lauantai 31. lokakuuta 2020

Nössömpi uusinta erikoisesteillä

 Lauantaina menin taas yhdentoista tunnille, tällä kertaa luvassa oli esteitä. Keli oli pari astetta pakkasella. Välillä tuli vähän lunta ja lopuksi vettä. Ratsukseni oli jaettu taas Senja ja heppa oli jo edellisellä tunnilla hommissa. Luvassa jatkoa erikoisesteiden kanssa. Meidän tunnillamme oli kivasti vain 5 ratsukkoa vaikka 8 pitäisi olla.

Kapea.
Pikkuisen laidasta.
©Hanna Moisanen

Senja oli ekalla tunnilla sangen vauhdikas eikä kuulemma katsellut esteitä. Itselläni meno oli rauhallisempaa mutta tuijotti esteitä enemmän. Ehkä pitäisi vaikuttaa hevoseen enemmän?

Alkukäynneissä taivuttelin pitkällä ohjalla molempiin suuntiin. Senjan mielestä hankalaa ja vaivalloista, varsinkin oikealle. En saanut erityisen taipuisaksi. Laukat vaihtuivat pyynnöstä. Ravailin johdehärpäkkeiden vierestä ja Senja kehtasi tuijotella niitä tarpettoman paljon.

Tunti oli sangen samanlainen kuin torstaina. Ensin laukkapuomeja ympyrällä, sitten esteet erikseen ja lopuksi rata. Puomiympyrä meni nyt paremmin kuin viimeksi. Yhä pari kertaa miten sattuu mutta suurin osa ok.

Tänään näemmä seisoskelin taas suorin jaloin hypyissä.
©Hanna Moisanen

Taas alkuun vaihdot olivat hypyissä vähän hukassa. Yritin siirtää lapaa oikealle ja perää vasemmalle. Ehkä sain jotakin suoristusjuttuja tehtyä vaikken selkään huomannutkaan vinouksia kunnolla. Kapeaa Senja ei katsellut. Vesimattoa ei ollut ja lainelankku oli eri esteen alla. Varmistelin lainelankun kuitenkin raipalla. Senja oli kivasti kuulolla ja saatiin vaaditut askelmäärät tehtyä helposti. Noin 21 metrin väliin tultiin ensin 6, sitten 5. Sarja oli ensin 6 metriä ja mahduttiin siihenkin.

©Hanna Moisanen

Pidempää linjaa ei tultu kuin vasta ensimmäisellä ratakierroksella. Ahdas 7. Muuten sangen tasaista. Sama rata kuin viimeksi, tosin lainelankkulinja oli edelliskertaa pidempi.

©Hanna Moisanen

Toisellekaan kierrokselle esteet eivät juurikaan nousseet, max ehkä 75 cm ja osa reilusti alle. (Edellisellä tunnilla osa hyppäsi 90.) Ajattelin kuitenkin että Senjallekin jo toinen hyppäri putkeen niin kyllä tämä korkeus meillekin riittää. Kaipasin kuitenkin pelokkeen vielä okserinkin alle ja se saatiin. Samoin sarjaväli venytettiin 7 metriin. Nyt ratsastin sujuvammin eteen ja hyvä 6 laukkaa pidemmälle linjalle. Sarjalle tuli nyt tököaskel ja saatiin se vielä sakkona uudelleen. Ei mitään sen suurempia ihmeitä. Itse olin mielissäni siitä, että meno oli kaikin puolin tasaisempaa eikä enää niin ylisäätyvää kuin aiemmin.

Näyttää kumman kierteiseltä.
©Hanna Moisanen

Kiva oli jatkaa erikoisesteiden kanssa mutta torstaihin verrattuna oli aika nössöä. Ei yhtään jännää. Pitäisi kaivella seuraavalle kerralle muuripalikatkin taas mukaan. Ope nimittäin uhkasi että hypätään jatkossa enemmän erikoisesteitä, loistojuttu!

Ongelmia:
jokunen väärä laukka
ei pahasti arponut pelokkeita alkuverkkojen jälkeen
esteet olivat aika pieniä

Parannusta:
säätyi todella hyvin
laukat vaihtuivat lennosta
pikkuhiljaa vähän tasaisempaa menoa
ei taidettu pudottaa mitään

Hanna tallensi ratamme:

perjantai 30. lokakuuta 2020

Minikiituri esteillä

 Perjantaina pakastui iltaa kohti. Pimeää tuli jo iltapäivästä. Turkalle ajellessa auton mittari näytti -3°C. Vihdoin tajusin laittaa välihousut tälle syksylle.

Edellinenkin tunti hyppäsi eikä kenttä näyttänyt pahalta. Tallin päädystä kenttä oli märkä mutta ei jäässä. Meilläkin siis esteitä.

Listalla yllätyin: Milo. Olin haaveillut joskus pääseväni senkin selkään mutta ajattelin ehkä enemmän koulua tai kavaletteja. Humma oli valmiiksi tunnilla. Vaihdettiin suitset kolmipalasta olympiaan open ohjeistuksen mukaan. Harjasin jalat ja laitoin hivutussuojat kun jännesuojia ei löytynyt. Ei raippaa eikä kannuksia. Ratsain ei onneksi tuntunut superpieneltä vaikka korkeutta Milollakin on jotakin puolentoista metrin pintaan. Hyvin sain jalat rungon ympäri.

Ratsukoita tunnille tuli 6. Lyhensin jalkkareita ensin 4 reikää ja sen jälkeen vielä yhden vaikkei ope sitä suositellutkaan. Mutta kun en päässyt kunnolla kevyeen istuntaan niin parempi lyhentää. Opena tosiaan pitkästä aikaa vihdoin meidän oma ope.

Alkuverkassa itseäni ahdisti humman kankeus. En saanut taipumaan oikein mihinkään. Ope sanoi ettei siihen kannata nyt suuremmin kiinnittää huomiota vaan enemmän pohtia rauhallista menoa. Milo kuulemma kuumuu lopputuntia kohti, joten ei haittaa vaikka se alkuun olisi vähän turhankin rauhallinen. Sellaista ongelmaa meillä ei kyllä ollut.

Mentiin askellajit läpi. Humma säätyi ja kuunteli auttavasti istuntaa. Hidastusyrityksistä rupesi välillä laukkaamaan lähes paikallaan ja olo selässä kävi aika pomppuisaksi. Olisin kaivannut humman nenää vähän pidemmälle eteen. Nyt pidätteistä nosti vain niskaa ja laski selkää.

Ensimmäisenä esteenä hypättiin pystyä radan poikki. Vaikka tänäänkin oli säkkipimeää eivätkä valot edelleenkään tuoneet päivää yöhön niin tänään näin esteet ja paikat paremmin. Milolla oli kivan tasainen hyppy. Tuntui kuumahtavan heti alkuunsa. Nyt hidastusyrityksistä tuli pari pientä pukkiakin, tai siltä ainakin tuntui. Onneksi ne jäivät melko alkutuntiin.

Hepo hyppäsi empimättä eikä luikerrellut ennen tai jälkeen. Hypyissä myödätessä tuntui että käteni osuvat korviin. Ponikaula. Eikä kiihtynyt esteiden jälkeen vaan malttoi hidastaa.

Sitten tultiin pitkän sivun linjaa 2 ristikkoa, 5 laukan väli ja toiset 2 ristikkoa. Ristikkojen välit olivat 6,5 metriä, 1 askel. Lähestymiset rupesivat menemään lapa edellä sakkaamiseksi. Alkutunnista onnistui sentään vähän nätimmin. Milo kiiti ja tikkasi askeleita. Mutta sangen hyvin olin kartalla ja sain säädeltyä. Kädet alas, käski ope. Ristikot nousivat pystyiksi ja tultiin molemmista suunnista. En muista pudotettiinko jotakin, ehkä ei.

Lopuksi tultiin jokunen kerta kolmoissarjalle. 6,5 ja 9,5 metrin välit. 1 ja 2 askelta. Taas piti joka välissä pidättää mutta Milo oli nopea jaloistaan ja selviytyi tehtävästä. Lopuksi vika okseri oli ehkä 80 tai vähän alle. Ei hypätty tänään mitään jättimäisiä.

Loppuraveissa sain pahimman kiihtyilyn laskemaan, sitten yritin taas taivutella. Seuraavakin tunti hyppäsi, joten esteitä ei tarvinnut onneksi purkaa. Jes!

Kääntynyt suoja oli hiertänyt Milon jalkaan reiän. Huolellinen letkutus + Betadine. Humma jätettiin sen takia yöksi sisälle. Silti ravanpoistoon ja loppuhoitoon meni tunti.

En tiedä olisiko tullut kamala fiasko mutta olisi kiinnostanut tietää miten humma toimii kolmipalalla. Meneekö yhtä tyhjäksi edestä.

Ongelmia:
rapaista
kankea ratsu, meni kaarteita lapa edellä
pidätteistä nosti päätä ja laski selkää
välillä vähän pomppuisaa
myödätessä kädet tuntuivat osuvan korviin kun kaula oli niin lyhyt
suoja hiersi reiän toiseen etuseen

Parannusta:
kyydissä oli kaikesta huolimatta sangen turvallinen olo
hyppäsi empimättä eikä kiemurrellut
ei tuijotellut mitään
ei taidettu pudottaa mitään

Aino kuvasi kaksi viimeistä kierrostamme:

torstai 29. lokakuuta 2020

Sopivan jänniä erikoisesteitä

 Torstaina siirsin tuntiani pari tuntia myöhemmäksi, koska pienryhmässä ollut estetuntipaikka houkutti niin kovasti. Keli oli märkä +7°C. Tunnin aikana tuli muutama ihan reipas sadekuuro maneesin kattoon.

Kapea este.
©Hanna Moisanen

Ratsukseni oli jaettu taas Senja ja vihdoin oli luvassa erikoisesteitä! Senja oli ollut tuntia aiemmin koulutunnilla, joten karvaromaani piti taas vaihtaa estesatulaan.

Nätti Senja.
©Hanna Moisanen

Edelliset lopettivat hyvin ajallaan, joten vaikka oltiin menossa ajoissa maneesiin niin silti olisi voinut olla vielä aiemminkin. Esteiksi kasattiin kapea pysty lävistäjälle, 5 laukan linja toiselle lävistäjälle (toisen alla vesimatto), 4 laukan linja pitkän sivun suuntaisesti (toisella lainelankku) ja toiselle pitkälle sivulle 7 metrin sarja pysty-okseri (molempien esteiden alle tuli täytteitä).

Sarjan okseri.
©Hanna Moisanen

Jalkani olivat eilisestä porrasjuoksusta sen verran jumissa, että suurin virhe oli yrittää potkaista maassa olevaa puomia sivulle. Etureisi kramppasi heti. Onneksi ei haitannut ratsastusta.

Lainelankku.
©Hanna Moisanen

Esteiden kasaamisessa meni sen verran aikaa että hyppäsin ratsaille vasta vartin yli. Alkukävelyt oli hoidettu, joten ravia ja laukkaa. Taas kieli pilkotti suusta enkä osannut ratsastaa sitä sisään. Ratsukoita tunnilla oli tosiaan 6.

©Hanna Moisanen

Ensimmäisenä tehtävänä laukattiin ympyrällä olevien maapuomien yli. 3 puomia, 2,5 metrin välein. Enkä huomannut Senjan vinoutta ja puskemista. Pitäisi huomata, sanoi ope. Olen samaa mieltä. Paikkojen näkeminen puomeille oli kumman vaikeaa tänään. Monesti otin sitten vielä yhden askeleen.

Ensimmäisenä esteenä tultiin kapea. Varmuuden vuoksi vähän hitaasti. En tiedä oliko siinä järkeä. Este meni hyvin mutta jättölinjan vieressä ollut lainelankku aiheutti tuijottelua ja kiemurtelua. Oikeasta vasempaan laukkaan ensin pari kertaa lävistäjällä ja sitten vasemmassa laukassa ovaalilla pari kertaa. Vasta vikalla kerralla tultiin lainetta tuijottelematta myötälaukassa alas.

Kapea.
©Hanna Moisanen

Sitten taidettiin tulla 5 laukan linja pystyltä vesimatolle. Napautin raipalla välissä. Senjan kierrokset nousivat mutta meni empimättä yli. Taidettiin tulla tämäkin kahdesti.

Peppu ylös!
©Hanna Moisanen

Jossakin välissä laitoin ohjien päähän solmun, jottei pitkällä lepattavasta päästä tulisi ongelmia.

Tultiin myös sarja. 7 metriä eli yksi askel ihan isolla laukalla. Tykkäsin tästä huomattavasti enemmän kuin aiemmista 8 metrin ja kahden laukan väleistä.

Suurin kauhistus Senjalle olivat okserin vieressä olevat johteet, joita rupesi tuijottamaan ja karttamaan hyppyjen välissä. Kuskilla oli sadasosasekunteja aikaa pohtia että saanko käännettyä tolpan sisäpuolelle vai mennäänkö okserista ohi. Osuttiin esteelle. Sen verran laitaan meni että jalkani potkaisi tolpan nurin ja este kaatui peräämme. Odotin Senjalta pomppuhepuleita muttei sanonutkaan mitään. Oho ja vau!

Sarjan a.
©Hanna Moisanen

Toisella kierroksella johteet tulivat esteiden alle. Varmistin raipalla ja se auttoi. Yli mutta vähän jännittyneesti. Itse yritin pysyä turvallisessa takanojassa, joten en ollut aina hypyissä mukana niin hyvin kuin olisin voinut olla. Tultiin sarja noin kolmesti.

Ei ihan suorana ja keskellä.
©Hanna Moisanen

Sitten linja pystyltä lainelankulle. Välin pituutta ei kerrottu etukäteen. Muut menivät ahtaalla viidellä. Päädyin samaan viiteen. Taas varmistin raipalla ja yli mentiin. Siistit viisi. Jotakin kiemuraa väliin saattoi tulla. Pari kertaa tämäkin.

Kierteellä ulos.
©Hanna Moisanen

Lopuksi tultiin vielä rata. Kapea toisesta suunnasta, lainelankkulinja, vesimattolinja toiseen suuntaan ja sarja. Moni pudotti ykkösen, joten ratsastin sille huolellisesti. Hyvin meni. Linjalle en nähnyt askelta ja jäätiin vähän odottelemaan molemmat esteet. Kivasti Senja kuitenkin meni lainelankustakin yli vaikka kuski vain odotti. 5 askelta koska tultiin lähelle ekaa.

Kuskia jännittää, missä myötäys?
©Hanna Moisanen

Seuraava linja sujui hienosti viiteen. Vasta tunnin jälkeen tajusin ettei oltu tultu sitä tähän suuntaan. En tainnut enää varmistella vesimattoa raipalla. Ope huuteli ottamaan kaarteessa vähän hallintaan. Sarjalle tultiin hyvin ja ylitettiinkin se sujuvasti.

Nyrkit pystyyn!
©Hanna Moisanen

Sakkona heti perään lainelankkulinja, jonka kaveri tosin kaatoi ohimennessään ja jouduttiin odottamaan hetki. Nyt tultiin vähän sujuvammin sisään ja päästiin helposti neljällä. Estekorkeus oli max n. 80 cm. Osa oli vähän pienempiä.

Missä kuskin pylly?
Ope kumitettu kuvasta.
©Hanna Moisanen

Kuski oli taas hangonkeksinaamalla. Nyt oli juuri sopivan jännää ja kaikesta selvittiin hienosti! Ei kieltoja eikä Senja ottanut yhtään puomia. Enkä tainnut itsekään pahasti varvistella jalustimilla. Kiva oli myös että kaikilla muillakin meni tosi kivasti. Hepat olivat ihan liekeissä.

Jiihaa!
©Hanna Moisanen

Loppuravattiin viimeisten hypätessä. Ei ihan rennointa menoa. Loppukäynnit sitten esteitä purkaen. Selässä olin vain noin kolme varttia mutta tuntui että ehdittin silti hirmuisesti.

Loppuhoidoissa olin tänään taas yllättävän nopea. Nelisenkymmentä minuuttia tunnin lopusta hyppäsin jo autoon.

Ongelmia:
ei kovin rento ratsu
kieli oli taas liikaa näkyvillä
pari kertaa ei ollut ponnistuspaikkoja
potkaisin kerran okserin nurin

Parannusta:
sopivan jännää, pääsi ylittämään itsensä
ei kieltoja
Senja ei ottanut puomeja
loppua kohti meni omalla imulla
tosi kiva tunti
kaikilla meni hienosti!

Hanna taisi kuvata videotkin, kiitos! Klipit eivät ole kronologisessa järjestyksessä.

tiistai 27. lokakuuta 2020

Linjoja Senjalla

Tiistaina meillä oli estetunti, 6 ratsukkoa. Sain taas Senjan, joka oli tuntia aiemmin mennyt yhden tunnin alle. Tunnit pidettiin tänään yksäripäädyssä.

Kuvittelin varustamisen menevän sukkelasti mutta karvaromaani piti taas kiskoa irti koulusatulasta ja panssarivyökin oli hukassa. Löytyi Portaksen satulan päältä.

Yksäripäätyä Senja ei arkonut. En kyllä odottanutkaan. Esteiksi tuli 17 metrin linja ja kolmoissarja noin 9 metrin väleillä. Kaikki 5 estettä olivat pystyjä ilman erikoisempia härpäkkeitä. Tunnille tuli myös kaksi uusinta heppaa (Iiro ja Helena) ja siksi pidettiin homma yksinkertaisena.

Alkuverkassa mentiin askellajit itsenäisesti läpi. Yritin vaikuttaa ja taivutella, silti kieli törötti ulkona. Senja oli muuten kivasti kuulolla. Kumman ahtaalta vain tuntui yksäripäädyssä.

Hypyt aloitettiin ravilähestymisellä 17 metrin linjalle, vasen kierros. Taidettiin tulla ensin viidellä. Sitten laukassa sisään ja neljällä. Pääsääntöisesti tultiin oikein kivasti ja tasaisesti. Pari kertaa härväsin itse jotakin tai laskin väärin. Muutama sakkokierros.

Oikeassa kierroksessa tultiin kolmoissarjaa. Rauhassa ja tasaisesti. Keskeltäkin jopa. Oikein helppoa. Vikaa väliä vähän pidennettiin ja se helpotti meitäkin. Vika este oli n. 75 cm. Joka kerta hyvin. Lopulta meni jopa vähän tylsäksi. Olisin voinut ottaa vähän kommentteja esim. myötäämisestäni, joka tuntui vähän ylimitoitetulta.

Tultiin 17 metrin linjaa lopuksi vielä toisesta suunnasta. Rahtusen tylsää yhä. Pari ihan priimakierrosta, muuten osasin ratsastaa ja vaikuttaa. Ope ehdotti että menisin Senjalla kisoissa myös 90 cm. Vastasin että jos vaan saa ja onnistuu niin toki. Meillekin jälkimmäinen pysty nousi sitten viimeiselle kierrokselle ysikymppiin. Muuten kivasti mutta kun rupesin myötäämään hyppyyn niin (pitkät) ohjien perät olivat jotenkin mystisesti livahtaneet reiteni alle ja tökkäsi vastaan. En saanut myödättyä ihan kuten olisin halunnut. Esteen jälkeen tuli pieni kuskin eteenhorjahdus mutta Senja ei sanonut mitään. En tiennyt että noinkin voi tapahtua! Vaikka monesti olenkin pelännyt että ohjien pää pyörähtää varpaiden ympäri kun roikkuu niin matalalla.

Loppuverkassa ei erikoisempaa. Kieli taisi näkyä yhä.

Tunti meni todella äkkiä ja selässä oltiin vain kolme varttia. Mutta tässä ehti vaikka mitä. Pakko kyllä myöntää että yksi tylsimmistä estetunneista pitkään aikaan.

Tunnin jälkeen olin kerrankin nopea ja selvisin reilussa puolessa tunnissa valmiiksi.

