lauantai 30. marraskuuta 2019

Pitkästä aikaa ihan uusi ratsu

Haaveena oli päästä testaamaan tallin uudet ratsut. Niin moni kun on ehtinyt lähteä ilman että olen käynyt selässä. Tänään päädyin maaston jälkeen koulutunnille Vegasin kanssa. Musta tähtipäinen ruuna, joka tuli nyt joskus syksyllä. Kohotettiin ensin kuntoa ennen kuin tuli tunneille. Tänään olin sen kanssa kuudentena joukossa. Pakkasta n. -5°C. Kenttä oli oikein hyvässä kunnossa. Opena tallin kolmosope nyt itselleni toista kertaa.

Ensimmäinen ohje oli mennä väärältä puolelta kyytiin. Yllätyin miten sulavasti loikkasin oikealta kyytiin. Vaikken ole hetkeen mennyt.

Ope puhui että humma osaa piffit ja paffit. En tiedä väitteen todenperäisyydestä. Jätin turpahihnan kukkislöysälle ja ope kiristi sitä reiällä. Sanoi että väliin menee nyrkki. Minulla meni se 2 sormea helposti. Kiristämisen jälkeen ei olisi ehkä enää mennyt.

Aloitettiin käynnissä tekemällä kulmiin voltteja ja muualla pysähdyksiä ja peruutuksia. Tuntui vähän oudolta peruuttaa heti alkuun kun ratsu ei ollut yhtään avuilla. Mutta päästiin taaksepäin. Välillä vähän vinoon. Ei niin rennosti turpa alhaalla kuin olisin halunnut.

Vegasilla oli ihan iso ravi. Vaikka oli mukamas reipas niin ei silti mennyt jalasta kunnolla eteen. Kannuksia ei ollut ja raippana Hempan jäljiltä tynkäraippa (jota omistaja aiemmin haukkui kynäksi).

Ensin taidettiin tehdä pääty-ympyröitä ja suoraa uraa hetki. Sitten tultiin tehtävälle, jossa tultiin aina radan poikki keskeltä kenttää ja kuvioksi tuli iso kahdeksikko. Myöhemmin istahdettiin harjoitusraviin ja keskelle kenttää tehtiin voltit suoristuskohtaan. Ensin vasen, sitten oikea. Muualle piti tehdä voltteja jottei olla kaikki samaan aikaan tehtävällä. Silti usein oltiin.

Keskellä olevilla volteilla ravia piti lyhentää ja koota. Ope halusi että saan tuntumaa Vegasin piffistä tms. Jalat lähellä. Kyllä ratsu vähän lyhensi muttei ollut tarpeeksi rento. Tämä oli ehkä helppo C -tasoista piffiä. Eli hyvin etäisesti koottua ravia. En ihan ymmärtänyt miksi piffeistä piti puhua. Kauhistelin mielessäni että toivottavasti ope ei oikeasti kuvitellut että tehtiin jotain sellaista, sillä sitten menisi uskottavuus.

Lopputunnista vaihdettiin tehtävä siten, että suoristuskohdassa puomien välissä nostettiinkin laukka. Laukassa toiseen päätyyn ympyrä ja takaisin raviin. Tarkoitus oli joka kerta vaihtaa suuntaa mutta menin sen mukaan minne paremmin mahtui. Silti oli välillä ahdasta.

Vegas nosti joka kerta näppärästi pyydetyn laukan. Laukassa oli aikamoista linkoutumista olla. Kulki niska mutkalla ja ohjautui hyvin. Tuli myös helposti raviin. Vaikeinta oli saada suoristettua ennen nostoa kun aavistuksen rupesi sakkaamaan ja odottamaan nostoa. Muttei missään vaiheessa kiihdytellyt tai ollut lähdössä käsistä. Olisin mieluusti voinut ottaa laukasta enemmän kommentteja. Yritin huhuilla niitä katsomosta. Lopulta tajusin että voin kuitenkin ratsastaa laukkaa paremmaksi. Lavat haltuun, ajatus avosta. Jalasta vähän lisää eteen. Kunnon poljenta.

Loppua kohti Vegas vähän rentoutui ja ravissakin rupesi kulkemaan nyökyssä. Alkutunnista kaulan asento oli enemmänkin jännittynyt.

Olihan Vegas ihan hauska. Hemppaa leveämpi mutta kuitenkin istuttavissa. Kivempi kuin Aku tai Dana. Mutta vähän luikero. Muutama lisätreenikerta saattaisi auttaa kovasti. Kivan tasainen mutta muuten oli sellainen olo että Hempan kanssa kaikki on vaan paljon helpompaa.

Ope otti meistä ryhmäkuvan tunnin lopuksi ja taas
todella huomaamattomasti kumitin muut ratsukot kuvasta.


Loppukäyntien aikana ope heitti kentällä piileskelleen myyrän ulos. Aidan ulkopuolella se joutui kärpän suuhun. Minua harmitti suunnattomasti etten tajunnut katsoa enkä nähnyt kärppää!

Ongelmia:
oikea jalustin ei meinannut pysyä jalassa
alkutunnista sormia paleli
en ratsastanut ihan niin skarpisti kuin olisin voinut
humma jännittyi lähes joka kerta porttipäädyssä
tehtävällä oli välillä ahdasta
en nähnyt kärppää

Parannusta:
kiltti hoitaa
hyppäsin todella näppärästi väärältä puolelta selkään
nosti joka kerta toivotun laukan
ei juossut alta

Anu videoi pätkiä tunniltamme:


***

Marraskuun hevosmenot:

 Assi 150 e
 Hemppa
 286 e
 Heponiitty
 114 e
 (kaikki) opet 220 e
 aluevalm.
 103 e
 trailerivuokrat  60 e
 yht.
 933 e

Lisäksi tallimatkoista ja kisa- ja valmennusreissuista tulee noin satasen bensakulut kuussa.

Vähän eksyksissä

Lauantaina piti ensin lähteä tallikaverin kanssa aamumaastoon. Oli kuitenkin vähän epävarmaa onko kaveriheppa maastokunnossa. Päädyin siirtämään kimppamaaston ja hyvä niin sillä ehdin sitten vähän nukkuakin. Tarkoitus oli olla 11 aikaan ratsailla mutta todellisuus oli lähempänä kahtatoista. Olin puhunut itseni 13 tunnille eri hepalla mukaan, joten tänään oli paluuaikataulu.

Lähtöä ei vauhdittanut se, että mennessä erehdyin ottamaan Hempasta muutaman kuvan pihatossa. Sen jälkeen totesi ettei annakaan kiinni vaan ravaili ja laukkaili heinäkasalta toiselle ja pukitteli mennessään. Kohti pukittamista en arvostanut yhtään. Leivänpala ei auttanut mitään. Onneksi tallia tehnyt kaveri pyydysti Hempan sitten minulle. Vähän jännitti että millä mielellä mennään maastoon.


Olen todella taidokas kuvaaja!
Tämän otoksen takia myöhästyin lähdöstä vähän lisää.
©minä


Alkumatkasta humma pörisi ravissa. Autoja tuli jonkin verran vastaan. Oli hieman pinkeä muttei tehnyt mitään.

Suunnitelma oli lähteä ensimmäistä kertaa tälle talvelle katsomaan Tiitonsaaren reittiä. Isolan ohi tien päähän siis. Hemppa kauhistui taas sinistä konttia. Otettiin laukkapätkä autotiellä. Ei menty kovin lujaa.

Metsässä käveltiin aurattua polkua pitkin ja seurattiin muiden jälkiä. Mutta polku loppuikin aukioon, jossa oli puupinoja ja metsäkoneita. Arvelin että työkoneen jälkiä seuraamalla päästään isommalle tielle. Pohja oli vähän möykkelikköinen mutta käynnissä päästiin hyvin.

Mutta jäljet risteilivät pitkin metsää. Lopulta niitä meni sinne sun tänne ja sekosin suunnissa. Mietin että omia jälkiä palaamalla löydetään ainakin takaisin. Mutta sitten tupsahdettiinkin takaisin aukiolle. Nyt toisen työkoneen taakse. Lähdettiin kiertämään sen ohi jälkiä pitkin mutta lopulta näytti siltä että saadaan mennä vaikka kuinka kauas. Onneksi Hemppa lähti ihan mielellään oikaisemaan umpimetsästä. Lunta ei ollut hirveästi. Suosiolla lähdettiin takaisin tallille. Lopulta huomasin että taisin heti alussa mennä oikeasta risteyksestä ohi kun sitä ei oltu aurattu. Lähdettiin siis ihan väärään suuntaan.

Paluumatkalla oli vähän hoppu, joten mentiin lähes koko autotie laukalla. Hemppa kiihdytti pienen pätkän ja arvelin että mentiin yli kolmenkympin vauhteja. Vähän yllätti kun mittari näytti huipuiksi 38,1 km/h. Loppumatka ravattiin ja ehdittiin kävelläkin loppuun. Keskinopeudeksi tuli tasan 10 km/h ja matkaa kertyi 8 km.


Ihan väärään suuntaan meni.
Ongelmia:
Hemppa ei antanut pihatosta kiinni
ohimennessään pukitti kohti
eksyttiin maastossa

Parannusta:
maastossa oli ihan tolkusti

Reissun jälkeen tuli jo vähän asiallisempia otoksia.
Tunnistaa hevoseksi.
©minä

On se Hemppa nätti!
©minä

keskiviikko 27. marraskuuta 2019

Kamala loimi!

Keskiviikkona pääsin Assin kanssa taas tunnille. Mennessä olin ihan poikki ja taas tuli kiire. Pihalla satoi lunta ja keli oli nollissa.

Alkukäyntejä ehdittiin kävellä onneksi hetki ennen aloitusta. Tänään korvaappi jostain syystä pysyi taas heilumatta päässä.

Käynnissä kunnon poljenta ja eteen. Yllättävän reipasta käyntiä irtosi tuntumalla. Mutta päästiinköhän edes kierrosta kun takanurkkaan parkkeerattu loimi aiheutti Assille syvän järkytyksen. Humma ei olisi halunnut lähellekään. Ope ohjeisti että sinne mennään, vaikka kilon paloina. Joten survoin tammaa kulmaan. Useampi kierros meni päädyssä jännittyen mutta pikkuhiljaa päästiin lähemmäs ja lähemmäs. Toisessa päässä katseli vähän takkikulmaa ja sen loimia.

Mentiin alkuun askellajit läpi. Kummasti tuo toisen päädyn karttelu vaikutti kaikkeen. Assi jähmettyi kaulasta eikä oikein kuunnellut apuja. Sisäpohje, liikuta ulko-ohjaa. Jos jotain positiivista pitää hakea niin eteni kuitenkin suht asiallisesti eteen.

Jossain vaiheessa tehtiin pitkien sivujen alkuun voltteja ja pitkät sivut avossa. Kevensin vähän tilanteen mukaan, välillä istuin alas. Alkuun meni ikuisuus että Assin etusia sai irtoamaan uralta yhtään. Mutta niin vaan sinnikkäillä toistoilla lopuksi parani. Mentiin vasen kierros ensin. Oikea ei ollut ihan yhtä paha. Kokonaisuudesta en silti anna kovin hyviä pisteitä.

Assin oman tuijottelun lisäksi maneesissa oli useampia muita ratsukoita ja muuta epätavallista liikehdintää. Sekä pienempi sivuovi että päätyovi olivat välillä hetken auki. Pikkuovi oli kammottava, onneksi se sulkeutui pian. Isommasta ovesta Assi välitti yllättävän vähän. Kuskin keskittymistä meinasi haitata.

Lopuksi pyörittiin ovipäädyssä ympyrällä. Ravissa kaula rennoksi. Aseta sisään, ulos, sisään jne. Assi yritti yhä välillä tuijotella omiaan. Lavat haltuun ja ratsu tasapainoon. Molempiin suuntiin. Sitten sama laukassa. Oikea laukka nousi joka kerta yhden raviaskeleen kautta. Kaikesta huolimatta nosto tuli kuskille aina yllätyksenä vaikka tuli sakkokierroksia. Laukassa asetettiin myös sisään ja ulos. Lavat haltuun kuten ravissakin. Itse lavoista ei kyllä juuri puhuttu. Kertaalleen kuulin käsien rentoutuskäskynkin. Assi makoili enemmän vasemmalla ohjalla.

Loppua kohti laukasta tuli asiallinen ja ravistakin tuli eloisa ja elastinen. Mutta olihan siinä tekemistä. Vähän turhautti kun ei taaskaan päästy tekemään mitään kun pelkkä avuille saaminen oli tänään niin iso operaatio. Ope puhui työvoitosta. Itseäni vähän häiritsi suunnaton pakottaminen. Mutta toisaalta lopputulos oli taas parempi kuin mihin itsekseni pääsen.

Ongelmia:
tuijotteli loimea
oli aika jännittynyt
sulloin kulmaan
yksi kakkajumiyritys mutta sain lähes pidettyä ravissa
oikea laukka nousi raviaskeleen kautta
autoilukeli oli huono ja luminen

Parannusta:
eteni suht reippaasti
kuski ei turhautunut vaan jaksoi hymyillä läpi tunnin
rentoutui loppua kohti
suoruus ja tasapaino paranivat
laukka ja ravi paranivat oikein hyviksi ihan lopuksi

tiistai 26. marraskuuta 2019

Sahalihakset ja niiden puute

Tiistaina oli taas kouluratsastusillan aika. Tänään ratsukoita tuli tunnille vain 2. Minä jatkoin tavalliseen tapaan Sakulla, tuntikaveri sai toista kertaa alleen uuden herkkiksen. Keli saattoi olla vähän pakkasen puolella. Tihutti. Jätin takin pois heti alkuun ja alkukäynneissä rupesi tulemaan viileä.

Aloitettiin taas keskiympyrällä. Rentoa kaulaa ja taivutuksia. Sitten väistöä ulos. Saku ei tuntunut kuuntelevan pidätteitä eikä hidastavan. Siksi myös väistö tuntui hankalalta. Ohjeeksi liian kovaan vauhtiin tuli tehdä väistöä. Tunsin olevani hankalassa kierteessä. Sitten tehtiin väistöissä myös ravisiirtymiä. Enemmän kaverille tuli ohjeeksi että jos pää nousee niin jalasta ei tule riittävästi impulssia. Meillekin tuli ohje ratsastaa jalasta eteen.

Ope puhui sahalihaksista (jotain syviä kylkilihaksia tms.), joiden avulla piti tehdä puolipidätteet ja jarruttaminen Sakulla. Kuulemma ratsastajat tarvitsevat enemmän keskivartalon lihaksia kuin ammattiballeriinat (ratsastavan balleriinan kommentti).

Tarpeettoman monesti tuli käsky että älä vedä. En oikein osannut muuta kun humma tuntui vain kiihtyvän. Kiihtymisen ei pitänyt antaa haitata mutta jos se ei "haitannut" minua niin se paheni. En muista oliko ihan alkuun pieni pätkä kun asiat olivat järjestyksessä. Pidä oikeakin ohja tuntumalla ja molemmat jalat lähellä. Tänään Saku oli taas oikeasta tyhjä ja rentoutta hakiessani unohduin liikaa vasempaan ohjaan ja lapa karkasi tai ainakin hepo meni mutkalle. Vaikka muka päätin etten pidä vasemmalta. Kun yritin ottaa tuntumaa oikealle niin taivutus katosi. Ja kun meno lähti kiihtymään niin valuin itse etukenoon.

Kiihtyilyyn ohje oli tehdä voltteja. Hyvin osattiin kiihtyä volteillakin. Suoraa uraa volteilla oli siis ohje. Menin itse Sakun mukana ihan puihin. Istu rennosti jalat lähellä. Pidätä mutta älä vedä. Saku tuntui juoksentelevan taivaanrantaan. Kääk! Apua! Ensimmäinen open käskystä tullut käyntisiirtymä (älä vedä) tuli useamman ympyrällisen jälkeen. Ravissa tilanne levisi heti uudestaan. Eikä auttanut yhtään vaikka nyt muistin kesken ratsastuksen ajatuksen ns. joka askeleen ratsastamisesta.

Lopulta piti ottaa omin luvin käyntiin ja aikalisä. Nollasin oman pääni ja Sakun pään. Kepeästi käyntiä. Rauhassa. Voltti, taivutus ja väistö. Siitä sitten raviin. Ja kun skarppasin ja pysyin rentona niin Saku ei kiihdytellyt.

Päästiin keskiympyrällä ottamaan laukkaakin. Oikea kierros. Näppärä nosto. Laukassa lantio rullaa eteen ja kädet myötää. En ole varma tajusinko yhtään ja miten toteutus meni. Saku ei kuitenkaan lähtenyt kiihdyttelemään. Ravisiirtymä ja heti taivutus ja rentoutus perään.

Vasemmassa kierroksessa pidätteet menivät yhä läpi. Saku kulki nätissä muodossa ja olo oli hallinnan rajamailla. Herkästi lähes töksähti käyntiin kun pyysin hidastamaan. Mutta parempi näin. Voltit olivat jo sangen asiallisia. Laukkoihin asti ei päästy vaan otettiin käyntiin ja annettiin pitkät ohjat. Saku oli niin hyvä ettei tehty enää kuperkeikkatreenejä loppuun.

Ongelmia:
sahalihakseni olivat selvästi hukassa
Saku juoksenteli ravissa aika lujaa
oikeassa ohjassa ei ollut hevosta
oikea jalkani ei muistanut olla aina lähellä
ei menty vasenta laukkaa

Parannusta:
oikea laukka oli ihan asiallinen
lopuksi parani ravissakin
ei tullut pahaa epätoivoa
sain kasattua itseni yllättävän nopeasti
hyvän näköisiä pätkiä kaikesta huolimatta

maanantai 25. marraskuuta 2019

Yhä kamalat kirjaimet

Maanantaina menin taas itsenäisesti Assilla. Pari astetta pakkasta ja tihutti vettä. Liukasta siis.

Taas huomasin että jos Assi kavioiden puhdistuksen jälkeen ottaa pari askelta karsinassa niin puhdistus menee hukkaan ja vana seuraa pihan poikki maneesille asti. Tämä puoltaa aiempaa oven raossa puhdistamista. Turparemmit jätin taas kukkahattulöysälle.

Maneesi tyhjeni pian sen jälkeen kun päästiin paikalle. Käynnissä Assi eteni ihan hyvin eikä tuijotellut. Mutta kun hommat alkoivat niin seinillä olevat kirjaimet rupesivat taas kauhistuttamaan. Sain sullottua niistä ohi mutta humma oli kaikkea muuta kuin rento. Ei kuitenkaan säpsynyt tänään yhtään. Pohdin että huonoa ratsastettavuutta on monenlaista.

Ravissa suoristelin ja taivuttelin. Yritin myös hidastaa vauhtia jotta saisin huomion kunnolla itseeni. Ei onnistunut. Laukassa mentiin uran sisäpuolella ja suoristelin. Joka sivu aloitettiin mutkalla. Ohimennen tein lävistäjät ja vaihdoin laukat. Toinen taisi vaihtua suht näppärästi, toinen muutaman askeleen sisällä. Mutta kummallakin kerralla päästiin kuitenkin sukkelasti laukasta toiseen ilman ravia. Hyvä!

Lepokäyntien jälkeen tein epämääräisesti vähän sitä sun tätä. Siirtymiä käynnistä raviin (piti muistuttaa kertaalleen ihan kunnolla eteen). Ravissa istuin alas ja tein väistöjä siksakkina, muutamat avot ja vähän sulkuyritystä. Voltteja ja siirtymiä. Yritin muutamat peruutukset mutta ne olivat kammottavia.

Laukat olivat yhä vähän mutkalla ja Assi tuijotteli edelleen kirjaimia. Vasta lopuksi rupesi tasoittumaan. Yhä menin uran sisäpuolella ja suoristelin.

Loppukeventelyssä Assi taas omaan tapaansa paahtoi menemään. Minä taivutin ja himmailin. Enemmän auttoi ajatus käyntisiirtymästä ja sillä ravin sai hyvin odottamaan hetkellisesti. Tein vähän kolmikaarisen tapaisia kaaria. Yhä kirjaimia piti tuijotella. Mutta lopuksi tasoittui aika hyväksi ja kun pysyttiin uran sisäpuolella niin ei jännittynyt. Lopuksi sujui suunnan- ja taivutusten vaihdot rennolla kaulalla jännittymättä. Siihen oli hyvä lopettaa.

Kaveri tuli juoksutukseen ja totesin ettei meitä haittaa. Eikä haitannutkaan. Assi käveli pitkällä ohjalla (eikä halunnut pysähtyä). Kaveri vähän spurttaili mutta Assia ei kiinnostanut. Vartin käveli tällä kertaa ja sitten talutin vielä hetken loimi päällä.

Poistuessa tuijotti jotain ja meinasi liirata kottikärryjen yli eteisessä (vaikka tilaa on reilusti). Näin tilanteen tulevan mutta eipä siinä ollut paljon mahdollisuuksia tehdä mitään. Pyysin Assia kauemmas kärryistä mutta havahtui vasta osumaan. Ei onneksi vammoja.

Olin taas hidas loppuhoidoissa ja lopulta harjasin vielä pihaa puhtaaksi jäljistämme.

Ongelmia:
tuijotteli kirjaimia ravissa ja laukassa
ei oikein keskittynyt hommiin
peruutukset olivat kammottavia
oli enemmän vasemmassa ohjassa kiinni

Parannusta:
eteni ihan hyvin (kannusten puutetta ei huomannut mistään)
laukat vaihtuivat pyynnöistä
käynnistä raviinsiirtymät paranivat
ei tullut kakkajumia

sunnuntai 24. marraskuuta 2019

Peruspuksuttelua kavaleteilla

Sunnuntaina satoi onneksi lunta niin estetunnit pidettiin. Sain valita 13 ja 15 tunnin väliltä ja halusin ekalle eli hyppäämään valoisalla. Keli oli yhä nollan nurkilla. Hemppa oli jo sisällä ja ihmettelin kun takaset olivat aika lämpimät.

Ratsukoita tunnille tuli 5. Sisällöltään muistutti hyvin paljon noin kuukauden takaista tuntia. Alkutunti tultiin ravipuomeja ja siirtymiä. Puomien välillä käyntiin. Minä yritin skarpata Hempan suoruuden kanssa. Humma oli vinoutunut yön aikana ja selitys saattoi olla se että oli aamulla mennyt jo yhden tunnin. Se selitti myös lämpimät jalat.

Muualla tein hidastuksia ja väistöjä. En saanut pidettyä Hemppaa yhtä hyvällä tuulella kuin eilen open kanssa. Käyntisiirtymät puomiväleissä jäivät aika vetäviksi loppuun asti.

Tultiin ravipuomeja myös siten että muualla laukattiin. Hemppa laukkasi ihan asiallisesti mutta yhä perä sisällä. Kun yritin asettaa oikealle niin herkästi oli taas koko kaula mutkalla. Pidätteistä nyki vastaan muttei ihan pahiten. Alassiirtymät eivät olleet kovin kauniita.

Kun Visu lähti edestä laukkaan niin Hemppa pukitti. Komensin eteen ja taisi pukittaa siitä uudestaan. Mutten säikähtänyt ja tilanne oli nopeasti ohi.

Tehtiin myös neljän puomin ympyrä. Ensin oikea kierros. Me otettiin ensin joka väliin 5. Reitti ei ollut alkuun kunnossa niin korjasin laukkaa säätämällä. Sitten käskettiin tulla kuudella. Onnistui hyvin eikä tehty kovin kauaa. Odotellessa työstin käynnissä ja lopulta vähän ravailinkin.

Vasen kierros ei ollut ihan yhtä hyvä. Alkuun joka kierrokselle tuli joku stiplu. Ravia, väärä laukka tai ylimääräinen askel. Saatiin kuitenkin puhdas 5 askeleen kierros ja ihan lopuksi myös kuudella. Tasainen kääntyminen toimi paremmin tähän suuntaan. Siitä en osaa sanoa kuinka pahasti jäin vasempaan ohjaan kiinni.

Yritin tänään miettiä suoruutta ja puomien ylittämistä keskeltä. Vaan joka välissä se unohtui. Viime viikonlopun videot kun eivät siltä osin olleet kovin mieltä ylentäviä. Olisin voinut ottaa siitä opelta vähän enemmän huutia. Mutta tänään taisi riittää oikeat askelmäärät ja se tehtiin riittävän hyvin.

35 minuutin kohdalla sain Hempasta ensimmäistä kertaa irti asetuksen oikealle. Käynnissä.

Lopuksi tultiin myös kahden minipystyn linja. Olikohan väli 23 metriä? En muista varmaksi. Ensin tultiin vähän hitaasti ja loppuun tuli seitsemäs askel. Vähän paremmin sujuen päästiin kuuteen. Sitten vasemmassa kierroksessa sama. Tultiin kuudella. Päädyssä Hemppa lähti kaatumaan sisälle ja yritin estää parhaani mukaan. Taas unohdin katsoa ylitettiinkö esteet keskeltä. Perusnäppärää kuitenkin.

Yhdellä kaverilla oli sen verran liikaa kaarrevauhtia että humma istahti kenttään tehtävän jälkeen. Ei vammoja. Tästä opimme että talvikaahailu ei kannata.

Ei otettu loppuraveja vaan käveltiin vain pitkin ohjin. Mieluusti olisin ravannut.

Pelleilin teinien perässä loppuun. Nostin vasemman jalan Hempan kaulan yli oikealle puolelle ja istuin satulassa sivuttain. Hemppa ei sanonut siitä mitään. Sitten hypähdin siitä alas. Olisi pitänyt hypähtää paremmin, sillä rainlegsin sivuremmi jäi jalustimeen kiinni ja ratkesi. Ompelupuuhiin siis.

Hempalle harjaus, juotto ja loimitus. Kavereiden kanssa pihalle.

Ongelmia:
vino ratsu
välillä satoi isosti lunta
kenttä oli kaahailuun liian liukas
yhdet pukit
vähän säikähti pihalla riekkuvia lapsia
vähän pikkumokia
olisin kaivannut enemmän korjausehdotuksia, nyt en saanut tunnista hirveästi irti

Parannusta:
perussiistiä menoa

Pekka ja Anu kuvasivat tuntiamme:

lauantai 23. marraskuuta 2019

Taas suoristamista

Lauantai-iltana tuli ope taas pitämään minulle ja Hempalle koulutuntia (neljäs kerta). Kenttä oli vähän koppura ja jäinen. Hyvin siinä pystyi silti ravaamaan. Tunneilla oli kuulemma laukattukin suorilla. Keli oli nollassa tai vähän alle.

Ehdin kävellä nyt vain alkukäynnit ennen open tuloa. Ravissa Hemppa tuntui taas poikkeuksellisen vinolta. Tein pari ympyrää ja ravattiin vähän suuntaan ja toiseen ja taas toiseen. Ei laukattu tänään ollenkaan.

Ensin tehtiin käynnissä väistöjä. Käänsin lyhyeltä sivulta aikaisemmin. Sitten väistöaskelia kohti uraa. Vähän kuin Artsin kanssa. Heti jos lapa lähti pullahtamaan edelle niin suoristettiin ja mentiin hetki suoraan. Eikä saanut kiihdytellä. Kuskilla ainakin taisi olla kiire. Väistöissä sai mennä jopa perä edellä. Tarkoitus oli jumpata eikä niinkään tehdä kaunista väistöä. Oikeaa pohjetta väisti paremmin. Kuskilla oli yhä vaikeuksia tehdä tarpeeksi napakoita pyyntöjä ja vaatia kunnolla jalasta heti eteen ja pidätteestä heti takaisin. Uralla mentiin pieni ravipätkä aina ennen kuin käännettiin uudelle kierrokselle.

Näiden jälkeen tehtiin etuosakäännöksiä. Ensin pikkuneliöllä. Etuosa hidastaa lähes seis. Sisäpohje pyytää takaa väistöaskelia. Edelliskerran rytmin mukaan kun ulkoetujalka on maassa. Sitten jatkettiin käännöstä ja pyörittiin lähes paikallamme. Tätä jatkui molempiin suuntiin hyvin pitkään. Aika monta osasta oli hukassa ja Hemppa vastusteli. Oikealle puolelle raipan kosketus toi taas alkutunnista joka kerta takapotkun. Neljäs kerta onnistui potkimatta.

Lopuksi ope tuli seisomaan keskelle ja piti kääntää open kättä kohti. Kummasti helpotti kun katsoin alas opeen. Ehkä Hemppakin rupesi tajuamaan mikä on homman nimi. Ulkopohkeella ei saanut häärätä. Sisäpohje väistättää takaosaa ulos, pidätteet hidastavat käynnin. Varsinkin vasemmassa kierroksessa Hemppa halusi harppoa ulkoetusella kovasti ulos eli lapa karkasi. Oikeassa kierroksessa lapa haltuun ja lopulta ruvettiin hakemaan asetusta oikealle. Siinä oli taas tekemistä. Ja kun Hemppa oli vasemmassa ohjassa kiinni niin sieltä ei saanut jäädä kantamaan. Kaikki kehut ja taputukset vasemmalta. Siinä oli kuskille opettelemista.

Lopulta kun oltiin pyöritty molempiin suuntiin useampaan otteeseen niin kasvatettiin kuvio ympyräksi, jossa ravattiin sisään asettaen. Helpottui hirveästi. Ehkä osin sen takia että nyt kuskilla oli joku käry mitä ollaan tekemässä. Yhä samat jutut eli vahdi lavat. Kaikki kehut vasemmalta ohjalta. Tehtiin voltteja eikä saanut vetää sisäohjasta. Rennot kädet, käännä ulkojalalla. Oikein kaunista. Vasempaan oli kaatumassa enemmän. Jos tekee mieli käyttää sisäjalkaa enemmän niin pidäte ei ole mennyt ulkoa läpi. Jotenkin noin. Sain korjattua. Harmillisesti pasmat tuntuivat tässäkin menevän aina suunnanvaihdon kohdalla sekaisin ja aloitettiin alusta. Mutta lopulta asetus löytyi oikeallekin joka kerta. Lopulta rupesi myös jäämään oikean ohjan tuelle eikä vippassut turpaa kovin pahasti oikealle jos vasemmasta hölläsi. Ja siitähän piti höllätä. Loppua kohti myös keveni ja rupesi kulkemaan raiteillaan. Sitten vähän kasvatettiin ravia ja tuli hienoja pätkiä.

Ei anneta monta apua samaan aikaan. Pyydä vasemmalta asetus, löysää ja kehu. Hemppa selvästi tykkäsi kehuista ja rupesi itse hyvällä asenteella hommiin.

Nyt tehtiin loppuverkkakin ohjatusti. Yhä piti keskittyä samoihin asioihin. Lavat haltuun. Lopuksi höllättiin vasemmasta ohjasta kokonaan. Pää meni mutkalle ja meinasi kiihdytellä. Kiihdyttely haltuun. Rupesi löytämään tasapainoaan.

Sitten pitkät ohjat ja lepo. Mentiin roimasti yliajalle mutta ope halusi lopettaa hyvään. Tänään muutos oli taas valtava. Alun huonosta lopun hyvään. Mutta meni siinä aikaakin. Taas olisi mieli tehnyt antaa opelle tippiä tällaisesta tunnista. Kommentti oli vaan että varataan ensi kerralla enemmän aikaa. Hyvä niin!

Ongelmia:
ratsu oli alkuun kammottavan vino
kuski oli avuissaan vähän epämääräinen
etuosakäännökset olivat yllättävän hankalia
raipasta tuli alkuun vastapotkuja
meni pitkään ennen kuin Hemppa myöntyi hommiin
ei laukattu (ei haitannut)
suoristuksemme menevät kuulemma vähän hukkaan kun Hemppa juoksee välillä tunneilla

Parannusta:
Hemppa parani hirmuisesti loppua kohti
kuski sai taas juonista kiinni
ope kehui Hemppaa hienoksi hevoseksi

torstai 21. marraskuuta 2019

95 % hyvä

Torstaina oli kouluratsasatuspäivä Assilla. Eihän meillä tosiaan enää muita olekaan (ainakaan talvella). Treenit piti aloittaa jo kuudelta koska myöhemmin maneesi oli varattu. Ehdin hyvin niukasti paikalle. Pihalla oli muutama aste plussalla ja kotimatkalla rupesi tihuttamaan.

Ehdittiin vähän kävellä ennen kun ope tuli. Assi tuntui alkuun kankealta takaa. En tiedä mikä tänään oli toisin mutta nyt korvanappi ei ollut tippumassa vaikkei sille tehty mitään erikoisempia virityksiä.

Alkuverkat mentiin melko pitkällä ohjalla. Pelkkää hölköttelyä ratsu lämpimäksi. Ensin ravi, sitten laukka. Selkään ravikin tuntui alkuun vähän kummalta mutta ope sanoi että näyttää hyvältä. Uskoin. Mentiin ensin oikea laukka kun arvelin sen helpommaksi. Olin oikeassa ja jälkimmäinen (vasen) ei tänään ollutkaan parempi. Itse olin kevyessä istunnassa koska tuntui helpommalta niin.

Aloitettiin oikeassa kierroksessa. Alkutunnin ohje oli tehdä käynnissä jokaiseen kulmaan voltti. Ehdittiin tehdä yksi ja sitten ne vähän unohdettiin. Tultiin keskilijalle ja tehtiin avoja ja väistöjä. Hetki käynnissä, sitten harjoitusravissa. Tämän päivän fataalein osuus oli siirtymät käynnistä raviin. Selvittiin kuitenkin.

Ravissa homma oli ihan näppärää. Assi eteni itse pahemmin hyytymättä ja oli tasainen ja riittävän taipuisa. Väistöt uralle olivat sujuvia.

Laukassa tultiin vähän Artsin tapaan alkua muutama metri lävistäjälle, sitten suoristettiin lamppurivin alle eli uran sisäpuolelle. Siinä ajatus avosta. Ja kun siinä rupesi pysymään suorana niin lopuksi käännettiin vastalaukka takaisin uralle viimeiseen kirjaimeen.

Kuskin suurin ongelma oli tänään se, etten meinannut tajuta ohjeita. Unohdin edelliset, välillä tulevatkin ja sekoilin suunnissa. Tapahtui useamman kerran. Ravissa lisäksi (eilinen) ruoka hyppi mahassa ja yhä tuntui ylensyöneeltä.

Jälkimmäinen eli vasen kierros oli hankalampi. Raviväistö oli lapaliirolöysäilyä. Keskilinjalle mennessä sisätakasen väistätys alle. Heti ensihetkistä ajatus oikeasta avosta. Nopeammin asiat kuntoon ja väistöön. Kun väistö ei sujunut niin mentiinkin sulkuajatuksella sivulle. Parani. Saatettiin käyttää asetusta toiseenkin suuntaan. Tyhjät pitkät sivut mentiin oikeassa kierroksessa avoa, vasemmassa sulkua.

Vasen laukka oli yhä hankalampi. Kuskillakin oli skarppausongelmia. Päästiin siinäkin kuitenkin lopettamaan hyvään ja tehtyä vastalaukka loppuun. Vasta aika lopuksi tajusin että voin itse tarkkailla suoruutta peileistä lamppurivin alla. Laukoissa oli kuitenkin helppo istua ja Assi oli ryhdikäs. Vasemmassa taisi yrittää pari kertaa pudottaa pois (vessahätä).

Loppuraveissa sai päästää vähän pidemmälle kaulalle. Assi oli letkeä ja pyöreä. Tasainen.

Talutin loppukäynnit ja taas eri tallikaveri kommentoi ettei ole ehkä ennen nähnyt Assia noin hyvänä sekä hyväntuulisena. Tuntuipa mukavalta kuulla tuollaista!

Ongelmia:
kavioiden puhdistus aiemmin kuin karsinan ovenraossa aiheuttaa sotkua käytävälle ja pihalle
tuijotteli yhä vähän, lähinnä takkikulmaa ja pikkuisen peilipäätyä
vasen kierros oli huonompi
kuski ei meinannut ymmärtää ja muistaa ohjeita
eilinen päivällinen hyppi mahassa
laukkapätkien aikana maneesissa oli ruuhkaa
tunnin jälkeen oli sellainen olo että olen vetänyt vasemmasta ohjasta

Parannusta:
korvanappi pysyi napakasti
kuski oli kuulemma hyvin suorana ja suorassa (paitsi vasemmassa laukassa)
Assi oli hyvä, varsinkin oikeassa kierroksessa
kuskin iltajumppa auttoi eikä harjoitusravista tullut selkäjumeja

maanantai 18. marraskuuta 2019

Jalustimetta ja vähän muutakin istuntasäätöä

Maanantaina olin vielä Oulussa, joten töiden jälkeen tunnille. Aurinko laski jo kolmen jälkeen, joten oli säkkipimeää. Lunta oli vielä mutta keli nollassa. Viimeiselle tunnille kuudenneksi, ratsuksi tietysti Hemppa. En jaksanut laittaa kannuksia kun mielestäni kulkee ihan samoin ilmankin.

Humma oli vielä pihatossa ja tuli sisältä portille huhuilemalla. Muutamana viime päivänä olen lisämotivoinut porkkanalla.

Alkukäyntien jälkeen tuli ohje ratsastaa käynnissä mahdollisimman pitkälle kaulalle eteen alas. Tämän piti olla meidän bravuureita mutta silti kerin ohjia tarpeettoman paljon. Halusin että humma on tuntumalla. Oli epätasaisella sellaisella. Sitten ravissa sama juttu. Pohdin että osin tämä on myös luottamusharjoitus. Meni suht ok ja vähän tasoittui. Lisää ravia, kaipasi ope. Ei silti tullut ihan tasaiseksi.

Välikäynneissä nostettiin jalustimet ylös. Lisäksi viriteltiin raippa käsien väliin peukkujen alle. En ole varma olenko ratsastanut ennen näin. Sain vaihdettua kouluraippani lyhyempään malliin.

Hemppa ei meinannut ymmärtää hommassa mitään järkeä ja jännittyi kulkemaan pää ylhäällä. Itsestäni tuntui että käteni lukittiin hartioista yhteen. Mutta tiedostin myös että tämä on loistavaa treeniä etäälle karkaaville käsilleni ja tein ihan vapaaehtoisesti. Ensin käyntiä, sitten ravia ja lopuksi siirtymiä. Hemppa oli pitkään jännittynyt. Lopulta tein vähän ympyröitä ja lopulta taivuttelu auttoi. Totesin että tässähän sitä harjoitellaan jos ei heti suju. Ja olin mielissäni että alla oli tuttu ja turvallinen Hemppa.

Jälkimmäinen eli vasen kierros oli sekin aluksi hankala. Samoja ongelmia eli jännittyi heti kun yhtään otin ohjasta. Pelkkiä istunnan pidätteitä ei kuunnellut. Open ohje oli ettei saa jättää puolitiehen vaan pidäte läpi ja hidastetaan kunnolla. Hemppa olisi halunnut jolkotella lujempaa. Mutta kun vaadin hidastukset kunnolla ja pääsin ratsastamaan jalalla eteen niin meno tasoittui. Siirtymistä tuli vasta kelvollisia mutta parempaan päin kuitenkin. Lopuksi ravista rupesi tulemaan sangen hyvä ja ryhdikäs. Kummasti se ratsastaminen auttaa!

Ennen laukkoja sai halutessaan ottaa jalustimet takaisin ja poistaa raipan käsien välistä. Jalustimien annoin olla ylhäällä ja yritin aloittaa raipan kanssa. Luovutin kuitenkin noin puolen kierroksen jälkeen kun ruuhkaohjaus oli hankalaa. Kuviona siis päätyihin ympyrät, joissa käytettiin ravissa. Muualla laukkaa. Laukka kunnolla eteen ja raiteilleen kävi käsky. Tuntui hyvältä mutta ehkä sitten oli vielä työstämistä. Pidätteet tulivat nyt aika hyvin läpi ja ratsastin lisää pontevuutta. Yritin myös vahtia lapoja. Hemppa tuntui kevyeltä ja pyöreältä. Ravissa oli vähän epätasaisuutta ensimmäisillä askelilla mutta ravipätkistäkin tuli aika hyviä. Jalustimettomuus ei haitannut yhtään.

Sen verran nössöilin että loppuraveihin otin jalustimet takaisin. Ehdittiin ravata vain toiseen suuntaan ja oli aika hyvä. Ei nykinyt. Sitten piti päästää taas pidempää ohjaa ja pysyi yhä tasaisena.

Oikein kiva tunti taas. Sopivasti haastetta ja onnistumisia. Hyvin heiluteltu vähän mukavuusalueen reunalle.

Tänään vein Hempan tunnin jälkeen suoraan omaan ulkokarsinaansa ja purin siellä. En tiedä johtuiko valoista vai iskikö vainoharha. Hempan vasen silmä näytti jotenkin siniharmaalta. Jäin pohtimaan että näkeeköhän se kunnolla.

Ongelmia:
raippa peukkujen alla meni aika jännittyneeksi

Parannusta:
ei säikkyjä
ei kiukkuja, pukkeja yms.
kuskin selkä ei suuttunut ravitöyssyttelystä pahasti
Hemppa parani kivan kevyeksi ja lennokkaaksi
oikein kiva tunti

sunnuntai 17. marraskuuta 2019

Tuppautumalla lisää esteitä

Sunnuntaina olin tallilla estetuntien aikaan. Tuppauduin vielä sinne mukaan kun kuulin että kakkosope pitää tunnit. Haaveilin jostain uudesta ratsusta mutta tulikin toista kertaa Dana. Tuli aika kiire Hempan purkamisessa, onneksi sain apua Danan kanssa. Päädyin siis lasten tunnille neljänneksi. Mukana oli tallin pienin Kiri sekä Dana suurimpana. Edellinen "väärän ratsun" ratsastus oli elokuun alussa eli 3,5 kk sitten. Aika pahasti olen siis urautunut Hemppaan, Assiin ja Sakuun.

Alkutunnin säätöihin kuului taas väärin päin olevat jalustimet. Toisessa oli hihnakin vaihtokunnossa. Kannukset jätin pois. Hempan kynäraippa oli mukana.

Keli oli nollissa ja rupesi satamaan ihan reilusti lunta. Tilsakumeja ei ollut, joten piti pysyä lähinnä uralla. Käynnissä rupesi pakkaantumaan tilsoja. Ei kyllä liukasteltu yhtään. Tiukat käännökset olivat tänään kiellettyjä.

Kelin ja pohjan takia tehtävänä oli tänään puomilinja. Alkuun ravipuomeina. Itselläni ei ollut mitään käryä koska ravi oli tehtävälle sopiva. Dana tuntui kaulasta kovin lyhyeltä. Eikä pahemmin kuunnellut kuskia. Sain kyllä säädeltyä siten, että joka kierroksella tuli vähän erilainen parannuskommentti. Lyhyemmäksi, aktiivisemmin, hitaammin, suorempaan. Silti tuntui siltä etten saanut reaktioita. Lisäksi läpi tunnin jännittyi yhdessä kulmassa ja pari kertaa yritti poistua siellä paikalta. Ei onneksi mitään suuria liikkeitä.

Yritin tehdä siirtymiä ja temponmuutoksia. Tasainen puksutus onnistui näppärästi. Toki siinäkin ratsu tuntui liian leveältä ja polveni puristuivat hevoseen vaikka yritin olla puristamatta.

Puomilinjan välejä vähän säädeltiin ja lopulta viimeinen nousi ristikoksi. Siitä piti nostaa laukka. Tultiin liian löysästi ja laukkakin oli löysä. Itse ylihyppäsin. Satulakin oli koulupenkki kun en tajunnut laittaa muuta. Tätä molempiin suuntiin.

Lopulta tultiin vähän enemmänkin nousseista puomeista linjaa laukassa. Kaikki eivät mahtuneet samoilla väleillä, joten ponit menivät ensin ja me harjoiteltiin sillä aikaa laukan lyhentämistä uralla. Joka kierroksella putosi samassa kohdassa raviin ja uudesta nostosta tuli väärä laukka. Tehtävä meni yllättävän asiallisesti oikeaan kierrokseen. Vähän oli ahdasta. Vasempaan vielä sama. Ei tullutkaan kahta vaan lisäksi toiset 2 sakkokierrosta. Dana kolisteli ja puomit lentelivät. Anna enemmän ohjaa. Teki mieli pikemminkin kannatella humma puomeista yli.

Ei ollut kovin ihanaa. Kai se ihan kauniilta näytti muttei tuntunut. Edelleen siis Visu, Una ja Vegas testaamatta. Poneja ei lasketa.

Ongelmia:
jalustimet olivat väärin päin
jalustinhihna oli vaihtokunnossa
satoi lunta niin etten meinannut nähdä eteen
liian leveä ratsu, puristin polvilla
jännittyi yhdessä kulmassa
yritti pari kertaa poistua kulmasta
pudotteli laukkoja pois
kolisteltiin puomeja
ylihyppäsin
ei tuntunut siltä että minä ohjaan

Parannusta:
ei liukasteltu
tehtävä suht ok
laukkaan löytyi vähän lyhennystä
ei tainnut näyttää yhtä pahalta kun tuntui

Maastoesteitä hallissa

Sunnuntaille tuli tällä kertaa huomattavasti paremmat kortit aluevalmennusten aikataulujen suhteen kuin viimeksi. Nyt toiseen ryhmään, aloitus 11.30. Tämä tarkoitti sitä että aamulla kotoa lähtiessäkään ei ollut enää säkkipimeää. Keli pyöri nollan ympärillä ja ajokeli oli liukas.

Hemppa oli saanut näemmä ulkoilla riittävästi, sillä tuli taas portille. Mutta parka tuntui stressaavan päivän ohjelmaa. Kasat olivat löysiä eikä olisi halunnut maastosuojia takasiin. Koppiin käveli kuitenkin sukkana. Olin tässä vaiheessa ihan aikataulussa.

Ensimmäinen pätkä pikkutietä oli kammottavan liukas ja mentiin hitaasti. Isompi tie ei tuonut tänään autuutta vaan rengasrikon. Trailerin toinen takarengas (yksi neljästä renkaasta) meni silpuksi. Hallitusti bussipysäkille. Onneksi tallilta löytyi renkaanvaihtoapu kunnollisen tunkin kanssa. Säikähdin kyllä itse, Hemppa ei sanonut mitään. Vastoin odotuksia ehdittiin silti ajoissa treeneihin.

Nyt Hemppa oli maneesilla rennompi. Tänään ei ollut apukäsiä mukana mutta sain silti sopivasti apuja. Kiitos!

Alkuverkassa Hemppa liikkui eilistä paremmin eteen. Maneesiin oli siirretty maastoesteitä. Ei Hemppa niinkään kauhistellut esteitä vaan sitä kun yhden edessä oli lunta. Hah! Yritin kasata laukkaa paremmaksi ja suoremmaksi sekä taivutella hevosta avuille.

Hyppyhommat aloitettiin suoraan valkoiselta pieneltä sianselältä. Jostain syystä noin kuusikymppiset maastoesteet näyttivät alkuun isoilta. Osasin kuitenkin olla tuijottamatta ensimmäistä ja päästiin yli. Siitä helpotti kuskin pahin jännitys. Taidettiin tulla jokunen hyppy. Sujuvammin eteen. Sitten viereistä taloa. Ensimmäisellä kerralla unohdin toisen kuskin tapaan että piti jatkaa oikealle seinälle. Sakkokierroksella paremmin. Myös tiukka vasen onnistui.

Sitten tultiin kahdeksikkotehtävä lainelankun ja keskimmäisen sinisen A-esteen kanssa. Molempiin vähän vinohyppyjä. Kuitenkin pidemmät tiet seinän kautta. A:lle ensin kielsi. Ei saanut itse arpoa yhtään! Mutta ei onneksi tullut mitään äkkiliikkeitä. Hyvin pysyin mukana. Käsky kävi komentaa hevosta. Siten, että vähän karvakin värähtää. Sitten uusiksi ja nyt mentiin paljon paremmalla imulla. Taisi tulla sakkokierros kuitenkin heti perään.

Sitten hypeltiin esteitä erilaisilla komboilla maltillisen mittaisina pätkinä. Lumiesteellekin kiellettiin ensin kun jäin arpomaan paikkaa. Askel ei osunut ja sitten vain pysähdyttiin eteen. Puolet syystä kuskille. Toisella kerralla paremmin.

Lopuksi kiinteiden päälle nosteltiin puomeja ja tultiin myös kuuden laukan linja havuportilta lankkuokserille. Ei ongelmia.

Viimeisellä kierroksella kiellettiin talolle. En oikein tiedä mikä siinäkin oli, liian vähän poljentaa? Aktiivisuutta tarvittiin oikeasti. Polkaisin paremmin käyntiin ja autoin vielä raipalla. Kaareva, kaareva ja kiemura sisältäen myös uuden 90 cm sianselän meni näppärästi. Perään vielä viimeinen kaareva linja sakkona. Yhä jäi väärään laukkaan mutta nyt hyppäsi ihanasti paremmalla imulla. Kummasti hypyissä mukana olo helpottui kun sujui paremmin eteen. Super!

Oma suunnitelma oli pitää harjasta tarpeen tullen kiinni mutta jotenkin en osannut. Sitä pitäisi treenata ehdottomasti lisää! Käsien vieminen eteen tuntuu jotenkin uhkarohkealta. Kertaalleen kesken hypyn Hemppa kertoi että nyt kuski on liikaa suussa kiinni. Osasin kuitenkin heti siinä tilanteessa kesken hyppykaaren antaa lisää siimaa. Mutta tuollaisia ei pitäisi edes tulla.

Loppuraveissa kuski oli aika mairea ja Hemppa liikkui vihdoin tasaisena ja reippaasti eteen. Aika hieno parannus! Sitten kun vaan tajuaisi polkaista ratsun heti alkutunnista kunnolla liikkeelle niin helpottaisi varmaan kovasti.

Hempalle tuli kuuma. Talutin hetken ja sitten takaisin tallille. Ajokeli oli kammottava. Satoi lunta eikä autossa meinannut olla pitoa. Oli sentään valoisaa. Päästiin kuitenkin ehyinä takaisin.

Ongelmia:
kolmisen kieltoa
kuski ei saanut empiä yhtään
Hemppa oli alkuun vähän hidas

Parannusta:
paransi loppua kohti
ei pukkeja, takapotkuja eikä säikkyjä
90 cm sianselkä ongelmitta yli

Katsomosta ihanasti videoitiin hyppyjämme:

lauantai 16. marraskuuta 2019

Haastetta puomeilla

Lauantaina alkoi seuraava kenttäaluevalmennusviikonloppu. Tällä kertaa treenit olivat entisen Aaltokankaan tiloissa Ratsukankaalla. Eli tuttu paikka Hempan kanssa. Keli oli niukasti plussalla ja nyt aikataulut olivat monta pykälää edellistä kertaa inhimillisemmät. Päästiin ensimmäiseen ryhmään eli treenit alkoivat klo 16. 3 ratsukon ryhmä.

Hemppa tuli taas pihaton portille norkoilemaan ennen kuin ehdin saada ovea auki. En laittanut varusteita niskaan matkalle. Vaikka välillä olin aikataulustani jäljessä niin lopulta oltiin varttia ennen suunniteltua paikalla. Sain varustettua yksin mutta vähän hyöri.

Maneesissa oli pakokaasukatkut traktorin jäljiltä, joten käytiin vielä alkukäyntilenkki taluttaen maastossa keskikolmion ympäri. Katku tuntui sen jälkeen yhä pahana mutta ihme kyllä ei tullut päänsärkyä.

Hölköttelin Hempalla askellajit läpi. Humma selvästi jännitti maneesia, sillä oli vähän käpertynyt itseensä eikä liikkunut kovin iloisesti eteen. Reippaammassa vauhdissa tuntui vähän huolestuneelta. Eilisistä harjoituksista huolimatta tuntui taas tavalliseen tapaan vinolta. Yritin keskittyä lapojen reitteihin jo alkuverkassa. Vähän katseli puomeja kantavaa väkeä mutta sangen maltillisesti. Ei loikkia.

Hommat aloitettiin ravipuomeilla. Ensin vasen, sitten oikea kierros. Vasen oli aina maneesin etupäädyssä ja oikea takapäädyssä. Kuviona oli ellipsi. Pitkien sivujen sisällä puomit, keskellä maneesia puomineliö, josta tultiin kaarella kulman yli. Taivuta huolellisemmin sisäpohkeen ympäri. Oikea kierros meni helpommin.

Sitten laukassa yksitellen, me aloitettiin. Taas vasen kierros ensin. Sivupuomit jätettiin pois. Tultiin pieni lankkueste päädystä ja puomikulma keskeltä. Ensimmäisen lähestymisen lankulle ratsastin kunnon ajatuksella ja päästiin yli. Puomikulma oli vaikeampi juttu ja vaikka kuinka yritin niin askel ei sopinut kunnolla. Aika monta kierrosta pyörittiin. Lankku rupesi sujumaan helposti ja lopuksi tultiin pelkkää kulmaa. Vihdoin sekin tarpeeksi monen toiston kautta sujui. Kantapäät alas ja taivuta sisäpohkeen ympäri.

Yllätyksekseni oikea kierros sujui näppärästi ja päästiin paljon vähemmällä.

Sitten tultiin erilaisia yhdistelmäkuvioita. Sivupuomit otettiin mukaan ja välillä vaihdettiin keskineliön yli lävistäjällä suuntaa. Vaikeinta oli osua puomikulmaan sivupuomin jälkeen. Pari kertaa Hemppa taisi liirata ohi. Reitti kuntoon ja huolellinen taivutus.

Puomit nousivat irti maasta, keskikulmassa vain toisesta päästä. Sivupuomit kavaleteiksi ja lankkuja nostettiin vähän. Kertaalleen katsomon edessä juuri ennen lankkua katolta putosi lunta. Säikähdettiin Hempan kanssa molemmat (taidettiin luulla että joku kolistelee tolppavarastossa) ja tehtiin voltin kautta uusi lähestyminen. Myöhemmin Hemppa esitti vielä yhden pukin/takapotkun kulmapuomien jälkeen (josta seurasi sakkokierros).

Ennen viimeistä kierrosta vetäisin turvaliivin niskaan. Jotain pikkustipluja tuli yhä mutta saatiin hommat tehdyksi. Aktiivinen laukka muttei lujaa.

Tänään ei ollut paha hiillostuspäivä eikä Hempalle tullut pahemmin kuuma. Päivän oppi oli että reitti kuntoon. Nyt ei enää yllättänyt miten hankalia tehtäviä puomeilla saa aikaiseksi.

Kuski jarruvalojen hehkusta punaisena.
Treenien jälkeen parkkipaikalla.
©Anu

Hemppa kotimatkalle menossa.
©Anu


Ongelmia:
säikähdys tippuvista lumista
oli yhä aika vino
pari ohiliirausta kulmasta
luulin että edetään ihan hyvin, videolla näyttää matelulta

Parannusta:
lankut mentiin lopulta sujuvasti

Anu ja Virpi kuvasivat treenejämme:

perjantai 15. marraskuuta 2019

Hevonen ei ole suora!

Perjantaina uusi ope tuli kolmatta kertaa katsomaan minun ja Hempan perään. Pelkäsin kentän kuntoa mutta eilinen auraus ja sen jälkeen päälle satanut kevyt lumikerros olivat tehneet siitä hyvän. Nyt keli oli nollissa. Enemmän loskainen kuin koppura.

Hemppa tuli taas pihatosta portille ennen kun ehdin huhuilla. Kuolaimia ei tänään meinannut haluta suuhun. Mutten pakottanut vaan odotin ja houkuttelin. Lopulta oltiin kentällä vain noin viitisen minuuttia ennen tunnin alkua. Hemppa tuijotti kentälle mennessä mystisiä valoja pellolla. Kummastutti itseänikin, joten tuijotettiin hetki yhdessä.

Alkukäynneissä Hemppa hypähti uralta sivuun. Olin juuri virittelemässä gps:ää päälle ja pidin ohjista vain yhdellä kädellä. Pysyin kuitenkin kyydissä ja pysyttiin pystyssä. Taisi luulla virvatulien käyvän päälle. Lähempänä selvisi että hyvin kaukaa tulevan auton valot heijastuvat pellolla olevien heinäpaalien muoveista. Näitä ei tuijoteltu tämän enempää ja lopputunnin keskittyi hyvin hommiin.

Ope tuli juuri passelisti myöhässä, joten ehdin hölkötellä ravit molempiin suuntiin ja ottaa molemmat laukat ennen kuin aloitettiin. Huomasin vähän itse arkovani pohjaa enkä kaasutellut ihan tarpeeksi. Hemppa oli kuitenkin reipas. Jalkaan reagointia piti taas välillä vähän muistuttaa.

Nyt tajusin laittaa tuubihuivin kypärän alle. Se auttoi korvakuulokkeen pysymisessä huimasti. Ei mitään ongelmia! Eikä tullut liian kuuma. Nyt pidin toppaliivin läpi tunnin päällä mutta takin alla oli tänään vain poolo eikä eiliseen tapaan vielä kerrastoa lisäksi. Alkuun ope taas kehui Hempan käyntiä hyväksi.

Homma alkoi open kysymyksellä että tunnenko missä Hempan kroppa menee. Vastasin ensin vähän ulkomuistista. Sitten rupesin tunnustelemaan. Ja aika hyvin tunsinkin. Seuraava homma oli laskea neljään käynnin tahdissa. Eikä sekään ollut yhtään niin läpihuutojuttu kuin luulin. Ulkoetujalka oli ykkönen. Seuraava jalka eli kakkonen oli sisätakajalka. Kun siihen halutaan vaikuttaa, niin apu kannattaa antaa ykkösen kohdalla eli ennen kuin sisätakajalka on maassa. Itse olisin antanut vasta sen jälkeen kun se on jo käynyt maassa. Kolmonen oli sisäetunen ja nelonen ulkotakanen mutta näistä ei tarvinnut niin murehtia.

Hemppa oli molempiin suuntiin vino pääsääntöisesti siten, että lavat valuivat aidalle ja perä tuli sisään. Aiemmin minulle taotut vakivinoudet eivät pitäneetkään paikkaansa! Lähdettiin siis siirtämään sisätakajalkaa ulospäin. Pohjeapu ykkösen kohdalla. Pidäte kolmosella. Ei saa mennä liian lujaa käyntiä muttei myöskään sammua. Siinä olikin tekemistä. Tätä tehtiin molempiin suuntiin ja kuskilla meinasi jo tässä savuta pää. Ihanaa hinkutusta. Onneksi tehtiin ihan ajan kanssa. Eikä ulkopohkeella kuulunut pahemmin kääntää etuosaa vaikka se oli refleksini. Ulko-ohjalla pidettiin suorana.

Oikea kierros oli Hempalle selvästi vaikeampi. Vaikka kaula kääntyi oikealle niin turpa osoitti silti ulos. Tästä lähdettiin hakemaan asetusta sisään. Siinä olikin hakemista. Totesin että jaksaisin tehdä tätä samaa hommaa vaikka 2 kk.

Välissä taidettiin vähän huilata ja sitten sama ravissa. Nyt sekä pidätteen että pohkeen aika oli ykkösellä. Mutta ei samalla ykkösellä. Kuskin piti skarpata ettei insinöörivaihde mennyt liikaa päälle. Liiallisella analysoinnilla unohdin tunnustella. Ravikin lähti paranemaan. Oikea kierros oli yhä selvästi vaikempi ja Hemppa nykiväisempi. Ope kannusti että teen ihan oikeita asioita, on vain hepalle hankalaa.

Otettiin vielä laukka. Sekä minulla että Hempalla oli kiire laukkaan ja valmistelu jäi hätäiseksi. Huonosta valmistelusta tulee huono laukka. Otettiin uudestaan. Ensin käynnissä vaikka avoa. Hevonen suoraksi. Käynti rennoksi ja selän läpi. Sisäpohje läpi. Siitä sitten nosto. Vinosta ja hätäisestä käynnistä tuli vino nosto, jossa pää nousi ylös. Valmisteluun meni lopulta aika paljon aikaa. Enkä ihmettele koska kuskilla ja Hempalla oli yhä vain kiire äkkiä laukkaan.

Laukassa tehtiin ihan samaa. Kunnon pidäte, vaikka raviin. Ajatus avosta. Ja Hemppa rupesi tulemaan pidätteistä takaisin. Samalla laukka parani. Ei nyt menty kauniissa nyökyssä mutta tämä oli parempi koska nyt lähdettiin pohjilta oikein kohti oikeita asioita. Hemppa suoristui vähän ja rupesi kantamaan itseään paremmin. Muttei saanut päästää laukkaa huonoksi ja nelitahtiseksi. Siinä oli haasteita huomata nämä kohdat. Laukassakin oikea oli Hempalle hankalampi ja nyki siinä enemmän.

Saatiin molemmat laukat tehtyä ja taas oli tunti vilauksessa ohi. Tein vielä loppuverkat itsekseni eli käynnin, ravin ja käynnin yhä miettien lapojen suuntaa ja suoruutta. Ensin taas oli muka vaikeaa ilman opea. Mutta totesin että pitäähän nämä nyt itsekin osata. Orastavan lupaava alku.

Taas oikein mainio tunti. Ihanaa piiperrystä ihan perusasioissa. Samaa rataa kun jatketaan niin kesään mennessä paranee huimasti!

Oli hassu tallireissu kun paikalla ei ollut muita. Sytytin ja sammutin kentän valot. Tallissakin vain henkilökunta itseni lisäksi.

Ongelmia:
Hemppa ei ole suora
kuski ei aina huomannut missä takajalat menevät
vaikka kaula taipui oikealle niin asetus oikealle oli tiukassa
hätäilin laukannostoja

Parannusta:
liikkui reippaasti eteen
sain korjattua suoruutta
Hemppa ei suuttunut missään vaiheessa

torstai 14. marraskuuta 2019

Tasoittuu!

Torstaina lämpöä oli asteen verran plussan puolella. Satoi ensin vettä, sitten muuttui rännän kautta lumeksi. Menin viimeiselle tunnille Hempan kanssa. Ratsukoita tunnilla oli 7.

Hemppa löytyikin tänään ulkokarsinastaan. Silti oli vähän märkä ja turpeessa. Vein isoon talliin varustettavaksi ja kiljui viereisen varsan kanssa välillä. Jalustimet olivat satulassa taas väärin päin.

Ratsastuskeli ei tosiaan ollut kovin hulppea. Mutta olin pukeutunut niin hyvin että toppaliivi piti riisua jo alkukäynneissä. Kypärämyssy tuntui tänään olevan vähän liikaa. Liikaa kuului olevan vauhtia myös pitkin ohjin alkukäynneissämme, ihan Hempan omasta takaa.

Alkuraveissa tehtiin loivia kiemuroita molempiin suuntiin. Hemppa nyki pienesti mutta pysyi ihan asiallisessa muodossa. Skarppasin etten vedä. Yritin saada heppaa vielä rennommaksi ja pyöreämmälle niskalle. Tein pieniä temponmuutoksia. Itsestään Hemppa meni aika reippaasti. Vaikka humma tuli suoraan tallista niin opekin kehui miten näytti alusta asti hyvältä. Oli oikeasta ohjasta vähän tyhjempi mutta jotenkin kummasti sain suoristumaan. Tuli paremmaksi ja tasaisemmin kahdelle ohjalle kuin Saku.

Välissä käveltiin hetki ja sitten käytiin keskellä kuuntelemassa ohjeet. Pitkän sivun alusta väistö sisään ja suoraan väistöstä vastalaukan nosto. Laukassa väistö takaisin uralle ja jos homma on tasapainossa niin vastalaukalla lyhyen sivun ympäri. Toisella pitkällä sivulla sai tehdä omiaan.

Haastavinta oli alkuun päästä kulman läpi rennosti. Kun se onnistui niin väistötkin paranivat. Hemppa väisti molempiin suuntiin sangen näppärästi. Jyrkempää väistöä kaipasi ope ja sekin osattiin tehdä. Laukannostot kahta kämmiä lukuun ottamatta oikein. Vähän turpa nousi nostossa mutta uralle väistö ok. Ajatus sulusta. Vastalaukat pysyivät ihan rennohkoina, joten lopulta laukkailin myös päädyn ympäri. Olikohan yhdellä kierroksella kun pudotteli raville. Mutta sain vastalaukan nostettua kaarteessa takaisin.

Toisella pitkällä sivulla ravailin voltteja ja tein vähän avoja. Yritin pitää ravin aktiivisena, taipuisana ja lennokkaana. Välillä oli vähän ruuhkaa mutta sangen hyvin mahduttiin.

Jossain välissä kentän ohi tietä pitkin meni useampi hevonen talutettuna. Koko kööri kentällä tuijotti kovasti. Käynnissä oli turvallisempaa olla. Ei tullut mitään ylimäärämuuveja. Korvahuppua en tosiaan suostunut Hempalle laittamaan koska ei ole minun kanssani tuijotellut ja hupun kanssa yleensä tipahtavat suitset.

Tunti meni kivasti näiden tehtävien parissa. Oli sopivasti tekemistä ja toistoja tuli hyvä määrä menemättä yksitoikkoiseksi. Tarpeeksi yksinkertaista kuitenkin.

Vähän ennen loppuraveja satula rupesi tuntumaan sateesta märältä ja housut kastuivat rainlegseistä huolimatta alhaalta päin. Ei ehtinyt onneksi tulla vilu.

Loppuravien aikaan traktori rupesi auraamaan kentän vierustaa. Hukkasin itse omaa rentouttani ja taisin tartuttaa osan Hemppaan. Ei meidän parasta menoamme. Yllättävän rentoa kuitenkin. Ja kun tultiin kaartoon niin alkoi kentän auraaminen. Hemppa jännittyi vähän mutta päästiin ihan asiallisesti pois paikalta.

Ongelmia:
nyki pienesti
tuijotteli ohi meneviä hevosia (kuten kaikki muutkin kentällä)
parit kämmit laukoissa
ihan lopputunnista märkä satula kasteli housut
traktori häiritsi kuskin rentoutta lopuksi
kuskin selkä tuli taas kipeäksi

Parannusta:
vaatteet pitivät vesisateen sangen hyvin ulkopuolella
Hemppa nyki vain ihan pienesti
oli alusta asti sangen hyvä
pärjättiin hienosti ilman korvamyssyä
ei takapotkuja eikä pukkeja
suht suora hevonen
raviväistöt näppärästi
vastalaukat aika hyvin tasapainossa
molemmat laukat rullasivat ihan ok

tiistai 12. marraskuuta 2019

Sittenkin kohti takareita!

Tiistaina jatkettiin kouluratsastusharjoituksia Heponiityssä, tällä kertaa 4 ratsukon ryhmässä. Minä sain Sakun ja ulkona tihutti. Pari astetta plussalla.

Tänään pyörittiin käytännössä koko tunti keskiympyrällä loppuverkkoja lukuun ottamatta. Tunnin aikana taidettiin mennä molempiin suuntiin kertaalleen uraa pitkin ympäri ravissa. Ei ollut siis kulmientreenauspäivä.

Alkutunnin muka tein ja pyysin kovin kevyesti. Käytännössä ei tapahtunut juuri mitään. Taivutus sisään. Väistö ulos. Sisätakajalka alle. Pohkeesta eteen. Muista puolipidätteet. Kunnon väistöaskeleet ja huolellinen taivutus. Onneksi ope huomautti ettei väistä. Osasin toimia. En tiedä mitä itse kuvittelin tapahtuvan.

Taisi olla ennen raveja kun tehtiin etuosakäännöksiä. Aloitin omaan tapaani juosten kustulla. Pidätteet paremmin läpi. Mutta parani.

Sitten samaa väistämistä ravissa. Tässä kun ope puhui että tämä valmistelee takareita varten niin siitä jotenkin sisuunnuin. Tänään sain käteni pidettyä paremmin ja herkempinä. Mentiin kivan aktiivista ja isoa ravia kuitenkin kiirehtimättä tai jännittymättä. Taivutuskin pysyi tasaisena. Tai niin ainakin kuvittelen. Eikä vasemmassakaan kierroksessa juostu.

Tultiin molemmat suunnat. Oikea oli taas helpompi. Ulko-ohjan tuntuma oli hankalahko juttu pitää. Tehtiin myös ympyrän pienennyksiä ja suurennoksia. Vähän meinattiin olla kaverin hännässä eikä hidastus ihan aina toiminut kuten halusin. Jossain välissä tosiaan käytiin kierrokset uraa pitkin. Vähän turhan lujaa mutta kulmiin enemmän taivutin kuin jäin vetämään ja hidastamaan. Ei ihan päästy syvälle mutta suht asiallista.

Mentiin ohimennen myös laukat. Useampi kierros ympyrällä. Nyt en panikoitunut enkä jäänyt vetämään. Pysyttiin 85 % reitillä. Vasemmassa kierroksessa valui sisään. Tuntui että ratsastin kuten kisoissa ja yritin peitellä virheitämme. Vaikka ope on haukansilmä niin kuvittelen onnistuneeni ainakin jotenkuten. Oikeassa kierroksessa meni pidätteetkin välillä läpi. Mutta kumpaankaan suuntaan ei baanailtu holtittomasti. Rentous ja pyöreys kyllä hukkuivat. Tehtiin laukassakin hitunen ympyrän pienentämistä.

Harjoitusravissa laukkojen jälkeen meinasi alkuun olla vauhdikasta ja holtitonta. Tuntuma meni epätasaiseksi. Tajusin että jotain on tehtävä ja pian. Meni ehkä 1,5 kierrosta ja tajusin höllätä kädellä. Enemmän siimaa, pehmeämpi tuntuma. Ja kun minä myötäsin niin Sakukin myötäsi. Sen jälkeen kuunteli pidätteet istunnalla (lähes joka kerta). Jahuu!

Nyt ympyrän suurennokset ja pienennykset menivät paljon helpommin. Muistin pidätteet mutta Saku sai myös edetä. Tuntui että kuuntelee.

Lopuksi tehtiin sitten myös ne takarit. Yhä menin vähän puihin. Päätin jo että ennemmin käännän vain kun jään tappelemaan pidätteiden kanssa jos ei hidasta. Tehtiinköhän yhdet vai kahdet per suunta. Nyt skarppasin taivutusten kanssa ja siltä osin oli ok. Yhä taisi tehdä vähän ison kuvion ja lopuksi piti pyytää vielä väistö. Kuulemma huomattavasti parempi kuitenkin kuin viimeksi. Ehkä kuskia vähän auttoi omat salatreenit. Pitäisi tunnilla yhä tehdä niitä parin askeleen käännöksiä. Vasta lopuksi tajusin viimeisen suorittaessa siirrellä Sakun jalkoja edestä ja takaa sivuille. Auttoi. Ja muuten niin vino käyntikin rupesi tulemaan myös oikean ohjan tuntumalle.

Loppuraveissa Saku kulki rentona. Sangen lujaa. Pidin omat käteni matalalla lähellä harjaa. Mutta auttoi näemmä hummaa pitämään päänsä alhaalla. Oikeassa kierroksessa kuunteli pidätteet paremmin. Voisin yrittää hallita jokaisen askeleen eikä joka kolmattakymmenettä.

Kaarrossa ope namitti Sakua ja minä käytin vasenta jalkaa harjan yli. En ole kovin notkea tekemään sitä rauhallisesti. Mutta Saku ei jännittynyt, joten ei tehty tänään enempää.

Ongelmia:
välillä pidätteet eivät menneet läpi enkä saanut vauhtia pois
takareissa yhä vähän kauhistuin ja kohmetuin
kuskin pitäisi kantaa kätensä vielä lähempänä toisiaan

Parannusta:
Saku ei pahemmin tuijotellut
ei juossut alta
osasin olla pitkiä pätkiä vetämättä
harjoitusravissa tuli kivasti pidätteistä takaisin
laukat olivat yllättävän hallittuja
takarit paremmin kuin viimeksi

maanantai 11. marraskuuta 2019

Parempaa keskittymistä

Maanantaina menin taas Assilla itsenäisesti. Tamma oli oma hapan itsensä. Ehkä harjatessa heilui kaviot vähän tavallista enemmän. Kuolaimet sujahtivat paremmin suuhun kuin viime viikolla. Ei silti yhtä hyvin kuin yleensä. Koulusuitset olivat jossain jemmassa, joten menin estesuitsilla. Enkä huomannut eroa. Keli oli aika sama kuin eilen Oulussa. -3°C ja satoi lunta. Ei kyllä ollut kovin valkoista.

Maneesissa oli kolme ratsukkoa kun mentiin mutta muut lopettelivat kun me aloitettiin. Hyppäsin pitkästä aikaa väärältä puolelta kyytiin. Melko pian jäätiin taas keskenämme halliin. Alkuverkassa tuli kommentti että näyttääpäs Assi reippaalta. Ei tuntunut erityisen reippaalta. Toki liikkui kelvosti komentamatta. Kannuksia ei ollut eikä raippaakaan tarvinnut juuri käyttää. Pidin ravipyörittelyn suht lyhyenä ja mentiin sitten laukat. Ihan ok. Oikeassa kierroksessa oli reippaampi ja vasemmassa yhä tuijotteli enemmän. Mutta nyt pystyi keskittymään jo töihinkin.

Välikäyntien jälkeen ei ollut suurempia ajatuksia siitä mitä tehdään. Hetki meni ravaillessa kaaria ympäriinsä ja haahuillessa. Yhä tuijotteli vasemmassa kierroksessa. Pohdin aiemmin lukemiani koulutusportaita ja ajattelin tahtia, rentoutta ja kuolaintukea. Tahti oli hyvä ja tasainen, radiossa soinut kappale meni hyvin askelten kanssa yksiin. Rentous sen sijaan vaihteli aika paljon. Oikeassa kierroksessa oli rennompi, vasemmassa tuli tikkusuoruuksia ympyrällä.

Ohimennen tein Assinkin kanssa takaosakäännökset. Sama juttu kuin Hempalla eli selvästi syttyi lamppu päässä mitä tässä haetaan. Perussiistit askeleet mutta olisi voinut olla paremmin taipunut. Pysyi ainakin nätisti kuolaintuella.

Laukassa pyörittelin piruuttani vaihtoja lyhyillä lävistäjillä. Kun kerran lähdettiin tekemään liian vaikeita juttuja niin tehdään sitten kunnolla. Ensimmäiset vaihdot molempiin suuntiin tulivat tuurilla. Sitten vaihtoi vain edestä ristiin. Mutta virkistyipä hommiin! Pitkillä sivuilla hain suoruutta. Yhdellä lävistäjällä meinasi vetää kippuralle ja suuttua mutta sain tilanteen ratkaistua.

Lopuksi ravissa tajusin ettei Assi ole avuilla. Jolkotti eteen joo ja aika nätisti kaula kaarella. Muttei tullut pidätteistä takaisin enkä saanut hidastamaan. Sitä sitten työstettiin. Siinä olikin tekemistä että Assi tajusi että pitäisi muuttaa jotain. Pientä eroa sentään tuli. Kolmikaariset rupesivat menemään paremmin vaikka yhä oli vaikeuksia taivutuksen vaihdoissa.

Lopulta annoin Assille enemmän ohjaa ja pyysin yhä ravaamaan. Rupesi ehdottelemaan käyntiä. Useamman kerran. Käynnissä matkustelin noin vartin selässä kun Assi kulki ympyrää. Pidin silmiä kiinni ja tunnustelin liikettä. Lopulta luovutin kun tuli kylmä ja kello oli paljon.

Ongelmia:
vasemmassa kierroksessa vielä tuijotteli
lopuksi ei kuunnellut pidätteitä enkä saanut hidastamaan

Parannusta:
molempiin suuntiin tuli yhdet vaihdot
heräsi hyvin vaihtotehtävällä
tiesi selvästi mistä takareissa on kyse
tasoittui paremmaksi

sunnuntai 10. marraskuuta 2019

Vaihtotreeniä ohimennen

Toivoin että onnistuisiko sunnuntaina hyppelöt valoisaan aikaan. Tämä laitettiin järjestymään. Lopulta muita ei huolittu mukaan (tallin puolesta) ja sain yksärin. -4°C ja satoi lunta. Kenttää ei oltu lanattu eikä aurattu mutta oli yllättävän hyvä.

Lumitilanteen takia Hemppa sai etusiinsa tilsakumit ennen tuntia. Samalla minä sain opastuksen milloin hokit ovat vaihtokunnossa ja vinkin että niitä saa ja kannattaa vaihtaa tarvittaessa myös itse.

Kentällä oli alkuun myös toinen ratsukko muttei haitannut yhtään. Mentiin alkuverkat aika rauhakseltaan ja puhuttiin open kanssa paljon. Olen kuulemma kovin kriittinen itselleni ja siksi minua on hankala opettaa. Olipa yllättävää. Sanoisin olevani realisti, joka pelkää että tyytyväisyys lopettaa kehityksen. Iloitsen pienistä asioista mutta tiedostan myös ongelmat. Toisaalta jos ei mene niin hyvin kuin mihin pystytään niin siihen on välillä vaikea olla tyytyväinen. Ainakin omalta puoleltani tämä keskustelu auttoi hyvin tälle tunnille. Ope osasi kertoa minulle juuri oikeat asiat ja ymmärsin mitä nyt vaaditaan ja mikä on tänään vähemmän oleellista.

Alkuun Hemppa oli ravissa ihan yllättävän hyvä. Rennompi, tasaisempi ja ryhdikkäämpi kuin mihin eilen lopetettiin. Sekä molemmat laukat olivat oikein asiallisia. Pyöreitä, tasaisia, rullaavia. Jes!

Päivän hommana tehtiin laukassa kolmikaarisia puomeilla vaihtojen kanssa. Kolme puomia molemmissa suoristuskohdissa. Ensin tultiin kuviota ravissa ja kuskilta vaadittiin tänään taas aika paljon. Rento ja etenevä ravi, reitti kuntoon. Ratsu suoraksi. En alkuun edes huomannut että ensimmäisiä puomeja ei tultu ihan suoraan vaan vähän s-kuviolla. Lisää rentoutta ratsuun. Parani aika kivaksi. Toistoja tuli reippaasti.

Laukassa rento ja etenevä laukka oli tärkeintä. Vaihdot enemmän sivuseikka. Ensimmäisellä kierroksella taisi tuurilla tulla molemmat vaihdot. Sitten ne menivät hukkaan. Vaihdot vasemmalle löytyivät takaisin kun en päästänyt kaulaa mutkalle oikealle. Vaati vähän tarpeettoman paljon vasemmasta ohjasta pitämistä. Oikealle vaihtoi paremmin kun ei jääty arpomaan ja hidastamaan puomeille. Reittiä vähän helpotettiin ja väliin tehtiin ympyrää toisten puomien yli. Joka kerta ei vaihdettu puomeilla suuntaa.

Hempan laukka rupesi tuntumaan hyvältä ja rullaavalta. Jykevältä. Mutta livahtikin salaa pitkäksi ja kaarteessa takaset lipsuivat. Voi kun nämä huomaisi itse!

Lopuksi tehtiin taas kolmikaarinen. Ekalla kerralla ei vaihtanut, sitten tuli molemmat vaihdot. Sitten saatiin lepotauko. Tulipa tässäkin hyvä määrä toistoja.

Lopputunnista tehtiin vaihtoja vielä kahdella pystyllä lävistäjillä. Sama juttu että vaihdot tulivat vähän vaihdellen. Tässäkin oleellisinta oli hyvä laukka. Itse monesti unohdin sen ja jäin säätämään reittiä, suoruutta ja paikkaa. Ehkä puolet vaihdoista tuli ja onnistui sekä epäonnistui molempiin suuntiin. Hypättiin esteitä myös toisesta suunnasta.

Ei tullut pukkeja mutta kertaalleen hypyn jälkeen Hemppa vietti taas vahvasti sivulle. Nauratti kun olin juuri katsellut Alakylän maastisvideoita, jossa kellahdin sivupoistumasta alas. Kyllä silti tuntui että sain vähän juonesta kiinni.

Loppuverkasta ei jäänyt suurempia muistikuvia. Taidettiin ravata sen aikaa kun ope purki esteet. Mutulla sanoisin että hyvin meni. Ope ainakin kehui jossain välissä tuntia että ollaan kehitytty alkukesästä kovasti.

Loppukäynnit käytiin peltolenkin kautta. Hemppa sai päättää reitin ja kierrettiin kauemmankin pellon ympäri. Siellä taas tuli säikkyspurtti eteen eli pari askelta laukkaa. Kuski oli pitkin ohjin eikä jalustimet olleet jalassa. Mutta pidin toki huovasta kiinni ja sain tilanteen hetkessä haltuun. Sitten näytti siltä että Hemppa lähtee tietä pitkin takaisin tallille mutta kun sanoin että ei sitten sovi muuttaa mieltä myöhemmin niin teki u-käännöksen ja mentiin oikealle takapellolle. Risteyksessä oli lepattavia heinäpaalimuoveja ja arasteli niitä. Mutta koska meni sinne ihan omasta halustaan enkä patistanut yhtään niin selvisi niistä myös ohi. Tarjosin vähän henkistä tukea ja varmistelin että niiden jälkeen ei sännätä paikalta.

Hemppa olisi halunnut kiertää vielä alatarhan umpiperän kautta mutta olin niin kylmissäni etten antanut. Päivän positiivisia että nyt humma ei esittänyt stressireaktioita kun tulin alas selästä. Netistä kun lukee juttuja niin tulee kaikenlaisia ajatuksia. Yleensä Hemppa yrittää hieroa päätä jalkoihin alasratsastumisen jälkeen. Nyt seisoi rauhassa aloillaan.

Toinen takakenkä katosi matkan varrelle eikä ollut enää tunnin jälkeen paikallaan. (Löytyi myöhemmin kentältä.)

Tallissa pesin hännän ja takajalat. Toivottavasti ripulointi loppui nyt pakkasten tultua. Ainakaan nyt viikonloppuna en huomannut yhtään. Kikkareiden liotus hännästä ei ollut kovin nopea operaatio. Ja huuhteluvesi toisensa jälkeen oli mustaa. Lopulta totesin että on ainakin puhtaampi. Läträsin myös hoitoaineen, silotusaineen ja kiillokkeen kanssa ja toivon että kaikki tuleva moska valuu tarttumatta pois.

Ongelmia:
vaihdot tulivat vähän tuurilla
kuski ei huomannut että kaula oli mutkalla oikealle
eikä laukan venymistä pitkäksi
yksi liukastus kaarteessa
takakenkä hukkui
hännässä oli paljon kakkaa

Parannusta:
oli alkuverkassa hyvä
laukat olivat paremmat kuin pitkään aikaan
noin puolet vaihdoista tuli
tänään ymmärrettiin open kanssa paremmin toisiamme

lauantai 9. marraskuuta 2019

Kenttä - maasto - kenttä

Lauantaina oli tarkoitus käydä Hempan kanssa ensin maastossa ja sitten mennä kentälle kouluratsastamaan siksi aikaa kun tuntilaiset ovat maastossa. -5°C ja vähän satoi lunta.

Suunnitelma ei sitten toiminutkaan. Hempalla oli jo satula selässä kun kuulin että tunti ei menekään maastoon ja kenttä on siis koko ajan käytössä. Lisäksi sinne oli epähuomiossa ylibuukattu 8 ratsukkoa, joten en todellakaan halunnut mennä kentälle yhdeksänneksi.

Kun olin kapuamassa kyytiin niin selvisi että edellinen tunti lähtee kävelemään loppukäynnit pellolle. Saatiin siis kenttä hetkeksi omaan käyttöön. Aloitettiinkin sitten sieltä. Käytännössä ehdittiin tehdä alkuverkat. Askellajit läpi. Hemppa oli reipas mutta lavat vähän pullahtelivat. Laukassa yritin tehdä ohjeen mukaan vaihtoja mutta jännitin sen verran lumipohjaa että ratsastin arasti eikä silloin tietenkään vaihtanut. Vaihtoikohan kerran vai pari edestä ristiin, siinä kaikki.

Lähdettiin sitten maastoon kun tuntilaisia rupesi valumaan enemmän paikalle. Ehkä tehtyjen alkuverkkojen ansiosta Hemppa oli nyt paremmin hereillä.

Alkumatkasta tuli taas jatkuvasti autoja vastaan. Muuten ravattiin ja laukattiin aika perinteisesti. Nyt Hemppa imi itse laukassa eteen. Vähän hidasti kaarteessa ja jossain välissä vaihtoi laukan itse oikeasta vasemmaksi. Yksi säikkyloikkakin tuli ja hetkessä ratsu heilahti tien laidasta keskelle. Pyysin sitten lisää vauhtia. Kun ei lipsunutkaan yhtään. Luulin että oltaisiin menty ihan haipakkaa mutta gps näytti tässä vaiheessa huipuiksi n. 36 km/h.

Hetken mielijohteesta päätin että mennäänkin kuntoradalle. Hemppa meni pitkin ohjin ja rentona radan yli. Mainiota! En ole ihan varma ollaanko tästä kohdasta menty ennen keskenämme yli.

Kuntoradalla vaadin ensin rauhallista ravia. Hemppa ehdotti nykimistä ja lujempaa mutten suostunut. Suorilla mentiin sitten laukkaa. Hempasta irtosi ihan hyvin vauhtia ja pyysin vähän lisää. 45,6 km/h. Kun olin himmannut laukan pois niin pian sen jälkeen käynnissä tuli säikkyloikka sivulle. En ihan tiedä mistä menninkäisistä se tuli.

Mentiin autotietä pitkin radan ylitykseen. Vähän Hemppa katseli ympärilleen muttei ollut kamalan jännittynyt. Nyt tuijotteli junarataa enemmän ja hidasti. Meni kuitenkin pitkin ohjin yli. Vaikka viikko sitten käytiin ylittämässä samasta kohdasta ihan rennosti eestaas.

Paluumatka mentiin kankaita pitkin. Rauhallista ravia ja rauhallista laukkaa. Kummatkin löytyivät. Kuusiväylällä meinasi olla ahdasta ja kuski väisteli lumisia oksia. Nyt hypättiin minimaastiksetkin. Olikohan 6 ja 9 vai 10 askelta väleihin. Nyt osui kaikki paikat oikein hyvin.

Autotiellä taidettiin tällä kertaa pysyä ravissa. Erityisen tyytyväinen olen alamäkeen. Hemppa antoi tasapainottaa eikä kiihdytellyt. Eikä nykinyt ohjia! Loppumatkan taivuttelin. Vielä yksi loikka eteen tuli loppumatkasta kun kaislikossa suhisi.

Mentiin sitten kentälle jatkamaan. Talutustuntilaisia oli 2 ja mahduttiin hienosti joukkoon. Hemppakin osasi tänään käyttäytyä ilman pukkeja ja takapotkuja. Tein temponmuutoksia ja siirtymiä. Ympyröitä ja väistöjä. En juuri istunut ravia alas. Vasen laukka oli kivasti pyöreä ja oikeakin vahvasti sinnepäin.

Puolisen tuntia meni pyörittelyssä. Yhä humma oli vähän vino eikä ihan tasainen. Yritin pitää elävän käden. Ehkä samalla annoin liikaa ohjaa? Tehtiin ohimennen myös yksi peruutus. Ensimmäisellä yrityksellä Hemppa unohti liikutella kaikkia jalkojaan ja notkahti alas kuin mäyräkoira. Toinen yritys oli ihan super! Hemppa oli rento ja pyöreä. Askeleet olivat rauhallisia ja tahdikkaita. Mahtavaa!

Teinpä muutamat tiistaina "kielletyt" takaritkin. Käyntiä lyhentäessä Hempan takaosa lähti kiemurtamaan mutta itse käännöksessä selvästi tiesi mikä on homman nimi. Kääntyi rauhassa, askelsi, pysyi aloillaan, taivutus säilyi ja pysyi suht rentona. Olisi voinut olla vielä pyöreämmällä niskalla ja tietysti alkukiemurtelu olisi hyvä saada pois. Omasta mielestäni molempiin suuntiin kääntyi ihan asiallisesti. Teinköhän kaksi molempiin. Tai sitten en vain ymmärrä asioista tarpeeksi enkä ole pätevä arvostelemaan.

Loppua kohti meno tasoittui. Ei ihan avuille mutta sangen hyvä.

Tallissa tein Hempalle testimittauksen ja painomittanauha sanoi n. 510 kg. Syksyn laihistelusta (480 kg) on siis tullut lisää massaa mutta viime talven lukemiin (524 kg) ei vielä ylletä. Onhan se yhä hoikahkossa kunnossa. Onneksi saa nyt vähän enemmän ruokaa.

Ongelmia:
3 säikkyä maastossa
vähän tuijotteli ja hidasti toisessa radan ylityksessä

Parannusta:
ensimmäinen radan ylitys todella hienosti
ei pukkeja eikä takapotkuja
alamäen tasapainotus ravissa nykimättä
oikein nätti peruutus

keskiviikko 6. marraskuuta 2019

Valonpilkahduksia tuijottelun takaa

Keskiviikkona oli tämän viikon toinen Assipäivä. Pakkasta seitsemisen astetta. Maneesissa kuulemma +2°C. Onneksi ope tarjolla.

Tallissa Assi oli muuten oma itsensä muttei meinannut ottaa kuolaimia suuhun. Ihan poikkeuksellista. Yleensä kun haukkaa ne itse. Eikä ollut kovin innoissaan poistumassa karsinastaan.

Maneesissa katsottiin open kanssa ensin satulaa ja laitettiin karvaromaani estepenkistä koulusatulan alle. Ei mennyt ainakaan huonompaan suuntaan.

Ratsastuksen Assi aloitti samoin kuin viime aikoina eli tuijottelulla. Kuskilta ei jäänyt huomaamatta että yksi seinälankku oli vaihdettu. Ravissa ohje oli taivuttaa ihan ronskisti sisään. Humma banaanille. Ja sitten eteen. Sisäpohkeen ympäri ja eteen. Sen verran lämmin tuli että ensimmäisen ravikierroksen jälkeen kuskin piti ottaa takki pois.

Lähinnä suoraa uraa mutta myös jokunen ympyrä. Jos linjasin huonosti pelokkeiden suhteen niin ympyröitä ei tunnistanut ympyröiksi kun tuli tuijottelua, tyssäystä ja liirailua. Vasen kierros oli taas pahempi. Oikeassakin katseli muttei yhtä pahasti.

Ravissa meno parani jonkin verran. Pidettiin välikäynnit ennen laukkoja.

Ensin oikea laukka ja se oli yllättävän hyvä. Sama bananoituminen jatkui laukassakin. Kun parani niin sai vähän suoristaa. Ja eteen. Vasemmassa tuijotti laukassakin vähän enemmän. Tänään pahimmat paikat olivat takkikulma ja vaihdettu lankku. Molemmista laukoista tuli kuitenkin ihan asiallisia ja hyviä. Pidäte ulkoa, sisäjalka. Irrota ohjalla. Taivuta. Eteen. Raippa jos ei kuuntele jalkaa. Päästiin uralle ja saatiin kuviot kuntoon. 90 % rentoa menoa ja vain hetkittäistä tuijottelua.

Laukassa tehtiin myös loivia kiemuroita uran sisälle molemmissa kierroksissa. Alkuun kun olin palaamassa uralle pelottavan lankun kohdalla niin Assi hypähtikin toiseen suuntaan lähes kaverin syliin. Muuten nämäkin paranivat. Vasen taivutus oikeassa laukassa oli alkuun hankala mutta löytyi. Muuta liikennettä oli jonkin verran mutta tänään joukossa oli helppo mennä.

Lopuksi pyörittiin hetki ovipäädyssä ympyrällä. Sangen asiallista. Saattaisi sanoa jo ratsastukseksi. Oma arvosana lopputunnin menosta menisi jonnekin 7,5 pintaan. Assi taisi vetäistä tuijottelusta itsensä sangen piippuun. Mutta kuski oli iloinen: parannusta havaittavissa!

Tallissa oli kiva saada tallikaverilta kommentti että ollaan kehitytty Assin kanssa. Siihen voisi ehkä vastata jotain muutakin kuin että nyt on pari huonoa viikkoa takana.

Ongelmia:
ei halunnut kuolaimia suuhun
tuijotteli uutta lautaa ja takkikulmaa
yksi sivuloikka
yksi hätkähdys

Parannusta:
rupesi keskittymään
hyvää palautetta tallikaverilta

tiistai 5. marraskuuta 2019

Liian huono takareihin?

Tiistaina oli taas pikkupakkanen, nelisen astetta. Ratsukseni koulutunnille sain Sakun. Tallin kämmistä johtuen humma oli jo edellisellä tunnilla yhdeksäntenä (yleensä ryhmäkoot ovat pienemmät). Minun kanssani teki poikkeuksellisesti päivän kolmannen tuntinsa. Hyvin tuntui jaksavan. Meitä oli ruhtinaallisesti vain 3.

Aloitettiin taas rentouttamalla päätä alas taivuttamalla toisesta ja sitten toisesta (sisä)ohjasta ja myötäämällä ulkoa. Rauhallinen käynti. Pikkuhiljaa otettiin ulko-ohjaakin käteen ja kaarilta suunnattiin suorille. Saku oli rennohko. Minun piti tunnustella kuulemma jokainen askel ja huomata kun menee Sakulle epämukavaksi ja jännittyy. Sormia meinasi palella.

Tästä päädyttiin pikkuhiljaa keskiympyrälle. Jalasta lähetyksiä eteen. Sisäjalasta väistöä ulos. Ympyrän pienennystä ja suurennusta. Pienennys tehtiin sulkuajatuksella. Lavat mukaan. Saku oli tyhjempi oikeasta ohjasta.

Kevyessä ravissa ei juossut tänään pahasti. Puolierot olivat aika pieniä. Pidätteistä olisi voinut silti tulla vielä paremmin kuulolle. Rennompaa ja matalampaa kaulaa. Saku olisi ehkä voinut olla pyöreämpikin mutten jaksanut puuttua kovin paljon kun ei erikseen mainittu. Tietysti pitäisi! Ravissakin tehtiin lähetyksiä eteen. Tajusin etten voi vain lähetellä vaan tein säätöä neljännesympyrän välein. Eteen, puolipidätteellä vähän kiinni ja taas eteen. Ihan asiallista.

Tehtiin samat ympyrän pienennykset myös ravissa ja laukassa. Ennen laukkoja mentiin välillä myös uraa pitkin suoraan. Tänään päästiin ravissa kulmiin ja uralle, jes! Tosin nyt keskityin asiaan jo alkukäynneistä asti. Ja katselin että edelliselläkin kuskilla meni.

Laukassa skarppasin etten jää vetämään. Paino taakse. Tänään en etukenotellut. Työskentelyä piti jatkaa laukassakin. Ennen ensimmäistä laukkaa piti käydä ottamassa takki pois kun tuli niin kuuma. Loppukäynneissä nappasin sen takaisin päälle.

Muutaman toiston myötä Saku vähän kuumahti laukoissa eikä meno ainakaan parantunut.

Näillä paikkeilla ravista rupesi tulemaan kiva. Saku tasoittui ja keveni ja sain kyynärpääni kannettua. Hassusti ope rupesi puhumaan kyynärpäistä pian sen jälkeen. Kuvittelin toki että itselläni asia oli kerrankin kunnossa. Oikeassa kierroksessa sain ratsastettua jo vähän tehoja raviin. Saku jäi kuulolle ja ravia sai ratsastettua eteen ilman että meni kiireiseksi. Aiemmin tunnilla tuli muutaman kerran sanomista että jää jo liian hitaaksi.

Lopuksi vielä käynnissä pienennettiin ja suurennettiin ympyrää. Siitä sitten pyöräytettiin takaosakäännökset molempiin suuntiin. Saku otti ensimmäiset pari puolipidätettä vastaan ja kääntyi. Sen jälkeen lakkasi kuuntelemasta ja vyörähti ja pyörähti. Minä yritin kiskoa kovempaa. Menin sen verran sekaisin että suuntakin katosi ja pyörähdimme takaisin lähtösuuntaan. Taivutus kuulemma katosi. Jälkimmäinen suunta ei takarin suhteen mennyt juuri paremmin mutta nyt päädyttiin oikeaan suuntaan kääntyen 180 astetta.

Sitten ravattiin hetki. Vasempaan meinasi vähän kiihtyä.

Positiivisia asioita löytyikin loppukäynneissä yhteen lauseeseen aikamoinen liuta. Paljon pientä.

Tunnin lopuksi toivoin että voitaisiinko harjoitella takaosakäännöksiä enemmän. Tästä päädyttiin omasta mielestäni hieman kummalliseen keskusteluun, jonka tulkitsin niin että en ole tarpeeksi taitava tekemään niitä. Taivutuksen pitäisi pysyä liikkeen läpi. Omasta mielestäni en voi oppia niitä jos en pääse harjoittelemaan. Huonoja ei kuulemma kannata harjoitella vaan perusratsastuksen tulisi ensin olla riittävällä tasolla. Sitten minulta kysyttiin mitä eroa on etu- ja takaosakäännöksillä. Vastaukseni eivät olleet hyviä (tai siltä ainakin tuntui). Asia muotoiltiin jotenkin niin että etuosakäännös on shetlanninponiliike. Takarissa ratsun pitää olla taivutettu ja mitäköhän muuta. Se on kokoava liike.

Tekemällä huonoja oppii tekemään huonoja. Mutta minä kuvittelen että tekemällä oppisi tekemään parempia. Ihan samoin kuin ravivolttejakin (joka ei sitten kuulemma taas ole yhtään niin vaativa liike). Kuvittelen ymmärtäneeni open pointin mutta olen eri mieltä. Taisi olla ymmärrysongelmia puolin ja toisin. Tulkitsin open jutuista että ensin pitää saada perusratsastus riittävän hyväksi ja sitten takareita voi vain tehdä. Minun elämässäni tekemättömyyden ja hyvin tekemisen väliin mahtuu harjoittelujakso, jonka aikana kehitytään paremmiksi. Mikäli tulee ongelmia niin pilkotaan asiat pienemmiksi. Sen verran sain lopulta irti että voinhan harjoitella niitä paria askelta vaikka jokaisessa kulmassa. Se ainakin tuli nyt selväksi että taivutus on tärkeä. Olisin kaivannut niin hyviä perusteluja että olisin muuttanut mieleni.

Tällä kertaa aivot sauhusivat enemmän illalla tunnin jälkeen. Pohdin jo että kirjoitan tulkinnan näkemyksistäni takaosakäännöksistä ja ratsastuksen oppimisesta. Ope on niin guru että uskon kyllä että tietää mistä puhuu. Mutten näemmä niele purematta. Lopputulemaksi jäi että olen eri mieltä. En vain saanut kunnon perusteluja sille miksi olisin väärässä.

Ongelmia:
sormia paleli vähän alkutunnista
laukassa Saku kuumahti toistojen myötä
ei ollut joka hetki niin rento, matala ja pyöreä kuin olisi voinut
yksi laukannosto epäonnistui eikä tullut laukkaa
oli vähän tyhjempi oikealle ohjalle
loppukäynneissäkin tuntui vielä vinolta
takareissa käveli pidätteiden läpi
suurempi ongelma oli kuulemma taivutuksen katoaminen
kuski ei päässyt samalle aaltopituudelle siitä miksei takareiden harjoittelua voisi jatkaa
jälkioloksi jäi että olen kehno ratsastaja

Parannusta:
saadaan kivan paljon erilaisia työkaluja hevosen rentouttamiseen
en jäänyt suuhun kiinni
ei tuijoteltu kulmia eikä muuta
ei kiihdytellyt ja juossut alta
ravista tuli lopuksi aika kiva
saatiin kehuja sulkuaskeleista ravissa
tätä menoa voidaan kuulemma jatkaa takaritreeniä jo ensi vuoden alussa

maanantai 4. marraskuuta 2019

Oveluudella tuijottelua vastaan

Maanantaina menin taas itsenäisesti Assilla. Laitoin estepenkin. Kuulemma muutkin hepat ovat nyt tuijottelutuulella. Pakkasvirtaa ehkä? Viitisen astetta pakkasta.

Olin taas aikatauluttomana liikkeellä eli kahdeksan aikoihin vasta maneesissa. Taas jäätiin suurimmaksi osaksi aikaa keskenämme. Pitkin ohjin Assi käveli hieman hitaasti ja aavistuksen kartteli seiniä. Mutta kun nätisti hivutin kohti uraa niin ei saanut säikkyjä. Päätin olla pusertamatta ja pakottamatta.

Alkuraveissa Assi oli todella hidas eikä taas keskittynyt kuskiin. Yritin saada korvia ja huomiota vähän itseeni mutta aika pikaisia käännähdyksiä irtosi. Pyysin kaikenlaista, taivuttelin ja hidastin lisää. Kiinni ja eteen. Välillä pudotti käyntiin jos kovasti tuijotti. Melko pian otin laukalle ja siinä pyörittelin myös kaikenlaista, vastalaukatkin. Alkuun kuulosti hengästyneeltä ja käytin pian käynnissä. Muttei puuskuttanut yhtään, joten jatkettiin.

Yhä oli hitaahko mutta sain ujutettua uralle asti. Elävä käsi ja kunnon taivuttelut. Oikeassa laukassa oli sangen epätasainen edestä ja jäykähkö takaa.

Ravissa pyörittelin ympyröitä ja herättelin lävistäjillä. Lopulta laukassa tein kolmikaarista ensin vaihtamalla ravin kautta (ei kovin kaunista) ja lopuksi vastalaukoilla. Ei pahinta kamaluutta muttei erityisen sujuvaakaan. Piti kuitenkin laukat. Ohimennen kokeilin vaihtoja lävistäjillä ja lyhemmillä lävistäjillä. Enimmillään vaihtoi edestä toiseen suuntaan. Mutta lävistäjäkarautukset herättivät hyvin.

Ravissa piti himmailla altajuoksu pois. Kummasti oli taas vaikea löytää sopiva menovaihde. Mutta sen jälkeen tuli aika kivaksi. Loppuun asti tuijotteli kirjaimia. Mentiin vain rennosti ohi ja taivuttelin roimasti poispäin. Huomattava parannus viimeviikkoiseen vaikkei vieläkään päästy tekemään mitään ihmeempiä.

Ongelmia:
alkuun oli hidas
yhä tuijotteli läpi tunnin kirjaimia

Parannusta:
ei säpsyjä
sain houkuteltua uralle
lopuksi heräsi liikkeelle
loppuraveissa oli jo ihan asiallinen
kuskia ei hermostuttanut missään vaiheessa

sunnuntai 3. marraskuuta 2019

Jalustimeton marraskuu kavaleteilla

Sunnuntaina mentiin Hempan kanssa viidensiksi viiden estetunnille. Haaveilin valoisalla ratsastamisesta mutta loppumatka tallille piti ajaa pitkät päällä. Kuvittelin että pakkasta oli pari astetta mutta lähtiessä auton mittari näytti -8°C.

Virittelin Hempalle askartelemani turpaheijastimen koekäyttöön. Ajoi asiansa ja säästin vitosen. Suojia en jaksanut hakea ja hypättiinkin tänään taas vain kavalettikorkeuksia. Opena oli nykyinen sunnuntaiope, jonka tunnilla olin nyt siis toistamiseen.

Tein itse ja säästin. Materiaalit kierrätettyjä paitsi heijastinnauha Puuilosta.

DIY turpaheijastin.


Alkuverkassa ensimmäinen ohje oli lähteä verkkaamaan kevyessä ravissa. En ollut tajunnut taivutella yhtään käynnissä ohjat tuntumalla. Jotenkin olin viikossa unohtanut miten Hemppa kannattaa verkata. Ravissa päästiin tekemään molemmat suunnat. Jalasta eteen ja pidätteistä takaisin. Liikkui reippaasti eteen mutta hidastuksissa nyki ohjaa vastaan. Eikä mennyt pyöreänä. Laukat mentiin vain vasempaan kierrokseen. Vinkki oli tehdä temponmuutoksia. Tein niitä jo sitä ennen. Löytyi hyvin säätelyä mutta olisi voinut olla paljon rennompikin.

Välikäynneissä tuli käsky nostaa jalustimet ylös. Tottelin tietysti. Tehtäväksi tulikin kunnon tehtävärata. Ravissa siksak-ravipuomien yli ja viimeisten ympäri voltti, siten että ne ylitettiin kahdesti. Puomit olivat pehmoja ja Hemppa ainakin potki niitä estoitta.

Sitten suoralla käyntisiirtymä ja käynnistä laukannosto. Laukassa päädyssä kaarella kaksi ristikkoa. Meillä näppärästi 4 askelta väliin. Kulmassa raviin. Ravissa pitkällä sivulla väistö sisään ja takaisin uralle. Ja sitten sama uudestaan alusta. Ensin pitkään ja hartaasti oikea kierros.

Joka kierroksella tuli suunnilleen yksi korjauskehotus ja suurin osa meni ihan ohi. En tajunnut ja vastailin hähhiä. "Paino on väistön suuntaan." Enkä tajunnut että oliko se liikaa vai liian vähän. Puomeilla piti hidastaa vatsalihaksilla ja kääntää ulkoavuilla. Huolehtia taivutus kuntoon. Minä kun kuvittelin että perä on jo valmiiksi liikaa oikealla. Ope kaipasi näemmä kaulaakin mutkalle sisään. Harmi vaan että Hemppa käänsi pelkän kaulan ja lapa karkasi. Ei tullut minun mielestäni hyvä. Oikeassa kierroksessa oikein mikään ei ollut letkeää. Laukassa rennommat kädet. Se oli tunnin paras vinkki ja auttoi kaikkeen.

Kertaalleen nousi väärä laukka. Ja kerran jäätiin ensimmäisestä ristikosta kauas. Venyi silti neljään. Ope kaipasi paikkaa lähemmäs. Rupesin suotta säätämään ja tuli kertaalleen sitten lähes 5 ja ravisähellyksellä yli. Muut hepat olivat virtaisia ja riekkuivat vähän omiaan. Puomitkin kolisivat. Olin positiivisesti yllättynyt miten hyvin Hemppa käyttäytyi. Yksi sivupotku sangen alkutunnista. Ratsastin siitä eteen eikä enempiä tullut.

Väistöihin olisi ollut kiva käyttää enemmän aikaa mutta tila esteiden välissä loppui kesken. Tuntui että perä karkaili. Väisti kuitenkin helposti. Rennoimmillaan oli alkuun väistöissä.

Vasen kierros ei tuonut autuutta. Pikemminkin vertyminen lopulta. Ravi rupesi pyöristymään. Laukassa hukkasin paikkasilmäni ristikoille. Ei silti taidettu pudottaa mitään. Valmistele siirtymä laukasta raviin huolellisemmin. Yritin muistaa valmistella nostotkin mutta kummasti aina unohtui. Alkutunnista olisin halunnut sooloilla enemmän omiani ja vaihdella suuntaa tai tehdä välillä käyntiä. Pieniä käyntipätkiä sain sullottua väleihin välimatkojen tasailun puitteissa. Pelkäsin että selkäni suuttuu harjoitusravista pahasti. Enemmän tuntui kuitenkin lonkissa.

Sitten sai laittaa jalustimet takaisin jalkoihin. Tultiin vielä linja pystyltä jumpparistikoille. Kysyin että tarviiko laittaa jalustimia. Ei tarvinnut, joten tulin ilman. Pystyn korkeus oli luokkaa 50 cm. Kaksi kierrosta putkeen. Ensimmäinen oli ihan siisti, 5 laukkaa väliin. Toiselle kierrokselle kiihtyi vaikka yritin himmailla. Hemppa meinasi mennä neljään mutta sain sullottua viidennen. Jumpalle vaihtui sitten laukka vääräksi. Korjasin vielä. Jalat rennoiksi alas. Meinasi vetää suonta.

En jaksanut laskea jalkkareita vaan kevensin loppuravejakin ilman. Vähän meinasi olla rankkaa ja hivutin käyntipätkiä väliin. Hempan kiihtyessä oli helpompi ottaa käyntiin kuin keventää hitaammaksi. Mutta nyt rupesi rentoutumaan ja ravasi jo kaula kaarella.

Ihan hauskat tehtävät. Oltaisiin kyllä tarvittu puolen tunnin koulutunti alle. Nyt kääpiömäinen estekorkeus ei haitannut. Jalustimien kanssa olisi saattanut turhauttaa.

Ope kommentoi että ratsastan Hemppaa hyvin ja huomaa kyllä että meillä on pidempi yhteistyö takana. Minun mielestäni tänään ei edes mennyt mitenkään kovin mairittelevasti. Tahtoisin oppia ratsastamaan niin että Hemppa pysyisi vielä rennompana ja nykimättömämpänä. Vaikka se kovin kiltti onkin niin silti tulkitsen siitä että purkaa stressireaktioita ratsastajan selästä poistumisen jälkeen. Hieroo päätä jalkoihin. Josta tulkitsen että ratsastus on sille stressaava tilanne.

Ongelmia:
oikea kierros oli aika kankea aluksi
yksi sivupotku
kaksi väärää laukkaa

Parannusta:
ei kieltoja eikä pudotuksia
ei tullut kylmä
oli yllättävän helppo olla kyydissä ilman jalustimia
ei säikkyjä tai loikkia vaan hyvää käytöstä

Pekka ja Anu videoivat tuntiamme: