maanantai 29. syyskuuta 2014

Hevostevaihtoviikot jatkuu, lennossa vaihtoa

Estetunnille luvassa oli siis Piku. Onneksi oli erittäin innokkaita hoitajia tarjolla niin sain jälleen valmiiksi laitetun ratsun. Piku tuntui alusta asti kivan reippaalta. Käynti eteni mukavasti ilman että tein juuri mitään. Kannuksia ei tälläkään tunnilla ollut jalassa. Ratsukoita oli 4 ja lämmintä ehkä hieman päälle +10°C. Mentiin aika pitkät alkukäynnit mutta nyt ei haitannut kun ei ollut vilu eikä märkä. Tosin pimeähän siinä pikkuhiljaa hivuttautui seiskan ja kasin välillä.

Alkuverkat mentiin pitkin ohjin. Hoputin Pikun liikkumaan ihan kunnolla. Hauska oli kun mentiin yleensä niin reippaasta Dimkasta ohi. Laukassa eteni vielä helpommin. Paremmin kyllä kun istuin satulassa. Kevyessä istunnassa joutui hoputtamaan enemmän.

Verkkahypyt tultiin kovasti viime viikon tapaan ristikolle, joka pikkuhiljaa nousi isommaksi. Olisikohan ollut max 80 cm. Sain Pikun epäilyttävän hyvin liikkeelle ja paria hassua lähestymistä lukuunottamatta hypyt meni aika kivasti. Muita esteitä ei taidettu alkuun hypätä. Ratakin oli melko maltillinen, 4 estettä kentällä. Pysty, sarja 1 laukan välillä ja okseri.

Ope yritti ehdottaa taas jotain perinteistä järjestystä mutta kinusin itseni ekaksi. Pysty, sarja ja okseri. Ihan ok meni. Piku eteni ja esteet oli pieniä. Toiselle kierrokselle esteet nousi aavistuksen, edelleen max 70 cm. Perään lisättiin sarja toiseen suuntaan ja eka pysty uusiksi. Piku innostui ja sai vain päästellä ja ohjata. Ihan huippua! Olisipa se tällainen aina. Sarja toiseen suuntaan oli ainakin itselleni hankala kun hypättiin kohti valoa enkä nähnyt etäisyyksiä kunnolla. Räpellettiin vähän ravia ja hidastuksia väliin. Vika este meni yhtä tyylillä kuin alkurata. Ehdotin että jos otetaan jotain sakkokierroksia niin tahdon hypätä sarjan uusiksi.

Vaan opellapa oli eri suunnitelmat. Vaihdettiin ratsuja lennosta! Dimka ei ollut tänään hyppytuulella, joten pääsin usvattamaan ponilla. Kyllä siitä ainakin kaasu löytyi ihan samantien. Alotettiin hyppäämällä pikkuestettä parkkipaikan vieressä yksittäisenä. Painetta takaa kunnolla ja esteellä myötäys. Joka kerta empimättä yli. Nousi ehkä sinne 70 senttiin.

Sitten sama rata uusiksi. Alku meni kivasti ja poni eteni. Vaan juuri kyseiselle aiemmin hypätylle esteelle (nyt okseri) tuli stoppi. Askel ei sopinut, pidin liian pitkään edestä ja tuuppasin. Toisella yrityksellä vähän sama juttu. Eikä tuntunut reilulta raipattaa kun en ollut itsekään ihan tilanteen tasalla. Pysyin kuitenkin kyydissä kuin tatti vaikka Dimka onkin nopea liikkeissään. Seuraavalla kerralla varmuusraippaus lähestymislinjalla ja nyt yli. Loppurata meni kivasti ja kertayrittämällä.

Loppuun hypättiin vielä ongelmia aiheuttanutta estettä. Tultiinko kerran vai kahdesti mutta tosi pian saatiin lopettaa onnistumiseen. Pikun kanssa tuntui menneen jopa paremmin. Vaikka hienolta tuntui Dimkankin kanssa päästä ongelmista yli. Ens kerralle ope lupaili mulle kisaheppaansa Ekkua, joka nytkin oli mukana hyppäämässä. Näytti kivalta, sillä pääsee varmasti LUJAA! :D

Ongelmia:
kaksi kieltoa Dimkalla

Parannusta:
Piku eteni reippaasti ja hyppäsi hyvin
Dimka eteni reippaasti ja hyppäsi pääosin hyvin
pysyin kielloissa kyydissä
ihanan kahjoa vaihtaa ratsuja kesken estetunnin! :D
superhuippua, tulin onnelliseksi

Anni videoi:

Tarkkoja voltteja

Maanantaina haaveilin taas Harmoniasta tallille mennessä. Pohdin että Ekkukin menisi. Listassa luki kuitenkin koulutunnille Roze ja esteille Piku. Estetunnilla jatkui näemmä hevostenvaihtoviikot. Roze oli valmiiksi jo hommissa. Edellinen tunti yritti ratsastaa täsmällisiä voltteja ja me jatkettiin sitten puolivahingossa samalla teemalla. Lämmintä oli ehkä +13°C, ratsukoita tunnilla 6.

Tamma liikkui kivan helposti eteen mutta meni aika pitkänä ja matalana. Menin ilman kannuksia.
Siirtymät alas oli vyöryviä. Enkä saanut asetuksia läpi. Vasen oli muistaakseni vielä oikeaa vaikeampi. Alkutunnista säikyttelin heporukkaa riisumalla takin käynnissä pois. Takin riisuminen oli ok mutta kun laskin sen satulan eteen niin se järkytti tamman maailmaa liikaa. Pientä sivusteppailua. Ei Roze ihan niin pomminvarma ollutkaan.

Tehtiin merkkien väliin volttia opekulmaan. Hepo ohjautui 85 % hyvin. Mutta merkit veivät keskittymiseni enkä osannut aina kääntää tasaisesti. Sisäpohjettakaan ei tamma aina kuunnellut. Volttia siis kaikissa askellajeissa. Ekalla yrityksellä laukassa juostiin yhden tötsän (kahvikupin) yli mutta muuten pysyttiin reitillä. Lopulta hepo jopa keveni ja lyheni. Tätä ennen tuli toki protestia välikäyntien vähyydestä. Päästin hetkeksi omin lupineni pitkät ohjat muttei tuntunut Rozelle riittävän. Vasemmassa kierroksessa rupesi ravissa tuntumaan kivalta ja laukkakin rullasi lyhyemmällä ratsulla. Ei täydellistä mutta sangen jees.

Ope sanoi että Tytsy on nyt kunnossa ja myynnissä. Ei tee kuulemma enää estetunteja. Voih :/ Toivottavasti sille löytyy hyvä koti. Kiva ois sillä vielä ehtiä myös mennä. Vaikka ilman satulaa.

Ongelmia:
asetukset
alkuun oli pitkä ja matala
mentiin yhdestä merkistä yli

Parannusta:
lyheni
ohjautui suht hyvin

lauantai 27. syyskuuta 2014

Parempia siirtymiä vastalaukkatreenin ohessa

Lauantaina mahduin taas nuorten tunnille. Olin mielissäni kun kuulin saavani ratsukseni taas Niilon. Nipsu oli estetunnilla jo hommissa ja oli kuulemma ollut sopivan reipas. Pihalla satoi vettä, joten nyt alkoi oma maneesikauteni Oulussakin. Pihalla n. +10°C, maneesissa +13°C.

Alkuverkoissa patistelin ravissa ehkä vähän turhankin paljon eteen. Mutta eipähän löntystellyt. Laukassa edettiin reippaasti mutten saanut ponia pyöreäksi. Alkuun myös kuviot oli sunnuntain kisojen tapaan hukassa ja ympyrät levähteli. Mutta melko pian päästiin ponin kanssa samoille urille ja käännökset kohdilleen. Alkulaukoista on muutama videoklippi alla, kiitos kuvaamisesta kisahoitajilleni.

Päivän tehtävänä oli vastalaukat. Toiselle pitkälle sivulle loiva kiemura. Ekalla yrityksellä oikeassa kierroksessa tuli vaihto. Taidettiin mennä hieman liian lujaa ja holtittomasti. Pidätteet paremmin läpi ja laukkaa takasten päälle. Vaihdoista päästiin eroon ja saatiin loput kiemurat tehtyä vastalaukan kanssa.

Ratsukoita tunnilla oli 9, joten odottelua tuli aika paljon. Toinen pitkä sivu oli vapaana, joten pyörittelin voltteja käynnissä ja ravissa sekä tein siirtymiä. Junnut pääsi juonesta nopeasti kiinni ja monella muullakin oli samansuuntaiset kuviot. Vaikka oli aika ahdasta niin osattiin olla törmäilemättä. Ihanan päteviä pikkukuskeja. Tunnilla oli mukana myös uusin tulokas musta läsipäinen Bella.

