sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Draamaa koulutunnilla


Sunnuntaina pääsin toisen kerran tälle reissulle Valman kyytiin. Tämä oli tiedossa jo etukäteen. Hepo odotteli tarhassa ja pienen huhuilun jälkeen suvaitsi tulla portille. Keli hivuttautui plussalle, aurinko paistoi taas. Ratsukoita oli tunnilla kivasti vain 5.

Valma oli alkuverkassa ihan ok. Jalkoja piti edelleen yrittää pitää tiiviisti hepan ympärillä ja yrittää käyttää vähemmän käsiä. Hetkittäin turpa nousi ja vauhti kiihtyi. Huomasin myös käsilläni häärääväni kaikenlaista turhaa. Onneksi ope tästä huomauttelikin. Hepoa piti saada venyttämään eteen alas ja hetkittäin oli haastavaa kun Valma ei halunnut pysyä tuntumalla vaan nosti päätä. Huomasin jo tässä vaiheessa että kyttäili katsomopäätyä. Kumpaakin kulmaa sekä oviaukkoa. Nyt ei voi syyttää pelkästään katsomon kaiteella ollutta loimea. En tajua mikä siinä oli, ehkä ne möröt oli päässäni? Muuten olin alkuverkkaan suht tyytyväinen. Vauhtia meillä kyllä oli huomattavasti enemmän kuin muilla.

Tehtävänä jatkettiin ryhmän edellisviikon teeman mukaisesti voltteja. Kauhistuin heti kun kuulin. Voltit harjoitusravissa ei ole meidän parhaimmistoa. Niinhän siinä kävikin että tamma meni aika lujaa. Eikä paljon taipunut. Syyllistyin sitten vetämään sisäohjalla ja silläkin liian alas. Ope käski keventää suosiolla jos hepo jännittyy. Jäätiin vielä ovipäätyyn niin mörköjä vaani joka puolella. Kyttäsi mokoma myös kottareita sekä kentän keskellä olleita penkkejä. En ymmärrä! Käynnissä ongelmaa ei esiintynyt juurikaan.

Ravissa sain muutaman voltin istuttua alas mutten ollut kovin tyytyväinen menoon. Ei onneksi ihan koko aikaa juossut alta vaan ehkä kolmannesvoltin jopa rauhottui. Välillä voltille ensin ei käännytty, sitten kaaduttiin eikä taivuttu. Loppu meni yleensä parhaiten.

Hetken huilien jälkeen jatkettiin samaa laukassa. Tässäkin tuli sanomista että pohkeet kylkiin kiinni, kuulemma paistoi päivä välistä. Yritin kovasti keskittyä ja pitää jalat kiinni mutta ei juuri rauhoittunut. Päätyä kyttäsi edelleen. Voltit oli vielä vähän isompia kuin ravissa ja toisella puolella jos Assi tuli muka kohti niin sitä vähän väisteli. Ei kovin hyvä. Vasempaan kierrokseen rupesi meno orastavasti paranemaan kun katolta putosi lumia. Valma loikki vähän enempi laukkaa ylös ja taisi kummastua takaa ohi ilman kuskia laukkaavaa Hiirtä.

Junnuhepat pudottivat kuskinsa sen verran pahasti että tehtävien teko päättyi siihen ja odoteltiin ambulansseja saapuviksi. Hetken ehdin Valman kanssa kävellä ennen kuin tuli ohje ottaa loppuravit. Hepalla oli virtaa muttei kaahottanut ihan pahinta vauhtiaan. Pyöristyi kumpaankin suuntaan muttei ollut ihan tasaisimmillaan. Aika lyhyiksi jäi loppuverkat.

Sitten tuli opelta vielä kysymys että onnistuisiko Hiiren ja Niilon ratsastus multa ja Assin kuskilta. Mulle jäi Niilo. Tuntui melko ponilta Valman jälkeen. Ja jopa helpolta vaikka täpinöissään oli sekin. Hetki ensin käyntiä että ymmärrettiin toisiamme, sitten ravia. Vähän oli ulkopohkeella ohjaus hukassa tämänkin kanssa. Peilipäädystä meinasi itekseen pomppia laukalle mutten suvainnut moista. Ope ehdotti volttikahdeksikkoa että pysyy töissä. Meni ihan tolkusti. Eipä siinä kovin pitkään ratsittu. Totesin että tahdon alas selästä ennen ambulanssin tuloa. Sillon saattaisi tulla lentävä lähtö hepan toimesta. Ehdittiin alta pois juuri ennen lansseja. Kuuleman mukaan toisella murtunut ranne, toinen lonkkansa satuttanut selvisi säikähdyksellä. Hirveän harmillista että välillä tulee näitä pahempiakin onnettomuuksia.

Ongelmia:
Valma kaahotti tehtävällä
junnuratsut pudotti kuskinsa

Parannusta:
Valmalla oli myös rauhallisia ja tasaisia pätkiä, lähinnä alku- ja loppuverkoissa
Niilo pysyi aisoissa

Noora kuvasi meidän menoa, kiitos!

lauantai 30. maaliskuuta 2013

Pallolla maastossa ja maneesissa


Lauantaina oli toinen poninhoitopäivä. Suunnittelin meneväni koulua maneesissa ennen tunteja. Tallille meno kuitenkin vähän viivästyi. Pihalla Martsi oli juuri hyppäämässä Lillin kyytiin ja lupasi odottaa meitä maastoseuraksi. Sangen tehokkaasti siis poni sisään, loimi pois, harjaus, kavioiden putsaus ja varustus. Onneksi ei ollut kovin likainen. Tänäänkin meinasi pihalla vedellä vähän omiin suuntiinsa ja hyöri selkäännousussa. Nyki ohjia pitkiksi ja mahtoi ärsyttää kun ei rauhassa saanutkaan napsia irtoheiniä maasta. Keli oli taas ihanan aurinkoinen, pakkasta n. -4 muttei tuullut yhtä pahasti kuin eilen.

Alkumatka reitille mentiin edellä. Maastossa Lilli nopeampana meni edelle. Pallo luimi Lillille enemmän kuin Easylle mutta pääosin olivat sovussa. Eivät luimimista enempää nahistelleet. Alkumatka mentiin käyntiä ja poni pysyi ihan hyvin perässä. Lillin ravi oli reipasta ja Pallo tikkasi menemään hirmuista kyytiä. Kuskilla oli ongelmia keventää moista ja välillä istuinkin vain kevyessä istunnassa. Välillä käytiin vähän kahlailemassa syvemmässä lumessa eli pikkupolkuja käynnissä.

Takakaarteessa tallia päin otettiin eka laukka. Junnu meni tosi fiksusti edeltä ja Palloa selvästi tympi rauhallinen vauhti. Sain pidätellä ettei mennyt turhan lähelle. Vähän ravia ja käyntiä (nyt ei enää pysytty ihan vauhdissa) väliin ja toinen laukkapätkä vastapäivään. Nyt vauhtia oli pikkusen enemmän mutta edelleen maltillisesti. Pallo nakkasi alkuun yhdet ilopukit ja myöhemmin tympääntyi hissutteluun ja yritti vetää Lillistä ohi. Vaan enpäs päästänyt.

Loppumatkasta ravi ei ollut enää ihan yhtä vauhdikasta, kuskikin jaksoi keventää. Käynnissä meidän vauhti hetkittäin ei ihan riittänyt perässä pysymiseen mutta ei monta ravipätkää tarvinnut ottaa. Maastossa oltiin reilu puoli tuntia, jatkettiin siitä suoraan maneesiin.

Tuntilaisia oli 6 ja olivat pääty-ympyröillä 3 ja 3. Meille Pallon kanssa jäi siis keskiympyrän verran omaa tilaa. Vähän pohkeenväistöä käynnissä ja ravissa sekä siirtymiä. Ravi oli kivan aktiivista ja tasaista. Peruutuksetkin toimi hyvin. Tän päivän treeniaihe oli opetella seisomaan paikallaan turvan nousematta. Poni sai kyllä juonesta kiinni muttei ois millään malttanut. Seisominen tympi, lähti peruuttamaan tai nyki ohjia pitkiksi. Otettiinkin sitten aika lyhyet pysähdykset ja kehujen jälkeen heti eteen ennen kun tuli muita vinkeitä.

Oikea laukka pyöri kivasti ja poni oli tasainen. Vasen oli vähän hankalampi. Maneesin katolta putosi lunta ekan kerran kun laukattiin. Pallo ei välittänyt mitään eikä tunnilla olleet hepatkaan hötkyilleet. Vähän puski sisään eikä ollut vasempaan yhtä pyöreä. Tehtiin laukka-ravisiirtymiä ja yritinpä kumpaankin suuntaan laukasta käyntiinkin. Laukat ei ihan säpäkimmin nousseet mutta kelvosti kuitenkin.

Loppuun vielä parit pohkeenväistöt ja käynti-seis-siirtymiä. Ponilla rupesi keskittyminen rakoilemaan. En sitten jaksanut jatkaa enää ravityöllä kun oli alkuun toiminut niin hyvin. Lähemmäs puolitoista tuntia tästä tuli näinkin.

Tallissa kun sain suitset pois niin poni luikahti karsinan ovesta Töpön karsinaan. Karkailevat ponit on näemmä tavaramerkkini kun Pyllerö teki viimeksi samoin. Poni sai kuivua tallissa ennen kun vein sen takaisin pihalle.

Ongelmia:
ponimaista jukuriutta käsitellessä

Parannusta:
tosi kiva, reipas ja tasainen ratsastaa
ei säikkynyt katolta putoilevia lumia

perjantai 29. maaliskuuta 2013

Pohkeenväistöjä Pallolla


Työt Pallon kanssa jatkuivat vielä koulutunnilla. Tunnin piti kesäope ja aiheena oli pohkeenväistöt. Ope kommentoi että kuski on ihan mielissään ponista kun ilmeenäni oli hangonkeksi. Ja lisäsi vielä että ainahan olen.

Pallon ravi (ja myöhemmin myös laukka) tuntui Valman jälkeen tosi ponimaisen pieniltä. Alkutunnista tuli useampaan kertaan sanomista että pitää lyhentää ohjia. Ponia piti saada pyöreämmäksikin mutta siinä meni hetki ennen kuin rupesi toimimaan. Piti tarkkailla ponin muotoa peileistä mutta oltiin niin matalalla etten nähnyt jos ihan peilin vierestä mentiin. Käski myös heti alkutunnista viritellä liikkumaan pohkeista eteen kun on kuulemma taitava hidastelemaan. Sen minäkin muistin. Alkulaukkoihin en ollut kovin tyytyväinen, vauhtia riitti mutten päässyt oikein työskentelemään. Poni meni pitkänä.

Sangen pian alotettiin väistöillä. Heti harjotusravissa. Alkuun kumpaankin suuntaan uraa pitkin eli takaosaa väistettiin sisään. Ekaan suuntaan poni meni oikein kunnon kiitoa ja tuntui että juoksee alta. Ei tosiaan vetelöinyt. Sitten väistettiin diagonaaleja (ja Anne tuli kuvaamaan). Ekaan suuntaan väisti ok mutta kulki vähän avoimessa muodossa. Jälkimmäiseen suuntaan eli oikealle sain jo ite rentouduttua ja open neuvoista liikuttelin kuolainta vähän niin rupesi väistötkin sujumaan pyöreinä. Ope kommentoi että menee niin hyvin ettei keksi enää mitään korjattavaa. Jopas! Mutta varmasti olisi jotain ollut, enhän nyt ihan niin hyvin ratsasta. Aiemmin sanoi ainakin että jalat alas.

Lopuksi väistettiin vielä siksak. Oikeassa kierroksessa pitkältä sivulta lävistäjän alkua sisään, suoristus ja takas uralle. Meni helposti.

Muiden vielä väistäessä tein vähän omia siirtymiä. Pikkusen töksähteli ja turpakin nousi. Laukkaosuus jäi kaivelemaan eniten ja olisin kaivannut loppuunkin vielä pikkuisen laukkaa. Onneksi saan huomenna jatkaa itsenäisesti. Videolta tiiratessa olisi poni voinut vielä tasaisemmin pyöreänä kulkea, varsinkin loppuverkoissa.

Ongelmia:
jalat nousi
kädet ei pysyneet nyrkissä

Parannusta:
liikkui hyvin eteen
väisti helposti
pyöristyi lopputunnista

Anne kuvaili meidän lopputunnin väistöjä, kiitos!

Ponia hoitamassa, maastokäynti alkuverkaksi


Pääsiäisen aikaan pääsin ponihoitajaksi kun Pallon ihmiset olivat reissussa. Olin menossa Pallon kanssa omalle ex-tunnilleni mutta koska päivä oli aurinkoinen ja Annelle sattui Easyn kanssa käyntimaastopäivä niin lähdettiin ponin kanssa seuraksi ottamaan pitkät alkuverkat.

Tallilla Pallo oli innokas töihinsä ja tuli tarhasta portille ennen kuin ehdin edes kutsua. Matkalla talliin vähän jukuroi ja olisi halunnut pysähtyä imuroimaan heiniä maasta. Harjattavana oli nätisti, samoin varustaessa mutta pihalla oli taas turpa menossa kohti kauroja tai muuta ruokaa. Hyppäsin pihalla kyytiin ja hyöri siinä tarpeettoman paljon. Koulusatulalla mentiin koska tarkoitus oli jatkaa suoraan tunnille. Aavistuksen hintsun kokoinen satula mun takamukselleni. Anne ja Easy oli jo odottamassa kun olin reilut 5 minuuttia myöhässä.

Edellisen kerran olen Pallon kyydissä ollut heinäkuussa 2011. Eli onhan tässä aikaa vierinyt. Keli lämpeni nollaan mutta tuuli jonkun verran, joten kuuma ei käynnissä tullut. Pallo oli maastossa siivosti. Kertaalleen luimi vähän Easylle mutta muuten olivat sopuisasti. Alkumatkasta kun Easy ei olisi tahtonutkaan maastoon otti Pallokin pienet hypähdykset raville mutta nopeasti rauhottui.

Maastossa mentiin reilu kierros ympäri. Muita ratsukoita ei näkynyt eikä väylällä oleva metsälintukaan pelottanut vaikka aika lähelle päästikin. Aika meni turinoidessa nopsaan.

Kun kolmiolla sitten erottiin niin Pallo ois tahtonut Easyn perään. Pysähtyi useamman kerran katselemaan kaverin loittonemista ja hirnuikin. Tallilla tulin hetkeksi alas kyydistä kun kävin maksamassa tuntini.

Ongelmia:
hyöriminen selkäännousussa

Parannusta:
oli oikein tolkku maastossa

Pitkästä aikaa Valmalla (vihdoinkin vesimatto)


Edellisen Aaltokankaan visiittini jälkeen tallille tuli taas uusi heppa. Mutta nyt vähän yllättävällä tavalla. Nimittäin varsa ilmestyi Vaniljan karsinaan lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Isäveikkaukset on suokkeja, joten pikkuhepaksi mahtaa kasvaa tämä rautias tähtipäinen tammavarsa. Miniestevalkan jälkeen pääsi ulkoilemaan, ikää 5 päivää.




Aaltokankaan Aurinko "Ihme".
Kuvat omista videopätkistäni napattuja.

Tuntitoiveissani oli esteet ja Valma. Kummatkin toteutui ja päästiin kuokkimaan miniestevalkkaan. Vihdoin myös harras toiveeni vesimatosta täyttyi vaikken siitä tämän vuoden puolella ollut opelle mitään sanonutkaan. Valma tuli tarhasta edelleen kutsumalla portille. Vähän kyllä mietti että kannattaisikohan. Kelinä oli aurinkoinen -3.

Valma oli muuttanut Junnutalliin sitten edellisen ratsastukseni sillä. Kamppeet löytyivät sieltä mutta satulassa oli kymmeniä senttejä liian lyhyt vyö. Löytynyt korvaava tuote taas oli niin epäilyttävän pitkä että meni vikoihin reikiin. Jäi arveluttamaan että tuliko tarpeeksi tiukalle.

Alkuverkassa ei muistaakseni saatu pahemmin kommenttia. Suht tasaisesti Valma meni eikä ollut suurempia ongelmia. Alkuverkan laukansäätely toimi ihan kelvosti. Katsomopäädyssä kyttäsi jotain, joka paljastui vähän pidemmillä ohjilla testaten hepan omaksi loimeksi penkin päällä. Siitä mentiin ohi hyvin hartaalla tuijotuksella turpa kohti penkkiä ja muu kroppa mahdollisimman etäällä. Käytännössä koko tunnin. Onneksi tehtäviä ei juuri ollut katsomopäädyssä.

Verkan laukkapuomeilla vähän vauhti kiihtyi. Kuulemma oikealla ohjalla tein paljon enemmän. Varmaan siksi että tuntui että oikea pohje ei ollut läpi enkä saanut asetusta oikeaan. Laukat myös vipsahti puomeilla tosi herkästi oikeaksi. Muutamalla sakkokierroksella meno tuli suht kivaksi. Tuntui että opellakin oli hyvä päivä ja katsoi meitä vähän armeliaammalla silmällä kannustaen.

Sitten vaihdettiin jumppasarjalle. Alkuun puomi, laukka, ristikko ja puomi. Hämäännyin täysin kun eka puomi ei ollutkaan lähistöllä olevien tolppien kohdalla vaan jälkeen. Ponnistuspaikka jäi tosi kauas ja roikastiin tehtävä aika lujaa. Lopussa myös liirasi aika pahasti sisään. Tän päivän erikoisuus oli esteiden jälkeen kiihdyttely, siitä en hirmuisesti tykännyt. Jumppaan tuli sitten toinenkin este ja väli vaan lyheni. Selvittiin siitä silti. Muistelen että peilipäädyssäkin ois ollut samaa sisälle viettämisen ongelmaa kiihdyttelyn lisäksi. Hyvästä myötäämisestä tuli kehuja. Mutta huomasin silti että joka kerta oikea jalkani jännittyi ja nousi.

Lopuksi tultiin vielä kaarevaa linjaa vasemmassa kierroksessa vesimatolta x-palmupystylle. Alkuun vesimatto oli pelkkä rulla alla. Kuskia se jännitti silti. Vesimatolla piti vaihtaa laukka oikeaksi. Esteiden väliin tehtiin ensin kontrollivoltti. Vesimattoa Valma vähän turpa pitkänä katteli joka hypyssä, jälkimmäinen x-pysty hypättiin lähes joka kerta sangen juuresta. Pari kertaa tultiin sitten ilman volttia ja meni ihan kelvosti.

Sitten suunnan vaihto, vesimatto vähän enempi levälleen ja heti ilman volttia. Valma kiihtyi välissä vähän liikaa eikä pidätteet menneet kunnolla läpi. Pää ylhäällä juoksenneltiin kaaren läpi muutama kerta. Aika kamalaa mutta esteelle osuttiin. Lopuksi meille vielä nostettiin (vain hitusen koska ei kovin hienosti mennyt) ja sit piti ottaa voltti väliin. Voltti helpotti hirmuisesti ja nyt tuli huomattavasti siedettävämpi lähestyminen matolle. Yli päästiin taas. Vikalla kierroksella esteet oli n. 80 cm.

Loppuraveissa Valma alotti taas vauhdilla mutta alle puoli kierrosta meni että sain sen hidastamaan. Suunnanvaihdon jälkeen taas kiihdytteli mutta nopsaan siitäkin selvittiin. Oli melko tasainen. Ope kyseli että eikö ollutkin nyt helpompi ratsastaa. Vastailin että tämä pitkä tauko ei ainakaan auta asiaa. Rehellisesti sanottuna en mitään suurempia eroja huomannut. Mitäköhän niiden ois pitänyt olla? Laukka kyllä säätyi vähän aiempaa paremmin mutta ei muistaakseni aiemmin ole noin paljon kiihdytellyt esteiden jälkeen. Ope kuitenkin tuntui olevan suht tyytyväinen meidän menoon.

Valma oli tallissa huilimassa sen ajan kun varsa kävi pihalla. Ei viihtynyt yksin vaan hirnui. Varsan ulkoilun jälkeen Valmakin pääsi tuplaloimissaan takaisin pihalle. Sen kanssa vähän poseerattiin ja Repen kanssa harjoiteltiin sitä että poni väistää kun kävelen kohti (päälle). Hyvin toimi. Samanlaisella tahdolla pitäisi vetää derbyssäkin!

Minä ja Valma. Takana Pallo.
Anne kuvasi.

Ongelmia:
kyttäili oven vieressä ollutta loimea koko tunnin
omat oikea käsi ja jalka nousee
vasen laukka nousi huonosti
asettui oikealle huonosti
laukat vaihtui itekseen
ampaili esteiden jälkeen

Parannusta:
vesimatosta kieltämättä yli joka kerta
jarrut toimi suht hyvin, laukkaa sai säädeltyä

Annelle kiitos kuvauksesta ja esteiden kantamisesta.

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Opettelemassa ilman martingaaleja


Maanantaina oli taas oman estetunnin vuoro. Haaveilin jo jostain muusta hepasta kun Wäiski hyppäsi viime viikolla viidesti. Kommentti oli että kyllä se jaksaa. Heppoja olisi voinut vaihtaa varmaan päittäin muttei se olisi Wäiskin hommia vähentänyt. Tyydyin sitten tuttuun ja turvalliseen. Ratsukoita tunnilla oli 5. Maneesin mittari näytti +3, pihalla +2. Oli jo ihan keväisen aurinkoista. Martingaalit jätin taas matkasta. Kivasti lisää haastetta.

Wäiski taipui taas oikealle sangen huonosti. Tunnin alotin pyörittelemällä käynnissä voltteja kumpaankin suuntaan. Moodi oli alkuun taas kirahvi. Mutta pikkuhiljaa siitä sitten tasottui. Myöhemmin omaa vuoroa odotellessa pyörittiin jo käynnissä pyöreänä.

Hyppelyt alotettiin taas ristikolla. Pitäisi myödätä ja johtaa pehmeämmin, kantapäät alas. Tänään oli taas pienen viilauksen päivä. En edes tajunnut olevani huolimaton. Heppa oli taas alkuun vähän löysä. Sitten hypättiin ekan ristikon perään toinen. Sekin pikkuhiljaa nousi. Kahdesti tultiin. Tämän jälkeen pysty, sarja ja jälkimmäinen ristikko, kahdesti tämäkin. Pystyllä ei laukka vaihtunut ja pyynnöstä tuli ristille. Myötälaukan saamisessa meni useampi askel. Toisella kierroksella tuli vähän nopeammin. Sarjan kuulemma hyppäsin reunasta. Enkä edes huomannut. Sitä en sitten päässyt korjaamaan.

Lopuksi tultiin vielä pysty toisesta suunnasta ja muuri perään. Muuri vähän jännitti kuskia. Mitäköhän lie, ehkä 90 cm? Istuin varmuuden vuoksi vähän liikkeen takana. Wäiski loikkasi täysin kyttäilemättä yli. Kakkoskierroksella ei askel sopinut yhtään ja jäädyin vain odottelemaan. Hypättiin sitten ihan juuresta muuri. Ope kehui taas että odotin enkä häslännyt. Sakkona muuri heti uudestaan. Ja nyt osui askelkin paremmin.

Tunti meni tänään aivan vilauksessa ohi. Hyppymäärä oli vähäisempi kuin yleensä eikä esteetkään kovin korkeita. Mutta ihan kohtuullista kuitenkin ja hepalla on jo rankka hyppyviikko takana. Tämän päivän spesiaali oli että useampi kuski otti maakosketusta. Hyvin harvinaista on meidän tunneilla ollut.

Loppuraveissa Wäiski meni alkuun taas hyvin reippaasti mutta rauhottui ja pyöristyi kivasti. Jee, pärjään myös ilman martingaaleja! Tätä hehkutin tunnin jälkeen opellekin, joka totesi että alkutunnin jälkeenhän meni ihan hyvin. Sanoi että asetusten kautta se pyöreys tulee. Minä tiedän että Wäiskin kanssa omilla taidoillani se tulee vasta lopputunnista mutta tästä on hyvä lähteä parantamaan. Ei oltais ihan vielä koulukisavalmiita.

Ongelmia:
pientä viilaamista
vääriä- ja ristilaukkoja esteiden jälkeen
ei hypätty ihan keskeltä esteitä (enkä edes huomannut!)
rytmi ei ihan säilynyt
alkuun oli löysä

Parannusta:
kaikesta yli, ei tainnut mikään pudotakaan
laukat nousi aina oikein eikä vaihdellut ite
ei pahemmin kuumunut, oli sangen rauhallinen
kiva opetella ite ratsastamaan ilman martingaalia


Hanna kuvasi meidän lopputuntia, kiitos! Tässä kooste.

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Parantamassa estevalkassa


Alunperin pohdin pitkään ja hartaasti että olisiko lauantaiaamuna treenit vai treenit. Samaan aikaan oli siis sekä Pekkaa että roller derbyä tarjolla ja kumpaankin himotti kovasti. Mutta koska eilen en tullut esteillä tyytyväiseksi niin päätin jatkaa Pekalla (Larsen). Sama heppa (Wäiski), tällä kertaa ryhmässä oli 5 ratsukkoa. Kuten seuraavassakin porukassa. Martingaalit jätin pois heti alkuun. Laiska hevosenvarustajaminäni oli tyytyväinen kun oli taas vähän vähemmän väkerrettävää. Maneesin mittari näytti +1, mennessä auton mittari näytti -6.

Alkuverkassa Wäiski kulki ihan kirahvina. Oikealle en meinannut saada asetusta läpi oikein millään. Hyvin putosin taas kuvitelmistani maanpinnalle. Eipä niitä kaikkia heppoja niin vain pyöreäksi saakaan. Mutta kuskia ei jännittänyt yhtään eikä hepokaan mennyt lujaa. Alkuun oli jopa vähän löysähkö.

Tasaisen treeniin meni tänään lähes puoli tuntia. Nyt laukat pysyi vaihtumatta mutta eipä oltu niin paljoa kevyessä istunnassa. Sain ratsastaa enemmän kuten olen tottunut. Samoin häiritsevät maapuomit tehtävien väleistä olivat onneksi kadonneet. Ekaksi hypättiin vähän lävistäjämäisesti ollutta pystyä. Sen edessä oli maapuomi mutta ennen ekaa estettä ei haittaa pasmojani. Pääosin meni ihan hyvin. Pysty pikkuhiljaa nousi, olikohan lopuksi lähempänä metriä. Aika monesti tultiin.

Seuraavana tehtävänä oli 1 laukka-askeleen sarja. Alkuun ristikkoina, sitten vähän isompina ja jälkimmäinen sitten pystynä nousi jonnekin metrin kieppeille. Oli jo hitusen iso. Onneksi itseluottamus oli tallella. Hyvin mentiin joka kerta yli. Lopussa rupesi huomaamaan miten hyppy kasvoi ja kyydissä oli erilaista olla kuin pienemmillä esteillä. Sanomista taisi tulla rennoista käsistä taas. Eipä oikein saanut vetää yhtään ohjista, sillä hepo jännittyi heti ja nosti päänsä ylös. Muuten en jaksanut pään asennosta stressata.

Tämän jälkeen taidettiin tulla yllätyskääntötehtävää. Ensin tultiin pysty. Sen jälkeen n. 5-7 laukan päässä oli joko okseri suoraan edessä, pysty lievästi oikealle kaartaen tai toinen okseri vähän jyrkemmin oikealle. Ekaa hypätessä tuli ohje "vasemmalle", "keskelle" tai "oikealle" ja sen mukaan piti suunnata seuraavalle esteelle. Kahdesti mentiin suoraan. Ekalla kerralla ei askel osunut, toinen kerta meni paremmin. Sit mentiin kahdesti pystylle eli keskimmäiselle. Ekalla kerralla hepo kiihtyi välissä, toinen tuli taas paremmin. Tiukemman kaarteen okseri jäi meiltä hyppäämättä.

Sitten linjan okseria otettiin vähän lähemmäs ja tultiin linjaa suoraan. Okserikin pikkuhiljaa nousi. Lopulta oli jo pelottavan iso. Ekalla kerralla hepo tuntui hyytyvän mutta 5 laukalla pääsi silti yli. Itellä tuli refleksinä napata harjasta kiinni ennen hyppyä. Hyvin yli silti. Olin tyytyväinen että tultiin vielä toisen kerran. Valkku käski laukata ennen ekaa vähän enempi eteen. Tästä seurasi taas se, että väli meinasi jäädä ahtaaksi ja neljännen jälkeen huusi opekin jo prrr. Ite olin aavistuksen lamaantunut. Mutta nyt olin rohkeammin mukana hypyssä. Tunnin jälkeen mittatikku paljasti että okseri oli takapuomin keskeltä vähän päälle 110 cm. Isolta se näyttikin. Mutta kaikki hepat siitä selvisi yli.

Kuski nappaa harjasta kiinni ponnistuksessa.
Kuvat napattu videolta (alla).

Aina yhtä edustavan näköinen lihapullakuvakulma.
Sama hyppy hetkeä myöhemmin.
Tämän päivän suoritukseen olin huomattavasti tyytyväisempi kuin eiliseen. Suurin osa oli melko tasaisen hyvää. Pari hassua ponnistuspaikkaa tuli muttei mitään kovin pahoja mokia. Toisaalta hienoja ja siistejäkin suorituksia tuli. Hepo hitusen kuumui loppua kohti. Mutta loppuverkassa rupesi jo pyöristymään. Kuulemma on ilman martingaaleja parempi, mun pitäisi vaan oppia ratsastamaan sitä vähän pyöreämmäksi. Loppuverkkojen paremmasta muodosta ei tullut enää mitään kommenttia. Siinä vaiheessa oli jo seuraavakin ryhmä verkkaamassa. Jälkimmäinen ryhmä näytti tänään menevän pienempiä mutta teknisempiä tehtäviä.

Päivän vika hyppy. Ponnistuksesta liiraa vähän oikealle.


Pekka oli ihan kelpo valmentaja. Sanoi asiasta ja kehui kun meni paremmin. Vähän vain arvelutti että kommenttia ei tullut sen enempää. Nousevista jaloista tai huonosta kyynärkulmasta ja laskevista käsistä en tänään juuri kuullut. Luulisi että korjattavaa on silti.

Ongelmia:
käteni eivät vieläkään ole tarpeeksi pehmeät ja eläväiset

Parannusta:
huomattavasti paremmin ku eilen
ei taidettu pudottaa
ope keskittyi meihin tänään paremmin eikä puhunut niin paljon puhelimessa
reilu 110 cm okseri siististi yli

Tiiviste päivän hypyistä. Kuvauksesta kiitos Hannalle.

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Jännitystä ratsailla ja ratsulla


Tänään pääsin ekaa kertaa elämässäni the estevalmentajan syyniin. Raijalle tuli Pekka Larsen (Team Eurohorsesin valkku) ja Raija kysyi muakin mukaan. Pitihän se mennä kun hintakin oli erittäin kohtuullinen 30e. Kerrankin olin hyvissä ajoin tallilla. Esteet oli maneesissa jo valmiina ja laitoin Wäiskin rauhassa kuntoon. Ei kuulemma tarvinnut neljältä olla vielä verkattuna. Menin ennen tasaa maneesiin mutta olin silti vikana paikalla. Matkan varrella heppa ehti olla hetken karkuteilläkin kun suljin tallin oven eikä seissytkään nätisti aloillaan vaan lähti käppäilemään pihalle. Onneksi antoi helposti kiinni. Pihalla oli -7, maneesissa -2. Valkka jännitti epäilyttävän paljon, enempi kuin kisoissa nykyään. Onneksi jännäily alkoi vasta puoltatoista tuntia ennen.

Valkka (opetus) kyllä alkoi vasta tasan aikoihin, eli ehdin kuitenkin kävellä ja vähän ravatakin alkuun. Ratsukoita oli 4. Itse valkkakin alkoi sitten suht vapaalla kevyellä ravilla. Olin vähän tylsänä ja ravailin lähinnä tasaisesti uraa pitkin, vähän voltteja päätyihin. Yritin pitää heppaa rentona. Kommentteja tuli että lyhyemmät ohjat ja aktiivisempi ravi. Kerrankin sai siis luvan kanssa liikkua vähän tarmokkaammin. Löysä tai laiska ei ollut mielestäni alunperinkään. Melko pitkään ravailtiin.

Laukassa mentiin ensin vapaasti kevyessä istunnassa, sitten kumpaankin suuntaan työskenneltiin pitkillä sivuilla eteen, lyhyillä kiinni. Myöhemmin tehtiin myös lyhyen sivun keskelle voltti pienessä laukassa alas istuen. Älä jää sisältä kiinni tuli sanomista. Kevyessä istunnassa oli taas ihan uudenlaista olla. Harvemmin ollaan kovin pitkiä pätkiä kevyessä istunnassa menty. Toiseen suuntaan meni kelvosti, toiseen suuntaan vaihteli laukkoja. Taas ihan uusia ongelmia. Mahdoin ehkä heilua kurvissa? Olikohan oikea laukka, jota hepo ois tahtonut mennä. Toki kumpaankin suuntaan ois saanut laukata vielä suorempanakin. Oikealle asettui muutenkin huonosti. Sileän työskentelyyn meni reilu parikymmentä minuuttia.

Hypyt alotettiin ravilähestymisellä. Maapuomi, ristikko, n. 5 - 6 laukan väli, maapuomi ja okseri. Ennen okseria ollut puomi sotki pasmojani hyvin. Ei meinannut askel sopia millään ja laskutkin meni sekaisin. Hepokin oli sen verran pinkeä että ihan joka kerta ei päästy ristikolle asti ravissa. Okseria hypättiin kolmella eri korkeudella. Pienenä meni melko huonosti. Välissä pitää pidättää ja rentoutua niin että viimesen askeleen voi ratsastaa eteen. Keskikokosena mentiin vaan kerta ja se oli meidän paras kierros. Laukka taisi ehkä siinäkin olla välissä väärä. Korkeimmillaan okseri oli sitä omaa turvallisuuskorkeutta vielä. Ehkä jotain 80 - 90 cm? Ja taas meni huonosti. Ei askeleet osuneet ja loikittiin miten sattuu, kertaalleen putosi takapuomikin. Sakkokierroksella ei juuri parantunut mutta kelpasi. Aika monesti tuota tultiin.

Seuraavaksi hypättiin kaarevalla tiellä ristikko ja pysty. 5 laukkaa väliin tuli joka kerta vaikka alkuun oli vähän hakemista tasaisuuden kanssa. Sitten lisättiin alkuun sama toisinpäin, päädyn kautta yksi pysty lisää ja eka este vielä toiseen suuntaan. Ekalla kerralla mentiin aika hitaasti ja eka putosi. Valkku oli kuitenkin ripeä ja ehti nostaa sen. Tämän jälkeen saatiin kutsu keskelle ja meiltä napattiin martingaalit pois. Tämän jälkeen hepo kulki aivan kirahvina. Ihan kuin ois ratsu vaihdettu lennosta. Ekalla kerralla ohjat meni kesken radan jalkani alle. En ehtinyt kaivella niitä pois vaan hypättiin vika este ohjien pää jalustimen vieressä. Videolta tuskin huomaa. Mutta turhan vaarallista sanon minä. Laitoin ohjien päät sitten solmuun. Joka kerta olin myös turhautunut ettei pysytty linjalla vaan pullahdettiin uralle.

Lopulta tsemppasin ja jarrutin vain istunnalla. Kehuja tuli että paljon paljon paremmin. Kädellä piti muuten mukautua enemmän ja olla kevyempi.

Lopuksi tultiin vielä sarjaa ja okseri + pysty -linjaa toiseen suuntaan. Vähän vääriä laukkoja oli taas ongelmana. Kertaalleen poukkoiltiin vaihtoja niin tiuhaan että oli pakko kääntää voltti ennen okseria kun lähestymisestä ei ois tullut mitään.

Kaikesta mentiin kuitenkin yli. En vaan omaan suoritukseeni ollut tyytyväinen vaikka ihan loppuraveissa Wäiski vähän laskikin päätään. Koulutuntien kaipuussa olin. Jäi kaihertamaan sen verran että ilmottauduin huomiselle uusintaan.

Ongelmia:
laukanvaihtelut verkassa ja esteillä
pudoteltiin enemmän kuin yleensä
ilman martingaaleja piti opetella homma uusiksi
käteni olivat aika jäykät
ope ei keskittynyt meihin ihan koko aikaa vaan puhui välillä puhelimeen
opelle miinusta että tunnin jälkeen tuli maneesin ovenrakoon tupakoimaan

Parannusta:
kaikista päästiin yli
3 - 4 hyvää suoritusta tunnin aikana
loppuverkassa sain hepan myös ilman martingaaleja rauhoittumaan ja vähän rentoutumaan

Videokooste päivän hypyistä. Kiitos valkkaa seuranneille kuvauksesta!

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Laukansäätelyä ja isompi okseri


Maanantaina tuntui että edellisestä hevostelusta oli ikuisuus kun taukoa tuli viikko. Tuttuun tapaan sain taas Wäiskin. Hepalla taisi olla huono päivä sillä nyt imppasi tallissa ihan huomiota herättävän paljon. Aiemmin on tehnyt sitä hyvin vähän ja vaivihkaa. Pakkasta oli maneesin mittarin mukaan -7. Ratsukoita tunnilla kivasti vain 4.

Alkukäynnit tehtiin pitkän kaavan mukaan. Ravissa en saanut kunnolla pyöreäksi, meni aika reippaasti. Voltteja ja muutamat avot. Oikea avo oli hankalampi. Harjotusravia ei kovin pitkään tänään menty, avotkin kevennettiin. Laukassa lyhennystä ja eteenratsastusta. Säätyi kivan helposti. Peilit kavalsi että hepo meni laukassa mutkalle, takaosa pyllähti sisään. Yritin siinäkin ajatella avoja mutta pelkkä ajattelu ei auttanut, ihan tosissaan sai yrittää suoristamista. Kertaalleen suoristamisyritys poiki sarjavaihtoja. En tiedä vaihtoiko takaakin mutta edestä ainakin tuli ykkösiä, ehkä kakkonenkin. Jälkimmäisellä yrityksellä päädyttiin sitten vain vastalaukkaan.

Verkkahypyt alotettiin aika salakavalasti heti lyhennystehtävän jälkeen. Tuttuun tapaan ristikolla katsomon edessä. Noin kolmesti kunnes vaihdettiin suuntaa ja tehtiin samaa laukansäätelyä toiseen suuntaan ennen hyppyjä. Noin kolmesti hypättiin ristikko toiseenkin suuntaan. Johda ylemmäs ja sulava liike. Itestä tuntui että ranteet meni mutkalle. Selkää vissiin suoremmaksi ja painoa paremmin kantapäille oli kommentit.

Sitten tultiin pystylinjaa. Virallisesti kuulemma 5 laukan väli mutta meiltä toivottiin jotain 4 ja 6 askeleen väliltä. Hurjimmat roikaisi kolmella mutta siitä ei kiitelty. Mentiin ensin 6. Vähän lähelle tuli kummatkin. Sitten 5 ja 4. Hyvin säätyi ja oli kivan tasaista. Toiseen suuntaan ensin 4, sitten 5. Viiteen mentiin liian lujaa sisälle ja jouduin jarruttamaan kohti jälkimmäistä. Viimenen askel ei mahtunut kunnolla ja puomi lähti mukaan. Hepalle plussat että otti silti viidennen askeleen jonka pyysin. Kuudella en nähnyt enää hyötyä mennä, joten 5 vielä uudestaan. Edelleen oli ponnistuspaikassa vähän viilaamista ja laukka vaihtui välillä vääräksi mutta nyt oli vähän tasaisempi.

Sitten vaihdettiin taas suuntaa ja tultiin linja kohti katsomoa ja perään lävistäjämäisesti okseri. Hyvin tyypillinen tehtävä tuolla. Mentiin ratavauhtia eli linja neljällä. Nyt hepo taisi ekaa kertaa vähän kiihdytellä välillä omiaan. Okserille hypättiin ainakin kerran kaukaa kun pyysin. Tätä siis muutaman kerran. Okseri nousi pikkuhiljaa.

Sitten hypättiin okserit eli katsomon edestä lävistäjämäisesti ja toinen oli sitten seuraavalla pitkällä sivulla. Ihan jees. Sitten väliin lisättiin vielä linjan eka pysty. Ekalta okserilta kaikki taisi mennä kaarteen neljällä laukalla pystylle ja siitä sitten lyhyen sivun kautta toiselle okserille. Eka okseri nousi yli metriin. Näytti jo pelottavan isolta, joten tarkoituksella en sitä kovin tarkkaan tiiraillut. Ekalla kerralla ei askel ihan osunut mutta yli mentiin silti. Opelta tuli kehuja että hienosti jäin odottamaan enkä säheltänyt mitään. Kaksi muuta estettä meni hyvin. Muistin jopa myödätä kun siihen kunnolla keskityin. Saatiin silti eka este vielä sakkona. Kunnon laukka päälle ja nyt ponnistuspaikkakin osui paremmin. Ei epäröintiä, muistin myödätä ja jalatkin pysyi aika kivasti aloillaan. Laukka jäi tosin vaihtumatta mutta eihän nyt ihan täydellistä voi tulla. Vaihdettiin sitten askeleessa. Aika pomppuisat vaihdot Wäiskillä on.

Olin pikkumokia lukuunottamatta sangen tyytyväinen. Kun vielä tunnin jälkeen tuli useammalta taholta kommenttia että meillä menee Wäiskin kanssa hyvän näkösesti niin hyvin laimeni omat jurputukset vääristä laukoista ja ponnistuspaikkojen vielä paremmasta viilauksesta. Tunnin jälkeen kyselin okserin korkeutta ja arvelut oli n. 105 tai 110 cm. Hyvin siitä pääsi yli Wäiski, Lompa, Hof ja Plesk. Ei kellään yhtään kieltoa koko tunnin aikana.

Ongelmia:
myötään huonosti jos en keskity
laukkaa lyhentäessä alkutunnista poikitti ja vaihteli
muutama väärä laukka esteiden jälkeen

Parannusta:
hepo oli innokas mutta hyvin hallittavissa
laukka säätyi hyvin
laukka vaihtui hyvin askeleessa
isommilla esteillä muistin keskittyä myötäämään
hepo ei epäröinyt yhtään vaikka esteet nousi
loppuverkoissa taas sain vähän venyttämään
ei ollut yhtään löysä koko tunnin aikana

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Lisää Wäiskihyppelöitä


Maanantaina pääsin taas kahden viikon tauon jälkeen Wäiskin kyytiin. Kuulemma hepo ei ollut hypännyt sitten viime kertani. Tallissa käyttäytyi taas omaan tapaansa kivasti. Ratsukoita oli tunnilla vain 3. Pakkasta oli -9.

Kovin tarkkaan en tunnin kulkua enää muista mutta villi veikkaus että alkuun kouluratsastettiin. Sitten otettiin verkkahyppyjä ristikolle.

Tunnin hyppytehtävät oli kontrollivoltteja väleihin. Siksi yhdessä suorituskerrassa kesti aina tovi eikä hypätty kohtuuttomasti (pikemminkin vähän) vaikka meitä oli vain 3. Wäiski ei kumunut pahasti mutta tänään ei kaikista sulavimmin päästy kääntymään volteille. Linjaa välivoltilla, päätyyn toinen voltti ristikon ympäri ja siitä lopuksi vielä sarjalle. Myöhemmin vielä lävistäjäeste mukaan jos oikein muistan. Pikkupätkiä mentiin, pari-kolme estettä aina kerrallaan tehtävässä. Kai se loppua kohti parani.

Ongelmia:
pitäisi myödätä ylemmäs

Parannusta:
ei kieltoja eikä pudotuksia

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Alla Aaltiksen uusi ihana junnutamma


Sunnuntain jälkimmäinenkin tunti piti käydä koska en saanut vielä kyllikseni heppailua. Kuulin jo estekurssin päätteeksi että luvassa on puomeja ja ratsukseni osui Lilli. Etukäteen toivoin jotain kivaa ja viikonloppuope sitten kivasti tämän toiveen toteutti. Lilli on ensimmäinen muuttoni jälkeen saapunut ratsu (sittemmin on tullut vielä Remu, Hiiri ja Niilo). Lillin näin omistajan ratsastamana kun viimeksi menin Valmalla itsenäisesti tammikuun lopulla. Tamma on syntynyt 2008 eli kääntyi 5-vuotiaaksi. Todellinen ikä lienee n. 4,5 vuotta. Melko junnu siis. Menee vain tunnin päivässä.

Hepo piti käydä noukkimassa pihalta, nätisti tuli tarhasta. Tallissa Lillillä ja Karkilla meinasi mennä naapureina hevostappeluksi, joten pistin Lillin kiinni sen verran etäälle ettei ylettynyt kiukuttelemaan Karkille. Hepo on klipattu, joten pihalla sillä on kaksi loimea, tallissa yksi. Häntä sillä oli kirjaimellisesti paskanen. Piikkisualla yritin kaapia pahimpia pois. Oli ihan nätisti, mitä nyt tuntui vähän himoitsevan ovenraosta käytävälle.

Tuntilistassa oli 9 nimeä mutta ratsukoita tunnilla oli vain 7. Aiheena siis puomeja. Käynnissä Lilli oli vähän tahmea, ravissa liikkui kivan reippaasti. Alkutunnin ongelmani oli taas turhan silkkihanskoilla ratsastus. Ihan hyvin voi nuoremmillakin pitää tuntuman edestä ja pohkeet kiinni. Ja voi pyytää asettumaan. Taisin hentoilla loppuun asti sillä kovin pyöreänä ei ainakaan menty. Lilli tuntui tosi pieneltä ja kapealta jopa Ellin jälkeen. Säkäkorkeus on tallin nettisivuilla arvioitu olevan n. 152 cm. Olenkohan jo kuinka vieraantunut Easystakin?

Ensimmäinen ylitys puomeille ei mennyt ihan suunnitellusti. Ravattiin tarmokkaasti kohti ja pidin pohkeet kannustamassa. Silti hepo pysähtyi ennen ekaa puomia kummastelemaan. Hetki sitä ihmeteltiin kunnes sitten päästiin käynnissä puomeista yli. Seuraavalla kerralla onnistui jo ravissa. Tämän jälkeen hepan jännitys puomeja kohtaan tuntui vähenevän joka kierroksella. Pääosin päästiin kolistelematta mutta muutaman kerran meinattiin olla nenällään kun hepan jalka kopsahti. Ei näistäkään onneksi hermostunut. Muistin kehua joka kerrasta.

Sitten nostettiin jalustimet kaulalle. Kuinka nuorilla mahdetaan treenata harjoitusravia? Hepalla oli kivan tasainen ravi enkä viitsinyt sitä paljoa ylimääräistä höykyttää. Kun tuli ruuhkaa niin käveltiin osastossa. Harvemmin siis ravattiin koko kierrosta. Puomit ylittyi hyvin harjotusravissakin. Välillä tosin meinasi vauhti vähän kiihtyä. Kommentteja tuli että älä jousta ristiselästä (tai jotenkin noin). Lantiota eteenpäin oli oma tulkkaukseni. Kommentti saatiin lepokäynnin aikana, joten en muistanut ajatella koko asiaa enää ravissa. Mutta kai se meno siitä parani.

Ennen laukkaa saatiin jalustimet takaisin. Puomit ylittyi hyvin myös laukassa. Laukassakin eteni aika reippaasti. Kumpaankin suuntaan tultiin. Lopuksi oli puomi, 2 laukan väli ja 3 puomin kasa. Ekalla yrityksellä tiputti välissä raville mutta röykkiöstäkin päästiin helposti yli. Pyysin uusintayrityksen ja sitten päästiin laukassa kuten pitikin.

Hepo oli hirveän kiva. Mutta näinpä minä tykkään näistä tammoista. Eikä pieni raakiluus haittaa yhtään. Voisikohan näillä taidoilla haaveilla vähän junnummilla hepoilla ratsastamisesta?

Ongelmia:
alkuun puomit vähän jännitti Lilliä

Parannusta:
Lilli sai hyvin juonesta kiinni
oli tosi symppis

Toinen päivä Ellillä meni paremmin


Sunnuntaiaamuna olin harvinaisessa tilanteessa eikä ollut autoa käytössä. Onneksi sain Elinalta kyydin tallille, kiitos! Oltiin paikalla hyvissä ajoin ja tohinoitiin vähän hiihtoloman kaatajaisten alkuvalmisteluja. Kurkittiin myös estenäytöstä maneesissa. Hyvissä ajoin kävin hakemassa Ellin tarhasta (tummansiniset päitset) ja harjasin sen. Edelleen käyttäytyi nätisti. Kuulin että kuolaimien laiton kanssa on ollut ongelmia mutta mua ei testaillut. Radan muuttamiseen ei meille jäänyt kovin monta minuuttia aikaa, joten päästiin alottamaan pikkusen myöhässä. Samat 4 ratsukkoa kuin eilenkin.

Tänään Elli tuntui paljon venkulammalta ja nyt oikeasti ravisteli päätään. Yritin olla välittämättä. Sain taas neuvoja että pidä kädet paikoillaan keventäessä (enkä ymmärrä että miten niitä heiluttelen, kukaan muu ei tästä kommentoi). Asetuksia ja taivutuksia sai pyytää ihan kunnolla. Ravikin oli taas alkuun vähän löysää. Vaihtoehdot tuntuivat olevan ympyröille hyytyminen ja pitkillä sivuilla kiihdyttely. Laukassa tehtiin eteenratsastuksia ja voltteja (vai jo eilen?). Kevyt istunta ja eteen, alas satulaan, kiinni ja voltille. Alkuun vähän vastusteli tai pudotti voltilla raville. Parani kuitenkin toistojen myötä.

Tulkintani sunnuntain radasta.

Verkkahyppyinä hypättiin ainakin kaarevaa linjaa (esteet 3 ja 4) ja kolmen esteen suoraa (esteet 7 - 9). Pieniä vauhdinsäätelyongelmia tänäänkin. Ope käski taas keskittyä tasaiseen laukkaan eikä niinkään pohtia ponnistuspaikkoja. Parasta tulosta tuli kun yritin nollata kaiken muun pois. Estenäytöksen jäljiltä maneesiin jäi palmu okserin viereen. Enpä muistanut edes ajatella sitä ennen kuin tajusin ekan 5 esteen ratapätkän jälkeen että hypättiin sen vierestä. Ei mitään ongelmia. Eilinen 3 laukan väli jäi pois mutta 1 laukan sarjaväli oli edelleen.

Sitten hypättiin koko 9 esteen rata, mentiinköhän vain kertaalleen. Estekorkeus meillä oli n. 80 cm enkä tänäänkään uskaltanut tehdä kovin tiukkoja teitä. Mutta muistin pitää pohkeet kiinni ja ratsastaa. Liikkeelle lähdettäessä Elli ei ollut yhtä kuumuva kuin eilen ja laukassa oli alkuun jopa aavistuksen laiska. Vauhti taas kiihtyi hassusti väleissä. Ponnistuspaikat osui paremmin mutta askelmäärät ei olleet ihan hallussa. Lopun 3 esteen linjalle tuli 3 ja 5 laukkaa. En uskaltanut hirmuisesti ennen okseria ottaa kiinni kun takaraivossa kyti pieni kieltämisen pelko. Alkutunnista siihen saatiin enemmän askelia. Taisi jotain kiemuraakin silloin siihen tulla.

Radan jälkeen hypättiin linja vielä. Kerran tai kaksi, en ole ihan varma. Viimeinen kerta meni kuitenkin kivasti ja tasaisesti. Ope kysyi että jäikö hankalia kohtia, joita tahtoisi vielä hypätä. En edes keksinyt meille enää viilattavaa, tasaisen hyvin meni. Muut hyppeli vielä muutamat mutta lopulta oltiin open kanssa samaa mieltä siitä että meni nyt niin hyvin että miksi kaivaa enää verta nenästä.

Tänään selvittiin siis ilman kieltoja. Pikkuhiljaa rupesin jopa vähän tykkäämään Ellistä. Hyvä ratkaisu oli hypätä sillä tänäänkin. Ja näemmä yhteinen aaltopituus rupeaa löytymään. Kyllä tästä vielä hyvä Kora II tulee.

Ongelmia:
laukkamäärät esteiden väleissä ei olleet ihan säädeltävissä
muutama väärä laukka välissä tänäänkin

Parannusta:
ei kieltoja
ei kytännyt pelokkeita

lauantai 9. maaliskuuta 2013

Taas uusi hyppyheppa rataestekurssilla


Perjantaina sain Aaltokankaalta viestin että viikonlopun rataestekurssi on peruttu osallistujapulan takia. Eihän se nyt näin voi mennä! Vastasin että saanko illan aikaa haalia loput osallistujat kasaan ja se sopi. Laitoin viestiä fb:n tätiratsastajaryhmään ja lopulta ht.nettiinkin ja se auttoi! Illalla tuli viesti että kurssi pidetään. Saatiin sitten pienryhmä normihinnalla. Osallistujia oli 4.

Tallilla odotti pienoinen pettymys kun listassa ei lukenutkaan Valmaa vaan Elli. Mutta ihan utelias olin silläkin hyppäämään. Ekan kerran näin Ellin kun käytiin Annen kanssa Muhoksella. Kuulin että Valma ei käy enää tunneilla enkä sillä saisi siis sunnuntainakaan mennä. Se tuntui kurjalta. Laitoin Ellin sukkelasti kuntoon, onneksi oli melko puhdas ja käyttäytyi asiallisesti. Sitten kantamaan esteitä vaikka melko valmista siellä jo oli. Turvaliivi jäi Lappeenrantaan koska en maanantaina työreissulle lähtiessäni vielä tiennyt että tulen sieltä suoraan Ouluun.

Elli tuntui kapealta. Korkeutta sillä on ehkä vähän alle 160 cm. Nettisivuilla lukee n. 163 cm mutta väittäisin pienemmäksi. Syntynyt 2003 ja kisannut ainakin 120-luokkia. Pitäisi siis pomppua olla. Alkuverkassa tuli sanomista turhasta löysyydestä. Tovin sai patistella ennen kun löytyi reippaampaa ravia. Ope sanoi ettei pään heilutteluista kannata välittää. Omasta mielestäni tamma oli melko tasainen edestä. Vähän jäykkä tosin ja mentiin rautakankimoodissa. Väitän satulaa syylliseksi mutta vasen pohkeeni tuntui taipuvan tosi huonosti hevosen kylkeen kiinni. Ope löysi syylliseksi hieman pidempänä olleen vasemman jalustimen. Ei kyllä sillä juuri parantunut. Olin kuulemma muutenkin vähän mutkalla tyypilliseen tapaani vasen hartia alempana. Omasta mielestäni satulassa oli muhkura, joka nosti jalan irti jos jalka oli yhtään liian takana. Kuulostaapa selittelyltä.

Oma versio ratapiirroksesta. Kakkosena lainelankut ja kasi oli portti.


Verkkahyppyjä hypättiin ristikolle ja laineelle. Väliin piti saada muistaakseni 6 laukkaa alkuun, myöhemmin 5. Meillä oli säätöongelmia. Ponnistuspaikat alkuun tulivat kummiin paikkoihin ja pompittiin yli vähän miten sattuu. Yritin keskittyä laskemaan 1-2-3-hyppy mutta ope käski keskittyä tasaisen rytmin laskemiseen ja unohtaa ponnistuspaikat (tämä siis oma tulkinta). Vähän arvelutti. Hypättiin vielä pysty + portti (ehkä muutamankin kerran) ennen kuin alotettiin radanpätkät. Kolmosen ja nelosen väliin 3 laukkaa, sarjalle 1.

Ensin hypättiin 5 ekaa estettä. Sitten kaikki 9. Tässä vaiheessa korkeus oli turvalliset n. 60 cm. Saatiin toki meidän eka kielto jo tällä korkeudella. Yritin tehdä ekalle okserille hieman tiukemman tien enkä sitten saanutkaan heppaa suoristettua esteelle. Ope sanoi että enempi ois pitänyt kääntää jalalla ja vähemmän ohjalla. Vähän seilaamiseksi se meni ja Elli sitten päätti olla hyppäämättä. Yritin esteeltä sitten melko tiukalla käännöksellä jatkaa matkaa. Ajauduttiin liian lähelle Meriä (minkä tahansa muun hevosen kuin Ellin kanssa välimatka ois ollut riittävä) ja tammat rupesivat kiukuttelemaan. Elli otti jonkinlaisen loikan, huojuin kyydissä ja kadotin ainakin toisen jalustimen. Pysyin kuitenkin satulassa, joten jalustin takaisin jalkaan ja matka jatkui heti uudestaan kohti estettä. Nyt suoristin tarkemmin ja yli päästiin.

Seuraavalle kierrokselle meille vähän nostettiin ja osa esteistä oli n. 80 sentin kieppeillä, osa edelleen ristikkoja. Opekin kommentoi että miksi hypätä sitä kuuttakymppiä jos isompiakin pystyy menemään. Ennen tätä Elli rupesi vihdoin vähän kuumumaan. Tehtiin sitten kontrollisiirtymiä open nostaessa esteitä.

Pieniä ongelmia taas tuli, tällä kertaa seiskalle. Ihan tavallinen pysty, vähän harva tosin kun oli vain maapuomi ja yläpuomi. Askel ei sopinut ja tehtiin nelipistejarrutus. Opekin vähän ihmetteli että mikä tuli. Ite päättelin että pohkeeni ei olleet tarpeeksi hyvin kiinni kun tuli tommonen askelseko. Elli kun vähän Tellun tyyliin saattoi lähteä kiihdyttämään juuri ennen estettä ja kuskin väärä reaktio sillon oli irrottaa jalat kyljistä. Uusi yritys, nyt oli askelkin osumassa paremmin mutta taas tyssäsi. Vasta tämän jälkeen sisuunnuin. Pelkäsin jo että ope laskee puomia muttei sitä onneksi tehnyt. Kunnolla menoa ja painetta ja ne pohkeet kiinni sekä vähän ajatusta jopa takanojasta. Ja päästiinhän siitä yli. Väli kasille tosin meni vähän kaahaukseksi ja jäi yksi askel pois.

Sakkona tultiin vielä vika linja sarjan jälkeen samantien uudestaan. Taas meno päälle ja pohkeet kiinni. Takaraivoon oli pesiytynyt jo epäluottamus ylimenosta. Yli kuitenkin mentiin. Välissä olin vielä enemmän hukassa kuin viimeksi ja portille Elli roikaisi askelta ennen kuskia. Kävin taas aika korkella mutta laskeuduin onneksi satulaan. Kumma hyppy taisi tällä kertaa jäädä päivän viimeiseksi muttei pahasti haitannut.

En ihastunut Elliin tämän perusteella. Ope kyseli että pidetäänkö huomenna samat hevoset. Kyselin vähän vaihtoehtoja mutta Niilo, Aksu tai Karkki ei ihan hirmuisesti sytyttäneet nekään, joten päätin pitäytyä Ellissä. Pakkasta tänään oli pihalla rapsakat -16. Alkutunnista oli sormet vähän jäässä mutta muuten tarkeni. 4 ratsukkoa oli oikein passeli määrä tuohon. Eikä me nytkään hirmuisesti ehditty hypätä. Sopivasti. Esteet jätettiin huomista varten aloilleen.

Ongelmia:
3 kieltoa
pieniä säätelyongelmia
tuntui etten saanut vasenta pohjettani hevosen kylkeen

Parannusta:
kuski pysyi kielloissa kyydissä
lopulta päästiin kaikista yli

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Uusintakerta Valkeakoskella

En säikähtänyt eilisestä vaan heti samalle illalle hommasin täksikin päiväksi hevostelua. Vaihtoehdot oli klo 15 ja 18. Kolmelta olin vielä töissä. Ope kysyi tahdonko saman vai eri ratsun ja vastasin ettei väliä. Tallilla listassa luki että menen Romalla, n. 160-senttinen tamma. Olin innokkaan utelias. Nettisivuilla hepan esittelyteksti on aika mielenkiintoinen. Anne muotoili sen jotenkin niin että kauniisti sanottuna tamma on täysi hirviö. Se harjattiin ja varustettiinkin sitten käytävällä. Kevät on tullut sillä irtoava karvan määrä oli melkoinen. Lämmintä +1.

Tunnilla meitä oli 3 ratsukkoa. Kaarrossa Roma hyöri omiaan ja kun en ollut tarpeeksi tarkkana niin vähän pääsi järsimään kyynärpäästäni. Melko pian kuuden jälkeen rupesi tuulemaan. Minä olin vähän säikkynä. Roma sen sijaan ei pelännyt juuri mitään ja oli 95-prosenttisen rauhallinen. Hyvin siihen nähden että kuskia välillä tosissaan hirvitti että katto tulee niskaan (varsinkin kun sellaista on tänä talvena valitettavasti sattunut). Konstalla ei pää kestänyt huojuvaa (ainakin kovaa ääntä pitänyttä) maneesia, vaan se lähetettiin kesken tunnin takaisin talliin.

Roma oli omalaatuinen ratsastettava kuten opekin sanoi. Totesi että tästä tulee joko tosi hyvä tai ihan kamalaa. Tamman erikoisuus oli kulmissa mennä mutkalle ja jumia. Käynnissä meni vielä ok mutta ravissa sai tosiaan kääntää ulkoavuilla. Ekan ravinoston alla ope arveli että pääsen vain 5 askelta ravia. Vähän Roma jäkitti mutta päästiin melkein kokonainen kierros ennen kuin hyytyi käyntiin asti. Ja sitten pohkeilla ja raipalla komennus takaisin raviin. Ope totesi että tästä tulee hyvä.

Aikamoisia kääntöongelmia meillä oli ja voltit levähti ympyröiksi. Tehtävänä mentiin takaosakäännöksiä, jotka meillä parani vasta open syynissä. Harmi että tehtiin niitä juuri siinä maneesin kulmassa, jossa hepo jännittyi. Lopulta hyörittiin useampi kierros käännöstä putkeen ja sitten vasta rupesi takajalkojen liike hidastumaan tarpeeksi. Väliin otettiin ravipätkiä ettei meno ihan hyydy. Harjotusravi oli melko tasainen kuten ope ja nettisivut mainostikin.

Alkuun meiltä kaivattiin pyöreämpää ravia. Olin vähän skeptinen mutta kyllä se vaan pyöristyi. Käynnistä ja ravista tuli parhaimmillaan aika kivoja. Vaikka siirtymiin en ollutkaan tyytyväinen, käyntiin valahti ja raville lähti huonosti. Tehtiin myös ohjattuja siirtymiä. Alaspäin siirtymissä sain ohjeeksi pitää napakamman tuntuman ja se auttoi! Hepo pysyi pyöreänä ja tasaisen aktiivisena siirtymän läpi. Ei ihan täydellistä mutta kasista ysipuoleen. Muutama vähän huonompi väliin. Raville ei edelleenkään ihan kevyistä pohkeistä lähtenyt mutta tasaisia siirtymiä rupesi tulemaan näinkin päin.

Me hinkutettiin siirtymiä kaveria pidempään, joten otettiin lepokäyntiä sen aikaa kun ne laukkasi. Sitten oli meidän vuoro. Harmonia oli kadonnut käynnin aikana ja ohjat tuntumalla meni hetki ennen kuin käynnistä tuli hyvä ja ravin kanssa sama juttu. Laukat nousi aika huonosti. Ope sanoi ettei Roma koskaan pukita. Sain siitä ihan pukkejakin irti. Ope epäili että käytän raippaa vähän turhan napakasti. Kun sitten yritin kevyemmällä raipan kosketuksella niin mitään ei tapahtunut. Mutta jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen päästiin ja pysyttiin välillä useampi kierros laukassa. Aika raa'an olonen laukka. Ja työstöyrityksistä putosi välillä raville, välillä muuten vain. Mutta taisi laukassakin tulla muutama pyöreämpi hetki. Aika vähiin meidän laukat jäi, vähän keskiympyrällä.

Loppuraveissa meni taas hetki ennen kun harmonia löytyi. Vähän kumpaankin suuntaan nokka alhaalla hitusen pidemmällä ohjalla. Olin tyytyväinen ja niin oli opekin. Ei tämäkään mikään kisavalmis automaatti tosiaan ole mutta eteni ja pääosin ohjautui. Ei mennyt open taskulle, ei edes yrittänyt. Opelta tuli kivaa palautetta. Ratsastan hevosystävällisesti ja olen tarpeeksi napakka. Tätä tammaa muistin ainakin kehua jo hyvistä yrityksistä. Tunnin lopuksi kaarrossa seisoi naulattuna.

Ongelmia:
jäkittäminen kulmissa
laukassa pysyminen
tiukemmat käännökset

Parannusta:
siirtymistä tuli parhaimmillaan oikeen kivoja

tiistai 5. maaliskuuta 2013

Lumihiutalehyökkäyksen uhri


Tälläkin kertaa pakkasin ratsastuskamppeet varmuuden vuoksi mukaan työreissulle. Alustava suunnitelma oli käydä Tampereen suunnalla heppailemassa mutta päädyinkin lähitallille eli Valkeakosken ratsastuskeskukseen. Tuntihinta 30e ja hieman yllätti että ekalla kerralla on tapana olla tunnilla ihan yksin. Sain siis yksityistunnin. Tiukasta aikataulusta johtuen (n. 45 min tunnin varauksesta ratsaille) oli ratsuni jo valmiiksi harjattu. Satuloinnin ja suitsimisen tein itse. Ope sitten siirsi satulaa vielä vähän eteenpäin. Kerrankin näin päin. Ratsuni Konsta sai vielä korvahupun, koska on kuulemma sen kanssa rauhallisempi (lumevaikutus?).

Heti alkuun sain vinkkejä että Konsta kyttäilee maneesin takapäätä, joten ihan siellä ei kannata pitkin ohjin kävellä. Alotettiin sitten käyntityöllä ympyrällä. Hepo oli aika vino. Vasempaan kierrokseen puski sisäpohjetta vasten. Asetusta oli vähän hankala saada sisään. Jos Konsta sai mennä vinosti niin välillä vauhti meinasi loppua kokonaan.

Oikeaan kierrokseen valuttiin ehkä jopa ulos. Vasen lapa karkasi pihalle ja takaset valui sisään. Ohje oli välillä taivuttaa ihan kunnolla ulos ja sisäpohkeella väistää etusia ulommas että kulkisi jalat samalla linjalla. Käynti oli alkuun jännittynyttä hidasta kipitystä mutta parani siitä yllättävänkin nopeasti. Istuntani oli kuulemma pikkuvirheitä laskematta riittävän hyvä. En häiritse hevosta.

Ravissakin tehtiin ihan perustyötä. Muutamassa kierroksessa rupesi orastavasti pyöristymään ja hetkittäin saatiin hyviä pätkiä kumpaankin suuntaan. Suunnanvaihdot vasemmasta oikeaan oli parhaimmillaan tasaisen pyöreitä. Välillä sitten jännittyi jostain ja tikkasi taas. Ravin jälkeen tehtiin muutamia pohkeenväistöjä käynnissä. Tässä tuli hyvin esille alkutunnista opelle kertomani näkemyserot miten joku onnistuu. Ope oli meidän väistöihin tyytyväinen. Omasta mielestäni tuntui tosi vaivalloiselta ja ponnettomalta. Energia puuttui ja jouduin käyttämään mielestäni liikaa pohkeita. Open mielestä ei ollut löysää.

Sitten lepohetken jälkeen ravailtiin taas pätkä (ravi ei meinannut millään nousta kun hepo oli mutkalla) kunnes nostettiin keskiympyrällä laukka. Parin askeleen kiihdytyksen kautta päädyttiin laukkaan. Kuulemma varovaiset laukka-avut ettei sinkoa. Vasen laukka oli pyöreää ja tasaista. Vähän puski sisään mutta sen sai korjattua. Hassun tuntuinen kengurulaukka, hyvin omalaatuinen ja tunnistettava. Tuntui että liikun tosi paljon ylös ja alas. Askel ei ollut kovin pitkä mutta tälle hepalle oikein hyvä. Olikohan laukkojen välinen ravi kun hepo rupesi vihdoin toimimaan hyvin. Polki alleen ja kulki tasaisena pahemmin minnekään puskematta.

Oikeaan kierrokseen meno oli laukassa paljon vaivalloisempaa. En ihan hahmottanut että miten ollaan vinossa. Ulko-ohjalla kaulaa painamalla piti saada heppaa käännettyä. Useampi kierros taisteltiin ja hepo meni vähän pitkänä ja etupainoisena, ohjat meni liian pitkäksi ja valuin ulos (vai toiseen kierrokseen?).

Sitten yllättäen katosta hyökkäsi jättimäinen lumihiutale niskaan juuri kun laukattiin sen ali. Huomasin sen tulevan mutta niin huomasi Konstakin. Pakoliikeet oli sen verran yllättäviä (pukki tuli) että kellahdin kaulalle epätasapainoon. Ope huusi että älä tipu mutten totellut. Pyllähdin sitten hiekalle. Eikä heppakaan kovin kauas paennut. Tunnin ainoa putoava lumi ja suoraan päälle! Tuosta tuskin tulee edes mustelmaa kun niin pehmeästi laskeuduin. Ei kun takaisin kyytiin. Ope sanoi ettei tarvi enää laukata jos en tahdo. Mutta tottakai tahdoin. Hetki nollattiin ensin käynnissä ja ravissa. Vähän yritti jännittyä. Nyt löytyi sitä energiaa eikä tuntunut enää yhtään ponnettomalta. Laukkakin meni hyvin ja parin kierroksen työskentelyn jälkeen pyöristyi vihdoin tähänkin suuntaan.

Sitten hetki vielä ravia loppuun työskentelymoodissa. Ei ihan yhtä ihanaa kuin mihin parhaimmillaan päästiin. Mutta sangen hyvä. Pikkusen kiiruhti mutta liikkui ja oli tasainen. Opekin kommentoi että Konsta meni paljon paremmin kuin olisi uskonut. Kuulemma hyvin passeli ratsu mulle. Itellä jäi tippuminen vähän kaihertamaan. Koulutunnilla, jalustimet jalassa! Kyllähän siellä pitäisi pysyä kyydissä!

Konsta taas oli paljon rauhallisempi kuin etukäteen kuvittelin. Puoliksi täykkäri mutta hyvin monesti sain ratsastaa sitä tunnin aikana myös eteen. Takaisin talliin mennessä tehtiin muutama kontrollipysäys. Lähes hyvin muttei ihan. Peruutin muutaman kerran ja kuvittelin jo ettei tule hyvää mutta tuli sittenkin. Hepo osaisi kuulemma myös espanjalaisen käynnin ja muita temppuja mutta ne jäi nyt näkemättä.

Ongelmia:
kuski ei pysy kyydissä lumihyökkäyksessä
vino ratsu
alkutunnista tuntui löysältä

Parannusta:
aika hyviä pätkiä

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Elämän ekat aluekoulukisat 2h treenillä


Sunnuntaina oli odotettujen aluekoulukisojen vuoro. Vasta edellisenä iltana varmuuden vuoksi kertasin kouluradan (K.N. Special). Hyvin oli mielessä. Aamulla tuli hyvistä yrityksistä huolimatta kiire. Tallilla selvisi että kisatkin on aikataulussa. Heppa tarhasta sisään (oma karsina oli varattu), pikaletitys tynkäharjaan (9 lettiä, 10 minuuttia) ja varustus. Satula otettiin aika lennossa Remukselta kun vapautui juuri sopivasti. Ei tarvinnut sitten huopaakaan vaihtaa. Tässä vaiheessa selvisi että täälläkin on ryhmäverkat. Pihalla oli -8 ja tuulista, maneesissa -5.

Oma lähtövuoroni oli viidentenä ja kuvittelin että neljä aiempaa on paikalla. Vähän ihmettelin kun maneesissa verkassa oli vain 2 hevosta. Sinne siis saavuttiin hitusen myöhässä. En ehtinyt laukata. Tuomari kysyi että olenko tietoinen ratsun kukkopatista. Vastasin olevani. Yllättävän vähän BH kyttäili maneesissa, vähän katseli tuomareita ja penkkejä. Jotka oli siis maneesin takapäässä toisin kuin kuvittelin.

Kentällä jatkoin verkkaa onneksi samantien tehokkaasti. Keskiravit rikkoi laukalle, ei ollut ihan avuilla ja laukatkaan ei olleet ihan parhaita. Tässä vaiheessa kuulin että kaksi aiempaa kisaajaa on jääneet pois ja menen jo kolmantena. Meidän verkka jäi siis tosi lyhyeksi. Edellisen suorituksen aikana kävelin maneesissa. Tarkotus oli seurata vielä rataa mutten keskittynyt tarpeeksi. BH oli kuitenkin rauhallinen.

Oman ratani muistin. BH oli suorituksen aikana hitusen jännittyneempi kuin olisi tarvinnut. Ei mitään pahempia mokia. Yritin taivuttaa huolellisesti ja ratsastaa kulmiin. Keskiravia en uskaltanut pyytää kunnolla laukalle rikkomisen pelossa. Voltilla oikealle hitusen liirasi ulos. Käynnissä ei mielestäni ollut kovin aktiivinen. Tuomarit hoksautti passimaisesta askelluksesta. Ja antoi silti 5,5! Minä kun luulin että semmosesta rokotettaisiin pahasti. Ravi ja laukkakin nousi ihan hyvin.

Pääty-ympyrän aikana ulkoa kuului jotain BH:n mielestä hyvin pelottavaa (oltiin vieläpä katsomopäädyssä) ja otti sivuaskeleen vaihtaen laukkaa samalla. En hötkyillyt vaan pyysin oikean laukan takaisin ja taisi vaihtaa jo seuraavassa askeleessa. Vaihtoipa sitten myös lävistäjän lopussa, pah! Paperissa luki että puhdas vaihto ja kummaltakin tuomarilta 4. I:ssä laukka nousi käsittämättömän helposti verrattuna moniin muihin hevosiin. Toinen tuomari antoi nostosta seiskan, toiselta kutonen. Tämä ympyrä selvittiin ilman konflikteja ja käyntiinkin päästiin säädyllisesti. Tosin ei yhtään niin hyvin kuin treeneissä parhaimmillaan.

En ollut rataan kovin tyytyväinen. Taisin jopa puhua kaameasta. Odotin prosenttien olevan niukasti yli viidenkymmenen. Varsinkin kun aluekisat kyseessä. Sijotuksista en ainakaan haaveillut, joten unohdin kaikki poseerauksetkin ja purin hepan ja letit samantien kun päästiin talliin. Ei ollut kiirettä hakemaan papereita, koska olen jo oppinut että niistä tulee yleensä vain paha mieli.

Luokka oli kolmessa verkkaryhmässä ja vika ryhmä oli verkkailemassa kun vihdoin hain paperini. Olin hämmästyksestä melko järkyttynyt kun siinä vaiheessa olin ensimmäinen ei-sijoittunut. Tuolla karmealla ratsastuksella! Heppakin oli kaikkea muuta kuin rento. Tuomarit olivat suhteeni sangen erimielisiä. Toiselta 54,800 % ja toiselta 60,600 %. Toinen ois sijottanut mut kahdeksanneksi, toinen kolmanneksi eli palkinnoille. Yhteensä siis 57,700 %. Käsittämättömän hyvä tulos! Ei voi kuin miettiä mimmoset prossat tulisi sitten kun olen itse menoon tyytyväinen.

Kisaajia luokassa piti olla 14, lopulta olikin vain 10. Tuloksissa olin lopulta kuudes. Ei pöllömmin. Tavoite oli etten jää vikaksi.

lauantai 2. maaliskuuta 2013

Estetunti testissä Kiwigolla


Lauantaina oli Kiwigon estetunnin vuoro. Talliympäristö oli valoisalla ihan eri näkönen. Listasta löytyi hepakseni Masa. Heppa oli vielä tarhassa, mutta onneksi sain opastusta että kuka ja missä. Nätisti lähti mukaan. Tallilla hepat laitetaan käytävällä kuntoon mutta koska kaikki käytäväpaikat pesaria myöten oli varattu niin suositeltiin sitten omassa karsinassa varustamista. Pistin hepan kiinni mutta käyttäytyi hyvin. Este- taikka yleissatulaa ei ollut niin menin koulupenkillä. Hintaa tälläkin tunnilla 27e.

Pakkasta oli ehkä viitisentoista astetta ja tuntui plussakelien jälkeen tosi kylmältä. Vasta tallilla tajusin jättäneeni kypärämyssyni ja paksummat hanskani kämpille. Ei käynyt edes mielessä ottaa niitä mukaan. Onneksi oli sen verran huhkimista ettei tullut vilu. Jalassa oli uudet talviratsihousut ja näidenkin kanssa kyytiin pääseminen oli hyvin kankeaa. Onneksi Masa oli Leksaa pienempi. Tällä kertaa otin kannukset mukaan kentän laidalle. Nyt oltiin toisella kentällä. Yhtä pieni tämäkin. Ratsukoita tunnilla taas 6, osa pieniäkin poneja.

Hyvin pian tuli kannuksia ikävä. En saanut heppaa kunnolla liikkeelle. Jotain vähän samantyyppistä kuin Saaralla Hessun kanssa. Ope sitten viritteli kannukset ja kommentoi että kengän alle tulevan remmin pitäisi olla pidempi että kannuksen nuppia saisi vähän ylemmäs. Nyt ovat hepansuoja-asennossa. Kannusten kanssa Masa liikkui sitten jo jotenkuten. Alkuverkkana tuli taas toisen jalustimen tiputusta pois ja keventelyä ja laukkailua yhdellä jalustimella toinen käsi ylhäällä. Kevyessä istunnassa olemista ja muuta estejuttua. Masa vähän säikähti ohi mennyttä mönkijää/moottorikelkkaa (en enää muista kumpi) ja spurttasi eteen. Kuski oli mielissään että jes, hepo liikkuu. Harmi vaan että siihen se kunnolla liikkuminen jäi.

Esteet oli kentän pohjan kunnon mukaan tänään pieniä. Ristikkoa alkuun. Ja taas sain hirveästi kommenttia, aina oli jotain korjattavaa. Minä kun kuvittelin että estetunnilla olisin ollut hyvä. Hepo oli löysä, tultiin liian pitkänä tai vinossa, askel ei sopinut jne. Myös omassa istunnassani oli korjattavaa. Keskikroppa jänteväksi, myötää paremmin, katse eteen. Alkuun tultiin ravilähestymisillä, sitten laukassa. Sitten jo vähän ratsastelin. Yksi hyppy otettiin myös ilman toista jalustinta.

Tämän jälkeen ristikon perään lisättiin pieni portti. Taidettiin se kertaalleen keilatakin. Sitten hypättiin suhteutettua, väliin tuli 1 tai 2 laukkaa, en enää muista. Sitten sen perään ristikko. Kovin pitkiä tehtäviä ei täälläkään ollut, muutama este kerrallaan. Koulusatula rupesi sattumaan oikeaan polveeni ihan tosissaan. Eipä siis pysy jalka alhaalla. Pelkäsin jo että nahka menee polvesta puhki mutta selvisin mustelmalla.

Lopuksi saatiin hypätä ristikkoa vähän isompana. Oisko ollut lähemmäs 80 cm. Helposti Masa siitä yli loikkasi. Yllättävän paljon ehdittiin tunnilla hypätä vaikka ponit kieltelikin.

En osaa ratsastaa laiskoja ratsuja liikkeelle ilman että ne menee lujaa. Pitäisi saada säpäkäksi eikä vauhtia. Lopputunnista vasta huomasin että multa vaadittiin paljon enemmän kuin muilta. Olisin kyllä mieluusti ottanut välillä vähän päähäntaputteluakin. Nyt nimittäin tuli taas vaan semmonen olo etten osaa. Muita kehuttiin enemmän. Tunnin lopuksi totesin että Masalla ois pitänyt alottaa hommat viilettämällä ensin pellolla täysiä.

Onnelliseksi en tullut tälläkään tunnilla. Ope on ihan pätevä ja löytää tosiaan hirmuisesti korjattavaa. Kummastakaan hepastani en taas juurikaan tykännyt. Ehkä palaan tuonne vielä kevään tultua. Keskiviikoista tuli siis vapaailtoja, pah!

Ongelmia:
tuntui ettei mikään kelpaa
koulusatula rikkoi nousevan polveni
tallin ratsukalusto ei oikein vakuuta

Parannusta:
kivan paljon ehdittiin hypätä
hepat saa ulkoilla paljon

perjantai 1. maaliskuuta 2013

Kenraaliharjoitus ennen koulukisoja


Perjantaina oli vielä kenraaliharjoituksen aika BH:lla ennen koulukisoja. Kävin kysymässä että mitkä varusteet laitetaan. Eka satula oikealta ylhäältä, ruskea koulusatula ja Hoffin suitset. Satulaa ei löytynyt niin laitoin Sepin satulan, jolla mentiin viimeksikin. Sama satula, jolla oon Wäiskin kanssa hypännyt. Taitaa BH:n omat meksikolaiset suitset painaa, sillä turvassa oli pieni hiertymä. Enpä tahtoisi että kisat loppuu hevosesta tulevan veren takia hylsyyn jo ennen starttia. Nämä suitset ei siihen onneksi osuneet. Tallissa hepo oli taas äksyhkö. Kertaalleen esitti kummallisen tasajalkapompunkin. Pihalla oli -10, maneesin mittari näytti -8.

Tallille mennessä kävin heppakaupan kautta ja nyt oli sitten uudet saappaanvarret ekaa kertaa testissä. Sangen hyvä ostos sillä uusien sääntöjen mukaan ovat ihan kisakelpoisetkin. Ja pakkaskeleillä varmasti kumisia Aiglejani lämpimämmät. Ratsukoita tunnilla oli 6. Maneesissa oli esteet, joten puikkelehdittiin niiden välissä.

Alkuun mentiin siirtymiä. Edelleen taka-ajatuksena tuntui olevan koulukisojen tehtävät. Keskilinjaa mentiin monesti, siinä myös avoja ja väistöjä. Käynnissä ja ravissa. Kivan helposti väisti ravissa. Edelleen kyttäili katsomopäätyä, nyt tyytyi lähinnä jännittymään siellä. Pakoyritykset jäi aika vähäisiksi.

Ravissa tehtiin myös lisäyksiä. Kertaalleen rikkoi laukalle. Muuten lisäsi sangen hienosti. Kerran jopa oikeasti ampui eteen, luulin ensin että nostaa laukan ja toinen etunen taisi käydä aika suorana edessä. En ollut ihan niin räjähtävään ravilähtöön varautunut. Siitä opekin sanoi ja totesi että aika hienosti lähti.

Tehtiin myös parit laukkalävistäjät. Alkuun ongelma oli että hepo löysäili raville ennen aikojaan. Myöhemmin nosti laukat tosi hienosti ja laukasta käyntiin päästiin sangen hyvin. Kertaalleen omasta mielestäni täysin ilman ravia. Open mielestä 3 viimeistä siirtymää oli hyviä.

Ihan lopputunnista loppui vihdoin katsomon tuijottelu. En ehkä kisoja varten voi verkata 50 minuuttia. Mutta nyt ei ole enää niin epätoivoinen olo kuin ilmottautuneiden listaa katsoessa. Jos kaikki tähdet on kohdillaan niin voidaan saada jopa ihan kelpo pisteet. Heppa kyllä osaa.

Ongelmia:
kyttäily
olin vähän löysänä kyydissä

Parannusta:
laukasta käyntiin tuli aika ok
ravilisäykset (kun pysyi ravissa)