Ongelmia:
pari huonompaa lähestymistä
kerran Senja meinasi kompastua yläpuomiin
ohjien päät jäi vikassa hypyssä reiden alle enkä päässyt kunnolla myötäämään
oli vähän tylsää
pohja oli tässä päässä kovempi (ja täälläkin aavistuksen epätasainen)
Senjan mielestä jännintä oli kentän keskellä ollut kavalettipalikka
kieli oli taas lähes koko tunnin ulkona

Parannusta:
tosi hyvin myötälaukat
säätyi hienosti
kolmoissarja tosi siististi
ysikymppinen helposti

maanantai 26. lokakuuta 2020

Nuupahtanut Kaapo eteen!

 Maanantaina menin jo aiemmalle tunnille. Se ei valitettavasti auttanut juuri valoisuuteen vaan jo neljän jälkeen tallille ajaessa hämärsi. +7°C ja märkää.

Ratsukseni oli jaettu taas Kaapo. Se löytyi tarhansa takanurkasta. Tarha näytti mutavelliltä. Onneksi sain pyydystettyä hepan heinätupolla tarhan ulkopuolelta ja hyvin taluttui myös aidan toiselta puolelta. Tolppien kohdalla vaihdoin vain narua kädestä toiseen.

Nyt tajusin katsoa listasta tyhjät karsinapaikat etukäteen. Kaapolla kun hommat jatkuivat vielä vikalle tunnille. Varustin tunnilla olevan Senjan karsinassa ja naapuri Feija oli kahdella seuraavalla tunnilla, joten Kaapo sai huilia tunnin jälkeen sen paikalla.

Hoitaessa Kaapo keskittyi Senjan heiniin ja oli melko aloillaan. Kavioiden putsaus onnistui ehkä parhaiten tähän asti. Suitsia ei olisi halunnut enkä löytänyt herkkuja avuksi. Hetken venkoilun jälkeen sain kuolaimet suuhun. Samalla meni näemmä myös turpahihnakin suuhun. Kaapo järkyttyi. Onneksi tämän mallin sai sivusoljesta auki ja nopeasti pois suusta. Sen jälkeen seisoi liikahtamatta loppuvarustuksen ajan. Poikkeuksellista.

Toisessa kyljessä oli karvaton läiskä, joten en laittanut kannuksia.

Selkäännousussa Kaapo hyöri. Toisella yrityksellä sain ninjailtua kyytiin.

Ratsukoita tunnilla oli 8 ja oltiin tietysti maneesissa. Ohjeita tuli että uusia heppoja (Hertta, Helena) pitää vähän varoa kun eivät ole tottuneet vierestä suhaaviin muihin hevosiin. Kaaposta puuttui taas se paras liikkumisen into. Laukat taisi kuitenkin pitää yllä. Kakkajumeja yritti tänään taas jokusen kerran. Kovasti piti komentaa että pysyi liikkeellä. Useampi ratsastuskerta on jo mennyt ilman jumitteluja.

Päivän tehtävä oli ihanan simppeli. Kolme ympyrää. Kentän puolella kevennettiin ravia isosti eteen. Toisella puolella istuttiin alas ja koottiin ulko-ohjalla ja ratsastamalla sisätakajalkaa alle. Taivutus sisään. Hevoset rennoiksi ja pyöreälle kaulalle, tms. Ensin vasen kierros.

Alkuun Kaapo oli aika mutkalla. Oikea ohja oli ihan tyhjä, vasemmassa oli vähän enemmän hevosta. Taivuttaminen oli hankalaa ja kaatuili vähän minne milloinkin. Eikä mennyt jalasta eteen. Mentiin ensin pari kierrosta käyntiä, sitten ravissa.

Ensimmäiseksi lähdettiin korjaamaan eteenpäinpyrkimystä. Ei voi koota ennen kuin liikkuu eteen. Kaapo piti ratsastaa ohjalle painavaksi. Siinä olikin tekemistä ja lopulta lähinnä pyysin kevyessä ravissa eteen. Lyhennyspätkät jäivät todella vähäisiksi. Eteenmenon lisäksi piti taivuttaa ja saada niskaa alemmas. Haastetta riitti.

Sitten lyhentämiset vaihdettiin laukannostoiksi. Eli puoli ympyrää kevyttä ravia eteen ja toinen puoli laukkaa eteen. Laukat nousivat vaihdellen. Siinäkin piti pyytää eteen. Raviin tuli välillä vähän hitaasti. Lopulta tajusin hidastaa enemmän ulko-ohjalla, siirtymät paranivat ja tulivat täsmällisemmiksi. Samoin laukannostossa sisäohjasta höllääminen auttoi pahimpaan päännostoon. Ihan tasaisessa muodossa nostoja ei tullut. Ja välillä laukka ei meinannut nousta. Mutta Kaapo tuntui taas oppivan tehtävän ja se helpotti.

Toiseen suuntaan koottiin vielä vähemmän. Ehdin alle 5 askelta kun oli jo aika siirtyä laukkaan. Ravi parani ja Kaapo rupesi ajattelemaan enemmän itse eteen. Samoin laukastakin tuli jo aika kivaa. Ope sanoi että minun pitäisi vuokrata Kaapo ja mennä päästelemään sillä raviradalle. Ei ehkä hullumpi idea.

Loppuverkassa Kaapo oli jo parempi mutta yhä puuttui se alkusyksyn iloinen oma eteenpäinpyrkimys.

Tunnin jälkeen humma yllätti ja karsinassa tönötti ihan aloillaan. Jopa sen jälkeen kun olin saanut purettua. Tuijottelin että onkohan sillä kaikki hyvin. Rupesi myös vähän ripuloimaan. Pohdin että voiko johtua matolääkkeestä (madotettiin lauantaina). Siitä onneksi vähän heräsi liikkeelle. Vinkkasin kuitenkin silmällä pidettäväksi. Normaalista poikkeava käytös huolestuttaa.

Ongelmia:
ei halunnut kuolaimia
kyljessä oli karvaton läiskä
hyöri selkäännousussa
eiliset kuskin oheistreenit tuntuivat vatsalihaksissa kun kevensin
Kaapo oli hidas
yritti kakkajumeja
tunnin jälkeen oli kumman vaisu

Parannusta:
ei hyörinyt pahasti hoitaessa
lopputunnista eteni paremmin

lauantai 24. lokakuuta 2020

Hankalaa taivuttelua

 Lauantaiaamuna luvassa oli puomitunti. Haaveilin että saisin valmiina olevan ratsun ja kerrankin toiveeni toteutui! Senja oli jo ekalla tunnilla hommissa. Edellisestä valmiin hevosen kerrasta Äimiskällä onkin jo aikaa. Puomitkin olivat ekan tunnin jäljiltä valmiina. Pihalla pari astetta plussaa.

Meitä tuli tunnille 7 eikä tehty kaikista hauskimpia osia edellisen tunnin tehtävistä.

Edellisellä tunnilla Senjan kieli oli näkymättömissä. Kun otin itse ohjat käteen niin se pullahti taas ulos. Stressasin siitä itse aika lailla ja pohdin etten osaa ratsastaa tarpeeksi hyvin. Pitkin ohjin kävellessä takaosa tuntui taas jäykältä vaikka maneesikin oli pöyhitty pehmeämmäksi. Tuntui astuvan toisella takasella lyhyempää askelta. Lopputunnista en kiinnittänyt asiaan enää huomiota.

Aloitettiin käyntitaivuttelulla puomien yli. Neljä puomia oli pitkän sivun suuntaisesti ehkä 6 metrin välein pitkän sivun sisäpuolella. Tehtiin puomilta toiselle volttikaaret eli tavallaan kiemurtelua pitkän sivun suuntaisesti. Puomien ylitykset tulivat kuin radan poikki. Senja oli hyvin kankea, varsinkin oikealle. Ope puhui että Senjan korvat olisivat eri korkeudella mutten tiedä kuinka puusilmä olin kun en huomannut. Jotakin lavoista ja ristiin astuvista takajaloista tuli sanomista. Mutta yhtään pidemmistä ohjeista osa jäi kuulematta ja tajuamatta. En ehtinyt sisäistää asioita niin nopeasti kuin tuli palautetta. Oma yrittämisenikin oli vähän vajaavaista kun jäi epäselväksi että mitä osaa mihin suuntaan.

Oma tulkintani puomitehtävästä.
Sininen on maneesin seinä, mustat ovat puomit
ja punainen katkoviiva kuljettu reitti.

Sitten sama tehtiin ravissa. Ensin keventäen, sitten harjoitusravissa. Molempiin kierroksiin. Ei erityisen letkeää edelleenkään. Välillä tuli tahtirikkoja ja loppua kohti Senja rupesi painamaan käsille. Tuli istuntapidätteistä toisella sivulla hyvin takaisin mutta Senjan vaihtoehdot olivat taas käynti tai normireipas ravi. Rauhallisempaa ravia ei irronnut. Lähes joka kierrokselle tehtiin ylimääräinen voltti välimatkojen säilyttämiseksi.

Loppua kohti kun Senja rupesi kiihtymään ja tuntui juoksevan alta niin oli hassu saada kommentti ettei se ravaa kunnolla. Taisi tarkoittaa että on turhan etupainoinen tms. Kompasteli puomeihin. Laitoin sitten vielä seuraavan pykälän päälle.

Kumma juttu että vasta ennen laukkatehtäviä tajusin taivutella hummaa kunnolla. Siis kunnolla! Sen voisi tehdä aina heti alkutunnista käynnissä.

Laukassa tultiin vain siksak-kuvio suoraan. Samantyyppinen kuin aiemmin. Rennosti ja suoraan. Vasemmassa kierroksessa valui vähän ulos seinälle. Samoin ponnistuspaikka oli hankala saada osumaan. Suurinta osaa ongelmistamme en varmasti taas edes huomannut. Poikkeuksellisesti Senja pudotteli tänään laukkoja pois. Olisin halunnut tulla neljän puomin slalom-tehtävänkin laukassa.

