sunnuntai 31. elokuuta 2014

Poniratsastusta taas Pylleröllä

Ilmottauduin sunnuntain ilman satulaa -tunnille. Ratsukoita oli ihanasti vain 3 kuten salaa toivoinkin. Ratsutoiveeksi laitoin jonkun tasaselkäisen. Ja riemukseni sain jatkaa aiemmalla ponilinjalla Pyllerön kanssa.

Poni ei ollut yhtään niin juoni kuin pelkäsin vaan käyttäytyi ihan asiallisesti. Kentällä ei katsellut mitään eikä tehnyt omia spurtteja.

Kuski ja pikku kääpiö.

Käynnissä väistäteltiin takaosaa. Toiseen suuntaan poni pyöristyi huomattavasti helpommin. Ulko-ohjan tuki ja suoruus oli salaisuus tälläkin ponilla. Eli takaosan väistö volteilla oli tähän erittäin täydellinen apu. Pitkillä sivuilla väistin takaosaa välillä sisään.

Ravi oli supertasaista. Keventäminen oli työläämpää kuin harjoitusravi. Ravissa tultiin maapuomeja suoraan. Laukkaa otettiin alkuun kaikki ympyrällä. Nosti laukat helposti ja laukkasi kiltisti. Taisi pyöristyä laukassakin hyviä pätkiä. Ihan tasainen ei ollut. Loppua kohti rupesin Pyllerönkin selässä hilautumaan korvia kohti. Pitkään laukatessa istunta taitaa hajoilla jostain, joka tämän aiheuttaa?

Näyttää kevennyksen tarkistukselta.

Kinuin ennen tuntia kavaletteja ja sainkin oman ympyrän maapuomeilla. Olipa hankalaa osua puomeille! Pyllerö laukkasi niistä käsittämättömän tasaisesti yli vaikka puomit jäi etu- tai takajalkojen väliin. Ekaan kierrokseen onnistumisprosentti taisi olla vain 20. Toiseen suuntaan vähän enemmän. Kuskilla oli hankaluuksia nähdä ponilaukassa mihin tullaan. Eikä poni kovin helposti askelta venyttänyt tai lyhentänyt. Puksutettiin vain.

Vähemmän kenotusta mutta kantapää nousee.

Lopuksi keskimmäinen kavaletti nostettiin toisesta päästä ruksille. Tämä oli meille ihan tarpeeksi haastava tehtävä. Nyt oli jo aika pakko osua ekalle puomille että selvittiin laukassa loppuun asti. Ei priimaa mutta lopulta onnistui kumpaankin suuntaan.

Tunnin jälkeen vähän halailua.


Loppuraveissa poni tuntui jo tosi kivalta. Helpommin meni kuin viimeksi.


Sekä vähän lisää halailua.
Ongelmia:
ei osuttu puomeille

Parannusta:
pyöristyi kaikissa kolmessa askellajissa
hirmu tolkku ja tasainen
meni puomit ja kavaletit mukisematta

lauantai 30. elokuuta 2014

Tällä kertaa sininen

Jatsin jälkeen oli kisavuorossa Meri. Onneksi radassa ei kovin pahasti opettelemista. Sama alku, ravipuomit katosivat vihdoin ja hypättävien määrä lisääntyi kahdeksaan.


Pällistelyä.
©Mira

Verkassa tamma oli virtaisa. Pysyi kuitenkin näpeissä.

Kakkoseste.
©Mira

Radalla oli aavistuksen etupainoinen mutta liikkui sukkelasti, vaihtoi myötälaukat itse ja kääntyi mistä halusin. Tehtiin lyhyet tiet ja oltiin voitonnälkäisiä. Ripeällä nollalla päästiin tänään toisiksi eli sininen ruusuke.


Meri epätyypillisessä muodossa nokka alhaalla.
©Mira


Ratamme, Kaisa taisi videoida.

Jatsi parantamassa kisatasoaan

Sain luvan lähteä Jatsilla estekisoihin. Ekaa kertaa tietääkseni Jatsi osallistui oikeisiin luokkiin. Aiemmin omistaja hyppäsi sillä 60 cm luokan ulkopuolella ilman oksereita. Joskus viime syksynä muistaakseni. Tänään vuorossa siis kotikisoissa ristikko A.1.0 ja 60 cm A.2.0.

Hepo oli hoitaessa pääosin kiltisti. Selvästi arkojen kainaloiden koskettelu aiheutti taas tuijotusta. Eivät onneksi näyttäneet kovin pahoilta. Yritin satuloida tarpeeksi taakse. Paikalla oli myös Jatsin vanhoja tuttuja (ihmisiä), jotka ihmettelivät miten kiltisti aiemmin täysi jyrä heppa nyt käyttäytyi. Kuulemma aiemmin kutsuttu Natsiksi.

Ristikkoluokan rata.

Jatsi oli innokkaiden kisahoitajieni talutuksessa kun tutustuin rataan. Käyttäytyi tolkusti. Verkassa oli sangen innokas. Ja kuski taas sen verran kuutamolla että tuppautui ekaan verkkaryhmään vaikka vuoro olisi ollut vasta toisessa. Huoh! Sain kuitenkin mennä ekassa kun olin jo paikalla.

©Mira

Verkkahypyt loikittiin muistaakseni aika kaukaa. Saatettiin jotain pudottaakin. Joka kerta esteen jälkeen oli väärä laukka. Hypättiin vain oikeassa kierroksessa. Ratsu kävi sen verran kierroksilla että pohdin että rupeaako etuosa kevenemään pidätteistä. Ei sentäs.

©Mira
Rata oli ihanan helppo 6 estettä. Eikä ajalla ollut väliä. Eniten taisi huolestuttaa ravipuomit. Hepo oli täpinöissään mutta ohjautui. Yksi este putosi kun tultiin miten sattuu mutta ravipuomit päästiin ravissa ja muistin radan. 4 vp mutta hyväksytty suoritus. Olisihan se ruusukekin ollut toki kiva. Taas jäi punavalkoinen saamatta!

60 cm ratapiirros.
Hepo ehti käydä tallissa huilimassa ennen seuraavaa rataa. Edelleen oli verkassa innoissaan mutta nyt kuunteli jo aavistuksen paremmin. Oksereita ei hypätty verkassa. Meidän vika verkkahyppy saattoi olla pudotus, en muista ihan varmasti. Kävin varmuuden vuoksi näyttämässä valkoiset lankut, joita useampi hevonen oli tuijotellut.

©Mira

Nyt rata meni vähän sujuvammin. En lähtenyt tekemään tiukkoja teitä vaikka Jatsi olisi luultavasti hypännyt erikoisemmistakin paikoista. Muut oli tavallisia puomiesteitä mutta ravipuomit edelleen joukossa ja kakkosena valkoiset lankut sekä seiskana laineet. Annoin Jatsin edetä omaa reipasta vauhtiaan. Keskityin toivomaan puomit paikoilleen. Ja näin kävi! Nopea nolla, joka lopulta toi meille luokkavoiton! Hieno Jatsi. Re 60 cm. Seuraavissa kisoissa sitten ehkä jo 60 ja 70 cm. Sinivalkoinen ruusuke oli kiva pitkästä aikaa.

©Mira



torstai 28. elokuuta 2014

90-rataa Fossilla

Torstaina hyppäsin taas Fossilla. Tänään ruuna oli innoissaan.

En muista alkutunnista mitään mutta lopuksi hypättiin rataa. Jälkimittaus sanoi korkeudeksi 85 - 95 cm. Yksi putosi. Tosin otettiin alusta uusiksi kun keilattiin sarja. Fossi ei mahtunut 1 laukan väliä kahdella Merin tyyliin ja b taisi pudota. Alotuskäsky tuli vähän puskista niin en ollut valmis vaikka lähdin.

Sain myös vastauksen että Fossi on mulle vapaana kisoihin. Jee!

Ongelmia:
joitain pudotuksia

Parannusta:
ei katsellut erikoisesteitä
90-rata meni kivasti
vain 1 pudotus radalla

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Huomattavaa parannusta

Keskiviikkona kuulostelin säätä ennen kuin buukkasin itseni ratsaille. Toivoin jotain ponia uusimmasta kuormasta. Valinnanvaraa tarjottiin Roze ja Topias. Arvelin että Topiakseen ei taidot ja mielentila riittäisi niin lähdin kokeilemaan Rozea toistamiseen.

Tammalla oli hoitaja, joten selvisin kuntoonlaitosta vain avustavilla toimenpiteillä. Kenttä oli märkä ja keli vaihteleva auringonpaisteesta keskisateeseen ja takaisin. Ratsukoita tunnilla oli 4. Lämmintä n. +12.

Heti alkuun Roze toimi aika kivasti. Vähän pitkä ja etupainoinen mutta pyynnöstä lähti eteen. Pari kertaa yritti pysähtyä tarpeilleen mutta jälkimmäisellä kerralla taisin komentaa tarpeeksi napakasti kun ei enempää yrittänyt.

Päivän tehtävät oli taas kivan monipuolisia. Alkuverkassa ravia eteen. Sitten keskilinjalle pysähdyksiä ja vuorotellen eri suuntiin. Myöhemmin puoli uraa laukkaa ja toinen puoli alkuun käyntiä, myöhemmin ravia. Lyhyen sivun keskelle pysähdys ja peruutus. Peruutukset oli ehkä työläimpiä tänään. Laukat nousi ok, tosin nostettiin ravista ja vasempaan noin puolet meni väärin (aina kun ope katsoi). Arvelen että käynnistä olisi noussut paremmin.

Lopuksi pyöriteltiin kulmiin vielä voltteja. Taas annoin jolkotella puolitehoilla ennen kuin asiasta sanottiin. Aika jäykkää ja vasemmassa kierroksessa oli hankala saada ulko-ohjan tukea. Varsinkin lopussa kaatui sisäpohjetta päin.

Mutta viimekertaan verrattuna loistavaa parannusta. Laukat nousi, ravi säilyi, jopa suht tasaisella tahdilla. Ohjautui. Tosin ravissa jos keikahti etukenoon niin hepo hidasti. Mutta oikein kehityskelpoinen. Ilkeästi sanon että sopivasti turtunut.

Ongelmia:
nousi vääriä laukkoja
alkuun nyki ohjia kun halusi taukoa
peruutukset oli aika työläitä
lopputunnista rupesi kompastelemaan kun venytti itsensä myyräksi

Parannusta:
laukat nousi helposti
pysähtyi suht napakasti
huomattavasti paremmin kuin viimeksi

maanantai 25. elokuuta 2014

Toivetunti esteillä ilman satulaa

Estetunnille tuli kivasti vain 3 ratsukkoa. Kenttä oli taas märähkö sateista, mutta vain yksi kulma oli kuralla. Toiveeni meni vihdoin läpi ja mentiin ilman satulaa. Kommentti oli että hypätään pieniä. (Niin vissiin.)

Pikun selkä oli sangen kamala. Kohollaan oleva selkäranka. Onneksi askellus oli tasaista. Alkuverkat sinnittelin paljaassa selässä (ei ehkä olisi kannattanut), sitten pahempien hiertymien ehkäisyyn laitettiin pari länkkävilttiä juoksutusvyöllä kiinni. Sen jälkeen tuli aika huijausolo. Istuin kyydissä kuin tatti ja lähes unohdin satulan puutteen.

Piku eteni reippaasti ja hyppäsi esteet mukisematta. Kaikesta mentiin yli. Rata hypättiin kahdesti ja okseri oli korkeimmillaan 80 cm. Lopuksi tultiin myös tiukkaa käännöstä ja ristikkoa. Videolta voi katsoa menoa. En tiedä mitä asetuksissa tapahtui mutta osa tuli kuvattua eri ruutumäärällä enkä saanut niitä editoitua norminopeuteen. Siksi siis hitaita pätkiä välissä.

Loppukäynnit käytiin maastossa. Kaikki oli tolkusti.

Ongelmia:
kamala selkä
aina ei laukat vaihtuneet

Parannusta:
ei tuijottelua
kaikesta yli
satulattomuutta ei huomannut
maastoreissu asiallisesti

Haaveilua ja sinnepäin ratsastelua jäykkiksellä

Maanantain ratsuvalikoima tuli taas vähän yllätyksenä. Koulutunnille Sokeri oli ihan kelpo vaihtoehto. Esteille luvassa oli Piku ja kerrankin oli sellainen päivä ettei tarvinut varustaa yhtään ratsua! Tässä vaiheessa jo ihanaa luksusta. Lämmintä oli +14 ja ratsukoita koulutunnilla 6.

Sokeri oli suht rauhallisella tuulella enkä itse ollut oikeassa mielentilassa saadakseni sen liikkeelle. Aktiivinen käynti muistui aina välillä mutta tuppasi unohtumaan. Ravissa piti säilyttää sama tahti. Yritin laulaa päässäni sillä hukkaan tahdin hyvin herkästi itse. Näin taisin jopa huomata tamman hidasteluyrityksiä.

Tänään tehtiin käännökset hyvin pitkälti ulkoavuilla. Kun valmiiksi oli sellainen olo ettei Sokeri taivu  yhtään niin täyskaarroilla kielto koskea sisäohjaan ei yhtään auttanut. Mentiin sitten suorin vartaloin. Eli ei missään kauniissa ratsumuodossa.

Laukat nousi aiemmin paremmin. Paljon sai siinäkin pyytää eteen.

Lopuksi mentiin raviväistöjä. Oikeassa kierroksessa ei ollut itselläni juuri tuntumaa miten ratsu astuu ristiin. Takaset varsinkin olivat ihan hukassa. Luulin ettei mitään tapahdu mutta väistö taisi tulla kuitenkin melko ok kunnes lopussa ulkolapa pullahti ulos. Takaosa saattoi toki välillä jäädä eikä meno ollut kovin reipasta tai poikitus suurta.

Vasemmassa kierroksessa heräsin vaatimaan paremmin ja meno parani hienosti. Nyt huomasin jo että jotain tapahtuu. Loppuverkoissa ratsua ehti vihdoin taivuttelemaan volteilla. Sokeri olisi mieluusti vain hölkötellyt etupainoisena turpa matalalla. Priimaan ei päästy mutta lopetettiin kelpoon.

Muut lähti laavulle ja vaihdettiin Pikun kuskin kanssa ratsuja.

Ongelmia:
huonosti taipuva ratsu
etupainoista menoa
vähän hyytynyttä satulan kummallakin puolella

Parannusta:
lopuksi hyvät väistöt

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Seitsemäs ruusuke

Sunnuntaina sain luvan lähteä naapuriin kisoihin. 70 - 80 cm, arv. 367.1, ratsuna Meri. JKH (Jälleen Kohti Heppajuttuja) -tiimi oli taas edustettuna. Rata käveltiin keskenämme kun tuolla ei kellään ole valkkuja mukana. Muutamia melko hasardeja uusintateitä oli tarjolla. Päädyin keskivaikeaan vaihtoehtoon. Muuten rata oli onneksi suht simppeli muistaa, 13 estettä. Kisat maneesissa, verkka pihalla.

Ratapiirros.

Meri oli hyvin poikkeuksellisesti pömelipomppuisa kun päästiin kentälle. Aina rauhallinen ratsuni esitti sinkoilun alkeita. Sen verran että kuskia vähän jännitti. Ennen rataan tutustumista ehdin tosiaan kävellä ja ravailla alle. Taisin ottaa pari pientä laukkapätkääkin. Lähinnä yritin saada Meriä rauhoittumaan ja keskittymään. Kaiken lisäksi otti kierroksia muista hevosista jos tulivat liian lähelle.

©Mira
Kun menin uudestaan kyytiin niin ratsu oli onneksi rauhoittunut. Enää ei yrittänyt ravissa kiihdytellä ja nykiä päätä alas. Malttoi myös ravata eikä rikkonut laukalle. Verkkahypyt meni ihan ok. Taisi jotain vääriä laukkoja olla. Ei ihan priimaa niin verkkahyppyjä taisi tulla n. 6 - 8. Pystyä ja okseria.

©Mira
Radalla Meri ei onneksi tuijotellut mitään. Pari kolme ensimmäistä estettä kolahti, sen jälkeen päästiin hyppymoodiin. Meri hoiti laukanvaihdot itse. Hieman epäröi meidän oikoreittiä mutta siitä mentiin. Nollarata.

©Mira
Lopulta ekaan ja kolmanteen oli kumpaankin 4 sekuntia, reilusti kakkosia siis. Sininen ruusuke.
Mukana oli taas liikaa tuuria kun esteet kolisi. Videolta meno näyttää ihan hyvältä mutta edelleen hyppään itse liikaa. Unohdin hymyillä.

Videomestarina toimi taas Aleksei.

lauantai 23. elokuuta 2014

Jatseilua

Lauantaina ratsastin Jatsilla.  Mentiin koulua. Tunnista ei ole muita muistiinpanoja kuin että osasin asettaa paremmin sisään, mentiin puolitehoilla ja ruunan kainaloissa oli hiertymiä. Pohdin että olisiko pitänyt mennä ilman satulaa.

Ope kehui että paremman näköistä menoa kuin aiemmin.

Ongelmia:
ratsu ei ihan kunnossa
puolitehoilla

Parannusta:
asetukset sisään
ope kehui

torstai 21. elokuuta 2014

Yhä käynnissä kiireinen Hinte

Estetunnin jälkeen oli taas ratsun vaihto kuten viikkoa aiemminkin. Ratsutkin oli samat eli ensin Mörkö ja vaihdolla Hinten kyytiin. Luvassa taas koulua.

Tänään Hinte oli viime viikkoa rauhallisempi. Yhä laukannostot tehtiin estepuolella. Ei tullut yhä hyviä nostoja kuin viimeksi mutta valmistelutkin oli lyhyemmät.

Tehtiin myös volttikahdeksikkoja. Ravi oli helpompaa kuin käynti. Ravissa oli rauhallisempi, käynnissä normikiireinen. Kevensin koska olin puolikuntoinen.

Ongelmia:
käynti edelleen hankalinta

Parannusta:
meni paremmin kuin viimeksi

Kipeänä tuplatunnilla, ensin esteet

Torstaina oli puolikuntoinen olo mutta menin silti ratsastamaan. Olin sopinut oman tunnin perään rästinkin, joten tuplat luvassa. Ensin oli vuorossa siis esteet ja sain taas Mörkö-hepan. Tänään meitä oli tunnilla poikkeuksellisesti 6. Tuli siis enemmän odottelua mutta tällä kertaa ei haitannut yhtään, päinvastoin.

Sain ruunaa tänään paremmin alusta kuulolle. Käynti ei ollut yhtä pitkää. Laukatkin nousi alusta asti ok. Tänään liikkui paremmin eteen eikä tarvinnut hoputtaa. Hypätessä vauhti pikemminkin kiihtyi loppua kohti.

En muista enää tarkemmin mitä tehtiin alkutunnista. Rata taisi olla 80 cm jos ei vähän päällekin. Viimeinen rata on videolla (alla).

Ongelmia:
kuski ei ollut ihan kunnossa
pudoteltiin jokunen

Parannusta:
tolkku ratsu joka hyppää kaiken

Vika rata:

maanantai 18. elokuuta 2014

Kimokiemurtelua kuusivuotiaalla koulutunnilla + vauhtimaasto

Maanantaina tuli päivällä reippaasti vettä ja pelkäsin estetunnin puolesta. Koulutunninkin suunnittelin jo meneväni ilman satulaa. Heppalistaa menin tänään katsomaan ihan uudenlaisella uteliaisuudella. Siinä luki Pena (oikealta nimeltään Silver). 6 v latviasta tuotu luullakseni ylikorkea poni. Ruuna. Ei ollut esteitä vaan koulua ja maasto. Ei tainnut sataa, ainakaan pahasti.

Hoitaessa oli kiltisti. Taluttaessa ei ihan kuulolla mutta Tytsyä paremmin. Tuntui issikalta.

En muista mitä kaikkea koulutunnilla tehtiin mutta pidin satulan ja pohkeenväistöt oli vaikeita. Ei tainnut tajuta mitä halusin. Mutta samaa ongelmaa on ollut muillakin kuskeilla. Muutenkin luikerteli menemään. Koulutunnin jälkeen ei ollut kovin onnellinen olo kun lähes kaikki oli niin hankalaa.

Siitä oli hyvä jatkaa suorilta maastoon päästelemään. Pena olikin täydellinen maastomopo. Ei tuijotellut mitään, kuuliainen ja sopivan virkku. Mutta tosiaan mopo, sillä laukassa rajotin meni päälle eikä pysytty etujoukkojen vauhdissa. Kellotin 44,6 km/h, mopovauhti. Mutta tällainen maastoreissu oli juuri se, mitä tuollaisen koulutunnin jälkeen tarvitsin.

Ongelmia:
otin tarhalangasta sähköiskun
kentällä heppa oli luikero
väistöt tosi hankalia
maastossa laukkavauhti loppui kesken

Parannusta:
suoralla kulki kivasti
laukkasi ok
pyöristyi hetkittäin itsestään
täydellinen maastoratsu

sunnuntai 17. elokuuta 2014

RiRan kisoissa keikkumassa

Riihimäen kisoihin lähdin siis vararatsu Sokerilla kun Tytsy ei ollut kunnossa. Kisapaikalla Sokeri käyttäytyi hyvin ja verkassa oli kivasti reippaampi kuin kotona. Päivä oli lämmin, joten t-paidalla pärjäsi mainiosti. Verkassa olin aika itsekseni eikä ollut kukaan neuvomassa. Tamma liikkeelle. Hypyt ei olleet ihan priimaa ja taidettiin pudottaakin jotain. Yli mentiin kuitenkin.

©Suvi Männistö
Kisarata oli puitteiltaan ehkä elämäni haastavin tähän asti. Ei suotta pelkkiä puomiesteitä vaan hirmuisesti täytteitä ja johteita. 3 estettä oli tavallisia puomiesteitä. Heti 70 cm luokasta alkaen. Ei missään aluekisoissakaan ole ollut tällaista.

70 cm ratapiirros.

Luokissa oli valtavasti osallistujia, joten ei ollut mikään nopea reissu.

70 cm radasta ei taida olla videota. Ei ollut hääviä. En ehtinyt näyttää kaikkia esteitä ennen aloitusta. Tuijottelua, jännittymistä ja hassuja hyppyjä. Yksi pudotus, kielto sekä lisäksi 4 aikavirhettä. Keikuinpa kertaalleen pois satulastakin mutta pääsin takaisin. Mutta hyväksytysti maaliin.

80 cm ratapiirros.

Kasikympin verkassa yksi pysty taisi olla 90 cm. Yli päästiin siitäkin. Verkassa tamma oli taas parempi. Toki tila oli pienempi ja enemmän kavereita ympärillä.

©Suvi Männistö
Kasikympin rata ei ollut sen parempi. Yhä hassuja hyppyjä ja tuijottelua. Lopulta toinenkin kielto ja hylsy. Pari pudotusta ja taas kahdesti pois satulasta. Toinen vieläpä ylityksestä. Saatiin kuitenkin hypätä rata loppuun. Oli kai siellä hyviäkin pätkiä. Evitskogin kisojen 80 cm oli superisti helpompi kuin täällä 70 cm. Tiedänpä jatkossa että täällä ei kannata lähteä kovin isoihin luokkiin. Ainakaan jos kisakunto ei molemmilla ole kohdillaan. Vähän jäi kaihertamaan että poistuin satulasta kolmesti. Pitää lohduttautua sillä etten pudonnut.

Tämmöstä halailua oli tänään.
©Suvi Männistö
Posekuvat taisi ottaa Anni.


80 cm rata:

lauantai 16. elokuuta 2014

Korvaavan kisaratsun kenraali

Lauantaille sain puhuttua itselleni testihyppelöt ennen kisoja. Lopulta ratsuvaihtoehtoja kisoihin tuli ehdolle kaksi: uusi n. 170 cm korkea muhku Aamu sekä eilinen sh-tamma Sokeri.

Alotettiin Aamulla. Kiltisti hoitaessa ja varustaessa. Oli vaan aika epäuskoinen olo kun kentällä kiipesin kyytiin ja huomasin että käynti tuntuu toispuoleiselta. Sain siihen muilta kentällä olleilta vahvistuksen ja kun kokeiltiin ravia niin nyökkäsi ihan selvästi. Talliin viedessä könkkäys tuntui lisääntyvän. Pari tuntia aiemmin oli ollut vielä ihan ok. Pääsinkin sitten kylmäämään jalkaa kakkosheppaa odotellessa.

Sokeri oli tosiaan valmiiksi hommissa ja sain lämpimän ratsun. Satulan vaihto estepenkiksi ja suuret toiveet että tämä on kunnossa. Ja olihan se. Vähän ravia ja laukkaa kumpaankin suuntaan. Liikkuihan tamma mutta aika paljon vauhtia meiltä vaadittiinkin.

Esteet nousi epäilyttäväksi aidaksi keskelle kenttää. Verkkahypyissä huomasin että jos en ole menossa niin vauhti hyytyy ja hidastuu kohti estettä ja sitten möngitään yli. Hypyt oli ihan erilailla ponnettomia kuin Tytsyllä. Oma imu puuttui.

Jokusen verkkahypyn jälkeen hypättiin rataa kahdesti. Taisi olla 6 hyppyä. Hirveää kääntelyä. Kahdesti unohdin. Ei vaan keskittyminen näemmä riittänyt. Vähän pudoteltiin eikä ollut kovin sujuvaa. Toisella kierroksella muistin jo radan. Korkeutta oli 80 - 85 cm. Okserista mentiin ohi kun en ollut tarpeeksi tomerana. Kiltti ohitus. Loppuun tuli vielä pudotuksia ja saatiin sakkokierros. Taisi olla siinä kun rämmittiin kunnolla ja otettiin pystystä puomi jalkojen väliin. Sokeri meinasi ottaa jo maakosketusta mutta pysyttiin pystyssä. Sitten päästiin esteet puhtaasti ja totesin että meille riittää.

Ravasin hetken ja loppukäynnit käytiin maastossa. Tamma vähän hätkähteli, taisi olla pelottavia puskia. Yhteensä olin kyydissä jotain puolisen tuntia. Mutta turha kiusata tässä vaiheessa enempää kun tämän perusteella huomenna oli kisoihin lähtö luvassa.

Löytyi tästä tunnista näemmä yksi kuvakin.


Ongelmia:
ei tarpeeksi eteenpäinpyrkimystä
ei kovin tarkka jaloistaan
herkästi ohi jos ei ohjannut

Parannusta:
80-esteet ylittyi pääosin ihan ok

Kömpimisvideo:

perjantai 15. elokuuta 2014

Ratsunvaihtopäivä

Perjantaina mahduin tunnille ja ratsuksi luvattiin kuntoon tullut Tytsy. Keskiviikon kisat jäi siis välistä ep:n ratsun takia. Tamma oli saanut lepäillä ja eilen oli juoksuttaessa ollut ok. Vaan tänään kun hyppäsin kyytiin niin huomasin heti että ottaa oikealla etusella paljon lyhyempää askelta. Jaloista ei löytynyt tunnustelemalla vikaa eikä selästäkään. Ilman satulaa sama vaiva. Eli ratsu talliin ja pikaisen arpomisen jälkeen tilalle Sokeri. Samalla Sokeria ehdotettiin sunnuntain kisaratsukseni. Ratsukoita tunnilla taisi olla n. 6.

Siitä olikin jo aikaa kun viimeksi olin ollut Sokerin kyydissä. Takakontista kouluraippa lisävarusteeksi. Ja kivastihan se liikkui. Opelta tuli kehuja ettei näyttänyt yhtään puskemiselta. Muistelen että aiemmin Sokeri on ollut edestä matalampi (ja paremmin luotiviivalla) mutta nyt liikuttiin kuitenkin energisesti eteen. Vähän vino se toki oli kuten useimmat hepat (ja kuskit).

Mentiin taas aika peruspyörittelyä. Omin lupineni tein vähän siirtymiä ja peruutuksia että olisin saanut etuosaa kevyemmäksi. Laukannostot oli tosi nättejä. Laukassa sai ratsastaa eteen. Ravissakin venytti hienosti, tosin vähän pystypäin. Eikä ihan ilmaiseksi antanut. Mutta pääosin meni kilteillä pyynnöillä. Mm. Pönälle piti alleviivata paljon selvemmin.

Tehtiin myös siksak-väistöjä. Kummallista että kumpaankin suuntaan oli helpompaa päästä pois uralta kuin sinne takaisin! Säilytä tahti ja huolehdi ettei tamma ennakoi. Vähän pidempään väistöjen välillä suoraan.

Talvella tykkäsin Sokerista Tytsyä enemmän mutta nyt Tytsyyn tottuneena osaan arvostaa omaa eteenpäinpyrkimystä. Sokeri jää siinä arvostelussa kauas Tytsyn taa. Mutta ihanan tasainen ravi oli tälläkin istua. Tytsyn jälkeen tuntui pieneltä, n. 155 cm korkea ja Tytsyä muhkumpi. Sokeri jatkoi vielä hommia.

Ongelmia:
taivutukset alkuun aika nahkeita
hepan oma eteenpäinpyrkimys

Parannusta:
väisti kivasti uralta pois
laukannostot oli hienoja

torstai 14. elokuuta 2014

Kiireinen kouluratsu

Estetunnin jälkeen oli lennossa ratsun vaihto. Onneksi seuraavan tunnin kuskit oli laittaneet hepan pyynnöstäni kuntoon. Hinte olikin paljon pienempi kuin muistin (ja miltä se näyttää). Tunnin jälkeen päättelin lähes ponikokoiseksi. Aiemmin olin siis vain kerran hypännyt tällä.

Ratsukoita tunnilla oli 6, kelinä puolipilvinen vähän alle +20.

Alkuverkka alotettiin ihanan rauhassa käynnissä. Väistätettiin takaosaa sisään. Yritin saada ratsua rentoutumaan ja venyttämään kaulaansa. Nyt kulki turhan jännittyneenä kaula pystyssä. Käynti olikin meidän hankalin askellaji. Ravissa väistöt tuntui olevan vähän sinnepäin. Opelta ei juuri kommentteja tullut. Kehotti ravaamaan vähän enemmän eteen (ratsu tuntui pikemminkin kiireiseltä) ja yrittää saada sitä pidemmälle kaulalle ja myödätä heti kun venyttää. Juuri sitä olin koko tunnin jo yrittänyt.

Laukkatehtävän ajaksi meidät ajettiin kentän estepuolelle. Kuulemma muiden joukossa Hinte ei malta keskittyä ja kerää turhaa virtaa. Tarkotus oli tehdä laukannostoja. Kun sisäetujalka astuu maahan (unohdan tämän aina!). Käynnin piti olla hyvin valmisteltua eikä ainakaan kiireistä. Mieluumin vaikka löysää ja matalaa kuin kiireistä ja matalaa.

Eka nosto meillä ei ollut hyvä. Tein kaiken aika huolellisesti, ehdinpä ainakin valmistella kunnolla kun käveltiin kierrostolkulla kun käynnistä ei vaan tullut hyvää. Loput n. 4 nostoa oli sangen hienoja. Laukkakin oli oikein jees. Ratsu openkin mukaan hyvässä muodossa, vihdoin vähän pidemmällä kaulalla. Tosin muutaman kerran pääsi tiputtamaan raville. Eikä ne ravisiirtymätkään (vaikka käyntiin
kai olisi pitänyt tulla) olleet kauniita. En vaan ymmärrä miten se itse käynti oli niin vaikeaa.

Tuossa menikin aika paljon aikaa. Loppuraveissa piti tehdä siirtymiä. Kun istuin alas niin sain ratsuun jarrut ja siirtyi aika kivasti pelkällä istunnalla käyntiin kun en päästänyt juoksemaan. Open jutuista ymmärsin että suositteli keventämään. Meillä oli vähän joko tai. Keventäen venytti eteen alas mutta samalla vauhti kiihtyi ihan liikaa. Tykkäsin ite enemmän siitä kontrolloidummasta menosta. Kevyestä ravista en nimittäin meinannut enää kovin helposti ylipäänsä päästä käyntiin. Harjotusravissakaan kun hepo ei jännittynyt.

Tunnin jälkeen piti kylmätä oej. Heppa oli kiltisti. Hinte taisikin olla tamma eikä ruuna kuten olen väittänyt.

Ongelmia:
kiireisyys
käynti

Parannusta:
hyviä laukannostoja

Mörkö ensimmäistä kertaa ja esteitä

Torstaina oli illalla luvassa 2 tuntia heppailua kun vihdoin mahduin rästimään keväisiä väliin jääneitä tunteja. Lista yllätti ja luvassa oli pelkkiä mustia ruunia. Esteille uusi tuttavuus Mörkö ja koulutunnille friisiläinen Hinte. Minä kun kuvittelin meneväni molemmat samalla ratsulla.

Mörkö löytyi tallilistan perusteella Samin naapurista. Kovin oli korkean näköinen, päälle 170 sanoisin. Ihanan rauhallinen varustaa. Kentälle mennessä kuulin että hepo on esteratsu ja hypätessä innostuu. Moni myös huomasi miten satulassa olleet Stirrupin jalustimet sopivat sattumalta viimekesäisen leiripaitani väriin. Ratsukoita tunnilla oli 5.

Alkuverkassa ratsu oli pitkä ja rauhallinen. En saanut myötäämään tuntumalle. Ensimmäinen laukannosto oli hankalahko mutta sen jälkeen nosti helposti. Mentiin alkuhölköttelyjen jälkeen koko tunti tehtävärataa. Puomeja ravissa ja laukassa ja pikkuhiljaa myös esteitä. Aika tiukkoja käännöksiä. Itselle hankalinta oli saada ratsua lyhyemmäksi.

Vaikein kohta oli suoralla oleva ristikko/pysty ja sen jälkeen n. 5 laukan päässä olleet laukkapuomit. Sinne aina ampailtiin miten sattuu. Enkä tainnut ihan tarpeeksi tosissani yrittää pidättää. Laukkoja en osannut vaihtaa lennosta vaan Mörkö esitti myös vastalaukkavolttia.

Esteille meni ihan reippaasti ja lopputuntia kohti vauhti lisääntyi. Itse taas heiluin yläkropalla liikaa. Ja ratsu oli pitkänä. Välillä meinasi loppua käsistä mitta myödätä. Pohkeilla en tosiaan osannut ratsastaa sitä lyhyemmäksi.

Loppuun hypättiin vielä ristikkosarja ja kaarteen jälkeen okseri. Kahdesti, olikohan max n. 80 cm. Ihan ok. Aiemmin pudotettiin muutama. Tänään omat kädet tahtoi johtaa turhan alaviistoon.

Ongelmia:
pitkä ratsu
ei ihan kontrollissa
laukanvaihdot

Parannusta:
tosi tolkku ja tasainen hevonen
hyppäsi kivasti

maanantai 11. elokuuta 2014

Vähän hankalampaa koulua ja huippuhyppyjä

Maanantaina sain taas mennä kummatkin tunnit Tytsyllä koska taas oli kisoja tulossa. Hyvin yllättävästi kommentti oli että kyllä Tytsy jaksaa käydä kisoissa sekä ke että su.

Heppa sisään ja harjaus, oli pyörittelyn tarpeessa. Laitoin tallissa kuntoon niin oli aika hämärää. Jatkettiin koulusatulalla. Nyt satuloin huolellisesti tarpeeksi taakse ja kiristin vyön heti alkuun niin paljon ettei pääse valumaan eteen. Alaturpahihna oli kadonnut jonnekin muttei vaikuttanut ratsastettavuuteen. Jarrut toimi kuten yleensä ja kieli lipoi vasempaan.

Koulutunnilla meitä oli 6. Alkuun satoi vettä ja laitoin takin päälle. Nopsaa sade loppui ja takissa tuli kuuma. Otin sen myöhemmin pois. Tänään tehtiin aika paljon ohjattuja siirtymiä ja lopuksi käyntiväistöjä. Tytsy oli innokas mutta pääosin kuunteli hyvin. Laukan jälkeen juoksi ravissa ja sain menon parhaiten haltuun istumalla hetkeksi alas. Kuuntelee paremmin istuntaa kuin vetämistä mutta kun innostuu niin ei oikein malta kuunnella kumpaakaan.

Väistöjä oli tarkoitus mennä ravissakin muttei ehditty sinne asti. Lopuksi sovittiin että ens kerralla jatketaan samoilla hevosilla ja väistöillä. Meillä suurimmat hankaluudet oli tahdin säilyttäminen. Lopulta jopa huomasin miten ensin ekaan suoristukseen meinasi hyytyä ja takaisin uralle palatessa kiihtyä. Ja osasin vaikuttaa! Ja sain halutun lopputuloksen!

Vasen oli hankalampi suunta saada asetusta läpi. Volteilla varsinkin lopussa meinasi vain kaatua suoralla vartalolla sisään. Tein suorilla urilla omia taivutus + myötäys -harjoituksia. Tarvitsisin hepalle vielä letin (harja pois edestä) että voisin palkita myös suussa olevasta kielestä.

Muiden loppukäynnit oli meille taas välikäynnit. Jalustimet vikoihin reikiin. Muut oli kasanneet esteet. Tämän päivän erikoisuus oli omavalintainen hyppyjärjestys. Kolmella pitkällä sivulla oli okseri, pysty ja tynnyri sekä lävistäjillä portti ja sarja.

©Krista

Verkkahyppyjä tultiin ensin ristikolle, sitten pystylle. Rohkeasti Tytsy taas hyppäsi vaikkei askel aina ihan sopinut. Viimeviikosta viisastuneena nyt säätelin laukkaa jo tässä vaiheessa (tai ainakin yritin) enkä vain puksutellut menemään. Ope kysyi toiveet korkeudesta. Sanoin että 70 ja 85. Muut taisi olla 70-80 -linjoilla ja meitä syytettiin pikemminkin aliarvioinnista. Alkuverkan hienous oli sileällä hepan itse tekemä laukanvaihto.

©Krista

Sitten loput taidettiinkin jo nakata pihalle. Oltiin kolmantena vuorossa. Radan sai siis keksiä itse, 7-12 hyppyä oli käsky. Päätin etten päästä itseäni helpolla ja alkuun ja loppuun otettiin hyvin tiukat kaarteet tynnyri-portti ja toisinpäin. Meidän radassa oli 10 hyppyä. Keskittyminen meni rataan, joten ratsastus oli vähän puolivillaista. Vääriä laukkoja, joita korjailin ravin kautta. Tiukat kaarteet oli liian tiukkoja eikä kyetty. Kumpaankin tuli ylimääräinen voltti. Tällä kierroksella korkeus oli n. 65 - 70.

Ensimmäinen kierros videoituna:


Toisella kerralla Tytsy ei olisi tahtonut kentälle. Pakitti vain kauemmas. Lopulta käänsin hepan ympäri ja peruutettiin aitoihin. Käyhän se näinkin. Pyysin että nostetaan ja niinhän siinä kävi. Haaveilemani 85 jäi haaveeksi ja sanoisin että korkeus oli vähintään 90. Okseri näytti ainakin tosi isolta. Harmi että videota ei tullut kuin ekasta kierroksesta ja en ehtinyt tunnin jälkeen mittailemaankaan. Inhimillistin rataa ja jätettiin mahdottomat kaarteet pois.

©Krista

Tytsy hyppäsi kaiken ja esteet pysyi ylhäällä. Laukatkin vaihtui sangen kivasti. Ponnistuspaikat oli yllättävän ok eikä korkeus ollut lopulta paha. Lopussa meni vähän improvisoinniksi ja portin jälkeen hyppäsin sarjan oikeassa kierroksessa, melko hetken mielijohteesta okserin toiseen suuntaan ja lopuksi vielä pystyyn nostetut tynnyrit. Tytsy hämmästyi tynnyreitä mutta meni kuitenkin yli. Hienosti!

©Krista

Ajattelin että meille riittäisi tämä. Saatiin lopuksi ottaa vielä vapaavalintainen bonushyppy. Mentiin tynnyrit vielä uudestaan. Tytsy katsoi jälleen vähän mutta meni yli. On se huippu tamma!

©Krista

Loppuverkat mentiin maastossa, käyntiä ja ravia. Vähän huonot turvavälit. Piti ottaa takki taas pois kun tuli kuuma. Loppumatkasta rupesi satamaan isommin. Onneksi oltiin pahimmat sadehetket tallissa.

©Krista
Ongelmia:
kentälle meno, hepo vain pakitti
vasen laukka hankalaa säädellä
ponnistuspaikat ei aina ihan priimaa

Parannusta:
malttoi seistä joitain hetkiä aloillaan
esteet meni helposti
osaa vaihtaa laukan askeleessa

Välillä vähän kauempaa.
©Krista
Kauempaa.
©Krista
Vielä kauempaa.
©Krista

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Mönkimistä, mörköjä ja maastoutumista

Sunnuntaina oli ABC:n kisat. Aapo oli varattuna mutta ehdotin että voin lähteä jollain hasardimmallakin. Tarjolle tuli Puppe. Yllätyksekseni sain luvan lähteä 60 cm lisäksi hyppäämään myös 80 vaikken ehtinyt edes treenata. Mutta vastahan marraskuussa 2012 hyppäsin Pupella. Viikon sisään siis jo toinen uusi kisaratsu.

©Ilpo

©Ilpo

Lauantaina en ehtinyt pesemään heppaa mutta onnistuin harjaamaan sen niin hyväksi että sen kiiltoa kehuttiin. Kaisa auttoi varusteiden puunauksessa ja ratsun varustuksessa. Ekana oli luvassa siis 60 cm A.1.0. Kävelin radan open porukoissa. Tosi yksinkertainen mutta toisen pään järveä muistuttanut vesilätäkkö vähän huoletti.

60 cm ratapiirros.
©Ilpo

Ylävartalo suoraan! Vai miten se meni.
©Ilpo

Verkassa Puppe ei ollut kovin reipas. En raipattanut kovasti, sain silti jotain pukkeja aikaiseksi. Eteni kuitenkin ja hyppäsi. Keula ylös käski ope. Otettiin 6 verkkahyppyä. Ei juuri jännittänyt.

©Ilpo

Radalle päästiin edellisen hypätessä. Kävin näyttämässä ykkösesteen johteen ja ravattiin lätäkön läpi. Laukka päälle ja aloitus. Jätin kontrollivoltin tekemättä. Eka n. 24 metrin linja kömmittiin 8 laukalla! Joka välissä sai olla lisäksi korjaamassa ravin kautta. Yritin patistella, vähän raipata ja maiskuttaa mutten ollut tarpeeksi vaativa. Esteet ylittyi puhtaasti ja riemuitsin ruusukkeesta. Väärin meni, sillä kömmittiin niin hitaasti että saatiin sakkoja enimmäisajan ylityksestä. Pah! En edes tiedostanut tuollaista riskiä. Olisi pitänyt kääntää vähän lyhyemmät tiet.

©Ilpo

Hepo ehti luokkien välissä talliin huilimaan ilman varusteita. 80:ssä arvosteluna oli 367.1 ja esteitä oli 7 + 4 eli 11. Sarja kummassakin vaiheessa. Alku oli sama ja olinkin huolissani että miten muistan radan. Onneksi esteisiin ei edelleenkään tullut pelokkeita. Korkeudet oli aika maltillisia eikä maksimimitoissa tainnut olla kovin monta estettä. Lammikkokin onneksi kuivui jatkuvasti pienemmäksi.

80 cm ratapiirros.

©Ilpo

Verkassa Puppe liikkui alusta asti paremmin. Ilman että tein mitään erikoisempaa. Kummallista. Mutta verkka ei alkanut kovin kivasti kun ihan viereen kaatui verkkaesteeltä laskeutunut ratsukko. Kummatkin poistuivat paikalta omin jaloin mutta veti silti omia tunnelmia alaspäin. Verkkahyppyjä otettiin nyt 4. Ihan ok. Kevyessä istunnassa hepo eteni paremmin mutta venyi pitkäksi ja matalaksi. Ope käski istua penkkiin ja meno taisi aika nopsaa parantua huomattavasti.

©Ilpo
Taas päästiin radalle aiemman hypätessä. En käynyt näyttämässä Pupelle paikkoja sillä johan me kerran täällä käytiin. Virhe! Katsomopääty kentästä oli nimittäin mörköytynyt enkä meinannut saada Puppea sinne. Heti ykköselle osumisessa oli haasteita. Nyt edettiin eka linja jo 7 askeleella ja meinasi jäädä jopa vähän ahtaaksi. Sarja oli kammottavasti kohti pelokkeita mutta sain hepan usutettua siitäkin yli. Sen jälkeen taas lapaliirtoa poispäin ja hieman eksoottinen lähestyminen neloselle. Vitonen ok kun oli kohti kavereita, kutonen oli hieman arveluttava. Tie seiskalle oli kaamea, onneksi ehdin taas suoristaa. Kasille meni helposti ja oltiin jo selvitty toiselle vaiheelle. Ysinä oli sarja uudestaan. Taas empi ekalle ja sain yli. B:lle tultiin vinossa ja olin ite liikaa menossa. Kun hepo otti sivuaskeleen oikealle niin kömähdin alas kyydistä. Aika amatöörimäistä! Puppe jolkotteli open luo ja minä kävelin perästä. Tulipa sentään ekalta vaiheelta nollat.

©Ilpo

Eipä tullut ruusuketta tästäkään. Ei ehkä sijoitusaikaa oltaisi saatu mutta kuitenkin kelpo ripeä. Jälkimmäinen rata oli kuitenkin kokonaisuutena parempi. Olisi vain pitänyt käydä näyttämässä pelottavia paikkoja etukäteen ja olla kenottamatta.

©Ilpo
©Ilpo

Sain taas uusia kokemuksia eikä opeakaan kuulemma kaduttanut että päästi mut kisoihin. Puppe oli oikeastaan ihan mainio tapaus. Vaikka tuntuikin siltä että olisin hypännyt radat eri hevosilla, niin erilailla käyttäytyi. Ja loppujen lopuksi sillä ei ole mitään väliä miten nämä kisat menivät. Sillä ajatuksella psyykkaan jännitykset pois itsestäni.

Hiekkapylly. Ei silti kovin pahasti harmita.
©Ilpo

Kaisa videoi meidän radat: