Isosti eteen

Maanantaina menin taas tunnille. Päivän viimeiselle seitsemänneksi kuskiksi. Listaan minulle oli alunperin jaettu Vegas mutta koko jako oli pyöritetty uusiksi ja ratsu oli vaihtunut Danaan. Nyt en ollut pahoillani, sillä olin muutaman päivän pohtinut että Danalle pitäisi antaa uusi mahdollisuus koulutunnilla. Enkä ollut onneksi kovin poikki.

Dana oli hoitaessa kiltisti. Suitsiessa taktikoin ja jätin ohjat ihan korvien taakse. Kuolaimet sujahtivat sangen sukkelasti suuhun eikä Dana nostanut päätään. Lopulta huomasin että ohjat olivatkin jääneet korvien väliin ja olivat niskahihnan alla. Hups! Tämä oli onneksi helposti korjattu.

Keli oli nollan tuntumassa. Kenttä onneksi vielä pehmeänä. Pilvetön keli ja kesäajasta johtuen vihdoin oli valoisaa läpi tunnin!

Alkuun taivuteltiin käynnissä. Dana oli kankea enkä saanut siihen oikein otetta ennen kuin lähdettiin raviin. Kuviona tultiin vähän tavallista lyhyemmät lävistäjät joka kerta. Eli koko tunti kahdeksikolla. Reitti oli ovelasti merkattu aidan tolppien päälle laitetuilla tötteröillä. Innovatiivista.

Alkuun Dana vähän kiemurteli lävistäjillä mutta pikkuhiljaa oppi reitin. Lävistäjillä piti pyytää enemmän eteen. Lähti aika nihkeästi, ei kuunnellut jalkaa (eikä kannuksia) ja päädyissä ympyröillä en saanut taipumaan. Ope ehdotti pidempää ohjaa, sitten hukkasin tuntuman. Lopulta kokeilin ottaa sisäohjasta. Dana käänsi vain kaulaa ja avasi suuta. Yh, ei selvästikään näin. Sisäjalkaa ei kuunnellut kovin hyvin kumpaankaan suuntaan. Lopulta vasenta kuitenkin paremmin.

Keskiraviyritykset lähtivät pikkuhiljaa sujumaan paremmin. Tuli kehuja tasaisesta tahdista vaikka unohdin taas koko tunnin miettiä tahtia. Unohdin myös sen jälkeen vaikka sitä kehuttiin. Välillä ehdotettiin alas istumista. Kamalaa hytkymistä. En ihmettele sillä humma ravasi selättömänä. Jos laukka onkin kehittynyt niin ravi on mielestäni mennyt huonompaan suuntaan. Itseäni hankaloitti myös koulusatula, jota polveni halusivat taas kovasti puristaa. Alaselkää pyöreämmäksi, ehdotti ope. Ihmettelin lähinnä ettei selkäni sanonut harjoitusravista mitään pahaa. Toki sitä ei kovin kauaa menty.

Välillä siis mentiin kaikkialla reippaasti eteen, välillä haettiin päätyihin lyhyempää ja kootumpaa ravia. Danalta löytyi vain pitkä tai löysempi. Vasemmassa kierroksessa rupesi hiljalleen rentoutumaan. Ope ehdotti jo aiemmin että yritä ratsastaa Danan kaula alemmas. Yritin kyllä mutta ei siitä oikein mitään tullut. Välikäynneissä herättelin sitä jalasta eteen ja vähän väistämään. Plussaa että tänään raippaa sai käyttää ilman protestipotkuja/pukkeja.

Laukat mentiin pääty-ympyröillä. Me isompilaukkaisten hevosten päätyyn Unan ja Riian kanssa. Laukassa Dana rentoutui ihan itsestään ja eteni rauhassa ja tasapainossa. En tiedä tehneeni mitään. Opekin kehui että hieno aloitus.

Laukassa tehtiin samoin temponmuutoksia. Välillä isommin eteen, välillä kooten. Dana pysyi yllättävän tasaisena. Meni eteen mutta kokoamisyrityksistä pudotteli välillä raville. Nopsaan sai laukan takaisin mutta väliin tuli vähän omia heilumisia. Ensimmäinen kierros eli vasen oli helpompi. Oikeassa tuntui yhä ettei kuunnellut sisäpohjetta. Oikeassa kulki parhaiten volteilla. Välillä piti volttailla välimatkojen takia ja pari kertaa meinasi olla vähän ahdasta. Mutta laukkaosuus oli ehdottomasti tämän tunnin paras pätkä.

Loppuraveissa vasen kierros oli parempi, oikea oli yhä sangen kankea.

Tämän päivän suurin plussa oli humman tuijottelemattomuus. Tavallista takakulmassa joka kierroksella jännittymistä en oikein jaksa. Nyt sitä ei ollut. Ehkä hepo keskittyi hommiinsa? Kuskikin yritti tänään vähän positiivisemmalla asenteella. Tämä oli tosiaan vasta toinen ohjattu koulutuntini Danalla. Edellinen oli kesäkuussa. Välissä toki puomeja ja itsenäistä ym.

Ongelmia:
en saanut taipumaan enkä rentoutumaan ravissa
polveni halusivat puristaa liikaa
keskiraviyritelmässä istuminen oli kamalaa pomppimista
pudotteli laukan kokoamisyrityksistä raville

Parannusta:
selkäni ei suuttunut harjoitusravista
Dana ei suuttunut raipasta
laukka oli tänään ehdottomasti helpoin askellaji
laukkaan sai eroja
ei säikkynyt yhtään
ei tullut pimeää!

Kati videoi pari pätkää laukoistamme (hankalampi oikea kierros):



***

Maaliskuun hevosmenot:

Assi	75 e
Tallinmäki	286 e
Heponiitty	76 e
tunti Masalla (opetus)	12 e
luento	30 e
hiihtoratsastuskisat	22,5 e
eläinlääkäri	474,33 e
yht.	975,83 e

Lisäksi lähes satanen bensoihin.

Yllätys-Una esteille

Sunnuntaina oli taas estetunnin aika. Olin melko varma että saan taas Tupun mutta listalla odottikin jymy-yllätys: Una. Jotenkin kuvittelin etten ikinä pääsisi hyppäämään sillä. Mutta mikäs siinä, mieluusti lähdin kokeilemaan. Voimiakin oli vähän eilistä enemmän ja arvelin että estetunti on kevyempi.

Mitään varustusohjeita ei ollut, joten arvasin yläkerrasta kimblewickin ja martingaalin. Loimen unohdin mutta ei kuulemma haitannut. Keli oli nollassa ja paistoi aurinko. Tuuli enää maltillisesti. Kuulemma tammalla on jo sen verran karva kasvanut että tarkenee.

Kenttä oli sula ja oikein kivassa kunnossa. Pelkäsin koppuraa. Ratsukoita meidän tunnillamme oli tänään kivasti vain 4.

Alkuun saatiin taas ylitaivutella käynnissä. Tänään omiin tekemisiini puututtiin vähemmän ja nyt se oli ihan mieluinen asia. Sitten ravissa sama juttu. Una oli vähän nahkea taipumaan. Takaosaa sai myös väistättää ulos. Tehdä vapaavalintaisia kiemuroita.

Lopulta tultiin myös ravipuomeja. Ensin ok. Sitten pari kertaa vähän liian lujaa eikä Unassa vieläkään ollut kovin herkkiä jarruja vahvemmasta kuolaimesta huolimatta. Lopuksi tajusin taas himmata vauhtia kunnolla.

Laukassa taidettiin mennä vain pikaisesti molemmat suunnat (vai pelkkä oikea?). Istuin kevyessä istunnassa ja näin oli helpompaa.

Vasemmassa laukassa tultiin suora linja. Ensin tasaiset 7 askelta. Seuraavaksi vähän ahtaat 7 ja kuulematta jäänyt kommentti oli että tule kuudella. Sitten pari kertaa vähän ahtaasti 6. Mielestäni siihen piti jo usvattaa mutta ei kuulemma tarvinnut tulla kovaa. En osannut säädellä kovin pieniä eroja.

Tänään ope puhui kevyestä istunnasta ja mieluusti killuinkin jalustimilla. Mutta seuraavalle tehtävälle eli pikkujumpalle kevyt istunta ei meille sopinutkaan kun Una lähti kiihdyttelemään omiaan. Malttoi hyvin puomille asti mutta kavaletin ja esteen välissä askel venähti liian pitkäksi. Kuskin katse kauas eteen ja ylös. Minun piti myös istua vaikuttamaan raskaammin. Lähes joka kerta taisi olla esteen jälkeen väärä laukka. Nousi okseriksi ja ehkä jonnekin 70 cm pintaan. Una loikki helposti yli. Esteen jälkeen himmailtiin pikkuvoltilla ja tuli takaisin haltuun. Myöhemmin ope muisti sanoa että Unalla ei saa hidastaa kohti aitaa koska saattaa loikata yli.

Tultiin vielä tiukka tie rengaspystylle ja siitä kaareva linja okserille. Yhä meillä oli rahtu liikaa vauhti Unan käsissä ja vääriä laukkoja. Mutta yli mentiin yhdessä. Kahdesti tämä.

Ei ehkä tultu muita tehtäviä alle vaan seuraavaksi rata. Korkeus oli aika pikkuruista mutta tänään ei haitannut. Suora linja kuudella, pystyllä vaihto. Kaareva renkailta okserille (6 tähänkin) ja lopuksi lankulta portille kaareva viidellä. Ei ihan keskeltä ja jokunen väärä laukka mutta reippaasti kaikista yli. Kuski yritti himmailla tamman menohaluja ja onnistui vähän vaihtelevasti.

Aikaa jäi ja saatiin lopuksi tulla sama vielä uudestaan. Esteitä ei nostettu. Nyt yritin tietoisesti rentoutua enemmän väleissä. Saatoin jopa ajatella hitusen enemmän peruslaukkaa. Myötälaukat löytyivät paremmin ja vain muutama paikka tuli juureen. Radan jälkeen kun jäin kevyeen istuntaan ja rentouduin niin Unakin rauhoittui. Ehkä tässä on vielä nappuloita vähän hukassa.

Loppuraveissa Una oli sopivan reipas eikä kiireinen. Yritin yhä notkistella. Vähän tuntui siltä että ope pohti Unan kiikutelleen minuakin. Mutta kyydissä ei hirvittänyt yhtään. Oli oikein kivaa.

Vaikka Una on koulutunneilla Tupua raskaampi ja työläämpi niin kyllä sillä oli paljon kivempi hypätä kuin Tupulla. Monipuolisuuden takia taitaa Una nyt kiilata Tupusta oli Veksun perään kolmanneksi ja Tupu jää suosikkilistallani neljänneksi. Monipuolisuudella viittaan siihen että kuulemani perusteella Una on huomattavasti kivempi ja helpompi maastossa kuin Tupu.

Ongelmia:
Una kiihtyi välillä omiaan eikä aina maltannut kunnella pidätteitä
vääriä laukkoja esteiden jälkeen
ei päästy ihan niin kellontarkasti esteiden keskeltä kuin miten eilen osuttiin puomeille

Parannusta:
helposti kaikesta yli
ei tuijotellut mitään
ei hirvittänyt yhtään
vaihtoi laukat lennosta
oli aika hauskaa

Tunnin jälkeen kävin rapsuttelemassa Hemppaa. Sitä ei taas kamalasti kiinnostanut. Sen sijaan naapurissa ollut Veksu tykkäsi kyllä ja rentoutui lurpottamaan silmiä. Lopulta Hempastakin löytyi pari paikkaa (kaulan alta ja leuasta), joiden rapsutuksesta näytti jopa hetken nauttivan. Omat sormet jäätyivät tässä hommassa täysin.

Vaihtoharjoituksia vyöryen viimassa veto pois

Perjantain ja lauantain välisenä yönä migreeni haittasi elämää. Yllätyin suuresti että taittui aamuksi. Veto oli kuitenkin yhä aika pois. Mutta koska mihinkään ei sattunut ja pysyin hyvin tolpillani niin lähdin tallille.

En ollut hevosjaosta tänään kovin mielissäni: Una. En tulisi jaksamaan sen vyörymistä.

Lämmintä oli +5°C ja vasta kentällä tajusin kaamean tuulen. Säätiedotuksessa luki 8 m/s mutta oli kevään pahin viima itselleni toistaiseksi. Bussipysäkin pelti rämisi ja Unakin säikähti. En muista että tamma olisi ennen säikkynyt. Positiivista että kenttä oli kuivunut sangen hyväksi. Märkää oli enää hieman päädyissä. Keskeltä oli jopa paikoin kuiva.

Ratsukoita tunnille tuli 5. Tänään tehtiin vaihtoharjoituksia puomeilla.

Käyntipätkää tuli alkuun sen verran että ehdin vähän taivutella. Onneksi Una tuli sen verran avuille että ravissa oli asiallista jatkaa. Meidät laitettiin heti tehtävänannon jälkeen päivän kuviolle kiertämään kenttää kahdeksikolla. Suuntaa vaihdettiin radan poikki puomien yli. Tein päätyihin ja muualle tarpeen mukaan voltteja ja ympyröitä. Eli aika paljon. Nyt Una ei kiirehtinyt omiaan vaan raviosuus oli aika leppoisa. Saatiin kierros toisensa jälkeen kehuja hyvästä reitistä. Tultiin kaarevalla tiellä pitkän sivun puomilta lyhyen sivun puomeille. Una vähän hätkyi räminöitä välillä mutta se ei haitannut suuremmin tekemisiämme.

Laukassa mentiin ensin vain yhteen suuntaan. Ei osuttu puomeille ja Una lähti vyörymään. Sain luvan huilia välillä tarpeen mukaan. Huilit tulivatkin tarpeeseen. Lopulta tajusin että tehtävä onnistuu paljon paremmin kuin tullaan pienessä laukassa sisään ja yritän pitää menon hallittuna. Aika monta yritystä vaati että vasen kierros onnistui.

Vaihdoin kierroksen oikeaan ja vaikka oikeassa laukassa humma oli enemmän mutkalla niin tehtävä taisi mennä kerralla oikein. Samoja askelmääriä kaarille ei kyllä tullut mutten stressannut siitä.

Sitten lähdettiin tekemään vaihtoja. Una lähti taas vyörymään enkä tuntenut takapuoleeni kumpi laukka meillä on. Una hoiti vaihdot itse ja kiihdytteli samalla. Vaihdot siis tuli mutta ei ollut mitenkään täsmällistä. Välillä aina käveltiin hetki ja sitten mentiin pari kierrosta tehtävällä. Tässä oli kivan paljon aikaa. Viidelläkin ratsukolla meinasi olla välillä ruuhkaa, joten onneksi meitä ei ollut enempää.

Lopuksi ope ehdotti että kokeilisin kevyttä istuntaa. Se olikin itselleni paljon helpompaa mutta samalla lakkasin kunnolla vaikuttamasta Unaan ja lähinnä matkustin. Mentiin reippaammin ja yhä Una hoiti vaihdot. En nyt tiedä menikö yhtään sen paremmin.

Loppuraveissa jaksoin taas hyvin kun vyöryminen loppui. Tasaista menoa eikä kiihdyttelyjä.

Kiva tehtävä ja ehdotin että otetaan joskus uusiksi kun olen vähän paremmissa voimissa.

Ongelmia:
nuutunut kuski
hirmuinen tuuli
Unakin vähän säikkyi
laukka oli aika vyöryvää
en tuntenut takapuoleeni kumpi laukka
en osannut tehdä vaihtoja

Parannusta:
osasin tehdä ravissa todella täsmälliset tiet
ravissa jaksoin hyvin
löytyi vaihtoja (Una teki itse)
sain laukkaa vähän himmailtua
osasin tehdä oman jaksamiseni puitteissa

Tunnin jälkeen kävin taas halailemassa Hemppaa. Humma oli taas ryöttäinen. Onneksi innokkaat lapset tarjoutuivat harjaamaan sen. Häntä oli yhä ihan kakkainen eikä humman mahakaan vielä ihan kunnossa.

Itsenäinen iltaliikutus

Perjantaina oli aika paljon töitä sekä väsynyt olo. Suunnittelin pitäväni koti-illan. Päivällä kysyttiin pääsisinkö liikuttamaan Masaa. Kevyt maastohöntsäily olisi sopinut itselleni parhaiten mutta siihen Masa ei kuulemma taipunut. Vastasin lopulta että voin mennä jos ei löydy innokkaampia. Niitä ei löytynyt ja lopulta tuli siis tallipäivä.

Olin jo unohtanut että edelleen illalla tulee aika aikaisin pimeä ja lähtö vähän venähti töiden takia. Auringon laskiessa kapusin ratsaille. Tänään viritin kannukset. Kenttä oli kuivunut ihanasti ja oli enää päädyistä vähän löllö.

Ennen selkäännousua oli vielä suht valoisaa.
©minä

Käynnissä alkuun Masa tuntui epätahtiselta. Pohdin että luultavasti mitään vikaa ei ole, mutta jokin ääni päässäni kuitenkin sanoi että kaikki ei ole ihan tavallisesti. Tuntui ottavan eri mittaista askelta etusilla. Kun päästiin löntystelystä normaaliin kävelyyn niin tunne katosi ja käynti oli normaalia. Melko pian testasin myös pitkin ohjin liikkuuko ravissa puhtaasti. Näin teki ja viipotti turpa lähes maassa. Hyvin etupainoista.

Käveltiin melko paljon ja ravissa tein ympyröitä, temponmuutoksia ja siirtymiä. Masa lähti ajattelemaan hyvin itse eteen. Siirtymissä oli alkuun hidas mutta sain reaktioita nopeutettua. Edelleen yleisesti oli ihanan tasaista. Pää pysyi paikallaan, tuntuma tasaisena ja muoto asiallisena. Ei protestointia, jännitystä tai ohjien nykimistä.

Välikäynneissä Masa aloitti taas kävelemällä eri mittaisia askeleita. Arvelutti sen verran sekä rupesi tulemaan hämärää että päätin lopettaa siihen ja venytin ne loppukäynneiksi. 37 minuuttia selässä. Tulipa hummalle sentään vähän liikettä.

Ongelmia:
hitaammassa käynnissä otti toisella etusella lyhyempää askelta

Parannusta:
kenttä oli kuivunut eikä ollut enää rapainen
Masa liikkui ihan reippaasti
vähän nopeutui reaktioissaan
ihanan tasainen

Tuuraamaan Masalla

Keskiviikolle tuli tarjous lähteä tuuraamaan Masan omistajaa tunnille. Lähdin mieluusti. Viimeksi olinkin mennyt Masalla heinäkuussa 2016 ja tämä oli nyt kolmas kerta sen selässä. Samalla ensimmäinen koulutunti. Lisäksi olen ollut kahdesti sen perässä pulkalla.

Masa toipuu pikkuhiljaa hommiin pidemmältä saikulta, joten tiukat käännökset ja laukkaaminen oli vielä kiellettyä.

Hoitaessa humma oli rauhallinen. Karvaa lähti hirmuisesti. Pikku mammutti. Suojat joka jalkaan.

Tunnilla oli tänään 6 ratsukkoa. Lämmintä jopa +6°C ja kotinurkilla pyörinyt kamala viima ei tänään yllättäen viuhunutkaan kentällä. Kenttä oli sangen sula ja ihan kamala kuralälly. Pimeäkin laski taas melko nopeasti. Mutta onneksi tämä taisi olla viimeinen pimeä tunti tälle talvelle/keväälle.

Tänään ei tehty tunnilla mitään ihmeitä. Kuviona oli kulmikas kahdeksikko radan poikki koko tunnin ajan. Muut tekivät kulmiin voltteja, me sovellettiin ja tehtiin ympyröitä. Lisätehtäväksi mulle ja Masalle tuli tehdä suorille sekä temponmuutoksia että avoja. Yhdessä tai erikseen. Vähän piti herätellä että sai eroja. Lopuksi piti hidastaakin jo tosissaan kun humma vähän heräsi. Tasainen puksuttaminen olisi ollut Masasta kivempaa.

Masa kulki hyvin tasaisesti ja ohjastuntumakin oli tasainen. Helpompi kierros vaihteli tunnin mittaan. Alkutunnista mielestäni oikea oli helpompi, sitten vasen ja lopuksi taas oikea. Kommenttia tuli että varsinkin oikeaan kierrokseen takaosa jää herkästi vähän oikealle. Suoristelin sitä. Yritin skarpata myös kevyen sisäohjan kanssa. Se parani loppua kohti Masan tukeutuessa paremmin ulko-ohjaan. Mutta samalla suoristui koko ratsu ja asetuskin katosi.

Radan poikki päästiin parhaimmillaan oikein kivasti suoraan kohti opea. Huomasi hyvin aina kun herpaannuin.

Oli siitä hassu tunti että muut eivät halunneet laukata. Niinpä pyöriteltiin aika samoja juttuja läpi tunnin. Ravi vain vaihtui kevyestä harjoitusraviin ja takaisin kevyeen. Masan kanssa suoritimme aika tasaisesti tunnin läpi. Ei ihmeitä.

Tunnin jälkeen tallin puolesta huuhdottiin heppojen jalat. Kaikki olikin tuhannen ravassa. Masalla myös maha, joka sekin sai suihkun. Kuurasin suojia, satulavyötä, jalustimia ja jopa turpahihnaa kurasta. Omatkin kamppeet olivat pesun tarpeessa.

Ongelmia:
kenttä oli kuralälly
vähän hidas reagoimaan
tunnin jälkeen kaikki oli ravassa
myöhemmin Masan karvoja löytyi kaikkialta

Parannusta:
kiltti hoitaa
tasainen ratsastaa
sain kehuja siitä että ratsastin sopivasti eteen

Hemppa sai tänään taas porkkanaa ja hetken viihdykettä.

Peruspuksutusta lisäaskellajeilla

Maanantaina tyrmistyin listalla: Aku. Muistelin ihan oikein ja tämä oli kolmas tuntini sillä, ensimmäinen kerta koulua. Edellisestä kerrasta oli vähän reilu 4 vuotta aikaa. Pohdin että kehtaisinko yrittää vaihturia mutta totesin että sama se on mennä joskus Akullakin. Veksun olisin ehkä saanut vaihdossa jos olisin kovasti halunnut. Se oli kuulemma ollut ratsujaossakin minulle toisena vaihtoehtona.

Aku oli tulossa innokkaasti pihatosta mutta malttoi kuitenkin käyttäytyä. Vähän pyörittelin narua sen edessä, sillä olen nähnyt viime aikoina niin monesti humman vain jyräävän heinille. Hoitaessa oli omaan tapaansa häslä ja vaati sekä oveluutta että voimaa saada pää ylös heiniltä ja suitset päähän. Silti yhdestä sormestani kuului naks humman heilauttaessa päätään. Kentälle käveli kiltisti.

Ratsukoita oli tänään tunnilla 6. Keli oli niukasti plussalla. Taas oli pilvistä ja tuulista. Pohja oli keskeltä vielä talvessa mutta urat olivat hiekalla. Aika kovat kuitenkin.

Alkuverkassa tehtiin kulmia takaosakäännöksen ajatuksella. Itse ajattelin niitä ns. kärrykäännöksinä enkä lähtenyt yliyrittämään. Asetuksen piti olla menosuuntaan mutta aika nahkeasti asettui. Kuviona iso kahdeksikko kulmikkaana. Keskeltä siis radan poikki ja suunta vaihtui. Aku kääntyi ihan asiallisesti mutta oli vaikea asemoida käännökset oikein. Sai tehdä lisäksi väistöjä ja asettaa ulos. Jälkimmäisen unohdin.

Parhaiten muistiin jäi se, että tuskailin taivutusten kanssa. Ope toivoi rennompaa menoa mutten saanut eroja aikaan. Yritin prässätä Akua liikkumaan ja reagoimaan paremmin. Ruuna vain puksutti menemään ja tuntui ettei sitä juuri kiinnosta mitä yritän selässä tehdä. Vauhdinsäätely ja ohjaus kyllä toimivat. Taivuttaminen ei.

Tehtävänä tehtiin tänään ympyröintiä. Pohjilla sama kahdeksikkokuvio. Päätyihin isommat ympyrät, keskelle voltit. Ympyröillä sai väistää takaosaa ulos. Volteilla piti vahtia ettei liirata reitiltä. Keskeltä radan poikki suoraan ja suunta vaihtui. Ensin hetki käynnissä, sitten ravissa. Edelleenkään Aku ei taipunut helposti. Vähän pidempää ohjaa ja rentoa taivuttelua. En edelleenkään oikein saanut eroja. Takaosaa sentään väisti. Taisin olla vähän liian komentelumielialalla liikkeellä. Rupesin kuulemma myös etukenottamaan ja yritin korjata sitä. Oikea jalustin ei halunnut tänään pysyä jalassa. Akun ravissa oli aika kaameaa istua kun ei edes yrittänyt liikkua selän läpi.

Lopulta tehtävään lisättiin laukka. Radan keskeltä laukannosto, muutama askel suoraan ja päädyssä ympyrä. Raviin hyvissä ajoin pitkällä sivulla ennen uutta radan poikki kääntämistä.

Aku nosti laukat näppärästi ja kun vähän keskityin niin päästiin myös hyvin suoraan. Laukassa riitti noin yksi kommentti kenotuksesta ja sen jälkeen osasin istua rennommin. Laukka tuntui nelitahtiselta ja yritin korjata samalla tavalla kuin Violaa (ja Hemppaa) eli kaasuttamalla vähän lisää. Akulle se ei toiminutkaan. Ope ohjeisti rauhoittamaan tahtia ja tosiaan laukka rullasi paremmin vähän rauhallisempana. Tästä tunnista ei olisi itsekseen tullut oikein mitään.

Laukkatehtävästä Aku innostui sen verran että pari kertaa humman jalat lähtivät vetämään jotain ihan omia askellajeja. En tiedä mitä tölttiä tai passia vaiko molempia sieltä tuli mutta käyntiä tai ravia se ei ollut. Ehkä viidesti sakkasi issikkapuolelle. Ope ihmetteli että Akukin tekee tuollaista. Ehkä joku jännittyneenä esiintyvä asia.

Ihan loppua kohti Aku rupesi vähän rentoutumaan ja seuraamaan ohjaa taivutuksissa. Hyvää siitä ei tullut mutta parempi.

Loppukommenttina totesin että Aku olisi mennyt tunnin varmaan ihan samalla lailla vaikka en olisikaan istunut kyydissä. Aika hankalaa oli siirtää komentokeskus satulaan. Hiukka skeptisesti totesin myös että emme ole Akun kanssa yhteensopivia ja mieluusti menen muilla.

Ongelmia:
sormestani kuului naks kun Aku häsläsi tallissa
en ollut tarpeeksi rento
etukenotin enkä huomannut
ravissa oli kamala istua
oikea jalustin ei pysynyt aloillaan
halusin lyhentää ohjia liikaa
Aku jännittyessään rikkoi käynnin ja ravin
tunnin jälkeen kaikki oli ravassa

Parannusta:
ei possuillut eikä karannut taluttaessa heinille
suoritti perusasiallisesti
onneksi oli opettaja!
näppärät laukannostot
hyvä ohjaus
hyvä vauhdinsäätely
ei tuijotellut mitään
istuin kuulemma laukassa paremmin
vähän parani loppua kohti

Tunnin jälkeen kävin syöttämässä Hempalle porkkanaa. Hummaa ei oikein kiinnostanut muu kuin heinät ja porkkana. Rapsutuksista ja seurasta viisveisasi. Mutta on kuulemma ollut rauhassa. Hyvä.

Puomi-kavalettitunti viimassa

Sunnuntaina estetunti pidettiin taas kotikentällä. Ratsukseni tuli kolmatta kertaa putkeen Tupu, ei valittamista. Ratsukoita tunnilla oli tällä kertaa 6.

Luulin että olisi ollut lämmin kun mittari näytti vähän plussaa. Mutta kentällä olikin taas kamala viima. Ja jälleen paksummat hanskat jäivät talliin. Tällä kertaa onneksi sormet eivät jäätyneet.

Vähän epäilytti kun kentällä oli vain yksi minieste. Päädyin kuitenkin laittamaan turvaliivin, koska se pitää paremmin tuulta kuin toppaliivini.

Alkuun mentiin käyntiä keskiympyrällä. Ohje oli ylitaivuttaa. Pohdin että helppo homma kun ollaan harjoiteltu tätä Sakun kanssa. Mutta seuraavaksi tulikin sanomista että Tupu pitää pitää suorempana, sillä se taipuu helposti liikaa. Mitäh? Ja minusta kun tuntui siltä etten saanut sitä taipumaan kunnolla. Hetken päästä kaivattiin myös kaulaa alemmas. Ei minulla ollut siihen muita työkaluja kuin taivuttaminen, joka kiellettiin. Sopiva taivutuksen määrä meille olikin asetuksen luokkaa. Toki Tupu herkästi käänsi koko kaulaa suorana sivuun. Ohjaa piti myös päästää pidemmäksi jos ymmärsin oikein.

Pitiköhän väistää myös sisäpohkeella ulos. Se jäi aika vajaaksi. Temponmuutoksia ainakin tehtiin ja niistä tuli lopulta muutama kehukin. Vaadittiin kunnon erot. Tehtiin samaa myös ravissa. Välillä mentiin suoraa uraa. Kun hommien välissä tuli ns. tyhjiä hetkiä niin yritin taivutella käynnissä. Hieman sain Tupua tuntumalle mutta oli kaukana pyöreästä.

Laukkoja mentiin vain muutama kierros suuntaansa. Jos tuli muita ohjeita niin en kuullut. Tupu tuntui todella etupainoiselta vaikkei makoillutkaan ohjilla.

Sitten tultiin keskilinjan puomitehtäville. Ensin 3 lötköpuomia olivat n. 6 metrin välein. Ensimmäiseen väliin piti saada mahdollisimman monta, toiseen väliin mahdollisimman vähän raviaskeleita. Päädystä jatkettiin vuorotellen eri suuntiin.

Huomasin taas etten osaa laskea askeleita ravissa. Puomit oli potkittu milloin mihinkin ja välit olivat väärin. Mielestäni sain jotain eroja mutten osannut laskea. Kolmannella kerralla ope laski. 6 ja 4. Sitten meille riitti.

Toisesta suunnasta tultiin ensin isolla ravilla, sitten pienellä. Ensimmäinen kerta meni liian tasapaksusti. Olikohan puomitkin taas siirtyneet. Toisen kerran jälkeen meille riitti.

Laukassa välit olivat 14 metriä. Ehdittiin tulla kerran kummastakin suunnasta. Ei oikein mahtunut laukkaamaan pohjille ja tultiin liian pienesti sisään. Ei osunut ja taisi jäädä viiteen. Toinen väli venyi neljään. Toisesta suunnasta tuli 4 + 4, joista ope katsoi jälkimmäisen välin. Sen jälkeen meille riitti enkä päässyt korjaamaan enää ensimmäistä suuntaa. Vähän turhautti.

Lopuksi ope kuiskutteli estetehtävän enkä taas kuullut mitään. Käski minut ensimmäiseksi ja nyt en jaksanut huudella tarkentavia kysymyksiä vaan menin. Mennessäni huutelin etten kuullut ohjeita. Taisin silti mennä ihan oikein. Kahdeksikolla eli kahdesti yli. Vinohypyt molemmista suunnista. Tupu taisi vaihtaa laukatkin. Päädyissä yritti härskisti kaatua sisään. Käytännössä pidin ulko-ohjasta kiinni ja turpa osoitti ulos lavan yrittäessä pullahtaa keskelle.

Sitten tunti olikin jo ohi ja käveltiin pitkin ohjin. Hetkessä tuli myös kamalan kylmä. Tupu jatkoi onneksi seuraavalle tunnille ja minä pääsin laittamaan lisävaatteita päälle.

Viimeksi harmittelin ettei tullut kommentteja. Tänään niitä tuli mutta osa jäi kuulematta ja loppuja lähinnä ihmettelin. Turhautti se, että aina ensimmäinen hyvin mennyt suoritus riitti, vaikka alle olisi säheltänyt kuinka. Lisäksi mielestäni opella on liian tarkat mielipiteet siitä, miten Tupua pitää ratsastaa. Tuntuu siltä etten pääse edes kokeilemaan ns. normaalia ratsastusta kun ohjeet tulevat jo ennakkoon sen perusteella miten Tupu yleensä tekee. Tänään ainakin tuntui tältä.

Ongelmia:
kentällä oli kylmä viima
en kuullut opetusta
open kommentit ja tuntemukseni menostamme eivät vastanneet toisiaan
ei mennyt kovin ihanasti
todella vähän toistoja tehtävillä
6 ratsukkoa tuntui tänään olevan liikaa

Parannusta:
sormet eivät jäätyneet
kivat tehtävät
tuli kommentteja

Menin sitten katsomaan miten Hemppa pärjää koppiarestissaan. Perjantaina oli tosiaan klinikkapäivä ja kipeästä jalasta löytyi yllättäen mm. murtuma vuohisluusta. 6 viikon koppilepo eikä ennuste ollut kovin hyvä.

Otin Hempalle heinää ja mehut mukaan tallin ohjeistuksen mukaan. Ihan rauhassa näytti olevan. Syötin myös omia porkkanoitani. Pitäisi ehkä ruveta opettamaan sille jotain hyödyllisiä taitoja. Aivojumppaa jos ei muu jumppa onnistu.

Väistöjä ja kiemuroita

Torstaina mahduin tunnille ja sain valita Unan ja Vegasin väliltä. Vastasin että molemmat käy ja Vegas tuli.

Ennen tuntia ehdin käydä Hempan kanssa kävelyllä. Kelinä pikkupakkanen ja tiet yhä enemmän sulina. Mentiin vain peltolenkki. Tänään autojen ohitukset menivät nätisti. Ravatessa liikkui omaan silmääni puhtaasti tai ainakin lähes. Sen jälkeen Hemppa olisi halunnut ravailla vain menemään. Kun päästiin pellolle niin ylimääräisiä höyryjä pääsi korvista ja vähän pomppi. Ehdotti lisää ravailua mutta malttoi mielensä.

Yritin taas houkutella syömään kuivia tupsuja muttei malttanut. Kotimatkalla halusi taas tehdä laidunpyörähdyksen. Lunta, ei syötävää. Mentiin pois ja sitten Hemppa halusi takaisin. Totesin että onhan meillä aikaa ja hyvä vaan jos tahtoo kävellä. Tarpeeksi reunalle kun meni niin lumen alta löytyi ruohotupsuja. Annoin maistella niitä ja rentoutui. Kulki tupsulta toiselle eikä lopulta olisi malttanut lähteä pois.

Tunnin jälkeen tutkin vielä Hempan arvot. 37,6°C ja mittanauhalla 490 kg.


Nyt oli tännekin tallille tullut koronaohjeet ja varusteet ja harjat löytyivät karsinoiden luota. Vegas oli varustaessa kiltisti. Ratsukoita tuli tunnille lopulta vain 4.

Kenttä rupesi jäätymään ja pohja-aines paakkuuntui tilsoiksi. Tänään ei taidettu tehdä yhtään käyntityötä. Välikäynnitkin suositeltiin kävelemään keskempänä jäällä/lumella. Urat olivat hiekalla.

Tunti oli kovasti samanlainen kuin mitä kurkin eilisiä. Vähän samantyyppistä myös kuin tiistaina. Loivat kiemurat molemmille pitkille sivuille. Ensin vain ravissa. Myöhemmin bussipysäkin puolen kaarenpuolikkaat tultiin väistöinä (eli toisen kiemuran loppu ja toisen alku). Vielä myöhemmin pihatien puolen puolikkaat laukassa. Eli laukka kentän keskeltä keskelle. Päädyt sai mennä kaarina ja taivuttaa sisälle.

Vegas ei taipunut kovin helposti. En saanut sisäpohkeen ympäri. Kun unohduin kiinni sisäohjaan niin näytti ulospäin nätimmältä ja kulki tasaisemmin. Mutta se ei ollut tavoitetila.

Väistöissä oli suuret erot. Vasenta pohjetta väisti helposti. Toiseen suuntaan ei väistänyt ja kun pidätin enemmän niin lähti leijumaan jotain passagetyyppistä. Siitä kun yritin pyytää eteen tulikin laukkaa tai jotain muuta muttei edelleenkään sitä raviväistöä. Ainoa keksimäni keino oli tulla isommassa ravissa sisään väistöön. Onneksi ruvettiin loppua kohti pysymään paremmin ravissa (leijumatta) ja rupesi löytymään väistöt toiseenkin suuntaan. Molemmissa väistöissä kannatti ajatella asetusta vasemmalle.

Laukka nostettiin kierroksen suuntaisena eli ensin oikea. Vähän voimakkaammin eteen, pyysi ope. Laukasta alassiirtymät eivät olleet kovin nättejä. Tuntui myös luonnottomalta nostaa oikea laukka, sillä kaaren mukaan oltiin menossa vasemmalle. Muutaman kerran Veksu ennakoi nostoja. Enkä ehtinyt suoristaa ja valmistella ihan niin nopeasti kuin olisi pitänyt. Lopuksi sai tulla pari kertaa myös vastalaukkana ja meni näppärästi.

Vasen laukka oli helpommin säädeltävissä ja siitä tuli huomattavasti siistimmät alassiirtymät. Päädyissä piti keskittyä kaulan suoruuteen. Vegas käänsi kaulaa herkästi liikaa oikealle (ulos). Yritti vähän valua kuviolta sisälle. Lopulta tultiin vasemmassakin kierroksessa kahdesti vastalaukkana. Näppärästi. Suurimmat ongelmat olivat yhä oikean pohkeen väistöissä.

Loppuraveissa tultiin alkuverkan tapaan kuviota loivilla kiemuroilla ilman väistöjä ja laukkoja. Vasta tässä vaiheessa tajusin että Veksu ei oikeasti kuuntele vasenta pohjettani. Vaikka hetkeä aiemmin väisti sitä ihan näppärästi.

Uusi mittari (Polar Ignite) näytti aika tarkan karttareitin tuntimme tehtävistä.
Vain alkupiste meni reilusti kentästä huti.

Nopeuskäyrä oikean kierroksen väistöistä.
Ensin vain ravissa, myöhemmin laukannostoilla.
Vasemmassa kierroksessa ei ollut näin säntillistä.

Vegas oli tänään sangen kiva. Tämän tunnin perusteella meni suosikkijärjestyksessäni Tallinmäen nykyisistä tuntiratsuista Hempan jälkeen kakkoseksi.

Ongelmia:
ei tehty käyntityöskentelyä
pohja tilsaantui käynnissä kavioihin
oikean pohkeen väistöt olivat hankalia
raipan hipsauksista protestoi pukeilla/takapotkuilla
lähti välillä leijumaan jotain passagetyyppistä
en tuntenut kunnolla takapuoleeni koska väisti hyvin
kaula taipui välillä liikaa oikealle
taivuttaminen oli hankalaa

Parannusta:
ei tuijotellut
väisti helposti vasenta pohjetta
vastalaukat näppärästi
vasen laukka oli helpompi

Kelirikon alku

Keskiviikkona en mahtunut tunneille, joten ehdotettiin maastoreissua tallikaverin kanssa. Saatiin tämä sopimaan aikatauluihin ja lähdettiin viiden aikoihin lenkille. Minä taas Unalla.

Menomatkalla auton mittari näytti +4°C. Paistoi aurinko. Eiliset lumet olivat kadonneet aika hyvin mutta tilsariski oli olemassa. Polarpadit etusiin siis koska tilsakumeja ei (enää?) ollut.

Lähdettiin katselemaan Reinin lenkin kuntoa. Autotiet olivat jäisillä urilla, joten alkuun ja loppuun tuli pitkät pätkät käyntiä. Ravissa Una oli ihanan tasainen. Päivän laukkapätkät olivat suht lyhyitä ja aika rauhallisia. Una tykkäsi mennä mieluummin vasenta laukkaa ja tuli pari vaihtoa. Hieman katseli konttia kuten Hemppakin. Kaveri halusi mennä edeltä ja suurimman osan matkasta menikin.

Koko pelto- ja metsälenkkikin mentiin käynnissä. Oli sittenkin hyvä veto jättää toppaliivi päälle. Una oli klipattuna ilman loimea koska oli kuulemma niin lämmintä.

Takaisinpäin hummilla oli enemmän menohaluja. Pysyivät kuitenkin käsissä (enkä edes laittanut Unalle kimblewickiä vaikka sellainenkin oli vaihtoehtona). Kumpikin halusi ensin mennä vähän lujempaa. Kun me mentiin edeltä niin kaveri olisi halunnut takaa edelle. Paremmin ja rauhallisemmin sujui kun kaveri meni edeltä. Suokki löysi itsestään myös rauhallisen ravivaihteen ja Unakin ravasi perässä rauhassa. Aurinko rupesi laskemaan kun palasimme tallille.

Vielä on lunta.
©Pauliina

Oikein tolkku ja leppoisa lenkki. Pakko todeta että Unan kanssa on aika paljon vaivattomampaa maastoilla kuin Hempalla. Mutta ei ole Hempan voittanutta!

Ongelmia:
pohjat eivät olleet kovin hyvinä
piti laittaa padit tilsojen varalta
paluumatkalla molemmilla hummilla oli ensin kiire

Parannusta:
padit hoitivat hommansa hyvin
helppoa ja tasaista menoa
hieno keli

Kävin maastolenkin jälkeen taas vielä peltolenkin Hempan kanssa. Itselläni oli heijastava toppaliivi eikä mielestäni 19 aikaan ollut vielä kovin hämärää. Puolisen tuntia auringonlaskun jälkeen.

Ensimmäinen takaa ohi tullut auto meni niin lujaa ohi että Hemppa säikähti ja pukitti perään. Minusta näytti ettei se jarruttanut ollenkaan. Kentälle oli näkynyt että jarrutti vasta kohdalla. Ehkä se ei sitten nähnyt Hemppaa? Tai oli vain ääliö? Muut autot menivät oikein nätisti ohi.

Tänään raviaskeleet irtosivat Hempasta helpommin mutta liike oli yhä selvästi epäpuhdas. Muutama askel riitti.

Tällä kertaa Hemppa ei liponut kieltään ja ajattelin ettei ole pakko pitää kamalaa kiirettä vaan saa haistella puskia. Sen sijaan Hemppa hiihti kamalaa vauhtia kotiin ja tuntui hermostuvan jos yritin hidastaa.

Totesin että humma on niin ruokottoman näköinen että harjasin sitä vielä vähän puhtaammaksi. Hemppaa kiinnosti vain syöminen. Kotiin lähtiessä auton mittari näytti -2°C.

Kuskin aneemiset jalat

Tiistain iltamenot peruuntuivat, joten päädyin taas tallille. Nyt olin henkisesti varautunut poniin mutta sainkin taas Unan. Ei valittamista. Hoitaessa oli yhtä kiltisti kuin ennenkin.

Keli oli nollassa ja satoi lisää lunta. Kentällä ei onneksi tilsaantunut pahemmin. Muutenkin kentällä oli yllättävän vähän lunta. Toiseen suuntaan lumisade haittasi näkyvyyttä. Ratsukoita oli tunnilla 7.

Unan kanssa tuntui kovin samanlaiselta kuin viimeksikin. Pitkin ohjin yritti hortoilla omia reittejään. Muuten puksutti menemään suorana. Tuntui hitaalta ja pyysin lisää vauhtia. Sitten pitikin jo hidastaa. Open mielestä sopiva vauhti tuntui minun mielestäni hitaalta.

Koko tunnin kuviona oli mennä pituushalkaisijaa suoraan. Suunta vaihtui päädyssä. Pariton määrä ratsukoita oli tähän oiva asia. Pitkille sivuille tehtiin loivat kiemurat ja lopulta niiden keskelle myös voltit. Pituushalkaisijalla katsottiin suoruutta.

Ensin noin kierros käynnissä, sitten pitkään ja hartaasti kevyessä ravissa. Tuntui siltä että olisi pitänyt tehdä enemmän ja jalkani olivat jotenkin kovin toimettomat ja lerppuivat vain mukana. Taivuta sisäpohkeen ympäri, sanoi ope. Yritin taivutella kulmiinkin. Ravia piti lopulta hidastella aika paljon ja Una enemmän vyöryi. Olisi pitänyt tajuta tehdä vielä enemmän pieniä temponmuutoksia. Voltit onneksi lohduttivat. Silti tamma enemmän makasi käsilläni, jonka johdosta sormet rupesivat taas jäätymään alkutunnista pahasti. Taas jostain syystä kuvittelin ettei ole niin kylmä. Pieleen meni. Lopulta pidin omin lupineni sormienlämmittelytauon ja heti perään tuli muillekin välikäynnit.

Itse pitäisin työskentelypätkät mieluusti vähän lyhyempinä ja tekisin parit lyhyemmät välikäynnit. Sormet onneksi lämpenivät lopputunniksi. Jalustimet olisi saanut nostaa ylös mutten jaksanut.

Seuraavaksi tultiin laukkatehtävä. Loivan kiemuran alusta myötälaukka (eli vasemmassa kierroksessa oikea). Voltti harjoitusravissa. Loppukiemuraan sama myötälaukka. Kulmat ja lyhyt sivu harjoitusravissa. Keskilinjalle taas laukka. Siihenkin tuli ohjeet että kumpi, mutta unohdin jo. Una nosti kuitenkin joka kerta pyytämäni laukan. Ja tunsin hyvin takapuoleeni kumpi tuli. Vaikeinta oli siirtymät raviin. Hieman vyöryvää. Laukassa istuminenkin vaati tekemistä. Kun laukan sai pidettyä lyhyempänä niin kaikki sujui paremmin. Tässä tuli siis molemmat suunnat samalla. Keskilinjalla piti suoristaa lapoja. Kun tajusin missä on vika niin osasin korjatakin.

Laukkatehtävä oli rankka ja tuntui kestävän ikuisuuden. Onneksi tehtävä lopulta loppui ennen omaa kuntoani. Saatiin taas kävellä hetki.

Lopuksi tultiin vielä ravilävistäjiä temponlisäyksillä. Ope puhui kauniisti miten ei ammuta isompaan raviin vaan tehdään liukuva siirtymä kuin voluminappulan säätö. Askelpituuden pitäisi kasvaa eikä tahdin kiihtyä. Käytännössä unohdin miettiä tahtia jollen skarpannut kovasti. Silloinkin keskittymiseni herpaantui heti jos piti kuunnella ohjeita. Una siis venytti hienosti ja yritin olla päästämättä sitä pitkäksi ja etupainoiseksi. Mutta tahdin säilymisestä en osaa sanoa mitään. Yllättävän hyvin tuli lävistäjien lopussa takaisin.

Ei ravattu enää erikseen loppuraveja vaan käveltiin.

Ongelmia:

alkutunnista sormet olivat taas jäässä

vähän lipsui keskilinjalle käännyttäessä

en ehtinyt saada niin paljon kommentteja kuin olisin halunnut

kuskin selkä ei tykännyt harjoitusravista
Una yritti makoilla käsillä
laukkatehtävä oli raskas
alassiirtymät olivat yhä vähän vyöryviä
unohdin miettiä tahtia ravilisäyksissä

Parannusta:

yllättävän hyvin mahtui menemään ja tekemään vaikka oli  7 ratsukkoa
sain laukkaa istuttua lyhemmäksi
nosti kaikki laukat pyydetysti oikein

selkäni ei juilinut illalla

En ehtinyt käydä Hempan kanssa lenkillä ennen tuntia, joten käytiin tunnin jälkeen. Oli jo sangen hämärää seiskan jälkeen mutta näki. Satoi edelleen reippaasti lunta. Koska eilinen meni niin hyvin niin en jaksanut virittää tänäänkään suitsia. Riimu päässä peltolenkki ympäri. Hemppa tuntui olevan jopa rennompi pelkällä riimulla. Ei jännittynyt nyt missään vaiheessa pahemmin.

Ravipätkä jätettiin lumen ja hämäryyden takia ottamatta. Vähän ihmettelin kun Hemppa lipoi kieltään lähes koko reissun. Kuvittelin aiemmin että johtuu kuolaimista. Nyt ei voinut laittaa sen piikkiin. Stressireaktio? Kipuja jossain? Liian jännää käydä yksin talutuslenkillä?

Issikkasimulaattori

Maanantainakin päädyin tunnille. Minut oli kuitenkin unohdettu listasta, joten sain valita ratsuni poneista. Kaipasin helppoa ratkaisua ja valmiina olevaa hummaa, joten nyt tuli vihdoin Viola.

Aurinko oli laskenut, muttei ollut vielä pimeää. Ehdin käydä pikapeltolenkin Hempan kanssa ennen tunnin alkua. Tällä kertaa riimulla ja humma olikin oikein asiallisesti. Oli vähän turhankin rentona, sillä en meinannut millään saada raviaskeleita irti. Lopulta löytyi ravikin. Eilistä huonompi. Ei kolmijalkainen mutta omaan silmääni kuitenkin ep. Sen jälkeen vainoharhani sanoi että käyntikin meni kulmikkaammaksi.

Keli oli nollassa ja vajui siitä hieman pakkaselle. Eilisen lumisateet oli kadotettu kentältä käsittämättömän hyvin. Tunnille tuli 7 ratsukkoa.

Viola näytti pieneltä. Onneksi ei ollut hirveän kapoinen. Omistajan mukaan Villeä ja Maraa pienempi (eli ehkä jotain 145 cm korkea). Tämän on jälkeen vielä Ville ja Kingi poneista menemättä. Muut (Tuutti & Kiri) ovat aivan liian pieniä.

Tänään lähdettiin hakemaan suoristuksia alusta asti. Itse olisin mieluusti taivutellut volteilla. Ope sanoi että Violaa pitää ratsastaa ihan rohkeasti eteen. Ponin meno tuntui hitaalta ja luulin jo monesti että vauhtimme riittää. Ravissa meni sitten kipitykseen ja altajuoksuun. Pitää muistaa myös pidätteet. Alkutunnista sormeni jäätyivät. Pidin ehkä vähän liiankin lyhyttä ja napakkaa ohjaa?

Molempiin suuntiin suoruus parani sillä kun ajattelin lapoja vähän sisemmäs. Tehtiin myös keskiympyrä mutta yhä kaipasin taivuttelupaikkoja. Kulmissa ei ehtinyt tarpeeksi. Alkutunnista Viola oli aika epätasainen edestä. Ope sanoi että tasoittuu kun rupeaa työntämään paremmin takaa. Siihen asti tuli välillä päänheilutuksia kun ei tykännyt tuntumastani tai pidätteistäni tms. Sain sen kyllä eteen mutta oikea vaikuttaminen ja pidätteiden läpimeno jäi vähän puolitiehen.

Laukassa tultiin 3 sivua ja keskiympyrä laukassa. Yhä samalla suoruusajatuksella. Nosto pitkän sivun alusta vasta suoralla hevosella. Ehkä kolmesti tunnin aikana tuli väärä. Aloitettiin vasemmasta kierroksesta ja ensimmäiset nostot olivat kummallisia. Ravia, jotain issikointia ja sitten vasta laukka. En oikein tiedä mitä ponin jalat tekivät välissä. Laukkaa piti ratsastaa reippaasti eteen jotta pysyi kolmitahtisena. Oikeassa laukassa kaikki oli helpompaa. Molempiin suuntiin ainakin ympyrällä löytyi jo pieniä rentoja hetkiä.

Laukkojen jälkeen harjoitusravi oli vihdoin rentoa, ryhdikästä ja hyvin etenevää. Näytti varmaan nätiltä mutta tarkemmin katsellessa saattoi huomata ettei poni ollut vieläkään avuilla vaan välillä hermostui viskelemään päätä kun yritin pidättää tai taivuttaa. Suoraan puksuttaminen onnistui hyvin. Varmaan pari lisätreenikertaa auttaisi. Mutta Violakin oli sen kokoinen ettei ole vastustamatonta himoa päästä menemään sillä enempää. 10 cm lisää korkeutta niin olisi laatupeli. Useampi ihminen kommentoi ennen tuntia että Viola on parantanut kovasti siitä mitä oli tullessaan. Ehkä ihan hyvä että pääsin testaamaan sen vasta nyt.

Ongelmia:
oli vähän pieni
alkutunnista sormeni jäätyivät
meni melko pitkään että ruvettiin löytämään yhteistä säveltä Violan kanssa
laukannostot olivat alkuun kummallisia
laukka meinasi helposti jäädä nelitahtiseksi

Parannusta:
töppöjalkani asettuivat ihan asiallisesti ponin ympärille
oli suht suora
ravi parani loppua kohti kovasti
käyttäytyi asiallisesti

Tupuna maneesiesteillä

Sunnuntaina oli hyppypäivä. Pääsin vikalle tunnille mukaan neljänneksi. Mutta lopulta mukaan tuli vielä viides kuski. Ratsukseni tuli Tupu. En olekaan ihan varma olenko ennen hypännyt sillä Isolan maneesissa. Tänään mentiin siis taas maneesille.

Olin aika passelisti ajoissa. Silti lähdettiin vähän viime tipassa liikkeelle ja muut kävelivät niin hitaasti että Tupun kanssa piti pysähdellä odottelemaan. +2°C ja lumen määrä väheni. Edellinen porukka tuli jo tiellä vastaan.

Tupun kanssa oli helppoa. Hankalinta oli taas rento taivuttelu. Humma meni mieluummin aika suorana. Laukassa mentiin kevyttä- ja esteistuntaa. Tupun kyydissä tämä oli helppoa. Yritin myös suoristaa ratsua ja mennä kulmiin asti. Meno oli aavistuksen uneliasta enkä saanut suuremmin hereille.

Laukan lomassa ruvettiin hyppäämään kulmasta ristikkoa. Ensimmäisellä kerralla Tupu vähän kompastui ja minä avasin oikean nyrkkini. Ohja tipahti siis kädestä. Sen jälkeen meni paremmin, molempiin suuntiin.

Tultiin myös pitkä kaareva linja. Tupua ei portit kiinnostaneet. Unohdin laskea laukkamme väliin. Ehkä 7? Toisella kerralla tultiin lävistäjäeste perään.

Sitten tultiin myös lyhyt kaareva linja viidellä askeleella. Sen jälkeen piti jatkaa suoraan. Minä tähtäsin suoraan kohti kulmaa ja käytiin kulmassa korjaamassa laukka ravin kautta. Eipähän kaatunut sisään.

Lopuksi vielä sarja. Väli oli kuulemma lyhyt mutta silti ekalla kerralla väliin tuli ylimääräinen kakkosaskel. Lisää vauhtia ja päästiin yhdellä kuten piti.

Lopuksi tultiin vielä rata, 10 hyppyä. En katsellut korkeuksia mutta esteet nousivat Tupulle ja Danalle vähän. Max 80. Turvallisen pientä. Ykkönen keilattiin alas mutten ollut siitä pahoillani. Pääsääntöisesti sujui ihan asiallisesti mutta kummallista leväperäisyyttä oli mukana. Saattoi taas vyöryä laukan korjauksissa. Nyt lähti hyvin ajattelemaan itse eteen. En muista kovin kummallisia hyppypaikkoja mutta jotain kiemuraa saattoi olla.

Loppuverkkoja ei otettu vaan purettiin esteet. Paluumatkalla satoi taas ihan reilusti lunta. Vaikka oli plussalla.

Ongelmia:
muutama huonompi hyppy
en muista saaneeni parannuskehotuksia
en siis oikein oppinut mitään
noin yksi pudotus

Parannusta:
Tupu hyppäsi reippaasti ja empimättä
ei kanttaillut pahemmin

Peltolenkki ja vähän päälle

Lauantaina kävin Hempan kanssa taas talutuslenkillä tuntini jälkeen. Aikaa meni reilu puolisen tuntia, koska piti päästä lähtemään ajoissa pois. Keli oli aurinkoinen ja tuulinen. Olisi tullut taas nättejä kuvia mutta puhelin jäi autoon.

Harjasin pikaisesti ja karvaa lähti kovasti. Jaloissa ei ollut mitään kovin erikoista. Takaset olivat vähän lämpimät mutta saattoi johtua siitä ettei tykännyt naapurista ja potki muutaman kerran seinää.

Käveltiin nyt kentän ohi tietä pitkin. Alkumatkan Hemppa oli rentona kun taisi luulla että mennään vain peltolenkki. Sen jälkeen pidemmällä tiellä vähän pysähteli ja kertaalleen vähän jännittyi. Autojen ohitukset menivät nätisti. Autotie oli vähän jäinen muttei onneksi liukas. Hempalla oli parempi pito kuin minulla.

Otin taas muutaman askeleen ravia ja selvästi huomasi ettei ole ok. Hyvin samanlainen kuin viikko sitten. Vaikka eilen oli kuulemma jo parempi.

Paluumatkan käveli reippaasti ja pysähtelemättä. Halusi peltolenkin kautta takaisin ja siellä oli ihan rentona. Vapautin palatessa suoraan takaisin pihattoon. Kummasti lipoi kielellään pitkään kun olin ottanut suitset pois.

Hetken päästä jäi yksin pihattoon. Sitten oli hyvä viedä heinätuppo kaveriksi.

Hevostunti ja lievää vyörymistä

Lauantaina menin taas yhden tunnille. Koronasta huolimatta tunnit pyörivät ainakin toistaiseksi normaalisti. Pakkasta oli viisi astetta, lumipohja autoteillä ja kirkas aurinko.

Listalla yllätyin kovasti: Una. Kiva päästä sillä näin pian myös koulutunnille. Hoitaessa oli yhtä kiltisti kuin viimeksikin.

Vasta kentällä tajusin kuinka kovasti tuulee. Meinasin jo riisua toppaliivin mutta jätin sen päälle. Sen kanssa oli hyvä. Välikausihanskoissa sen sijaan sormet jäätyivät. En tajunnut että se voisi tällä auringolla olla mahdollista. Ratsukoita tunnilla oli 5 ja tänään poikkeuksellisesti pelkkiä hevoskokoisia mukana.

Tammailme tunnin jälkeen.
©Anu

Kentältä oli poistettu jää, joten pohja oli ns. sulana. Käytännössä kuitenkin suht koppuraisella hiekalla.

Unohdin jo tarkemmin mitä tehtiin. Keskiympyröitä ainakin. Olisin itse kaivannut enemmän voltteja ja taivuttelua mutta sain ne vasta laukkatehtävän ohessa kun rauhoittelin vauhtia ja pidin välimatkoja.

Ravissa ei taidettu tehdä sen kummempaa kuin suoraa uraa ja keskiympyrää. Ehkä.

Vähän iloisempaa naamaa.
©Anu

Laukkaosuus mentiin niin että keskiympyrälle tuli myötälaukka ja tallin puolen pitkälle sivulle vastalaukka. Muualla harjoitusravia ja voltti vasta-asetuksella ennen vastalaukkaa. Una nosti kaikki laukat näppärästi kuten pyysin. Alkuun tuntui siltä että istuntani seilaa laukassa hirmuisesti. Ope kaipasi kootumpaa laukkaa ja se auttoi. Auttoi myös laukasta raviin siirtymisiin, jotka olivat sangen vyöryviä. Vastalaukassa piti myöhemmin vaihtaa asetustakin. Onnistui.

Tein omin lupineni väleissä paljon ravivoltteja. Vasta niillä Una rupesi myötäämään niskasta. Edelleen taisin jäädä volteilla liikaa kiinni sisäohjaan ja jalkani eivät tehneet oikein mitään. Lisäksi tamma rupesi makaamaan ohjilla. Mutta näytti varmaan suht nätiltä.

Samat laukkakuviot tehtiin molempiin suuntiin. Oli puolierot mutten muista enää tarkemmin millaiset. Loppuravissa sama juttu. Muistaakseni vasempaan kierrokseen keveni hetkeksi ohjalle. Oikeassa en saanut samanlaista aikaan.

Käyntivoltit ja väistöt olisivat saattaneet auttaa saamaan hummaa paremmin apujen väliin. Tänään oltiin vasta siinä pisteessä että jos myötäsin sisältä niin turpa kääntyi ulos.

Unan paras pose.
©Anu

Ongelmia:
alkutunnista sormet jäätyivät
Una ei ollut kovin kevyt ohjalle
en saanut sisäpohkeen ympäri
sisäohjasta hölläämällä turpa kääntyi ulos
pohkeenkäyttöni oli aneemista
ravissa yritti kiiruhtaa
laukassa oli alkuun vyöryvä
alassiirtymät eivät kovin kepeitä

Parannusta:
nosti kaikki laukat pyydetysti
laukan kokoaminen helpotti elämää
vastalaukat asiallisesti
ravivolttien tekeminen paransi malttamista
loppuverkassa keveni hetkeksi sisäohjasta

Anu kuvasi myös muutaman videopätkän tunnistamme:

Entistä haastavampia vastalaukkakuvioita

Tiistainakaan ei ollut kovin häävi olo. (Ei kuumetta, yskää eikä kurkkukipua. Vain nuutumaa.) Illalla kuitenkin tallille. Keli oli muutaman asteen plussalla ja menomatkalla satoi. Tallissakin olin vielä vähän kujalla eikä ajatus oikein juossut.

Onneksi maneesissa palasin takaisin itsekseni. Ratsuna siis tavalliseen tapaan Saku. Tuntilaisia oli tänään 4.

Tänään mietin omaa istuntaani ryhdikkääksi ja kylkiä pitkiksi. Rintakehä auki, vatsalihakset käyttöön eikä etukenotusta. Käynnissä Saku ei kiirehtinyt pahasti.

Ympyrällä aloitettiin muinaisilla sisäohjasta taivuttamisilla ja ulkoa myötäämisillä. Muuten kuski hiljaa. Saku ei ollut tasaisesti sisäohjalla kun päästin ulkoa mutta taipui kuitenkin hyvin. Tätä molempiin suuntiin. Välillä myös väistettiin takaosaa ympyrällä ulos ja mentiin suoraa uraa pitkin. Päästiin paremmin kulmiin ja reunoille kun olin korostetun rentona. Kuskille tuli taas sanomista että huolellisempi taivutus. Ja tadaa, osasin heti korjata. Kumma juttu että siitä pitää aina ensin sanoa!

Mentiin sekä käyntiä että ravia. Tänään ei tainnut tulla missään välissä käskyä istua ravia alas. Taidettiin tehdä taas muutamia volttejakin. Ravissa kulki pääosin kauniisti. Vasempaan meni muutaman kerran vähän liian lujaa ja pois tasapainosta. Samalla ravista tuli kummallisen tuntuista. Kuin minimaalista tahditusta. Piti kysyä asiasta opelta mutta unohdin.

Jossain välissä tultiin taas edelliskerran tapaan loiva kiemura laukassa. Päätyihin 10 - 15 metrin laukkavoltit ja pitkälle sivulle loiva kiemura keskipisteen kautta. Nyt meillä oli tarpeeksi malttia ja laukka säilyi tehtävän läpi kuten pitikin. Saatoin jäädä metrin-pari keskipisteestä mutta parempi ottaa varman päälle. Molempiin suuntiin kertaalleen.

Lopulta siirryttiin taas kaarille. Nelikaarista päädystä. Ensin kaaret käynnissä ja pysähdykset suoristuskohtiin. Asiallisesti. Sitten kaaret ravissa ja yhä pysähdykset. Välillä meinasi vähän kiihtyä mutta sain malttamaan. Jos en muuten niin apuvoltilla. Samalla tuli ohjeet seuraavaan tehtävään. Yrittäessäni sisäistää ohjeita, kärsi Saku sen aikaa huonosta ratsastuksesta ja lähti kiihtymään ravissa. Totesin että minun pitäisi olla paikallani, jotta sisäistäisin. Ope käski seurata mitä muut tekevät.

Neljästä kaaresta ensimmäinen ravissa, suoristuskohtaan pysähdys. Toiselle kaarelle myötälaukka ja sen jälkeen käynnin kautta vaihto kolmannelle kaarelle myötälaukkaan. Suoristuskohtaan pysähdys ja viimeinen kaari taas ravissa. Mentiin tämä kerran vai kaksi ja käynti laukkojen väliin tuntui epäluonnolliselta. Yhä piti nopeammin olla kertomassa uudesta suunnasta ratsulle. Meni ihan asiallisesti siihen nähden miten oma välimuistini rakoili. Laukasta käyntiin siirtyminen tuntui yhä vaikeammalta kuin pysäyttäminen.

Mutta ei tässä vielä kaikki. Vaikeutettiin kaaritehtävää entisestään! C:stä myötälaukka ja kaksi ensimmäistä kaarta samassa laukassa eli myötäinen ja vastainen. Sitten käyntiin, noin kolme askelta käyntiä suoraan ja keskilinjan kohdalta vastalaukannosto. Eli laukka vaihtui vastaisesta vastaiseen. Eli siihen toiseen laukkaan. Kolmas kaari siis vastalaukassa ja neljäs siinä samassa eli myötälaukassa.

Vähän jännitti miten tulemme selviämään tästä. Aiemmin kun oli vaikeuksia jo kolmikaarisen kaarella vastalaukassa.

Ensimmäisellä yrityksellä myötä- ja vastalaukat onnistuivat alkuun muuten hyvin mutta taisin ajatella käyntiä liian kovasti ja Saku pudotti raville ihan liian aikaisin kaarteessa. Silti keskeltä taisi nousta ensin myötälaukka. Toisella yrityksellä onnistui. Loppu taisi mennä kuten pitikin mutta kaaduttiin reitiltä kolmisen metriä kaikkialla sisään eikä päästy urille asti. Mutta vastalaukka säilyi!

Toiseen suuntaan alku eli ensimmäiset 2 kaarta meni taas muistaakseni näppärästi ja vaikka kuinka suunnittelin tekeväni siirtymän ajoissa niin silti jälkimmäinen laukannosto meni pitkäksi. Vastoin odotuksia Saku nosti silti pyytämäni laukan. Sen jälkeen arvottiin yhdessä kohti seinää seuraavaa suuntaa oikea-vasen-oikea ja laukka vaihtui vääräksi.

Sakkokierroksella tuli suoraan nostosta väärä laukka. Laukassa olin vain liian hidas kun ope käski kääntää oikealle ja jatkoinkin reittiä kaarta pitkin vasemmalle. Tajusin kuitenkin kääntää oikealle heti kun pääsin tilanteen tasalle. Kolmannella yrityksellä nousi vastalaukka kuten pitikin, Saku säilytti laukan ja päästiin reitti asiallisesti urille asti. Vautsi!

Kisoissa tästä koko nelikaarisesta saa kuulemma vain yhden numeron. Seurakisoissa oltaisiin ehkä saatu siis kiltti nelonen. Mutta koska odotukseni eivät olleet kovin korkealla niin olin todella mielissäni siitä, miten hyvin tästä selviydyimme! 15 metrin vastalaukkakaaria! Asiallisesti laukasta alas! Lopulta reittikin oikein. Huikeaa!

Ope kertoi ettei ole teettänyt tätä tehtävää tunneilla vuosiin. Olin hyvin kiitollinen että lähti haastamaan meitä. Totesin että oma ongelmani ei ehkä ollut niinkään aivoissa ristiin menevät suunnat vaan yleinen vastalaukkatehtävästä tuleva kokovartalokipsi, joka hankaloittaa ainakin Sakun kanssa kaikkea.

Sain opelta kiitosta siitä että en suihkaa ympäriinsä jos en tiedä mitä olen tekemässä vaan pyydän rohkeasti apua. En tiedä ovatko avunpyynnöt aina sitä mitä ope tahtoisi kuulla. Ensimmäiselle vastalaukkatehtävälle mennessä nimittäin pyysin (parahdin) että rentouta minut!

Tallissa ope piirsi nelikaarisen kuvion vielä taululle ja käski tehdä mielikuvaharjoituksia. Vasta siinä tajusin mitä kaikkea olin unohtanut tehtävällä tehdä. Valmistelut ja puolipidätteet. Sen verran sentään tajusin jo ratsailla (en tiedä oliko luvallista) että jos vastalaukkakaaret pelottavat niin kannattaa mieluummin tehdä myötälaukkakaarista aavistus liian pieniä, jotta vastalaukalle jää paremmin tilaa. Yllättävän hyvin ohjaus tänään toimi ja muistin sihdata 3 metriä kirjainten viereen.

Olipa taas kivaa! Eikä ratsailla tosiaan tuntunut yhtään kipeältä saati ehtinyt miettiä mitään ylimääräisiä.

Ongelmia:
tallille mennessä oli vähän puolikuntoinen olo
kuskin kädet levisivät välillä liian kauas toisistaan
muutamia rikkoja
pari kertaa nousi väärä laukka
kuski jännitti tehtäviä yhä vähän liikaa
ajatukset menivät välillä hitaalle

Parannusta:
istuin suht asiallisesti
ei superpahaa tuijottelua Sakulta
saatiin onnistuneita vastalaukkakaaria
näppäriä pysähdyksiä laukasta
olin oikein tyytyväinen tekemiseemme

Tuijottelematta tasaisempaa

Maanantaina oli nuutunut olo. Siksi tallille lähtökin taas viivästyi. Mutta nyt vain maltillisesti. Tarkoitus oli käydä taas ennen klo 20 varausta ja puoliksi ehdinkin.

Keli oli plussalla ja nyt talvi ja lumet olivat kadonneet talliltakin.

Assi tuntui pullistelevan satulavyölle. Olin taas entistä ovelampi ja laitoin sen toiselta puolelta ensin vain taaemmasta soljesta kiinni. Ylettyi paremmin ympäri ja kiinni.

Maneesissa oli 4 hevosta kuin mentiin. Ei saatu alkukäyntejäkään käveltyä kun muut olivat jo poistuneet maneesista. Myöhemmin tuli taas lisää porukkaa.

Ennen kuin pääsin selkään niin Assi hyvin poikkeuksellisesti säikähti. Tallista kuului härdelliääniä ja oltiin lähimpänä ovea. Assi hypähti vähän eteenpäin.

Olin ratsailla itse alkuun vähän varuillani mutta hyvin sain pakotettua itseni rennommaksi. Polvet eivät purista, rintakehä auki ja etukenotus pois. Rento ja joustava tuntuma.

Tämän päivän positiivisuus oli että nyt Assi ei tuijotellut kirjaimia! Kummastakaan suunnasta. Kakat tulivat jo alkukäynneissä.

Tehtiin aika perussettiä. Laukkapätkät pidin yhä lyhyinä koska Assi rupesi puuskuttamaan. Alkuverkassa pyöritin molemmissa laukoissa tiimalasia eli lävistäjän kautta vastalaukaksi. Vasenkin laukka nousi ilman jumeja. Assi yritti maltillisesti pudottaa molempia pois.

Tänään tehtiin myöhemmin vähän lisää vastalaukkoja. Uraa pitkin ja ympyröitä sen verran että rentoutui.

Päivän pääteemani oli suoruus ja siirtymät kohti peilejä. Kumman ahdasta niitä oli silti tehdä vaikka maneesissa oli vain 3 hevosta. Vasemman laukan nostoissa Assi heilahti enemmän sivuun (oikealle). Mutta keskilinjalle ehti hyvin nostaa molemmat laukat ja mennä välillä ravissa suoraan. Seuraavaksi pitäisi miettiä nostojen muuta laatua.

Tänään tunti vilahti hetkessä vaikken mielestäni ehtinyt tehdä oikein mitään. Loppuverkassa oli taas kiva ja tasainen. Aavistuksen kiihtyi suunnanvaihdoissa. Kavereiden riekkumiset eivät sen sijaan haitanneet yhtään.

Ongelmia:
satulavyö tuntui yhä vähän lyhyeltä
säikähti maneesiin mennessä
puuskutti yhä herkästi
illalla selkäni särki taas hieman

Parannusta:
ei tuijotellut
nosti laukat jumittelematta
suoruus on hieman parantunut
tuntuu että olen saanut tuntumaani elastisemmaksi

Rataa omalla kentällä

Sunnuntain tallipäivä jatkui estetunnilla. Mitään muuta en olisi enää oikeastaan jaksanutkaan. Sain jatkaa eilisen jäljiltä Tupulla. Kiva. Vähän yllättäen ei mentykään maneesille vaan hypättiin omalla kentällä. Yhä tilsariski, joten laajat tiet ja pienet esteet. Ratsukoita meidän tunnille tuli 4.

Alkuverkassa taidettiin pyöritellä melko vapaasti. Ei jäänyt tarkempia muistikuvia. Jalustimia piti pidentää, sillä oikea sääri rupesi jomottamaan roimasti.

Laukassa tultiin päädystä kavaletin yli. Vielä paremmin suoraan hypyn jälkeen oli ohje. Tupu oli kaartamassa omin lupineen heti sisälle. Piti laskea 3 askelta ennen hyppyä askeleet ääneen. Se meni suht ok. Välillä Tupu karkasi askelta ennen hyppyyn. Vasemmassa laukassa Tupu tuntui kulkevan perä sisällä ja kun suoristin niin koko humma lähti kiemurtamaan.

Tultiin kentän esteet taas pätkissä. Suora linja 6 laukalla. Ihan ok. Kaareva tie ja vaihdot. Vähän nopeammin kääntymään ekan jälkeen. Tiukalla tiellä kulmasta pystylle. Kaikki ihan näppärästi.

Lopuksi tultiin 8 esteen rata. Nyt unohdin miettiä myötälaukat ja ainoat vyörymiset oli laukkoja korjatessa. Kertaalleen loikkasi kaukaa enkä ollut ihan mukana. Kovasti samantapaista kuin mitä Hempankin kanssa sattuu. Mutta asiallisesti maaliin.

Aikaa jäi sen verran että saatiin tulla linja vielä kerran. Nyt rentouduin vähän liikaa ennen ekaa ja Tupu meinasi mennä hypyssä nenälleen. Ehkä alitajuinen ajatus hevosen nostamisesta esteiden yli ja myötäämisestä vasta hyppyyn ei ollutkaan pöljä. Päästiin kuitenkin toisestakin yli. Sakkona uudestaan. Meni ok muttei niin hyvin kuin aiemmin. Olisi pitänyt selvästi lopettaa rataan.

Loppuverkassa rupesi kulkemaan vähän rennommin ja taipuisammin.

Illalla satoi vettä.

Ongelmia:
lyhyemmillä jalkkareilla oikea sääri kipeytyi
vasemmassa laukassa tuntui kulkevan perä sisällä
joitakin vääriä laukkoja
vyöryi vain kun piti korjata laukka
kerran lähti kaukaa eikä kuski ollut ihan mukana
lopuksi liian rennosti estelle ja lähes nenälleen

Parannusta:
empimättä kaikesta yli
ei lipsunut
ei kanttaillut pahasti

Anu videoi hyppyjämme:

Leijako siellä oli narun päässä?

Sunnuntaina oli vajaa pari tuntia aikaa maaston jälkeen ennen estetuntia. Siihen sopiva ohjelmanumero oli Hempan lenkitys. Sitä ennen tajusin sentään syödä evääni.

Keli meni pilvisemmäksi ja rupesi tuulemaan ihan reippaasti. Lämpöä silti nollan pintaan. Mittasin Hempan lämmöt kun otin sen sisään: 37,1°C. Omituisen vähän vaikka varmistin vielä uusintamittauksella. Purin varustuksesta myös turpahihnan, ihan esteettisistä syistä. Harmi vaan ettei humma halunnut olla tänään kuvattavana. Sykemittariani en jaksanut tänään viritellä Hempalle kun oli vielä oma estetunti luvassa. Mittasin sitten omat lenkkisykkeeni (keskimäärin n. 105 bpm). Tänään päätin laittaa kypärän päähän talutuslenkille.

Lähdettiin eiliseen tapaan metsän läpi pellolle. Hemppa olisi halunnut vain syödä. Minä houkuttelin eteenpäin. Kun päästiin vähän pidemmälle niin humma vaihtoi mielentilaa pöyristyneempään. Tämän päivän tuijotukset olivat enemmän kauhistuneita siinä missä eiliset kiinnostuneita.

Tämän päivän edustavin kuva Hempasta. Kaikkiin kuviin ei osunut hevosta ollenkaan.
Jotenkin kummallisesti tykkään niistä eilisistä enemmän.
Loppumatkasta oli parempi keskittyä Hemppaan kuin kuvaamiseen.
©minä

Pohdin tälle päivälle vähän erilaista reittiä. Kun lähdettiin tietä pitkin kohti tallia niin Hempan mieliala parani. Mutta kun jatkettiinkin kohti Murtoa niin tämä ei hummaa miellyttänyt. Pysähteli tuijottelemaan milloin mitäkin ja hötkyili välillä omiin suuntiinsa. Onneksi laukkapyrähdykset olivat lyhyitä. Ilman kuolaimia Hemppa tuskin olisi pysynyt käsissä. Kypärästä olin onnellinen vaikka humman jalat onneksi pysyivätkin maassa.

Odotin että meno rentoutuisi mutta kun tuntui vain pahenevan niin ei käyty kovin kaukana. Onneksi ei ole selästä ollut koskaan tällainen. Parhaiten auttoi kun annoin muuta ajateltavaa. Askel ja pysähdys, askel ja hidastus. Toimi näissä kuuliaisesti.

Ei rentotunut paluumatkallakaan ja vielä tallin pihalla tuntui järkyttyneeltä. Onneksi karsina ja heinäkasa rentouttivat. Hetken käyttäytyi tallissakin vielä omituisesti mutta sitten tasaantui.

Matkaa tuli tänään vain pari kilometriä. Jälkiviisaana olisi ehkä kannattanut jäädä vain pihametsään syömään varpuja.

Reissun jälkeen tallikaveri kuvasi Hempan jalat. Sangen tasalämpöistä. Yllättävää taas.

Sangen tasalämpöiset 4 jalkaa. Vasen polvi on muita kuumempi.
©Sami

Etujalat takaviistosta, ei suuria eroja tästäkään suunnasta.
©Sami

Estetunnin jälkeen kuvattiin uudestaan. Välissä Hemppa oli siis n. 2 tuntia sisällä syömässä. Yllätyin miten lämpövärikkäät jalat nyt olikin vastassa!

Hemppa edestä 2 h lenkin jälkeen.
Vtj huomattavan kuuma, oej lämmin vuohisesta ja kavio vasenta lämpimämpi ja vej polvesta lämmin.
©Sami

Takajalat 2 h lenkin jälkeen.
Ensimmäinen kerta kun takajaloissa näkyy eriparisuutta.
Vtj kuumempi.
©Sami

Neljän lämpökuvauskerran perusteella totean etten ainakaan itse osaa näiden perusteella tehdä edes puoskaridiagnoosia. Olen todella yllättynyt siitä kuinka erilaisia lämpöjä Hempan jaloissa eri päivinä on. Sen verran voin puoskaroida että usein havaittu eriparisuus vihjaa siihen että kaikki ei ole kunnossa. Jonka voi toki päätellä ontumisestakin.

Kenttäratsu olikin tätiratsu

Sunnuntaille järjestyi kivasti myös maasto sekä aamulle maastoseuraa. Lähdettiin 3 ratsukon voimin ja VIHDOIN sain ratsukseni Unan. Tästä on ollut puhetta varmaan lähemmäs vuoden. Una tuli tuntihommiin alunperin reilu vuosi sitten ja siitä päätyi junnulle kenttäratsuksi. On ollut mukana samoissa kenttäkisoissa kuin minä ja Hemppa. Nyt on toisinaan taas enemmän tuntikäytössä.

Yritin kysellä varusteista etukäteen. Selvisi vain mistä suojat löytyy. Sekä klipatulle niskaan heijastinloimi. En tiedä olisiko pitänyt viritellä muutakin, oikein mainiosti pärjättiin näinkin. Hoitaessa oli superkiltti. Ulkoisesti Una muistutti jonkin verran Assia. Punainen tamma, suunnilleen saman kokoinenkin.

Tuli etukäteen hyvin tarkat ohjeet minne mennään (Kotakankaan suuntaan), minne ei mennä (Tiitonsaaren ojille) ja mitä ei saa tehdä (laukata kotiinpäin). Näillä mentiin.

Meidät laitettiin letkan kärkeen. Keli oli hyvä ja lumipohjat pitävät. Aamusta ei vielä tuullutkaan. Unalla ei ollut kiire ja käynti oli aika matelua. Vähän ihmettelin koska muistelin sen 7,5 km/h hiihtelyä, jossa ei pysytty Hempan kanssa perässä. Nyt mentiin ehkä 4,5.

Käveltiin pitkä pätkä alkuun eikä sanonut autoista mitään. Ravissakin oli paljon Hemppaa suoraviivaisempi. Muutama minisäikky tuli mutta kokoluokkaa hätkähdys. En tosin uskaltanut luottaa etteikö tulisi jotain isompaakin. Mutta monet jutut, joita mietin että Hemppa katselisi, ei kiinnostaneet Unaa yhtään. Puksutti menemään. Sopivan reipas ja vauhti hyvin säädeltävissä. Kaveritammasta ei sanonut mitään pahaa vaikka välillä ravattiin rinnakkain.

Otettiin autotiellä pari laukkapätkääkin. Yllättävän rauhassa Una meni. Viimeiselle pätkälle pyysin vähän lisää vauhtia mutta edelleen mentiin ehkä max 30 km/h pintaan. Näppärästi takaisin raville.

Pellolla pystyi ravaamaan ja yllättäen myös metsässä. Mentiin siis Reinin lenkki. Ja koska oltiin tolkuttoman nopeita niin käännyttiin talon jälkeen risteyksestä vasemmalle. Matkalla näkyi siis vielä lehmiä ja ainakin yksi korppi. Hyvä laukkasuora houkutti ottamaan vielä yhden laukkapätkän. Una vaihteli laukkoja ja vedettiin siksakkia. Yritin siis mennä suoraan. En lähtenyt hoputtelemaan hirmuisesti koska en tiennyt meneekö jarrut sen jälkeen epäkuntoon. Hidasti laukkaa kyllä hyvin muttei tahtonut tulla raville. Eikä ollut mitään vahvaa rautaa suussa vaan jotain kolmipalan tyyppistä. Huiput n. 32 km/h.

Käveltiin pitkä pätkä takaisin pellolle ja ravailtiin sitten loppumatka autotietä. Ei kiihdyttelyjä eikä mitään muutakaan ei-toivottua.

Kyllähän Una oli markkinoitu tasaisena maastoratsuna mutta en arvannut sitä ihan näin tätiratsuksi. Vaikka Hemppa on kiltti niin oli vielä aika paljon suoraviivaisempi ja tasaisempi. Mieluusti menen Unalla toistekin. Kiva olisi kokeilla muitakin lajeja.

Ongelmia:
laukassa mentiin vähän siksakkia
ei menty kovin lujaa
ei pudottanut laukkaa myöhemmin helposti raville vaan lyhensi laukkaa

Parannusta:
kiltti hoitaa
turvallinen ratsastaa
ei säikkynyt mitä Hemppa olisi
pohjat todella hyvinä

Pidempi kävelylenkki

Lauantaina Hemppa pääsi taas taluttaen kävelylenkille. Keli oli hieno ja aurinkoinen. Sain houkuteltua tallikaverinkin seuraksi. Hempalle virittelin taas sykevyön. Tällä kertaa alkumatkan lukemiin ei ole luottamista.

Tuijottelua.
©minä

Mentiin taas metsän läpi pellolle ja lähdettiin teitä pitkin kohti Isolaa ja sen ohi. Hyvä lumipohja. Alkumatkasta Hemppa pysähteli tuijottelemaan milloin mitäkin.

Lisää tuijottelua.
©Anu

Tiellä kokeiltiin pieni pätkä ravia ja suorallakin ontui ihan selvästi.

©Anu

Lopulta suunnittelin Kotakankaan lenkkiä mutta metsäpätkä oli sen verran epätasaisesti lumella, joten päädyttiin kääntymään takaisin. Takaisinpäin Hempalla olikin niin reippaasti vauhtia että ihmisväki oli kuumissaan.

Taustalla kuu.
©minä

Hemppa oli oikein fiksusti lukuunottamatta paluumatkan peltopömeleitä. En tiedä mitä säikähti mutta hetken luulin että nyt lähti. Onneksi humma hidasti ja naru riitti.

Lenkkiin meni noin tunti 20 minuuttia. Lähes 5 km. Ihan kelpo päiväkävely.

Appi piirsi reittimme karttaan.

Hempan sykkeet. Alkumatkasta nollaa ja muuta häiriötä.
Alempi käyrä on nopeus. Gps antoi vähän eri lukemia.

©minä

Lisää suokkikolmikaarisia

Lauantain koulutunnille sain vihdoin toivomani Tupun. Tunnille tuli tänään vain 4 ratsukkoa. Keli oli aurinkoinen ja nollan tienoilla. Aurinko lämmitti jo hyvin.

Ohjelma oli kovin samanlainen kuin tiistaina Sakulla. Luvassa kolmikaarisia. Ratsukin oli kovasti samasta muotista kuin Saku; liinaharjainen suokki. Tosin ei yhtä pyöreä.

Kentällä tuli hieman tilsoja, joten yritettiin tehdä hommat askellaji kerrallaan. Käynnissä tein huolelliset kulmat ja käytännössä se tarkoitti useampaa metriä koskemattomaan "hankeen". Tupu ei kaatunut niin pahasti sisään kuin pelkäsin vaan teki suht asialliset kulmat.

Ruvettiin tulemaan kolmikaarista muistaakseni jo käynnissä. Pysäytykset suoristuskohtiin. Yritin pitää tasaisen tuntuman ja taivuttaa Tupua kaarteissa. Silti tuntui siltä että humma olisi kaivannut vielä enemmän taivuttamista vetristyäkseen. Pysähtyi kuitenkin täsmällisesti.

Seuraavaksi kolmikaarista tultiin ravissa. Ei enää siirtymisiä suoristuksiin vaan voltit kaarille. Vähän painoi sisäohjalle molempiin suuntiin. Ohje oli nostaa ja laskea ohjia (käsiä) nopeasti. Kuskin piti kääntää hartioita taakse, avata rintakehää ja kääntää rintamasuuntaa taivutuksen suuntaan. Hyviä vinkkejä, jotka edelleen unohtuvat. Samat kuviot molempiin suuntiin.

Laukassa ei tehty siirtymiä eikä vaihtoja vaan koko kolmikaarinen laukassa eli keskimmäinen kaarre vastalaukassa. Olin etukäteen aika huolissani miten tämä onnistuu. Pari stiplua tuli, sekä vähän ohjausongelmia eikä päästy alkuun uralle asti. Mutta kun helpotin tehtävää ja tehtiin ensin loivempi kaarre niin sen jälkeen onnistui myös kunnon kuviolla. Toki Tupu painoi menemään lapa edellä. Mutta haluttu laukka säilyi ja reittikin tuli kuntoon. Vau!

Sama juttu myös toiseen suuntaan. Eikä ollut sen huonompi. Useampi onnistunut suoritus. Sitten ope rupesi toivomaan jo vähän enemmän hienosäätöä. En kyllä enää muista että mitä. Toistoja tuli kuitenkin useampia ja lopulta saatiin hengähtää ensimmäisten joukossa raviin. Heti ravisiirtymän jälkeen Tupun toinen takanen luiskahti alta. Aika hurjan tuntuista. Pysyttiin onneksi pystyssä.

Loppuverkassa yritin vielä taivutella letkeämmäksi. Ravissa meni vyöryntävaihde päälle enkä tänään saanut sitä himmattua kunnolla pois. Taivuttelu onnistui vasta käynnissä jotenkin. Pitkin ohjin kävellessä tuli lopuksi vielä toinen takajalkaluiskahdus. Onneksi noita ei tullut laukassa!

Ongelmia:
joitakin rikkoja vastalaukoissa
pari kertaa kääntymisongelmia vastalaukassa
mentiin vastalaukkakaaret vähän lapa edellä
lopuksi vähän vyöryi
ihan lopuksi kaksi takajalan lipsausta (ravi + käynti)

Parannusta:
ope kehui että näyttää kevyeltä ohjalle
vastalaukkatehtävä onnistui yllättävän hyvin

Tasavauhtisempaa

Torstaina menin taas itsenäisesti Assilla. Kummasti taas töiden jälkeen piti vain syödä välipalaa, vaihtaa vaatteet ja lähteä tallille mutta unohduinkin juomaan teetä ja nettiin. Ei siinä kovin paljon yli tuntia mennyt mutta silti ratsastukset menivät taas iltapuuhiksi.

Annoin Assille lohdutusporkkanan ennen kuin menin hoitamaan sitä. Ettei ihan tyhjin vatsoin tarvitsisi lähteä hommiin. Vaikka tuskin yksi porkkana paljoa ison hevosen vatsassa lohduttaa.

Tänään luvassa oli taas estesatula ja vyö tuntui lyhentyneen entisestään. En ole ihan varma onko Assi lihonut vai oppinut pullistelemaan. Vai sekä että. Mutta pidempi vyö helpottaisi elämää.

Maneesi oli tyhjä kun mentiin sinne. Hetken päästä tallikaverikin tuli ratsastamaan. Lopulta unohduttiin juttelemaan ja alkukäyntimme venähti 20 minuuttiin.

Assille toivottiin yhä kevyempää päivää, joten pidin työskentelypätkät taas suht lyhyinä enkä laukannut kovin pitkiä pätkiä putkeen. Alkuun Assi taas yritti vähän tuijotella kirjaimia. Oli myös tavalliseen tapaansa alkuun vähän hidas. Itseni löysin ensin tuijottelemasta ratsun niskaa. Katse eteen ja ryhti kuntoon. Keventäessä painoa pois jalustimilta. Rennot kädet ja tasainen tuntuma.

Taas rupesin työstämään alkuraveista asti enkä vain humputellut. Ei toki mitään niputtamista mutta ohjat tuntumalle ja ratsu taipumaan. Auttoi myös tuijotteluihin kun sai muuta mietittävää. Alkutunnin laukassa tuli ihan yllättävän iso säikkyreaktio oven luona. Spurttasi varmaan viitisen metriä. Pysyin vakaasti kyydissä. Ilman satulaa olisi ollut jo tekemistä.

Tänään välikäynnit eivät auttaneet vauhtiin kovin suuresti. Yhä oli enempi hidasta. Ei sitten juossut altakaan. Enemmän taisi auttaa itseni paremmin asemointi. Huomasin peileistä että Assi aukoo ravissa suuta. Osasin sitten rentouttaa kättäni sen verran että aukominen loppui tai ainakin väheni.

Tein tänäänkin muutamia laukannostoja peiliä kohti irti urasta. Suoremmin jo kuin maanantaina. Pohdin että peiliä kohti ehtisi tehdä enemmänkin siirtymiä mutta päätin jättää sen seuraavalle maanantaille. Lopuksi sain pätkät ryhdikästä laukkaa molempiin suuntiin. Välissä maneesissa kävi yksi heppa talutuksessa.

Loppuverkkaravit meni ihan asiallisesti. Ryhdikäs ja tasainen. Lopuksi annoin vähän pidempää ohjaa. Pidensi muotoa mutta ei pysynyt enää tasaisella tuntumalla.

Annoin taas kävellä loppuun niin pitkään kuin halusi. Tänään se vaatikin vähän kärsivällisyyttä. Laitoin silmät kiinni ja pidin satulasta. Nyt oli vakaampi olo. Kun maneesiin tuli taas seuraa niin piti lopettaa enin haahuilu. Silti meni 25 minuuttia että Assille riitti. Ehkä työskentelyvaihe oli sen mielestä liian lyhyt tai kevyt?

Ongelmia:
oli alkuun vähän hidas
yhä yritti vähän tuijotella
laukassa tuli poikkeuksellisen iso säikkyliike

Parannusta:
malttoi keskittyä työskentelyyn
oli taas lopuksi kiva

Kolmea ja neljää kaarta

Tiistain koulutunnilla oli tänään 5 ratsukkoa. Minä perinteisesti Sakulla. Pihalla oli pari astetta plussalla ja tänään tarkeni taas hienosti toppaliivillä ja välikausihanskoilla.

Ope uhkaili ryhmällemme joskus muinoin tunnin jälkeen että vielä laukanvaihdot käynnin kautta niin ruvetaan olemaan helppoa A:ta. Luulin sitä vain vitsiheitoksi. Tämän päivän ohjelmassa oli kuitenkin kolmi- ja nelikaarista. Alkutunnista ponit veivät viimeisen kaaren verran tilaa. Suoristusmerkeiksi tuli lötköpuomit eli edelliskerran tähtäysongelmiin saatiin apupyörät.

Saku kuulosti olevan "epäkunnossa" jo alkukäynnissä ja piti väärää ääntä. Törisi kuin traktori ja pohdin että mitäköhän tänään on luvassa. Kartteli reunoja ja päätyä. Pari kertaa päätti itse että nyt mennään tuonne ja kiikutti minua käynnissä. Puutuin, mutta vähän lepsusti.

Heti ohjat tuntumalla ruvettiin tulemaan kolmikaarista. Kaaret käynnissä, puomien väliin pysähdys. Yritin skarpata taas oman istuntani kanssa ja vahtia ettei mennä käynnissä liian lujaa. Alku oli tänään vähän takkuinen. Keskityin myös kaarien taivutuksiin, sillä yleensä unohdan aina taivuttaa tarpeeksi. Välillä volttasin omiani jos vauhti kiihtyi liikaa tai mentiin turhan suorana. Joku ADHD oli itselläni alkutunnista päällä, sillä suhin minne sattuu ja olin ties kuinka monesti muiden edessä ja lähes alla. Pahoittelut! Niitä siellä huikkailin pitkin tuntiakin. Onneksi loppua kohti aivotoimintani ja ennakointikykyni parani.

Käynnin jälkeen tultiin kolmikaarista ravissa. Suoristuksiin tehtiin sekä kolmen askeleen käyntisiirtymiä, että myöhemmin pysäytyksiä. Välillä oli yhä vähän ongelmia ehtiä suoristaa keskellä. Saku ei onneksi hiihdellyt vauhdilla. Kaarteisiin taivuttamiseen piti yhä keskittyä kovasti. Mieli teki etukenottaakin. Vaikeinta oli silti päästä vasemmassa kierroksessa katsomon kohdalla uralle.

Ponien poistuttua kuvio muuttui nelikaariseksi. Sain luvan volttailla ylimääräistä ja lopulta olin menossa eri suuntaan kuin muut. Tilanne onneksi helpottui kommunikoinnilla. Alkuun Saku ei halunnut ponipäätyyn vaan ehdotteli paikalta poistumista. Volttailin vähän lisää ja tilanne parani.

Sitten tultiinkin jo nelikaarinen laukassa. Joka kaari laukassa ja puomien väleihin pysähdykset. Aloitettiin yllättävän hyvin. Ensimmäinen kierros huononi loppua kohti. Täsmällisyyttä nostoihin, tahtoi ope. Jotain taikakeinoja opelta taas tuli, sillä saatiin parannettua ja Saku teki käsittämättömän näppäriä pysähdyksiä! Tultiin tämä jokusen kerran.

Seuraavaksi tehtävää muka helpotettiin kun tehtiinkin pysähdyksen sijasta 3 askelta käyntiä eli vaihdot käynnin kautta. Mieluusti niin, että puomeille tullessa käyntiin ja keskilinjalta jo uusi laukka. Itselläni jotenkin lörähti. Saku pudotti ravin kautta käyntiin ja nostotkin olivat löysempiä kuin aiemmin. Onneksi väliin tuli myös hyviä. Mutta jotenkin tämä pitäisi itse miettiä eri tavalla. Nyt pohdin laukkaa, käyntiä ja laukkaa. Käynti pitäisi ehkä miettiä vain välivaiheena ja ajatuksen olla jo uudessa laukassa? Kahdelle kaarelle tuli tänään väärä laukka. Rauhassa ja kevyesti asetus uuteen suuntaan ennen nostoa. Selvät nostoavut. Jotenkin pelkäsin pyytää kunnolla ettei ajauduta taas täysiä ampailuun. Kahdesti piti kyllä tehdä voltti tehtävän alkuun kun singahdettiin liian vauhdilla. Mutta voltit auttoivat molemmilla kerroilla heti.

Ope puhui tänään tunnin lomassa myös virheistä ja siitä, miten niitä pitää ajatella hyvinä kavereina tms. Niitä ei pidä pelätä vaan niistä opitaan. Mitä enemmän virheitä tekee, sitä enemmän oppii. Itse olen jo tajunnut että hyvä tehdä virheet treeneissä niin ei kisoissa tarvitse.

Loppuraveissa Saku kulki hyvin. Laskin taas kädet lähelle harjaa. Taivutus piti muistaa edelleen, kommentoi ope. Vähän Saku meinasi välillä kiihtyä mutta tuli pidätteistä hyvin takaisin.

Ongelmia:
Sakulla oli tuijottelupäivä
alkutunnista suhailin minne sattuu ja meinasin törmäillä muihin
pari väärää laukkaa
laukasta oli helpompi pysähtyä kuin tehdä siirtymä käynnin kautta

Parannusta:
saatiin tehtävät tehtyä käsittämättömän hyvin tuijottelusta huolimatta
laukasta seis onnistui yli odotusten
Saku ei kuumahtanut laukkatehtävästä juurikaan