keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Jäähyväiset Iolantalle

Keskiviikkonakin kävin ratsastamassa Iolantan itsenäisesti. Pakkasta oli enää -2°C. Samaan aikaan meidän kanssa kentällä oli toinenkin ratsukko.

Tamma oli reipas mutta kuuliainen. Yhä mentiin pelkkää uraa pitkin koska hokkeja ei ollut ilmaantunut ja kentän kunto oli sama kuin aiemminkin. Taas taivuttelin alkuun ja sitten tein temponmuutoksia. Hyvin lähti eteen mutta jarrut olisi voineet olla vielä tehokkaammat.

Laukka aloitettiin turvallisemmasta eli vasemmasta kierroksesta. Nousi hyvin ja pysyi asiallisena. Oikean laukan nostin käynnistä ja tein voltin alle. Olin supertyytyväinen kun se nousi heti ekasta pyynnöstä oikein eikä lähdetty ihan täysiä. Sitäkin päästiin hallitusti uraa pitkin. Toki tuntui tasapainottomammalta kuten tamma muutenkin oikeassa kierroksessa.

Loppuun otettiin vielä vähän ravityöskentelyä sekä nostin muutamia kertoja vasenta laukkaa. Sieltähän tuli jopa hyviä nostoja! Eikä mitään ravikiihdyttelyjä. Toki toistojen myötä tamma meinasi vähän innostua.

Lopuksi hölkättiin vielä ravissa ja käveltiin pitkin ohjin. Kun oltiin lopettelemassa rupesi joku innokas räjäyttelemään raketteja. Seurana ollut Sokeri vähän hätkähti mutta turvatammani ei välittänyt. Loistavaa! Siihen oli hyvä lopettaa ja tulla omatoimisesti alas selästä ennen isompaa pauketta.

Ongelmia:
oikea kierros vähän tasapainoton
jarrut olisivat voineet olla vähän nopeammat
välillä meni vähän reippaasti

Parannusta:
oikea laukka nousi hyvin ja oikein
vasempaan asiallisia nostoja

Tunnin jälkeen hikisenä.

tiistai 29. joulukuuta 2015

Toistaiseksi viimeinen - uusia oivalluksia ja ongelmia

Tiistai-illaksi ehdin muiden suunnitelmien muuttuessa vielä Riitan silmien alle. Tämä oli nyt tällä erää itselleni viimeinen kerta. Toivottavasti 2016 tulee jatkoa. Ratsuksi tänäänkin tuli Lissu. Ratsukoita oli nyt täydet 6. Pihalla veti pakkaselle, -13. Vaan maneesissakin oli -7 ja siihen nähden ihan liian vähän vaatteita.

Tänään mentiin hyvin pitkälti samojen teemojen mukaan. Ympyrällä ja suoraa uraa. Käyntiä ja ravia. Alkuun keventäen, myöhemmin sai istua alas. Pukeutumisongelma iski kirjaimellisesti näpeille heti alkuun. Välikausihanskat olivat maneesin arktiseen ilmaan liian viileät. Sormista meinasi lähteä tunto useamman kerran tunnin aikana. Käynnissä oli onneksi helppo ottaa ohjat toiseen käteen ja puristella sormia nyrkkiin hanskan sisällä. Tein tämän ehkä viidesti. Ravissa huomasi että kohmeisilla sormilla tuntoni hevosen suuhun kärsi eikä käsi ollut niin herkkä. Yritin taivuttaa ja myödätä mutta kevyt elävyys jäi kohmeen alle.

Tänään tehtiin aiemmasta poiketen myös ravivoltteja sekä peruutuksia. Peruutti kevyillä avuilla ja aika rentona. Voltit kääntyi ihan hyvin mutta varsinkin vasempaan olisin halunnut syvemmän taivutuksen ja myötäyksen. Ohjatkin saattoi valua aavistuksen pitkiksi. Niistä tai käsistä ei tullut sanomista. Käynnistä raviin siirtymissä kantapäät vähän nousi. Ohje oli mieluummin käyttää jalkaa jopa vähän irti ja tehdä isompi liike kuin ruveta kaivelemaan.

Lopuksi tehtiin ravista suorilla ensin käyntiinsiirtymiä. Myöhemmin nostettiin päädyissä laukka ja tehtiin pääty-ympyrät laukassa. Lissu nosti laukan helposti mutta voi kamala kun pääty-ympyrät oli vaikeita. Taas pysyttiin tiiviisti uralla kulmia myöden eikä tamma olisi halunnut millään kääntyä sisään. Pudotteli myös raville. Yritin ottaa katseohjauksen käyttöön muttei sekään auttanut. Kunnon alkeisratsastajaolo. Ajattelin että oikea kierros olisi helpompi vaan pieleen meni. Samat ongelmat siinäkin. Onneksi ope kertaalleen otti meidät katseensa alle. Ulkopohje pam. Hellitys. Johda sisälle. Ulkopohje pam. Myötää. Tarpeeksi päättäväisellä menolla lopulta käännyttiin sinne ympyrälle. Kamalaa se silti oli. Ope kommentoi että hyvin ratsastettu. Silti oli kamalaa. Seuraava kierros meni kivasti ja helposti mutta sitten ongelmat taas palasivat. Laukka ei noussut, ajauduttiin kulmaan. Sain käännettyä ravissa ja nostettua laukan. Sitten olikin jo loppuravien vuoro ja laukkataistelu jäi vähän puolitiehen.

Nyt tunnin jälkeen olin paljon tavallista hiljaisempi. Ei laukoista suuria harmituksia tullut. Enemmän hämmästytti miten voi vaikeudet aina yllättää. Ravissa Lissu toimi ihan hyvin eikä laukankaan jälkeen juossut alta. Edellispäivän helppo letkeys jäi kuitenkin saavuttamatta. Siirtymistä tuli vähän löysiä kun rupesin liikaa varmistelemaan käden rentoutta.

Kannatti kyllä käydä nämä. Sain paljon hyviä työkaluja käyttööni hevosen rentouden etsimiseksi. (Taivuta sisään ja myötää peräänantoon. Ratsasta fiiliksellä. Myötää palkinnoksi kun tekee mitä pyydettiin.) Sekä kavalluksia uusista systemaattisista huonon ratsastuksen hetkistäni. (Raviin siirtymissä ei tarvitse pitää varmuuden vuoksi.)

Ongelmia:
sormien jäätyminen
pääty-ympyrät laukassa
ei yhtä rento kuin eilen

Parannusta:
ravissa ja käynnissä toimi ihan ok
sain paljon uusia ajatuksia

Talvipohja kesäkengillä

Tiistaina päädyin itsenäisesti Iolantan kyytiin. Viimeisiä kertoja, sillä tammalle löytyi uusi koti. Aamulla säätiedotus lupasi lievää pakkasta, joten en pukeutunut tavallista paremmin. Pieleen meni ja kun pääsin tallille näytti mittari -11°C. Onneksi otin talvitakin ja toppahameen mukaan. Kolmisormihanskat jäi kaappiin. Rukkaset onneksi oli.

Hain tamman tarhasta ja käytävällä väisteltiin kolmea muuta heppaa, joten kuntoonlaitossa meni aikaa. Kovin oli rapainenkin vaikka pakkasta on ollut jo pitkään. Ei hokkeja. Vähän huoletti millaista köpöttelyä mennään mutta päätin lähteä kokeilemaan.

Kenttä oli alkuun omassa käytössä. Päivänkajosta ei toivoakaan kun oltiin valmiina vasta tovi neljän jälkeen. Eilinen kavioura oli ihan hyvä. Ei nyt erityisen pehmeä muttei yhtään liukas. Tamma oli rauhallinen mutta kuulolla. Välillä jotain tuijotteli muttei tehnyt pään kääntelyä kummempaa. Tämänkin taivuttelin ensin käynnissä. Pohjasta johtuen pysyin uralla ja keskellä kävin vain käynnissä. Keskempää kenttä oli muhkurampi ja lumisempi.

Ravissakin tamma oli kuulolla ja rauhallinen. Pääsin jopa istumaan rauhalliseen raviin alas. Välillä turpa vähän nousi mutta enemmän oli rentona. Taivuttelin kulmiin, tein pitkille sivuille vähän askeleen pidennystä ja kulmiin hidastin. Tein joitain siirtymiäkin. Alas olisi voinut tulla nopeamminkin enkä saanut vetämättä pysähdyksiin edes hitaasta käynnistä. Pysähdyksessä myötääminen tuntui olevan uusi asia ja kivempi olisi ollut tuijotella muualle kuin keskittyä.

Koska ravikin meni täysin lipsumatta ja niin rauhallisesti niin päätin kokeilla laukankin. Vasen eli helpompi ensin. Nosto ei ollut siisteimmästä päästä mutta päästiin laukkaan eikä baanailtu. Aavistus päänviskontaa alkuun mutta sitten laukkaa pääsi ratsastamaan. Pysyttiin hyvin reitillä ja meno oli hallittua. Kertaalleen pudotti raville kun piti tuijotella tulijoita, päästiin kuitenkin takaisin laukkaan ja saatiin vielä ok pätkä. Oikea kierros jäi laukkaamatta kun tunti alkoi.

Sain luvan jäädä tunnin mukaan pyörimään koska oltiin myöhässä. Opetusta ei saatu. 4 muuta ratsukkoa siis tuli kentälle.

Alkuun aika pitkään käyntiä. Suoraa uraa ja loivia kiemuroita. Odotellessa yritin väistöjä. Vasenta pohjetta väisti, oikeaa ei tajunnut sitten millään. En ruvennut tappelemaan vaan luovutin. Sitten pitkät sivut ravia, myöhemmin koko uraa. Samaan tapaan temponmuutoksia kun oltiin jo tehty. Kävi vaan meille aika ahtaaksi koska meidän normiravi taisi olla nopeampaa kuin muiden nopea. Hidastukset meillä oli näkyviä muttei niin hyviä että välimatkat olisi säilyneet (varsinkin kun muut meni kiellettyjä käyntipätkiä uralla).

Ei oltu loppuun asti vaan lopetettiin tuntilaisten välikäynteihin. Kävellessä tuli vilu, muuten tarkeni. Yllättävän hyvin rukkasilla sai pidettyä tuntuman vaikka ohjat menikin sitten vain nyrkin sisästä.

Ongelmia:
hidastuksista olisi voinut tulla paremmin takaisin
rennot pysähdykset

Parannusta:
oli tosi rauhallinen
laukkakin oli ratsastettavaa eikä sinkoillut

maanantai 28. joulukuuta 2015

Iloista laatua Lissulla

Maanantaina oli tarjolla Riitan välipäivien tunneista ensimmäinen. Vähän pika-aikataululla ilmoittauduin mukaan. Odotin saavani taas Sakun mutta se olikin saikulla. Tilalle tuli uusi tuttavuus Lissu, josta ei ollut mitään aiempaa näkemystä. Söötti, pieni, pyöreä, ruunikko tamma. Korkeutta jotain 155 cm pintaan. Syntynyt 2009. Rauhallinen hoitaa. Ope kommentoi että Lissua en voi jäädä vetämään.

Ratsailta Lissu tuntui alkuun aika tynnyriltä. Pyöreä ja kaula matalana. Alkuun vähän pitkänäkin mutta siitä pikkuhiljaa sain sen lyhenemään. Ohje oli ottaa niin lyhyet ohjat että kädet jää eteen ja tuntuu vähän hankalalta. Lissu oli helpompi asettaa oikealle. Seurasi oikeaa ohjaa paremmin ja vasemmalta pääsi myötäämään.

Käynnissä pyöristyi tuntumalle. Kevyessä ravissa homma levähti. Ope käski ratsastaa fiiliksellä ja tajusin oikeassa kierroksessa että tamma on liikaa kiinni sisäohjassa. Kun sain tästä itseni toimimaan ja oikean ohjan keveämmäksi niin raviinkin löytyi pyöreyttä. Käynnissä tehtiin hidastuksia ja hyvin Lissu hidastikin. Tuntui etten tehnyt kyydissä mitään. Siitä ehkä vähän valheellinen olo että tamma olisi avuilla kun liikkui hitaasti ja rentona. Lupa tuli että saa ratsastaa välillä myös eteen ja tehdä mitä juuri itse kokee tarvitsevansa. Yritin muistaa ajatella laadukkaat siirtymät ja taivutuksen sisään. Tänään sain varsinkin ravissa monta monta kertaa kommenttia liian alas valuvista käsistäni. Jotain rantapallosta, sitä en tajunnut. Alkuun kädet meinasi levitäkin, sen sain paremmin kuriin.

Otettiin ympyrällä myös pikaiset laukannostot molempiin suuntiin. Laukattiin pari kierrosta kumpaankin suuntaan. Ei kaunista tai pyöreää mutta asialliset nostot ja osasin reagoida juuri ennen kuin pudotti raville. Harjoitusravissa mentiin kuulemma välillä turhan reippaastikin. Lissusta en osaa sanoa oliko hidas vai reipas. Ei kumpaakaan vaan toimi kuin ajatus. Käyntiäkin löytyi eteen.

Tunti mentiin osin ympyrällä, osin uraa pitkin. Harjoitusravissa oli helpompi olla kuin keventäen. Päivän positiivinen kommentti oli kun ope sanoi tulevansa iloiseksi siitä kuinka suorassa tänään istun. Siinä vaiheessa oli tosin etukenoinen ja notkoselkäinen olo mutta peilistä näytti asialliselta. Huikeaa oli myös huomata että silmät kiinni tunsin hevosen rentouden tason.

Kerran välissä ja loppuun uudestaan annettiin hevosten venyttää tuntuman perässä pidemmälle kaulalle. Lissu teki tämänkin hyvin. Tykkäsin tammasta. Herkkä ja kuuliainen. Päästiin tarpeeksi hyvin samoille aaltopituuksille.

Ongelmia:
omat kädet halusi jatkuvasti painua liian alas

Parannusta:
tamma oli hyvin kuulolla
laukat nousi nätisti
raviin löytyi pyöreyttä
muodon pituutta pystyi säätelemään
vauhti oli helposti säädeltävissä
istunnan suoruudesta tuli positiivista palautetta
olin koko tunnin hyvällä mielellä

Pakkasessa lähellä hevosta

Maanantaina ei ollutkaan normi heppatunteja vaan välipäivätauko. Tai oli siellä yksi tunti mutta jostakin syystä minua ei siihen laitettu. Itsenäistä tarjottiin. Listrasta haaveilin mutta vaihtoehdot oli Pönä, Roze tai Sokeri. En arponut vaan päädyin Sokeriin. Tallin pihalla auton mittari näytti -6,5°C ja aurinko oli laskemassa.

Sokeri oli hoitaessa kiltisti. Vasta satulahuoneessa päähäni laitettiin ajatus satulatta menemisestä. Hmmmm oli vastaukseni. Onkohan Sokerissa pakkasvirtaa? Eiliset pukkitammat oli vielä tuoreena mielessä. Päädyin kuitenkin jättämään satulan pois.

Kun pääsin ratsaille oli kenttä omassa käytössä. Sen verran koppura että vaikka meillä olikin hokit niin päätin pysyä uralla. Taivuttelin tamman käynnissä hyväksi. Jopa oikealle rupesi taipumaan. Lyhyillä sivuilla ja kulmissa sisään, pitkillä sivuilla ulos. Kovin tiuhaan en vaihtanut suuntaa mutta jokusen kerran kuitenkin. Ravissa meni hetki että meno tasoittui. Vauhti oli aika hyvä mutta taipumisen kanssa meni hetki. Otin vielä pari kierrosta laukkaakin molempiin suuntiin. Kivan rauhallista. Kyydissä oli tosi helppo olla.

Välihuilin jälkeen tein yhä taivutuksia ja yhdistin niihin temponmuutokset. Sokeri oli hyvin kuulolla eikä ollut edestä raskas. Yritin vähän haastaa meitä ja saada isompia eroja aikaan. Käynnissä ja ravissa, lopuksi laukassakin. Laukasta en saanut pyöreää. Tiedä sitten arkoiko tamma vähän pohjaa mutta eteen piti pyytää. Vasemmassa kierroksessa tiputteli valokulmassa alkuun raville. Oikeassa kierroksessa lopulta myötäsi ohjan perässä ulos ja alas ja kun teki sen vielä toisenkin kerran niin päästin kävelemään pitkin ohjin.

Sokeri jatkoi hommia ja kävelin vielä kunnes kuski ilmaantui. Juuri kun pääsin kehumasta kuinka kiva, helppo ja tolkku Sokeri tänään oli niin vähän pelästyi takareunassa. Onneksi suokkityyliin ja asetteli vasta jalkojaan tuijotusasentoon kun olin jo tilanteen tasalla. Hyvin pysyin kyydissä.

Oikein kivasti meni eikä takapuolikaan kärsinyt. Yllättävän monipuolisesti sai treenattua volttaamattakin.

Ongelmia:
koppura kenttä
loppuun yksi säikähdys

Parannusta:
kuuliainen tamma
taipui
myötäsi hetkeksi laukassakin
ei kiirehtinyt tai pöllöillyt

sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Päivän kolmas tamma

Lidan jälkeen liikutusvuorossa oli vielä Jade. Tämä oli taas kiltisti karsinassa. Maneesissa oli yhä enimmillään 6 ratsukkoa. Meistä taisi olla eniten haittaa muille. Laitoin Jadelle piuhat kun martingaali oli kadonnut. Tosin piuhatkin taisi olla Sintin, oli aika pitkät. Hyöty oli vain hyvin näennäinen.

Selkäännousu ei sujunut oppikirjan mukaan vaan vaikka kapusin penkiltä kyytiin ja olin kiristänyt vyön niin silti satula keikkasi sivulle. Toinen yritys oli kovin samanmoinen mutta nyt astuin tarkasti suoraan satulaan. Vyö meni helposti vielä pari reikää lisää ja sitten pysyi pyörimättä.

Kovin pitkään ei uraa pitkin päästy ennen kuin tamma aloitti juminsa. Tavalliset ongelmat. Ravissa ei käännytty vasemmalle eikä laukka noussut. Alkuun piti tapella näistä aika paljon ja tamma esitteli köyrintäpukkejaan. Onneksi ponipukit ei huoleta vaikka jalustin välillä putoilikin. Ravissa poni tahtoi mennä vähän omia vauhtejaan. Laukassa ei isoimpiin vaihteisiin päästy, tyydyin sitten normimenoon.

Loppua kohti ravi eteni mukavasti. Vähän turhankin. Laukassa yritin tehdä vaihtoja mutta jotain en taas osannut. Superhelposti vaihtava Jade veteli ympyrällä vastalaukkaa. Huoh! Joitain vaihtoja molempiin suuntiin kuitenkin tuli. Nostotkin onnistui ilman jumahtelua. Ainakin suurimmaksi osaksi.

Pyörittelin sitten ravissa voltteja, ympyröitä ja kiemuroita. Huomasin kuinka herkästi tamma reagoi istuntaani. Kun sain taas painoni haltuun niin ravissa ei ollut enää yhtään kääntöongelmia. Samoin vauhdinsäätely onnistui pelkällä istunnalla. Tosin välillä tamma olisi halunnut vain kiitää vauhtiravia.

Loppua kohti meno tasoittui kuitenkin hyvin. Päädyin siihen että tamma on herkkis eikä jukuri. Pitäisi itse osata paremmin.

Ongelmia:
laukannostot

Parannusta:
eteneminen parani
kääntymiseen tuli ideaa kun sain painoni haltuun

Liikkuvaisen Lidan liikutus

Sunnuntaina Uotilassa ei ollut tunteja mutta ratsujen piti saada liikuntaa. Pääsin avuksi. Ensimmäisenä satulan alle päätyi Lida. Pihalle oli iskenyt pakkanen ja mittari näytti -11°C. Lohdutti sen verran että tarhaan ei enää uponnut. Hoitaessa Lida oli hieman hapan muttei yrittänyt purra tai potkia. Hoidin ohjeistuksen mukaan kiinni.

Kuvittelin että tamma oli ollut levossa mutta kuulemma oli juoksutettu eilen. Siispä hyppäsin suoraan selkään. Maneesissa (oliko se nyt 20 x 40 m) oli enimmillään 7 ratsukkoa vapaassa kierroksessa ja hyvin mahduttiin. Alkuun Lida tuntui tosi hyvältä. Kulki tasaisesti tuntumalla ja eteni reippaasti. En tehnyt kovin ihmeitä paitsi pidin tempon hyvänä. Mitä sitä turhia himmailemaan jos liikutus on muutenkin tavallista kevyempää. Laukat nousi asiallisesti ja oli kuuliainen. Pyörittelin ympyröitä ja voltteja.

Reilun puolen tunnin jälkeen kun yksi ratsukko poistui maneesista ja ovesta lähti ääniä teki Lida laukasta pukit vaikkei oltu edes lähellä. Vähän keikahti tasapaino mutta pysyin kyydissä. Oven lähellä käynnissä loikki sitten lisää ja yhä pysyin kyydissä. En ihan ymmärrä miksi se ovi nyt aiheutti tuollaiset kierrokset. Kun tultiin sisälle ja yritin saada ovea kiinni (ei mennyt kuin puoliksi) niin Lida oli vieressä ihan rauhallisena.

Loikkien jälkeen Lida sai laukata vielä lisää. Kumpaankin suuntaan ensin toisessa päässä ympyrällä ja sitten myös koko maneesia. Yhä tuntui vähän säpsyltä oven suhteen ja kun ovelle ilmaantui ihmisiä niin jännittyi selvästi. Vasemmassa kierroksessa päästeltiin ympyrällä ihan kunnolla. Se oli pikemminkin höyryjen poistoa kuin hallittua menoa. Kyllä siitä sitten otin kontrolliinkin.

Lopuksi tuntui etten saanut vasemmalle ohjalle kunnolla tukea, joten tein muutamia kulmia ajatuksella pitää ulkoa tuntumalla ja väistää takaosaa. Paras terä tamman suorittamiseen katosi laukkojen myötä eikä ihan alkutunnin rentouttakaan löydetty. Varmasti myös itsellä otti loikat vähän alitajuntaan. Ei Lida ole koskaan aiemmin pukittanut mulle noin isosti. Näistä olisi ollut ihan mahdollisuudet tippuakin. Onneksi tamma ei tuntunut siltä että tahtoisi tiputtaa.

Tunnin jälkeen tallissa oli asiallisesti.

Ongelmia:
pukit
jännittyi ovesta

Parannusta:
kuski pysyi kyydissä
alkuun oli tosi kiva ratsastaa

Ansa yhä pitkänä

Sunnuntain irtotunnille Artukaisiin sain Ansan. Tamma oli vuoden takaa tuttu. Muistelin että viimeksi kuntoon laittaessa oli tosi äkäinen. Tänään ihan asiallinen. Vain satulavyön kiristystä protestoi potkimalla mahan alle. Missään vaiheessa ei huolestuttanut.

Keli oli pudonnut pakkaselle, pihalla -6°C ja kaunis auringonpaiste. Tänään meitä oli 8 ratsukkoa maneesissa.

Alkuverkat mentiin vähän eilisen tyyliin, tosin kolmikaarisella. Nyt piti volttailla ja kaartaa radan poikki vähän useammin välimatkojen säilyttämiseksi. Käynnissä tamman sai suht nopeasti houkuteltua pyöreäksi mutta ravissa jäi vähän epätasaiseksi kovasta yrityksestä huolimatta. Hankaluus oli erottaa lyhyet ohjat vetämisestä. Ansa olisi halunnut jolkotella pidempänä. Opelta tuli taas ihan hyviä ohjeita mutta harmillisen harvakseltaan. Laukassa varsinkin vasempaan kierrokseen tamma kulki ihan mutkalla ja yritin suoristaa avoajatuksella. Välikäyntien ajan ope oli ihan hiljaa.

Tänään ei tehty väistöjä vaan laukkavoltteja. Alkuun tehtiin ravista laukannosto uran sisältä pitkän sivun puolesta välistä. Laukassa voltit H- ja E-kirjaimiin. A:ssa raviin ja ravivoltti. Tämä vasemmassa kierroksessa. Myöhemmin laukattiin oikeassa kierroksessa uraa pitkin ja tehtiin 10 metrin voltit kirjaimiin A, E, H ja R. Laukka oli meille ravia helpompi askellaji ja Ansa kääntyi yllättävän hyvin. Yhä tuli sanomista että itsekin pitäisi kääntyä voltin suuntaan. Sisäkäden liikuttelusta ja vasemmalta myötäämisestä taisi myös tulla kommenttia.

Taas tehtiin muutamat keskiravilävistäjät. Ansa kiihdytti ja nosti päätä. Jotain eroa joo mutten ollut tyytyväinen.

Loppuraveissa Ansalla oli vähän kiire. Kulki lähes pyöreänä mutta yhä aavistuksen pitkänä. Eteen alas venytyksessä oli makuuni vähän turhan kiireinen.

Tunti oli ihan ok ratsastuskoulupuksuttelua. Monipuoliset tehtävät mutta ei multa vaadittu tarpeeksi. Ei se huonosti mennyt mutta jäi olo että pystyisin paljon parempaankin. Hevoset oli ihan asiallisia. Riitan kuuden ratsukon tunti maksaa euron enemmän kuin tämä. Taidan seuraavalla kerralla lähteä tutkimaan kaupungin muuta ratsastuskoulutarjontaa.

Ongelmia:
tuntui vähän pitkältä
loppuun vähän kiireinen
jotenkin mitäänsanomatonta

Parannusta:
kiltimpi hoitaa ja varustaa kuin viimeksi
kuuliainen, ratti ja kaasu toimivat hyvin

Anu videoi meidän menoamme:

lauantai 26. joulukuuta 2015

Mutkaton Karina

Lauantaina karkasin aamulla joulunvietosta Artukaisiin irtotunnille. Löysin jo etukäteen netistä hevosjaon ja tiedon ratsustani. Tamma Karina. Netissä sanottiin että vuonna 2000 syntynyt tamma, jolla on tasaiset liikkeet ja miellyttävä ratsastaa mutta saattaa nähdä mörköjä katsomossa. Ht.netin ratsuanalyysissa taas sanottiin että kulkee kamelipitkänä.

Karina löytyi tallista helposti. Vuoden takaa muistin nyt aika hyvin mistä harjat ja satula ym. löytyivät. Ohje oli että ratsut hoidetaan kiinni. Karina oli muuten tosi rauhallinen mutta satulavyön kiristyksessä sitä harmitti niin että kalisteli kaltereita hampaillaan. Maneesille mentiin letkan kärjessä. Pihalla oli aikamoinen myräkkä, keli niukasti plussalla mutta maa jäässä. Tamma oli ihan rauhallinen. Kaarrossa tosin halusi seisoa mieluummin poikittain ja korjasin kerta toisensa jälkeen suoraan.

Mitään mörköjä ei tunnin aikana nähty. Netistä kuvittelin että meitä olisi ollut tunnilla vain 2 mutta oikea luku oli 5 sekä yksi itsenäisesti menevä. Karina oli samaa pitkäkaulaisten hevosten joukkoa kuin Elmo ja vuoden takainen Ansa. Yritin keriä ohjat tarpeeksi lyhyiksi. Ihan alkuun käynnissäkin tamma vähän vastusteli ja kulki suorin vartaloin. Tehtiin 5-kaarista kiemuraa. Kertaalleen käynnissä, sitten kevyessä ravissa. Ravissa oli hankala saada Karinaa taipumaan oikealle. Helpommin turpa vilahti vasempaan jos myötäsin oikealta. Opelta tuli ihan asiallisia vinkkejä jalkojen käytöstä, tahdin säilyttämisestä ja huolellisemmasta taivuttamisesta. Ravistakaan ei tässä vaiheessa tullut vielä kovin hyvää. Muutaman ylimääräisen voltin tein.

Laukkaa mentiin uraa pitkin molempiin suuntiin. Nosti tosi helposti. Vähän halusi mennä perä sisällä ja yritin suoristaa. Hyvin piti linjansa vaikka välillä mentiin vähän uran sisäpuolella. Ja kääntyi myös käynnissä pitkin ohjin mistä halusin. Laukka parani tunnin aikana vähiten. Mentiin nokka pitkällä. Aktiivisuutta sai kyllä säädeltyä mutten saanut rentoutumaan tuntumalle vaikka tein alkuun muutaman ympyränkin. Sisään asettaminen oli muistaakseni kummassakin kierroksessa laukassa haastavaa. Omat jalatkin yritti nousta.

Välikäyntien jälkeen tehtiin raviväistöjä uralta sisään ja takaisin. Karina tuntui tietävän hyvin mistä on kyse. Taas itselläni oli vähän huono takapuolituntuma tamman takasiin ja ekalla kierroksella takaosa oli liikaa menossa edellä. Sain kuitenkin korjattua. Hetkittäin sain jopa asetuksen oikein ja tamman tasoittumaan tuntumalle. Pitkillä sivuilla ohjat tuntui aavistuksen turhan pitkiltä mutta Karina ravasi rentona kaula kaarella. Kulmat kavalsi että ihan avuilla se ei ollut vaan turpa nousi kun yritin taivuttaa.

Laukkaa otettiin vielä toiseen suuntaan.  Olikohan vasen. Päätyihin ympyröitä. Vaan edelleenkään en saanut laukkaa työstettyä tasaiseksi. Suuntaa vaihtaessa tehtiin myös parit keskiravit lävistäjällä. Vauhti kiihtyi kipitykseksi mutta pidätteillä sain tasoittumaan tuntumalle. Kouluradalla olisin silti antanut tuosta max 5. Ope taisi sanoa jotain positiivista.

Loppuun tehtiin vielä 10 metrin ravivoltteja. Volteilla Karina tuli hyväksi ja ope ohjeisti säilyttämään saman myös kun jatkettiin suoraan voltin jälkeen. Useamman kerran tuli sanomista myös että pitää itse kääntyä voltilla menosuuntaan.

Karina oli tosi mukava tapaus. Turhaan olin varuillani mörköjen varalta. Vaan siihen nähden että meitä oli vain 5 niin olisin odottanut vähän tehokkaampaa tuntia. Mitään loppupalautteita ei saatu eikä ope kysynyt mitään alussakaan. Tästä maksoin 39 euroa. Hevonen oli kiva ja tehtävät monipuolisia sekä saatu palaute asiallista.

Ongelmia:
alkuun taivutus varsinkin oikealle
laukan työstö
omat istuntaongelmat

Parannusta:
vauhti helposti säädeltävissä
väisti helposti
nosti laukat helposti
ravi tasoittui alkutunnista ja hevonen lyheni

tiistai 22. joulukuuta 2015

Ilman rentoutta meillä ei oo mitään

Tiistaina oli toistaiseksi viimeinen Holopaisen tunti Heponiityssä. Sain jatkaa yhä Sakulla. Tänään ruuna oli vähän häslä tallissa. Ratsukoita tunnilla oli tänään vain 4. Maneesi tuntui lämpimältä, pihalla oli +5°C.

Taas aloitettiin käynnissä ympyrällä. Vasen kierros taisi olla helpompi. Tehtiin myös hidastuksia ulko-ohjalla. Ohje oli myödätä kun ratsu toimi ja Saku kuunteli pyyntöjä hyvin. Välillä se olisi halunnut mennä vähän lujempaa mutta vähän isommalla pidätteellä aina hidasti. Lisättiin tähän myös takaosan väistätystä. Painoni tuppasi kippaamaan varsinkin vasemmassa kierroksessa liikaa vasemmalle. Erikoista. Kun sain istuttua suorassa väisti Saku helposti ja pääsin kiittämään. Eikä se kiihtynyt vaikka myötäsinkin. Taas ope painotti rentouden merkitystä kaikessa tekemisessä.

Suoralla uralla jatkettiin ravissa. Päätyihin sai tehdä voltit, pitkille sivuille käyntisiirtymiä keskimmäisten kirjainten kohdalle. Ihan alkuun Saku oli ravissa jopa vähän hidas. Ravissa ohjat tuntui pitkiltä varsinkin siinä vaiheessa kun piti siirtyä käyntiin. Ope kommentoi että varmistelen ja jään liikaa pitämään siirtymissä raviin ja itse ravissa. Yritettiin kouluttaa sekä mut että Saku siihen että jotain pyydettiin ja palkattiin oikeasta reaktiosta. Kun siirryttiin käynnistä raviin ruuna tuntui lähtevän juoksemaan alta vaikka annoin kuinka vähän pohkeita. Tämä tarkoitti siis sitä että en saanut ruveta heti ensimmäisestä raviaskeleesta himmailemaan menoa vaan ensin piti kehua siitä että mentiin eteen. Jotain tässä jäi oivaltamatta, sillä omasta mielestäni meno ei parantunut yhtään. Siirtymät ravista käyntiin tuli edelleen pahasti kättä vasten ja etupainoisina eikä ohjasotteetkaan olleet ihan keveitä. Jotain myötäyksessä, tuntumassa, ohjaspituudessa ja ajoituksessa meni mielestäni pieleen. Ope sanoi että meno parani. Hmmm.

Siirtymiä mentiin kierrostolkulla kumpaankin suuntaan mutta mielestäni homma jäi silti kesken. Sitten vaihdettiiin pääty-ympyrälle ja nostettiin ravista laukkaa ja siirryttiin takaisin raville. Kun kenotin nostoissa eteen (enkä tätä tietenkään tajunnut) niin nostot oli kamalaa sähellystä. Saku oli lisäksi katseella ohjautuva eli jos halusin välttää kulmien nuohoamisen niin oman katseen piti olla aina puoli kierrosta eteenpäin. Hankalaa mutta sain itseni kuriin ja osasin korjata ihan itse. Käsky "istu satulaan" ei ollut kaikista selkein kun en tajunnut etten siellä ole ja miten en ole. Vaan kun sain itseni takakenompaan niin nostot oli tosi siistejä. Takaisin raville ehkä pikemminkin valuttiin kuin siirryttiin tasapainossa. Mutta opella oli niin paljon katseltavaa laukkaajissa ettei kovin henkilökohtaista huutia saatu. Siitä olen ihan tyytyväinen ettei kulmista sanottu. Tajusin sen toki itsekin. Ei kovin suuria puolieroja. Oikeassa kierroksessa nosti jokusen kerran vasemman. Ja välillä ei meinattu päästä ollenkaan laukkaan jos kenotin. Järkyttävän vaikea huomata omia kenouksia. Viimeksi uralla laukat meni mielestäni paremmin.

Loppuraveissa Saku malttoi hetkittäin ja välillä tuli tunne ratsun kiihtymisestä. Vaikka kuinka ajattelin pientä, hidasta ja raskasta kevennystä niin silti ope pääsi siitä sanomaan. Puhui myös siitä että pitää keskustella juuri sen ratsun kanssa, jonka kanssa tekee töitä. En tiedä tulkkasinko omiani mutta tuli sellainen olo että en kuuntelisi ratsun viestejä open mielestä. Jäi sellainenkin kuva että ope kuvitteli minun ajattelevan että ruuna lähtee ravisiirtymissä käsistä kun kyse oli altajuoksun tunteesta. Kovin kovaahan Saku ei mennyt.

Ongelmia:
oma istunta
liiallinen varmistelu edestä
en saanut Sakua rehellisesti malttamaan
tunnistaa ero vedon ja tuntuman välillä
tunnin jälkeen tunsin itseni taas huonoksi ratsastajaksi

Parannusta:
saatiin kaikki tehtävät tehtyä
väisti, kuunteli ja nosti laukat parhaimillaan kevyesti ja siististi

Pätkiä meidän menosta:

maanantai 21. joulukuuta 2015

Koulua herkkistammalla

Olin kovin mielissäni kun koulutunnille hevosjako toi Iolantan. Tamma oli mukana jo hyppyhommissa ja näytti siellä jo ihan ratsastettavalta. Ihanan rauhallinen oli allani. Ratsukoita tunnilla oli 4.

Kevyessä ravissa yritin pitää lavat hallussa ja taivuttaa. Pääosin meni ihan ok mutta hetkittäin istuntani heilui ja antoi tammalle signaaleja. Yleensä käski mennä lujempaa. Ravi oli kuitenkin enimmän aikaa ihan hallittua.

Tehtävänä tultiin open päätyyn volttia, käynnissä ja ravissa tunnin aikana. Open puolen pitkälle sivulle ravista seis tynnyreiden väliin. Tämäkin onnistui ihan ok. Alkuun vaati aika paljon jarrua mutta parani kun hepo oppi tehtävän. Haastavinta oli päästä takaisin asialliseen raviin. Pohkeenkäyttöni yleensä sinkautti meidät kunnon vauhtiin.

Myöhemmin nostettiin toiselle pitkälle sivulle laukka. Hallitut nostot oli hukassa mutta ensimmäisen räpellyksen jälkeen päädyttiin kuitenkin laukkaan suht nopeasti. Oikeassa kierroksessa tuli vääriä. Vasen nousi oikein ja oli muutenkin tasapainoisempaa. Yhä oli vähän kääntöongelmia eikä vauhdistakaan ollut puutetta. Mutta päästiin tämän jälkeen jatkamaan tehtävälle ja ravista seis.

Vaihdettiin vielä takaisin oikeaan laukkaan. Myötälaukat nousi ihan ok kunnes ope sanoi että vielä yhdet nostot. Sitten tuli kolmesti putkeen vasen. Syyksi epäili vasemmalle valuvaa painoani. Vasta kun tein kulmaan voltin ennen nostoa, saatiin myötälaukka. Ympyröillä tasoittui kivaksi. Hauska olisi vähän päästä työstämään laukkaakin ja laukata pidempään kuin kaksi sivua ja vapaaehtoinen ympyrä.

Vaan tykkäsin kyllä kovasti taas päästä Iolantan kyytiin. Mulle sopiva harjoitusratsu herkemmistä eläimistä. Eikä suutu tai sinkoile, joten kyydissä voi olla ihan luottavaisena. Tuntikin oli meille sopivan helppo. Mieluusti tuolla vielä menisin ennen kuin se löytää uuden kodin.

Ongelmia:
ei ihan tasainen
oikean laukan nostot

Parannusta:
saatiin tehtävät tehtyä
siirtymät yllättävän hyviä

Täysiä tai ei ollenkaan

Maanantaina oli vuoden pimeimmät hetket käsillä. Tosin opin juuri että iltapäivä oli pimeimmillään jo noin viikko sitten. +8°C eikä kenttäkään pahasti märkä. Loistavaa! Hyppyratsukseni osui Ressu. Ratsukoita tunnilla oli 4.

Alkuverkassa poni oli ravissa vähän hidas. Vaan laukassa innostui säntäilemään ja pukitteli. En tästä hätkähdellyt kun suunta oli kuitenkin eteen ja kyydissä oli helppo pysyä. Verkkaeste ylittyi helposti. Jossain 70 - 80 cm kieppeillä korkeus rupesi vähän jännittämään mutta yli mentiin. Tähän käytettiin aika paljon aikaa ja ylityksiä tuli tosi monta.

Hypättiin myös ruotsalainen okseri sekä takalinjan erikoisesteet. Okseri mukisematta. Marimekolle lähestyttiin täysiä ja poni veti liinat kiinni. En onneksi loikannut kuin kaulalle mutta sellaiseen halaukseen ettei siitä enää selkään päästy. Totesin että laskeudun ja laitoin jalat maahan. Seuraavalla yrityksellä poni kielsi uudestaan mutta pysyin kyydissä. Peruutettiin taaksepäin ja yritin tulla laukassa vaan tultiinkin ravissa, yli kuitenkin. En muista saatiinko sakkokierrosta perään. Ehkäpä? Enempää ei tähän enää kielletty. Tynnyrit ylittyi heti ekalla.

Sitten tultiin rata. Yksittäinen pysty, okseri, tynnyri toiseen suuntaan, okseri toiseen suuntaan, 17 metrin linja ja kaarella marimekko ja tynnyri. Liikuttiin ihan ok, ei enää täysiä. Muutamiin tultiin vähän pohjaan ja tynnyrille toiseen suuntaan kiellettiin. Nyt pysyin tiiviisti kyydissä ja sain komennettua niin että heti uusi lähestyminen vei meidät yli. 17 metrin linja päästiin neljällä. Ei täydellistä mutta ihan kelpo. Nyt taisi ope tykätä enemmän kuin minä itse. Kielto vähän kalvoi.

Sitten hypättiin yksittäin vielä okseri kohti valoa kerran vai kahdesti. Ihan ok. Sekä marimekon ja tynnyreiden linjaa oikeassa kierroksessa kuten alussakin. Nyt päästiin ihan asiallisesti yli. Eka kierros ok. Sitten nostettiin ja toinen kierros oli oikein hyvä. Kinusin että saisinko hypätä tynnyrit vielä toisesta suunnasta kun siinä kiellettiin. Lupaa ei herunut mutta sain hypätä toisesta suunnasta tynnyrit vielä Iolantan korkeudella. 80 - 90 cm? Halusin toki. Tiesin myös että jos ei tule priimaa niin saadaan sakkokierroksia. Niinhän siinä kävi kun ponnistuspaikat oli taas vähän turhan juuressa ja tuli kevyitä osumia puomeihin. Tosi hankala nähdä etäisyyksiä pimeässä! Kolmannella kerralla pyysin hyppyyn kauempaa. Yhtä hyvää hyppyä ei tullut kuin aiemmalla korkeudella mutta tämä riitti meille.

Loppuraveissa poni ei edelleenkään kulkenut kovin rentona.

Ongelmia:
ravissa hidas
laukassa meni välillä liiankin luja ja pomppi
pari kieltoa
kuski ei pysynyt kyydissä
toin vähän juureen
oli aika pimeää

Parannusta:
hypyt meni ihan ok kun hyppäsi
pohja oli tosi hyvä

lauantai 19. joulukuuta 2015

Sulaa hiekkaa ja aurinkoa joulukuussa

Lauantain hevostelut jatkuivat Mallulla. Loppuvuoden tarjouksena oli itsenäiset 15 e. Hyvä lisähoukute. Ratsuvalikoima piti sisällään Ressun, Pönän, Rozen ja Topiaksen. Kovin paljoa en pohtinut kun valitsin Ressun. Tänään se taas juoni itsensä omin luvin ulos karsinasta juomaan.

Kenttä oli täälläkin yllättävän hyvässä kunnossa. Riemuitsin siitä että se oli täysin sula. Vaikka nyt olisi ollut kantahokit joka jalassa. Lämmintä oli n. +5°C ja aurinko paistoi. Luksusta.

Tein tosi pitkät käyntiverkat alle. Poni oli taas hyvin jännittynyt enkä meinannut saada sitä millään rentoutumaan. Ulko-ohja kunnolla käteen auttoi lopuksi. Ravissa ei edetty kovin lennokkaasti. Parhaiten siinä onnistuivat kulmat ja niitä teinkin sitten tavallista enemmän. Vasemmassa kierroksessa asetus oli ihan hukassa. Oikealle ohjalle oli hankala saada tukea. Kun otin oikean ohjan tuntumalle ja päästin vasemmalta käänsi poni vain turpansa oikealle. Välillä kuolaimen pureskelusta kuului oikein ääni.

Laukat oli kelvollisia. Alkuun ympyrät vähän levähtivät ulos mutta edettiin myös. Yhden pukin sain ja sekin taisi tulla protestina raipankäytöstä. Oikeaan kierrokseen meno oli vähän hyytyneempää. Jos painoni kallistui yhtään eteen pudotteli poni raville. Piti oikein huolella keskittyä takanojaan ja silti vauhti rupesi hyytymään. Lopulta vähän luovutin kesken.

Loppuraveja ei tehty vaan jatkoin käynnissä. Yritin väistää takaosaa, tehdä käännöksiä etuosakäännöksen ajatuksella sekä yhä pitää ulko-ohjaa tuntumalla. Poni myötäsi aina hetkeksi mutta tosi vaikea oli saada sitä tasoittumaan tuntumalle. Yritin kevyempää ja napakampaa tuntumaa sekä irrotella sisältä. Njääh. Rupesi loppumaan vauhtikin vaikka yhä ajattelin takakenoa. Ei tullut hyvää. Salaa vähän kaipasin piuhoja.

Loppukäyntien ohella täyttyi toiveeni uran raivaamisesta. Aivan kentän ulkopuolella kasvaa puu, jonka oksat tulevat ratsastaessa silmille. Päädyin yläilmoissa siis metsuriavuksi. Ressu ei välittänyt niskaansa putoilevista pikkuoksista.

Ongelmia:
jännittynyt poni
ei edennyt kunnolla

Parannusta:
ei hötkyillyt
kiltti hoitaa

Pihaponeilua ilman takkia

Lauantaiaamuna vaihdoin pitkät yöunet aamuratsastukseen. Ei tullut Lidaa tällä kertaa vaan Jade. Poni oli onneksi sisällä. Tänään sekin oli hapan ja luimi. Saattoi jopa yrittää haukata jalasta kun suitset olivat jo päässä. Ratsukoita tunnilla oli 7 ja mentiin maneesiin.

Alkuverkassa poni oli käynnissä ihan ok. Ravissakin uraa pitkin puksuttelu onnistui. Ope sanoi taas samoja juttuja kuin eilen. Rentouta hartiat ja omaa painopistettä taaemmas. Laukannostot tökki. Useamman kerran poni jumitti ja piti raipattaa laukalle. Vasemmassa kierroksessa oli vielä kääntöpulmiakin. Ei tosiaan ollut avuilla. Laukka rullasi ihan ok kun sen sai päälle. Mutta poni oli kuitenkin sen verran rauhallinen ettei spurttaillut, pukitellut tai jännittynyt.

Välikäyntien jälkeen siirryttiin pihalle. +7°C ja lähes paistoi aurinko. Kenttä oli täysin sula mutta paikoin vähän märkä. Oikein ratsastuskunnossa. Ilman takkia joulukuun puolessa välissä pihalla ja tarkeni!

Tehtiin eilisiä juttuja. Takaosakäännöksiä alkuun käynnissä, sitten niistä otettiin ravia. Yhä oli hartiat jännittyneenä ja ponilla kaula liikaa mutkalla tai asetusta liian vähän. Omaa yläkroppaakin piti yrittää ajatella menosuuntaan. Pikkuhiljaa tajusin että myös sisäjalka pitää pitää kiinni jos mielii saada asetusta läpi. Oikealle asettui huonommin. Volttaaminen vähän auttoi. Raville rupesi tulemaan helposti. Tarjosi pientä hissutteluravia. Jos pyysin enemmän niin sitten hajosi jarrut ja juoksi alta.

Tehtiin vielä siirtymiä ravista laukkaan. Ensin vasen kierros. Muutama nätti nosto mutta paljon myös jumittelua. Kääntyi sentään alkutuntia paremmin. Oikeaan kierrokseen nostot olivat epämääräistä ravin kautta juoksemista. Ei kyllä tainnut jumitellakaan. Lantio leveäksi, lonkkia auki ja painopistettä alemmas ohjeisti ope.

Loppuraveissa Jade joko juoksi vauhdilla tai hidasti hyydyksiin. Enemmän juostiin. Mutta mitään ei pöljäillyt missään vaiheessa.

Ongelmia:
laukannostot
kääntyminen
tasainen tahti
luimi hoitaessa

Parannusta:
ei spurttaillut eikä pukittanut
kaikki onnistui ainakin jotenkuten

perjantai 18. joulukuuta 2015

Lidakin lohikäärmeilee

Perjantaina kaipasin tunniltani muutakin kuin käyntiä, joten hivuttauduin lisätunnille Uotilaan. Sielläkin on ratsastajan kukkaroa hellivä systeemi, jolla lisätunnit saa puoleen hintaan. Tämä oli pienryhmätunti, joten hinnaksi tuli 19 e. Vähemmän kuin Mallun kortillani siis.

Listalla yllätyin kun ratsukseni oli merkattu Lida. Kolmas päivä sillä putkeen. Ja toinen koulutunti ikinä!

Tamma oli seurallisena karsinan ovella vastassa. Vaan pian huomasin että tänään ei ole hyvä päivä. Lida esitteli vihdoin minullekin lohikäärmepuolensa. Ei huvittanut siirtyä, paljon kivempaa olisi ollut purra ja/tai potkaista mua. Hätistelin tamman nurkkaan ja nollattiin hetki. Vaan etukaviota putsatessa tamma olisi taas halunnut hammastella minua. Ei onneksi täysiä yrittänyt, joten sain kaviot putsattua tulematta purruksi. Tammakin oli yhä irti. Satulakin meni selkään ihan ok vaan kun siirsin sitä niin Lida käänsi pikaliikkeellä takapuolen kohti. Totesin että laitetaankin suitset eka. Sen jälkeen protestit tasoittuivat mutinaksi. Tunnin jälkeen kuulin että eilen oli taas purrut jotain. Se siitä luotosta että vaan uhkailee. Ope suositteli varustamaan sen jatkossa sidottuna.

Odotin että tällaisen alun jälkeen Lidan olisi pitänyt olla ihan huippu ratsastaa. Harmi vaan ettei ollut. Liikkui ihan ok eteen mutta välillä taas jännittyi kovasti. Takaset oli vähän löysinä mukana ja kaula taipui liikaa tai ei asettunut. Oltiin kuitenkin omasta takaa suht tahdikkaita ja päästiin melko suoraan.

Alkuverkoissa pyöriteltiin ympyröitä ja tehtiin myöhemmin ravista laukannostoja. Nostot tuli ihan ok. Käskyjä tuli että rentouta hartiat, ratsasta sisäpohkeen ympäri, kaula suoraan ja aktivoi takajalat. Mitään vau-elämyksiä tänään ei tullut. Muutamia vähän parempia pätkiä mutta äkkiä aina levisikin.

Välikäyntien jälkeen tehtiin käynnissä takaosakäännöksiä ja hetkeä myöhemmin nostettiin laukka heti käännöksen jälkeen. Tässä piti yrittää kääntää myös omaa kroppaa käännöksen suuntaan. Vaikeaa. Itse taisin hätäillä vähän liikaa. Laukat nousi vähän hitaasti. Vaan lopuksi tuli siistit nostot kumpaankin suuntaan ja saatiin jäädä ravailemaan. Vielä loppuraveissakaan en saanut tammaa tasaisen rennoksi edestä. Lopuksi huijasin siirtymällä helpompaan kierrokseen (oikea?) että sain pyöreän siirtymän käyntiin.

Taisin tänään olla yhä eilisen jäljiltä liian jähmeä käsistäni. Yritin vähän liikaa ja turhautti kun ei onnistunut. Laukka kuitenkin rullasi välillä hyvin. Ovea Lida yhä tuijotteli.

Tunnin jälkeen harjatessa hepo oli taas oma lupsakka itsensä. Vielä seuraavan kuskin avuksi varustaessakin käyttäytyi hyvin.

Ongelmia:
katala tallissa
jäykkää menoa

Parannusta:
eteni ok

torstai 17. joulukuuta 2015

Käyntiä kesäkengillä lumessa

Torstaina kävin vielä iltatunnilla Mallulla. Ratsuksi tuli Limoza. Nyt keli ei suosinut vaan maassa oli lumi ja meillä hokit vaan takana. Ratsukoita tunnilla oli vaan 2. Vaan Pönälläkin oli vain etuhokit. Kesäkengillä talvipohja oli vähän turhan liukas. Alkukäyntien jälkeen testattiin kierros ravia mutta koska lipsui sen verran niin päätettiin pysyä käynnissä.

Käynnissäkin lipsuttiin jonkin verran mutta pysyttiin kuitenkin pystyssä. Vaan kovin varmaa liikkuminen ei ollut. Käynti hyytyi tavalliseen tapaan eikä edelliskerran lennokkuudesta ollut jälkiä.

Mentiin pohkeenväistöjä keskilinjalta uralle. Ei ollut mitään takapuolituntumaa siihen, missä tamman takaosa meni. Yleensä unohtui matkasta. Vauhtikin katosi. Vasta kun rupesin ajattelemaan väistöissä perää oikein kunnolla eteen niin meni paremmin. Tosin ratsu ei ollut apujen välissä vaan kiemurteli ja meno oli aika epätasaista. Yhdeksi syyksi epäilen puutteellista eteenpyrkimystä. Kovin tarkkaa analyysia opelta meidän menosta ei tullut.

Yritettiin tehdä myös avoja. Teoria oli kirkkaana mielessä mutta tässäkin vaikeutti kovasti se, etten hahmottanut hevosen kroppaa. Volteilla taipui helposti mutta uralla pitikin pitää paljon suorempana. Vaati hyvin pitkälliset keskustelut ennen kuin tajusin että ulkolapamme pullahtelee ulos ja ulkokylki pitäisi pitää suorempana. Tässäkin vauhti hyytyi ja seilattiin.

Avojen treenauksen lomassa ope tuli kädestä pitäen opettamaan mulle tuntumaa. Käytäntö ihan ok mutta kaikista open mielipiteistä omasta ratsastuksestani en ollut samaa mieltä. "Epäonnistuminen on kamalaa." Eikä ole vaan sitten kokeillaan jotain muuta jos ei yhdellä tavalla onnistu. En minä lannistu ja siksihän siellä on ope paikalla ettei ylitsepääsemättömiä ongelmia tulisi. Tasaisemmin tamma kulki ohjat open käsissä. Minä olin kuulemma liian jähmeä. Itselleni plussat etten harmistunut ihan hiiteen vaan maltoin pysyä yritteliäänä. Rentous tästä kyllä vähän kärsi.

Tunti loppui vähän vaivihkaa. Opetus meni enemmän ratsastuksen filosofiaksi ja me lakattiin tekemästä avoja. Loppukäynnitkin oli aika pitkät. Vähän yllätyin että tarkenin ilman toppaliiviä. Vasta kun pysähdyttiin, tuli kylmä.

Ongelmia:
tuntuma
avot
hokittomuus
vauhti
ratsun kropan hahmotus

Parannusta:
pysyttiin pystyssä

Vihdoin Lidalla ilman satulaa (hyppyjä)!

Torstaina pihalla satoi nollan tuntumassa lunta kun ajoin tallille. Nyt oli odotetun ilman satulaa -ratsastuksen päivä. Toivoin Lidaa ja koska mitään vastalauseita ei tullut niin Lidan myös kävin tarhasta hakemassa.

Esteitä kasattiin maneesiin 4 ristikkoa jumpaksi. Alkuun olivat tosin kahden puomin kasoina. Aloitettiin käynnissä volttaamalla jokaisen ympäri. Tämä vielä onnistui. Ravissa volttaaminen oli hankalaa. Ope kaipasi tiiviimpää ulkotukea, kaulaa suoraan ja sitä että kääntyisin itsekin menosuuntaan. Vaan epätasaisissa sivuliikkeissä pysyminen oli vaikeaa.

Laukassa tehtiin ensin nostoja uralla. Taas Lida tiputteli raville. Ensimmäisellä raviin pudotuksella käperryin harjaotteeseen pysyäkseni kyydissä. Vaan totesin että Harmoniankin laukan jälkeisessä ravissa osasin istua ihan hyvin ja sillä päätöksellä se onnistui Lidankin kanssa. Laukassa voltattiin esteiden ympäri sekä tultiin ensin loivaa kiemuraa ylittäen eka ja vika puomi (tästä ei tullut juuri mitään, pudotti raville eikä kääntynyt). Vasen kierros ei ollut juuri helpompi. Ravivolteilla huteraa. Nyt sain sentään tamman pysymään loivalla kiemuralla lähes laukassa ja osumaan myös jälkimmäiselle puomille. Open koiran iltavillit vähän häiritsi meidän keskittymistä. Hetkittäin Lida jännittyi koko kropastaan kun ovella oli liikettä.

Tämän jälkeen tultiin laukassa samaa puomien yli volttailua. Vasen kierros oli hankala kun tamma yhä pudotteli raville. Kaulakin halusi mutkaantua liikaa, kumpaankin suuntaan. Kun vaihdettiin oikeaan niin tapahtui jonkinlainen herääminen ja Lida löysi imun puomeille. Tehtävä helpottui hirmuisesti kun edettiin. Jälkimmäinen kierros tuntui tosi priimalta kunnes loppuun tuli taas pudotus raville.

Sitten ruvettiin tulemaan estelinjaa suoraan. Välit olivat n. 6 metriä eli askel joka väliin. Esteet olivat tosi maltillisen kokoisia ristikoita. Ensin oikeassa kierroksessa. Oltiin niin innokkaita että mentiin ekoina. Lida sujui hyvin eteen ja itse olin hyvin kartalla ratsastamassa eteen tai hidastamassa. Kivan helposti ja sujuvasti meni. Jokusen kerran laukka taisi vaihtua vääräksi joko tässä tai aiemmin voltatessa. Ope ohjeisti pitämään ulko-ohjan paremmin tuntumalla ja se auttoi. Kertaalleen myös kolistiin esteisiin (ei pudonnut). Tähän ope antoi vinkiksi myödätä paremmin ja sillä loppui kolinat. Ristikot pikkuhiljaa nousi ja homma vaan pysyi mukavana ja helppona. Sitten samaa toisestakin suunnasta ja yhä tyylillä.

Otettiin välihuilit ja ope muutti tehtävää. Kaksi ristikkoa innarina, 1 laukka väliin ja okseri. Vasen kierros. Ekalla ylityksellä odotin ristikoiden väliin askelta mutta eihän semmosta tullut. Okseri meni joka kerta hyvin. Kertaalleen tultiin niin huonolla askeleella sisään ettei ponnistuspaikka osunut yhtään. Lida hidasti ja minä jäädyin. Onneksi ope maiskutti meidät sisään tehtävälle. Okserilla kaivattiin myötäystä vähemmällä kuskin lapapyöristyksellä. Ei ollut tänään tarjolla.

Kertaalleen okserin jälkeen Lida veti vähän päätä alas. Hyvin epätyypillistä. Heilahdin sen verran että menin etukumaraan pois tasapainosta. Kun Lida tästä sitten hidasti en enää pysynyt kyydissä vaan valuin kaulasta pitäen maahan. Tups. Nauratti vaan. Pieni työtapaturma. Onneksi tipun kuin keiju.

Kierros toisensa jälkeen ope kysyi että nostetaanko ja vastasin innolla että saa nostaa. Kierros kierrokselta myös ylitettiin okseri vaivattomasti kunnes aika loppui kesken. Ei ollut yhtään paha vaan helppoa. Siksi hieman yllätti kun okserin loppukorkeudeksi paljastui n. 87 cm! Toisesta päästä 90, toisesta 85. Ilman satulaa ja helposti. Eikä yhtään jännittänyt missään vaiheessa. Tämä oli sitä itsensä ylittämistä. Ehdottomasti kannatti kinua tällainen tunti. Ja aloitin jo tunnin lopuksi sanomalla että lisää!

Ongelmia:
tiputteli laukasta raville
jännittyi hetkittäin
kuski ei pysynyt aina kyydissä
omat lavat ei pysyneet myödätessä alhaalla

Parannusta:
hyppääminen oli tosi helppoa

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Voltteja ja vaihtoja pikkuesteillä

Keskiviikkona rästittiin muutaman viikon takaa väliin jäänyt tunti iltasella. Mulle ratsuksi taas Lida. Kysyin että onko meillä ilman satulaa -tunti luvassa vai heivaanko sen nyt pois. Kuulemma huomenna. Jee!

Lidalle tämä oli päivän kolmas kerta hommiin. Ei silti vaikuttanut uupuneelta. Karsinassa oli tosi symppis vaikka kuulemma aiemmin päivällä oli taas vastustellut satulointia. Minä sain satulan selkään ilman luimimistakaan. Vasta kun siirsin satulaa selässä kävi korvat hetken luimussa. Muuten ei mitään.

Alkuverkassa en taas tehnyt ihmeitä. Lida liikkui muttei superinnokkaasti. Patistelin vähän lisää liikettä mutten jaksanut juoksuttaa kunnon vauhtiin. Tultiin ravissa kahta puomiväliä. Oikeassa kierroksessa laskin jokaisella viidellä ylityksellä 8 ja 9 askelta. Aika tasaista siis. Vasemmassa kierroksessa haluttiin eroja. 10 ja 9 sekä 8 ja 7 irtosi. Sekä myös se perus 9 ja 8. Vähän paremmin olisi voinut polkea takaa eteen. Nyt mentiin pitkänä kipitellen.

