maanantai 30. lokakuuta 2017

Junnua testaamassa

Maanantaina kävin kokeilemassa vielä yhtä vuokrahevoskokelasta. 5-vuotias FWB-ruuna Nurmijärvellä. Ilmoituksen mukaan tasoa he c-b ja kaipasi vuokraajaa kolmesti viikossa. Olin hieman skeptinen mutta kaverit ylipuhuivat ainakin kokeilemaan.

Keli oli lähellä nollaa ja pahimmat lumet olivat kuivuneet pois. Ruuna löytyi loimitettuna tallista, joten oli sangen puhdas muualta paitsi jaloista ja mahasta. Jalkojen nostossa saattaa kuulemma testata. Sangen kiltisti nosti. Ei suojia. Satulan sain valita eikä ollut väliä. Mentiin siis koulupenkillä. Martingaali.

Pihalla vähän hyöri omiaan taluttaessa. Enemmän oli malttamaton kuin säikky. Maneesissa oli jatkuvasti 1 - 3 muutakin hevosta eli hetkittäin vähän ahdasta. Omistaja meni ensin, melko pikaisesti askellajit läpi. Humma oli edestä epätasainen ja ravissa näytti kiireiseltä. Jännitti maneesin toista päätyä, sieltä kuului kuulemma epätavallisia ääniä.

Sitten oma vuoroni mennä selkään. Hieman hätäinen ratsu, joka jäi herkästi edestä tyhjäksi. Pyörittiin pääosin ovipäädyssä ympyrällä kun muualla oli tungosta. Välillä liiraili ovipäädyssä ympyrältä ulos ja jokusen kerran meinasi jäkittää. Hyvin pärjäsin silti ilman raippaa ja kannuksia.

Kun olin käden kanssa ihan hiljaa niin tasoittui edestä rennoksi. Herkästi nosti päätä jos pidätteitä otti ohjalla. Muttei noussut kattoon asti. Tiedä sitten minkä verran martingaali auttoi. Molemmat laukat nousivat. Oikeaa ehdotteli itse jo ennen kuin pyysin. Alkuun vauhtia oli omistajan mukaan aika reippaasti, itse en moista huomannut. Mutta rentoutumalla itse sain laukankin hitaammaksi. Yllättävän hyvin ohjautui ja kuunteli laukassakin. Rennolla kädellä sain rentoutumaan laukassakin aika kivaksi ja päristeli. Oikeassa kierroksessa oli tasapainottomampi.

Meidän hasarditilanteemme tuli kun juoksutuksessa ollut hevonen kiskaisi itsensä irti ja laukkasi kohti. Onneksi hepo säikkyi sangen maltillisesti enkä meinannutkaan tippua.

Loppuraveissa oikeasta kierroksesta tuli sangen hyvä ja sain annettua ohjaa aika paljon. Vasen kierros jäi vähän kesken enkä viitsinyt hinkata enää kierrostolkulla kun omistaja ehdotti käyntiin siirtymistä. Käynnissä pitkin ohjin kulki asiallisesti. Kuskia jännitti aavistuksen maneesin ryske, katon lumet ja juoksutettavat hepat. Olin selässä vähän vajaa puoli tuntia.

Kiva symppis pikkuruuna mutta totesin ettei ihan sellainen, jota etsin.

Ongelmia:
tuntuma
ulkoiset häiriötekijät
hienosäätö käännöksissä

Parannusta:
kuuliainen ja herkkä
sai rentoutumaan
kiltti hoitaa

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Virkeä talvimaasto

Sunnuntaina lähdettiin puolen päivän aikaan talvimaastoon kavereiden kanssa. Tosin lähtö viivästyi, koska Hempan toinen etukenkä oli lähes irti. Kaviotakin lohjennut, joten kiinnitys ei ollut ihan läpihuutojuttu. Onneksi paikalle saatiin taitaja, kenkä kiinni ja päästiin matkaan.

Talvi tuli yöllä tännekin ja tiet olivat märän tilsalumen peitossa. Rengasurissa oli hyvä mennä mutta aina kun piti väistää autoja reunaan niin tuli tilsat. Onneksi ne käynnissä myös tippuivat.

Alkumatka mentiin Hempan kanssa edeltä ensimmäiseen ravipätkään asti. Sen jälkeen jäätiin toisiksi ja loppumatkasta hännille kunnes käynnissä kiilattiin taas edelle. Mentiin heinäkuun lopun lenkkini eli lyhyintä reittiä kankaiden läpi tieltä toiselle.

Matkalla otettiin pari laukkapätkää. Ensin tavallisessa paikassa suoralla tiellä kohti ylämäkeä. Ei lipsunut yhtään mutta lähdössä Hemppa pukitti. Istuin jotenkin poikkeuksellisen tasapainoisesti juuri sillä hetkellä, sillä tämä ei hetkauttanut yhtään. Myöhemmin pehmeällä polulla laukatessa Hemppa pukitteli lisää. Ehkä suokin rynniminen ohi sittenkin vähän kuumensi tunteita? Mutta pysyi käsissä, ei vetänyt päätä alas eikä ollut poistamassa ratsastajaa. Ei pahemmin jännittänyt. Saatiin turvavälikin pidettyä eikä lumipaakkuja lennellyt naamalle.

Käynnissä mentiin välillä metsiä pitkin. Ei tuntunut haittaavan hevosia. Tiepätkillä tuli aika paljon autoja vastaan. Lenkkiin meni tunteroinen ja tuntui nopealta. Mutta kiva oli käydä pitkästä aikaa ja kenkä pysyi kiinni.

Ongelmia:
pukit
tilsat

Parannusta:
kiva lenkki ilman kovin suuria ongelmia

lauantai 28. lokakuuta 2017

Räntää vasten kasvoja ja kenttä jäässä

Lauantaina menin estetunnille Hempalla. Paitsi että kenttä oli jäässä eikä voitu hypätä. Ope kysyi että tahdotaanko koulua vai puomeja. Toivoin puomeja ja niitä tuli. Ratsukoita tunnilla oli 4 ja keli oli märkä. Ensin vihmoi vettä, myöhemmin muuttui teräväksi rännäksi. Kentän pinta oli kuitenkin vielä hiekalla.

Hemppa oli alkuun aika epämotivoituneen oloinen. Kulki pää kenossa tuulta vältellen. Oli kyllä ollut jo tunnin hommissa. Asettui kuitenkin avuille alkuverkassa. Ei tehty mitään kovin ihmeellisiä, hölkättiin askellajit läpi. Oikea laukka oli kankeaa eikä rullannut kovin lennokkaasti.

Päivän tehtävänä tultiin kolmen maapuomin yli laukassa kaarevilla linjoilla. Metrimäärä jäi epäselväksi mutta reippaalla laukalla väleihin tuli meillä 5 askelta. Hemppa säätyi hyvin muttei aina ollut kovin rento. Myös 6 ja 6 onnistui helposti. Ekan kerran kun piti ottaa 7 niin väleihin tulikin 8. Ope laski jälkimmäiseen jopa 9. Ilman raviaskelia. Pääosin osuttiin ihan hyvin puomeille koska Hemppa säätyi niin hyvin. Tasaisuus kärsi. Näitä siis molempiin suuntiin.

Lopuksi tultiin vielä 5 ja 6 askelta. Vasen kierros ok ja oikea menikin sitten ihan höpöksi. Naamaan satanut räntä ei helpottanut. Lopulta ei meinannut tulla enää viittä askelta ekaan väliin vaan tuli aina kuudes. Kun askeleet sattuivat kohdilleen niin tultiin väärässä laukassa. Yritin vaihtaa lennossa muttei Hemppa halunnut. Nyt kuitenkin sain ratsun näppeihin ja oikea laukka parani huomattavasti. Lopulta tirvaisin kunnolla eteen, eka väli meinasi jäädä ahtaaksi ja toinen todella ahtaaksi mutta askelmäärät menivät oikein. Nyt löytyi vihdoin myös rento ja rullaava oikea laukka. Viime metreille tuntia.

Loppuraveissa ratsu olikin sitten tämän jäljiltä taas hyvä.

Ongelmia:
laukka rullasi alkuun aika huonosti
ei ollut laukassa kovin rento

Parannusta:
laukat säätyivät hyvin

torstai 26. lokakuuta 2017

Talvi tuli yhdessä yössä ja kuski meni taas mutkalle

Torstaina satoi koko päivän lunta. Iltasella oli Piudelle meno ja tunti pidettiin kelistä huolimatta. Tosin kelin takia tuntikaveri ei päässyt paikalle. Ratsukseni sain taas Sallyn.

Kenttä oli lumen peitossa mutta ihan hyvin pysyttiin pystyssä. Ohje oli ettei kaviouria ja tehtiin ympyröitä koko tunti. Aika hienosti sain tallottua koko kentän kaarille.

Tänään olin taas mutkalla. Huomasin hyvin kun käskettiin katsoa. Oikea reisi oli satulassa edempänä. Painokin tuppasi olemaan vain vasemmalla jalustimella ja oikea tipahteli. Yläkroppaa piti ajatella taaksepäin oikeasta lavasta eikä hartiasta. Vaikeaa!

Tänään mentiin vain käyntiä ja harjoitusravia. Ulkoavut tarkkana käännöksissä. Vasemmassa kierroksessa piti muistaa asetus. Tänään oikea oli selvästi helpompi kierros itselleni. Yhä olisin halunnut lyhentää ohjia ja usvattaa ravia enemmän eteen. Tähän hevoseen ei ole samanlaista takapuolituntumaa että koska on hyvä.

Sally ei tänään maannut pahasti ohjilla eikä ollut kovin hidas. Raipankäyttö oli vähän turhaa ratsastusloimen takia. Silti pohkeitani paremmin ratsuun tehosi open maiskutus. Meno ei tuntunut erikoisen hyvältä mutta tunnin jälkeen ope kehui että tänään hevonen kulki paremmin kuin koskaan aiemmin ja heti alusta asti. Jopas.

Eikä keli haitannut enää ratsailla pahasti. Välillä tamma vähän kompasteli mutta tilsat irtoilivat vauhdissa.

Ongelmia:
kuski oli ihan mutkalla
välillä tuli sanomista että kädet jähmettyvät
tuntui ettei ratsu ollut ihan avuillani, reagoi pohkeeseen hitaasti
kuskin taive hiertyi

Parannusta:
ope kehui että hevonen kulki koko tunnin hyvin alusta asti

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Tuuraajaksi Vihdin ratsutallin estetunnille ja viikon ihanin ratsu

Sunnuntai-iltapäivällekin löytyi hevostelua kun löysin fb-ryhmästä myytävän estetunnin Vihdissä. Pääsin mukaan 35 euron alehinnalla. Matkaa tuli n. 40 minuuttia eli harmillisen kaukana säännöllisempään kulkemiseen.

Hevonen (Balleriina) löytyi tarhasta. Tallin väki oli superavuliasta ja letkutti ratsuni jalat. Humma oli hieman herkkis rautias tamma. Tämä kertoi selvästi ettei tahdo loimea nostettavan pään yli. Hoitaessa ratsut pidettiin kiinni. Sekä estetunnille oli kaikille pakollisena varusteena turvaliivi.

Olin omaan tapaani erittäin täsmällinen eli puolisen minuuttia myöhässä annetusta lähtöajasta. Hypättiin kentällä kyytiin ja ehdittiin kävellä siinä auringonpaisteessa jokunen kierros ennen kuin päästiin maneesiin. T-paita, fleece ja turvaliivi oli lopulta ihan hyvä määrä vaatetta vaikka aluksi olikin kuuma.

Tamma myötäsi tuntumalle lähes heti kun otin ohjat käteen. Yllättäen sama helppous säilyi ravissakin. Ope kehaisi että kulkee kauniisti ja löydettiin nopeasti yhteinen sävel. Alkuverkassa taidettiin pyöritellä jotain kuvioita. Nopeasti muistini tyhjeni. Laukassa muoto avautui enkä osannut saada sitä enää takaisin. Istuin välillä kevyessä istunnassa ja siinä tamma kulki mielestäni rennompana.

Verkassa tultiin maapuomeja sekä ovipäädyn ympyrällä että takapäädyn tiukalla käännöksellä. Suoristaminen ei ollut ihan priimaa mutta hyvin osuttiin. Tamma oli vasemmassa ohjassa kiinni enkä saanut sitä sieltä kunnolla irti. Oikealle asettaminen oli hankalampaa läpi tunnin.

Ensimmäiset hypyt tultiin pääty-ympyrällä ristikolle. Ihan ok. Hypättiin myös muut tehtävät läpi ennen kuin tultiin rata. Pysty lävistäjällä. 3 askeleen tiukka kaarre. 6 laukan suora linja, josta tuli myöhemmin 1 laukan sarja ja 4 askelta pystylle. Balleriina suoritti kivan tasaisesti ja vaihtoi kaikki laukat myötäisiksi. Saattoi jopa näyttää siltä että osaan ratsastaa!

Ensimmäinen ratakierros tultiin samalla minikorkeudella kuin esteet siihen asti. Mutulla ehkä 50 cm? Vähän kiihtyi välillä mutta sain ratsastettua tilanteet hyvin. Tasaisuus kyllä vähän kärsi.

Luulin että lopetettiin siihen mutta tultiinkin vielä korotettu kierros. Ei esteet vieläkään olleet isoja, max 70 cm. Lähestyminen ykköselle eli ristikolle ympyrällä oli ihan super. Opekin mainitsi tästä. Suoralla linjalla paikka sarjalle jäi taas kauas ja yhä otin turhan varovasti takaisin välissä. Nyt neljäs askel ei enää mahtunut vaan keilattiin viimeinen nurin. Käsky tuli tulla heti uudestaan. Ottaa laukka valmiiksi pieneksi. Pelkäsin ettei veny niin pienestä laukasta mutta paikka tulikin hyvin ja väli tuli paremmin. Tosin sekä edellisellä että tällä kerralla laukka vaihtui välissä vääräksi. Kummallisia muistikuvia jäi että viimeisellä kaarevalla linjalla olisi ollut vielä ohimeno mutten ole varma keksinkö omiani. Todennäköisempää on että tultiin vähän liian lujaa kaikesta huolimatta ja loppuun tuli pikkuaskel. Eikä siis lopetettu ihan täydelliseen suoritukseen.

Loppuverkassa tamma oli ensin hetken kiireinen mutta malttoi mielensä todella nopeasti kun en päästänyt juoksemaan. Energinen ja rento. Tuntikin oli oikein kiva. Vaikkei hirveästi korjauskehotuksia tullut. Mutta välillä tarvitsee tällaisia hyvän mielen tunteja että saa olla kehuttavana.

Jos tämä paikka olisi lähempänä niin olisin jo vakiasiakas.

Ongelmia:
yksi pudotus
kiihtyi loppua kohti
kiinni vasemmassa ohjassa
laukassa ei ollut yhtä pyöreä

Parannusta:
ihanan tasainen ja kuuliainen tamma
säätyi todella hyvin

MM-tallin estetunnilla

Bongasin facebookista mainoksen sunnuntaisista estetunneista MM-tallilla. Kun kerrankin satuin olemaan viikonlopun maisemissa niin kysyin paikkaa. Tilaa oli vähän liikaakin ja lopulta tunti järjestyi vasta kun sain tallikaverin houkuteltua mukaan. Kolmas ratsastaja oli tallin omasta takaa.

Ajomatka oli reilut puoli tuntia. Kenttä pikkupakkasesta huolimatta sula ja hyvänä. Ratsuksi sain herkkäsieluisen 2005 syntyneen pikkutamma Vendin (sukuposti). Säkäkorkeutta ei ollut hirmuisesti yli hevosrajan ja selkä oli vielä roimasti säkää alempana. Ohje oli että jos arkoo hoitajaa/hoitoa niin saa syöttää herkkuja. Tähän ratsuun toimi oikein hyvin. Jännittyessään vain pakitti pois. Päivän pahin asia tammalle oli tunnin jälkeen riimun laitto. Satulaa en edes yrittänyt laittaa namittamatta ensin. Toisaalta loimen sai riisua pään yli ilman että sanoi mitään.

Ope kasasi esteet kentälle kun verkkailtiin. Käynnissä Vendi kulki ihan rentona mutta vauhti tahtoi hyytyä. Ravissakin piti ratsastaa reippaasti eteen. Tamman ravi oli hassua ja hevonen heilui edestä poikkeuksellisen paljon. Tultiin kevyessä istunnassa puomilinjaa ja tänään oli hankaluuksia säilyttää oma tasapaino. Laukassa homma helpottui hirveästi enkä edes lähtenyt istumaan satulassa. Alun haparoinnin jälkeen askeleet rupesivat osumaan puomeihin. Mutta yhä laukkamme oli kuulemma valjua. Sekä itselläni oli tarkkuusongelmia linjalle kääntämisessä ja suoristuksissa.

Verkkahyppyjä tultiin 5 - 6 askeleen linjalla. Kuulemma laukka edelleen ponnetonta. Mieluusti olisin kuullut tämän jo laukatessa enkä vasta välikäynneillä. Ehkä odotin että ratsu syttyy hommasta nopeammin?

Sitten hypättiin rata. Nyt pyysin heti alkuun kommenttia että koska laukkamme on hyvä. Hyviä ohjeita tulikin. Ratana kaareva, suora ja kaareva linja, 6 hyppyä siis. Ensimmäisellä kierroksella korkeus oli maltillinen n. 60 - 70 cm. Vaikka päädyissä meno tuntuikin lentävältä niin päästiin kaikesta tasaisesti yli. Vendi hyppäsi vaikka edelleenkään tiet eivät olleet ihan priimaa. Radan jälkeen jäähdyttelykierroksella laukkasi kivasti rentona.

Toiselle kierrokselle esteet nousivat kasikymppiin. Hukattiin ponnistuspaikat ja isommissa hypyissä en ollutkaan enää niin tyylillä mukana. Ope sanoi radan jälkeen että en saisi antaa hypyissä niin paljon ohjaa. Nyt teki listrat ja isomman hypyn jälkeen lähti kiitämään enkä ehtinyt saada pakkaa kasaan ennen seuraavaa estettä. Yllättävän hyvin silti meni yli vaikka tiet olivat mitä sattuu. Lopulta juostiin kerran ohikin. En ihmettele. Aika vähillä askelmäärillä mentiin välit eikä ollut sellainen olo että homma olisi ollut hanskassa. Tämän kanssa taitaisi vaatia muutaman toistokerran että oppii tamman käyttöohjeisiin.

Heti radan perään hypättiin muutama sakkohyppy muttei edelleenkään muuttunut kovin ihanaksi. Nyt ymmärsin miten tamma syttyy. Ei vaan helpottanut tilannetta kun ensin vauhtia on liikaa ja sitten vielä kiihdytellään kohti seuraavaa estettä.

Loppuverkat mentiin itsenäisesti. En muista mitään erikoisempaa.

Ihan mielenkiintoinen paikka oli kokeilla. Plussaa pienestä ryhmäkoosta. Hevoset olivat vähän erikoisempia kuin mihin on totuttu. Tekemistä oli ihan kohtalaisesti ja ope osasi ainakin hevostensa käyttöohjeita neuvoa hyvin. Hinta 40 e oli mielestäni ihan kohdillaan. Kuitenkin sen verran kaukana (ja taivasalla) että tuskin kovin aktiivisesti tulee käytyä.

Ongelmia:
kääntämisen tarkkuus
turhan lentävät hypyt
vauhdinsäätely
esteiden noustessa ponnistuspaikat
ope sanoi laukkaa ponnettomaksi tms.
yksi kielto
taisi tulla yksi pudotus

Parannusta:
hyppäsi tasaisesti
eteni ihan hyvin

lauantai 21. lokakuuta 2017

Vuokraheppakokelas olikin superherkkis ratsastaa

Lauantaina iltapäivällä lähdin vielä pikkutallille kotipihaan testaamaan vuokraheppakokelastammaa. 14-vuotias puoliverinen. Korkeutta 165 cm. Läsipäinen ruunikko. Omistajat laittoivat ratsun minulle kuntoon ja siinä hyöri aika paljon. Alle sain lampaankarvasatulan. En ole ehkä ennen sellaisella mennytkään. Ihan mukava oli istua mutta jalustimien kanssa oli säätämistä töppöjalkoihini.

Kenttä oli omasta takaa. Ihan tilava mutta toiselta reunalta vähän pehmeä. Alku meni ihan mukavasti. Ratsu oli rauhallinen ja ohjautui. Ravissa rupesi tyssäilemään, ilmeisesti istuntani heilahdusten takia. Vauhti oli pikemminkin hyytynyttä kuin reipasta. Ehkä sekin johtui istunnastani?

Pyörittelin ympyröitä, loivia kiemuroita ja lävistäjiä. Tein muutamat väistötkin. Mentiin sivulle muttei kovin laadukasta.

Laukat nousivat alkuun hyvin. Siinä tyssäili vielä enemmän ja päästiin keskimäärin ehkä neljännesympyrä ennen kuin hidasti. Välillä vähän pidempään. Yritin usuttaa lisää vauhtia. Onnistui parhaiten takanojassa mutten päässyt oikein selville nappuloista. Ratsastuksen edetessä laukat rupesivat nousemaan huonommin ja huonommin. Tai siis vasen. Oikean nosti kyllä. Vasemman sain sillä että nostin oikean ja pyysin vaihtoa. Kummasti siinä tajusi että tahdon vasemman laukan vaikkei vaihdot ihan kauniita tai puhtaita aina olleet.

Loppua kohti tammaa taisi ruveta turhauttamaan sillä heilutteli päätään. Kuskiakin meinasi turhauttaa. Vasen laukka nousi todistetusti ainakin kerran. Mutta viimeiset noin 20 yritystä eivät laukkaa tuoneet. Vaikka välillä nollailin ja tein muuta. Omistajakin yritti vinkkailla istuntaani paremmaksi. Otettiin lopulta jalustimetkin pois. Ei.

Ravi taisi ruveta sujumaan sutjakkaammin. Eikä ollut samanlaisia sivullevietto-ongelmia kuin osalla herkistä hevosista. Siinä omistaja oli oikeassa että tämä toimii vain osaavilla ja palauttaa hyvin maan pinnalle.

Loppukäynnit käytiin kävelemässä sumun laskiessa lähistöllä ja pellon reunalla. Meni kivasti. Omistaja oli kävellen mukana.

Myös poishoitaessa tamma oli aika hyrrä karsinassaan. En ihmettele jos joskus talloo varpaita vahingossa.

Ongelmia:
reagoi ihan kaikkiin apuihini
ei ollut kovin lennokas allani
vasemman laukan nosto
aika hyörivä tallissa

Parannusta:
ei vetänyt herneitä nokkaan
perustolkku ja maastolenkki meni luottavaisesti ilman jalustimia lampaankarvasatulalla

Tallikavereiden kanssa länkkäilemässä

Lauantai-iltapäivälle saatiin omalla porukalla länkkätunti Jokirantaan. Ratsukseni sain edelliseltä kerralta tutun Eddien. Keli oli sangen viileä nollissa ja pidin takin päällä. Sormille tuli silti kylmä vaikka oli ekaa kertaa paksummat hanskat tälle syksylle. Maneesissa siis 4 ratsukkoa.

Olin taas unohtanut kaiken länkkävarusteista. Tosin viimeksi ei varustettu itse. Aika aloittelijaolo oli kun en osannut säätää jalustimia. Onneksi ope laittoi.

Ratsailla oli myös säädöt unholassa, heti ohjasotteesta alkaen. Tänään Eddie oli rauhallisempi ja alkuun tuli oikein hyviä pysähdyksiä. Kantapäät ylös ja tiiviisti kylkiin. Mutta käynnissä ei päästy suoraan vaan ratsu valui milloin mihinkin. Yllättäen jogissa mentiinkin sitten suoraan ja ohjautuvuus parani paljon. Välillä oli kyllä sellainen olo että juoksi alta.

Pysähdykset eivät säilyneet tasalaatuisina vaan pian rupesi tulemaan hiipimistä ja pyörimistä mukaan. Kai oikea jalkani sitten puristi enemmän? Ope sanoi useamman kerran että myötään liian aikaisin ennen kuin ratsu on kunnolla seis.

Jossain näillä paikkeilla taisin ottaa ohjat yhteen käteen.

Tämän päivän tehtävänä oli kolmen peräkkäin (pitkittäin) olevan puomin ylitys sivusta. Eli mentiin puomin viereen ja ylitettiin sivusuunnassa se jalka kerrallaan. Välillä viimeinen ylitys oikealle jäi onnistumatta. Yllättävän hyvin toimi ravissakin, selvästi humma tiesi mitä odotetaan. Ope kehui että välillä tuli +1 -suorituksia.

Laukat nousivat alkuun huonommin. Laukasta tehtiin peruutuksia ja takaisin laukkaan. Humman kuumuessa meno parani. Pysähdykset eivät olleet ihan täsmällisiä vaan valuvia. Laukat rupesivat nousemaan heti.

Loppuhölkässä Eddiellä oli alkuun taas kiire mutta muutamat kontrollisiirtymät käyntiin (jalat kiinni) ja takaisin jogiin toivat tunteen että puolipidätteet menivät läpi ja hepo jäi kuulolle ja odottamaan. Kulki kivan rentona.

Ihan hauskaa vaihtelua ja hyvää haastetta istunnalle. Ei mikään läpihuutojuttu. En silti vielä tämänkään perusteella tahdo ruveta länkkäilemään viikottain.

Ongelmia:
käynnissä vietti vasemmalle
pysähdykset eivät olleet tasalaatuisia
kuski hölläsi pysähdyksissä liian aikaisin
vikasta puomista mentiin välillä ohi

Parannusta:
alkuun pysähtyi oikein hyvin
rupesi kuuntelemaan kuskia eikä ollut niin kiireinen
ope sanoi että musta näkee että olen ratsastaja

keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Lempäälän Ratsuniityssä ilmaisella kokeilutunnilla

Kaverini vinkkasi minulle Lempäälän ratsastuskoulun synttärikampanjasta: tarjolla sennuille ilmainen ratsastustunti. Pikagoogletuksen jälkeen totesin että reilu tunnin ajomatka suuntaansa ei ole paha ja varasin tunnin. Aika sille oli keskiviikkoiltana. Ratsukoita tunnille tuli 7, joista 3 taisi olla vakiväkeä ja 4 ilmaisella kokeilutunnilla.

Minä sain ratsukseni tummanrautiaan suokkiruuna Aapelin. Karsinassa oli todella sympaattinen. Sen verran hamuilija että arvelin ruunan iäksi 6. Jälkiselvittely paljasti että olin oikeassa. Ei kannuksia eikä raippaakaan kuulemma kannattanut ottaa. Mentiin siis ilman.

Melko pian ohjien käteen ottamisen jälkeen huomasin että humma on aika pahasti vasemmassa ohjassa kiinni. Yritin olla antamatta tilaisuutta jäädä roikkumaan. Tunnin työ palkitsi ja jossain puolessa välin tuntia tilanne parani.

Alkuhölkkää mentiin käynnissä ja ravissa. Loivaa kiemuraa toiselle sivulle, toisella tultiin uran sisäpuolelle ja asetettiin ulos. Aapelilla oli niin paljon harjaa että ainoa toivo nähdä asetusta oli peilistä. Minulle ohjeeksi tuli että pohjetta käyttäessä pitää varoa ettei jalka nouse. Tahtia taidettiin kehua hyväksi. Ei tainnut juuri muuta kommenttia tulla.

Välissä tehtiin ensin väistöjä käynnissä isolla ympyräsoikiolla. Asetus piti pitää jatkuvasti sisään. Ohje oli tehdä lyhyitä väistöjä eli max 3 askelta kerrallaan. Aapelille nämä oli kuulemma muutenkin vaikeita juttuja. Tämä molemmissa suunnissa.

Sitten ravissa uraa pitkin mutta päädyt pyöristettiin ympyräkaariksi. 4 askeleen käyntisiirtymä pitkän sivun loppuun ja kaarelta paluu uralle pienen väistön kautta. Nyt Aapeli rupesi kulkemaan kivan ryhdikkäänä. Tahdin kiihtymistä piti vahtia. Käyntisiirtymät paranivat toistojen myötä. Kuunteli istuntaa kun malttoi. Ei tarvinnut pahemmin vetää ohjasta.

Lopuksi vielä laukattiin. Siinä vähän samanmuotoinen päädyistä pyöristetty kuvio. Siinäkin kaivattiin väistöä uralle paluuseen. Ihan alkuun laukka oli kamalaa kaahotusta nenä ulkona ja lapa edellä päädyissä sisään valuen. Vauhtiin ei ollut juuri sanomista mutta osasin jotenkuten ympyröidä pois muiden alta. Alkutilanteeseen nähden laukka parani yllättävän hyväksi. Tosin tämä vaati sisäohjan tuen. Mutta tasapainoa rupesi löytymään sen verran että päädyissä turpa oli sisään. Väistöön asti en itse päässyt mutta ryhdikkäämpi ja pyöreämpi laukkaraami oli sekin jo saavutus.

Loppuraveissa Aapeli taisi ensin yrittää vähän juosta mutta tasoittui hyvin nopeasti kun kerroin tahdin. Tasainen, taipuisa ja tuntumalla. Eikä enää yhtään kiinni vasemmassa ohjassa. Oikein kiva hevonen!

Mukava tunti, kannatti todellakin käydä. Tykkäsin hevosesta mutta opetuksellisesti en saanut tästä hirveästi irti. Kommentteja ei kovin paljoa tullut ja pääosin vain kehuja miten kivasti meillä menee. Niitä oli tietysti kiva kuulla. 7 ratsukkoa oli aika paljon ja varsinkin laukassa oli vähän ahdasta. Talli oli itselleni sen verran kaukana että jatkossa uskoisin ilmaantuvani paikalle vain esteiden takia.

©Venla Vauhtimini

Ongelmia:
välillä yritti vähän kipittää
alkutunnista oli kiinni vasemmassa ohjassa
laukka oli tasapainotonta

Parannusta:
ihanan yritteliäs
sain kahden ohjan tuntumalle
sain kantamaan itsensä aika kivasti
laukassakin sain asetusta läpi ja menoa ryhdikkäämmäksi

maanantai 16. lokakuuta 2017

En työnnä enkä purista mutta kädet elävät omaa elämäänsä

Maanantaina menin ensimmäistä kertaa vuokraheppakokelas-Assilla kouluvalkkaan. Yksityistunti. Ratsu oli hoitaessa oikein asiallisesti eikä satuloinnistakaan sanonut mitään. En muistanut yhtään että oliko minulla viimeksi kannuksia. Open vastaus oli että voi ne pitää ja pääsee niistä tarvittaessa eroon.

Maneesissa oli lisäksemme pari ratsukkoa. Alkukäyntien jälkeen jäätiin ovipäätyyn. Mentiin aika rauhallista tahtia oikeastaan askellajit läpi. Ensin pitkät pätkät käynnissä. Oikeassa kierroksessa meno oli paljon helpompaa. Ovipäädyssä piti vahtia ettei ajauduta reunalle. Vasemmassa kierroksessa oli kankeampaa ja yritin saada ulkolapaa haltuun ja paremmin kannetuksi.

Kuskille tuli sanomista lähinnä olkapäiden rentoutuksesta. Mutta hyvä niin sillä siihen ei ole kovin moni ope puuttunut. Tehtiin paikallaan vähän kuivaharjoittelua ope ohjan toisessa päässä. Oli vaikeaa. Keskivartalon tuesta tuli myös sanomista. Yläkroppani kallisteli tilanteen mukaan vähän eteen tai taakse. Sain kuitenkin korjattua. Ope tosiaan sanoi etten työnnä enkä purista eli lähtökohdat ovat hyvät.

Mitään kovin ihmeitä ei tehty vaan keskityttiin kuskin ja hevosen hienosäätöön. Alassiirtymät olivat aika kamalia mutta ope arveli osasyyksi hevosen opittua tapaa röhähtää lavoilleen. Muuten kuskia viilaamalla ratsunkin meno parani. Laukasta hepo pudotti taas jokusen kerran itsekseen alas, kerran ainakin löytyi selvä syy kuskin toimista. Mutta muuten humma oli paljon rennompi ja rauhallisempi kuin koeratsastuksessa. Tuntui että minä määräsin tahdin. Malttoi kuunnella.

Viimeisen laukan Assi pudotti itse raville. Open mielestä ei tarvinnut ottaa enää laukkaa eikä hevonen mene siitä pilalle tai opi heti huonoille tavoille.

Ongelmia:
hartioiden rentous
rento ja jäntevä suora istunta
ratsun kankeus vasemmassa kierroksessa
pudotti laukan muutaman kerran pois

Parannusta:
rennompi ja rauhallisempi kuin viimeksi
sain korjattua open ohjeiden mukaan

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Hallikisakauden avaus ja ensimmäiset yhteiset kisat Äimärautiolla

Sunnuntaina oli syksyn ensimmäinen pakkasaamu. Onneksi ei ollut liukasta, sillä kesärenkailla lähdettiin Hempan kanssa Äimärautiolle kisaamaan. 2-tason hallikisat. Nyt en edes ehdottanut isompia luokkia vaan halusin mennä 80 (pienin tarjolla, A.1.0, 1-tasoa) ja 90.

Hemppa oli mennessä taas fiksusti. Lastautui hyvin ja matkusti nätisti. Ajattelin että käyn ensin maksamassa ja opettelemassa radan ja vasta sitten varustetaan ratsu. Pieleen meni eikä ratapiirrosta ollut nähtävillä. Onneksi esteissä oli numerot, joten radan sai opeteltua reunaltakin. Lopulta totesin ettei ole aikaa odotella enempää ja lähdin varustamaan Hemppaa. Siinä meni sen verran aikaa että kävelin radan viimeisenä ja kapusin ratsaille vasta kun luokka alkoi. Verkka jäi siis hyvin lyhyeksi. Radan kävelyssä toinen kannukseni katkesi mystisestä syystä, menin siis ilman.

80 cm ratapiirros.

Verkka oli pihalla eikä Hemppa onneksi juuri tuijotellut mitään. Ravailin ja yritin taivutella. Myöhemmin laukassa sama. Maltoin melko pitkään ennen kuin otin verkkahypyt. Ristikko kerran vai kaksi. Ensimmäinen lähestymisemme pystylle meni höpöksi kun joku laukkasi esteen takaa juuri kun olimme lähestymässä. Sen jälkeen minä eikä Hemppa oltu enää menossa ja tuli kielto. Toisella yrityksellä yli. Ja pakko oli ottaa vielä toinen hyppy varmuuden vuoksi. Okseri mentiin vain kerran. Sitten olikin jo aika mennä maneesiin odottamaan.

©Anne
©Anne
Kauaa ei ehditty maneesissa kävellä. Takki pois ja melkein heti radalle edellisen ajaksi. Rata oli suht simppeli 8 hypyn linjailu. Ei mitään erityisen pahaa eikä esteissäkään tainnut olla kuin puomeja. Johteissa oli sitten enemmän tavaraa. Käytiin vähän katselemassa esteitä ja menin oviaukon ohi. Vähän Hemppa sitä jännitti mutta meni kuitenkin. Ennen aloitusta sai ottaa yhden hyppy-yrityksen ykköselle. Se tehtiin. Sitten tervehdys ja menoksi.

©Anne
En tehnyt enää ympyröitä alle. Reipas laukka ja ykköselle. Esteet ylittyivät ihan kelvosti. Rytmi oli vähän hukassa ja tuli vääriä laukkoja. Taisi kolista enemmänkin mutta yksi puomi otettiin mukaan. Hyväksytysti maaliin ja yllättävän vähillä tuijotuksilla. Ihan pikkuriikkisen lötkö Hemppa taisi olla. Mutta onneksi kannuksettomuus ei ollut fataalia. Ruusuketta ei tullut.



Väliä ennen seuraavaa luokkaa oli reilusti. Hemppa sai kävellä hoitajan kanssa ensin pihalla, sitten maneesissa. Ehdin opetella rataa. Lopulta talutin hevosta suht pitkään myös itse mutta onneksi hoitaja löytyi taas ennen radan kävelyä.

Ysikympissä oli yhä aika asialliset linjat. Vain kakkosvaiheessa oli haastavat kaarrelinjat päädyissä. Pariin esteeseen oli tullut lankkuja muttei mitään kovin ihmeellistä. Sarja.

90 cm ratapiirros.

©Anne

Oma lähtönumero oli parinkymmenen tuolla puolen, joten verkkaan ei päässyt heti. Nyt osasin aikatauluttaa itseni aika hyvin ja ehdin mennä sileän verkan ihan rauhassa. Taivuttelu aloitettiin alusta ja haettiin rullaava laukkakin. Anne tuli paikalle ja otti verkastamme kuvia. Hypyissä pystylle ei meinannut millään löytyä sopivaa paikkaa. Kerta toisensa jälkeen tultiin juureen ja lopulta oli pakko todeta etten voi hypyttää hirmuisesti. Okseri taisi olla ylikorkea kun hypättiin se. Veikkaisin metriä, jättimäiseltä ainakin näytti. Mutta tähän osui askel ja tuli todella makea hyppy. Harmi että juuri tästä ei tullut valokuvaa.

©Anne
©Anne
Taas odotteluaika maneesissa oli sopivan lyhyt että ehdin ottaa takin pois. Odotteluvuorolla aidoissa kävin näyttämässä Hempalle sarjan molemmat osat ja taas kierrettiin katsomopäädyn kautta. Nyt oli aiempaa jännittyneempi mutta yleisöäkin oli paljon enemmän.

Vähän roikkuu etujalat.
©Anne
Lämmittelyhypyllä ykkönen taisi kolahtaa mutta pysyi ylhäällä. Taas vain saman tien liikkeelle ja aloittamaan. Alku ihan kelvosti ja esteistä yli. Nelosesta mentiin etusilla vähän läpi ja tuli selvä pudotus. Sarjan b-osaa Hemppa tuijotti ja kun askelkaan ei osunut ja saatoin jopa tuupata niin stoppasi. Käytin raippaa. Uudella yrityksellä onneksi yli. Ei ollut kuskilta kovin tyylikästä. Tsemppasin loppuradan ja päästiin hyväksytysti ykkösvaiheen maaliin. Nyt yleisökommentti oli että kannukset olisivat voineet olla paikallaan. Omistaja taas totesi että nämä olivat kuskin virheitä.

©Anne


En nyt tästä mitenkään kovin onnelliseksi tullut. Kiva että päästiin kisoihin ja hienosti tsempattiin hyväksytysti molemmat luokat maaliin. Kannatti myös uskoa itseään eikä näissä kisoissa himoita isompiin luokkiin. Nämä olivat tänään hyvät korkeudet. Pienempää ei olisi edes ollut tarjolla. Ensimmäiset hallikisat ja koska ollaan viimeksi edes käyty maneesissa? LidRidin verkassa kuukausi sitten.

©Anne
©Anne
Hemppa käyttäytyi edelleen hienosti. Kisahoitajani halusi jäädä katsomaan kisoja, joten menimme keskenämme takaisin tallille. Olisi siellä ollut apukäsiä mutta päätin kuitenkin testata miten puran Hempan yksin vinkasta. Ei mitään ongelmaa, käytös edelleen 10+. On se hieno elukka vaikkei radat aina ihan putkeen menekään. Kuskikin voi opetella ratsastamaan.

lauantai 14. lokakuuta 2017

Estekurssin toinen päivä tiukoilla kaarilla

Lauantai-iltapäivänä jatkettiin Aaltokankaan estekurssia. Samat hevoset kuin eilen eli jatkoin Cunamilla. 6 ratsukkoa yhä. Esteet oli kasattu maneesiin jo kun ehdittiin paikalle. Molemmissa päädyissä kaksi pystyä ympyrän kaarella ja keskellä lävistäjäesteet.

Alkuverkassa Cunami oli hidas. Vaikka kuinka yritin alleviivata että tulee liikkua niin ratsu oli veltto. Ravissa ja laukassa ylitettiin ympyröillä puomeja. Asetuksetkin oli hukassa toiseen suuntaan. Onneksi laukassa ei ollut ihan niin lötkö ja osuttiin puomeille muistaakseni ihan ok. Ei saa päästää pitkäksi taisi ope muistuttaa.

Hypyt aloitettiin kaksi kerrallaan ympyrällä. Useampi kierros putkeen kunnes riittää. Väli taisi olla ahtaahko 5 askelta. Silti 70 % kierroksista oli siistejä ja tasaisia. Kerran tuli väärä laukka ja kerran mentiin neljään. Olin itse ihan tyytyväinen.

En muista tultiinko välissä vielä jotain mutta lopuksi hypättiin rata. Ovipäädyn ympyrä, pysty lävistäjältä, toisen päädyn ympyrä ja okseri. Kaaret sai mennä neljällä, joten näin myös tehtiin. Vähän lähti vyörymään kohti lävistäjäesteitä. Yli päästiin kuitenkin.

Taidettiin ottaa lopuksi vielä puolikas kierros uusiksi. Lävistäjäokseri taisi nyt mennä paremmin. Esteet eivät tänään nousseet vaan kaikille oli sama. Jotain max 70 cm.

Ihan ok tunti ja tehtävät mutta olisin kaivannut paljon enemmän open huomiota ja toistoja. Ope oli samaa mieltä että max 4 ratsukkoa olisi hyvä ryhmäkoko. Ja nyt kun hyppääjät ovat kadonneet tallilta niin hevostenkin esterutiini kaikkoaa. Antoi kuitenkin ihan kannustavaa palautetta ja hyviä huomioita. En muista kyllä enää tarkemmin että mitä.

Ongelmia:
aluksi Cunami oli todella hidas
olisin halunnut enemmän toistoja ja enemmän open huomiota

Parannusta:
kaarteet menivät yllättävän hyvin

Estetunnilla pikkujumppaa ja kiintiökielto

Lauantaina olin taas Hempan kanssa estetunnilla. Pilvinen +6°C ja 3 ratsukkoa. Hemppa oli jo edellisellä tunnilla hommissa, joten pitkästä aikaa näin sen liikkuvan jonkun muun kanssa. Kaula tosiaan taipui herkästi oikealle ja laukat rullasivat huonosti.

Alkuverkassa mentiin puomien yli, sitten tultiin kavaletteja ravissa ja laukassa. Homma oli ihanasti näpeissä ja sujui oikein kivasti. Tultiin sitten taas osina tunnin esteet ja lopuksi ratana. Saatiin hypätä ensin pikkukorkeudella eka kierros. Jotain väärää laukkaa sinne taisi vielä jäädä. Mutta muuten kivan sujuvaa ja tasaista ja kaikki paikat olivat kohdillaan. Tästä ope meitä kehuikin.

Saatiin sitten vielä toinen korotettu kierros. Homma meni pipariksi heti alkumetreiltä eikä osuttu enää hyvin kavaleteille. Kolisteltiin siinä ja tuli käsky aloittaa uudelleen alusta. Ei mennyt juuri paremmin mutta jatkettiin pystylle. Askel ei sopinut yhtään ja Hemppa pysähtyi. Nyt en ehkä itse tehnyt ihan pahinta jäätymistä mutta toimin kuitenkin huonosti. Toisella kerralla yhä huonohkoon paikkaan mutta yli. Seuraavana vuorossa oli linja, johon otettiin 5 askelta (18 m?). Ekalle Hemppa suunnitteli jo kieltoa mutta sain jarrutuksen jälkeen maaniteltua sen yli. Sen jälkeen loppurata oli sujuva.

Käsky kävi vikan kavalettilinjan jälkeen jatkaa ekalle pystylle uudestaan. Enkä vieläkään osannut ratsastaa siihen kunnolla. Kaarteessa rytmille kävi jotain. Kadotin paikan, ajoin eteen, ratsu piteni ja lopulta tökkäsi pikkuaskeleen juureen. Toistettiinkohan kolmesti. Lopulta sain rytmin pidettyä samana ja tuli oikein kaunis hyppy hyvästä paikasta. Yli mentiin joo mutta itseluottamus mureni oman tohelointini myötä. En tajua mitä rupesin höseltämään. Tähän kuitenkin lopetettiin ja olo oli kaikkea muuta kuin luottavainen huomisen suhteen.

Loppuverkassa Hemppa oli taas oikein hyvä. Energinen, rento, tasainen ja aktiivinen. Taipuisa ja kuuliainen. Loppukäynnit käytiin peltolenkin kautta.

Ongelmia:
muutamat väärät laukat
yksi kielto
esteiden noustua rupesin tuuppailemaan ja rytmi katosi

Parannusta:
alkutunti meni ihanan tasaisesti

perjantai 13. lokakuuta 2017

Estekurssin ensimmäinen päivä jumppaa ja kaarevia teitä

Perjantai-illalle luvassa oli Ankin estekurssin ensimmäinen päivä Aaltokankaalla. Ratsukoita kurssille tuli 6 ja minä sain pitkästä aikaa Cunamin. Ehkä jopa vähän haaveilin siitä salaa. Mentiin maneesissa. Esteitä kasattiin 4 pystyn/ristikon jumppa, 21 metrin päähän okseri ja radan poikki pysty noin metri keskilinjasta.

Alkuverkassa ruuna oli aika tasainen. Eteni muttei aina kuunnellut pohkeitani. Eikä ollut kovin herkkä raipallekaan. Laukassa meni open mukaan liian pitkänä ja vyöryvänä. Kertaalleen vähän yritti verkkalaukassa vetää päätä alas mutta sain nostettua keulan ylös ja pyydettyä eteen. Ei enempiä kekkulointeja tunnin aikana.

Ensimmäisenä tehtävänä tultiin ensin yksittäinen pysty, sitten 3 esteen jumppa ja perään vielä molemmat putkeen. Väliin 5 laukkaa. Muille 5 näytti ahtaalta, joten päätin tehdä ison tien. Tehtiin sitten vähän turhankin iso mutta 5 tuli.

Johonkin väliin tultiin jumppa, siitä suoraan 6 askelta okserille (taisi tulla 6 mutta kiemuraa) ja sitten pelkkä pysty takaisinpäin. Seuraavalla kierroksella tultiin 4 esteen jumppa, sujuva ja suora 6 askelta okserille, pysty radan poikki ja siitä 5 askeleen kaarre jumpalle toiseen suuntaan. Nyt osasin tulla tarpeeksi pitkään suoraan ennen kuin käänsin jumpalle. Ehkä tiukka käännös sai minut jäämään liikaa kiinni ohjaan tai muuten vaan jännittymään mutta Cunami kiihtyi kaarteessa. Silti mahtui vaaditut 5 ja jumppa meni asiallisesti.

Vikalla kierroksella tultiin oikeasta pysty, 5 laukkaa jumpalle, vasemmasta pysty ja 5 laukkaa okserille. Nyt ope ei ollut alussa tukena (mikä kumman oma vastuu ratsastuksestani?) ja tultiin turhan reippaasti. Toinen moka oli taas liian aikainen kääntäminen pystylle, jolloin tie ei tullut suoraan ja vähän oikaistiin kaarretta. Livahti 4 askeleella. Jälkimmäinen meni paremmin ja tuli halutut 5. Tosin ope käski kovasti pidättää. Okseria nostettiin meille jonnekin 80 cm paikkeille, tuntui yhä todella pieneltä. Muut oli lähempänä 50 senttiä. Mutta tehtävissä oli sen verran tekemistä että skarppasin.

Loppuraveissa Cunami oli aika tasainen.

Ongelmia:
alkuverkassa kerran veti päätä alas
ei ollut takapuolituntumaa sopivasta laukasta
pari kertaa vähän kiihdytteli
ei aina reagoinut pohkeisiin kunnolla, varsinkaan pitkin ohjin käynnissä
kuskilla lieviä ohjausongelmia

Parannusta:
esteet menivät helposti
vain yksi puuttumaan jäänyt askel tehtävillä

Kiki videoi tuntiamme:

Ravijumppaa vastataivutuksilla

Perjantaina olin vapaalla ja päädyin jo iltapäivästä ratsaille. Illan estekurssin takia toivoin aikaista aikaa ja päädyin yksityistunnille. Hempalla Artsiin siis. Kelinä pilvinen +8°C. Poolo ja takki oli liikaa mutten raaskinut riisuakaan.

Ope oli paikalla lähes koko alkuverkankin. Ihan alkuun Hemppa oli ravissa yllättävän hyvä. Mutta kun vaati enemmän alkoi ohjan nyhtäminen. Aluksi tuntui taas kulmissa vähän nyökkäävän mutta se loppui pian. Verkassa mentiin ravia ja laukkaa. Piti muistaa pitää kaula suorana ja kääntää sisäohjalla johtamalla.

Välikäyntien jälkeen aloitettiin verkkailu vastataivutuksilla. Pääty-ympyröillä ja myöhemmin volteilla käännettiin avoimella puolella turpaa ulos. Ensin ajattelin vain laittaa kaulaa mutkalle mutta kaula piti pitää melko suorana ja otsa menosuuntaan. Ratsua taivutettiin rungosta ja takaosan piti taipua ulos. Päädyin siis ajattelemaan sulkua ulos. Sitten kuviona tehtiin välillä ympyröitä, välillä mentiin suoraan. Joitakin lävistäjiä. Meno parani mutta välillä käsissä oli aika paljon hevosta.

Oikeassa kierroksessa ympyrällä vastataivutuksessa piti ajatella omaa painoa vasemmalle.

Lopuksi mentiin suoraan ja kasvatettiin ravia. Ei tämäkään ihan suorilta onnistunut siististi vaan vaati muutamat vastataivutteluympyrät pohjille. Lopulta rupesi tasoittumaan ja lävistäjilläkin päästiin suoraan.

Laukkoja ei tänään tehty tehtävissä ja ope perusteli tämän hyvin. Että kannattaa ottaa yksi askellaji kerrallaan jumpattavaksi. Laukassa olisi mennyt Hempalle liian raskaaksi.

Puoli tuntia venyi kolmeen varttiin. Kuskille tuli takissaan kuuma mutta ratsu ei yllättäen hionnut yhtään. Loppukäynnit käytiin pellon kautta pois.

Ongelmia:
ei erityisen tasaista menoa
kädet tulivat kipeiksi
Hemppa kiihdytti kertaalleen ohiajavan auton takia

Parannusta:
parani loppua kohti

maanantai 9. lokakuuta 2017

Rapaesteitä ja kortin loppu

Maanantaina oli taas estetunnin aika. Viimepäivinä satoi runsaasti ja samaa oli luvassa myös illalle. Lämmintä +6°C. Motivaatio taas aika vähissä.

Listalla yllätyin suuresti kun esteratsukseni oli merkattu Harmonia. Useampi haaveili uudesta Pollesta (tai olisi Pellakin voinut olla kiva) mutta tämä oli itselleni ehdottomasti paras vaihtoehto.

Karsinaan mennessä tammalla oli kunnon lohikäärmeilmeet. Hyvin äkkiä tuli selväksi että ratsu on laitettava kiinni jos meinaan selvitä hommasta vahingoittumattomana. Eikä se sitten onneksi uhkailua pahempaa tehnyt. Tuntikaveri laittoi satulan ja varustin itse loput. Hypättiin pihalla kyytiin. Housut kastuivat saman tien rainlegseistä huolimatta. Kenttä oli aikamoista liejua. Pidin toppaliivin päällä ja ehkä se vähän suojasi yläosaa pahimmalta kastumiselta.

Ensin taas jumpattiin kuskeja. Kummasti ne sammakot rupeavat menemään helpommin. Alkuverkka mentiin pitkin ohjin. Harmonialla oli kiire ja juoksi vähän alta. Tultiin maapuomien yli jo käynnissä, ravissa venyi hyvin ja laukassa meinasi olla jopa ahdasta. Vauhti oli enemmän ratsun kuin kuskin valinta. Vinkki oli että tuntumaa voi pitää mutta pitkällä ohjalla. Huomasihan siinä että ei saa samoin pidettyä omaa tasapainoa.

Kun esteet nousivat ylös niin pari kertaa Hoo ampui sisään jumpalle. Kerran-pari tuli oma refleksi ja jäin suusta kiinni. Ei auttanut jarruttamisessa vaan puomit lentelivät. Parempi lopputulos oli antaa pidempää ohjaa ja tamman itse katsoa ja kolistella. Sitten osasi seuraavalle kerralle myös korjata. Yksi hyvä kierros tuli. Laukat taisivat välillä vaihtua vääriksi. Jossain välissä tiputin esteraippani pois.

Vasemmassa kierroksessa otettiin ohjat tuntumalle. Kaksi sivua mentiin kootummin ja kaksi muuta reippaammin eteen. Tarpeen tullen sai tehdä kulmiin voltteja. Nyt alkuun taas kun ope sanoi niin yllättäen kahden voltin aikana tamma meni nyökkyyn. En oikein tajua mitä ope saa minut tekemään. Jotain, joka ei vähän sinnepäin yrittämällä onnistu.

Esteet menivät paremmin. Nyt osasin jo myödätä jumpallekin vaikka mentiin välillä reippaamminkin. Tuli takaisin viimeistään volteilla. Vääristä laukoistakin päästiin kun ope siitä vielä kerran sanoi.

Rata tultiin kertaalleen. Pysty, pitkä lenkki ristikolle, tiukka kaarre toiselle ristikolle, oikealle ja kakkosristikko toiseen suuntaan. Ainoa kämmi oli vikalla esteellä kun seuraava ratsukko oli aloittamassa. Keskittymiseni herpaantui ja vähän ehkä tarpeettomasti väistettiin niitä. Laukka vaihtui vääräksi. Ope oli kuitenkin kaikkiin tyytyväinen. Itse riemuitsin siitä kuinka superhelposti meidän tiukka kaarteemme meni. Jotain vinkkejä hevosen (ja ohjien) lyhentämisestä taisi tulla alkuun.

Lopuksi hypättiin vielä pysty. Tähtäsin keskelle mutta ekalla kerralla kopsahti. Yllättäen en saanut kiihdyttelyä vaikka pyysin jalalla eteen vielä juuri ennen kaarretta. Saatiin täsmäohjeet (en muista enää mitä) ja sakkokierros. Sitten ylittyi keskeltä, ilmavasti ja myötälaukassa pysyen. Siihen oli hyvä lopettaa.

Loppuraveissa tuntui vähän juoksevan alta mutta open mielestä oli hyvä. Oli tasainen mutta suorilla vähän nousi edestä. Ei siis ihan avuilla. Ope oli menoomme tyytyväinen ja itsestäni tuntui että tänään palaute oli vähän turhankin positiivista. Omasta mielestäni mentiin vain ok, ei erityisen ihanasti.

Tunnin jälkeen tamman kiukuttelu jatkui. Loimea laittaessa monotti ihan kunnolla seinää. Julmasta uhkailusta huolimatta ei tehnyt minulle mitään. Enkä osannut pahasti pelätä vaan ärjyin ja komensin.

Ongelmia:
hoitaessa ihan lohikäärme
pidätteet eivät aina menneet kovin hyvin läpi
kiihdytteli jokusen kerran esteille
vääriä laukkoja
ei hypätty aina keskeltä
rapaa kaikkialla

Parannusta:
keli haittasi yllättävän vähän Harmonian selässä
tuli myös tasapainoisia kierroksia
tiukka kaarre meni hienosti

Korttini loppui ja jäin toistaiseksi talvitauolle Mallulta. Mittani pimeästä rapailusta tuli hetkeksi täyteen.

torstai 5. lokakuuta 2017

Siirtymiä Sallylla

Torstai-iltana menin vielä käymään Piuden luona. Aikatauluni levähti ja pelkäsin olevani fataalisti myöhässä. Vaan ratsu olikin jo edellisellä tunnilla valmiina. Eli suoraan lämpimän hevosen kyytiin. Tällä kertaa ei oltu keskenämme vaan saatiin poni seuraksi. Lämmintä oli jotain +10°C pintaan jos sitäkään eikä onneksi satanut. Kenttä oli märkä muttei kovin pahasti lätäköillä.

Alkukäynnit mentiin aika itsenäisesti. Jo siinä muistin monta muistettavaa asiaa. Taivuta kulmiin, aseta ympyröille. Vahdi ettei ympyröillä liiraa ulos. Ei saa juosta eikä painaa kädelle. Käytä pohkeita. Open tultua verkattiin ravissa. Oli hankalaa kunnes käski antaa vähän pidemmät ohjat. Helpotti kovasti. Eikä ollut kyse kuin lyhyestä nappulavälistä. Omasta kevennyksestäni tuli useamman kerran sanomista mutten ihan tajunnut kuinka korjata. Enemmän jalustimille ja vähemmän reisille. Tai jotain sinnepäin?

Myöhemmin jäätiin istumaan alas ja sai tehdä käyntisiirtymiä. Nyt ravista tuli sangen kiva. Itse ajattelin istuvani ylös ja kokoavani liikettä. En muista oliko tämä ennen vai jälkeen verkkalaukkojen.

Verkkalaukassa kulki kivasti. Taas alkuun piti vähentää vauhtia mutta sitten muistin mikä tämä juttu oli. Tehtiin vaihto lävistäjällä ja Sally hoiti sen ennen kuin ehdin pyytää.

Välikäyntien jälkeen mentiin omille pääty-ympyröillemme. Neljännes ravia ja neljännes laukkaa. Jatkuvasti huomasin kuinka valmistelin huonosti. Tuli joitakin stipluja mutta ope vaikutti suht tyytyväiseltä. Sally vähän kuumui ja rupesi rikkomaan itse laukkaan. Oman istunnan piti ajatella ravia. Yritin tehdä nostot hellästi mutta silti tamma tuntui vähän sinkoavan laukkaan. Ravia piti ratsastaa väleissä eteen.

Ja sitten tunti olikin jo ohi. Loppuraveissa sai antaa venyttää taas pitkälle kaulalle. Tämän päivän erikoisuus oli ettei vinoudestani tullut sanomista.

Ongelmia:
en aina tiennyt kummalle ope puhui
alkuun tamma makoili käsilläni
pimeää ympärillä

Parannusta:
ravista tuli aika kiva

Toinen vuokraheppakokelas ja kuskin tuntuman herkkyys testissä

Torstaina menin uudestaan Nurmijärvelle vuokrahevostestaukseen. Tällä kertaa kokeilemaan Assi-tammaa. Ratsu oli hoitaessa muuten rauhallinen mutta satulan laitolle irvisteli.

Mentiin maneesiin. Meidän lisäksemme siellä oli pari muutakin ratsukkoa. Ihan hyvin mahtui menemään.

Tuntui että omistaja odotti meiltä hyvää menoa ja aktiivista peräänantoa heti alusta asti. Itselläni oli vähän hakemista että miten tämä hevonen toimii. Lopulta omistaja lähes piti meille tunnin. Eniten sanomista tuli käsistäni. Ne piti saada rennommiksi. Eikä käsivarren lihakset saaneet pullistella. Odotin paljon suoraviivaisempaa ratsua.

Verkassa käynnin jälkeen otettiin vastalaukka. Vasempaan kierrokseen oikeassa laukassa ympyrällä vaihtoi yhdessä kohdassa. Välillä tuli myötälaukka, välillä jäi ristiin. Toinen kierros oli itselleni helpompi ja siihen suuntaan meno ihmeen kaupalla lopulta parani suht rennoksi. Jo tässä taisi tulla ohjeita hidastaa laukkaa.

Vastalaukoissa tamman sai kuulemma paremmin ylös lavoiltaan. Sen jälkeen sain mennä itsenäisesti. Tamma heräsi liikkumaan enkä saanut puolipidätteitäni kovin hyvin läpi. Suurimman osan ajasta tuntui siltä että tamma vähän kiiruhtaa alta. Käsillä ei auttanut tehdä pidätteitä kun niistä tamma vain jännittyi. Istuntani ei joko osannut vaikuttaa kuten pitää tai tammaa ei huvittanut kuunnella. Tein voltteja ja siirtymiä, kevensin ja istuin alas.

Laukassa mentiin yhä aika reippaasti. Minun mielestäni vain aavistus lujaa mutta verrattuna kaivattuun kouluratsastuslaukkaan niin vauhtia taisi olla tuplasti. Ajattelin että ympyröillä meno rauhoittuu muttei tullut merkittäviä eroja. Yritin hidastella myös istunnalla ja kokeilin myös puristamalla polvilla. Ainakin siirtymät alas löytyivät.

Loppuverkassa meno tuntui menevän huonompaan suuntaan kun oltiin eri päässä maneesia omistajan kanssa. Tämän kanssa en itsenäisestä humputtelusta kostuisi mitään. Tällä saisi kuitenkin myös hypätä, joten sovittiin koeajasta ja varasin ensimmäisen kouluvalmennuksen. Katsotaan miten homma lähtee liikkeelle.

Kuvittelin menneeni hieman reilu tunnin mutta yllätyin kun olin lopulta lähes 1,5 tuntia selässä. Olisi sen ehkä nopeamminkin voinut hoitaa. Toisaalta eipä omistajakaan hoputellut.

Tammalle tuli hiki (ja on kuulemma klippaus tulossa) muttei muuten vaikuttanut uupuneelta. Käynnissäkin askel venyi.

Ongelmia:
jännittyi herkästi
en saanut puolipidätteitä kunnolla läpi
vähän juoksi alta
alkuun vaihteli laukkoja myötäisiksi

Parannusta:
kivan tasainen

keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Hämärästä maastonkoittoon

Keskiviikkona satoi päivällä reippaasti. Myös tiistaina oli satanut. Kenttä oli siis lillua ja meille tuli yllätysmaasto. Mieluusti olisin kuullut tästä etukäteen niin olisin voinut ainakin pakata turvaliivin mukaan. Nyt niille heijastinchapseillekin olisi ollut käyttöä.

Yllättäen illalla ei kuitenkaan satanut. Ratsukseni sain Vaskan, joka oli jo valmiiksi hommissa. Tuntikaveri oli käynyt testaamassa tamman maasto-ominaisuudet ja kertoi supertolkuksi. Lähdinkin siis luottavaisin mielin matkaan. Toki heti alkuun ratsu olisi halunnut poistua jo kentältä siinä vaiheessa kun säädin vasta jalustimia.

Lähdettiin letkassa hiekkakuoppien suuntaan. Aurinko oli jo laskenut, joten rupesi hämärtämään. Toisella puolella auringonlasku, toisella puolella nouseva kuu.

Vaska tallusti alkumatkasta niin reippaasti että mentiin lopulta Dumbon eteen. Vetoheppa ja Piku edellä menivät tarpeeksi reippaasti ettei oltu hännässä.

Mentiin jyrkkä mäki ylös ja metsää pitkin. Vähän väljemmässä kohdassa myös vähän ravia. Kohteena oli pikkuhiekkakuoppa. Heti ensimmäisellä kierroksella oli vähän hässäkkää mutta Vaska oli onneksi tolkku. Sitten ohje oli että saadaan vedellä ympäriinsä vapaasti kunhan ei törmäillä. Laukat nousi alkuun vähän huonosti ja laukassa oli välillä vähän välystä ohjauksessa. Letkassa meni helpommin. Mentiin rauhallisia/keskivertoreippaita kierroksia ja aina mäissä käyntiä ja ravia.

Kolmen laukkalenkin jälkeen Vaska oli ihan hengästynyt. Muut vaihtoivat ratsuja ja minulle tuli ehdolle Harmonia. Todellakin halusin! Ensimmäinen laukkalenkki letkassa meni hyvin vaikka varmistelin aika lailla että pää pysyy ylhäällä. Saatiin lupa vielä toiseen kierrokseen. Lähdin edeltä ja pyysin eteen. Johan lähti. Ihan kunnon neliä. Jarrutusmatka oli pitkä eikä tullut kovin hellillä pidätteillä takaisin. Tuli kuitenkin. Eikä sinkoillut omiaan. Gps näytti nopeudeksi n. 36 km/h. Luulin lujemmaksi.

Enempiä kierroksia en halunnut mennä koska rupesi olemaan niin pimeää. Paluumatka meni suht tasaisesti. En päästänyt raville vaan ihan käyntiä venyttämällä (venyi itsestään) pysyttiin kärjen vauhdissa. Jyrkkä alamäki ok, tosin tamma ehdotti että kylki edellä olisi kivempi. Pienestä ojasta loikattiin epämääräisesti pienen kuusen yli. Asvaltille saapuessa vauhtia oli mielestäni ihan liikaa muttei onneksi liukasteltu. Loppumatka takaisin ongelmitta vaikka rupesi olemaan melko pimeää.

Harjatessa Hoo taas kiukutteli. En tiedä mikä sille on tullut mutta tiputti parissa viikossa karvansa ja on nyt erittäin ohuessa turkissa ja ihan harmaa tavallisen valkoisen sijasta.

Ongelmia:
pimeys
Vaskalta loppui kunto
Harmonian loppukiukuttelut

Parannusta:
ei ollut pelkkää hissuttelua
Vaska oli todella tasainen maastossa

tiistai 3. lokakuuta 2017

Ensimmäinen vuokraheppakokelas etelässä

Tiistai-iltana ajelin pimeässä sateessa (+7°C) puolisen tuntia Nurmijärvelle testaamaan ensimmäistä vuokrahevoskokelasta eteläisemmässä Suomessa. 10-vuotias trakehner-ruuna. Tarjolla koulukäyttöön.

Olin ajoissa paikalla, omistaja ei. Laittoi viestin että voin kysyä talllista mistä hevonen ja harjat löytyvät. Menin sitten omatoimisesti harjaamaan ruunaa. Ihan rauhallinen tapaus. Sekä ihanan puhdas. Häntä liukkaana selvitysaineesta ja harja nypitty tasapitkäksi ja -paksuksi.

Omistajan tultua ratsu sai varusteet niskaan ja talutin sen maneesiin. Omistaja kiipesi ensin itse kyytiin ja ratsasti itse. Tasainen ja kuuliaisen näköinen. Reipas muttei erityisen lennokas. Taivuttelivat ja menivät vähän väistöjä.

Kun oli oma vuoroni kiivetä kyytiin niin omistaja oli pelotellut hyvin mitä kaikkea humma voi tehdä. Selkään ei kannata mennä silloin kun ovella on liikennettä ja sisäohja kannattaa olla tuntumalla. Ei ollut ongelmia.

Kävelin ensin hetken puolipitkällä ohjalla. Sitten tuntumalla. Vähän taivuttelin. Ratsu oli käynnissä hetken omistajan jäljiltä tasainen, myöhemmin rupesi epätasoittumaan. Kamalimpia olivat pysähdyksemme. En saanut istunnallani kerrottua seis. Tuli siis rumasti kättä vasten sekä käynnistä että ravista. Omistaja kyseli että nykiikö ohjia. Taisin olla koeratsastuskankea, sillä en kiinnittänyt sellaiseen huomiota.

Osa ohjeista oli hieman omituisia. Taivuta kaarteisiin. Valmistele tehtävät. Ehkä sitten ratsastin poikkeuksellisen huonosti? Tein siirtymiä. Käynnistä seis ja käynti-ravi. Ihan ok muttei kaikista soljuvinta. Ravissa oli tasaisempi. Myös harjoitusravista parit väistöt. Aavistuksen työlästä vaikka väisti kyllä. Ei reagoinut pohkeisiini niin hyvin kuin olisin toivonut. Muutamat loivat kiemurat ja lävistäjillä vähän eteen. Avoketta molempiin suuntiin.

Laukat nosti molempiin suuntiin helposti. Laukka oli rentoa ja pyöreää (tai siltä se ainakin tuntui). Laukassa oli kiva olla. Yksi minisäpsy hepalle ovipäässä tuli ja astui askeleen verran sivuun. Ei ongelmia. Tällä olisi ollut kiva lähteä kiihdyttelemään mutten sellaista viitsinyt lähteä kokeilemaan. Pari kertaa ennakoi ja pudotti raville. Nosti laukan kuitenkin kuuliaisesti takaisin.

Loppuraveissa sai antaa venyttää pidemmälle ohjalle eteen alas. Piti myös huolehtia että taipuu sisään. Tässäkin rupesi itse ehdottelemaan käyntiä, käskin aina takaisin raviin. Kävelin useamman kierroksen ja kun olin valmis niin vielä pari kierrosta taluttaen. Tuli sellainen olo että riittää tämän selässä.

Taluttaessa oli fiksu eikä ratsaillakaan tehnyt mitään mutta omistajan kommentit että säikähtäessään saattaa taluttaessa juosta päälle ja maneesissa poistua paikalta niin nopeasti etten pysy kyydissä eivät lohduttaneet. Eikä tällä pääse hyppäämään, joten päädyimme lopputulokseen että molemmat jatkamme etsintöjä omilla tahoillamme.

Ongelmia:
pysähtymiset
käynnin epätasoittuminen
ei ollut kovin herkkä vastaamaan pohjepyyntöihini

Parannusta:
maneesi
reagoi istuntaan kivasti

maanantai 2. lokakuuta 2017

Kutosesta kasipuoleen estetunnilla

Maanantain estetunnille minulle oli jaettu Wanesa. Poni oli jo edellisellä tunnilla hyppäämässä ja tämä oli vissiin jo kolmas tunti sille tänään. Kävi vähän sääliksi. Alkuun yritin taas houkutella ponin omenalla puolelleni.

Ravailu aloitettiin pitkin ohjin. Lopulta oli pakko käydä käynnissä että sain ponin tuntumalle. Käynnissä tapahtui ihan hetkessä. Ravissa ei ollut samalla lailla otetta. Oli vähän hidas sekä tuntui aika kankealta. Laukkoja ei juuri otettu. Jumppalinjaa tultiin ensin puomeina käynnissä ja ravissa. Sitten pikkuesteinä ravissa. Wanen askel ei sopinut väleihin yhtään.

Jumppalinjan esteet nousivat ylös pikkuisiksi ja yhä tultiin ravissa. Parin räpellyskierroksen jälkeen tajusin että me ei vaan voida tulla ravissa ja usvattelin laukkaa. Eikä lyhyillä ylös menevillä töpöhypyillä tullut siistiä vaan Wanen menon piti olla vähän laakaa että venyttiin maaliin. Se auttoi.

Uusimman hepan jäätyä hinkkaamaan innaria laitettiin muut itsekseen hyppäämään toisen reunan ristikkoa ravista. Sen jälkeen piti kääntyä tiukasti sisään tötsien väliin. Kaarre oli ihan maksimissaan 10 metrin voltin puolikas. Luultavasti vähemmän. Yhä olin ponin kanssa vähän varovainen ja meno oli alkuun löysää. Sain kuitenkin vähän heräteltyä ja hypyt paranivat. Käännös laukassa oli ensin hankala ja menin ravissa. Mutta lopulta rupesi taittumaan laukassakin kun tajusin istua takaosan päälle. Ope ei meitä katsellut, joten saatiin puuhata omiamme.

Välikäyntien jälkeen tultiin rata. Jumppa, keskimmäinen pysty ja ristikko takaa. Muutamalla mutkalla. Ensimmäinen kierros oli vähän ponneton ja poni veltto. Rämmittiin kuitenkin kaikesta yli. Keskimmäisen jälkeen taisi tulla vähän ravia väliin. Saattoi hidastaa kohti esteitä. Annoin meille tästä arvosanaksi kutosen.

Kun kaikki olivat hypänneet ekan kierroksen niin pidettiin välipalaveri. Kaivattiin kuulemma vähän enemmän. Ysiin pitäisi tähdätä. Olin todella skeptinen sen suhteen että venytäänkö yhtään parempaan suoritukseen. Esteetkin nousivat vähän.

Suureksi yllätyksekseni poni eteni toisella kierroksella paremmin. Ope sanoi että vauhti riittää, ei tarvitse pyytää enempää. Laukat vaihtuivat myötäisiksi ja paikat olivat ok. Ylitettiin itsemme tällä. Ihan ysiä en antaisi mutta kasipuoli.

Lopuksi tultiin vielä pelkkä jumppa. Sujuvasti laukalla ja nyt poni rupesi vihdoin imemään itse eteen. Vasta! Hyppäsi siististi ja minä muistin olla vakaana ja suoraselkäisenä mukana. Tämä riitti meille.

Loppuraviemme aikana uusin heppa sai sakkokierroksia jumpalla. Eli ope ei katsellut meitä. Wane eteni yhä hyvin itse eteen mutta puri vasempaan kuolaimeen eikä ollut taipuisin.

Tämän tunnin kiva juttu oli open kanssa käyty henkilökohtainen loppupalaute. Aloitin sanomalla suoraan mieltäni painavan asian. Eli taas tuntui siltä että meitä ei aina huomattu tunnilla. Minä kun toimin niin paljon paremmin pienellä hiillostuksella. Ja jos tuntuu että opea ei kiinnosta niin ei oikein itseänikään kiinnosta. Harvemmin silloin ratsuakaan. Ope taas kaipaisi minulta enemmän omaa vastuuta omista tekemisistäni. Taas ollaan vähän kommunikaatio-ongelmien äärellä.

Vihdoin löytyivät linimenttijemmat eikä tarvinnut jonottaa letkutukseen. Sain ponin ihan itse pimeään tarhaan ilman ihmis- tai hevosvahinkoja.

Ongelmia:
poni tuntui alkuun huonolta
oli sellainen olo ettei ope huomannut meitä

Parannusta:
saatiin parannettua yllättävän hyvin
ihan lopuksi Wane heräsi liikkumaan itse
sileän osuuksilla oli sangen tasainen

Jenna videoi hyppyjämme. Oli vähän pimeää.

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Voitto ja lähes toinenkin

Sunnuntaina päästiin Hempan kanssa Turkan harkkaestekisoihin. Luokkina 80 ja 90 cm, molemmissa arvosteluna 367.4. Tallinväen oma vinkka oli kisareissulla, joten saatiin kisakavereidensa vinkka vuokralle. Vieraaseen koppiin Hemppa käveli haistellen ja aavistuksen hitaammin mutta sukkelasti.

Kisapaikalla oltiin taas roimasti etukäteen. Onneksi Hemppa viihtyi heinineen kopissa ilman ongelmia. Rata olikin sellaista kommervenkkiä että kävelin sen ensin 70 cm rataantutustumisessa ja sitten vielä omassani uudestaan. Ykkösvaiheessa ykköseltä kakkoselle oli kamalan pitkä matka, päätin etten mene aitoja pitkin. Loput ykkösvaiheesta olikin lähinnä kahdeksikkoa. Kakkosvaihe alkoi aikamoisella kääntelyllä mutta totesin että selvitään siitä kyllä.

Ratapiirros sen jälkeen kun olin saanut luvan parannella sitä.
Opettelin osan esteistä ensin väärään suuntaan.



Verkassa ei oltu lopulta edes kovin aikaisin (6 oli hyppäämättä 70 cm luokasta) mutta tiesin että palkintojenjaossa ja radan korotuksessa menee kuitenkin aikaa. Kävelin ensin rauhassa, sitten taivuttelin. Ravissa sama juttu. Ei päästy edes laukkaan kun muut verkkailijat hätäilivät jo pois. Otin vähän laukkaa molempiin suuntiin ja loikin ristikon kahdesti ja pystyn kerran pikkuisena. Sitten kipitin tutustumaan rataan uudestaan.

Ei vieläkään mitään pelokkeita, pelkkiä puomiesteitä. Numerot osoittivat että olin opetellut radan nyt oikein.

Takaisin verkkaan, vähän ravailua alle ja laukassa molemmat esteet. Huolehdin että Hemppa laukkaa kaarteissa eteen. Olin jo valmis mutta luokka ei alkanutkaan ihan heti. Lopulta päädyin hyppäämään okserin vielä kerran ja sitten lähdin alas.

Ensimmäinen ratsukko oli jo suorittamassa. Kun sain lisävaatteeni riisuttua niin päästiin jo aitoihin kävelemään kakkosen suorittaessa. Oma lähtövuoroni oli siis kolmas. En näyttänyt esteitä erikoisemmin, valkoisia johteita näytin ohimennen. Laukka päälle, eteen, päätyyn ympyrä ja sitten aloitus.

Hemppa vastasi apuihini hyvin ja nosti jalkansa. Tosin heti ykkönen kolahti mutta pysyi onneksi ylhäällä. Ei epäröinyt esteille ja kääntyi hyvin. Myötälaukatkin löytyivät. Seiskalta kasille kaarteessa olin vähän huolissani että pysytäänkö pystyssä mutta hyvin onnistui. Suoristukset oli riittäviä ja meno tarpeeksi lennokasta. Tuloksena nopea nolla joka riitti reilun 3 sekunnin kaulalla luokan voittoon. Mainiota!



©Milla

Ysikympissä olin neljäntenä. Palkintojenjaossa tiirailin että esteisiin ei ole tullut pelokkeita, joten en jaksanut lähteä kävelemään rataa uudestaan. Siitä suorilta verkkaan. Hemppa pääsi kunniakierroksella vauhdin hurmaan ja verkassa tikkasi alkuun kunnon monteravia ja kuskia vain nauratti. Laukassa oli vähän vyöryvä eikä tullut pidätteistä niin hyvin takaisin kuin olisin halunnut.

Ajattelin hypätä molemmat esteet kerran. Pysty meni helposti. Okserille paikka ei osunut ja tuuppasin. Hemppa pysähtyi esteen eteen ja puomit kolisivat. Eipä siinä. Lyhyempi laukka eikä saa tuupata. Toisella yrityksellä siististi yli. Varmuuden vuoksi vielä toisen kerran ettei ollut tuuria. Hyvin meni tämäkin ja meidän oli aika siirtyä kisapaikalle. Kolisivat ne esteet verkassa muillakin, joten hyvään väliin saatiin hypättyä.

Valmistautumassa oltiin taas melko tiukalla aikataululla. Fleece pois ja kävelemään radalle. Ja pian olikin jo meidän vuoromme. Taas kunnon pätkä laukkaa alle, kiihdytys ja ympyrä. Sitten menoksi.

Suunnitelmani oli sama kuin kasikympissä. Nyt Hemppa tuntui paremmalta ja edettiin tasaisemmin. Silti heti kolmoselta keilattiin yläpuomi mukaan. Pöh. Kummasti kyllä muistelin että pudotus olisi ollut punaisella nelosella. Onneksi tässäkin oli arvosteluna 367.4 eli saatiin joka tapauksessa hypätä loppuun asti. Nyt kakkosvaiheessa laukka ei tuntunut rullaavan kaarteissa ihan yhtä hyvin mutta hyvin käännyttiin. Loput esteet pysyivät ylhäällä, joten nelosella maalissa. Haaveilin että oltaisiin edes toisiksi nopeimpia.

Milla kuvasi molemmat radat, tämä alkaa esteestä 2.


Nollia tuli lopulta neljä, joten sijoituksille ei tässä luokassa ollut nelosella asiaa. Mutta kasikympin ajasta nipistettiin vielä vähän pois ja oltiin ysikympin nopeimpia! Ilman puomia oltaisiin voitettu tämäkin. Supernopealta näyttänyt yksityisratsukko oli 0,1 sekuntia meitä hitaampia. Vautsi! Ja oikein paljon mieltä lämmitti kun tuomari ja muu ratahenkilökunta kehuivat suorituksemme tyylikkyyttä. Riemastutti tietysti myös tieto että pärjätään myös kääntelytehtävissä ajan puolesta. Se kun on ollut monesti vähän ongelmana.

Myös paluumatka meni kaikin puolin oikein hyvin. Olen kovin kiitollinen kaikille tämän mahdollistaneille!