Maanantaina vaikka oli -23°C niin tallille vain. Päivän ainoa tunti ja porukkaa yhdistelemällä meitä oli 5. Kaikki menivät ilman satulaa, minulla ratsuna ihanainen Harmonia. Tamma oli tainnut syödä lohikäärmeheinää, sillä oli tänään tosi häijynä. Kun käveltiin kentälle niin poukkaisi itsensä vapaaksi. Onneksi ei kirmannut minnekään vaan kekkuleiden jälkeen seisoi aloillaan. Ohjat takaisin käteen ja talutus jatkui.
Olin paketoinut itseni topparatsastushousuihin, Kuomiin, fleeceen, toppatakkiin ja toppaliiviin. Kypärähuppu tietysti. Kolmisormihanskani olivat vielä talvivarastossa, joten menin normirukkasilla. Alkuun rukkaset tuntui tosi väärältä. Nyrkit ei pysyneet näissäkään kiinni. Mutta topparatsareilla tuntui olevan tavallisia ratsihousuja parempi pito selkään. Toppaliivi oli lopulta liioittelua, hyvin olisi pärjännyt ilmankin. Näin sain vain selkäni märäksi.
Tamma oli ollut muutaman päivän vapaalla ja sitä ennenkin melko kevyellä liikutuksella. Talutuksen pomput menivät sen piikkiin. Vaan pitkin ohjin kävellessä tuli seuraava pomppu. Pää alas ja jalat ylös. Onneksi suunta oli suoraan eteen ja ylös niin pysyin kyydissä. Eikä pomppuja onneksi tullut sarjana vaan vain 1. Aikamoista. Loput alkukäynneistä menin puolipitkin ohjin.
Tänään mentiin paljon takaosakäännöksiä. En saanut oikeasta tunteesta kiinni. Pelkäsin vähän liikaakin takajalkojen ruuvaamista ja taakse suuntautuvia ristiaskelia. Annoin mieluummin takasten askeltaa pientä volttia. Liikkeestä puuttui kokoaminen ja taipuminen. Kääntyi kuitenkin helposti ja liike parani loppua kohti. Ope ohjeisti pidättämään ulkoa paremmin.
Alkutunnista tamma juoksi jännittyneenä. Sain ensin asetuksen vasemmalle läpi, epätavallista. Ennen välikäyntejä otettiin laukat. Nostossa tuli tamman seuraava oma pomppu. Aika kevyellä keulalla päädyttiin laukkaan. Onneksi tässäkään ei tullut sivuliikkeitä. Itse laukat oli silti pikemminkin löysiä.
Välikäyntien jälkeen tehtävänä tultiin ravissa loivaa kiemuraa, yhdelle sivulle laukkaa. Ehkä kerran nousi väärä laukka. Alkuun nostettiin kulmasta, sitten ruvettiin nostamaan vasta suoristuksen jälkeen. Osasin pitää ulkotuen ja myödätä sisältä.
Lopputunnista ravi meni epävakaaksi. Pyöristyi mutta välillä kiihdytti, välillä mateli. Tuntui ettei omilla teoillani ollut juuri vaikutusta.
Hepan omat loikat loppuivat riittävään liikuntaan. Tammalle ei tullut kuuma mutta kuskille tuli. Tunnin jälkeen oli yhä tosi kiukkunen hoitaa.
Ope kiitteli että tultiin tunnille tällä kelillä, kiiteltiin takaisin että piti meille tunnin vaikka oli kylmä.
Ongelmia:
äkäinen ratsu hoitaa
pakkasvirtapomput
Parannusta:
saatiin tosi hyviä kulmia käynnissä ja ravissa hetkittäin
ravi pyöristyi loppua kohti
laukat nousi pääsääntöisesti oikein
maanantai 29. joulukuuta 2014
sunnuntai 28. joulukuuta 2014
Irtokoulutunti Artukaisissa perusratsastusta
Vähän ennen joulun tuloa tajusin että tällä kertaa olen Turussa vielä muutaman ns. arkipäivän pyhien jälkeen. Heppailemaan rupesi tekemään mieli. Artukaisten (Turun ratsastajien) nettisivuilta löysin sekä hyvin houkuttavan estekurssin (joka valitettavasti kesti vielä maanantaihin) sekä irtotunteja. Kyselyyni vastattiin että irtotunnilla olisi tilaa. Himoitsemilleni hyppelyille siis hyvästit tällä kertaa. Edellisestä käynnistä oli näemmä ehtinyt vierähtää jo 3 vuotta. Nyt maksoin tästä ilosta 34 euroa (yhä euron alennuksella) ja ensi viikolla hintoihin on tulossa 5 euron korotus.
Ratsutoiveeksi kerroin taas säpäkän tamman. Listasta nimeni perästä löytyi Ansa. Ruunikko isohko tamma, joka ei tykännyt harjauksesta tai satuloinnista. Hoitotoimet ja varustus kuitenkin sujuivat tamman ollessa köytettynä.
Pakkasta oli -7°C, vähemmän kuin ennusteet uhkasivat. Ei paha. Ratsukoita tunnilla oli muistaakseni 6. Maneesissa tamma ei malttanut seistä aloillaan ja käynnissä vähän tuijotteli jos oli tuijoteltavaa.
Iso osa tunnista oltiin kahdella ympyrällä. Me jäätiin maneesin takapäätyyn kahden muun ratsukon kanssa. Tehtiin voltteja sisään ja toisessa kierroksessa kaatui voltilla sisään. Sorruin vähän humputtelemaan ja ratsu kulki pitkänä. Ope (sijainen) puhui aika paljon yleisiä asioita, mm. tuttua potkukelkkavaikuttamista. Vaikutetaan kun on tarve ja sitten annetaan rauha.
Ympyrällä mentiin ravia ja laukkaa. Edelleenkään en aktiivisesti ratsastanut tammaa avuille. Mukava laukka ja muistaakseni kivasti säätyvä. Itse saatoin istua vähän vinkkuralla.
Lopputunnista tehtiin ympyränvaihtoja ja suoristuksia ravissa. Ope kehotti pitämään kädet aloillaan. Jo ravissa oli ongelmia rauhallisen suoristuksen kanssa. Nyt vasta ope heräsi vaatimaan Ansaa kunnolla avuille. Eihän se ihan hetkessä onnistunut. Varsinkin vasemmassa kierroksessa tie suoristuslinjalle oli haastava tamman puskiessa sisäpohjetta päin. Yritin tehdä liian ympyrämäisen tien kun olisin voinut helpottaa tehtävää ratsastamalla enemmän ajatuksella radan poikki.
Sitten ruvettiin nostamaan suoristuksista tulevan suunnan laukka. Ansa vähän innostui tulevista nostoista, luultavasti kuski myös. Tätä ennen tuli teoriaa oikeasta nostoajasta. Niitä asioita, joihin normaalissa ratsastuksessani unohdan aina keskittyä. Laukka lähtee ulkotakajalasta ja jos en nyt ihan pieleen muista niin nostoapu pitäisi antaa juuri kun ulkotakajalka on menossa maahan. Muistelen myös että laukka suositeltiin nostettavaksi sisäjalalla ja ulkojalan olisi pitänyt antaa pikemminkin olla aloillaan. Itse nostoissa jouduin kuitenkin keskittymään ratsun rauhoitteluun että itse ajoitus ja avut unohtuivat täysin. Ope kaipasi parempia valmisteluja. Joka kerta päästiin kuitenkin asiallisesti myötälaukkaan. Lopulta saatiin myös hätäilemättömät nostot kumpaankin suuntaan. Sitten riitti meille.
Loppuraveissa kulki tasaisen pyöreänä muistaakseni. Saattoi yrittää livahdella pitkäksi. Alkuun meni myös aika reippaasti. Ope kommentoi että tamma on herkkä. Olihan se. Vaan silti olisi tarvinnut alusta asti enemmän ratsastusta että olisi lyhentynyt ja tullut jo alkutunnista paremmin kuulolle. Itse menin matalan aidan kohdalta ja jäi sellainen olo että open mielestä meillä ei mennyt kovin hyvin. Toki sain vähän säälipisteitä kun sanoin että tämä oli eka kertani Ansalla.
Tamma ei tykännyt muista hevosista suuresti ja kaarrossa sai huolehtia riittävistä välimatkoista. Tunnin jälkeen purku, harjaus ja loimitus sujuivat muistaakseni kiukuttelematta.
Ongelmia:
alkutunti vähän jolkoteltiin
lopuksi kun ruvettiin vaatimaan niin valmistelu oli puolitiessä
Parannusta:
kulki asiallisesti
pyöristyi loppuraveihin
laukat nousi myötäisinä ja malttoi lopulta odottaakin
Anu videoi pätkiä menosta:
Ratsutoiveeksi kerroin taas säpäkän tamman. Listasta nimeni perästä löytyi Ansa. Ruunikko isohko tamma, joka ei tykännyt harjauksesta tai satuloinnista. Hoitotoimet ja varustus kuitenkin sujuivat tamman ollessa köytettynä.
 |
| Karsinapose. ©Anu |
Pakkasta oli -7°C, vähemmän kuin ennusteet uhkasivat. Ei paha. Ratsukoita tunnilla oli muistaakseni 6. Maneesissa tamma ei malttanut seistä aloillaan ja käynnissä vähän tuijotteli jos oli tuijoteltavaa.
 |
| Jalustimien säätöä. ©Anu |
Iso osa tunnista oltiin kahdella ympyrällä. Me jäätiin maneesin takapäätyyn kahden muun ratsukon kanssa. Tehtiin voltteja sisään ja toisessa kierroksessa kaatui voltilla sisään. Sorruin vähän humputtelemaan ja ratsu kulki pitkänä. Ope (sijainen) puhui aika paljon yleisiä asioita, mm. tuttua potkukelkkavaikuttamista. Vaikutetaan kun on tarve ja sitten annetaan rauha.
Ympyrällä mentiin ravia ja laukkaa. Edelleenkään en aktiivisesti ratsastanut tammaa avuille. Mukava laukka ja muistaakseni kivasti säätyvä. Itse saatoin istua vähän vinkkuralla.
Lopputunnista tehtiin ympyränvaihtoja ja suoristuksia ravissa. Ope kehotti pitämään kädet aloillaan. Jo ravissa oli ongelmia rauhallisen suoristuksen kanssa. Nyt vasta ope heräsi vaatimaan Ansaa kunnolla avuille. Eihän se ihan hetkessä onnistunut. Varsinkin vasemmassa kierroksessa tie suoristuslinjalle oli haastava tamman puskiessa sisäpohjetta päin. Yritin tehdä liian ympyrämäisen tien kun olisin voinut helpottaa tehtävää ratsastamalla enemmän ajatuksella radan poikki.
Sitten ruvettiin nostamaan suoristuksista tulevan suunnan laukka. Ansa vähän innostui tulevista nostoista, luultavasti kuski myös. Tätä ennen tuli teoriaa oikeasta nostoajasta. Niitä asioita, joihin normaalissa ratsastuksessani unohdan aina keskittyä. Laukka lähtee ulkotakajalasta ja jos en nyt ihan pieleen muista niin nostoapu pitäisi antaa juuri kun ulkotakajalka on menossa maahan. Muistelen myös että laukka suositeltiin nostettavaksi sisäjalalla ja ulkojalan olisi pitänyt antaa pikemminkin olla aloillaan. Itse nostoissa jouduin kuitenkin keskittymään ratsun rauhoitteluun että itse ajoitus ja avut unohtuivat täysin. Ope kaipasi parempia valmisteluja. Joka kerta päästiin kuitenkin asiallisesti myötälaukkaan. Lopulta saatiin myös hätäilemättömät nostot kumpaankin suuntaan. Sitten riitti meille.
Loppuraveissa kulki tasaisen pyöreänä muistaakseni. Saattoi yrittää livahdella pitkäksi. Alkuun meni myös aika reippaasti. Ope kommentoi että tamma on herkkä. Olihan se. Vaan silti olisi tarvinnut alusta asti enemmän ratsastusta että olisi lyhentynyt ja tullut jo alkutunnista paremmin kuulolle. Itse menin matalan aidan kohdalta ja jäi sellainen olo että open mielestä meillä ei mennyt kovin hyvin. Toki sain vähän säälipisteitä kun sanoin että tämä oli eka kertani Ansalla.
Tamma ei tykännyt muista hevosista suuresti ja kaarrossa sai huolehtia riittävistä välimatkoista. Tunnin jälkeen purku, harjaus ja loimitus sujuivat muistaakseni kiukuttelematta.
Ongelmia:
alkutunti vähän jolkoteltiin
lopuksi kun ruvettiin vaatimaan niin valmistelu oli puolitiessä
Parannusta:
kulki asiallisesti
pyöristyi loppuraveihin
laukat nousi myötäisinä ja malttoi lopulta odottaakin
Anu videoi pätkiä menosta:
maanantai 22. joulukuuta 2014
Tuplatunti koulua, ekassa tunnissa ei mitään järkeä - satulan kirous
Maanantaina tuli viesti että esteitä ei ole mutta kaksi koulutuntia. Pääsin siis ratsastamaan kummatkin tuntini. Keli oli n. -4°C ja lunta tuprutti. Välillä ihan paljonkin mutta niin pientä että kovin suuria nietoksia ei näistä tullut. Listassa luki Harmonia kummallekin tunnille. Totesin että takamukseni ei kestä kahta tuntia ilman satulaa, joten satula matkaan. Tallissa Hoo esitti tänään pitkästä aikaa ihan kunnon lohikäärmemuuveja. Itse olin yllättävän rauhallinen ja jatkoin muina naisina harjaamista vaikka tamma toisesta päästä esitteli hampaitaan (ei ylettynyt koska oli kiinni) ja toisessa päässä viuhtoi takasella ympyrää. Harmi ettei tämä ignooraus riittänyt. Myöhemmin takanen rupesi hyrräämään vieressä niin pitkään ja hartaasti että piti hakea raippa seuraksi. Eikä se tarvinut kuin ottaa käteen niin tamma asettui. En siis edes uhkaillut.
Vielä yhdet kiukut tuli satulasta. Tamma näytti hampaita, esittelin sille kyynärpäätäni ja se iski päänsä siihen, hermostui, keveni edestä ja heilutti takasia. Onneksi rauhottuikin nopeasti. Rupesi nimittäin karsina tuntumaan aika ahtaalta.
Kavioiden putsaus ja taluttaminen toimivat priimasti.
Kenttä oli aika koppurainen. Kunnon kaivautunut ura ja sen vieressä muhkuraa. Ensimmäinen tunti oli jotain ihan kammottavaa. Ohjat tuntumalle ja heti raviin. Meille niin tärkeä käyntipohjustus jäi siihen että yhden sivun verran yritin vähän jotain. Ravissa Hoo oli vino ja juoksi alta. Kammottavaa. Yritin pitää tamman kahden ohjan tuntumalla, olla hääräämättä liikaa (eli aikamoista hentoilua) ja käyttää pohkeita. Jalat oli taas hyvin aneemiset. Kaikki hidastukset oli hirveää vetämistä.
Ope haukkui ratsuani aasin näköiseksi. Joo, ei mennyt kovin nätisti mutta silti! Veikkaan että syytä oli vähintään yhtä paljon satulassa. Kun tamma ei toiminut, minua rupesi hermostuttamaan, jolloin jäykistyin, tamma jännittyi lisää ja kierre vain paheni. Ope käski volttailla mutta siitä ei ollut apua. Lopulta oma ratsastus oli kammottavaa sinnepäin haahuilua. Pitkille sivuille nostettiin laukkaa. Tamma kuumui mutta silti osa nostoista oli järkyttäviä ravin kautta kiihdyttelyjä.
Päädyssä oli tarkoitus tehdä timanttia. Siitäkään ei tullut oikein mitään. Yritin pitää ohjastuntuman vakaana ja samanlaisena kumpaankin ohjaan. Tamma oli tosi jäykän ja vinon oloinen, murehdin sitä ihan liikaa ja sorruin värkkäämään ohjilla. Lopulta pyörittelin voltteja käynnissä kun ravissa meidän menossa ei ollut mitään järkeä.
Ainoa, mikä tänään sujui edes jotenkin, oli toiseen päätyyn tehdyt käyntiväistöt. Tämän tunnin oli tarkoitus olla ihan perusasioita mutta me oltaisiin voitu ottaa vielä pykälä tai pari helpompaa menoa. Ens kerralla osaan sitten toivoa käyntityöskentelyä.
Loppuravit eivät tuoneet juuri helpotusta. Kun ope katseli muualle (ja kuski sai hieman rentouduttua) niin tammakin lopetti kaikista pahimmat jännittämisensä ja meno rupesi olemaan etäisesti vähän oikean suuntaista. Siihen sitten lopetettiin. Onneksi tämä sentään tuntui menevän nopeasti ohi.
Tunnin jälkeen oli ihan hirvittävät keljutukset päällä. Varmaan huonoin tunti 5 vuoteen! Mikään ei sujunut. Tästä johtuen olin varmasti tikkujäykkänä kyydissä. Yritin keskittyä hengittelemään ja rentoutumaan. Onneksi seuraavan tunnin kuskit saivat mutkin sitten paremmalle mielelle.
Tuntien välissä vaihtui ope. Totesin alkuun että meidän eka tunti oli järkyttävän hirvittävä. Ope kysyi että onko mulla arvauksia mistä se johtuu. Vastasin että kelistä, pohjasta, tammasta, kuskista tai satulasta. Ehdotus oli että jätä satula pois. Sen teinkin sitten myöhemmin kun totesin että ravi satulan kanssa on yhä hirveää. Istunkohan jotenkin kummallisesti tämän uuden satulan kanssa? Jalat väärissä paikoissa?
Tämä tunti alotettiin tosi rauhallisesti, mikä sopi meille paremmin kuin hyvin. Keskityttiin suoraan tulemiseen ja kulmiin. Pitkin ohjin päästiin pituushalkaisijalla paremmin suoraan kuin tuntumalla mutta kovin hienoa meidän suoraan meno ei silti ole. Lisää energiaa pitäisi saada että kiemurtelu vähenisi. Takaosa pullotti tänään oikealle. Sanoisin että istunnastakin voi löytyä vikaa.
Nyt saatiin niin täsmäohjeita että meidän meno rupesi hitaasti ja varmasti paranemaan. Tosi pitkä käyntipätkä alkuun ja se oli tosiaan juuri se, mitä tarvittiin. Itse lakkasin murehtimasta, rentouduin ja tammakin rauhottui.
Kun ruvettiin ottamaan pitkille sivuille ravia niin nakkasin satulan pois. Tehtiin pysähdyksiä, peruutuksia ja siirtymiä. Ilman satulaa meno oli paljon helpompaa ja pidätteet menivät huomattavasti paremmin läpi pelkällä istunnalla. Päästiin siitä kammottavasta vetämisestä eroon. Pysähdykset tuli parhaimmillaan tasan. Tamma rupesi myötäämään pysähdyksiin. Peruutukset rupesivat toimimaan alun nihkeyden jälkeen kevyesti. Open ohje liikutella ohjia peruutuksen aikana paransi muodon tasaisuutta. Itse keskityin pitämään tuntuman siirtyessä pysähdyksestä raviin ja ope muistutti pitämään tuntuman kunnolla myös ravissa. Siinä käteni halusivat lähteä leijailemaan. Kulmissa suositeltiin tekemään nopeammat johtamiset ja palauttaa kädet aina omille paikoilleen. Tadaa, ratsu myötäsi. Lopulta muistin ratsastaa siirtymät myös ravista käyntiin ja sen jälkeen meidän meno kaipasi enää pikkuviilausta. Nyt tamma taipui ja myötäsi kulmissa, kuunteli, keskittyi eikä kiirehtinyt. Ero edellisen tunnin jäkitykseen oli valtava!
Tämä tunti meni siis aika rauhallisesti ja laukkaamatta. Mutta tässä oli niin paljon enemmän järkeä kuin aiemmassa kiristelyssä! Tästä tulin onnelliseksi ja tunnin takaiset keljutukset haihtuivat. Jos ongelmamme johtuvat satulasta niin sitten meillä on ongelma. Olisi ihan hyvä osata mennä myös satulalla. Tänään tosiaan kummankin tunnin 2 muuta ratsukkoa menivät ilman satulaa.
Ongelmia:
ensimmäisellä tunnilla lähes kaikki
Parannusta:
toisella tunnilla sekä kuski että tamma rentoutuivat ja yhteistyö rupesi toimimaan
yllättävän hyvät peruutukset
Vielä yhdet kiukut tuli satulasta. Tamma näytti hampaita, esittelin sille kyynärpäätäni ja se iski päänsä siihen, hermostui, keveni edestä ja heilutti takasia. Onneksi rauhottuikin nopeasti. Rupesi nimittäin karsina tuntumaan aika ahtaalta.
Kavioiden putsaus ja taluttaminen toimivat priimasti.
Kenttä oli aika koppurainen. Kunnon kaivautunut ura ja sen vieressä muhkuraa. Ensimmäinen tunti oli jotain ihan kammottavaa. Ohjat tuntumalle ja heti raviin. Meille niin tärkeä käyntipohjustus jäi siihen että yhden sivun verran yritin vähän jotain. Ravissa Hoo oli vino ja juoksi alta. Kammottavaa. Yritin pitää tamman kahden ohjan tuntumalla, olla hääräämättä liikaa (eli aikamoista hentoilua) ja käyttää pohkeita. Jalat oli taas hyvin aneemiset. Kaikki hidastukset oli hirveää vetämistä.
Ope haukkui ratsuani aasin näköiseksi. Joo, ei mennyt kovin nätisti mutta silti! Veikkaan että syytä oli vähintään yhtä paljon satulassa. Kun tamma ei toiminut, minua rupesi hermostuttamaan, jolloin jäykistyin, tamma jännittyi lisää ja kierre vain paheni. Ope käski volttailla mutta siitä ei ollut apua. Lopulta oma ratsastus oli kammottavaa sinnepäin haahuilua. Pitkille sivuille nostettiin laukkaa. Tamma kuumui mutta silti osa nostoista oli järkyttäviä ravin kautta kiihdyttelyjä.
Päädyssä oli tarkoitus tehdä timanttia. Siitäkään ei tullut oikein mitään. Yritin pitää ohjastuntuman vakaana ja samanlaisena kumpaankin ohjaan. Tamma oli tosi jäykän ja vinon oloinen, murehdin sitä ihan liikaa ja sorruin värkkäämään ohjilla. Lopulta pyörittelin voltteja käynnissä kun ravissa meidän menossa ei ollut mitään järkeä.
Ainoa, mikä tänään sujui edes jotenkin, oli toiseen päätyyn tehdyt käyntiväistöt. Tämän tunnin oli tarkoitus olla ihan perusasioita mutta me oltaisiin voitu ottaa vielä pykälä tai pari helpompaa menoa. Ens kerralla osaan sitten toivoa käyntityöskentelyä.
Loppuravit eivät tuoneet juuri helpotusta. Kun ope katseli muualle (ja kuski sai hieman rentouduttua) niin tammakin lopetti kaikista pahimmat jännittämisensä ja meno rupesi olemaan etäisesti vähän oikean suuntaista. Siihen sitten lopetettiin. Onneksi tämä sentään tuntui menevän nopeasti ohi.
Tunnin jälkeen oli ihan hirvittävät keljutukset päällä. Varmaan huonoin tunti 5 vuoteen! Mikään ei sujunut. Tästä johtuen olin varmasti tikkujäykkänä kyydissä. Yritin keskittyä hengittelemään ja rentoutumaan. Onneksi seuraavan tunnin kuskit saivat mutkin sitten paremmalle mielelle.
Tuntien välissä vaihtui ope. Totesin alkuun että meidän eka tunti oli järkyttävän hirvittävä. Ope kysyi että onko mulla arvauksia mistä se johtuu. Vastasin että kelistä, pohjasta, tammasta, kuskista tai satulasta. Ehdotus oli että jätä satula pois. Sen teinkin sitten myöhemmin kun totesin että ravi satulan kanssa on yhä hirveää. Istunkohan jotenkin kummallisesti tämän uuden satulan kanssa? Jalat väärissä paikoissa?
Tämä tunti alotettiin tosi rauhallisesti, mikä sopi meille paremmin kuin hyvin. Keskityttiin suoraan tulemiseen ja kulmiin. Pitkin ohjin päästiin pituushalkaisijalla paremmin suoraan kuin tuntumalla mutta kovin hienoa meidän suoraan meno ei silti ole. Lisää energiaa pitäisi saada että kiemurtelu vähenisi. Takaosa pullotti tänään oikealle. Sanoisin että istunnastakin voi löytyä vikaa.
Nyt saatiin niin täsmäohjeita että meidän meno rupesi hitaasti ja varmasti paranemaan. Tosi pitkä käyntipätkä alkuun ja se oli tosiaan juuri se, mitä tarvittiin. Itse lakkasin murehtimasta, rentouduin ja tammakin rauhottui.
Kun ruvettiin ottamaan pitkille sivuille ravia niin nakkasin satulan pois. Tehtiin pysähdyksiä, peruutuksia ja siirtymiä. Ilman satulaa meno oli paljon helpompaa ja pidätteet menivät huomattavasti paremmin läpi pelkällä istunnalla. Päästiin siitä kammottavasta vetämisestä eroon. Pysähdykset tuli parhaimmillaan tasan. Tamma rupesi myötäämään pysähdyksiin. Peruutukset rupesivat toimimaan alun nihkeyden jälkeen kevyesti. Open ohje liikutella ohjia peruutuksen aikana paransi muodon tasaisuutta. Itse keskityin pitämään tuntuman siirtyessä pysähdyksestä raviin ja ope muistutti pitämään tuntuman kunnolla myös ravissa. Siinä käteni halusivat lähteä leijailemaan. Kulmissa suositeltiin tekemään nopeammat johtamiset ja palauttaa kädet aina omille paikoilleen. Tadaa, ratsu myötäsi. Lopulta muistin ratsastaa siirtymät myös ravista käyntiin ja sen jälkeen meidän meno kaipasi enää pikkuviilausta. Nyt tamma taipui ja myötäsi kulmissa, kuunteli, keskittyi eikä kiirehtinyt. Ero edellisen tunnin jäkitykseen oli valtava!
Tämä tunti meni siis aika rauhallisesti ja laukkaamatta. Mutta tässä oli niin paljon enemmän järkeä kuin aiemmassa kiristelyssä! Tästä tulin onnelliseksi ja tunnin takaiset keljutukset haihtuivat. Jos ongelmamme johtuvat satulasta niin sitten meillä on ongelma. Olisi ihan hyvä osata mennä myös satulalla. Tänään tosiaan kummankin tunnin 2 muuta ratsukkoa menivät ilman satulaa.
Ongelmia:
ensimmäisellä tunnilla lähes kaikki
Parannusta:
toisella tunnilla sekä kuski että tamma rentoutuivat ja yhteistyö rupesi toimimaan
yllättävän hyvät peruutukset
sunnuntai 21. joulukuuta 2014
Siirtymiä kieli poskella (Aksu)
Sunnuntaina toivoin paikkaa jostain vähäväkiseltä tunnilta. Alunperin kuskeja piti olla 5 mutta jostain ilmaantui vielä kuudes. Ihan asiallinen määrä kuitenkin. Ratsutulokseeni en sen sijaan ollut yhtään tyytyväinen. Pitkästä aikaa Aksu. Onhan se osaava joo mutta jotenkin rasittava. Hoitohommilta säästyin kokonaan, sillä ruuna oli valmiiksi hommissa ja jatkoi jälkeeni vielä maastoon. Pakkasta oli jonkin verran, tarkenin kuitenkin tunnin fleecellä.
Aksu ei ollut tänään kovin pahalla tuijottelutuulella. Katsomopäädyssä kuitenkin vähän jännittyi. Ope suositteli kunnon taivutuksia ja suorilla avoja ratsun rentouttamiseksi. Ravia kaivattiin monesti lisää. Aksu pullautteli kieltään pihalle ja alkutunnista se rupesi korpeamaan yhtä pahasti kuin Ekun suun aukominen. Yritin myödätä ja olla hellä mutta silti kieli lurpotti ulkona. Ajatukseni ei olleet kovin julkaisukelpoisia vaan enemmän tyhmä kaakki -sarjaa. Opellekin huokailin että nämä isot ruunat ei yleensä ole mun juttuni.
Päivän aiheena oli siirtymät. Jakauduttiin kahden porukoissa omille ympyröille. Meidän ympyrälle takapäätyyn tuli kaveriksi Vanilja. Olin aavistuksen huolissani ponin ampailutaipumuksista, sillä heti alkutunnista Aksu näytti että on heti mukana jos jossain on jotain hässäkkää. Ponista ei onneksi aiheutunut mitään. Omaan pissalätäkköönsä astuminen sai Aksun sen sijaan pyrähtämään raviin. Höpsö.
Ympyrällä mentiin alkuun harjoitusravia ja tehtiin kierroksen aikana kaksi lyhyttä käyntisiirtymää. Ope käski ratsastaa enemmän ristiselällä ja tehdä pidätteet istunnalla eikä ohjasta vetämällä. Yritin kyllä. Kevyemmällä tuntumalla siirtymät tuntuivat pitkiksi valahtamisilta. Ohjasta vetämällä pysähtyi nopeammin mutta veti vähän vastaan ja meni silläkin etupainoiseksi. Lopulta rupesin onneksi saamaan juonesta kiinni Aksun kielihomman kanssa. Käynnissä kieli pysyi sisällä. Ravissa ruuna ei suvainnut kovin napakkaa ulko-ohjaa. Ope käski myödätä sisältä ja nopeammin mutta kieleen auttoi mielestäni paremmin hellempi ulkokäsi. Pohkeilla lisää ravia niin menosta tuli vähän ryhdikkäämpää.
Laukkaa mentiin ensin vain ympäri. Ihan ok. Siinäkin rupesin saamaan ratsun kieltä suuhun. Lopulta tehtiin tehtävää että puoli kierrosta ravia, laukannosto. Me tehtiin voltti laukassa ja siirryttiin käyntiin. Sitten takaisin raviin ja sama uudestaan. Kummallisen ahdasta meinasi olla kahdella ratsukolla. Alaspäin siirtymät oli alkuun valuvia. Vasta kun open ohjeesta tajusin koota laukkaa kunnolla ennen siirtymää niin niistä tuli asiallisempia. Edelleen olisi pitänyt ratsastaa huolellisemmin. Laukat nousi pyynnöstä mutta muoto karkasi. Kieli viipotti hetkittäin ulkona. Ulko-ohjastakin piti pitää kiinni. Laukan eteenratsastus ympyrällä sujui ihan ok. Käynnistä raviin päästiin sentään pyöreinä. Kummatkin suunnat melko samanlaiset. Vasempaan kierrokseen ratsu pysyi rennompana.
Loppuravit oli jo ihan asialliset. Rento ruuna, joka venytti oikeaan suuntaan. Kielikin pysyi sisällä. Jes. Siitä olin mielissäni että rupesin tuntemaan ohjissa missä kieli milloinkin viipottaa. Käveltiin ihan kunnon pitkät loppukäynnit ennen kuin Aksun hommat jatkui.
Ongelmia:
kieli ei pysynyt suussa
ratsu vähän jännittyi välillä
ratsastus olisi voinut olla huolellisempaa
Parannusta:
Aksulla ei ollut tuijottelupäivä
toimi ihan ok jalasta eteen
rentous lisääntyi lopputuntia kohti
jokunen suht asiallinen laukasta käyntiin siirtyminen
Aksu ei ollut tänään kovin pahalla tuijottelutuulella. Katsomopäädyssä kuitenkin vähän jännittyi. Ope suositteli kunnon taivutuksia ja suorilla avoja ratsun rentouttamiseksi. Ravia kaivattiin monesti lisää. Aksu pullautteli kieltään pihalle ja alkutunnista se rupesi korpeamaan yhtä pahasti kuin Ekun suun aukominen. Yritin myödätä ja olla hellä mutta silti kieli lurpotti ulkona. Ajatukseni ei olleet kovin julkaisukelpoisia vaan enemmän tyhmä kaakki -sarjaa. Opellekin huokailin että nämä isot ruunat ei yleensä ole mun juttuni.
Päivän aiheena oli siirtymät. Jakauduttiin kahden porukoissa omille ympyröille. Meidän ympyrälle takapäätyyn tuli kaveriksi Vanilja. Olin aavistuksen huolissani ponin ampailutaipumuksista, sillä heti alkutunnista Aksu näytti että on heti mukana jos jossain on jotain hässäkkää. Ponista ei onneksi aiheutunut mitään. Omaan pissalätäkköönsä astuminen sai Aksun sen sijaan pyrähtämään raviin. Höpsö.
Ympyrällä mentiin alkuun harjoitusravia ja tehtiin kierroksen aikana kaksi lyhyttä käyntisiirtymää. Ope käski ratsastaa enemmän ristiselällä ja tehdä pidätteet istunnalla eikä ohjasta vetämällä. Yritin kyllä. Kevyemmällä tuntumalla siirtymät tuntuivat pitkiksi valahtamisilta. Ohjasta vetämällä pysähtyi nopeammin mutta veti vähän vastaan ja meni silläkin etupainoiseksi. Lopulta rupesin onneksi saamaan juonesta kiinni Aksun kielihomman kanssa. Käynnissä kieli pysyi sisällä. Ravissa ruuna ei suvainnut kovin napakkaa ulko-ohjaa. Ope käski myödätä sisältä ja nopeammin mutta kieleen auttoi mielestäni paremmin hellempi ulkokäsi. Pohkeilla lisää ravia niin menosta tuli vähän ryhdikkäämpää.
Laukkaa mentiin ensin vain ympäri. Ihan ok. Siinäkin rupesin saamaan ratsun kieltä suuhun. Lopulta tehtiin tehtävää että puoli kierrosta ravia, laukannosto. Me tehtiin voltti laukassa ja siirryttiin käyntiin. Sitten takaisin raviin ja sama uudestaan. Kummallisen ahdasta meinasi olla kahdella ratsukolla. Alaspäin siirtymät oli alkuun valuvia. Vasta kun open ohjeesta tajusin koota laukkaa kunnolla ennen siirtymää niin niistä tuli asiallisempia. Edelleen olisi pitänyt ratsastaa huolellisemmin. Laukat nousi pyynnöstä mutta muoto karkasi. Kieli viipotti hetkittäin ulkona. Ulko-ohjastakin piti pitää kiinni. Laukan eteenratsastus ympyrällä sujui ihan ok. Käynnistä raviin päästiin sentään pyöreinä. Kummatkin suunnat melko samanlaiset. Vasempaan kierrokseen ratsu pysyi rennompana.
Loppuravit oli jo ihan asialliset. Rento ruuna, joka venytti oikeaan suuntaan. Kielikin pysyi sisällä. Jes. Siitä olin mielissäni että rupesin tuntemaan ohjissa missä kieli milloinkin viipottaa. Käveltiin ihan kunnon pitkät loppukäynnit ennen kuin Aksun hommat jatkui.
Ongelmia:
kieli ei pysynyt suussa
ratsu vähän jännittyi välillä
ratsastus olisi voinut olla huolellisempaa
Parannusta:
Aksulla ei ollut tuijottelupäivä
toimi ihan ok jalasta eteen
rentous lisääntyi lopputuntia kohti
jokunen suht asiallinen laukasta käyntiin siirtyminen
lauantai 20. joulukuuta 2014
Pienryhmätunnilla 90-rata
Alkuun näytti taas hankalalta mutta lopulta löytyi kolmen hengen porukka lauantaille pienryhmätunnille ja saatiin myös kaikille sopiva aika järjestymään. Tästä riemusta piti maksaa siis 32 e. Tunnin piti lauantaiope. Ratsukseni sain kisaheppani Merin eli nämä oli meidän toiset hyppytreenit. Maneesin mittari näytti +2°C, pihalla oli pikkupakkanen.
Esteitä kasattiin maneesiin 5. Suora linja pysty-okseri, 21 m, kaareva linja pysty-pysty 24 m ja yksinäinen okseri lävistäjälle. Tällä kertaa Meri ei ollut alkuverkassa yhtään niin ihanan helppo kuin viimeksi kisaverkassa. Käynnissä pyöristyi, ravissa meinasi mennä joko hissutellen tai pitkänä ja lujaa. Laukassa muka vähän jotain säädeltiin mutta mentiin mielestäni joko pitkänä ja lujaa tai pyynnöstä tosi lujaa. Lyhentely-yritykset oli juuri yrityksiä. Sisäpohjetta paremmin läpi kaipasi ope. Meri oli enempi innoissaan kuin laiska.
Verkkahypyt hypittiin 21 metrin linjalle. Esteet oli alkuun ristikoita. Alkuun meiltä kaivattiin väliin kuutta askelta. Ekalla yrityksellä jäi tosi ahtaaksi mutta Meri pelasti ja mahdutti vielä kuudennenkin. Sen jälkeen tajusin ottaa enemmän kiinni ja tulla pienemmässä laukassa sisään. Siistit 6. Sitten esteet nousi pystyiksi ja yhä tultiin nätisti kuudella. Jos linjan jälkeen oli vääriä laukkoja niin Meri korjaili ne melko itsekseen. Tultiinkohan tämä vielä viidellä. Kuitenkin myöhemmin myös 5 laukkaa tuli tähän siististi ja sujuvasti.
Tämän jälkeen tultiin kaarevaa linjaa. 6 laukkaa siihen siististi. Pari kertaa muistaakseni. Kivan tasaista menoa meillä.
Sitten hypättiin 6 hypyn pikkurata. Ekalla kierroksella korkeus oli jossain 60 sentin nurkilla. Suora linja, lävistäjäokseri, kaareva linja ja vielä kaarevan eka toiseen suuntaan. Oikein kiva ja sujuva. Erityisen tyytyväinen olen lävistäjäokseriin. Jäätiin vähän kauas ja pyysin Meriä ponnistamaan kauempaa. Hyvin totteli ja saatiin hyvä hyppy. Ponnistuspaikoista oltiin joka kerta samaa mieltä.
Seuraavalle kierrokselle ope nosti esteet meille ysikymppiin. Sitähän minä halusin. Rupesivat vaan näiden pienien jälkeen näyttämään melko valtavilta. N. 30 cm kerralla ylöspäin. Mutta hillitsin itseni enkä ruvennut arastelemaan ja toivomaan pienempiä. Linjan eka jäi vähän matalammaksi Sen verran meni jännäksi että ekalla linjalla jäädyin ja unohdin ratsastaa. Tuijottelin vain okseria että hui kamala. Siinä meni laukasta rytmi ja paikka katosi. Eikä se Meri sitä sitten itsekseen hypännyt vaan otti suht rauhallisen kiellon esteen eteen. En raipannut koska eihän heppa oikeastaan ollut edes tuhma. Seuraavalle yritykselle muistin että ai niin, täällähän piti ratsastaa. Sujuvat 5 laukkaa väliin ja vähän varmistelua. Nätisti yli. Lävistäjäokseri jännitti sekin mutta yhtä lailla selvittiin siitäkin. Lennossa taputuksia. Linjan ekalle tultiin hitusen lähelle mutta yli päästiin. Toiselle tuli parempaan paikkaan, helposti yli. Kaarre oli taas tiukahko ja laukka vähän kärsi. Mutta vikalle ei tykitetty vaan tultiin aika maltillisesti. Hyvään paikkaan ja nätisti yli. Vau! Olin tosi tyytyväinen että pienen jahkailun jälkeen päästiin ysikympeistä näin hyvin yli. Kaunista yhteistyötä.
Hitusen jäi eka linja kuitenkin hampaankoloon ja ennen kuin ehdin ajatella asiaa enempää niin ope käski ottaa sen uusiksi. Nosti vielä ekankin pystyn n. ysikymppiin. Hyvä laukka, vähän lähelle ehkä mutta nätisti taas viidellä. Eikä mitään epäröintiä. Olin tosi tyytyväinen. Myös ope oli sitä mieltä että voidaan lähteä kisoissa hyppäämään 90. Jes! Eihän Meri itsestään hyppää mutta eihän sen kuulu eikä tarvikaan.
Olipa ihana tunti. Kaikilla meni kivasti eikä turhaan odotteluun mennyt aikaa. Hyppyhommat pitää ehdottomasti jatkossakin tehdä tarpeeksi pienellä porukalla.
Ongelmia:
yksi kielto
Parannusta:
ponnistuspaikat löytyivät hyvin
ei miniaskelia
90 meni lopulta helposti
Esteitä kasattiin maneesiin 5. Suora linja pysty-okseri, 21 m, kaareva linja pysty-pysty 24 m ja yksinäinen okseri lävistäjälle. Tällä kertaa Meri ei ollut alkuverkassa yhtään niin ihanan helppo kuin viimeksi kisaverkassa. Käynnissä pyöristyi, ravissa meinasi mennä joko hissutellen tai pitkänä ja lujaa. Laukassa muka vähän jotain säädeltiin mutta mentiin mielestäni joko pitkänä ja lujaa tai pyynnöstä tosi lujaa. Lyhentely-yritykset oli juuri yrityksiä. Sisäpohjetta paremmin läpi kaipasi ope. Meri oli enempi innoissaan kuin laiska.
Verkkahypyt hypittiin 21 metrin linjalle. Esteet oli alkuun ristikoita. Alkuun meiltä kaivattiin väliin kuutta askelta. Ekalla yrityksellä jäi tosi ahtaaksi mutta Meri pelasti ja mahdutti vielä kuudennenkin. Sen jälkeen tajusin ottaa enemmän kiinni ja tulla pienemmässä laukassa sisään. Siistit 6. Sitten esteet nousi pystyiksi ja yhä tultiin nätisti kuudella. Jos linjan jälkeen oli vääriä laukkoja niin Meri korjaili ne melko itsekseen. Tultiinkohan tämä vielä viidellä. Kuitenkin myöhemmin myös 5 laukkaa tuli tähän siististi ja sujuvasti.
Tämän jälkeen tultiin kaarevaa linjaa. 6 laukkaa siihen siististi. Pari kertaa muistaakseni. Kivan tasaista menoa meillä.
Sitten hypättiin 6 hypyn pikkurata. Ekalla kierroksella korkeus oli jossain 60 sentin nurkilla. Suora linja, lävistäjäokseri, kaareva linja ja vielä kaarevan eka toiseen suuntaan. Oikein kiva ja sujuva. Erityisen tyytyväinen olen lävistäjäokseriin. Jäätiin vähän kauas ja pyysin Meriä ponnistamaan kauempaa. Hyvin totteli ja saatiin hyvä hyppy. Ponnistuspaikoista oltiin joka kerta samaa mieltä.
Seuraavalle kierrokselle ope nosti esteet meille ysikymppiin. Sitähän minä halusin. Rupesivat vaan näiden pienien jälkeen näyttämään melko valtavilta. N. 30 cm kerralla ylöspäin. Mutta hillitsin itseni enkä ruvennut arastelemaan ja toivomaan pienempiä. Linjan eka jäi vähän matalammaksi Sen verran meni jännäksi että ekalla linjalla jäädyin ja unohdin ratsastaa. Tuijottelin vain okseria että hui kamala. Siinä meni laukasta rytmi ja paikka katosi. Eikä se Meri sitä sitten itsekseen hypännyt vaan otti suht rauhallisen kiellon esteen eteen. En raipannut koska eihän heppa oikeastaan ollut edes tuhma. Seuraavalle yritykselle muistin että ai niin, täällähän piti ratsastaa. Sujuvat 5 laukkaa väliin ja vähän varmistelua. Nätisti yli. Lävistäjäokseri jännitti sekin mutta yhtä lailla selvittiin siitäkin. Lennossa taputuksia. Linjan ekalle tultiin hitusen lähelle mutta yli päästiin. Toiselle tuli parempaan paikkaan, helposti yli. Kaarre oli taas tiukahko ja laukka vähän kärsi. Mutta vikalle ei tykitetty vaan tultiin aika maltillisesti. Hyvään paikkaan ja nätisti yli. Vau! Olin tosi tyytyväinen että pienen jahkailun jälkeen päästiin ysikympeistä näin hyvin yli. Kaunista yhteistyötä.
Hitusen jäi eka linja kuitenkin hampaankoloon ja ennen kuin ehdin ajatella asiaa enempää niin ope käski ottaa sen uusiksi. Nosti vielä ekankin pystyn n. ysikymppiin. Hyvä laukka, vähän lähelle ehkä mutta nätisti taas viidellä. Eikä mitään epäröintiä. Olin tosi tyytyväinen. Myös ope oli sitä mieltä että voidaan lähteä kisoissa hyppäämään 90. Jes! Eihän Meri itsestään hyppää mutta eihän sen kuulu eikä tarvikaan.
Olipa ihana tunti. Kaikilla meni kivasti eikä turhaan odotteluun mennyt aikaa. Hyppyhommat pitää ehdottomasti jatkossakin tehdä tarpeeksi pienellä porukalla.
Ongelmia:
yksi kielto
Parannusta:
ponnistuspaikat löytyivät hyvin
ei miniaskelia
90 meni lopulta helposti
torstai 18. joulukuuta 2014
Hankalia kääntöharjoituksia ja 110 cm trippeli
Torstaina arvelin taas saavani Fossin ja niinhän siinä kävi. Pohdin että yksi syy pitkään Fossiputkeen voisi olla se, ettei heppaa tahdota kiusata kohtuuttoman monella vaihtuvalla ratsastajalla. Tänäänkin F oli aavistuksen nihkeä lähtemään hommiin. Ensin piti herätellä päikkäreiltä. Heppa oli vielä kesäkengässä. Keli oli hieman plussalla, piha kostea koppura.
Aikatauluni oli tiivis ja kun lopulta oltiin kaikki 5 paikalla ja oltiin saatu esteet kasattua oli kello jo 13 yli. Kävelyä pitkin ohjin, vähän tuntumalla ja sitten verkkailua. Ravissa meinasi mennä lujaa, laukassa rauhallisemmin. Mutta tänään oli taas turpa alhaalla -päivä. Olikohan vasen kierros, jossa ratsun koko kaula kääntyi vasemmalle kun en asiaa ajatellut tarpeeksi. Oikealle oli taas hankalampi saada asettumaan.
Toisen pitkän sivun suuntaisesti laitettiin 4 estettä siksakkiin eli päädyistä vierekkäin. Alkuun olivat 3 puomin pinoina ja tultiin niitä pitkän sivun suuntaisesti ensin ravissa, sitten laukassa. Aluksi tuli ylimääräistä kiemuraa, myöhemmin päästiin kiemuroista mutta yhä oli jalkojen asettelun ja rauhallisuuden kanssa ongelmia. Laukassa hissuttelin itse liikaa enkä tainnut edes ajatella että väleihin tuppasi tulemaan liikaa askelia. Loppua kohti päästiin kuitenkin suht suoraan ja kovin pahasti hössöttelemättä. Toki vauhti aina vähän kiihtyi tehtävällä.
Tämän jälkeen tultiin sama hypäten esteet kohtisuoraan eli kiemurakuviolla. Suunta vaihtui aina hypyssä ja hypättiin esteet ns. järjestyksessä ovea kohti. Ensimmäinen kierros oli vähän holtiton ja saatiin ehkä 1 vaihto. Toinen alkoi muistaakseni aika kaoottisesti ja usvateltiin koko tehtävä. Loppuun lisättiin eka este vielä uudestaan. Vika linja saatiin sakkona. Yli meni vaikka meinasin ekalla kerralla unohtaa vikan.
Saatiin porukan ainoina sakkokierros. Me oltiin kyllä ehdottomasti eniten sen tarpeessa. Nyt taisin alottaa liian himmaillen ja käskettiin 2 esteen jälkeen muistaakseni uudelleen alusta. Kunnon laukka ja edestä irti. Taisi pari vaihtoa tulla. Huomattavasti paremmin kuin keskimmäinen kierros muttei vieläkään hyvä. Ehkä 3 pudotusta näillä kierroksilla. Meille ihan liian nopeasti tapahtuva tehtävä. Yksi este ja maneesia ympäri sopisi meille paremmin.
Lopuksi tultiin vielä trippeliä. Sen eteen 1 askeleen päähän tuli kavaletti auttamaan ponnistuspaikan löytämistä. Hepo ei oikein tuntunut hyvältä isolle esteelle. Kiihdytti, meni etupainoiseksi tai tuijotteli yläkautta silmiin. Ei auttanut kuin ratsastaa. Tehtävästä selvittiin ihan hyvin joka kerta. Esteen jälkeen oltaisiin voitu mennä paremminkin suoraan. Kaarteessa oli monesti reippaasti vauhtia. Kierroksia otettiin useampia ja este nousi joka välissä. Huomasinhan minä että näyttää isolta mutta en halunnut kiinnittää asiaan huomiota. Kaikki sujuivat kivasti yli. Pelottavan isoa esteestä ei tullut. Vikalla kierroksessa tiputettiin ja saatiin sakkokierros. Osasin nostaa etuosaa välissä tai ruuna tajusi itse nostaa jalkansa yli. Toisella kerralla puhtaasti. Mittailut paljastivat että trippeli oli 110 cm. Näin äkkiä näihin jättimäisiinkin rupeaa siedättymään. Koska este ei hirvittänyt niin ei sen ylityskään tuntunut niin loistavan mahtavalta kuin viimeksi. Vaikka hienoahan se tietysti oli!
Fossi jatkoi hommia, me purettiin esteet. Syyskausi loppui tähän ja 8.1. jatkuu hyppelyt. Nyt ei näemmä ollut yhtään ehtaa koulutuntia syksyllä. Ei haittaa. Ope haaveili 1,5 tunnin estetunnista että ehtisi verkkaamaan kunnolla. Ei yhtään hullumpi idea.
Ongelmia:
etupainoisuus ja kiire
tuijotteli yläkautta silmiin
kääntötehtävä
Parannusta:
110 helposti yli
Aikatauluni oli tiivis ja kun lopulta oltiin kaikki 5 paikalla ja oltiin saatu esteet kasattua oli kello jo 13 yli. Kävelyä pitkin ohjin, vähän tuntumalla ja sitten verkkailua. Ravissa meinasi mennä lujaa, laukassa rauhallisemmin. Mutta tänään oli taas turpa alhaalla -päivä. Olikohan vasen kierros, jossa ratsun koko kaula kääntyi vasemmalle kun en asiaa ajatellut tarpeeksi. Oikealle oli taas hankalampi saada asettumaan.
Toisen pitkän sivun suuntaisesti laitettiin 4 estettä siksakkiin eli päädyistä vierekkäin. Alkuun olivat 3 puomin pinoina ja tultiin niitä pitkän sivun suuntaisesti ensin ravissa, sitten laukassa. Aluksi tuli ylimääräistä kiemuraa, myöhemmin päästiin kiemuroista mutta yhä oli jalkojen asettelun ja rauhallisuuden kanssa ongelmia. Laukassa hissuttelin itse liikaa enkä tainnut edes ajatella että väleihin tuppasi tulemaan liikaa askelia. Loppua kohti päästiin kuitenkin suht suoraan ja kovin pahasti hössöttelemättä. Toki vauhti aina vähän kiihtyi tehtävällä.
Tämän jälkeen tultiin sama hypäten esteet kohtisuoraan eli kiemurakuviolla. Suunta vaihtui aina hypyssä ja hypättiin esteet ns. järjestyksessä ovea kohti. Ensimmäinen kierros oli vähän holtiton ja saatiin ehkä 1 vaihto. Toinen alkoi muistaakseni aika kaoottisesti ja usvateltiin koko tehtävä. Loppuun lisättiin eka este vielä uudestaan. Vika linja saatiin sakkona. Yli meni vaikka meinasin ekalla kerralla unohtaa vikan.
Saatiin porukan ainoina sakkokierros. Me oltiin kyllä ehdottomasti eniten sen tarpeessa. Nyt taisin alottaa liian himmaillen ja käskettiin 2 esteen jälkeen muistaakseni uudelleen alusta. Kunnon laukka ja edestä irti. Taisi pari vaihtoa tulla. Huomattavasti paremmin kuin keskimmäinen kierros muttei vieläkään hyvä. Ehkä 3 pudotusta näillä kierroksilla. Meille ihan liian nopeasti tapahtuva tehtävä. Yksi este ja maneesia ympäri sopisi meille paremmin.
Lopuksi tultiin vielä trippeliä. Sen eteen 1 askeleen päähän tuli kavaletti auttamaan ponnistuspaikan löytämistä. Hepo ei oikein tuntunut hyvältä isolle esteelle. Kiihdytti, meni etupainoiseksi tai tuijotteli yläkautta silmiin. Ei auttanut kuin ratsastaa. Tehtävästä selvittiin ihan hyvin joka kerta. Esteen jälkeen oltaisiin voitu mennä paremminkin suoraan. Kaarteessa oli monesti reippaasti vauhtia. Kierroksia otettiin useampia ja este nousi joka välissä. Huomasinhan minä että näyttää isolta mutta en halunnut kiinnittää asiaan huomiota. Kaikki sujuivat kivasti yli. Pelottavan isoa esteestä ei tullut. Vikalla kierroksessa tiputettiin ja saatiin sakkokierros. Osasin nostaa etuosaa välissä tai ruuna tajusi itse nostaa jalkansa yli. Toisella kerralla puhtaasti. Mittailut paljastivat että trippeli oli 110 cm. Näin äkkiä näihin jättimäisiinkin rupeaa siedättymään. Koska este ei hirvittänyt niin ei sen ylityskään tuntunut niin loistavan mahtavalta kuin viimeksi. Vaikka hienoahan se tietysti oli!
Fossi jatkoi hommia, me purettiin esteet. Syyskausi loppui tähän ja 8.1. jatkuu hyppelyt. Nyt ei näemmä ollut yhtään ehtaa koulutuntia syksyllä. Ei haittaa. Ope haaveili 1,5 tunnin estetunnista että ehtisi verkkaamaan kunnolla. Ei yhtään hullumpi idea.
Ongelmia:
etupainoisuus ja kiire
tuijotteli yläkautta silmiin
kääntötehtävä
Parannusta:
110 helposti yli
keskiviikko 17. joulukuuta 2014
Valakonen hankalampana
Keskiviikkonakin mieli halaji ratsaille. Ensimmäinen viesti tallille oli hyvin pohjustava että onko kenttä ratsastuskunnossa. Oli kuulemma. Lämpötila pyöri yhä nollan tienoilla ja luntakin oli vaikka välillä satoi ihan reilusti vettä. Mahduin klo 19 tunnille mukaan ja ratsuksi luvattiin valakonen. Tunnetaan myös nimellä iso valkee eli iso H.
Harmonia oli tallissa tänään vähän pahemmalla päällä. Kertaalleen monotti taas oikein kipakasti sivuseinään. Pyysin nätisti väistämään, ei väistänyt vaan kiukutteli. Jälleen kerran mietin kuinka ikäviä reikiä minuun tulisi moisesta hokkijalalla osumisesta. Pahoja. Nyt tarjoili hammaskalustoakin. En kyllä osannut juuri pelätä. Suurimman osan ajasta käyttäytyi hyvin. Kehuin kun oli nätisti. Karsinassaan nosti kaviot yhä tosi nätisti. Takamukseni oli maanantaista hellänä, joten tänään laitettiin satula. Maanantain velttouden takia laitoin kannuksetkin.
Tänäänkin naputeltiin tilsoja irti useamman kerran tunnin aikana. Kenttä oli hyvin pitkälti samassa kunnossa kuin maanantaina. Kelivaihteluiden nähden yllättävän hyvässä. Opekin oli varautunut rauhalliseen tuntiin.
Tänään mentiinkin sitten paljon suoraan. Jokunen takaosakäännös ja temponmuutoksia. Itselläni oli ote ihan hukassa. Hoo löntysteli menemään ja ravissa juoksi pää taivaissa. Laukkoja otettiin alkuverkassa pitkille sivuille. Yhä tamma yritti oikoa kulmia ja pitkillä sivuilla seilasi kummasti vasemmalle. Ravissa välillä madeltiin, välillä ampaistiin alta ja jopa laukkaan. Tuntui että meillä oli tänään kommunikaatio-ongelmia. Kierosti ajattelin että ilman satulaa olisi ollut helpompaa.
Välikäyntien jälkeen tehtiin ravista seis, peruutus ja takaisin raviin. Pysähdykset tuli vähän töksähtäen. Peruutukset ei meinanneet irrota sitten millään. Takaisin raviin päästiin välillä vähän löysästi, välillä kelvollisesti ja jokusen kerran hyvin. Mutta peruutuksien kanssa oli ongelmia.
Volteilla tamma pyöristyi. Jotain tein silti hassusti kun turpa nousi sekä voltille kääntäessä että voltin jälkeen suoristessa. Vasempaan toimi paremmin. Kertaalleen sain innostettua kevyeen ja lennokkaaseen raviin. Sitä riemua kesti ehkä puoli kierrosta.
Loppuraveissa patistelin kunnolla liikkeelle. Vähän nihkeästi edelleen eteni. Vasen kierros oli aika hyvä. Suuntaa vaihtaessa turpa nousi ja oikeassa kierroksessa ratsu ei ollut rehellisesti läpi. Ulkokäteni käyttö oli kummallista, ohjat yhä liian pitkät ja ratsukin rupesi hyytymään. Lopulta päästiin open tehosyyniin. Jotain oli pielessä kun kunnon tasaisuutta ei löytynyt. Eteenpäin piti ratsastaa jatkuvasti enemmän ja enemmän. Lopulta rupesi pudottelemaan käyntiin ja painamaan ohjalle. Tehtiin vielä yksi lähes hyvä voltti ja sitten saatiin lopettaa. Enpä oikein tiedä mikä meidän ongelma oli tänään. Pohjaa voi ehkä syyttää vähän. Alkutunnista kuskikin taisi ratsastella vain sinnepäin. Mutta oli kyllä poikkeuksellisen hankalaa. Ope kommentoi että tuntiaiheet ei olleet meitä ajatellen parhaat mahdolliset. Meille olisi volttailu tullut paremmin tarpeeseen.
Ongelmia:
tamma mateli pää pystyssä
kulmat
suoraan meno
tasaisuus
eteenpäinpyrkimys
peruutukset
happamuus tallissa
Parannusta:
laukat nousi oikein
takaosakäännökset oli ihan kelpoja
ei harmittanut
Harmonia oli tallissa tänään vähän pahemmalla päällä. Kertaalleen monotti taas oikein kipakasti sivuseinään. Pyysin nätisti väistämään, ei väistänyt vaan kiukutteli. Jälleen kerran mietin kuinka ikäviä reikiä minuun tulisi moisesta hokkijalalla osumisesta. Pahoja. Nyt tarjoili hammaskalustoakin. En kyllä osannut juuri pelätä. Suurimman osan ajasta käyttäytyi hyvin. Kehuin kun oli nätisti. Karsinassaan nosti kaviot yhä tosi nätisti. Takamukseni oli maanantaista hellänä, joten tänään laitettiin satula. Maanantain velttouden takia laitoin kannuksetkin.
Tänäänkin naputeltiin tilsoja irti useamman kerran tunnin aikana. Kenttä oli hyvin pitkälti samassa kunnossa kuin maanantaina. Kelivaihteluiden nähden yllättävän hyvässä. Opekin oli varautunut rauhalliseen tuntiin.
Tänään mentiinkin sitten paljon suoraan. Jokunen takaosakäännös ja temponmuutoksia. Itselläni oli ote ihan hukassa. Hoo löntysteli menemään ja ravissa juoksi pää taivaissa. Laukkoja otettiin alkuverkassa pitkille sivuille. Yhä tamma yritti oikoa kulmia ja pitkillä sivuilla seilasi kummasti vasemmalle. Ravissa välillä madeltiin, välillä ampaistiin alta ja jopa laukkaan. Tuntui että meillä oli tänään kommunikaatio-ongelmia. Kierosti ajattelin että ilman satulaa olisi ollut helpompaa.
Välikäyntien jälkeen tehtiin ravista seis, peruutus ja takaisin raviin. Pysähdykset tuli vähän töksähtäen. Peruutukset ei meinanneet irrota sitten millään. Takaisin raviin päästiin välillä vähän löysästi, välillä kelvollisesti ja jokusen kerran hyvin. Mutta peruutuksien kanssa oli ongelmia.
Volteilla tamma pyöristyi. Jotain tein silti hassusti kun turpa nousi sekä voltille kääntäessä että voltin jälkeen suoristessa. Vasempaan toimi paremmin. Kertaalleen sain innostettua kevyeen ja lennokkaaseen raviin. Sitä riemua kesti ehkä puoli kierrosta.
Loppuraveissa patistelin kunnolla liikkeelle. Vähän nihkeästi edelleen eteni. Vasen kierros oli aika hyvä. Suuntaa vaihtaessa turpa nousi ja oikeassa kierroksessa ratsu ei ollut rehellisesti läpi. Ulkokäteni käyttö oli kummallista, ohjat yhä liian pitkät ja ratsukin rupesi hyytymään. Lopulta päästiin open tehosyyniin. Jotain oli pielessä kun kunnon tasaisuutta ei löytynyt. Eteenpäin piti ratsastaa jatkuvasti enemmän ja enemmän. Lopulta rupesi pudottelemaan käyntiin ja painamaan ohjalle. Tehtiin vielä yksi lähes hyvä voltti ja sitten saatiin lopettaa. Enpä oikein tiedä mikä meidän ongelma oli tänään. Pohjaa voi ehkä syyttää vähän. Alkutunnista kuskikin taisi ratsastella vain sinnepäin. Mutta oli kyllä poikkeuksellisen hankalaa. Ope kommentoi että tuntiaiheet ei olleet meitä ajatellen parhaat mahdolliset. Meille olisi volttailu tullut paremmin tarpeeseen.
Ongelmia:
tamma mateli pää pystyssä
kulmat
suoraan meno
tasaisuus
eteenpäinpyrkimys
peruutukset
happamuus tallissa
Parannusta:
laukat nousi oikein
takaosakäännökset oli ihan kelpoja
ei harmittanut
maanantai 15. joulukuuta 2014
Hyytymistä ja tilsoja
Maanantaina tuli taas viesti että estetunti on peruttu kelin takia. Nyt olikin kunnon loskalumikeli, lämpöä pari plussalla, tihutti vettä ja viikonlopun lumet oli maassa. Ratsukseni sain ihanaisen Hoon. Kysyin että laitanko satulaa. Vastaus oli että ei väliä ja sitten tarkentui että sama mennä ilman kun ei laukata.
Harmis oli tänäänkin epäilyttävän kiltti hoitaa. Ihan alkuun vähän nyrpisteli mutta kun en siitä suuremmin välittänyt enkä komentanut niin seisoi tosi nätisti aloillaan harjatessa. Parasta on hevosen väistättämisen helppous. Ei siinä mitään voimaa tarvi, kunhan sormella vähän kevyesti työntää. Olin sen verran ripeä että pyöräytin tammalle vihdoin viimein ranskiksen harjaan. Pitkään ja ohueen harjaan sen sai pikaversionakin yllättävän siististi. Ja vastoin odotuksia tämä jopa pysyi lähes koko tunnin ja avautuessaankin aukesi vain ihan niskasta eli loppuletti pysyi silti siistinä. En edes tiennyt että osaan tehdä noin uskottavan oloisia lettejä.
Kenttä oli urilta märkä, keskeltä luminen. Tilsautuminen oli hurjaa ja niitä nakuteltiin lähes jatkuvasti joltain irti. Hoo oli vähän pystypäinen ja jännittynyt. Sitten rupesi hyytymään. Alkuun humputeltiin aika pitkään vain uraa pitkin ravissa. Tein käyntisiirtymiä ja yritin saada ratsua pyöreämmäksi. Eli kädet lukkiutuivat alas ja jännittyivät. Kertaalleen meinasin horjahtaa kaarteessa. Onneksi letistäkin sai hyvin kiinni. Pikatarrautuminen pelasti. Kannattaa pysyä lähellä sitä hevosen selkää eikä pomppia.
Lopulta tehtiin myös muutamia laukannostoja pitkille sivuille. Kelvollista. Keskilinjalle otettiin seis. Pysähdykset oli parhaimmillaan suoria. Välillä lähes suoria ja sitten korjailtiin. Raville pääsy ja suorana suoraan jatkaminen oli vähemmän ansiokasta. Löysä siirtymä, linjassa pientä hakemista, ratsu jännittyi, takaosa liirasi enkä saanut taipumaan kulmissa. Varsinkin vasemmalle taivuttelu oli tänään hankalaa. Otettiin omin luvin välikäynnit kun meidän ravaaminen rupesi menemään tosi tahmeaksi. En meinannut saada tammaa käynnistä raviin enää kovin hyvällä. Pieni tosi hyvä pätkä kyllä saatiin kun sisuunnuin komentamaan tamman liikkeelle ja se nappasi takasetkin mukaan ja oli tovin kevyt ja lennokas. Muistin jopa kantaa kätenikin sen hetken verran.
Lopuksi tultiin vielä muutamat raviväistöt. Olisin halunnut ratsua rennommaksi. Väisti ok, liike hyytyi ja takaosa lähti omille teilleen joko johtamaan tai jälkeen jos en ollut tarkkana. Tätä ennen poistettiin taas tilsat ja meno tuntui paljon lennokkaammalta. Osasyynä saattoi olla aiemmat laukannostot.
Tunnin jälkeen kun palattiin talliin niin tamman korkkarit oli melkoiset. Varmaan 6 cm lumipaakkua kummankin etusen alla. Ei ihme jos ei ole menohaluja. Vasara käteen ja lisää moukarointia. Käytävällä ei enää nostanut jalkojaan ajatuksesta. Karsinassa meinasi ensin tulla ruokakiukku ja karkaaminen sapuskoille. Harjatessa sitten nosteli etusiaan. Mutta enemmän malttamattomuuttaan kuin kiukusta. Voisikohan kuvitella että pääsen pikkuhiljaa tamman sielunelämästä kiinni. Onhan se 600 kg rakkautta.
Ongelmia:
oikoi kulmissa
taivutus vasemmalle
siirtymät ylös
aktiivisuus loppua kohti
Parannusta:
kiltti hoitaa
pysähdykset siistejä
yksi hieno ravipätkä patistelun tuloksena
Harmis oli tänäänkin epäilyttävän kiltti hoitaa. Ihan alkuun vähän nyrpisteli mutta kun en siitä suuremmin välittänyt enkä komentanut niin seisoi tosi nätisti aloillaan harjatessa. Parasta on hevosen väistättämisen helppous. Ei siinä mitään voimaa tarvi, kunhan sormella vähän kevyesti työntää. Olin sen verran ripeä että pyöräytin tammalle vihdoin viimein ranskiksen harjaan. Pitkään ja ohueen harjaan sen sai pikaversionakin yllättävän siististi. Ja vastoin odotuksia tämä jopa pysyi lähes koko tunnin ja avautuessaankin aukesi vain ihan niskasta eli loppuletti pysyi silti siistinä. En edes tiennyt että osaan tehdä noin uskottavan oloisia lettejä.
 |
| Harmonian ranskis. ©Mallu |
Kenttä oli urilta märkä, keskeltä luminen. Tilsautuminen oli hurjaa ja niitä nakuteltiin lähes jatkuvasti joltain irti. Hoo oli vähän pystypäinen ja jännittynyt. Sitten rupesi hyytymään. Alkuun humputeltiin aika pitkään vain uraa pitkin ravissa. Tein käyntisiirtymiä ja yritin saada ratsua pyöreämmäksi. Eli kädet lukkiutuivat alas ja jännittyivät. Kertaalleen meinasin horjahtaa kaarteessa. Onneksi letistäkin sai hyvin kiinni. Pikatarrautuminen pelasti. Kannattaa pysyä lähellä sitä hevosen selkää eikä pomppia.
Lopulta tehtiin myös muutamia laukannostoja pitkille sivuille. Kelvollista. Keskilinjalle otettiin seis. Pysähdykset oli parhaimmillaan suoria. Välillä lähes suoria ja sitten korjailtiin. Raville pääsy ja suorana suoraan jatkaminen oli vähemmän ansiokasta. Löysä siirtymä, linjassa pientä hakemista, ratsu jännittyi, takaosa liirasi enkä saanut taipumaan kulmissa. Varsinkin vasemmalle taivuttelu oli tänään hankalaa. Otettiin omin luvin välikäynnit kun meidän ravaaminen rupesi menemään tosi tahmeaksi. En meinannut saada tammaa käynnistä raviin enää kovin hyvällä. Pieni tosi hyvä pätkä kyllä saatiin kun sisuunnuin komentamaan tamman liikkeelle ja se nappasi takasetkin mukaan ja oli tovin kevyt ja lennokas. Muistin jopa kantaa kätenikin sen hetken verran.
Lopuksi tultiin vielä muutamat raviväistöt. Olisin halunnut ratsua rennommaksi. Väisti ok, liike hyytyi ja takaosa lähti omille teilleen joko johtamaan tai jälkeen jos en ollut tarkkana. Tätä ennen poistettiin taas tilsat ja meno tuntui paljon lennokkaammalta. Osasyynä saattoi olla aiemmat laukannostot.
Tunnin jälkeen kun palattiin talliin niin tamman korkkarit oli melkoiset. Varmaan 6 cm lumipaakkua kummankin etusen alla. Ei ihme jos ei ole menohaluja. Vasara käteen ja lisää moukarointia. Käytävällä ei enää nostanut jalkojaan ajatuksesta. Karsinassa meinasi ensin tulla ruokakiukku ja karkaaminen sapuskoille. Harjatessa sitten nosteli etusiaan. Mutta enemmän malttamattomuuttaan kuin kiukusta. Voisikohan kuvitella että pääsen pikkuhiljaa tamman sielunelämästä kiinni. Onhan se 600 kg rakkautta.
Ongelmia:
oikoi kulmissa
taivutus vasemmalle
siirtymät ylös
aktiivisuus loppua kohti
Parannusta:
kiltti hoitaa
pysähdykset siistejä
yksi hieno ravipätkä patistelun tuloksena
sunnuntai 14. joulukuuta 2014
Pikkujouluriehan estekaksintaistelu
Sunnuntaina pääsin ensimmäistä kertaa pyynnöstä ratsastamaan Uotilassa. Kun ope kysyi että tahtoisinko tulla jouluriehan estekaksintaisteluun hyppäämään Mörkö-hepalla niin vastasin tietysti kyllä. Aiemmin näytöksiä on kuulemma ollut 2 mutta tällä kertaa mentiin yhdellä. Mörkö kävi pohjille esiintymässä katrillissa. Välissä käytiin karsinassa vaihtamassa satula ja suojat.
Meidän verkka oli hyvin tiivis kokemus. Katrillissa olleet hevoset käveli, tallista tulleet ravasi toisessa päässä. 12 ratsukkoa, maneesi 20 x 40 m. Verkkahyppyjen aikaan muut oli toisessa päässä ympyrällä ja hyppäävä kävi ottamassa yhden hypyn toista pitkää sivua poispäin ja toisen takaisin. Esteet oli ihan minejä. 6 verkkahyppyä, pudotettiin kerran takasilla. Ope käski että älä hyppää itse kun ei ole mitään hypättävää.
Homman nimi oli siis hypätä kisakumppanin kanssa samanlainen mutta peilikuvana ollut rata samaan aikaan. Pudotuksesta tuli sekunti lisää aikaan. 5 estettä ja tosi tiukkoja teitä. Kisaradan koko oli siis 10 x 40 m. Meidän ekaksi taistelupariksi tuli uusi hepo Leira. Esteitä vähän nostettiin isoille hepoille, olivat jotain max 70 cm. Mörkö käynnistyi vähän hitaasti mutta syttyi kivasti kun pääsi vauhtiin. Yllätyin itsekin kuinka hienosti se kääntyi. Toinen kiva yllätys oli se, että esteet pysyivät pystyssä. Maalissa oltiin lopulta ihan reilusti ekana.
Toiselle kierrokselle vastaan tuli Fossi. Arvelin että tiukkaa tulee ja olin oikeassa. Fossi meni lujempaa mutta me tehtiin tiukemmat tiet. Vikalle esteelle laukattiin lähes rinta rinnan mutta maalilinjan Fossi ylitti ehkä puoli hevosemittaa aiemmin. Kummallakin pysyivät kaikki esteet ylhäällä, siitä olin hyvin mielissäni. Tällaista heppakisailu on parhaimmillaan, hyvin tiukkaa
ja jännittävää. Karsiuduttiin siis toisen kierroksen jälkeen. Vaan eipä olisi meilläkään ollut jakoja kolmannella kierroksella pikkuponia vastaan, joka kääntyi kuulemma ilmassa. Mutta kivaa oli! Olisipa Mörkö aina tällainen!
Meidän verkka oli hyvin tiivis kokemus. Katrillissa olleet hevoset käveli, tallista tulleet ravasi toisessa päässä. 12 ratsukkoa, maneesi 20 x 40 m. Verkkahyppyjen aikaan muut oli toisessa päässä ympyrällä ja hyppäävä kävi ottamassa yhden hypyn toista pitkää sivua poispäin ja toisen takaisin. Esteet oli ihan minejä. 6 verkkahyppyä, pudotettiin kerran takasilla. Ope käski että älä hyppää itse kun ei ole mitään hypättävää.
Homman nimi oli siis hypätä kisakumppanin kanssa samanlainen mutta peilikuvana ollut rata samaan aikaan. Pudotuksesta tuli sekunti lisää aikaan. 5 estettä ja tosi tiukkoja teitä. Kisaradan koko oli siis 10 x 40 m. Meidän ekaksi taistelupariksi tuli uusi hepo Leira. Esteitä vähän nostettiin isoille hepoille, olivat jotain max 70 cm. Mörkö käynnistyi vähän hitaasti mutta syttyi kivasti kun pääsi vauhtiin. Yllätyin itsekin kuinka hienosti se kääntyi. Toinen kiva yllätys oli se, että esteet pysyivät pystyssä. Maalissa oltiin lopulta ihan reilusti ekana.
Toiselle kierrokselle vastaan tuli Fossi. Arvelin että tiukkaa tulee ja olin oikeassa. Fossi meni lujempaa mutta me tehtiin tiukemmat tiet. Vikalle esteelle laukattiin lähes rinta rinnan mutta maalilinjan Fossi ylitti ehkä puoli hevosemittaa aiemmin. Kummallakin pysyivät kaikki esteet ylhäällä, siitä olin hyvin mielissäni. Tällaista heppakisailu on parhaimmillaan, hyvin tiukkaa
ja jännittävää. Karsiuduttiin siis toisen kierroksen jälkeen. Vaan eipä olisi meilläkään ollut jakoja kolmannella kierroksella pikkuponia vastaan, joka kääntyi kuulemma ilmassa. Mutta kivaa oli! Olisipa Mörkö aina tällainen!
 |
| Hypättiin kummallakin kerralla vasemmanpuoleinen rata. |
torstai 11. joulukuuta 2014
Keilaamattomuutta pikkuesteillä
Torstaina pelkäsin taas että estetunnille tulee Mörkö. Pieleen meni ja sain jatkaa Fossilla. Tällä kertaa luvassa oli hepan varustus. Fossi oli kummallisen vastentahtoisen olonen. Ei halunnut väistää pois seinän vierestä ja yritti pakoilla suitsimista. Yleensä kun vaan tönöttää. Vatsaa ruunalla oli ihan reilusti mutta silti kylkiluut sekä näkyivät että tuntuivat ihan selvästi. Hyvin piiloutuivat satulahuovan alle. Kun mainitsin opelle niin selvitykseen lähti onko heppoja madotettu.
Esteitä kantaessa Fossi oli ihan perässä vedettävä. Yleensä on liikkunut edes jotenkuten.
Fossi oli tänään aika pystypäinen ja kuunteli pidätteet huonohkosti. Laukassa meni rauhallisemmin kuin ravissa. Maneesi oli tänään aikamoinen tehtävärata ja aloitettiin alkuverkkojen jälkeen 80 cm välein olevilla ravipuomeilla, jotka oli toisesta päästä nostettu ilmaan. Olivat kaarella. Fossin sai yllättävän hyvin hidastamaan mutta kiihtyi loppua kohti. Taisi joka kerta ottaa jonkun puomin alas. Mutta sain sen olemaan irti ohjasta. Päädyissä tehtiin ravivoltteja ja toisella pitkällä sivulla tultiin joko puomien yli tai suoralla ensin eteen ja sitten kiinni. Tämä onnistui aivan yli odotusten.
Muualla sai tehdä laukkatyöskentelyäkin. Fossi kuumui muiden laukkailusta yllättävän vähän. Laukassa oli taas rauhallisempi kuin ravissa. Kun olin kevyessä istunnassa niin ei edes kiihdyttänyt vähitellen. Ehkä hepo raukka juoksee alta kun säikkyy jotain tekemisiäni? Pitäisi osata ratsastaa vielä enemmän jalalla ja vähemmän kädellä. Samat ravipuomit mentiin myös toiseen suuntaan.
Seuraavana tehtävänä oli toisessa päädyssä V:n muodossa olevat kavaletit, kärki kohti C:tä. Laukattiin uraa, käännyttiin oikealle kavaletin yli, vaihdettiin suuntaa (yritettiin vaihtaa laukka) ja sama toisen kavaletin yli. Kovin lujaa ei voinut mennä koska seinät oli niin lähellä. Kuvio oli jotain poikittain volttikahdeksikon tapaista. Vaihtoja tuli aika niukasti mutta vauhti ei kiihtynyt. Vastalaukka Fossilla on niin inhottavan tasaista etten tunne selkään vääriä laukkoja. Vaikeuttaa nopeaa reagointia huomattavasti kun pitää tuijotella jalkoja. Yhden hutilointitien jälkeen sain skarpattua ja sitten päästiin kavaleteista keskeltä yli. Opelta rupesi tulemaan jopa kehuja hyvistä teistä. Fossin kanssa oli hyvä vetää jopa hieman linjasta yli ja kääntää yli 90 astetta (vaikka kaarellahan siinä oltiin). Lopulta tuli vaihto jopa oikeaankin. Vau!
Toisessa päässä piti laukata 2 kerrallaan ympyrällä pystyn yli. Se meni yllättävän tasaisesti. Oikeassa kierroksessa ei edes pudotettu kertaakaan! Melko pian perään otettiin vasen. Ope vähän nosti pystyä, n. 65 cm. Nyt tultiin kerran vähän laakana ja putosi. Muuten ruuna nosti jalkansa siitä hyvin yli vaikka oltaisiin tultu vähän lähellekin. Yllättävän tasaista.
Lopuksi tultiin vielä sarjaa (3 m välit) ristikko, pysty, ristikko, sekä toisella sivulla ollutta pystyä. Oikeassa kierroksessa. Mikä erikoista niin jumpasta mentiin joka kerta aika tasaisesti yli. Kerran jäätiin vähän kauas mutta osasin reagoida ja Fossi totteli. Pystylle meinasi kiihtyä mutta osasin sillekin myödätä ajoissa. Ei pudotuksia!
Koko tunnin aikana taidettiin pudottaa vain 1 laukassa hypätty este. Aikamoista Fossin kanssa!
Ongelmia:
pidätteet olisi voineet mennä paremminkin läpi
Parannusta:
pudotettiin Fossiksi tosi vähän
kertaalleen lopputunnista oli olo että hepo kuuntelee ja odottaa mua
Esteitä kantaessa Fossi oli ihan perässä vedettävä. Yleensä on liikkunut edes jotenkuten.
Fossi oli tänään aika pystypäinen ja kuunteli pidätteet huonohkosti. Laukassa meni rauhallisemmin kuin ravissa. Maneesi oli tänään aikamoinen tehtävärata ja aloitettiin alkuverkkojen jälkeen 80 cm välein olevilla ravipuomeilla, jotka oli toisesta päästä nostettu ilmaan. Olivat kaarella. Fossin sai yllättävän hyvin hidastamaan mutta kiihtyi loppua kohti. Taisi joka kerta ottaa jonkun puomin alas. Mutta sain sen olemaan irti ohjasta. Päädyissä tehtiin ravivoltteja ja toisella pitkällä sivulla tultiin joko puomien yli tai suoralla ensin eteen ja sitten kiinni. Tämä onnistui aivan yli odotusten.
Muualla sai tehdä laukkatyöskentelyäkin. Fossi kuumui muiden laukkailusta yllättävän vähän. Laukassa oli taas rauhallisempi kuin ravissa. Kun olin kevyessä istunnassa niin ei edes kiihdyttänyt vähitellen. Ehkä hepo raukka juoksee alta kun säikkyy jotain tekemisiäni? Pitäisi osata ratsastaa vielä enemmän jalalla ja vähemmän kädellä. Samat ravipuomit mentiin myös toiseen suuntaan.
Seuraavana tehtävänä oli toisessa päädyssä V:n muodossa olevat kavaletit, kärki kohti C:tä. Laukattiin uraa, käännyttiin oikealle kavaletin yli, vaihdettiin suuntaa (yritettiin vaihtaa laukka) ja sama toisen kavaletin yli. Kovin lujaa ei voinut mennä koska seinät oli niin lähellä. Kuvio oli jotain poikittain volttikahdeksikon tapaista. Vaihtoja tuli aika niukasti mutta vauhti ei kiihtynyt. Vastalaukka Fossilla on niin inhottavan tasaista etten tunne selkään vääriä laukkoja. Vaikeuttaa nopeaa reagointia huomattavasti kun pitää tuijotella jalkoja. Yhden hutilointitien jälkeen sain skarpattua ja sitten päästiin kavaleteista keskeltä yli. Opelta rupesi tulemaan jopa kehuja hyvistä teistä. Fossin kanssa oli hyvä vetää jopa hieman linjasta yli ja kääntää yli 90 astetta (vaikka kaarellahan siinä oltiin). Lopulta tuli vaihto jopa oikeaankin. Vau!
Toisessa päässä piti laukata 2 kerrallaan ympyrällä pystyn yli. Se meni yllättävän tasaisesti. Oikeassa kierroksessa ei edes pudotettu kertaakaan! Melko pian perään otettiin vasen. Ope vähän nosti pystyä, n. 65 cm. Nyt tultiin kerran vähän laakana ja putosi. Muuten ruuna nosti jalkansa siitä hyvin yli vaikka oltaisiin tultu vähän lähellekin. Yllättävän tasaista.
Lopuksi tultiin vielä sarjaa (3 m välit) ristikko, pysty, ristikko, sekä toisella sivulla ollutta pystyä. Oikeassa kierroksessa. Mikä erikoista niin jumpasta mentiin joka kerta aika tasaisesti yli. Kerran jäätiin vähän kauas mutta osasin reagoida ja Fossi totteli. Pystylle meinasi kiihtyä mutta osasin sillekin myödätä ajoissa. Ei pudotuksia!
Koko tunnin aikana taidettiin pudottaa vain 1 laukassa hypätty este. Aikamoista Fossin kanssa!
Ongelmia:
pidätteet olisi voineet mennä paremminkin läpi
Parannusta:
pudotettiin Fossiksi tosi vähän
kertaalleen lopputunnista oli olo että hepo kuuntelee ja odottaa mua
maanantai 8. joulukuuta 2014
Vastalaukkoja, ravikiihdyttelyä, vänkäämistä ja kiltteilyä
Maanantaina tuli taas harmillinen viesti päivällä. Tällä kertaa kenttä oli liian märkä hyppäämiseen ja tilalle tarjottiin koulutuntia. Harmillisesti koulutunnit sitten yhdistettiin eli taas jäi toinen tunti välistä. Lohdutti kuitenkin että ratsuksi luvattiin iso valkea.
Kenttä oli tosiaan märkä ja taivaalta tihutti lisää vettä. Lämmintä oli niukasti plussalla. Ratsukoita tunnilla 4. Tamman satula oli kadonnut mystisesti (vaihdettu) niin kysyin saanko mennä ilman. Lupa heltisi.
Harmonia oli poikkeuksellisen kiltisti tallissa. Sain yhden pahan mulkaisun mutten edes hampaiden esittelyä. Kun en suuremmin reagoinut niin ei provosoitunut ja käyttäytyi. Jalat nosti erittäin nätisti. Nyt oli päässyt talvikenkään, 4 hokkia per jalka.
Alkuun ratsastelin taas vähän turhan höllästi. Ratsu viipotteli eteenpäin välillä turpa ylhäällä. Ravi oli silti tasaista istua. Tehtiin joitain siirtymiä ja täyskaartoja. Ravista 8 askeleen käyntipätkiä tai pysähdyksiä. Voltit oli aikamoista vänkäämistä. Ulkokäteni ei millään olisi malttanut pysyä aloillaan. Sakkokierroksia volteilla tuli useita. Onneksi meno siitä aina vähän paranikin.
Laukat aloitettiin vastalaukkapätkillä suorille. Ravissa vauhti meinasi kiihtyä mutta laukat ei rullanneet yhtään niin hyvin eteen. Vasemmassa kierroksessa nousi alkuun kumpaakin mutta oikeassa kierroksessa taisi tulla kaikki nostot oikein vasenta. Lopputunnista tehtiin vielä loivaa kiemuraa laukassa. Ekalla kerralla pudotti vasemmasta laukasta raville ja vaihtoi mutta sen jälkeen sain pidettyä laukan yllä eikä enempää vaihtoja tullut.
Ongelmia:
vasen laukka ei rullannut
Parannusta:
oli kiltisti
Kenttä oli tosiaan märkä ja taivaalta tihutti lisää vettä. Lämmintä oli niukasti plussalla. Ratsukoita tunnilla 4. Tamman satula oli kadonnut mystisesti (vaihdettu) niin kysyin saanko mennä ilman. Lupa heltisi.
Harmonia oli poikkeuksellisen kiltisti tallissa. Sain yhden pahan mulkaisun mutten edes hampaiden esittelyä. Kun en suuremmin reagoinut niin ei provosoitunut ja käyttäytyi. Jalat nosti erittäin nätisti. Nyt oli päässyt talvikenkään, 4 hokkia per jalka.
Alkuun ratsastelin taas vähän turhan höllästi. Ratsu viipotteli eteenpäin välillä turpa ylhäällä. Ravi oli silti tasaista istua. Tehtiin joitain siirtymiä ja täyskaartoja. Ravista 8 askeleen käyntipätkiä tai pysähdyksiä. Voltit oli aikamoista vänkäämistä. Ulkokäteni ei millään olisi malttanut pysyä aloillaan. Sakkokierroksia volteilla tuli useita. Onneksi meno siitä aina vähän paranikin.
Laukat aloitettiin vastalaukkapätkillä suorille. Ravissa vauhti meinasi kiihtyä mutta laukat ei rullanneet yhtään niin hyvin eteen. Vasemmassa kierroksessa nousi alkuun kumpaakin mutta oikeassa kierroksessa taisi tulla kaikki nostot oikein vasenta. Lopputunnista tehtiin vielä loivaa kiemuraa laukassa. Ekalla kerralla pudotti vasemmasta laukasta raville ja vaihtoi mutta sen jälkeen sain pidettyä laukan yllä eikä enempää vaihtoja tullut.
Ongelmia:
vasen laukka ei rullannut
Parannusta:
oli kiltisti
sunnuntai 7. joulukuuta 2014
Toinen hyppelykerta Ransulla
Lauantai-iltana jo selvisi että sunnuntaille ratsukseni on kaavailtu Ransua. Marraskuun lopussa ruuna debytoi jo estekisoissakin ja ylitti ristikkoluokassa ratansa puhtaasti. Kovin monesti sillä ei vieläkään oltu hypätty.
Sunnuntaina listassa tosiaan luki Ransu. Hepo oli hyvin likainen, joten harjaamiseen meni aikaa. Yhä vähän hääräili omiaan hoitaessa. Esteitä maneesiin tuli kaksi maapuomilla varustettua ristikkoa ja yksi pysty. Ratsukoita tunnille piti tulla 9 mutta meitä oli vain 8. Liikaa silti.
Alkuverkassa vähän kiemurreltiin. Hepo oli enempi laiska kuin reipas. Laukkakin oli yllättävän rauhallista. Ei yhtään samanlaista vipellystä kuin viimeksi. Ope käski ratsastaa sisäpohkeita paremmin läpi. Laukka oli ainoa, jossa huomasin kulmissa sisäpohjetta vasten tulemisen.
Esteitä tultiin ravissa. Yksi ristikko, voltti väliin ja laukalta takaisin raville ja toinen perään. Voltit alkuun ja loppuun. Meni ihan ok. Ei seisty osastossa vaan käveltiin pitkin ohjin. Hepolle tuntui silti olevan aika rankkaa. Kummassakin kierroksessa ja sitten lisättiin loppuun laukassa pysty. Hyvin meni.
Vaikka oli taas aika rauhallinen tunti ja esteet pieniä, max 50 cm, niin oli sopivan mielenkiintoista. Ei tullut kylmä ja Ransussa oli tarpeeksi ratsastettavaa. Vaikka helpostihan se meni. Jokunen väärä laukka mutta tuli myötäisiäkin. Hepo jatkoi hommia vielä seuraavalle tunnille.
Ongelmia:
kiemurtelua alkutunnista
en huomaa koska sisäpohje ei ole läpi
Parannusta:
hyppäsi kivasti ja helposti
Sunnuntaina listassa tosiaan luki Ransu. Hepo oli hyvin likainen, joten harjaamiseen meni aikaa. Yhä vähän hääräili omiaan hoitaessa. Esteitä maneesiin tuli kaksi maapuomilla varustettua ristikkoa ja yksi pysty. Ratsukoita tunnille piti tulla 9 mutta meitä oli vain 8. Liikaa silti.
Alkuverkassa vähän kiemurreltiin. Hepo oli enempi laiska kuin reipas. Laukkakin oli yllättävän rauhallista. Ei yhtään samanlaista vipellystä kuin viimeksi. Ope käski ratsastaa sisäpohkeita paremmin läpi. Laukka oli ainoa, jossa huomasin kulmissa sisäpohjetta vasten tulemisen.
Esteitä tultiin ravissa. Yksi ristikko, voltti väliin ja laukalta takaisin raville ja toinen perään. Voltit alkuun ja loppuun. Meni ihan ok. Ei seisty osastossa vaan käveltiin pitkin ohjin. Hepolle tuntui silti olevan aika rankkaa. Kummassakin kierroksessa ja sitten lisättiin loppuun laukassa pysty. Hyvin meni.
Vaikka oli taas aika rauhallinen tunti ja esteet pieniä, max 50 cm, niin oli sopivan mielenkiintoista. Ei tullut kylmä ja Ransussa oli tarpeeksi ratsastettavaa. Vaikka helpostihan se meni. Jokunen väärä laukka mutta tuli myötäisiäkin. Hepo jatkoi hommia vielä seuraavalle tunnille.
Ongelmia:
kiemurtelua alkutunnista
en huomaa koska sisäpohje ei ole läpi
Parannusta:
hyppäsi kivasti ja helposti
lauantai 6. joulukuuta 2014
Tungosta estetunnilla
Viikonloppuna piti käyttää Aaltokankaan kortti loppuun. Kyselin tilaa tunneille ja vastaus oli että la ja su mahtuisi hyppelemään pieniä. Mikäs siinä. Lauantaina ei hirveästi yllättänyt että ratsuksi osui Jatsi. Tunnin 9 osallistujasta en ollut kovin mielissäni.
Esteitä maneesiin tuli kaksi suunnanvaihtoristikkoa ja linja pystyltä okserille, joka mentiin 5 laukalla.
Alkuverkassa Jatsi oli melko löysän olonen. Tänään minäkin huomasin sisäpohjetta vasten kaatumiset. Siitä huomautti opekin. Ei hirmuisesti parantunut.
Päivän hyppyvuorossa saatiin olla ekana. Alotettiin kahdella ristikolla, jotka tultiin kahdeksikolla. Laukan piti vaihtua kummallakin. Esitettiin kaameaa räpellystä ja hypättiin eri aikaan ratsun kanssa. Laukatkin taisi jäädä vaihtumatta. Yli kuitenkin. Odotellessa omaa vuoroa käveltiin katsomopäässä ja yritin ratsastaa pohkeita läpi kumpaankin kierrokseen. Takaosan väistätystä ja tehtiin pysähdyksiäkin.
Seuraavalla kierroksella tultiin suora linja. Ei juuri ihanampaa tämäkään. Tasapainottomasti sisään ja vauhdilla räpeltäen yli. Tästä kierroksesta onneksi sisuunnuin sen verran että seuraavaksi kun hypättiin kaikki 4 estettä putkeen niin esitettiin vihdoin ja viimein ihan asiallista esteratsastusta. Laukka oli hallittua, ponnistuspaikat kohdillaan ja laukat vaihtuivat. Tyylikästä.
Lopuksi hypättiin linja vielä uudestaan. Ope nosti meille kasikymppiin. Vähän otettiin mutkaa väliin ja loikattiin hieman ponnettomasti. Yli silti. Katsomon kommentit oli että ratsun hyppytyyli näyttää 60 cm esteillä vielä ihan hyvältä. Kasikymppi kuulemma näytti eksoottiselta.
Tällä estetunnilla ehdittiin siis ottaa 10 hyppyä, joista 4 meni tyylikkäästi. Ei ihan sitä, mitä estetunneilta haen. Pitänee ruveta jatkossa aktiivisemmin hakeutumaan pienempiin porukoihin.
Ongelmia:
vähän ponneton ratsu
alku oli aikamoista räpellystä
Parannusta:
ei kieltoja
kaikesta yli
tsemppaamisella tuli siisti pätkä
Esteitä maneesiin tuli kaksi suunnanvaihtoristikkoa ja linja pystyltä okserille, joka mentiin 5 laukalla.
Alkuverkassa Jatsi oli melko löysän olonen. Tänään minäkin huomasin sisäpohjetta vasten kaatumiset. Siitä huomautti opekin. Ei hirmuisesti parantunut.
Päivän hyppyvuorossa saatiin olla ekana. Alotettiin kahdella ristikolla, jotka tultiin kahdeksikolla. Laukan piti vaihtua kummallakin. Esitettiin kaameaa räpellystä ja hypättiin eri aikaan ratsun kanssa. Laukatkin taisi jäädä vaihtumatta. Yli kuitenkin. Odotellessa omaa vuoroa käveltiin katsomopäässä ja yritin ratsastaa pohkeita läpi kumpaankin kierrokseen. Takaosan väistätystä ja tehtiin pysähdyksiäkin.
Seuraavalla kierroksella tultiin suora linja. Ei juuri ihanampaa tämäkään. Tasapainottomasti sisään ja vauhdilla räpeltäen yli. Tästä kierroksesta onneksi sisuunnuin sen verran että seuraavaksi kun hypättiin kaikki 4 estettä putkeen niin esitettiin vihdoin ja viimein ihan asiallista esteratsastusta. Laukka oli hallittua, ponnistuspaikat kohdillaan ja laukat vaihtuivat. Tyylikästä.
Lopuksi hypättiin linja vielä uudestaan. Ope nosti meille kasikymppiin. Vähän otettiin mutkaa väliin ja loikattiin hieman ponnettomasti. Yli silti. Katsomon kommentit oli että ratsun hyppytyyli näyttää 60 cm esteillä vielä ihan hyvältä. Kasikymppi kuulemma näytti eksoottiselta.
Tällä estetunnilla ehdittiin siis ottaa 10 hyppyä, joista 4 meni tyylikkäästi. Ei ihan sitä, mitä estetunneilta haen. Pitänee ruveta jatkossa aktiivisemmin hakeutumaan pienempiin porukoihin.
Ongelmia:
vähän ponneton ratsu
alku oli aikamoista räpellystä
Parannusta:
ei kieltoja
kaikesta yli
tsemppaamisella tuli siisti pätkä
torstai 4. joulukuuta 2014
Epätasaista menoa esteillä
Arvelin että torstaina olisin saanut estetunnille jonkun muun kuin Fossin. Varsinkin kun kysyttiin että tulisinko jouluriehaan hyppäämään Mörköllä. Tai että vaihtoehtoisesti oltaisiin tehty jotain muuta kuin hypätty. Väärin meni ja hyppelyt Fossilla jatkuivat. Hepo oli jo hommissa jo valmiiksi. Oli kuulemma ollut reipas mutta kevyt edestä.
Esteitä kasattiin keskelle yksi okseri. Sen lisäksi kaksi maapuomia ja kaksi kavalettia keskiympyrälle. Alkuverkassa hepo ei taaskaan mennyt kovin lujaa. Muistelen että oli tänään hitusen raskaampi edestä kuin viimeaikoina. Alkulaukkojen jälkeen nostettiin jalustimet ylös. Olisin voinut ottaa hetken totuttelua, nyt otettiin heti raville ja homma meni aika pinkeäksi. Ravipuomeja pää ylhäällä. Ei kovin ihanaa. Hetkeä myöhemmin ruvettiin ottamaan puomien jälkeen laukka. Laukassa Fossi oli rauhallisempi, harmi vaan ettei malttanut odottaa nostoa kunnolla ja oikealle käännyttäessä liirasi reilusti vasemmalle. Kertaalleen meinattiin liiskata opekin seinän väliin. Hupsis. Onneksi ei osunut. Ratti oli siis vähän rikki.
Seuraavaksi tultiin keskiympyrää laukassa. Neljännesvälein oli maapuomi ja kavaletti. Niin kauan kun vaan laukattiin suoraan tai puomien yli kaikki oli ok. Mutta kun otettiin kavaletit mukaan niin vauhti kiihtyi ja kiihtyi ja kiihtyi. Rupesi olemaan vähän holtitonta. Jännitin reisillä että pysyisin kyydissä. Ei hyvä. Ope käski istua syvään. Helpommin sanottu. Reidet meni lähes krampille ja lopulta rupesin ohjailemaan kavaleteista ohi ja jarruttelemaan että saan vähän huokaistua. Jälkimmäinen kierros oli vielä huonompi. Päästiinköhän koko settiä kertaakaan peräkkäin yli? Jäin liikaa kiinni ohjiin. Rupesin ymmärtämään miltä Fossin muista kuskeista tuntuu. Meillä onneksi on jalustimien kanssa jarrut.
Sitten otettiin jalustimet takaisin ja ruvettiin hyppäämään pituushalkaisijan okseria. Vuorotellen eri suunnista ja suuntaa vaihtaen. Laukka piti saada rullaamaan ja ratsu kuulolle. Alkuun meinasi ryysäillä ja piti ottaa kerran seis esteen eteen. Se auttoi mutten edelleenkään uskaltanut luottaa että kuuntelee ja ratsastin vähän hissutellen eteen.
Ponnistuspaikat meni vähän tuurilla. Olin liian hidas reagoimaan. Vasemmasta oikeaksi laukka vaihtui aika nahkeasti. Este nousi ja edelleen mentiin millon mitenkin. Tuli toki hyviäkin kertoja väliin ja oikeakin laukka löytyi ainakin kerran. Fossi onneksi pelasti ja hyppäsi vaikka läpi jos askel ei osunut. Isompana lähdettiin sit aika kaukaakin. Korkeimmillaan okseri rupesi hipomaan metriä. Vähän isohko joo. Mutta jos oman ratsastuksen ja paikkojen katselun saisi ruotuun niin ei paha.
Ongelmia:
ilman jalustimia jarrutehostin katosi
Parannusta:
metristä yli
Esteitä kasattiin keskelle yksi okseri. Sen lisäksi kaksi maapuomia ja kaksi kavalettia keskiympyrälle. Alkuverkassa hepo ei taaskaan mennyt kovin lujaa. Muistelen että oli tänään hitusen raskaampi edestä kuin viimeaikoina. Alkulaukkojen jälkeen nostettiin jalustimet ylös. Olisin voinut ottaa hetken totuttelua, nyt otettiin heti raville ja homma meni aika pinkeäksi. Ravipuomeja pää ylhäällä. Ei kovin ihanaa. Hetkeä myöhemmin ruvettiin ottamaan puomien jälkeen laukka. Laukassa Fossi oli rauhallisempi, harmi vaan ettei malttanut odottaa nostoa kunnolla ja oikealle käännyttäessä liirasi reilusti vasemmalle. Kertaalleen meinattiin liiskata opekin seinän väliin. Hupsis. Onneksi ei osunut. Ratti oli siis vähän rikki.
Seuraavaksi tultiin keskiympyrää laukassa. Neljännesvälein oli maapuomi ja kavaletti. Niin kauan kun vaan laukattiin suoraan tai puomien yli kaikki oli ok. Mutta kun otettiin kavaletit mukaan niin vauhti kiihtyi ja kiihtyi ja kiihtyi. Rupesi olemaan vähän holtitonta. Jännitin reisillä että pysyisin kyydissä. Ei hyvä. Ope käski istua syvään. Helpommin sanottu. Reidet meni lähes krampille ja lopulta rupesin ohjailemaan kavaleteista ohi ja jarruttelemaan että saan vähän huokaistua. Jälkimmäinen kierros oli vielä huonompi. Päästiinköhän koko settiä kertaakaan peräkkäin yli? Jäin liikaa kiinni ohjiin. Rupesin ymmärtämään miltä Fossin muista kuskeista tuntuu. Meillä onneksi on jalustimien kanssa jarrut.
Sitten otettiin jalustimet takaisin ja ruvettiin hyppäämään pituushalkaisijan okseria. Vuorotellen eri suunnista ja suuntaa vaihtaen. Laukka piti saada rullaamaan ja ratsu kuulolle. Alkuun meinasi ryysäillä ja piti ottaa kerran seis esteen eteen. Se auttoi mutten edelleenkään uskaltanut luottaa että kuuntelee ja ratsastin vähän hissutellen eteen.
Ponnistuspaikat meni vähän tuurilla. Olin liian hidas reagoimaan. Vasemmasta oikeaksi laukka vaihtui aika nahkeasti. Este nousi ja edelleen mentiin millon mitenkin. Tuli toki hyviäkin kertoja väliin ja oikeakin laukka löytyi ainakin kerran. Fossi onneksi pelasti ja hyppäsi vaikka läpi jos askel ei osunut. Isompana lähdettiin sit aika kaukaakin. Korkeimmillaan okseri rupesi hipomaan metriä. Vähän isohko joo. Mutta jos oman ratsastuksen ja paikkojen katselun saisi ruotuun niin ei paha.
Ongelmia:
ilman jalustimia jarrutehostin katosi
Parannusta:
metristä yli
keskiviikko 3. joulukuuta 2014
Kulmia ja vastalaukkaa ilman satulaa
Keskiviikkona lupasin alottaa ratsastusopeurani. Sitä ennen oli kuitenkin hirmuinen hinku päästä itsekin selkään. Viidenneksi seiskan tunnille siis. Ratsukseni haaveilin Harmoniaa mutta tulikin Roze. Aika neutraalit olot. Tamma oli valmiiksi jo hommissa. Kuulemma muut tuntilaiset oli päättäneet että mennään ilman satulaa. Mulla ei ollut mitään sitä vastaan.
Rozea taisi kutittaa ja vasta toisella yrityksellä suostui pysymään aloillaan että sain astuttua kyytiin. Kulki tosi tasasesti ja selkä oli ihanan mukava istua.
Jotain tammalle oli tehty oikein, sillä pyöristyi heti kun otin ohjat käteen. Päivän ohjelmassa oli tarkkoja kulmia ja suoristuksia. Vähän kaatui kulmissa sisään mutta oli tosi helppoa. Ravissa myös. Olisin voinut taivutella vielä huolellisemmin. Mutta mennä viipotti tasaista ravia, ei painanut kädelle ja kuunteli puolipidätteet. Kulki vähän luotiviivan edessä mutta asialle ei käsketty tehdä mitään.
Laukoista vasen rullasi paremmin. Oikeassa pudotteli muistaakseni herkemmin raville. Laukattiin ihan kentän ympäri, sitten täyskaarrolla suunnan vaihto ja jatkettiin vastalaukassa. Kertaalleen pudotti raville ja vaihtoi. Muuten puksutettiin vastalaukatkin helposti. Laukassa tuli vähän raskaammaksi edestä. Lopuksi otettiin vastalaukannostoja vielä sivuille. Tämä ei mennyt ihan niin hyvin ja nousi vääriäkin.
Tosi helppo tunti. Takapuolikin tykkäsi Rozen tasaisesta kyydistä. Minähän rupean jopa tykkäämään tästä. Hyppyhommia olisi myös kiva kokeilla tällä joskus. Tammalle tuli kyllä kuuma. Mutta ihanan auliisti toteutti pyyntöni eikä mukissut mistään.
Tunnin jälkeen tosiaan korkkasin opeurani ja pidin yksityistunnin kielenä bad horse english. Mutta kuski pysyi kyydissä, Piku kääntyi ja pysähtyi ja kuski rupesi pääsemään kevyestä ravista jyvälle. Ei ihan toivotonta. Ei silti oma kutsumukseni. Voisin kyllä joskus kokeilla puoskaroida jotain kokeneempaakin. Anne?
Ongelmia:
oikea laukka putoili välillä raville
lopussa nousi välillä myötäinenkin laukka vaikka yritin nostaa vastalaukkaa
Parannusta:
tosi tasaista ja helppoa
Rozea taisi kutittaa ja vasta toisella yrityksellä suostui pysymään aloillaan että sain astuttua kyytiin. Kulki tosi tasasesti ja selkä oli ihanan mukava istua.
Jotain tammalle oli tehty oikein, sillä pyöristyi heti kun otin ohjat käteen. Päivän ohjelmassa oli tarkkoja kulmia ja suoristuksia. Vähän kaatui kulmissa sisään mutta oli tosi helppoa. Ravissa myös. Olisin voinut taivutella vielä huolellisemmin. Mutta mennä viipotti tasaista ravia, ei painanut kädelle ja kuunteli puolipidätteet. Kulki vähän luotiviivan edessä mutta asialle ei käsketty tehdä mitään.
Laukoista vasen rullasi paremmin. Oikeassa pudotteli muistaakseni herkemmin raville. Laukattiin ihan kentän ympäri, sitten täyskaarrolla suunnan vaihto ja jatkettiin vastalaukassa. Kertaalleen pudotti raville ja vaihtoi. Muuten puksutettiin vastalaukatkin helposti. Laukassa tuli vähän raskaammaksi edestä. Lopuksi otettiin vastalaukannostoja vielä sivuille. Tämä ei mennyt ihan niin hyvin ja nousi vääriäkin.
Tosi helppo tunti. Takapuolikin tykkäsi Rozen tasaisesta kyydistä. Minähän rupean jopa tykkäämään tästä. Hyppyhommia olisi myös kiva kokeilla tällä joskus. Tammalle tuli kyllä kuuma. Mutta ihanan auliisti toteutti pyyntöni eikä mukissut mistään.
Tunnin jälkeen tosiaan korkkasin opeurani ja pidin yksityistunnin kielenä bad horse english. Mutta kuski pysyi kyydissä, Piku kääntyi ja pysähtyi ja kuski rupesi pääsemään kevyestä ravista jyvälle. Ei ihan toivotonta. Ei silti oma kutsumukseni. Voisin kyllä joskus kokeilla puoskaroida jotain kokeneempaakin. Anne?
Ongelmia:
oikea laukka putoili välillä raville
lopussa nousi välillä myötäinenkin laukka vaikka yritin nostaa vastalaukkaa
Parannusta:
tosi tasaista ja helppoa
maanantai 1. joulukuuta 2014
Jäykkäsuokin notkistelua
Maanantaina tuli taas pahaa aavistava viesti, joka kertoi että koulutunti on peruttu osallistujakadon takia. Pah. Estetunti kuitenkin oli normaalisti. Ratsukseni sain Pikun, joka oli hommissa jo edellisellä tunnilla. Kuulemma vauhdikkaana. Esteitä kasattiin yksittäisinä okseri ja 3 pystyä (ks. piirros alempana). Ratsukoita tunnilla oli 4. Pakkasta -5°C. Kenttä vähän koppura mutta kesti kuitenkin hypätä.
Alkuverkka alotettiin taas pyörittelemällä voltteja. En tiedä tehtiinkö tämä poikkeuksellisen huolellisesti, sillä taivutteluun kaikissa askellajeissa meni lopulta huomattavasti aikaa. Alkuun Piku oli tavalliseen tapaansa kovin jäykkä. Oikea kierros toimi vähän paremmin. Vasemmassa kierroksessa tuntui etten saanut vasempaan ohjaan kunnolla tuntumaa. Taivutusyrityksistä kaula meni mutkalle ja ratsu kaatui etuosallaan sisään. Sisäpohje toimi siis huonosti. Tätä yritin hillitä kunnon tuntumalla ulkoa. Monesti oikea käsi lähti elämään omaa elämäänsä ja johtamaan ulos.
Laukka mentiin open silmien alla. Oikea oli ihan ok. Vasemmassa samat ongelmat vaivasivat edelleen. Piku teki vähän omia reittivalintojaan eikä meno tuntunut kovin hyvältä. Lisää laukkaa kaipasi ope. Nyrkit pystyyn ja vierekkäin. Parempia pilkahduksia en itse juuri huomannut vaikka ope semmoisia taisi nähdä. Lopulta meni aika filosofiseksi pohdinnaksi kun me laukattiin ja laukattiin. Olisin kaivannut vähän konkreettisempia neuvoja että mitä tehdä ja avustusta hyvien hetkien huomaamiseen. Lopulta kun kuvittelin että tuli parempi hetki niin otin käyntiin. Hetki huilattiin ja kun muillakin meni aikaa laukoissa niin jatkoin hommia sitten ensin käynnissä väistämällä takaosaa ulos ja parilla avopätkällä sekä ravilla. Piku pyöristyi hetkittäin mutta muoto oli tosi epätasainen. Halusin lisäksi että se etenee itse.
Verkkahypyt alotettiin tekemällämme miniristikolla. Ihan jees. Laukka oli vähän löysää mutta säilyi myötäisenä. Tultiin kummastakin suunnasta.
Päivän esterata oli vain 4 hypyn mittainen mutta tänään kummallisen vaikea oppia. Onneksi oma vuoro oli vasta kolmantena niin ehdin seurata kaksi suoritusta alle. Kaikki pysyivät kentällä odottelemassa. Oikeassa kierroksessa okserille, oikealle, pysty valoa vasten ja vasemmalle, toinen pysty valosta poispäin, oikealle ja vika pysty taas valosta pois ja oikealle. Ekalla kierroksella esteet oli tosi pieniä. Melkeen otettiin kielto ykköselle kun tultiin niin haparoiden. Vääriä laukkoja, puskemista eteen ja hassuja ponnistuspaikkoja. 50 cm esteet ei näemmä motivoineet.
Seuraavalle kierrokselle korkeus oli n. 70 cm. Meidän meno parani jo hyvin. Vähän taidettiin pomppia kaukaa ja yksi väärä laukka jäi. Luulin että oltaisiin lopetettu siihen mutta esteet nousi vielä ja tultiin kolmas kierros. Laitoin ratsun liikkeelle ja olin itsekin hereillä. Paikat osui hyvin. Jos tultiin lähelle niin näin sen ja osasin tehdä pidätteet. Laukat vaihtui myötäisiksi ja ope kehui päivän tasaisimmaksi suoritukseksi. Hyvä me! Kivalta ja helpolta se tuntuikin.
Loppuraveissa pistin ruunan vielä hommiin. Ravattiin tuntumalla eikä vaan hölkötelty. Kas kummaa ja hepo tarjosi taas pyöreitä pätkiä sekä käynnissä että ravissa. Olisi voinut olla paljon tasaisempikin. En tainnut osata pitää käsiäni tarpeeksi aloillaan. Vähän reippaampi oma ravi olisi ollut kiva. Nyt jouduin pyytämään välillä eteen. Vasen kierros oli hankalampi mutta sain siihenkin suuntaan asetettua ilman että ratsu kaatui sisään. Suurin parannus tuli suunnanvaihdoissa, jotka alkutunnista oli pelkkää kaatumista puolelta toiselle. Nyt mentiin tasapainossa. Aina aiemmin olen sanonut että tarvittaisiin lisää kouluratsastusta Pikun kanssa. Nyt sitä oli riittävästi. Perun myös puheeni siitä että koulutunti ruunan kanssa olisi luultavasti kamalaa. Tuskin olisi.
Ongelmia:
alkutunnin kaatumiset sisäpohjetta vasten
epätasaisuus
Parannusta:
viimeinen hyppykierros oli mainio
myötäsi käynnissä ja ravissa
Alkuverkka alotettiin taas pyörittelemällä voltteja. En tiedä tehtiinkö tämä poikkeuksellisen huolellisesti, sillä taivutteluun kaikissa askellajeissa meni lopulta huomattavasti aikaa. Alkuun Piku oli tavalliseen tapaansa kovin jäykkä. Oikea kierros toimi vähän paremmin. Vasemmassa kierroksessa tuntui etten saanut vasempaan ohjaan kunnolla tuntumaa. Taivutusyrityksistä kaula meni mutkalle ja ratsu kaatui etuosallaan sisään. Sisäpohje toimi siis huonosti. Tätä yritin hillitä kunnon tuntumalla ulkoa. Monesti oikea käsi lähti elämään omaa elämäänsä ja johtamaan ulos.
Laukka mentiin open silmien alla. Oikea oli ihan ok. Vasemmassa samat ongelmat vaivasivat edelleen. Piku teki vähän omia reittivalintojaan eikä meno tuntunut kovin hyvältä. Lisää laukkaa kaipasi ope. Nyrkit pystyyn ja vierekkäin. Parempia pilkahduksia en itse juuri huomannut vaikka ope semmoisia taisi nähdä. Lopulta meni aika filosofiseksi pohdinnaksi kun me laukattiin ja laukattiin. Olisin kaivannut vähän konkreettisempia neuvoja että mitä tehdä ja avustusta hyvien hetkien huomaamiseen. Lopulta kun kuvittelin että tuli parempi hetki niin otin käyntiin. Hetki huilattiin ja kun muillakin meni aikaa laukoissa niin jatkoin hommia sitten ensin käynnissä väistämällä takaosaa ulos ja parilla avopätkällä sekä ravilla. Piku pyöristyi hetkittäin mutta muoto oli tosi epätasainen. Halusin lisäksi että se etenee itse.
Verkkahypyt alotettiin tekemällämme miniristikolla. Ihan jees. Laukka oli vähän löysää mutta säilyi myötäisenä. Tultiin kummastakin suunnasta.
 |
| Ratapiirros. Keltainen pallero esittää lamppua. |
Päivän esterata oli vain 4 hypyn mittainen mutta tänään kummallisen vaikea oppia. Onneksi oma vuoro oli vasta kolmantena niin ehdin seurata kaksi suoritusta alle. Kaikki pysyivät kentällä odottelemassa. Oikeassa kierroksessa okserille, oikealle, pysty valoa vasten ja vasemmalle, toinen pysty valosta poispäin, oikealle ja vika pysty taas valosta pois ja oikealle. Ekalla kierroksella esteet oli tosi pieniä. Melkeen otettiin kielto ykköselle kun tultiin niin haparoiden. Vääriä laukkoja, puskemista eteen ja hassuja ponnistuspaikkoja. 50 cm esteet ei näemmä motivoineet.
Seuraavalle kierrokselle korkeus oli n. 70 cm. Meidän meno parani jo hyvin. Vähän taidettiin pomppia kaukaa ja yksi väärä laukka jäi. Luulin että oltaisiin lopetettu siihen mutta esteet nousi vielä ja tultiin kolmas kierros. Laitoin ratsun liikkeelle ja olin itsekin hereillä. Paikat osui hyvin. Jos tultiin lähelle niin näin sen ja osasin tehdä pidätteet. Laukat vaihtui myötäisiksi ja ope kehui päivän tasaisimmaksi suoritukseksi. Hyvä me! Kivalta ja helpolta se tuntuikin.
Loppuraveissa pistin ruunan vielä hommiin. Ravattiin tuntumalla eikä vaan hölkötelty. Kas kummaa ja hepo tarjosi taas pyöreitä pätkiä sekä käynnissä että ravissa. Olisi voinut olla paljon tasaisempikin. En tainnut osata pitää käsiäni tarpeeksi aloillaan. Vähän reippaampi oma ravi olisi ollut kiva. Nyt jouduin pyytämään välillä eteen. Vasen kierros oli hankalampi mutta sain siihenkin suuntaan asetettua ilman että ratsu kaatui sisään. Suurin parannus tuli suunnanvaihdoissa, jotka alkutunnista oli pelkkää kaatumista puolelta toiselle. Nyt mentiin tasapainossa. Aina aiemmin olen sanonut että tarvittaisiin lisää kouluratsastusta Pikun kanssa. Nyt sitä oli riittävästi. Perun myös puheeni siitä että koulutunti ruunan kanssa olisi luultavasti kamalaa. Tuskin olisi.
Ongelmia:
alkutunnin kaatumiset sisäpohjetta vasten
epätasaisuus
Parannusta:
viimeinen hyppykierros oli mainio
myötäsi käynnissä ja ravissa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)