keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Värkkäämättä parempi

Keskiviikkona arvoin että ehdinkö ratsaille. Jätin tunnin varaamatta mutta tallilta käsin houkuteltiin. Lopulta aikataulu oli niin tiivis että sain valmiin ponin ja olin vasta tasan jälkeen paikalla. Muutama aste pakkasta, 6 ratsukkoa tunnilla. Minulle ratsuksi Ressu. Kannukset jäi autoon.

Poni oli taas aavistuksen hidas. Onneksi aloitettiin käynnissä temponsäätelyillä. Meille aivan loistotehtävä! Kulmissa poni välillä myötäsi kun pidin ulko-ohjan hyvin kädessä. Mutta hommassa taisi olla kaikkineen liikaa vetämistä tai epätasaisuutta, sillä aina poni pomppasi myötäyksestä samantien ylös. Tunnin aikana kokeilin taas ties mimmoista johtamista, tasaista tuntumaa, avomaista menoa tai pientä elämistä ohjassa. Mikään ei ollut taikavippaskonsti nopeaan autuuteen. Takajalkoja yritin aktivoida hommiin mutta pohkeisiin vastaaminen oli hetkittäin kehnoa, kouluraippakaan ei auttanut kuin hieman.

Ravissa tuli kuitenkin ihan kelpojakin pätkiä. Tykkäsin kun tehtiin samoja säätelytehtäviä ravissakin. Voltteja mentiin sangen maltillisesti. Laukat nousi tänään aika napakasti ja laukassa oli keskimäärin paras energia. Takaisin käyntiin tultiin ravin kautta ja vähän etupainoisesti mutta kelvollisesti.

Lopputunnista istuttiin harjoitusraviin ja tehtiin taas temponmuutoksia. Siinä sain juonesta kiinni millaisen tuntuman poni tahtoo. Samalla sain istuttua itse aika asiallisesti kädet kannettuina. Vaikkei Ressu pyöristynyt tuntumalle niin se tuntui aika kivalta. Suorilla ravasikin hyvin, voltille hyytyi. Siirtymät ravin sisällä tuli kuitenkin hyvin istunnalla ja melko pienillä ja hyvin kevyillä ohjasotteilla. Lopetin käsillä vispaamisen ja kulmissakin (taivutin huonosti) käänsin lähinnä yläkroppaa, jolloin ohjat automaattisesti vähän kääntävät turpaa.

Ei tästä mitään mahtavaa tullut. Tykkäsin kuitenkin hyvästä tunteesta, joka harjoitusravin aikana oli. Eikä poni ollut yhtään pahin matelija ilman kannuksiakaan.

Ongelmia:
Ressun oma aktiivisuuden puute

Parannusta:
löysin harjoitusravissa hyvän tuntuman

maanantai 28. marraskuuta 2016

Estematkustaja

Maanantain estetunnille sain yllättäen Jussin. Ratsukoita tunnille tuli 4. Esteitä oli parkkiksen puolen sivulla okseri, molemmilla lävistäjillä n. 6 askeleen suhteutetut. Eli aika ahdasta kulmissa. Keli oli yhä n. -6°C ja välillä satoi lunta. Kenttää yritettiin suolata esteiden ympäriltä mutten huomannut suurempaa vaikutusta. Kentän muhkuraisuus paljastui itselleni kunnolla vasta kun purettiin esteitä.

En ehtinyt yhtään ottaa Jussiin tuntumaa käynnissä ohjat kädessä kun käskettiin jo raville. Ei taipunut mihinkään. Volttailu ei juuri auttanut eikä sitä suositeltu tekemään. Otin omin lupineni hetkeksi käyntiin mutta siitä tuli huutia. Ravissa taas hommasta ei tullut hyvää. En saanut juonesta kiinni millaista tuntumaa Jussi kaipasi. Pidin kuulemma liikaa ulko-ohjasta ettei ruuna päässyt kulmissa taipumaan. Tämän jälkeen en sitten uskaltanut pitää oikein mitään tuntumaa mistään. Kulmissa tuntui siltä että kaaduttiin sisään. Vauhti oli onneksi sangen maltillinen.

Hypyt aloitettiin ennen laukkoja. Ravissa pikkupystylle. Ekalla löysähköllä ja hitaalla lähestymisellä otettiin puomi mutta se taisi olla tunnin ainoa. Ei jatkossakaan menty erityisen reippaasti, yli silti. Kevyessä istunnassa oli helpompaa. Lopulta taidettiin tulla tätä laukassakin. Hassu keinuttava laukka, joka ei tuntunut enää laukalta lainkaan. Kevyt istunta ihan suosiolla. Hypyissä tajusin sentään antaa kunnolla ohjaa.

Tänään tultiin kaksi eri versiota radasta, molemmat kahteen kertaan. Ekassa okseri, marimekkolinja kahdesti, jälkimmäisellä kerralla oikealle ja toinen linja. Toisella radalla okserin jälkeen tultiin tyhjä linja kohti valoa, vasemmalle ja toinen linja.

Alkuun käännösten kanssa oli vähän haparointia. Osuttiin silti esteille. Kaarteet vähän hirvitti kun oli liukkaan tuntuista. Jussi ei taipunut laukassa rahtuakaan enkä kyllä muistanut sitä radoilla ajatellakaan. Vauhti oli edelleen maltillinen. Open mukaan meidän meno parani kierros kierrokselta. Itse en huomannut suurempia eroja. Ponnistuspaikat oli vähän mitä sattuu. En juuri tehnyt muuta kuin matkustin ja ohjasin esteille. Enempää ei vaadittukaan. Tosin olisi pitänyt kuulemma osata ajatella itse. Esteet oli ehkä kasikymppiä, ei huolettanut korkeuden vaan kulmien takia.

Omaa vuoroa odotellessa pyörittelin käynnissä kaaria molempiin suuntiin, yritin runnoa sisäpohjetta läpi ja ylitaivutin roimasti. Oikeaan Jussi myötäsi jotenkuten, vasemmalle ei oikeastaan yhtään.

Lopuksi tultiin vielä okseria ja se nousi. En osannut yhtään säätää ponnistuspaikkoja vaan tultiin vaan. Edelleen pikemminkin vähän rauhassa kuin reippaasti. Välillä loikattiin ihan superkaukaa, onneksi kuitenkin molemmat yhdessä. Toisinaan satuttiin lähemmäskin muttei itselläni ollut niihin juuri sananvaltaa ja vaikka olisi ollutkin niin en pahemmin puuttunut.

Loppuverkassa haaveilin rennosta ratsusta. Pieleen meni eikä Jussi taipunut ravissa edelleenkään. Yhä piti mennä uraa pitkin eikä tehdä voltteja. Vasen kierros ja ravi eli kaikki vaikeimman kautta. Yhä kuulemma pidin liian tiukasti ulkoa. Itselläni ei ollut oikein hajuja miten lähteä parantamaan tilannetta näistä lähtökohdista. Muutamassa kierroksessa ei tapahtunut muutosta mihinkään. Lopulta ope komensi ratsunvaihdon. Minä päädyin kävelemään loppukäyntejä Limozan kanssa. En ollut tähän kovin tyytyväinen. Mieluusti olisin hoitanut hommat Jussin kanssa itse loppuun asti.

Eipä Jussi näyttänyt stunttikuskilla yhtään sen paremmalta. Sai vielä raipankin avuksi. Mutta sama juttu että ravia, vasen kierros eikä saanut tehdä voltteja. Lopulta käynnissä vähän parani. Mutta vasta pitkillä ohjilla Jussi näytti rennolta. Voi kun oppisi ratsastamaan sen rennoksi!

Limoza oli aavistuksen hidas mutta muuten lompsi kuuliaisesti menemään.

Ongelmia:
en saanut taipumaan kunnolla
ei rentoutunut tuntumalle
ponnistuspaikat oli välillä liian kaukana
en saanut loppuverkata itse loppuun asti

Parannusta:
kaikesta empimättä yli
vain yksi pudotus päivän ekalle hypylle

Jatkoa poneiluun sekä väistelyä

Maanantaina oli tullut taas talvi. -6°C ja valkoiseksi vetänyt lumipeite. Kenttä oli vähän koppura mutta kaikissa askellajeissa mentiin silti eikä hepat kompastelleet tai liukastelleet. Listaan oli merkattu Limoza/Wanesa. Koska töistä ei meinannut irrota ja auto oli jäätynyt kuutioksi valitsin ratsukseni jo valmiiksi tunnilla olevan Wanesan. Tämä oli muutenkin mieluisampi vaihtoehto kivasti sujuvaan poniputkeen.

Ratsukoita tunnilla taisi olla 4. Ehkä 5? Alun menin talviratsastushanskoilla mutta en saanut pidettyä niillä kunnon tuntumaa. Melko pian luovuin niistä. Nyt alkuravien lomaan tuli kivasti myös käyntipätkiä ja käynnissä poni toimi sangen kivasti. Ravissa oli vielä jäykkyyttä. Hanskojen vaihdon jälkeen ravikin rupesi paranemaan. Jatkoin samalla hyväksi havaitulla metodilla ja kehuin pienimmästäkin. Satoja kertoja tunnin aikana siis.

Laukkoja otettiin taas melko pian mutta nyt en ottanut asiaa niin raskaasti. Jos valmistelin noston hyvin niin nousi suoraan käynnistä. Hätäilemällä itse tuli ravia väliin. Välillä laukattiin osasto kiinni, välillä mentiin pidempiä pätkiä uraa pitkin. Alassiirtymissä sorruin välillä takakenoon. Mutta tuli takaisin paremmin kuin viimeksi vaikkei edelleenkään täydellisesti.

Tänään ajatuskuplani salainen toive toteutui ja tultiin väistöjä. Kuvio oli perinteinen eli käännettiin lyhyen sivun lopusta liian aikaisin eli pitkän sivun sisäpuolelle. Suoristus ja uralle. Sangen loiva väistö eli ei kovin monta askelta. Ensin pari kertaa käynnissä, sitten ravissa. Ope oli kovin tyytyväinen. Hyviä väistöjä, etenkin Wanesaksi. Välillä vähän turpa nousi ja oikeassa kierroksessa rupesi lopulta puremaan kuolaimeen ja käänsi päätä vinoon. Vasemmassa tätä ei esiintynyt. Väistöt tulivat yllättävän hyvin siihen nähden miten nahkeasti hidasti pidätteistä muualla. Mutta väistöjen ajan vapaa kulkeminen uralla oli oikein mainiota. Poni oli rento ja suht lyhyt, eteni, taipui kulmissa, kevyellä kuolaintuntumalla.

Loppuraveissa ei ihan tuohon enää päästy, ehkä keventäminen haittasi. Lopputunnin laukkapätkiä ja loppuravia tuli videolle.

Ongelmia:
laukka oli yhä heikoin askellaji
hidasti pidätteistä vähän heikosti askellajin sisällä

Parannusta:
käynnissä oli sangen tasainen läpi tunnin
väistöt meni Wanesaksi oikein hienosti
oikein kivoja ravipätkiä muutenkin

Laura videoi menoamme lopputunnista:

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Värisuoran täydennys

Sunnuntaina oli kaksipäivästen kisojen jälkimmäinen päivä. Aamu meni esteitä värkätessä ja kuvatessa kavereita. Ehdin vihdoin myös pikaisesti saksia Hempan liehuletin vähän asiallisempaan mittaan. Hempan kanssa hypättiin 85 ja 95 cm. Molemmissa sama rata ja arvosteluna 367.1.

Ratapiirroksen valokuvasta tuli niin kamala suttu että piirsin sen puhtaaksi.
Katsomo alalaidassa.

Kasivitosessa oli kaksi verkkaryhmää ja oltiin jälkimmäisessä. Yritin mennä kisoihin ilman korvahuppua mutta koska Hemppa pomppi heti alkuunsa niin tuli tiukka käsky hommata se päähän. Laura sen meille sitten onneksi viritteli ja vaikutus oli kyllä huomattava. Eipä haitannut enää portaissa tömistely (en ymmärrä miksi niistä pitää lompsia niin kamalalla möykällä)!

Hupun virittelyn takia tuntui että verkkamme jäi vähän turhan lyhyeksi. Hemppa oli pitkä ja hidas sekä nyki ohjia. Yritin taivutella ja tehdä siirtymiä mutta tekemistä oli aika paljon ja tiiviissä tahdissa. Piti ne verkkahypytkin ehtiä tehdä.

©Johanna Vehkalahti

Hypyissä eiliset ongelmat oli läsnä. En osannut istua pienissäkään hypyissä mukana. Jalat heiluivat ja yläkroppa hääräsi omiaan. Yritin usuttaa Hemppaa kunnolla eteen enkä onneksi tyytynyt kelvolliseen. Tultiin pystyä ja okseria jokusen kerran. Ehkä 5 tai 6 hyppyä kun kaikki lasketaan.

Meidän hyppyvuoro oli verkkaryhmän tokana. Laukkaa kunnolla ympäri ja menoksi. Tänään ei löytynyt kunnon rytmiä ja meno oli aika epätasaista. Empimättä kuitenkin mentiin ja vaikka pahimmillaan meno hyytyi kaarteisiin niin yli päästiin. Vääristä laukoista en välittänyt. Ohjat lenteli käsistä useampaankin otteeseen mutta kehuin siinä mennessäni. Ei osuttu puomeihin ja muistin kääntää suunnittelemani oikoreitin. Aikamoisella tuurilla Hemppa tokavikan kyllä hyppäsi. Maalissa suht nopealla nollalla vaikka tyyli olikin kamalaa. Tänään ei arvosteltu tyyliä vaan nopeus riitti kolmanteen sijaan. Kunniakierros mentiin käynnissä kun muilla palkituilla oli uudet kylmät ponit alla.



Seuraavaan verkkaan jäätiin suorilta. Ysiviidessä oli 5 ratsukkoa ja meidän lähtövuoro oli viimeisenä. Verkassa meno ei ollut parantunut edellisestä yhtään. Yhä Hemppa halusi kulkea pitkänä ja nyki ohjia. Taivuttelin edelleen ja yritin saada lyhyemmäksi ja edestä kevyeksi. Pitkillä sivuilla pyysin laukkaa kunnolla eteen ja jos ei pohkeista (ei kannuksia enkä suostunut laittamaan alaspukituksen pelossa) lähtenyt niin napautin raipalla lavalle. Tämä tehosi ja pohjeavut rupesivat menemään läpi. Verkkahypyt olivat alkuun taas kaameita mutta nyt väliin tuli muutama helmi. Viimeinen eli kisakorkeudella tehty hyppy pystylle oli loistava. Samoin 85 cm korkeudella ylitetty okseri.

©Johanna Vehkalahti

Hemppa odotteli päädyssä taas ihan asiallisesti edeltävät 4 ratsukkoa. Oma suunnitelmani oli siinä vaiheessa vielä auki. Lopulta oman vuoron koittaessa oli tullut vasta yksi tuplanolla, jonka aikaa en pystyisi päihittämään. Palkittavia olisi kuitenkin kaksi, joten nolla riittäisi ruusukkeeseen.

©Johanna Vehkalahti

Tämäkin rata alkoi vähän haparoiden. Kakkoselle taidettiin tulla väärässä laukassa. Aikamoinen hissihyppy mutta tajusin sentään sen jälkeen pyytää eteen. Keskivaiheilla oli ihan pitkä sujuva pätkä. Sarjallakin tajusin pyytää eteen. Kakkosvaiheessa ensimmäinen kaarre ei hyytynyt yhtä pahasti. Keskittyminen herpaantui sen verran että unohdin oikoreittini. Tämä taisi kyllä olla ihan hyvä juttu niin saatiin parempi lähestyminen vikalle linjalle. Silti molemmat esteet tuli ihan juureen. Hemppa kuitenkin nosti jalkansa yli ja kuski pysyi kyydissä. Nolla eli palkinnoille, tuuletusta maalilinjan jälkeen.



Kunniakierroksella voittajan perässä laukatessa oli kyllä sangen hyvät tunnelmat. Meidän toinen 95 ja nollille. Tämän perusteella sanoisin kyllä että vielä lisää treeniä ennen isompia esteitä vaikka ei 5 cm pitäisi kyllä pahasti hetkauttaa suuntaan eikä toiseen. Kollegan jälkikommentti oli että laukka kuolee kaarteisiin. Pitää siis huolehtia siitä vielä paremmin.

Videot kuvasi Kaisa ja Iita.

Hemppa ja päivän värisuora.
©Anne

lauantai 26. marraskuuta 2016

Vielä viimeiset valmistelutreenit

Lauantaina kisojen jälkeen lennosta ratsun vaihto. Hiliman tyrkkäsin talutettavaksi ja lähdin varustamaan Hemppaa. Ei mitään korvahuppuja eikä martingaalia. Suojat, panssarivyö, satula ja suitset. Kuskille tietysti turvaliivi (ja esteraippa).

Ei saatukaan privaattituntia vaan kisaponi tuli mukaan loikkimaan. Tilannekin oli hyvin lavastettu kisoiksi kun portaissa kulki ihmisiä ja parvella oli liikettä. Kyllähän se Hemppa niistä vähän loikki. Pysyin kuitenkin kyydissä. Saatiin musiikitkin. Robinin Parasta just nyt sopi taustalle hienosti.

Alkuverkassa hinkuttelin ratsua avuille. Eteen ja taipuisaksi. Vähän hitaasti reagoi pohkeisiin ennen kun lämpeni. Ravissa piti muutaman kerran napauttaa raipalla että heräsi etenemään. Verkkatehtävänä tultiin sekä ravissa että laukassa suunnanvaihtoja minikavaletin yli. Taivuta huolella, laukkaa eteen. Säätele. Meille oikein hyvä tehtävä! Katsomon liikehdintä toi tähänkin vähän omaa lisämaustetta.

Verkkahyppyjä otettiin äskeiselle kakkoselle väärästä suunnasta. Sinne mahtui tähtäämään joko kolmosen ja nelosen välistä, nelosen ja 7a:n välistä tai 7a:n sisäpuolelta ja kaikista näistä tultiin. Kunnolla eteen. Este nousi ministä vajaaseen metriin. Mentiin empimättä yli mutta nyt taas selkäni pääsi hypyissä pyöristymään.

Loikittiin yhä samaa rataa.
Tässä sunnuntain piirros siitä.
Sitten loikattiin kutosta. Ihan ok hypyt vaikka mentiin kohti pelottavaa katsomoa. Samat selänpyöristysongelmat. Eikä tullut pukkeja vaikka vähän pelkäsinkin. Ekaa kertaa kun tultiin isompana niin molemmat Hempan kanssa tuijoteltiin parvella liikkunutta ihmistä. Silti päästiin yli.

Poni hyppäsi radan ensin. Meille korkeus oli n. 90 jos ei vähän ylikin. Ennen omaa vuoroa ei tehnyt mieli tuijotella korkeuksia kovin tarkkaan. Kolmonen näytti pieneltä eikä ykkönenkään ollut valtava. Sarjan b sen sijaan oli aika iso ja pitkä.

Alku ok, kaarteessa ennen kakkosta laukkaan tuli joku sotku. Yli silti ja linja viidellä. Neloselle kaarre yllättävän ok. Nelonen yli. Vitoselle hyvä tie ja siisti hyppy. Kutonen oli taas radan vaikein ja kolisi alas. Itseltänikään ei siisti suoritus. Kerättiin kuitenkin itsemme ja jatkettiin sarjalle. A ok ja b-osasta kaukaa yli ja taas kävin korkealla ilmassa. Ei kuitenkaan protesteja.

Mukautumisesta tuli yhä sanomista ja saatiin 2-3 -linja pari kertaa sakkona. Harjasta kiinni ja yläkroppaa enemmän hyppyihin. Minä kun yritin ajatella pystyä selkää. Harjasta olisi pitänyt napata vasta viime metreillä mutten osannut. Hyvissä ajoin kiinni. Tiehen tuli sitten vähän mutkaa. Yli päästiin. Kertaalleen mentiin okserista yli ilman toista jalustinta. Onneksi se oli se turvallisen pieni ehkä kasikymppinen, joten ei ongelmia.

En tähän omaan mukautumiseeni ollut kovin tyytyväinen. Pysyin kuitenkin kyydissä ja kaikista mentiin yli. Onneksi huomenna on se turvallinen 85 cm alle ennen meille (mulle) isoa ysivitosta. Kyllä me osataan!

Ongelmia:
katsomon säikkyminen
yksi pudotus

Parannusta:
ei pukkeja
ei kieltoja
kuski pysyi kyydissä

Anne videoi hyppyjämme:

Taitoarvostelulla yllätysvoitto

Olin helppo uhri houkutella kisaamaan Tallinmäelle lauantainakin. Hilima 70 cm. Etukäteen pohdin ettei siinä ole mitään järkeä mutta kun omistaja itse ehdotti niin en osannut kieltäytyäkään. Edellinen treenikerta oli edelliset kisat.

Hoitaessa Hilima oli vähän häslä. Nosteli jalkoja kun laitoin suojia. Maisteli hanskojani. Pelkäsin että ollaan myöhässä mutta aikataulu olikin aika passeli. Ehdin pihalla kavuta selkään ja käveltiin kentälle asti kun ovet aukesi ja päästiin maneesiin.

Verkattiin kaikki luokan 4 ratsukkoa kerralla. Meidän lähtövuoro oli porukan vikana. Käynnissä yritin taivutella ja saada tammaa myötäämään. Ravissa jo kaatui sisäpohjetta päin, laukassa vielä pahemmin. Ei kuitenkaan kiihdytellyt ihan mahdottomasti ja tajusin moneen otteeseen että pitää ratsastaa tehokkaammin ja vaatia pidätteisiin reaktio. Pysty tultiin pari kertaa pienenä ja kai kahdesti isompana. Kerran loikkasin ennen Hilimaa. Odota estettä. Okseri tultiin kerran pienempänä ja kerran 70 cm. Siististi meni, joten se riitti.

Ratapiirros.
©minä
Luokassa oli taitoarvostelu. En ehtinyt kävellä rataa läpi mutta näytti erittäin vahvasti siltä, mitä hypättiin viime sunnuntaina. 7 estettä eli ei paha.

Muiden hypätessä odoteltiin kulmassa. Vaatetta oli niin paljon ja radat menivät nopeasti joten ei tullut vilu. Pöytäkirjojen täyttämisessä meni sen verran aikaa että ehdin ravailla maneesin noin kolmesti ympäriinsä ennen omaa lähtömerkkiä. Pikkuisen enemmän laukkaa ja menoksi. Nyt muistin että tämä oli niitä juttuja kun kaivataan kevyttä istuntaa. Tsemppasin sen kanssa.

Hilima kääntyi ihan hyvin eikä kovin pahasti puskenut sisään. Paikat osui ihan asiallisesti. Ekan, tokan ja kolmannen jälkeen oli väärä laukka. Suoralla se ei haitannut, kaarilla vaihtui ravin kautta kääntäessä. Kuvittelin että vääriä olisi ollut enemmänkin. Neloseen kopsahti mutta kaikki pysyivät ylhäällä. Linjalle otettiin 6 askelta mutta sarjaväli venyi onneksi kahdella kuten pitikin.

Se oli nopeasti ohi ja tehtiin luokan toinen nollarata. Arvelin että oltaisiin jääty toisiksi mutta kevyt istunta vei voittoon. Kannatti siis houkuttautua kisaamaan kun siitä palkittiin sinivalkoisella ruusukkeella! Hilimakin oli ihanan tolkku tuijottelevaan Hemppaan verrattuna.


Kaisalle kunnia kuvaamisesta.

Arvostelupöytäkirjan numerot olivat seiskaa ja kasia. Kommentteja ei juuri ollut. "Toimiva" (istunta), "Kokemus näkyy :)" Prosenteiksi muunnettuna meidän 111 pisteestä tuli 79,286 %.

JKH-tiimin viimeinen yhteinen maasto

Lauantaina valoisalla tuntien jälkeen lähdettiin Annen ja Kaisan kanssa käyntimaastolenkille. Hemppa tuli tunnilta ja sain valmiiksi lämpimän ratsun. Uhattua lumisadetta ei ollut. Lumi maassa, paikoin silti liukasta alla. Hempalla edessä 4 hokkia per jalka, takaset ilman kenkiä. Pari astetta pakkasta. Softshell-housut oli kuitenkin lämmön kannalta hyvä ratkaisu. Varpaille ja sormille tuli vähän kylmä.

Saatiin johtaa porukkaa. Mentiin lenkki vastakkaiseen suuntaan kuin yleensä, vastapäivään. Mennessä Hemppa raahusti alle 5 km/h mutta puolessa välin löytyi enemmän vauhtia takaisinpäin. Metsässä vähän hätkähteli muttei säikkynyt pahemmin. Jäätynyt vesilätäkkö narinana kavion alla aiheutti stopin ja reunan kautta kiertämisen. Hyvä vaihtoehto.

Tiellä takaisinpäin Hemppa jähmettyi tuijottelemaan. Odotettiin kaverit ja sitten pyynnöstä Hempalla menikin pakki päälle. Sain ohjattua sen verran ettei menty kavereiden päälle. Kevyestä raippauksesta ei reagoinut. Otin sitten uuden juonen käyttöön ja pyysin Hemppaa peruuttamaan. Sen jälkeen lähti eteen mutta Paven rinnalla taas empi. Uusi peruutus ja sen jälkeen päästiin taas eteenpäin. Hepo oli hetken kyllä aika jännittynyt mutta tykkäsin siitä että tilanteesta päästiin suuremmin paineistamatta. Kohdalla haukkuvia koiria taas hätkähteli muttei loikkinut.

Autoja ei tullut vastaan kuin yksi ja sekin vasta lähes tallinpihalla. Ei muita vastaantulijoita. Onneksi.

Taas näyttää talvelta.
©Kaisa
Ongelmia:
hetkittäin jännittynyt ratsu
pakittelu

Parannusta:
kaikesta selvittiin

torstai 24. marraskuuta 2016

Toiveponi koulutunnilla

Viime viikosta jäi sen verran hampaankoloon Wanesan kanssa että käytin tilaisuuden hyväkseni nyt kun sain jatkaa sillä. Niukasti ehdin purkaa Listran pois ja uutta putkeen. Wanekin oli tänään poikkeuksellisen likainen. Ratsukoita tunnille tuli 4 ja keli laski nollaan. Opena oli entinen tuntikaveri.

Alkukäyntien jälkeen ehdin mennä onneksi ehkä puolikkaan kierroksen käyntiä tuntumalla ennen kuin komennettiin raviin. Se auttoi vähän mutta ravissa poni ei silti ollut avuilla. Kääntäminen ja taipuminen olivat alkuun työläitä. Paljon voltteja ja toiselle pitkälle sivulle loiva kiemura. Lopulta otin muutamat käyntipätkät omin luvin mutta komennettiin takaisin raviin. Ponin vetelöintiä ei sallittu ja niin se lopulta myötäsi ravissa tuntumalle. Sen jälkeen oli taivuttelu ja kääntäminen aika lailla helpompaa. Tämän tunnin metodina oli taas kehua heti kun Wanesa teki vähänkin oikeaan suuntaan. Kehuin siis hirmuisesti mutta näemmä se auttoi.

Ravissa ei taidettu tehdä mitään kovin erikoista. Välikäynneissä oli ohje antaa pidempää ohjaa mutta pitää tuntuma. Poni venytti hienosti otsa edellä (muttei silti kuolaimen alle rullaten) pitkäksi alas. Vaikka oli pitkällä kaulalla niin oli edelleen tuntumalla ja käveli aktiivisesti. Hyvä me!

Laukkatehtävä tultiin vuorotellen. Ravista seis lyhyen sivun keskelle. Pysähdyksestä laukannosto. Pitkän sivun keskelle ympyrä ja pitkän sivun lopussa takaisin raviin. Pysähdyksiin tuli aavistuksen kättä vasten mutta myötäsi nopeasti. Yksi aivan superhyvä nosto ylämäkeen tuli, muuten oli aavistuksen velttoa ja väliin tuli pari askelta käyntiä tai ravia. Laukassa pyysin reippaasti eteen. Kääntäminen oli haastavaa. Ympyrä meni ok mutta myöhemmin meiltä vaadittiin ympyrän perään vielä voltti. Siinä liirasi ensin lapa edellä ulos ja loppuvoltin kaatui sisään. Oikeassa kierroksessa kuitenkin parani muutaman kierroksen aikana selvästi. Vasemmassa ei ehditty ottaa yhtä monta. Siinä ei ehtinyt miettiä juuri omaa istuntaa tai ponin kaulan asentoa. Laukassa pysyminen ja reitti vei keskittymisen. Piti vielä yrittää istua heilumatta.

Omaa vuoroa odotellessa tein muutamat käyntiväistöt ja peruutukset. Ne meni ihan ok. Ravissa voltteja ja hieman temponmuutoksia. Hyvin huomasi että kun ulko-ohjan piti kunnolla kädessä niin poni myötäsi.

Loppuraveille ei ollut juurikaan aikaa kun tunti venähti. Vähän käyntiä ja sitten piti jo luovuttaa Wanesa seuraavalle kuskille.

Kiva tunti, meille aika hyvät tehtävät ja opeltakin tuli kehuja että hyvin meni.

Ongelmia:
alkuun ei ollut avuilla
silloin kääntämisessäkin oli ongelmia
laukkavoltin kääntäminen oli loppuun asti vaikeaa

Parannusta:
ei vängännyt niin pahasti oikealta vastaan
käynnissä ja ravissa oli sangen hyvä
yksi oikein hieno laukannosto paikaltaan

129 cm!

Torstaina oli päivällä melko märkää, onneksi sade oli tallireissun ajan melko olematonta. Myöhemmin tuli lumihiutaleitakin. Estetunnilla oli 2 ratsukkoa, pienet mustat hepat ja mulla Listra.

Listra oli ihan poikkeuksellisen likainen. Mutapanssarin alla vaikka sillä oli loimi. Hinkutin sitten lähinnä satulan alta puhtaaksi. Onneksi oli kuitenkin siitä kuiva.

Jo alkutunnista Listra oli tänään kivan rento. Käynnissä ja ravissa liikkui pääosin pyöreällä niskalla ilman kummempia temppuja. Oli vähän turhankin rento koska laukat nousivat aika löysästi. Laukassakin kulki sitten ihan hyvin kun sinne asti päästiin.

Kaikissa askellajeissa taivuteltiin, ravissa loivaan kiemuraan yhdistettiin takaosan väistö ja samaa tehtiin sitten myös laukassa. Kulmaa tamma vähän tuijotti ja laukka hidastui sinne. Muuten ok. Eikä saanut päästää liian pitkäksi. Sitten tultiin kavalettilinjaa molemmista suunnista. Poikkeuksellisen rentoa ja rauhallista meiksi.


Oma tulkinta päivän radoista. Pystyltä okserille 21 m, kavalettivälit 6 m.
Alkutunnista hypättiin mustaa, myöhemmin punaista.
Tänään mieliala oli selvästi hyvä kun välikäyntien aikana oikein odotti että kohta pääsee hyppäämään.

Heti alkuun taidettiin tulla kääntelytehtävää (mustat numerot kuvassa). Ykköseltä kakkoselle oli sangen tiukka ja nopea käännös mutta mielestäni se oli helpompi kuin okserin jälkeinen tai pystyltä takaisin kavaleteille. Esteet ei olleet kovin korkeita. Okseri taisi olla koko tunnin kasikympissä. Kakkonen oli ristikko, joka kyllä kasvoi muttei ihan megaksi. Tultiin tätä ehkä 3 kierrosta.

Seuraava homma oli toinen kääntelytehtävä (punaiset numerot). Sai tulla niin lyhyillä teillä kun kärsi. Meidän eka kierros oli aika vähälaukkainen mutta laukka kuoli minikaarteisiin. Linjalle taisi siksi tulla jopa 6 askelta. Jollain toisella kerralla sama juttu. Linjoista tuli myös vähän sanomista, hoiperreltiin. Tätä taidettiin tulla 2 vai 3 kierrosta. Meno parani kun tein kaarteet vähän laajemmin ja rauhallisemmin. Okserin jälkeen kerran käänsin vahingossa väärään suuntaan ja kertaalleen oli erimielisyyksiä tamman kanssa mihin jatketaan. Silloin päädyttiin onneksi vaan suoraan. Muutamat ponnistuspaikat jäi vähän lähelle mutta pääosin oli ihan ok. Hypättiin kuitenkin samaan aikaan.

Lopuksi tultiin vielä kavaletteja toiseen suuntaan ja lieriöpystyä perään (punainen 4). Ensin pysty oli turvallisen kokonen mutta siitä pikkuhiljaa nousi. Muistin myödätä paremmin kun ope siitä sanoi. Meni aika vaivattomasti ja välissä oli oikein hyviäkin hyppyjä. Eikä esteen jälkeen kiihdytellyt mihinkään. Ehkä metrin jälkeen este rupesi näyttämään isolta mutta koska kierros toisensa jälkeen sujui niin hyvin niin ei jännittänyt kummemmin. Maahan tuli ponnistuspuomi auttamaan ettei ajauduta ihan juureen.

Tultiin vielä kierros vai pari Jussin jälkeen. Vika hyppy oli aivan loistava ja kun kyselin korkeutta niin ope tutkaili että 120 pintaan, vähän yli. Kommentoin ettei sitten tullut uutta ennätystä kun entinen on 121 cm. Siinä kävikin sitten niin että ope lähti nostamaan ja käski tulla vielä kerran. Hyvää laukkaa alle (nyt hepo saattoi päästä vähän pitkäksi) ja kaukaa kunnon jättiloikka mutta puhtaasti yli. Ohjat pääsivät alastulossa vähän pitkiksi mutta onneksi tammalla oli hyvä tasapaino. Helposti yli. Toisesta päästä 130 cm ja toisesta vähän alle. Uusi korkeusennätys, hurjaa! Olihan se hienoa!

Hieman epäonnistunut yritys ottaa ratsailta kuva jättiesteestä.
Musta möykky alakulmassa on Listra.

Loppuraveissa Listralla oli alkuun vähän kiire mutta pian taas tasoittui rennoksi ja rauhalliseksi. Kaikin puolin oikein kiva tunti ja opeltakin tuli kehuja. Meidän menoa oli kuulemma kiva katsoa. Hienoa että on tämmöinen opetusmestariratsu, jonka kanssa tällainen amatöörikin pääsee kokemaan vähän isompia pomppuja. Hyvin pian tämmöisten tuntien jälkeen rupean haaveilemaan Listran kanssa metrin luokista.

Ongelmia:
laukat ei tänään nousseet yhtä siististi kuin aiemmin
linjojen ja suoristusten kanssa pientä hutilointia

Parannusta:
alusta loppuun aika tasaisesti
ei kiihdytellyt esteiden jälkeen
laukat vaihtui aika hyvin
hämäryys ei enää haitannut omaa etäisyyssilmää
tokavika hyppy oli tosi hyvä!
129 cm onnistui ilman kamalia jännityksiä

Tuntikaverin äiti kuvasi meidän hyppyjä:

maanantai 21. marraskuuta 2016

Toinen pikkumusta

Estetunnille sain pitkästä aikaa Listran. Aavistukseni ponipäivästä (Wane + Ressu) meni siis ihan mönkään ja tuli pikkumustapäivä (Jussi + Listra). Ei haitannut yhtään. Tamma oli valmiiksi hommissa ja Jussikin jatkoi. Lennossa vaihto siis. Estetunnille tuli 3 ratsukkoa.

Alkuverkassa sai hinkutella voltteja ja taivutella ihan tosissaan. Sitten vielä astetta reippaammin, nenä alas. Kun välillä muistin vähän höllätäkin niin parani. Laukka oli tässä helpoin askellaji ja jotain puolierojakin taisi olla. Kaikesta hinkuttamisesta huolimatta kuulemma aloitettiin hypyt tänään vähän pitkänä. Itse en tätä tietenkään taas huomannut enkä tajunnut.

Oma tulkinta radasta. Minneköhän kakkonen lie kadonnut?

Verkkahyppyinä tultiin kolmosta kahdeksikolla. Laukat vaihtui, eteni ja kääntyi ihan ok. Sitten loikattiin koko rata pari kertaa pienenä. Sitten vähän isompana. Kaarre vasemmassa laukassa kolmoselle oli vaikea kun tultiin vähän suorin vartaloin. Ei saanut kääntää liian aikaisin. Ehkä kolmannella kierroksella piti tulla hitaammin. Esteiden väleissä otin sitten kiinni. Kolmosen ja nelosen väliin tuli nyt suht tasainen 4. Yleensä jäi ahtaaksi. Ykkösen b - c, yhden laukan väli, tuntui ekalla kierroksella pitkältä, sitten usutin jo vähän liikaakin. Paikat oli ok ja välillä aina jokunen pohjassa. Kaikesta silti yli eikä Listra kiihdytellyt omiaan. Välillä oli pohkeelle jopa hidas.

Neljäs kierros tultiin normaalisti ja okserin jälkeen tultiin ykkösen linja vielä toisesta suunnasta. Jollain kierroksella okserille odotin tamman päätöstä että lähteekö kaukaa. Ei lähtenyt vaan töpötti juureen.

Sitten hypättiin suhteutettua jokusen kerran oikealta. Esteet nousi taas vähän. Neljällä tuli ihan hyvin mutta aika paljon piti pidättää välissä. Ope halusi meille myös 3 ja tulihan se. Vielä helposti ja hätäilemättä.

Yhden säpsyn Listra teki tunnin aikana. Siinä oli paljon kaikenlaista kerralla enkä ole varma mikä sen aiheutti. Kavahti vähän sivuun ja pudotin jalustimen. Ei pahempaa.

Lopuksi hypättiin vielä okseria. Näytti jo aluksi isolta ja aina vaan nousi. Lopulta Sokerille riitti ja nousi mustille yhä vaan. Paikkaa ei saanut tuoda liian lähelle ja välillä lähdettiin jo melko kaukaakin. Eipä siinä itsellä ollut hirveästi sananvaltaa. Kohmetuin esteen koosta. Pohkeet kiinni ja kohti. Enkä uskaltanut tuupata tai myödätä ohjaa pois. Odotin että Listra lukitsi esteen ja lähti hyppyyn. Videokamera oli hollilla mutta pelkäsin että kuvaaminen manaa minut esteen joukkoon. Turvaliivikin oli taas jossain reunalla. Haaveilin jo että meille riittää. Silti ope nosti. Kommentti oli ettei ole pakko tulla. Mutta eihän voi hannailla! Kaikesta yli. Vikalla kierroksella okseri oli 111 cm. Eikä onneksi liukasteltu yhtään alastulossa tai kaarteissa.

Loppuraveissa Listra oli aika hyvä. Sangen rento (paitsi mörkökulmassa). Ohjaakin pystyi päästämään pidemmäksi ja silti tamma pysyi tuntumalla.

Ongelmia:
alkuun ei ollut kovin taipuisa
yksi pieni säikky sivulle
kuski ei säätänyt ponnistuspaikkoja

Parannusta:
ei kieltoja eikä pudotuksia
myötälaukat löytyivät hyvin

Väärä toiveratsu

Sen kerran kun toivoin omalle koulutunnilleni ratsua (Wanesa) niin toiveeni unohdettiin ja sain Jussin. Ei ollut yhtään huono vaihtoehto sekään. Koulutunnilla 5 ratsukkoa. Lämmintä +6°C ja kuski ylipukeutunut. Ei satanut enää illalla mutta kenttä oli aika lälly.

Heppa sai piuhat eikä yrittänytkään nostella turpaa. Oikealle taipui aika asiallisesti mutta vasempaan ei oikein millään. Turpa pysyi oikella ja koko kaula kääntyi suorana vasempaan jos yritti. Ihan lopputunnista tuli muutamia parempia hetkiä volteilla mutta äkkiä ne sitten katosivatkin.

Tunti aloitettiin kivasti käynnissä. Pohkeenväistöjä uralle. Alkoi ok, sitten muutama hankalampi kierros väliin ja sitten taas ok. Oikea kierros otettiin vasta vähän myöhemmin. Ope ohjeisti tekemään puolipidätteitä ulkoa ja ihmettelin vain miksi. Siinä väisti liian loivasti ja takaosa meinasi jäädä.

Ravissa oli hyvä energia ja kulki kivan tasaisena. Volttailtiin. Laukat otettiin ensin molemmille pitkille sivuille. Olin nähnyt aikamoisia ongelmia viime aikoina Jussin kanssa laukkaamisessa, joten lähdin itse vähän madalletulla vaatimustasolla liikkeelle. Puolet nostoista tuli väärin, molemmissa kierroksissa. Aidan vieressä tuli herkemmin väärää. Kertaalleen jäi koko laukka tulematta ja pari kertaa ei nostanut heti. Niistä rupesin itse sätkimään ja hytkymään. Kun nosti pyynnöstä niin nostot oli hassun hypähtäviä. En ihmettele jos kokemattomammat eivät pysy niissä mukana ja vetävät hepan epähuomiossa heti takaisin raviin. Lopuksi laukattiin kenttää ympäri. Pari ravipudotusta tuli mutta sain korjattua heti takaisin laukkaan. Oikea laukka oli jopa aika tasainen.

Loppuraveissa kiihdytteli puoli kierrosta, sitten toimi taas kivasti. Pysty ja ryhdikäs ylävartalo kuskille.

Ehkä ensimmäinen tunti Jussin kanssa kun jäi sellainen olo että open mielestä meillä meni ihan hyvin.

Ongelmia:
asetus vasemmalle
väärät laukat

Parannusta:
laukat nousi lähes joka kerta
ravissa oli tasainen

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Estekurssin loppuun vihdoin rataharjoitus kisakorkeudella

Iltapäivän tunnilla oli luvassa rataharjoitus. Kasattiin rata aamun OR:n ykköskisojen piirustuksen mukaan, tosin pelkkä eka vaihe. Nyt ratsukoita oli porukassa 6 kun toinen ope oli mukana hyppäämässä.


Oma tulkinta radasta.

Alkuverkka oli astetta parempi kuin tavallinen kisaverkka. Vähän ehdin pyöritellä käynnissä ja ravissa alle. Yhä heppa jaksoi nykiä ohjia. Laukassa hieman temponmuutoksia. Hypyt tultiin kakkoselle väärästä suunnasta ja laukkasin ihan kunnolla eteen. En muista raippasinko mutta liikkuihan se hevo. Hyviä hyppyjä. Okseri taidettiin tulla vain kertaalleen.

Tämän päivän kiintiösäikky otettiin kuvaajasta. Nyt oli pikapoistuminen peruuttamalla takavasempaan. Helposti pysyin onneksi tässäkin kyydissä vaikka liikuttiin useampi metri sekunnissa.

Odottelua tuli jonkin verran muttei aika ehtinyt käydä pitkäksi. Arvasin ihan oikein että meidät jätettiin vikoiksi. Hyvä oli sekin että meillä hyppyytettiin vielä pari verkkahyppyä pystylle enkä ehtinyt katsella minkä kokoisiksi esteet nousi. Ainakin osa nosti kivan reippaalla otteella. Nämäkin verkkahypyt menivät hyvin, joten jatkettiin suoraan ykköselle.

Metrinen okseri ja hyvin nousee etukintut.
Still videosta.

Hyvin yli mutta laukka jäi vääräksi. Päädyssä taisi olla ristilläkin enkä ole ihan varma että mikä laukka meillä oli kun tultiin kakkoselle. Videolta näyttää vähän siltä että Hemppa korjasi sen itse. Huolehdin vain siitä että edetään kunnolla ja että tullaan huolellisella suoristuksella kakkoselle. Siitäkin yli, 5 askelta väliin ja kolmonenkin yli. Olikohan tässä kun valuttiin laitaan? Metrinen okseri. Myötälaukka. Vähän valuttiin sisään ja kaarre neloselle tuli äkkiä. Onneksi Hemppa kääntyi. Kaarre meni niin tiukaksi että laukka sammui mutta hyvin lähti eteen kohti estettä. Taas myötälaukka. Vitosellekin ok, kaarre kutoselle meni vähän liikaa seinälle ja kääntäminen jäi viime tippaan. Askel tuli ihan juureen ja mennessä taisin kommentoida hepalle että sori. Sarjallekaan askel ei osunut ja taas oma perisynti eli nyhdin ihan juureen. A yli ja sullottiin väliin kolmaskin askel. Silti sekä empimättä että puhtaasti yli myös b. Hienoa!

Saatiin heti perään sakkona kaareva linja ja sarja eli vitosesta loppuun. Ohje oli jättää kaarella yksi laukka pois. Nyt tultiinkin se paljon paremmin. Askelia en laskenut. Paikat oli kunnossa. Kutosen jälkeen oli tosin väärä laukka ja meni luvattoman pitkään että Hemppa malttoi pudottaa kootusta laukasta raviin asti. Oltiin jo lähes linjalla kohti sarjaa. Ei muuta kuin laukka päälle ja eteen kohti sarjaa. Hieman hitaasti vielä a, maiskutusta ja pohkeet välissä ja venyttiin väli kahdella askeleella. Jee!

Ei epäröintiä eikä kiintiöpuomeja. Aikamoista lennätystä mutta videolta vauhti näyttää aika sopivalta. Esteet ei tuntuneet pahoilta ja tilanteet saatiin ratkaistua. Olo oli riemuisa!

Muut hyppi vielä uusintateitä mutta meille riitti. Nyt palkkasin hepan pitkien ohjien käynnillä enkä vaatinut enää mitään. Luottavaisin mielin seuraavan viikonlopun kisoihin!

Ongelmia:
kiintiösäikky
väärät laukat

Parannusta:
kaikesta puhtaasti yli
eteni hyvin

Tuntikaverin äiti kuvasi radan (ei sakkokierrosta 5 - 7b).

Kädetöntä myötäämistä

Sunnuntain aamutunti jatkettiin estekurssia taas 5 ratsukon voimin. Minulla tietysti Hemppa. Vaikka eilen jätin hepan hyväksi, kevyeksi ja letkeäksi niin silti nyki taas ohjia ja oli alkuun haluton olemaan tuntumalla. Alkuverkka meni taas siis taivutellessa ja herätellessä. Temponmuutokset ravissa olivat tähän ihan näppäriä.

Laukassa ei päästy kunnolla työskentelemään vaan treenattiin kevyttä- ja esteistuntaa. Ruuna siis juoksi nenä pitkällä. Juoksi kuitenkin ihan hyvällä sykkeellä. Kerran tämänkin tunnin aikana otti kierroksia katsomopäädystä, tällä kertaa etuset vähän nousi.

Hypyt aloitettiin yhden laukan sarjalle, jonka edessä oli vielä kavaletti. Kolmoissarja siis. Ensin ihan mineinä, myöhemmin irroitettiin sisäkäsi ohjista ja sillä jotain joogailtiin hypätessä. Koska tultiin ponien kanssa samoilla väleillä niin hirveästi ei sopinut usvattaa. Parhaat hypyt tuli kuitenkin silloin kun ei tarvinnut pyytää enää eteen kohti estettä. Lopuksi vika este nousi okseriksi ja korkeutta oli ehkä 70 cm. Se oli tunnin korkein.

Tehtiin vielä vaihtotehtävää. Kavaletit ja pystyt lävistäjille. Muut meni neljällä mutta Hempan kanssa meiltä onneksi vaadittiin 3. Kun laukka lähti rullaamaan kunnolla eteen niin vaihdotkin rupesi irtoamaan. Pienemmällä laukalla se ei onnistunut. Ohje oli että pitäisi päästä pidättämään. Pikemminkin varmistelin että edetään. Vikalla kierroksella huomasi hyvin miten Hemppa jäi tuijottamaan liikettä ovella ja hidasti kohti pystyä. Vaihtoja pahemmin oli hukassa taivutus vasemman jalan ympäri.

Lopuksi taas sama juttu ja otin sen verran ravia että sain humman eteen ja lopettamaan nykimisen. Ei siihen paljoa vaadittu mutta hetki hommia ajatuksen kanssa. Vastustelusta tuli vain lisää pohjetta.

Ongelmia:
nyki ohjia
taipuminen vasemmalle
joka tunnin kiintiösäikky oli nyt pientä keulimista

Parannusta:
laukat vaihtui kun eteni kunnolla

Senni videoi hyppyjämme:

lauantai 19. marraskuuta 2016

Estekurssin eka päivä puomisäätelyä sekä yllätysisoa

Viikonlopun suunnitelmat menivät niin monta kertaa uusiksi että lopulta ei ollut mitään muuta ohjelmaa tarjolla kuin Tallinmäen estekurssi. Sinne siis. Ensimmäinen teoria oli kuulemma niin perusjuttuja ettei kannattanut tulla paikalle.

Ratsukseni sain Hempan eikä humma ollut tänään vielä liikkunut. Pihalta kävin noukkimassa. Taas sillä oli kuulemma pidetty tunneilla korvahuppua vähentämään sätkyjä. Minä en sellaiseen lähde. Siedättyköön. Yhden jonkun oman pomppuvinkaisun teki tunnin aikana muttei se haittaa jos jalat nousee vaan joitain senttejä eikä heppa poistu paikalta. Apuvälineenä esteraippa, ei kannuksia. Enkä jaksanut martingaaliakaan laittaa kun mielestäni ei sitä tarvita.

Alkuverkassa säädeltiin ravia puomeilla. Sitä ennen meillä oli ongelmia tuntuman kanssa jo käynnissä kun hepo jumitteli ja nyki ohjia. Ravi säätyi ihan hyvin muttei ole mitään hajua miten selviydyttiin tehtävistä. Ei tullut mitään kommenttia. En siis osannut myöskään parantaa. Jolkoteltiin menemään. Samaa tehtiin myös laukassa. Vähän hepo tuijotteli katsomopäätyä ja sen keskittyminen rakoili siellä. Vähän kolisteltiin ja kun kysyin että mikä osui niin lopulta saatiin oma kierros ja toteamus että hyvin mahtuu. Väliin toki sössittiin yksi kierros raville.

Vaihtotehtävä tultiin kavaleteilla kohti seiniä. Meille hirmu hyvä. Harmi etten kuullut opetusta kovin tarkkaan. Oikealle vaihto tuli joka kerta, vasemmalle välillä tuurilla. Hemppa oli enemmän menossa oikealle ja vasenta piti ajatella jo lähestyessä. Loikat siihen suuntaan oli roikaisuja ja jos tuli väärässä alas niin vaihtoi itse ravin kautta ennen kuin ehdin reagoida.

Viimeisenä vuorossa oli minikavaletti ja pysty. Tämä osuus on videolla. Pysty nousi pikkuhiljaa ja jo melko pienenä tuntui etten ollut hypyissä kunnolla mukana. Protesteja ei tänään tullut mutta jokunen pudotus. Pienemmillä Hemppa katsoi jalkansa hyvin ponnistuspuomille. Lopulta meille vihdoin nostettiin isommaksi. Tarkkaa korkeutta en tiedä mutta päälle metri oli arvio. Tultiin ihan hyvin mutta Hemppa tyssäsi. Pysyin kyllä hyvin kyydissä. Tämä toistui pari kertaa ja lopulta uskaltauduin käyttämään raippaa ihan kunnolla esteen edessä. Sitten päästiin jo yli mutta aika varovasti sulloen miniaskeleen väliin. Tämä toistui joka kerta. Ensin kahdesti pudotuksella ja lopulta puhtaastikin. 

Yllättävän vähän esteen korkeus tai kiellot järkyttivät mieltäni. Vahva oli usko että osataan kyllä ja Annen ohimennen huikkaama tsemppi valoi sekin lisää uskoa. Ehkä se laukka ei vaan rullannut aluksi tarpeeksi? Ehkä en ollut itsekään menossa varmasti yli? Mutta aiempi korkeus tuntui vielä helpolta ja mukavalta ja sekin arveltiin jonnekin 90 kieppeille.

Sai jättää ravailematta loppuun mutta halusin ottaa ratsun vielä avuille. Nyt sain sen etenemään edestä kevyenä ja taipumaan molempiin suuntiin. Vihdoin myös alaspäin siirtymä tuli istunnalla eikä kättä vasten julmasti ohjia nykien. Tästä on hyvä jatkaa huomenna. (Ope yritti taas kaupitella Hemppaa minulle.)

Ongelmia:
nyki ohjia
alaspäin siirtymät
taipuminen vasemmalle
laukan rullaaminen
muutama kielto
yksi ratsun oma vinkaisu

Parannusta:
ravi ja laukka säätyivät
pysyin kielloissa satulassa
ei pukitellut esteen jälkeen
lopulta päästiin isokin pysty yli
ohjautui ihanan hyvin pitkin ohjin

Katja videoi lopputunnin hyppyjämme:

perjantai 18. marraskuuta 2016

Käyntityöskentelystä haaveilua

Perjantaina kävin viidentenä vikalla tunnilla. Ratsutoive meni läpi ja sain Wanesan. Säätiedotus uhkasi kaatosadetta mutta vasta lopputunnista rupesi tihuttelemaan. Ehkä ekaa kertaa tälle syksylle kenttä oli rapainen. Lämmintä +3°C.

Hoitaessa ponilla oli kova kiire pois karsinasta. Epäilin että janotti mutta vesi ei kelvannut. Lopulta piti laittaa haka kiinni että turpa pysyi sisällä. Käytävällä teki sitten ressut ja vetäisi mut mukanaan heinille. Vaikka taas muka yritin olla huolellinen. Raipasta ei sanonut juuri mitään ja ohjista sain ponin sitten raavittua mukaan. Kamala heinätuppo suussa evääksi. Sitä sitten nyhdin kentälle mennessä pois. Kuski poninkäsittelyoppiin!

Alun käyntipätkä oli melko lyhyt ja sitten ruvettiin menemään kevyttä ravia. Heinäjallituksen takia en juuri tuntenut armoa. Kunnolla eteen ja hommiin. Tänään jätin kannukset pois. Nyt keskiviikon muu urheilu tuntui jaloissa ja vasen sisäreisi juili keventäessä. Harmi vaan ettei tänään menty yhtään harjoitusravia. Wane kääntyi volteille paremmin kuin eilen mutta ravissa ei taipunut alkutunnista kovin hyvin. Tehtiin taas iso liuta ohjattuja siirtymiä. Ihan hyviä muttei meille ihan täsmämenoa. Vielä enemmän olisi pitänyt päästä taivuttamaan.

Laukkojakin mentiin ensin vuorotellen letkan perään käynnistä nostaen ja takaisin käyntiin. Ekalla kerralla poni pudotti itsekseen raviin eikä nostanut laukkaa takaisin vaikka pyysin, komensin ja lopulta käskin. Sitten tuli pukki. Päivän ainoa ja jatkossa sain uuden laukan heti pyynnöstä jos pudotti raviin. Ei silti ollut oikein aseita lyhentää laukkaa. Pudotti heti raviin. Pitkästä laukasta taas oli toivotonta päästä suoraan käyntiin. Väliin mentiin taas myös vähän pidemmät laukkapätkät. Vauhtia irtosi ihan hyvin kun pyysin. Jossain vaiheessa tosin huomasin että puristin reisillä että pysyisin helpommin vatkaavan laukan kyydissä. Yritin sitten rentouttaa jalkoja irti. Käyntipätkät laukkojen välissä rupesi olemaan aika kivoja.

Loppuun hölköteltiin ravia ja oli suht kelvollista. Ei edelleenkään ihan kuulolla eikä tasaisesti kahden ohjan tuntumalla kuten käynnissä. Kaipasin käyntityöskentelyä ja toiveeni toteutettiin. Sai itse tehdä mitä koki tarpeelliseksi. Volttasin, tein temponmuutoksia, yhden pysähdyksenkin kun tuntui ettei pidätteet mene läpi. Väistätin molempiin suuntiin. Alku oli takkuista ja poni jätti ulko-ohjan pidätteet huomiotta mutta parin sivun aikana päästiin jo rennosti sivulle. Raippa ja kehut oli hyvä apu tähänkin ongelmaan. Tein myös avotapailua oikeassa kierroksessa. Yllättävän asiallisesti lopulta sekin. Vähän poni painui turhan matalaksi mutta lopulta sain kohotettua. Yritin ajatella taas itseäni takajalkojen päälle ja keulaa ylös. Ihanan kevyellä tuntumalla Wane lopussa kulki. Siitä oli hyvä palkita pitkillä ohjilla.

Takaisin talliin menin nyt erityisen tarkkana heinien takia. Molemmista houkutuskohdista päästiin suoraan ohi. Karsinassa ponin piti malttaa pitää päänsä aloillaan ennen kun otin suitset pois. Ensin lähti turpa varpaisiin, lopulta käänteli päätä sivulle ja korjasin käsivarrellani. Hetken liikkumattomuus palkittiin suitsien poistolla ja heinille pääsyllä.

Ongelmia:
laukassa ei säätövaraa
puristin laukassa reisillä

Parannusta:
käynnissä tuli aika kivaksi

torstai 17. marraskuuta 2016

Ponejaponeja

Olin sen verran innokas että tuppauduin vielä torstain ekalle koulutunnille viidenneksi. Ratsun sain valita vapaana olevista melko vapaasti. Wanesa pääsi hommiin eikä tullut tarpeetonta vapaata.

Alkuun Wane tuntui jäykältä takaa ja kummallisen haluttomalta etenemään. Pohdin että onko se kunnossa. Melko pitkään mentiin käyntiä enkä siinä osannut sanoa. Ravissa en huomannut mitään, joten päättelin että kunnossa on. Kannukset jäi Ressun jäljiltä jalkaan ja ponin velttouteen nähden ne oli ihan hyvät. Kyllä se siitä heräsi.

Alkutunnista mentiin harjoitusravia ja myöhemmin laukkaa aina kierros ympäri kaverin perään. Laukat ei nousseet ihan säpäkimmin eikä laukasta päästy lähellekään suoraan käyntiin vaikka yritin. Ei ollut säätöä vaan hidastusyrityksistä pudotti raville. Laukassa myös kääntyi ja taipui huonosti. Olikohan vasen kierros vielä vaikeampi? Lopulta laukattiin aika pitkä pätkä putkeen. Poni yritti välillä pudotella raviin mutta ripeästi päästiin aina takaisin laukkaan. Aika pitkään meni että kaikki 5 laukkasivat samaan aikaan.

Käynnissä rupesin saamaan ponia vähän otteeseen. Osasin tänään enemmän houkutella niin ei tullut pahoja vastaanvänkäilyjä. Oli enemmän kiinni oikeassa ohjassa ja pyöreys löytyi asettamalla oikealle, poni myötäsi. Sen jälkeen sai käännettyä asetuksen vasemmallekin mutta piti olla tarkkana ettei oikealle ohjalle jäänyt makoilua. Tuli kehuja että poni näyttää lyhyeltä.

Ravissa meno parani pikkuhiljaa. Välikäyntien jälkeenkin tehtiin vielä aika paljon laukkoja. Me oltaisiin kaivattu laukat paljon lyhyemmissä pätkissä. Nyt en oikein saanut otetta. Yritin taivuttaa mutta aika puolivillaiseksi jäi. Muutaman kerran vaihtoi itse laukan takaa.

Loppuravissa oli suht aktiivinen ja pitkille sivuille vähän spurttasin. Kulmiin taipui pääosin ihan ok mutta yhä vähän vänkäsi välillä vastaan. Ei ollut elastinen volteilla. Toivoin että saisin huomenna jatkaa Wanen kanssa.

Karsinassa poni hyökkäsi heti heinille vaikka olin muka varuillani. Pah!

Ongelmia:
alkuun tuntui kankealta
laukassa säätely ja taipuminen
rynni heinille suitset päässä

Parannusta:
käynti tasoittui aika hyväksi
ravissa oli paljon hyviä hetkiä
saatiin kehuja lyhyydestä

Sulan maan treenit ja poniputki jatkuu

Torstaina sain estetunnille taas Ressun. Ihan mukavahan sillä on mennä mutta taas kuvittelin että meidän vika kerta meni jo. Ratsukoita tuli tänään tunnille vain 2. Olin huolissani pohjan kunnosta mutta huoli oli aiheeton. Vaikka muualla pihalla oli loskaisaa oli etuosa kentästä hiekalla. Keli oli pari astetta plussalla ja vaikka aamulla satoi niin nyt oli kuivaa. Portin luona oli ehkä viiden metrin lätäkkö mutta muuten kenttä oli kuivakin.

Esteitä kasattiin allaolevan raapustuksen mukaisesti. Lyhyet välit 2,5, pidemmät 6,5 metriä.


Oma näkemys päivän vikasta radasta.
Alkuverkassa Ressu oli taas hieman hidas. Nyt oli pidemmät kannukset mutta esteraippa. Taivuttelu tuotti hyvin hetkittäisiä tuloksia. Tasaista tuntumaa ei saatu. Suoralla edettiin paremmin kuin volteilla.

Hypyt aloitettiin ravissa yksittäiselle pystylle. Neljästi yli ja aika löysää. Sitten tultiin se käynnistä. Taas, pahus. Kevyttä istuntaa piti harjoitella. Tänään tämä ei ollutkaan niin kamalaa kuin aiemmin. Jalat alas, peppu ylös ja mentiin yllättävän tasapainoisesti yli. Ponikaan ei pahasti empinyt, pyrki pikemminkin raville.

Sitten loikittiin laukassa. Yhä piti pysyä kevyessä istunnassa. Kantapäätkin muistui paremmin alas kun ope siitä sanoi. Paikat ei aina ihan priimaa. Este tuli melko pian kulman jälkeen. Ehkä 3 - 4 laukkaa ehti suoristaa, riippuen miten tuli. Yli mentiin kuitenkin aina. Nousi jo tässä esteen kokoiseksi.

Tultiin pari kierrosta hypäten pysty, okseri ja nelosen suunnasta jumppalinja. Kerta toisensa jälkeen vaikeinta oli saada paikka hyvin ekalle kavaletille. Taidettiin kertaalleen hypätä vielä jossain erilaisessa järjestyksessä nuo esteet. Vikalla kierroksella oli sitten kuvan mukainen. Väleissä 2 - 3 ja 4 - 5 piti vaihtaa laukka. Käytännössä siis ravin kautta. Välillä oli pystyn jälkeen muutenkin väärä. Meidän ratakierros oli muuten hyvä. Kavaleteille sulloin askeleet kohdilleen molemmista suunnista mutta vaatihan se töitä. Pystyt oli 90 cm paikkeilla (ei mitattu) ja okserin takapuomi vähän päälle 95. Okserille rohkaisin raipalla mutta käytännössä iskin omaan jalkaani.

Lopuksi tultiin vielä jumppalinja kertaalleen tiukalla sisääntulolla oikealta. Hyvin meni vaikka yhä meinasi jäädä lopusta ahtaaksi. Eikä hypätty esteitä ihan keskeltä. Mutta puhtaasti yli.

Loppuraveissa poni oli rennompi mutten vieläkään saanut sitä kunnolla avuille. Vaihtelin suuntaa ja tein paljon kahdeksikkoja. Pidemmälläkin ohjalla kulki asiallisesti.

Ongelmia:
jumpalle sisääntulo
muutama väärä laukka
ei ollut kovin taipuisa
ravihypyt oli löysiä
jumpalla ei hypätty ihan keskeltä

Parannusta:
ei kieltoja eikä pudotuksia
isotkin esteet helposti
nosti laukat kivan kevyesti ja ylämäkeen

maanantai 14. marraskuuta 2016

Sarjoja ja suhteutettuja

Maanantain estetunnille tuli 3 ratsukkoa. Mulle osui jaossa Ressu vaikka olisin voinut lopettaa sen kanssa torstaihin. Tämänkin tunnin piti entinen tuntikaveri (joka on siis opiskelemassa alaa). Nyt taisi olla ekaa kertaa kunnon hyppytunnilla eri ope. Meille oli terveiset että saa laittaa kannukset. Tulkitsin tämän että laita kannukset. Pohja oli edelleen oikein hyvässä kunnossa.

Poni oli edellisen tunnin jäljiltä valmiiksi kentällä. Suojat jalkoihin ja menoksi. Pidin kouluraipan ja vetäisin turvaliivin lämmikkeeksi.

Käynnissä poni liikkui pitkin ohjin ok. Verkka aloitettiin ravissa ja taivutteluyritykset söi taas vauhtia. Kovin hyvää ravietenemistä ei irronnut. Eikä ruuna oikein myödännytkään. Laukassa oli onneksi vähän helpompaa muttei siinäkään saatu kauniita, taipuisia voltteja. Laukanvaihtokin tuli vasta kierroksen päästä. Ei kuitenkaan pudottanut raville.

Oma tulkinta pidemmästä radasta.

Hypyt aloitettiin ravissa ristikolle. Poni ei nostanut hypyssä laukkaa. Laukassa ylittyi paremmin, sitten myös pystynä molemmista suunnista. Sanomista tuli että yläkroppa paremmin pystyyn. Tykkäsin tästä kommentista, sillä tiesin että sukeltelen helposti.

Tämän jälkeen tultiin kavaletilta kaarevaa linjaa pystylle (esteet 4 ja 5). Taidettiin alkuun tulla 4 askeleella, myöhemmin jarrutteleva 5. Laukka vaihtui välillä vääräksi. Aika monta kierrosta tätä. Ehkä vähempikin olisi välttänyt muttei kukaan kuullut lopetuskäskyä.

Sitten tultiin lävistäjälinja (esteet 2ab ja 3ab) kerran vai pari. Kaksi pystyä yhden laukan välillä, 18 metriä ja kaksi kavalettia innarivälillä. Oikealle piti jatkaa mutta meillä oli joka kerta vasen laukka tehtävän jälkeen. Ekalla kerralla suhteutettu väli jäi aavistuksen ahtaaksi. Toisella kerralla posotettiin 4,5 askeleella. Sen jälkeen tajusin oikeasti pidättää. Vaikeinta oli päästä linjalle suoraan, kaarre sisään meni aluksi aina leveäksi.

Rata taidettiin tulla kahdesti. Alkuun vielä kavaletti ja pysty takalaidalta. Ekalla kerralla ok, toisella kerralla potkaistiin kavalettia puoli kierrosta eteenpäin. Linjalle ruvettiin saamaan parempia sisääntuloja ja tajusin pidättää. Viisi jäi silti aika ahtaaksi ja yhä oli molemmilla kerroilla väärä laukka. Ekalla kerralla sain oikean. Kuvio jatkui että täyskaarrolla kavalettien välistä aidan kautta neloselle. Ekalla kerralla vasen laukka jäi tulematta ja voltattiin. Toisella kerralla siisti vaihto ravin kautta. Ahtaat 5 vikaan väliin.

Sitten ope rakensi linjalle kavalettien tilalle 2 laukan päähän okserin. Ravilla sisään ja hannailin sen verran että tahdoin okserin takapuomin ensin pois. Hyvä ratkaisu, sillä poni tuli unessa sisään eikä edennyt. Raviräpöstyksellä yli ja vikasta kolmella askeleella aika läpi. Onneksi unohdettiin ravilähestymiset tähän ja tultiin jatkossa laukassa, yhä ilman takapuomia. Usvatin taas reilusti eteen ja nyt hieman pidennetty vika väli jäi jopa ahtaaksi. Oikein hyvä. Vikalla kierroksella okseri oli kasassa. Nyt ekalle ei askel sopinut enkä ollut mukana. Hienosti paikattiin ja ekassa askeleessa löytyi taas tasapaino. Siististi loppuun. Taisin kyllä varmistaa okserille raipalla. Korkeudet oli n. 65, 80 ja 90.

Loppuraveissa poni meinasi taas vähän hidastaa. Ei ollut edestä tasaisimmillaan koska ei polkenut kunnolla takaa. Pilkahteli pyöreänä. Helpommin muistaakseni oikeaan kierrokseen.

Ongelmia:
kaarevan linjan ratsastaminen
alkuun ja loppuun poni oli vähän hidas

Parannusta:
ei kieltoja
ei lipsunut kaarteissa
sain pidettyä yläkroppaa välillä hypyissä paremmin pystyssä

Toiveesta siirtymiä ja taivuttelua

Maanantaina olin riemuissani kun koulutunnille sain Sokerin. Tamma oli vieläpä valmiiksi hommissa, joten ei tullut edes kiire. Ratsukoita tunnille tuli 4. Pakkasta oli pari astetta, kenttä oikein hyvänä. Opena oli entinen tuntikaveri.

Alkutunnista kyseltiin toiveita tunnille. Vastasin suosikkini eli siirtymät. Seuraavalla kierroksella täsmensin että taivutuksetkin olisi hyviä. Käyntityön unohdin toivoa ja alkuverkka otettiin suoraan ravista, joten meillä Sokerin kanssa oli aika moninaisia ongelmia. Pyörittelin voltteja, yritin saada tammaa avuille ja olemaan kaatumatta sisään. Loiva kiemura voltilla oli ihan hyvä. Kun ope kysyi että kumpi kierros on vaikeampi oli vastaukseni että molemmat. Tykkäsin siitä että sai mennä vapaaseen suuntaan ja pyöritellä omiaan. Käyntiin teki mieli ottaa mutten kehdannut sooloilla.

Välissä tehtiin liuta siirtymiä lähinnä käynnin ja ravin välillä mutta myös käynnissä ja ravissa vähän temponmuutoksia. Nämä oli meille hyviä. Eihän Sokeri pelkällä istunnallani hidastanut mutta yritin myös myödätä kunnolla kun hidasti. Pysähdyksissä tamma yritti välillä venyttää varpaisiin asti. Otettiin myös pidemmät laukkapätkät alle.

Yksi kuskeista toivoi laukkatyötä ja tehtiinkin päätyyn poikkeuksellisesti tötteröiden sisäpuolelle laukkavoltti. Siitä sitten lyhyt sivu ja seuraava pitkä sivu vielä laukkaa. Sokerin laukka ei ollut kovin rullaavaa ja voltti oli meille aika pieni. Sisäohjasta ei saanut jäädä vetämään (tätä en olisi varmasti itse huomannut). Tamma kuitenkin tsemppasi ja saatiin tehtyä tunnistettavan pyöreitä voltteja laukassa pysyen eikä ohjaa tarvinnut juuri käyttää. Jalkojen käyttö oli hankalampaa kun ulkojalalla piti kääntää ja sisäjalkaa olisi pitänyt käyttää roimasti että olisin saanut taivutuksen läpi. Ohjilla piti lähinnä kohottaa matalalle menevää turpaa.

Lyhyen sivun suoristukset tulivat meille aika äkkiä. Kulmat oli yhä pahaa kaatumista sisään mutta kuvittelen ratsastaneeni siten, ettei se pahiten pistänyt silmään. Pitkät sivut päästiin melko hyvin suoraan myös irti aidasta.

Loppuverkassa Sokeri painui entistä matalammaksi ja keskittyminen meni pään nosteluun. Tunnin jälkeen hepo oli ihan märkä ja jatkoi vielä esteille.

Ongelmia:
kaatuminen sisään kulmissa, varsinkin laukassa

Parannusta:
suoritettiin tehtävät tunnistettavasti
ratsu ei ollut superpitkä

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Kurssikisat open lellikkinä

Sunnuntain iltapäivätunti ei ollut tunti vaan rataharjoitus. Koko meidän porukka kerralla verkkaamaan. Me saatiin Hempan kanssa onneksi ensimmäinen lähtövuoro. Käytännössä muut siis tönöttivät suoritusten ajan nipussa aitojen ulkopuolella takapäädyssä.

Alkuverkka ei tälläkään kertaa tuntunut kovin hyvältä. Käynnissä ei päästy kunnolla eteen ilman jumitteluja. Tein vähän pohkeenväistöjäkin ja ne lähti yllättävän kelvosti. Ravissa pitkä sivu kohti tallin ovea oli kummallista kyräilyä ja poikitusta pois uralta. Ensin menin ympyröitä ja suunnanvaihtoja käynnissä ja ravissa. Laukat mentiin kaikki samaan suuntaan eli ympyröitä ja kunnolla eteen. Silti meinasi jäädä vähän hitaaksi.

Laukan jälkeen pyörittelin käynnissä vielä lisää eli taivuttelin serpentiiniä pituushalkaisijalla. Myös hidastuksia. Ravissa olin tekemässä temponmuutoksia kun kuulutettiin homma alkavaksi. Ravailin vielä hetken ja sain jäädä aitoihin yksin. Voltteja molempiin suuntiin. Pysähdyksiä. Laukkaympyrä. Vielä ennen lähtöä tein pysähdyksen. Ehkä olisin tarvinnut voltinkin alle mutta mentiin.

Nyt aloitettiin oikealta koska aamulla opin että vasempaan ei saada kaunista kulmaa vaan kaadutaan suorana töks töks. Keskilinjalle ok. Pysähdykseen ok mutta siinä liikkui ensin yksi jalka ja sitten toinenkin. Energia oli ihan hyvä mutta tahti kiihtyi ekalle kiemuralle ja taas Hemppa venkoili taivutusten vaihtamista vastaan. Keskiravi lähti vähän varovaisesti mutta muistin ratsastaa sen loppuun asti. Siirtyminen oli ainakin selkeä. Voltilla taivutin kunnolla mutta kaula meni jo liikaakin mutkalle. Toinen kiemura oli parempi. Lävistäjän käyntisiirtymä tuli ihan täsmällisesti alas ja kahden askeleen jälkeen rupesin pyytämään raville ja kolmannella taidettiin sitten jo päästä. Voltti vasemmalle meni taipuisammin, tosin tuntui vähän etumatalalta.

Käyntiin tuli taas ihan ok. Vähän pyysin eteen mutta yritin olla hätistelemättä liikaa. Energiaa olisi voinut olla hippusen enemmän. Pysähdys tuli pisteeseen ja Hemppa taas korjasi taakse vaikken tehnyt itse mitään. Annoin olla vaikka turpa vähän nousi. Käyntiin ok. Tuntui vähän löysältä ja rupesin valmistelemaan ravia ajoissa. Vähän hitaasti raviin. Laukka nousi Hempaksi ihan hyvin. Ympyrällä kaasuteltiin. Muistin silti että ai niin, lyhennä ohjia. Lävistäjällä linjautui uralle pari metriä ennen kirjainta. Ravisiirtymä tuli vähän pudottaen ja oli kulmaan asti jännittynyt. Siitä tasoittui. I:ssä tuli oikein napakka nosto ja spontaanisti taas kehuin ääneen "hyvä". Ehkä tunnistettavasti kulmiin ja ympyrällä taas aika reipasta menoa. Kulmaan kiinni ennen lävistäjää ja lävistäjällä Hemppa laukkasi taas yllättävän lyhyenä. Muistin istua taakse. Aktiivisuus riitti loppuun asti eikä käyntisiirtymään tullut juuri ravia. Pisteessä käyntiin. Huolellisesti keskilinjalle ja pisteeseen. Huh, se oli siinä!

Käyntisiirtymään olin erityisen tyytyväinen, sillä alaspäin siirtymät ovat olleet meille vaikeita. Alun raviosuuteen en ollut kovin tyytyväinen mutta eipähän tullut rikkoja. Miltään superhyvältä Hemppa ei tuntunut mutta suoritti aktiivisesti. Toki yhä oli ne megakannukset jalassa ja tällä kertaa oli esteraippakin mukana.

Odoteltiin vielä päädyssä muiden kolmen suorituksen ajan. Sitten hetki talutusta ja ratsu talliin. Nyt ei tullut edes pahasti hiki. Maneesissa taisi olla muutama aste pakkasen puolella kuten pihallakin.

Paperin nähdessäni meinasin taas tiputtaa silmät päästä. 67,600 %! Oli taas tuomari kiltillä päällä. Huonoin numero on alkutervehdyksen 6. Askeleesta taakse ei sen ryhmän pisteet pudonneet kuin kuusipuoleen. Laukasta käyntiin 7,5! Hah! Kommenteissa oli että hyvää tasaista työskentelyä ja laukassa takaosaa tulisi saada kantamaan vielä paremmin. Puhuttiin myös huomattavasta edistymisestä (tätä en itse huomaa). Lopulta 12 kurssilaisesta saatiin parhaat prosentit. Taas tunsin itseni open lellikiksi ja pisteet ansiottomiksi. Pitäisi katsoa video. Suurin osa meni KN:ää, yksi ryhmä EB:n ja pro-ponikuski A:10:n. Alun perin toiseksi vaihtoehdoksi mietittiin B:0:aa. Hempalla sekin saattaisi hyvänä päivänä sujua.

Palkintoja ei tällä kertaa saatu. Pakkanen ei toki vähentänyt jäätelöhimojani.

Ratamme:

Pahaa mieltä kouluradan harjoittelussa

Sunnuntaina huomasin aamulla märät läikät Hempan molemmissa kyljissä. Vaikka kuinka tarkasti niitä syynäsin niin heppa ei aristanut niitä ja nenäliinalla kuivaamallakin olivat vain likaisen ruskeat. Vähän kuin hepo olisi itse järsinyt kylkeään. Mutta muuta loogista selitystä ei löytynyt kuin että pitkät ja jykevät kannukset olivat ne tehneet. Ope myöntyi sen verran että sain laittaa kannukset nyt osoittamaan niin alas kuin menivät.

Hemppa jumi käynnissä, vastusteli tuntumaa ja teki takapotkuja. Välillä peruuttikin. Minusta tuntui kurjalta että nyt kiusaan kipeää hevosta. Ja vielä kurjemmalta että olen itse kipeyteen syypää. Alkuverkassa käytiin askellajit melko pikaisesti läpi eikä saatu suuremmin kommentteja. En siis saanut hevosta yhtään avuille. Taivutusta ei ollut, vasen pohje ei mennyt läpi, kaasua ei löytynyt. Mahtavaa ruveta tältä pohjalta ratsastamaan kouluradan tehtäviä. Keljutti jo valmiiksi suunnattomasti ja pitkin tuntia piti pidätellä suurta harmistumista sisällä.

Aloitettiin tulemalla keskilinjaa kohti C:tä harjoitusravissa, ei pysähdystä vaan vasemmalle loiva kiemura. Heti aloitus meni mönkään kun vasemmalta ratsu kaatui suorana 90° kulman, ei taipumista. Töks. Käsky kävi tulla uudestaan ja toisesta suunnasta. Hemppa venkoili loivalla kiemuralla taivutuksia vastaan eikä liikkunut kunnolla. Seuraavassa pätkässä jatkettiin pidemmälle ja lopulta tultiin ravissa askeleenpidennystä ja tervehdyksiä lukuunottamatta koko ohjelma osissa. Voltti vasemmalle levähti ekalla yrityksellä liian suureksi. Taidettiin tulla toinenkin loiva kiemura? Käyntisiirtymän unohdin ekalla kerralla tehdä. Käyntiä piti kuljettaa eteen ja pysähdyksessä Hemppa taas liikautti jalkaa taakse kun hellästi korjasin. Tuli sanomista. Myös siitä etten ollut hereillä aloittamassa oman vuoron koittaessa. Seuraavalla kerralla jäin sitten ilman kommentteja kun korjasi vielä edellistä ratsukkoa.

Laukat nousi ok. Lävistäjät suht kelvolliset. Linjauksen kanssa piti olla tarkkana. Laukasta raviin hirveili ehkä pari askelta mutta tasoittui yllättävän nopeasti. I:ssä nousi myötälaukka molemmilla kerroilla. Ravi ei vaan rullannut kunnolla eteen ja hetkittäin Hemppa taisteli tuntumaa vastaan. Vasen pohje ei ollut edelleenkään läpi.

Omaa vuoroa odotellessa yritin työstää lähinnä käyntiä. Suorittavaa piti varoa ja sen lisäksi siellä suhasi kaksi muutakin itsenäisesti tekevää. Silti ainakin kertaalleen onnistuin olemaan aloittavan jaloissa vaikka yritinkin kiihdyttää pois alta. Käynnissä Hemppa vastusteli enkä saanut sitä rennoksi ja hyväksi kuin hetkittäin. Ravissa kevensin että saisin edes vähän vauhtia. Oma harmitus ilmeni suolajäykkyytenä, johon reagoi myös hepo. Lopulta ope käski nojailla taakse kun taisin ruveta käpertymään. Lopputunnista turhauduin ruunan jäkittelyyn ja nappasin muutaman kerran jäkitykseen raipalla lavalle. Sehän auttoi! Eikä hepo sanonut raipasta muuta kuin lopetti änkyilynsä.

Tunnin paras hetki oli ensimmäinen siirtymä laukasta käyntiin. Sain Hempan laukkaamaan lävistäjän yllättävän rauhassa. Ajattelin pysähdystä ja siirryttiin lähes pisteessä ihan muutaman raviaskeleen kautta ja pahasti vetämättä käyntiin. Vau! Tästä hepo palkittiin pitkillä ohjilla vähäksi aikaa. Toinen yritys tuli pahemmin kättä vasten ja ravia tuli lähes kulmaan asti.

Ongelmia:
kannukset tuhoaa hevosen
ratsu vastusteli ja oli hidas
kuskia harmitti käytännössä kaikki

Parannusta:
laukasta käyntiin

lauantai 12. marraskuuta 2016

Vasemmalle kaatumista vastalaukassa

Iltapäivän tunti aloitettiin heti hommilla. Tuntui että ruunalle oli iskenyt tauon aikana kiima, sillä me aloitettiin käynnissä paikallaan potkimisella kun heppa ei tykännyt että pohkeet/kannukset koskivat kylkiin. Vaikka mikään ei ollut aamusta muuttunut ja käytin ihan helliä apuja. Alkutunnin aikana keskusteltiin useamman kerran siitä että onko pakko liikkua eteenpäin vai onko ok jäädä paikalleen potkimaan.

Käynnissä tultiin KN:n tapaan radan poikki ja pysäytettiin keskelle. Unohdin heti alkuun lyhentää käyntiä ennen siirtymistä. Yhä tuli pidätteistä vähän huonosti takaisin. Pysähdykset tuli mihin pitikin ja nyt sain luvan yrittää kevyesti saada Hemppaa pyöreäksi seistessä. Osasin aika hyvin eikä taidettu kuin kerran liikahtaa pari aavistusta taakse. Näitä olisi pitänyt toistaa enemmänkin.

Ravissa ei taidettu tehdä mitään kummallista. Vauhtia löytyi riittävästi ja tuntumasta neuvoteltiin pari kertaa.

Vastalaukan kuvio oli vähän tällainen.
Raville otettiin ennen viimeistä käännöstä lyhyelle sivulle.

Sitten tultiin vastalaukkatehtävä. Lyhyeltä sivulta käännettiin myötälaukassa lamppurivin alle eli jäätiin reilusti pitkän sivun sisäpuolelle. Mentiin hetki suoraan, sitten käännettiin lävistäjälle eli myötälaukan suuntaan ja symmetrisesti vastalaukalla vastaavan lamppurivin alle reilusti ennen seinää. Hetki suoraan ja raville. Vastalaukkakaarteessa piti olla melko irti sisäohjasta. Vasen laukka meni muuten ok mutta laukasta raviinsiirtymät tuli pahasti kättä vasten. Yksi suuri ongelma oli siinä, että kuskilla oli niin paljon mietittävää kaikessa kääntämisessä, suoruudessa ja aktivoinnissa että ravin valmistelu oli erittäin puolivillaista. Ja ravin paikka tuli aina todella äkkiä vastaan. Lopulta piti ottaa vähän seis ja peruutella sekä nostaa vastalaukka uralle. Päätyi kuitenkin kelvolliseen.

Oikea kierros oli vaikeampi enkä saanut laukkaa kunnolla rullaamaan. Lopulta volttailu alle kiellettiin eikä siitä juuri apua tuntunut olevankaan. Lyhyitä askelia, oma paino oikealle, oikein reilusti. Hemppa halusi silti kaatua vasempaan. Rupesi pudottelemaan raville ja vaihtamaan. Vauhti ei auttanut tähän ongelmaan. Lopulta päädyttiin omaan höykytykseen kun muille riitti. Olin vain tyytyväinen. Vikalla kierroksella jatkettiin tehtävän jälkeen vielä myötälaukassa uralle. Parani sen verran että Hemppa armahdettiin siihen eikä otettu enää loppuravejakaan.

Muiden ravatessa käveltiin pitkin ohjin ja Hemppa ohjautui ihanan hyvin ja helposti. Tuntikaverilta tuli kommentti että vastalaukassa Hemppa oli oikeasti lyhentynyt ja kantanut itsensä hyvin. Itse en moisia ehtinyt huomata saati ajatella. Hiki hepalle tuli tästäkin tunnista. Mutta niin tuli kuskillekin. Tällä tunnilla selvästi keskityttiin hevoseen eikä kuskiin. Mutta ihan virkistävää näinkin. Koko ratsukkoahan tässä on tarkoitus kehittää.

Ongelmia:
paljon enemmän vastustelua kuin aamulla
kaatui yhä vasemmalle

Parannusta:
ravissa ja laukassa oli hyviä kevyitä pätkiä
vastalaukat onnistui lopulta

Avuille ja avoja

Lauantain ensimmäinen Artsin kurssitunti mentiin aika perusratsastuksen parissa. Ope kaivoi jemmastaan mulle vielä astetta (senttiä) pidemmät kannukset eikä se Hemppa niistä juuri mitään sanonut. Reagoi jalkaan vähän nopeammin.

©Iita

Alkutunti mentiin ihan perusratsastusta. En muista tehtiinkö käynnissä jotain mutta ravissa tultiin suoraan ja tehtiin päätyihin ympyrät. Tätä melko pitkään. Hemppa piti yhä pitää pikemminkin nenä vasemmalle. Liikkui ihan letkeästi mutta toki välillä vähän vastusteli tavalliseen tapaansa.

Laukkaa mentiin myös aika pitkään samalla kuviolla. Aktiiviset takajalat ja työstä laukkaa. Hemppa yritti välillä vähän kiskoa kuskia irti satulasta mutta tasoittui pikkuhiljaa paremmaksi. Ajattelin jo että olipa simppeli tunti mutta siinä oli vasta alkuverkka.

Tehtävänä tultiin lamppurivin alla avoa kohti katsomopäätyä. Suoraan ravissa ja taivutuksen sai unohtaa. Ulko-ohjalla lavat haltuun. Vähän oli harjoittelukierroksia alkuun kun Hempalla oli omia näkemyksiä ja halusi tulla ensin melko poikittain. Oikeassa kierroksessa aloitettiin. Sain kuitenkin parannettua. Rentouttakin osasin lopulta ajatella. Varsinkin vasemmassa kierroksessa suurin haaste oli saada heppa keskittymään avoon loppuun asti. Katsomopäädyn lähestyessä kun keskittyminen rupesi kerta toisensa jälkeen herpaantumaan ja teki mieli tuijotella milloin mihinkin. Saatiin kuitenkin pari hyvää suoritusta loppuun. Avot meni ihan yllättävän tasaisesti. Tai avoalkeet mitä ne nyt olikaan.

Lopun kevyessä ravissa oli aika hyvä. Miinuksena tunnista että Hemppa oli aika paljon ohjilla. Olisi pitänyt osata ratsastaa se edestä vielä kevyemmäksi.

Tunnin jälkeen vähän poseiltiin.
©Iita

Ongelmia:
katsomopäädyn tuijottelu
ratsun vinous
alkuun nousi oikean sijasta vasenta laukkaa
oli vähän raskas edestä

Parannusta:
hyvää perustyöskentelyä
avot meni asiallisemmin kuin odotin
ei vänkyröinyt pahasti vastaan

©Iita

perjantai 11. marraskuuta 2016

Voihan vasen!

Iltapäivällä oli Hempalla koulutunnin vuoro. Keskimmäisessä porukassa tutun sennuväen kanssa, 4 ratsukkoa. Aloitettiin hommat käyntiväistöillä pitkän sivun alusta lävistäjälinjalla keskelle. Piti vahtia että Hemppa asettuu tunnin aikana mieluummin vasemmalle ja väistössä asetus menosuuntaan oli itselleni vaikea toteuttaa.

Tehtiin samaa myös harjoitusravissa. Taivutukset kulmiin piti tehdä ajatuksella ettei puskettu vain lapa edellä läpi. Mutta ihanaa että opekin huomasi ongelmamme ja koko tunti keskityttiin siihen.

Väistöjen jälkeen vaihdettiin siirtymiin. Lävistäjälle ravissa, polvet sulkemalla siirtyminen käyntiin, rento ja etenevä käynti ja siitä merkillä takaisin raviin. Hemppa reagoi polviin yllättävän hyvin. Muutaman kierroksen jälkeen tajusin että voin siirtymissä säädellä myös muotoa ja sitten päästiin kuonon venytyksestä eroon. Yhä piti keskittyä pitämään turpa vasemmalla. Käyntiosuuden ensin hutiloin. Ravisiirtymät oli vähän löysiä mutta parani.

Myöhemmin otettiin käynnistä laukkaan. Nostot tuli yllättävän hyvin. Laukka taas rullasi huonommin ja mentiin vähän pidempään kun oli alkuperäinen ohje.

Välikäyntien jälkeen tultiin ns. kolmikaarista ravissa käyntipätkillä. Enemmän piti ajatella kaartoja radan poikki. Nyt meiltä loppui vauhti ja ravi meni mateluksi. Vasemmalle kääntäen oli paljon hankalampi suunta.

Enempiä laukkoja ei tultu vaan lopuksi ratsastettiin vielä pitkille sivuille eteen. Taisin ottaa liikaa kiinni sillä ohjeet oli lähinnä vaan lisää eteen. Eikä Hemppa meinannut ensin edetä. Vähän parani.

Kevyessä ravissa jolkotti sitten tyytyväisenä ja käsky kävi etten saa päästää sitä pitkäksi vaikka mielestäni pidin nipussa.

Ongelmia:
vasemmalle taivuttaminen oli yhä haastavaa
tarvitsen kuulemma pidemmät kannukset kun nykyiset eivät osu kylkiin asti

Parannusta:
laukannostot käynnistä

Kääntämisen vaikeudesta

Perjantaina alkoi Tallinmäen Artsikurssi. Sain kuitenkin puhuttua itseni hyppäämään sitä ennen. Ratsuksi sain siihenkin Hempan, sillä hepalla on ollut kuulemma sen verran kevyt viikko. Aikatauluni meni ihan myttyrälle, onneksi ope oli hakenut hepan sisään ja se oli sekä puhdas että tavalliseen tapaansa yhteistyöhaluinen. Olin kuin olinkin ajoissa paikalla ja ope kasasi esteet.

Keskilinjalla oli kavaletti, pysty ja kavaletti yhden laukan välein. Pitkällä sivulla oli muistaakseni noin 21 metrin suhteutettu eli 5 laukan väli.

Oma näkemys esteistä.


Alkuraveissa Hemppa eteni ihan ok, kovin paljon en ehtinyt säädellä. Olisin voinut taivuttaa vielä huolellisemmin. Tultiin keskilinjan puomeja ensin ravissa ihan suoraan. Hyvin tultiin suoraan. Vaikeampaa oli taivuttaa kulmiin. Taidettiin jo tässä välissä tulla jotain moninaisia kiemurateitäkin niiden yli. Ainakin voltti uralta keskimmäisen puomin yli.

Aika pian otettiin myös laukka mukaan. Suoralle näin paikat hyvin mutta kaartelutehtävissä laukka kuoli ja taivutukset varsinkin vasempaan oli kateissa. Hemppa yllätti ja ekalla kerralla saatiin kavaleteilla suoralla vaihto oikeaan. Tehtiin monimutkainen kiemurtelutehtävä ehkä kolmesti. Siinä oli samoja ongelmia että laukat ei vaihtuneet ja käännöksissä meni vähän kulmikkaaksi.

Hypättiin myös suora muutaman kerran. Molempien esteiden alla oli laatikot. Ekalla kerralla Hemppa lähes kielsi okserille ja loikkasi siitä sitten lähes paikaltaan jättiloikalla yli. Perään pukitteli ja oli pakko kääntää pystystä ohi. Tajusin pukitellessa kuitenkin nostaa ratsun päätä ylös eikä onneksi mitään megaliikkeitä tullut. Pysyin kyydissä. Toinen kerta tultiin yhä aika empien ja okseri hypättiin ihan juuresta. Meno ei ollut sujuvaa ja taisi tulla ylimääräinen askel mutta halusin jatkaa pystynkin yli. Tässä välissä meidät taidettiin käskeä käyntiin ja vähän analysoitiin syitä. Laukka hyytyy kaarteeseen liikaa. Taisi olla liian pitkäkin jos eteni riittävästi. Edelleen siis käynnistysongelmia. Selkään tuntui siltä että Hemppa olisi tuijottanut estettä. Päästiin siitä lopulta viidelläkin mutta harmonista ja tasapainoista ei ollut edelleenkään. Kevyempää istuntaa sanoi ope.

Välissä taidettiin tulla taas kavalettikiemuroita. Ainakin keskimmäinen pysty tultiin muutama kerta lävistäjällä. Sitten tultiin suhteutettu toisesta suunnasta. Nyt laukkasin paremmin ja pystystä päästiin yli. Askeletkin sopi väliin suht hyvin mutta okserin jälkeen tuli taas poukkoilua. Parin kierroksen jälkeen tajusin että Hemppa protestoi jos en anna sille hypyssä tarpeeksi ohjaa. Esteet ei olleet vieläkään edes kovin isoja.

Sitten ope uhosi nostavansa kisakorkeuteen ja tultiin ratapiirroksen mukainen rata. Ykkönen ja kolmonen oli pelkän pystyn ylityksiä. Laukat oli taas enimmäkseen vääriä ja ravin kautta vaihdot oli omaan makuuni hitaita. Suhteutettu kuitenkin selvittiin hyvin enkä ehtinyt ajatella korkeuksia. Ei näyttänyt pahalta. Lävistäjät lopussa meni aika lentämällä. Kelpo miinus. Ope ei säälinyt Hemppaa vaan tultiin sama vielä uudestaan. Nyt voltit oli keskenään enemmän samanlaiset, ekalla kierroksella oikea oli hyvä, vasen huono. Suora kavalettilinja ok. Suhteutetulle puski taas vasenta pohjetta vasten ja lähestyminen oli turhan kaareva. Otettiin puomi mukaan. Okseri meni nyt ok. Sen jälkeen oltiin paremmin hallinnassa ja lävistäjät meni siististi ja toiselle oli jopa myötälaukka.

Vasemman pohkeen päälle painaminen oli aika julmaa. Taivutusongelmatkin vaivasi, varsinkin laukassa. Vähän lisää herättelyä ja säätelyä niin olisi parantunut. Vaikka herättelinkin, varsinkin kun käskettiin. Parempi meno oli vitosesta kasiin. Ei mitään kovin loisteliasta. Loppumittaus paljasti että esteet oli vain 85 cm. Eipä meidän meno tänäänkään kyllä suurempia olisi tarvinnut. Muttei päästä sinne metriin ja kotikisojen lähestyvä 95 saattaa sekin kuumottaa jos meitä ei välillä herätellä isommilla.

Ongelmia:
kaatui vasenta pohjetta vasten
esteet ei taaskaan nousseet kovin isoiksi
pukitti kun jäin hypyssä hepan mielestä liikaa suuhun kiinni
kerran oli pakko kääntää ohi
laukka meni kaarteissa huonoksi
vääriä laukkoja
kevyt istuntani oli kadonnut
tuijotteli muutaman kerran kulmia
voltilla loikattiin kertaalleen yksi ylimääräinen kavaletti kääntöogelman takia

Parannusta:
pysyin pukeissa kyydissä
ei kieltoja
ope tuntui olevan menoomme tyytyväisempi kuin olin itse

torstai 10. marraskuuta 2016

Pikatestissä uusi tulokas

Torstaina tunnin jälkeen kentälle tuli ratsastukseen uusi Latviasta tullut tamma, n. 170 cm korkea ja muhku Liva eli Lilli. Pääsin kolmantena kyytiin testaamaan. Käskettiin olla varovainen sillä edessä oli kesäkengät eikä takana kenkiä ollenkaan. Kentällä lumipohja. Yllätyin kun ei edes yrittänyt lipsua yhtään.

Kivahan se oli. Kevyt ja tasainen, pohkeesta liikkui herkästi eteen. Halusi pitää kaulaansa vähän mutkalla ja keskityin suoristamaan. Sain luvan kokeilla vielä laukkaakin hyväpohjaisella suoralla. Sitten oltiin taas perusongelmien äärellä enkä saanut tammaa laukkaan. Ravia se kyllä kiihdytti muttei ymmärretty toisiamme. Ei auttanut toinenkaan suunta. Reidet irti, polvilla ei saa puristaa, ei saa etukenottaa, löysää ohjaa. Lopulta tamma jolkotteli pitkänä menemään kun löysäsin ohjaa pari pykälää enemmän. Ensimmäinen laukka nousi vähän vahingossa kulmasta kun tuntilaiset rupesivat laukkaamaan. Pari ensimmäistä yritystä pudotti raville. Tajusin että pidin sen liian suorana. Kaulaa sisään niin löytyi laukka minullekin. Vikalla kerralla sain aktiivisia askeleita ja otin itse raviin ennen kuin ehti pudottaa.

Heräsi tamma sen verran että käyntiä ei olisi enää halunnut mennä. Toista suuntaa en lähtenyt edes yrittämään. Ykköskuskilla kyllä nousi helposti molemmat laukat. Meillä oli kommunikaatio-ongelmia. Olin selässä noin vartin.

Ongelmia:
en osannut nostaa laukkaa

Parannusta:
ei liukastellut
oli kevyt edestä

Huimaa parannusta ja lisää jumppaa

Torstaina arvelin että esteille tulee Listra tai Ressu. Oikein veikattu ja sain revanssin ponin kanssa. Hain sen tarhasta ja nyt olin joka kerta erityisen varuillani ettei poni lähde omiin suuntiinsa ruoan perässä. Taisi huomata tämän eikä edes yrittänyt mitään. Ratsukoita tunnilla oli 2, seuraksi saatiin Jussi ja pelkäsin että meille käy huonosti kun esteet nousee. Kasattiin kentän etusivulle 4 kavaletista ja 5 pystystä innarijumppa, väleiksi jotain alle 3 metriä, en laskenut itse. Keskelle kenttää lävistäjälle pitkästä puomista pysty ja tien puolen sivulle okseri. Kenttä oli lanattu ja käsittämättömän hyvässä kunnossa.

Oma näkemys päivän radasta. Jumpassa 5
keskimmäistä oli pystyjä. Välit alle 3 metriä.


Heti alkutunnista otin Ressun kanssa jämäkän asenteen. Kyllä se paljon viimeviikkoista paremmin liikkui mutta oli kyllä työlästä. Ope käski ottaa ohjat kunnolla käteen ja taivuttaa. Tämä hidasti menoa entisestään. Ravissa tehtiin loivia kiemuroita ja laukassa piti tehdä samaa. Saatiin onneksi heti omaa aikaa taivutella käynnissä kun toista ratsukkoa säädettiin.

Laukassa Ressu piti alusta asti herättää kunnolla liikkeelle. Päästiin vähän hitaasta menosta lähes kelvolliseen mutta taas kun rupesin tekemään kiemuroita niin oli työlästä pitää eteenpäinpyrkimys riittävänä. Vaikka yritin kyllä kaikkeni. Sitten riitti opelle ja käski hakea kannukset. Vaihdoin esteraipankin koulumalliin. Ressu taisi tietää että nyt on luvassa jos ei hyvällä niin sitten pahalla, ja hyvin kevyestä pyynnöstä poniin löytyi vihdoin kaivattu turbovaihde. Ei tarvinnut käyttää raippaa eikä kannuksia. Niiden läsnäolo riitti.


Ressu odottelemassa open kanssa.

Ei tarvittu vauhdinottokierrosta vaan ruvettiin tulemaan pystyä. Alkuun paikat oli taas ihan hukassa mutta päädyttiin kuitenkin toiselle puolelle. Kertaalleen poni otti vielä miniaskeleen ja hyppäsin ennen. Välillä olin vähän jäljessä mutta tänään jalat pysyi hypyissä suht asiallisesti ja huonoista paikoista huolimatta olin yllättävän hyvin hypyissä mukana. Este nousi aika äkkiä pelottavan isoksi. Mentiin kuitenkin epäröimättä yli. En ole varma laskettiinko sitä tämän jälkeen mutta purkaessa korkeutta oli 95. Eli ainakin sen verran.

Väliin tultiin jumppa kertaalleen molemmista suunnista. Kunnon vauhdilla sisään ja Ressu suoritti sangen superisti. Toistojen myötä ja kun pystyt keskellä nousi niin kopsutteli loppupään kavaletteihin. Yritin pitää siellä lyhyenä ja edestä ylhäällä mutta vaikutus taisi olla vähäistä. Itse tuijottelin liikaa tulevia esteitä ja liian vähän ylös eteen. Joka kierroksen jälkeen muistin tämän mutten kertaakaan itse jumpalla, pahus!

En muista tultiinko okseria ollenkaan pienempänä. Ehkä ei? Turvaliiviä vähän haikailin päälle mutten saanut.

Väliin tultiin kertaalleen muistaakseni jumppa, pysty ja okseri. Okseri oli noussut jo sangen isoksi, takapuomi n. 90 cm. Ope pelotteli että jos ei ole jalat kiinni ja laukka kunnossa niin poni ei hyppää. Vähän varmistelin ja taisin koskettaa raipalla. Mutta ei Ressu edes epäröinyt. Vaikka alla oli tynnyri poikittain.

Sitten tultiin pelkkää jumppaa jokusen kerran. Hyvin poni hommansa hoisi. Tämän jälkeen tultiin ratapiirroksen rata kertaalleen. Molemmat ratsukot vähän sohelsivat pystyn kanssa. Taidettiin pudottaa se kertaalleen. Radan jälkeen tultiin pelkkää pystyä kahdeksikolla. Meille taisi riittää 2 hyppyä kun tuli niin hyvin.

Lopuksi tultiin vielä jumppa. Vasta hyppyjen jälkeen kuulin että jumpankin keskimmäinen oli 90 cm. Hienosti Ressu tsemppasi kaikesta yli. Vähän valui jumpalla kohti uraa mutta kaikesta yli. Meille riitti hypyt ja olin supertyytyväinen. Totaalisen eri meno kuin viikko sitten!

Ongelmia:
alkuun ei liikkunut kunnolla
yksi pudotus
vähän kopisi jumpan lopussa

Parannusta:
kannusten ja kouluraipan uhka sai ponin kunnolla hereille
ihanan empimättä hyppäsi
olin yllättävän asiallisesti hypyissä mukana
poni tsemppasi jumpan joka kerta hienosti
kenttä oli oikein hyvässä kunnossa
ei yrittänyt rynniä heinille