Toivekorkeutena 130 cm

Vesisateet laittoivat leiriohjelmaa osin uusiksi ja keskiviikon estemaasto siirrettiin torstaille. Samalla torstain isojen esteiden tunti siirtyi estemaastolaisilta keskiviikolle. Isoille esteille toivoin ainoana Myytä ja sen myös sain.

Alkuverkassa Myy oli kankea kuten aina. Itselläni taisi painaa kärpästen häiritsemä yö pohjilla, sillä en ollut ihan skarppina. Puomille oli vaikea osua ja esteellekin tultiin osin holtittomasti. Aina kuitenkin yli. Ope kysyi alkuverkassa toivetavoitekorkeutta ja vastasin härskisti 130 cm. En uskonut että tulee tapahtumaan.

Näin me lennetään!

Tästäkin editoitu taustaväkeä pois.

Loikittiin sitten parin, kolmen esteen pätkiä. Sarjalta muurille ja takapystyltä okserille. Tuntia oli ehkä 9 min jäljellä kun oltiin vasta metrissä menossa. Muut lopettivat metrikymppiin ja sitten ope totesi että Myy tulee vielä, muut eivät. Loikattiin myös 120. Eikä loppunutkaan siihen vaan vielä 2 ylös. Kertaalleen keilattiin valmisteleva pysty alas. Ekalla ja tokallakin pudotettiin myös 130 cm este. Käsky tuli yhä tulla uudestaan. Kolmannella kerralla päästiin puhtaasti. Näyttihän se isolta mutta rohkeasti kohti ja empimättä Myy loikkasi. Itsekin olin ihan yllättävän asiallisesti mukana. Joka kerta.

Ratahenkilökuntaa editoitu pois kuvasta.
©Minna M.

Jälkimittaus paljasti esteen korkeudeksi 132 cm. Korkeusennätys nousi siis 3 cm! Ja olihan se kivaa!

Onhan se iso!
©Jenni

Loppuraveissa humma ei ollut erityisen rento. Talutin lopulta vielä pitkään pihalla ja kylmäsin jalat. Lopulta seuraavankin esteryhmän väki oli minua ennen valmiina.

Ongelmia:
alkuun vähän epätasaista suorittamista
jotakin pudotuksia
ei kovin rentoa

Parannusta:
reippaasti ja empimättä kaikesta yli
oli kivaa!