lauantai 29. kesäkuuta 2019

Estevirheittä maaliin pähkisderbyssä

Lauantaina oli pähkisderby eli maastoesteharkkakisat Pähkinäntytön tilalla. Kvaalasin itseni mukaan, ratsuksi sain toissapäivänä testatun Turbon. Virallista kisailmoa en tehnyt mutta ope päätti luokakseni 80 cm. Myös 60 cm olisi ollut tarjolla.

Kisat alkoivat kympiltä ja olin kellottamassa ekaa luokkaa. Turbo oli valmiiksi sisällä ja otti niin ahkerasti päiväunia että lopulta harjasin sen kolmesti. Ennen oman luokan alkua otettiin taas alkulämmöt esteiden siirtelyllä ja raahattiin tukkeja.

Olin kasikympin jälkimmäisessä verkkaryhmässä toisena. Verkat siis kentällä. Onneksi ope vähän ohjeisti verkkaa. Nyt sain myös vinkin että Turbo saattaa talutushommissa poistua paikalta milloin vain eli kannattaa olla tarkkana. Askellajit mentiin ensin itsenäisesti läpi. Sitten hyppäsin muistaakseni tukkipinon ja tynnyrit. Odottelua tuli aika paljon kun yksi ratsukko oli myöhässä. Välissä käveltiin rata ratsain. Ihan hyvä juttu, sillä olin ehtinyt unohtaa kaiken. Numerot näkyivät onneksi hyvin.

Ratapiirros kaapattu netistä.

Ykköseste muutettiin jykevämmäksi pystyksi, noin 78 cm. Kakkosena 60 cm luokassakin olleet puolikkaat renkaat. Lehmät, hauta, tukkipino kulmasta ja talot (mattojen paikalla puiden välissä). Vapaaehtoisen laavun päätin lopulta jättää välistä vaikka pitkään sitä pohdinkin. Sitten takaisinpäin kiviokseri, lehmät ja ylöshyppy kentälle. Kentän vapaaehtoisen kulman päätin jättää hyppäämättä sillä ylöshypyn jälkeen oli taas köyrypukkien riski.

Sitten pieni hyppy alas kentältä, veden läpi, tynnyrit, pidempi lenkki ympäri, sianselkä alamäkeen ja lopuksi vielä korotettu tukkiokseri kentän vierestä.

Kävelyn jälkeen ope käski meidät laukkaan ja hyppäämään. Laukka päälle ja harlekiini (kuulemma tarpeeton), sitten kapea ja lopuksi kulma. Turbo ei ollut edelleenkään kovin hereillä ja kulmalle tuli kielto. Ei yllätyksenä. Ohje oli että laukka auki ja uudestaan. Toisella kerralla meni yli. Open kommentti oli että tämä riittää, kävele. Humma tuntui olevan laukkaamisesta jo puhki. Ennen omaa vuoroa vielä yksi hyppy alle. Tulin tynnyrit kun edellinen oli lopettelemassa. Meille oli tosiaan kiva kun verkassa rupesi olemaan jo aika väljää.

Sitten lähtölaskenta kympistä alas ja ratsasta. Härväsin GoPron kanssa ja painelin vääriä nappuloita. Yritin muka katsella kelloakin mutta ei siitä tullut mitään. Laukka päälle ja vähän hitaasti ykkösestä yli. GoPron kanssa värkkäystä matkalla, ei tullut hyvää. Kakkosesta yli ja totesin että nyt pitää keskittyä rataan eikä kameraan. Turbo ei ollut kovin reippaana vieläkään, joten muutamat esteet varmistelin raipalla yli kun laukka tuntui sammuvan. Nelosen jälkeen reipastui ja imi muutaman estevälin.

Este 12 sianselkä suoraan sivulta.
©Linda Viljanen

©Linda Viljanen

Mökkien jälkeen alamäkeen oli siinäkin kuulemma pukkivaara. Mitään ei tullut ja meno rupesi nuupahtamaan. Kiviokseri ja lehmät siististi yli. Alamäkeen tasapainotin. Mentiin hitaasti mutta vähän etupainoisesti. Kompuroimatta ylös kentälle mutta kuski keikkui vähän jotain omiaan. Ei pukkeja vaan lisää nuupahdusta.

Vedessä kohti estettä 11.
©Ada Hopia
Toisinaan näytti aika rauhalliselta.
©Linda Viljanen
Välillä sentään yritti näyttää vauhdikkaalta.
©Linda Viljanen
Linjasin vähän epämääräisesti mutta päästiin kentältä alas. Veteen putosi raville ja taas hoputin lisää vauhtia. Tynnyrit yli ja Turbo ehdotti taas ravia. Käskin laukkaan ja aika maltillista menoa irtosi. Alamäkeen taas vähän himmailin mutta sianselkä näppärästi yli eikä tullut mitään muuveja sen jälkeen. Hoputtelua ja viimeinenkin este puhtaasti yli.

Este 11.
©Ada Hopia

©Linda Viljanen

Turbo ei empinyt esteille ja kaikille osui paikat aika kivasti. Vauhtia oli kuitenkin sen verran liian vähän että saatiin 5,13 sekuntia yliaikaa eikä näin ollen saatu ruusuketta. Tietysti vähän harmitti. Mutta estevirheettömästä tuloksesta pitää olla iloinen. Enkä lamaantunut jännityksestä vaan tällä kertaa ratsastustaitoni pysyi aika hyvin mukana. Tosin tästä tuli jostain syystä taas sellainen olo etten osaa ratsastaa. Turbolle plussat suoraviivaisesta käytöksestä kisaradalla, ei pukkeja. Mutta taas kun tulin alas selästä niin hamusi takapuoltani. En arvostanut. Humma pääsi kuitenkin tästä ansaitulle lomalle. Minä taas kyselin että pääsisikö syksyllä säännöllisen epäsäännöllisesti ratsastamaan.

Alamäkeen kohti estettä 12.
©Ada Hopia

Este 12, sianselkä.
©Ada Hopia



©Ada Hopia
Pulkkiset kuvasivat pätkiä radastamme:


GoPro ottikin kahden sekunnin välein valokuvia. Tällainen kooste tällä kertaa:

perjantai 28. kesäkuuta 2019

Lomallelähtötreenit Assilla

Perjantaina kävin toisen kerran tällä viikolla Assilla. Tänään luvassa koulutreenit. Olin vähän tiukahkolla aikataululla liikkeellä mutta näytti siltä että ehdin kävellä alkukäynnit pihalla. Kelikin oli tähän sopiva puolipilvinen n. +18°C. Assi oli kuitenkin toista mieltä. Ensin taas hiippaili pihalla kun säädin remmejä. Sinnikäästi peruutin joka kerta takaisin paikoilleen.

Kun ehdotin lammen suuntaan menoa niin Assi luikersi ja lopulta meni pakki päälle. Patistelin aikani mutta sitten ruvettiin olemaan tientukkona. Assi sai siis jatkaa peruuttamista minun pyynnöstäni ja kaveri meni sillä aikaa edelle. Perään lähtö onnistui. Mutta aikaa oli kulunut sen verran että tehtiin pian u-käännös ja mentiin maneesiin. Siellä saatiin rauhassa jatkaa alkukäyntejä. En tiedä odotettiinko meiltä jotain muuta, sillä ope kysyi että ollaanko ravattu. Ei ollut taas käynyt edes mielessä että olisin voinut katsoa kelloa ja ottaa ohjia tuntumalle.

Aloitettiin kevyessä ravissa. Loivia kiemuroita, eteen, välillä pääty-ympyröitä. Luulin että pääsisin helpolla mutta Assi olikin aika hitaalla tuulella ja alkuverkka meni oikeasti herättelyssä. Taidettiin lopulta ottaa laukkojakin jo alkuverkassa.

Tehtävänä tultiin lyhyeltä sivulta käännös viitisen metriä uran sisälle ja väistö uralle. Muualla kevensin mutta väistöt istuin alas. Väistöissä vauhti meinasi nuupahtaa. Pitkiä jalkoja kuskille, kaipasi ope. Sekä heti väistön jälkeen Assin lennätys eteen. Ei ollut lähellekään niin hyvä kuin mitä viimeksi kentällä. Veikkaan että osa hitailusta johtui itsestäni ja asennostani. Pyöreämmälle niskalle, ja kun muistin pyytää niin Assi pyöristyi. Jälkimmäiseen kierrokseen ei onnistunut ihan yhtä helposti.