Laukassa tultiin puomikasan yli. Puomit pysyi paikoillaan mutta kopistiin niihin käytännössä joka ylityksellä. En ihan hahmottanut että mikä jalka niihin osui ja miksi. Välillä toki paikatkin oli huonoja. Sitten piti vähän haastaa ja tulla isommalla tai pienemmällä laukalla. Lida pysyi tänään yllättävän hyvin laukassa vaikka lyhensinkin. Pudotti toki muutaman kerran raville muttei läheskään joka kerta. Myötälaukatkin säilyi hypyissä pääosin oikein.

Sitten tultiin pitkän sivun suuntaista linjaa. Puomi - pysty - puomi. Puomien yli tehtiin voltit. Väli puomilta pystylle oli 3 laukkaa. Yhä pysyttiin sangen hyvin myötälaukassa. Ensin vasen kierros, jossa ekan puomin jälkeen voltille kääntö oli päivän haastavimpia juttuja. Tämäkin johtui selvästi omasta toiminnastani. Ope ohjeisti laukkaamaan volteilla vähän energisemmin ja hypyissä istumaan pystympänä. Lopuksi tehtävään lisättiin myös keskiympyrä pystyn yli. Ympyrän toisella puolella oli okseri. Väleihin tuli n. 8 askelta. Oikeassa kierroksessa tuli yksi sakkokierros kun laukat vaihtui vääriksi. Muuten suoritettiin hyvin tasaisesti. Toki vissiin kahdesti rämmittiin 3 laukan väleihin jotain muuta kuin 3. 2,5 ja 4.

Lopuksi tultiin kahdeksikolla vaihtoja. Kuvio oli vähän lävistäjän ja täyskaarron välimuoto. Yksittäinen maapuomi, jolta hetki suoraan ja sitten kaarre pystylle. Kummastakin suunnasta omansa. Laitoin tamman laukkaamaan ainakin kunnolla eteen ja tultiin vähän lentämällä. Oikeasta vasempaan vaihtui joka kerta. Ensimmäinen yritys vasemmasta oikeaan jäi vaihtumatta mutta sen jälkeen vaihtui joka kerta. Vau! Lidalla! Kun lopetettiin tehtävä ja kehuin että Nuppu ja Lida on parantaneet syksystä huimasti, taisi Lida tästä kimmastua ja pukitti! Vähän nousi edestä ja sitten takaa. Tästä ei taputeltu vaan komennettiin ravissa eteen. Ylimääräistä virtaa tämä tuskin oli sillä tässä vaiheessa tamma oli juossut jo 3,5 tuntia tänään.

Loppuravit meni ihan asiallisesti. Tosin viimeinen silaus jäi puuttumaan eikä ihan tullut avuille. Taluttaessa oli hetken ok, sitten alkoi häsläys. Taisi olla kiire syömään. Varsinkin siinä vaiheessa kun kaverit rupesivat poistumaan maneesista tuli Lidallekin kiire. Enempää ei kiusattu vaan poistuttiin hallitusti.

Ongelmia:
pukitti lopuksi

Parannusta:
ei kovin löysä
ei pudotellut laukasta raviin yhtä paljon kuin yleensä
myötälaukat löytyi tänään aika hyvin

tiistai 15. joulukuuta 2015

Kiireinen ääni päässä

Tiistaina olin taas aika viime tipassa liikkeellä. Ratsuksi osui taas Saku ja ruuna odotteli tallissa. Onneksi puhtaana, joten harjalla pyyhkäisy, kavioiden putsaus ja varustaminen onnistuivat alle 10 minuutissa.

Tänään ope aloitti kertomalla tutkimuksesta, jonka mukaan ammattilaisilla on kädet vartalon edessä, harrastajilla kohdalla tai takana. Eli harrastamme liian pitkillä ohjilla. Sakun kanssa huomasin sen muutaman kerran ravissa mutta tänään asiasta ei tullut sanomista kertaakaan. Ope puhui myös siitä että ammattilaisten hevoset liikkuvat tasaisemmin. Tahti ei heilu eikä hevosia yllätetä.

Hommat aloitettiin taas ympyrällä. Nyt osasin jo oma-aloitteisesti taivuttaa. Päätin taas ratsastaa kuten normaalistikin ratsastaisin. Käynnin lisäksi otettiin pätkät kevyttä ravia. Olipa hankala keventää kun oli tottunut istumaan täällä vain ravia alas. Siinä taivuttaminen oli vähän haastavampaa.

Lopulta jatkettiin uraa suoraan. Ensin käynnistä otettiin kirjainten kohdalle pysähdyksiä. Ensimmäinen tuli tosi pahasti kättä vasten mutta jo toinen oli paljon parempi. Saku oli vähän kiireinen ja itse olin hieman turhan jähmeä. En saanut ohjastuntumasta niin keveää ja eläväistä kuin olisin halunnut. Ei se onneksi kovin pahaksikaan jäänyt.

Ravissa tehtiin parin metrin käyntisiirtymiä. Alkuun nämä tuli vähän vetämällä ja ravi oli kiireistä. Olisi pitänyt malttaa itse mutta taas päähän tuli joku peikko huutamaan lisää vauhtia. Yritin hiljentää äänen päässäni mutta kovin nopeasti se ei tapahtunut. Ope muistutti etten saa jäädä vetämään edestä. En huomannut vetäväni, pikemminkin annoin ruunan vain kiiruhtaa tekemättä asialle mitään. Siirtymissä raviin piti tarkkailla käsiäni etten ota kiinni jo itse siirtymässä. Ope sanoikin että tuskin kukaan tahallaan ratsastaa huonosti. Saatiin kyllä hyviäkin hetkiä kun vaan maltoin itse. Ja pyöreys löytyi taivutuksen kautta suorallekin uralle. Kun Saku ei odottanut siirtymissä käski ope ottaa vaikka seis. Ja kun heppa hiippaili eteenpäin niin aina pysäytettiin ja myödättiin. Tämän osasin tehdä jo valmiiksi oikein. Lopulta Saku malttoi seistä.

Sitten ravista ruvettiin tekemään valmisteluita. Välillä käyntiin, välillä nostettiin laukka. Ravi oli yhä hetkittäin vähän kiireistä. Laukka oli yllättävän hyvää ja polki alle eikä kiirehtinyt. Oikea nousi aina oikein ja ope käski kokeilla myötäämistä. Kaikki ohja pois ja hevonen jatkoi laukkaa tasapainossa. Jes! Vasempaan suuntaan nousi muutaman kerran väärä. Takaisin raviin ja uusi nosto. Hyvin pyöri tähänkin suuntaan.

Loppuravit kevennettiin. Saku yritti kiirehtiä ja yritin ajatella pientä ja hidasta kevennystä jo ennen kuin ope siitä sanoi. Kehui menoa paljon alkutuntia tasapainoisemmaksi. Kivalta se näyttikin mutta ruuna olisi voinut olla aavistuksen kevyempi edestä. Ope arveli että mulle voisi sopia hitaat hevoset niin haluni kiirehtiä tasapainottaisi niitä. Vastasin että yleensä saan hätäiset rauhoitettua ja hitaat ei liiku niin reippaasti kuin tahtoisin.

Kiva tunti tämäkin. Taas oli aavistuksen haastavampaa kun siirryttiin ympyrältä suoralle. Jonkun pitäisi vaan saada mut alkuun malttamaan niin hommasta tulisi hyvä. Taas kehuin ruunaa kun teki oikein ja auttoihan se.

Tallissa sähläsin riimun kanssa sen verran että Saku meinasi häipyä omille teilleen. Onneksi ennakoin sen ja laitoin karkuremmit takaa kiinni. Riimu irti narusta oli ohje. Ihan kaikkea ei voi tajuta itse.

Ongelmia:
oma päänsisäinen kirittäjä
alassiirtymiset oli välillä vetämistä
muutama väärä laukka

Parannusta:
laukat rullasi hyvin
perushelppoa

maanantai 14. joulukuuta 2015

Napakampia siirtymiä

Maanantain toinen tunti meni taas heti putkeen ekan jälkeen. Toiselle ratsunani oli taas Sokeri. Ihan mieluusti menin sillä. Tänään oli höykytyspäivä ja nostettiin jalustimet heti alkukäynneissä kaulalle. Eipä tämäkään haitannut. Pakkanen tiivistyi -5 asteeseen, kentän pohja oli yhä kopisematon. Ratsukoita tunnilla oli 4.

Heti alkuun ravitehtävällä hieman hermostutti kun muut ratsukot eivät pysyneet ravissa. Joka kierroksella piti tehdä ainakin 3 ylimääräistä volttia että mahduin ravaamaan. Yritin mennä lisäksi kunnon ravia enkä hissuttelua. Silti myöhemmin tuli sanomista että Sokerin pitäisi astua paremmin takaa alle. Kovin vetreäksi tamma ei volttailusta huolimatta tullut.

Ravista tehtiin myös pysähdyksiä puomien väliin. Yllättävän hyvin. Ravillekin lähti ihan ok. Myöhemmin lisättiin toiselle lyhyelle sivulle joko voltti tai kevennystä. Jalustimet oli yhä kaulalla. Ei yhtään paha. Vähän liiankin helppoa. Siispä tehtävää vaikeutettiin.

Toiselle pitkälle sivulle nostettiin laukka. Sai laukata joko koko sivun tai tehdä puomien väliin keskelle sivua pysähdyksen. Aloitettiin heti pysäytyksien kanssa. Yllättävän säpäkät pysähdykset Sokerista irtosi. Ravia tuli väliin 3 - 4 askelta ja nekin napakoita. Oikeassa kierroksessa pysähdyttiin joka kerta oikeaan paikkaan. Lopuksi vaikeutettiin lisää ja loppupätkälle nostettiin vastalaukka. Se nousi joka kerta oikein mutta tämän Sokeri tykkäsi pudottaa raville tai kaartaa reittiä. Lopulta sekin onnistui suht ok.

Toiseen kierrokseen jarrut oli pari kertaa hukassa ja pysähdys meni pitkäksi. Sitten tuli sanomista että laukka ei rullaa tarpeeksi. Tammaa piti viritellä käynnissä. Mietin miksen tajunnut tätä itse. Sen jälkeen laukat nousivat vähän turhankin säpäkästi. Pysähdykset tulivat muutaman raviaskeleen kautta mutta 90 % puomien väliin kuten pitikin. Vastalaukan kanssa oli samat ongelmat kuin toiseenkin suuntaan. Sokeri pudotti raville tai reittiin tuli mutkaa. Vaan parin sakkokierroksen jälkeen riitti meillekin.

Loppuravit kevennettiin ilman jalustimia. Oli kivan helppoa kunnes tuli noottia että ylemmäs, ylemmäs. Kyllähän sieltä satulasta sai itsensä hilattua ylös kun puristi vähän polvillakin mutta aika tuskaa se oli. Tunnin jälkeen oli sisäreidet hellänä. Vaan vastoin odotuksia myöhemmin ei tuntunut missään.

Ongelmia:
olisi voinut taipua paremmin

Parannusta:
yllättävän hyvät siirtymät
sain takaosaa vähän alle

Hyvät alkuvauhdit

Viime viikon arvelut pitivät paikkansa. Rozen jälkeen seuraava vähän erikoisempi esteratsu oli Wanesa. Sehän sieltä tuli. Meitä oli tänään 3 ja esteitä kasattiin 5. Kaksi pystyä 12 metrin välillä, kaksi pystyä kulmat yhdessä sekä taaemmas okseri. Ope hoiti täyttämisen ja taivasteli miksei laiteta täytteitä itse. Isot tynnyrit, marimekkolaatikko sekä putki puomin ympäri. Keli oli jo aloittaessa n. -4°C mutta kenttä oli siihen nähden tosi hyvässä kunnossa. Ei mutainen eikä kova tai koppura. Kostea ja pikkuhiljaa vasta kovettumassa.

Alkuverkassa meillä meni hetki säätäessä ehyempi jalustinhihna tilalle. Poni eteni ihan hyvin. Laukassa tuntui vähän hitaalta, joten päätin herätellä liikkumaan kunnolla. Tiesin että hyytyneellä ponilla hyppääminen olisi tuskaa.

Hypyt aloitettiin tänään laukassa. Ehkä aavistuksen Wanesa katsoi estettä mutta yli mentiin. Pari hyppyä joka korkeudella. Lähti välillä rohkeasti tosi kaukaakin. Ope tykkäsi sellaisista hypyistä. Hypättiin myös laatikko-okseri. Helposti yli. 12 metrin linjalle poni vähän empi ja tultiin tosi lähelle ekaa. 4 pientä askelta väliin. (Muut tuli 3 ja 2.)

Rata tultiin kahdesti. Okseri, pystyt ja lopuksi sarja. Aloitettiin hyvin ja okseri ylittyi lennokkaasti. Itse vähän keikuin kyydissä esteen jälkeen. Vaan pysty näyttikin yhtäkkiä isolta vaikka taisi olla sitä samaa 70 cm luokkaa mitä aiemminkin. Tultiin ihan juureen ja hypättiin läpi. Mutta ei pysähdytty. Toinenkin pysty tultiin vähän lähelle. Ponia piti vähän herätellä liikkeelle. Silti hidasti myös linjalle tosi pahasti ja taas tultiin pienillä askelilla 4. Kaikesta yli muttei ihan tyylillä.

Toinen kierros eteni sujuvammin. Okseri hyvin, taas vähän omaa keikuntaa kaarteessa. Pystylle tultiin taas lähelle ja hidasti mutta nyt puhtaasti yli. Toinen pysty meni paremmin. Linjallekin vähän hidasti eikä mitään jakoja päästä kolmella. Paremmin kuin edellinen kierros muttei mitenkään loistokasta. Ope ihmetteli että joko poni uupui. Taisi muutamaan huonompaan hyppyyn karista myös osa omasta itseluottamuksesta ja päättäväisyydestä. Suoritettiin silti kiellottomasti. Eikä ponikaan häärännyt mitään omiaan.

Käveltiin aika pitkään lopuksi ennen kuin ravattiin loppuravit. Siinä Wane olisi voinut olla vielä vähän rennompi ja taipuisampi muttei se huonokaan ollut.

Ongelmia:
lopputunnista ponnistuspaikat tuli juureen
ainakin 1 pudotus
oma tasapainon keikkuminen okserin jälkeen kaarteessa

Parannusta:
eteni tosi reippaasti
alkuun hyviä hyppyjä
ei kieltoja

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Uhkaamassa kärkikahinoita

Sunnuntaina pääsin Annen armosta kisaamaan Hempalla. Anne päätti myös kisakorkeuden puolestani: 90 cm. Vähän ämpyilin mutta treenit menivät hyvin, joten tässä pysyttiin.

Annu kuvasi ratapiirroksen.

Radan kävelin jo 70 cm aikaan. Kunhan muistaisin hypätä oikean ykkösen. Uusintareititkin oli aikamoista kääntelyä. Tarjolla oli tiukkoja sekä hasardeja uusintateitä. Päädyin vain tiukkoihin koska kuulemma muutkaan ei aikoneet mennä hulluja.

Anne hyppäsi Hempalla alle 80 cm. Sain siis valmiiksi lämmitellyn ratsun. Maneesissa kyytiin ja käveltiin hetki pitkin ohjin. Ruuna oli ihan rauhassa, tosin yleisökin oli tyhjennyt. Ravatessa sain yhden takapotkujumin, mutta siitä päästiin nopeasti yli. Pyysin ravia vähän eteen. Laukassa myös. Hypyt meni ok. Ristikolle loikkasi ensin kaukaa mutta siitä saatiin itsemme synkrooniin. Pari hyppyä ristikolle, muutamia pystylle ja okserille pari ensin 80 cm ja pari vielä 90 cm. En hypännyt vinohyppyjä mutta testasin kuinka nopeasti esteen jälkeen ruuna kääntyy. Kääntyihän se. Ekalla kerralla vähän hermostui ja pomppi mutta minä vain taputin hienosta käännöksestä.

Oltiin verkkaryhmän kolmantena ja näin pohjille kaksi siistiä nollaa. Lähdin nälkäisenä liikkeelle ja päätin kääntää oikoreitit. Kun nostin laukan niin ruuna tuntui vähän hitaalta. Tein ympyrän ja vielä toisenkin että sain laukan rullaamaan. Esteet ylittyi kivasti empimättä. Hyppyytin yhä vähän kaukaa mutta hyvin vastasi. Linja mentiin sujuen neljällä. Hemppa hoiti itse myötälaukat. Nelosen jälkeen unohdin radan hetkeksi mutta vitonen tuli hyvin vastaan. Kaarre kutoselle sujui viidellä ja seiskakin löytyi.

Puhtaalla ykkösvaiheella päästiin jatkamaan uusintaan. Muistin jo hypyssä ajatella oikealle ja kasille tehtiin ihan asiallinen semitiukka tie. Noin 9 askelta. Kolmosen sisäpuolelta ja hieman uhkarohkea tie ysille. Laukka sammui, suoristus jäi lyhyeksi ja lopulta hypättiin vähän läpi. Riskistä aiheutui pudotus mutta tämä oli harkittu. Nollasin tilanteen nopeasti ja yhä oli pieniä hahmotusongelmia että missä on seuraava este. Muistin kuitenkin tässäkin tehdä tiukemman tien ja osuttiin oikealle esteelle. Sitten kiersin keskiesteet ennen kahtatoista (joka oli sama kuin 7). Pikkusen pullahti viimeinenkin kaarre pitkäksi.

Tuloksena siis 0-4. Kysyin että paljonko jäätiin superponin ajasta. Vastaus oli ettei yhtään. Tässä vaiheessa oltiin luokan nopein ratsukko. Lopulta luokan nopein ratsu oli meitä reilut 1,5 sekuntia nopeampi (yhdellä pidemmällä tiellä). Ilman pudotusta oltaisiin oltu tokana. Tosin en ajattele sitä niin. Vaan että kunhan saadaan vähän lisää treeniä alle niin ollaan oikeasti uhka ruusukekahinoiden kärkisijoillakin. Tähänkin rataan olen oikein tyytyväinen. Bonuksena oltiin kaikki välit myötälaukassa!

90 cm tuntui tänään oikein hyvältä korkeudelta. Hemppa vastasi apuihini hyvin eikä korkeus pelottanut yhtään. Nälkä kasvaa ja nyt rupeaisi metrin radat houkuttamaan ihan tosissaan ens kesälle!


Anne videoi ratamme.

Vaikken omaa ruusuketta nyt saanutkaan niin tiimille tuli silti 3. Anne sai Tupulla puhtaan radan ja Kaisa ponitykitti 70 ja 80 cm!

lauantai 12. joulukuuta 2015

Kvaalit ysikymppiin, 80 cm voitto Cunamilla

Kisailta jatkui Jatsin jälkeen taas samoin. Radan jälkeen puuskuttavana taas Cunamin kyytiin verkkaamaan ja kisat seisoi sen aikaa. Luvassa 80 cm vielä Kunkulla. Koska ruuna oli kävellyt ihan tovin niin ravasin hetken. Moottori käyntiin. Laukassa taas pyysin vähän eteen. Verkkahypyistä pudotti pystyn koska tuli niin löysästi. Otin sen kolmesti ennen kuin sain ruunan viriteltyä hyvän tuntuiseksi. Okserillekin taisi tulla 3 hyppyä. Edelleen vesimattoon ei reaktioita.

Hetken käyntipätkä Cunamillakin ennen kuin aloitettiin. Vikana vuorossa. Tässä vaiheessa luokassa ei ollut vielä yhtään tuplanollaa. Ympyrä alle ja ykköselle. Välillä ruuna eteni paremmin ja tuli helppoja hyppyjä. Muutama tuli vähän lähempää ja itse heilahdin vähän eteen. Mutta jalkansa nosti hyvin yli, sangen korkealta jopa. Ykkösvaihe nollilla, joten vähintään kakkossija oli varma. Päätin että tsemppaan kaikkeni ja teen nollat. Ei oikoreittejä vaan hyvät lähestymiset. Enkä lerpahtanut loppuun vaan tsemppasin vielä enemmän kun tajusin että enää 2 estettä. Ja niin Cunami laukkasi viimeisen kaarteen ristilaukassa eikä vaihtanut vaikka pyysin. Vähän eteen sitten ja niin ristiltäkin loikkasi vikan puhtaasti. Spontaani tuuletus maalilinjalla. Voitto!

Ajassa ei pärjätty Jatsille todellakaan. Mutta Cunamikin liikkui nyt ihan hyvin. Ja jos puomit pysyvät ylhäällä on voitto ansaittu. Koska kuskeja oli vain 3 niin vain voittaja palkittiin. Eikä laukattu kunniakierrosta Cunaminkaan kanssa. Kysyin opelta että joko kvaalattiin ysikymppiin ja vastaus oli myöntävä. Jes!

Video Roosan kuvaama:

Superripeä Jatsi kisakireänä

Aaltiksen kisoissa kun sain Cunamin kanssa radan ratsastettua niin puuskuttavana alas ja Jatsin kyytiin, luvassa siis sama 70 cm. Kisoissa pidettiin sen verran taukoa että ehdin rivakkaa vauhtia verkata tämänkin. Rankkaa!

Ravailin hetken, kivasti liikkui. Laukassa testasin kääntymisen ja spurttailin pitkille sivuille. Hypyt tultiin tosi sukkelasti. Pysty pari kertaa, samoin okseri. Jatsiakaan ei vesimatto kiinnostanut. Kävin varmuuden vuoksi näyttämässä laineita. Hetki ehdittiin kävellä pitkin ohjin ja vetää henkeä.

Jatsinkin kanssa tein kontrolliympyrän alle ja sitten menoksi. Johonkin alkupään esteeseen kolautettiin oikein kunnolla mutta tuuri oli myötä ja este pysyi ylhäällä. Sujuvasti ylitettiin este toisensa jälkeen ja Jatsi hoiteli myötälaukat aika itsekseen. Eikä edes yrittänyt mennä mistään ohi. Tosin tänään olinkin keskittynyt siihen että joka ainoa este ratsastetaan yli. Ei hutilointia.

Tein samat tiukemmat tiet kuin Cunamillakin ja kuvittelin että saadaan suunnilleen yhtä nopea aika. Jatsikin hyppäsi puhtaasti. Väärin luultu ja oltiin n. 7 sekuntia nopeampia. Hupsis. Suvereeni luokkavoitto siis. Ja Cunamilla toiseksi. Kaksi ruusuketta siis. Jee!

Jatsi 70 cm:


Kunniakierros jätettiin laukkaamatta. Tajusin samalla etten ole opetellut seuraavan luokan rataa. Ansku sen ystävällisesti opasti mulle selkään enkä kävellyt sitä. Yhä 9 oli vaikein muistaa.

Ratapiirros 80 cm luokkaan.

Jatkoin seuraavaan luokkaan Jatsin kanssa enkä käynyt välissä pois selästä. Verkka pidettiin tosi lyhyenä. Hyppäsin pystyn ja okserin kummatkin kertaalleen. Ei ongelmia, joten menoksi ekana ratsukkona.

Kasikympissä suunnitelma oli sama. Ripeä ja kaikesta yli. Ykköselle heti kolautettiin mutta taas oli tuuria. Ykkösvaihe ylittyi puhtaasti eikä portillekaan epäröinyt vaikka sen unohdin esitellä etukäteen. Uusinnan heti eka eli seiska putosi. Ei askel sopinut kun välissä taisi venyä. Pidin silti suunnitelmasta kiinni. Tiukat tiet. Laine ylittyi puhtaasti, muistin kääntää esteiden sisäpuolelta. Porttikin päästiin ja sen jälkeen tiukka käännös takaisinpäin. Okseri hypättiin tarkoituksella vähän vinoon eikä tuottanut ongelmia. Vika vesimatto-okseri hypättiin vähän kaarevalla tiellä ja puhtaasti sekin. Tulokseksi siis 0-4 ja hyvin nopea aika. Lopulta tällä jäimme toisiksi eli ensimmäisiksi ei-sijoittuneiksi.

Jatsi 80 cm:

Kisalauantain ensimmäinen rata: tuplanolla Cunamilla

Lauantain Aaltokankaan kisoista oli poistettu rajoitus kahdesta startista per kuski. Koska olin kuulemma muutenkin ainoa, joka useampia ratoja tahtoisi mennä. Eikä niitä muitakaan kisaajia meinannut olla. Koko kisoissa n. 12 starttia. Hulluuksissani ilmoitin itseni sekä Jatsilla että Cunamilla 70 ja 80 cm. Cunami sattui olemaan päivän ensimmäinen ratsuni.

70 cm luokassa oli alunperin 5 lähtöä. Tosin yhden ponin oltua ep, jäljelle jäi 4. Joista puolet siis omia ratsastettaviani. Rata oli hankala kääntötehtävä. Hyvin vaikeasti muistettava. Välimuisti meinasi loppua ysiin, joka sattui olemaan juuri se numeroinnissa hukkunut.

Ratapiirros.

Verkan alkua odotellessa oltiin Cunamin kanssa kummatkin ihan horroksessa. Mulla lupsotti silmät ja ruuna laahasi jalkojaan. Eipähän ainakaan jännittänyt.

Verkassa herättelin ruunan liikkeelle. Kivasti vastasikin. Tuijotti seinään nojannutta porttia mutta muuten oli tosi tolkusti. Vähän spurttailin ravissa ja laukassa. Jarrut ei olleet ihan priimat vaan vähän vyöryi.

Verkkahypyt meni ihan asiallisesti. Aika maltillinen määrä. Taisi olla vääriä laukkoja esteiden jälkeen. Okserin alla oli vesimatto ja Cunamia ei kiinnostanut. Muut kielteli niin otettiin mekin siihen varmuuden vuoksi toinen hyppy.

Lähtövuoro oli luokassa ekana. Olin päättänyt tehdä uusinnassa vähän tiukemmat tiet. Niitä oli tarjolla. Pientä epätasaisuutta oli mutta hyvin päästiin esteistä puhtaasti yli. Muistin radan, ratsu liikkui ja sain käännettyä tiukemmin. Nollilla maaliin, jes! Yllätyin kovin kun reipas vastakisaaja ei oman hyppyvuoronsa jälkeen mennytkään johtoon vaan meillä oli puolisen sekuntia nopeampi aika. Tämä riitti lopulta neljän ratsukon joukossa kakkossijaan ja hävisin itselleni.

Roosa kuvasi meidän radan:

Kisatreeni kuitupohjalla

Lauantaina iltapäivästä oli kisatreeni huomisiin kisoihin. Alunperin kuvittelin että mulle jää joku hasardiratsu, jonka selkään kipuan nyt ensimmäistä kertaa. Toisin kävi. Anne halusi Hemppailla kisoissa vain yhden luokan, joten pääsin sille toiseksi kisakuskiksi. Siksi myös treenit Hempalla, jee!

Ratsukoita tunnilla oli 4. Nyt pääsin ekaa kertaa hyppimään uudella pohjalla.

Samalla kun otettiin ohjat tuntumalle siirryttiin jo raviin. Ratsuun ei tästä johtuen ollut oikein mitään tuntumaa ja ruuna meni suorin vartaloin. Vähän yritin jotain taivuttelua mutta menin puolivaloilla enkä ollut kovin skarppina. Tultiin ravipuomeja. Hemppa hoiti osuutensa vahvasti sinnepäin ja annoin ruunan jolkotella. Onneksi ope välillä yritti herätellä hommiin. Taivuta, lyhennä ja vähän sainkin jotain tehtyä. Ruuna taisi vähän protestoida mukana ollutta esteraippaani. Vasemmassa kädessä suvaitsi raipan paremmin.

Sitten tultiin pikkuesteiden linjaa molemmista suunnista. Väliä n. 20 metriä. Piti tulla viidellä ja ope varoitteli että Hemppa sujauttaa helposti 4. Ensimmäinen kierros edettiin sitten niin varovasti että tuli 6. Hupsis. Sitten päästiin viidellä. Siihenkin piti ratsastaa eteen. Lopuksi tultiin vielä neljällä. Helposti sekin. Samoja hyviä ominaisuuksia kuin Lidassa. Olisi kiva joskus kokeilla vähän enemmänkin mihin Hemppa venyy.

Sitten tultiin rata kolmesti minikorkeudella. Hemppa vähän poukkoili ovikulmassa ja teki sen myös sakkokierroksella. Ope sanoi että sangen varmasti uusii loikkansa jos jotain keksii. Itse keskityin yhä vähän huonosti kun esteet oli pieniä. Jotain saatettiin pudottaa ja muutamat laukat korjattiin ravin kautta. Kolmas kierros meni ilman loikkia mutta jotain hyppysynkrooniongelmia taisi olla.

Sitten hypättiin vähän eri järjestyksessä rata 80 cm korkeudessa. Koska esteet nousi äkillisesti niin paljon niin 80 tuntui isolta. Hyvin se kuitenkin selvitettiin vaikka alkuun tuntui ettei ruuna mene pohkeesta eteen ja on hidas ja löysä. Seuraavalle kierrokselle esteet olikin jo 90 cm. 5 laukan väli meinasi yhä olla vähän ahdas. Jäin jälkimmäisessä hypyssä vähän suuhun kiinni ja Hemppa protestoi pikkuloikalla esteen jälkeen. Meno oli vähän pitkähköä mutta osuttiin esteille ja yli mentiin läheltä tai kauempaa. Vikalle ajauduttiin joka kerta juureen.

Yllättäen hypättiin 90-korkeudessa vielä toinenkin kierros. Nyt meni paremmin ja osasin myödätä hypyissä. Luotin siihen että mennään yli. Ei ylimääräisiä pomppuja ja opekin sanoi että meni rennommin. Tämä jäi valitettavasti tallentamatta mutta parempi kuin edellinen siis.

Aika luottavaisin mielin huomenna hyppäämään 90. Vaikka tätä vähän emminkin hyppytreenien ollessa aika vähissä.

Ongelmia:
kun en keskittynyt niin ei hypätty keskeltä
muutamia omia pomppuja
joitain vääriä laukkoja

Parannusta:
sain hyppypaikat keskelle
en välittänyt ruunan pompuista
tajusin lopuksi laittaa Hempan liikkeelle ennen ratoja
esteet varmasti yli

Meidän menoa estetunnilla:

torstai 10. joulukuuta 2015

Zen-vuonotyöskentelyä

Olin oikeilla jäljillä kun arvelin että taas tulee joku vähän erilaisempi ratsu. Taisin jopa arvella Wanesaa ja se sieltä tulikin. Kolmas tunti jo tammalle putkeen. +7°C ja talviturkissaan raasu oli aika märkä. Vaikkei juuri meidän tunnin aikana satanutkaan, tuuli kyllä puuskissa. Ratsukoita kivasti vain 3.

Alkutunti pyörittiin ravissa uraa ja päätyihin ympyrät. Open korjausehdotukset oli ihanaa hienosäätöä. Elä sisältä, pidemmälle kaulalle, vasemmassa kierroksessa väistätä vasen takajalka ympyrällä alle. Ja Wanesa vastasi. Sain tamman ratsastettua pidemmälle kaulalle, kevyelle tuntumalle, polkemaan paremmin alle ja taipumaan.

Laukat otettiin pienissä pätkissä. Pitkän sivun keskeltä nosto, päätyyn ympyrä ja toisen pitkän sivun keskellä takaisin raviin. Ravissa toiseen päätyyn voltti. Laukat olisivat voineet nousta vielä vähän napakammin. Mutta kaikesta kulmikkuudesta huolimatta sain tänään istuttua laukassa ihan asiallisesti. Pidätteitä ulkoa sanoi ope. Käännä ulkoa, myötää sisältä. Ja taas meno parani. Oikeassa kierroksessa poni oli luonnostaan suorempi. Ravipätkillä meinasi pistää vatsasta. Jännitin vatsalihakset ja pisto katosi.

Loppuraveissa pyydettiin venyttämään eteen alas. Vaihtelin asetusta välillä ulos. Pikkuhiljaa Wanesa laski turpaansa mutta aika varovaisesti sen teki. Tuntuma oli hyvin kevyt. Toisaalta ei sieltä noussutkaan kun rupesi laskemaan.

Loppukäyntienkään aikana ei tullut kylmä. Rupesi vain väsyttämään.

Ongelmia:
hetkittäin poni oli löysä tai kiireinen

Parannusta:
perushelppoa
sain säätöjä tehtyä

Vaihtoharjoituksia kavalettikorkeudella

Torstaina sai toivoa. Kysyin että ratsua vai tehtävää. Ratsua, aiheena kuulemma vaihdot. Totesin että eihän se Lida niissä helpoin ole mutta sillä mennään. Esteet kuulemma pikkuisia, joten en ottanut turvaliiviä.

Tamma piti hakea tarhasta. Ei mokoma tullut portille vaikka kuinka huhuilin. Nilkkoihin asti mutaliejua muttei onneksi tullut kengistä läpi. Satula sai pienen luimun mutta muuten Lida oli asiallisesti varustaessa. Nosti taas jalkoja valmiiksi putsattavaksi.

Alkuverkassa patistelin Lidaa liikkeelle. Käynti ok, ravi lähes ok. Laukassa herättelin eteen ja vastasi jalkoihin (ja takakenoon) aika kivasti. Ei tarvinnut juuri raipata.

Ekana tehtävänä tultiin tehtävärataa kummastakin suunnasta. I:stä vähän sivuun oli kaksi puomia muodostaen alle metrin levyisen kujan, siinä piti ravista nostaa laukka. Pitkälle sivulle ovaali laukkavoltti kahden puomin yli. Ja raviin ja sama uudestaan. Lida pudotti muutaman kerran raville. Volteilla omaa painoa piti saada taakse ja ulos. Sitten tätä tultiin hetki laukassa. Puomikuja oli aika kapea väli sihdata.

Sitten tultiin vuorotellen täyskaartoja ja vaihtoja. Ensin kavaletin yli, sitten kavaletin ja seinän välistä. Sain Lidan ainakin hyvin liikkeelle. Oikeasta vasempaan vaihtoi hypyissä kaikki paitsi ekan söhellyksen. Kertaalleen jopa ennen hyppyä. Vasemmasta oikeaankin onnistumisprosentti taisi hipoa täydellistä. Vaan tasamaalla ilman hyppyjä oli hankalaa. Alkuun pudotteli raville. Lopulta ohje oli että pidä laukassa ja jatka uraa pitkin kunnes tulee vaihto. Yritä joka kulmassa. Tee jotain. Käytä raippaa. Varmasti omissa avuissani olisi ollut paljonkin korjattavaa mutta lopulta kumpaankin suuntaan onnistuttiin kertaalleen. AIHA UKKA!!! Yritä siitä sitten ymmärtää. Eikä niitä opi jos ei yritä.

Sitten tultiin radanpätkä kahdesti. Keskelle tuli pysty, se viistosti kumpaankin suuntaan, täyskaarrot ja lopuksi pysty vielä suoraan ja siihen vaihto. Viimeinen oli kuulemma meidän paras. Kakkonen epäonnistui kummallakin kerralla. Lopuksi piti vielä osua tötsien väliin. Ekalla yrityksellä mentiin ohi, toisella osuttiin. Vauhtia oli aika runsaasti. Itse taisin vähän ylihyppiä muttei tullut sanomista.

Lopuksi hypättiin pystyä vielä kahdeksikolla. Maltillisella n. 40 cm korkeudella. Vasempaan vaihtoi hyvin, oikeaan ei. Lopulta raipankäyttö ja muu horjutus onnistui niin että tamma taisi kompastua oikeaan laukkaan. Se riitti meille.

Esteiden purkamisen jälkeen mentiin loput loppukäynnit taluttaen ja Lida toimi siinä jo sangen kivasti. Hitaasti kävelyä ei oikein tajunnut mutta muuten oli kuulolla.

Kaikista hankaluuksista huolimatta oli kivaa. Vähän reippaampi Lida voisi olla. Kuulemma se on taas pukitellut kuskejaan alas. Mulle yhä vaan laamailee viikosta toiseen. Jospa vihdoin ensi viikolla pidettäisiin meidän ilman satulaa -tunti!

Ongelmia:
vaihdot oikealle

Parannusta:
liikkui laukassa
pudotti vähemmän raville kuin viimeksi
yllättävän hyvin vaihdot

tiistai 8. joulukuuta 2015

Raviväistöjä hyvällä mielellä

Tiistaina sain taas jatkaa Sakulla. Ruuna oli sisällä ja minä myöhässä mutta nopeastihan puhtaan hevosen suihkasi harjalla läpi, putsasi kaviot ja varusti. Tämän päivän ensimmäinen oppi oli että hevosten ei anneta pissata maneesiin vaan saavat oppia pidättämään.

Tehtävät aloitettiin taas keskiympyrältä käynnissä taivuttaen sisään. Saku taipui muttei myödännyt. Tämän päivän tavoitteekseni otin että ratsastan normaalisti enkä hissuttele. Taivuteltiin toiseenkin suuntaan ja sitten ruvettiin etuosansiirtoharjoituksen jälkeen väistämään takaosaa ulos. Kommenttia tuli että pitäisi hidastaa vauhtia. Toki olin jo aiemminkin vähän himmaillut. Saku väisti kyllä mutta aika maltilla, ei kunnolla ristiin. Muistin kehua ja homma parani. Tehtiin myös yksi etuosakäännös. Edellisestä kerrasta olikin ikuisuus. Kumpaankin suuntaan tätä ja välissä taidettiin ottaa pätkät ravia. Taidettiin tehdä väistöjä siinäkin. Sanomista tuli jäykistyvistä käsistä. Alkutunnista kädet olivat liian matalalla.

Jakauduttiin omille pääty-ympyröille. Meidän ympyrällä 3 ratsukkoa, toisella 2. Siinä ravissa avonaisella sivulla takaosa ulos. Kumpaankin suuntaan. Meni aika kivasti. Ruuna eteni tahdikkaasti ja ilman mitään värkkäilyjä tuli kivasti avuille. Laukkaa ei otettu askeltakaan. Sanomista tuli nousevista jaloista ja sivulle kallistuvasta painosta.

Sitten sama suoralla uralla. Ensin käynnissä pari hyvää väistöaskelta takaosa sisällä ja kiitos. Ehti tehdä useamman kerran pitkän sivun aikana. Ja ravissa sama. Saku toimi sangen kivasti. Pysyi rentona kun pyysin väistön eikä kiihdytellyt tai hidastellut. Opekin kehui. Siitä jatkettiin suorilta loppuraveihin. Siinä Saku yritti vähän painaa ohjalle mutta päästiin ratsun kanssa muodon pituudesta ja tuntuman voimakkuudesta yhteisymmärrykseen. Välikäyntejä ei ollut tänäänkään. Taisi Sakullakin olla pissahätä mutta koska pysähtymistä ei suvaittu niin välillä yritti vähän jäkitellä ja pudotti ravista käyntiin.

Tunti oli oikein kiva ja pysyin hyvällä tuulella. Tämän seurauksena ratsastin omalla tasollani enkä alisuorittanut. Sakun kanssa synkkasi yhä kivasti.

Tunnin loputtua ope kysyi että onko meillä kysymyksiä. Ihmettelin ulko-ohjan tuntumaa kun siitä myödätään. Vanhat ajatukset tiiviistä ulkotuesta voi kuulemma unohtaa. Ajatuksena voi pitää sitä että ratsu on ulkoavuilla. Ja silloin on liikaa kiinni sisältä kun sisäkäsi/-ohja jäykistyy. Jotenkin noin. Vaikkei laukattu niin tykkäsin tunnista kovasti.

Ongelmia:
ratsun piilevä pissahätä(?) eli ravista käyntiin pudotukset
omat tavalliset istuntaongelmani

Parannusta:
yhteistyö Sakun kanssa pelasi tänään kivasti

maanantai 7. joulukuuta 2015

Letkeä Limoza

Maanantain toinen tuntini oli näemmä taas tuntia aiemmassa ryhmässä. Ratsuksi tuli pitkästä aikaa (kuukauden tauko) Limoza. Sain sen varustettuna paikalle.

Alkukäynneissä tamma eteni kivasti. Jotain tein tänään oikein, sillä sain aktiivisuuden säilymään myös tuntumalla. Reagoi pohkeisiin hyvin. Ensimmäisenä pyöristyi käynnissä. Tultiin käyntiä ja ravia. Käynnissä voltti, ravissa loiva kiemura. Yritin ratsastaa kulmat huolella. Ravissa pyöreys alkoi yllättäen suoralla uralla. Siinäkin tamma hölkötteli omasta halustaan reippaasti. Jes!

Tovi tehtiin näitä kumpaankin suuntaan. Loivalla kiemuralla yritin jopa vähän ylitaivuttaa kun viimeksi tuli sanomista ettei taivutusta näy. Sitten lisättiin mukaan pitkän sivun laukat. Hyvin nosti ja asiallisesti tuli takaisin käyntiinkin. Siirtymissä nousi laukan lisäksi vähän muotokin mutta tasaantui paremmaksi. Vasen laukka pysyi paremmin, oikeassa tuntui ensin pukkaavan (pientä pukkia siis), myöhemmin ehdotteli vaihtoja kunnes muistin taivuttaa.

Loivan kiemuran kohdalle tehtiin siksak-käyntiväistö. Yllättävän hyvin Limoza väisti. Toki kiemurrettiin mutta väisti molempiin suuntiin ja liikkuikin kunnes vasta ihan lopussa rupesi hyytymään. Sain pidettyä ulkopohkeenkin aika hyvin mukana.

Jottei olisi liian helppoa niin tänään tehtiin lopuksi vastalaukkoja loivalle kiemuralle. Limozalla, joka vaihtaa suorallakin. Vaan niin vaan onnistuin ensin vasemmassa ja lopulta myös oikeassa kierroksessa (jopa kahdesti!) pitämään saman laukan läpi kiemuran. Hyvin herkästihän se vaihtoi mutta tarpeeksi keskittymistä omiin jalkoihin, taivutukseen ja omaan painoon niin etuosakin lakkasi tekemästä ykkösiä. Jes! Päivän onnistuminen!

Loppuraveissa oli hienoa huomata miten sain taivutettua kulmiin kummassakin kierroksessa. Ja yhä halusi itse liikkua eteen.

Ongelmia:
kiemurointi väistöissä
vauhdin hyytyminen väistöjen loppuun
tamman omat vaihdot

Parannusta:
väisti hyviäkin pätkiä
lopulta sama laukka säilyi kiemuran läpi
liikui iloisesti eteen koko tunnin
99 % nousi pyytämäni laukka

Kepeä sotanorsu

Arvelin ihan oikein että tänään tulee esteille joku vähän erikoisempi tapaus. Pohdin Wanesaa tai Rozea ja Roze sieltä osui. Päivän haastavin osuus oli saada tamma sisään, tarhan edusta kun oli yhtä kuraa ja tamma seisoi sellaisessa liejussa että sinne en olisi mennyt. Selvisin kuitenkin kuivin sukin.

Ratsukoita hyppyhommissa oli tänään 5. Roze oli alusta asti kivan reipas. Mulle tuli sanomista että kannukset on jatkuvasti kyljissä. En tunnusta. Sitten vielä keskityin pitämään kantapäät alhaalla ja yhä tuli sanomista. Tamma liikkui niin kivasti eteen että laskin käyttäväni pohjetta ravissa noin viidesti pitkän sivun aikana. Sehän on kaikkea muuta kuin jatkuvasti.

Hypyt aloitettiin ristikolta. Hyvin hyppäsi ja päästiin laukalle. Kummassakin kierroksessa piti tosin erikseen tsempata että päästiin myötälaukassa alas. Sisään kaartaminen auttoi huonosti, ulko-ohjan tuki huomattavasti paremmin. Esteet pysyivät maltillisen kokoisina.

Sitten tultiin marimekko-okseria. Roze nakkasi laukassa pukin ennen ensimmäistä lähestymistä. Kuvittelin että nyt on tamma hyvässä iskussa. Pieleen meni ja otettiin siihen ponin vanavedessä kielto. Roze veti lapa edellä ohi enkä voinut tehdä oikein mitään. Kävin näyttämässä esteen. Vaihdoin raipan toiseen käteen ja sitten ohitti toiselta puolelta. Tässä vaiheessa loppui silittely ja nyt käänsin esteen eteen ja raippasin. Lyhyellä tiellä yli. Tämän jälkeen ei enää yrittänytkään epäröidä vaikka este nousikin. Mikäköhän siinä oli? Hienoja hyppyjä leiskautteli.

Näiden lisäksi kentällä oli vielä sarja n. 9 metrin välillä sekä yksittäinen okseri. Niitä ei hypätty alle. Ratana hypättiin ensin ristikko, sitten marimekko pimeältä puolelta, sarja ja toinen okseri. Roze eteni hyvin mutta mukellettiin väleihin vääriä ja ristilaukkoja. Yritin korjata mutta koska en volttaillut niin meinasi tulla kiire. Osa jäi korjaamatta. Pelkäsin että kielletään pimeälle esteelle mutta päästiin pienellä hidastuksella yli. Olin positiivisesti yllättynyt. Toki olin päättänyt että siitä mennään yli mutta niin päätin jo ekallakin kerralla toisesta suunnasta. Ope ei kommenttiani arvostanut vaan saatiin saarna, jonka itse tulkkasin lannistuspuheeksi. Muhun ei auttanut mitenkään muuten kuin laski mielialani keljutukseksi. Toimisin paljon paremmin tsemppaamalla kuin sillä että vatvotaan aiempia epäonnistumisia. Joo, otettiin pari turhaa kieltoa alle mutta nyt ei enää otettu. Voitaisiinko unohtaa ne ja jatkaa eteenpäin?

Toiselle ratakierrokselle esteet vähän nousi. Jotain 70 cm nurkilla ehkä. Yhä tuli niitä ristilaukkoja vaikka yritin johtaa ja vaihtaa ravinkin kautta. Sarjalle rysäytettiin sisään niin, että taidettiin katkaista ekan pystyn puomi. Yli mentiin kuitenkin. Vasta jälkikäteen kuulin että Roze oli painunut edestä matalaksi ja näytti raskaalta. Radan aikana en huomannut mitään tällaista. Liikkui innokkaasti. Tultiin sarja perään sakkona. Nyt mentiin puhtaasti yli ja muistin jopa yrittää pysytellä pystymmässä.

Lopuksi kysyttiin että halutaanko tulla vielä jotain. Vastasin että joo mutta maltilla. Tultiin pimeä okseri vielä kerran. Kerrankin myötälaukassa sisään ja hypyssä vaihto. Tosi hieno hyppy ja itsekin olin asiallisesti kyydissä. Korkeutta kuulemma hieman päälle 80. Jes, tähän oli hyvä lopettaa.

Vielä loppuraveissakin Roze eteni ihanasti omalla halulla eteen. Olisi voinut taipua paremmin mutta pyöristyi hetkittäin ravissa kun unohdin ajatella koko asiaa.

Loppukommentteja ei saatu. Roze jatkoi seuraavalle tunnille ja niin minäkin.

Ongelmia:
pari kieltoa
ristilaukat
open lannistuspuhe kesken tunnin

Parannusta:
tamma liikkui eteen
myötälaukkojakin löytyi
kuvittelen että en etukenottanut kaikissa hypyissä

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Alisuorittamista ruuhkassa

Sunnuntaina jatkoin estetunnin jälkeen vielä toisenkin tunnin Cunamilla. Ratsukoita tälle tunnille tuli huimat 10, mikä on mielestäni aivan liikaa. Eikä meillä ollutkaan koulua vaan puomeja.

Alkuverkassa jatkettiin siitä mihin edellistunti jäi. Ope ehdotti että ratsastaisin kohti peilejä niin näkisin mistä ruuna pullahtelee ja kuinka kiemurretaan. Tasaisesta tahdistakin tuli taas sanomista. Sekä siitä että Cunami on joko löysä tai kiireinen. Näihin oli tosi huonosti takapuolituntumaa. Alkuun kun ratsastin uran sisällä niin ainakin tuntui siltä että päästiin suoraan. Taivuttamani kulman jälkeen kommentti taas oli että muista sisäpohje, kaadutaan sisään. Voih!

Alkutunnista otettiin vasenta laukkaa kolmessa porukassa hetki pääty-ympyrällä. Vastoin kaikkia odotuksia siinä tuli sanomista että anna pidempää ohjaa. Ruuna jännittyi ja nosti päänsä ylös mutta kuvittelin että tämä olisi johtunut pikemminkin puutteellisesta pohkeiden käytöstä. Tästä olisi pitänyt saada video. Pidemmällä ohjalla tuntui että kädet tuli syliin eikä ollut tuntumaa. Cunamille plussat siitä ettei käyttänyt tilaisuutta hyväkseen ja ruvennut vyörymään alas.

Päivän tehtävänä tultiin yksitellen edellistunnin jäljiltä päätyyn jätettyjä kolmea maapuomia. Laukassa ympyrällä. Ensin toiseen, sitten toiseen suuntaan n. 3 - 4 kertaa kumpaankin. Liekö johtunut väkimäärän aiheuttamasta keljutuksesta mutta alisuoritin pahasti. Saatiin muutamia onnistuneitakin kertoja mutta oli myös yksi oikein katastrofikierros kun ruuna tuijotteli ihan toisaalle eikä huomannutkaan puomeja. Uudella yrityksellä juoksi vikasta ohi. Kolmannella kerralla mentiin ihan mun tahdonvoimallani niistä yli vaikka yhä taisi jäädä etujalkojen väliin.

Muu aika pyörittiin toisessa päässä käynnissä ja ravissa oman mielemme mukaan. Meidän lisäksi oli vielä yksi itsenäisesti menevä. Vaikkei joukossa kukaan toilaillutkaan niin oli kyllä ahdasta! Yhä menin vähän puolivaloilla ja ruuna oli vähän löysä tai kiireinen. Kun sain sen tuntumaan hyvältä niin huutelin katsomoon että onko nyt hyvä. Opella kun ei ollut tehtävän lisäksi aikaa juuri meitä seurata.

Ongelmia:
alisuoritin
edellisellä tunnilla osattu laukkaympyrä ei sujunut
yhä pullahteli, kiemuroi, löysäili ja kiiruhti ilman että huomaan

Parannusta:
ei vyörytty

Kisatreeni Kunkulla

Arvelin ihan oikein että sunnuntaina estetunnille tulee Cunami. Sekin meni oikein että jatkan sillä koulutunnille (joka tosin olikin puomeja). Esteille meitä tuli jopa 8 mutta ope sai tehtävät luovittua hyvin ja ehdittiin hypätä ihan ok.

Alkuverkassa ruuna eteni mutta piti pitää pohkeiden välissä ja varoa ettei tullut kiireiseksi. Laukassa tuntui vinolta. Pitkillä sivuilla pyysin ihan reippaasti eteen ja hyvin vastasi. Eikä vyörynyt hidastuksissa pahasti. Olikohan jo tällä tunnilla kun tuli sanomista laukassa että pidennä ohjia. Mitä ihmettä!

Ravissa tultiin päädyssä ravipuomeja. Pientä huojuntaa ohjauksessa mutta osuttiin. Myöhemmin tultiin niitä laukassa. Siinäkin samaa pientä haparointia ohjauksessa. Ehkä kertaalleen puomeina, sitten jatkossa kavaletteina. Osuttiin joka kerta vaikka saattoi epäilyttääkin. Tuntui taas siltä että itse ylihyppäsin ja etukenotin mutta siitä ei tullut sanomista.

Esteet oli kahdella linjalla. Toiseen väliin 3 askelta, toiseen 6 ja myöhemmin 5. Linjojen jälkeen tuppasi olemaan väärää laukkaa. Mutta eipä ruuna spurttaillut esteiden jälkeen vaan pysyi kivasti kuulolla. Yhä oli kuulemma löysän näköinen ja sitä oli tosi hankala korjata kun ei tuntunut pätkän vertaa löysältä.

Askelmäärät saatiin sopimaan ja kumpaakin linjaa ehdittiin tulla useamman kerran. Kavalettiympyrä aina alle. Lyhyempi linja nousi n. 75 senttiin (ja mahduttiin silti 3 laukkaa), pidempi oli max 85 cm ja sitten saatiin tulla viidellä. Linjalle tulo oli meillä se vaikein osuus. Seilattiin ennen kun sain suoristumaan. Ponnistuspaikatkaan ei olleet ihan priimaa mutta pysyin hyvin mukana. Myötäämisestä ei tullut sanomista vaikka sen olisin varmaan voinut tehdä vielä paremmin. Lopuksi tuli sakkokierroksia tuon seilaamisen takia. Taidettiin kertaalleen pudottaakin kun hypättiin 1,5 askeleen päästä sisään. Okseri ylittyi helposti joka kerta ja 85 tuntui ihanan pikkutikuilta. Ongelma ei siis ole itse hyppääminen vaan se kaikki muu.

Purettiin esteet ja sitten hyppäsin takaisin kyytiin.

Ongelmia:
ei ollut apujen välissä
en tuntenut selkään kun oli löysä
en osannut pitää suorana

Parannusta:
esteistä mukisematta yli
ei tuijotellut mitään
ei kiihdytellyt
ei nykinyt päätä
ei pomppinut
ehdittiin hypätä vaikka väkeä oli paljon

Talvimaasto

Sunnuntaina valoisan aikaan lähdettiin Tallinmäeltä maastoon kolmen ratsukon voimin. Maa oli luminen/jäinen, joten hokit ja tilsakumit (Hempalla edessä) tuli tarpeeseen. Ratsukoita oli 3 ja saatiin Hempan kanssa johdattaa joukkiota. Lähes paistoi aurinko ja keli oli pari astetta plussalla. Keväinen ilma.

Lähdettiin oikealle samaan suuntaan kun muinoin lähdin Easylla. Taisi olla vasta toinen kertani tänne. Hemppa vähän jännittyi koirista alkumatkasta muttei mitään pahempaa. Tiellä ravattiin ja ruuna tuntui kuin tanssivan kun askel oli niin kevyt. Otettiin laukkaakin. Alkuun laukka vain keinui rauhallisesti. Reippaampikin laukka tuntui kuin olisi ollut keinuhevosen kyydissä.

Mentiin radan yli. Tosin ensin odotettiin juna. Kuntoradalla laukattiin ja siinä Hemppa vähän poukkoili sekä vaihteli kaistaa. Ihan kuin olisi tullut pieni pukkikin. Laukka ainakin vaihtui sujuvasti ihan omin avuin. Tien tummemmasta läikästä Hemppa hyppäsi yli. Hassu ruuna. Välillä vähän himmailtiin ja odotettiin kavereita. Sitten taas pyysin eteen ja tässä vaiheessa ruuna rupesi itsekin vähän imemään eteen. Huiput silti vain 44,1 km/h. Jarrut toimi hyvin ja otin päässä käyntiin. Mentiin kyllä jo risteyksestä ohi.

Lopuksi vielä ravailtiin kunnon letkein askelin kotia kohti. Sekä otettiin tiellä pieni rento laukkapätkä. Loppumatka käveltiin.

Vaikka oltiin ripeitä ja selvitettiin lenkki reilussa tunnissa niin olisin mieluusti käynyt vielä ravailemassa jonkun lenkin. Hemppakin tuntui siltä että olisi voinut hyvin jatkaa. Kuumakaan sille ei tullut vaan hikosi vain aivan aavistuksen kaulan alta ja satulavyön kohdalta.

Edelliskerralla Hemppa oli paljon tasaisempi mutta ei tämäkään vielä paha ollut. Missään vaiheessa ei huolettanut. Enkä jännittänyt edes liukkautta. Hokit purivat hyvin eikä lipsuttu kertaakaan.

Ongelmia:
ruunan hetkittäinen jännittyneisyys

Parannusta:
vähän innostui laukassa
Hemppa on vaan niin ihana!

torstai 3. joulukuuta 2015

Kenotus takana, poni pohkeen edessä

Torstaina kävin vielä Mallulla tunnilla. En saanutkaan salaa haaveilemaani Iolantaa vaan taas Pönän. Hoitaessa oli niin hapan että piti laittaa kiinni. Silti esitteli hampaitaan. Ratsukoita oli 4 ja opena maanantain esteope.

Tänään yritin ajatella oman istuntani takakenoon ja tiedä sitten auttoiko se vai edelliskerran kovistelu, sillä tänään Pönä eteni paremmin. Taipuikin. Alkuun ravailtiin taas voltteja eikä Pönä yrittänyt tänään puskea ulos. Ehkä istuntani oli paremmin keskelläkin. Tämä oli tosiaan jo se päivän kolmas ratsu, joka normaalin torstaiopen mielestä menee parhaiten.

Muuten tehtävät oli astetta haastavampia. Laukassa mentiin toinen pitkä sivu ja keskelle tehtiin ympyrä ulospäin. Siihen kaivattiin vaihto ja toinen takaisin pitkälle sivulle palatessa. Parhaimmillaan vaihtoi edestä ristiin. Lopulta vaihdoin suosiolla ravin kautta.

Toiselle pitkälle sivulle tehtiin ravissa loiva kiemura puomin yli. Etummainen lyhyt sivu mentiin käynnissä, taaempi ensin harjoitusravissa (siinä poni jopa kiihdytteli), myöhemmin käynnissä (sitten rupesi meno hyytymään).

Laukassa Pönä eteni parhaiten läpi tunnin ja alkuun saatiin aika asiallisia siirtymiä laukasta käyntiin vain muutaman raviaskeleen kautta. Nämä menivät etupainoisemmiksi kun lisättiin vaihtoyritykset mukaan. Käynnin lisääntyessä piti patistella enemmän eteen. Ope arveli että tämä voi olla myös päässäni eli jos odotan että Pönä on hidas niin se myös on. En ihan allekirjoittanut mutta kai niitä omia ajatuksia pitäisi myös kyseenalaistaa. Takakenotusajatukseni aiheutti kuulemma sen että etukenotin vähemmän, takakenotusta ei näkynyt.

Muuten meni edelliskertaa paremmin mutta vaihtumattomat laukat tietysti vähän kalvoivat. Enkä minäkään ole mikään kovin hyvä tekemään vaihtoja, joten olisin tarvinnut vielä tarkempaa avustusta kuin käskyn olla nopeampi.

Ongelmia:
katala tallissa
vaihdot
hyytyminen käynnissä

Parannusta:
eteni paremmin
taipui paremmin

Itsenäisesti Leiralla, puolipidätteeseen vastaamista

Päivän jälkimmäinen liikutettava oli Leira. Pesin tallityttöjen avustuksella mutajalat, jotta raaskin laittaa suojat. Taas maneesissa oli 3 ratsukkoa. Hyvin mahduttiin.

Alkuun Leira oli hidas ja jännittynyt. Kipitti pää ylhäällä muttei liikkunut jalasta eteen. Käynnissä ja ravissa sama juttu. Yritin taivutella, pitää tasaista kättä ja muistella open ohjeita. Vakaa ulko-ohja ainakin auttoi. Laukassa tamma tasoittui ja kun vähän päästeltiin eteen niin rupesi liikkumaankin paremmin. Muutamat jumahdukset tunnin aikana tuli. Taisi olla enimmäkseen laukannostotilanteita kun tamma yhtäkkiä juurtui aloilleen. Syynä ehkä oma pieni kallistus eteen. Siitä meni aina tovi että sain jaloilla eteen.

Välikäyntien jälkeen Leira oli ravissa makea. Ehkä olisi voinut liikkua vielä vähän irtonaisemmin ja letkeämmin mutta toimi lähes ajatuksen voimalla. Testasin sitten pitkille sivuille väistöt, avot ja sulut. Sulut olisivat voineet olla parempiakin. Peileistä oli hyvä tarkkailla että mentiin suoraan ja monellako uralla. Puolipidätteisiin reagoi tosi kivasti. Tein myös muutamat vähän takaosakäännöksen tyyppiset kulmat ravissa. Taas omia versioita alkeellisista piffipirueteista.

Laukassa tein temponmuutoksia. Siinä kokosi volteilla kivasti. Välillä vähän liiankin kivasti ja tuli ravirikkoja. Käynti-laukkasiirtymistä en saanut kovin hyviä kun käynti rupesi jännittymään ja käyntinostoissa tuli jämähdyksiä. Tein sitten jokusen siirtymän ravin ja laukan välillä. Laukka itsessään oli makeaa. Rentoa, kevyttä ja etenevää. Ja yhä reagointi istuntaan hyvin tarkkaa.

Loppuraveissakin kulki kivasti. Heräsi ja vähän kuumui lopun laukannostoista, joten enää ei tarvinnut patistaa eteen. Kulmissa taipui helposti. Käynnissä oli sitten ihan rauhallinen.

Ongelmia:
alun jännittyneisyys ja hitaus
jämähdykset

Parannusta:
heräsi liikkumaan
teki ravissa liikkeet helposti
laukka oli makeaa
reagointi puolipidätteisiin