sunnuntai 30. elokuuta 2020

Kenttäkisojen maasto vasta kakkoskierroksella

Sunnuntaina oli Oulun kenttäkisojen toinen päivä. Luvassa siis 80 cm maastoesteet Rocolla Limingassa. Neljännessä sijassa kiinni tässä vaiheessa. Oma startti taas luokan ekana mutta onneksi vasta 13.25. Sai siis taas nukkua yli kahdeksaan aamulla.

©Enni Haataja

Este 1.


Tallilla vinkka tuli helposti pihalla perään. Eikä ollut tainnut olla kenenkään edessä keskellä pihaa. Kotikisat olivat menossa, joten väkeä oli paljon liikkeellä.

Este 2.


Nyt Rocon riimu oli laitumella tallessa. Tänään otin taas ketjunarun mukaan hepan noutoon. Rocon mukana kaveritkin lähtivät portille. Näytti ensin siltä että jäävät kauemmas mutta porttia avatessa toinen humma päätti ryysätä minun ja Rocon välistä, joten naru pääsi tietysti irti kädestäni. Kun yritin kurkotella narua takasin käteen niin kolmas heppa sujahti avonaisesta portista karkuun. Eikä tietysti edes riimua päässä, pahus! Katsoin karkulaisen perään ja kädessä ollut porttilanka laski sen verran alas että minun ja Rocon välistä ryysännyt toinen heppa hyppäsi langan yli kaverin perässä vapauteen. Onneksi sentään Roco oli nyt ketjunarun päässä ja pysyi hallussa vaikka kaverit vähän lehahtelivat pellolla.

Este 3.


Ketään ei ollut missään lähistöllä, joten en keksinyt muuta kuin lähteä taluttamaan Rocoa tallia kohti. Kisat olivat yhä käynnissä ja pelkäsin yleistä härdelliä.

Este 4.


Karkulaiset imeytyivät meidän peräämme, joten tein U-käännöksen takaisin laitumelle. Valitettavasti irtolaiset eivät tulleet perässä vaan spurttasivat viereiselle lohkolle, jonka portti oli auki. Eipä siinä muuta kuin portti kiinni ja sinne jäivät. Huh! Pahin katastrofi vältetty. Tallilla mainitsin tästä, muttei aiheuttanut toimenpiteitä.

Este 5, hauta.


Hukassa oli yhä Rocon satulavyö, joten napattiin taas Ponnen vyö matkaan. Panssaria ei kuulemma tarvitse. Nurmihokit olivat jemmassa mutta löytyivät lopulta. Niitä ei kuulemma saa laittaa kuljetukseen, joten päädyin laittamaan matkalle talvihokit. Niitä tuurilla löytyi juuri riittävät 8 kpl oikean kokoisina. Aika nysiä olivat. Onneksi itse hokituksessa ei ollut ongelmia. Toki hokkiräikkä olisi ollut kiva. Nyt vääntelin ainoalla löytyneellä työkalulla eli kiintoavaimella. Melko tuoreet kengät onneksi.

Este 6, vesi.


Kaikkeen säätämiseen ja ihmettelyyn meni kuitenkin sen verran aikaa että häntä jäi harjaamatta ja taas olin myöhässä aikataulustani. Nyt tosin lastattiin heti alusta asti liinalla ja Roco kävelikin sen avulla sukkana sisään.

Este 7 eli nelonen toiseen suuntaan.


Matka kisapaikalle kesti pidempään kuin arvelin. Onneksi tänään Anu oli apulaisena! Pikavauhtia hokituksen vaihto, kenttäsuojat jalkaan ja humman varustus. Hännän harjaus. Siinä vaiheessa kun loikkasin kyytiin niin verkka-aikaa oli 18 minuuttia. Onneksi oli kuitenkin suht lämmin ja aurinkoinen keli, reilu +16°C.

Este 8 eli alashyppy.

Hankala kuvata alashyppyä tulosuunnasta.


Pääsin heti verkkaan ja hetken kävelyn jälkeen mentiin askellajit läpi. Roco oli kivan innokkaana. Liikkui hyvin eteen ja oli kuitenkin kuulolla. Laukkaspurteissa meinasi vaan mennä vähän pitkäksi ja etupainoiseksi.

Ratapiirros. Löytyy myös Coursewalkista.


Otin vesihörppyjä ja jännitin. Lopulta hyppäsin verkkaesteet. Pikkuinen kahdesti. Muut kertaalleen. Olikohan niitä 3 erilaista. Sitten olikin jo aika lähteä kohti lähtöaluetta. Muistin laittaa GoPron päälle.

Este 9.
Kuvat on otettu edellisenä päivänä rataan tutustuessa
ja hienot koristeluruusut puuttuvat näistä kuvista.


Jotenkin kummasti oltiin taas vähän kaukana lähtölinjasta kun tuli lähtölupa. Ravista himmauksen kautta laukalle ja menoksi. Kuten arvelin niin Roco ei tuijotellut normimaastiksia. Ykkösestä yli. Yritin spurttailla väleihin mutta huolehtia kuitenkin ettei mene etumatalaksi. Kakkosesta yli. Spurtti. Kolmosesta yli, spurtti. Nelosesta yli.

Ykköseste.
©Enni Haataja

©Enni Haataja


Nelosen jälkeen reitti meni lähelle ihmisiä ja Roco hidasti. Pudotti raviin ja taisin pyytää laukan takaisin. Vauhti hiipui ja hyvissä ajoin ennen hautaa tuli täysstoppi. En saanut heppaa oikein mihinkään. Yritin sivulle, eteen ja toiselle sivulle. Tai ainakin luulin. Pian tuli kielletty askel taakse ja ensimmäinen kielto. Olisin halunnut käydä kentän puolella mutten saanut Rocoa sinne. Tai näyttämässä hautaa muttei liikkunut sinnekään. Ajattelin ettei uudesta vauhdista ole hyötyä koska ollaan niin kaukana haudasta. Jäin aivojumiini ja lopulta peruuteltiin tähän hylsy. Poistuimme käynnissä takaisin verkkaan.

Neloseste.
©Enni Haataja

Videosta kiitos Anulle ja Marikalle! Tältä näytti neljän esteen mittainen maastomme:
 


Verkassa katsottiin liike ravissa ja kaikki oli ok. Hölkkäsin ihan pikaisesti ja sitten parkkikselle purkamaan ratsu. Kumman paljon puuskutti yhä. Roco kävelytykseen. Juomavesi ei kelvannut. Sain luvan ottaa hyppelyt uusiksi kisojen jälkeen. Eli tunteroinen odottelua väliin. Viimeisen kisaajan jälkeen vielä 30 min protestiaika.

Este 10.


Noin 20 minuuttia harmitti. Mutta aika hyvin siitä sitten toivuin. Joskus vaan käy näin.

Este 11 eli kakkonen toiseen suuntaan.


Palkintojenjaon aikaan lähdettiin tutustumaan kisarataan taluttaen. Roco epäröi taas hautaa. Ovela suunnitelmani oli että turpa maassa ruohoa hamuten hivuttautuu haudan viereen toimi lopulta. Mutta silti  empi. Eikä ollut mikään ihan nopea toimenpide.

Epäilyttävä hauta.
©Anu


Lopulta käytiin varustamassa humma ja kuski uudelle kierrokselle. Tuli lupa hilata Roco ensin liinalla arveluttavista esteistä ilman kuskia. Haudassa meni oma aikansa mutta onnistui. Mentiinköhän neljästi yli, kahdesti eestaas. Pienellä epäröinnillä. Muttei tullut jättiloikkia.

Möllötystä haudalla.
©Anu


Eikä banketti mennyt sen helpommin vaan sinnekin juurtui alkuun. Onneksi oli kisahoitaja apuna. Ensimmäinen alashyppy onnistui kun minä hätistelin tarpeeksi painetta taakse. Mentiinköhän noin neljästi taluttaen alaskin. Sitten kuski kyytiin ja käveltiin eestaas veden läpi. Sitäkin ensin epäröi. Pitkin ohjin ja ihan rauhassa sitten meni ja sen jälkeen se ei ollut enää juttu.

Este 12 eli ykkönen toiseen suuntaan.


Verkka-alueella hölkättiin vähän ravia ja laukkaa. Nyt heppa tuntui paljon räjähdysherkemmältä kuin aiemmin kisaverkassa. Ratsukoita taisi olla 4 vai 5. Meidät jätettiin tokavikoiksi. Vasta vähän ennen omaa vuoroa otin kaksi verkkahyppyä. Hyvin meni.

Suunnitelma oli että käydään treenaamassa hauta ja banketti ensin ja sitten vasta hypätään koko rata.

Hauta tultiin ensin ravissa. Ei ongelmia. Sitten laukassa toiseen suuntaan. Hypättiin leveämmästäkin kohdasta eikä Roco sanonut mitään. Toisella kierroksella hauta, banketti ylös ja banketti ravissa alas. Perfect! Ei mitään poukkoiluja ja kuskille helpohkot hypyt olla mukana.

Video pikatreeneistämme, kiitos Anu!



Siitä jatkettiin ravihölkällä kohti lähtöä ja ratsastettiin koko rata samoilla tulilla. Eikä nyt ollut mitään ongelmia! Toki ei ollut enää kisapainetta eikä yleisöä. Hyvä eteneminen, hyviä hyppyjä. Empimättä haudalle ja yli. Empimättä laukalla veden läpi. Banketti laukalla oikein sulavasti alas. Hööks-esteelle taisi tulla vähän isompi hyppy mutta palat oli äkkiä taas kasassa. Loppupätkä meni ongelmitta. Eikä spurttaillut eikä lipsunut yhtään. Jes!

Uusintakierros noin kakkosesteestä eteenpäin. Anu videoi.



Jälkiviisasteluna voi todeta että tämän päivän sijoituksemme kaatui treenireissun puutteeseen. (Treenireissua varten taas olisi pitänyt tajuta mm. hommata hokkikengät jo aiemmin alle.) En usko että näiden esteiden kanssa on enää jatkossa ongelmia.

Posekuvat muistettiin vasta ihan lopuksi.
©Anu


Rocolle plussat siitä että käyttäytyi kisapaikalla hyvin. Nyt lastautui takaisinpäin ilman liinaa. Vesisadekin alkoi vasta paluumatkalla. Roco matkusti nätisti ja kotitallillakin malttoi hetken ennen ryskäämistä. Purkuapulaiset olivat tänään tiukemmassa ja suurin osa junnuista istui nenä puhelimissa vaikka pyysin apua. Pöh!

Palautin Rocon kavereiden luokse väärälle laidunlohkolle. Perään raahasin täyden vesisaavin. Varmaan siitä sain taas selkäni jumiin. Hummat olivat sen oloisia että vettä oli jo kaivattu.

GoPro-kooste tulee joskus myöhemmin kunhan saan sen editoitua.

lauantai 29. elokuuta 2020

Rocolla kenttäkisojen ensimmäinen päivä

Lauantaina oli odotettu Oulun kenttäkisojen ensimmäinen päivä. Ratsuna Roco ja luokkana turvallinen 80 cm. Lauantain ohjelmassa siis Äimärautiolla ensin kouluosuus (tutustumisluokan kouluohjelma he C) ja 80 cm rataesteet perään. Meidät oli arvottu luokkamme ensimmäisiksi, koulustartti 13.35. Onneksi isommat luokat olivat ensin ja 8.30 herätys riitti.

Tallilla ensimmäinen ongelma oli päästä käsiksi vinkkaan, jonka eteen oli parkkeerattu auto. Onneksi melko pian löytyi kuski siirtämään autoa. Vinkka tuli yllättävän kivuttomasti perään. Vain pientä värkkäämistä nokkapyörän ylösnostomekanismin kanssa.

Seuraava ongelma oli yön aikana laitumen portilta kadonnut riimu. Virittelin Rocolle riimun toisesta riimunnarusta. Toinen lenkki turvan ympäri ja toinen korvien takaa. Tämä tipahti vain kertaalleen matkalla talliin mutta sain sen vauhdissa sujautettua takaisin.

Yhä oli hukassa estevyö. Nyt myös Germiksen satula vöineen. Kaappasin sitten paremman puutteessa Veeran ja Ponnen vyöt mukaan ja toivoin että edes toinen on oikean mittainen. Hukassa oli myös nahkariimut, onneksi sellainen meille jostakin jemmasta kaivettiin. Roco ei ollut erityisen likainen mutta kaikkeen tähän säätämiseen meni aikaa. Lisäksi humma ei halunnut lastautua. Yksin homma oli sangen toivotonta eikä kouluraipastakaan ollut apua. Juurtui lastaussillalle ja jos yritin houkutella eteenpäin niin käännähti taaksepäin. Taluttajan vaihto ei auttanut mutta heti kun otin liinan avuksi niin sillä meni. Eikä liinaa tarvinnut oikeastaan edes käyttää.

Bonusta että Roco matkusti nätisti eikä perilläkään möykännyt. Onneksi kisahoitaja-Outi saapui paikalle eikä Rocoa tarvinnut jättää yksin koppiin! Olin aikataulustani jäljessä ja opasteiden mukainen kulku parkkialueelta tallille raviradan kautta vedettiin juuri nenän edestä kiinni. Hölkkäsin sitten kiertoreittiä autotietä pitkin.

Pikana numerolappujen hakeminen kansliasta ja ratojen valokuvaus. Kävin kävelemässä esteradan. Onneksi esteitä oli vain 8 eikä juuri muistettavaa. Ohimennen kuulin että aika moni isommissa luokissa sai yliaikaa.

Viivana takaisin parkkiin, omien kamppeiden vaihto, humman purku ja varustus. Suunnittelin että jos olen tasalta verkkaamassa niin ehdin hyvin. Oltiin tasalta valmiina parkkipaikalta ja 12 yli hyppäsin selkään. Olihan siinä vielä yli 20 minuuttia ja alkukävelyt oli jo hoidettu.

Verkassa Roco oli sangen samanlainen kuin eilen. Tasainen mutta vähän etumatala. Salakavalasti painoi käsille. En tehnyt mitään ihmeitä. Ympyröitä ja siirtymiä. Askellajit läpi. Lopulta kyselin hoitajalta miltä näyttää. Kuulemma tasaista, mutta vähän pohkeen takana. En tiedä mitä sitten tein, mutta sen jälkeen Roco lähti spurttailemaan kuin olisi esteradalla. Ei ainakaan vauhtia puuttunut.

Lopulta kolmisen minuuttia ennen starttiaikaa minulle vinkattiin että voisin mennä valmistautumisalueelle. Jätin siis raipan pois ja menin pikkukaistaleelle pyörimään. Siinä mahtui juuri tekemään voltin kummallekin reunalle. Pyörittiin ravissa ja käynnissä tiimalasia.

Kello tuli aikaan ja yli. Huhuilin tuomarille että joko saa tulla radalle. Ei vastausta. Ainakin kahdesti kysyin. Noin kaksi minuuttia lähtöaikamme jälkeen meidät lopulta kutsuttiin valmistautumaan radalle. Menin kulman yli käynnissä ja ravasin pitkän sivun. Tuomari ohitettiin käynnissä. Roco jännittyi aavistuksen. Seuraavalla pitkällä sivulla oltiin jatkamassa ravissa ja lähtömerkki tuli jo siinä. Eipä ollut liikaa valmistautumisaikaa!

Jatkoin vähän matkaa suoraan ja tein suuren täyskaarron. Mentiin tuomaripäädyn ohi vielä toisesta suunnasta. Oviaukon kohdalla Roco taas vähän jännittyi. Ei kuitenkaan mitään kovin pahaa. Siitä sitten toinen pitkä sivu ravia. Taisin ottaa vielä kontrollipysäytyksen ja lähdettiin aloittamaan. Onneksi ei ollut herkästi sammuva hevonen!

Suoritettiin suht tasainen rata ilman rikkoja. Ensimmäinen eli oikea laukka oli vähän turhankin vauhdikasta. Kulmissa käytiin etäisesti. Vasen oli onneksi tasapainoisempi. Loppua kohti muistin jo näyttää vähän iloisempaa naamaakin. Hyvä tuli!

Outi videoi kouluratamme:
 


Radan jälkeen stewardi katsoi meidät pintapuolisesti etäältä läpi ja hyvä oli. Hyppäsin alas selästä ja Roco pääsi talutuskävelylle. Opettelin esteradan vielä läpi ja kävin kävelemässä sen vielä toisen kerran. Koulutuloksemme kuulutettiin: 61,47 %. Ihan ok muttei erityisen hohdokasta. Ehkä vähän tiukahkosti arvosteltu jopa, tämä kun oli kuitenkin helppo C. Paperin sai vasta myöhemmin sähköpostilla mutta numerot selvisivät equipesta. Huonoin oli 5,5 ja paras lopputervehdyksen 7.

