lauantai 29. helmikuuta 2020

Maastoesteillä stunttaamassa

Lauantaina kuvittelin että päivän hevosteluni olisivat olleet Hempan talutuslenkin jälkeen pulkassa. Olisin ihan mieluusti viettänyt vapaaillan. Iltapäivästä kaveri kysyi voisinko tuurata häntä hevosellaan illan maastoestetreeneissä (jonne oltiin Hempan kanssa alunperin ilmottauduttu muttei nyt päästy). Enhän osannut sanoa sellaiseen ei.

Pikaisesti siis kotiin syömään, ottamaan nopeat päikkärit ja vaihtamaan kamppeet. Auringonpaisteesta tullut päänsärky helpotti onneksi hieman.

Kotoa on onneksi lyhyt matka Ratsukankaalle ja olin paikalla ennen stunttiratsuani. Ehdin vähän kurkkia edellisten menoa (ja juoruta tuttujen kanssa katsomossa). Esteet näyttivät suurilta vaikka korkeutta oli kuulemma 80 - 90 cm.

Meidän ryhmässämme oli käynyt kato ja ratsukoita oli lopulta vain kaksi. Ihan alunperin meidän Hempankin kanssa piti olla tässä ryhmässä. Seuralaisratsukon taas ei. Mutta pärjättiin näinkin.

Alkuun menin taas askellajit itsenäisesti läpi. Edelleen oikea pohkeeni ei mennyt niin hyvin läpi kuin olisin halunnut. Pohja tuntui pehmeältä ja vähän raskaalta. Ripeästi humman jalka silti nousi.

Ruvettiin hyppelemään esteitä muutaman pätkissä. Me aloitettiin turvallisella n. 60 cm korkeudella. Aika pikkuisiahan ne olivat. Enkä edelleenkään muistanut miettiä myötälaukkoja hypyissä. Tultiin lähes joka kerta väärällä alas. Mutta Noa laukkasi sujuvasti ja hyppi empimättä. Pikkuiset, renkaat, sinisen ja lopulta myös puunväriset mökin ja sianselän. Väli tultiin joka kerta 8 askeleella. Ihan ekalla kerralla olisi ehkä voinut venyä seitsemään. Sen jälkeen ei.

Tultiin vähän vuorotellen. Lopuksi kaikista kasattu rata eli oliko 6 hyppyä. Pikkuisimmat esteet saivat yläpuomit ja nousivat noin kasikymppiin nekin.

Ensimmäinen lähestyminen puomilla korotetulle valkoiselle toikin empimistä. Noa hidasti mutta meni kuitenkin yli. Käsky oli tulla heti alusta uudestaan. Sitten päästiin empimättä. Kaarre seuraavalle ei ollut ihan priima ja otettiin laakahypyllä puomi mukaan. Loput sujuvasti.

Saatiin perään sakkona vielä kakkonen. Taas puomi putosi ja tultiin vielä kerran. Napautin ponnistaessa raipalla ja vaikka muuten ei ollut tyylikkäintä menoa niin puomi pysyi ylhäällä ja meille riitti.

Olipa taas kivaa. Sopivan jännää vaikka helposti Noa hyppäsikin. Kävin tunnin jälkeen mittaamassa ja meidän suurimmat esteet oli kasikymppisiä. Tolkku hevonen, joka ei liikoja tuijottele. Hempan kanssa olisi varmasti ollut aika erilaista.

Kyselin loppukommentit varmuuden vuoksi pariin kertaan mutta silti eivät meinanneet tarttua mieleeni. Taisi tulla vain analyysi tästä kerrasta. Huomasin kyllä itsekin että osa jutuista johtui varmasti kuskista eikä hevosesta. Salakavala hidastaminen isolta vaikuttanutta estettä kohti ja väärät laukat.

Ongelmia:
vääriä laukkoja
empimistä korotetulle ykköselle
muutama puomin pudotus kakkosella
en huomannut että vauhti hidastui linjalla

Parannusta:
tänään en tainnut pudottaa ohjia kertaakaan
ei kieltoja
kivan innokas

Jaana videoi hyppyjämme:


***

Helmikuun hevosmenot:

 Assi 150 e
 Hemppa/korvaavat
 286 e
 Heponiitty
 152 e
 lainaratsu + sen kyydit 125 e
 (kaikki) opet 235 e
 aluevalm. 103 e
 maastoestetunti 45 e
 ratsastustunti (ABC) 14 e
 trailerivuokrat 25 e
 maneesimaksut 18 e
 lupakoulutus 20 e
 huovan palautus -33,95 e
 yht. 1139,05 e

Lisäksi noin satanen bensoihin.

Hemppa the käsihevonen!

Viikonlopulle oli toiveissa käyntiliikuntaa Hempalle. Aloitin taas kokeilemalla kentällä taluttaen Hempan liikkeen puhtautta. Ei ollut hyvä ja takakenkäkin putosi. Kenkä saatiin onneksi saman tien takaisin.

Haaveilin kokeilusta miten Hemppa toimii Hiliman kärryjen perässä käsihevosena. Tätä lähdettiin testaamaan. Virittelin mukaan myös sykemittarin. Nyt ei ollut satulavyötä haittaamassa mittausta. Suitset kuitenkin laitoin. Parempi olla kuolaimet suussa jos tulee tilanteita.

Hemppa kauhisteli kärryjä ensin hetken kuten arvelinkin. Pörisi että oletteko tosissanne. Mutta nopeasti uteliaisuus voitti ja porkkanoiden houkuttelemana tuli lähemmäs. Hetken pohtimisen jälkeen uskalsi syödä porkkananpalan penkiltä.

Väistettiin pois alta kun Hilima lähti liikkeelle. Sitten taluttaen perään eikä Hemppaa haitannut tässä vaiheessa enää yhtään. Apuohjastaja syötti kärryistä porkkanaa ja Hempan mielestä tämä oli hyvä juttu. Seuraavaksi törkkäsin riimunnarun apuohjastajalle eikä Hemppa sanonut siitäkään mitään. Ei silloinkaan kun kävelin itse vähän kauempana.

Alkumatkasta sattui pieni käpy ja naru pyörähti lokasuojaan. Molemmat hepat hätkähtivät ja Hemppa peruutti pari askelta taakse. Pyydystin sen lähes lennosta kun naru loppui apukuskilta kesken. Mutta ei ollut lähdössä sen kauemmas karkuun. Sykekäyrästä näkee tilanteen hyvin (50 -> 139). Hummat rauhoittuivat hetkessä ja sen jälkeen matka jatkui ongelmitta.

Eipä olisi ravikärryjä kammoksuvasta Hempasta arvannut kuinka helposti siitä saa käsihevosen kärryttelyyn.

Kuljettiin mukana Isolan ohi ja kun kaverit lähtivät raville niin me käännyttiin takaisin tallille. Matkan varrella oli hyvä ottaa valokuvia kun keli oli niin hieno ja Hemppa tuijotteli milloin Hilimaa, milloin talutusponia pellolla. Kerrankin oli pää ylhäällä!


Hemppa katselemassa maneesia kohti.
©minä

Kotiinpäin vauhtia oli vähän enemmän. Lopuksi käytiin vielä pellolla kuvailemassa.

Vaikka rannelaitteeni näyttikin sykkeiksi monesti nollaa niin Polarin app sai napattua lukemat talteen. Sieltä tiedot sai synkattua myös koneelle, joten sekä käppyrät että karttakäyrän sai talteen. Mainiota!


Hempan sykekäyrä talutuslenkiltä. Ylempi käyrä on syke, alempi nopeus.



Loput jutut kuuluisivat oikeastaan myöhempiin postauksiin (joita ei erikseen ole eikä tule) mutta laitan ne nyt tähän samaan:

Sunnuntaina ja seuraavalla viikolla Hemppaa vielä tutkittiin lämpökameralla (CAT S60).

Tutkija paparazzitettuna.
Hyvin näkyy oikean pohkeen tekemä karvaton läntti kyljessä.
©Anu

Itse sain lämpökamerasta vain tällaista oranssia esiin.

Lämpökameran omistaja osasi laittaa erot paremmin näkyviin skaalaa säätämällä.
Kylmässä pihatossa etujaloissa ei näy suurempia eroja.
Su 1.3.

Tässä sama kuva kuin ylempänä oranssina.
Kentällä pienen ravihölkän jälkeen lämpötilaerot olivat yhä maltillisia.
Su 1.3.

Torstaina 5.3. tallissa ollut Hemppa.
Sangen yllättävästi oej on muita kylmempi.
©Sami

Perjantain 6.3. kuva tallissa olleesta Hempasta. Jotain tällaista kuvittelin näkeväni alunperin.
Vej siis selvästi lämpimämpi kuin muut jalat.
©Sami

Etujalat takaa perjantaina 6.3.
©Sami
Lämpökuvien suuri päiväkohtainen vaihtelu yllätti. Odotin että niissä olisi näkynyt jotain pysyvää ja systemaattista. Selkeää vikaa aina samassa kohdassa samaa jalkaa. Näiden perusteella olen itse lähinnä hämmentynyt.

Skaala tosiaan vaihtelee kuvasta toiseen, joten kuvat eivät ole keskenään ns. vertailukelpoisia kun punainen ei aina tarkoita yhtä kuumaa. Lämpötilaerot toki näkyvät väreistä huolimatta.

Jatkoa luvassa lämpökameralla.

Ponikoulua laukkajumeilla

Lauantaina menin koulutunnille ja tiesin saavani korvaavan ratsun Hempan yhä saikutellessa. Listan luona tyrmistyin täysin. Tätä en arvannut: Marwin. 147-senttinen 20-vuotias poniruuna. Onneksi Ressua pyöreämpi. Veikkasin itse noin 145-senttiseksi.

Ensimmäinen ongelma oli saada ratsu sisälle. Tarhasi hyörivän varsan setäseurana ja varsa halusi lähteä samalla matkaan. Kädet eivät riittäneet poniin, varsaan ja porttiin kerralla. Sain onneksi apua.

Marwin on pahemman luokan hapannaama, joten se varustetaan käytävällä. Oli siinä ihan poneiksi eikä tehnyt nähdäkseni pientä luimimista kummempaa. Enemmän haisi lasten säikyttelyltä kuin hoitotoimien vihaamiselta.

Tunnilla meitä taisi olla 6 ratsukkoa. Keli oli hyvin aurinkoinen ja siksi lämpimän tuntuinen. Häikäisi ihan reilusti kun oli luntakin. Kenttäkin pitkästä aikaa laukkakunnossa.

Selkään mennessä huomasin että toinen jalustinhihna oli vaihtokunnossa. Ei lähdetty tekemään hätäratkaisuja. Kesti tämän tunnin ja unohdin vaihtaa sen tunnin jälkeen ehyeen.

Olen kuullut Maraa kommentoitavan hitaaksi. Käynnissä ja ravissa liikkui oikein asiallisesti kun pyysi ja kehui. Ei tarvinnut tuuppia. Tehtiin päätyihin ympyrät ja pitkien sivujen keskelle voltit. Opelta tuli hyviä vinkkejä istuntaani. Hartioita alas ja rintakehää auki tms. Itse yritin taivutella volteilla vielä paremmin. Ihan kauniin näköisesti Marwin liikkuikin. Piti vaan muistaa joka kerta vaatia reaktio pohkeeseen. Se vaati välillä vähän herättelyä ja komentamista.

Lopputunnista tehtiin laukassa päätyihin ympyrät (keskelle ja kulmaan). Toisella pitkällä sivulla väistettiin uralta keskemmäs puomien väliin.

Laukkaosuus oli tänään ehdottomasti meille vaikein pätkä. Poni oli vähän hidas enkä saanut sitä herätettyä ja viritettyä. Komentamisesta teki täysstopit. Välillä muutenkin. Noin viidesti jumitettiin reitin varrella eikä mennyt kovin helpolla niistä eteen. Kevyessä istunnassa vauhtiin usvattaminen ei juuri auttanut. Väistö tuntui enemmän sivulle valumiselta. Niissä piti muistaa vielä säätää asetuksen kanssa ja tulla loppuun asti suoraan.

Lopuksi junnut tahtoivat hypätä kavaletin. Päästiin sitten mekin ottamaan yksi minihyppy. Olen nähnyt että Mara kieltää jos laukkaa säätää vielä ennen estettä. Yritin viritellä vauhtia jo valmiiksi tarpeeksi. Nyt se ei ollutkaan ongelma vaan kavaletti virkisti ratsuni. Helposti yli. Totesin että en kyllä tahtoisi Marwinilla esteille.

Jälkihoidossa käytävällä oli taas ihan asiallisesti. Loimi niskaan ja takaisin tarhaan varsan kanssa.

Ongelmia:
en saanut ponia yksin tarhasta (koska varsa halusi lähteä mukaan)
jalustinhihna oli lähes poikki (unohdin vaihtaa tunnin jälkeen)
laukassa hidas
noin viisi täysjumia laukasta

Parannusta:
oli asiallisesti eikä tullut poniliikkeitä
ei tuntunut kammottavan pieneltä
eteni käynnissä ja ravissa kivasti
kavaletin ylitys helposti

torstai 27. helmikuuta 2020

Uuden open kokeilu

Torstaina ei ollut kovin iloinen päivä tallilla. Luvassa kuitenkin koulutunti Assilla mahdollisen uuden open kanssa. Maanantaina olin läsnä kun piti tallikaverille tuntia ja näin pian järjestyi oma kokeilutunti. Pihalla oli kuutisen astetta pakkasta.

Tarkoitus oli olla taas hyvissä ajoin verkkaamassa mutta ehdin alkukäynneistä vasta raviin kun ope tuli. Käynnissä meinasi tulla kylmä takki päällä. Hölköttelin vielä ravit pikaisesti läpi. Yhä Assi puuskutti herkästi mutta lopetti myös nopeasti. Ei erityisen hidas, reipastui vähän verkan edetessä. Vielä noin kierros suuntaansa laukkaa. Assi eteni hyvin rauhassa. Kuski kevyessä istunnassa, enkä juuri puuttunut muotoon.

Hommat aloitettiin käynnissä. Kuulemma Assin perä meni alkuverkassa molemmissa kierroksissa oikealle ja lähdettiin korjaamaan sitä. Vähän myöhemmin selvisi että tilanteen mukaan Assi luistaa tilanteesta siirtämällä takaosaa myös vasemmalle. En keskittynyt takaosaan kunnolla, joten en muistanut tunnustella näitä itse.

Ensimmäinen homma oli kuskin hartialinjan rentoutus. Nosta olkapäät, siirrä taakse ja laske. Käsivarret rennoiksi. Meni jokunen kierros että sain rentoutumaan. Assi käveli Assiksi yllättävän hyvin. Kuulemma perä välillä karkasi reitiltä ja etuset astuivat (kielletysti) ristiin. En huomannut mitään. Vaihdettiin asetusta sisään ja ulos ja väistätettiin takaosaa sisään ja ulos. Vasen kierros oli paljon hankalampi. Välillä Assi hyytyi. Ohje oli pitää pohje 4 sekuntia kiinni, jotta ratsu ehtii reagoida. Omituista. Refleksini eivät oikein taipuneet tähän.

Sitten kevyessä ravissa sama juttu. Vasen kierros. Tasainen tuntuma. Asetukset sisään ja ulos. Kuskin piti keventää enemmän ylös enkä meinannut ymmärtää. Ei taakse vaan kylkien venytystä kohti kattoa. Ensin kun kuvittelin olevani etukenossa. Saatoin kyllä olla sitäkin. Kevennyksen korkeudesta ei tainnut olla kyse. Assi roikkui enemmän vasemmassa ohjassa mutta tasoittui pikkuhiljaa oikeallekin.

Vasemman kierroksen jälkeen pidettiin lepokäynnit. Toivoin Assille useita pieniä lepohetkiä puuskutuksen takia mutta tämän jälkeen niitä ei tainnut tulla enempää. Ei tehty samaa raviympyröintiä oikeassa kierroksessa vaan jatkettiin suunnanvaihtotehtäviin.

Lävistäjällä tehtiin väistöä asetus ja takaosa menosuunnasta poispäin. Tultiin kevyessä ravissa ja väliin lisättiin muutaman askeleen käyntisiirtymä. Väistö piti pitää käynnissäkin. Ravissa Assi rupesi vähän juoksentelemaan. Käynnissä hyytyi. Eikä saanut singahtaa käynnistä takaisin raviin vaan rauhalliset siirtymät. Välissä saatettiin tehdä jotain muutakin, en muista enää ihan tarkkaan. Assi väläytteli oikein mallikkaita ravipätkiä väliin. Ope kehui. Kuski oli silti hiljainen ja sangen vakava.

Väleissä ope kertoi mitä teen Assin kanssa itsenäisesti mennessä huonosti. Tai siltä se ainakin kuulosti. Itsenäinen ratsastukseni on kuulemma haahuilua. Tässä yhteydessä tuo kuulosti loukkaavalta. Assi kulkee liian etupainoisena. Tilaa pitäisi käyttää rohkeammin. Pelkät väistöt eivät kuulemma letkistä vaan pitäisi tehdä sulkuja. Eikä ympyrällä käynti-ravisiirtymien hinkuttaminen auta. En oikein ymmärtänyt mistä nuo väitteensä keksi. Saati mitä tällä kommentoinnilla haki.

Lopulta väistöihin lisättiin pääty-ympyrät ja ympyrältä nostettiin laukka. Jossain välissä laukkojammekin viilattiin pääty-ympyröillä enemmän. Assi laukkasi yllättävän asiallisesti, tasaisesti, ryhdikkäästi ja rauhassa. Asetuskin löytyi itsestään. Kuskin piti kääntää lantiota ja yläkroppaa enemmän kaaren mukaan. Hyvä vinkki! Välillä se silti unohtuu. Oikeassa kierroksessa Assi meinasi ajautua välillä härskisti linjalta ulos ja jättää kääntymättä.

Laukannostoissa (molempiin suuntiin) Assi kuulemma karkasi reitiltä 1,5 metriä ulos. En huomannut kun keskityin kaikkeen muuhun. Ihan mahdollista. Mutta ihmettelen korjausta kun lopputunnin nostatti laukkamme seinän vieressä heti väistön jälkeen. En siis edes saanut mahdollisuutta korjata.

Lopuksi tultiin laukatulta pääty-ympyrältä lävistäjälle raviväistöön. Käytiin käynnissä, tehtiin voltti ja jatkettiin väistöä. Käynti taas nuupahti Assin tapaan. Lopuksi tultiin ilman käyntipätkiä ja sitten rupesi tulemaan hyviä väistöaskeleita. Taas tuli kehuja. Vielä ilmavammat laukannostot kaivattiin ja nekin vähän paranivat.

Loppuverkassa ravattiin ainakin avoja uraa pitkin. Alku oli vähän kiemurtelua. Parani kun käänsin katseeni toisen pitkän sivun seinään. Kummastuin kehotusta väistää takaisin seinälle kun Assi lipsahti liikaa sisälle. Vaikka tähän asti Assi ei ollut tuijotellut mitään niin nyt rupesi näkemään menninkäisiä ja kavahteli kirjaimia useamman kerran molempiin suuntiin.

Useampaan otteeseen tunnin aikana ope totesi että Assi ei onnu. Ihmettelin miksi siitä piti erikseen mainita. Totesi johonkin väliin ettei puuskutakaan pahasti ja tuleehan tehtävässä vähän käyntipätkiä. Minä kaipasin Assille enemmän lepotaukoja mutta luotin opeen. Omalla mittapuullani tunti oli semiraskas. Assille tuli kuuma. Meni lisäksi yliajalle.

Tunnin lopuksi ope totesi että sovimme Assin kanssa toisillemme. Tämänkin pohjusti jotenkin niin että kuulosti korvissani siltä että olemme molemmat vaatimattomia ja tasapaksuja. Tämä siis ihan oma tulkintani.

Kävelin lopuksi ensin selästä, sitten vielä taluttaen. Koko hommasta jäi kummallisen paha mieli. Toki valmiiksi oli jo ikävä entistä torstaiopea enkä ollut parhaimmillani. Assi oli hieno. Tiistaiope painotti että kannattaa hankkia koulutettu opettaja. Tältä koulutus puuttui. Samoin tunnin aikana oli monta pientä asiaa, joita ihmettelin. Lisäksi oli tosi kallista. Tähän hintaan ei kuuluisi tulla paha mieli. Ratsastuksen pitäisi kuitenkin olla kivaa ja kannustavaa vaikkei aina niin hyvin menisikään. Tänään vieläpä meni hyvin. Päätin kuunnella tunnettani. Totesin siis että opettaa turhan erilailla kuin muut openi. Ei jatkoon.

Ongelmia:
en huomannut etu- ja takaosan karkailua
osa ohjeista oli kummallisia
opella oli paljon käsityksiä siitä mitä teen itsenäisesti ratsastaessa huonosti
alkutunnista Assi oli vasemmassa ohjassa kiinni
laukannostoissa karkasi kuulemma 1,5 metriä reitiltä ulos (en huomannut)
oikean kierroksen laukkaympyrällä valui vasemmalle
siirtymät laukasta alas olivat välillä lössähdyksiä
loppuverkassa rupesi tuijottelemaan kirjaimia
Assille toivomani pikkutauot jäivät tekemättä
vaikka Assi kulki näppärästi ja ope kehui niin silti jäi sellainen olo ettei riitä eikä kelpaa
tunnista jäi ikävä olo
meillä ei ole Assin kanssa tällä hetkellä yhtään opea

Parannusta:
Assi käveli Assiksi reippaasti
sain korjattua hyvin
tuli paljon kehujakin
Assi ei tuijotellut kuin lopputunnista
kulki pääosin kivan ryhdikkäästi ja tasaisesti
hienoja pätkiä ravissa, laukassa ja väistöissä

tiistai 25. helmikuuta 2020

Vaativampi vastalaukkakuvio

Tiistaina oli taas perinteinen koulupäivä Sakulla. Pihalla -5°C ja humma oli valmiina edellisellä tunnilla. Meidän tunnillamme tänään 5 ratsukkoa.

Tallille lähtiessä kuvittelin että keli olisi yhä nollassa. Pieleen meni. Menin sitten alkutunnin ihan tavallisilla rukkasilla. Sormet eivät jäätyneet mutta muuten oli vaikeaa kun ohjat luistivat pahasti ja siksi puristin nyrkkejä kovemmin kiinni. Pikkurillit tuntuivat olevan jatkuvasti jotenkin vinossa ja lytyssä. Pidin takinkin päällä ja tarkoitus oli purkaa se alkuverkkojen jälkeen mutta lopulta ei tullut sopivaa hetkeä. Hyvin epäkorrektisti siis takki auki toppaliivin päällä koko tunnin. Ei onneksi tainnut lepattaa yhtään. Aavistus liian kuuma sen kanssa. Hanskat vaihdoin alkuverkan lomassa ja sormet pysyivät lämpiminä. Olipa ihanan helpon tuntuista rukkasten jälkeen ratsastushanskoilla!

Alkuun mentiin taas käyntiä sekä keskiympyrällä että suoraa uraa pitkin. Hidasta, aseta, väistä. Reaktiot. Tänään yritin vähän kovemmin mutta yhä aika hellästi. Saku ei tuntunut tykkäävän rukkastuntumastani. Väistöä kuitenkin löytyi. Yhä piti muistaa taivuttaa. Ja edelleen unohdan aina puhuttiinko asetuksesta vai taivutuksesta.

Ympyrällä tehtiin myös liuta siirtymiä käynnistä raviin ja takaisin. Kun piti olla ripeä niin rupesin herkästi hätäiseksi. Ravissa Saku kuitenkin malttoi paremmin kuin käynnissä. Uraa pitkin oikea kierros oli ok, vasemmassa kartteli kovasti uraa katsomon kohdalla ja ponien lähdettyä C-päädyssä. Välillä vähän juoksenteli mutta volttaisin tilanteen haltuun. Ympyrällä tehtiin samaa asettamista ja väistämistä. Ravissa mentiin vähän pienempää ympyrää kuin muut ettei jääty jalkoihin.

Suoralla tehtiin myöhemmin voltteja käynnissä ja sitten voltattiin harjoitusravissa. Rennompi kaula Sakulle. Käynnin tunnetta haettiin raviinkin. Alkuun en edes huomannut ravissani mitään vikaa mutta taisi se volttien myötä rentoutua. Tänään muistin miettiä myös painoani keskelle. Eikä tullut sanomista etukenotuksesta. Väliin aina voltattiin käynnissä. Volttasin niin innolla että välillä meinattiin olla kaikki samassa kasassa.

Seuraavaksi mentiin muuten käyntiä mutta tallin puolen pitkälle sivulle tehtiin voltti laukassa. Tai toinenkin jos ehti. Laukat nousivat näppärästi ja skarppasin taas etten itse valahda ulos. Alassiirtymiin jäi hiomista. Tasapainon kadottua ei auttanut kiskoa käyntiin vaan ravissa eteen. Molempiin suuntiin näin. Ei kiihdytellyt eikä karkaillut.

Laukkatyöhön tuli tänään uusia kuvioita. Voltti alkuun ja loppuun ja KN:n kaari väliin. Tiesin että toiseen päätyyn ei päästä, joten palasin uralle kirjainta liian aikasin ja tein voltin siihen. Parempi näin. Oikea kierros sujui helposti.

Seuraavaksi tehtiin oikeasta alkaen kolmikaarinen oikeassa laukassa. Saku kiihtyi ja kaatui, vedin kuulemma liikaa sisäohjasta. Olin jo unohtanut kuinka vaihtoherkkä se on. Stiplu ja toinen. Kun en vetänyt ohjasta niin ei kääntynyt. Saatiin vielä viimeinen mahdollisuus ja tein suosiolla loivemman version. Nyt pysyttiin oikeassa laukassa. Päädyssä yhä kaatui sisään eikä päästy uralle. Laukkakin unohdettiin turhan aikaisin pois.

Vasemmassa loiva kiemura taisi tuoda jo etujalkavaihtoja. Ehkä tehtiin vielä korjauskerta. Kolmikaarisella tuli yhä vaihtoja. Tiesin jo ennalta että ollaan taas Sakun kanssa molemmat liian kiihdyksissä mutten osannut rauhoittaa tilannetta. Oman vuoron tullessa kantattiin C:stä sisään ja ammuttiin liikkeelle. Ope käski tehdä voltin. Meni hetki että tajusin. Voltti ja toinen ja saatiin itsemme asemoitua paremmin reitille. Kummasti löytyi rauhakin. En muista tuliko vielä kolmas voltti mutta sitten tehtiin meiksi oikein nätti ja asiallinen vastalaukkakuvio ilman vaihtoja. Toki yhä vähän sisään valuen. Mutta muutos oli huikea! Harmi vaan että ilman open rauhoittelua en tähän pysty.

Ope taisi kuvitella etten huomaa kiirettämme. Tiedostan sen oikein hyvin mutten osaa itse päästä siitä eroon. Minulle tuli kommentiksi ettei ole ikinä niin kiirettä tulla tehtävälle etteikö ehtisi tehdä valmisteluvolttia. Pitää yrittää muistaa. Vaikka refleksini sanookin että jos ope sanoo äkkiä, ripeästi tms. niin sitten tuutataan jo vauhdilla tulemaan. Tyylistä viis.

Tänään ei ravattu loppuun. Eikä tullut jäätymää tunnin jälkeen vaikka hiki tulikin.

Ongelmia:
pakkanen
rukkasten huono pito
tänään Saku kartteli taas oikein huolella katsomopuolen uraa ja C-päätyä
kiihdyttely laukassa
rikot vastalaukoissa

Parannusta:
open zenityksellä löytyi rauha ja vastalaukka säilyi

maanantai 24. helmikuuta 2020

Tavallista matalampaa

Maanantaina menin taas itsenäisesti Assilla. Tallille lähtö venähti reilulla puolella tunnilla ja tallissakin olin hidas kun oli epävirallinen ontuvien vertaistukiryhmän kokoontuminen. Mutta ainakin tuli vähän parempi mieli kun sai puhua asiasta.

Pihalla oli hieman pakkasta. Tallilla oli taas pari pykälää enemmän talvi ja valkoista kuin muualla.

Suunnittelin ehtiväni valmiiksi ennen kahdeksalta alkavaa tuntivarausta. Lopulta oltiinkin läsnä koko opetuksen ajan. Hyvin mahtui menemään, sillä maneesissa oli pääosin 2 ratsukkoa.

Assi halusi tänään kulkea tavallista matalammassa muodossa. Ja puuskutti yhä herkästi. Pidettiin sitten paljon pikkutaukoja tekemisen välissä.

Alkuun Assi oli taas hidas. Heräsi siitä liikkeelle. Tänään ei tosin kovin nopeasti. Yritin nopeuttaa asiaa siirtymillä muttei juuri auttanut. Positiivista että tänään ei tuijoteltu mitään. Tunnin aikana tuli vain yksi tuijotus. Kertaalleen ympyrällä huomasi kirjaimen ja teki väistöliikkeen. Vaikka oltiin menty samassa kohdassa jo useampi ympyrällinen. Pöh!

En tehnyt taas mitään ihmeitä. Taivuttelin, suoristin avoajatuksella, väistin ympyrällä takaosaa vähän ulos ja käänsin lapoja sisään. Yritin molempiin suuntiin pitää ulko-ohjan tasaisella tuella.

Kun tuntilainen välillä pyöri toisessa päässä ympyrällä, oltiin me omassa päädyssämme. Taisin yhä yrittää lietsoa Assiin lisää vauhtia ja ravasin ja laukkasin pätkiä. Lopulta löytyi taas altajuoksuvaihe ja sitten toppuuttelin sitä. Tänään meni vähän vyöryväksi.

Meni ihan ok ja parani loppua kohti. Ei kuitenkaan ollut tänään superhyvä.

Ongelmia:
halusi kulkea tavallista matalammassa muodossa
puuskutti taas herkästi
alkuun oli tavallisen hidas ja virkistyi vasta lopuksi

Parannusta:
ei tuijotellut kuin yhden tuijotuksen
parani loppua kohti


Seuraavana aamuna kuulin että torstaiopemme oli nyt maanantaina joutunut hevosonnettomuuteen ja poistunut joukostamme. 1,5 viikon takainen koulutunti jäi siis viimeiseksi ja nyt meillä ei ole enää yhtään opea.

Kiitos kaikista opetuksista ja onnellistuttamisesta. Siitä, että mentiin aina hevosen etu edellä. Ikuista kesää!

sunnuntai 23. helmikuuta 2020

Helppoa mutta holtitonta

Sunnuntaina menin kuitenkin estetunnille vaikka Hemppa olikin toipilas. Arvelin korvikeratsun oikein ja Dana sieltä taas tuli. Mennessä moottoritiellä oli yllättävää ruuhkaa, joten olin vähän viime tipassa paikalla. Parikymmentä minuuttia jäi aikaa tallilla. Onneksi tuntikaverit vähän avustivat ja hummakin oli haettu sisälle. Satulaksi laitettiin estepenkki Pasin paikalta. Ei jalustimia. Lainasin sitten irtojalkkareita, jotka olivat eri paria. Kuolaimetkin olivat likaiset. Näihin tuhrautui ylimääräistä aikaa, jota ei suuremmin ollut. Satulavyölle tammalta tuli vähän irvistystä.

Pihalla ei ollut jakkaraa eikä Dana halunnut keltaisen auton viereen, jotta olisin voinut loikata lastaussillalta kyytiin. Olin itse vähän kärsimätön ja lopulta laitoin jalkkarin pitkäksi ja kampesin kyytiin suoraan maasta. Turvaliivi ja n. 175 cm säkäkorkeus eivät tehneet siitä helppoa mutta onnistuin!

Keli oli aivan huippu. Nollasta pikkupakkaseen ja aurinko paistoi. Olisi ollut kiva ilma maastoiluun.

Ratsukoita meidän tunnilla oli 4. Oltiin pari minuuttia myöhässä maneesilla. Edellinen porukka tuli pihalla vastaan.

Alkuun kävelin maneesin seiniä pitkin ympäri. Sitten ravailtiin ympyröitä ja yritettiin olla menemättä uralla. Kovin pieniä käännöksiä ei mahtunut tekemään hevosen ja esteiden takia. Välillä Dana tuntui vähän villiltä ja jännittyi. Alkulaukassa tulikin yksi askeleen mittainen spurtti ja pukki. En tiedä yhtään että miksi. Samoin Hempan tapaan kahahti heilahtanutta yleisöä kauemmas. Vähän meinasi olla ohjaushaasteita. Laukassa oli helpompi olla kevyessä istunnassa.

Kuviona tultiin katsomokulmissa olleita ns. kulmapuomeja vinoon yli. Ehkä ensimmäinen kerta kun minäkin pääsin erikoisemmille puomitehtäville tunneilla! Ensin ravissa molempiin suuntiin, sitten laukassa. Joka kerta alku oli aika holtitonta. Ravissa ope totesi että tiedetään kyllä itse miten menee ja mitä korjata. Minä juuri en tiennyt kun alla oli niin vieras ratsu. Puomien väliin piti ravissa tulla kaksi askelta mutten osannut varmaksi sanoa montako jalkaa siellä kävi kun yritin katsella eteen enkä tuijotella puomeja. Ehkä välillä vain yksi? Mutta onneksi meno sitten paranikin.

Laukassa sama homma eli alku oli liirausta ja livahtelua. Mutta niin vain Dana rupesi kääntymään kun tajusin ylipäänsä pitää sen suorempana.

Seuraavaksi tultiin suoralla lomittaisia puomeja. Ensin ulkoreunasta eli joka toisen yli. Yksi laukka väliin. Sitten kaikista yli eli tehtävän keskeltä innariväleillä. Meille haastavinta oli jatkaa suoraan. Tuli ravipudotuksia jos askel ei osunut sisään. Vasemmassa kierroksessa laukka vaihtui monesti vääräksi. Mutta osuttiin linjalle!

Puomitehtävän paikalle kasattiin puomi, pysty ja puomi. Tultiin sekä se, että toisen pitkän sivun porttilinja. Jumpan vikalle puomille ei aina mahduttu mutta porttilinja mentiin tuijottelematta viidellä kuten pitikin! Pikkuesteillä Danan hypyissä oli hankala olla mukana. Esteiden noustessa helpottui. Kaarteissa kääntäminen oli myös hankalaa mutta joka kerta kuitenkin päädyttiin esteelle ja yli. Joku väärä laukka saattoi olla matkalla.

Tultiin näin pari kertaa. Lopuksi meille nostettiin reilu kasikymppiin ja tultiin kaksi loivaa kaarevaa. Väleissä oli asiat vähän levällään. Hemppa olisi kieltänyt tuollaisella lähestymisellä mutta Dana vain loikki yli. Osuttiin kaikki 4 estettä ja askelmäärätkin olivat mitä piti. Hypyissä oleminen tosiaan helpottui mutta kaikki esteiden välissä tuntui yhä sangen holtittomalta ja kääntötehoste heikolta.

Ope oli sitä mieltä että Dana hyppää paremmin kuin Hemppa. Tuntikaverit kommentoivat että hyvältä näytti. Minä vastasin olevani siinä vaiheessa että kaikkien hevosten suurin vika on se, että eivät ole Hemppa.

Paluumatkalla Dana oli kivan rento. Nyt korvat lerputtivat kuten kuuluukin. Mittasin taas lämmöt tunnin jälkeen koska ennen ei ollut aikaa: 38°C.

Ongelmia:
kuolaimet olivat likaiset ja jalustimet puuttuivat
Dana ei halunnut keltaisen auton viereen, joten piti kavuta maasta kyytiin
alkuverkassa tuli yksi minivillikohtaus
kulmapuomeille osuminen oli alkuun hankalaa
esteiden välissä tuntui holtittomalta
joitakin vääriä laukkoja

Parannusta:
huippukeli
pääsin kyytiin ilman jakkaraa (turvaliivin kanssa!)
ei tuijotellut maneesissa
vaaditut laukkamäärät joka väliin
hyppäsi kaiken empimättä
paluumatkalla oli kivan rento

Tunnilta ei tullut kuvia. Tämäkään ei ole Dana vaan Hemppa.

lauantai 22. helmikuuta 2020

Ilo jäi lyhyeksi

Lauantaina oli maastopäivä Hempan kanssa. Suunnitelma oli katsoa mitä keli sallii ja jos näyttää pahalta niin sulloutua muiden mukaan maneesille.

Aamulla kävin sääntökoulutuksessa ja sen jälkeen unohduin koneelle. Lopulta tuli taas kiire tallille.

Hemppa pihatosta matkaan ja taas tarkka syynäys. Ei poikkeavaa. Nyt viritin sykevyöni Hempalle vähän erilailla ja sain sykkeet näkyviin! Tallissa 33 - 40 bpm. Satula, heijastimet ja muu sälä niskaan ja kentällä kyytiin. Pohdin että ehdittäisiin vielä niukasti maneesillekin.

Autotiet olivat paikoin jo hiekalla mutta meidän matkaltamme jäässä. Lämmintä kolmesta neljään astetta ja satoi. Viehkeää. Käynnissä sykemittari näytti n. 70 - 90 ja sen jälkeen lakkasi toimimasta. Ehkä satulavyö painoi sykevyötä Hempan liikkuessa irti kyljestä?

Käynnissä Hemppa kulki hyvin mutta taas heti ensimmäinen raviaskel paljasti ettei humma ole kunnossa. Toinen lyhyt ravipätkä ei ollut sen parempi. Koska oltiin lähes maneesin kulmalla niin halusin käydä selvittämässä voiko johtua pohjasta. Mutta maneesissa taluttaen ei ollut sen parempi. Kuskille ei ehdotettu käyntityö kelvannut vaan talutin takaisin tallille. Taas harmitti aivan julmetusti.

Tänään ei tyrkytetty korvaavaa ratsua enkä olisi halunnutkaan. Tallissa mittasin vielä Hempan lämmöt koska aiemmin unohtui: 37,5°C.

perjantai 21. helmikuuta 2020

Ilman jalkkareita temponmuutoksia

Perjantai-iltana oli taas bonusratsastusta tarjouksen perässä. Oma tunti 4 hengen porukalla ABC:llä. 14 euroa per naama. Eli tähänkin päivään sisältyi varusteiden kuurausta ja desinfiointia.

Heppalista löytyi seinältä ja minulle oli jaettu kimo Toni. Ruuna, lähes Hempan kokoinen eli arviolta 168 cm. (Tallin esittely sanoo 165 cm, 7 vuotta, he B/110.) Hevosen luota löytyi myös sen edellinen kuski, jolta sain hyviä vinkkejä. Saattaa hyöriä satuloidessa ja välillä ei anna laittaa suitsia. Tällaiset on kiva tietää etukäteen.

Välissä kävin vähän kurkkimassa estetuntia. Maneesissa tuli nopeasti kylmä takki päällä. Pihalla oli pari astetta plussalla ja märkää.

Harjasin humman vielä pikaisesti läpi. Tältäkin löytyi kummallisia laattoja vatsan alta. Yhä väittäisin moskaksi ja itse leikkaisin ne irti karvoista sen sijaan että jäävät satulavyön alle. Suitset sain laitettua ihan itse päähän. Vähän humma ämpyili muttei saanut nostettua päätään karkuun (vaikka yritti).

Selästä Toni tuntui oikein sopivan kokoiselta. Alkukäyntien jälkeen kuskit laitettiin taas heti hommiin ja parin ravikierroksen jälkeen halusin luopua takistani. Poolo ja verkkatakki riittivät hyvin.

Alkuun tehtiin ravissa temponmuutoksia. Tavallista ravia, pientä ravia ja keskiravia. Isommat erot, kaipasi ope. Toni paljastui kummallisen vinoksi enkä oikein tunnin aikana päässyt kiinni sen sielunelämästä. Olisi mieluusti roikottanut kuskia vasemmassa ohjassa. Oikea oli tyhjä. Mutta alkuun kun yritin asettaa vasemmalle niin asetusta ei irronnut. Höllääminen oikealta ihan kunnolla ja vetäminen vasemmasta ohjasta ei auttanut sekään. Yleensä kun hepat suht herkästi seuraavat ohjaa. Välillä pää ja kaula olivat kenossa johonkin suuntaan. Enempi vyöryvä kuin hidas. Saatiin raviin niitä erojakin aikaiseksi. Tosin kun meni eteen niin hidastus oli hankalampaa. Päätyihin taidettiin tehdä ympyröitä.

Alkuverkkojen jälkeen nostettiin jalustimet ylös. Sitten jakauduttiin kahdelle pääty-ympyrälle kuten viimeksikin. Ensin vain ravia. Sitten samat tempomuutokset ravissakin. Me aitapuolelle keskiravia, toiselle puolelle tavallista ja ympyröiden kohtaamispisteessä (tötteröllä) hetken kokoaminen. Ensin vasen kierros, sitten oikea.

Ei tullut mitään ylimääräisiä liikkeitä mutta välillä oli hankaluuksia kääntää. Kolme pahinta kertaa sattuivat juuri tulemaan videolle (alla). Piti ennakoida vielä paremmin ja kääntää yläkroppaakin. Isossa ravissa hytkytti (videolla näyttää pahalta kun kädetkin hytkyvät). Yllättävän hyvät erot kyllä saatiin ravin sisään. Tosin saatoin jäädä vähän himmailemaan ja säästelemään kun ope ei katsonut. Tämä siis molempiin suuntiin. Hyviä pätkiä mutta myös mystistä mutkailua.

Jalustimet olisi saanut ottaa takaisin ennen laukkoja muttei huvittanut. Kun oli se muinainen kotiläksykin mennä ilman jalkkareita. Laukassa sama juttu, keskilaukkaa ja tavallista. Vielä enemmän eteen. Ekaan suuntaan oli pieni hetki kun 4 kuskista olin ainoana laukassa. Meille tuli pari rikkoa vain jälkimmäiseen eli oikeaan kierrokseen. En tajunnut kääntää kaverin hännästä tarpeeksi aikaisin pois. Muuten tuli laukassakin ihan eroja ja jälkimmäinen suunta oli onneksi lyhyehkö. Oli rankkaa ja tuntui jaloissa. Illalla myös yläselässä.

Sitten jalkkarit takaisin ja loppuravit. Pidempää ohjaa, taivuta sisään ja ulos. Älä jää pitämään ohjasta. En tiedä kuinka korrektia ratsastukseni oli kun taivutin ota ja päästä -metodilla. Humma toimi hetkittäin ja välillä taas ei. Loppua kohti osasin korjata paremmin. Silti jäi syväjuoni vähän puuttumaan. Sanoisin että todella paljon Hemppaa vinompi ratsu.

Hummallekin tuli kuuma muttei hionnut ihan läpimäräksi. Kuski kaipasi takkiaan jo loppukäynneissä. Ope jutteli jokaisen kanssa hetken ja vaikka sanoin etten yhdessä tunnissa saanut Tonin juonesta kiinni niin kommentoi että hyvin vedetty tms.

Ongelmia:
mystisen vino ratsu
välillä ei löytynyt asetusta
aina ei kääntynyt
kuskin selkä tuli tavallista ylempää kipeäksi

Parannusta:
ei tullut kylmä
oli kauniitakin hetkiä

Siiri kuvasi alun jälkimmäisestä ravisuunnastamme pääty-ympyrällä.

Pusertaminen ei auta

Perjantaina oli koulutuntipäivä. Olin tietysti huolissani onko Hemppa siinä kunnossa että voi mennä. Tämän viikon oli nyt juossut tunteja ja eilen saanut vapaapäivän. Jalat tuntuivat edelleen normaaleilta. Tilsakumit olivat lähteneet viimeisimmässä kengityksessä nyt viikon aikana.

Tänään yritin viritellä Hempalle sykemittaria omista laitteistani. Harmi etten saanut siitä pihaustakaan irti.

Pihalla oli pari astetta lämmintä ja vihmoi räntää. Kenttä oli sangen jäinen eikä haitannut yhtään kun ehdotettiin että mentäisiin mekin maneesille. Todellakin! Toinen ratsukko tuli matkaseuraksi ja meni hallissa itsekseen.

Maneesissa aloitin ravaamalla molempiin suuntiin löysällä ohjalla. Vasen kierros ok. Oikeassa katsomon kohdalla tuli Hemppapömelit. Mutta liikkui siis puhtaasti. Vauhtiakin oli aika lailla.

Kun ope tuli niin jatkettiin ravissa. Pitkille sivuille avoa. Hemppa vähän vastusteli. Taidettiin mennä laukatkin alkuverkassa. Enemmän eteen, kolmitahtiseksi. Tehtiin ehkä tuota avoajatusta laukassakin pitkille sivuille. En muista enää varmaksi.

Kuski oli ruvennut etukenottamaan, siitä tuli alkuun paljon noottia. Sekä jalalla ei saa jäädä hieromaan. Kunhan Hemppa saatiin rauhoittumaan juoksentelusta niin sitten ei halunnutkaan mennä taas jalasta eteen. Minä kuvittelin että pusertaminen jotenkin auttaisi. Paljon tein kyllä ihan tiedostamattani, esim. jalankäyttöä. Kädetkin valuivat taas alas. En huomannut valumista mutta löysin ne kyllä alhaalta kun ope sanoi. Ylipäänsä kuskin piti rentoutua.

Tehtävänä tultiin käynnissä pituushalkaisijalle. Siihen avo ja avosta väistö uralle pitäen avoasento. Ensin molemmat suunnat erikseen. Sitten vuorotellen. Meinasin itse mennä vähän sekaisin. Vuorotellen mennessä avo tehtiin pois väistön suunnasta. Oikealle väistäessä sai ajatella sulkuasentoa (vasemmalle) eli lavat reilusti edeltä. Vasemmalle väistäessä taas ajatus takaosasta edellä. Eikä saanut vyöryä vasemmalle. Välissä siis suoristettiin ja sitten väistettiin lisää.

Kuskilla oli silti vähän sellainen olo että oltaisiin palattu esikouluun. Jo pituushalkaisijaa suoraan pääseminen ja siihen avo tuntui alkuun vaikealta. Hemppa kiemursi ja meni mutkalle.

Väistöihin lisättiin laukannostot heti uralle päästyä. Ja taas enemmän laukkaa. Eikä kuski saa kenottaa. Pääty-ympyrää jokunen kierros ja siinäkin piti kääntää lapoja. Eikä saa jäädä kantamaan vasemmasta ohjasta. Sekä pitää muistaa rentoutua. Kummasti lopulta Hemppa rupesi laukkaamaan aktiivisemmin ja kaikin puolin paremmassa asennossa. Eikä pusertaminen tosiaan auttanut yhtään vaan rentoutuminen.

Treenille oli tänään varattu kolme varttia ja se meni vilauksessa. Lopuksi jäätiin vielä ravissa ympyrälle. Pidäte ja Hemppaa parempaan asentoon. Toistettiin tätä. Ja kas vain muutaman kierroksen jälkeen humma tuli oikean ohjan tuntumalle ja rentoutui. Hii! Työskentely jatkui. Vaihdettiin suuntaa ja onnistui toiseenkin suuntaan. Ei edes turpa noussut. Sitten vähän lisää ravia ja se löytyi pelkästään päästämällä. Vasta video kavalsi kuinka hitaasti ensin mentiinkään. Mutta olipa makean tuntuinen hevonen lopuksi!

Mentiin rahtu yliajalle, joten pikana heijastimet takaisin niskaan ja kohti tallia. Oltiin joskus varttia vaille takaisin. Yritin lopuksi tunnustella Hempan sykettä vielä sormin mutten löytänyt mitään.

Ongelmia:
keli ei ollut kovin viehkeä
pari Hemppapömeliä maneesissa alkuun
kuski etukenotti
alku oli aika vaikea
oli hidas jalalle
sykemittari ei sanonut mitään
videolta huomaa ratsun suun aukomista, vikana ehkä kuskin käsi tai puutteellinen työntö takaa?

Parannusta:
liikkui puhtaasti
oli lopuksi makea

Kati videoi suunnanvaihtomme ihan lopputunnista:

tiistai 18. helmikuuta 2020

Rauhaa laukkoihin ja näppärä takari

Tiistaina meitä olikin koulutunnilla vain 3 ratsukkoa. Minä yhä Sakulla. Pihalla nelisen astetta plussaa.

Kukkahattuiluni on näemmä riittävää sillä poniope kiristi turpahihnaa jäljiltäni yhdellä reiällä.

Alkukäynneissä yritin asemoida itseni istumaan hyvin, rennosti ja jäntevästi. Tuntumalla skarppasin tänään entistä enemmän että tuntisin ratsun kyynärpäissä asti ja alkuun menikin ihan hyvin. Käynnissä ei hiihdellyt kovin pahasti. Olisi ehkä pitänyt pyytää vielä enemmän ja suurempia reaktioita. Mentiin sekä keskiympyrällä että uraa pitkin. Tänään päästiin yllättävän asiallisesti kulmiin. Yritin muistaa taivuttaa ja ehdottomasti olla vetämättä. Eniten kommentteja tuli kuitenkin tänäänkin että aseta paremmin.

Ravissa sama juttu sekä keskiympyrää että uraa pitkin. Nyt Saku ei juossut kovin kiireisesti alta ja sain tuntuman pidettyä parempana ravissakin. Taivuta rohkeammin. Kun Saku juoksenteli niin volttailin. Välillä tehtiin ihan ohjatustikin voltteja uralta.

Laukkoja ei otettu pohjille vaan ensimmäiset laukat tulivat kolmikaariselle. Tänään itselläni oli taas kummia vaikeuksia saada linjattua kaaret oikein. Suoristus tuli joka kerta kirjainta kohti vaikka yritin mennä siitä vähän ohi.

Ensin oikeassa kierroksessa eka ja vika kaari laukalla. Keskimmäinen ravissa. Tultiinkohan kahdesti. Ekalla kerralla mentiin taas vähän soitellen enkä ehtinyt suoristaa ja vaihtaa asetuksia. Sitten kaikki kaaret laukassa, siirtymät ravin kautta. Me mentiin ekoina ja sain pidettyä pääni kasassa. Kun Saku laukkasi rauhassa niin ehdin toimia paremmin. Lopulta tuli ohje että uuden laukan pitäisi nousta jo keskilinjalta. Minä kun yritin tehdä ravipätkän mahdollisimman keskelle. Mutta sain korjattua. Vielä sitten kuulemma laukassa painoni heitti ulos. Sinne asti ei oikein ajatus riittänyt.

Sama juttu myös toiseen suuntaan ja meni ihan yllättävän näppärästi. Saku nosti laukat hyvin eikä vyörynyt alassiirtymissä. Sain pidettyä rauhan päässäni eikä mikään krampannut edes henkisesti. Jes!

Kuvittelin että enää tulee jäähdyttelyt ja lopetetaan. Mutta pyörittiinkin vielä hetki keskiympyrällä. Taivutus sisään. Sitten myös takaosan väistö sisään. Saku oli muuten taas suht kuulolla mutta tohisi eteen. Jalat kiinni tarkoitti hummalle ravia. Siitä sitten pyöräytettiin vuorollamme takaosakäännökset. Nyt oltiin vieläpä vasemmassa eli hankalammassa kierroksessa.

Onneksi kaveri otettiin ensin syyniin niin sain sillä aikaa yrittää herkistellä pidätteitä läpi. Sakua rupesi turhauttamaan ja vähän viskeli päätäänkin. Valmistautumisaikaa tuli lopulta riittävästi. Ennen kuin lähdettiin tekemään niin ope lisäsi hanskat pohkeitteni alle. Niitä ei saanut pudottaa.

Kun oma vuoro koitti niin en jäänytkään puristamaan ja varmistelemaan vaan tehtiin rauhassa kuten pitikin ja Saku hidasti, malttoi ja kääntyi kuten piti. Ihme ja kumma! Vähän yritti jossain välissä luikahtaa mutta sain korjattua. Pysyin tarpeeksi rauhallisena. Open hanskatkin pysyivät pohkeiden alla. Odotin niin paljon pahempaa. Varsinkin kun viimeksi vasen kierroksemme jätettiin kesken. Tunnin jälkeen tuntikaveri vielä kehui miten hieno takarimme oli ollut. Vautsi!

En muista ravattiinko loppuraveja. Tunnin jälkeen olin kuitenkin sekä laukkapätkistä että takarista erittäin mielissäni!

Ongelmia:
yhä oli välillä liian kiire
yläkroppani osoitti oikealle kun Saku kanttasi vasemmalle
kuski innostui taas etukenottelemaan hetkittäin
laukassa painoni valahti ulos
en osannut tehdä laukassa kaaria oikean kokoisiksi vaikka kuinka yritin

Parannusta:
tänään en unohtunut vetämään ohjista
laukkaan löytyi rentous ja rauha
vasemmalle tehty takaosakäännös oli yllättävän hyvä
tulin onnelliseksi

maanantai 17. helmikuuta 2020

Ei jumitteluja

Maanantaina menin taas itsenäisesti Assilla. Yhä meni iltapuuhiksi. Mutta tänään ei oltu taas kuin hetkinen keskenämme maneesissa. Pihalla kosteahko +4°C.

Alkuverkassa Assi oli taas hidas. Sekä ravissa että laukassa. Onneksi en nykyään enää niin tuskastu tähän vaan tiedän että vauhti paranee kunhan humma vertyy. Yritin tunnustella ja tiirailla laukkoja peileistä. En silti osannut sanoa oliko nyt hyvä vai ei.

Välikäyntien jälkeen erehdyin tekemään vähän väistöjä. Käynnissä siksakkia pois uralta ja takaisin. Matelua, eikä edes kovin kaunista. Ravissa pari kertaa myös. Eikä sekään näyttänyt yhtään niin hyvältä kuin open kanssa. Muutamalla siirtymällä Assi onneksi virkistyi. Parit ympyräpuolikkaat laukkaa eikä tarvinnut enää yhtään patistella eteen. Johonkin väliin jumi sen verran että tuli kakat. Sain siitä käyntiin.

Lopulta en tehnyt mitään ihmeellistä. Toiseen päähän maneesia oli varaus, joten jäätiin toiseen päätyyn. Vähän vielä laukkoja ja siirtymiä. Hieman pyöreämmälle niskalle. Kulki hyvinkin reippaasti.

Assi tuntui hyvältä ja lähinnä pyörittelin ympyröitä ja vaihtelin suuntia. Ei tuijotellut mitään. Vauhtia oli aavistus liikaa ja tahti oli himpun kiireinen. Kun suoristelin ovea kohti niin huomasin että valutaan linjoista ohi. Mutta nyt osasin hillitä suunnanvaihdon jälkeisen juoksentelun niin hyvin ettei sitä tullutkaan. Kevyt tuntuma ja sain käteni kannettua hyvin. Taivutus pohkeella. Tuntui sen verran kivalta että unohduin nauttimaan menosta. Lopulta sain tahdinkin rauhoitettua ja tuntui oikein hyvältä. Vähän pitkät lopuverkat. Lopuksi huomasin että oikealla ohjalla olisi voinut olla paremmin hevosta.

Ongelmia:
puuskutti yhä tavallista enemmän ravissa ja laukassa
yritti pysähtyä kakkimaan

Parannusta:
laukat nousivat pysähtelemättä
ei tuijotellut
oli lopuksi oikein kiva

lauantai 15. helmikuuta 2020

Kapea poni

Lauantaina oli taas tallipäivä. Kysyin mahdunko tunnille korvaavalla ratsulla. Tämä onnistui enkä ihmetellyt kun listassa luki Dana. Luvassa siis koulua kello 13.

Ennen tuntia tutkin Hempan tilanteen. Humma pihatosta pikatalutustutkintaan. Mentiin tuntien välissä kentälle. Matkalla kentälle huomasin että toinen takakenkä puuttuu. Onneksi uralla oli silti sen verran pitoa että onnistui ravata. Suoralla ok mutta oikealle kaarteissa yhä vähän ep. Mutta koska ei ollut kenkää niin ei tarvinnut edes miettiä mitään talutuslenkkiäkään. Humma takaisin pihattoon ja kiersin tienoot ympäri kenkää etsien. Ei löytynyt.

Dana oli valmiiksi tunnilla, joten ei tarvinnut varustaa hummaa. Vähän ennen tunnin alkua Ressun tuleva kuski rupesi huokailemaan että olisipa kiva mennä Danalla. Niin siinä sitten kävi että vaihdettiin ratsuja. Ope oli sitä mieltä että en ole liian iso Ressun selkään. Vaikka kuulemma ponikokoinen onkin.

Ressukin oli valmiiksi tunnilla. Salaa olen haaveillut että silläkin olisi kiva mennä joskus. Vaikka korkeutta oli onneksi ihan kelvosti niin olihan se kapea. Vielä Noaakin kapeampi. En muista että koskaan ennen olisin tuntenut jalkojani näin pitkiksi.

Koska keli ei ollut mikään huikea ja kenttä oli jäässä niin jo etukäteen oli tiedossa että luvassa on käynti-ravitunti. Sain etukäteen opelta sangen tarkat määritelmät Ressusta enkä oikein päässyt muodostamaan omia mielipiteitäni. Kuulemma todella vino ja kaula on liikaa vasemmalla.

Kuviona tultiin kenttää muuten ympäri mutta pituushalkaisijalla vaihdettiin suunta. Minä sain lisäksi tehdä kulmiin voltteja. Kaikki ravit mentiin suorilla. Vaikka pakkasta ei ollut juurikaan niin sormia palelsi. Tuuli vähän ja porttipäätyä kohti lunta satoi silmiin niin ettei meinannut nähdä eteen.

Ressu oli sen verran kapea että oli hankala pitää pohkeet ympärillä. Katsomosta tuli huikkaus että varvistelen. Silti en osannut pitää kantapäitäni rentona alhaalla. En tiedä olisiko jalustinten lyhentäminen auttanut. Ehkä ilman jalustimia meneminen. Ope kommentoi lähinnä "pitkät jalat" ja "rennot kädet" enkä oikein tajunnut mitä niillä yritti sanoa. Kuvittelin että jalkani olivat jo niin pitkät kuin pystyin. Jälkikäteen tämä kuulostaa ääliömäiseltä mutta näemmä minulle pitäisi antaa ohjeita käskymuodossa että ymmärrän. Kenties sanoa lisäksi että vielä enemmän [jalkoja alas].

En saanut hummaa tasoittumaan tasaiseksi tuntumalle. Alkutunnista itselläni oli muka kovin kiire. Ressunkaan kanssa maisemat eivät vaihtuneet kovin lujaa. Tein kulmiin apuvoltteja kuten ohje oli. Ei juuri parantanut tilannetta. Lopuksi Ressu rupesi vain nyökkimään kuolaimen alle pakoon.

Ravi sai olla vähän aktiivisempaa. Onneksi siihen sai tehoja. Kulmiin tehtiin pysäykset. Ressu nosti turpansa ylös ja hiippaili eteen. Video kavalta ettei kuskikaan malttanut seistä. Parani kuitenkin.

Keskilinjalle haettiin ensin suoruutta. Myöhemmin tehtiin avoja. Ope oli suht tyytyväinen, minä en ihan tuntenut missä jalat menivät. Jonkinlaista poikitusta ainakin esitettiin.

Loppua kohti hepo tuntui väsähtävän. Halusi pidempää ohjaa ja annoin välillä kävellä jonkun sivun pitkällä ohjalla. Meni ihan nenä maassa. Lopulta ei olisi halunnut enää kulkea lyhyemmällä ohjalla tuntumalla. Minun kävi sääliksi enkä viitsinyt hiillostaa enää kovin pitkiä pätkiä kerrallaan.

Mutta humman vinoutta tai luikertelemista en juuri huomannut vaikka sitäkin mainostettiin. Epäselväksi jäi oliko se nyt vähemmän vino ja luikero vai olinko vain niin urvelo etten tajunnut. Sen verran pienen ja kapoisen tuntoinen kuitenkin että tuntui vähän ponirääkkäykseltä. Muutenkin viihdyn hieman suurempien kyydissä paremmin. Sen verran paljon oli käyntiä että hummalle ei tullut yhtään hiki.

Ongelmia:
kapea ratsu
satula tuntui vähän kiikkerältä
sormia paleli
lumisade blokkasi näkyvyyden porttipäätyä kohti
videot paljastavat kantapäiden nousun
en tajunnut opetusta
ei laukattu pohjan takia

Parannusta:
tolkku poni eikä hääräillyt mitään omiaan

Anu videoi tuntiamme:

torstai 13. helmikuuta 2020

Takasta töihin

Otsikko ei viittaa takkaan vaan takajalkaan.

Torstaina oli koulutunti Assin kanssa. Humma pölisi entistä enemmän mutta ope kehui silti hienoa hohdetta karvassa. Hempan takia olen tullut vähän vainoharhaiseksi ja kopeloin jalat tavallista tarkemmin läpi. Toinen etunen oli ennen ratsastusta vuohisesta lämpimämpi, ratsastuksen jälkeen ei ollut eroa. Takaset olivat symmetriset.

Pitkin ohjin kävellessä Assi poikkeuksellisesti jopa reagoi pohkeisiini. Vautsi. Toki sen pitäisi olla itsestäänselvyys. Kakat tulivat jo alkukäynneissä.

Alkuverkassa Assi oli vaihtelevan hidas. Ravissa hetkittäin virkistyi. Laukat olivat hitaahkoja. En omaan takapuoleeni tuntenut muuta kuin vähän löysyyttä. Ope sanoi että vasemmassa laukassa ulkotakanen (eli oikea) on todella huonosti töissä. Sen kyllä huomasin (ja muistin) että oikea laukka on parempi.

Aloitettiin hommat käynnissä. Assi oli taas niin hidas ja nahkea kuin olla voi. Taidettiin tänään tehdä samat kuviot joka askellajissa. Toisella pitkällä sivulla väistettiin hetkeksi perää sisään. Noin kolmannes sivusta keskellä. Toiselle pitkälle sivulle tehtiin siksak-väistö sisään, suoraan ja takaisin uralle. Piti käyttää ajatusta sulusta ja asettaa välillä menosuuntaan. Oma keskittymiseni meni lähinnä matelun tuskailuun. Assi väisti oikeaa pohjetta helpommin. Kuskia ei tänään korjattu kovin paljoa. Oikea hartia alas. Sen jälkeen se piti muistaa myös rentouttaa. Taisin jättää sen aika kipsiin kun mietin muita.

Ravissa tehtiin lisäksi pääty-ympyröitä. Maneesissa taisi olla noin pari muuta hevosta Assin lisäksi. Välillä yritin vähän huikkailla muille mistä mennään. Ei tullut törmäyksiä. Samat kuviot siis ravissakin. Toisella sivulla perä sisään, toisella siksak-väistö. Assi liikkui paremmin eteen ja teki aika kauniit väistöt. Molempiin suuntiin oli helpompi väistää oikeaa pohjetta. Suuri positiivisuus oli että vaikka aloitettiin väistämällä perä sisään vasemmassa kierroksessa juuri pitkän sivun pelottavassa kohdassa eli Assin naama kohti pelottavuuksia niin ei tuijotellut eikä liiraillut mihinkään! Odotin paljon pahempaa mutta tämä olikin hyvä.

Lopulta pääty-ympyrältä nostettiin laukka. Tai siis piti nostaa. Oli vähän sellainen olo että mitäköhän käy. En tiedä varmistelinko liikaa ja käytinkö liikaa ulkojalkaa mutta nyt tuli jumahdus. Assi heitti perän sisään ja pysähtyi. Komentaminen ei auttanut. Pyytämällä sai käyntiin ja takaisin raviin.

Lähdettiin ensin korjaamaan tilannetta. Avoimella sivulla väistö ulos. Siitä suoristus ja eteen. Ravissa näitä jokunen ja sitten hupsis laukkaan yhdestä eteenratsastuksesta. Ei protesteja. Toistettiin jokusen kerran. Myöhemmin tehtiin sama muistaakseni myös toiseen suuntaan.

Laukassakin tehtiin samat kuviot ympäri maneesia, tosin hieman sovellettuna. Uralta peppu sisään. Mutta piti pysyä aavistus uran sisäpuolella. Toisen sivun siksakista tehtiin vain loppu. Aloitettiin suoraan lamppurivin alta ja väistettiin siitä lopuksi uralle.

Tehtiin ensin vasen, sitten oikea ja lopuksi vielä vasen. Lopuksi vasemmassa jäätiin keskiympyrälle laukkaamaan. Vasen laukka oli parantunut alkutunnista. Yhä tunsin selkään valitettavan huonosti mitä takajaloissa tapahtui. Assi oli edestä kevyt ja yllättävän ryhdikäs. Tosin samalla tuli hitaaksi jalalle. Joko tänään ei puuskuttanut kovin pahasti tai sitten kuskilla oli niin paljon muuta mietittävää etten ehtinyt huomata.

Loppuravit sain kevennellä omia kuvioita. Assi ravasi oikein hyvällä sykkeellä. Reippaasti ja letkeästi olematta kiireinen. Ohimennen tallikaveri huikkasi että Assi menee hyvällä ilmeellä. Ihan näin hyväksi en sitä itsekseni saa. Varmasti tuo lopun takajalkojen väistely ympyrällä auttoi myös asiaa. Tänään ei tullut edes lopputuijotuksia, mainiota. Erittäin kiva oli lopuksi taas kuulla tallikaverilta kommentti miten hyvältä menomme näytti. En muista ihan varmaksi onko tämä ihminen aiemmin kommentoinut. Aika monelta eri ihmiseltä ollaan nyt yhteensä saatu vastaavaa palautetta. Ihanaa, ihmiset! Näistä tulee todella hyvä mieli! Opekin kehui että Assi kulki tänään taas oikein hyvin.

Jälkikäteen yritin selvittää ovatko laukannostojumit Assin vai minun ongelma. Vasta myöhemmin selvisi ettei ole nyt tehnyt muilla samaa. Syyttävä sormi siis kuskiin!

Ongelmia:
en tuntenut takajalkojen toimintaa tarpeeksi hyvin takapuoleeni
käynnissä Assi oli hidas
jumitus vasemman laukan nostossa
vasen asetus oli alkutunnista hukassa, oikeasta ohjasta pitämällä turpa yritti osoittaa oikealle

Parannusta:
ei juuri tuijotellut mitään
hienot raviväistöt
saatiin Assin jalkojenkäyttöä paremmaksi
ravasi lopuksi aika iloisesti
oli taas kiva saada tallikaverilta kehuja siitä miten hyvältä menomme näytti

tiistai 11. helmikuuta 2020

Taivuta rohkeammin ja muut perusongelmat

Tiistaina oli taas kouluratsastusta Sakulla. Pihalla +1°C ja sormia ei palellut ratsailla yhtään. Samoin tarkeni alusta loppuun hyvin ilman takkia (fleece + toppaliivi). Tunnilla oli tänäänkin 5 ratsukkoa.

Tänään sain alkukäynneissä asemoitua itseni hyvin satulaan eikä käynti ohjat tuntumalla ollut niin pahaa kiirehtimistä kuin yleensä. Toki siihen kiireeseenkin päästiin myöhemmin.

Tehtiin ihan perusjuttuja. Ympyrää ja suoraa uraa. Pidätä. Kahdesta jalasta reaktio eteen. Taivuta. Väistä koko hevosta. Väistä takaosaa. Käyntiä ja kevyttä ravia alkuun. Melko alkutunnista tänään otettiin laukat keskiympyrällä. Vasen meinasi olla katastrofi ja Saku kiihdytteli ja kaatui sisälle. Mutta jalat kiinni ja vasemmalla pohkeella väistätys ympyräuralle. Oikea laukka oli paljon helpompi.

Kulmia Saku kiihdytteli ja yritti oikoa ravissa. Minä tein joitakin apuvoltteja. En antanut tänään jäädä juoksentelemaan. Suuntaa vaihtaessa muka oikein skarppasin eilisen huomioni kanssa (että leväytän homman ihan itse). En leväyttänyt ja Saku lähti silti kiihdyttelemään.

Ympyrällä väistettiin takaosaa ulos ja myöhemmin myös sisälle. Sitten etuosaakin käännettiin ympyräuran sisälle. Ei ollut oikein tunnetta onnistuiko se hyvin vai heikosti. Harjoitusravissa sain Sakun malttamaan ehkä parhaiten. Hetkittäin tunsin hevosen kyynärpäissäni asti. Jalkani eivät tänään ainakaan omasta mielestäni nousseet pahasti. Vatsalihakset ehkä vähän unohtuivat mutten tainnut etukenotellakaan.

Lopputunnista takaosan sisäänväistöstä yritettiin jalostaa takaosakäännös. Vasemmassa kierroksessa Saku juoksi käynnissä taas pidätteistäni läpi ja se oli ensimmäinen ongelmani. Tehtävällä ongelma open mielestä oli se, että takaosa karkasi ulos ja taivutus katosi. Parin yrityksen jälkeen taisin jäädä itse pitämään takaosaa liikaa ulkojalalla ja se karkasi silti. Enkä huomannut. Taivutukseen asti kuskilla ei riittänyt aivosoluja. Ei tullut hyvää eikä päästy tekemään enempää.

Oikeaan kierrokseen pidätteet menivät paremmin läpi. Tehtävää helpotettiin ja käytiin vuorotellen pyörimässä ympyrän keskellä pikkuvoltilla. Siitä hitaampaan (vai kootumpaan) käyntiin ja etuosaa käännettiin aavistus sisälle. Ei lähdetty edes tekemään takaria.

Loppuraveissa Saku oli sangen hyvä. Rento ja rauhallinen. Oma olotilani oli tunnin jälkeen sangen neutraali. Olin mielissäni että selkäni ei kiukutellut yhtään.

Ongelmia:
taas viipotettiin useampaan kertaan liian lujaa
kuskilla oli taas uudenlaisia yrityksiä kiertää omaa kroppaa väärin
suuntaa vaihtaessa vauhti kiihtyi kovasti vaikka skarppasin enkä levähtänyt
vasempaan kierrokseen takariyritys meni ihan pipariksi eikä päästy lopulta edes kokeilemaan kunnolla

Parannusta:
selkäni ei ollut enää juuri yhtään kipeä!
nyt jarrut toimivat alussa käynnissä ok
jalkani pysyivät aika asiallisesti alhaalla ja pääosin lähellä kylkiä
osasin puuttua juoksenteluun ja käänsin vaikka voltteja
tunsin hetkittäin hevosen kyynärpäissäni

maanantai 10. helmikuuta 2020

Parempi selkä ja mieli

Maanantai-iltana oli +3°C ja märkää. Maneesi näytti illan varatulta, joten joukkoon vain. Edellinen tunti olikin ehtinyt loppua ennen kuin ehdittiin paikalle. Maneesissa oli 5 ratsukkoa kun mentiin mutta nopeasti jäätiin kaksin toisen kanssa. Hetken päästä tuli kolmas ja lopulta oltiin pitkään kaksin ja ihan lopuksi taas keskenämme.

Assi oli alkuverkat taas hidas. Tänään ei onneksi pahemmin tuijotellut. Tuntui siltä että mitä rennompana sain omat kädet pidettyä niin sitä vähemmän Assi jännittyi ja katseli juttuja.

Ravissa yritin tehdä lävistäjiä ja herätellä Assia. Aika heikosti heräsi. Ei laukoissakaan syttynyt. Pyöräytin molemmat myös vastalaukoiksi. Koska taas puuskutti niin pidettiin laukkapätkät lyhyinä ja käveltiin välissä.

Vasempaan tuntui siltä että laukka ei tule nousemaan. Käänsin siis takaisin oikeaan, nostin ravin kautta laukan, tein täyskaarron ja vaihdoin ravin kautta vasempaan. Melko heti jumahti pysähdyksiin ja nosteli häntää siihen malliin että pääsen helpommalla vain odottamalla. Kasa sieltä tulikin ja sen jälkeen askel nousi hyvin.

Kun oltiin menty askellajit läpi ja kävelty perään niin Assi laittoi taas kiihdyttelyvaihteen päälle. Tänään puuskutti ravissakin, joten käyntipätkiä tuli useampia. Reippaammasta ravista tuli yksi yllätystuijotus kirjaimeen. Oltiin kohdalla niin yhtäkkiä Assi käänsi päänsä kohti kirjainta ja Hempan tapaan muu kroppa siirtyi kauemmas kohteesta. Yllättävän iso liike. Tilanne oli hetkessä ohi.

Tänään poikkeuksellisesti Assi ehdotti myös välikäynneissä kolmesti että nyt riittäisi ja pysähtyi takkikulmaan. Eipä ainakaan niinä hetkinä yrittänyt kartella kulmaa.

Tein ravissa ja laukassa vähän siirtymiä ja taivuttelin ympyröillä. Pahimman kiirehtimisen jälkeen Assi oli taas oikein hyvä ja kiva ratsastaa. Yllättävän suorakin. Vähän yritti valua urille jos menin sisäpuolella. Tällaisella Assilla olisi ihana aloittaa hommat. Suuntaa vaihtaessa huomasin että ihan itse päästän hommat lörähtämään ja humman juoksemaan valtoimenaan vasemmalle. Tämä selittänee Sakunkin kiihdyttelyä suunanvaihdoissa.

Sitten kun oltiin tehty kuskin mielestä riittävästi niin Assi ei enää ehdotellutkaan pysähtymistä. Pyöri taas pitkään omalla vähän vinolla ympyräkuviollaan käynnissä pitkin ohjin.

Ongelmia:
Assi puuskutti herkästi
yksi kakkajumi
kolmesti ehdotti välikäynneissä että joko riittäisi
huomasin että itse löräytän asiat levälleen suunnanvaihdossa

Parannusta:
ei tuijotellut juurikaan
käveli välillä hienosti

sunnuntai 9. helmikuuta 2020

Selkä kipeä ja evvk

Sunnuntaina ehdin vielä ratsastamaan aluevalmennusten jälkeen. Ehkä olisin niukasti ehtinyt estetunnille mutta sitä ei edes ehdotettu. Itsenäisesti 17 jälkeen kentällä Danalla. Ratsun leveyteen ehdotettiin toista satulaa. Vegasin penkkiä tai jotain mustaa satulaa merkkiä x (unohdin jo). Sovittaminen jätettiin minun vastuulleni ja omasta mielestäni en tiedä noista tarpeeksi.

Kävin kurkkimassa estetuntia maneesilla. Dana loikki hyvin sujuvasti lähes metrisiä esteitä. Ei silti ollut suurta himoa sen selkään. Puomeja nostellessa taisin nitkauttaa selkäni, sillä rataa purkaessa selkäni oli kipeä.

Dana ehti huilia välissä reilu puolisen tuntia. Kävin sillä aikaa kopeloimassa Hempan jalkoja pihalla mutten edelleenkään huomannut niissä mitään poikkeavaa. Tähtäsin viideksi kentälle mutta matkaan tuli viivästymä sillä Vegasin satulassa ei ollut jalustimia. Turhautti ihan hirmuisesti! Missään ei näkynyt irrallaan, joten nappasin Danan satulasta lainaan. Omaan silmääni satula istui asiallisesti, joten sillä mentiin. Danaa ei olisi huvittanut.

Kenttä oli tuntilaisten jäljiltä siivoamatta. Yleensä putsaan kasat ensin pois mutta koska kävely sattui ja motivaatio oli vähissä niin otin vain oman kasamme.

Kampesin kyytiin ja satula tosiaan oli itselleni parempi eikä Dana tuntunut niin ylileveältä. Oma selkäni sen sijaan ei ollut parempi ja sattui pahasti. Turhautti ja oli kaikin puolin paha mieli. Pohdin koko ratsastuksen että vien vain Danan takaisin talliin ja luovutan. Mutta ei luonto antanut periksi.

Hölköttelin ravia melko pitkin ohjin. Etukenotus auttoi vähän selkäkipuun. Pelkäsin että joku kerta vihlaisee niin pahasti etten pysy kyydissä. Lopulta otin laukatkin. Kevyessä istunnassa ja melko löysin ohjin. Mutta Danalla ei näemmä voinut jolkotella pitkällä ohjalla, sillä rupesi säikkymään ja selkäni arvosti sivuliikkeitä tänään vielä tavallista vähemmän.

Lopulta päädyin käyntityöskentelyyn. Jalasta eteen. Hidasta oli mutta tänään oli kannukset ja olin jämympi. Raville asti vaikka mutta reaktio. Pari kertaa sain pukinkin aikaan mutta parani. Tein vähän väistöjä mutta taas ratsu tuntui venyvältä purkalta. Joko oli hidas tai liirasi lapa edellä. Aktiivinen askellus ja hyvä poikitus oli tänään saavuttamattomissa. Pidätteistä samoin vanui.

Loppuratsastuksen pyörin lähinnä käynnissä ympyrällä. Asetin ja tein siirtymiä. Käynti-seis-käynti. Ja tosiaan raviin asti jos nuutui.

Loppukäynneissä Dana tuijotteli taas omiaan ja olisi halunnut poistua. Suivaantuminen ja pohkeilla töissä pitäminen auttoivat. Lupasin että jos kävelee asiallisesti viimeisen kierroksen niin riittää. Näin onneksi kävi.

Vaikka uhosin etten siivoa muiden jälkiä niin silti siivosin vielä viitisen kasaa pois. Yhä niitä kyllä jäikin. Tallissa hepan hoito ja juotto.

Hermot menivät kun en saanut toista jalustinta takaisin Danan satulaan. Siinä vaiheessa ei enää kärsivällisyys riittänyt. Yritin myöhemmin uudestaan mutta kun se ei vaan mennyt niin luovutin ja jätin sen satulan päälle. Ns. hanskat tippuivat. Olin ihan tyytyväinen että tallissa ei ollut ratsastuksen jälkeen muita sillä en todellakaan ollut juttutuulella. Selkä oli kamalan kipeä ja kaikki otti päästä. Helpotti vasta seuraavana aamuna.

Ongelmia:
kuskin selkä oli hyvin kipeä
motivaatio oli vielä pahemmin hukassa kuin perjantaina
mieliala oli pahasti pakkasella
jalustimet olivat hukassa
pidemmällä ohjalla Dana säikkyi
sain komentamalla pari pukkia
en saanut toista jalustinta takaisin Danan satulaan

Parannusta:
en luovuttanut ratsastusta kesken
nopeutui vähän jalalle
sain myös ravattua ja laukattua alkuverkassa ilman että selkäkipu heitti satulasta

Noa stunttihevosena, päivä 2

Sunnuntaina täysi palvelu lainaratsun kanssa jatkui ja vältyin tänä viikonloppuna siis täysin vinkan kanssa ajelulta. Noa tuli Hylkykariin ja säästin samalla myös tunteja omasta elämästäni kun hurautin sinne suoraan kotoa. Tänään luvassa estepäivä. Tavalliseen tapaan härpäkkeillä koristettuina.

Ratsu tuntui edelleen pieneltä mutta nyt toki paljon tutummalta. Alkuverkassa oli ohje itsekseen ylitellä kahta maapuomia. Osasin jo vähän paremmin sovittaa askeleet eikä ravikorjauksia tullut niin paljoa. Ope käski vähän säästellä heppaa kun rupesi hikoilemaan heti. Turkki oli lämpimään maneesiin toki aikamoinen.

Ensimmäiset hypyt tultiin päädyssä harmaalle portille. Noa meni kyllä yli mutta hidasti kohti estettä. Enkä osannut aluksi istua hypyissä ollenkaan mukana. Satula iski hypyssä takapuoleen. Lisää laukkaa. Kaarteesta eteen. Puomi taisi tulla vielä portin päälle. Yli mentiin ja kuskin tyyli parani aavistuksen.

Välissä tultiin muistaakseni pelkkä vesimatto ja ruotsalainen okseri. Ei tuijotteluja. Kuskia jännitti enemmän mutta humma ei katsonut. Tai sitten nämä oli ympätty mukaan lyhyempään kierrokseen, jossa tultiin lisäksi harmaa ja 2 ja 3 esteen sarjat.

Meidän suoritusvuoromme oli vikana. Sitä ennen ehdin oppia kaverin suorituksesta että porteilla höystetty kolmoissarja on jännä. Kaikki muu meillä meni oikein näppärästi mutta tökkäsi sarjalle. En muista mihin väliin milloinkin päästiin mutta tökkäsi a:lle tai b:lle. Ei ehkä viimeiselle. En ollut ehkä itsekään menossa esteistä yli.

Noa oli nopea luikahtaja. Kertaalleen oli vähän menossa b-okserin yli ja minä kävin kunnolla kaulalla. Mutta enpä pudonnut! Nosti päänsä ja sain kammettua takaisin satulaan. Tulihan siihen useampi kielto ja tavaroita purettiin vähemmäksi. Mutta ehkä noin kuudennella yrityksellä päästiin kaikista yli asti.

Lopuksi tultiin vielä pidempi kierros. Ensimmäinen humma suoritti omat tehtävänsä näppärästi. Lopuille purettiin kolmoissarjasta portit pois. Halusin kovasti mennä seuraavana ja se sopi.

Kuskia arvelutti enemmän. Humma ei katsellut hypätessä.
©Jaana


Noalla oli hyvä vauhti ja meno oli oikein näppärää. Kolmoissarja oli turvallisen pieni. Silti kehtasi kieltää siihen kun tultiin toisesta suunnasta. Nyt huomautin heti raipalla. Uudella lähestymisellä yli mutta aika kaukaa. Odotin joka väliin ylimääräistä askelta mutta niitä ei koskaan tullut. Eli kuski oli joka hypyssä jäljessä. Sakkona vielä uudestaan, se meni vähän siistimmin.

Ope oli sitä mieltä että se riitti ja niin riitti minullekin. Ahkerastihan humma teki hommia. Hikosi itsensä taas ihan märäksi.

Tehotiimi purki esteet sillä aikaa kun keventelin loppuun ja lopulta loimitin humman. Tänään oltiin tosiaan vikassa ryhmässä.

Minä olin kiitollinen näistä päivistä ja valmennuksista ja siitä että vältyin perumisrumbalta. Yritin korvata tätä parhaani mukaan myös Noan omistajalle.

Ongelmia:
edelleenkään en osannut pitää käsiä kunnolla kiinni ja ohjat putoilivat
alkuun en osannut istua isommissa hypyissä mukana
liuta kieltoja kolmoissarjalle
kuski rupesi jännittämään kolmoissarjaa
Noa oli aika sukkela kieltämään
kuski kävi kerran kaulalla makoilemassa
oli jännempää kuin eilen enkä muistanut näyttää yhtä iloista naamaa

Parannusta:
ei tuijotellut erikoisesteitä
pysyin kyydissä

Päivän hyppyjä:

lauantai 8. helmikuuta 2020

Valmennusviikonlopun pelastus lainaratsulla + 1500 metriä juosten

Lauantaiaamuna otti päästä pahasti. Näytti siltä että viikonlopun aluevalmennusmaksut menevät hukkaan jos Hempalle ei saa ell-todistusta. Reilu satanen tyhjästä, mikäs siinä. Argh! Lopulta avauduin Hempan ontumasta facessa ja ihana Jaana pelasti viikonloppuni lainaamalla Noansa alleni valmennuksiin!

Se mitä olen hummaa nähnyt mm. Alakylän maastistreeneissä niin helpommin näyttää hyppivän erikoisesteet kuin vaikkapa Hemppa. Enemmän pelkäsin että olen seniori-ikäisen lämpöisen selkään liian suuri mutta omistaja vakuutteli etten ole. Samoilla jalkkarimitoilla menin kuin omistajakin. Minulla oikeasti on lyhyet jalat!

©Jaana


Ratsu tuli täyden palvelun toimituksena Hylkykariin. Omistaja kuulosti olevan iloinen että humma pääsee hyppäämään hyville pohjille hyvään valmennukseen. Tänään tosin vasta puomi-kavalettipäivä luvassa. Etukäteen jännitti yllättävän vähän. Lähinnä olin helpottunut että ei tarvinnut maksaa tyhjästä tai joutunut haalimaan eläinlääkäriä kirjoittamaan Hempalle poissaolotodistusta.

Alkuverkassa Noa oli kivan reipas. Ravissa yritin saada rentoutumaan. Laukat rullasivat ihan näppärästi. Pieneltähän se tuntui. Varmaan viitisentoista senttiä Hemppaa matalampi (n. 155 cm) ja aika kapea. Senkin edestä pörröinen. Tutun värinen sentään (tummahko ruunikko).

Ohjattu alkuverkka mentiin ympyrällä puomeja. Ravissa ja laukassa. Pian selvisi että jos askel ei laukassa ihan osu niin heppa korjaa hyvin herkästi ravilla. Kaarella ennen toista puomia kaatui vähän sisään. Tänään oikea pohkeeni meni huonommin läpi. Muuten ohjautui ihanan helposti. Ja oli ihanan tolkku eikä tuijotellut mitään!

Mentiin puomivälejä samoilla väleillä kuin isommatkin hevoset. Neljä oli hyvä mutta lipsahti jopa kolmeen. Sitten nostettiin jalustimet ylös. Olisin saanut pitää omani mutten halunnut. Sama juttu ilman jalkkareita. Ravissa ja laukassa. Ihan näppärästi. Ei ollut kiikkerää. Hummalle tuli kuuma jo tässä.

Seuraavaksi tultiin päädystä erimittaisilla väleillä olevia kaarevia puomeja. Pikkuympyrä lyhyemmillä väleillä ja suurimmalla pisimmät välit. Vähän arvelutti miten tämä menee. Ensin vasen kierros ja mentiin sukkana kaikki oikein! Jopas! Heppaa ruvettiin jo vähän säästelemään. Vasta videolta huomasin että tässä vaiheessa oli jo vaahdossa takasten välistä. Oikeassa kierroksessa tuli vähän stipluja. Paremmalla linjauksella onnistuttiin.

Sitten lisättiin miniesteet mukaan kuvioihin. Tänään korkeus oli oikeasti maltillinen, n. 40 cm. Silti mukaan oli saatu lankkuja ja monenlaista tötteröä. Ei tultu kuin pari kierrosta miniesteillä. Suora linja tultiin joka kerta tasaisesti kuudella askeleella. Kaarevat pääosin neljällä. Väärät laukat ja huonot paikat Noa korjasi itse ravilla. Ei tuijottelua, vain helppoa ja sujuvaa. Kuskilla oli oikein kivaa ja hangonkeksinaama työntyi taas esiin.


©Jaana


Oikein mainio ensimmäinen päivä! Humma luvattiin alle myös huomiselle.

Katselin oman jälkeen vähän muiden valmennuksia ja illan päälle juostiin vielä kuntotestinä 1500 metriä maneesissa. 9 kierrosta ja yksi pitkä sivu päälle. Vähemmän taktisesti unohdin lenkkarini etelään. Juoksin siis turvakärkijodhpureissa. Yllättävän hyvä niillä oli juosta mutta veikkaan että kevyemmillä kengillä olisi sujunut helpommin. Tulokseksi tuli 10.02. Taulukon mukaan yli 10 min on huono. Kaipasin taulukkoon eriteltyjä lukemia naisille ja miehille, nuorille ja vanhoille. Ei kovin kannustavaa näin.

Juoksin koko matkan ja sykkeeni nousivat taas taivaisiin. Käppyröitä mittarista ei saa enää ulos mutta vilkuilin sitä välillä. Alkumatkasta 167. Noin neljännen ja viidennen kierroksen kohdalla 178, vikalla kierroksella 182 ja maalissa 184. Hyvin jaksoin silti toimia ja maalissa olin noin minuutin melko poikki. Sopivasti rutistettu. Yllättävän nopeasti tuosta toipuikin ja hetken päästä oli sellainen olo että voisi jatkaa. Toki elämä olisi varmasti helpompaa jos sykkeet saisi pidettyä alempana. Tai vastaavasti samoilla sykkeillä pääsisi lujempaa.

Ongelmia:
Noan satula oli vain 16,5" ja aavistuksen ahdas
jos askel ei osunut tai laukka oli väärä niin ratsu paikkasi ravilla
en saanut nyrkkejäni pidettyä kunnolla kiinni ja ohjat putoilivat humman nykiessä

Parannusta:
ihanan tasainen menijä!
oli todella kivaa!

Videokooste menostamme:

perjantai 7. helmikuuta 2020

Ratsu kuin purkkaa ja kuskin motivaatio-ongelmia

Koska Hempasta ei ollut ratsastuskäyttöön ja olin jo tallilla niin alle tarjottiin korvikeratsua. Ehdotin Tupua mutta sitä kuulemma säästellään kun sillä on niin paljon rekikeikkoja ja muuta. Dana siis. Valikoima oli valitettavan niukka. Vegas on myös saikulla, Elviiran kyytiin päästetään enää pieniä ja jäljelle jää näiden lisäksi enää Aku ja ponit.

Motivaationi oli aika vähissä mutta kävin hakemassa Danan sisälle, varustin ja menin kentälle. Uusi ratsastusyritys oli noin tuntia myöhemmin. Samaan aikaan kentällä oli pieni poni opetuksessa.

Pyörittiin Danan kanssa enimmäkseen toisessa päädyssä. Tamma jolkotti menemään muttei aina olisi jaksanut kuunnella kuskia. Ravissa säätövaraa ei juurikaan ollut. Pohkeistani ei tapahtunut oikein mitään. Kannuksia ei ollut. Asettuminen oli välillä todella tiukassa. Hölläsin vasemman ohjan ja oikeasta piti vetää aika kovasti että turpa kääntyi oikealle. Ehkä hepo siitä vähän tajusi mikä tämä homma olikaan.

Laukat nousivat asiallisesti mutta ympyrällä pudotti joka kierroksella samassa kohdassa pois. Ja lopulta kun pyysin lisää tehoja niin ei tapahtunut yhtään mitään. Vaikka yritin ihan kovastikin. Puolipidätteiden kanssa piti olla tarkkana sillä helposti tuli ravia. Lisäksi laukassa oli hankala istua, yläkroppani souti.

Ravissa kulki kai ihan asiallisen näköisesti mutten tullut onnelliseksi. Ei ollut edestä raskas eikä vyörynyt. Pikemminkin hissutteli. Ratsu oli kuin purkkaa, en saanut siitä kunnon otetta. Pohja oli kuitenkin ihan ok. Suurin ongelma oli varmasti kuskin asennevamma.

Hempalla on ihan ok mennä itsekseen kun tunnen hepan ja tiedän kehityskohteemme. Danan kanssa ei ollut oikein tuntumaa koska mennään puuhissa oikeaan suuntaan ja koska on hyvä. Opetus olisi ollut hyvä mutten ehkä olisi ollut siihen nyt sopivassa mielentilassa. Jalkani eivät kunnolla venyneet tamman ympärille ja polvet puristivat taas tahattomasti. Reaktionopeus sentään vähän parani ja Dana teki pyydetyt asiat. Kovin pitkään en jäänyt veivaamaan vaan halusin nopeasti kotiin perumaan viikonlopun aluevalmennuksia (joka ei sitten sujunutkaan niin vaan).

Ongelmia:
kuskilla oli motivaatio-ongelmia
ratsu oli kuin purkkaa eikä siihen saanut kunnon otetta
vähän säikkyi päädyssä
pudotteli laukkoja pois
on turhan leveä alleni

Parannusta:
sain vähän ripeämmäksi reagoimaan
teki pyydetyt asiat

Voihan ontuma!

Perjantaina menin töiden jälkeen ratsastamaan Hempalla itsenäisesti. Kentällä oli samaan aikaan yksityistunteja mutta hyvin mahtui joukkoon. Jokunen aste pakkasta ja pimeää.

Olin kuullut että maanantaina Hemppa oli ollut liikkeiltään vähän epämääräinen, tehnyt kuitenkin tunnin. Tiistaina oli ollut tunnilla ja sen jälkeen ei ollut tietoa mitä keskiviikkona ja torstaina on puuhattu. Kopeloin jalat siksi tarkkaan läpi tallissa, ei mitään poikkeavaa. Kylmät ja kuivat.

Kentällä kävelin ensin rauhassa alkuun pitkin ohjin. Hyvin eteni tavalliseen tapaan. Tuntumalla oli yllättävän suorana. Vaan heti ensimmäinen raviaskel paljasti että kaikki ei ole kunnossa. Könkkäsi.

Ope oli paikalla ja näki saman. Selvästi ep. Molempiin suuntiin, myös kun kuski oli kevyessä istunnassa ja mentiin suoraan ohjat löysinä. Kuulemma oikea etunen. Se oli sitten siinä ja loikkasin alas kyydistä. Opekin taisi kopeloida jalat läpi muttei löytänyt sen enempää kuin minäkään.

Keskiviikkona Hemppa oli kuulemma ollut samanlainen kuin maanantaina ja eilen oli ollut vapaa.

Hemppa takaisin talliin ja syöttö ja juotto. Kummallisen kärsimätön oli mash-mehuunsa. En antanut luimukorvalle vaan odotin ilmeen paranemista.

tiistai 4. helmikuuta 2020

Kumpi kuumui ensin?

Tiistaina olikin pakkasilta, auton mittari näytti -9°C. Ratsukseni sain taas Sakun. Tunnilla oli 5 ratsukkoa.

Tänään osasin vihdoin satuloida Sakun riittävän taakse. Vyön kiristys oli sen jälkeen vaikeaa. Hyppäsin 2 reikää liian löysällä vyöllä kyytiin mutta osasin tehdä sen taas satulan keikkaamatta.

Tajusin pitää talvitakin päällä maneesiin asti. Paksumpia hanskoja sen sijaan en tajunnut vaan luotin sormiini liikaa. Vaikken vetänyt ohjista niin alkutunnista sormet olivat silti jäässä ja jälleen kerran ope puhui lämpimistä vaatteista.

Alkutunnista yritin ajatella rentoja käsiä ja tuntumaa kyynärpäihin asti. Monesti kun tuntumani loppui ranteisiin. Sakun kanssa samoin käteni halusivat laskea alas kuten Hempallakin. Lisäksi olivat sivuttain aika levällään. Näitä muistin välillä itsekseni korjata. Sen sijaan vatsalihakset unohdin tänään paitsioon.

Alkutunti oli itseltäni vähän hääräilyä. Taas kerran tuli kehotuksia hidastaa käyntiä. Lopulta onnistuin. Tehtiin taas väistöjä keskilinjalta uralle, voltteja ja myöhemmin raviakin. Ensimmäinen väistö oli tasainen ja perussiisti mutta vähän laimea. Pidätteet läpi. Taas meinasi vyöryä. Poikitusta sai myöhemmin lisää mutta vauhdin poisotto oli vaikeampaa.

Ravissa ei juoksennellut samoin. Pyörittiin ympyröillä ja uraa pitkin. Tänään ei tehty avoja.

Lopuksi tultiin taas kolmikaarisia. Ensin eka ja vika kaari laukassa pari kertaa. Sitten kaikki kaaret laukassa ja ravin kautta vaihdot. Meillä meinasi olla vähän kiire. Keskivartalon tuki siirtymiin. Kummasti auttoi kun siitä kertaalleen kuuli sanottavan. Jalat kiinni.

Lopuksi tultiin kolmikaarinen yksitellen. Kaari kerrallaan laukassa, voltti perään ja voltin lopuksi käyntiin. Kertaa kolme. Käynnin kautta vaihdot siis apuvolttien avustamana. Ennen omaa vuoroamme kun pysähdyttiin odottamaan niin Saku oli ampumassa liikkeelle jo siitä. Ihan paikallaan ei odoteltu vaan käveltiin. Eikä sitten singottu niin pahasti kun aika oli mutta kaipaamani rauha uupui. Jalat kiinni. Valmistele siirtymät. Ensimmäinen voltti levähti raville ihan turhan aikaisin. Kaarteita kaaduttiin sisään. Vähän parani loppua kohti mutta ehkä vitosen suoritus. Oli aika kiire.

En muista ravattiinko loppuraveja vai jäätiinkö suoraan käyntiin. Tänään sai taas esittää kysymyksiä mutta nyt en keksinyt mitään. Lohduttauduin sillä että vaikkei tänään ollut mitään tähtiloistetta niin silti perusnäppärää menoa.

Minäkin voisin opetella jonkun sijaistoiminnan kun ratsailla tulee kiire.

Ongelmia:
sormet jäätyivät alkutunnista
Saku vyöryi käynnissä
en tuntenut ohjia kyynärpäissä asti
unohdin vatsalihakseni
lopun laukkatehtävällä kuumahdettiin Sakun kanssa molemmat

Parannusta:
osasin hypätä löysällä satulavyöllä kyytiin
perussiistiä menoa

maanantai 3. helmikuuta 2020

Perinteinen maanantai-itsenäinen

Maanantaina menin taas Assilla itsenäisesti. Nyt sentään muistin kysyä uutta opea mutta tämäkin käy tallilla lähinnä päivisin. Meitä vaivaa siis yhä sangen krooninen maanantaiopepula.

Töissä venähti sen verran myöhään että olin vasta kahdeksalta ratsailla. Tänään ei kuitenkaan jääty keskenämme maneesiin kuin hetkeksi loppukäyntien aikaan. Alkukäyntien aikana toisessa päässä hallia juoksutettiin. Vastasin että meitä ei ainakaan haittaa. Eikä haitannutkaan.

Alkuverkassa meno oli taas hidasta. Ravailin suoria ja ympyröitä. Vasemmassa kierroksessa vähän tuijotteli kirjaimia. Pikkuhiljaa virkistyi. Laukatkin olivat hitaahkoja. Oikea ensin. 2,5 kierroksen jälkeen puuskutti. Vasemman nostossa jumahti mutta nyt tein perään ravisiirtymän, nostin siitä onnistuneesti laukan ja toisin pari kertaa. Sitten päästiin käynnistäkin laukkaan. Vasemmassa ei hengästynyt niin pahasti. Positiivista että tänään laukkasi aika suorana. Negatiivista että pari kertaa liirasi pelokkeiden kohdalla pois seinältä. Sain lopulta estettyä ja lopetti liirailun. Mentiin välillä myös uran sisäpuolella.

Kertaalleen myös takapäädyssä säpsähti sivulle. Ehkä parkkipaikalta kuului ääniä. Kevennyksen ylävaiheen aikana humma oli kadonnut alta sivulle. Yllättävän kohtisuora sivusiirtymä. Hyvin pysyin silti matkassa, jalustimetkin jaloissa.

Välikäyntien jälkeen heräsi taas liikkeelle. Tarjosi juoksentelua ja minä himmailin. Pyörittelin ympyröitä ja kaarevia uria. Myös hitusen laukkaa joukkoon. Ei jumitteluja. Sangen asiallista kaikin puolin. Yhä oli laukassa aika suora. Kirjainten tuijottelukin loppui. Tein puolipidätteitä ja ryhdistin. Taivutin vähän pyöreämmälle niskalle ja pyysin pohkeilla lisää työntöä takaa. Lopulta keventelin loppuravit samaan syssyyn. Ei valittamista.

Loppukäyntejä Assi halusi tallustella taas noin vartin. Sitten pysähtyi tarpeilleen ja hyppäsin alas. Tänään Assille ei tullut yhtä hiki kuin yleensä. Karvoja kyllä irtosi jo suht reilusti.

Ongelmia:
karvanlähtö (eli irtokarvoja kaikkialla)
alkuverkassa oli hidas
tuijotti alkuun kirjaimia
jumitusyritys ensimmäisessä vasemman laukan nostossa
puuskutti vähän laukoissa
sivusäikky takapäädyssä
ei kuunnellut pidätteitä ihan yhtä hyvin kuin pari kertaa sitten
oli omituista kun toinen ratsastaja oli jatkuvasti puhelin kädessä

Parannusta:
reipastui heti alkuverkan jälkeen
laukkasi sangen suorana
lopuksi Assi tuli taas hyväksi ja kuulolle
Assin kanssa käteni eivät halua laskea liian alas kaulalle

sunnuntai 2. helmikuuta 2020

Verkkamaasto ja kouluratsastusta lumella

Sunnuntaiksi olin lupautunut maneesille estekaksarille. Sain kuitenkin suuni lauantaina auki ja totesin että mieluummin kävisin Hempan kanssa sunnuntaina maastossa. Omistaja oli samaa mieltä ja hyppykaveri saatiin muilutettua ryhmän mukaan.

Sunnuntaina satoi lunta. Pakkasta oli kolmisen astetta. Päivän ohjelmassa siis maasto alkulämmittelyiksi sekä koulutunti kentällä.

Tallissa oli onneksi ripeitä apulaisia, joten ei lähdetty pahasti aikataulusta myöhässä lenkille. Ehdotus oli käydä katsomassa joko Tiitonsaaren pääsee ympäri ja se kuulosti ihan hyvältä. Sekä meille joka tapauksessa alle tunnin lenkiltä.

Alkumatkasta Hemppa oli vähän jännittynyt. Ei silti säikkynyt eikä loikkinut. Autoja tuli aika paljon vastaan. Yksi innokas ajoi varmasti rajoituksen mukaan kuuttakymppiä ohi. Seuraava turhan reippaasti lähestynyt hidasti vauhtia kun käveltiin hetki keskellä tietä. Taksikuski sen sijaan pysähtyi ihastelemaan Hemppaa.

Suorat oli aurattu hyviksi ja laukkailu onnistui. Hemppaa ei napannut tänään ravipätkät väleissä vaan olisi halunnut mennä mutkatkin laukalla. Minä himmailin mutta aika kiltisti. Raviin kuitenkin. Menomatkan laukkahuiput olivat n. 32 km/h. Viimeistä laukkapätkää ei oltu aurattu mutta hyvin siinäkin sopi laukata.

Metsässäkään ei onneksi ollut tolkuttomasti lunta. Polulla käveli ihan hyvin. Vaan ei päästy kuin ehkä 300 metriä metsään kun alla oli lätäkkö. Jää petti kavion alta ja oikea etunen molskahti veteen. Ei onneksi kovin syvälle. Seuraavaksi vasemmalle etuselle kävi samoin ja sitten Hemppa kävi vähän polvillaan. Ihanan rauhallisesti nousi ylös ja totesi että tästä ei päästä läpi. Olin ihan samaa mieltä.

Käveltiin takaisinpäin. Hemppa pysähtyi, mietti hetken ja taisi tuumata että kokeillaan sittenkin. Käveltiin takaisin lätäkölle ja Hemppa muisti taas ettei siitä pääse. Olisi halunnut koukata metsään mutta minun mielestäni se oli huono idea. Seistiin tovi aloillamme ja Hemppa ehdotteli välillä eri suuntia ja seisomista. Nyt ei ollut ihan hipihiljaista. Kauempaa kuului ääniä. Silti myös lumisateen rapina kypärään.

Hiljaisia hetkiä.

Lopulta totesin että on palattava tallille. Laukottiin samat pätkät takaisin, nyt huiput 37,4 km/h. Autotiellä mentiin vain käyntiä ja ravia. Nyt rennommin muttei niin pyöreänä kuin yleensä maastosta palatessa.

Matkaa tuli 8,3 km, aikaa meni 52 minuuttia ja vaikka seisoskeltiin välillä pitkään aloillamme niin silti keskinopeus oli 9,6 km/h.

GoPro-kooste pitkillä välituijotteluilla:



Aikataulu oli aika täsmällinen. Kentällä purin heijastimet ja GoPron. Säädin jalustinhihnat, vaihdoin raipan ja laitoin kannukset. Ehdittiin kävellä muutama ympyrällinen ennen open saapumista.

Tänään tehtiin sangen samoja juttuja kuin viimeksi. Ensin kahdeksikkoa kulmilla. Etuosakäännökset kulmiin. Ihan ensin Hemppa piti taas herättää reagoimaan jalkaan. Ehti jo nukahtaa. Aika kovasti piti tänään alkuun sanoa. Useampi laukkapyrähdys.

Kulmista luovuttiin ja tehtiin ympyrällä käynnin kokoaminen, etuosakäännösajatuksella takaosan väistöä, raviin ja hetken päästä takaisin käyntiin. Eikä saanut olla mitään uneksintaravia vaan kunnolla eteen. Monesti tuli sitten laukkaa. Nopeammat reaktiot jalasta. Tuntuma siirtymien läpi. Eikä ulkokäteni (varsinkaan oikea) saanut valua alas. Ope käski käyttää raippaa mutta olin vähän varovainen sen kanssa. Hemppa nyki tavalliseen tapaan ohjia ja näemmä suodatin osan nykimisistä pois. Kaikkiin pitäisi kuulemma puuttua.

Laukoista piti luopua ja päästä raviin. Lapoja ajattelin itsekseni. Alassiirtymissä Hemppa tuntui nykivän jos en ehtinyt höllätä pidätettä tarpeeksi nopeasti. Kun keskityin niin siirtymät tasoittuivat molempiin suuntiin. Kun ravi saatiin toimimaan niin saatiin muutama hyvä pätkä.

Ravisiirtymien jälkeen vaihdettiin käynti-laukkasiirtymiin. Nyt oltiin käytännössä jo tehty niitä, joten tehtävä ei ollut kovin mörkö. Rento käynti alle. Nostot lähtivät silti enemmän ylös kuin eteen. Nokka nousi. Välillä jatkettiin tovi laukassa. Vasen laukka lähti rullaamaan nätisti, oikea oli vaikeampi. Kuviota piti kasvattaa vähän ympyrää suuremmaksi. Laukassa ope kaipasi nopeampia takajalkoja ja raipalla ruvettiin avittamaan asiaa. Ei tullut pukkeja, ihme kyllä. Puolipidätteet, ajatus etuosakäännöksestä ja eteen. Olihan siinä tekemistä.

Lopuksi pyörittiin vielä ravissa ympyrällä. Vasemmassa kierroksessa perä kuulemma livahti ulos enkä yhtään huomannut. Takapuolituntumani ei kertonut. Sulkuajatuksella hummaa sai suoremmaksi. Oikeassa kierroksessa ei tehnyt samaa. Ope arveli että väsähti. Tänäänkin tuli tosiaan hiki niskaan. Eikä päästy tänäänkään lopettamaan ihan priimaan.

Nyt viikonloppuna mittailin Hemppaa taas painomittanauhalla. Lukema oli n. 490 kg eli taas on tultu alaspäin. Edellinen mittaustulos oli n. 510 kg.

Ongelmia:
kentällä ratsu oli alkuun nukuksissa eikä reagoinut jaloista kunnolla eteen
en aina huomannut kun Hemppa nyki ohjia
varsinkin oikea käteni ulkokätenä valui itsestään kummallisen alas
en huomannut kun perä karkasi lopuksi vasemmassa kierroksessa ulos
humma taisi väsähtää lopuksi
on taas laihtunut

Parannusta:
tolkku maastossa
muutama hieno raviaskel
vasemmasta laukasta tuli aika hyvä