Pieniä pätkiä tunnin aikana Senjan kieli oli onneksi sisällä suussa ja loppuverkassakin kai aika hyvin. Silti sekä kielen lerpatus että taipumattomuus lannistivat. Tarvitsisin yksilöllisempää opetusta että saisin ensin juonesta kiinni.

Senja ei mennyt enempää, joten hoidin sen pois ja lopulta loimitin tarhaan heinien kanssa.

Ongelmia:
alkukäynneissä tuntui astuvan toisella takasella lyhyempää askelta
kieli lerpatti lähes koko tunnin ulkona ja häiritsi itseäni kovasti
taivuttaminen oli hankalaa
en ehtinyt sisäistää open ohjeita
en kuullut ihan kaikkea opetusta
loppua kohti Senja meinasi painaa käsille
pudotti laukkoja pois
en tajunnut läheskään kaikkia ongelmiamme enkä siten osannut korjata
tästä tunnista jäi vähän lannistunut olo

Parannusta:
suoraan meno oli helpointa
ei ollut pahasti ahdasta missään vaiheessa
lopputunnista ope kehui sekä ravia että laukkaa hyvännäköisiksi

perjantai 23. lokakuuta 2020

Kavaletteja pimeässä ja ravassa

 Etukäteen selvisi että Turkalla on tänään kavaletteja. Eikä vieläkään saada omaa opea pitämään. No, ehkä ensi viikolla.

Kotoa lähtiessä mittari näytti pari astetta plussaa mutta tallilla olikin -1,5°C. Ratsukseni oli merkattu Manta ja listassa luki että se on uudessa tallissa. Ei ollut, vaan ylätallin jatkopalassa. Varusteet kuitenkin löytyivät alatallista kuten muistinkin. Tallin jalustinlaatikko sen sijaan oli taas tyhjä aikuisten malleista.

Manta hyöri varustaessa pahemmin kuin Kaapo. Sain karusellihevosen kuitenkin harjattua. Vatsanalus ja jalat olivat valmiiksi märät. Märkä oli kenttäkin. Eli rapainen.

Loikkasin sitten taas ilman jalkkareita kyytiin. Ihmeteltiin miksen laittanut Mantan omia jalkkareita. Jaa, silläkö on sellaisetkin ja niitä saa käyttää. Kaapissa kuulemma ja kaappi alatallissa. Mistäpä näitäkään olisi tiennyt. Sieltä meille kuitenkin lopulta löytyi jalkkarit. Hetken sitä ennen ehdin keventää jo ilman.

Ratsukoita tuli tunnille 8. Tunnit oli yhdistetty ja loput paikat myyty extroina syyslomahintaan 25 e/kpl.

Alkuun yritin saada Mantaa sekä aktiiviseksi että rennoksi. Reagoi jalkaan vähän hitaasti, joten nappasin lyhyen raipan matkaan. Jalustinhihnat olivat hitusen pitkät mutten jaksanut säätää. Lisäksi tänään remmien loppupäät rullautuivat reisien alle myttyyn ja joka tehtäväkierroksen jälkeen piti suoristella niitä.

Olin alkuverkat taas ihan humputtelumoodissa. Enkä kuullut tai tajunnut ohjeita. Ravataan puomien yli. Loivan kiemuran puomit löytyivät toisella yrityksellä. Ekalla kerralla reitti meni pieleen. Tuli jotakin hienosäätöohjeita. Tule keskelle puomeja tms. Laukassa vähän hirvitti miten pysytään ravassa pystyssä. Ei uskaltanut kaahailla. Yritin tasapainottaa.

Tultiin sitten laukassa puomeja ja kavaletteja. Päädyistä minipystyt ja toisella pitkällä sivulla linja. Mantaa piti pyytää vähän eteen jotta venyi väliin. Jos askel ei osunut niin tikkasi mieluummin juuresta. Kaareville linjoille löytyi myös väärät laukat.

Vasta tokavikalla kierroksella Manta heräsi ja ampaisi itse eteen. Samalla keilaten tehtävän. Saatiin tästä vielä sakkokierros. Se meni paremmin.

Odottelua tuli aika paljon. Ope ohjeisti välillä myös ravaamaan, jottei tartu tilsoja (tieroja). Osalle kertyi, en huomannut että meille olisi tullut. Ravissa Manta rupesi tasoittumaan loppua kohti. Mutta välillä nyki sekä käynnissä että ravissa ohjia.

Loppuraveissa Manta kulki kivan tasaisena. Kuskikin olisi pitänyt herätellä vaan aikaisemmin hommiin.

Tunnin jälkeen ravanpoistossa meni taas pitkään.

Ongelmia:
hyöri hoitaessa
en löytänyt jalustimia
en jaksanut säätää jalustinhihnoja
jalustinhihnojen loppupäät rullautuivat reisien alle
oli pimeää ja rapaista
osalle tuli tilsoja
Manta nyki välillä ohjia
näytti pahalta kun yksi paikan opeista ratsasti tuntilaisten joukossa ilman kypärää
tunnin jälkeen rapaa oli kaikkialla ja sen poistoon oli huonosti välineitä

Parannusta:
mahduttiin väleihin hyvin
ei empinyt kavaletteja
ravista tuli lopuksi aika kivaa

torstai 22. lokakuuta 2020

Odota, älä jäädy!

Torstain tunnilla oli esteitä, ratsukoita 8 kpl. Minulle oli jaettu Senja ja humma löytyi tallista sangen puhtaana. Yritin tänään motivoida porkkananpaloilla varustamista kivemmaksi. Näin sainkin turvan takapuolen sijasta ovelle. Kuolaimia ei Senjakaan pahemmin halunnut. Ei hyörinyt satulasta, vyön kiristyksestä ei tykännyt siltikään.

©Ella Strid

Esteet olivat maneesissa valmiina. Hyppäsin kyytiin ja pitkin ohjin kävellessä Senja tuntui takaa kumman kankealta. Pihalla toki oli kamala tihkuloska ja pari astetta plussalla. Ehkä oli liukasta tarhata kesäkengissä? Ope arveli syyksi maneesin kovaa pohjaa. Voi olla kumpi vain, onneksi ravissa en enää juuri huomannut asiaa eli taisi vertyä.

Alkuun menin taas melko pitkällä ohjalla. Niin kauan kieli pysyi suussa. Mutta kun rupesin ottamaan yhtään tuntumaa niin se pullahti esille. Verkkalaukoissa tehtiin loivia kiemuroita molempiin suuntiin. Olin mielissäni että vasemmassa kierroksessa sain vastalaukan pidettyä niin hyvin. Vaihtoikohan kerran jos sitäkään. Oikea kierros olikin vaikeampi ja vaihtoi lähes joka kerta. Pidä oikea istuinluu satulassa. Pidä takaosa laukan puolella. Asetuskin oli sinne jo valmiiksi. Vaihto tuli yleensä siinä kun ajattelin suoristavani kaaren keskelle. Lopulta tosin pudotti siinä aina vain raviin. Vikalla kerralla sain skarpattua ja pysyttiin oikeassa laukassa!

Vastalaukkakaari.
©Ella Strid

Ruvettiin tulemaan puomilinjaa ravissa. Mennä puksuttelin taas vaan. Korjasin vasta kun ope sanoi jotakin, muuten en huomannut. Vähän valui seinälle vasemmassa kierroksessa. Tai ei ollut ihan suorana. Muuten kyllä pysyi kivan rentona. Niin rentona että laukka aloitettiin taas kuulemma löysänä.

©Ella Strid

Laukassa tultiin toisen sivun puomi + ristikko. Molemmissa kierroksissa neljästi. Lähestyminen ensin kahdesti perusistunnassa, sitten kahdesti kevyessä istunnassa. Pidettiin myötälaukat, jee! Eikä Senja kiihdytellyt missään vaiheessa omiaan. Oikeassa kierroksessa tuli kehuja. Vasemmassa kuulemma valui ulos seinälle. Enkä ehtinyt ja muistanut ajatella sellaista ollenkaan. Ope laittoi apupuomin ja se auttoi. Taisi itse hyppykin suunnata kohti seinää vaikka muuten olisi tullut suoraan.

©Ella Strid

©Ella Strid

Tultiin myös pidempää jumppalinjaa laukassa. Ensin puomeilla, lopulta pikkuesteillä. Ope käski odottaa ja kuski lähinnä lamaantui. Senja hoiti hommat.

©Ella Strid

©Ella Strid

Pikkuesteillä viimeinen kahden laukan väli oli 8 metriä. Aiemmin minulle on opetettu että 8 metriä ei ole mikään sarjaväli! Ekalla kerralla lipsautettiin se yhdellä. Hupsis. Sen jälkeen tajusin etten voi vain "odottaa" vaan väliin on pakko tehdä pidätteitä. En kyllä tajua mitä auttaa että treeneissä opetellaan himmailemaan miniväleihin. Itselläni kun on muutenkin ongelmia sujua tarpeeksi eteen.

©Ella Strid

Olisin kaivannut suoruusnillitystä loppuun asti. Taas vain puksuttelin lähinnä autopilotilla enkä muistanut miettiä oikein mitään.

©Ella Strid

Vasta loppuverkassa muistin että ratsua voisi taivutellakin. Taivutuksilla yritin taikoa kieltä takaisin suuhun. Onnistui vain pari pientä hetkeä. Yllättävän paljon se pilkottava kieli häiritsee itseäni. Ope sitä jokusen kerran kommentoi että "onpa raju" tms. ja että näyttää kuitenkin tyytyväiseltä.

Todella kiva oli saada kommenttia tuntia seuranneelta että menomme näytti oikein hyvältä. Ihanaa!

Senja kävi välissä huilimassa tunnin tallissa ja jatkoi illalla vielä puomitunnille. 

Ongelmia:
vähän vastahakoinen varustaa (kuten tavallista)
pihalla oli loskaa, jota Senja roiskutteli housuilleni
alkuun kankea takaa
maneesissa aika kova pohja
oikean kierroksen ja laukan vastalaukkakaari
unohdin taas suurimman osan ajasta miettiä käsiäni
open odota-käskystä seurasi aina kumma lamaannus
kuski oli taas puksuttelumoodissa

Parannusta:
vastalaukatkin onnistuivat
helposti kaikesta yli
aika vähän vääriä laukkoja
oli kiva kuulla tuntia seuranneelta kehuja siitä että näytti hyvältä

keskiviikko 21. lokakuuta 2020

Laukanvaihdon alkeita

 Keskiviikon iltatunnilla meitä oli kivasti vain 5 ratsukkoa. Ratsukseni tuli taas Kaapo. Humma löytyi sisältä. Pihalla satoi lunta ja oli pari astetta pakkasta.

Tänään sain naapurikarsinasta vinkin tuoda hepalle heinätöyhtö varustuksen ajaksi. Tämä vähän vähensi hyörintää. Sen verran kuitenkin hyöri että satulan kanssa oli hankaluuksia. Enkä tiedä oliko haukkaamassa kuskia vai muuten vain tunkemassa turpaansa satuloinnin joukkoon. Kyynärpää heiluvaan Kaapon otsaan ei auttanut. Samoin suitsinnassa laitoin turparemmin vahingossa ohjan yli kiinni. Huomasin tämän vasta alkukäyntien jälkeen kun otin ohjat tuntumalle. Tuplahupsis!

Alkuverkassa mentiin molemmat suunnat ja kaikki askellajit läpi. Vasenta laukkaa pudotteli yllättävän monesti pois. Oikean piti yllä. Käynnistä yritti pysähtyä kakkimaan mutta sain komennettua liikkeelle. Myöhemmin ei edes hidastanut.

Ope selitti tehtävän ja taas taisi itselläni jäädä joitakin kohtia kuulematta ja sisäistämättä. Tajuntaani jäi vain että S-kirjaimessa tapahtuu jotakin. Ohje oli siis tehdä pitkällä sivulla avoa S-kirjaimeen asti ja siitä suoristaa kohti C:tä ja ratsastaa eteen. Epäselväksi jäi yhä mitä sen jälkeen tehdään. Laukkaympyrä tehtiin A-päätyyn.

Taidettiin aloittaa heti ravissa. Olin positiivisesti yllättynyt miten tunnistettavaa avoa saatiin aikaan. Kaulasta ei niin välitetty mutta peilistä näin että mentiin kolmella uralla. Eikä edes ollut tavallisia alkukankeuksia ja kiemurteluja. Eteenratsastukset jäivät vähän vaisuiksi. Toisella pitkällä sivulla pääosin kevensin. Välillä tein muutamat siirtymät käyntiin.

Laukannostot ympyrälle olivat alkuun tiukassa. Parani kuitenkin toistojen myötä.

Myöhemmin vaihdettiin avosivulle vastalaukka. Tötteröiden välissä eli S:n ja C:n välisen linjan keskellä siirrettiin käyntiin. Meille ohjeeksi tuli siirtyä ravin kautta. Käynnistä myötälaukan nosto. Tämä siis valmisteleva tehtävä laukanvaihtoja varten.

Jokusen kerran oli ongelmia nostaa vastalaukkaakin. Välillä Kaapo tuntui käpertyvän itseensä eikä meinannut edetä ravissakaan. Herkästi myös pudotti laukan pois ennen aikojaan. Alassiirtymissä kuulemma laski päätä liikaa, en ehtinyt huomata. Uudet laukat nousivat helposti. Välillä nostin vastalaukkaa toisellakin sivulla.

Vasempaan kierrokseen ei ehditty tehdä kovin pitkään. Yksi kierros raviavoa, tähänkin suuntaan taisi tulla ihan hyvä. Sitten jo vastalaukat. Sama juttu kuin alkutunnista että vasemman laukan taisi pudottaa helpommin pois ja oikea nousi huonommin. Taas välillä nostin vastalaukkaa toisellekin sivulle. Ratsasta laukka loppuun asti. Alassiirtymässä ope käski kohottaa ohjia ylöspäin. Kaapo ei saa kuulemma oppia vetämään turpaa alas. En ihan tajunnut mihin, koska ja kuinka paljon käsiä olisi pitänyt siirtää. Olisi ollut helpointa jos joku olisi voinut näyttää mallia. Enkä toki kaiken muun mietinnän ohessa ehtinyt edes huomata että Kaapo tekee siirtymissä jotakin sopimatonta.

Käyntisiirtymät venähtivät yhä vähän pitkiksi. Ei tainnut olla kuskillakaan ajatus painosta takajaloilla. Sen sijaan uudet laukat nousivat todella ylämäkeen ja oli pikemminkin hankaluuksia saada Kaapoa laukassa eteen kun jäi laukkaamaan turhan paikoilleen.

Tunti meni äkkiä. Loppuraveissakaan ei taas irronnut kovin isoa ravia. Aiemmin on lähtenyt paremmin. Mentiin molempiin suuntiin ja Kaapo tuntui suht suoralta. Oikea lapa ei tuntunut suuremmin pullottavan. Loppukäynnit talutin. Siinä vaiheessa kuulin että Kaapolta oli kuulemma löydetty matoja maneesin läjästä.

Tunnin jälkeen hoitopaikalla tallissa olikin poni eikä mahduttu siihen. Pesupaikalle en halunnut mennä irtoavien kenkien riskin takia. Kaikissa karsinoissa oli hepat ja ainoaan vapaaseenkin oli kuulemma kaveri tulossa pesulta ihan just. Hyörittiin siis käytävällä eestaas ja turhautti aika pahasti. Lopulta vinkattiin että yksärikäytävällä on narut ja sinne saa kiinni käytävälle. Mentiin siis sinne. Eipä siinä monta hetkeä tarvinnut olla. Toki Kaapo meinasi ensin hyöriä pois paikalta. Vein satulan satulahuoneeseen pois käsistä ja pikaharjasin. Kaapolla ei ollut edes yhtään kuuma. Sitten heppa ulkokarsinaan.

Katselin vielä listoja kun rupesin ihmettelemään että mitä lamppua olen tuijotellut kun silmissä näkyy täplä enkä meinaa nähdä tekstiä kunnolla. Meni hetki tajuta että se on alkava migreeniaura. Siitä siis pikavauhtia kotiin. Onneksi ei tullut särkyä perään ja aurakin meni nopeasti ohi.

Ongelmia:
hyörintä varustaessa
suitsin ohjan turpahihnan alle
pudotti vasenta laukkaa pois
oikea laukka nousi huonosti
kuulemma Kaapolla on matoja
tunnin jälkeen meille ei ollut paikkaa tallissa
migreeniaura tunnin jälkeen

Parannusta:
kakkajumeista on päästy aika hyvin eroon
ihan asiallisia pätkiä

tiistai 20. lokakuuta 2020

Laukanvaihtoja automaattiratsulla

 Tiistain iltatunnilla meillä oli puomeja. Ratsukseni sain Senjan, jolle tämä oli ainakin toinen tunti tänään. Humma oli juuri ehditty purkaa. Hoitaessa oli vähän epäluuloinen mutta puhtaan hepan läpiharjaus oli onneksi nopeasti hoidettu. Varusteita vähän empi, muttei kovin pahasti.

Pakkaskelissä (-2°C) pihalla odottelu ei kiinnostanut oikein ketään ja odoteltiin tallissa vähän turhan pitkään. Edelliset lopettivatkin hyvissä ajoin ja tulivat pihalla jo vastaan. Puomit olivat valmiina ja pääsin loikkaamaan suoraan kyytiin. 6 ratsukkoa tunnilla.

Alkuverkassa unohdin taas tehdä mitään kummempaa. Tarvitsisin näihin enemmän kommentteja. Pohdin lähinnä näkyykö kieli. Tänään ei ravissa näkynyt, mutta menin alkuun suht pitkällä ohjalla. Viimeksi sekään ei auttanut. Laukassa tein ohimennen vaihdon suuntaa vaihtaessa, tuli helposti.

Päivän kuviona tultiin loivaa kiemuraa, matkalla oli pari puomia tai kavaletti. En taas ehkä kuunnellut ohjeita ihan tarkkaan tai en tajunnut. Tein sitten kuten parhaaksi näin. Ensin vasemmassa kierroksessa pari kertaa ravissa, sitten laukassa. Kuten arvata saattoi niin vasemmasta oikeaan oli hankalampi vaihtosuunta.

Itse vaihtoihin tuli ohjeet myös alkubreaffissa, harmi vaan että unohdin nämä tosi nopeasti. Mikä jalka pitää ratsastaa milloinkin läpi ja mitä apuja käyttää. Itse taisin vaihdoissa jäädä liikaa vetämään. Samoin puomit vähän haittasivat eikä apujenkäyttöni ollut kovin hienostunutta. Aina Senja ei vaihtanut ihan puomilla mutta kuitenkin viimeistään kaarteessa sen jälkeen.

Oikeassa kierroksessa tultiin samaa kuviota. Siinäkin jälkimmäinen vaihto oli alkuun hankalampi.

Lopulta tultiin myös oikeassa kierroksessa uraa pitkin vastalaukkaa ja kulman kohdalla käännettiin sisään puomeille, joilla piti vaihtaa myötälaukaksi eli oikeaksi laukaksi. Nämä onnistuivat hyvin.

Muualla innostuin vähän säätelemään omiani ja molempiin suuntiin vaihdoin laukat tyhjällä pitkällä sivulla eestaas. Vasen tuli heti pyynnöstä, oikea välillä vähän myöhässä ja joskus vähän pomppuisammin. Vaihtoi kuitenkin molemmat, ihan sileällä ja suoralla. Mielestäni jopa helpommin kuin puomeilla. Ainoa hevonen, jonka kanssa onnistun tällaisessa. Taisi Senja siis jotenkin minua ymmärtää.

Tunti loppui vähän yllättäen eikä edes yritetty vaihtaa ilman puomia. Onneksi härväsin omat vaihtoni itse.

Loppuraveissa sain pari pätkää Senjan kielen pysymään sisällä. Voi kun osaisin ratsastaa sen kokonaan sisälle. Katsomokommentteja tuli että tehtävillä se oli suussa. Hyvä sentään.

Tunnin jälkeen tuntikaverit kyselivät oliko Senja vino. En taas huomannut mitään. Mietiskelin muita asioita. Kaipaisin opelta enemmän kommentteja näihin jotta tajuaisin miettiä ja tunnustella enemmän. Sitä myöten myös korjata. Ikävä yksitystunteja!

Ongelmia:
olisin kaivannut enemmän tukea opettajalta
haahuilin vain menemään

Parannusta:
Senja vaihtoi molemmat laukat
ope kehui puhtaista vaihdoista

Virpille kiitos videopätkistä:

maanantai 19. lokakuuta 2020

Suoristusta kavionsiirroilla

 Maanantaina keli oli nollassa kun ajelin tallille. Ratsuksi oli jaettu taas Kaapo eikä se ainakaan iltatunneilla tehnyt muuta. Etsin hummaa kun se tuotiinkin juuri tarhasta sisälle. Otin loimen pois ja heppa oli tavallista hyöriväisempi. Harjatessa ei ollut aloillaan ja kavioita putsatessa ei yhtään katsonut missä varpaani ovat. Muutenkaan ei tuntunut kunnioittavan tilaani.

Kuolainten laittoon otin porkkanapalan avuksi. ADHD-meno vain lisääntyi mutta sain varustettua kaikesta hepan heilumisesta huolimatta.

Tunnille tuli 8 ratsukkoa. Ohje oli näin kylmällä alkuverkata huolella ja rauhassa, varsinkin tallista tulleet. Mentiin pitkään hölkkäravia. Tosin Kaapo ei olisi tänään halunnut siirtyä raviin. Ravissa kulki yllättävän nipussa eikä yhtä lennokkaasti kuin yleensä. Laukatkin nousivat huonosti. Open ohjeesta laukattiin molempiin suuntiin. Keskemmällä ei kuulunut töminää.

Tänään suoristettiin hevosia. Tyypillisempään suuntaan vinoja hevosia (muut tällä tunnilla paitsi Portas) suoristettiin ensin vasemmassa kierroksessa siirtämällä oikeaa etukaviota kavion mitan verran vasemmalle eli sisään. Tämän näki kivasti peilistä. Kaapo meinasi valahtaa kokonaan sisään. Ope käski käyttää vasenta jalkaa estämään. Tänään vaikka välillä käytin jalkaa napakastikin niin sain mielestäni apujenkäytön pidettyä hevoselle reiluna eikä kuskilta tullut paniikkipotkimista kun ope tiukkasi ettei saa valua noin pahasti sisään! Ope painotti että sisäpohje on kuitenkin aina pääapu.

Toinen pitkä sivu ohjeistettiin keventämään. Lisäksi näiden sivujen väliin sai tehdä pääty- ja keskiympyröitä ja siirtymiä ympyröillä. Kummasti auttoi kun tajusin että hidastaessa kuolain kannattaa pitää liikkeessä eikä unohtua vetämään. Laukat nousivat yhä todella huonosti.

Sama kavionsiirto tehtiin lopulta laukassakin. Piti vahtia yhä oikea lapa. Peili kavalsi että Kaapo ei ollut suora.

Lopuksi toiselle pitkälle sivulle tehtiin vastalaukka. Ohjeena tehdä loiva kiemura vastalaukassa. Meillä oli vähän ongelmia noston ja mahtumisen kanssa ja pääosin mentiin vain suoraan. Onnistui kiemurakin kerran vai pari.

Jälkimmäiseen eli oikeaan kierrokseen siirrettiin oikeaa takakaviota oikealle eli sisään. Tämä tuntui itselleni helpommalta suunnalta. Käynnissä ok mutta ravissa Kaapo jäi monesti vain leijumaan paikalleen ja korkeintaan mutkitteli. Taas piti komentaa eteen. Ei kertaakaan suuttunut komennuksistani. Välillä tuntui ettei tullut reaktiota oikein mistään. Ehkä istuntani jarrutti?

Samat laukkakuviot tehtiin myös tähän suuntaan. Yhä nostot olivat tiukassa ja monesti piti auttaa raipalla. Vastalaukat onnistuivat kunhan päästiin laukkaan. Samoin kavionsiirto. Enkä tietääkseni jäänyt roikkumaan sisäohjaan. Laukassa eteni ihan hyvin.

Loppuverkassakin Kaapo oli vielä Kaapoksi aika rauhallinen. Venytti eteen muttei mennyt etupainoiseksi tai kompastellut. Ravi oli aavistuksen vaisua eikä parantunut hoputtamalla. Osan loppukäynneistä hoidin taluttamalla.

Tallissa purin taas hoitopaikalla ja siinäkin hyöri ja kuopi. Komentamiseni tuntuivat jäävän huomaamatta. Yhtään hiki hepalle ei tullut eikä ollut kostea edes satulavyön alta. Siitä sitten ulkokarsinaan. Sinne kuulemma loimitetaan vasta kun on kunnolla kylmä.

Ongelmia:
hirveä hyöriminen tallissa
poikkeuksellisen hidas ratsain
nosti laukat huonosti
välillä oli vähän ahdasta

Parannusta:
ei takapotkuja
vastalaukatkin irtosivat

sunnuntai 18. lokakuuta 2020

Talvi yllätti naamiaisestekisat

 Sunnuntaina oli naamiaisestekisat Turkalla, luvassa 90 cm Rocolla. En ollut kovin innoissani lähdössä vaan salaa toivoin että kisat perutaan. Koko lauantain satoi (ei kuulemma Turkalla), samoin koko sunnuntaiksi ennuste lupasi märkää. Itselleni tuli yllätyksenä että märkä tuli räntänä. Kesärenkaat alla.

Ei tullut määräystä nakkihommiin vaikka kyselin. Olin siis lusmu enkä mennyt aamulla paikalle heti kisojen alkaessa vaan vasta 70 cm luokan aikaan. Menomatkalla satoi räntää ja auton mittari näytti puolta astetta pakkasta. Tiet olivat märät.

Nyt olin onneksi varustautunut kumisaappailla ja sadekamppeilla. Tarpeeseen tulivat. Kentällekään ei olisi oikein viitsinyt ratsastuskengissä mennä.


Ratapiirros oli onneksi kaikissa luokissa sangen sama.

Roco meni itseäni ennen kahdesti, ristikon ja 80 cm. Tosin lopulta keskimmäinen kuski päätti olla starttaamatta kelin takia.

Kävin itse vähän kävelemässä radan alkua ennen 80-luokkaa. Kovin märkää oli. Ehdotin että arvostelu muutettaisiin siten, ettei tarvitse ratsastaa aikaa. Tämä sai kannatusta ja pikaisella aikataululla näin tehtiinkin. 80- ja 90-luokista tuli siis A.0.0. Kaikki 10 estettä säilyivät radassa.

Lähdin vaihtamaan omia kamppeita ja sitten pikanaamioimaan Rocon. Olimme seeproja. Oma radankävely meni tässä ohi. Onneksi olin nähnyt jokusen suorituksen alle.

Yhä satoi sen verran että pidin osittaiset sadekamppeet päällä. Sen sijaan Rocon tuunattu korvahuppu oli läpimärkä jo siinä vaiheessa kun olin saanut sen paikalleen.

Oma lähtövuoroni oli 90-luokassa viimeisenä ja kuvittelin olevani hyvissä ajoin liikkeellä. Luokka oli tainnut kuitenkin jo alkaa ennen kun ehdin ratsaille. Verkassa ei ainakaan ollut kovin monta ratsukkoa.

Roco oli kävellyt hyvin alle, joten verkassa keskityin herättelemään humman liikkeelle. Vasen kierros. Ravissa eteen, sitten laukassa. Väki verkassa väheni aika nopeasti. Tiesin toki olevani viimeinen (kahdestoista?) mutta antoi vähän osviittaa kun kuudes katosi verkasta.

Lopulta hypin verkkahypyt Unan vanavedessä. Pysty pienempänä (ehkä 70?), näppärästi yli. Kertaylitys riitti meille. Sitten ysikymppisenä Roco vetikin liinat kiinni esteen eteen. En saanut reagoitua vaan keräilin itseäni kaulalta. Ennen seuraavaa lähestymistä spurttasin vähän eteen ja napautin raipalla ennen hyppyä. Se auttoi ja päästiin yli.

Välissä hetki käyntiä ja kaverin perässä pätkä toiseen kierrokseen eli väärään suuntaan. Siinä vaiheessa verkassa oli enää 3 ratsukkoa. Okseri näytti isolta mutta kaverin perässä loikattiin siitäkin yli. Hitusen kaukaa mutta rohkeasti yli. Toki raipalla varmistaen. Kaveri huoltojoukkoineen lähti ja jäätiin yläkentälle yksin. Siis ihan yksin. Totesin että jos tulee ongelmia niin ollaan keskenämme pulassa. Hölköttelin siis vain hetken ravia ja sitten mekin lähdettiin alas kisakentälle. Tässä vaiheessa mielessä kävi taas jokunen päivä sitten maastossa nurin mennyt kaverin suokki ja sen takia sairaalassa oleva kaveri. Yritin karistaa moiset ajatukset päästäni.

Menossa olevan suorituksen loppu katsottiin kentän ulkopuolelta, sitten päästiin aitoihin. Meitä ennen oli vielä 2 ratsukkoa. Ehdin käydä ravailemassa ympäriinsä. Ei käyty katsomassa esteitä. Oman vuoron koittaessa tervehdin ja nostin laukan. Ei mitään ympyröitä vaan spurtti. Ei lähtenyt heti eteen, joten villitsin pitkälle sivulle ihan kunnolla. Heräsi. Sitten takaisin ja tasapainoon.

Tehtiin sangen tasainen ja hallittu rata. Ei stipluja eikä epäröintiä. Varmistelin kuitenkin useamman esteen raipalla. Roco hyppäsi tasaisesti ja löytyi myötälaukat. Kaarteissa istuin alas eikä hulluteltu. 17 metrin linjalle tultiin pienesti sisään, joten otin väliin 5 askelta. Hyvin mahtui. Ratsastin kaikki paikat ja Roco kuunteli. Niin vaan päästiin nollilla maaliin, jee! Ensimmäinen nollamme tältä tasolta. Tosin kelin takia tuskin oli kovin moni este tapissa kuten kasikympissä vielä oli.

Videoista kiitos Sadulle ja Heidille!

Palkintojenjako oli kivan ripeästi perään. Saatiin punavalkoisen sijasta punainen ruusuke kun punavalkoisia ei riittänyt kaikille. Ei haittaa. Sijoituttiin oikeaan laitaan, joten päästiin vetämään kunniakierros. Tässä Rocolla ei enää ollut sitä kaivattua vetoa, joten todellakin tehtiin toiveiden mukaan hillitty ja hallittu kierros.

Sitten humman jälkihoito ja kamala määrä kuraisia kamppeita vähemmän kuraisiksi. Itse olin onneksi pysynyt kuivana mutta esim. ratsastushanskat olivat läpimärät.

Tallilta lähtiessä auto piti harjata lumesta! Kotimatka hirvitti pykälää enemmän mutta tarpeeksi hissukseen kun ajoi niin ehyenä takaisin kotiin. Illalla olin ihan veto pois.

lauantai 17. lokakuuta 2020

Vihdoin toivottu estetunti Ratsukankaalla

 Muinoin tosiaan toivoin että voisiko viimeinen korttituntini Ratsukankaalle olla esteitä. Tämä sopi. Elokuulta asti tätä yritettiin saada järjestymään ja meni lopulta tähän asti. Mutta hyvä että järjestyi.

Keli oli sateinen. Ratsukseni oli merkattu Lola ja se löytyi osittain märkänä sisältä. Selvästi oli ollut loimi niskassa. Ihanan puhdas. Harjasin läpi, suojat jalkoihin, satula ja suitset. Humman ainoa tunti tänään. Kuolaimet otti vähän huonosti mutta muuten oli kiltisti.

Onneksi tallista löytyi Lolalla paljon mennyt kuski, jolta sain kysyttyä täsmäohjeet. Jos ei reagoi jalkaan niin kouluraipalla saa sanoa kunnolla. Edellisen lähtissä tehtävälle kannattaa lähteä ravaamaan. Ohjien poisheitto ei auta. Kannuksia ei ollut.

Ratsukoita tunnille tuli 5. En tiedä mikä on normaalimäärä, ehkä 7? Kasattiin esteitä. Peilipäätyyn ympyrälle kavaletti. Molemmille lävistäjille punaiset pystyt ja tallin puolen pitkälle sivulle vihreä okseri.

Jalustinhihnasta loppuivat reiät enkä jaksanut tehdä kierteitä. Mitta oli lopulta aika hyvä.

Alkuun tehtiin siirtymiä ja temponmuutoksia. Käynnistä seis. Ravista käyntiin ja takaisin. Yritin olla jämynä enkä suvainnut hyytymistä enkä reagoimattomuutta. Aika monesti piti sanoa kovemmin ja muistuttaa raipalla heti perään. Mutta Lolasta löytyi ihan asiallinen ravikin eikä pelkkää matamista.

Laukkaa alkuverkassa tultiin vain pääty-ympyrällä maapuomin yli. Lola sovitti askeleensa hyvin. Itse olisin mieluusti laukannut vähän pidempiäkin pätkiä.

Tultiinkohan vielä kavaletinkin yli laukassa ennen pidempiä tehtäväpätkiä. Lujaa ei kuulemma tarvi tulla ja kun etenee niin ei tarvi usuttaa enempää.

Hyppyvuorossa meidät jätettiin vikoiksi. Tultiin noin kolmen esteen pätkiä. Noin nelisen pätkää. Eli aika paljon tuli odottelua (varmaan tuplasti kuin aamulla myös 5 ratsukon estetunnilla). Pidin odotellessa käynnissä liikkeellä. Muille ei tullut sanomista seisoskelusta.

Estekorkeudet olivat todella maltillisia. Lähes joka kierros aloitettin kavaletilla eivätkä muut esteet olleet juuri korkeampia. Oli vähän haastetta saada Lolaa kunnolla liikkeelle. Laukkasi kyllä muttei imenyt. Kun pari kertaa lähti etenemään itse niin en tajunnut tehdä puolipidätteitä ja laakahypättiin puomi mukaan. Meillekin tuli yksi vai pari sakkohyppyä. Mutta odotin välillä vähän turhankin hyvin. Jokusen kerran en päässyt hyppyihin kunnolla mukaan ja aika refleksinä ohjat valuivat nyrkkien välistä pitkiksi. Näistä ei tullut sanomista. Ope varmaan tajusi että keksin itsekin ettei mennyt ihan putkeen.

Aluksi hyppyihin oli hankala päästä mukaan mutta vähän parani loppua kohti. Lola tuntui jaloilleni yhä turhan leveältä. Hankala oli malttaa pitää ohjat kädessä. Tuntui liikkuvan parhaiten ohjat yhdessä kädessä ja raipalla vauhtia hipsutellen.

Lopuksi okseria nostettiin meille. Korkeutta tuli huimat 65 senttiä. Jälkimmäisellä kerralla maltoin tehdä enemmän kaarta. Ekalla kerralla mentiin kaukaa viidellä. Jälkimmäisellä kerralla asialliset 6.

Loppuverkassa Lola kulki sangen nätisti. Eteni ja ravasi selän läpi pyöreällä niskalla. Silti hetkittäin piti herätellä reagoimaan jalkaan.

Lola ei mennyt tänään muuta. Ei erikoisempia loppuhoitoja. Ohje oli että voi harjata jos tahtoo. Sen lisäksi halusin vielä pyyhkäistä sienellä satulavyön kohdan. Ei kuulemma kastella enää hevosia mutta ei se yhdestä sienellisestä juuri kastunut. Kuivempi se nyt oli kuin ennen tuntia.

Korttini loppui ja tuntuu että tämä riitti itselleni Ratsukangasta tälle erää. Tämä tunti ei ollut ihan sitä mitä estetunneiltani kaipaan. Eikä muutenkaan jäänyt sellainen olo että olisivat tahtoneet minut asiakkaaksi.

Ongelmia:
leveä ratsu
urat maneesissa
Lola ei ollut edelleenkään kovin lennokas
pari pudotusta

Parannusta:
eteni paremmin kuin viimeksi
ei kieltoja
sain vähän korjattua menoa
loppuraveissa oli aika kiva

Kaarevia linjoja

 Lauantaiaamuna liian aikaisin (08) herätessä ihmettelin taas miksi suostuin vapaaehtoisesti tällaiseen (estetunnille) ja uhosin ensi lauantaina nukkuvani. Onneksi ei kuitenkaan ollut pakkasta vaan +6°C ja aurinkokin pilkahti hetken aamulla. Tunnin aikana tosin rupesi satamaan.

©Hanna Moisanen

©Hanna Moisanen

Ratsukseni sain Senjan ja meitä oli vain 5 ratsukkoa tunnilla. Esteitä kasattiin maneesin pitkälle sivulle ristikko apupuomilla sekä molemmille pitkille sivuille kaarevat linjat kahdella esteellä vähän loivan kiemuran tapaan. 21 ja 26 metrin väleillä.

©Hanna Moisanen

©Hanna Moisanen

Alkuverkassa olin taas vähän humputtelutuulella. Senja tuntui hitusen pinkeältä ja tavalliseen tapaan hyvin reippaalta. Tuijotti myös väliaidan luona olevaa kavalettia sen verran että ohitettiin se turvallisesti ensin käynnistä jottei tule pikapoistumisia paikalta. Sen jälkeen se lakkasi kiinnostamasta.

Vähän isompi ristikko.
©Hanna Moisanen

Kyynärpää kylkeen!
Juuri tuo oikea karkailee.
©Hanna Moisanen

Tultiin ensin pitkän sivun ristikkoa ravilähestymisellä. Ensin oikea kierros. Taidettiin aloittaa ihan hyvin mutta lopulta haasteena oli sekä saada Senja pysymään ristikolle asti ravissa (ei puomilta laukalle) ja tulemaan myötälaukassa alas. Tämä onnistui vain alitempoisesta ravista. Mutkalla olevia lapoja en huomannut. Sellaiset voitaisiin omasta mielestäni treenata aina alkutunnista kuntoon ilman esteitä. Ja opetuksessa siis!

©Hanna Moisanen

Vasempaan kierrokseen sama homma. Taisi olla meille helpompi suunta. Senjalle plussat että odotti tosi kivasti eikä kiirehtinyt omiaan.

©Hanna Moisanen

Seuraavaksi tultiin lyhyempää kaarevaa linjaa. Vasen, oikea ja vasen laukka siis. Askeleita väliin tultiin ensin 6. Oikea askelmäärä osattiin tehdä todella hyvin mutta myötälaukoissa oli enemmän ongelmia. Sitten rupesin kompensoimaan niitä kummallisilla vartalon kierroilla. Enemmän auttoi lopulta esteelle suoristaessa tehty lapojen ja takajalkojen siirtely. Tämän taisin keksiä ihan itse.

Ei niin tyylikästä.
©Hanna Moisanen

Taidettiin tulla molempia kaarevia linjoja molemmista suunnista. Hyppyjä tuli tänään roimasti. Askelmääriäkin säädeltiin. Lopputunnista tuli yhä vääriä laukkoja ja Senja vaihtoi ne itse kesken kaarretta. Mutta kuskille niistä ei tullut enää sanomista. Sen sijaan sisään kaatuilusta tuli kommenttia, vaikka ainakin kertaallen se johtui vain tyhmästä kuskin ohjauksesta.

©Hanna Moisanen

Isolle ristikolle Senja teki hienoja hyppyjä. Kuskin mukautumisesta tuli jotakin sanomista, en ollut tarpeeksi mukana hypyssä tai yritin nostaa Senjaa käsillä tms. En muista enää. Ristikko nousi reunoilta suht korkeaksi ja hypytkin olivat isoja. Nyt en kuitenkaan pahasti muista varvistelleeni jalustimilla. Yritin keskittyä tähän mutta unohdin aina tehtävällä. Samoin käsien asento ja ilmeet unohtuivat.

Nyrkit pystyyn ja kyynärpää kylkeen!
©Hanna Moisanen

Nyrkit kiinni, ei silmät.
©Hanna Moisanen

Ihan hauska tunti. Toki jäin yhä vähän kaipaamaan uusintaa lainelankun kanssa.

Sieltä taivaaltako se seuraava este löytyy?
©Hanna Moisanen

Senja jatkoi seuraavalle tunnille ja otti oma-aloitteisesti ämpäristä välihörpyt. Iltapäivällä sille oli luvassa vielä kolmas tunti.

Ongelmia:
tuijotti kavalettia alkuverkassa
vääriä laukkoja
pari pudotusta
kuskin yliyritykset saada vaihtoja
välillä tein itse huonot tiet

Parannusta:
Senja hyppäsi kaikki mukisematta ja vaihteli laukat aika hyvin kaarteissa
päästiin 98% oikeilla askelmäärillä
säätyi hyvin ja helposti

perjantai 16. lokakuuta 2020

Kouluratsu mudasta

 Perjantaina oli Turkkapäivä. Päivällä paistoi aurinko mutta nyt jo mennessä oli hämärää. Onneksi kuitenkin kuivaa. Entistä kylmempää ja vain n. +3°C. Etukäteen selvisi että mennään koulua.

Listalla yllätyin: Germis. Facekaverin entinen pikkuinen estetamma. Tuntilaisia kivasti vain 4. Germis ei näemmä ollut tehnyt tänään muuta, joten piti lähteä kaivelemaan sitä pihatosta. Tuntikaveri lähti onneksi mukaan tunnistamaan minulle oikean ratsun. Olisin saattanut napata matkaan jomman kumman ruunikoista varsoista.

Germis sen sijaan oli kaukana paalilla. Kumisaappaita ei tullut mukaan ja oli totaalisen väärät jalkineet tänne. Mutavelli tuli sivukuminauhoista läpi ja molemmat kengät olivat märkiä ennen kuin olin edes humman luona. Onneksi antoi nätisti kiinni. Vähän tuli mieleen Aaltiksen muinainen Viola. Tähtipäinen tumma pikkutamma.

Humma oli mutakerroksen alla. Onneksi kropasta kuiva. Takajalat haisivat aika kamalalta. Hoitaessa oli kiltisti ja varusteet jalustimia lukuunottamatta löytyivät hyvin. Jalustimetkin saatiin onneksi kentällä.

Mentiin yläkentälle ja sain varoituksen että Germis saattaa tuijotella nurkkia. Ei tuijotellut.

Germis oli aika luikura. En oikein tiedä mitä sille olisi pitänyt tehdä. Yritin ratsastaa jalalla eteen ja pitää käden vakaana. Jokusen kerran viskoi päätään. Syvät taivutukset tuntuivat auttavan vähän. Mutta silti käänsi herkästi vain kaulan suorana ja kallisti päätä.

Tehtiin tänään kaikissa askellajeissa ympyrän kaarella takaosan väistätystä. Sisään ja ulos. Vähän kuvioita vaihdellen. Laukkaa mentiin ensin ravitehtävän ohessa suoraan, lopulta väistettiin laukassakin.

Meillä onnistui aika vaihtelevasti. Odotin että humma olisi ollut paljon pahempi herkkis mutta jalkaa sai käyttää ihan normaalisti ja varmaan enemmänkin. Taivutteluista myötäsi aina hetkeksi, kaikissa askellajeissa. Harmi vaan että nopeasti turpa myös nousi. Malttoi odottaa laukannostot hyvin ja ravissa pahimman kipittelyn sai istunnalla haltuun. Tosin ehdotti joko kipitysravia tai käyntiä. Rauhallista ravia ei muka ollut tarjolla.

Väistöt saatiin tehtyä. Yleensä eka kierros oli harjoittelua ja sen jälkeen parani. Osa oli jopa ihan kelpoja.

Loppuraveissa ei tehnyt mieli keventää, alas istuen sain humman odottamaan rennompana. Kevensin toki silti.

Vasta loppukäynneissä säikähti puskasta tullutta opea. Ja kun lähdettiin kentältä niin siinä uudestaan. Sain askeleessa haltuun enkä horjunut.

Ohje oli kylmätä takaset. Aloitin siis kaikkien jalkojen pesusta. Takaset haisivat yhä karsealta. Kylmäsuojien vaikutusta odotellessani harjasin humman vielä läpi. Hieman pulskassa kunnossa. Piti painaa aika kovaa että kylkiluut tuntuivat. Mutta pepun päältä oli suora eikä kuopalla.

Takaisin pihattoon viedessä muut asukit kerääntyivät portille vastaan. Ei tehnyt mieli karkuuttaa varsalaumaa pimeään, joten odotin hetken apukäsiä. Sanaakaan sanomatta meille lopulta avattiin portti eikä kukaan ollut ryysäämässä mihinkään. Mistäs minä sen olisin voinut vieraista hevosista tietää?

Kotona kenkäparkani joutuivat syväpesuun ja rasvaukseen. Kovin mielelläni en vesipese nahkakenkiä mutta nyt ei ollut hyviä vaihtoehtoja.

Ongelmia:
kengät kastuivat läpi pihaton mudassa ratsua hakiessa
humma haisi pahalta
jalustimia ei ollut tunnille lähtiessä
aika epätasaista menoa

Parannusta:
vain 4 ratsukkoa tunnilla
ei tuijotellut
rentoutui hetkittäin

torstai 15. lokakuuta 2020

Uusi ratsu puomitunnille

 Torstaina meinasin unohtaa tallireissun ja havahduin siinä vaiheessa kun piti olla jo menossa. Ehdin kuitenkin sukkelasti liikkeelle. Listan luona yllätyin: Wanni. Pitkästä aikaa uusi ratsu. Tämäkin kuulemma ulkokarsinassa asuva. Löysin sen tarhasta. Mokoma meinasi yrittää karkuun.

Ruunikko suht iso tamma. Netissä lukee 165 cm mutta olisin arvellut noin 170-senttiseksi. Rungoltaan medium plus.

Ohje oli hoitaa kiinni sidottuna. Näin tein eikä ollut ongelmia. Kalisutti kaltereita muttei ollut uhkaava. Etusuojat, koulusatula puomitunnille (estesatulaa ei ole ja Eemeli kaipasi omaa estesatulaansa itse), suitset. Kannukset kielletty. Suositeltiin pitkää raippaa mutta otin oman esteraippani.

Selkäännousun seisoi nätisti. Jalustimia piti lyhentää ties kuinka paljon. Oikeasta loppuivat reiät kesken ja laitoin vasemman samaan mittaan. Ehkä hitusen pitkät puomeille mutten jaksanut laittaa kierteitä.

©Hanna Moisanen

Alkuverkassa hepat herätettiin jo kunnolla liikkeelle. Wanni oli aika suoraviivainen mutta tuntui salasähäkältä. Aloitin aika varovasti. Ei kuitenkaan tehnyt mitään ja loppua kohti uskalsin jo ratsastaa kunnolla. Ope puhui että Wannissa on pakkasvirtaa. En sitten tiedä kuinka hidas on yleensä. (Enkä edelleenkään tunnista tallin puoliverisiä ja erota niitä toisistaan.)

Senjaa vähän kumitettu takaa.
©Hanna Moisanen

Tultiin ensin katsomopäädyn kolmea puomia. En muista tultiinko ravissa mutta ainakin laukassa molempiin suuntiin. Meinasi olla vähän ruuhkaisaa, onneksi tajusin itse liikkua väljemmissä paikoissa. Ensin tuli sanomista että enemmän eteen, sitten piti ratsastaa takaset polkemaan alle ja kohottaa ratsun niskaa. Niskan kohotus oli se hankalin osuus. Raipalla mätkin vain omaa jalkaani, se riitti. Lopulta Wanni sai niskansakin ylemmäs. Sitten piti olla vielä kaatuilematta sisään.

Minne ihmeeseen kuski tuijottaa?
Tällaista ei onneksi näe enää paljon.
©Hanna Moisanen

Toisessa päädyssä puomit olivat muistaakseni 6 metrin välein ja väleihin piti tulla askeleet. Ensin tuli kaksi, hupsis. Aika paljon piti pyytää eteen että tuli hyvä. Välillä tamma vaihtoi laukkoja ristille ja kaatui sisään. Lopulta laukka lähti rullaamaan paremmin ja tehtävä onnistui hyvin. Ihan lopuksi oikeassa kierroksessa meinasi jäädä sisäreunasta jo ahtaaksikin.

©Hanna Moisanen

Sitten tultiin sama siksak-puomikuvio kuin tiistaina Kaapolla. 2,8 metriä taisi ope sanoa etäisyydeksi puomien keskikohtien välille. Puomeja oli 7. Ensin ravissa, sitten laukassa. Wanni hoiti homman helposti. Laukassa meni ihanaa innostuneen pikkupossun laukkaa ja hypähteli sukkelasti. Nauratti.

Vasemmassa kierroksessa oli ongelmia osua ensimmäiselle. Ekalla kerralla lähelle, hups. Ope sanoi ettei haittaa. Toisellakaan kerralla askel ei osunut ja lennätin kaukaa. Olin tyytyväinen että tein päätöksen. Sakkokierros sujui vihdoin hyvin ja todella tasaisesti.

Loppuraveissa sai antaa hevosen laskea turpaa vaikka maahan. Nyt ei enää venyttänyt sinne asti.

Hummalle tuli ihan hiki. Jatkoi seuraavalle tunnille.

Kiva heppa muttei sykähdyttänyt erityisesti.

Ongelmia:
oikeasta jalustinhihnasta loppui reiät kesken
haastavaa venyä laukkaväleihin

Parannusta:
siksak-puomit kivasti suoraan
laukka parani kovasti loppua kohti