perjantai 31. heinäkuuta 2020

Valmisteluhypyt putkeen

Perjantai-iltana oli taas vakituntini Turkalla. Koska en päässyt muutaman tunnin varoajalla keskiviikkona hyppäämään valmisteluhyppyjä (sunnuntain kisoja varten) niin arvelin ihan oikein että tänään menen Rocolla. Näin kävi. Tunnille tuli 6 ratsukkoa ja Roco löytyi maastoreissun jäljiltä sisältä. Puunasin sitä ehkä turhan innokkaasti ja unohdin että esterataa olisi pitänyt vielä viilailla.

Täälläkin kenttä oli ihanassa kunnossa. Ei lätäköitä eikä pölissyt. Yhä plus parikymmentä ja aurinkoa.

Alkuverkassa käynnissä taivutin Rocoa vähän yli ja se vihdoin myötäsi niskastaan. Yllättävän yksinkertainen toimenpide. Sen jälkeen kulki ihan erilailla kauniilla niskalla askellajit läpi. Ei tosin täysin tasaisena mutta huomattavasti asiallisemmin kuin aiemmin. Laukassa ehkä vähän etumatalana. Mutta yllättävän reippaana. En tiedä vaikuttiko kannukseni asiaan mutta heppa oli menossa.

Hypättiin verkkahypyt vesimatolle. Roco ei katsonut yhtään. Pari hyppyä pienenä, olikohan yksi vähän isompana. Sitten okseri ensin pienempänä, sitten isompana. Yhä humma päästeli iloisena menemään. Ekalla isommalla hypyllä otettiin puomi mukaan. Toinen ylitys puhtaasti. Korkeutta jotain 80 nurkilla ehkä.



Okserista yli.
Sain kuvan välitettynä, joten kuvaajan nimi jäi mysteeriksi.


Tänään otettiinkin käänteinen hyppyjärjestys eli ysikympin hyppääjät ensin. Rata alkoi vesimatosta, sitten molemmat linjat (4 + 5 laukkaa), okseri, 4 laukan linja, päädystä pysty ja vesimatto toiseen suuntaan. Eli 10 estettä. Opin tämän yllättäen kerrasta ja sain aloittaa.

Roco oli innokas mutta kuulolla. Nosti jalkansa yli ja hoiteli myötälaukat itse. Oli aika helppoa. Niin vaan sujautettiin kaikista puhtaasti yli. Eikä mikään edes näyttänyt pahalta. Kaikki paikat ratsastettu. Ope kehui että Roco oli kanssani hienosti menossa. Estekorkeus oli ehkä 80 - 90 cm. Mutta tämä riitti meille. Myös minun mielestäni. Kisoihin menemättömät saivat hypätä myöhemmin vielä 5 ensimmäistä uudestaan. Me käytiin toisen hepan kanssa kävelemässä tiellä. Siellä Roco liikkui. Kentällä olisi mieluummin jämähtänyt aloilleen kuin kävellyt. Loppuraveissa sentään eteni muttei samoin iloisesti kuin hypätessä.

Purettiin esteet ja hoidettiin hepat pois. Nyt sain toiseenkin käteen hevosen (Vilma-suokki) samaan laitumeen Rocon kanssa vietäväksi. Kävelymatka meni hyvin mutta onneksi portilla oli apukädet, sillä rupesi tulemaan vähän ahdasta kun kolmas heppakaveri halusi tulla tunkeilemaan. Yksin olisin ollut pahassa pulassa.

Ongelmia:
verkassa yksi puomi okserilta
radan jälkeen käynti oli aika nihkeää
laitumelle vapauttaminen

Parannusta:
Roco oli tänään ihanan innokkaana menossa
vaihteli laukat itse myötäisiksi
venyi väleihin

Ratamme:

Palkintoyksärillä Liljalla

Yllättäen saatiin kolmiotteluista voittamani yksityistunti Ratsukankaalle sopimaan lopulta jo perjantaille. Hyvä ettei mennyt talveen. Parikymppiä piti laittaa omaa rahaa päälle jotta sain tallilta myös ratsun alleni. Ratsukseni tuli Lilja, ruunikko tähtipää. Reilu 160-senttinen tamma (nettisivujen mukaan 165 cm). Enempi kapea kuin muhku. Hoitaessa hyvin kiltti.

Pelkäsin että kenttä olisi eilisten sateiden takia lammikkona. Olin väärässä ja se oli priima! Sinne mentiin. Ope vähän siirteli puomeja ja tötsiä mutta oltiin lähes koko tunti ympyrällä.

Lilja oli kivasti perusasetuksilla. Pitkin ohjin käveli reippaasti kun vähän muistutin. Tuntumalla ei muistaakseni juuri käyntiä menty. Parit pysähdykset ja taisin tehdä pari volttia. Pian lähdettiin ravaamaan. Tuntui takaosasta todella kummalliselta. Notkeaksi kukaan ei tainnut Liljaa kehua.

Parin kierroksen jälkeen jäätiin keskiympyrälle. Toisella puolella asetus ulos, toisella sisään. Lilja oli kankea eikä halunnut seurata pyyntöjäni. Tuntui että vedin ja pidin ihan liikaa. Kun käsissäni ei tuntunut mukavalta niin tuskin tuntui humman suussakaan. Ope kommentoi etten saa myödätä ennen kuin heppa on myödännyt, muuten jotain menee pieleen. En muista tarkkaan. Omia käsiä piti taas laskea alemmas. Hankalaa. Johtaminen oli paljon luonnollisempaa. Etu- ja takaosat piti ratsastaa samoille raiteille.

Melko pitkään pyöriteltiin näitä ravijuttuja molempiin suuntiin. Sen jälkeen saatiin huokaista. Välitaukoja taisi tulla tänään 3 vai 4. En ollut janokuoleman partaalla mutta vesipullo oli kiva. Aurinkoinen +20°C.

Laukassa toisella puoliskolla mentiin isommin eteen, toisella piti ottaa kiinni. Oli hankala istua kyydissä, tuntui pompottavalta. Kevyt istunta olisi ollut helppo valinta. Lilja ei tullut laukassa työstämisestä juuri paremmaksi. Parhaat pätkät tähän asti oli itsenäisesti käynnissä laukkaa valmistellessa kun tajusin ratsastaa etuosaa ja suoristaa heppaa sillä. Loksahti pyöreäksi tuntumalle ja rentouduttiin molemmat.

Suunnanvaihdot laukassa tehtiin lennosta vaihdoilla. Ensimmäinen eli oikeasta vasempaan oli aikamoinen sähellys ja vaihtoi vasta lyhyellä sivulla. Eli meni useampi kymmenen metriä pitkäksi. Jälkimmäinen onnistui paremmin mutta vaihtoi ensin edestä ja seuraavassa askeleessa vasta takaa. Varmistin opelta ja näin oli.

Tämän jälkeen tehtiin käynnissä takaosan väistätystä, asetus ulos. Siitä laukannosto. Laukat olivat yhä kankeita ja jäätiin volttaamaan open eteen. Hetkellinen hepan rentous irtosi lopulta ylitaivutuksella kun pidin vähän liikaa sisältä ja myötäsin ulkoa. Voltteja tuli joka kerta noin 4. Parani kovasti toistoilla. Käyntipätkät olivat oikein näppäriä ja niissä Lilja kulki kauniisti.

Jälkimmäinen eli vasen kierros oli hankalampi jo käynnissä. Silti käynti oli tänään ehdottomasti paras askellajimme. Laukassa samat volttihommat ja parani tähänkin suuntaan. Lopulta laukasta alas tullessa myös ravi rentoutui. Käynnissä meno oli välillä vähän mutkaista ja humma ehdotti omiin suuntiinsa liirailua. Maltillinen jyrkkyys väistössä, muistutti ope. Laukannostoissa piti pitää sama asento mutten ihan osannut. Turpa nousi joka kerta. Ope muistutteli väliin myös kehittyneemmästä myötäyksestä eli ei heitetä kaikkea ohjaa pois.

Loppuraveissa ohje oli taivuttaa hummaa banaanina vuoroin sisään ja ulos. Meni pari kierrosta että sain juonesta kiinni. Valitettavan huonosti tunsin missä takaosa meni. Kun hepo rentoutui niin suoristus ja taivutuksen vaihto. Tunnustan että tässä rupesin ratsastamaan enemmän etuosaa ja unohdin takaosan. Mutta kun löysin keinot hepan rentouteen niin suht nopeaan tahtiin sai vaihdella taivutuksia. Ravi vähän kärsi ja meni mummoraviksi. Mutta rentous oli kuulemma tärkeämpää. Suoristuksen kohdalla sai pyytää vähän eteen.

Sama homma toiseenkin suuntaan. Vaikka ravi oli hidasta niin hepo oli kivan rento ja tasainen. Eikä sitä tosiaan edes tehnyt mieli komennella. Vaan nätisti pyytää. Seurasi asetuksia, muttei ihan yhtä ajatuksella kuin Verna eilen. Ei silti missään tapauksessa huonosti.

Lopuksi sai antaa pidempää ohjaa ja heppa venyttää vielä tuntumalla. Alkuun vähän ehdotti että pää alas ja ylös. Mutta kerin tuntuman takaisin ja lopulta tuli ihan ok-pätkiä pidemmälläkin ohjalla.

Kiva heppa ja kiva tunti. Nyt sain sitä kaipaamaani opettajan huomiota!

Ongelmia:
ravi tuntui omituiselta takaa
laukassa oli hankala istua
joku ötökkä kävi kahdesti pörisemässä korvassani, todella häiritsevää

Parannusta:
käynti oli paras askellajimme
oikea kierros oli helpompi
ravi parani kovasti loppua kohti
sopivan lämmintä
kenttä hyvässä kunnossa, ei pölissyt

torstai 30. heinäkuuta 2020

Ravilähestymisiä jätti-Laiballa

Eilen illalla murehdin listan luona etten mahdu torstain iltatunnille hyppäämään. Kaikki 8 paikkaa olivat täynnä. Vinkistä päädyin kuitenkin laittamaan opelle päivällä viestiä että tulen jos mahtuu. Ja niin sitten mahduinkin. Yllätyin listalla suuresti, sillä meitä oli vain 6. 3 oli siis perunut eilisillan jälkeen! Listalla yllätti myös ratsu: Laiba. Kääk! Mutta se kehuttiin yritteliääksi.

Humman varustamiseen meni taas kauan vaikka tällä kertaa se oli onneksi jo sisällä. Estesatula. Vyö oli kateissa ja lainattiin Morganilta. Se olikin oikein passeli. Joka jalkaan yhä sekä bootsit että suojat. Sekä rintaremmi.

Tihutti yhä ja esteet olivat valmiina maneesissa, joten sinne. Tänään luvassa oli ravilähestymisiä kolmen tehtävän verran.

Jiihaa!
©Hanna Moisanen

Alkuun mentiin taas askellajit itsenäisesti läpi. Ei kummia. Ei tuijotellut eikä loikkinut omiaan. Ohjautui ja sain vähän säädeltyä vauhtia. Perusvauhti oli sangen hyvä.

Mihin kummaan se johtava käsi menee?
©Hanna Moisanen

Pelkkiä puomeja ei ollut alkuun luvassa vaan heti tultiin puomi, ristikko ja olikohan n. 17 metrin päässä toinen ristikko. Ekalla kerralla rauhalliset 5 laukkaa mutta käskettiin tulla neljällä. Hyvin venyi neljäänkin. Tultiin ehkä kolmesti. Vasen eli myötälaukka löytyi hienosti. Taisi olla näiden jälkeen kun suosiolla tein kiepit jalustinhihnoihin.

Seuraava tehtävä oli tulla kulman ympäri sarjalle. Sarja ensin ristikoina, sitten jälkimmäisestä tuli ristikko-okseri. Ekalla kerralla vähän varmistelin ja levitin käsiä. Mutta ei Laiba empinyt tai kiemurrellut. Oltiin joka kerta väärässä (vasemmassa) laukassa tehtävän jälkeen. Saatiin pari sakkokierrosta kun Laiba ei ollut tarpeeksi terävänä. Käytä raippaa kankulle. Esteiden välissä. Ekalla kerralla hipsaisin kevyesti. Tokalla kerralla sain mystisesti ohjat ja raipan solmuun (lyhyen!) harjan kanssa enkä saanut raippakättä irti. Improvisoin ja yritin nappasta lavalle. Siitä tuli sanomista mutta humma taisi silti parantaa. Oma istuntani esteillä tuntui tänään kummalliselta. Jotenkin liialliselta.

Ei ole kyynärpäät kyljissä.
©Hanna Moisanen

Kolmas tehtävä oli useampi ravipuomi ennen okseria. Alkuun okserikin oli vain pystynä. Ensin Laiba rikkoi liian aikaisin laukalle. Sen sain korjattua seuraavalle kierrokselle. Sitten vielä vietti hypyssä seinälle. Se korjaantui seuraavalla kierroksella ja kolmas oli sangen suora ja siisti. Tosin vasemmassa eli väärässä laukassa alas.

©Hanna Moisanen

Sitten pysty nousi okseriksi ja pudotettiin se pari kertaa ja tuli sakkoja. Ohje oli ajatella puomeilla vähän enemmän eteen eikä haittaa vaikka rikkoo laukalle. Puomivälejä vähän pidennettiin ja kun tultiin laukassa Laiba pääsi puhtaasti yli. Ei kuulemma vielä riitä voima raviponnuihin.

©Hanna Moisanen

Tämän jälkeen "rata" eli kaikki kolme tehtävää putkeen. Puolet tulivat pienempänä ja me oltiin siinä porukassa. Taisi okserit ehkä meillekin olla lähes 80 cm?

©Hanna Moisanen

Eka linja hyvin. Nyt jäi neljällä jopa vähän ahtaaksi. Sarjan jälkeen oli taas oikea laukka. Puomitehtävälle tuli kaksi sakkokierrosta. Unohdin jo miksi. Taidettiin pudottaa? Myötälaukkaa ei edelleenkään löytynyt.

Aikaa oli vielä sen verran että sai toivoa hankalan kohdan korjaamista. Minä totesin ettei päästy kertaakaan oikeassa laukassa alas. Tultiin kaikki vielä sarja. Ekalla kerralla Laiba nosti ristikolta hienosti oikean laukan ja menin kehumaan jo siinä. Okserilla vaihtui vasemmaksi. Tultiin aika todella monta sakkokierrosta vaikka millä virityksillä. Apupuomeilla, käännöksellä esteen jälkeen. Laiba tuli vasemmassa alas ja vaihtoi sitten välillä oikeaan, aina ei. Lopulta jäi vain ristikko okserin paikalle ja sen eteen puomit. Tultiin vasemmassa laukassa ja siitä löytyi vihdoin vaihto ja meillekin riitti. Yllättävän tiukassa se olikin.

Tässä yritetään johtaa vähän ylemmäs mutta kyynärpää karkaa yhä.
Aika velton näköistä.
©Hanna Moisanen

Loppuraveissa oli tasaisempi. Päästin pidempää ohjaa. Maassa olleen puomin yli hypähti kummastakin suunnasta laukalle. Hassu. Käynnissä taas kolisteli siihen lähes joka jalan.

Purettiin esteet ja hummalle pesu ja jalkojen kylmäys. Tunteroinen siinä taas meni. Enkä muista nähneeni yhtä sottapyttysyöjää. Karsina näytti siltä kuin sinne olisi tapettu joku. Seinät ihan roiskeissa.

Ongelmia:
liuta pudotuksia
oikea laukka oli hankalampi
piti laittaa kierteet
en oikein pysynyt jalustimilla
oikea jalustin putoili

Parannusta:
todella kiva esteratsunakin
lopuksi löytyi oikeakin laukka hypystä

Junnut kuvasivat pätkiä tunnistamme:

80 % paremmin kuin viimeksi

Torstaina mahduin Ratsukankaalle C-ryhmään. Tajusin tunnin varauksen jälkeen että koska lukujärjestyksessä ei lue mitään tarkennuksia niin ryhmässä lienee (myös) junnuja. En ollut erityisen innokkaana menossa mutta kannatti!

Menomatkalla satoi ihan reippaasti. Onneksi tallilla vain tihutti. Kiva yllätys että meidän tunnillemme tuli vain 5 ratsukkoa. Minulle oli jaettu Verna, luvassa siis uusinta toissapäivältä. Sattumoisin löysin vielä täsmälleen saman lainaraipankin. Laitoin yhä kannukset jalkaan.

Maneesissa oli reilu parikymmentä lämmintä, t-paitakeli. Nyt yritin olla selässä alusta asti nopea ja vakaa. Verna reagoi täsmällisiin pohjeapuihin yllättävän hyvin ja käveli suht reippaasti. Taisin tuntumalla pyöritellä muutaman voltin itsekseni ja taivutella hummaa kertaalleen kumpaankin suuntaan niin että myötään perään. Verkkaravissa tehtiin pari käyntisiirtymää, keskiympyrä ja ravivoltit kahteen kulmaan. Taivuta vielä paremmin. Pidä pää keskellä. Ei yhtään niin pahaa venkoilua kuin toissapäivänä.

Tehtävät tehtiin pääty-ympyröillä. Me oltiin kahden muun ratsukon kanssa peilipäädyssä. Väistätettiin ympyrää pieneksi ja suureksi. Käynnissä ja ravissa. Verna tasoittui kivasti. En tiedä tehneeni mitään erilailla mutta vaadin asetukset läpi enkä käynyt komentelemaan. Sangen pienet pyynnöt riittivät. Välillä tuntui että raviväistöt toimivat ajatuksen voimalla. Ihanaa!

Tämän päivän hankala osuus oli laukat. Ensimmäinen laukka ei noussut oikein millään. Lopulta vain työnsin laukkaan ja kehuin kun laukka tuli. Pudottikohan kertaalleen pois. Laukassa oli taas hankalaa istua rennosti. Jalustimetkin halusivat putoilla. Jossain samassa syssyssä taisi jalustimesta lentää turvakuminauha. Onneksi opella oli varakumppari käsillä. Haukankatseeni ei löytänyt pudonnutta.

Jälkimmäinen eli vasen kierros eli ollut huonompi. Väistöt yhtä ihanasti tähänkin suuntaan. Laukka nousi nyt paremmin ja sain pari kertaa korjattua ennen kuin ehti pudottaa. Jes! En muista pudottiko tähänkin suuntaan.

Loppuraveissa oli yhä kivan tasainen. Seurasi asetustani! Tein muutamat loivat kiemurat ja ympyröitä. Ope ohjeisti taivuttamaan vähän yli. Odotin että lopetetaan äkkiä ennen kuin homma leviää ja menee huonoksi.

En tosiaan keksi mitä tein erilailla kuin viimeksi. En ainakaan kiirehtinyt ja panikoinut. Mutta ehkä Vernakin oli vähän jo tottunut minuun?

Humma kävi välissä huilaamassa ennen illan lisähommia. Meinasi mennä piehtaroimaan lähes heti kun olin saanut vasta suitset pois. Satula selässä jalat notkuivat uhkaavasti kun komensin tamman takaisin tolpilleen. Eikä siinä sitten hetkeä kauempaa mennyt kun satula oli pois ja humma katollaan.

Ongelmia:
maneesissa oli taas kamalat urat
laukannostot
jalustimen turvakuminauha putosi ja katosi
oikea jalustin pysyi huonosti jalassa

Parannusta:
todella paljon tasaisempi kuin toissapäivänä
teki raviväistöt välillä lähes ajatuksen voimalla
ei tullut kertaakaan sanomista "hartiat auki ja taakse"

keskiviikko 29. heinäkuuta 2020

Liian passiivinen kuski

Keskiviikkona mahduin lopulta Äimärautiolle jo neljän tunnille. Valitettavan hankalaa oli saada tämä selvitettyä. Pihalla tihutti, joten skippasin suunnitellun tallipyöräilyn ja tuntikin pidettiin maneesissa. Ratsukseni sain mahdollisen koulukisaratsuni Flooran. Hoitaessa oli oikein kiltisti. Maneesissa säädettiin koulusatulaa vielä taaemmas mutta silti tunnin jälkeen tuntui olevan taas melko edessä.

Ratsukoita tunnille tuli 9 ja osa oli sangen pieniä kuskeja ja poneja. Alkuverkassa Floora tuntui olevan käsijarru päällä. Vasta kun ope käski antaa pidempää ohjaa, sain sen etenemään paremmin. Kannuksista en huomannut olevan apua. Muutenkin tuntui että humma oli tuulella käyvä. Välillä liikkui, välillä jäkitti. Raipasta eteni välillä.

Tämän päivän kuviot olivat kolme ympyrää. Ympyröillä ensin asetettiin/taivutettiin ulos. En pysynyt enää kaikesta kärryillä mitä ope puhui. Sen kyllä huomasin että Floora oli kaatumassa omiin suuntiinsa. Käden kanssa piti olla vakaa. Nyrkit kiinni. Johda reilusti. Paljon tuli sanomista myös että polvet irti, reidet myös. Omasta mielestäni jalkani olivat niin irti kuin voivat olla. Hengitä syvään. Näemmä se hetkellisesti auttoi. Kovasti taas kokeilin kaikenlaista mutta suuria oivalluksia ei tullut. Parhaiten auttoi vieressä seisova ope. Olin kuulemma liian passiivinen ja Laiban kanssa ratsastin aktiivisemmin. Sanoisin että Laiba toimi passiivisella ratsastuksellani paremmin.

Ravissa Floora eteni hetkittäin ihan ok. Ope kaipasi hummaa monesti pyöreämmäksi. Jos asetettiin ulos niin maneesin keskustan puolen kädessä oli ulko-ohja (tietysti!) ja sillä piti hoitaa pyöreys tms.

Laukassa hepo ei meinannut edetä mihinkään. Raipasta ei ollut paljon apuja. Jokusen kerran pudotteli laukan pois ja välillä muuten vain mateli. Yritin kovasti ymmärtää mitä ope puhui ja toteuttaa ohjeita. Sisään kaatumista piti korjata katsomalla itse ulospäin. Tänään ei tosiaan päästy oikein edes suoralla hevosella ratsastamiseen. Laukkavoltit (varsinkin ilman raippaa) kuulostaisivat todella utopistisilta.

Loppuun tuli vähän parempaa pätkää muttei silti ollut oikein olo, että humma olisi ollut avuillani. Ohjien piti antaa olla pitkähköt. Hevosen pitäisi seurata tuntuman perässä. Juupa juu. Päästiin niukasti siihen että se ohjautui.

Loppuraveissa tuntui (ja peileistä näytti) paremmalta muttei ollut vielä sellainen olo että tahtoisin lähteä Flooralla kisoihin. Ope vastasi että tässä on vielä hyvin aikaa ennen kisoja. Mitenköhän 1,5 viikkoa riittää siihen että opin ratsastamaan Flooralla? Laiban kanssa tuntui kaikesta huolimatta menevän paremmin.

Floora meni tältä tunnilta sisään mutta hommat jatkuivat myöhemmin illalla. Pyyhin siis vain sienellä läpi. Oli aika hikinen.

Yritin varata seuraavaa tuntia mutta oli valitettavan täyttä. Vasta siinä vaiheessa selvisi että tämä oli junnujen 1-2 -tason jatkotunti. Mutta ei haitannut.

Ongelmia:
selkäännousu oli hankalaa kun heppa hivuttautui pois korokkeiden luota
en oikein osannut ratsastaa Flooraa
teki mieli keriä ohjia lyhyemmiksi
(poikkeuksellisesti) vasen jalustin putoili jalasta
taisin kaikesta huolimatta puristaa liikaa jalalla,
pidättää liikaa hengitystä,
aukoa nyrkkejä liikaa
ja olla liian passiivinen

Parannusta:
kiltti hoitaa
sain ihanan paljon huomiota ja apuja vaikka oli näin paljon väkeä
loppua kohti parani

tiistai 28. heinäkuuta 2020

Tasaisempaa tuntumaa etsimässä

Tiistai-iltana oli taas tallipäivä Ratsukankaalla. Mennessä hämmästelin kun B-tunnilla oli vain 3 ratsukkoa. Sille tunnille kun ei ollut minulle tilaa! Kuulemma ratsastajat olivat vain jättäneet tulematta. Ehdotin että tunti pitää laskuttaa.

Menin siis illan viimeiselle C-tunnille eikä meitäkään ollut (onneksi) kuin 5. Ratsukseni sain ennalta tutun Vernan, joka oli jo aiemmalla tunnilla hommissa. Tänään päädyin laittamaan kannukset.

Verna tuntui aika pieneltä. Oli myös edelleen sangen epätasainen edestä enkä saanut tuntumaa pidettyä niin tasaisena kuin humma olisi halunnut. Kokeilin matkan varrella kaikenlaista. Nyt melko itsestään käteni hakeutuivat matalalle satulan lähelle. Mutta ultrakevyellä tai napakammalla tuntumalla tai vain ulko-ohjan tuella ei tullut mainittavaa parannusta. Jos yritin ratsastaa vain jalalla niin volteilla tamma oli ihan pää mutkalla väärään suuntaan. Yritin ratsastaa jalasta eteen mutta hepo oli vähän löysä ja reagoi huonosti. Raippaan vastasi välillä hyvin, välillä ei tapahtunut mitään.

Alkuun tehtiin volttikahdeksikkoa käynnissä, sittemmin vain ensimmäinen voltti käynnissä, muuten ravissa. Oikealle taivuttaminen oli hankalaa. Eikä Verna tosiaan muutenkaan ollut kuin pienenpieniä pätkiä tasaisesti tuntumalla. Tätä molempiin suuntiin. Muualle myöhemmin pari volttia lisää.

Laukkatehtävässä mentiin pääty-ympyrä ja loiva kiemura laukassa. Toiseen päätyyn raviympyrä. Verna piti vastalaukat hyvin. Ympyrällä pari kertaa pudotti. Kertaalleen ei halunnut nostaa laukkaa enää takaisin ja lopuksi vain pakotin tamman laukkaan kun oli ensin ihmetelty että tuleeko kakka tms. Ope varoitti että saattaa pukittaa raipasta. Pukkeja ei tänään näkynyt. Tehtävälle tullessa laukka nousi aina näppärästi. Loivalla kiemuralla piti johtaa kohti uraa. Laukassa ylipäänsä pyytää vähän enemmän eteen.

Loppuraveja keventäessä humma rupesi olemaan jo tasaisempi ja rennompi. Open mielestä laukka oli päivän paras osuutemme. Vaikkei Verna kovin tasainen ollutkaan niin oli se silti helpoin ja mieluisin näistä neljästä tallin hevosesta tähän asti. Tänään toki ratsastin itsekin vähän enemmän.

Humma oli kahden tunnin jäljiltä aika hikinen. Karsinassa pyöräytti itselleen purukerroksen kun olin viemässä varusteita pois. Pyyhin vain pään sienellä ja totesin että muusta ei tule sienellä hyvää. Tiesin että pihalla on letku. En tiedä menikö ihan sääntöjen mukaan mutta huuhdoin humman pihalla letkusta. Lopputulos oli parempi ja sain kaikki hiet pois. Kuivalastaukseen sain apua. Toki Verna meni heti tarhassa piehtaroimaan uudestaan. Se ei yllättänyt ketään.

Ongelmia:
kenttä pölisi hieman
en saanut pidettyä tarpeeksi vakaata tuntumaa
pudotti laukan pari kertaa pois
lopputunnista oli hyttysiä

Parannusta:
laukkaosuus oli tunnin paras anti
piti vastalaukat hyvin
ei pukittanut kertaakaan (edes raipasta)
loppuraveissa oli tasaisempi
kiltti hoitaa

maanantai 27. heinäkuuta 2020

Vajaatehoilla kouluratsastelua

Maanantaina oli Ratsukankaan vuoro. Päätin tehostua ja yrittää hoitaa korttini sinne ripeästi alta pois tai ainakin vähemmäksi. Tosin tuntikyselyn perään tuli vastaus että tällä hetkellä korteilla ei ole tarkkoja voimassaoloaikoja. No, parempi silti olla jättämättä tunteja tahallaan roikkumaan.

Keli oli lähellä hellerajaa, joten olin kerrankin tehokas ja menin pyörällä. Kuutisen kilometriä ja n. 20 min suuntaansa. Luulin olevani myöhässä mutten ollut.

Tallilla ratsukseni selvisi Onni. Hummaa oltiin juuri tuomassa tarhasta ja sain sen lennosta. Samalla taas astuin huonosti ja nilkkani pyörähti. Ei vammoja onneksi.

Hoitaessa humma oli kiltisti. Etusuojat. Mutta ohjeen mukainen romaani ei kuulemma kuulukaan varustukseen. Satulaa piti vähän etsiä, sillä isompi nimilappu oli häipynyt omille teilleen. Toisen seinän mystinen heppalista taisi olla kartta satulatelineistä. Vyön nimilapun perusteella tunnistin sitten Onnin satulan.

Tunnille tuli 7 ratsukkoa ja vihdoin kentälle! Odotin pölinää muttei pölissyt juuri yhtään. Edellisestä oppitunnista tuolla kentällä onkin jo kolme vuotta, heinäkuussa 2017.

Kannuksia en jaksanut laittaa, kouluraippa. Humma oli vähän unelias ja niin oli kuskikin. Onni kyllä eteni muttei oikein kunnellut pohkeitani. Alkuun tuli sanomista että oikea ranne suoraan, pyöräytä hartioita taakse ja jotakin muuta. Kevyessä ravissa päivällä mystisesti kipeytynyt selkäni (ei tykännyt eilisestä hepattomasta?) vihloi alkuun. Siinäkin taisi tulla vielä sanomista että pyöräytä hartioita taaemmas. Harjoitusravissa taas ei saanut istua liikkeen takana. Pohkeita piti käyttää ettei humma painu niiden päälle. Vaikutus tuntui olevan lähellä nollaa.

Alkutunnista taidettiin tehdä jotakin ympyräjuttuja, unohdin nopeasti. Päivän tehtävänannot sain kerrankin kuunneltua ja lähes tajuttua. Tosin ensimmäisen tehtävän "lyhyen sivun kolmikaarinen" oli mielestäni jotakin ihan muuta. Sellaiset tehtiin molempiin päätyihin. Alkuun käyntisiirtymillä. Toiselle pitkälle sivulle askeleenpidennys keventäen, toiselle käyntiavo. Jälkimmäinen eli oikean kierroksen avo oli itselleni vaikeampi. Vasen jalkani halusi vain olla irti. Vasemman kierroksen avossa Onni taas käänsi päätänsä vinoon. Siihen ohje oli kohottaa vasemmalla ohjalla. Muuten tuli monesti sanomista että käsiä pitäisi laskea alemmas. Tuntui niin väärältä kun vuosikaudet on käsketty pitää kädet ylempänä. Enkä osannut laskea niitä rennosti vaan niitä piti painaa alemmas. Osuivat käytännössä jo satulaan siinä vaiheessa. Siltä ainakin tuntui. Sitä en kiellä etteivätkö ne joskus hetkittäin saattaisi vahingossa nousta.

Luulin jo että tunti loppuu mutta laukkahommat oli vielä tekemättä. Taas tehtäväkuvio. Pitkän sivun lopusta nosto. Päätyyn tötsien SISÄPUOLELLE laukkaympyrä (oli todella hankalaa) ja lävistäjä. Puolessa välissä lävistäjää raviin. Toiseen päätyyn ravissa ympyrä/voltti ja käyntiin. Käynnissä lävistäjä laukkaajia väistäen. Ja sama uudestaan. Tultiin sama kuvio molempiin suuntiin, ensin oikealla laukalla.

Laukka nousi välillä pari askelta myöhässä ja useasti pudotti sen itse pois. En päässyt kunnolla puuttumaan. Toiseen suuntaan olin napakampi ja käytin raippaa jos ei tullut reaktiota. Kertalleen tuli hieno pukki nostossa. Mutta loppui lävistäjän pudottelut. Kulmassa saattoi vielä pudottaa. Ympyrän tekeminen tötteröiden väliin oli hankalaa. Joko jäi pieneksi ja vajaaksi tai sitten tuli ilmapallosoikio jos yritin mennä pidemmälle.

Loppua kohti Onni rupesi vähän rentoutumaan ja myötäämään tuntumalle. Alkutunnin hölkkäsi helpon C:n muodossa enkä jaksanut ottaa siitä paineita. Vaikka päivän kuviot olivat taivuttelua toisensa perään niin vajaatehoilla toimiva kuski ei yllättäen saa hummaa kulkemaan ihanasti. Kuski olisi tarvinnut omat herättelyt. Tuudittauduin lähinnä siihen etten vain osaa ratsastaa Ratsukankaan hevosilla.

Onni oli ihan ok muttei erityisen sykähdyttävä tämäkään. Una näytti kivalta, samoin myöhemmälle tunnille tullut Lilja. Omalla tunnilla muita ei ehtinyt juuri tuijotella, saati että hevosia olisi edes tunnistanut.

Ongelmia:
kuski toimi vajaatehoilla
selkäkipu vaivasi alkuun ravissa
tuntui kummalliselta yrittää laskea (painaa) käsiä alemmas
taisin taas könöttää
oli hankala laukata ympyrä tötteröiden sisäpuolelle

Parannusta:
kenttä ei pölissyt (toissapäivänä satoi)
parani loppua kohti

Kuvituskuva 1,5 viikon takaa tarhassa rennosti ottavasta Onnista, seurana Risto.


Todella rennosti.

lauantai 25. heinäkuuta 2020

Ei paras koulukisapäivä

Lauantaina oli seurakoulukisapäivän vuoro Kamillalla. Verkkaluokaksi he B ja sitten sama CCI/CIC* (he A) kuin mentiin leirikisoissa pari viikkoa aiemmin.

Sain onneksi taas kyydin tallille. Satoi vettä. Yöuneni jäivät epähuomiossa reilu neljään tuntiin. Pari enemmän olisin ehkä pystynyt järjestämään.

Ensin viriteltiin kouluaidat paikoilleen. Kyllä vaan apulanka auttoi paljon ja nopeasti. Sen jälkeen oli hetki aikaa syödä, viritellä varusteet valmiiksi ja opetella ensimmäinen koulurata (helppo B:5). Aloittelin sen tankkaamista jo yöllä.

Hain Kamillan C-luokan tauon aikana sisään eli n. 1,5 tuntia ennen omaa starttiani. Kuvittelin että aikaa on roimasti mutta humman puunaamisen jälkeen olikin jo aika laittaa omatkin kamppeet niskaan ja hilautua verkkaan. Menin takki päällä maneesiin ja sinne se oli pakko riisua. Pelkkä kisapoolo olisi ollut vähän turhan niukasti, joten seurapusakka sai kelvata päällysvaatteeksi. Rainlegseistä en malttanut luopua.

Ensimmäinen verkka jäi vähän niukaksi. Oma vuoro oli kuudentena ja luokan alkaessa menin maneesiin. Toinen oli jo radalla kun olin saanut vasta kavuttua ratsaille. Kamilla oli vähän löysä enkä saanut sitä viriteltyä kunnolla hereille. Laukassa tamma oli mutkalla ja ravissa edestä epätasainen. Käynnit menivät passitahtisiksi ja yritin tehdä väistöjä. Ravivoltit levisivät turhan suuriksi enkä päässyt hienosäätöön.

Pihalle menin vasta kun oma valmistautumisvuoroni rupesi koittamaan. Epäselvää oli saanko mennä jo ison kentän puolelle mutta menin silti (siellä oli vielä meitä edeltävä) ja saanko pitää siinä raippaa (sehän oli vielä kädessä). Pudotin raipan varmuuden vuoksi pois ja humma lässähti vielä puoli pykälää. Ei tainnut haluta nostaa enää laukkaa. Taisi olla tässä kun kysyin että näyttääkö Kamilla löysältä. Ei kuulemma näyttänyt.

Tarkoitus oli katsoa yksi suoritus alle mutta se unohtui. Ennen kuin kunnolla tajusinkaan, oli jo oma aika mennä aitoihin.

Kevensin ravia ja näytin tuomaripäädyn hepalle. Jotakin kuvioita taisin tehdä. Itse rata meni ihan ok ilman rikkoja ja unohduksia. Mutta oli jotenkin vaisu. Vain käynnissä Kamillalla oli kiire. Ravi oli kuulemma epätahtista enkä tätä edes huomannut. Prosentteja tuli 60,192. Ei kovin yllättävää. Tuloslistalla puolenvälin paikkeille. Päivän ainoan treeniperuutuksen tein ekan radan jälkeen.

"Paljon hyvää, mutta hevosen liikkumiseen toivoisin jäntevyyttä. Tuntuma vakaammaksi."

Tallikaverille kiitos videoinnista:
 
 
Käytin Kamillan karsinassaan luokkien välissä. Pihalla tihutti ja aikaa oli vähän liikaa kävelemiseen ja liian vähän että humman olisi riisunut. Kävin kysymässä vinkkejä seuraavaa rataa varten. Kuulemma jatkuvasti puolipidätteitä ja kuolain pienessä liikkeessä. Sekä ennen radalle menoa kunnon herättely. Jos ei lähde jalasta eteen niin raipalla.

Jälkimmäiseen verkkaan oli aika sopivasti aikaa. Tosin nyt oli helpompi arvioida aikataulu, koska olin vikassa luokassa ekana eli tarkka lähtöaika (14.10) oli annettu.

Hetken pyörittelyn jälkeen Kamilla rupesi kulkemaan verkassa aika kivasti. Ravissa kantoi itsensä ja pysyi tasaisena ja kevyenä. Raviin sai jo vähän leiskuntaakin. Laukat nousivat hyvin mutta laukassa kulki aika mutkalla. Tein pätkät vastalaukkaakin molempiin suuntiin. Käynti tuntui taas epäilyttävän passimaiselta mutta pysähdyksissä malttoi onneksi seistä aloillaan.

En pitänyt kiirettä pihalle menon kanssa. Luokassa taisi olla joku jälki-ilmottautunut, joka ehti mennä ja lopettaa ennen kuin ehdin ulos asti. Nyt pikkukentällä herättelin Kamillan liikkeelle, pudotin raipan pois ja sain kuulemma mennä jo aitoihin valmistautumaan. Melko pian tuli lähtömerkki.

Alku oli ihan hyvä, tai niin ainakin luulin. Harmi että heti jälkimmäisellä eli oikean kierroksen voltilla Kamilla rupesi sakkaamaan. Hienosäätöyrityksistäni nosti laukan. Oltiin poikittain ja laukassa. Laskin tämän ekaksi rikoksi vaikka siitä oli annettu kiltisti vitonen. Videolta en laukkaa huomaa. Se kuitenkin sotki pasmani sen verran että unohdin käyntisiirtymän. Lävistäjällä tuli vihellys. Meni hetki että tajusin mikä meni pieleen. Jos tuomari puhui jotakin lävistäjästäkin niin sitä en kuunnellut kovin tarkasti. Selvisi nimittäin vasta paperista että ohjelma oli muuttunut tässä parissa viikossa eikä lävistäjää saa enää keventää! Siitä siis toinen väärinratsastus. Pahus! (Oikea vastaus lienee että nämä olivat koulukisat ja kenttäkisoissa ohjelmasta on eri versio kevennyksellä. Opinpa taas uutta.)

Eivätkä vastoinkäymiseet loppuneet tähän vaan Kamilla rikkoi jälkimmäisen vastalaukan uralla. Himputti! Verkassa sain suoralla nostettua nätisti vastalaukan. Nyt meni kaksi kirjainväliä kun yritin korjata laukkaa. Ehkä tuli juuri se yksi laukka-askel, jotta sain siirtymisen raviin tehtyä pisteessä. Nelonenhan siitä tuli mutta ravinumeroihin ei onneksi vaikuttanut. Yritin kuitenkin pysyä positiivisena ja iloisen näköisenä. Tämä tuomari ei sitä arvostanut.

Menin maneesiin loppuhölkkäämään ja siellä Kamilla kulki ravissa sangen kivasti. Oma arveluni ei nakannut kauas kun veikkasin radasta n. 58 %. 58,283 tuli. Ja reilusti hännille. Ei olisi auttanut vaikkei olisi tullut rikkoa eikä väärinratsastuksiakaan. Väärinratsastuksista lähti uuden säännön mukaan 1,5 prosenttiyksikköä. 60 pintaan oltaisiin voitu päästä mutta tuloslistalla ei oltaisi noustu. Eli lähes 8 prosenttiyksikköä vähemmän kuin pari viikkoa sitten leirikisoissa.

"Raviohjelma hieman nihkeä ja tahtiongelmia. Laukassa paljon hyvää. Harmilliset unohdukset."

Tallikaverille kiitos tästäkin videosta:
 

Ei ollut kovin iloinen olo näistä suorituksista. Ehkä eniten jäi harmittamaan että itse kuvittelin raviohjelman olevan meidän varmin osuutemme ja se oli kommentoitu nihkeäksi. Mutta tällaista tämä välillä on. Erityisen huonoksihan näitä ei voi laskea mutta hyvään toki tähdätään.

perjantai 24. heinäkuuta 2020

Taistelukvaalit!

Perjantaina oli iltaseuraestekisat Vanhamäellä. Eli syy miksi hilauduin tänne viikonlopuksi: hankkimaan Kamillan kanssa kenttäkvaaleja. Luvassa siis 80 ja 90 cm.

Kisat alkoivat kuudelta (18.00) ja olin pikkuluokissa liputtamassa. Kamilla oli aamulla ollut leiriläisten kanssa hommissa ja oli näennäisen puhtaana sisällä. 70-luokan noin puolessa välissä sain vapautuksen hommistani ja lähdin puunaamaan ratsua. Kisanumero. Huopaa en vaihtanut. Ja lopulta tuli kuitenkin kiire.

Luokkamme oli tainnut jo alkaa kun kipusin maneesissa kyytiin. Oma lähtövuoroni oli kymmenes. Väliin oli tainnut tulla joku jälki-ilmottautunut. Pihalla tihutti.

Verkassa en saanut Kamillaa kovin virkeäksi. Mönki kuitenkin esteistä yli. En muista pudotettiinko jotakin. Nyt muistin kuitenkin verkassa tulla vesimattokavaletinkin. Kamillaa ei kiinnostanut mutta kehtasi hidastaa siihenkin. Uusi ylitys oli parempi.

Rata oli kovasti samankaltainen kuin leirikisoissa. Sillä erotuksella että kasi oli pysty ja vesimatto oli nyt sen alla. Sarja oli mukana. Saattoi linja vitoselta kutosellekin olla askeleen verran pidempi. Taas ykkösen sai hypätä halutessaan alle. Halusin. Yli mentiin mutta vähän nuupahtaen.

Lisää kaasua ja aloitus. Ykkösestä taas yli. Viimeksi kakkonen putosi, joten nyt yritin ratsastaa sille huolellisesti. Radan ensimmäinen pysty, pian kaarteen jälkeen. Eilen hypättiin se ongelmitta, mutta nyt Kamilla hyytyi enkä ehkä malttanut odottaa hyppyä ihan loppuun asti. Ei auttanut vaan pysähtyi. Pah! Napautin raipalla ja uusi lähestyminen. Ei edelleenkään kovin virkkua mutta nyt odotin hypyt ja olin pikemminkin liian pystyssä ja liikkeen takana kuin yhtään edessä. Joku saattoi kopsahtaa mutta puomeja ei tullut. Lopuista möngittiin yli. Eikä haitannut yhtään ettei päästy toiseen vaiheeseen vaan matka loppui seiskalle. Kuskia nimittäin puhallutti rankasti.

Käveltiin luokkien välissä pihalla. Kuskille rupesi tulemaan kylmä. Ysikympissä lähtövuoroni taisi olla kolmantena. Menin maneesiin jatkamaan verkkailua kun tuli väljempää.

Verkkasin rauhakseltaan sileää melko pitään ennen kuin rupesin hyppäämään. Tässä Kamilla liikkui välillä paremmin.

Pikkuesteet menivät mönkimällä mutta ysikymppisille rupesi tyssäilemään. Ei auttanut meikäläisen taidot. Pystylle taisi tulla kaksi kieltoa ja sitten yli. Okserille kaksi kieltoa, sitten takapuomi pois ja lopulta yli. Tulikohan kieltoja joku 5 yhteensä? Oli vähän epätoivoinen olo. Kovasti koutsia ikävä!

Onneksi ratahenkilökunnalla oli luokkien välissä kahvitauko ja toinen ope kävi karjaisemassa meidät vielä okserista yli. Sitten olikin jo aika mennä kentälle. Kävin piipittämässä toisellekin opelle että Kamilla vaan pysähtelee ja saatiin sieltä tarvittava lisäbuusti radalle. Ei ollut kovin onnellinen olo vaan ajattelin että hetken päästä tämä on ohi.

Taidettiin taas hypätä ykkönen kertaalleen. Käsky oli että ajattele vain eteen! Ja jotenkin mystisesti sain kannustettua Kamillan esteistä yli. Vaikka vähän välillä saattoi hidastaa niin pääosin eteni yllättävän hyvin.

Kakkonen kopsahti ja vitonen putosi mutta osalle tuli jopa ihan hienoja hyppyjä. Tuntui siltä että ohjat olivat taas pikemminkin pitkät ja kannustin takakenossa esteiden välissä. Mitään kevyttä puuhaa tämäkään ei ollut. Myötälaukat taisi olla. Vikasta kaaresta en ole varma. Mutta niin vaan loikittiin maaliin asti. A.2.0 eli 9 estettä. Tuloslistalla ei pärjätty tässäkään luokassa. Nollia lähdettiin hakemaan mutta neloset riitti. Saatiin siis kaivatut kvaalit 80 cm maastoesteille! Jahuu! Harmi vain että tulevissa Pieksämäen kisoissa ei olekaan meille luokkaa vaikka sinne oli tarkoitus mennä. Mutta kvaalit ovat tovin voimassa, jospa lähistöltä löytyisi myöhemmin vielä kisattavaa.

Kun kiitin opea kisojen jälkeen tsempistä niin sain kannustavan vastauksen että itsehän minä siellä selässä olin ja ratsastin.

Purettiin esteet vielä iltamyöhällä. Oli märkää. Majapaikassa olin 23 jälkeen. Onneksi sain kyydin eikä tarvinnut pyöräillä.

Tältä kisapäivältä ei tainnut tulla kuvia eikä videoita.

Ongelmia:
oli aika rankkaa
ihan liikaa kieltoja
tihutti

Parannusta:
ei iskenyt luovuttajaepätoivo
saatiin kvaalit!

torstai 23. heinäkuuta 2020

Keula ylös!

Torstaina hilasin itseni Oulusta Suonenjoelle. Illaksi järjestyi estetreeni Kamillalla. Tavoitteena siis haalia kvaalit kenttäkisoja varten kasaan. Helpointa on yrittää kotikisoissa. Samalla sulloin itseni näemmä myös koulukisoihin mutta niihin mennään melko kylmiltään.

Torstaina illasta tihutellessa kasattiin ensin esterata isolle kentälle. Kovasti samantyyppinen rata kuin viimeksi oli leirikisoissa. Tosin onneksi kasista tuli tällä kertaa pysty.

Siitä sitten varustamaan humma loppuun ja käsky kävi että ensin maneesiin. Oltiin samalla myös 4-vuotiaalle ponille turvana. Verkkasin maneesissa ja olin näemmä unohtanut miten kouluratsastetaan. Nyt Kamilla ei tullutkaan pyöreäksi vain ottamalla ohjat käteen. Käynti meni herkästi passimaiseksi ja ravissa oli epätasainen edestä. Laukka tuntui selkään parhaalta mutta tuskin oli ylämäkeen kuten piti.

Maneesissa meni ihan hyvä tovi. Siitä sitten lopulta takakautta maneesin ympäri kentälle. Pikkukenttä oli aika läärä muttei onneksi uponnut pahemmin. Siitä käveltiin vain läpi. Isolla ravasin ympäriinsä, myös lätäkköjen läpi. Ei ollut liukasta eikä kovin upottavaa. Laukassa Kamilla liikkui vielä ihan ok.

Käsky oli tulla kakkonen pari kertaa. Jo ekassa hypyssä tajusin että suunnitelmani vähän pidemmistä jalustimista oli huono. En päässyt hyppyyn kunnolla mukaan. Sama juttu vielä uudestaan. Tultiinkohan vielä kaareva linja 2 ja 3, jonka jälkeen oli pakko lyhentää jalkkareita. Yhä oli välillä vähän kömpimistä esteistä yli.

Jalkkareissa ei ollut reikiä, joten pyöräytin kierteet. Sen jälkeen oleellisin taika-asia opetuksessa oli että hummalta pää ylös. Kunnon pidäte ja keula kevyeksi. Ei kuulemma haittaa vaikka katselisi yläkautta silmiin. Tämä auttoi ja mönkimisen sijasta rupesi tulemaan parempia hyppyjä. Tosin kertaalleen kuski kävi taas korkeuksissa. Ja esteelle jalka kiinni.

Hyppely oli aika tehokasta. Tultiin lopuksi rata ehkä ysikympissä. Joku kolahti mutta mikään ei tainnut pudota. Vitosen ja kutosen linjalle sammui. Kasin ja ysin väliin taisi tulla taas väärä laukka.

Sakkona seiska, lisäksi olikohan kakkoselta kolmoselle ja vitoselta kutoselle. Nyt tuli asiallisia hyppyjä oksereille ja kutosellekin oikealla askelmäärällä etenevä hyppy. Kuski puuskutti aika pahasti. Kevyttähän tämä ei edelleenkään ollut. Mutta nyt sain paremmin Kamillan hyppynappuloista kiinni.

Ei tultu enempää. Kävelin hetken pihoilla ja lopulta loppuhölkättiin toisen junnuponin seurana maneesissa. Ei vieläkään mitään kaikista ihaninta kouluravia.

Välissä keräilin kasoja maneesista ja lopuksi hyppäsin vielä ratsaille ja käveltiin kentällä pitkin ohjin ponin hypätessä.

Kello oli lähemmäs puoli yksitoista kun lopetettiin. Eli hyvin pikainen loppuhoito. Onneksi Kamilla ei ollut pahasti hikinen. Pahimmassa kunnossa olivat suojat, jotka vain harjasin.

Ongelmia:
yhä todella rankkaa

Parannusta:
löytyi parempia hyppyjä kun keulan sai keveämmäksi

keskiviikko 22. heinäkuuta 2020

Laukanvaihtotreeniä

Kävi niin että tuppauduin keskiviikkona vielä koulutunnille. Samalla loppui 5x korttini Äimiskälle. Myöhemmillä tunneilla olisi ollut paremmin tilaa mutta 18 sopi aikatauluihini parhaiten. Meitä oli siis 8 ja ratsukseni osui toista viikkoa putkeen Laiba. Ope perusteli tämän sillä että meni viimeksi niin hyvin. Ovelaa.

Ulkona oli reipas vesisade ja humma oli vielä tarhassa. Ihan tyytyväisenä lähti sieltä mukaani. Hoitaessa oli taas kiltisti. Ohjeisiin oli tullut merkintä että älä putsaa takasia. Viimeksi antoi ne ihan nätisti mutta tottelin. Oli selvästi käynyt kengityksessä, sillä etuset näyttivät normaaleilta. Satula oli taas jo valmiiksi hommissa edellisellä tunnilla. Enkä tajua miten minulla meni taas niin tolkuttomasti aikaa (yli puoli tuntia) varustamisessa. Laiba ei edes ollut erityisen likainen enkä tänään joutunut etsimään varusteita.

Satula saatiin tosiaan vasta maneesissa. Onneksi sain apua satulointiin ja silti tuntui ettei 4 kättä meinaa riittää. Alkuverkan menin kouluraipan kanssa mutta tuntui siltä että heilun liikaa, joten sain vaihdettua esteraippaan. Vähän vähemmän liikkuvia osia.

Viimekerran ensijärkytys isosta ravista ei toistunut. Jalustimet olivat taas edellisen kuskin jäljiltä hyvän mittaiset. Tosin oikea jalkkari meinasi alkutunnista putoilla jalasta. Kengänpohjaan taisi jäädä (liukasta) märkää hiekkaa. Maneesi ei onneksi tuntunut ahtaalta ja Laiba oli todella tolkusti. Ei haitannut sade eikä poukkoileva hevonen.

Laukkoja ei tänään otettu alkuun vaan ravailtiin vain toiseen suuntaan.

Alkuverkkojen jälkeen kokoonnuttiin kuuntelemaan tehtävä. Kumpaankin päätyyn kavalettipalikoiden ympäri ympyrä. Tosin sisäpuolisko tästä suorilla linjoilla ja keskikulmassa sisätakasen väistätys. Se osa painui kokonaan unholaan, jossa puhuttiin myöhemmin laukannostosta.

Pitkille sivuille tehtiin loiva kiemura ja heti alussa nostettiin laukka. Eli siis oikeassa kierroksessa vasen. Paluukaarella asetus piti olla uuden laukan suuntaan ja ratsastaa uusi sisäjalka läpi. Uralle palatessa pyytää vaihto. Uudesta sisäohjasta ei saanut jäädä pitämään. Tämänkin tajusin vähän väärin ja ajattelin että etuosa väistätetään takaisin uralle. Tarkoitus oli tulla mahdollisimman kohtisuoraan uralle, jotta tulisi tiukempi "käännös" myötälaukkaan ja helpommin vaihto.

Tätä tehtävää pyörittiin lopputunti. Ensin hetki käynnissä, sitten ravissa ja laukkojen kanssa. Ensin oikea kierros. Tosin itselläni meni parisenkymmentä kierrosta alusta ohi ympyröillä ilman myötälaukan nostoa kun en vain tajunnut ja muistanut sitä. Ravissa ei saanut puristaa liikaa reisillä ja polvien piti olla irti. Jalka tarpeeksi edessä ja varpaat ulos. Pelkkä ravissa istuminenkin oli välillä työlästä. Yllättävän hyvin sain kuitenkin skarpattua eikä tehtävällä kierrostolkulla ravissa ja laukassa pyöriminen käynyt missään välissä raskaaksi. Välillä Laiballa selvästi rupesi vähän sakkaamaan kun pyysin siltä (epähuomiossa) laukkaväistöä sivulle.

Treeniaika vasemmassa kierroksessa jäi lyhyemmäksi. Käyntiä tuli ehkä kierroksen verran ja sen jälkeen jatkettiin ravissa ja laukassa. Tässä välissä sain tosiaan vastalaukka- ja vaihtokuvionkin paremmin tajuntaani. Ei se silti tuonut autuutta. Lopulta ohje oli vaihdossa kääntää omaa kroppaa enemmän oikealle (vasenta laukkaa siis yritettiin saada). Seuraavalla kerralla se auttoi. Sanoisin että molempiin suuntiin saatiin ainakin kerran laukka vaihtumaan laukassa pysyen. Siitä en ole ihan varma että vaihtoiko etuosa ensin. Onnistumisprosentti jäi vaisuksi mutta ope painotti että tärkeää on yrittää.

Lopetuskäsky meni itseltäni ohi ja havahduin siihen että seuraavat tulivat maneesiin. Sitten loppuraveja tovi. Humma oli nyt yllättävän tasainen ja ryhdikäs. Tunnin aikana muotoon ei pahemmin ehtinyt kiinnittää huomiota. Kuten en siihenkään että ope kutsui minua välillä monenlaisilla salanimillä. Ymmärsin kyllä että puhui minusta. 1,5 tuntia meni että sain kaiken aivosavun välistä sanottua että voi kutsua myös Noraksi [noora].

Laiba ei jatkanut seuraavalle, joten omin luvin käyntien jälkeen kaartoon ja takaisin talliin. Pesupaikoille oli jonoa ja lopulta kaikkine pesuine ja kylmäyksineen aikaa meni tunti ja vartti. Tosin siinä ohessa sain puhuttua itselleni kouluratsun tuleviin koulukisoihinkin. Ratsuvalikoima oli rajallinen koska suurinta osaa uusista hummista ei löydy vielä kipasta. Tälle vuodelle ei ole heppojen aluelupiakaan maksettu. Ope suositteli valikoimasta Flooraa ja se kuulosti hyvältä. Tein siis alustavan heppabuukkauksen. Toivottavasti ehdin tamman kyytiinkin joskus ennen kisoja.

Vasta tunnin jälkeen huomasin että vessapaperivarasto on piilotettu hevoslistan viereen. Mutta ei sitä näytä muutkaan huomanneen.

Ongelmia:
vesisateen takia jouduttiin maneesiin
tajusin osan tehtävistä väärin
tunnin jälkeen meni 1 h 15 min että sain hommat hoidettua ja kotimatkalle
löysin jemmatut vessapaperit listan vierestä vasta tunnin jälkeen

Parannusta:
ravi ei aiheuttanut enää kulttuurishokkia
jumissa oleva vasen pohje ei haitannut ratsastusta
vesisade ei haitannut opetuksen kuulemista juurikaan
selkäni ei suuttunut tästäkään

tiistai 21. heinäkuuta 2020

Taas ihanan Lissun kyytiin esteille!

Tiistai jatkui illan estetunnilla Äimiskällä. Tunnin piti olla kasilta mutta tulikin viesti että tunti klo 19. Onneksi olin varautunut. Tosin kiire meinasi silti tulla.

Keli oli lämmennyt taas +22 asteeseen. Enimmäkseen aurinkoista. Kun pääsin tallille (ennen puolta) niin muut olivat kasaamassa kentälle esteitä. Kävin kurkkaamassa heppalistan. Lissu! Tarkistin että hevonen on sisällä ja menin mukaan kantamaan esteitä.

Yhden askeleen sarja pysty-okseri, kaareva linja pysty-pysty, ristikko ponnistuspuomilla sekä yksittäinen okseri.

©Jenna Matilainen


Lissun hoito-ohjeet olivat muuttuneet tässä välissä. Satulan (molempien) alle musta geelipatja. Satulavyö oli hukassa. Vasta kolmas kokeiltu vyö oli sopivan mittainen. Siihen taas ei saanut martingaalia kiinni. Ope oli pitämässä edellistä tuntia, joten otin martingaalin irti ja verkkasin ilman. Ope sitten hetken päästä taikoi Lissun oman panssarivyön paikalle ja saatiin martingaalikin kiinni. Jalkkareiden sivuturvakumitkin olivat poikki eli nivelet eivät pysyneet ihan niin hyvin lukossa kuin olisi pitänyt. Ja piti laittaa kierteet.

Hyppäävä Lissu. Miinus ope.
©Jenna Matilainen

Ratsukoita tunnilla oli 8. Alkuverkassa saatiin kaapata koko kenttä käyttöön koska yksäripuolella ei ollut ketään. Lissu oli kivasti kuulolla ja kulki taas melko itsekseen nyökyssä. Oli reipas mutta nyt kuunteli paremmin. Ja osasin tehdä pidätteet hepan mielestä paremmin, sillä ei juuri protestoinut. En lähtenyt spurttailemaan, sillä sen jälkeen ei ehkä olisi ollut enää jarruja.

Kuvankäsittelyn erikoispalkinto.
Missä myötäys?
©Jenna Matilainen

Verkkahypyt tultiin ensin ravissa. Yllättävän siistiä. Yksi väärä laukka meille. Käsky oli jatkaa suoraan ja sen osasin. Kolmesti muistaakseni ravissa ja olikohan pari kertaa laukassa. Ristikkoa.

Suunta selvillä.
©Jenna Matilainen

Tämän jälkeen tultiin sarja. Jälkimmäinen ylityksemme vähän ahtaaseen väliin oli super, joten en mennyt enää vapaavalintaista kolmatta kierrosta.

Yksi ratsukko kumitettu kuvasta.
©Jenna Matilainen

Sitten vielä kaareva linja. Ope vähän sääti sitä ja pidensi välin n. 17,5 metriin (en muista enää ihan tarkkaan). 5 laukkaa tällä minikorkeudella. Ensimmäinen kierros ihan ok, toinen sangen hieno. Se riitti.



Kolme ihmistä yritetty häivyttää taustalta.
©Jenna Matilainen

Tämän jälkeen tultiin 9 esteen (10 hypyn) rata. Nyt olin mielissäni kun meidät jätettiin hyppyjärjestyksessä loppupäähän. Meille estekorkeus oli tänään 75 senttiä.

Tästä kuvasta taustaratsukko katosi yllättävän hyvin.
©Jenna Matilainen

Ykkönen kolahti ihan kunnolla vaikka yritin ratsastaa siihen huolellisesti. Pysyi yllättäen kuitenkin pystyssä. Kakkonen taisi olla ok vai tulikohan juureen. Jostakin esteestä tuli kommenttia että odotin jo liiankin hyvin. Sarja ok. Kaareva linja neljällä. Olikohan okserille kun ei osunut ihan paikkaa ja lähti kaukaa. Jäin alkuun vähän jälkeen mutta osasin olla vetämättä pahasti suusta. Ope käski taputtaa hevosta. Pysty kai ihan ok sekä viimeinen linja. Taisi olla myötälaukatkin. Korkeintaan yksi väärä.

©Jenna Matilainen

Lissu säätyi jo vähän turhankin hyvin. Ope käski ratsastaa kevyemmäksi edestä ja paremmin jalan eteen tms. Olisin tosi mieluusti ottanut toisenkin kierroksen muttei tullut edes sakkoja. Onhan Lissu ihana! Kysyin että saanko osallistua Lissulla seuraaviinkin estekisoihin ja lupa tuli. Koulukuskeja sille kuulemma nyt on muttei estekuskeja. No nyt on.

Loppuhölkässä humma oli tasainen. Purettiin esteet, pesin ratsun. "Kylmäsin" etujalat (sulilla kylmäpatjoilla) ja takajalat (vähän etusiakin) letkulla. Huuhtelin samalla taas myös suun. Sekä pää sienellä.

Ongelmia:
satulavyö oli (taas) hukassa
säätyi vähän liiankin hyvin
kuskin vasen pohje jumahti tunnin jälkeen

Parannusta:
ei pudotuksia
rupesin saamaan jo paremmin juonesta kiinni
Lissu on ihana!

Tuntia seuranneet kuvasivat pätkiä meidänkin menostamme:

Pilpasuon maastossa

Kelin perusteella siirrettiin maastolenkki keskiviikkoaamusta tiistai-iltapäivään. Silti tallille ajaessa ukkosti ja satoi reippaasti. Tänään luvassa siis vihdoin ensimmäinen maasto Turkalta käsin. Sain heti privaattikohtelun ja maastoseura oli hyvinkin tutun tyyppistä eli tallikaveri tummanrautiaalla suokkitammallaan. Tosin ei Hilima vaan Manta. Minulle ratsuksi laitettiin suokkitamma Vilma. Entinen isojen hyppääjä, sittemmin pari varsaa tehnyt ja lopettanut hyppyhommat.

Tamma löytyi eri paikasta kuin laidunkartta sanoi. Onneksi en tällä kertaa lähtenyt minnekään hortoilemaan vaan se näytettiin minulle.

Toivoin jotakin muuta kuin koulusatulaa ja saatiin Jaffan estesatula (ja Jaffan vyö). Suitsiksi micklemit. Ei suojia. Jalkkarit (freejumpit) meinasin tänään taas unohtaa.

Lähtö viivästyi puolisen tuntia mutta tänään minä en ollut viimeisenä valmis. Ehtipä pahimmat sateet mennä ohi. Laitoin silti t-paidan päälle takin ja rainlegsit. Lämpöä oli n. +18°C.

Alkumatka mentiin märässä puskassa Vaalantien viertä. Ei onneksi kovin pitkää matkaa. Piennar olisi ollut parempi. Sitten tien yli ns. leveälle kärrypolulle. Alkumatka oli aika kivistä, joten käveltiin. Sen jälkeen metsä oli täynnä pehmeähköä kärrypohjaa, jossa oli hyvä ravata ja laukata.

Vilma oli aika reipas, joten pysyttiin vähän turhankin hyvin hännillä. Laukassa sain siksi kamalan rapasateen niskaani. Ei pystynyt yhtään katsomaan eteen. Meno helpotti kun saatiin vaihtaa paikkaa kärkeen. Ensin Vilima pisteli sellaista ravia että kaveri meinasi jäädä kyydistä. Laukassa pystyi katsomaan eteen!

Kierreltiin vähän ristiin ja rastiin. Laavu näkyi mutta lammelle asti ei ehditty. Lopuksi löytyi vielä minimaastiksilla höystetty polkukin. Käytiin loikkimassa toiveesta nekin. Korkeutta turvalliset n. 20 cm. Osa oli pilkottu pois reitiltä.

Tupsahdettiin vähän yllättäen takaisin lähtölinjalle. Tarkoitus taisi olla näyttää minulle toinenkin poistumisreitti. Ehdotin että voisin ottaa toisenkin opastetun maaston.

Rapaa kaikkialla.
©Katriina


Takaisin Vilman askel veti edeltä ja välillä odotettiin kavereita. Pidätteistä Vilma nyki vastaan.

Loppumatka mentiin nyt autotien laitaa. Autot ohittivat fiksusti eikä kumpikaan heppa sanonut niistä mitään. Aikaa reissuun meni 1 tunti 12 minuuttia. 10,1 km/h keskinopeudella.

Vesisade ei haitannut eikä takki päällä tullut tikahduttavan kuuma. Rapaa sen sijaan löytyi kotona niin korvista kuin rintsikoistakin.


Tällainen reitti mentiin.
12,09 km, huippunopeus 43,5 km/h.


Ongelmia:
rapaisuus
suokeilla ei pääse yhtä lujaa kuin puokeilla

Parannusta:
todella tolkku ratsu
lopulta ihan hyvä keli

maanantai 20. heinäkuuta 2020

Kisatiimin estetunti ABC:llä

Maanantaina täyttyi yksi haave kun pääsin vihdoin ABC:n toisen pitäjän (Päivi) estetunnille. Tosin aika työlästä oli saada tietoa mahdunko mukaan ja kuka opettaa. Viimeistään sunnuntaina lupasivat ilmoittaa ja maanantaina iltapäivästä vasta selvisi. Kelinä pilvinen +23°C.

Ratsukoita oli tunnilla 5 ja ekaa tuntia ei ollutkaan. Minulle osui ruunikko Bona-tamma, joka sekin paljastui paljon suuremmaksi kuin olin kuvitellut. N. 170 cm tämäkin (173 cm lukee tallin esittelyssä (instastory)).

Hoitaessa Bona oli kiltisti. Laitettiin Tonin satula, koska toinen estepenkki meni Antille. Töppöjalka-kuski joutui taas laittamaan kierteet. Kuskille ohjeeksi tuli että voi laittaa kannukset ja ottaa raipan.

Heti alkuun huomasin ettei humma oikein kuuntele. Ei halunnut pysähtyä maasta eikä ratsain. Valui vain pidätettä vasten.

Esteiden rakennusohje oli omille aivoilleni loistava: kaikkiin puomeihin, joissa on keltaista, tulee tolpat. Toiselle kentänpuoliskolle oli kasattu aikamoinen puomihärdelli. Mutta siitä löytyi siis puomi-pysty-puomeja neljästä eri paikasta ja lisäksi okseri.

Alkuverkka mentiin itsenäisesti. Itseltäni vähän puksuttelua. Yritin herätellä hummaa liikkeelle. Sanoisin että takaosan työntö oli puutteellista eikä siksi tasoittunut tuntumalle. Oli parempia hetkiä mutta ratsu oli vähän luikura. Kenttä pölisi pahasti ja saatiin onneksi vallata koko (tyhjä) kenttä alkuverkkoihin. Auttoi siihen ettei tarvinnut ratsastaa pölypilvessä.

Laukkoja ei taidettu ottaa alle ennen kuin tultiin ravissa vuorotellen ensimmäiselle verkkatehtävälle. Puomi ja miniristikko. Siitä laukalle. Tultiin kolmesti. Sen jälkeen siitäkin taisi tulla puomi-pysty-puomi ja tultiin se kahdeksikolla vuorotellen. Tämäkin kahdesti. Eka kerta meillä oli oikein siisti ja laukat vaihtuivat. Toisella kierroksella paikat jäivät kauemmas ja tamma taisi vaihtaa vasta askeen jäljessä. Lisäksi sääteli vauhtia vähän omiaan.

Koko tehtäväkierros tultiin kolmesti. Ensin pikkukorkeudella (50?), sitten ehkä jo vähän isompana ja lopuksi takaperin. Korkein mittaamani este purkaessa oli 75 cm okseri.

Vasemmalta sisään, suoralla pysty, oikealle, lävistäjällä pysty, toisella lävistäjällä pysty, takasuoralla okseri ja etusuoralla pysty ja suunnanvaihto. Kaikissa taisi olla yhä puomeja edessä ja takana. Okserissa ehkä ei?

Pääosin suoritettiin ihan näppärästi. Saatiin ehkä vain yksi sakkokierros kun laukka ei vaihtunut ja korjaus valui melko pitkäksi lähes seuraavalle esteelle. Ohje oli jatkaa paremmin suoraan. Mutta hyvin laukat open ohjeilla vaihtuivat. Paino uuden suunnan sisäjalalle (omalle) ja uudesta sisäohjasta hölläys hypyssä. Taisin jotain johdellakin. Keskimmäinen kierros oli omasta mielestäni siistein. Vikalla humman hypyt tulivat jotenkin enemmän ylös.

Loppuhölkässä tamma kulki kauniimmassa muodossa. Muualla ei kommentteja juuri tullut kuin tehtävällä. Tuntui että ope oli tänään oikein kilttinä ja korrektina. Odotin vähän enemmän huutia. Toki ihan perussiististi suoritimme mutta olisi siinä varmasti ollut enemmänkin korjattavaa. Bona oli ihan ok. Sivusta taitaa näyttää tasaisemmalta kuin mitä selkään tuntuu. Odotin ehkä siltäkin jotakin enemmän. Kun tuntikaveri kysyi tunnin jälkeen että kumpi oli kivempi hyppykaveri, Musti vai Bona, niin en osannutkaan vastata sukkana. Molemmat olivat ok mutta kumpikaan ei sytyttänyt suurempia tunteita.

Ongelmia:
tallin viestintä
alkuun Bona ei ollut kovin tarkka vastaamaan pidätteisiin
kenttä pölisi pahasti
ötökkä lensi silmääni

Parannusta:
kiltti hoitaa
saatiin häröillä koko kentällä
Bona vaihtoi laukat näppärästi
loppua kohti sain nappuloista paremmin kiinni
ihanan lämmintä

sunnuntai 19. heinäkuuta 2020

Kisatiimin treenit maastoesteillä

Sunnuntaina oli kisatiimin treenipäivä Turkalla. Tällä kertaa mahduin mukaan. Vaihtoehdoissa oli myös maastoesteitä, joten valitsin tietysti sen. Vuodessa kun on aika pitkä aika kun maastikset eivät onnistu.

Keli oli päälle parinkymmenen lämmin ja pilvinen. Meidän ryhmässä oli lopulta vain 5 ratsukkoa ja minulle oli merkattu Roco. Arvelin aiemman perusteella että se pitää hakea taas rantalaitumelta. Se osuus meni oikein mutta tohotin sinne niin kiireellä etten katsonut laidunkarttoja ajatuksella. Sen seurauksena pyörin kaikki laitumet ympäriinsä ja etsin oikeaa ratsua. Kun olin lähdössä tyhjin käsin takaisin niin porukka löytyikin tammojen takaa toiselta puolelta tietä. Silmien avaaminen jo menomatkalla olisi ollut suotavaa!

Laitoin Rocolle narun suuhun ja käveli kiltisti mutta löntystellen talliin. Varustusaikaa jäi ruhtinaalliset 2 minuuttia. Onneksi ketutus vaihtui nopeasti tehokkuudeksi eikä Roco ollut likainen. Pyyhin pään, satulan ja vyön aluset ja jalat nopeasti harjalla ja putsasin kaviot. Satula, satulahuopa, suitset (kumitutit olivat kadonneet) ja suojat. Oli vain ponikokoja pareittain, joten sellaiset. Jalustimet olivat valmiina.

Olin vain 5 minuuttia myöhässä hyppäämässä ratsaille enkä edes pahasti viimeisenä. Alkuverkat tehtiin kentällä eli ravailtiin vähän ympäriinsä. Roco oli enemmän löysä kuin reipas.

Maastossa eli pellolla tehtiin samoin hetki ravia ja laukkaa itsenäisesti ympäriinsä. Siinä ohessa ehdin  jutella open kanssa hetken ja nopeasti keskustelu ajautui niille urille että sain luvan osallistua Oulun tuleviin kenttäkisoihin. Ratsuksi näillä näkymin varmin Roco ja tähtäin 90 cm sennujen aluemestaruusluokkaan. Eli estekisoihin metsästämään kvaaleja.

Hypättiin ensin Avant-kisojen kakkoseste eli mökki pari kertaa yli. Ekalla kerralla olin lähdössä kauempaa ja Roco otti vielä pikkuaskeleen. Toinen ylitys tuli siistimmin. Sitten jatkettiin perään kolmonen eli sianselkä. Ei ongelmia. Muualla ratsu oli vähän löysä mutta laukoissa syttyi hyvin. Kuskin hommaksi jäi lähinnä vahtia keula ylös ja tasapainottaa.

Seuraavaksi käytiin katselemassa esteet 4 ja 5 eli punaiset esteet tummilla "katoilla". Tultiin ne kertaalleen. Samoja esteitä siis kuin kisoissakin tultiin. Osa pellosta oli nalkitettu laidunlangoilla eikä kaikille esteille päästy. Tultiin vielä 9 ja 10 eli tukki ja sininen laavu. Ihan hyvin menivät nämäkin.

Sitten ope keksi että jos ollaan menossa tuttariin niin pitäähän meidän treeneissä tulla isompia esteitä. Hypättiin siis vielä pohjille isomman radan 4 ja 5. Ensin treenikierroksella isolla voltilla. Se oli oikein ovela ratkaisu! Nelonen oli keltapunainen A-este, ehkä 90 cm. Näppärästi yli. Väliin siis voltti. Vitonen oli kapea "kanto", korkeutta n. metrin. Roco otti varman päälle ja teki kunnon loikan yli. Kuskilla oli jo vähän kyydissä pysymistä! Mutta yli mentiin siis! Vau! Ja juuri tänään kun en jaksanut ottaa GoProta mukaan (koska kaikki paikat ovat tukossa vanhoista heppavideoista).

Sitten tultiin vuorotellen koko tämä rata. Muut ensin ja me sitten höystettynä näillä isommilla esteillä. Kuvat näistä isommista esteistä (ja kisarata) löytyy CourseWalkista.

Meidän eka oli mustavalkoinen hainhammas (este 2) talon vieressä. Mielestäni laukka oli ihan hyvä mutta silti Roco nuupahti esteen eteen. Olihan este risujen kanssa ehkä metrin eikä oltu käyty katsomassa (sitäkään) etukäteen. Todella nätti ja siisti kielto. Uusi laukka päälle, vielä vähän enemmän ytyä ja toisella yrityksellä yli.

Kolmonen nätisti. A-nelonen myös. Kaari kapealle kannolle oli aika tiukka ja tultiin kannolle (este 5) vähän vinossa. Hieman epäilytti mutta Roco sai itsensä silti siitä yli. Ei tyylikkäintä mutta tässä hypyssä oli helpompi istua. Ysi hyvin ja vikaksi tultiin keltainen laavu (este 10). Ope arveli n. 85-senttiseksi eikä näyttänyt yhtään pahalta. Helposti yli hyvästä paikasta! Vähän hengästytti mutta oli luottavainen olo.

Sitten lähdettiin kenttää kohti. En tiedä oliko vesi luvassa mutta kysyin että voitaisiinko mennä se. Vastaus oli kyllä. Ehdotin käyntiä mutta vastaus oli laukka. Rannalle asti Roco laukkasi kunnes veti stopit. Talutettuna vähän arastellen veteen ja sen jälkeen eteni itse. Toinenkin kerta oli vähän empivä mutta kuitenkin etenevä.

Ope ehdotti että me hypätään iso este (este 11) ennen vettä ja puskaeste (este 12) veden jälkeen. Tultiin vesi laukassa kolmannella kerralla jo lähes sujuen. Ohje oli jatkaa esteelle. Paikka olisi ollut ihan hyvä mutta Roco tikkasi vielä miniaskeleen. Päästiin silti yli. Tuntui siltä että tämä ei tästä toistoilla parane, joten jätin suosiolla tähän niin kauan kuin jalka nousee yli asti. Iso jätettiin siis tulematta eikä otettu sakkohyppyä puskallekaan.

Kentällä vielä loppuhölkät pois. Loppuhoito oli tänään kevyempi, sillä Roco jatkoi vielä iltapäivällä estetunnille. Kengityslistaan laitettiin Roco jonon jatkoksi kantahokeille elokuun loppuun. Rokotukset ja luvat ovat jo kunnossa.

Ongelmia:
en meinannut löytää ratsuani laitumelta
ensimmäinen kielto Rocon kanssa
hetkittäin vähän löysä

Parannusta:
loikattiin metrisestä maastoesteestä yli!
ihanan kiltti kielto
ei katsellut (muita) uusia esteitä
oli kivaa!

Katriina sai kuvattua meidän loppuratamme:

lauantai 18. heinäkuuta 2020

Iso esteruuna Äimiskän estetunnilla

Lauantaiaamu alkoi Äimiskän estetunnilla. Siellä oli tänään näemmä kolme estetuntia putkeen ja olin niistä keskimmäisellä. Lämmintä oli ihanasti +22°C jo mennessä kympin jälkeen.

Meidän tunnillemme tuli vain 5 ratsukkoa. Oltiin kentällä kuten haaveilinkin. Olisin halunnut kurkkia ensimmäistä tuntia mutta ajattelin laittaa ratsuni ensin kuntoon. Tänään jako toi alleni suuren (170+ cm) ruunikon Harrin. Olin taas hyvissä ajoin ennen puolta tallilla mutta humman etsiminen pihalta ja varusteiden kaivelu olivat lopulta aika hidasta puuhaa. Juuri eilen kehuin kavereille miten täällä on tavarat järjestyksessä. Nyt osa satulavöistä oli laitettu korjaukseen, joten meille ei löytynyt tarpeeksi pitkää panssaria. Lainattiin Kavalta tavallista vyötä, jotta päästiin kentälle ja sieltä saatiin Maijan panssarivyö lainaan.

Alkuverkat mentiin taas melko itsenäisesti. Herättelin Harria liikkeelle. Ravi ok, laukoissa vähän poikitti perää sisään. Eteni ihan ok. Lisävälineinä esteraippa. Kannukset oli kielletty ja tuskin olisin laittanut muutenkaan. Jalustimia olisin voinut vielä lyhentää mutten jaksanut laittaa kierteitä. Ei Harri onneksi selkään tuntunut mitenkään liian isolta tai laivalta. Toki tykkään vähän kompaktimmeista. Pohjille kuulin että Harri oli ollut eilen Tallinmäen kisoissa villinä.

Verkkahyppyjä tultiin radan poikki ristikkoa opea kohti. Parin ekan hypyn jälkeen Harri olisi halunnut loikkia vähän valtoimenaan mutta esitti omat vinkeensä niin pienesti ja kauniisti etten säikähtänyt yhtään. Vaihtoja kaivattiin ja kai jotakin tulikin. Jos ei tullut niin käsky oli vaihtaa askeleessa. Meille ristikkoa myös nostettiin ja lopulta ratsukin rupesi pysymään paremmin apujen välissä. Sillä aikaa kun muita höykytettiin niin suoristin ja väistin käynnissä. Asetukset olivat tiukassa mutta irtosivat aina hetkeksi.

Tultiin myös neljän laukan kaarevaa linjaa okserilta pystylle. Ekalla kerralla mekin tultiin viidellä. Menin heti perään uudestaan ja sen jälkeen tultiin aina neljällä. Välillä paremmin kaarella, välillä vähän luikertaen. Luikertaminen on kyllä Harrin kanssa väärä termi. Enemmän painoi päätä alas ja punki lapa edellä johonkin. Mutta maltillisesti. Ope kertoi että on hypännyt miehellä 125-luokkia ja käski ajatella että ratsastaisin kuin mies.

Taidettiin lopuksi saada tulla tämäkin vähän isompana.

Sitten hypättiin 9 esteen rata. Me jäätiin viimeksiksi ja saatiin viimeksi kaipaamani isommat esteet. Korkeus oli jotain 70 - 80 cm meille. 80 cm pysty näytti pieneltä mutta luultavasti sitä pienempi okseri näytti isommalta.

Jossakin välissä estettä lähestyessä vetäisin ötökän henkeen. Ennen kuin olin ehtinyt huomata niin olin jo nielaissut sen. Yh. Myöhemmin toinen tuli silmään mutta vain pienellä osumalla.

Pohjille saatiin tulla kaareva linja vielä vähän pienempänä. Ei kovin hyvä, joten vielä sakkokierros. Sitten liikkeelle. Ei mitään suurempia ongelmia ja mentiin yhdessä esteistä yli. Pääosin sain aktiivisuuden pysymään ja keulankin ylhäällä. Reitit ok mutta tasainen sulavuus uupui. Vikalle linjalle ope käski tekemään laajan tien tms. Otin tuon vähän liian kirjaimellisesti ja koukattiin jopa vähän linjan ulkopuolelta. Taas sakko heti perään ja nyt parempi reitti. Ahtaat 4.

Pudotettiin ainakin sakkokierroksen ensimmänen. En muista oliko muutakin. Harri ei ainakaan kopinoista ottanut yhtään itseensä.

Loppuraveissa ratsu kulki paremmin ryhdikkäänä ja sitä myötä myös tasaisella tuntumalla kaula kaarella. Tästä olisi ollut kiva saada jotakin kommenttia. Ravasin tovin ja sitten luovutin ratsun seuraavalle kuskille.

Kun muut tallilaiset tunnin jälkeen kysyivät että kenestä ratsustani olen tähän asti tykännyt eniten niin vastaus oli helppo: Lissusta! Mutta yllättävän kivoja ruunatkin ovat olleet!

Ongelmia:
vetäisin ötökän henkeen ja nielasin
toinen ötökkä lensi silmään
alkuun vähän poukkoileva ratsu
tällä tunnilla muut jahkailivat enemmän kuin viimeksi
tottelin ohjeita vähän turhankin tarkkaan

Parannusta:
ei pelottanut
saatiin hypätä vähän isompia
kiva tunti
ihanan lämmintä

Hasna videoi ratamme:


Harri myytiin jokunen viikko tämän jälkeen ja tämä jäi ainoaksi kerrakseni Harrilla.

perjantai 17. heinäkuuta 2020

Ihana Flippe rataesteillä!

Perjantaina oli ihanasti +22°C vielä tallille menon aikaan. Luvassa toinen vakituntini Turkalla. Taas etukäteen vähän ahdisti tallilla odottava epätietoisuus. Nyt menin kerrankin hyvissä ajoin paikalle.

Kiva yllätys oli saada uusi ratsu: Flippe. Seuraava kiva yllätys oli että humma oli valmiiksi tunnilla. Tosin kenttä näytti pölyävän kammottavasti. Jäätiin alakentälle ja 7 kuskin voimin rakennettiin esteet suht nopeasti. 2 askeleen pysty-pysty -sarja toiselle pitkälle sivulle. Toiselle sivulle 14 metrin pysty-okseri. Lisäksi lävistäjille pysty ja okseri.

Flippe on n. 160-senttinen ja tuntui selkään pienehköltä. Kapeahko. Mutta ihanan innokas.

Alkuverkassa mentiin askellajit itsenäisesti läpi. Humma ei kulkenut kovin kauniissa muodossa mutta vauhti säätyi hyvin. Yritin olla menemättä muiden hännässä ja vältellä pahimpia pölinöitä.

Verkkahyppyinä tultiin kahdesti ristikko, kerran pysty, kerran okseri ja kerran 3 laukan linja. Ei liian hitaasti eikä liian lujaa ja pitkänä. Tarpeeksi lyhyellä hevosella. Flippe säätyi vähän turhankin herkästi ja tasainen meno oli vaikeaa. Mutta meni ja hyppäsi empimättä ja hypyissä oli kiva olla mukana.

Verkkahyppyjen jälkeen saatiin kentälle kastelu. Ihanaa! Pölinä loppui siihen.

Tultiin ensin pikkurata vähän pienempänä. Korkeutta jotakin 65 cm suuntaan. 6 estettä, 7 hyppyä. Flippe kuunteli pyyntöni hienosti vaikka pyysin välillä juureen tai kauempaa. Onneksi väliin mahtui myös hyviä paikkoja. Väärät laukat korjattiin ravin kautta. Ihanan tasainen kierros.

Toiselle kierrokselle nostettiin (luulin kasikymppiin mutta 70 cm taisi olla lähempänä totuutta) ja perään lisättiin vielä okseri ja linja toiseen suuntaan. Ohje oli yrittää tulla koko rata samalla laukalla. Eihän se onnistunut enkä malttanut vaan tuuppailin kaukaa ja nypin juureen. Ykkönen putosi. Kolme viimeistä estettä meni lopulta hyvin. Ope oli silti ihanan kannustava.

Flippe hyppää! Älkää katsoko kuskin jalkaa!
©Satu


Luulin että alettiin loppuverkkailut mutta sain halutessani ottaa vielä lävistäjän esteet sakkona. Halusin tulla. Ei vieläkään oikein lähtenyt ja toinen sakkokierros putkeen. Vähän parempi. Yllätyin kovin kun ennen okseria pyysin eteen ja Flippe vastasi ja lähti. Minun elämässäni ei ole juuri ollut näin hyvin apuihin vastaavia ratsuja!

Ihana Flippe! Suurin haaste sen kanssa on varmaan löytää oma rauha ja sitä myötä tasaisuus tekemiseen. Tykkäsin!

Kasattiin esteet hevosten kanssa reunalle. Sitten hoidettiin hummat pois. En tajua miten minulla meni siihen tolkuttomasti aikaa. Flipelle tosin piti pukea ufopuku eli kokovartalosukka pääosan kanssa. Ensimmäisellä yrityksellä pistin vahingossa kaverin vaatteen. Enkä tosiaan pääosaa ole aiemmin viritellyt. Lopulta humma oli kuitenkin valmis, nakkasin sen pihalle ja tunnin loppumisesta oli kulunut 1,5 tuntia. Esteetkin oli ehditty jo kerätä loppuun. Siivosin sitten kakat.

Ongelmia:
kenttä pölisi alkuun
tasaisuus oli vähän hukassa isommalla radalla
jotakin taisi pudota
liuta vääriä laukkoja (korjasin ravin kautta)
ratsun poislaitossa meni 1,5 tuntia

Parannusta:
kenttä kasteltiin
pikkukierros oli siisti
ihanan reipas ja kuuliainen ratsu

Satu ja tuntia seurannut junnu videoivat vikan kierroksemme sekä sakkokierroksen.


Tunnilta taisi tulla enemmänkin valokuvia mutten ole saanut niitä käsiini.

torstai 16. heinäkuuta 2020

Jumppalinjaa

Torstain heppailut jäivät lopulta yhteen Ratsukankaan yksärin peruunnuttua ja siirryttyä. Onneksi oli kuitenkin estetunti illaksi sovittuna. ABC:n 80+ tunnille. Ratsukoita tunnille tuli 4 ja minä sain valmiiksi hommissa olleen Mustin, jolla menin täällä ekan tunnin talvella. Tuntikaverin vinkistä laitoin kannukset jalkaan.

Kasattiin suoralle linjalle jumppa. Esteet pystyinä ja jokaiselle tuli vain yksi puomi. Välit 3, 6, 6 ja 3 metriä.

Selkään noustessa huomasin että jalustinhihnat olivat nähneet parhaat päivänsä ja varsinkin vasen oli hyppyhommiin jo melko riski. Ei ollut kovin monella tikillä enää kiinni. Onneksi alkutunnista sain ehyemmät vaihdossa.

Verkat mentiin melko itsenäisesti. Ravia ja laukkaa molempiin suuntiin. Jotain ope kommentoi mutten kuullut tai tajunnut. Ravissa Musti ei kulkenut kovin kauniissa muodossa. Molemmissa laukoissa kulki perä sisällä ja yritin suoristaa. Vähän piti hoputella eteen mutta Anttiin verrattuna oli reipas. Laukassa oli rennommalla tuntumalla. Alkuverkassa suunta vaihdettiin pari kertaa ravipuomeilla. Meinasin tikahtua, joten alkuverkassa avasin turvaliivin vetskarin ja menin verkat loppuun liivi auki. Ei lepattanut.

Tunnin tehtävänä tultiin jumppalinjaa maneesilta metsää kohti vuorotellen eri suunnista. Alkuun alkupään esteet olivat pieniä ja viimeiset puomeina. Siitä sitten loppua kohti nousi. Ei mitään jättimäistä. 65 - 80 cm ehkä vikalla kierroksella.

Tänään olin sen verran nukuksissa että lopulta minäkin jäin vain aloilleni tönöttämään omaa vuoroa odotellessa.

Me ei juuri pudoteltu. Max 1 jos sitäkään. Alkuun oli vääriä laukkoja koska en ajatellut nostossa kumpaa kaivataan. Pääosin aivotoimintani riitti ravilähestymisessä ensimmäiseen ponnistukseen asti. Matkalla ehdin miettiä vain sitä että mikä laukka on ja pysytäänkö keskellä. Kaikki muu, esim. omasta asennosta unohtui täysin joka kerta. Vasta linjan jälkeen kulmassa aivotoiminta palasi. Osasin sentään ratsastaa huolellisesti suoraan. Ja lopulta tajusin kun oltiin myötälaukassa.

Tehtävän aikana ei tainnut pahemmin tulla kommentteja tai sitten en vain kuullut mitään. Tultiin ehkä nelisen kertaa molemmista suunnista. Eikä sitten sen kummempaa kuin loppuverkat. Odotin tältä tunnilta vähän enemmän.

Ongelmia:
jalustinhihnat olivat vaihtokunnossa
turvaliivin kanssa oli alkuverkassa kuuma
vääriä laukkoja
kuski oli vähän unessa
odotin tältä tunnilta vähän enemmän

Parannusta:
Musti meni kaikista helposti yli
ei ötököitä
kivan lämmintä

Videoista kiitos tuntia seuranneille!

keskiviikko 15. heinäkuuta 2020

Suurin ravi ikuisuuteen Laiba-laivalla

Keskiviikkona pääsin vihdoin Äimärautiolle pro-open koulutunnille. Yritys oli tosiaan jo reilu kaksi viikkoa sitten mutta nyt onneksi onnistui.

Luulin olevani todella hyvissä ajoin paikalla (reilu puolta tuntia ennen) mutta aika meni nopeasti hevosta etsiessä (pihalta) ja harjatessa. Ratsuksi tuli siis melko uusi tulokas Laiba. Rautias, jolla oli valkoinen kirjavuusläiskä kankussa. Korkea ja laiha. Kiltti kuin mikä.

Suojat joka jalkaan. Martingaali aina. Koulusatula napattiin edellisen tunnin hepalta. Geeli alle. Humma oli minulle uudella tavalla pitkässä kaviossa.

Mentiin kentälle kuten haaveilinkin. Lämmintä oli vähän päälle parikymmentä. Puolipilvistä. En huomannut ötököitä.

Humma mainostettiin hitaaksi. Minun mielestäni oli aika medium. Kannuksia ei ollut (ja hyvä niin). Kentän laidalta löytyi raippa eikä sitäkään tarvinnut yhtä hipaisua enempää käyttää.

Ope katosi itsenäisen alkuverkan ajaksi takavasemmalle. Vakoilin taas muiden tekemisiä ja seurasin perässä. Ohjat tuntumalle. Kevyttä ravia. Apua, mikä ravi! Askel oli jättimäistä ja keventäminenkin oli hankalaa. Jalkani eivät tietenkään tahtoneet olla rentoina vaan polveni puristivat ja nousivat. Yritin toki hillitä. Vaikka jalustimet olivat pitkähköt niin silti tunnuin sinkoavan kevennyksestä korkealle ilmaan. Onneksi hevonen sentään oli kiltti ja tasainen eikä metkuillut mitään omiaan. Laukkoihin asti ei päästy.

Ope ohjasi meidät tunnin kuviolle. Näytti siltä että myös edeltävä sekä kaksi seuraavaa tuntia tekivät samaa. Toiselle sivulle kaksi n. 15 metrin volttia. Jälkimmäiseltä sai välillä jatkaa puolesta välistä suoraan takaisin ensimmäiselle. Itse tehtävä tehtiin kentän keskustan puolen sivulle. Ratsastuskoululle oli siis rajattu noin vajaa puolet kentästä käyttöön.

Kulmassa tötterön ympäri. Asetus ulos jo siinä. Sitten vähän loivan kiemuran linjalla keskemmäs etuosa johtaen. Asetus yhä ulos. Ennen tötteröitä piti olla vastalaukka. Sitä suoraan kohti opea. Piti suoristella. Tarkemmat ohjeet jäivät kuulematta tai unohtuivat.

Ope kehui istuntaani vaikka tuntui että hötkyin ja vatkasin harjoitusravissa tolkuttomasti. Humma onneksi eteni sangen sopivasti itse. Laukkatehtävä oli alkuun hankala, koska noin isolla hevosella tila tuntui lyhyeltä. Parani kuitenkin kovasti. Johonkin väliin tuli pari sakkokierrosta kun tuli väärä laukka. Ope kommentoi lähinnä suoruuttamme tai sitten kehui jotakin. Ihmettelin miten hytkymisestäni ei tullut sanomista.

Ensin tehtiin siis vasen laukka oikeassa kierroksessa. Hetken päästä toisellakin sivulla sai laukata. Tilan mukaan laukkasin sitten volteilla tai muualla. Laukassa oli paljon ravia helpompi istua. Välikäyntien kohdalla olin jo aika valmis. Onneksi käveltiin ihan pitkä hetki.

Ope kysyi onko jälkimmäinen vastalaukkasuunta (oikea laukka vasemmassa kierroksessa) helpompi vai vaikeampi. Hankala kysymys. Pohdin että yleensä vasen laukka on ollut minulle ja ratsuilleni helpompi, joten vastasin lopulta että vaikeampi. Oikein meni. Hankalinta oli saada kulma ja sen jälkeinen linjaus tehtyä. Tultiin vastalaukka muutaman kerran hienosti suoraan ja juuri niinä hetkinä ope katseli muualle. Pari stiplua tuli toki tähänkin suuntaan. Ekalla kerralla ei noussut laukka ja ainakin kertaalleen pudotti laukan itsekseen pois. Samaa pudottelua tapahtui myös myötälaukassa. Mutta plussana tuli liuta oikein siistejä nostoja.

Loppua kohti tuli sanomista myös matalaksi painuvasta ratsusta. Rullasi alas ja itselläni oli istumisessani niin paljon mietittävää etten aina muistanut puuttua. Ohjasotteita kohti korvia, taisi ope ohjeistaa kohotteluun. Eikä vetoa vaan pelkkä ohjan paino riittää.

Tähänkin suuntaan lisättiin myöhemmin myös myötälaukat mukaan. Kuskilla rupesi olemaan aika vatkattu olo loppua kohti. Valitettavasti kevyt ravi ei helpottanut vaan tuntui vielä hankalammalta. Polvet hankautuivat satulaan. Sinnittelin silti. Taas ope katosi mutten kehdannut ottaa ensimmäisenä käyntiin.

Laiba ei jatkanut hommia mutta Floora otti satulan taas takaisin. Tunnin jälkeen ohjeena oli pestä koko hevonen (koska oli hikinen) ja letkuttaa samalla suu. Pesukarsinaan vieminen onnistui lopulta tallityöntekijän avustuksella. Minun kanssani ahdistui kun luuli ettei mahdu kääntymään siellä ympäri ja poistui sivuttain. Letkun suuhunlaitto onnistui mutisematta. Korvien takaa sienetyksen unohdin lopulta.

Jalkoihin vielä kylmät ja sillä aikaa tiirailin itselleni lisää ratsastustunteja kansiosta.

Lopulta katselin vielä tunteja hetken ja yritin opetella tunnistamaan hevosia. Puoliveriset olivat aika samasta muotista kaikki.

Ongelmia:
vatkasin harjoitusravissa, tuntui kamalalta
pari pehmeämpää kohtaa kentässä
ratsu valui herkästi etumatalaksi (en ehtinyt juuri keskittyä)
loppuraveissa vasen nilkkani petti kahdesti alta (pyörähti keventäessä)

Parannusta:
sain ihmeen kaupalla istuttua harjoitusravissa (näytti kuulemma hyvältä, en usko)
ope oli oikein positiivinen ja kannustava
vastalaukkatehtävä parani melko hyväksi
en ehtinyt huomata ötököitä