"Tasainen ja huolellinen ratsastus, takaosaa vielä aktiivisemmaksi -> korkeampi ja lyhyempi muoto."

Olisin ollut jo kovasti valmis esteverkkaan mutta rata oli huollossa. Arveltu aikataulu piti sangen hyvin ja luokkamme slotti alkoi noin 14.15. Rocolle estesuojat jalkaan, kuskille esteraippa ja turvaliivi. Ei muuta. Kolmipaloilla mentiin.

Ratapiirros. Radalle kuljettiin (kuvassa) oikeasta yläreunasta
(nelosesteen takaa).


Tein sangen rivakan alkuverkan. Ravia, laukkaa ja ristikko kahdesti. Sitten kävelin hetken ja kyselin että koskakohan rata on valmis. Sillä mieluummin odottelen nyt enkä verkan jälkeen. Sanoin että loppuverkassamme menee 2 min.

©Enni Haataja


Lopulta sitten laukkasin vielä pari kierrosta ja hyppäsin pystyn ja okserin. Silti jouduttiin hetki odottamaan radalle pääsyä.

©Enni Haataja

©Enni Haataja


Kävin näyttämässä kolmosen ja sitten tulikin jo lähtömerkki. Taas olisin voinut ottaa vähän enemmän valmistautumisaikaa radalla.

©Enni Haataja

Pikku sukellus.
©Enni Haataja


Eipä muuta kuin laukka päälle ja menoksi. Rocolla oli hyvä vauhti päällä, piti vain muistaa itse tasapainottaa menoa. Esteet mentiin puhtaasti. Kuski kurvaili tiukemmat tiet. Joissakin väleissä taisi olla väärä laukka mutta Roco hoiti jalkansa. Suht tasapainoista ja aikaratsastuksessa oltaisiin varmasti pärjätty hyvin. Kaikesta huolimatta pelkäsin yliaikaa mutta sitä ei tullut. Jes!

©Enni Haataja


Outi videoi esteratammekin:
 


Tehtiin pikahölkät verkassa ja sitten käynnissä takaisin parkkialueelle. Tässä vaiheessa satoi pari tippaa vettä. Kenttäkisojen plussia että saa poistua paikalta omien suoritustensa jälkeen.

Laitettiin Roco liinalla koppiin ja meni heti. Matkusti nätisti ja tallilla sain pikkuapulaisen purkuavuksi. Nopeutti hommiani hirmuisesti. Kiitos! Roco takaisin laitumeen ja vinkka pihalle huomista varten.

Tallilta menin suoraan tutustumaan huomiseen maastoesterataan. Oli aurinkoinen +18°C mutta silti kylmä. Siellä selvisi että ollaan tässä vaiheessa sijoituksessa kiinni. Neljänsinä, ja kaulaa viidenteen on 8 yliaikasekunnin verran.

perjantai 28. elokuuta 2020

Koulutreenit viime tipassa

Perjantaina oli odotettu koulutunti ennen kenttäkisoja. Ratsukseni sain onneksi Rocon. Tämä oli tosiaan meidän ihkaensimmäinen koulutreenimme. Ratsastajia oli tunnilla vain 4 ja tunnin piti taas sijainen. Oma ope taitaa olla lomalla?

Syyskeli yllätti ja menomatkalla oli enää +14°C. Pitkähihainen poolo oli hyvä ratsastusvaate.

Roco ei ollut tänään näemmä tehnyt muuta koska oli pihalla. Mutta ärrin murrin taas kun hepat olivat jossakin ihan muualla kuin piti. Enhän minä niitä tunnista kun pelto on täynnä heppoja. Piti sitten mennä kentälle kysymään. Lopulta oli 14 minuuttia aikaa harjata ja varustaa. Onneksi sain apuja!

Koulusatula on kuulemma 16", joten estepenkillä koulutunnille. Estevyö oli hukassa, joten lainasin muilta. Veikon vyö oli liian lyhyt, Germiksellä sopiva. Suitsiksi tutittomat kolmipalat.

Jäätiin alakentälle ja nyt ei ollut toista tuntia samaan aikaan toisella kentällä.

Ei ravattu alkuun vaan ensin väistettiin etuosaa sisälle käynnissä. Kuitenkin uraa pitkin kulkien. Tuntui kummalta liikkeeltä ja meinasin lipsua jatkuvasti ajattelemaan avoa. Opelta tuli kehuja eleettömästä ratsastuksesta ja tasaisesta ratsusta. Roco puksutti menemään ja kuunteli yllättävän hyvin. Mutta toisina hetkinä ei kuunnellut ja uralta ympyrälle kääntäminen oli välillä työlästä.

Tultiin tätä molempiin suuntiin ja taidettiin ravatakin. En muista ihan tarkkaan. Saatettiin ottaa laukkojakin alkuverkassa.

Välikäyntien jälkeen tultiin avoja. Ensin käynnissä. Sai tehdä voltin alle, mutta niiden tekemiseen ei kannustettu. Ensin oikea kierros. Alku oli molempiin suuntiin vähän kankea ja kiemurainen. Tehtävällä myöhemmin tehtiin kesken käyntiavon siirtyminen raviin. Alkuun Roco suoristui ravissa mutta sain korjattua takaisin avoon.

Myöhemmin tultiin ravissa avoon ja nostettiin samassa asennossa laukka. Tämä oli vielä hankalampaa. Toki Roco teki ihan asialliset nostot ja laukkasi, pääosin jopa yllättävän pyöreänä. Mutta suoristui laukassa. Tässäkin parannettiin toistoilla.

Välissä laukattiin jokunen pätkä suoraan. En muista pitikö ekassa (oikeassa) kierroksessa tehdä siinä avoa. Tein itsekseni temponmuutoksia ja suunnanvaihdossa kokeilin lävistäjän. Kovin innokkaasti ei lähtenyt keskilaukkoja. Vaihtoa en halunnut yrittääkään.

Vasemmassa laukassa piti tehdä avoa. Onnistui vaihtelevalla menestyksellä.

Loppuraveissa sai taivutella hevosta pidemmälle kaulalle. Roco laski päätä vaikka edelleen seurasi taivuttavaa ohjaa vaihdellen. Tein loppuverkan lomaan muutamat pysähdykset ravista. Muutenkin yritin skarpata tänään siirtymissä.

Olisin kaivannut vähän enemmän huomisiin tehtäviin painottuvaa tuntia. Edelleen epäselväksi jäi saadaanko tehtyä 15 metrin ravivolttia haluttuun paikkaan. Mutta sangen tasaista menoa oli. Pitänee yrittää vähän aktivoida, jottei mene liian veltoksi.

Ongelmia:
humma oli väärällä laitumella
minun mielestäni ei mennyt yhtä hyvin kuin open mielestä
välillä oli alkeistason ongelmia kääntämisessä
laukka meni nelitahtiseksi kun yritin avoa
mäkäräinen lensi silmään
kotimatkalla enää +9°C

Parannusta:
sangen tasaista
ei tarvinnut komentaa liikkumaan
en ole erityisen huolissani huomisesta kouluradasta

tiistai 25. elokuuta 2020

Puomirataharjoitus

Tiistain puomitunnille tuli tänään Laiba. Humma oli mennyt yhden tunnin alle ja oli juuri purettu. Olisinpa ollut vähän aiemmin paikalla niin suojarumbaa ei olisi tarvinnut tehdä uudestaan. Satulan vaihdoin estemalliin. Raippoja kävin etsimässä mutta pienet ja sievät olivat kadonneet.

Edellinen tunti venyi yliajalle, joten loikkasin kentällä kyytiin. Pikkuötököitä oli runsaasti, ehkä sen takia mentiin maneesiin vaikka muuten keli oli ihan hyvä, +15°C ja kuiva. Ratsukoita oli tänään taas maksimimäärä tälle tunnille eli 6.

Ope viritteli puomit ja alkuverkattiin askellajit läpi. Ravi ei enää yllättänyt mutta jotenkin holtittomalta silti tuntui vaikkei Laiba tehnytkään mitään omiaan. Noin ison hepan pienikin jännittyminen sai kuskin varautuneeksi.

Ohjatut tehtävät aloitettiin kahden puomin yli laukkaamisella. Väliä oli ihan reilusti. Oikea kierros. Piti tulla pari kertaa mutta tultiin neljästi. Kertaalleen ei taidettu osua jälkimmäiselle puomille ja kerran laukka vaihtui ekalla vääräksi. Väliin tuli enimmäkseen 9 askelta.

Seuraavaksi tultiin oikeassa kierroksessa katsomopäädyn puomeja (3 kpl) ympyrän kaarella. Ope kertoi välitkin mutta unohdin. Jotain 12 ja 15 metrin väliltä taisi olla. Ohje oli aikuisilla hevosilla vähän koota ja tulla neljällä, meidät laskettiin raakileisiin ja 3 oli hyvä tavoite.

Tultiin linjan ensimmäinen puomi alle. Nyt väliin tuli 10 askelta. Ihan niin sujuvasti kaaret eivät menneet kuin olisin halunnut. Ekalla kerralla 4 ja 3. Ekaan väliin ei meinannut kääntyä. Toisella yrityksellä taisi tulla 3 + 3 suht siististi.

Tämän jälkeen tultiin laukanvaihto yksittäisellä puomilla radan poikki. Ope toi raipan avuksi, uuteen ulkokäteen eli oikeaan. Oikeasta vasempaan laukkaan siis. Ja hyvin yllättäen vaihto tuli juuri kuten piti! Kehuin vähän myöhässä koska en uskonut että oikeasti vaihtoi.

Sitten vasempaan kierrokseen sama mutta vähän lyhyemmin. Suora linja oli tähän suuntaan hankalampi, kaaret menivät helpommin. Nättiä kolmea laukkaa kaarille.

Lopuksi tultiin rata. Oikeassa sisään, suora linja ja ympyrällä 5 puomin verran eli reilu kierros. Sitten suunnan- ja laukanvaihto. Vasemmassa suora linja ja 5 puomia ympyrällä ja lopuksi vaihto toiseen suuntaan.

Nyt oikean kierroksen ympyrässä tuli vähän sohlausta. Eka vaihto yhä hyvin. Sen jälkeen vaihdoin raipan pikana toiseen käteen. Humma lähti vähän kiihtymään. Vasen ympyrä sujui hyvin. Jälkimmäiseen vaihtoon tullessa tuntui homma olevan aika levällään. Laiba ei meinannut kääntyäkään. Osuttiin kuitenkin puomille ja sen jälkeen meinasi seinä tulla vastaan ja heppa kompuroi melko isosti. Mutta ope kehui että vaihto tuli. Oho! Saatiin kuitenkin ottaa kaverin jälkeen vielä uusiksi. Jälkimmäisellä(kään) kerralla askel puomille ei ihan osunut mutta kuulemma vaihtoi taas. Vautsi! En uskonut tämän tapahtuvan varsinkaan tähän suuntaan eli vasemmasta oikeaan.

Loppuhölkät saatiin tehdä itsenäisesti toisessa päädyssä. Nyt hepo rupesi olemaan rennompi ja kulki kauniimmassa raamissa. Oikea kierros oli letkeämpi. Ope loppukommenteissa sanoi olevansa oikein tyytyväinen Laibaan tänään. Sitten korjasi että meihin molempiin, hyvin ratsastettu. Olipa kiva kuulla tällaista! Välillä kun selässä tuntui vähän leviävältä.

Tunnin lopuksi kyselin opelta että jos seuraavissa estekisoissa onnistuu Lissun lisäksi mennä enemmän ratoja niin lähden mieluusti Laiballa. Vastasi että toivookin Laiballe ratoja alle eikä ole jonoa halukkaista (vaikka kaikki ovat Laibasta pitäneetkin), joten totta kai! Lupasi pohtia ratakorkeutta. Ei liian pientä muttei liian isoakaan. Omat veikkailuni ovat 60 - 70 cm pinnassa ekoiksi kisoiksi.

Tänään olin omasta mielestäni suht ripeä tallissa. Silti viimeisenä valmis 45 min tunnin loppumisen jälkeen. Hämärsi jo selvästi, sillä aurinko laski jo ysiltä.

Ongelmia:
vasen jalustin nitisi
pari kertaa pudotti laukan pois
aurinko laski heti tunnin lopussa

Parannusta:
ihanan tolkku ja suoraviivainen edelleen
osuttiin suht hyvin puomeille
vasemmassa kierroksessa kääntyi hyvin puomeilla
vaihdot onnistuivat molempiin suuntiin
oli kivaa
tuli kisalupa seuraaviin estekisoihin
tulin onnelliseksi

maanantai 24. elokuuta 2020

Kaasua karvasatulasta

Maanantaille löytyi paikka koulutunnilta, joten vältyin tallittomalta. Odotin taas Laibaa mutta minulle olikin jaettu Floora. Humma oli sisällä ja takajalat olivat turvoksissa. En tunnin jälkeen muistanut katsoa oliko tullut muutosta.

Päädyin nyt kokeilemaan mainostettua karvasatulaa, jolla Floora kuulemma liikkuu paremmin. Unohdin huovan välistä (en tajunnut että sekin tietysti kuuluu) ja alkutuntini viivästyi uudelleensatuloinnin takia.

Pihalla oli puolipilvinen +15°C mutta oltiin taas jostakin syystä maneesissa. 8 hengen tunti. Selkään astuin korkealta korokkeelta. Avustettuna onnistui helpommin.

Ensimmäiset pari raviaskelta tuntuivat todella huonoilta. Opea ei näkynyt missään, joten arvoin että mitä tehdä. Kävelin vielä tovin ja sitten jatkoin ravia. Parani. Open tullessa ravissa ei näkynyt enää mitään kummallista. Eikä opekaan siis siinä mitään nähnyt. Kai se sitten oli vain alkujäykkyyttä?

Alkuun siis vaan hölkkäiltiin itsenäisesti. Taisin tänään pitää ohjia jotenkin tuntumalla. En muista mentiinkö toiseen suuntaan myös laukkaa. Keventäessä yritin olla laittamatta painoa jalustimille. Tuntuivat eri mittaisilta vaikka kuinka säädin. Floora kuitenkin eteni ihan ok.

Opetus alkoi pitkällä ohjalla eteenratsastuksella. Kuviona sama pituushalkaisijalle tulo ja reunoilla eri kierrokset. Ensin vain ravia ympäriinsä. Sitten pitkille sivuille laukkaa. Melko pitkään vain posoteltiin eteen. Jockeylaukkaa. Kannustaen ja houkutellen, ei piiskaten. Ei haitannut karvasatula.

Myöhemmin piti vähän hakea tuntumaa ja ratsua pyöreämmälle niskalle. Ei pyöristynyt pätkääkään.

Välikäynneissä nakkasin koko jalustimet pois. Helpotti.

Jatkettiin samalla kuviolla. Ravia 10 askelta kooten, 10 reippaasti eteen. Yritin pari kierrosta laskea, sitten luovutin. En osannut samalla ratsastaa. Lopulta päädyin menemään kaarteet isosti ja suorilla kokoamaan. En ehtinyt saada asioita valmiiksi eikä Floora rentoutunut saati pyöristynyt. Myöhemmin nostettiin keskilinjalle laukka. Nousivat myötäiset mutta siihen se jäi. Lopuksi piti laukassakin ratsastaa ensin eteen, sitten koota. Kokoamisyrityksistä putosi raviin. Yhä kulki sinnikkäästi pää melko pystyssä vaikka yritin mitä. Lopulta jäätiin kokonaan laukkaan ja piti taivuttaa ihan kunnolla kaula sisään, sitten ulos. Parempi hetki löytyi kun opelta tuli täysi huomio ja vielä täsmäohjeet kuskin suoristamiseen. Harmi vaan se hukkui nopeasti enkä osannut ratsastaa enää itsekseni yhtä hyväksi.

Loppuravit kevensin ilman jalustimia. Helppoa karvasatulalla. Ohje oli ratsastaa hevosia eteen ja alas. Lähinnä nauratti epätoivosta. Onneksi hitusen parani. Oli kyllä kaikkea muuta kuin loistokasta tänään. Ainoa plussa siitä että Floora liikkui.

Tunti tuntui loppuvan ihan kesken. Kaikki jäi puolitiehen. Loppukäynnitkin jäivät vähän lyhyiksi kun humma piti luovuttaa seuraavalle ratsastajalle.

Ongelmia:
unohdin satulahuovan ensin
jalustimet olivat hankalat
ei kovin pyöreäniskainen ratsu
alkuverkassa muut tulivat perä edellä vastaan ja oli vähän ahdasta
oikea jalkani halusi taas nousta kengän sisällä
tunti tuntui loppuvan ihan kesken
ei jäänyt kovin taidokas olo

Parannusta:
Floora liikkui paremmin eteen
pari hyvää pätkää kun ope täsmäohjeisti
karvasatula ilman jalustimia oli hyvä

sunnuntai 23. elokuuta 2020

Kansallisten kisojen seuraluokassa Lissun eka 80

Sunnuntaina Äimärautiolla oli kansalliset estekisat. Luokista ensimmäisenä oli 80 cm seuraluokka, johon päästiin osallistumaan Lissun kanssa. Humman eka 80 cm. Minun jälkeeni vielä toisellakin kuskilla.

Toinen kuski oli hoitanut varusteet paikalle ja puunannut ne, ihanaa! Minä hain Lissun sisälle ja harjasin. Toinen kuski vähän lisäpuunasi.

Rata käveltiin tuntilaisten kesken. Kutosessa oli portti, sarjan B:ssä portti ja ysillä lainelankku. Ei oikein mahdollisuuksia spurttailla kuin kutosta kohti ja se ei tuntunut hyvältä idealta. Arvosteluna siis 367.4 eli toisenkin vaiheen saa hypätä vaikka ekasta tulisi virheitä. Kurvailu oli meiltä kielletty ja lähdin hakemaan sujuvaa nollaa enkä voittoaikaa.

80 cm ratapiirros equipesta.


Oma lähtövuoroni oli noin neljästoista. Luokka alkoi kymmeneltä ja suunnittelin että luokan alkaessa olisin menossa verkkaan. Varusteet laitoin rataan tutustumisen jälkeen ja luokka ehti alkaa ennen kuin pääsimme ulos tallista. Pari ratsukkoa oli jäänyt alusta pois mutta onneksi yksi jälki-ilmoittautunut tullut lisää.

Kierrettiin tien kautta maneesin toiseen päähän. Maneesissa piti taas mennä toiseen päähän sileän verkkaan eli aikamoinen lenkki ennen kuin pääsin edes selkään. Kävelin vielä hetken selästä ennen kuin rupesin ravailemaan. Ei siinä onneksi mitään kiirettä ollut. Vähän vaan huoletti kun kovin moni kuulutettiin hylätyksi ja ihmettelin mitä kentällä tapahtuu.

Ravailin ja laukkailin. Vähän temponmuutoksia, mutta ratsastin aika varovasti. Lissu oli rento ja osasin pitää käden näemmä tarpeeksi kevyenä, sillä ei yhtään ravistellut päätä.

Esteverkassa jäädyin täysin ensimmäiselle kavalettihypylle. Askel ei sopinut enkä tehnyt mitään. Lissu ylitti esteen jotenkin joka jalka erikseen. Uudestaan! Kääntyikin jotenkin heikosti keskilinjalle ja pullahdettiin linjalta ulos. Toinen hyppy oli parempi. Onneksi toinen kuski oli koutsaamassa verkkamme, olin kiitollinen!

En muista tultiinko pysty kerran vai kahdesti. Ei jäänyt mieleen sähläsinkö ekan hypyn siihenkin. Okseri tultiin kerran ja se oli hyvä. Toki esteiden jälkeen oli vääriä laukkoja ja humma valui linjoilta sivuun. Ratsastin kumman varovasti ja vaikuttamatta. Lissu ei onneksi ottanut mistään nokkiinsa.

Ykkönen.
©Iida Ruonala


Pohdin että katsotaan paljonko on aikaa omaan starttiin ja mahdollisuuksien mukaan otetaan vielä yksi hyppy ennen radalle menoa. Pari ratsukkoa vielä odoteltiin ja käveltiin. Ei hypätty enempää vaan lopuksi ravasin vähän. Maneesista pääsi siis ensin pihalle portin eteen yhden ratsukon ajaksi. Siitä oli hyvä rauhassa katsoa yksi suoritus. Ennen omaa vuoroa pääsi radalle valmistautumaan yhden ratsukon ajaksi. Meillä onneksi tähän väliin sattui sarjan muuttaminen hevosvälille, joten ehdittiin kaikessa rauhassa pyöriä katsomassa esteitä.

Missä kuskin pylly?
©Iida Ruonala


En erikseen käynyt näyttämässä esteitä mutta käytiin pyörimässä niiden edestä käynnissä. Ei kaikkien mutta ensin erikoisempien ja lopuksi muidenkin. Lissu oli yhä rentona. Aidan vierustaa lopulta ravattiin toiseen suuntaan. Sitten tulikin jo lähtömerkki. Käänsin oikeaan menosuuntaan, tervehdin ja nostin laukan. Laukattiin aidan vierustaa eikä Lissu sanonut yleisöstä nytkään mitään.

Nelonen.
Vasemmalla pilkottaa näissä kisoissa paljon kieltoja aiheuttanut kutonen.
©Iida Ruonala


Radalla muistin ratsastaa. Tein puolipidätteet ennen esteitä ja hyppyihin tuli hyvät paikat. Ykkösen ja kakkosen väli oltiin väärässä (vasemmassa) laukassa, samoin kaareva neloselta vitoselle. Lissu ei katsellut mitään ja kuunteli. Oli oikein kivaa!

7B.
©Iida Ruonala


Päivän erikoisuutena unohdin radan useamman kerran matkan varrella. Luotin siihen että suunta on oikea ja vähän katselemalla este löytyy. Ainakin ennen nelosta, kutosta ja ysiä kävi näin. Kutosesta mentiin hyvin yli. Sarjalle muistin ottaa vähän kiinni. Kasille sain myödättyä ihan kunnolla. Sen jälkeen piti kaartaa läheltä vitosta mutta oltiin jo huristamassa ohi. Kaarteesta tuli siis vähän pidempi kuin olin suunnitellut. Paikka oli ihan hyvä enkä mielestäni tehnyt mitään tyhmää. Silti ysiltä tuli puomi. Rauhallinen kaarre vikalle linjalle ja niistä yli. Maalissa, jes!

Ysi, jolta lähti puomi mukaan.
©Iida Ruonala


En harmitellut pudonnutta puomia vaan olin tyytyväinen sujuvaan ja tasaiseen rataan. Toisella kuskillaan Lissu teki nollat ja sen verran pienillä teillä että tuli sijoitus. Sen jälkeen oma puomi vähän harmitti. Tosin meidän ajallamme oltaisiin nollallakin oltu ensimmäiset ei-sijoittuneet. Pakko pitäytyä siinä että hepan eka 80-rata oli hyvä ottaa kaikessa rauhassa. Onneksi tuli lupa mennä Lissulla seuraavissakin kisoissa 80 cm. Sitä siis hinkutamme kunnes löytyy minullekin se nolla! Ja mikäs on hinkuttaessa kun Lissun kanssa oli niin nautinnollista olla radalla!

Kymppieste, kuskia jo vähän sukelluttaa.
©Iida Ruonala


Miia videoi ratamme:

lauantai 22. elokuuta 2020

Rataharkoissa ABC:llä

Lauantaina oli rataharkat ABC:llä. Kisakorkeudeksi tuli tosiaan 80 cm ja ratsuksi Bona. Kaikki kisaajat käskettiin jo kasiksi paikalle, kisat alkoivat ysiltä. Oman luokan arvioitu alkamisaika oli klo 12. Jo mennessä oli +17°C.

Aamun katselin ratoja ja vähän auttelin pikkuhommissa. Kunnon nakkihommia ei ollut.

Rataa en ihan kunnolla kävellyt missään vaiheessa. Lähinnä sen verran että missä on esteet. Maanantain käsky oli mennä laitoja pitkin ja meinasin totella. Ajalla ei tosiaan ollut väliä. Alkuperäisen suunnitelman mukaan ei pitänyt olla edes ruusukkeita jaossa mutta lopulta puhtaat saivat kuitenkin punavalkoiset.

Ratapiirros.


Bona meni toisella kuskillaan alle ja välissä oli 4 ratsukkoa ennen omaa suoritustani. Aika ripirapi sai loikata kyytiin ja verkata. Tosin lupasivat odottaa jotta ehdimme valmiiksi.

©Iida Ruonala


Minä varustin Bonan ekalle kuskille Mustin ja taluttelin sitä pihalla. Tosin nuupahdimme pihalle puiden varjoon. Lämmintä varmaan se parisenkymmentä.

©Iida Ruonala


Bona otti yhden puomin ekalla kuskillaan. Itse päätin skarpata nopeasti jos muuttuu löysäksi.

©Iida Ruonala


Verkassa yllätyin kun ei Bona ollutkaan kovin erilainen. Pari kertaa pysäytin alkuun ravista kun lähti vyörymään. Vain pikkusen kaarteissa painoi lapa edellä sisään muttei ollut yhtään villi, pinkeä tai kiireinen. Ravia mentiin pari kierrosta ja noin kierros laukkaa ja sitten esteille.

Missä myötäys?
©Iida Ruonala


Verkkahyppyjä tultiin pienemmälle pystylle pari. Isommalle 1 vai 2 ja okserille muistaakseni vain yksi. Ok-. Paikat eivät ihan osuneet mutta yli mentiin. Kauempaa lähteneessä hypyssä en ollut ihan priimasti mukana.

Missä kevyt istunta?
©Iida Ruonala


Meitä edeltävä ratsukko oli jo radalla, joten päästiin heti sinne valmistautumaan. Käveltiin vähän ympäriinsä ja lopulta kiersin aitaa pitkin. Oman vuoron koittaessa tervehdin ainakin kahdesti ennen lähtömerkkiä. Otin lähes koko kierroksen verran vauhtia ennen kuin aloitin.

Kuski lentelee omiaan.
©Iida Ruonala


Ykkönen ok. Kaarre ok. Kakkoselle ei tainnut paikka ihan osua. Bona ei vain nostanut etusiaan ja tuli puomi. Löystyminen tuli niin äkillisesti etten ehtinyt reagoida. Höh. Kolmonen ja nelonen puhtaasti. Kääntyi yllättävän sukkelasti vitoselle. Sekin taidettiin tulla vähän kaukaa. 6 ja 7 ok. Vaikka ratsastinkin kaaren niiden väliin vähän suoraksi. Päädyssä meinasi taas puskea sisään. Kasi ok ja ysille ei osunut paikka ja lähdettiin kaukaa.

©Iida Ruonala


Harmillinen puomi, olisin halunnut ruusukkeen. Rata oli ihan ok. Olisin kyllä halunnut paljon siistimmän ja tasaisemman. Mutta eihän tuokaan huono ollut.

©Iida Ruonala


Kävelin vikan ratsukon ajan radalla, sitten hölkkäsin hetken verkkapuolella. Lopulta talutin tovin. Aika hätäistä oli, sillä olin alle vartin ratsailla. Onneksi hintakin oli maltillinen, 12 e startista (ei-ABC) ja 10 e hevosvuokraa.

©Iida Ruonala


Bona pääsi vielä kokovartalopesulle koska oli läpimärkä. Hepan kanssa kaikki meni hyvin mutta itse sain pesupaikan lukosta sormeeni vekin. Mitäs tungin sormeni vahingossa väärään väliin.

Jäin vähän pohtimaan mitä teen ABC:llä jatkon kanssa. Kysyin että joko kvaalasimme isompaan luokkaan. Vastaus oli vähän epämääräinen että kaikilla meni hyvin.

Ratavideo, kiitos kuvaamisesta Jenna ja Marika!


Lopulta selvisi että päästäkseen kisatiimin treenitunneille niin vaaditaan myös vakiokoulutunti. Päätin siis jättää välistä.

perjantai 21. elokuuta 2020

Ratsu kuin löysä räkä

Perjantaille toivottiin koulutuntia mutta lähestyvien kotiestekisojen (kenttäkisojen päällä, pah) takia hypättiin nyt eikä viikon päästä. Ratsukseni tuli Roco, joka oli jo valmiiksi hommissa. Kävin kurkkaamassa sen verran että suojia vaille valmis estetunnille. Meidän tunnillemme tuli taas vain 5 ratsukkoa. Mennessä +23°C.

Kasattiin esteet ohjeiden mukaan. N. 21 metrin suora linja pystyltä okserille. Pystyltä myös kaareva n. 17 metrin linja toiselle pystylle. Kavaletti radan poikki sekä kulmaan puomi, pysty ja puomi. Opena oli sama sijainen kuin viimeksi.

Rocon varustusta piti säätää sen tullessa. Turpahihna oli poskiremmien päällä. Oli kuulemma ohjautunut huonosti, tällä saattoi olla jotakin osuutta. Satulaa siirsin vasta melko lopputunnista kun kaikesta nykimisestä huolimatta satulahuopa painoi säkään.

Roco seisoi avustettuna nätisti selkäännousussa. Sen jälkeen oli lötköpötkö eikä oikein syttynyt hommiin. Yritin herätellä mutta vähän vaisuksi jäi. Erillisiä alkuverkkoja ei ollut vaan ruvettiin heti ravaamaan kulmapuomien yli. Ekalla kerralla Rocolla tuli kakka ja veti lähes stopin ennen ekaa puomia. Ravissa jokunen kerta, sitten laukassa. Lopulta myös keskimmäinen nostettuna pikkupystyksi ja vähän isommaksi. Aktiivisemmin ja lyhyempänä, oli ohjeet. Niissä olikin tekemistä. Hitusen parani.

Seuraavaksi tultiin kaksi kahdeksikkoa keskimmäisen kavaletin yli. Laukka ei vaihtunut meillä kertaakaan. Viidennellä ylityksellä taisi tulla osin tuurivaihto. Kamalan vaikea oli myös kääntää. Ulkoavuilla kääntämällä Roco rupesi joka kerta sakkaamaan vähän ennen kavalettia.

Kaarevalle linjalle tultiin aika nuupahtaen mutta samat 5 askelta kuin muutkin. Ei tyylikästä vaan mönkimistä, ravia ja vääriä laukkoja. Sakkokierros vähän paremmin. Otin vauhtia koko kentän ympäri, silti heräsi vain osittain. Suoraa linjaa ei taidettu hypätä erikseen ennen rataa.

Radassa oli 9 hyppyä, korkeutta esteillä n. 80 cm. Pysty kulmasta tallia kohti, kavaletti kahdeksikolla, suora linja, kaareva linja ja pysty kulmasta toiseen suuntaan.

Ratakin meni mönkimiseksi. Pari ok-hyppyä ja sitten kiipeilyä esteistä yli. Ei tainnut tulla pudotuksia muttei ollut tyylikästäkään. Vähän kaipasin omaa opea komentamaan.

Muualla Roco taas mateli käynnissä ja ohjautui huonosti.

Muutama tuli suoran linjan vielä viidellä. Roco ei siihen kuulemma venyisi. Säästettiin humma moiselta kun oli niin nuutuneen oloinen. Varmaksi en osannut sanoa että oliko oikeasti väsynyt vai säästelikö vain itseään.

Loppuraveihin sain suht pyöreäksi mutta sangen etumatalaksi.

Pesun ja kylmäyksen jälkeen oli aika palauttaa Roco laitumelle. Katsoin tarkkaan kartasta minne menee. Mutta laitumella olikin kolmessa lohkossa vain kaksi hevosta, enkä ollut toisen tunnistuksesta varma. Käytiin sitten uusi lenkki tallissa. Toinen humma oli väärässä lohkossa ja sinne käskettiin vapauttaa myös Roco. Tympi kun oli taas niin hankalaa.

Tallilta lähtiessä aurinko oli jo laskenut.

Ongelmia:
hyytynyt ratsu
kentällä oli pieniä ötököitä, jotka tunkivat naamalle
varustus kaipasi korjauksia
ei tullut kovin paljon kommentteja
laitumeen palautus

Parannusta:
Roco kömpi kaikista yli
kivan lämmintä

keskiviikko 19. elokuuta 2020

Lissu the kouluratsu jumppailussa

Keskiviikkona mahduin lopulta Äimärautiolle peruutuspaikalle vaikka tiistai-iltana näytti vielä täyttä. Olin henkisesti varautunut Laibaan ja olin todella yllättynyt kun listassa lukikin Lissu. Ensimmäinen koulutunti Lissulla! Lissun toinen koulukisakuski taas meni Laiballa (ja tykkäsi). Lissulla ei ollut tänään muita hommia.

Nyt oli taas ihanan lämmintä, +22°C. Mentiin kentällä ja vielä yksi ratsukko puuttui eli meitä oli vain 7. Martingaalin olisi kuulemma saanut jättää pois. Muttei lähdetty riisumaan enää kun olin selässä. Arvelen että varsinkin alkutunnista martingaali tasoitti menoa.

Tämän päivän aiheena oli ratsujen jumppaus. Tähdättiin siihen että säkä on korkeimpana kohtana. Pyydettiin ratsut matalalle kaulalle. Siihen asentoon, josta lähdetään rakentamaan kouluhevosia.

Alkuun taivuteltiin kevyessä ravissa. Lissu on kuulemma eri suuntaan vino kuin Floora ja Laiba. Lissulla kuskin oikeaa jalkaa (vai istuinluuta?) piti ajatella vähän taaemmas. Silti unohtelin mihin suuntaan lapoja pitää ajatella. Ehkä oikealle ja perää vasemmalle?

Kenttä oli jaettu samaan tapaan puoliksi (tai siis neljänneksiin) kuin kerran aiemminkin koulutunnilla. Maneesin puolella vasen kierros ja tien puolella oikea. Ohje oli mennä aina 2 kierrosta hankalampaan suuntaan ja 1 helpompaan. Vähän epäselväksi jäi kumpi oli meille kumpi. Oikea taisi tuntua itsestäni helpommalta.

Tänään tuli kuskille taas ihan uusia juttuja. Piti peruuttaa puolikas voltti. Ensin vasemmassa kierroksessa. Lissu oli aika juurtunut maahan eikä juuri liikkunut taakse. Parani toistoilla. Oikeassa kierroksessa kolmas ja neljäs peruutus olivat jo peruutuksiksi tunnistettavia ilman jumitusta. Kahdesta vikasta nostettiin suoraan pieni laukka.

Ravissa taivuteltiin vuoroin sisään ja ulos. Mentiin myös pikkuravia, josta kuulemma lähdetään myöhemmin kehittämään passagea. Lissun pienestä liikkeestä on kuulemma vaikeampi saada passagea kuin vaikkapa Laibalta. Harmi vaan etten ehtinyt yhtään katsella muita.

Laukkoja mentiin pätkät. Normaalia ja pientä laukkaa. Pari pudotusta raville mutta sain myös istuttua rauhassa ja Lissu malttoi. Lopulta sain juonesta kiinni ja ratsastin joka askeleen. Siinä sai nopeasti kiinni jos meinasi lähteä kiihtymään.

Välikäynnit tulivat melko lopuksi. Sen jälkeen mentiin vielä hetki pikkuravia ja sitten kevennettiin eteen. Raippaa tai kannuksia ei tänään ollut ja Lissu ei reagoinut aina kovin nopeasti. Vaikka suht menevä olikin. Tosin eteenkin piti välillä pyytää vähän rohkeammin.

Loppuravit mentiin vähän pidemmällä ohjalla. Ihan ok. Muutenkin tunti oli ihan ok. Paremmalla hiillostuksella olisin pystynyt paljon parempaan. Nyt jäin turhan monesti aika passiiviseksi ja odotin että Lissu tekee hyvin kun en vaikuta enkä häiritse. Olisin voinut puuttua enemmän. Taivutella rohkeammin ja ajatella vähän omia temponmuutoksia.

Ongelmia:
alkutunnista yritti vähän nostella päätä
olisi pitänyt ratsastaa vielä aktiivisemmin, tehdä puolipidätteitä ja taivutella

Parannusta:
ihanan hyvin ratsastetun tuntuinen hevonen
asiallista menoa
kuskille sangen kevyt tunti

tiistai 18. elokuuta 2020

Taas pientä ratatreeniä

Tiistaina oli estetunti Äimiskällä. Mennessä auton mittari näytti +15,5°C, joten en lopulta uskaltanut lähteä pelkällä t-paidalla kuten olin ensin suunnitellut, vaan jätin pitkähihaisen päälle.

Ratsuksi tuli Lissu, joka oli käynyt tuntia aiemmin hyppimässä toisella kisakuskillaan. Varusteet olivat karsinan edessä ja humma ripeästi varustettu. Teki mieli kurkkia edellistä tuntia ja menin jo pihalle. Ohjeistus oli hypätä maneesissa kyytiin, joten se siitä kurkkimisesta.

Maneesissa käveltiin vain pitkin ohjin. Pihallakin hetki ennen alkuverkkoja. Ravissa ja laukassa tein temponmuutoksia ja tänään ne sujuivat ihan hyvin. Kovin rapsakkaasti ei lähtenyt jalasta eteen mutta lähti. Eikä heilutellut päätään. Laskeva aurinko vähän häikäisi alkutunnista. Luvassa oli tänäänkin rataharjoitusta. Kuulemma talvella maneesissa sitten voidaan hioa tekniikkaa ja muuta. Nyt otetaan vielä ilo irti kesäkeleistä.

Hypyt aloitettiin ravilähestymisellä. Edessä ponnistuspuomi. Löytyi myötälaukka mutta tuli noottia askelta liian aikaisesta laukasta. Sakkokierros. Myöhemmin sanomista tuli vielä jättölinjan valumisesta sisälle (en huomannut), ponnistuspaikoista ja hyppyyn mukautumisesta. Ei ihan tasaisinta suorittamista meiltä tänään. Okserille paikan saaminen oli kummallisen hankalaa. Kuulemma tänään yleisesti otin yhden askeleen liikaa. Sen korjaaminen meni helposti lennättämiseksi. Lissu tosiaan vastasi hyvinkin nopeasti ja meno meni herkästi epätasaiseksi. Jostakin kumman syystä jännitin itse. En tiedä pelkäsinkö pukkeja vai mitä.

Tultiin vielä kolmen laukan kaareva linja. Vähän rajamailla oliko liian lentävää. Mahtui, kääntyi ja hyppäsi kuitenkin. Myötälaukkakin säilyi. Saatiin tulla tämäkin vielä kasikympissä.

Sitten oli vuorossa 9 esteen rata. Meidän vuoromme tokavikana, korkeudeksi meille tuli 80 cm.

Kaareva linja oikeassa kierroksessa, okseri, 4 laukan suora linja, okseri, toinen okseri ja kaareva linja toiseen suuntaan. Alku oli ihan näppärä ja asiallinen. Muistin laukata tarpeeksi eteen. Kaarteet olivat tiukahkoja mutta kääntyi. Askelmäärät sopivat väleihin ja ponnistuspaikat olivat ok. Taisi olla myötälaukatkin. En muista pitikö joku korjata ravin kautta.

Kutosen jälkeen unohdin hetkeksi minne ollaan menossa. Ehkä osin sen takia seiskaokserille kääntymä valahti vähän pitkäksi ja reittiin tuli mutka. Paikka ei osunut ja puomi lähti mukaan. Sen jälkeen Lissu oli kiihdyttelemässä ja minä yritin pidättää ja kääntää. Sakkasi pää ylhäällä lähes sivuliirtoa kunnes löytyi taas yhteinen vauhti ja suunta. Ehkä hitusen pienessä laukassa sisään ja välissä taas vähän kiihtyi. Ei kaikista kaunein kaari mutta molemmat puhtaasti. Tasaisuus tosiaan kärsi loppuradasta.

Ope taisi puhua jotakin joustavasta kädestä ja taas mainitsi miten Lissu on istunnalla ratsastettava. Mutta kuulemma huoletta tämän jälkeen kisoihin. Ja mieluummin siellä pelata Lissun suurella laukalla kuin lähteä kääntelemään kovin pienesti. Näemmä 367.4 luvassa, eli vaikka tulisi pudotuksia niin saadaan hypätä koko höskä. Hyvä juttu!

Esteitä purkaessa kentän sadettaja meni päälle. Kohti kävellessä Lissu vain vähän ihmetteli sitä. Mutta kun lähdettiin poispäin niin humma tarjosi vaihtelevaa loikkimista. Puomi kädessä oli vähän hankalaa ja kun tamma tarjouduttiin ottamaan niin luovutin sen. Vaikka toki olisin voinut taluttaa sen itsekin. Lissu kuulemma pääsee noista nopeasti yli ja sen huomasin itsekin. En ihan tajua miksi säikähtämisestä tehtiin niin iso juttu. Ei ollut poistumassa paikalta eikä päässyt irti. Hevoset vain joskus säikkyvät asioita.

Jalkojen pesun ja takasten letkukylmäyksen hoidin taas pihalla. Muuten Lissu sai vain sienipyyhinnän kun ei ollut pahasti hikinen.

Lähtiessä aurinko oli jo laskenut ja lämmintä enää +12°C.

Ongelmia:
Lissu otti vähän kipinää yksäripuolella vieressä tapahtuneesta pikkupömelistä
kuskia jännitti kummallisen paljon
en saanut paikkoja ihan osumaan aluksi
jokunen laukka jäi vaihtumatta
en saanut istuttua hypyissä niin hyvin kuin olisin halunnut
ainakin yksi pudotus
radalla yksi mutkainen lähestyminen
lopuksi säikkyi sadetinta

Parannusta:
suht sujuva rata
80 cm ei ollut korkeutena ongelma
ei ylimääräisiä loikkia tai muuta

maanantai 17. elokuuta 2020

Esteratatreeniä ja kisalupa rataharkkoihin

Selvisi että tulevana lauantaina ABC:llä on esterataharkat. Hyvä houkutin siis saada kortti kulutettua loppuun ja lähteä loikkimaan. Laitoin viestiä että löytyisikö harkkoihin vielä vapaata ratsua ja onnistuisiko sillä hypätä vaikka maanantaina tai torstaina. Ehdotettiin Bonaa ja maanantain kisatiimin tuntia. Näin siis kävi.

Bona oli sisällä, hoitaessa kiltisti. Esteet olivat kentällä valmiina. Lämmintä tänään vain reilu +15°C. Silti rohkeasti t-paidalla ja turvaliivillä. Hyvin tarkeni. Ratsukoita oli vain 4 vaikka listasta olin tulkinnut että meitä pitäisi olla 6. Ope oli tänään paikan toinen omistaja. Nyt olen sitten tietääkseni testannut kaikki paikan opet.

Alkuverkka tehtiin suht itsenäisesti. Ravia ja suunnanmuutoksia, huolellisesti aitoja pitkin. Bonan kanssa sain vinkiksi tehdä muutamia pysähdyksiä. Aikamoista vyörymistähän pysähtyminen oli alkuun. Toki huomasin sen taas jo jalustimia säätäessä. Parani kuitenkin eikä lähtenyt kiihdyttelemään.

Laukkaa muiden piti ratsastaa rennosti eteen. Minun piti vahtia ettei Bona rupea vyörymään ja kiirehtimään. Meidän menomme oli pikemminkin liian rentoa ja tamma pudotti muutaman kerran raville. Eikä ihan pikkuavuilla nostanut laukkaa takaisin. Ope kehui menoamme.

Hypyt tultiin verkkatyyliin eli pysty kummastakin suunnasta ja okserille vaihto. Pysty mentiin oikein näppärästi ja pysäytin kulmaan. Okserille en näemmä kuunnellut ohjeita ihan tarkkaan. Vaihto löytyi mutta taas olisi pitänyt mennä suoraan aidalle asti. Siitä tuli sakkokierros ja siinä Bona vähän luikersi.

Hypättiin rata kertaalleen turvallisella minikorkeudella. Luultavasti alle 60 cm. 7 estettä. Käsky oli mennä ihan reunoja pitkin ja korjata laukat heti. Tehtiin sangen tasainen ja näppärä suoritus. Vääriä laukkoja oli jokunen ja yhden kanssa meni hetki pidempään kuin tarve olisi. Humma ohjautui ja kääntyi eikä tuijotellut mitään. Toki yhä oli aavistuksen sellainen olo että heppa ei ihan totellut.

Toinen kierros näytti uhkaavasti 65-senttiseltä, joten ehdotin että voitaisiinko mennä rataharkoissa 80. Se passasi ja muutamaa estettä nostettiin vähän. Jokunen oli ehkä kasikympissä, osa vähän alle. Kaikki näyttivät turvallisen pieniltä.

Toinenkin kierros oli siisti ja näppärä. Neloselle eli kolmen laukan jälkimmäiselle Bona jostakin syystä hyppäsi todella vinoon. Ponnistus lähti ihan hyvästä paikasta mutta itse hyppy lähtikin ulos oikealle. En ole varma putosiko. Muuten myötälaukat löytyivät paremmin ja yhä tehtiin huolelliset tiet. Ponnistuspaikatkin olivat hyvät.

Open kommentti oli että heittämällä voidaan mennä se 80. Tuo "heittämällä" sai pohtimaan ajatusta uudesta kortista. Hah!

Kuulemma kisoissa Bona saattaa olla huomattavasti virtaisampi ja vyöryvämpi. Siihen pitää sitten vain puuttua eikä antaa sen kiikuttaa. Mutta ei tuijottele eikä loiki omiaan.

Loppuraveissa Bona kulki sangen tasaisena ja rentona. Heppa jatkoi seuraavalle tunnille ja olin siis heti tunnin jälkeen valmis. Katselin seuraavaa tuntia kunnes tuli kylmä.

Ongelmia:
taas vähän vyöryi omiaan eikä ihan kuunnellut
joitakin vääriä laukkoja

Parannusta:
hyppäsi näppärästi ja empimättä
estekorkeus ei jännittänyt pätkääkään
kvaalattiin "heittämällä" kasikymppiin

sunnuntai 16. elokuuta 2020

Toinenkin päivä puksuttelua

Sunnuntaina oli koulukisojen toinen päivä. Tänään sai onneksi nukkua pidempään ja tallipäivä alkoi vasta puolen päivän jälkeen Flooran letittämisellä. Tänään luvassa helppo B:3. Floora meni sen minun jälkeeni vielä toisellakin kuskilla.

©Hanna Moisanen

©Iida Ruonala

Letittäminen sujui sukkelasti mutta satulointi ei juuri eilistä paremmin. Kun olin satulan kanssa liiskattuna hevosen takapuolta vasten seinään löysin itsesuojeluvaistoni rippeet ja päätin laittaa suitset ensin. Niitäkin humma ensin pakoili kierroksen verran. Onneksi satulointiin löytyi apukädet ja tamma saatiin pysymään aloillaan.

©Hanna Moisanen


Lähtövuoromme oli kolmantena. Verkassa olin neljäntenä ja selkään pääsin viidentenä. Floora liikkui nyt rahtusta paremmin eteen verkassakin. Melko alkuun laukkailin (muka) isosti eteen kevyessä istunnassa molempiin suuntiin. Muuten Floora oli sangen kankea enkä oikein saanut avuille tai jalan eteen. Eilen meillä oli parempi rentous ja pyöreys verkassa. Tänään yritin kyllä kaikenlaista. Esteopelta tuli vinkkaus että kannattaa varoa etukenotusta. Sen jälkeen yritin takanojailla.

"Yritä ajatella takanojaa."
©Iida Ruonala

©Iida Ruonala

Tein taas siirtymiä ja taivutteluja. Yhä oikeassa kierroksessa pullahti vasenta pohjetta vasten ulos. Varsinkin kulmassa tuomaritornin alla. Lopulta hurauttelin taas ohjelman läpi käyntiosuutta lukuunottamatta. Ei ollut suunnitelmana mutta tulipa tehtyä. Lepohetket jätin taas suorituksen jälkeiseen aikaan. Käyntiä mentiin siirtymien lomassa jonkin verran.

©Hanna Moisanen

©Hanna Moisanen

Pienessä valmistautumisruudussa ei pahemmin pyöritty. Nakkasin vain raipan pois ennen aitoihin menoa.

©Iida Ruonala

Radalla keventelin vähän, volttailin ja menin keskilinjan kertaalleen kohti tuomaria. Ehdittiin juuri laukkaan kun tuli lähtömerkki. Ei paljon jahkailtu vaan hommiin.

©Iida Ruonala

Tänään yritin vaikuttaa vähän enemmän. Rentoa ja pyöreää ratsua ei silti ollut tarjolla. Skarppasin siirtymiin. Yritin valmistella ja antaa ohjalla tarpeeksi tilaa. Ja olla hätistelemättä käyntiä kiireiseksi.

©Iida Ruonala

©Hanna Moisanen

Ei tullut rikkoja mutta ratsu oli sangen kankea eikä kovin kauniissa muodossa. Eteni kuitenkin asiallisesti. Muistin radan. Olisin yhä halunnut vähän paremmin kulmiin, varsinkin laukassa ennen lävistäjää.

©Hanna Moisanen

Esteope kommentoi radan jälkeen jotakin sellaista että Floora on istunnalla ratsastettava. Tulkitsen tästä että humma ei arvostanut istuntaani (tarpeeksi).

©Hanna Moisanen

Olin suoritukseen kuitenkin tyytyväinen. Prosentteja tuli hitusen enemmän kuin eilen: 62,273. Pöytäkirjan sai taas vasta myöhemmin sähköpostiin. Mutta equipen mukaan pisteissä oli nyt enemmän hajontaa kuin eilen. Seiskojen määrä tuplaantui kahteen. Viisipuolosiakin oli jo neljä. Pöh.

©Iida Ruonala


"Tasainen kokonaisuus. Laukka saisi pyöriä vielä energisemmin. Tuntuma voisi olla ajoittain tasaisempi."

©Iida Ruonala

©Iida Ruonala

Tuloksissa jäätiin lopulta sijalle 12. Luokassa oli 18 kisaajaa. Ei erityisen hääppöisesti mutta ei tarvinnut hävetäkään.

©Iida Ruonala

©Iida Ruonala

Anu ja Maarit kuvasivat ratamme: