tiistai 31. joulukuuta 2013

Vaihtoyrityksiä, kiihdyttelyä, pukittelua ja rentoutumista

Alunperin kun kyselin alkuviikoksi tuntia niin vastaus oli että tiistaina voin mennä itsenäisesti. Seuraava ehdotus oli että jos saan muutaman kaverin mukaan niin omistaja voi hyppyyttää meitä. Tämä kuulosti hyvältä ja ensimmäinen kaveri oli samantien mukana. Kolmatta etsittiin tovi mutta onneksi löytyi.

Tallille en päässyt tänäänkään ihan niin aikaisin kuin alunperin suunnittelin. Mutta maneesissa ei ollutkaan kukaan vielä kasaamassa esteitä. Muu väki löytyi tallista, samoin muiden ratsut. Opea, ratapiirrosta tai heppalistaa ei näkynyt. Mentiin sitten kuitenkin kasaamaan estetarvikkeet maneesin keskelle. Okseri, 3 pystyä ja 2 kavalettia. Tämän jälkeen ei opea tai heppalistaa vieläkään näkynyt. Yritin soittaakin. Kello rupesi olemaan aika paljon. Hepan arpominen alkoi. Heroa pohdin mutta se oli kuulemma varattu vuokraukseen. Seuraava vaihtoehto oli Assi ja muut oli kovasti samaa mieltä. Hepo tarhasta sisään ja varusteet päälle. Oli suht kiltti hoitaa. Vasta kolmannet etusuojat oli Assin tikkujalkoihin tarpeeksi pienet. Martingaali taas oli kadonnut kokonaan. Tässä vaiheessa kuulin onneksi että heppa-arvaus meni oikein.

Maneesiin päästiin ihan ajallamme mutta muut ravasi jo. Ope lähti etsimään meille martingaalia kun ei ilmankaan voi kuulemma mennä. Eipä siitä olisi varmasti hyvää tullut. Taluttelin sitten Assia. Tehtiin vähän voltteja, peruutus, kiemurtelua, länkkätyyliin pyörimistä, pysähdyksiä ja lopuksi vähän ravattiinkin. Raipalla sai hoputella Assin raviin. Muutama voltti ja sitten oli kuskillakin hyvät alkulämmöt päällä. Martingaali löytyi ja pääsin ratsaille.

Alkuverkoissa vaadin ihan kunnolla. Aloitin käyntivolteilla ja yllättävän pian hepo vähän myötäsi käynnissä. Ihan pienen hetken mutta harvinaista herkkua. Assi liikkui ravissa kelpo vauhtia itsekin. Tänään olin varautunut pohkeiden kuurouteen pidemmillä kannuksillani. Ope kaipasi huolellisempia asetuksia, varsinkin vasemmalle. Vasen olikin selvästi hankalampi suunta. Verkkalaukkaa otettiin vasempaan vain hetki, oikeaan laukattiin pidempään. Lisää vauhtia ei meinannut löytyä millään vaan sain kovasti käyttää pohkeita ja Assia enempi keljutti kuin kiinnosti kiihdyttää. Mutta lopuksi Assi pyöristyi laukassa. Hieno tunne kun hepo laukkasi tasaisesti ja tuntumalla. Eipä ole kai tällaistakaan aiemmin sattunut.

Tehtäville lähtiessä meidän hieno rentous lähti rakoilemaan. Eka hyppy kavaletille oli ihan kamala ja jäin hypyssä jälkeen. Assi kiihdytteli ympyrällä. Laukanvaihtotehtävä täyskaarroilla ei kovin ihanasti sekään mennyt. Assi kiihdytteli aika pitkään ennen kuin tajusin että oikeasti saan vauhdin hidastettua kun pidätän kunnolla. Toiseen suuntaan ei juuri ihanammin mennyt. Keskimmäisellä kavaletilla laukka vaihtui vääräksi lähes joka kerta ja kertaalleen hepokin meinasi poistua tehtävältä vasemmalle kavereiden luo. Onneksi en ollut kovin epätasapainossa niin pysyin kyydissä. Laukanvaihdot ei olleet kovin hienoja tälläkään kertaa.

Yritettiinpä vaihtoja vielä kolmannenkin kierroksen verran. Nyt saatiin yksi kieltokin kun en antanut Assin ryysätä kiireellä esteelle. Ope kommentoi ettei hepo ollut suoranakaan. Jokusen kerran vaihdot onnistui. Kertaalleen tuli pudotuskin mutta enpä päästänyt kiihdyttelemään.

Assi oli sen verran pinkeänä että ennen omaa vuoroa tuli pukkeja.

Loppuun hypättiin pari rataa. Ensin 5 esteen versio ja toisella kerralla vielä yksi este alkuun lisäten. Eka este ylittyi ihan hyvin. Mutta 20,5 metrin linjalle ampaistiin aika vauhdilla ja roikaistiin se viidellä. Ope huusi että seis. Otettiin alusta ja sain ohjeeksi istuttaa Assin välille jos lähtee kiihdyttelemään. Nyt sain Assin pidettyä hallussa ja tultiin kuudella. Pieniä kiihdyttely-yrityksiä tuli matkan varrelle ja ennen okseriakin arvoin kovasti että missä vaiheessa voi myödätä. Eipä juuri ennen ponnistusta uskaltanut. Ihan kivasti meni. Luulin jo että oltais lopetettu mutta tultiinkin vielä toinen kierros. Nyt tahdissa oli enemmän huojuntaa eli välillä kiihtyi ja välillä piti ottaa aika kovastikin kiinni. Estekorkeus oli max 75 cm.

Loppuravit Assi liikkui pyöreänä. Pihalla satoi lunta, keli nollissa. Assi menee kuulemma tammikuuksi ylläpitoon.

Ongelmia:
2-3 pudotusta
pukitteli
kertaalleen meinasi lähteä kavereiden luo
kiihdytteli esteillä
yksi kielto
laukat ei vaihtuneet kovin hyvin

Parannusta:
myötäsi niskasta, loppuravit hyvinkin tasaisesti
kuunteli myös pidätteitä vaikka kiihdytteli
hyppäsi aika mukisematta


Anneli videoi meidän hyppyjä.

maanantai 30. joulukuuta 2013

Ei ihan sisäpohkeen ja ulko-ohjan välissä, väistöjä


Maanantaina ehdin viikon tauon jälkeen tallille. Tällä kertaa Oulussa. Hepan suhteen ei ollut juuri ennakkoaavistuksia. Listassa luki Remu. Mikäpä siinä. Hepo oli sisällä ja aika puruinen. Tervehti nuolemalla käteni märäksi. Ihanan rauhassa seisoi harjattavana. Tovi meni kammatessa purut hännästä. Varustuskin meni mukisematta. Kuolaimet tuntuivat olevan aika tiukalla ja maneesissa ope niitä sitten vinkistäni höllensikin eli pudotti alemmas pidemmille poskiremmeille.

Ei oltu kovin sukkelia sillä ennen kuin pääsin edes liikkeelle tuli kommentti kerätä ohjat tuntumalle. Puoli kierrosta menin pitkin ohjin, sitten tuli jo uusi kehotus. Aika pikavauhtia piti ratsastaa hepo kuulolle. Toimi suht ok. Ravissakin sai pohkeita käyttää. Käynnistä tuli ihan hyvä mutta ravissa en saanut asetusta rehellisesti läpi. Tuntui että hepo tahtoo kulkea vinossa ja sain vasta-asetuksilla paremmin pyöristymään. Alkuun mentiin pätkät laukkaakin. Ulkoapuja piti käyttää paremmin.

Yksi hankalimpia open pyyntöjä oli rentouttaa sisäkäsi. Tarkennuksena tuli että tuntuman pitäisi olla tasaisempi enkä saa myödätä niin isosti että nakkaan ohjan löysälle. Koska takaisin tuntuman ottamisesta tulee sillon nykäisy. Kyynärkulmista ja käsien paikasta tuli niistäkin jokusen kerran sanomista.

Tehtävänä oli väistöt. Alotettiin teorialla ja siinä vaiheessa hämmennyin jo itse täysin. Väitin että asetus olisi liikkeestä poispäin. Onneksi osasin kuitenkin ratsastaa vielä oikein. Kertaalleen käynnissä ja sit ruvettiin tulemaan ravissa. Hienosäätöä. Väisti ok mutta ravissa tahti hyytyi ja herkästi pudotti käynnille. Lopulta pysyttiin ravissa ja asetuskin vähän löytyi. Sitten piti saada ratsu vielä rennoksi siinä. Vikalla kerralla rentouskin löytyi, mitä nyt asettui väärään suuntaan ja taisi välillä takaosa johtaa tai lapa pullahtaa. Pitkällä sivulla tein itsenäisesti siirtymiä.

Väistö oikealle oli kuulemma hankalampi suunta Remulle. Pitkällä sivulla kuunteli hyvin mutta itsellänikin oli säätöongelmia. Kädet vähän karkaili ja ope väitti että ohjat ei ole yhtä pitkät. Monesti piti ylipäänsä lyhentää ohjia. Hankalaa. Ulkoapujen väliin. Ja kun väistö sujui takaosan karkailematta niin tahti hyytyi. Kelvolliseen suoritukseen päästiin tähänkin suuntaan. Kertaalleen napautin raipalla turhan rivakasti ja Remu vastasi pukilla. Pyysin ratsulta anteeksi ja jatkossa osasin kosketella raipalla hyvin hellästi. Takajalkojen aktivointipyynnöstä raipalla häntä kyllä pyöri vaikka kuinka varovasti yritin.

Lopuksi otettiin vielä vähän oikeaa laukkaa. Edelleen Remu tuntui vinolta ja ajattelin avoa. Sitten meinasi kuskin koko sisäkäsi lähteä omille teilleen. Ulkoavut kunnolla käyttöön. Tämän onneksi muistin jo tunnin aikana että se on salaisuus Remun toimintaan. Laukka oli heikoin lenkki mutta ei pudoteltu raville. Toinen suuri plussa oli ettei hepo kertaakaan tunnin aikana nykinyt ohjia. Ihanaa!

Remu jatkoi vielä hyppyhommiin.

Ongelmia:
väistöt ei ihan soljuneet
kuski käytti raippaa turhan reippaasti
en saanut ratsua rehellisesti apujen väliin
pohkeita olisi pitänyt käyttää vielä paremmin

Parannusta:
Remu ei nykinyt ohjia
ei pudotellut laukasta raville
sain muutaman hyvän hetken ravissakin

maanantai 23. joulukuuta 2013

Kolmas kimotamma testissä


Maanantaina sain yhden tallin uusimmista tulokkaista alleni kuten perjantaina jo vihjailtiin. Kimotamma tämäkin, Qanitta. Ehkä aavistuksen Harmoniaa korkeampi ja muhkumpi. Olikohan 8v. Hoitaessa oli ihanan kiltisti. Seisoi hievahtamatta aloillaan. Satulavyön kiristystä vähän luimi muttei muuta.

Kentällä hepo oli aikamoinen häslä eikä olisi millään malttanut olla aloillaan että pääsen kyytiin tai saan jalustimet säädettyä. Onneksi löytyi apukäsiä pitämään. Käynnissä sitten rauhottui kulkemaan. Harmi vaan etten saanut ratsua koko tunnin aikana kulkemaan kunnolla suoraan vaan kiemurreltiin. Tunnin piti omistajan tytär. Ratsusta kommentoi että on herkkä pohkeelle. Juu, olikin, mutta silti sain käyttää sen kanssa enemmän pohkeita kuin hepoilla yleensä. Ja silti kiemurreltiin.

Vauhti oli onneksi ihan ok säädeltävissä ja ominaisvauhti oli aika hyvä. Alkukäynnit mentiin melko pitkin ohjin ja kun otettiin tuntuma niin suht pian otettiin raville. Itselläni jäi käyntityö aika puolitiehen eikä tammaan ollut oikein otetta. Ohjatusti mentiin ravivoltteja. Ratsu tuntui rautakangelta enkä saanut sitä asettumaan kunnolla kumpaankaan suuntaan. Johda sisään, enemmän sisäpohjetta. Tuntui että kaaduttiin millon mihinkin ja  takaosa vähän liirasi ulos. Ehkä 20 peräkkäisen voltin eli hirmuisen pyörimisen jälkeen vähän helpottui. Hetkittäin siinä myötäsi kumpaankin suuntaan.

Laukkoja mentiin alkeistunnin tyyliin eli muut kävelivät osastossa ja ensimmäinen laukkasi vuorollaan osaston kiinni. Siinä saatiin muutamat pätkät myös hienoa ja pyöreää harjotusravia kun jolkoteltiin osastoa kiinni. Käynnissä tunnustan etten keskittynyt työstämään menoa tässä vaiheessa. Mutta hepo ei kerännyt kierroksia yhtään vaikka kaverit edeltä lähti laukkaan. Alkutunnista ratsun nimi lausuttiin [kanitta], myöhemmin puhuttiin vain kimotammasta.

Laukka kuulemma nousee ajatuksesta. Juu, helposti nousikin mutta heti sen jälkeen olin ongelmissa. Ratsu reagoi pieniinkin painon heilahduksiini vaihtamalla laukkaa. Omasta mielestäni en juuri pitänyt edestä vaan mentiin pikemminkin löysähköllä tuntumalla. Silti välillä pompittiin lähes paikoillamme. Alku meni harjoitellessa. Sitten pyrin siihen että edettäisiin ja pysyttäisiin myötälaukassa. Kommentteja tuli paremmasta tuntumasta enkä saisi päästää ratsua niin pitkäksi. Herkästi laukka edelleen vaihtui jos yritin keskittyä johonkin muuhun. Myöhemmin kokeiltiin vielä täyskaarron kautta vaihtoa. Kyllä korpesi kun sitten mentiinkin vastalaukkaa ja vaihto tuli ravin kautta. Huoh.

Noin puolen välin jälkeen hepalla loppui keskittyminen ja rupesi nykimään ohjia. Alkuun oli melko harmitonta. Samanlaista kuin Remppa teki joskus huonoina päivinä. Mutta lopputunnista en enää pysynytkään vakaasti satulassa vaan sai kiskottua jatkuvasti etukenoon ja irti penkistä. Yritin komentaa pohkeilla eteen ja pitää tiiviimpää tuntumaa muttei auttanut. Lopulta rupesi ärsyttämään aika pahasti. Välilepokäyntejä ei ollut, liekö oli vika kuskissa vai venytyksen puutteessa. En saanut sitä kuitenkaan kunnolla loppumaan.

Loppuraveissa pyöriteltiin aika kauan voltteja ja omin lupineni vaihtelin suuntaa. Ei siitä ihanaa tullut mutta vähemmän kamalaa. Oma vaatimustaso on aika korkealla, joten luokittelen tämän lähinnä kamalaksi. Enkä kovin ylistäviä arvioita osannut opelle ratsusta antaa. Jäykkä ja kiemura. Ope kävi sitten lopuksi vielä itse kyydissä. Taisi pitää parempaa jöötä, sillä tamma seisoi ensin nätisti aloillaan ja pienen vastaanpanon jälkeen kulki ja taipui ihan helpon näköisesti. Eikä työskennellessä nykinyt ohjiakaan.

Pääsin kyytiin sitten vielä lopuiksi loppukäynneiksi ja takaisin tallinpihaan. Ei päässyt suosikkilistalleni. Vaikka varmasti tämänkin kanssa yhteistyö paranisi pienellä treenillä huimasti. Taisin olla hepan kolmas kuski Suomessa. Haaveilin jo että tämän tallikäytös ja Harmonian ratsastettavuus niin tulisi aika priima.

Ongelmia:
en saanut ratsuun otetta
kiemurteli
en osannut istua laukkaa

Parannusta:
suunta ja askellaji oli pääosin oikein
tolkku elukka eikä häärännyt tai säikkynyt omiaan
liikkui kivan reippaasti itse
kiltti hoitaa

perjantai 20. joulukuuta 2013

Harmione rennompana


Perjantai-illan ratoksi lähdin taas ratsastamaan. Ei olisi hirmuisesti haitannut vaikka olisin saanut jonkun muunkin mutta Harmonia siellä listassa luki. Oli kuulemma ollut muutenkin pahana viimeaikoina ja purrut jotain muutakin. Kovasti kyselivät että tahdonko vaihtaa hevosta ja pärjäänkö sen kanssa. Vähän äksy oli tänäänkin mutta vähiten paha aiempiin 3 kertaan verrattuna. Niin kauan oli nätisti kun vain harjasin. Kun rupesin kuulostelemaan että mitäköhän se nyt niin heti alkoi takaset nousemaan. Mutta potki ihan selvästi ilmaa eikä yrittänytkään osua. Hampaita ei edes esitellyt. Mutta nyt luimi vähän satulallekin, mikä oli ihan uutta.

Olin kerrankin ripeä ja oltiin ajoissa valmiina. Satulavyön kiristys sujui taas mukisematta. Nyt ei ollut punttaajaa vaan kampeuduin ratsaille ihan itse. Hyvin kävi näinkin. Opena oli paikan kakkosope. Kenttä oli aika hyvä ja keli nollassa. Ratsukoita tunnilla oli 5.

Tänään jatkettiin takaosakäännösten kanssa. Ihan hyvin sujuivat. Kovin tarkkoja ohjeita ei opelta tullut enkä olisi oikein tahtonutkaan. Hepo meni rennosti. Ravissa oli hyvin vauhtia muttei mielestäni yhtään liikaa. Kuunteli. Nyt en värkkäillyt ylimääräisiä, joten hepokin tasottui tuntumalle eikä tuntunut kovin jäykältä kumpaankaan suuntaan.

Tehtiin jonkin verran temponmuutoksia käynnissä ja ravissa, hetkellistä lyhentämistä lähinnä. Ravikin lyheni hyvin mutta pudotti herkästi käyntiin. Laukkaa otettiin useampaan kertaan lyhyehköjä pätkiä. Nousi vähän löysästi mutta pyöri hyvin ja kääntyi. Ei kiihdytellyt, korkeintaan meinasi. Nyt olin itse ihan rentona. Laukasta raville olisi voinut tulla tasapainoisemminkin.

Takaosakäännöksiä tehtiin välillä yksitellen. Kiva oli saada pyöritellä keskiympyrällä vähän itsenäisesti. Väistätin takaosaa ja asetin sisään ja ulos.

Kiva tunti oli ja lopputunnista hepo oli niin rennonletkeä että rupesi tuntumaan jo löysältä. Ihanaa maanantaiseen verrattuna. Keskiviikkoon asti harmitti, joten tämä oli loistava loppuharmitusten hälvennys.

Tunnin jälkeen tamma oli semiasiallisesti. Kun keskityin vain harjaamaan niin ei juuri uhitellut. Vaan vaatii tahdonlujuutta pitää harja kiinni hevosessa kun se äksyilee. Oli kyllä niin tiukalla narulla että pääpuolta ei tarvinnut varoa. Vähän jaksoi ynähtää ja nostaa takasta muutamia senttejä. Lopuksi taas rapsuteltiin. Nyt ei ollut ihan rennoimmillaan eikä kovin pitkään jaksanut vain nuokkua kanssani. Tänään ei hionnut, joten loimen kanssa ei tarvinnut tapella.

Uhkasivat silti laittaa tamman myyntiin käytöksen takia. Harmi, sillä muuten on tosi kiva.

Ongelmia:
uhkailee edelleen hoitaessa

Parannusta:
vähempi kamala hoitaa
tosi kiva ratsastaa

torstai 19. joulukuuta 2013

Toinen kerta Celinellä esteitä


Torstain estetunnille toivoin salaa Celineä uudestaan. Hyvin kävi ja sen sainkin. Hoitaessa oli oma kiltti itsensä. Maneesissa kipusin jakkaralta kyytiin.

Alkutunnista taisi tulla tarkemmista asetuksista kommenttia. Tehtävinä tultiin melko pieniä laukkavoltteja puomien yli sekä suoralla käynti - laukkapuomi - käynti. Laukat nousi hyvin mutta pudotti herkästi raville kun askel ei osunut puomille. Takas käyntiin oli haastavaa saada suoralla. Muualla kun treenattiin voltilla laukasta käyntiin niin tuli paljon paremmin. Ope hoksautti että laukka on liian kiireistä ja takaset ei astu alle ja sama vika on jo liian kiireisessä käynnissä. Kun ratsastin käynnin hitaammaksi (vaikeaa aivoilleni) ja takaset paremmin alle jo siinä niin nostettiinkin hallitumpi laukka ja tehtävä onnistui paremmin puomin noustessa pikkupystyksikin.

Laukat nousi myötäisenä jos sain asettaa sisään. Ope kommentoi että ratsu on ihan mutkalla asetuksen suuntaan ja kun yritin suoristaa niin tuli myös vääriä laukkoja. Näemmä toleranssini asetuksen tarkkuudessa oli tänään noin 30 cm. Eli en huomannut vaikka kaula oli ihan mutkalla. Kaikkea ei voi laittaa harjapehkon syyksi.

Tultiin myös keskiympyrää puomeilla. Väleihin olisi tullut kivasti 3,5 askelta. Käytännössä jotain 3 ja 4 väliltä. Oli vähän ohjausongelmia. Kun keskityin tiehen kunnolla ja edettiin niin 3 oli hyvä. Välillä vaan meinasi pullahdella kulmia ympyrälle. Kertaalleen mentiin ohikin kun käänsin huonosti. Tolppaa kohti eikä siitä enää yli päässyt. Ihan oma moka kun en kunnolla kertonut että minne mennään.

Hyppytehtävässä esteet pysyi edelleen tosi maltillisen kokoisina. Jotain 50 cm luokkaa. Ylihyppäsin itse. Tiet oli aikamoista kääntelyä. Tulipa innarivälin sarjakin mukaan. Yksi kielto saatiin kun pystyn jälkeen 3 askeleen päässä ollut okseri vähän pohditutti. Celine yritti kummaltakin puolelta ohi mutten päästänyt. Lopulta vauhti hyytyi esteen eteen kun unohdin patistella vielä siitä ylikin.

Esteet tuntui tänään aika pieniltä. Kuskille vaikeaa olla ylihyppäämättä. Tämä oli syyskauden vika tunti. Tammikuussa jatkuu.

Ongelmia:
laukka-käynti -siirtymät hankalia
30 cm tarkkuus suoruudessa
ohimeno kun en ohjannut
yksi stoppi okserille kun en päästänyt ohi
taisi tulla yksi pudotus

Parannusta:
parannettiin
Celine on huippu

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Itsenäistä ratsastusta

Keskiviikkona kävin taas itsenäisesti Redillä. Puolisentoista tuntia siinä taas meni mutta nyt mentiin vähän kevyemmin. Saattoi silti vähän hiota. Keli oli samaa luokkaa kuin edellisellä kerralla eli viileää.

Tänään oli tolkumpi mutta laukat taisi jäädä hampaankoloon. En muista kovin tarkasti.

Ongelmia:
laukat?

Parannusta:
tolkumpi

maanantai 16. joulukuuta 2013

Kauhua maastossa


Tänään kyseltiin jo etukäteen että onko maasto ok. Vastasin että juu. Kauhistutti tosin jäiset pohjat. Polkupyörällä tuli testattua (etunastoista huolimatta) että ojaan pääsee helposti ja se sattuu. Listassa luki taas Harmonia. Tänään tamma oli aivan erityisen häijy laittaa kuntoon. Uhkasi purra ja potkia ja nappasikin selästä hampailla kun keskityin väistelemään jalkoja. Onneksi ei purrut lujaa. Viritin sitten kaksin puolin kiinni niin tiukalle narulle ettei enää ylettynyt.

Jo kentällä hepo oli kumman virtainen. Taisin alitajuisesti kauhistella jäätikköpohjia. Hartsa vähän pomppi omiaan. Täysin epätyypillistä sille.

Maastoletkaan jäätiin neljänneksi, porukan pienimmän ponin perään. Ihan alku meni hyvin. Sitten hepo rupesi ravistelemaan päätään. Liekö vauhdin puute turhauttanut. Jo käynnissä esitteli sitten ensimmäiset loikkansa. Pysyin kuitenkin kyydissä. Meinasin laittaa turvaliivin mutta sinne talliinhan se unohtui.

Ravissa eteni alkuun ihan hyvin. Ei yrittänyt ryöstää. Mutta pian heilutteli taas päätään ja sitten veti oikein kunnon pukit. Minä pelkäsin takana tulijan puolesta ja takana tulija minun puolestani. Toinen jalustin taisi pudota ja minä vähän keikahtaa etukenoon. Onneksi Harmonia ei ollut tosissaan minua pudottamassa. Mutta kuskin rentous rupesi olemaan aika tiessään. Tuijottelin toki myös jäistä tienpohjaa että tuohon olisi tosi ikävä tippua. Ja ravissa kauhistelin miten pysytään pystyssä 14 hokillamme (kummastakin takasesta puuttui 1). Hepat ei kuitenkaan lipsuneet yhtään.

Sen verran nössötti etten uskaltanut laukata. Järki sanoi että se olisi ollut vain ongelmien kerjäämistä ja turhan riskialtista. Silti jäi kaivelemaan. Veikkaan että oma laukka ois ollut ihan ok mutta se, kun muut lähtee laukkaan niin ois singottanut heppaan taas omia muuveja.

Käytiin kävelemässä vielä moottoritien toisella puolella. Harmonia oli pitkään ollut jo suht rauhallinen mutta moottoritien alla tuli taas wannabe-korkean koulun liikkeitä. Ehkä se olisi vetohevosena mennyt fiksummin? Tai sitten kaikki johtui alitajuisesta jännityksestäni, joka vain paheni vaikka kuinka yritin tietoisesti hengitellä rauhallisesti.

Selvittiin kuitenkin takaisin kentälle. Siellä sai vielä ravailla ja pyysin lupaa muutamaan laukannostoonkin. Kentän pohja salli juuri sen verran. Ravissa Harmonia oli rento ja tasainen ja laukatkin nousivat vähän löysästi. Ei yhtään sama asia kuin maastossa. Loppukäynneissä otti sitten vielä jotain omaa pientä säikkyloikkaa.

On kuulemma liikutettu ihan normaalisti. Rentouttavasta maastosta tämä ei mennyt. Tunnustan että jännitti ihan tosissaan. Tästä jäi aika latteat tunnelmat moneksi päiväksi.

Ongelmia:
ruutitynnyri ratsuna
hirviö tallissa

Parannusta:
kuski pysyi kyydissä

lauantai 14. joulukuuta 2013

Laukan säätelyä eli suosikkipuuhia

Lauantaina oltiin aamusta taas ABC:llä hyppimässä Annen ja Kaisan kanssa. Minulla tuttuun tapaan Aapo. Tallissa ruuna oli tänään häijyhkö. Tämän päivän punaiseksi langaksi itselleni otin "keula ylös ja liikkeelle".

Tänään tultiin suosikkitehtäviäni eli laukansäätelyä. Alkuun viilattiin ponnistuspaikkoja lähelle ja kauas. Eli maapuomin ja pystyn välissä ponnistuspaikka muuttui laukkaa säätelemällä. Ensin tultiin lähelle (isossa laukassa), sitten kauas (lyhyessä laukassa). Sitten vasemmassa 3 kierrosta putkeen: lähelle, kauas ja hyvään paikkaan. Kivaa oli ja onnistui ihanan hyvin. Vääriä laukkoja lukuunottamatta.

Esteitä oli maneesissa tänään 4: trippeli, ristikko, pysty ja okseri. 8 metrin väliin ristikolta trippelille tuli lyhyet 2 laukkaa, ponnistuspaikka tähdättiin lähelle. Trippelille kunnon myötäys.

14 metrin kaarevalle pysty-okseri 4 - 5 laukkaa. Okserille välillä vähän ammuttiin. Estekorkeus oli max n. 80 cm.

Ongelmia:
lopputunnista ei meinattu osua ristikolle hyvin
alkuun vääriä laukkoja alastuloissa

Parannusta:
laukan säätely onnistui helposti
myötäsin trippelille
loppuverkassa oli tosi kiva


Videot kuvasi Aleksei.

torstai 12. joulukuuta 2013

Kirjavalla tupsujalalla estetunnilla


Ennen torstain tuntia arvelin saavani Pimun ratsuksi. Pikkuhiljaa opin siihen että näemmä mennään 2 tuntia samalla ja sit vaihdetaan. Flika-päiväni oli käytetty loppuun, joten ratsun vaihto luultavasti edessä. Niin olikin mutta veikkaus meni pieleen. Sain kirjavan tupsujalkaisen Celinen toistamiseen. Edellinen kerta olikin koulua. Ratsukoita tuli tunnille ihanasti vain 3. Muut kommentoivat ettei varmaan kovin isoja hypätä kun Celine tulee mukaan. Tämä tamma kun ei ole meidän esteryhmän tunneilla juuri näyttäytynyt.

Hoitaessa hepo oli taas ihanan kiltti. Loimi päälle alkukäynteihin. Maneesissa piti vielä viilata varusteisiin satulan alle lima Artulta. Esteitä tuli linjalle 2 okseria ja lävistäjille pystyt.

Alkuverkassa ei juuri saatu kommentteja. Celine liikkui ihan ok. Hetkittäin oli vähän löysä, välillä vähän kiirehti. Pääosin kuitenkin hyvä. Laukka oli menevää eikä edelleenkään kovin säädeltävää. Pudoteltiin pari kertaa raville.

Verkkatehtävinä oli ravipuomeja, laukannosto puomikasalta ja tiukahko laukkavoltti kahdella puomikasalla. Alkuun oli kääntämisongelmia ja vähän töksähdeltiin kohti tolppia. Oikeassa kierroksessa sitten kääntyi paremmin vaikka asettuikin huonommin siihen suuntaan. Sitten piti myös linjalla ottaa laukkapuomien jälkeen raville. Ekalla kerralla ei onnistunut, joten päätin kääntää puomeista ohi mieluummin kuin sukeltaa raviväleihin laukassa. Ei oppinut hepo tästä pahoille tavoille ja seuraavalla kerralla päästiin oikeassa pisteessä raviin.

Sitten alotettiin ravipuomit alle, suoralla laukannosto ja pysty perään. 3 ekaa hyppyä ylihyppäsin itse esteen kokoon nähden. Mutta myötäsinpä kunnolla. Sitten pysty nousi okseriksi ja lopulta linjalla oli 2 okseria. Kertaalleen pudotettiin eka kun tuli kaarteessa vähän huono tie tai löysyyttä. Välinä 17,5 metriä, 5 laukkaa. Celine hyppäsi kivan mutkattomasti, vähän vasempaan laitaan tosin ajauduttiin. Jos se vähän epäröikin niin teki sen niin selvästi että ehdin reagoida hyvissä ajoin. Pysähtymistä ei suunnitellut missään vaiheessa. Raipalla piti muutaman kerran muistuttaa säpäkkyyden säilyttämisestä. Oli haastavaa pitää hepo liikkeessä ja tarpeeksi terävänä muttei etupainoisena.

Tämän jälkeen lisättiin perään pystyt lävistäjillä. Okserit meni hienosti mutta pystyt putosi. Onneksi sakkokierros jatkui heti perään ja saatiin korjattua. Toiseen suuntaan täsmälleen sama juttu. Harmitti hieman että pystyt putosi taas vaikka tiesin riskin ja yritin kaikkeni että ne pysyisi ylhäällä. Onneksi hepo kokosi itsensä ja toisella ylittämällä menivät puhtaasti.

Tunnin aikana tuli n. 5 pudotusta. Yrittipä hepo kertaalleen pystystä ohikin mutta olin paljon nopeampi ja sain korjattua esteelle. Kehuja saatiin okserihypyistä. Korkeusarvio oli että saattoi olla jopa 85 cm. Ja puhtaasti yli. Tuommoisella muhkulla! Ja vieläpä tykkäsin siitä. Meni tämän tunnin perusteella top neloseen esteratsuistani tuolla. Toivottavasti saan jatkaa sen kanssa ens viikolla. Nyt jatkoi vielä toisen hyppytunnin putkeen. Teki mieli jäädä katsomaan mutta tulin järkiini ja lähdin yhdeksäksi kämpille.

Ongelmia:
okserien jälkeiset pystyt
saada meno pysymään tarpeeksi säpäkkänä

Parannusta:
ihanan rohkeasti hyppäsi
ei yllättäviä liikkeitä
tallikäytös loistavaa

maanantai 9. joulukuuta 2013

Takaosakäännöksiä ja harmonisointia


Maanantaina iski Hyvinkäällekin pakkanen. Lisää vaatetta niskaan siis. Ihan oikea kerrasto alle. Yläosassa pärjäsin silti edelleen fleecellä + toppaliivillä. Ratsukseni oli merkattu taas Harmonia. Nyt aloitin varustamisen ihan suosiolla käytävältä. Hempeänä tamma ei edelleenkään ollut vaan kiukutteli hetkittäin kovasti. Nyt en kuitenkaan hetkeäkään pelännyt terveyteni puolesta. Ihmettelin samalla että miten olen joskus saanut tämän varustettua ilman MITÄÄN ongelmia. Nyt nosteli etusiaankin kun harjasin niitä. Mutta kiukuttelut loppuivat taas varusteisiin. En ymmärrä miten satulavyön kiristys on tälle ihan ok. Suitsetkin ottaa nätisti. Ehkä se oikeasti tykkää että sillä ratsastetaan.

Ratsukoita oli tunnilla kivasti vain 3. Harmonia oli poikkeuksellisen jäykkänä. Ei asettunut vasemmalle ja oli oikealta aika tyhjä. Nyt sorruin sitten itsekin värkkäilyyn. Yleensä kun tamma on loksahtanut oikeinpäin ilman että olen edes yrittänyt. Nyt sitä ei tapahtunut. Taisi ohjastuntuma olla liian kevyt ja epätasainen.

Päivän teemana oli takaosakäännökset. Alkuun olin unohtanut että mikä kääntyy ja minne mutta nopeasti saatiin juonesta kiinni. Osa oli vähän työläitä mutta parhaimmillaan Harmonia kääntyi lähes ajatuksella kun en itse häärännyt liikaa. Paino menosuuntaan ja vähän taakse, ohjalla johtaminen, tasainen tuntuma ja pohkeilla vähän avitusta. Tosin sisäpohje unohtui monesti irti. Kiva että otettiin näitä jokunen aina eri väleissä.

Ravi ei tasottunut pyöreäksi sitten millään. Mutta ei onneksi kiihdytellytkään. Yritin ratsastaa pohkeilla tuntumalle mutta keskityin liikaa asetuksiin tai niiden puutteisiin.

Laukkaa mentiin lopputunnista ihan kunnon pätkät kumpaankin suuntaan. Oikeassa laukassa oli vähän kääntämisongelmia, vasen ei meinannut rullata millään. Kumpikin oli vähän ponnetonta mutta vasen oli alkuun oikein kunnon ähräämistä. Vasta kunnon eteenratsastuksen jälkeen parani. Ja toinen tärkeä tekijä oli varmasti se, että tajusin taas ite rauhoittua kyydissä. Hepo vetäisi itsensä näistä ihan hikimäräksi.

Vasta laukkojen jälkeen ravikin parani. Loppuun tehtiin vielä muutama takaosakäännös. Ope oli samaa mieltä että aika menee ihan liian nopeasti ja puolitoista tuntia olisi hyvä. Loppukäynneissä meinasi sitten itsellekin tulla vilu. Sormia ja varpaita paleli vähän mutta kostunut yläselkäkin tuntui viileältä.

Tunnin jälkeen purin Harmonian käytävällä. Vähän jaksoi vielä kiukutella. Esim. loimi oli tosi ikävä juttu. Mutta päätin olla kärsivällinen ja mielijohteesta koulutin sitä sitten pitämään etusensa aloillaan harjatessa. Kun nosti jalkaa, harja pysyi jalassa kiinni kunnes laski sen maahan, josta palkinnoksi irrotin harjan jalasta. Oikean etusen kanssa riitti ne noin 8 toistoa, joista Kaimio muinoin puhui. Vasemman kanssa tarvittiin rutkasti enemmän. Mutta hepo keskittyi tähän niin täysillä että lopetti syömästä turpansa edessä olleita heiniä. Lopulta sain toisenkin etusen harjattua ilman että Hani sitä nosteli. Takasia ei onneksi heilutellut.

Tämän jälkeen hepo rupesi olemaan sangen raukeassa mielentilassa ja vietettiin muutamia hyviä hetkiä toisiimme nojaillen ja puhallellen. Harmonialla pää sylissäni ja nojasi leukaansa käsiini, minä päätäni sen otsaan. Eikä hepo äkäillyt tai hötkyillyt yhtään. On se vaan lutunen!

Ongelmia:
ennen tuntia edelleen äkäili tallissa
jäykkä
vasen laukka ei rullannut

Parannusta:
ei kiihdytellyt tai äkäillyt kentällä mitään
antoi varustaa nätisti, satulavyölle ei luiminut
tunnin jälkeen oli lutunen lopuksi

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Toiveesta uusi tuttavuus

Sunnuntain tunnille sain luultavasti eilisten vihjailujeni johdosta Merin. Toivoin jotain, jolla en ole ennen mennyt. Hauska kokeilla vihdoin tämä iso musta uusi tulokas. Kokeilematta vielä Jatsi, Niilo ja Vanilja. Tunnin piti entinen tuntikaverini, jonka opetuksessa en ole tainnut aiemmin olla.

Meri oli hoitaessa kiltisti. Satulavyölle luimi. Kelinä oli pihalla -17, me maneesissa. 7 ratsukkoa. Alkutunnista pidin paksuja hanskoja.

Tunnilla alotettiin heti ravilla kun otettiin ohjat tuntumalle. Tehtiin ylitaivutuksia eli roikuttiin sisäohjassa. Ope sanoi että saattaa tuntua väärältä. En oikein tiennyt mitä tällä haetiin, pitikö ulkoa olla tuki vai ei. Lavat karkaili. Olin vähän mutkalla itsekin.

Tehtiin voltteja ja 5-kaarista. Alkuun ravissa, sitten joka toinen kaari laukassa. Laukkoja mentiin kolmesti. Siirtymät oli vähän töksähtäviä. Laukat nousi hyvin, raviin vyöryi ja juoksi alta. Meni paremmin kun ope katsoi muualle. Osa ohjeista meni ohi kun en kuullut kun ope puhui selin meihin.

Muiden laukatessa tuli odottelua. Pyörittelin vähän ravissa itsenäisesti. Hepalla oli pakkasvirtaa.

Jäi semmonen olo etten saanut Meriin oikein otetta. Itsenäisesti ois varmaan mennyt paremmin.

Ongelmia:
en saanut ratsuun kunnolla otetta

Parannusta:
perustolkku ratsu, joka ei hötkyillyt omiaan

perjantai 6. joulukuuta 2013

Asetuksia junnulla


Itsenäisyyspäivänä menin iltapäivästä vielä tunnille. Ope kysyi että tahtoisinko Lillin (s. 2008) ja toki tahdoin. Toista kertaa junnuhepan kyytiin. Tallissa oli kiltisti, tuntui ettei tamma kiinnittänyt minuun mitään huomiota kun harjasin ja varustin.

Tunnilla luvassa oli taas mikinpääkuvio. Asetuksia sisään ja ulos. Alkuun vähän lepsuilin enkä vaatinut tarpeeksi. Ja menihän siinä sitten aikaa että ratsu rupesi toimimaan. Sanomista tuli kannusten puutteesta. Raipan taisin alkutunnista pudottaa pois jos sitä olikaan. Sain kepin kuitenkin käteeni kun hepo ei tahtonut kuunnella oikeaa pohjetta. Tehtiin vähän omia väistöharjoituksia tehtävän ulkopuolella kuuliaisuuden saamiseksi.

Opea selvästi harmitti kun meillä ei mennyt tämän paremmin. Oikea kierros oli hankalampi ja hepo piti saada myös vasemman ohjan tuntumalle. Tämä onneksi parani pikkuhiljaa. Ja tuli kivojakin hetkiä. Omasta mielestäni meni ihan ok.

Tosi paljon mentiin harjotusravia. Vähän kävi junnuratsua jopa sääliksi. Kuvioon lisättiin siirtymät. Lopuksi puoli ympyrää laukkaa ja voltit ravissa. Vähän ruuhkaisaa oli hetkittäin. Laukat parani. Nostot rupesi olemaan hallittuja. Takaisin raville ei tultu yhtä hyvin ja itseäni vähän häiritsi että ravi piti ihan samantien ottaa haltuun eli mielestäni turhan aggressiivisesti jouduin jarruttamaan menoa voltille. Vaan parani tämäkin ja lopulta altajuoksua ravissa oli enää muutama askel eikä tarvinnut ottaa toista volttia perään. Lopulta laukattiin koko ympyrä.

Loppuraveissa hepo oli ihan intopinkeänä eikä malttanut pysyä ravissa. Pudotin raipan mutta silti Lilli nosteli itsekseen laukkoja eikä rentoutunut. Mutta ratsuna symppis ja saa kaiken anteeksi koska on tamma.

Tunnin jälkeen tallissa oli taas yhtä rauhallinen kuin ennen tuntia.

Ongelmia:
tahditon ja kiemurteleva ratsu
laukkojen jälkeen vähän kuumui
ei kuunnellut oikeaa pohjetta kovin hyvin
vasen hartiani painui taas alas

Parannusta:
laukkasi kivasti

Käkätystä kisoissa


Kisoissa päivän toinen ratsuni oli Hero. Onneksi Marja auttoi ja laittoi ratsun kuntoon. Aika lennosta vaihto siis. Luokkana sama 75 cm kuin Assinkin kanssa.

Hero oli verkassa säpäkkänä ja vähän jopa pukitteli omiaan. Mutta eipä tarvinnut patistaa liikkumaan reippaasti. Ihan rennoimmasta päästä se ei ollut mutta sille ei nyt voinut oikein mitään. Laukassa oli edelleen herkkis ja painonheilahdukseni saivat laukanvaihtoja aikaan. Verkkahyppyjä otettiin muistaakseni kahdesti pikkupystylle, kahdesti kisakorkeudessa olevalle pystylle ja kahdesti okserille. Noin 6 hyppyä. Kivasti meni, joten en nähnyt syytä hinkuttaa enempää. Muistinpahan ainakin myödätä ja oikeasti sihtasin nyrkit hypyissä lähelle hevosen korvia.

Nyt oli enemmän odotteluaikaa mutta nyt ei jännittänyt enää sitäkään vähää kuin Assin kanssa omaa vuoroa odotellessa. Pohdin ennen kisoja että tahdon tehdä turvalliset tiet mutta rupesin jo suunnittelemaan oikoreittejä uusintaan.

Heronkin kanssa tehtiin voltti alle ennen kuin alotettiin. Linjalla osasin vähän jo pitää menon hallussa. Laukat vaihteli omia aikojaan ja kakkosen ja kolmosen välissä oltiin väärässä laukassa. Yritin vaihtaa mutta meni vain ristiin. Sitten loppui jo aika ja kolmonen hypättiin ristilaukasta. Turvallinen tie vielä tässä vaiheessa.  Neloselta vitoselle hepalla oli taas vauhtia. Kaikki ponnistuspaikat ei osuneet ihan nappiin mutta olin pääosin tilanteen tasalla. Linjalla laukat taas vaihtui. Neljä askelta. Jossain vaiheessa pohdin jo että menee niin hyvin että rupean taistelemaan voitosta.

Vaan vitosen jälkeen Hero ajatteli että oikeastaan ois kivempi jo lopettaa ja vähän jäi kaarteeseen pomppimaan paikalleen. Erehdyin etukenottamaan ja pienestä ratsun sivuliikahduksesta keikahdin halaamaan sitä kaulasta ja alas jaloilleni. Ei näin! Mutta en osannut tästä kovin harmistua vaan repesin vain nauramaan. Hyvin yleisökin sitten nauroi mukana.

Onneksi sain luvan vielä hypätä radan loppuun. Omistaja punttasi kyytiin ja hypättiin vielä kutonen. Hylsyhän siitä tuli. Eikä tuommoisesta kuuluisi pudota. Onneksi otin kisat silkan treenin kannalta ilman mitään tulospaineita. Olinhan Heronkin kyydissä vasta kolmatta kertaa. Kiva oli kuitenkin huomata että itse esteet eivät olleet ongelma. Varmaan myös 90-rata olisi sujunut.

Kieroa kyllä niin tuloksista huolimatta näistä kisoista jäi tosi kiva mieli. Oli mukava hypätä. Toki olisin halunnut kummallakin ratsulla mennä kaksi rataa. Assilla 65 ja Herolla olisin saattanut harkita jopa ysikymppiä. Omistajalle vinkkailinkin että lisää kisoja ja pois turhat säännöstelyt starttimäärissä. Nytkin taisin olla ratsastuskoululaisista ainoa, joka meni kahdesti. Kummallakaan en päässyt toiselle vaiheelle asti.


Assi re 75 cm

Itsenäisyyspäivänä oli aamukisat tallilla. Kerrankin sai estekisoissakin mennä kaksi rataa, joten lopuksi buukkasin itselleni vielä Assin, 75 cm. Ykkösratsuni oli tällä kertaa Hero. Turvallista mennä sama luokka kahdesti niin ei tarvi ainakaan opetella useampia ratoja. Vaikka tänään kaikissa luokissa radat olivatkin (lähes) samat, korkeintaan hypättävien esteiden määrä vaihteli. Kelinä oli -2 ja kuski oli aika nukuksissa.

Ristikon jälkeen ehdin katsomaan kisaratsujani. Kummatkin oli vielä pihalla. Hepat sisään ja kummankin harjaus. Onneksi Marja tuli apuun ja varusti Assin. Lopulta oltiin ihan hyvissä ajoin valmiina. Päätin hypätä Assin kyytiin säätämään jalustimet ja satulavyön. Lopulta rataantutustuminen lähes unohtui ja porukka lähti jo verkkailemaan. Totesin etten jaksa kavuta enää alas enkä kävellyt rataa enää uudestaan. Ennen 65-luokkaa kävin sen jo kävelemässä.

Assi liikkui alkuun hyvin. Vähän väisteli muita hevosia ja hetkittäin meinasi hyytyä. Yritin muistaa pysyä kevyessä istunnassa jotta ratsu kulkisi. Välillä jouduin silti raippaamaan liikettä. Laukassa otettiin vähän spurtteja, kulki semi-innokkaasti. Verkkahypyt otettiin neloselle ja kakkoselle. Meni ihan hyvin. Yksi pikkupystylle, kaksi normikorkuiselle pystylle ja 3 okserille. Paikat osui ihan ok eikä kiihdytellyt.

Kisavuoromme oli toisena. Vähän meinasi jännittää ekan ratsukon ollessa radalla. Lähtömerkin jälkeen tehtiin voltti alle ja alotettiin. Assi oli aika virkkuna. Heti ekan esteen jälkeen meni pieleen kun ratsu vähän ryntäsi. Ajattelin että imee hyvin kakkoselle mutta vilahtikin mokoma siitä viime hetkellä vasemmalta ohi. Pöh. Nyt en vienyt takaisin esteen eteen vaan koska vahinko oli jo tapahtunut niin otettiin vain uusi lähestyminen, tällä kertaa huomattavasti hallitummin. Ja yli.

Meinasi vähän kiihdytellä muuallakin mutta nyt pidin vauhdin päättäväisesti hillittynä. Ei tullut mitään kummallisuuksia. 6 estettä ja perusrataan päättyi meidän tie. Harmi, sillä rupesin vasta pääsemään vauhtiin. Assilla oli tänään yllättävän kiva hypätä. Saatiin kuitenkin hyväksytty re 75 cm tulos.


Ilpon ottama kuva.



maanantai 2. joulukuuta 2013

Tallihirmun paha päivä


Maanantaina sain mielikseni taas Harmonian ratsukseni. Hepo oli taas tallissa odottelemassa. Edellisviikon perusteella osasin jo varautua että tamma ei välttämättä ole kovin lempeällä päällä. Laitoin hepan taas heti alkuun kiinni. Alku meni ihan hyvin. Päätä ja kaulaa sai harjata, mutta muuten Harmonia oli aika pitkälle sitä mieltä ettei siihen saisi juuri koskea. Uhkaili hampaillaan irvistellen, naru oli säädetty sopivaksi ettei ylettynyt minuun. Enempi taisi kyllä olla uhkailua kuin oikeita yrityksiä. Mutta takasillaan rupesi latomaan seinään ihan kunnolla. Nosteli jalkaa jopa kun seisoin vieressä.

Vasemman puolen sain harjattua jotenkuten, oikealla tuli taas lisää konfliktia ja kun komensin niin hepo rupesi keulimaan. Ei hirmuisesti mutta aika pieni ja turvaton olo tuli. Siirryttiin tässä vaiheessa käytävän puolelle laittautumaan. Ei Harmonia edelleenkään herttainen ollut mutta keskittyi enemmän varastamaan kaverin heinäverkosta heiniä kuin kiukuttelemaan mulle. Satulointi menikin kivuttomasti eikä satulavyön kiristykselle edes luimistellut! Suitset sujahti myös nätisti ja sen jälkeen ei mitään ongelmia enää ollutkaan.

Pihalla sama juttu kun vyötä kiristettiin lisää. Ope pyysi hepan pääpuoleen varmistajan mutta enää ei kiukuttanut. Ratsastaessakin oli mukava. Tänään pidin kouluraipan mukana eikä vaikuttanut menoon mitenkään.

Päivän ohjelmassa oli siirtymiä. Kivaa. Alkuun taas meni tovi ennen kuin rupesi sujumaan. Hepo kulki sitten open mielestä kauniisti, omasta mielestäni joku viimenen palanen jäi loksahtamatta. Kauniisti ja kuuliaisesti mutta alaspäin siirtymät ei olleet yhtä hyviä kuin viimeksi. Alkuverkassa olisi voinut pyöritellä omin luvin vähän enemmän voltteja. Joitain ohjattuja siirtymiäkin tehtiin.

Myöhemmin tunnilla peruutuksia ja laukannostojakin. Nämä meni vähän viimekertaa paremmin. Laukat nostettiin käynnistä, välillä nousi vähän löysästi ja kertaalleen ei päästy laukkaan ollenkaan. Oikeaan kierrokseen nousi väärää. Laukkaa sai ratsastaa noston jälkeen eteen ja piti tarkkailla ettei takaosa karkaa sisään. Sitä unohdin tunnustella.

Lopputunnin ohjelmana oli raviväistöt. Näihin olisi openkin mielestä voinut käyttää vähän enemmän aikaa. Oikealle väisti hyvin, vasemmalle huonommin. Pieniä tahtirikkoja ja itestä tuntui että lapa karkasi herkästi edelle. Muoto vähän kärsi eikä kuunnellut istunnan pidätteitä. Pahimmillaan jouduin tekemään aika isojakin korjausliikkeitä, joista lähes pysähdyttiin. Muistelen että ollaan väistetty syksyllä paljon paremminkin. Harjoitusravissa en päässyt ihan siihen rennonletkeään mukana joustamiseen kuin viikko sitten parhaimmillani. Ja Aapon kanssa koulukisaverkassa.

Loppuverkan kanssa ei taas hätäilty. Sai pyöritellä vielä vähän aikaa. Hyvältähän hepo tuntui jo valmiiksi. Ehkä aavistuksen salahätäinen. Päästin loppukuvioiden jälkeen ohjeiden mukaan pitkälle ohjalle käynnissä samantien.

Pitkästä aikaa päästiin loppukäynneille maastoon. Kukaan neljästä hepasta ei jatkanut, joten letkassa sinne. Harmonian kanssa mentiin edeltä ja se tosiaan harppoi reilusti vauhdikkaimmin. Useampaan kertaan piti pysähtyä odottamaan muita. Nyt en uskaltanut päästää pitkälle ohjalle vaan mentiin puolipitkällä. Kauniisti tuntumalla ja kaula kaarella edelleen. Ja toki takana tulevan kanssa höpistessä sain oksasta silmään.

Maastolenkki meni hyvin eikä hätkynyt parkkiksellakaan. Purin varusteet käytävällä ja oli vähän paremmalla tuulella kuin ennen tuntia. Päätin että komennan kunnolla jos äkäilee mutta oli paljon rauhallisemmin. Väistättämisestä ei edelleenkään välitä vaikka yritän tehdä sen kuinka hellästi. Diivan mielestä hän itse päättää mihin jalkojaan siirtelee. Parhaimmillaan sain taas rapsutella ja hepo oli pää sylissäni. Vaan eipä taas loimen laitostakaan tykännyt. Päätin että olkoon ja lykkäsin sitten karsinaansa omaan rauhaan.

Muuten tuo ois ihana mutta tommosesta kiukuttelusta saa tosi pitkät miinukset. En tiedä että miten se pitäisi lahjoa vai onko sillä vaan erityisen kipakat hormonihuurut? Ihan oikeasti kun en tahdo itseeni yhtä ainutta hampaanjälkeä tai hokinreikää.

Ongelmia:
tallikiukuttelu
oikean laukan nostot
raviväistö vasemmalle
ratsun pyöristyessä kuulemma kuskikin rupesi etukenottamaan
kyynärkulmat suoristui liikaa

Parannusta:
kiva ratsastaa edelleen, ei kiihdytellyt