Laukassa tehtiin kolmikaarisia ilman vaihtoja eli keskimmäinen kaari tuli vastalaukassa. Ensin oikea kierros. Ensimmäiselle kaarelle Assi ehdotti kakkataukoa ja ope huusi eteen. Sain komennettua takaisin laukkaan ja pyynnöstä Assi tietysti otti vastalaukan takaisin. Itselläni suurin ongelma oli hutiloiva ohjaus. Monesti viimeinen kaarre oli liian iso tai pieni. Lopulta sain vähän skarpattua ja koko vähän yhtenäistyi. Assi piti tasapainonsa hyvin, asetuksiin piti keskittyä.

Hummalle tuli hommia ihan kunnolla ja hikosi. Loppuravissa oli taas aika kiva ja eteni itse. Siinä vihdoin suunnanmuutokset rupesivat toimimaan paremmin. Muttei edelleenkään yhtä helposti kuin viimeksi kentällä ötökkä silmässä.

Loppukäynnit käytiin maastossa. Nyt ei jumitellut alkuun mutta lammella vähän empi. Kun sain tuupattua patsaasta ohi niin sitten imi itse sivupolulle kohti maastoja. Annoin Assin päättää reitin ja kävi autotiellä asti, siinä vaihtoi suuntaa ja palattiin takaisin. Loppumatka taas eri reittiä tarhojen taakse. Parikymmentä minuuttia.

Tallissa pesulle ja iltaruoka-aika. Treenit Assin kanssa jatkuvat lomani jälkeen.

Ongelmia:
pihajumit alussa
oli vähän hidas alkuun
ratsastin 3-kaaristen kaaret sangen hutiloiden
yritti kakkajumia mutta sain estettyä

Parannusta:
vetristyessään ryhdistäytyi

torstai 27. kesäkuuta 2019

Turhankin hitaasti käynnistyvä Turbo

Torstaina oli viimeinen maastoestekurssin päivä Tiialla. Tänään ratsuehdotukseksi tuli musta suokkiruuna Turbo, joka oli ollut mukana jo ti ja ke mutta eri kuskeilla. Se olisi kuulemma vapaana lauantain derbykisaankin. Mikä ettei. Lämmintä oli n. +18°C ja aurinkoista. Päivällä oli satanut, joten kenttä ei pölynnyt.

©Heli Koskimäki

©Heli Koskimäki

Humma oli edellisellä tunnilla hommissa, joten vaihdettiin satula ja lisättiin etusuojat. Ihan kuten Frontsullakin. Ja taas mentiin askellajit itseksemme kentällä läpi. Turbo oli hitaahko ja askellus oli taas kummallisinta hetkeen. Ravia ja laukkaa joo mutta askellajeja tuntui olevan useampiakin. Tuntikaveri puhui että mitä lie tölttiä tuntui menevän välillä. Sain semiheräteltyä. Mainostettiin suoraviivaiseksi ratsuksi mutta meni hetki että opin kääntämään sitä.

©Ada Hopia
Tänään ei muistaakseni kouluratsastettu ollenkaan alle vaan loikattiin heti tukki. Olin innokkaana menossa ekana. Turbo ei katsellut vaan puksutti yli. Ope sanoi alkutunnista useampaan kertaan ettei Turboa tarvitse vielä suuremmin herätellä vaan se herää kyllä. Alkuun siis tyrkin lisää vauhtia kun tuntui vähän uinuvalta.

©Ada Hopia

Loikattiin myös lehmät ja kapea kentällä. En tutkinut reittiä etukäteen, joten käänsin kapealle ihan liian aikaisin ja huomasin sen puolimatkassa. Minkäs teet. Mutta päästiin yli.

Ihana kuva!
©Ada Hopia
©Heli Koskimäki
©Heli Koskimäki
Hypättiin ensin kenttä ympäri, ihan ok. Sitten ope ehdotti radan loikkimista mutta itselläni ei ollut hajua miten se menee. Päädyttiin siis hyppimään tehtäviä osissa. Ensin turvallisesti veden läpi. Sitten muutamalla esteellä. Piti olla ehkä laukkaa mutta tultiin ravissa. Myös hyppy alas veteen. Humma ei herännyt.

©Heli Koskimäki
©Ada Hopia
©Heli Koskimäki
©Ada Hopia
©Heli Koskimäki
Katse taivaalle.
©Heli Koskimäki
©Heli Koskimäki
©Heli Koskimäki
Tultiin 5 esteen pätkä vähän samoin kun eilen. Trakehner, harlekiini, iso tukkikasa kulmasta ja mattoesteen tilalle oli vaihtunut talo ja loppuun laavu. En taas tajunnut katsoa esteitä yhtään etukäteen. Ohjeet oli että kaikki hypätään mitä löytyy tms. Alkumatkasta tuli yksi pienehkö pukki. Odotin mainostettuja köyrypukkeja. Ei näkynyt.

Päivän ilmavin kuva.
©Heli Koskimäki
Puskaratsastaja.
©Heli Koskimäki
Näiden jälkeen tultiin iso ylöshyppy kentälle ja kapea perään. Ratsu oli unessa ja rämmittiin, etenkin kapean yli. Odotin että humma herää enkä enää pahemmin ratsastanut eteen. Oma moka. Ihan aiheellinen sakkokierros perään. Toinen kerta meni paremmin.

Kuvasta häivytetty ope.
©Heli Koskimäki

©Heli Koskimäki
Mihinkäs se jalka jäi?
©Heli Koskimäki
©Heli Koskimäki
Ilmeillä!
©Heli Koskimäki
©Heli Koskimäki
Sitten sai vielä toivoa sakkohyppyjä. Minä kaipasin maastolaukkaa. Ehdotin lenkkiä ympäri vähillä esteillä. 3 niitä reitille osui ja hypättiin ne. Ei lähtenyt juuri imemään saati kaahottamaan. Laukkasi kuitenkin suurimman osan. Talon ohituksessa tuijotti vähän mattoja. Vaikkei kuulemma katsele mitään. Viimeinen este oli renkaat alamäkeen. Ihan näppärästi ja se riitti meille.

©Heli Koskimäki
Hypättiinkö me jotain?
©Heli Koskimäki
Kentällä hyppäsin alas ja vähän puolihuolimattomasti taas nostin jalustimia ja löysäsin vyötä. Löysin humman hampaat takapuolestani. En tiedä yrittikö haukata vai eikö vain saanut otetta. En ihan arvostanut. Karsinassa hyöri niin paljon päänsä kanssa etten meinannut saada suitsia pois. Siihen nähden taluttui riimulla asiallisesti pihalle.

Kuvasta pyyhitty yksi ratsukko pois.
©Heli Koskimäki

Ongelmia:
unelias ratsu
muutama nuupahtanut hyppy
hampaat takapuolessani

Parannusta:
kaikesta yli
kuski vakaasti kyydissä

GoPro-kooste:

keskiviikko 26. kesäkuuta 2019

Maastoesteiltä väistöliikkeellä metsähallituksen puolelle

Keskiviikkona jatkui maastoestekurssi. Muutamilla ratsut olivat vaihtuneet mutta minä jatkoin Frontsulla. Nyt humma oli hommissa jo edeltävällä koulutunnilla. Hyppäävien kuskien alkuverkkana oli taas esteiden siirtelyä. Nostettiin kapea A-este kentälle.

Keli oli vähän alle parissakymmenessä ja välillä ripautteli vettä. T-paidassa tarkeni kuitenkin hyvin.

Alkuun mentiin taas itsenäisesti askellajit läpi. Frontsu oli löysä. Opetuksessakin jatkettiin hetki kouluratsastuksella. Kevyessä ravissa parit voltit ja avot. Löysää ja työlästä. Laukassa sama juttu. Sanoikohan ope että taivuttele notkeammaksi. Vähän parani kun otin ohjat kunnolla käteen ja tein.

Taas aloitettiin hypyt kentällä. Ensin ohimennen tukkikasa. Sitten se ja perään kapeat renkaat. Paikkoja oli eiliseltä siis siirrelty. Tämän jälkeen taidettiin tulla lehmä ja lävistäjällä vinohypyt kapeille renkaille. Väliin 2 laukkaa ja vinosti yli. Johteita ei tänään ollut. Vähän vietti vasemmalle mutta yli. Rentouta käsiä hypyissä taisi olla ohje. Hypättiin pikkutehtävien osina vielä kapea este molemmista suunnista. Ok-. Osuttiin mutta lähti vähän kaukaa enkä ollut ihan alusta asti mukana hypyssä. Sain humman kuitenkin heräteltyä liikkeelle jo kentällä. Ope kommentoi että liikuta ohjia. Tämä oli hyvä vinkki.