Ravissa yritin ratsastaa takasia paremmin alle. Alkuun Niilo nyökkäsi taas pahasti luotiviivan taakse ja yritin nostella ohjilla ylemmäs. Vasta kun takaset rupesi oikeasti polkemaan paremmin alle niin edestä roikottelu hävisi kuin itsestään. Ihan ilmaiseksi ei Niilo hommiin ryhtynyt vaan vähän sai patistella. Siirtymiä tehdessä alotettiin siitä että pysähdyksessä myödätään. Poni tajusi asian tänään yllättävän nopeasti. Paljon kehuja ja muutama toisto niin pysähdykset parani huomattavasti. Jes! Vaikka turpa hieman nousikin niin nopsaa poni palasi takasin toivottuun asentoon.

Sitten keskityin siirtymiin ravista käyntiin. Ensin samat ongelmat kuin aiemminkin eli istunnalla ei siirtynyt ja kun otin kädellä niin turpa nousi. Tajusin ratsastaa ravia ensin kunnolla takaa alle, sitten lyhentää ja siirtymän jälkeen käyntiä heti pohkeilla eteen. Ja tadaa, myös nämä siirtymät paranivat huomattavasti. Vielä kun muistaisi tehdä saman joka kerta.

Kahden viikon päästä lauantaina on koulukisat luvassa ja tämä jäi viimeiseksi treenikerraksi Nipan kanssa sitä ennen. Arvoin pitkään että pitäisikö KN:n lisäksi mennä Niilolla myös A:2 mutta siinä on sen verran keskiaskellajeja, vastalaukkaa ja laukanvaihto käynnin kautta että ajattelin turvallisemmaksi vaihtoehdoksi mennä KN myös Lillillä mikäli Lilian on silloin vielä valikoimissa. Mikäli ei niin sitten suunnitelmat uusiksi.

Ongelmia:
laukka ei ollut kovin pyöreää
alkutunnista siirtymät kättä vasten
ponin ryysääminen tallissa ruoille kuskin ohi

Parannusta:
vastalaukat rupesi sujumaan kumpaankin suuntaan
keksin miten alaspäin siirtymistä saa parempia
tästä tunnista tuli onnelliseksi

Alkutunnin laukkoja:

torstai 25. syyskuuta 2014

Kiitojuoksua maneesissa

Torstaina olin mielissäni että jatkoin Fossin kanssa enkä saanut pelkäämääni dieseltraktori-Samia toistamiseen. Kenttä oli tyhjä, joten edellinen tunti oli maneesissa. Estepuoli näytti ihan ratsastettavalta, koulupuoli oli märkä. Mutta välillä tuli vettä ja hämäräkin painoi päälle. Meitä oli tunnilla tänään 5 ja maneesi tuntui ahtaalta.

Heti alkutunnista Fossi ravisteli päätään hyvin epätyypillisesti. Sama jatkui ohjat tuntumalla. Kun lähdettiin raviin niin ratsu oikein ampaisi liikkeelle. Tämä aiheutti varusteiden tarkistuksen. Satulaa siirrettiin vähän taaksepäin ja ope totesi sen edestä ahtaaksi. Ravistelu kuitenkin loppui tähän, hepan vauhti ei. Käynnissä mentiin hallitusti mutta sekä ravi että laukka oli pahinta kiihdyttelyä pitkään aikaan.

Aika pitkään mentiin puomeja. Alkuverkassa päätyihin ympyrät ja pitkille sivuille linjat puomien yli. Ensin ravissa, sitten laukassa. Ravissa Fossi sai lopulta juonesta kiinni ja venytti askeleensa väleihin ravissa pysyen. Laukassa meinattiin mennä aika lujaa. Ope totesi että hyvä oppia hallitsemaan menoa vähän reippaammassakin tempossa. Hetkittäin meno oli vauhdista huolimatta tasaista. Välillä taas väisteltiin ettei juostu muiden yli.

Sitten tehtiin pääty-ympyrää 4 puomin yli laukassa. Vasemmassa kaksi kertaa, oikeassa kerran. Vasen oli kamala, epätasaista kiihdyttelyä ja puomien tallomista. Oikeaan meni yllättävän hyvin. Lakkasin ajattelemasta puomeja ja säätelyä vaan keskityin vain ratsastamaan tasaista laukkaa ja muuttamaan teitä tarpeen mukaan. Eikä menty kovin lujaa!

Lopuksi tultiin vielä estettä puomit edessä ja takana. Meillä oli vähän kääntely-, suoristus-, askel- ja säätelyongelmia. Osuttiin mutta askeleet oli mitä sattuu. Yhtä ja puoltatoista ennen estettä. Kertaalleen tultiin kunnon jänöhyppy ja sillä tuli hyvät hymyt muille. Yksi askel eteen oli pääosin helpompi. En silti osannut tehdä kunnon ratkaisuja vaan oli vähän roiskimista. Pysty nousi kierrosten myötä ehkä 80 senttiin. Helposti siitä yli joka kerta. Jarrutusmatkat tehtävän jälkeen oli aika pitkiä. Koko tunnin. Istuntaa ei kuunnellut, joten ainoa tapa saada laukasta alas oli ottaa isommin edestä.

Tunnin jälkeen kuulin että 5.10. on harkkaestekisat. Kävin lisäämässä itseni ja Fossin ilmolistaan. Viimeksi lupailtiin kahta luokkaa, joten laitoin 60 - 70 ja 80 - 90.

Ongelmia:
jarrujen puute

Parannusta:
hypyt meni riemulla

maanantai 22. syyskuuta 2014

Ratsujenvaihtoviikko esteille

Estetunnille kolme neljästä meni melko vierailla ratsuilla. Itse olin Dimkasta mielissäni vaikka koulutunti sen kanssa menikin päin honkia. Jo alkuun rupesi hämärtämään. Auringonlasku n. 19.20 ja siihen vielä vesisade päälle. Tallilta kotiin ajaessa mittari näytti enää +3,5°C. Alkutunnista rupesin ravailemaan omin luvin kun rupesin olemaan ihan jäässä. Ope käski takaisin käyntiin mutta onneksi ravilupa heltisi lähes samantien kun uikutin kylmyyttä. Kenttä oli märähkö muttei liukas. Ei lammikoilla asti.

Alkuverkka oli kiva ratsulla, joka eteni itse. Välillä piti pyytää vähän lisää ja löytyihän sitä lisävauhtiakin. Ihanan luottavainen olo oli pitkin ohjin viilettää menemään niin ravia kuin laukkaakin. Kevyessä istunnassa oli helppo olla. Tosin verkkojen jälkeen lyhensin jalustimia vielä reiällä.

Verkkahypyt tultiin ristikolle, joka nousi muistaakseni okseriksi. Laukka oli liian pitkää, hidasta tai värkkäilin muuten vaan liikaa. Ponnistuspaikat ei meinanneet osua millään. Kertaalleen päästin ohjat pitkiksi kun en ehtinyt mukaan. Dimkasta ei osannut sanoa esteelle tullessa lähteekö kaukaa vai läheltä.

Ekalla kierroksella rataa hypättiin kaikki kentän esteet kertaalleen. Okseri, suhteutettu, tynnyri ja toinen okseri. Ennen alotusta sai ottaa yhden hyppy-yrityksen tynnyrille. Yli mentiin. Kerrankin muistin pitää pohkeet kiinni. Alotettiin siitä oikeastaan samantien. Ykkönen ok, kakkosen hyppäsin ennen hevosta kun ei se lähtenytkään kaukaa. Ratsu näki tilaisuutensa tulleen ja meinasi häipyä linjalta. En suvainnut moista, joten mutkan kautta jatkettiin. Tulikohan väliin jopa 6 askelta. Sitten keskityin odottamaan hyppyjä. Mikä samalla aiheuttaa riskin että jään jälkeen. Loput meni kuitenkin paremmin.

Toisen kierroksen ajaksi odottelijat laitettiin pihalle. Nyt rata jatkui okserin jälkeen hyppäämällä suhteutettu toiseen suuntaan, tynnyri ja okseri. Esteet ei tainneet nousta vaan korkeus oli edelleen jotain maltillista n. 60 cm nurkilla. Nyt mentiin selvästi reippaammin, kuitenkin hallitusti. Ponnistuspaikat osui kohdilleen kuin itsestään. Suhteutettu ekaan suuntaan 5 laukalla, takaisinpäin neljällä. Jotain taisin yrittää ponille vihjailla mutta se teki omat päätöksensä. Vika kaarre mentiin vasta-/ristilaukassa. Yritin vaihtaa askeleessa mutta vaihtoa ei tullut. Esteet pysyi ylhäällä, kuski semisti kevyessä istunnassa ja meno oli riemuisaa.

Muiden hypellessä vilu tarttui taas puseroon. Kun päästiin takaisin kentälle saatiin lupa ravata. Loppuravia taisi kaikki kuvitella mutta tultiin okseria vielä. Este pikkuhiljaa nousi ja me loikattiin se n. 80 cm korkeudessa suurimmillaan. Saattoi olla rahtusen ylikin mutta mukavuusalueella. Se tosin loi pientä epävarmuutta kun viikko sitten näin kuinka poni teki nelipistejarrutuksia 95 sentin okserille. Tänään ei onneksi ollut semmoisia mielessä. Keulaa ylös ennen estettä oli ohje tämänkin kanssa. Muualla menin kevyessä istunnassa ja pyysin eteen. Esteen lähestyessä istuin alas ja lyhensin kuitenkin yrittäen säilyttää energian. Kivasti meni.

Dimka oli hauska hyppyheppa. Ei yhtään niin herkkis kuin Ekku ja tosi pienen tuntuinen sen jälkeen. Dimka tosiaan on poni. Loppuverkassa yritin saada sen venyttämään ja rentoutumaan kahden ohjan tuntumalle. Orastavaa pilkahdusta oikeaan suuntaan mutta paljon jäi vielä matkaa. Loppukäynnit mentiin superpitkän kaavan mukaan kentällä kun ope innostui puhumaan. Hassua ettei tässä vaiheessa enää tullut kylmä.

Ongelmia:
verkkahyppyjen ponnistuspaikat
kuski innostuessaan ei malttanut odottaa hyppyjä

Parannusta:
kaikesta yli
reippaammalla tahdilla ponnistuspaikatkin osui
reilu 80 cm ylittyi helposti

Koulutunti herkällä kisaratsulla

Maanantain tuntilista aiheutti kunnon yllätyksen. Haaveilin tietysti Harmoniasta mutta listassa lukikin Ekku! Tyttären estekisaratsu! Rautias lähemmäs 170 cm korkea ruuna. Hepo löytyi tarhasta, onneksi
loimi niskassa sillä vettä tuli keskireippaasti. Hoitaessa oli kiltisti, pään harjauksesta ei tykännyt. Kavioiden putsaus ei olisi juuri helpommin voinut mennä. Kuolaimet tällä oli erikoisemmat, helminauhatyyppiset. Ei aiempaa kokemusta. Ratsukoita tunnilla taisi olla 4. Lämmintä oli tallille mennessä vain +6,5°C, hrr! Onneksi vesisade vähän keveni.

Kentällä hepo oli vähän malttamaton. Ei seisty pitkiä aikoja aloillamme kun alkoi hiippailu. Alkuverkassa vähän jännitin reaktiivista ratsua. Taisin antaa sille aluksi liikaa aikaa ajatella omiaan, jolloin vähän pömelöi ympäristöstä. Kolme spurttia tuli tunnin aikana. Ope käski kädet alas ja eteen töihin kun sinkosi ekan kerran. Nopsaa opin että sama metodi kuin temppuilevalle eestinponille eli tarpeeksi jämäkästi hommiin ja muuta ajateltavaa. Sekin lohdutti kun huomasin että spurtissaan ei sinkoillut holtittomasti, kunhan nosti pään ylös ja kiihdytti. Ei pukkeja.

Ekku oli ihanan herkkä pohkeille. Eteen- ja sivullepyynnöt meni kevyistä kertapyynnöistä perille. Volteilla oli tosin alkuun vähän kääntö-ongelmia kun ravi kiihtyi. Asetuksia ja taivutuksiakaan en saanut aluksi tehtyä niin helposti kuin olisin halunnut. Vähän makasi käsillä enkä osannut pohkeilla kohottaa sitä kevyemmäksi. Ope kaipasi lyhyempää ohjaa ja harjotusravissa tuntui etten kertakaikkiaan kyennyt pitämään tuntumaa tarpeeksi tasaisena. Hepo aukoi kuulemma suutaan. Sisäkädellä myötäys sulki suun mutta samalla asetus vipsahti ulos. Ei ollut rehellisesti läpi ja tiesin sen sangen hyvin. Volteilla tehtiin myös käyntisiirtymiä.

Tehtävänä tultiin väistöjä. Ensin käynnissä, sitten ravissa. Väisti ihan käsittämättömän helposti. Vasemmalle väistäessa tuntui aavistuksen juoksevan alta. Tämän jälkeen paljon hankalampaa oli tulla suoraan. Väistötkin kun tultiin portaittain niin suoristuksessa meinasi luikahtaa jo toiseen suuntaan asti.

Laukkaa tultiin kahden sivun verran. Nosto kulmassa kävi käsky. Sain laukan jostain syystä paremmaksi kun nostin vasta kulman jälkeen mutta tottelin sitten. Välillä laukkasi pyöreänä ja ainakin tuntui kootulta. Ope kaipasi laukkaa vielä enemmän takasten päälle ja vähän etenevämpää menoa. Tässä oli tasapainottelu hankalaa sillä kun pyysin lisää laukkaa niin hepo meinasi lähteä lentoon. Jokunen laukkavoltti tehtiin käskystä. Liikuta sisäohjaa oli neuvo mutta mielestäni olisi
pitänyt rentouttaa koko tuntuma. Laukat nousi ihanan helposti. Vasemmassa kierroksessa tämäkin laukkasi takaosa sisällä kuten Hoo. Sekä ope että minä ruvetaan olemaan sitä mieltä että syy löytyy satulan päältä. Laukassa olisin mieluusti työstänyt vähän pidempään kerralla tai tehnyt vaihtoehtoisesti vielä nopeampia siirtymiä. Taisin vähän lorvia, sillä laukasta raviin siirtymät tulivat aika etupainoisina vyöryminä. Kokoa laukkaa alle ja näin. Taisi unohtua.

Lopuksi vähän ravia ja siirtymät istunnalla käyntiin. Loppukäynnit mentiin pitkällä ohjalla eikä hepo enää keksinyt omiaan. Yllättävän hyvin sen pää kesti kentällä samaan aikaan hyörineet esteiden kasaajat. Alkuun olin vähän huolissani että mitä tästä tulee.

Reaktiivisuudellaan Ekku muistutti Karvista. Ihanan herkkä pohkeelle ja ohjalle. Kuskin käsi taas ei ravissa tainnut olla tarpeeksi herkkä hevoselle. Kevensin sitten pätkiä jos tuntui liian höykkyyttävältä edestä.

Ongelmia:
käden epätasaisuus
hepan sinkoilut

Parannusta:
reagoi pohkeisiin ihanan herkästi
tosi kiltti hoitaa
laukat nousi helposti
väisti helposti

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Kutosten karttelua - 60 %

Sunnuntaina oli vihdoin koulukisapäivä Saaralla. Niilo oli jätetty aamulla sisään ja odotteli karsinassaan. Tehokas ja ripeä harjaus ja sen jälkeen harjan ponnarointi. Ristikko kahteen kerrokseen, sitten loppui aika kesken. Niskan lähelle vähän varmistelua lisäponnarein että näen onko ratsu asettunut. Satulahuovan vaihto. Suitset olin puunannut jo eilen.

Tarkoitus oli alottaa verkka rauhassa omassa maneesissa. Mutta koska luokka saattoi alkaa jo n. 5 minuutin kuluttua niin ajattelin että parempi käydä tutustuttamassa poni rauhassa uusiin paikkoihin. Mennessä hirnui ja ihmetteli. Käveltiin naapuritallin kentälle ja siellä säädin vielä satulavyön ja jalustimet. Siinä poni vähän hyöri mutta oli tosi tolkusti. Ei erikoisemmin tuijotellut, ei kiihdytellyt saati pukitellut. Joka kierroksella vähän ehdotti että voitaisko lähteä pois. Ehdittiin verkata ihan rauhassa. Oma vuoro oli neljäntenä ja alkukäynnit oli tehty siinä vaiheessa kun luokka alkoi. Ohjelmana B-merkin kouluohjelma.

Volttailin, asetin sisään ja ulos. Käyntiväistöjä. Laukat jäi ehkä vähän turhan vähäisiksi. Keskiympyrällä liiraili reitiltä ja lävistäjätkin oli vähän mitä sattuu. Myötälaukka kuitenkin säilyi.

Kun päästiin maneesiin niin poni ei juuri ihmetellyt uutta paikkaa. Siellä sai mennä vain käyntiä, joten parin suorituksen verran tehtiin käyntivoltteja, pysähdyksiä ja väistöjä. Raippaa ei enää saanut olla. Yritin viritellä ponin innokkaaksi vielä juuri ennen sisälle menoa.

Kun päästiin radalle alotin kiertämällä uraa pitkin. Tuomaripääty näytti ponista heti alkuun kamalata. Ensimmäinen lähestymisyritys ravissa meinasi mennä ihan tyssäilyksi. Käyntiä, vähän pysähdyksiä ja pakitusta. Mutta päättäväisesti kun ohjasi niin päästiin tuomarin edestä. Puhelin ponille ja tuomarikin huikkasi Niilolle muutaman sanan. Poni taisi vakuuttua että ihan turvallista on. Toiseen suuntaan epäröitiin myös hieman, kolmannella kerralla päästiin jo aika kivuttomasti ohi.

Päätin näyttää vielä suoran lähestymisen ja sekin tuli tarpeeseen. Ei ollut ihan hyvä sekään, joten vaikka lähtömerkki kuului niin otin vielä käännöksen keskilinjalle ja ratsastettiin loppupätkä kohti tuomaria.

Itse radalla poni ei tuijotellut mitään. Eteni ihan ok ja ravissa kulki pyöreänä. Pysähdykset jäi vähän vinoiksi ja alas siirtymiset tuli kättä vasten kuten arvelinkin. Ravivoltit meni kivasti ja askeleenpidennyksessäkin oli jotain ideaa. Ensimmäinen väistö alkoi vähän haparoiden, jälkimmäinen oli parempi. Tuomari edessä käynnistä raviin oli vähän tarpeettoman reippaalla jalankäytöllä. Ensimmäinen laukka nousi vielä ihan ok mutta keskiympyrä oli muodoton kötäste. Pyöreys katosi ja yritin ratsastaa jalalla eteen. Liikkui sentään ok. Lävistäjän poni linjasi keskimmäiseen kirjaimeen ja yritin pelastaa mitä tehtävissä oli. Ei sentään vaihtanut laukkaa ja päästiin ainakin sinnepäin pisteessä raville. Pääty-ympyrän alkupuoli meni ihan hyvin mutta laukannostosta Niilo ei ollut samaa mieltä. En ollut tarpeeksi ymmärrettävä, joten poni käänsi takapuolensa keskelle ja liirattiin uralle asti tosi kummallista reittiä ennen kuin päästiin laukkaan. Lävistäjä tuli tosi äkkiä ja laukan lisäys jäi vähän yritykseksi. Raville päästiin taas kuitenkin missä piti. Ja muistinpas hymyillä radalla!

Tässä vaiheessa olin neljäntenä prosenteilla 60 tasan. Yllättävän kiltisti noin kamalalla laukkaohjelmalla. Paperi oli positiivinen yllätys. Paras numero oli 8! Ravivoltista vasemmalle. Seiskoja oli peräti 3! Mutta laukkaosuus oli vitosta ja viispuolosta. Alaspäin siirtymät vitosia. Yläkerrasta kutoset loisti poissaolollaan, poikkeuksellista. Ja vain yksi 6,5. Alakerta oli sitten kutosta ja kuuspuolikasta. Istunnasta ja teistä tuli paremmat, muista kutoset.

Neljäntoista ratsukon joukossa jäätiin kolmanneksi vikoiksi. Voittaja sai 9 pistettä enemmän, joten kovin huimia eroja ei ollut. Niilon kanssa tehtiin tänään mitä kyettiin ja eihän 60 % missään tapauksessa ole huonosti! Muut oli vain parempia. Treenaamme jatkossa siis ympyröitä ja lävistäjiä laukassa, väistön aloituksia sekä siirtymiä. Käytöksestä ponille iso plussa! Ensimmäinen kerta ruunalla Saaralla.

Aleksei kuvasi:

lauantai 20. syyskuuta 2014

Volttitreeniä kisavalmisteluiksi

Lauantaina piti mennä käymään treenitunnilla ennen kisoja. Olisin voinut mennä myös pienryhmätunnille mutta kavereita ei ilmaantunut, joten menin lasten tunnille. Ratsuvalinta sentään osui kohdilleen ja sain Niilon. Poni oli jo edellisellä tunnilla hommissa.

Itse alotin siitä että poni etenee. Mentiin kivan pitkään käyntiä. Vastaväistöjä uralla eli juuri samaan tapaan kuin huomisessa kouluradassa. Asetin sisään ja ulos. Niilo oli aika pahasti vasemmassa ohjassa kiinni.

Ravissa edettiin edelleen ihan ok. Alkutunnista tuli sanomista muodosta. Joko ei ollut tarpeeksi pyöreä tai sitten nyökkäsi liian alas. Pohkeet oli apu kaikkeen. Lopulta muodosta tuli ihan ok.

Päivän tehtävänä oli ratsastaa voltteja. Isolla kuviolla suoristettiin radan poikki keskellä kenttää ja päädyt mentiin eri kierroksissa. 2 volttia kumpaankin suuntaan pitkille sivuille. Ensin harjotusravissa (nostin jalustimet ylös), sitten laukassa (pidin jalustimet yhä ylhäällä). Oli aika rankkaa kun hiottiin tätä aika pitkään. Tylsäksi tai puuduttavaksi ei silti mennyt. Ravissa oikea kierros oli helpompi, laukassa vasen. Laukassa oli alkuun vähän kääntämisongelmia, samoin reippautta piti saada lisää. Meinasin jo itse ruveta uuvahtamaan. Ihan kelvolliseksi meno kuitenkin meni kun sain ratsun kahden ohjan tuelle ja pohkeiden väliin.

Niilo hikosi itsensä ihan litimäräksi. Sai pesun pihalla.

Ongelmia:
oli kiinni vasemmassa ohjassa
poikitti herkästi

Parannusta:
kääntyi ok
oli sangen pyöreä

torstai 18. syyskuuta 2014

Täsmäohjeilla kelvolliseksi

Torstaina oli kumman epämotivoitunut olo lähteä tallille. Jos olisin tiennyt että listassa odotti Sami niin olisin lähtenyt vielä pidemmin hampain. Tunnustan pienet sadattelut listan luona. Sami on inhokkiratsuni Uotilassa. Hieno ja osaava jos osaa sillä ratsastaa. Minä en osaa enkä juuri edes tykkää opetella.

Tallissa hepo oli epäilyttävän kiltti. Ei ollut syömässä mua elävältä. Jossain vaiheessa vähän terotteli hampaitaan kaltereihin mutta mulle ei uhkaillut mitään. Kentän laidalla piti evästaukoa kun kampeuduin kyytiin. Yritin alusta asti pitää avut täsmällisinä. Pyytää eteen ja jättää rauhaan. Alkuravit jolkoteltiin pitkillä ohjilla koska aiemmilta kerroilta muistin vain käskyn ettei saa alkuun keriä liian lyhyeksi. Laukka oli kamalaa matamista kunnes ope ehdotti että mentäisiin koulupuolelle. Käski mut kevyeen istuntaan ja komentamaan raipalla (1 lätkäisy) noin joka kuudennen askeleen kohdalla. Jaloilla ei saanut pusertaa ylimääräistä. Ja näin pikkuhiljaa päästiin kamalasta ryömimisestä kelpo laukkaan. Yhtä nurkkaa vähän tuijotteli ja pudotti pari kertaa raville. Takaisin laukkaan pääsy oli työlästä. Laukassa siis mentiin vaan suoraa uraa niin lujaa kuin irtosi. Yritettiin myös vaihtaa askeleessa mutta Sämpylä tiputti raville.

Tänään olin epäilyttävän innokas. Toivoin siis jo alkuverkoissa että tunti olisi ohi. Päädyin ekaksi hyppyvuoroihin. Mikä ei syksyn hämäryydessä ole yhtään tyhmä valinta. Ekat hyppelöt tultiin kavalettikorkuiselle jumppasarjalle, 5 hyppyä, välit innareista 3 laukkaan. Sitä pari kertaa oikeasta, sitten kai kertaalleen vasemmalta. Alkuun oli vähän löysä, tokalla kerralla tultiin terävämmin. Hyvin niistä loikki. Ja lopulta rupesin saamaan juonesta kiinni kuinka laukka vaihtuu askeleessa.

Sitten hypättiin muutama jokusen esteen tehtävä. Okserin alla olleet sateenkaaret aiheutti ratsulle kunnon tuijotusta. Kerrankin maltoin odottaa ihan rauhassa kun hepo hidasti ja varmisti onko turvallista hypätä. Mutten kuitenkaan jäätynyt ihan tekemättömäksi. Hyväksyin että tulee kielto jos on tullakseen. Mutta hidastelun jälkeen hepo kuitenkin loikkasi yli. Opelta tuli ylitsevuotavat kehut siitä miten hienosti odotin. Jos olisin patistanut tai puskenut niin olisi tullut varma stoppi. Ennen ratsua hyppääminen olisi saattanut aiheuttaa yksin hyppäämistä. Muista esteistä hepo ei niin välittänyt. 5 laukan linjalla tuli väärä laukka, joten ajattelin korjata kääntämällä jälkimmäisen esteen jälkeen oikealle. Samihan kääntyi! Yllättävän ketterästi noin isoksi. Taisi se laukkakin siinä korjaantua.

Tämän päivän rata alkoi koulupuolelta trippelille. Koulupuolen päädyssä oli matkaa vaikeuttavia mörköjä. Trippelistä yli, sininen sateenkaari, kavalettijumpat, lävistäjällä sarja, oikealle ja 5 laukan linja sekä lopuksi okseri toiselle lävistäjälle. Tämä meni yllättävän kivasti. Yksi väärä laukka ainakin oli ennen vikaa ja kaarre tulikin tosi äkkiä. Selvittiin kuitenkin hyvin. Olisin voinut lopettaa mieluusti jo tähän.

Tokalle kierrokselle ope jäi arpomaan mitä hypätään. Ehdotin että vapaavalintaista ja se kelpasi. Jätin ekan ja jumpan pois, muuten sama. Alotettiin löysästi ja oikein möngittiin ekan yli. Parani siitä muttei ollut yhtä hyvä kuin eka kierros. Esteetkään ei nousseet. Lopuksi huusin opelle että jos tulee sakkoja niin eka este uudestaan. Mutta ei tarvinnut hypätä enää enempää.

Loppuverkat oli sangen pikaiset ja sitten ratsun luovutus seuraavalle kuskille. Eihän se niin kamalaa ollut kuin pelkäsin mutta en voi edelleenkään sanoa tykkääväni Samista.

Ongelmia:
ratsun oma eteenpäinpyrkimys

Parannusta:
ei kieltoja
kuski oli heilumatta turhia

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Suoraanmenon hankaluuksia

Keskiviikkona sama riemu jatkui. Mennessä olin epäuskoinen mutta niinpä vain sain jatkaa Harmonialla tänäänkin. Edelleen tuli höristen tarhasta. Tänään tosin vähän äkäili harjatessa. Rajoja ja rakkautta. Ja vielä vähän tiukemmat rajat. Parhaiten toimii kunnon nuhteessa. Eikä usko mistään kepeästä torumisesta. Satulointi sujui kuitenkin ilman yhtään mutkua. Suitsista oli turparemmi napattu irti syystä x, joten mentiin ilman.

Alotettiin tänään todella vahvasti ja hepo meni jo puolen kierroksen jälkeen nyökkyyn kun otettiin ohjat tuntumalle. Eikä edes hiippaillut vaan eteni. Ravissakaan kovin pahoja alkukankeuksia ei ollut vaan pyöristyi helpohkosti. Paitsi vasempaan kierrokseen. Eikä voltitkaan meinanneet aluksi auttaa. Olisi pitänyt vain huijata aiempaan tapaan ja hakea pyöreys oikealle asettamisen avulla. Yritin istua rentona ja pitkänä ja olla värkkäämättä liikaa. Käsistä tuli sanomista. Kyynärkulmat! Itse lisäilin siihen että kädet ylemmäs ja lähemmäs toisiaan. Oikea tahtoi olla suorana. Ja erityisen hankalaa on volteilla pitää ulkokäsi oikealla paikallaan.

Ohjattuja siirtymiä tehtiin maanantaita vähemmän. Sen sijaan tänään keskityttiin suoruuteen. Joka on siis Hoon tapaisella kiemuralla haastava juttu! Jo alkutunnista piti ravissa mennä tötsältä tötsälle uran sisäpuolella ja suoristaa huolellisesti. Tässä vaiheessa saatiin vielä kehuja. Erityisen hankala oli vasen laukka. Perä heitti sisään ja korjausyritykset meinasivat siirtää koko hevosta vasemmalle. Väliin tehty voltti vähän auttoi asiaa. Mutta vasen laukkakaan ei meinannut rullata. Vasta loppuun tehty voltti sai ratsun loksahtamaan oikein päin. Oikea kierros oli ekana ja oli oletettavasti helpompi. Välillä onnistuin sinnekin saamaan pientä mutkaa jos keskityin ratsun turvan asentoon tien sijasta. Parhaimmillaan kuitenkin kelpo suori(s)tuksia. Tänään ei laukat olleet autuaan pyöreitä vaan pikemminkin pieniä pilkahduksia oikeasta menosta. Ulko-ohja taisi lörpättää omiaan.

Loppuraveissa ratsu toimi vasempaan kierrokseen kivasti. Mutta oikealle asetettaessa ei ollutkaan enää niin tasainen kuin olisin halunnut. Ihan priimaa ei tullut. Lopuksi vielä pyöriteltiin käynnissä voltteja. Suht ok, vähän hyytyi. Oli pyöreä ja melko tasainen. Videolta näyttää kuitenkin siltä että puree kuolaimeen ja jännittää. Ei sentään auo suuta. Aiemmin tunnilla tuli jo ohjeita vähän ravistella voltilla ulko-ohjastakin. Hämmästelin tätä kunnes kokeilin ja huomasin loistavan vaikutuksen. Pienellä nyrkin puristelulla ratsu hellitti hampaitaan ja rentoutti itseään.

Kun hyppäsin selästä alas oikeassa etureidessä vihlaisi ikävästi. Jo maanantain jälkeen oli etureidet ihan jumissa (miksi, en ole tehnyt mitään poikkeavaa?). Eilen en voinut juosta kunnolla ja tämän vihlaisun jälkeen olin jo ep. Voiko johtua kehutusta paremmasta istunnasta? Eri satulasta? En ymmärrä.

Kerrankin Hoo pääsi tunnin jälkeen takaisin tarhaan. Eli minulla oli hetki aikaa viettää sen kanssa laatuaikaa ja syötellä pihalla. Vielä varusteita purkaessa kehtasi äkäillä. Taisin vastata uhitteluun tarpeeksi vakuuttavasti sillä sen jälkeen oli asiallisesti.

Ongelmia:
kädet ei pysy kunnon asennossa
ei yhtä priimaa kuin maanantaina
vasen laukka

Parannusta:
alotettiin tosi vahvasti
pyöristyi hetkittäin kaikissa askellajeissa
istunnasta tuli taas kehuja

Kiitos videoinnista kentän laidalle.

maanantai 15. syyskuuta 2014

Lisää kimotammoja

Estetunnille sain toisen kerran putkeen Pönän. Kauniimmin siis Ellan. Tai miksei vaikkapa Fella. Junnu teki taas jo yhden tunnin alle, joten ei ollut ihan virkuimmillaan. Alkuverkka mentiin jälleen pitkin ohjin. Liikkui kun hoputin. Aina en vaan vaatinut tarpeeksi. Sitten mentiin kuolettavan tylsästi 4 kierrosta kenttää ympäri ravissa ja joka kierrokselle piti tehdä 2 volttia. Ponin oma eteneminen hyytyi ja kuskin motivaatio sekä komentamiseen että kierrostolkulla ravailuun otti notkahduksia. Mieluummin olisin vaatinut pieniä hyviä hetkiä ja niistä antanut huilia. Tässä uuvahdin itsekin.

Verkkahyppynä loikittiin ensin muistaakseni ristikkoa. Se taisi jo tässä vaiheessa nousta pikkuhiljaa okseriksi ja n. kasikymppiin jos ei hitusen ylikin. Sitten käytiin kentän esteet yksitellen läpi. Pressueste paristi. Vähän katsoi mutta mentiin yli. Toisella kerralla helpommin. Portti ehkä kerran. Ja lähes joka hypystä jos ei väärässä niin ristilaukassa alas. Liian pitkällä ratsulla ja liian kaukaa ponnistaen.

Alkuverkkoihin ja alotteluhyppyihin meni aika paljon aikaa, joten päivän rata hypättiin vain kerran. Alotettiin aika tahmaisella laukannostolla mutta lähti se tamma siitä laukkaamaan. Laukassa liikkuu muutenkin paremmin eteen kuin ravissa. Ei tainnut tulla vääriä laukkoja. Estekorkeus oli hyvin maltillinen, ehkä 60 - 70 cm. 6 esteen rata, 8 pomppua. Eikä edes teknisesti haastava vaan kaikille sai ratsastettua rauhassa hyvät tiet. 3 pystyn jumppa, 1 laukka väleihin, ja pressueste olivat ehkä radan hankaluudet. Hyvin selvittiin.

Lopuksi hypättiin vielä okseria. Nyt päästiin vääristä laukoista lähes eroon mutta vaikka yritin laskea tai olla laskematta niin ponnistuspaikat ei osuneet. Säälin ponia eikä meille tänään sitten onneksi kovin isoiksi nostettu. Mitä sitä joka kerta edes sitä ysikymppiä loikkimaan. Yritin lyhentää laukkaa ja tehdä tien erilailla. Mutta rohkeasti poni joka kerta pomppasi vaikka lähdettiin kaukaa tai läheltä. Priimaa ei tullut mutta siedettävää eikä tarvinnut ottaa sakkokierroksia koko iltaa. Kiva ois joskus hypätä vielä vähän pienempiä ja teknisempiä tehtäviä.

Loppukäynnit käytiin edellisen tunnin tapaan laavulla. Rupesi jo hämärtämään. Tunnin jälkeen ponin kanssa piti käydä samat neuvottelut pesupaikalla kuin viimeksi. Nyt vielä pahemman hyörimisen saattelemana. Laitoin tamman kiinni mutta vasta kun sai tarpeeksi haistella letkua niin antoi sen "purra jalkoihin". Sen jälkeen seisoi tosi nätisti.

Ongelmia:
laukat vaihtui vääriksi
pitkä ratsu ja ponnistuspaikat hukassa

Parannusta:
meni yli vaikka tultiin miten

Videokooste:

Hipomassa täydellisyyttä

Maanantaina tallilla odotti ihana iloinen yllätys ja listassa luki koulutunnille Harmonia. Hepo lähti höristen hommiin ja oli taas epäilyttävän kiltisti hoidettaessa.

Alkuverkassa ei vielä esitetty kovin erikoista menoa mutta nyt muistin että osaan ratsastaa hepan oikeinpäin. Ravien jälkeisessä käynnissä hommat rupesi loksahtelemaan kohdilleen.

Muistelen että kovin ihmeellisyyksiä ei tehty. Ei väistöjä eikä peruutuksia. Volttailua ja laukannostoja sen sijaan. Päivän erikoisuus oli ratsun pyöristyminen laukassakin. Kummassakin kierroksessa. Vaati tasaisen ulko-ohjan eikä pelkkää jäätymistä. Ravissa tultiin parin puomin yli ja hepo meinasi innostua. Alkutunnista oli vähän tahma. Harjotusravissa heräsi liikkumaan ja tein pieniä temponvaihteluita. Opelta hyvä kommentti oli jotain siihen suuntaan että ei pidä miettiä liikaa vaan ratsastaa tunteella tms. Tarpeeksi hymyä niin meidän meno oli iloista, rentoa ja letkeää.

Loppuverkassa rupesi tuntumaan jo superhyvältä. Opekin kysyi mitä olen tehnyt. Vastasin että kävin estekisoissa pudottelemassa kaikki puomit. Käsky kävi kaikille muillekin kisoihin pudottelemaan puomeja jos vaikutus istuntaan on tällainen. Lopuksi Hoo ravasi lyhyenä ja edestä kevyenä. Tasaisen pyöreänä kumpaankin kierrokseen. Silmistä valui vesi enkä ollut varma että johtuiko se auringosta ja pölystä vai itkinkö onnesta. Olin ihan tiloissa!

Loppukäynnit käytiin maastossa ja sitten oli aika taas luopua Harmoniasta. Vasta videolta huomasin kuinka läpimäräksi ratsuni hikosi. Taisi tehdä hommia. Ja taas on rima nostettu entistä korkeammalle.

Ongelmia:
alkutunnista vähän tahmea

Parannusta:
kiltti hoitaa
kaikesta tuli hirveän helppoa
loppuverkassa lyheni ja oli silti kevyt

Ida videoi:

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Tyylitöntä menoa

Sunnuntaina oli seuraestekisojen vuoro Uotilassa. Mieluusti olisin käynyt treenaamassa kisailua jo viikkoa aiemmin koulukisoissa mutta tällä kertaa käteen jäi tyhjä arpa ja koulukisoihin mulle ei riittänyt ratsua. Harmitti. Estekisoihin siis, 80 cm taitoarvostelulla. En povannut tästä kovin hyvää.

Ratapiirros.


Fossi hyppäsi 60 cm alle. Aika vauhdikkaasti. Rata oli sama eikä esteissä mitään kyttäilyä aiheuttavaa. Jippona oli pisteessä tehtävä ravisiirtyminen ja jumppasarja ravilähestymisellä. Ristikko, innarin päässä pysty ja 1 laukan päässä toinen pysty? Huomaan että radan kävelyni muuttuvat pikkuhiljaa. Nyt mietin jo että missä kohdassa ennen estettä pitäisi tehdä kohottavia pidätteitä. "Kierrä kaukaa hyvä reitti, huolehdi suoraksi, pidätä, päästä, kohota, myötää." Johtaminen taisi unohtua mietintälistalta.

Verkassa Fossi oli käynnissä rauhallinen. Ravissa tahtoi kiihdytellä. Laukassa hetkittäin malttoi, välillä spurttaili. Verkkahyppyjä tuli ehkä jopa tarpeettoman monta. Ei mennyt kovin häävisti. Ratsu venytti itsensä pitkäksi, heitin ohjia pois ja sitten kiihdyteltiin. Verkkavalvojan kommentti oli että jalat käy hypyssä irti ja törkkään sitten kannuksella. Saatiin myös tolkkuja hyppyjä. Tosin suunnan viestimisessä oli ongelmia ja otettiin jo tässä vääriä laukkoja vaikka laukan ei pitänyt vaihtua missään välissä. Jokunen myös kolisteliin alas. Ehkä 8 verkkahyppyä. Lopuksi vielä ravilähestyminen ristikolle verkassa. Saattoi olla meidän eka. Paljon tein myös siirtymiä. Välillä ok, välillä kamalaa.

Radalla hepo oli innokas. Ravailtiin tovi kun tuomari täytti edellisen pöytäkirjaa. Aika äkkiä oma lähtövuoro tuli. Ehdinkö yhden laukkavoltin ottaa alle. Sitten lähdettiin. Ja erittäin epätyypillisesti ykkönen oli radan ainoa hyppy, josta saatiin tuomarilta plussa. Kakkonen tipahti. Sitten alkoi väärät laukat. Korjaaminen venyi tosi pitkälle. Kolmosesta jotenkin yli, liian vähän etenevää laukkaa linjalle ja viiden sijasta 5,5 askelta ja keilattiin nelonenkin alas. Kuskin moka. Ja lisää vääriä laukkoja. Jäiköhän tämä vaihtumatta. Vitosen jälkeen myös väärä. Tästä tosin kommentti että hyvä vaihto. Ja kun Fossi tuli raville niin tajusin että ollaan liian aikaisin ravissa, nostin laukan ja itse pisteessä tehtävä ravisiirtymä venähti myöhäiseksi. Jonka jälkeen Fossi vielä nosti laukan hetkeksi.

Ravilla päästiin kuitenkin jumpalle sisään asti vaikka aluksi olin siitä vähän huolissani. Vaan Fossipa otti tämän niin rauhallisesti että ristikolla ei noussut laukka vaan jatkettiin ravissa. Hoputin ja päästiin laukkaan ja vikasta jo vähän lenettiin yli. Ja laukka oli taas väärä. Sain kuitenkin korjattua ennen trippeliä. Yritin ajatella ponnistuksen lähelle. Jostain mentiin. Vikaan väliin laukka vähän kiihtyi, ei ihan suorassa, vähän lähelle mutta kuitenkin yli.

Kaksi pudotusta ja kohtuuttomasti vääriä laukkoja. Ei kovin ihanaa. Mutta Fossilla oli hirmu kiva hypätä. Se ei ihanasti kyttäile mitään. Ei mennyt kovin lujaa ja kasikympin esteet tuntuivat ihanan pikkuisilta. Tarvitaan selvästi lisää kisarutiinia. Jota saa vain kisaamalla. Ja itseni tarvitsen vielä nopeammaksi tekemään riittävät pidätteet ja päästämään. Sekä oikeasti keskittymään laukkojen korjaamiseen nopeammin. Tai mikä parempaa saamaan ne jo esteillä oikein. Vähän enemmän laukkaa niin olisi tullut parempi. Mutta onhan tämäkin saavutus että Fossin paperissa lukee tahmea tms.

Tuloksissa ei pärjätty. 11 lähtijän joukossa jäätiin viimeisiksi. 26,5 pistettä. Ilman pudotuksia oltaisiin oltu jaetulla kahdeksannella sijalla. Mörkö-heppa otti voiton. Mutten siltikään olisi halunnut lähteä sillä kisoihin. Fossi on vaan niin hauska!

Tuomarin kommentteja:

  • korjaa ja tarkista laukat aikaisemmin
  • hyvä katse
  • ajoittain ylävartalo liikaa mukana, muuten ok
  • oikeat tiet ok, kaarteissa vastalaukkoja
  • in and out tahmea
  • sympaattisen oloinen hevonen, joka voisi olla nopeampi laukkaa vaihdettaessa


Lotta videoi:

torstai 11. syyskuuta 2014

Kuin vaihdettu Fossi

Torstaina hypin taas Fossilla. Oli löytänyt sisäisen tammansa ja oli tänään kuin eri hevonen. Pari edellistä kertaa onkin mennyt sangen kivasti. Alkuverkat oli rauhassa mutta päivän erikoisuutena säikkyi.

Esteet mentiin vauhdilla. Hypyissä olin itse liian hidas ja napattiin puomeja mukaan ehkä 8.

Estekorkeuden ollessa max n. 90 sentissä.

Ongelmia:
säikyt
kiire hypyissä
mukaan tarttuneet puomit

Parannusta:
alkuun rauhassa
ei kieltoja

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Taas yksi paluu maanpinnalle

Keskiviikkona mahduin tunnille. Ratsuvaihtoehtoina oli Rosu, Pönä ja Dimka. Eli kolme hyvää vaihtoehtoa. Päädyin Dimkaan, sillä sen kyytiin tulee niin harvoin mahdollisuus päästä. Vuosi sitten viimeksi. Haaveilin etukäteen että jospa tänään osaisin jarruttaa sitä istunnalla eikä poni nostaisi päätään taivaisiin aina hidastaessa.

Hepalla oli innokkaat hoitajat, joten itselle hommaksi jäi vain varusteiden laitto. Olipa Dimkakin pieni. Iso poni. Eikä ollut yhtään niin reipas kuin muistelin. Ratsukoita taisi olla 6, kelinä n. +17°C, t-paidalla tarkeni.

Alkuverkassa en vaatinut hirveästi. Vasta vartin jolkottelun jälkeen rupesin huomaamaan miten huonosti Dimka taipuu. Eikä itselläni ollut oikein aseita. Pohkeet toimi huonosti (volteilla sisäpohje valui turhan taa). En saanut ratsua myötäämään sitten millään. Pää kääntyi mutta muuten jäkitti. Ope kaipasi rennompaa menoa ettei mennä selkä jäykkänä. Siitä meni kuskikin odotusten takia puihin. Lisäksi Dimkalla oli omia tapoja pysähtyä tarpeille. Ravissa heilahdin kunnolla etukenoon äkkipysäyksestä. Käskin tietysti tomerasti eteen.

Päivän tehtävänä oli pohkeenväistöt käynnissä, väistön jälkeen uralla laukka ja laukassa voltti. Oikeassa kierroksessa väistöt rupesi toimimaan paremmin ja paremmin. Laukat nousi enimmäkseen väärin. Eikä poni tuntunut etenevän kunnolla. Vasempaan kierrokseen sain itseni puihin myös väistöissä ja edelleen väärää laukkaa. Kerran nousi tuurilla myötäinen ja olisin ollut valmis lopettamaan siihen. Mutta sakkona tuli tietysti vielä toinen onnistuminen. Sitä kaivellessa meni tovi.

En tullut tästä tunnista onnelliseksi. Loppukäynnit maastossa kyllä tasoitti pahimmat epäosaamisen tunteet pois.

Ongelmia:
väärät laukat
myötäämisen puute
loppua kohti jännittynyt kuski
äkkipysähdykset kakalle

Parannusta:
ohjautui ok
maastossa tosi tasainen

maanantai 8. syyskuuta 2014

Toivejunnulla hyppäämään suhteutettuja

Toivoin jo jokusen viikon että Pönällä (jota yritin sanoa myös Ellaksi) olisi kiva hypätä joskus uudestaan. Ja mieluusti sillä nyt menin. Poni teki koulutunnin alle ja oli jo enimmät virtansa antanut. Sain silti patisteltua liikkeelle. Muistin tamman metkut (spurtin ja pukit) viimekerralta, joten vähän varmistellen laukattiin pitkin ohjin. Helpommin liikkui kuin Rosu. Jalat sopi paremmin tämän ympärille. Ratsukoita tunnilla oli 4. Lämmintä n. +18°C.

Tänään mentiin salaisten toiveideni mukaan linjoja. Alkuun tultiin kuitenkin laukanvaihtoja pystyllä. Oikeasta vasempaan vaihtoi helposti. Ope ei ollut ihan tyytyväinen suorituksiimme, joten kuunneltiin hetki teoriaa ja katsottiin esimerkkisuorituksia ennen kuin päästiin jatkamaan. Sitten menikin jo paremmin vaikka vaikeampi suunta taisi jäädä kokeilematta.

Sitten hypättiin linjat. Noin 6 laukkaa reippaasti kaarevalle tielle ja 4 - 5 suoremmalle. Kertaalleen kumpikin linja, sitten radanpätkä. Ekalla yrityksellä taisin hypellä ennen ratsua ja tietkin oli mitä sattuu. Radasta eteenpäin näkyy videolla. Suhteutetut meni nyt jo paremmin. Kuskikin malttoi odottaa paremmin. Vääriä laukkoja edelleen väleissä.

Lopuksi hypättiin vielä okseria. Olin vähän pettynyt suhteutettujen vähyyteen. Okseri kuitenkin nousi ja korkeimmillaan loikittiin kuulemma noin metrisenä! Lähes joka kerta tultiin väärässä laukassa alas vaikkei laukan olisi kuulunut vaihtua. Yritin nostaa vasenta laukkaa mutta hepo tarjosi oikeaa. Oikea laukka on tällä kulmikkaamman tuntuista. Jotenkin mutkalla taisin siis olla. Pönä oli ihanan rehellinen ja vaikka tultiin huonomminkin niin päästiin joka kerta empimättä yli.

Ongelmia:
taisi tulla pari pudotusta
vääriä laukkoja

Parannusta:
ihanan rohkea hyppääjä

Lopputunnin menoa kentän laidalta kuvattuna:

Koulua blondilla

Maanantain tunnille olisin saanut Rozen. Mutta koska Tytsy rupesi taas ontumaan niin Tytsyn kuskille tarjottiin Rozea korvaavaksi ratsuksi. Ei haitannut. Toiseksi hepaksi tarjottiin Wanesaa (jee!) ja sitten Rosua. Blondi oli mennyt vain yhden, joten päädyttiin siihen.

Ei tamma nytkään kovin reipas ollut. Liikkui muttei ihan madellen. Alkutunnin suurimmat ongelmat oli kääntämisessä. Alkeisongelmia että vaikka kuinka yritin päästä voltille niin poni jatkoi uraa pitkin lapa edellä. Ulkoavut joo mutta vaikutus lähempänä nollaa.

Tehtiin peruutuksia (hankalaa, taidan tehdä jotain väärin), laukannostoja (nosti yllättävän hyvin) ja väistöjä. Vähän oli takaosa välillä jäljessä. Johda menosuuntaan, pidä reidellä vastaan jos lapa tuntuu karkaavan edelle. Kyllä se siitä taisi vähän parantua vaikka tunsin olevani hukassa liikkuvien osien kanssa.

Laukassa poni oli jopa kivan innokas. Kääntyi silti huonohkosti. Ja itse piti vielä yrittää istua suorassa ja ryhdikkäänä.

Lopputunnista kun hiottiin väistöjä hetki käynnissä niin poni rupesi toimimaan. Painui käynnissä ja ravissa turhan matalaksi mielestäni. Mutta kääntyi! Sangen matalassa muodossa meni. Ja päivän vikassa laukkapätkässä haki jo laukassakin itseään oikeinpäin. Vaatihan se tasaisen ulkotuen ja niitä hukassa olleita jalkoja.

Loppuverkassa ponin vauhti rupesi hyytymään. Ravissa liikkui paremmin kun en keventänyt. Kuuma sillä oli jo, joten en viitsinyt hirmuisesti piinata vaan annoin hölkötellä löysällä ohjalla kun lopputunnin meni niin kivasti. Selvästi kouluponi!

Ongelmia:
kääntäminen
peruutukset
lopuksi turhan matala
oma eteenpäinpyrkimys

Parannusta:
kiva tamma
paljon paremmin kuin esteet
ei ollut kamalaa

torstai 4. syyskuuta 2014

Nollatunti Fossilla

Torstaina olin mielissäni kun sain taas Fossin. Listan mukaan ratsu löytyi tallista ja oli jatkamassa vielä seuraavalle. Nyt ehkä ensimmäistä kertaa seurustelin hepan kanssa vähän enemmän harjaamisen lomassa. Lutunen ja sosiaalinen tapaus. Rupean kohta tykkäämään Fossistakin kovasti.

Ratsailla oli reipas muttei ihan holtiton. Yritin olla antamatta hepalle tukea nojata ohjiin. Aika erilaista ratsastusta tänään mutta hyvähän se on kokeilla. Omaan makuuni kädet heilui vähän liikaa. Pää piti saada ylös eli asetuksiin keskityttiin vähän vähemmän. Halusin kyllä turvan välillä myös oikeaan. Ratsukoita oli 5 ja keli ihanan kesäinen lähemmäs +20°C.

Verkassa hypittiin paria pikkuestettä. Sitten tehtiin kahdeksikkoa. Ainakin yksi neljästä laukasta jäi vaihtumatta. Hepo oli aika lennossa. Sitten hypättiin muistaakseni sarja ja 4 laukan päässä ollut pysty. Eikä taidettu ottaa yhtään puomia matkaan.

Sitten tultiin vielä 12 hypyn rata. Tippakuviot pitkille sivuille, kulma okserien väliin ja vesi. Korkeus selvästi vähemmän kuin viikko sitten. Jotain 80 cm tienoilla. Jarrut ei olleet ihan priimaa. Mutta ope muistutti hienosti joka välissä että turpa ylös. Ja osasin toimia. Ratti meni myös vähän epäkuntoon ja muutama aika eksoottinen lähestyminen tuli. Fossi pelasti kiltisti ja Jatsin tapaan hyppäsi hankalastakin paikasta. Ei tuijotellut mitään ja vesikin meni kuin vettä vaan. Hah. Ja mikä parasta, kerrankin kaikki esteet pysyi ylhäällä! Tällaista ei ehkä ole koskaan ennen tapahtunut! Ei ainakaan liian usein.

Ope sanoi että noin se toimii kun antaa mennä ja ratsastaa kontrollin rajamailla. Ei yhtä hienoa itsensä käyttöä kuin viikko sitten mutta nämä kaksi yhdessä niin hyvä tulee. Harmi että hepo yski sen verran että laitettiin tämän tunnin jälkeen talliin ja skippasi loput hommat. Toivottavasti tulee pian kuntoon.

Ongelmia:
jarrut ja ratti ei aina ihan priimaa
kuski haluaa hypätä ensin

Parannusta:
ei pudotuksia!
hyppäsi huonoistakin paikoista

maanantai 1. syyskuuta 2014

Blondilla hyytymistä

Maanantain estetunnille sain valita ratsun Pikun ja Rosun väliltä. Lähdin tietysti kokeilemaan ponitammaa. 14v, monta varsaa tehnyt eestiläinen. Myöhemmin väri paljastui hopeanruunikoksi. Aiemmin asiaa kummemmin ajattelematta olin päätellyt liinaharjaiseksi rautiaaksi.

Korkeutta ponilla on nettitietojen mukaan 147 cm. Tuntui silti tosi pieneltä. Toki Pylleröä isommalta. Mutta Wanesan kyydissä oli sopusuhtaisempi olo.

Poni ei ollut kovin reipas eikä itselläni ollut oikein työkaluja saada sitä liikkeelle. Jaloista ja ponikannuksistani tapahtui jotain mutta raippaan ei juuri reagoinut. Haaveilin että nätisti pyytämällä tamma löytää omat menohalunsa. Olin väärässä.

Alkuverkat mentiin pitkin ohjin. Muutaman hetken poni välillä vähän innostui mutta suurin osa ajasta hyydyttiin. Lisäksi kääntämisessä oli ongelmia. Luisui lapa edellä ulos. Eli yritin kaikkeni ja lopulta myös vedin sisältä. Huoh!

Verkkahypyt ristikolle tultiin nekin aika löysästi. Alkuun tarttui puomit mukaan. Ensin ravissa, sitten laukassa. Sitten hypättiin pystyä, tavallisena ja sitten nuolena. Ekana nuoliversiona poni loikkasi nuolipuomin yli oikealle ja jätti itse esteen hyppäämättä. Nyt vasta vihdoin rupesin vähän jämyilemään. Itsekin tein minimit mitä vaadittiin. Otti silti tosi pahasti kunnon päälle.

Jumppasarja pysty-okseri-pysty innariväleillä selvitettiin hyvin. Kolmesta pystystä tehdystä vastaavasta luikahti poni kertaalleen kakkosen ja kolmosen välistä vasemmalle. Kuski joskus vähän keikkui muttei tainnut heilua kieltojen aikaan.

Lopuksi tultiin vielä pieni radanpätkä. Vaikka olisin ollut jo ihan valmis. Jumppa okserilla, ristikko, pysty ja toinen jumppa. Vedeltiin hyytyen, miniteillä ja osin ravilla. Mahdollisimman vähällä vaivalla maaliin siis. Ei kelvannut vaan saatiin jumppaa sakoksi. Useampi kierros kun ei onnistunut. Rosu leiskautti väliin myös tosi hienoja hyppyjä etusiaan nostellen. Ja ihan lopuksi taidettiin tulla vielä ristikko.

Loppuverkoissa ei ollut enää lahnatahmea. Helposti pyöristyi mutta moottori pitäisi saada käyntiin. Maastokäynneillä oli 100 % rauhallinen. Kotiinpäin meinasi jäädä kaulaa kavereihin. Ei kiirettä siis. Pesupaikalla vähän poneili eikä malttanut seistä.

Ope kommentoi että ekaksi kerraksi tuolla hyvin. Alkuun meinasi sanoa ettei kovin hääviä menoa tms. Mutta ei ollut hyvä! Annoin ponin lusmuilla ja vähän jekutella. Silti jouduin raippaamaan sitä mielestäni vähän turhan paljon. Ilman haluttua vaikutusta. Tekisi edes ponispurtteja niin pääsisi kehumaan eteenmenosta.

Kun kasattiin esteet pois niin loikittiin niitä vielä ilman hevosia. Oli hulvatonta! Taisin päästä 70 cm pystyn ja lopuksi venyin innariväleihin kahdella askeleella, oli muuten aika haastavaa.

Tunnin jälkeinen pose.


Ongelmia:
Rosu ei tahtonut liikkua reippaasti
pudotteluja
pari ohimenoa

Parannusta:
kaikesta yli

Maanantain pelastus

Maanantaina tallilla odotti täysin arvaamaton yllätys. Koulutunnille ratsukseni oli merkattu Harmonia! Ihanaa! Tamma oli taas äkäinen itsensä ja kuntoonlaittaessa yritti syödä elävältä. Vaan eipäs osunut, ähäkutti.

Ratsailla oli hetkittäin hieman hidas, ravissa välillä yritti juosta alta. Menin lähes koko tunnin ilman jalustimia. En jaksanut nostaa niitä ylös vaan roikkuivat sivuilla.

Alkuverkassa taas käännettiin ulkoavuilla. Tehtiin myös siirtymiä käskystä. Sekä laukannostoja peruutuksesta. Vahtien että kuski ei heittäydy etukenoon eikä ohjat lerpu. Hepo oli alkuun aika kurittoman oloinen ja vino. Yritin pitää tasaisen tuntuman kummallakin ohjalla, vaatia napakasti että
toteltava on ja antaa sitten rauhan kun kaikki toimi.

Pysähdyksissä muistin että Hoo oli helppo saada myötäämään ja niinhän se olikin. Sen jälkeen pyöreys löytyi käyntiinkin, lopulta raviin ja ihan lopputunnista myös oikeaan laukkaan. Vasen rullasi huonommin, mentiin vinona enkä saanut kunnolla otetta. Ravissa ja laukassa pelkkää volteilla taivuttelua enemmän auttoi kun pidin ulko-ohjan tarpeeksi hyvin tuntumalla ja väistätin takaosaa ulos että sain ratsun suoraksi.

Loppuraveissa hepo oli läpi, pysyi pyöreänä kumpaankin suuntaan ja pystyin asettamaan uloskin. Vauhti rupesi vähän hyytymään ja sai käskeä ihan napakasti eteen. Mutta oli ihanaa.

Ida hoiti Hoon pois ja laittoi Rosun valmiiksi seuraavalle tunnille. Kiitos!

Ongelmia:
hapannaama-Hoo hoitaessa
vasen laukka vinoa ja huonosti rullaavaa
loppuverkassa rupesi hyytymään

Parannusta:
lopputunnista kuunteli oikein kivasti ja pyöreänä