Lauantaina aamusta oli estetunti. Löysin tallissa kaiken ja hevosenkin. Mutta humma oli kavereiden kanssa laitumella onnellinen eikä olisi halunnut hommiin. Riimuakaan ei ollut päässä. Meinasi iskeä epätoivo mutta lopulta sain hivuttauduttua niin lähelle että yletyin törkkäämään porkkanan suuhun ja pyydystettyä porkkananhimoisen ratsun. Tallimatkalla vielä jumitteli.
Karsinassa rupesi hyrräämään ympyrää, joten totesin että mennään käytävälle varustamaan. Rupesin putsaamaan kavioita mutta Assi ei malttanut vaan kirmasi laukalla pihalle. Naru oli kädessä mutta nyt ketju puuttui välistä. Hevonen tuskin edes huomasi että joku yritti jarrutella. Pari sormea ottivat vähän osumaa mutta laastarilla korjattavia pintavammoja.
Hieman juoksutti sekä minua että tallityöntekijää mutta pian sain taas sullottua porkkanaa suuhun ja virittelin ketjun takaisin. Sen jälkeen taluttui asiallisesti pesupaikalle ja villeilyt loppuivat.
Yllättäen oltiin lähes ajoissa maneesissa ja opekin tuli meidän jälkeen, joten mistään ei myöhästytty. Alkuverkkailin askellajit itsenäisesti läpi. Assi oli löysä enkä itse tarpeeksi täsmällinen. Laukassa rupesi taas jumittelemaan. Komensin liikkeelle ja kun yhä tuntui jumittelevalta niin pysäytin ovipäätyyn. Kakkajumi. Tämän jälkeen laukkasi paremmin.
Ope kasasi toisen pitkän sivun suuntaisesti paikat pystylle, okserille ja toiselle pystylle. Aloitettiin keskeltä ravipuomeilla isolla keskiellipsillä. Meni useampi kierros että Assi lähti venyttämään askelta väleihin. Käsi rentona auttoi. Kääntäminen ei ollut erityisen sujuvaa eikä humma lennokas. Parannettiin kuitenkin.
Olikohan jo tämän jälkeen kun jatkettiin alku samoin, sitten tehtiin väliin voltti, nostettiin voltilta laukka ja laukassa kauimmaisen puomin yli. Kovasti samaan tapaan kuin eilenkin siis. Vasen oli hieman hankala mutta oikeassa kierroksessa oli jo julmia kääntöongelmia. Jos hölläsin sisäohjasta niin humma taipui mutkalle ulos ja lähti tangentin suuntaan ja ehkä vielä enemmänkin vasemmalle. Ulkopohkeeni ei tuntunut merkkaavan mitään. Useampi sakkovoltti ja ehkä neljännellä rupesi aina kääntymään. Assi myös oppi tehtävän äkkiä ja rupesi tarjoamaan laukkoja itse. Viimeiselle puomille ei tultu kovin kauniisti suoraan.
Seuraavan välihuilin jälkeen ope nosti okserin pystyyn ja hypättiin sitä ovaalilla. Humma eteen ja nenä ylös. Siinä olikin tekemistä. Ja kääntääkin piti. Parani kuitenkin. Kuskin elo helpottui kun tajusi että parempi olla pystyssä kyydissä ja päästää ohjia kuin kellistellä itse kaulalla.
Sitten nostettiin päätyesteetkin ylös. Olikohan välit 14 metriä? Jotain vahvasti siihen suuntaan. Sanoin että normiratsuilla 3 mutta meille 4. Ope vastasi että näin pienillä 4 on hyvä. Totesin perään että meille siis riski viiteen. Ei hypätty kaikkia putkeen vaan molemmista suunnista okseri + vika. Ensin kiemursi 5. Kun rupesi heräämään niin neljäkin meinasi jäädä ahtaaksi. Aina linjan jälkeen Assi taisi ehdotella käyntiä.
Lopuksi loikittiin vielä kaikki 3 putkeen. Molemmat suunnat. Parani loppua kohti. Pääsin tulemaan välillä rennosti. Yleensä piti himmailla toiseen väliin ihan kunnolla. Ei säätynyt erityisen hyvin.
Loppuverkassa oli aktiivinen ja ryhdikkäämpi muttei vieläkään ihan tasainen. Vasta illalla tunnin jälkeen rupesin pohtimaan että minkä verran oikeastaan ollaan edes tehty voltteja ennen eilistä. Lähinnä ympyröitä. Ei siis ihme jos täsmälliset voltit tuntuivat vähän hankalilta.
Paluu tallin kautta laitumelle sujui siististi.
Ongelmia:
ei meinannut antaa laitumelta kiinni
karkasi karsinasta
kuskin sormet kärsivät karkauksessa
maneesissa löysä
kakkajumi
pientä kiemurtelua
pudotus vai pari
tarjosi mieluummin vasenta laukkaa hypyistä
Parannusta:
hyppäsi empimättä
lopuksi heräsi
maneesissa oli tolkusti
peileistä oli hyvä vahtia suoruutta ja osutaanko esteillä keskelle
oikeakin laukka löytyi välillä
lauantai 30. kesäkuuta 2018
perjantai 29. kesäkuuta 2018
Taas kuin vaihdettu Assi
Assi muutti henkilökohtaisista syistään taas hieman lähemmäs minua. Nyt perjantaina ehdin vihdoin tutustumaan uusiin tiloihin ja samalla oli luvassa myös kouluvalmennus. Töissä oli kiirettä, joten omistaja onneksi oli harjannut Assin valmiiksi. Kovin oli rennompi ratsu vastassa kuin viimeksi tavatessamme.
Kelin piti olla sateinen mutta tallireissun ajan ei suuremmin satanut. Mentiin varauksemme perässä maneesiin. Paikalla oli meidän lisäksemme vain yksi hevonen ja sekin lähti pois. Ennen open saapumista ehdin kävellä ja rupesin ravaamaan ihan vain herätelläkseni hevosta ilman suurempia vaateita. Omistaja kuitenkin kaipasi Assia kulkemaan paremmassa muodossa.
Opetuksessa aloitettiin Assin aktivoinnista. Pyynnöstä eteen ja sitten hiljaa. Mutta pyyntöihin piti myös reagoida. Kaikki askellajit.
Tehtävänä tultiin tänään siirtymiä. Itselläni herpaantui keskittyminen täysin kun ope selitti tehtävää ja piti kuulla se ehkä kolmesti ennen kuin meni tajuntaani. Pitkän sivun alkuun voltti. Voltilla laukannosto. Pitkä sivu laukkaa. Pitkän sivun loppuun voltti ja siinä taas laukasta alas. Ensin ravissa, sitten käynnissä.
Assi nosti laukat yllättävänkin hyvin mutta volteilla kääntäminen oli tänään vaikeaa. Kumpaankin suuntaan. Käynnistäkin laukat nousivat vaikka välillä vähän hitaasti. Siirtymät alas tulivat vähän vaihdellen. Välillä kättä vasten lössähtäen, välillä tasapainoisemmin ja ajatus säilyi eteen.
Kivaa oli että noin puolessa välissä tuntia Assi heräsi. Oikein huomasin että nyt rupesi ajattelemaan itse eteen. Laukkasi ihan eri lailla iloisesti kuin sitä ennen. Siirtymissä piti kuulemma itse vahtia etten etukenota ja irtoa satulasta. Ajattelin siis takakenoa ja meni paremmin.
Assille tuli kuuma jo melko alkuun. Sisälämpö oli kuskille t-paidassa työskentelyyn hyvä mutta kävellessä kaipasin pitkähihaista. Tunti meni sangen sukkelasti. Olisin voinut hinkutella vielä vähän enemmänkin.
Kun lopeteltiin niin maneesiin tuli näemmä ruuhka-aika ja 4 hevosta.
Ongelmia:
kääntäminen volteilla oli vaikeinta
muutama kakkajumi
muutamat säikyt
kuskilla oli yhä vino olo
Parannusta:
nosti laukat yllättävän hyvin
virkeni hommiin
ihanasti peilejä ympärillä
Kelin piti olla sateinen mutta tallireissun ajan ei suuremmin satanut. Mentiin varauksemme perässä maneesiin. Paikalla oli meidän lisäksemme vain yksi hevonen ja sekin lähti pois. Ennen open saapumista ehdin kävellä ja rupesin ravaamaan ihan vain herätelläkseni hevosta ilman suurempia vaateita. Omistaja kuitenkin kaipasi Assia kulkemaan paremmassa muodossa.
Opetuksessa aloitettiin Assin aktivoinnista. Pyynnöstä eteen ja sitten hiljaa. Mutta pyyntöihin piti myös reagoida. Kaikki askellajit.
Tehtävänä tultiin tänään siirtymiä. Itselläni herpaantui keskittyminen täysin kun ope selitti tehtävää ja piti kuulla se ehkä kolmesti ennen kuin meni tajuntaani. Pitkän sivun alkuun voltti. Voltilla laukannosto. Pitkä sivu laukkaa. Pitkän sivun loppuun voltti ja siinä taas laukasta alas. Ensin ravissa, sitten käynnissä.
Assi nosti laukat yllättävänkin hyvin mutta volteilla kääntäminen oli tänään vaikeaa. Kumpaankin suuntaan. Käynnistäkin laukat nousivat vaikka välillä vähän hitaasti. Siirtymät alas tulivat vähän vaihdellen. Välillä kättä vasten lössähtäen, välillä tasapainoisemmin ja ajatus säilyi eteen.
Kivaa oli että noin puolessa välissä tuntia Assi heräsi. Oikein huomasin että nyt rupesi ajattelemaan itse eteen. Laukkasi ihan eri lailla iloisesti kuin sitä ennen. Siirtymissä piti kuulemma itse vahtia etten etukenota ja irtoa satulasta. Ajattelin siis takakenoa ja meni paremmin.
Assille tuli kuuma jo melko alkuun. Sisälämpö oli kuskille t-paidassa työskentelyyn hyvä mutta kävellessä kaipasin pitkähihaista. Tunti meni sangen sukkelasti. Olisin voinut hinkutella vielä vähän enemmänkin.
Kun lopeteltiin niin maneesiin tuli näemmä ruuhka-aika ja 4 hevosta.
Ongelmia:
kääntäminen volteilla oli vaikeinta
muutama kakkajumi
muutamat säikyt
kuskilla oli yhä vino olo
Parannusta:
nosti laukat yllättävän hyvin
virkeni hommiin
ihanasti peilejä ympärillä
torstai 28. kesäkuuta 2018
Mielenkiintoisempi maastoestepäivä
Torstaina oltiin jo reilusti hellerajan päällä. Tallille mennessä putosi päälle pariinkymppiin mutta hyvin tarkeni. Ratsujako oli yhä sama ja tänään pintelöinnistä annoin vain kasin. Ensimmäisessä tuli kiinnike sisäsyrjälle.
Emme oikein olleet päässeet selvyyteen mitä tahdomme vaan vielä ratsailla jahkailimme. Mutta kun ope sanoi että erikoisesteitä voi hypätä talvellakin ja kertoi mitä kaikkia esteitä vielä tulisimme niin omakin mielipide kallistui maastoon. Bonuksena paikalle tuli kuvaajat ja paljon kivempihan maastoestekuvia on katsoa kuin kenttäkuvia.
Kentällä verkattiin ja hypättiin taas muutama hyppy pienellä pystyllä, joka nousi okseriksi. Nyt säilyi vasen myötälaukkakin. Kun päästiin pellolle niin tunnin virallisesta alkuajasta oli mennyt jo 42 minuuttia. Tosin aloitettiin taas hieman myöhässä.
Nyt mentiin suoraan kakkospellolle. Pitkin ohjin Elvis säikähti ja loikkasi sivulle. Pudotin jopa toisen jalustimeni. Jes, ratsu ei ollutkaan ihan pystyynkuollut. Loikittiin alkuun isointa tukkia, joka eilen jäi hyppäämättä. Hypättiin myös eilinen miniradan ykköseste sekä käveltiin ojan/haudan yli. Suuruusluokka oli minimini mutta silti hevoset empivät isosti. Ojahypyissä Elvis vietti vasemmalle enkä kertaakaan ollut niin tyylillä mukana kuin olisin itse halunnut.
Eiliseen verrattuna tämä päivä oli täynnä kummallista ämpyilyä ja hepat olivat haluttomia yhteistyöhön. Yritimme hypätä pidemmän radan ja meidät laitettiin kaverille vetohevoseksi. Kaveri ei lopulta tarttunutkaan mukaan ja kun Elvis tajusi että joutuu yksin kauas kavereista niin rupesi ehdottelemaan yhtäkkisiä käännöksiä takaisin. Tämä aiheutti tietysti mutkia matkaan. Kakkosesteen jälkeen teki tämän uudestaan ja jatkoimme matkaa ravissa eteenpäin. Lopulta ope huuteli meidät takaisin.
Kysyin että saanko ylittää ojan tullessa ja se sopi. Mutta eihän Elvis halunnutkaan loikata empimättä. Päästiin kuitenkin.
Vaihdettiin suunnitelma helpompaan ja tehtiin rata eiliseen tapaan. Jätettiin ykkönen pois ja levittäydyttiin pelloille etteivät hepat joudu olemaan yksin. Vikana sai vielä hypätä ojan. Nyt jäätiin hyppyvuorossa taas vikoiksi. Ja kas kummaa kaikki ongelmat olivat tiessään ja kaikki suorittivat siististi. Mekin päästiin nyt oja paremmin yli. Vaikka siihen tulikin sangen tiukka tie. Elvis rupesi jo vähän kiihdyttelemään omiaan. Eikä pudotellut tehtävien jälkeen itsekseen raville. Eilen lässähti lähes käyntiin.
Lopuksi hypättiin vielä hyvän mielen hyppy ykköstukille kotiinpäin. Kivasti meni.
Ei ollut yhtään niin tylsää kuin pelkäsin. Heti kun hepalla oli vähän enemmän omia mielipiteitä niin kuskikin joutui alleviivaamaan omiaan. Eikä tullut pahasti kuuma. Tuuli vähän ja käveltiin aika paljon.
Paluumatkalla tankatessa laskin että itselleni tulee bensakuluina vielä lähes 11 euroa lisähintaa per kerta. Hurjaa!
Ongelmia:
yksi säikky
ojaa arpoi joka kerta
en ollut ojahypyissä niin nätisti mukana kuin olisin halunnut
omalla vuorollaan ei halunnut pois kavereiden luota
Parannusta:
kaikesta yli
ei kopisteltu esteisiin
ratsu oli lennokkaampi
pysyin kyydissä (ja kaikki muutkin)
ei ollut liian tylsää
Päivi videoi hyppyjämme:
 |
| ©Heli Koskimäki |
Emme oikein olleet päässeet selvyyteen mitä tahdomme vaan vielä ratsailla jahkailimme. Mutta kun ope sanoi että erikoisesteitä voi hypätä talvellakin ja kertoi mitä kaikkia esteitä vielä tulisimme niin omakin mielipide kallistui maastoon. Bonuksena paikalle tuli kuvaajat ja paljon kivempihan maastoestekuvia on katsoa kuin kenttäkuvia.
 |
| Kuskin myötäyksen suunta vähän häiritsee. ©Heli Koskimäki |
Kentällä verkattiin ja hypättiin taas muutama hyppy pienellä pystyllä, joka nousi okseriksi. Nyt säilyi vasen myötälaukkakin. Kun päästiin pellolle niin tunnin virallisesta alkuajasta oli mennyt jo 42 minuuttia. Tosin aloitettiin taas hieman myöhässä.
 |
| Elvis ei tykkää. ©Heli Koskimäki |
Nyt mentiin suoraan kakkospellolle. Pitkin ohjin Elvis säikähti ja loikkasi sivulle. Pudotin jopa toisen jalustimeni. Jes, ratsu ei ollutkaan ihan pystyynkuollut. Loikittiin alkuun isointa tukkia, joka eilen jäi hyppäämättä. Hypättiin myös eilinen miniradan ykköseste sekä käveltiin ojan/haudan yli. Suuruusluokka oli minimini mutta silti hevoset empivät isosti. Ojahypyissä Elvis vietti vasemmalle enkä kertaakaan ollut niin tyylillä mukana kuin olisin itse halunnut.
 |
| ©Heli Koskimäki |
 |
| ©Heli Koskimäki |
 |
| Oja. ©Heli Koskimäki |
 |
| ©Heli Koskimäki |
 |
| ©Heli Koskimäki |
 |
| ©Heli Koskimäki |
 |
| ©Heli Koskimäki |
 |
| ©Heli Koskimäki |
 |
| Nyt jo vähän iloisempaa ilmettä hepallakin. ©Heli Koskimäki |
 |
| ©Heli Koskimäki |
 |
| ©Heli Koskimäki |
Ei ollut yhtään niin tylsää kuin pelkäsin. Heti kun hepalla oli vähän enemmän omia mielipiteitä niin kuskikin joutui alleviivaamaan omiaan. Eikä tullut pahasti kuuma. Tuuli vähän ja käveltiin aika paljon.
Paluumatkalla tankatessa laskin että itselleni tulee bensakuluina vielä lähes 11 euroa lisähintaa per kerta. Hurjaa!
Ongelmia:
yksi säikky
ojaa arpoi joka kerta
en ollut ojahypyissä niin nätisti mukana kuin olisin halunnut
omalla vuorollaan ei halunnut pois kavereiden luota
Parannusta:
kaikesta yli
ei kopisteltu esteisiin
ratsu oli lennokkaampi
pysyin kyydissä (ja kaikki muutkin)
ei ollut liian tylsää
Päivi videoi hyppyjämme:
keskiviikko 27. kesäkuuta 2018
Pikku pikku maastoesteitä
Keskiviikkona olin jo aamusta aika puhki. Kummasti pidempi ajomatka ja myöhäiset paluut väsyttivät. Tänään oli lämmintä hellerajalle asti ja pois lähtiessäkin vielä päälle +20°C. Ratsujako pysyi samana mutta nyt Elvis ei ollut edellisellä tunnilla ja pääsin pintelöimään. Kävin vielä varmistamassa opelta että tuleeko maastoesteillekin pintelit. Vastaus oli että joo, ja että ne pitää laitettaa niin napakasti etteivät putoa matkalle. Mitäs muutakaan?
Pintelöinti sujui tänään yllättävän hyvin, siististi ja sukkelasti. Arvosanaksi 9+. Hoitaessa Elvis oli kiltisti vaikkei selvästi tykännyt jalkojen harjaamisesta kun nosteli niitä.
Hypättiin kentällä kyytiin ja alkuverkattiin siinä. Taas oikeassa laukassa löytyi pyöreyttäkin. Tultiin myös jokunen verkkahyppy lyhyellä tiellä pystylle. Tarkka tie ja nyt myötälaukka säilyi joka hypyssä vaikka kierros oli yhä oikea. Kahdesti pienenä ja kerran isompana. Käännä ulkoavuilla ja puolipidätteet. Valuivatkohan lavat ulos kun ope puhui ulkoavuista? Sillä siinä vaiheessa olin jo kääntämässä ja olisin saanut käännettyä esteestä sisäkautta ohikin.
Sitten lähdettiin letkassa pellolle. Elvis yhä sangen rauhallisena. Nurmi oli hyvin kuivaa eikä hevosilla hokkeja. Käskettiin ottamaan rauhallisesti. Kaarteet mentiin lähinnä käynnissä. Hypättiin ensin kolmea minitukkia yhdellä, kahdella ja kolmella tukilla jokunen kerta. Sain humman heräteltyä ja puksutettiin oikein tasaisesti. Eniten kommentteja taisi yhä tulla että kädet vierekkäin.
Seuraavana tultiin aidan reunustan kaksi ristikkoa. Ekalla kerralla kaukaa ja läheltä. Ope kaipasi rentoutta ja ymmärsin tämän ihan väärin. Mietin nukkumista ja veltostuttiin entisestään. "Eteen!" olisi ollut parempi käsky. Kertaalleen potkaistiin toinen ristikko alas. Ope sai korjattua. Mutta vasta kun vähän usvatin niin meno parani siistiksi.
Tämän jälkeen käveltiin viereiselle pellolle toiseen päätyyn asti. Siellä loikattiin pieni tukkieste kolmesti ja sitten kaarella renkaat ja kaivonkansieste. Lopuksi näistä 4 esteen minirata. Meidät jätettiin viimeisiksi ja Elvis yhä pikemminkin nukkui kuin heräsi. Onneksi virkosi tehtäville ja suoritettiin ihan siististi. Myötälaukoista en jaksanut välittää. Laukka ihan ok, suht tasapainoista ja paikat myös ihan ok. En kuullut ihan kaikkea mitä ope sanoi.
Tehtävät olivat niin helppoja ja ratsu niin tasainen että tämä oli jopa vähän tylsää. Kuten koko kurssi tähän asti. En ole yhtään päässyt ylittämään itseäni. Tällaisilla tehtävillä pitäisi olla muutamaa pykälää haastavampi hevonen alla että mielenkiintoni säilyisi. Kaikki kivoimman näköiset esteet jätettiin lisäksi hyppäämättä. Mutta huomenna on kuulemma vielä uusi päivä.
Huomiselle kysyttiin että tahdotaanko lisää maastoesteitä vai erikoisesteitä kentällä. Ehdottaisin että molemmat.
Ongelmia:
aika löysää alkuun ja kaivattiin vielä rentoutta
pudotettiin maastoesteristikko
muutaman kerran en kuullut ohjeita
hepo yritti syödä pellolla maasta pitkin ohjin
oli vähän tylsää
Parannusta:
ei yrittänyt syödä matkapuskista vaikka tulivat naamalle
tasaisesti ja empimättä kaikesta yli
ope tiesi nimeni
Pintelöinti sujui tänään yllättävän hyvin, siististi ja sukkelasti. Arvosanaksi 9+. Hoitaessa Elvis oli kiltisti vaikkei selvästi tykännyt jalkojen harjaamisesta kun nosteli niitä.
Hypättiin kentällä kyytiin ja alkuverkattiin siinä. Taas oikeassa laukassa löytyi pyöreyttäkin. Tultiin myös jokunen verkkahyppy lyhyellä tiellä pystylle. Tarkka tie ja nyt myötälaukka säilyi joka hypyssä vaikka kierros oli yhä oikea. Kahdesti pienenä ja kerran isompana. Käännä ulkoavuilla ja puolipidätteet. Valuivatkohan lavat ulos kun ope puhui ulkoavuista? Sillä siinä vaiheessa olin jo kääntämässä ja olisin saanut käännettyä esteestä sisäkautta ohikin.
Sitten lähdettiin letkassa pellolle. Elvis yhä sangen rauhallisena. Nurmi oli hyvin kuivaa eikä hevosilla hokkeja. Käskettiin ottamaan rauhallisesti. Kaarteet mentiin lähinnä käynnissä. Hypättiin ensin kolmea minitukkia yhdellä, kahdella ja kolmella tukilla jokunen kerta. Sain humman heräteltyä ja puksutettiin oikein tasaisesti. Eniten kommentteja taisi yhä tulla että kädet vierekkäin.
Seuraavana tultiin aidan reunustan kaksi ristikkoa. Ekalla kerralla kaukaa ja läheltä. Ope kaipasi rentoutta ja ymmärsin tämän ihan väärin. Mietin nukkumista ja veltostuttiin entisestään. "Eteen!" olisi ollut parempi käsky. Kertaalleen potkaistiin toinen ristikko alas. Ope sai korjattua. Mutta vasta kun vähän usvatin niin meno parani siistiksi.
Tämän jälkeen käveltiin viereiselle pellolle toiseen päätyyn asti. Siellä loikattiin pieni tukkieste kolmesti ja sitten kaarella renkaat ja kaivonkansieste. Lopuksi näistä 4 esteen minirata. Meidät jätettiin viimeisiksi ja Elvis yhä pikemminkin nukkui kuin heräsi. Onneksi virkosi tehtäville ja suoritettiin ihan siististi. Myötälaukoista en jaksanut välittää. Laukka ihan ok, suht tasapainoista ja paikat myös ihan ok. En kuullut ihan kaikkea mitä ope sanoi.
Tehtävät olivat niin helppoja ja ratsu niin tasainen että tämä oli jopa vähän tylsää. Kuten koko kurssi tähän asti. En ole yhtään päässyt ylittämään itseäni. Tällaisilla tehtävillä pitäisi olla muutamaa pykälää haastavampi hevonen alla että mielenkiintoni säilyisi. Kaikki kivoimman näköiset esteet jätettiin lisäksi hyppäämättä. Mutta huomenna on kuulemma vielä uusi päivä.
Huomiselle kysyttiin että tahdotaanko lisää maastoesteitä vai erikoisesteitä kentällä. Ehdottaisin että molemmat.
Ongelmia:
aika löysää alkuun ja kaivattiin vielä rentoutta
pudotettiin maastoesteristikko
muutaman kerran en kuullut ohjeita
hepo yritti syödä pellolla maasta pitkin ohjin
oli vähän tylsää
Parannusta:
ei yrittänyt syödä matkapuskista vaikka tulivat naamalle
tasaisesti ja empimättä kaikesta yli
ope tiesi nimeni
tiistai 26. kesäkuuta 2018
Kaarevia teitä, tiukkoja lähestymisiä ja ratsu paremmin näpeissä
Tiistaina jatkettiin Vihdin estekurssia eilisellä kokoonpanolla. Samat 5 ratsukkoa ja sain taas Elviksen edelliseltä tunnilta. Lämmintä oli rahtu eilistä enemmän, mennessä +21°C ja lähtiessäkin vielä +18°C vaikka kello oli lähtiessä jo lähempänä puolta kymmentä.
Tänään ratsu pyöristyi lähes sillä kun otin ohjat käteen. Ei ollut laiska mutta yhä tuntui siltä että sain jatkuvasti olla muistuttamassa etenemisestä. Edelleen tuntui tarpeettoman raskaalta kuskille. Taivutukset tuntuivat tänään menevän molempiin suuntiin eilistä huonommin läpi ja humma oli vähän kankea. Ravissa takaset putoilivat huomattavasti eilistä useammin alta. Alkuverkassa ehkä 15 kertaa? Onneksi ei sitten enää myöhemmin. Mentiin taas pari pätkää harjoitusraviakin. Ratsu osasi tähän hienon mateluvaihteen. Yllättäen oikeassa laukassa ratsu pyöristyi. Ei ihan tasaisesti mutta useamman pätkän kuitenkin.
Maneesin puolen päädyssä kenttää oli ympyrällä 3 puomia. Näitä tultiin ensin ravissa. Pyöreämpi tie ja keskelle ensimmäistä. Kiersin ekalle liian kaukaa. 2 askelta väleihin. Sitten tultiin näitä laukassa molemmista suunnista. Puomit nousivat pikkuhiljaa. Pääosin meni hyvin mutta jos askel ei sopinut niin Elvis pudotti raviin. Muualla laukka oli jopa niin pientä että puomeille piti venyä. Meinasi mennä välillä laiskaksi ja löysäksikin. Yhä sanomista tuli sisätakasen aktiivisuudesta.
Ensimmäisenä hyppytehtävänä tultiin ns. täyskaarrolla pystyä, joka myöhemmin muuttui okseriksi ja trippeliksi. Välillä lyhyellä tiellä pienessä laukassa, välillä päädyn kautta isommassa laukassa. Yllättäen pienemmässä laukassa oli helpompi tulla ja sujui paremmin. Ratsu odotti ja sain tehtyä huolellisen tien. Este näytti miniltä vaikka lopulta nousi kasikymppiin. Olisin veikannut 70. Isommassa laukassa pääsi etupainoisemmaksi. Kertaalleen luikahti jopa kääntömerkin sisäpuolelta. Perään heti ympyrä ja sain tien korjattua. Naureskelin että katso minne menet ja humma meni mihin katsoin (oikoen kohti estettä).
Pienemmässä laukassa myötälaukka jäi löytymättä. Isommassa laukassa tai isommilla esteillä irtosi vaihtokin. Itse keskityin lähinnä jatkamaan huolellisesti suoraan uralle.
Tämän jälkeen tultin pitkän sivun suuntaista linjaa. Ensin 3 puomia ja 5 laukan päässä este. Myöhemmin siitäkin taisi tulla okseri. Nyt tajusin ratsastaa sisään puomeille ja askeleet sopivat joka kerta ihan ok. Jälkimmäiseltä taidettiin päästä jo kahdesti myötälaukassa alas. Ei kanttaillut sen jälkeen sisään vaan kallisteli kohti uraa. Yritin estellä mutta silti tuli vähän kiemuraa.
Myöhemmin 3 puomia vaihtuivat pystyksi ja väliin 6 askelta. Olikohan ekalla kerralla kun Elvis ei ottanutkaan viimeistä toivomaani askelta vaan roikaisi ensimmäiselle kaukaa. Ohjat karkasivat pitkiksi mutta sain silti 6 askelta väliin. Sakkokierros heti perään. Nyt tuli paremmin ekalle mutta väli meinasi jäädä ahtaaksi ja piti pidättää viimeiseen askeleeseen asti. Yhä painui esteen jälkeen kohti uraa.
Loppuravissa Elvis kulki taas kivan tasaisena. Pienellä hoputtamisella tuli kivaa ravia. Tuntui että tänään ratsu oli huomattavasti eilistä paremmin näpeissä. Eikä enää tuntunut pahasti isolta. Suoritettiin niin siististi että huomiselle luvattiin maastoesteitä. Jee!
Ongelmia:
alkuverkassa takaset putoilivat alta useasti
isommassa laukassa olikin hankalampaa hypätä
valahdettiin kertaalleen kulmamerkin väärältä puolelta ohi
Parannusta:
pyöristyi oikeassa laukassa
tajusin ratsastaa lähestymiset puomeille
Tänään ratsu pyöristyi lähes sillä kun otin ohjat käteen. Ei ollut laiska mutta yhä tuntui siltä että sain jatkuvasti olla muistuttamassa etenemisestä. Edelleen tuntui tarpeettoman raskaalta kuskille. Taivutukset tuntuivat tänään menevän molempiin suuntiin eilistä huonommin läpi ja humma oli vähän kankea. Ravissa takaset putoilivat huomattavasti eilistä useammin alta. Alkuverkassa ehkä 15 kertaa? Onneksi ei sitten enää myöhemmin. Mentiin taas pari pätkää harjoitusraviakin. Ratsu osasi tähän hienon mateluvaihteen. Yllättäen oikeassa laukassa ratsu pyöristyi. Ei ihan tasaisesti mutta useamman pätkän kuitenkin.
Maneesin puolen päädyssä kenttää oli ympyrällä 3 puomia. Näitä tultiin ensin ravissa. Pyöreämpi tie ja keskelle ensimmäistä. Kiersin ekalle liian kaukaa. 2 askelta väleihin. Sitten tultiin näitä laukassa molemmista suunnista. Puomit nousivat pikkuhiljaa. Pääosin meni hyvin mutta jos askel ei sopinut niin Elvis pudotti raviin. Muualla laukka oli jopa niin pientä että puomeille piti venyä. Meinasi mennä välillä laiskaksi ja löysäksikin. Yhä sanomista tuli sisätakasen aktiivisuudesta.
Ensimmäisenä hyppytehtävänä tultiin ns. täyskaarrolla pystyä, joka myöhemmin muuttui okseriksi ja trippeliksi. Välillä lyhyellä tiellä pienessä laukassa, välillä päädyn kautta isommassa laukassa. Yllättäen pienemmässä laukassa oli helpompi tulla ja sujui paremmin. Ratsu odotti ja sain tehtyä huolellisen tien. Este näytti miniltä vaikka lopulta nousi kasikymppiin. Olisin veikannut 70. Isommassa laukassa pääsi etupainoisemmaksi. Kertaalleen luikahti jopa kääntömerkin sisäpuolelta. Perään heti ympyrä ja sain tien korjattua. Naureskelin että katso minne menet ja humma meni mihin katsoin (oikoen kohti estettä).
Pienemmässä laukassa myötälaukka jäi löytymättä. Isommassa laukassa tai isommilla esteillä irtosi vaihtokin. Itse keskityin lähinnä jatkamaan huolellisesti suoraan uralle.
Tämän jälkeen tultin pitkän sivun suuntaista linjaa. Ensin 3 puomia ja 5 laukan päässä este. Myöhemmin siitäkin taisi tulla okseri. Nyt tajusin ratsastaa sisään puomeille ja askeleet sopivat joka kerta ihan ok. Jälkimmäiseltä taidettiin päästä jo kahdesti myötälaukassa alas. Ei kanttaillut sen jälkeen sisään vaan kallisteli kohti uraa. Yritin estellä mutta silti tuli vähän kiemuraa.
Myöhemmin 3 puomia vaihtuivat pystyksi ja väliin 6 askelta. Olikohan ekalla kerralla kun Elvis ei ottanutkaan viimeistä toivomaani askelta vaan roikaisi ensimmäiselle kaukaa. Ohjat karkasivat pitkiksi mutta sain silti 6 askelta väliin. Sakkokierros heti perään. Nyt tuli paremmin ekalle mutta väli meinasi jäädä ahtaaksi ja piti pidättää viimeiseen askeleeseen asti. Yhä painui esteen jälkeen kohti uraa.
Loppuravissa Elvis kulki taas kivan tasaisena. Pienellä hoputtamisella tuli kivaa ravia. Tuntui että tänään ratsu oli huomattavasti eilistä paremmin näpeissä. Eikä enää tuntunut pahasti isolta. Suoritettiin niin siististi että huomiselle luvattiin maastoesteitä. Jee!
Ongelmia:
alkuverkassa takaset putoilivat alta useasti
isommassa laukassa olikin hankalampaa hypätä
valahdettiin kertaalleen kulmamerkin väärältä puolelta ohi
Parannusta:
pyöristyi oikeassa laukassa
tajusin ratsastaa lähestymiset puomeille
maanantai 25. kesäkuuta 2018
Viilaamista pienillä esteillä
Maanantaina alkoi neljän päivän estekurssi Vihdissä. Ratsukseni sain jo edellisellä tunnilla olleen Elviksen. Näytti isolta ja sitä se myös oli. Veikkasin n. 175 cm ja niin nettisivuillakin sanottiin. Hieman muhku mutta kyllä siellä selvisi. Olisin kyllä tykännyt vähän pienemmästä. Ratsukoita tunnille tuli 5. Oltiin kentällä ja lämmintä oli yhä lähemmäs parikymmentä. Jo edellisen tunnin aikana ötökät kiusasivat ratsua. Välikäynneissä vähän ravisteli.
Noin isoksi hevoseksi kulki kuitenkin suht pienillä avuilla. Kannuksia ei ollut ja esteraipalla hipsiminen riitti pohkeen tehostukseen. Alkuverkassa oli hetkittäin pyöreähkö. Liikkui ihan hyvällä aktiivisuudella. Vaikein oli oikea laukka, jossa oli aika kankea. Esteistuntaa ja kevyttä istuntaa. Ravissa välillä reilusti eteen alas pidemmälle ohjalle. Aloitettiin rennosta hevosesta. Juuri muita kommentteja ei alkuverkassa tullut kuin että ravikaarteissa pitää huolehtia sisätakajalka aktiivisesti alle tms.
Tämän tunnin selvä plussa oli huolelliset alkuverkat. Tykkäsin. Tosin aikaakin oli 1,5 tuntia.
Ensimmäisenä tehtävänä tultiin vuorotellen radan poikki olevat 2 puomia ja minipysty kahdeksikolla. Meidän eka kierros oli ihan ok, toisella kierroksella käännös vasemmalle levähti pitkäksi ja tuntui että ratsu vain kaatuu ulkopohjetta päin. Tämän jälkeen sainkin sitten lopputunnin kuulla kommenttia että kääntyminen kannattaa aloittaa ajoissa ja ottaa hyvissä ajoin myös laukkaa kokoon. Myötälaukat Elvis hoiti aika hyvin itse. Mentiin suoraan ja pidin katseeni eteen.
Sitten tultiin useampi kierros pitkän sivun suuntaista jumppaa. 3 maapuomia, 1 laukka, ristikko, 2 laukkaa ja okseri. Alkuun okseri oli pystynä. Ensimmäinen kierros mentiin reippaasti. Saatiin sakkokierros heti perään ja laukkaa piti koota. Sekä pitää kädet rentoina eli myödätä vielä paremmin. Lyhentäminen kelpasi siinä vaiheessa kun laukka oli mielestäni sellaista, jolla otetaan 6 askelta 17 metrin väliin. Perään tuli vielä kolmas sakkokierros. Rennommat kädet, kanna kädet paremmin ja lähempänä toisiaan. Tämän myötä okserihypyissä oli vaikea olla mukana.
Ensin meinasi ärsyttää että mennään pikkutehtäviä ja hinkutellaan pikkulaukkaa. Ehkä odotin että olisin saanut pelkkiä kehuja? Mutta nopeasti sain muutettua ajatukset siihen että hinkutellaan sitten ja tähdätään kohti täydellistä.
Olikohan seuraavalla kierroksella kun rupesi menemään jo liian rennoksi ja 2 laukan välissä piti käyttää pohkeita. Viimeisellä oli yhä hankala olla hypyssä mukana ja kerran Elvis vähän nyki päätä alas hypyn perään. Siinä lähekkäin olevat kädet kuulemma pelastavat.
Ihan priimaan ei päästy sillä vaikka sain laukan koottua niin välillä tultiin tehtävälle sisään miten sattuu eikä askel osunut. Jäädyin täysin enkä osannut tänään ratsastaa tuloa kertaakaan jos ei automaattisesti osunut kohdilleen. Toinen ongelmani oli linjan jälkeen ollut väärä laukka. Kertaalleen löytyi myötäinen mutta kaikki muut kerrat taisivat olla väärää. Tähän ope ei puuttunut mutta itseäni häiritsi.
Okseri nousi lopulta jonnekin 70 cm pintaan ja näytti yhä todella pieneltä. Samoin olisin yhä halunnut posotella paljon lujempaa. Lopuksi tultiin vielä yhdistelmätehtävä: vasemmassa pystyiksi nostetut puomit (suuruusluokkaa 30 cm) radan poikki, oikeasta pidempi jumppa ja lopuksi vielä pystyt radan poikki oikeasta vasempaan. Joku vähän kopsahti mutta ihan kelpoa. Antaisin 7+. Ei vielä erityisen tyylikästä tai hohdokasta. Peruspuksuttelua.
Loppuravissa ratsu rupesi olemaan edestä tasaisempi. Mutta kun ensin annettiin pidempää ohjaa ja lupa venyttää ja sitten vaihdettiin suuntaa niin pää ei pysynytkään alhaalla. Kommentteja tuli yhä sangen vähän. Puolisentoista tuntia tässä aika tarkkaan meni. Hyppyhommat olivat aika lailla odottelua mutta onneksi niitä toistojakin tuli. Aavistuksen tylsää mutta jospa se tästä. Elviskään ei oikein herättänyt tunteita. Jatketaan kuulemma samoilla ratsuilla. Salaa kun yhä haaveilin jostain vähän pienemmästä.
Ongelmia:
pari paarmaa
alkuverkka meinasi jostain syystä olla vähän työlästä
okserihypyissä oli vaikea olla
liirasi kerran käännöksessä
laukkaa piti koota pieneksi
taisi tulla yksi pudotus jumpalle
välillä tultiin tehtävälle sisään miten sattuu
lähes joka kerta okserin jälkeen oli väärä laukka
Parannusta:
tasainen ja suoraviivainen tyyppi
hyppäsi mukisematta kaiken
lyhensi laukkaa hyvin ja hoiti vaihdot radan poikki
Esittely tallin nettisivuilta:
Noin isoksi hevoseksi kulki kuitenkin suht pienillä avuilla. Kannuksia ei ollut ja esteraipalla hipsiminen riitti pohkeen tehostukseen. Alkuverkassa oli hetkittäin pyöreähkö. Liikkui ihan hyvällä aktiivisuudella. Vaikein oli oikea laukka, jossa oli aika kankea. Esteistuntaa ja kevyttä istuntaa. Ravissa välillä reilusti eteen alas pidemmälle ohjalle. Aloitettiin rennosta hevosesta. Juuri muita kommentteja ei alkuverkassa tullut kuin että ravikaarteissa pitää huolehtia sisätakajalka aktiivisesti alle tms.
Tämän tunnin selvä plussa oli huolelliset alkuverkat. Tykkäsin. Tosin aikaakin oli 1,5 tuntia.
Ensimmäisenä tehtävänä tultiin vuorotellen radan poikki olevat 2 puomia ja minipysty kahdeksikolla. Meidän eka kierros oli ihan ok, toisella kierroksella käännös vasemmalle levähti pitkäksi ja tuntui että ratsu vain kaatuu ulkopohjetta päin. Tämän jälkeen sainkin sitten lopputunnin kuulla kommenttia että kääntyminen kannattaa aloittaa ajoissa ja ottaa hyvissä ajoin myös laukkaa kokoon. Myötälaukat Elvis hoiti aika hyvin itse. Mentiin suoraan ja pidin katseeni eteen.
Sitten tultiin useampi kierros pitkän sivun suuntaista jumppaa. 3 maapuomia, 1 laukka, ristikko, 2 laukkaa ja okseri. Alkuun okseri oli pystynä. Ensimmäinen kierros mentiin reippaasti. Saatiin sakkokierros heti perään ja laukkaa piti koota. Sekä pitää kädet rentoina eli myödätä vielä paremmin. Lyhentäminen kelpasi siinä vaiheessa kun laukka oli mielestäni sellaista, jolla otetaan 6 askelta 17 metrin väliin. Perään tuli vielä kolmas sakkokierros. Rennommat kädet, kanna kädet paremmin ja lähempänä toisiaan. Tämän myötä okserihypyissä oli vaikea olla mukana.
Ensin meinasi ärsyttää että mennään pikkutehtäviä ja hinkutellaan pikkulaukkaa. Ehkä odotin että olisin saanut pelkkiä kehuja? Mutta nopeasti sain muutettua ajatukset siihen että hinkutellaan sitten ja tähdätään kohti täydellistä.
Olikohan seuraavalla kierroksella kun rupesi menemään jo liian rennoksi ja 2 laukan välissä piti käyttää pohkeita. Viimeisellä oli yhä hankala olla hypyssä mukana ja kerran Elvis vähän nyki päätä alas hypyn perään. Siinä lähekkäin olevat kädet kuulemma pelastavat.
Ihan priimaan ei päästy sillä vaikka sain laukan koottua niin välillä tultiin tehtävälle sisään miten sattuu eikä askel osunut. Jäädyin täysin enkä osannut tänään ratsastaa tuloa kertaakaan jos ei automaattisesti osunut kohdilleen. Toinen ongelmani oli linjan jälkeen ollut väärä laukka. Kertaalleen löytyi myötäinen mutta kaikki muut kerrat taisivat olla väärää. Tähän ope ei puuttunut mutta itseäni häiritsi.
Okseri nousi lopulta jonnekin 70 cm pintaan ja näytti yhä todella pieneltä. Samoin olisin yhä halunnut posotella paljon lujempaa. Lopuksi tultiin vielä yhdistelmätehtävä: vasemmassa pystyiksi nostetut puomit (suuruusluokkaa 30 cm) radan poikki, oikeasta pidempi jumppa ja lopuksi vielä pystyt radan poikki oikeasta vasempaan. Joku vähän kopsahti mutta ihan kelpoa. Antaisin 7+. Ei vielä erityisen tyylikästä tai hohdokasta. Peruspuksuttelua.
Loppuravissa ratsu rupesi olemaan edestä tasaisempi. Mutta kun ensin annettiin pidempää ohjaa ja lupa venyttää ja sitten vaihdettiin suuntaa niin pää ei pysynytkään alhaalla. Kommentteja tuli yhä sangen vähän. Puolisentoista tuntia tässä aika tarkkaan meni. Hyppyhommat olivat aika lailla odottelua mutta onneksi niitä toistojakin tuli. Aavistuksen tylsää mutta jospa se tästä. Elviskään ei oikein herättänyt tunteita. Jatketaan kuulemma samoilla ratsuilla. Salaa kun yhä haaveilin jostain vähän pienemmästä.
Ongelmia:
pari paarmaa
alkuverkka meinasi jostain syystä olla vähän työlästä
okserihypyissä oli vaikea olla
liirasi kerran käännöksessä
laukkaa piti koota pieneksi
taisi tulla yksi pudotus jumpalle
välillä tultiin tehtävälle sisään miten sattuu
lähes joka kerta okserin jälkeen oli väärä laukka
Parannusta:
tasainen ja suoraviivainen tyyppi
hyppäsi mukisematta kaiken
lyhensi laukkaa hyvin ja hoiti vaihdot radan poikki
Esittely tallin nettisivuilta:
ELVIS Rotu:PV
Säkäkorkeus: 175cm
Säkäkorkeus: 175cm
Iso herkkä jättiläishevonen, joka kuuntelee pienintäkin apua. Kiltti ja hieno ruuna.
perjantai 22. kesäkuuta 2018
Itsenäinen ratsastus sateessa
Perjantaina pääsin tallille ratsastamaan Hempan itsenäisesti. Sääkartta ei näyttänyt hyvältä, joten sain vesisateen niskaani. Ensin en meinannut löytää ratsua tarhasta vaan etsin laitumilta. Hemppa ei olisi halunnut lähteä mukaan. Tallissa haastoi turhan äänekkäästi naapureille.
Kentällä viime aikojen tapaan tipautin tällä kertaa raipan heti alkuun ja piti kammeta sitten uudestaan selkään. Pitkin ohjin kävellessä Hemppa vähän kammosi kentän toista etukulmaa ja meinasi kertaalleen poistua paikaltakin. Aloitin hyvin nätisti enkä ravissakaan lyhentänyt ratsua enemmän kuin suvaitsi. Ohjeet oli olla vetämättä hirmuiseen hikeen kun tiistaina oli rokotettu.
Pyörittelin käynnissä ja ravissa taivutuksia. Ei ihan tasaisinta mutta eteni itse. Oikeassa kierroksessa huomasin että lapa karkasi ulos ja koko humma vähän liiraili reitiltä. Yritin pitää suorana ja vahtia kääntymistä. Lävistäjille tuli aikamoista kiemuraa ja otin välikäynnit vasta kun päästiin lävistäjät suoraan. Ei juuri nykinyt ohjia.
Välikäyntien jälkeen tein käynnissä avoja ja sulkuja. Vähän kiemurtelua ja empimistä mutta pyysin nätisti ja kärsivällisesti ja meno parani. Samalla ratsu myös lyheni melko itsestään. Oikea laukka rullasi yllättävän hyvin ja sain tehtyä ihan siistejä temponmuutoksia. Kenttä rupesi lätäköitymään sateesta muttei haitannut ratsastusta.
Väliin otin taas pätkän käyntiä. Kun yritin hidastaa menoa niin humma taas kiemursi ja liiraili. Vasen laukka taas rullasi yllättävän huonosti. Vasen pohje meni yhä vähän heikosti läpi. Sain Hempan pysymään vasemmassa laukassa pyöreänä vain tukevalla vasemman ohjan tuella. Opet olisivat varmasti antaneet siitä huutia. Yritin itsekin keventää tukea mutta onnistui huonosti.
Loppuraveissa oli harmillisen epätasainen ja pidätteistä ja suunnanmuutoksista nosti turpaa. Vähän hermostuin ja pyysin tomerasti lisää ravia. Pienillä temponmuutoksilla löytyi sitten tasainen meno. Ei ihan parasta show-letkeyttä mutta pysyi tasaisena, se riitti minulle. Loppukäynnit käytiin tiellä eestaas. Vaikea sanoa hikosiko ratsu kun oltiin kummatkin sateesta läpimärkiä. Lämmintä n. +10°C.
Ongelmia:
vesisade kasteli läpimärkäksi
käynnissä säikkyi säläkulmaa
pudotin raippani
vasen pohje meni huonosti läpi
vasen laukka rullasi huonosti
ei meinannut tasoittua kunnolla hyväksi
Parannusta:
ei vikurointeja
ei ollut alkuun oikeassa ravissa omituinen
oikea laukka oli yllättävän hyvä
Kentällä viime aikojen tapaan tipautin tällä kertaa raipan heti alkuun ja piti kammeta sitten uudestaan selkään. Pitkin ohjin kävellessä Hemppa vähän kammosi kentän toista etukulmaa ja meinasi kertaalleen poistua paikaltakin. Aloitin hyvin nätisti enkä ravissakaan lyhentänyt ratsua enemmän kuin suvaitsi. Ohjeet oli olla vetämättä hirmuiseen hikeen kun tiistaina oli rokotettu.
Pyörittelin käynnissä ja ravissa taivutuksia. Ei ihan tasaisinta mutta eteni itse. Oikeassa kierroksessa huomasin että lapa karkasi ulos ja koko humma vähän liiraili reitiltä. Yritin pitää suorana ja vahtia kääntymistä. Lävistäjille tuli aikamoista kiemuraa ja otin välikäynnit vasta kun päästiin lävistäjät suoraan. Ei juuri nykinyt ohjia.
Välikäyntien jälkeen tein käynnissä avoja ja sulkuja. Vähän kiemurtelua ja empimistä mutta pyysin nätisti ja kärsivällisesti ja meno parani. Samalla ratsu myös lyheni melko itsestään. Oikea laukka rullasi yllättävän hyvin ja sain tehtyä ihan siistejä temponmuutoksia. Kenttä rupesi lätäköitymään sateesta muttei haitannut ratsastusta.
Väliin otin taas pätkän käyntiä. Kun yritin hidastaa menoa niin humma taas kiemursi ja liiraili. Vasen laukka taas rullasi yllättävän huonosti. Vasen pohje meni yhä vähän heikosti läpi. Sain Hempan pysymään vasemmassa laukassa pyöreänä vain tukevalla vasemman ohjan tuella. Opet olisivat varmasti antaneet siitä huutia. Yritin itsekin keventää tukea mutta onnistui huonosti.
Loppuraveissa oli harmillisen epätasainen ja pidätteistä ja suunnanmuutoksista nosti turpaa. Vähän hermostuin ja pyysin tomerasti lisää ravia. Pienillä temponmuutoksilla löytyi sitten tasainen meno. Ei ihan parasta show-letkeyttä mutta pysyi tasaisena, se riitti minulle. Loppukäynnit käytiin tiellä eestaas. Vaikea sanoa hikosiko ratsu kun oltiin kummatkin sateesta läpimärkiä. Lämmintä n. +10°C.
Ongelmia:
vesisade kasteli läpimärkäksi
käynnissä säikkyi säläkulmaa
pudotin raippani
vasen pohje meni huonosti läpi
vasen laukka rullasi huonosti
ei meinannut tasoittua kunnolla hyväksi
Parannusta:
ei vikurointeja
ei ollut alkuun oikeassa ravissa omituinen
oikea laukka oli yllättävän hyvä
keskiviikko 20. kesäkuuta 2018
Viides päivä maastoesteillä, kolmas paikka
Keskiviikoksi minut houkuteltiin maastoesteille Tiialle. Kaverin täsmämarkkinointi oli niin tehokasta etten voinut kieltäytyä. Ennen tuntia käytiin kasailemassa tynnyrieste metsään ja haettiin ammeet kentälle. Ratsujako selvisi vasta juuri ennen tunnin alkua ja sain porukan suurimman eli Novan. Korkeutta n. 175 cm pintaan. Ratsukoita tunnille tuli 5.
Hyppäsin kyytiin ja haahuilin että mitä pitäisi tehdä. Osa lähti kävelemään maastoon. Tuntikaveri vinkkasi sitten ravailemaan kentälle. Otettiin lopulta laukkapätkätkin itsenäisesti. Vähän oli löysän tuntuinen mutta sain kuitenkin liikkeelle.
Kentällä ei sitten tultukaan verkkahyppyjä vaan loikittiin suoraan kentän ympäri. Hauta, karnevaalilaudat, mökki ja isot, väljät tukit. Open ohje oli että menee kyllä muttei aina muista ponnistaa tms. Ensimmäinen kierros meni paljon paremmin kuin odotin. Tasaista ja rauhallista. Enempi sai patistella kuin pidättää.
Sitten hypättiin kentällä ensin yksi amme suoraan ja sitten molemmat linjalla vinosti, 2 askelta väliin. Suoraan ok. Vinolähestymisessä kiemursi vähän ja napautin raipalla lavalle. Auttoi ja päästiin porukan ainoina ekalla kierroksella vaaditut 2 askelta. Toinen tuli pienemmällä loikalla sisään mutta silti venyi kahteen.
Loikattiin kentällä vielä "coffin" eli pinkeistä kasatut pystyt ja keskellä 6 m päässä vesimatto. Ihan ok. En huomannut stiplua mutta ope sanoi että kaikki astuivat vesimattoon.
Sitten loikattiin rata. Ope kysyi että yksi pitkä vai kahdessa osassa. Muut toivoivat kahdessa ja näin tehtiin. Oma käsitykseni pitkästä oli selvästi eri kuin opella koska näissä kahdessa osassa oli 15 + 16 estettä! Luulin että helppo nakki mutta nuo kaikki putkeen olisi ruvennut jo olemaan rankkaa!
Molemmat radat menivät suunnilleen kahdeksikolla tilusten ympäri. Hypättiin kentän esteet ja muu matkan varrelta. Hauta, kapea polulta, nopeasti tullut tukkien ja trakehner-haudan yhdistelmä, alashypyt sekä iso alas kentältä että veteen ja viimeisenä uusi kulma. Itselleni uusia esteitä oli liuta eikä näillä kierroksilla hypätty vieläkään ihan kaikkia. Osa tultiin pariin kertaan tai eri suunnista. Nova ei empinyt mutta itselleni ylöshypyt olivat taas vaikeimmat ja vähän kolhi jalkojaan. Matkan varrella ratsu tuntui jopa vähän löysältä. Salakavalasti pääsi myös venähtämään sillä renkaiden väliin piti tulla 6, me tultiin sujuvasti viidellä.
Loppuun tuli taas jotain hässäkää kun muutamalla kuskilla tippuivat korvanapit. Ei tullut loppuverkkaohjeita, joten jäi ravaamatta. Kävelin vain pitkin ohjin. Tultiin lopulta alas selästäkin. Olipa ratsu iso!
Hyvä tekemisen meininki oli. Novan kanssa oli myös aika perushelppoa. Hypyissä sai oltua mukana eikä tehnyt mitään äkkiliikkeitä.
Ongelmia:
olisin kaivannut yleisesti vähän enemmän ohjeita
könötin välillä mielestäni kummallisesti hypyissä
heppa tuntui vähän löysältä
lopputunnista ötökät kiusasivat
ylöshypyt olivat yhä vaikeimmat itselleni
Parannusta:
kaikesta yli
ei katsellut esteitä
Sara kuvasi meistä videopätkiä. Eivät ehkä ole kronologisessa järjestyksessä.
 |
| ©Heli Koskimäki |
 |
| ©Heli Koskimäki |
 |
| ©Heli Koskimäki |
Kentällä ei sitten tultukaan verkkahyppyjä vaan loikittiin suoraan kentän ympäri. Hauta, karnevaalilaudat, mökki ja isot, väljät tukit. Open ohje oli että menee kyllä muttei aina muista ponnistaa tms. Ensimmäinen kierros meni paljon paremmin kuin odotin. Tasaista ja rauhallista. Enempi sai patistella kuin pidättää.
 |
| ©Saija Laaksonen |
Sitten hypättiin kentällä ensin yksi amme suoraan ja sitten molemmat linjalla vinosti, 2 askelta väliin. Suoraan ok. Vinolähestymisessä kiemursi vähän ja napautin raipalla lavalle. Auttoi ja päästiin porukan ainoina ekalla kierroksella vaaditut 2 askelta. Toinen tuli pienemmällä loikalla sisään mutta silti venyi kahteen.
 |
| ©Saija Laaksonen |
 |
| ©Saija Laaksonen |
 |
| ©Saija Laaksonen |
Sitten loikattiin rata. Ope kysyi että yksi pitkä vai kahdessa osassa. Muut toivoivat kahdessa ja näin tehtiin. Oma käsitykseni pitkästä oli selvästi eri kuin opella koska näissä kahdessa osassa oli 15 + 16 estettä! Luulin että helppo nakki mutta nuo kaikki putkeen olisi ruvennut jo olemaan rankkaa!
 |
| ©Heli Koskimäki |
Molemmat radat menivät suunnilleen kahdeksikolla tilusten ympäri. Hypättiin kentän esteet ja muu matkan varrelta. Hauta, kapea polulta, nopeasti tullut tukkien ja trakehner-haudan yhdistelmä, alashypyt sekä iso alas kentältä että veteen ja viimeisenä uusi kulma. Itselleni uusia esteitä oli liuta eikä näillä kierroksilla hypätty vieläkään ihan kaikkia. Osa tultiin pariin kertaan tai eri suunnista. Nova ei empinyt mutta itselleni ylöshypyt olivat taas vaikeimmat ja vähän kolhi jalkojaan. Matkan varrella ratsu tuntui jopa vähän löysältä. Salakavalasti pääsi myös venähtämään sillä renkaiden väliin piti tulla 6, me tultiin sujuvasti viidellä.
 |
| ©Saija Laaksonen |
Loppuun tuli taas jotain hässäkää kun muutamalla kuskilla tippuivat korvanapit. Ei tullut loppuverkkaohjeita, joten jäi ravaamatta. Kävelin vain pitkin ohjin. Tultiin lopulta alas selästäkin. Olipa ratsu iso!
 |
| ©Heli Koskimäki |
Hyvä tekemisen meininki oli. Novan kanssa oli myös aika perushelppoa. Hypyissä sai oltua mukana eikä tehnyt mitään äkkiliikkeitä.
Ongelmia:
olisin kaivannut yleisesti vähän enemmän ohjeita
könötin välillä mielestäni kummallisesti hypyissä
heppa tuntui vähän löysältä
lopputunnista ötökät kiusasivat
ylöshypyt olivat yhä vaikeimmat itselleni
Parannusta:
kaikesta yli
ei katsellut esteitä
Sara kuvasi meistä videopätkiä. Eivät ehkä ole kronologisessa järjestyksessä.
tiistai 19. kesäkuuta 2018
Toinen päivä paremmin
Tiistaina oli maastoestekurssin toinen päivä. Tallille mennessä satoi ja ukkosti. Heppajako oli ihan sama kuin eilen, joten Karkki oli taas edellisellä tunnilla hommissa. Tänään osasin varata kaiken valmiiksi, maastosuojat menivät kerralla oikeisiin jalkoihin ja hokitus sujui sukkelammin. Nyt muistin ponikannukset autosta. Kastuimme kun kapusimme pihalla kyytiin. Onneksi pilvet menivät ohi ja lopulta paistoi aurinko.
Tänään itsenäisen pikaisen alkuverkan jälkeen tultiin kahta pikkuestettä osin mäessä ympyrällä. En ollut kovin skarppina vaan ratsastin edellä menevien perässä useamman kerran väärää reittiä. Parisen ympyrää molempiin suuntiin. Ja kun yritin eilisestä kauhistuneena myödätä enemmän niin heti tuli sanomista ettei pikkuesteillä voi heittää ohjia pois. Jatkoin siis aiempaan tapaani.
Sitten hypättiin 5 esteen pikkurata mäen päälle. Samat 4 ensimmäistä kuin eilen ja harrasteen punaruskea laavu perään. Ihan ok mutta laavu hypättiin aika reunasta. Yhä tamma vaihteli laukkoja itse ennen ponnistusta. Molempiin suuntiin. Mutta nyt myös tajusin vaihdella ne lennossa takaisin ja se onnistui.
Seuraavaksi tultiin ihan uudelta pellolta kaksi isoa tukkia. Välissä ehkä 15,5 metriä. Sujuvasti 3 askeleella tai vähän rauhallisemmin neljällä. Olin jo unohtanut että maastoesteitä ei suinkaan hypätä keskeltä suoraan vaan katsotaan hyvät linjat esteeltä toiselle. Eli nämä tultiin aika vinosti. Samalla kierroksella tultiin myös puinen sianselkä ja joku risutukki tms. Yritin tulla sujuvasti mutta 4 askelta väliin. Seuraava tultiin vähän lähelle ja vika ok. Ja sama takaisin päin. Ensimmäiset ok mutta isoille tukeille kiemuraa. Ratsastin itse huonosti. En oikein päättänyt askelmääriä enkä huolehtinut että ratsu pysyy linjalla. Saatiin sakkona heti uudestaan. Ja heti perään käsky käyntiin ja komento ratsastaa kaarteet tarpeeksi suurina ettei tule liukastumisia. Ehkä sitten esteen jälkeen käänsin turhan tiukasti muiden luo kuulemaan ohjeita?
Uusi laukka päälle ja heti siinä vähän takaset lipsuivat. Juuri kun ope oli varoitellut. Ei edelleenkään priimasti mutta nyt paremmin yli. Yhä neljällä.
Seuraavaksi tultiin sama alku ja perään vielä trakehner-tukki ja ylämäkeen penkki. Taas suora linja ja esteet vinoon. Ykköstukki meni yhä vähän haparoiden mutta 3 seuraavaa sekä trakehner oikein sujuvasti. Ja sitten taas vähän kiemurreltiin. Penkistä yli muttei ihan sujuvimmin.
Tässä välissä taidettiin käydä kahlaamassa ja katselemassa reitti veden jälkeiselle esteelle. Arvelin että tullaan alashyppyä mutta nyt ei tultukaan sitä yksitellen vaan kunnon tehtävänä ja radan pätkän osana. Ylhäältä tukki, n. 7 askelta, alashyppy, olikohan jotain 7 - 9 askelta ja alamäessä toinen tukki, veden läpi ylämäen risuesteelle, vasemmalle ja iso tukki kohti vettä, veden läpi ja eilen hypätty ruskea tukki veden jälkeen.
Pelottava "me kuollaan kaikki" -alashyppy ei ollut yhtään paha. Mutta itselleni näemmä auttaa että perässä on tehtäviä, joihin keskittyä. Veteen Karkki vähän hidasti. Vaikka muuten yritti kiituroida (tänään jarrut toimivat paljon paremmin) niin nyt ei mennyt pohkeesta eteen. Hypyt kuitenkin hyvin. Oli kivaa! Kuski rupesi näyttämään vihdoin sitä tavallista hymynaamaa.
Luulin jo että tähän loppui mutta tultiin vielä sama uudestaan ja perään lisättiin tukki kukkulan päältä. Jälkimmäinen kierros oli vielä sujuvampi. Olin mukana hypyissä, paikat olivat kohdillaan, Karkki ei katsellut eikä kiemurtanut. Viimeinenkin este sujuvasti yli. Sen jälkeen ei tullutkaan heti raville kun halusin. Jatkoin siis laukassa kunnes sain himmailtua raviin. Olipa mahtavaa!
Kaikilla meni vika kierros hienosti ja opekin oli tyytyväinen. Kun hämmästelin ääneen että pelottava alashyppy oli kutistunut niin ope myhäili partaansa että kyllä täältä ensi vuodeksi löytyy uusia pelottavia esteitä, odottakaahan vain. Lopuksi hyppäämämme rata oli kuulemma tasoltaan jotain tuttarin ja helpon välistä.
Tänään katsoin ettei Karkki pääse haukkaamaan kuskia. Käyttäytyi oikein säyseästi. Jonkun juuri tällaisen tahtoisin omakseni jos olisin hevosta hankkimassa. Loistavat maastohyppyominaisuudet. Oli luottavainen olo ja oli kivan helppoa.
Ongelmia:
kastuttiin pihalla
vaihtoi yhä monesti laukkaa juuri ennen hyppyä
kaarteiden ratsastamisesta tuli sanomista
samoin heti alkutunnista kun yritin myödätä enemmän
pientä kiemurtelua
Parannusta:
vaihtoi laukat pyynnöstä askeleessa
keli parani aurinkoiseksi
ei kieltoja
mikään este ei pelottanut
viimeinen kierros oli sangen super ja oli kivaa!
Johanna videoi lopputunnin hyppyjämme:
Tänään itsenäisen pikaisen alkuverkan jälkeen tultiin kahta pikkuestettä osin mäessä ympyrällä. En ollut kovin skarppina vaan ratsastin edellä menevien perässä useamman kerran väärää reittiä. Parisen ympyrää molempiin suuntiin. Ja kun yritin eilisestä kauhistuneena myödätä enemmän niin heti tuli sanomista ettei pikkuesteillä voi heittää ohjia pois. Jatkoin siis aiempaan tapaani.
Sitten hypättiin 5 esteen pikkurata mäen päälle. Samat 4 ensimmäistä kuin eilen ja harrasteen punaruskea laavu perään. Ihan ok mutta laavu hypättiin aika reunasta. Yhä tamma vaihteli laukkoja itse ennen ponnistusta. Molempiin suuntiin. Mutta nyt myös tajusin vaihdella ne lennossa takaisin ja se onnistui.
Seuraavaksi tultiin ihan uudelta pellolta kaksi isoa tukkia. Välissä ehkä 15,5 metriä. Sujuvasti 3 askeleella tai vähän rauhallisemmin neljällä. Olin jo unohtanut että maastoesteitä ei suinkaan hypätä keskeltä suoraan vaan katsotaan hyvät linjat esteeltä toiselle. Eli nämä tultiin aika vinosti. Samalla kierroksella tultiin myös puinen sianselkä ja joku risutukki tms. Yritin tulla sujuvasti mutta 4 askelta väliin. Seuraava tultiin vähän lähelle ja vika ok. Ja sama takaisin päin. Ensimmäiset ok mutta isoille tukeille kiemuraa. Ratsastin itse huonosti. En oikein päättänyt askelmääriä enkä huolehtinut että ratsu pysyy linjalla. Saatiin sakkona heti uudestaan. Ja heti perään käsky käyntiin ja komento ratsastaa kaarteet tarpeeksi suurina ettei tule liukastumisia. Ehkä sitten esteen jälkeen käänsin turhan tiukasti muiden luo kuulemaan ohjeita?
Uusi laukka päälle ja heti siinä vähän takaset lipsuivat. Juuri kun ope oli varoitellut. Ei edelleenkään priimasti mutta nyt paremmin yli. Yhä neljällä.
Seuraavaksi tultiin sama alku ja perään vielä trakehner-tukki ja ylämäkeen penkki. Taas suora linja ja esteet vinoon. Ykköstukki meni yhä vähän haparoiden mutta 3 seuraavaa sekä trakehner oikein sujuvasti. Ja sitten taas vähän kiemurreltiin. Penkistä yli muttei ihan sujuvimmin.
Tässä välissä taidettiin käydä kahlaamassa ja katselemassa reitti veden jälkeiselle esteelle. Arvelin että tullaan alashyppyä mutta nyt ei tultukaan sitä yksitellen vaan kunnon tehtävänä ja radan pätkän osana. Ylhäältä tukki, n. 7 askelta, alashyppy, olikohan jotain 7 - 9 askelta ja alamäessä toinen tukki, veden läpi ylämäen risuesteelle, vasemmalle ja iso tukki kohti vettä, veden läpi ja eilen hypätty ruskea tukki veden jälkeen.
Pelottava "me kuollaan kaikki" -alashyppy ei ollut yhtään paha. Mutta itselleni näemmä auttaa että perässä on tehtäviä, joihin keskittyä. Veteen Karkki vähän hidasti. Vaikka muuten yritti kiituroida (tänään jarrut toimivat paljon paremmin) niin nyt ei mennyt pohkeesta eteen. Hypyt kuitenkin hyvin. Oli kivaa! Kuski rupesi näyttämään vihdoin sitä tavallista hymynaamaa.
Luulin jo että tähän loppui mutta tultiin vielä sama uudestaan ja perään lisättiin tukki kukkulan päältä. Jälkimmäinen kierros oli vielä sujuvampi. Olin mukana hypyissä, paikat olivat kohdillaan, Karkki ei katsellut eikä kiemurtanut. Viimeinenkin este sujuvasti yli. Sen jälkeen ei tullutkaan heti raville kun halusin. Jatkoin siis laukassa kunnes sain himmailtua raviin. Olipa mahtavaa!
Kaikilla meni vika kierros hienosti ja opekin oli tyytyväinen. Kun hämmästelin ääneen että pelottava alashyppy oli kutistunut niin ope myhäili partaansa että kyllä täältä ensi vuodeksi löytyy uusia pelottavia esteitä, odottakaahan vain. Lopuksi hyppäämämme rata oli kuulemma tasoltaan jotain tuttarin ja helpon välistä.
Tänään katsoin ettei Karkki pääse haukkaamaan kuskia. Käyttäytyi oikein säyseästi. Jonkun juuri tällaisen tahtoisin omakseni jos olisin hevosta hankkimassa. Loistavat maastohyppyominaisuudet. Oli luottavainen olo ja oli kivan helppoa.
Ongelmia:
kastuttiin pihalla
vaihtoi yhä monesti laukkaa juuri ennen hyppyä
kaarteiden ratsastamisesta tuli sanomista
samoin heti alkutunnista kun yritin myödätä enemmän
pientä kiemurtelua
Parannusta:
vaihtoi laukat pyynnöstä askeleessa
keli parani aurinkoiseksi
ei kieltoja
mikään este ei pelottanut
viimeinen kierros oli sangen super ja oli kivaa!
Johanna videoi lopputunnin hyppyjämme:
maanantai 18. kesäkuuta 2018
Reipas ja tasainen maastoesteKarkki Keravalla
Maanantaina alkoi vuotuinen kenttäkurssi Keravalla. Tällä kertaa ratsujako toi alleni "pikkutamma" Karkin. Säkää kuitenkin lähemmäs 160 cm jos ei ylikin. Ei tuntunut yhtään pieneltä. En muista hummaa aiemmin nähneeni. Oli kuitenkin edellisellä tunnilla hyppäämässä ja meni tasaisesti.
Hokituksen tein käytävällä niin ei tarvinnut hukata tavaroita turpeeseen. Edellisen tunnin ratsastaja oli onneksi apuna. Tammalla oli vielä talvihokkien nysät jäljellä ja vain 3 tyhjää hokkipaikkaa. Niihin sitten laitettiin lisäpitoa. Kaksi valmiiksi olevista hokeista oli niin tynkiä ettei niistä varmasti ollut mitään apua. Muttei kuulemma ole liukasta. Ratsukoita tunnille tuli 5. Keli oli aurinkoinen ja vielä lähemmäs parikymmentä. T-paidassa pärjäsi hyvin.
Mentiin verkkaamaan itsenäisesti oikean puolen pellolle. Tamma oli oikein huippu. Reipas, tasainen ja kuuliainen. Alkuun sain pätkän todella makeaa ravia. Harmi etten osannut toistaa tätä enää myöhemmin. Sellaista passagetyppistä keskiravia kun otti rauhallisia ja pitkiä askelia.
Käytiin viereisellä pellolla sitten ottamassa yksi laukkaveto alle. Toive oli n. 400 - 450 m/min. Jäätiin viimeisiksi. Kivan rauhassa Karkki odotti omaa vuoroaan mutta lähti sitten sellaista helppo plus -vauhtia liikkeelle. Yritin vähän himmailla mutten kovin tosissani. Arvelin että mennään hieman liian lujaa. Jätin kaikki usuttamiset tekemättä. Tuomio oli että turhan reippaasti ja tultiin n. 520 m/min. Mittari sanoi tässä vaiheessa huipuiksi vähän päälle 37 km/h.
Sitten mentiin takaisin oikeanpuoleiselle pellolle hyppäämään. Ensin pikkuestettä kaikki laukassa vuorotellen kahdesti. Heppa rupesi vähän innostumaan. Älä nosta käsiä estettä lähestyessä oli taas käsky. Sitten tultiin vuorotellen 3 esteen rata. Ensimmäisen pikkuisen jälkeen loput taisivat olla jo 80 cm luokan esteitä. Vähän epätasaista mutta kaikesta yli. 7 askelta portin ja laatikon väliin. Myöhemmin tultiin kuudella.
Sitten tultiinkin jo rata. Nämä 3 alle, heti perään isohko tukki, viereiselle pellolle ja siitä pari puuestettä, sitten takaisin tälle pellolle ja risutukki ylämäkeen sekä kenoaita alamäkeen, alhaalla talo, sitten laavumainen puueste kohti vettä, veden läpi ja vielä keltainen tukki. Kaikki tehtävät olivat aika lähellä toisiaan.
Oma vuoro jäi neljänneksi. Hummaa piti jo pidätellä ja samalla unohdin jalankäytön. Alkuradasta vähän kiihtyi ja venähti ja paikat olivat epätasaisia. Taisin töksäyttää GoPron harjaan. Ainakin säätelin kuvauskulmaa esteiden välissä taas paremmaksi (editoitu pois videosta). Alamäkeen tajusin ottaa kiinni ja loppurata meni jo sujuvammin.
Lampi oli aika kuivana ja loikattiin viime kesältä tuttuja alashyppyjä veteen. Jos sitä nyt voi vedeksi kutsua. Pari kertaa ja meni ihan ok. Sitten siirryttiin isommalle alashypylle. Heti paljon hurjempaa. Laskeutumiskohta oli kuiva. Pienen empimisen jälkeen Karkki meni. Ei olisi ollut kielloksi laskettava. Ekalla hypyllä lähti molemmat jalustimet ja kuski keikkui aika huterasti kyydissä. Otti valitettavasti ohjista tukea. Toisella kerralla lähti vain oikea jalustin. Kolmannella ne sitten pysyivät vihdoin jaloissa. Ratsu kuulemma vietti hypyissä vasemmalle. En huomannut.
Sitten hypättiin kolmen esteen pätkä. Iso tukki alle, iso alashyppy ja veden jälkeen ruskea tukki. Alashyppy oli helpompi kun oli seuraava kiintopiste edessä. Meni ihan siististi mutta yhä kuulemma vietti vasemmalle.
Ope katseli samaa toisinpäin mutta pohti että lienee turhan iso. Ylöshyppyjä ei siis tullut.
Sitten hypättiin iso hauta kertaalleen. Tästäkin kaikki selvisivät nyt yllättävän helposti. Itselleni ei tästäkään hirmuisia tyylipisteitä. Sitten hypättiin viime kesänä tultua koivurisua. Ensimmäinen hyppy ihan ok. Toisella jäin ponnistuksessa vähän jälkeen ja suuhun kiinni. Siitä tuli sanomista.
Osa porukasta sai hypätä puolikoffinin eli ison haudan ja ison tukin perään. Me ei kvaalattu sinne vaan tultiin koivurisu vielä kerran. Pöh. Mutta nyt meni paremmin ja myötäsin kunnolla.
Siihen sitten lopetettiin. Oma matkusteluni jäi vähän harmittamaan. Siitähän se on kiinni ettei päästetä hyppäämään isompia. Jätin ratsulle vähän liikaa päätäntävaltaa.
Tämän päivän valokuvista kauhistuin (niin paljon että jätän ne julkaisematta) mutta onneksi videot samoista tilanteista eivät näyttäneet yhtä pahoilta (ne ovat joukossa). Sopiva sisuuntuminen ratsastamaan huomenna paremmin.
Ongelmia:
en huomannut että vietti (alashypyissä) vasemmalle
keikuin aluksi aika huterasti alashyppyjen jälkeen
jäin ainakin kerran ponnistaessa suuhun kiinni
kopisteli jalkojaan joihinkin esteisiin
oli hieman epätasaista
näykkäisi lopuksi kun nostin jalustinta
Parannusta:
nosti ja kannatteli jalat hokittaessa ihanan hyvin
verkkaravissa tuli todella makeaa ravia
ei kieltoja
kaunis keli
Krista kuvasi videokameralla, lisäksi GoPro-tallenteet joukossa:
Hokituksen tein käytävällä niin ei tarvinnut hukata tavaroita turpeeseen. Edellisen tunnin ratsastaja oli onneksi apuna. Tammalla oli vielä talvihokkien nysät jäljellä ja vain 3 tyhjää hokkipaikkaa. Niihin sitten laitettiin lisäpitoa. Kaksi valmiiksi olevista hokeista oli niin tynkiä ettei niistä varmasti ollut mitään apua. Muttei kuulemma ole liukasta. Ratsukoita tunnille tuli 5. Keli oli aurinkoinen ja vielä lähemmäs parikymmentä. T-paidassa pärjäsi hyvin.
Mentiin verkkaamaan itsenäisesti oikean puolen pellolle. Tamma oli oikein huippu. Reipas, tasainen ja kuuliainen. Alkuun sain pätkän todella makeaa ravia. Harmi etten osannut toistaa tätä enää myöhemmin. Sellaista passagetyppistä keskiravia kun otti rauhallisia ja pitkiä askelia.
Käytiin viereisellä pellolla sitten ottamassa yksi laukkaveto alle. Toive oli n. 400 - 450 m/min. Jäätiin viimeisiksi. Kivan rauhassa Karkki odotti omaa vuoroaan mutta lähti sitten sellaista helppo plus -vauhtia liikkeelle. Yritin vähän himmailla mutten kovin tosissani. Arvelin että mennään hieman liian lujaa. Jätin kaikki usuttamiset tekemättä. Tuomio oli että turhan reippaasti ja tultiin n. 520 m/min. Mittari sanoi tässä vaiheessa huipuiksi vähän päälle 37 km/h.
Sitten mentiin takaisin oikeanpuoleiselle pellolle hyppäämään. Ensin pikkuestettä kaikki laukassa vuorotellen kahdesti. Heppa rupesi vähän innostumaan. Älä nosta käsiä estettä lähestyessä oli taas käsky. Sitten tultiin vuorotellen 3 esteen rata. Ensimmäisen pikkuisen jälkeen loput taisivat olla jo 80 cm luokan esteitä. Vähän epätasaista mutta kaikesta yli. 7 askelta portin ja laatikon väliin. Myöhemmin tultiin kuudella.
Sitten tultiinkin jo rata. Nämä 3 alle, heti perään isohko tukki, viereiselle pellolle ja siitä pari puuestettä, sitten takaisin tälle pellolle ja risutukki ylämäkeen sekä kenoaita alamäkeen, alhaalla talo, sitten laavumainen puueste kohti vettä, veden läpi ja vielä keltainen tukki. Kaikki tehtävät olivat aika lähellä toisiaan.
Oma vuoro jäi neljänneksi. Hummaa piti jo pidätellä ja samalla unohdin jalankäytön. Alkuradasta vähän kiihtyi ja venähti ja paikat olivat epätasaisia. Taisin töksäyttää GoPron harjaan. Ainakin säätelin kuvauskulmaa esteiden välissä taas paremmaksi (editoitu pois videosta). Alamäkeen tajusin ottaa kiinni ja loppurata meni jo sujuvammin.
Lampi oli aika kuivana ja loikattiin viime kesältä tuttuja alashyppyjä veteen. Jos sitä nyt voi vedeksi kutsua. Pari kertaa ja meni ihan ok. Sitten siirryttiin isommalle alashypylle. Heti paljon hurjempaa. Laskeutumiskohta oli kuiva. Pienen empimisen jälkeen Karkki meni. Ei olisi ollut kielloksi laskettava. Ekalla hypyllä lähti molemmat jalustimet ja kuski keikkui aika huterasti kyydissä. Otti valitettavasti ohjista tukea. Toisella kerralla lähti vain oikea jalustin. Kolmannella ne sitten pysyivät vihdoin jaloissa. Ratsu kuulemma vietti hypyissä vasemmalle. En huomannut.
Sitten hypättiin kolmen esteen pätkä. Iso tukki alle, iso alashyppy ja veden jälkeen ruskea tukki. Alashyppy oli helpompi kun oli seuraava kiintopiste edessä. Meni ihan siististi mutta yhä kuulemma vietti vasemmalle.
Ope katseli samaa toisinpäin mutta pohti että lienee turhan iso. Ylöshyppyjä ei siis tullut.
Sitten hypättiin iso hauta kertaalleen. Tästäkin kaikki selvisivät nyt yllättävän helposti. Itselleni ei tästäkään hirmuisia tyylipisteitä. Sitten hypättiin viime kesänä tultua koivurisua. Ensimmäinen hyppy ihan ok. Toisella jäin ponnistuksessa vähän jälkeen ja suuhun kiinni. Siitä tuli sanomista.
Osa porukasta sai hypätä puolikoffinin eli ison haudan ja ison tukin perään. Me ei kvaalattu sinne vaan tultiin koivurisu vielä kerran. Pöh. Mutta nyt meni paremmin ja myötäsin kunnolla.
Siihen sitten lopetettiin. Oma matkusteluni jäi vähän harmittamaan. Siitähän se on kiinni ettei päästetä hyppäämään isompia. Jätin ratsulle vähän liikaa päätäntävaltaa.
Tämän päivän valokuvista kauhistuin (niin paljon että jätän ne julkaisematta) mutta onneksi videot samoista tilanteista eivät näyttäneet yhtä pahoilta (ne ovat joukossa). Sopiva sisuuntuminen ratsastamaan huomenna paremmin.
Ongelmia:
en huomannut että vietti (alashypyissä) vasemmalle
keikuin aluksi aika huterasti alashyppyjen jälkeen
jäin ainakin kerran ponnistaessa suuhun kiinni
kopisteli jalkojaan joihinkin esteisiin
oli hieman epätasaista
näykkäisi lopuksi kun nostin jalustinta
Parannusta:
nosti ja kannatteli jalat hokittaessa ihanan hyvin
verkkaravissa tuli todella makeaa ravia
ei kieltoja
kaunis keli
Krista kuvasi videokameralla, lisäksi GoPro-tallenteet joukossa:
sunnuntai 17. kesäkuuta 2018
Viimeiset maastoesteet alas, ylös ja järveen
Sunnuntaina hypättiin vain 1x1,5h. Sinne sain ratsukseni vauhdikkaan suokkitamma Minnin. Molemmat muut meidän ryhmässämme olivat sen jo testanneet. Jatkettiin siis samoilla 3 hengen porukoilla. Keli vielä eilistä lämpimämpi.
Taas mentiin alkuverkat derbykentällä. Tamma oli paljon rauhallisempi kuin odotin. Kaksi aiempaa kuskia sanoivat että alkuun ravi tuntui ihan holtittomalta. Ei tänään. Vähän protestoi välillä pidätteitä pään heiluttelulla. Toisaalta oli kivan kevyt edestä ja kuunteli pidätteet kuitenkin. Kaksi kierrosta ravia ja pari rauhallista laukkaa. Eikä ehdotellut mitään omia kiihdyttelyjä. Alamäkeenkin antoi hyvin kiinni. Hyvässä tasapainossa. Loikattiin yksi kolmen tukin pikkukierros eikä spurttailtu. Ihan asiallisesti meni eikä katsellut mitään.
Sitten suunnattiin kohti rantaa. Alamäestä löytyi 4 rappusen portaat. Ensin mentiin käynnissä alas. Minni taisi jo siinäkin vähän kiihdytellä loppua kohti. Ihan asiallisesti. Sitten uudestaan ja nyt ravissa. Saattoi olla laukkaakin mutta yhä tasaisesti alas. Enempää ei tultu alas vaan loikittiin ne ylös. Meidän hyppyvuoromme pysyi kakkosena ja humma rupesi jo vähän kuumumaan kun kaveri lähti. Vaikka ope sanoi että ne tulevat innareina niin silti odotin joka väliin vielä yhtä askelta enkä ollut ihan mukana. Lyhyestä suokkilaukastaan huolimatta Minni venyi välit ilman lisäaskelia. Ope oli tyytyväinen eikä tultu tätä enempää. On kuulemma raskasta hevosille.
Matkalla rannalle hypättiin vielä reki vai mikä kärry se oli. Siinä kuulemma vauhtiosuus eli isolla laukalla yli ja sen jälkeen sai karauttaa. Olipa siistiä! Este ylittyi näppärästi ja Minnihän lähti kun pyysin. Gps sanoi huipuiksi 45,8 km/h. Eikä vauhti mennyt hummalla päähän vaan antoi myös hidastaa.
Sitten loikittiin rannalta veden kautta tukille ja toiseen suuntaan. Pari kertaa. Vesi tuli yllättävän äkkiä vastaan ja sinne sai tehdä aika tiukan loivan kiemuran. Oksat haittasivat vähän hyppyä veteen päin. Minni teki isoja loikkia enkä ollut ihan priimasti mukana. Valokuvat kavaltavat että kevyt istuntakin unohtui vedessä.
Lopuksi tultiin vielä alashyppy suoraan kohti vettä. Humma kävi sen verran kierroksilla että kahdella ensimmäisellä kerralla sohlasi väärään laukkaan juuri ennen tiukkaa kurvia, joten tultiinkin se ravissa. Kolmannelle sakkokierrokselle tehtiin pohjille polulla voltti vasemmalle. Juuri niin ajattelin itsekin mutta luulin sen liian erikoiseksi. Se kuitenkin auttoi ja nyt päästiin koko homma laukassa. Näppärää! Taas unohdin täysin jännittää ja homma oli vain kivaa ja mukavaa.
Ongelmia:
kuski ei ollut portaiden ylöshypyissä ihan tilanteen tasalla
vedessä unohtui kevyt istunta
humma vähän kuumahti ennen omaa vuoroa
kaksi ensimmäistä kertaa tultiin vesialashyppyyn ravissa
Parannusta:
empimättä kaikesta yli
kivan tasainen
meni lujaa ja oli jarrut
kevyt edestä
Videokooste GoProsta sekä Helin ja Heidin kuvauksista:
 |
| ©Heli Koskimäki |
 |
| ©Heli Koskimäki |
 |
| ©Heli Koskimäki |
 |
| ©Heli Koskimäki |
 |
| Loikalla ylös. ©Heli Koskimäki |
Matkalla rannalle hypättiin vielä reki vai mikä kärry se oli. Siinä kuulemma vauhtiosuus eli isolla laukalla yli ja sen jälkeen sai karauttaa. Olipa siistiä! Este ylittyi näppärästi ja Minnihän lähti kun pyysin. Gps sanoi huipuiksi 45,8 km/h. Eikä vauhti mennyt hummalla päähän vaan antoi myös hidastaa.
 |
| Tukki veden jälkeen. ©Heli Koskimäki |
 |
| ©Heli Koskimäki |
 |
| Alas kohti järveä. ©Heli Koskimäki |
 |
| ©Heli Koskimäki |
 |
| ©Heli Koskimäki |
 |
| ©Heli Koskimäki |
 |
| Kohti järveä toiselta kyljeltä kuvattuna. ©Heli Koskimäki |
 |
| ©Heli Koskimäki |
 |
| ©Heli Koskimäki |
kuski ei ollut portaiden ylöshypyissä ihan tilanteen tasalla
vedessä unohtui kevyt istunta
humma vähän kuumahti ennen omaa vuoroa
kaksi ensimmäistä kertaa tultiin vesialashyppyyn ravissa
Parannusta:
empimättä kaikesta yli
kivan tasainen
meni lujaa ja oli jarrut
kevyt edestä
Videokooste GoProsta sekä Helin ja Heidin kuvauksista:
lauantai 16. kesäkuuta 2018
Maastoesterata metsässä heikoilla jarruilla
Lauantain iltapäivätunnille saatiin taas uudet ratsut. Tosin itse sain muutaman vuoden takaa tutun Blancan. Hoitaessa oli oikein kiltti. Keli oli yhä oikein loistava, puolipilvinen ja lämmin. Taas käveltiin alkukäynnit mökkimme ympäri.
Verkkaamaan mentiin derbykentälle ihan kuten aamullakin. Käynnissä Blanca toimi ihan asiallisesti. Välillä piti pohkeilla koputella lisää aktiivisuutta. Ravissa jo huomasi etupainoisuuden mutta yhä oli ihan hyvin ratsastettavissa. Alamäissä tuppasi vähän vyörymään. Laukassa varsinkin. Mentiin taas vain vasemmassa kierroksessa verkkalaukat. Kun sitten pyysin eteen niin jarrut löytyivät vähän hitaasti. Löytyivät kuitenkin.
Kentällä hypättiin vain pikkumökki alamäkeen. Esteen jälkeen jarrut menivät taas rikki enkä kuullut open ohjeita. Käännä ympyrälle ja pudota raippa pois menivät lopulta tajuntaani. Aiemmin vauhtia oli niin paljon etten uskaltanut kääntää nurmelle. Vaikka tällä nyt hokkeja olikin. Hidastuihan se siitä sitten. Sakkokierros heti perään ja esteen jälkeen koottua laukkaa. Lyhenihän Blanca mutta vaati päättäväisyyttä.
Sitten mentiin pikkumaastoradalle ja hypättiin tehtävät noin yksitellen läpi. Pöytä, hauta, halkopino, alamäki, tiukka oikea, renkaat, oikealle ja ylämäki, oikeasta reunasta banketille, 1 laukka päällä ja alas. Suoraan ja lopuksi vielä reki. Blanca hyppäsi kaikki iloisella mielellä mutta vauhtia oli välillä aika julmasti ja jarruja ei juuri. Hidasti sitten kun pääsi kaverin luo. Halkopino ja renkaat saatiin sakkona kun vauhtia oli aika runsaasti. Ope vaikutti kuitenkin tyytyväiseltä. GoProsta loppui akku melko alkumatkasta.
Lopuksi hypättiin koko rata yksitellen putkeen. Aloitettiin ihan käsittämättömän rauhallisessa laukassa. Vaan siitä se sitten lähti kiihtymään ja renkaiden jälkeen mentiin melko holtittomasti. Banketti vähän hidasti mutta reki tultiin aikamoisella laakahypyllä eikä sen jälkeen suinkaan oltu ravissa vaan karautettiin reipasta laukkaa kavereiden ohi. Huusin vain että pois alta. Onneksi ei juossut talliin vaan antoi hidastaa. Eipä hirveästi auttanut vaikka oli pelhamit suussa.
Sitten loppuverkat derbykentälle, nyt löytyi ihan nätti rauhallinen ravi. Ja sitten käynnissä taas tuttu järvilenkki. Pelottavinta oli huputettu suomenhevonen laitumella.
Ongelmia:
hetkittäin turhan runsas vauhti
Parannusta:
mutkattomasti kaikista esteistä yli
ei pelottanut
ihanan lämmintä
ravissa oli jarrut
osasi myös lyhentää laukkaa
GoPro-tallennukset:
 |
| Hauta. ©Heli Koskimäki |
Verkkaamaan mentiin derbykentälle ihan kuten aamullakin. Käynnissä Blanca toimi ihan asiallisesti. Välillä piti pohkeilla koputella lisää aktiivisuutta. Ravissa jo huomasi etupainoisuuden mutta yhä oli ihan hyvin ratsastettavissa. Alamäissä tuppasi vähän vyörymään. Laukassa varsinkin. Mentiin taas vain vasemmassa kierroksessa verkkalaukat. Kun sitten pyysin eteen niin jarrut löytyivät vähän hitaasti. Löytyivät kuitenkin.
 |
| Halkopino. ©Heli Koskimäki |
 |
| Hauskaa on. ©Heli Koskimäki |
 |
| Renkaat. ©Heli Koskimäki |
Sitten mentiin pikkumaastoradalle ja hypättiin tehtävät noin yksitellen läpi. Pöytä, hauta, halkopino, alamäki, tiukka oikea, renkaat, oikealle ja ylämäki, oikeasta reunasta banketille, 1 laukka päällä ja alas. Suoraan ja lopuksi vielä reki. Blanca hyppäsi kaikki iloisella mielellä mutta vauhtia oli välillä aika julmasti ja jarruja ei juuri. Hidasti sitten kun pääsi kaverin luo. Halkopino ja renkaat saatiin sakkona kun vauhtia oli aika runsaasti. Ope vaikutti kuitenkin tyytyväiseltä. GoProsta loppui akku melko alkumatkasta.
 |
| Ylös banketille. ©Heli Koskimäki |
 |
| Banketilta alas. ©Heli Koskimäki |
 |
| Reki. ©Heli Koskimäki |
Ongelmia:
hetkittäin turhan runsas vauhti
Parannusta:
mutkattomasti kaikista esteistä yli
ei pelottanut
ihanan lämmintä
ravissa oli jarrut
osasi myös lyhentää laukkaa
GoPro-tallennukset:
Maastoesteilyn aloitus Lordilla derbykentällä
Lauantaiaamuna päästiin vihdoin vähän maastoesteiden makuun ja aamutunti hypättiin derbykentällä. Eli siis isohkolla laitumella, jossa oli esteitä. Ratsukseni sain Lordin. Ulkoisesti tämä oli aika samasta muotista kuin eilinen Masi sekä Hemppa. Punaruunikko, ei sukkia, tähdenaihe. Korkeutta jotain 170 cm hujakoilla.
Satulalle vähän irvisteli mutta muuten oli kiltisti. Pihalla kyytiin ja käytiin 3 ratsukkoa keskenämme kävelemässä alkuverkat mökkimme ympäri. Lämmintä oli varmasti parinkymmenen pintaan jo aamulla, ihanan lämmintä.
Lordi ei halunnut kävellä alkulenkillä ensimmäisenä. Oli vähän laama eikä kovin innostuneen oloinen. Nurmikentällä käveltiin ensin vähän ympyrällä ja sitten ravattiin pari kertaa kumpaankin suuntaan ympäri. Herättelin liikkeelle ja kivasti lähti imemään. Laukkaa mentiin yksitellen 1,5 kierrosta vasempaan ympäri. Meille ohjeena oli että alusta asti saa edetä reippaasti ja niin mentiinkin. Mutta vauhtilaukasta odotin vähän enemmän. Usutin menemään mutta pari pykälää jäi vielä käyttämättä. Huiput 34,1 km/h.
Sitten hypeltiin ensin minitukin ja kahden pikkutukin kierros. Jälkimmäinen tuli vähän lähelle, joten se heti perään uudestaan. Sen jälkeen tultiin portti ensin kentän porttia kohti, sitten toiseen suuntaan. Perään yksitellen myös avaimenreikä ja toinen portti. Sitten kaikki 3 putkeen. Sitten vielä nokkostukki (sama kuin aiemmin) ja pikkumökki. Viimeisellä kierroksella nokkostukki, laavu ja 3 estettä putkeen. Vähän rupesi kiihtymään, sillä aiemmin näppärästi väliin mahtuneet 5 askelta rupesivat käymään ahtaiksi. Yhteensä siis 17 hyppyä meille.
Esteet olivan turvallisen kokoisia ja homma oli kaikilla helppoa. Lordi imi hyvin eteen eikä tuijotellut. Laukka tosin saattoi välillä nousta vähän hitaasti ja ensin väärin. Mutta oli paljon kivempi kuin mitä toisivaikutelma (hidas ankeilija) antoi ymmärtää. Ensivaikutelman perusteella oli oikein nätti ja lutunen.
Loppuun käytiin vielä järvessä. Nätisti kaikki hummat menivät veteen ja Lordi joi. Ei hirveästi kahlailtu vaan meni tönöttämiseksi. Keli ja maisemat kohdillaan. Paluumatkalla vähän hämmästeltiin moottorisahailijaa mutta muuten hyvin.
Ongelmia:
pari paarmaa kiusasi heppaa
heräsi vähän hitaasti
nousi vääriä laukkoja
Parannusta:
kivan mutkattomasti kaikesta yli
huippukeli
Krista kuvasi alkupätkän, loput GoProlta:
 |
| Luimuilua. ©Heli Koskimäki |
 |
| Boing! ©Heli Koskimäki |
 |
| Ennen estettä vielä iloisen näköinen ratsu. ©Heli Koskimäki |
 |
| Vähän pitkää. ©Heli Koskimäki |
Lordi ei halunnut kävellä alkulenkillä ensimmäisenä. Oli vähän laama eikä kovin innostuneen oloinen. Nurmikentällä käveltiin ensin vähän ympyrällä ja sitten ravattiin pari kertaa kumpaankin suuntaan ympäri. Herättelin liikkeelle ja kivasti lähti imemään. Laukkaa mentiin yksitellen 1,5 kierrosta vasempaan ympäri. Meille ohjeena oli että alusta asti saa edetä reippaasti ja niin mentiinkin. Mutta vauhtilaukasta odotin vähän enemmän. Usutin menemään mutta pari pykälää jäi vielä käyttämättä. Huiput 34,1 km/h.
 |
| Lordi tykkää! ©Heli Koskimäki |
 |
| Lordi ei tykkää! ©Heli Koskimäki |
 |
| Kuski tykkää! ©Heli Koskimäki |
 |
| Päivän ainoa hyppy (pienemmälle) mökille. ©Heli Koskimäki |
 |
| Ratsu näyttää paremmalta ennen estettä. ©Heli Koskimäki |
 |
| Päivän ainoa laavuhyppy. Pieni sukellus. ©Heli Koskimäki |
 |
| Lordi: evvk. ©Heli Koskimäki |
 |
| Kuski hoitaa hymyilyn. ©Heli Koskimäki |
 |
| Ilmeet paranee esteen loppuessa. ©Heli Koskimäki |
 |
| ©Heli Koskimäki |
 |
| ©Heli Koskimäki |
 |
| Harvemmin edustavimmat hyppykuvat on tästä vaiheesta hyppyä. ©Heli Koskimäki |
Ongelmia:
pari paarmaa kiusasi heppaa
heräsi vähän hitaasti
nousi vääriä laukkoja
Parannusta:
kivan mutkattomasti kaikesta yli
huippukeli
 |
| Päät alas! Eiku. ©Heli Koskimäki |
 |
| ©Heli Koskimäki |
 |
| ©Heli Koskimäki |
Krista kuvasi alkupätkän, loput GoProlta:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)