Kuvasta retusoitu pari muuta ratsukkoa kadoksiin.
©Ada Hopia

Taidettiin jossain välissä hypätä taas kenttä ympäri. Nyt oikealle. Ensimmäinen hyppy peilin takana oli kamala. Paikka ei osunut yhtään ja jäädyin. Frontsu päätti onneksi mennä yli. Sen jälkeen lähti taas kiihtymään. Taas tuli kommenttia ohjien liikuttamisesta. Auttoi. Jossain välissä myös etten saa jäädä vetämään ja pitämään sillä silloin kiihtyy. Täsmäohje eli pidätä ja myötää olisi hyvä. Kaikesta kuitenkin yli.

Hauta lisäpuomilla.
©Ada Hopia


Sitten koko porukka metsään ja yksitellen polkua ylös. Meidät jätettiin vikoiksi. Vastoin odotuksia Frontsu seisoi ihan rauhassa odottamassa. Lähtiessä ei kiihtynyt vaan mentiin enemmän mateluvaihteella. Ei kovin sulavia hyppyjä. En pahemmin ehtinyt katsella mitä vastaan tuli. Joku tukkihomma ja talo suoralla. Mutkassa oli korkeampi tukkikasa. Se meni mielestäni paremmin mutta ope kaipasi rennompia käsiä. Viimeisenä esteenä oli lentävä matto. Mielestäni lähestyin ihan asiallisesti lähellä satulaa istuen. Humma jännittyi jo etäältä ja meno oli empivää. Silti tuli yllätyksenä kun teki äkkipysäyksen ja astui vähän sivuun. Ei ollut iso liike mutta keikahdin kyydistä. Vasemmalle puolelle erittäin pehmeästi alas. Frontsu kääntyi pudotuksessa sen verran että kierin oikelle puolelle metsään. Frontsu poistui paikalta ja loikkasi kuulemma mennessään yhden esteen. Nopeasti se palautettiin minulle.

Hyppäsin tukkikasan päältä kyytiin ja tässä vaiheessa kuulin että F oli aiemmin tuijottanut mattoestettä eikä ollut suostunut lähellekään. Tämä olisi ollut kiva tietää ennen kun yritin hypätä sitä. Saatiin ensin käydä nuuhkimassa estettä talutettuina. Yritettiinköhän välissä keskenämme eikä onnistunut? Sitten hypättiin se kaverin vanavedessä yli. Aavistus isompi loikka mutta toisin kuin Hemppa niin jännittävän esteen ylittämisen jälkeen hepalla ei ollut ylimääräisiä kierroksia. Tultiinkohan loppu vielä uusiksi, sillä teki samoja väistöliikkeitä uudestaan mutta nyt pysyin kyydissä. Sitten yli.

Sitten kasaannuttiin veden nurkille odottelemaan ja tehtiin sama toiseen suuntaan. Taas vauhti seilasi laidasta laitaan. Mentiin suosiolla ravilla matolle. Frontsu tuijotti taas kieltoon asti mutta pysyin kyydissä. Uudella yrityksellä yli mutta yhä aika empien. Sen jälkeen kiihtyi ja hidastui. Hyppäsi esteet, nyt välissä harlekiini ja trakehner-hauta. Välissä tuijotteli yläkautta silmiin. Kunnon pidäte, komensi ope. Homma päättyi ylöshyppyyn eikä sinne saanut mennä miljoonaa. Kummasti sain menon aisoihin. Pudotti raviin, pyysin laukalle ja meinasi taas kiihtyä mutta tuli yllättävän siisti hyppy.

©Ada Hopia

Lopuksi tultiin vielä pikkuhyppy kentältä alas, laukkaa kohti vettä. Sinisten pikkutynnyreiden yli, veteen ja ylöshyppy vedestä. Päättäväisesti eteen käski ope ja tultiin koko homma laukassa vaikka vähän empien. Vedessä olisin ottanut raville mutta ratsu tuijotteli taas yläkautta. Harjasta kiinni huusi ope ja meinasi tulla kiire. Se oli hyvä ohje oikeaan aikaan.

Sitten kevyessä ravissa lenkki ympäri takaisin kentälle. Toki eksyin jo matkalla. Matosta mentiin taas kyräillen ohi. Onneksi ei spurtattu sen jälkeen vaan nyt malttoi ravata. Sitten vielä taluttelut loppuun ja hepat pois. Tosin Frontsulta jäi ruokailu kesken kun tuli hätä kavereiden lähtiessä. Eikä sitten malttanut enää syödä vaikka kaverit palautettiin. Sai sitten ruokansa naamaämpäristä pihalla.

Ongelmia:
taas humma nyki ohjia kädestä odotellessa, oikea ohja tipahti monesti
metsän puolella puuttui useampi vaihde välistä, mentiin liian hitaasti tai liian lujaa
mattoeste oli Frontsun mielestä karteltava
harmitti etten tiennyt etukäteen Frontsun mattokammosta
kuski ei pysynyt kyydissä

Parannusta:
pysyin lopuissa luikeroissa kyydissä

GoPro-tallenne maastohypyistä:

tiistai 25. kesäkuuta 2019

Paluu Frontsulla maastoesteille

Tiistaina menin taas Tiialle maastoestekurssille. Tänä vuonna 3 x 1,5 tuntia. Ensimmäiselle tunnille sain kolmen vuoden takaa tutun Frontsun. Humma tuotiin laitumelta tallille kun ajoin pihalle. Keli oli aurinkoinen/puolipilvinen ja lämmin. Kuskit (5 kpl) saivat taas alkulämmöt päälle esteiden kasauksella. Lehmät tuotiin metsästä kentälle sekä nostettiin 3 tukkia alapolulta piennarta pitkin kentälle.

Alkuverkassa Frontsu liikkui välillä nyökyssä muttei tuntunut olevan avuilla. Ei mennyt jalasta eteen. Verkkatehtävänä tehtiin kevyen istunnan harjoituksia ja ravista käyntiin siirtymiä lötköpötköjen väliin. Sitten samat lötköt laukassa sekä tukkikasaa. Muualla kevyessä istunnassa, esteistuntaan lähempänä estettä.

Tukkikasa vaihdettiin innariksi. Hypättiin myös kaksia kapeita renkaita 4 laukan välillä. Sekä erilaisia yhdistelmiä lehmällä, renkailla ja tukkikasalla. Ihan ok.

Vinohypyt renkaille.
©Sanna

GoPron laitoin päälle vasta kun poistuttiin kentältä. Ensin pikkukierros ympäri. Frontsu lähti kiihtymään kaarteissa eikä tullut pidätteistä kunnolla takaisin. Lopulta kun tuli niin nosti päätä taivaisiin.

Lehmät.
©Sanna

Toisella kierroksella tultiin pikkukierros alle ja perään kentällä tukkikasa ja vino linja. Poikittain olleet isot renkaat ja lehmä. Näppärästi neljällä laukalla. Vikalla kerralla kapeille renkaille tuli 5.

Kuvasta retusoitu lähes huomaamattomasti ope pois.
©Sanna

Myötäämisen kanssa oli edelleen ongelmia ja välillä tuntui että ohjat pääsevät hypyissä pitkiksi. Osasin kuitenkin pysyä itse pystympänä enkä retkunut kaulalle. Open inhorealistinen jälkikommentti oli ettei ollut niin paha kuin viimeksi. Hah!

Lopuksi tultiin vielä kierros toiseen suuntaan. Pieni ylöshyppy kentälle, hauta (johon tuli puomi päälle trakehneriksi), ristikko, renkaat, halkopino ja oikealle kohti vettä. Tässä peloteltiin (varoiteltiin) että Frontsu saattaa tuijotella, pyörähtää ympäri ja poistua paikalta. Ei se sinne halunnutkaan mennä vaan tuijotti luultavasti sianselkää. Pysyttiin kuitenkin laukassa ja hypättiin risueste sianselän vierestä. Sitten raville, lammen läpi takaisin ja siniset pikkutynnyrit. Lopetus vasemmalle ennen kenttää. Ja siinä oli.

Esteistä päästiin yli vaikka oli loppuun asti tunne ettei ratsu ole avuilla. Ei tehnyt mitään kovin tuhmaa, vähän säikkyi kuvaajia. Välillä tosiaan Frontsu nosti pidätteistä pään ylös. Ohje oli että kädet alas, älä vedä. Jotenkin menin kuitenkin niin puihin etten osannut toimia. Tunti oli kuitenkin ihan ok. Hepat pääsivät lopuksi takaisin laitumelle.

Ongelmia:
tuntui ettei ollut avuilla
yhä kiihtyi aitojen ulkopuolella ja tuijotteli yläkautta silmiin
en osannut olla kädellä tarpeeksi rento kun tuntui etteivät pidätteet mene läpi

Parannusta:
suht tasaista menoa
ei kieltoja

GoPro-kooste:

maanantai 24. kesäkuuta 2019

Jumppasarja on jännempää kuin maastoesteet!

Maanantaina jatkui tavallinen hevosarkeni. Assi oli palannut normaaliin liikutukseen ja meillä oli estetunti. Mennessä auton mittari näytti reilu parikymmentä, puolipilvistä. Estesuitsiin oli tullut uudet ohjat, jotka asensin paikoilleen.

Alkukäynnit käytiin pihalla. Ei tullut peruuttelua mutta muuten heppa oli unohtanut käytöstavat ja hiippaili pihalla kun säädin remmejä maasta ja selästä. Kävelylenkillä tuli auto vastaan mutta u-käännyttiin pois alta viereiseen risteykseen eikä Assi sanonut mitään. Kertaalleen Assi yritti lenkin aikana vaihtaa lennosta suuntaa ja otti muutaman askeleen taakse. Onneksi maltillisesti, sillä vähän horjahdin.

Maneesiin mentiin melko täsmällisesti ja ope aloitti esteiden kantamisen. Tänään luvassa aiemmin suunniteltua suoruuden treenaamista jumppasarjalla. Ja sitähän tuli! 3 ravipuomia, 2 ristikkoa, pysty ja 2 okseria. Ristikot olivat innarivälillä, loppuihin 1 askel väliin. Lähtöpäädyssä oli reilusti tilaa mutta homma loppui aika lähelle ovea (joka oli tietysti kiinni). Lisäksi oli yksi verkkaeste.

Verkka mentiin kelin mukaan suht kevyesti. Maneesissa meinasi t-paidalla olla kuuma. Ravia pariin otteeseen. Vähän tavallista enemmän kiinni vasemmassa ohjassa, aavistuksen löysä vastaamaan pohkeisiin. Laukkoja mentiin ensin pari kierrosta kevyesti molempiin suuntiin ympäri hallia. Lopuksi vielä noin kierros suuntaansa. Vahdi suoruus.

Hommat aloitettiin verkkahypyillä. Maapuomi, minipysty ja maapuomi. Päättäväisempi ratsastus ensimmäiselle puomille. Paikka pitää katsoa. Enempi koottua laukkaa muttei saa olla löysä. Kaarteissa aktiivisesti. Rennommat kädet, käännä jalalla. Kaula suoraan ja vasen lapa haltuun. Myötälaukka loppuun. Suoritettiin ihan ok. Suora linja piti aika hyvin. Toki esteellä taisin unohtaa miettiä sitä.

Alkuun Assi tuntui laukassa painavan vain käsille. Ohjien lyhentäminen ei auttanut vaan pahensi. Pari kertaa tuli käsky lyhentää ohjia ja lopulta sain ehkä oikeampaa ajatusta mistä nappulaväleistä on hyvä pitää kiinni. Kummasti silti käsien rentouttaminen paransi tilannetta. Tultiin tehtävää molemmista suunnista ja ope oli tyytyväisin kun Assi vähän venytti ja tultiin aavistus isommin. Myötälaukat tehtävän jälkeen oli yhtä stiplua lukuunottamatta joka kerta. Aika hyvin!

Tämän jälkeen siirryttiin jumppalinjan pariin. Assi tuntui juoksevan tehtävälle ilman että kuunteli kuskia. Ekalla kerralla ensimmäiseen yhden laukan väliin tuli kaksi. Suoruutta en ehtinyt edes miettiä. Samoin taisin tuijotella esteitä vaikka ope sanoi lähes joka kerta lähestyessä että katso pitkälle niiden yli. Aktiivisesti eteen väleissä. Pari ensimmäistä kierrosta oli vähän epäselvyyksiä tehtävän jälkeen mihin ollaan jatkamassa. Kyydissä oli aika huteraa näinä hetkinä. Lopulta rupesin jo toiseksi viimeiseltä esteeltä ajattelemaan menosuuntaan. Sen jälkeen mentiin yhdessä. Hypyissä Assi taisi valua yhä oikeaan reunaan.

Esteitä ei nostettu vaan olivat alusta asti samalla korkeudella. Alkupään kierroksilla Assi tuntui hyppäävän voimalla ja mukana oli hankalampi olla. Loppua kohti tasoittui. Muutenkin meno parani. Samalla kuskia lakkasi jännittämästä. Vähän enemmän jenkkityyliä kaipasi ope. Eli kevyempää istuntaa tehtävällä ja käsiä eteen. Viimeisellä kierroksella osasin toteuttaa. Suoruuden miettiminen jäi vähän vaiheeseen.

Toistoja tuli ihan reippaahkosti. Viimeiseksi aiottu kierroksemme meni höpöksi Assin stiplattua ravipuomeihin. Toistolla jäi araksi enkä kolmannellakaan kerralla saanut ihan hyväksi. Otettiin vielä vasemmalta (vasemmalle jatkaen) ja se oli paras näistä.

Loppuhölkässä Assi oli hetken päästä ihanan ryhdikäs. Pidin ravin määrän kuitenkin maltillisena ja hyppäsin sitten alas siivoamaan läjiä. Assi teki tänään vain yhden kasan ja pysyttiin hiippailukäynnissä.

Lopuksi talutin vielä tarhojen ympäri pihalla.

Ongelmia:
parilla ensimmäisellä kerralla arvottiin mihin suuntaan jatketaan ovelta
näissä oli vähän huteraa kyydissä
lopputunnista Assi rupesi karttelemaan peilipäätyä

Parannusta:
kaikki meno parani

lauantai 22. kesäkuuta 2019

Opetusta ja lisää isoja esteitä

Ratsastusten väliin jäi noin tunnin ruokatauko. En jaksanut vaihtaa vaatteita ja meinasi tulla vilu. Pihalla lämpeni lähelle kahtakymppiä mutta oli yhä enimmäkseen pilvessä. Nyt ratsukoita lähti matkaan vain 9, joista 2 oli henkilökuntaa. Ope tuli vähän myöhässä. Ratsukseni sain aiemmilta kesiltä tutun Kaluhan.

Alkuun käveltiin pitkään. Sitten hypättiin hyvin rauhakseltaan ja aina ennen hyppyjä ope ohjeisti miten tällainen este kannattaa hypätä ja mitä kannattaa muistaa. Opastusta kohti isompia esteitä. Henkilökohtaista feedbackia esteiden jälkeen ei juuri tullut. Tultiin pikkulammen läheltä kanoottia, risuja ja muita. Sekä ylös- ja alashyppyjä. Kaluhakin oli reipas mutta kaarteissa olisi mieluummin kanttaillut kuin laukannut tasapainossa. Risulle yritti vähän luikertaa mutta sain sen siitä joka kerta yli.

Ylämäkeen saatiin hypätä isompi tukki, joka näytti isolta vasta lähempää. Siihen Kaluha stoppasi. Pahus, joka hevosella kieltoja! Toisella lähestymisellä kuitenkin yli. Raippaa ei ollut. Taas piti tasapainotella riittävän eteenpäinpyrkimyksen, kaahaamattomuuden, tasapainotuksen ja pohkeen tuen kanssa. Veikkaan että pohkeen tuki unohtui kun hummalla oli valmiiksi liikaa vauhtia.

Tuntui että hyppyjen määrä lisääntyi matkan edetessä. Mentiin osin samoja esteitä kuin aamulla. Ei vieläkään ollut mainittavan jännittävää, mutta kuitenkin jännempää kuin aamulla, koska tiesi mitä on tulossa.

Ylöshyppy, tukki ja avaimenreikä. Nyt vasta selvisi että avaimenreikää oli eilisen jälkeen muutettu, joten se oli hevosille ns. uusi. Kaluha katsoi vähän. Osa porukasta sai tulla myös alashypyn ja pari isompaa perään. Me oltiin onneksi joka kerta siinä isoja hyppäävien joukossa.

Pellolla tultiin itselleni uusia esteitä. Kapeahko valkoinen, jolle piti ratsastaa huolellisesti. En muista tyssättiinkö jo sille. Ainakin seuraavalle vähän isommalle rollerille. Vähän epävarma lähestyminen ja taas tasapainoiltiin malttamisen, kiemurtelun ja kiihdyttelyn välillä. Toisella yrityksellä kaikista yli.

Väliveteen mentiin nyt alashypyt. Näyttivät muka isoilta aamulla (ei hypätty) mutta nyt menivät helposti. Tauko oli lyhyehkö ja oltiin aikataulusta myöhässä.

En muista tultiinko siinä välissä jotain mutta seuraavaksi taas itselleni uusi vähän isompi muuri ja aamulla hypätyt leveät risut (joita en saanut kuvattua) perään. Muurille Kaluha imi ja minä odotutin. Ennen muuria olisi sopinut loistavasti vielä yksi askel mutta humma päätti ampaista hyppyyn askelta ennen. En osaa sanoa että tulkitsiko varmistelevan pohjeapuni väärin mutta ainakin pidätteen jätti kuuntelematta. Humma loikkasi puhtaasti yli. Kuski sen sijaan sinkosi ensin korkealle ylös ja paluumatkalla ratsu ei ollutkaan enää ihan alla. Taas tarttumisrefleksini olivat nukkumassa ja satulaosuman jälkeen keikahdin vasemmalta puolelta nurmelle. Vasen kankku edellä maahan. Kaluha laukkasi pois paikalta. Kuskille pari mustelmaa ja henkisiä vammoja. Mitäs en pysy kyydissä.

Leveä risu jäi siis hyppäämättä. Samoin aamulla menty hyppy veteen, tukki vedessä ja ylös. Kuljin kävellen letkan perässä ratsun puuttuessa. Onneksi se sitten lopulta tuotiin takaisin. Ei selvinnyt että minne asti oli juossut. Humman lähetys ojan yli kuskin luo ja kuskin punttaus kyytiin. 4 estettä meni siis sivu suun.

Loppumatkasta tultiin vielä muutama muuri. Kaluhalla oli vähän aiempaa enemmän omia mielipiteitä. Mutta kun oltiin letkan viimeisinä niin hyppäsi hyvällä imulla eikä luikertanut ohi. Olisi tietysti ollut kiva hypätä ongelmia aiheuttanut muuri vielä uudestaan mutta eihän se niin näillä ryhmätunneilla mene. Muutenkin oltiin myöhässä.

Lopuksi lammikon läpi ja takaisin talleille. 22 minuuttia yliajalla. Lopulta ei kuitenkaan myöhästytty vuokra-auton palautuksesta vaan kaikki meni hyvin. Illalla olin Buranan verran raihnainen mutta seuraavana päivänä jo ihan normaali.

Ongelmia:
muutama kielto
kuski ei pysynyt isommassa hypyssä kyydissä
4 estettä jäi hyppäämättä kun ratsu oli karkuteillä

Parannusta:
saatiin hypätä isompiakin esteitä
pääosin meni oikein kivasti
hypättiin taas aika paljon
ei myöhästytty mistään vaikka ratsastus meni yliajalle
vain mustelmia ja henkisiä vammoja

GoPro-hyppykooste:

Takaisin Oliverille

Voisiko sanoa että suhteilla päädyimme ratsastamaan Irlannin reissun vapaapäivänä myös vanhaan tuttuun Flower Hilliin. Koko lauantai. Vuokra-autolla huristellen paikalle.

Aamu oli vähän pilvinen muttei uhannut sateita. +15°C kymmenen aikoihin, joten lähdin t-paidalla. Ihan hyvä valinta. Ratsuksi sain Marblen. Itse en sillä ollut koskaan ennen mennyt, mutta tamma oli reissuillamme mukana 2016 ja 2017.

Porukkaa oli jonkin verran. Laskin 19 ratsukkoa. Joista osa oli henkilökuntaa. Otettiin koirat mukaan alkumatkalle ja niitä paimentamassa oli myös muutama tyyppi.

Nyt lähdettiin eri suuntaan ja loikittiin esteitä mennessä. Marble oli reipas ja innokas. Alkuun hypyt tuntuivat vähän kulmikkailta ja tuntui etten päässyt niihin ihan mukaan. Meno rupesi kuitenkin tasoittumaan. Alkumatkasta käytiin loikkimassa kahdeksikkopiha. Myöhemmin mentiin kauhukujakin. Oikeastaan kaikki pidemmät pätkät lähistöltä. Hyppyjä tuntui tulevan hurjasti. Aika hunt-tyyliin mentiin eli seuraa kaveria ja hyppää kaikki mitä vastaan tulee. Marble oli aika luottoratsu ja meni muiden imussa hyvin.

Kun koirat lähtivät niin isäntä itse tuli golfkärryllään mukaan. Hyppyytti ensin ihan uuden esteen ylhäältä. Sitten ruvettiin tulemaan radanpätkiä yksitellen tai osa kaverin imussa. Tämä oli ihan uutta. Osa tehtävien esteistä oli vähän isompia, kuin mihin ollaan totuttu. Yksi kielto tuli risuesteelle kun luikahti siitä ohi. Uudella lähestymisellä sain korjattua. Ja lähes toinen kielto tuli minitukille ylöshypyssä mutta sain sullottua humman tukin yli.

Lähinnä suomalaisporukka sai hypätä muutamia isompia bonusesteitä. Mm. risuesteen lähellä kenttää ja taloa. Se meni helposti.

Risueste lähellä taloa.

Kuvittelin monta kertaa matkan varrella että nyt loppuu mutta aina olin väärässä. Lopulta oltiin yli 2 tuntia ratsailla ja hypättiin ihan tolkuttomasti. 4 hyppyä taisi jäädä kuvaamatta mutta muut ovat GoPro-koosteessa.

Loppua kohti tamma antoi vaikuttaa itseensä kivasti. Ja kun jäätiin viimeisiksi niin odotti kiltisti ja meni kuitenkin hyvällä imulla esteelle. Päivän parhaimpia hyppyjä tuli viimeiselle purjeveneelle. Odotti viimeiseen askeleeseen asti, paikka osui juuri kohdalleen ja hyppäsi kauniilla kaarella yli.

Ongelmia:
oli aika ällöä kun vesiesteistä, rapakoista ja lammikoista roiskui naama läpimäräksi
yksi kielto
toisen kerran yritti luikertaa ohi mutta sain estettyä

Parannusta:
hypättiin tolkuttomasti
isommat esteet menivät sujuvasti
ei jännittänyt yhtään

GoPro-koosteesta tuli tiukasti tiivistämälläkin aika pitkä:

perjantai 21. kesäkuuta 2019

Viimeisen päivän maastoesteratatreeni

Perjantaina mentiin vain aamutunti. Hepat jaettiin jo torstain iltapäiväratsastuksen jälkeen. Päädyin Neroon kun en viitsinyt lähteä tappelemaan Siruksesta. Käsky oli olla puoli kympiltä valmiina. Me olimme mutta sijaisopea ei näkynyt. Lopulta oltiin kaikki kuitenkin lähes ajallamme valmiina.

Ope oli uusi, joten halusi nähdä miten selvitään ensin kentällä. Saatiin puhuttua kenttäosuus vähän lyhyemmäksi mutta meni siinä silti tovi. Aurinko paistoi ja uhatuista sadekuuroista ei näkynyt jälkeäkään. T-paidalla olisi pärjännyt muttei tullut pahasti kuuma pitkähihaisellakaan.

Saatiin verkata askellajit läpi itsenäisesti. Nero kulki ihan asiallisesti. Yritin vähän taivutella ja tehdä temponmuutoksia. Sitten tultiin ristikko kertaalleen ravissa. Seuraavaksi hypättiin sarja. Ope vähän laski sitä, jotain 70 cm pintaan kuitenkin. Ristikko pohjille ja sarja perään. Laukka ei tainnut kellään 9 ratsukosta vaihtua ristikolla. Me mentiin sarjaväli kahdella kuten pitikin. Suurin osa otti kolmannen.

Sitten mentiin onneksi maaston puolelle. Lapsilla oli kouluratsastustesti menossa, joten numeroidusta maastoesteradasta jäi kaksi estettä käyttämättä. Hypättiin verkkaesteiksi meille uudet esteet punainen sianselkä, valkoinen hautapuomi ja musta sianselkä. Mentiin Neron kanssa edeltä ja pari kaveria tuli perään. Nyt sain ratsastettua määrätietoisesti ja Nero meni esteet empimättä. Olisi saanut hypätä isommankin hautapuomin mutten tahtonut lähteä kerjäämään verta nenästä heti alkuun.

Seuraavaksi olikin radan vuoro. Nämä mentiin pääosin pareittain. Apollo tuli meidän peräämme enkä luvannut 100-varmaa vetämistä.

Ensimmäinen este oli pikkumuuri portin vieressä. Nero ei mennyt sitäkään ihan sukkana muttei kuitenkaan arponut pahemmin. Kakkosena pienet renkaat alamäkeen. Ei erityisen hyvää hyppyä siihenkään. Kolmas oli perässä ollut musta. Se meni ehkä vähän paremmin.

Nelonen oli valkoinen hautapuomi (joka oltiin jo hypätty). Sille Nero rupesi empimään ihan tosissaan mutta sain sullottua sen esteestä yli. Vitonen oli tuttu musta sianselkätynnyri. Se taidettiin mennä empimättä. Sitten taisin ottaa matkalla raviin ja odotella Apollon perään. Nero ei halunnut hypätä seuraavaa estettä eli lankkua hämärässä toiselle pellolle. Pääsi luikertamaan sen verran etten saanut komennettua vaan tuli kielto. Toisella yrityksellä päästiin yli. Toiseen suuntaan viereinen este meni paremmin. Sitten käytin taas ravissa kavereiden lähistöllä ja korjasin laukan. En tiedä johtuiko ravipätkästä, kavereista vai mistä mutta pikkumuurillekin tuli kielto. Samanlainen kiemurtelu. Siinä jäkitellessämme Apollo hyppäsi sen ensin. Päästiin perässä yli.

Punainen meni paremmin. Sen jälkeen Nero lähti kiihtymään ylämäkeen. Ajattelin että vauhdin mukana tulisi hyvä imu esteelle ja tähtäsin isoja renkaita kohti. Nero pysähtyi vasta juuri esteen eteen. Hypähdin satulan etupuolelle mutta siitä pääsi helposti takaisin satulaan. Harmillista toki ottaa kolmas kielto radalle. Toisella yrityksellä päästiin yli.

Kun kaikki olivat hypänneet niin ope antoi palautteen. Sanoi että Nero nyt vain on tällainen. Yleisemmin puhui sitten että kannattaa tehdä puolipidätteitä ja antaa pohkeita. Tarkistaa että hevonen on läsnä ja kuulolla. Puhuttiinkohan ohjien levittämisestäkin.

Saatiin tulla renkaat vielä uudestaan. Ajattelin että olisi ollut kiva hypätä koko rata uudestaan niin olisin saanut virheet korjattua. Nyt kuitenkin tulin isoille renkaille vähän rauhallisemmin ja muka paremmassa kontrollissa. Pah! Eihän se hypännyt! Toinen yritys ei mennyt yhtään sen paremmin ja tyssättiin sekin. Vasta kun polkaisin vähän lisää vauhtia niin päästiin kolmannella yrityksellä yli. Samalla tajusin etten oikeasti tiedä Nerosta yhtään että koska menee yli ja koska ei. Ja ettei toinen kierros radalla olisi luultavasti parantanut tilannetta yhtään. Eikä näemmä open hyvät neuvot menneet yhtään tajuntaan asti.

Vähän harmitti että tuli niin monta kieltoa (yhteensä 5) ja että lopulta tuli kaksi kieltoa peräkkäin samalle esteelle. Mutta kivempi tämä on treeneissä tehdä kuin kisoissa. Plussaa että pysyin sangen hyvin kyydissä eikä missään vaiheessa pelottanut tai jännittänyt. Tietysti olisi ollut kiva tehdä puhdas rata mutta joskus vain menee näin. Superharmituksia ei tullut mutta lopputunnin ajan (kävelyt tallin ympäri) vähän masensi. Siinä meni taas se noin 10 minuuttia ja sitten sain itseni kasattua. Tehtiin tänään juuri tämän päivän paras suorituksemme. Kuitenkin pääosin esteistä yli.

Lähdettiin melko kiireellä jatkamaan matkaa Adaresta eteenpäin, joten kun sain apukädet hevosen pesuun ja poislaittoon niin hilpaisin itse pesulle ja pakkaamaan. Tänään ei ratsastettu enempää.

Ongelmia:
kiellot
en saanut ratsastettua empivää hevosta esteistä yli

Parannusta:
päästiin lopulta kaikista esteistä yli

GoPro-kooste:


Loppukommenteiksi että Clonshiressä kannatti ehdottomasti käydä muttei ollut minun paikkani enkä usko tulevani toiste. Hevosvalikoima oli vähän suppea ja kentällä mennyt tunnit olivat tylsiä. Maastossakin hypättiin lähinnä samoja esteitä päivästä toiseen. Veikkaan että olisin saattanut viihtyä (tämän takia missaamallani) Keravan maastoestekurssilla paremmin. Ensi kesänä siis Keravalle eikä Irkkuihin! Maailmakin pelastuu.

torstai 20. kesäkuuta 2019

Hack, hyppyjä ja radanpätkää auringonpaisteessa

Torstaina tehtiin iltapäivällä toiveesta sangen samanlainen reissu kuin eilenkin. Toivoin jotain ihan uutta ratsua. Ensin ehdotettiin Argoa mutta se menikin junnujen tunnille. Seuraavaksi tarjolla oli Apollo mutten kelpuuttanut sitä koska olin mennyt sillä jo kahdesti. Sitten tuli paras ehdotus eli tälle tunnille sattumoisin vapaaksi jäänyt Sirus. Mieluusti! Hoitaessa oli ihanan kiltti.

Säätiedotus lupasi yhä sadekuuroja mutta nyt porotti koko matkan aurinko. Nyt laukattiin vain yksi kierros pellon ympäri. Jos Neron kanssa oli helppoa niin Siruksella oli vielä helpompaa. Hankalampaa oli ravissa kun jalustimia ei saanut säädettyä yhtä pitkiksi.

Taas loikittiin matkan varrelta muutama este. Ylöshyppy toiselle pellolle sekä mustien tehtävien joukosta keskimmäinen traki. Ope meni ravissa mutta koska en pidä ravihypyistä niin me mentiin laukalla.

Taidettiin hypätä matkan varrelta muutamia muitakin esteitä. Ainakin nuoriso-osaston (laitumella olevat nuoret hevoset) luota ylös, alas ja aamulla hypätty tukki vasemmalta. Helposti kaikki.

Käyntiä mentiin aika paljon. Kahlattiin myös syvän ojan halki. Nyt pysyin vähän paremmin kartalla kun tajusin että ojasta palauduttiin samalle pellolle kuin mistä lähdettiinkin.

Lopuksi ope selitti vielä radan. Luulin että hypätään se huomenna mutta tultiinkin se vielä nyt pareittain. Jokaiselle reipas hevonen vetohepaksi ja rauhallisempi perään. Meidän peräämme tuli lopulta Skyboy. Nämä ovat kuulemma kavereita. Eikä kumpaakaan hetkauttanut jäädä viimeisiksi.

Musta "rollypolly" tai mikä lienee pyöreä sianselkä ensin. Sitten uudet muurit vasemmalla. Sai mennä isomman, jossa oli musta tukki maassa. Tietysti se. Sitten lankkueste takaisin ekapellolle. Siitä vanhalle tutulle pikkumuurille. Siitä vasemmalle, banketin pikkumuuri ja vielä tiukka vasen ja punainen kolmio (A-este).

Olin eniten huolissani ratsun etupainoisuudesta. Meni kuitenkin hyvällä imulla ja sain keulan pidettyä tarpeeksi kevyenä. Ei katsellut mitään eikä ollut liian innokas. Vauhti säätyi. Kaveri pysyi perässä. Eikä meinannutkaan mennä mistään ohi tai kieltää. Kapeille esteille ohje oli levittää omia käsiä kauemmas toisistaan ja pitää painetta kuolaimella.

Siruksen kanssa oli todellakin kivaa ja helppoa. Muut pelkäsivät että se on minulle liian tylsä. Mutta ei tasaisuus maastoesteillä haittaa. Nerolla on kivempi hyppy mutta Sirus oli varmempi. Karsinakäytöksen perusteella Sirus kiilasi suosikkilistani kärkeen. Totesin että Nero ja Sirus ovat molemmat top kolmosessani mutten vielä tiedä kuka on top ykkönen.

Ongelmia:
tuntui välillä aavistuksen etupainoiselta

Parannusta:
todella tasaista, kivaa ja helppoa

GoPro-kooste:

Sadekuuroja, isompia esteitä ja valokuvaaja

Torstaina aamupäivästä lähdettiin suoraan maastoon. Ratsut saatiin toivoa ja sain jatkaa eilisellä Nerolla. Taas henkilökunta laittoi suitset. Korviin ei Neron mielestä saanut koskea. Silmien läheltä oli arka. Rapsuttelun jäljiltä valkoiset karvat sai kuitenkin pyyhkiä varovasti naamasta sivuun.

Lähdettiin taas eiliselle reitille. Kierros ravia pellon ympäri. Oikea jalkani tykkäsi keventämisestä vähän huonoa. Sitten rupesi tihuttamaan. Hetken päästä satoi ihan roimasti ja laukattiin vielä kierros. Siitä kävellen lähipellolle. Sangen läpimärkää eikä tietysti tällä kertaa ollut sadevaatteita päällä.

Hypättiin parit pikkuloikat lähibanketilla ja paikalle saapunut valokuvaaja viritteli itsensä asemiin. Sitten tultiin myös muuria ja sianselkää. Saatiin tulla isokin muuri. Siihen Nero ensin tyssäsi. Tuijotti ja luikersi. Huomasin jo kaukaa ettei ole menossa. Pysähtyi eteen vaikka yritin kovasti. Uudella lähestymisellä päästiin yli.

©Eoin Ruairí O’Brolchain


Hivuttauduttiin seuraavalle laitumelle ja hypättiin siellä lisää ennalta tuttuja esteitä. Nero oli sangen varma vaikka olikin hankalampi ratsastaa kuin eilen. Kaahotti innokkaasti enkä meinannut saada sitä pohkeen eteen. Vasta loppumatkasta ratsastettavuus parani. Uutena tultiin tukki. Kädet leveälle ja helposti yli.

©Eoin Ruairí O’Brolchain


Viimeisenä tultiin taas tutut renkaat ja musta perään mäkeä alas. Ensin kaikki tulivat pienet eli oikean laidan esteet. Ylös mennessä Nero rupesi vähän sakkaamaan ja laukkasi poikittain vaikka ehdotin käyntiä ja ravia. Ei kuitenkaan kiihtynyt hiiteen kun otin oikeasti laukalle. Osuttiin esteille ja ihan ok.

©Eoin Ruairí O’Brolchain


Seuraavalla kierroksella sai tulla isot renkaat eli pyramidimuodostelman. Nyt Nero laukkasi rauhassa ylös eikä kiihtynyt alas. En tiedä oliko vauhtia alunperin liikaa vai jännittikö este vain pahasti. Reilusti ennen rupesi hidastamaan ja luikertamaan enkä taas saanut tilannetta korjattua. Veti vasemmalta ohi ja aavistuksen pakottaen käänsin esteen vieressä oikean kautta ympäri. Ei enempiä tuijoteltu vaan otin heti perään uuden lähestymisen. Jalkaa, raippaa ja nyt oli varmemmin menossa yli. Sitten imi keskimmäiselle mustalle oikein kunnolla. Onneksi myös lukitsi ja hyppäsi.

Käynnillä takaisin ylös eikä hypätty enempää. Aavistuksen tietysti petytti että tuli kieltoja mutta molemmat sain korjattua heti. Jälkimittaukset paljastivat että molemmat kielletyt esteemme olivat metrisiä. Onhan siinä jo vähän hypättävääkin.

Ongelmia:
sadekuuro kasteli alkuun läpimäräksi
kaksi kieltoa
alkuun oli kiireisempi ja vaikeampi ratsastaa

Parannusta:
tuli hyviäkin hyppyjä väliin
oli kiva päästä hyppäämään isompiakin esteitä

GoPro-kooste hypyistämme:

keskiviikko 19. kesäkuuta 2019

Sittenkin maastoon hyppäämään

Keskiviikon iltapäivätunnilla piti olla alunperin luvassa rataesteitä. Toivoin jotain muuta ratsua kuin Lindoria. Ope ehdotti Neroa ja kuulosti oikein hyvältä. Henkilökunta laittoi hummalle suitset ja kuolaimet sujautettiin sivukautta. Arkoo korviaan tms. Keli oli +15°C pintaan ja pääosin pilvistä. Tuli pari kuuroakin niskaan. Saatiin kuitenkin puhuttua meidät pois aidoista ja lähdettiin heti maastoon.

Alkumatka mentiin käyntiä ja ravia. Nero oli tolkusti. Pellolla otettiin laukkaa ja hurautettiinkin kolme kierrosta pellon ympäri laukassa. Siinä meni jo hetki. Sitten olin tänään paremmin skarppina ja huomasin lähestyvät esteet etukäteen. Ohimennen loikattiin ylös ja pari muuta estettä.

Neron korvat. Jättitukkia ei hypätty.

Sen jälkeen tultiin aamulta tutut mustat alashypyt. Ensin yksi kierros pienillä: 2 hyppyä. Sitten sai tulla isotkin eli 3 hyppyä lisää. Ihanan tasainen ja helppo hyppy istua. Nyt osasin linjata siten, etten saanut oksia naamaani.

Seuraavaksi tultiin aamuiset portaat ylös. Nerolla rupesi vähän keittämään kun ei päässytkään ekana liikkeelle. Ei kuitenkaan sinkoillut mihinkään ja mentiin tehtävä ihan asiallisesti. Kevyemmät kädet tai enemmän ohjaa tms. Nero hyppäsi näppärästi.

Käveltiin tietä pitkin tallin lähipellolle ja tultiin ylös- ja alashyppyjä. Ravissa ylös. Käyntiin, 90° käännös ja käynnissä alas. Unohdin päästää ohjia löysemmäksi mutta siitä ei tullut sanomista. Nerolla oli ihanan helpot alashypytkin istua. Tämä taidettiin tulla ehkä kahdesti.

Samalta banketilta tultiin kahdesti vielä haudan yli ylös ja laukassa toiselta puolelta alas. Päättäväisesti oli ohje. Eikä Nero empinyt yhtään vaan mentiin ihan sujuvasti.

Lopuksi yritettiin kiertää loppukäynnit vielä tallin ympäri mutta takana murisi työkoneen siihen malliin että käännyttiin ympäri.

Ongelmia:
ratsun päähän koskeminen

Parannusta:
tolkku ja tasainen, oli helppo pitää välimatkat
hyppäsi empimättä

Kooste hypyistämme, viimeiset myös sivusta:

Aamutunti puomeilta maastoesteille

Arvasin ihan oikein että keskiviikkoaamun tunnille sain Lindorin. Hoitaessa oli yhä hapannaama. Mentiin taas ensin kentälle ja sangen tuttuun tapaan ravattiin molempiin suuntiin ja laukattiin yksi kerrallaan. Tultiin taas keskilinjalla puomi-estetehtäviä. Odottelua tuli niin paljon että olin nukahtamassa pystyyn.

Kertaalleen Lindor meinasi kieltää mutta sain sen patistettua yli. Pääsääntöisesti tultiin nätisti kolmella laukalla. Lopuksi jälkimmäinen este nousi. Sain kinuttua vielä korkeamman kierroksen ja okserin takapuomi oli jossain n. 85 cm paikkeilla. Helposti yli. Tähän saatiin tuhrautumaan lähes tunti. Mitäs pyysin vielä lisäkierrosta.

Sitten lähdettiin vihdoin maastoon. Nyt alkumatka ravissa. Ensimmäisenä tehtävänä tultiin kaksi porrasta ylös. Lindor oli tasainen ja rauhallinen. Pitää kuulemma pohkeilla rohkaista että hyppää mutta aika suoraviivaista sen kanssa oli. Tultiin nämä käynnissä alas. Ja kun haluttiin tulla toinen kierros niin ihan sama juttu. Lindoria ei haitannut jäädä viimeiseksi.

Taas loikittiin matkan varrelta muutamat tehtävät. Pieni alashyppy ja trakehner-hauta. Toisella kierroksella sai hypätä isommat ja välissä oli vielä yksi este. Ihan ok mutta oksat osuivat naamaani.

Välissä tultiin mustakattoinen hyppy toiselle pellolle.

Hypättiin myös pieni talo ylös ja isompi alas. Sekä pikkutalo alas ja keskimmäinen laatikko toiselle laitumelle kuten eilenkin. Vähän yllättäen pölähdettiin eiliselle viimeiselle laitumelle. Nyt hypättiin yksitellen 5 esteen pätkä. Jäätiin viimeisiksi. Montusta pyöreä, toinen pyöreä, muuri, renkaat, "aita" ja laukalla puun ympäri portille. Mutta ei muut olleetkaan portilla, joten laukkasin takaisin puun luo. Annoin mennä vähän reippaammin mutta oli hyvin näpeissä. Viimeinen hyppy oli vähän huonompi ja juurempaa, muut oikein sujuvasti.

Sitten laukattiin vielä ylös portille kaverin kanssa. Mentiin ihan rauhassa. Loppuporukka tuli kunnon vauhdilla takaa. Mutta eipä haittaa vaikkei kiihdytelty.

Lopuksi käveltiin vielä tallin ympäri. Ei Lindor ihan viilipytty ollut vaan vähän säikyn oloinen.

Ongelmia:
hapan hoitaa
lähes kielsi kerran kentällä kun kuski nukkui

Parannusta:
helppo ja suoraviivainen ratsastaa

GoPro-kooste hypyistämme:

tiistai 18. kesäkuuta 2019

Iltapäivällä kevyesti rataesteitä

Tiistaina jatkettiin ratsastuksia lounaan jälkeen 14.30. Ratsut oli (kuulemma vähän yllättäen) jaettu valmiiksi. Tällä kertaa sain Lindorin, joka oli jo aamutunnilla meillä hommissa. Ruunikko töhöharjainen ruuna. Keskikokoinen. Hoitaessa vähän luimi.

Nyt mentiin isolle kentälle. Lindor ei halunnut mennä edeltä vaan vänkäili mutkalle. Sain kuitenkin kaikki tilanteet ratkottua siten, ettei tarvinnut antaa hepalle periksi. Ohjelmassa kuulemma rataharjoitusta. Alkutunti taas ravattiin ja tehtiin puolipidätteitä. Nyt laukat mentiin yksitellen muiden kävellessä uraa pitkin. Kulmikkaampi laukka kuin Apollolla.

Sitten tultiin yksitellen ristikko ja pysty. Ravilähestymisellä sisään. Persus penkkiin. Puolipidätteet. Lindor hyppäsi helposti ja oli aika tasaista. Itse olin vähän unessa. Päiväunien aika.

Sitten tultiin radasta 4 ensimmästä estettä. Ykkönen oli värikäs okseri. Siitä hyvällä reitillä uraa pitkin linja pysty - okseri. Nelosena oli lankku. Muut heitettiin pikkukentälle kävelemään. Odottelua tuli paljon.

Kentällä oli maastoesteitäkin.

Meidän vuoromme suurin ongelma oli päästä isolle kentälle. Vähän jumitteli matkan varrella. Ope sanoi että ratsuun ei saa luottaa vaan se pitää ratsastaa esteistä yli. Kysyin että mitä se tekee jos luotan liikaa. Kuulemma pysähtyy.

Itse hypyt menivät ihan näppärästi. Linja kuudella. Neloselle linjasin huonosti ja tultiin se vähän vinoon. Open mukaan menin liian pitkälle ja linjasta ohi, omasta mielestäni käänsin liian aikaisin. Parempi tasapaino kaarteeseen ennen estettä. Itse pikemminkin poljin lisää kaasua. Ope kommentoi että ollaan hyvä match. Lindor oli ihan ok muttei järisyttävän ihana.

Ei tultu enempää joten laskujeni mukaan hyppyjä tuli 6. Onnettoman vähän. Radalla korkeus oli sentään 70 - 80 cm eli ei ihan minejä. Käytiin vielä "cool down" kävelemässä tallien ympäri.

Ongelmia:
oli vähän hapan hoitaa
ei halunnut mennä pois kavereiden luota
olin ihan nukuksissa
vähähyppyinen tunti
oli aika tylsää

Parannusta:
lämmin ja aurinkoinen keli
hyppäsi helposti (vaikkei kuulemma saa luottaa)

Be a mama

Tiistaina jatkettiin ratsastusta puoli kymmenen aikaan aamulla. Ratsukseni sain eilisen Apollon. Ensin mentiin kentälle ja tehtiin aika rauhakseltaan tehtäviä. Ravi- ja laukkapuomeja ja siirtymiä. Sain ohjeeksi että Apollo väittää olevansa tuntumalla muttei ole. Kyynärpäitä vähän taaemmas ja enemmän tuntumaa. Ratsu vähän ryhdikkäämmäksi. Babylle pitää olla turvallinen mama.

Puomeilla laukasta raviin onnistui paremmin. Ravipuomien jälkeen en meinannut saada hummaa laukkaan. Työnnä lantiolla, istu kunnolla satulaan. Tuli sakkokierroksia perään ja kolmannella kierroksella vihdoin räpösteltiin riittävästi laukassa ja riitti. Taas lopuksi perässä oli este, tänään taisi olla vain ristikko.

Taisi olla tämän jälkeen kun lähdettiin maastoon. Sama reitti alkumatkasta kuin eilen. Käyntiä, sitten raviin. Mutta tänään nostettiinkin laukka ja viipotettiin ihan pitkä pätkä laukkaa. Apollo imi välillä turhankin hyvin kavereiden perään ja oli työlästä saada vähän välimatkaa kaverin häntään. Kaikille taisi tulla yllätyksenä kun eteen tuli ylöshyppy toiselle pellolle. Sujuvasti yli mutten kyllä ehtinyt juuri valmistella. Pienehköjä esteitä tuli matkan varrella vielä jokunen lisää. Jossain hypyssä käteni sohaisi GoPron (valjaissa) päälle ja laitoin sitten lennosta kuvaamaan. Enää viimeinen eli ehkä viides este tuli talteen.


Yritin tässä kuvata Apollon pään takana olevaa estettä.


Sitten pidettiin pieni tauko ja saatiin brieffaus seuraavalle tehtävälle. Tultiin samaan tapaan possujunassa kuin Oliverilla. Aiemmin hypätty talo alamäkeen sekä punainen massiivinen laatikko. Apollo kiihtyi alamäkeen kaverin perään vähän tarpeettoman paljon. Turvavälimme katosi olemattomiin ja tultiin talolle epätasapainossa. Tökkäsi miniaskeleen eteen ja kolisteli jalkansa esteeseen. Mitään suojia hepoilla ei toki ollut. Välissä sain puolipidätteistä takaisin mutta sitten ei meinannut mennä enää jalasta eteen. Ope huutaa "kick, kick" tai jotain vastaavaa. Ei mikään erityisen hyvä hyppy toisellekaan esteelle.

Seuraavaksi tultiin ylös- ja alashypyt. Treenikierros käynnissä. Helposti. Sitten yksitellen vähän erilailla toisensuuntaisella linjalla. Tällä kertaa mentiin yksitellen ja edellinen meni näkymättömiin ennen omaa vuoroamme. Nyt Apollolla oli tehtävälle hyvä vauhti. Sujuvasti ylös ja alas sekä A-este perään.

Hypättiin matkan varrella vielä pari parin esteen tehtävää. Värikkäälle tynnyrille levitin käsiäni kun humma tuntui vähän kiemuralta. Kaikesta kuitenkin yli. Aina kun kaverit olivat edessä niin vauhdinhallinnassa oli vienoja puutteita. Kun saatiin mennä keskenämme niin oli helpompaa.

Viimeisenä tehtävänä tultiin lähipellolta musta sianselkä ja muuri perään. Sitten sai laukata portille. Tämä meni kivasti ja sujuvasti.

Kiva oli päästä maastoon hyppäämään, ei tuntunut enää niin umpisurkealta kuskilta kuin kentällä.

Ongelmia:
laukannosto kentällä
kaverin perässä meni maastossa aika reippaasti

Parannusta:
maastossa oli helpompaa

GoPro-kooste hypyistämme: