pikkuesteillä. Siellä jolkotteli sarjasta ohi kerta toisensa jälkeen. Käytiin poikkeuksellisesti alkukäynnitkin laavulla.

Alkuverkan menin takki päällä. Heppa eteni suorilla mutta volteilla hyytyi. Tultiin kavalettien yli. Volttailu niiden yli oli tuskaa. Kertaalleen potkaisiin kavaletti kumoon. Esteenä loikittiin lävistäjän pystyä ensin kohti valokulmaa. Ekalla kerralla väärä laukka. Toisella vaihtui oikeaksi kuten pitikin. Suht siistiä, joten riitti.

Rata oli alkuun lävistäjän pysty toiseen suuntaan, pitkän sivun okseri ja toisen pitkän sivun (eli keskellä kenttää) 1 askeleen sarja. Aloituskorkeus oli hyvin maltillinen. Vääriä laukkoja ja epätasaisia ponnistuspaikkoja. Alkuradan pidin raippaa oikeassa kädessä mutta ennen sarjaa vaihdoin sen vasempaan. Ihan tarpeeksi nopea en ollut sillä Kropek ehti juosta sarjan b-osan ohi. Mutta yllätyksenä tämä ei tullut. Käänsin hepan heti oikealle ja komensin raipalla vasemmalle puolelle. Ruuna tajusi että tämä ei ollut ok eikä yrittänytkään samaa toiste. Varmistelin silti vähän ja tultiin sarja vähän sisäreunasta.

Oliko toinen ja ehkä kolmaskin kierros vielä samalla korkeudella. Yhä pääosin vääriä laukkoja. Kertaalleen putosi sarjan a kun tultiin niin juureen. Muuten ruuna nosti jalkansa huonommistakin paikoista yli. Sitten väliin lisättiin kavaletit kaareville teille ennen ja jälkeen okserin. Tultiin väärässä laukassa ja heppa pudotteli raville. Kerta toisensa jälkeen. Ei tullut pääntaputtelua. Muuten n. 80 cm esteet meni ihan ok. Vaikka kuulemma toin turhan juureen. Yritin vain osua esteille ja saada myötälaukkaa.

Olin ihan mielissäni että päädyin tänään hiillostukseen. Sainko loppuun peräti 3 sakkokierrosta. Viimeisellä tehtiin suosiolla voltit väleihin ja riittävän iteroinnin perusteella kavaletin ja okserin väliin tuli 4 askelta odottaen ja jälkimmäiseen väliin 3 askelta kunnolla edeten. Aiemmin tuli puolikkaita sen jälkeen kun oltiin päästy ravista eroon. Okserihypyissä oli alkuun hankala olla kun paikka oli huono mutta rohkeasti Kropek meni yli. Eikä pitkiksi karanneet ohjat niin haitanneet, hyvin ehti ohjata kavaletille. Viimeinen kierros oli sitten myötälaukkoja lukuunottamatta jo suht hyvä. Olin tyytyväinen että meiltä tämä vaadittiin ja saatiin mahdollisuus parantaa. Eikä ollut edes rankkaa kun rata oli niin lyhyt eikä höykkyytetty monta kierrosta putkeen.

Loppuraveissa Kropek oli hetkittäin ihan ok. Vähän lisää omaa aktiivisuutta olisin kaivannut. Loppukäynnit käytiin laavulla. Keli oli yhä kaunis ja aurinkoinen.

Ongelmia:
myötälaukat hukassa
kuski ei aina tyylikkäästi mukana hypyissä
yksi kielto
yksi pudotus
askeleet kavaleteille oli vaikea sovittaa oikein

Parannusta:
ei yrittänytkään kieltää toiste
eteni ihan asiallisesti
ei ollut kuolemaksi
ensimmäinen tunti Kropekilla kun ei ollut ihan kamalaa alusta loppuun

Anni kuvasi mutta kuvat ovat hukassa. Lisäytyvät jos joskus löytyvät.

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Tutustumassa Limboon 3 in 1

Sunnuntaina pääsin testaamaan työkaverin hankintaa eli Limbo-vuonista. Tapasin ponin jo tiistaina kun olivat kisoissa ja oikein tolkku eläin. Hoitaessa oli kiltisti ja käyttäytyi kaikin puolin fiksusti.

Kentällä oli valmennukset menossa, joten mentiin maneesiin. Pihalla +15°C ja aurinkoista. Sopivan lämmintä maneesissakin. Alkuun liinautin omistajaa, joten poni sai siitä alkulämmöt.

©Paula


Kun pääsin itse selkään niin aloitin käynnissä. Reipas, välillä vähän kiireinen. Kuunteli hyvin pyynnöt ja toteuttikin. Vasempaan tuntui vähän mutkaisemmalta, oikeaan kierrokseen taipui tasaisemmin. Itse sain tuntuman pidettyä paljon vakaampana ravissa. Hyvin lähti jalasta eteen ja teki alkeisavot. Hidastuksissa turpa vähän nousi. Tein joitakin siirtymiä, niissä sama juttu jos ei valmistellut erityisen huolella. Ravissa huomasi kuskin yhden perusongelmista eli vasen hartia oli alempana.

Meni melko pitkään ennen kuin laukattiin. Oikeassa kierroksessa tuntui wanesamaiselta ja oli oikeassa ohjassa kiinni. Vasemmassa kierroksessa oli helpompi istua. Pyysin laukkaa eteen ja otin kiinni. Kivasti reagoi laukassakin. Laukassa ilmeni toinen kuskin ongelma eli nousevat kantapäät.

Omistaja kasasi meille pienen pystyn ja loikittiin se muutamaan kertaan. Ensin 3 vai 4 kertaa n. 50 cm korkeudessa ja sitten n. kolmesti n. 70 cm. Pikkuhypyt meni siististi. Eka lähestyminen molemmista suunnista oli vähän kiemurteleva. Hypyn jälkeen oli vääriä laukkoja. En kyllä muistanut johtaa. Tokavikalle ei osunut paikka ja poni lähti kaukaa. En ollut tyylillä mukana. Viimeinen meni vähän paremmin ja löytyi vihdoin se myötälaukka. Aika sukkulalta poni tuntui isommissa hypyissä. Ei ollut puoliverisen kaulaa edessä. Kuskille ei tyylipisteitä mutta pysyinpä mukana. Oltiin omistajan kanssa samaa mieltä että tähän oli hyvä lopettaa.

©Paula


Ravasin vielä hetken kun omistaja purki esteen. Ponille tuli lopulta hiki. Loppukäynnit mentiin tekemään maastoon. Auringossa tarkeni hyvin t-paidassa mutta pilvisinä hetkinä tuli vähän viileä. Käveltiin järven suuntaan eli pellon reunoja. Aina ennen tien ylitystä pysähdyttiin. Poni oli reissussa oikein tolkku. Kotipihalla vähän kyseli että onko pakko mutta helposti uskoi. Otettiin matkalla yksi ravipätkäkin ja omistajan mukaan saattoi olla ensimmäinen kerta ikinä kun poni ravasi maastossa. Meni niin rauhallisesti ja tasaisesti että olisin voinut ottaa laukkapätkänkin mutta se jätettiin myöhempään.

©Paula


Poni pääsi pesulle ja siinäkin käyttäytyi ihan 10+. Oikein ihana ja tolkku poni. Kuuliainen muttei liian tylsä. Saa kuulemma tulla toistekin parantamaan ponin maastovarmuutta.

©Paula


Ongelmia:
laukassa oli oikeassa ohjassa kiinni
käynnissä oli kaikista epätasaisin
vasemmassa kierroksessa vähän pullahteli
kuski istui taas vinossa
laukassa kantapäät nousi
ensimmäiset lähestymiset esteelle oli kiemuroita
mukautuminen kaikkiin hyppyihin ei ollut ihan priimaa

Parannusta:
oikein kiltti ja kuuliainen poni
hyppäsi tolkusti
käyttäytyi fiksusti

Omistaja videoi hyppyjämme:

lauantai 13. toukokuuta 2017

Alkuvenkulointia ja reipas paluu maastossa

Lauantaina käytiin tuntikaverin kanssa kaksin maastossa. Ratsuiksi saatiin Limoza ja Kropek. Sain ottaa Limozan. Heppa tarhasta matkaan ja harjaus pihalla. +12°C ja aurinkoista. Laitoin kuitenkin turvaliivin.

Menomatkalla molemmat hepat jumittelivat ja etenivät aika nahkeasti. Tuijoteltiin kiviä ja kaukana olevaa traktoria. Kertaalleen Kropek säikähti jotain ja säntäsi laukkaan, mekin pompittiin hetki. Onneksi ei ollut muuta liikennettä juuri silloin. Hetken päästä säikähdettiin parinkymmenen metrin päästä metsään pompannutta peuraa. Näkyi pari fasaania ja jäniskin. Useamman kerran Limoza päätti että nyt ei voi enää jatkaa ja olisi halunnut vain kääntyä johonkin omaan suuntaansa. Kertaalleen tammalle ei kelvannut edes kotiinpäin kääntyminen. Sain silti aina neuvottelemalla tahtoni läpi.

Ravissa meno oli onneksi tasaisempaa. Traktoreiden ja hieman pinkeiden ratsujen takia otettiin ensimmäinen laukkapätkä vasta aika kaukana. Meni ihan hyvin. Meillä oli myös jarrut huolimatta siitä oltiinko edessä vai takana. Mutta nyt Limoza ei vaihtanut laukkaa pyynnöstä. Noin 30 km/h oli ensimmäiset laukkapätkät.

Paluumatkalla raviaskel venyi ja edettiin ilmavammin. Ensin piti pidättää aika paljon mutta lopulta tamma tasoittui reippaaseen menoon eikä yrittänyt kiihdytellä omiaan. Pari vikaa laukkapätkää päästeltiin vähän reippaammin. Hienosti oli jarrut silti toiminnassa. Vähän ravia ja loppukäynnit laavun kautta.

Vaikka alkumatka olikin aika tuskaisa niin onneksi helpotti ja paluumatkalla oli jo rentoa ja mukavaa. Kannatti käydä.

Ongelmia:
menomatkan himmailu ja tuijottelu
parit säikyt
muutamat erimielisyydet minne jatketaan

Parannusta:
ei pukitellut
ei käyty ojissa
paluumatkalla kaasu ja jarru toimivat hyvin

torstai 11. toukokuuta 2017

Ketterä möhkö ja helikopterikuski

Torstaina ei olisi huvittanut mennä tallille ollenkaan. Ei hyvä. En yllättynyt hirmuisesti kun sain estetunnille taas Kropekin. Eilen tuli kommenttia että olen Listralle liian iso. Tietysti pahastuin. (Ressulleko olin sitten sopivan kokoinen?) Listra tuli tänään mukaan hyppäämään ja meitä oli taas vain 2. Keli vaihteli auringosta lumisateeseen ja takaisin. Silti n. +5°C ja fleecen kanssa oli hyvä.

©Amanda


Tänäänkin Kropek nykäisi itsensä tarhassa portilla irti. Säikähti jotain. Tajusin onneksi päästää irti ja tilanne oli nopeasti ohi vaikka Kropek juoksikin pari metriä aitanarua matalaksi. Ratsautuminen ei sujunut juuri paremmin. Loikkasin penkiltä ilman jalustimen tukea suoraan satulaan. Jakkara keikkasi samalla kumoon ja ratsu lähti käyntiin. Selvisin kuitenkin kyytiin. Thiedemanit jätettiin kompastumisvaaran takia pois.

©Amanda


Alkuverkassa ratsua piti saada aktiiviseksi, nopeaksi ja taipuisaksi. Työlästä! Eikä ollut kovin lyhytkään. Kantapääni nousivat ja ohjissa oli kuulemma epätasaisesti tuntumaa. Ulko-ohja kunnolla kädessä ja sisältä lähes löysänä. En osannut parempaakaan työstötapaa jähmeälle ratsulleni. Tehtiin siirtymiä ravista seis ja raviin. Sai peruuttaa tarvittaessa. Siinä kuulemma näki vinouteni ja Kropek lähti aina ilman aidan tukea perä vasemmalle linkkuun. Olin niin suorituspaineissa etten ehtinyt ajatella rauhallista korjaamista vaan tohotin vain menemään ja yritin lietsoa aktiivisuutta. Sitten nostettiin käynnistä laukkaa ja parin kierroksen jälkeen siirryttiin takaisin käyntiin. Alassiirtymissä jäin keikkumaan satulan yläpuolelle ja huomasin sen itsekin. En vain osannut korjata.

Oma tulkintani päivän radasta.

Hypyt aloitettiin pystylle (kuvassa numero 2) ravissa. Joka kerta kopsautti takasilla puomiin muttei silti pudotettu. Laukassa kopinat onneksi vähenivät. Este nousi kasi-ysikymppiin ja yhä mentiin yli. Pääosin loikattiin aika kaukaa enkä ollut läheskään joka hypyssä mukana vaan ohjat oli useamman kerran esteen jälkeen pitkinä. Tultiin väärässä eli vasemmassa laukassa alas.

©Amanda


Muita esteitä ei tultu alle vaan hypättiin 4 esteen pikkurata kuvan mukaisesti 1 - 4. Sitten väliin hypättiin toinen pikkurata 5 - 8. Lopulta kahdesti koko homma putkeen. Pikkuradoilla korkeus taisi olla jotain innarin 60 sentistä ehkä 90 senttiin. Ensimmäiselle koko 8 hypyn kierrokselle nousi vähän, ehkä ysikymppiin. Toiselle kakkonen ja kolmonen nousi metriin ja innarilla pystyt oli 85 ja 90. Tynnyreitä ei meille laitettu pystyyn. Turvaliivin vetäisin päälle ennen viimeistä kierrosta.

©Amanda


Pientä kiemuraa oli välissä mutta pikkukierroksilla Kropek heräsi ja sitä sai ruveta jo pidättämään. Sain ohjattua esteille vaikka kakkoselle tultiin lähes joka kerta väärässä laukassa. Isommissa hypyissä en taaskaan ollut ihan mukana ja metrisen okserin päällä kävin aika kaukana ilmassa. Onneksi hevonen oli alla kun laskeuduin ja vaikka ohjat pääsi pitkiksi ja ratsu oli lähdössä väärään suuntaan aidalta niin ehdin korjata tilanteen ja jatkettiin ilman ylimääräisiä kuvioita. 3 metrin innarivälistä olin aluksi huolissani mutta niin vaan siitäkin selvittiin joka kerta. Kropek pelasteli hienosti ja vaikka kopisutteli niin ei ottanut yhtään puomia tänään mukaan! Tällä hepalla aikamoinen saavutus.

©Amanda


Ope kehui mutta omasta mielestäni meno oli aika kaameaa. Oli siellä toki hyviäkin pätkiä välissä. Heppa hoiti oman osuutensa hienosti mutta kuski ei saa tyylipisteitä. Leijuin korkeuksissa kuin helikopteri.

Loppuraveissa meno ei ollut vieläkään kovin ihanaa. Ohjautui muttei taipunut rehellisesti ja lässähti vähän löysäksi. Loppukäynnit käytiin taas laavun kautta. Tänään Kropekille ei tullut pahasti kuuma vaikka oli yhä melko paksussa karvassa. Hokkeja ei sentään enää ollut. Limozalla eilen oli.

Ongelmia:
en ollut kaikissa hypyissä kovin hyvin mukana
pari kertaa vedin hypyssä suusta
kolisteltiin vähän
vääriä laukkoja (tykättiin vasemmasta)

Parannusta:
ei edes huomattu vesimattoa
ei kieltoja
ei pudotuksia!
kuski pysyi kyydissä
hyppäsi rohkeasti isotkin esteet
metristä puhtaasti yli

Amanda kuvasi videommekin: