sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

Hallikisat Kiimingissä

Sunnuntaina oli kisapäivä Kiimimgissä. 1-tason estekisat LidRidillä. Ratsuksi tietysti Hemppa ja luokkavalinnat perinteiset 80 ja 90 cm. Etukäteen pelkäsin eniten että joudun kuskaamaan hepat keltaisella paikalle. Sitä ei onneksi tarvinnut tehdä. Ja kun pakkasin kaiken tallilla jo lauantaina valmiiksi niin sunnuntaina ei tarvinnut aamulla käydä tallin kautta.

Tähtäsin paikalle kisojen alkuun. Ihan siihen en ehtinyt ja 60-luokan (kolmannen luokan) ensimmäinen verkka oli menossa. Oli kuitenkin kerrankin hyvää aikaa opetella rata, katsella pikkuluokkien suorituksia ja rupatella tuttujen kanssa. Pikkuluokkien radoissa oli onneksi sama alku kuin lopuissakin eikä ysikymppiin tarvinnut opetella mitään uutta.


Ratapiirros. Sama rata onneksi molemmissa luokissani.

Oma radan kävelyni oli jo ennen 70-luokkaa. Joten siitä oli pari tuntia verkkaryhmäni alkuun. Tuisku piti meille taas ohjatun kävelyn. Tällä kertaa ei ollut mitään kovin ihmeellistä tarjolla. Vähän paistoi aurinko sisään mutten huomannut yhdenkään hevosen välittäneen siitä. Huolelliset tiet ja kakkosvaiheessa kasilta nelosen sisäpuolelta ysille. Muutamassa esteessä oli portteja.

Sitten Hempan harjaus ja suojat jalkaan. Siinä meni hetki. Ehdin kuitenkin katsomaan 70-luokan ensimmäisen verkkaryhmän suoritukset. Melko nollaa kaikille eli ei erityisempiä näytettäviä esteitä.

Sitten Tuutti otettiin pihalle eli Hempan piti väistää. Eli samalla Hemppakin sai varusteet niskaan. En viitsinyt pistää sitä yksin takaisin autoon, joten ohjeiden mukaan käveltiin pitkään alle. Käsihevosalue oli kentällä ja se oli ihan jäässä. Totesin etten pysy taluttaen pystyssä ja kapusin ratsaille. Hemppa oli aika unelias. Nuuhki aitoja ja penkkoja. Annoin tutkia. Käppäiltiin rauhassa ympäriinsä. Tunnustelin mennessä jalkojani ja ne pysyivät paremmin aloillaan kuin Assin kanssa.

Aurinko paistoi ja oli hetkittäin tuulista. 40 minuutin jälkeen olin ihan jäässä. Onneksi Anne tuli vapauttamaan minut hetkeksi jotta pääsin vessaan ja talliin lämmittelemään. Ohimennen näin 80-luokassa toiseksi tulleen suorituksenkin.

Me oltiin siis kolmannessa eli viimeisessä verkkaryhmässä. Riemuitsin siitä että kerrankin saadaan täällä maneesissa ryhmäverkka! Kivaa oli myös ettei yleisöä päästetty yläkertaan. Takista en tarjennut luopua kun verkan aika tuli.

Hemppa oli maneesissakin vähän unelias muttei onneksi kovin pahasti tuijotellut mitään. Kävin näyttämässä esteet muttei välittänyt niistä. Ratsastettavuus ei ollut kovin hyvä. Jolkotti nenä pitkällä. Jälkimmäisessä verkassa tuntui vielä huonommin avuilla olevalta. Kääntyi huonosti ja oli mutkalla.

Sain kuitenkin kopisteltua riittävästi hereille. Verkkahyppyjä tultiin sangen maltillinen määrä. Neljästä viiteen, joista ensimmäiset minejä. Paikoissa tai kuskin mukautumisissa taisi olla jo verkassa ongelmia. Herätin laukassa mutta varoin laukkuuttamasta väsyksiin. Pari ylimääräistä kierrosta tuli kun verkkaeste ruuhkautui.

Molemmissa luokissa olin verkkaryhmän toisena. Juuri sopivasti noin. Ehti vähän henkäistä verkan jälkeen muttei ehtinyt kylmettyä. Muistin myös tarpeeksi pitkän käynnistymismatkan. Nyt ei päässyt koko maneesia ympäri ylittämättä lähtölinjaa. Mutta tajusin herättää riittävästi. Ympyrä päätyyn, eteen ja kiinni. Raipalla piti vähän varmistaa liikettä ennen aloitusta.

Kasikympin radalla Hemppa tuntui loikkivan kaikki esteet jotenkin erikoisvietereillä ja kyydissä oli tänään tavallista hankalampi olla. Ykkösen jälkeen päädyssä ja kakkosen jälkeen toisessakin päädyssä piti vielä kosketella raipalla että liiku. Unohdin autuaasti laskea kaikki askeleet väleistä. Joitakin vääriä laukkoja taisi olla ja jossain välissä pudottelin isoissa hypyissä taas ohjia käsistä, ihan kuten treeneissäkin. Kakkosvaiheen kaarteissa olin vähän huolissani meidän pystyssä pysymisestämme. Kaarteetkin menivät vähän tiukemmiksi kuin ajattelin. Mutta osasin kertoa minne mennään ja Hemppa loikki esteistä puhtaasti yli. Nollilla maalissa. Videolta näyttää vähän työläältä. Ei tyylipisteitä.

80 cm suoritus:


Tämä riitti luokassa kolmanteen sijaan. Kakkoselle jäätiin puolisen sekuntia. Eikä kunniakierroksella tullut ylimääräisiä loikkia!

Sitten taas pihalle odottelemaan. Ysikympissä oltiin toisessa verkkaryhmässä.


Pihapose. Hempalle tuli jo vähän kuuma.
©Anne

Nyt en onneksi ehtinyt jäätyä pihalla kävellessä. Vähän uneliasta meinasi taas olla. Lopulta kun päästiin maneesiin niin katolta tippui lumia melko pian jälkeemme oviaukon kohdalle. Onneksi kukaan ei ollut alla, olisi voinut tulla hurjia tilanteita. Sisällä Hemppa ei pahemmin lumien äänistä välittänyt.

Jälkimmäisen verkan menin vielä rauhallisemmin. Hemppa onneksi heräsi itse paremmin. Mutta taisi olla taas salakavalasti pitkänä, sillä jo ensimmäiselle miniesteelle tuli niin kummallinen hyppy etten saanut istuttua siististi mukana. Se piti ottaa uusiksi. 80-kierros jätettiin välistä ja 90-pysty meni nätisti. Okseri hypättiin kasikympissä siististi. Ysikympissä tuli hyvä hyppy mutta takapuomi lähti mukaan. Ei silti lähdetty tulemaan enää uudestaan. Joka kerta okserin jälkeen molemmissa verkoissa taisi olla väärä (oikea) laukka. Nyt meinasi lähteä kiihtymään jo liikaakin okserihypyille. Muuten tosiaan kääntyi vähän heikosti ja tuntui vinolta.

Oman vuoron koittaessa taas herättelyproseduurit ja liikkeelle. Nyt ei tarvinnut patistella. Meno oli edellistä rataa sujuvampaa ja oltiin paremmin yhdessä. Paikat eivät olleet ihan priimaa mutta Hemppa totteli ja hyppäsi lähempää tai kauempaa. Kunnes kutoselle ei enää hypännytkään. Tultiin aavistus lähelle. Ihan hyvin siitä olisi päässyt ponnistamaan porttiokserin yli mutta Hemppa päätti pysähtyä. Samalla tippui koko etuseinä esteestä alas. Jostain syystä en ottanut tästä mitään stressiä tai paniikkia. Joskus vain käy näin. Käveltiin hetki kun estettä korjattiin. Sitten parilla ympyrällä käynnistys ja nyt aavistuksen pidemmässä laukassa yli. Kaarre seuraavalle vähän sisään valuen mutta seiskakin puhtaasti. Käänsin kasista ohi jo ennen kuin tuli vihellys. Jos olisin odottanut vihellystä niin en olisi ehtinyt enää olla hyppäämättä sitä.

90-ratamme. Anne videoi molemmat suorituksemme.


Olin tähän kuitenkin edellistä rataa tyytyväisempi. Tasaisempi, sujuvampi ja vaivattomampi. Hemppa eteni paremmin ja itse olin paremmin mukana hypyissä. Hempan kanssa on vaan niin mukava tehdä kaikkea! On se ihana!

Hempan päivän jännittävin kohta tuli kun jälkimmäisen radan jälkeen avattiin nosto-ovi ulos. Onneksi tästä huikattiin etukäteisvaroitus. Luulin että olimme turvallisen matkan päässä mutta silti se laukaisi Hempassa pienen pakoreaktion. Sain tilanteen hetkessä haltuun eikä ehtinyt ottaa kuin ehkä yhden laukka-askeleen. Sitten töpötettiin jännittynyttä käyntiä turvallisemmille vesille. Ja kun ovi hiljeni niin Hemppakin rauhoittui. Aiemmat ovien aukomiset ja sulkemiset oltiin näemmä turvallisen etäisyyden päässä.

Sitten taas Hempalle loimi niskaan. Hummat siniselle. Varusteiden purku ja lastaus. Ei tarvinnut käydä tallin kautta, joten pääsin suoraan kotiin. Vähän pohdin että olisiko pitänyt jäädä talkoilemaan mutta olin niin kylmissäni ja nälkäinen että päädyin poistumaan.

Seuraavana yönä Aasia tupsautti maailmaan yllätysvarsan. Samalla Tupusta tuli mummo.

lauantai 30. maaliskuuta 2019

Lauantaimaasto

Lauantaina tallilla kävi tietokatkos ja Hemppa meni kaksi tuntia alle ennen kuin ehdin tallille. Mutta kuulemma niin kevyitä ettei haittaa meidän suunnitelmiamme eli maastoon vaan. Seuraksi taas Hilima. Tarkoitus oli ottaa maaston jälkeen vielä pari hyppyä mutta lopulta tuntui siltä että Hemppa oli päivän hommansa jo tehnyt.

Ennen kuin päästiin lähtemään niin Hemppa sai puuttuvan etukengän jalkaan. Ilman hokkeja olisi ollut vähän huono mennä.

Keli taisi olla vähän plussalla. Paistoi aurinko ja tuuli. Hetken arpomisen jälkeen päätettiin lähteä Tiitonsaaren reittiä kohti ns. väärään suuntaan. Kumpikaan hummista ei ollut erityisen innokas ja alkumatka mentiin madellen. Minua vain nauratti kun tavallisesti innokkaat maastoratsumme hyytyivät 3 km/h vauhdissa. Kyllä ne siitä sitten heräsivät.

Mentiin käynnissä lähes risteykseen asti. Minimaalinen ravipätkä isolla tiellä. Sitten ravia Tiitonsaarentiellä. Maa rupesi pilkottamaan lumen alta. Isoja, teräviä kiviä. Rupeaa talvireittien lenkkeilyt olemaan kohta tässä.

Laukkasuorat olivat melko jäässä. Hokkien pito oli hyvä, joten hyytyneen ravin (11 km/h) jälkeen mentiin hyytynyttä laukkaa (14 km/h). Nyt halusin mennä pukkikohdat käynnissä. Hiliman askel rupesi venymään, Hemppa tuntui uppoavan pahemmin pinnan läpi eikä pitänyt kiirettä. Ojassa ei tosiaan ollut mitään pelottavaa ja mentiin yli. Tämä oli itselleni toinen talviylitys ikinä. Paikallisopas oli todennut että siitä voi mennä aina yli. Jaa.

Ravia ja vähän käyntiä pellon risteykseen. Matkalla ukkometso lennähti metsästä tien yli. Hepat eivät onneksi välittäneet. Jatkettiin suoraan kohti Reiniä ja haaveilin sulista teistä. Ensimmäistä pätkää ei oltu edes aurattu. Ei ollut oikein laukkapohjia, joten jatkettiin suoraan kohti Viskaalia. Viime talven laukkasuora oli peloteltu Viskaalin rakennustyömaalla. Tie oli sula mutta vieressä aidat ja lepattavat muovit jännittivät Hemppaa. Mennessä pysyttiin laukassa, takaisinpäin löytyi jo kelpo reipasvauhtinen laukka, huiput tässä 27,7 km/h. Päädyssä käännyttiin takaisinpäin kun en halunnut lähteä Viskaalille asti radan yli. Lopulta lenkistä tuli kuitenkin pidempi meidän tavallamme.

Sitten oikealle metsän halki. Pellolla otettiin ravia. Hemppa pompahti itsekseen laukkaan, taisi vähän jotain kompastua, hermostui siitä ja heitti yhden lennokkaan pukin. Sain laukan alas eikä enempiä pukkeja matkalla tullut. Ennen seuraavaa laukkapätkää rupesi tarjoamaan ravia jo hyvissä ajoin. Saatiin mennä edeltä ja meni ihan nätisti ja kiihdyttelemättä, alle 22 km/h. Tosin jarrutusmatka vähän venyi.

Autotie oli sangen hyvä, joten kontin jälkeen jatkettiin laukalla. Irtosi ihan reipasta vauhtia ja reissun huiput 33,6 km/h tuli tässä. Välissä tie meni jäätikölle ja olisin halunnut vähän ripeämmän hidastuksen. Mutta lopulta lyhensi laukkaa niin nätisti että jatkettiin laukassa vähän pidemmälle, viimeisen talon luo ennen Isolaa. Loput ravilla. Ja kun tuntui että Hemppaa joutui nyt vähän himmailemaan niin käytiin vielä Hangaksentiellä laukkalenkki.

Ensimmäinen suora oli ravikunnossa, joten piti mennä kaivinkonemutkasta ohi. Ensimmäinen laukkasuora oli ihan hyvä ja pääosin sula. Odotin vähän reippaampaa menoa mutta olikin aika rauhallinen. Nyt halusin ensin oikean laukan ja vasemman kotiinpäin. Hemppa nosti molemmat väärin. Korjasin ravin kautta muttei onnistunut ihan hetkessä. Eikä säntäillyt paluulaukallakaan. 33,5 km/h. En hoputtanut. Ja kamala viima.

Siitä sitten ravilla ja käynnillä takaisin. Vielä meidät olisi huolittu kentälle mutta eiköhän tämä riittänyt. Hemppa oli kaulasta vähän hikinen ja ryntäistä vähän rajamailla että vaahtosiko. Vaikkei tosiaan mitään revittelyjä tehty.

Lopulta olin selässä 1 h 48 min. 16,31 km keskinopeudella 9,1 km/h. Tästä tuli siis pari pykälää tavallista rankempi päivä Hempalle. Melko tarkkaan vuoden takainen lenkki oli 222. kertani Hempan selässä, tämä oli 310.

Ongelmia:
alkuun molemmat ratsut matelivat
pohjat olivat jo aika jäisiä
yksi pukki
takana tulevalle aika rapaisaa

Parannusta:
ojan ylitys oli helppo nakki
osa teistä oli sulia

tiistai 26. maaliskuuta 2019

Treenit jatkuvat

Tiistaina jatkuivat Riitan tunnit 3 viikon jälkeen. Keli meni pakkaselle. Menomatkalla suunnittelin miten tänään aion taas ratsastaa aivan superhyvin ja riemuitsin siitä että siihen voi itse vaikuttaa. Ratsukoita tunnille tuli 5. Minä jatkoin taas Sakulla. Tallissa humma käytti huulensa/hampaansa reidessäni muttei purrut. Hoito ei tainnut miellyttää. Häkellyin niin etten komentanut. Karvaa lähti runsaasti, muistin taas harjata takki päällä.

Heti alkukäynneissä Saku rupesi karttelemaan katsomoreunaa vasemmassa kierroksessa. Kun kaiutin meni päälle niin paheni vielä entisestään.

Ensin otettiin itsenäisesti tuntumaa uraa pitkin. En muista ympyröitiinkö väliin ja tultiinko ravejakin vähän alle mutta alkutunnista kuitenkin otettiin käynnistä ensin seis ja takaisin käyntiin. Myöhemmin lisättiin pysähdyksestä peruutus, seis ja siitä taas liikkeelle.

Saku oli vähän vyöryväinen ja tuntui aina myötäyksistä painuvan matalaksi. Katsomon edessä oikein mistään ei tullut mitään ja Saku liiraili keskelle. Pysäytä. Tarpeen mukaan voltti. Väistätä takaisin uralle. Saku pysyi jännittyneenä ja omilla kierroksillaan. Open läsnäolo ei auttanut. Muualla onneksi rentoutui. Kulmat eivät olleet tänään pahoja.

Muualla peruutukset lähtivät sujumaan aika näppärästi alun kankeilun jälkeen. Totteli hetkittäin niin herkästi että kun pyysin lopettamaan peruutuksen (sulje jalat ympärille jos lähtee kiirehtimään taakse) niin lähtikin siitä jo eteen. Tänään harjoiteltiin sitä että peruutuksen jälkeen piti vielä pysähtyä. Välillä tuli vähän kiemuroita mutta välillä suoritti oikein nätisti. Näitä tehtiin myös ravin ohessa.

Päätyihin tehtiin raviympyrät. Ensin vähän kiiruhti mutta kun sain itseni hyvään ryhtiin (ajattelin piffiä) ja kädet kannettua niin tasoittui molempiin suuntiin. Vasemmassa ei ole ollut vähään aikaan näin hyvä. Toki ajattelin välillä myös väistätystä ulos. Mutta alkutunnin jälkeen molemmissa ohjissa oli melko lailla yhtä paljon hevosta.

Välissä tultiin lyhyen sivun keskeltä keskilinjalle. Suoristus ja väistöä uralle. Taidettiin tehdä väistöt vain käynnissä jos oikein muistan. En muista tultiinko ensin pelkkiä väistöjä mutta lopputunnista nostettiin uralla laukka. Alkuun sai kääntää laukassa heti ympyrän tai puolikkaan. Myöhemmin jatkaa nostosta uraa pitkin. Saku väisti vähän liiankin helposti. Suurempi haaste oli saada se malttamaan. Vasemman pohkeen väistössä välillä vain törkin oikealla jalalla vastaan ettei niin paljon. Siihen suuntaan perä karkasi herkästi edelle.

Laukannostot olivat ihanan ilmavia! Kertaalleen tuli väärä. Mutta kertaalleen myös open täsmäohjauksella vain pieni liike lonkasta ja päästä laukkaan. Ja Sakuhan lähti. Ihana hypähdys. Ja väistöt pohjille tekivät taas tehtävänsä. Vaikka laukat olivat reippaita niin humma oli avuilla. Sain mentyä molempiin suuntiin nostosta myös suoraan. Eikä vyörynyt kovin pahasti siirtymissä takaisin käyntiin.

Loppuraveissa oli taas vähän puolieroja muttei ihan pahimmasta päästä. Oli kuuliainen.

Olipa kiva tunti! Tästä tuli hyvälle mielelle. Lopuksi meiltä kysyttiin kotiläksyt. Ensin kolme hyvää asiaa tästä tunnista. Tajusin että osaan vastata tällaisiin paljon paremmin kirjallisesti. Suullisesti välimuistini tyhjenee ilman muistilappuja. Muistan kaksi, en keksi kolmatta tai unohdan sen. Ja sitten jäädyn. Lopuksi keksin vain jotain sanottavaa kun en edes muistanut mitä tehtiin.

1) Rentoutui hyvin ravissa pääty-ympyröillä (molempiin suuntiin)
2) Teki käyntiväistöt ja laukannostot oikein näppärästi
3) Peruutti parhaimmillaan hyvin kuuliaisesti (tähän vastasin tunnin lopuksi jotain hyvistä siirtymistä laukasta käyntiin)

Sitten ope kysyi että mitä tein itse hyvin tms. Siihen sentään osasin vastata kuin piipun suusta että ratsastin tarkasti, määrätietoisesti ja hyvällä asenteella (kuten aina) tai jotain tuollaista.

Tänään Sakulle ei tullut pahasti hiki. Ryntäistä, takareisistä, kaulan alta, kupeista ja vatsan alta oli kuitenkin kostea. Mutta näin kuivana en muista nähneeni sitä pitkään aikaan. Ennen tuntia oli ihan kuiva.

Ongelmia:
oli vähän etupainoinen
vyöryi alkutunnista myötäyksen perässä
vasemmassa kierroksessa katsomon karttelu

Parannusta:
tajusin taas harjata takki päällä (lähti hirmuisesti karvaa)
peruutuksissa tuli oikein hyviäkin pätkiä
säätyi välillä herkemmin kuin osasin säätää
teki käyntiväistöt lähes turhankin helposti
pääty-ympyröillä rentoutui ravissa rauhalliseksi ja kevyeksi (myös vasempaan!)
väistöistä tuli todella näppäriä laukannostoja
oli kivaa!

Vasta jälkikäteen huomasin että tämä oli 50. kertani Sakulla.

maanantai 25. maaliskuuta 2019

Toinen villipäivä rataa hypätessä

Maanantaina oli taas hyppypäivä Assilla. Itselleni viides hyppäri viikon sisään. Keli putosi taas pakkaselle mutta oli kuivaa. Assi oli vähän tavallista nyrpeämpi.

Maneesi hiljeni taas ennen tuntiamme. Tänään hypättiin taas kahden ratsukon porukalla. Ope kasasi vähän edellistunnin tapaan radan.

Oma versioni päivän radasta.


Ehdin verkkailla hyvin alle. Assi oli normaali itsensä. Laukkoihin vähän virkistyi. Hetken mielijohteesta kokeilin taas vaihdot lävistäjillä. Yllättäen molemmat vaihtuivat. Ensimmäinen tuli parin ristiaskeleen kautta mutta jälkimmäinen näppärän tuntuisesti. Tarpeeksi vain ajatusta eteen. Sen jälkeen innostui liikkumaan.

Välissä käveltiin, tein väistöjä ja vähän avoja. Ravissa lähti juoksemaan vauhdilla alta. Aikaa oli edelleen, joten lähdettiin lähestymään päätyjä. Kartteli taas molempia jos mentiin käyntiä lujempaa. Kertaalleen oli poistumassa sivuloikalla paikalta mutta pysyin kyydissä ja sain karkumatkan torpattua alkuunsa. Lisää ajateltavaa hummalle ja hetken päästä päästiin ravissa rennosti päätyihin asti. Väisti myös helposti molempia pohkeita.

Otettiin vielä lyhyt ohjattu laukkaverkka ennen hyppyjä. Jäätiin ovipäätyyn. Pitkillä sivuilla kunnolla eteen. Kiinni ja kunnon taivutus kulmiin. Assi eteni kyllä mutta reagointi ei ollut säpäkintä. Ainoa kommentti meille oli että vielä nopeammin pitäisi reagoida jalasta eteen. Ope tuntui olevan lähinnä selin ja taas oli vähän sellainen olo että jäätiin paitsioon. Assi suoritti ihan tasaisesti ja saatiin kävellä kun kaveria vielä hiillostettiin.

Verkkahypyt tultiin sarjan välistä lävistäjäesteelle (kuvassa numero 1). Alkuun ristikko, myöhemmin pysty. Laukka vaihtui mutta Assi heitti perää voimakkaasti oikealle, oli ihan mutkalla ja vähän arasteli kulmaan laukkaamista. Lähestymisissä tuli myös pari pukkia. Viimeisin sangen lennokas. Kunnolla laukkaa eteen esteen jälkeen.

Sitten lisättiin lävistäjäpystyn perään pitkän sivun linja pystyltä okserille (esteet 2 ja 3). 7 laukkaa. Assi oli kiiturivaihteella, joten arvelin että venytään. Vähän tuijotteli taas okserin johteita ja hidasti. Sain kuitenkin pidettyä riittävän etenemisen ja tuli 7 askelta.

Kaarevat linjat (esteet 4 ja 5, 6 ja 7) tultiin omalla kierroksella. Taidettiin tulla vieläpä kahdesti. Ensimmäinen väli sujui hyvin, toiseen piti kiituroida kunnolla mutta venyttiin sekin joka kerta 6 laukkaan. Molempiin väleihin siis 6, ensimmäinen oli lyhyempi.

Sarjakin taidettiin tulla pelkältään. Ihan näppärästi sisään ja aika isolla loikalla okserin yli. Lopuksi vielä pelkkä kaareva (9 ja 10). Ihan supersiisti suoritus myötälaukoilla, viidellä sujuvalla askeleella sarjan b-osan vierestä.

Sitten loikittiin koko rata. Vaikka oltiin menty se jo osissa niin silti oli vähän tankkaamista. Ensimmäinen väli piti tulla seitsemällä, ajattelin jostain syystä kuutta. Tuli 6,5. Kaarre neloselle oli lössähdys ulos. Kaarevat ja sarja sujuivat hyvin. Viimeiselle kaarteelle jäi väärä laukka. Olisi voinut kääntää vielä paremmin ulkopohkeella.

Kaveri tuli välissä ja tultiin sitten vielä toinen kierros. Assi rupesi vähän hyytymään ja muutamassa kaarteessa yritin vähän herätellä raipalla vauhtia takaisin. 7 laukan linja meni nyt seitsemällä. Odottamalla meinasin hidastella jopa liikaakin. Kaarre neloselle tuli taas jotenkin yllättäen ja yhä levähti pois linjalta. Silti osuttiin esteelle. Kaarevat taas siististi. Sarjan lähestymisessä vähän mutkaa mutta sain suoristettua esteistä yli. Viimeiselle linjalle tulin nyt hyvin mutta taas tuli joku aivostiplu ja taas mietin kuutta. Tulihan siihen sitten oikein siisti ja tasainen 6 mutta sitä ei haettu. Jatka laukkaa ja tule viidellä. Näin tehtiin ja nyt tuli viidellä hyvin. Siististi, muttei yhtä täydellistä kympin suoritusta kuin ensimmäisellä kerralla.

Estekorkeus oli tänäänkin maltillisesti jossain 65 sentin tienoilla. En katsonut tarkemmin.

Loppuverkassa Assilla oli ensin kiire mutta sitten tasoittui taas oikein makeaksi. Heppa tuntui itseensä tyytyväiseltä. Rento ja letkeä. Olisipa se aina tällainen!

Ongelmia:
kartteli päätyjä alkuun
ensimmäisissä laukoissa kumpaankin suuntaan tuntui kaatuvan sisälavan päälle
pukitteli alkutunnista
kuski unohti välillä toivotut askelmäärät
kaarre neloselle oli joka kerta huono

Parannusta:
vaihtoi laukat alkuverkassa
ponnistuspaikat olivat tänään aika hyviä
vauhtia riitti hyvin
Assi teki tehtävät hyvin kuuliaisesti (totteli kun kuski pyysi vääriä askelmääriä)
käveli vapain ohjin ihanan reippaasti
ope kehui taas miten hyvässä kunnossa Assi on ikäisekseen
oli kivaa!

sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

Ensimmäinen ryhmätunti maneesilla tänä talvena

Sunnuntai-ilta jatkui kurvauksella Pikkaralaan maneesille. Sieltä tallin auto ja vinkka matkaan ja tallille. Hemppa tarhasta, reipastahtinen hoito ja kamppeet niskaan. Ehdotin kaverin laittamista ensin koppiin mutta kun ei mennyt suorilta niin laitettiinkin Hemppa. Meni onneksi empimättä. Ja kaveri sitten myös sukkana perään.

Kärryn kanssa rassatessa meni vähän liikaa aikaa, joten oltiin vähän viime tipassa maneesilla. Itse sitten säädin vielä martingaalia kun muut tekivät jo tehtäviä. Aika pikaisella alkulämmittelyllä minäkin sitten mukaan. Käynnistä vähän pysähdyksiä. Sitten muutamia siirtymiä käynnin ja ravin välillä. Hemppa kulki pitkänokkaisena eikä antanut oikein vaikuttaa. Liikkui kuitenkin jalasta eteen ja oli rento. Ratsukoita tunnilla oli 5. Pihalla pari astetta plussalla.

Verkkalaukassa oli välillä vähän ahdasta. Pari kertaa Hemppa pudotti raviin. Tultiin pehmopuomien yli ympyrällä sekä ravissa että laukassa. Ihan ok.

Ensimmäisenä kunnon tehtävänä laukattiin kavalettilinjaa. Käsky oli tulla piikkisuoraan. Ensin oikea kierros. Ensin Hemppa jäi mutkalle oikealle enkä huomannut. Seuraavalle kierrokselle tajusin peilit. Nyt oli suorempi ja tuli kehuja. Vasemmassa kierroksessa oli takaa kuulemma hyvin suora. Myöhemmin lähti kaatumaan kaarteissa vasenta pohjetta vasten. Me tultiin linja näppärästi neljällä.

Seuraavaksi loikittiin lävistäjien esteet vähän kuin kahdeksikolla. Ihan näppärää muttei vaihtoja. Sain suoristettua. Lopulta yritin ajatella muutaman viikon takaista vaihtojippoa että käännän ensin kaulan vasemmalle ja sitten höllään ennen hyppyä. Ei auttanut mutta oli kuulemma tikkusuora. Jaa.

Loikittiin vielä viiden askeleen kaareva linja. Kaikilla meni todella näppärästi niin tultiin se vielä hankalammasta suunnasta eli vasemmalta ovelta. Kävin katsomassa lähestymisen ja se menikin siististi. Mutta unohdin kääntää heti esteen jälkeen, joten pullahdettiin vähän ulos linjalta. Enkä ollut tekemässä siihen kaarretta kohti uraa. Mutta todella helposti sain Hempan suoristettua takaisin linjalle. Yhä taisi tulla siistit 5 askelta.

Sitten taidettiin siirtyä jo radan pariin. Me tultiin ekoina. Vasemmassa kierroksessa lävistäjän okseri. Kavalettilinja, kaareva linja, lävistäjän suunnanvaihtopysty ja kavalettilinja toiseen suuntaan. Ensimmäisellä kierroksella tultiin kaikki samalla pikkukorkeudella. Myötälaukat taisivat olla viimeiseen lävistäjäpystyyn asti. Näppärää. Aloituksessa tosin kanttaili vähän vasenta pohjetta vasten ja viimeinen kavalettilinja livahti kolmeen. Jossain vaiheessa taisi ohjatkin vähän tipahtaa kädestä.

Toiselle kierrokselle jäätiin viimeisiksi. Yritin välillä vähän ravailla etten jäädy. Vaatetuksena tosiaan vain poolo ja turvaliivi. Suurimman osan ajasta vaatetta oli oikein sopivasti. Esteet nousivat noin kasikymppiin. Ennen laukannostoa tuli joku pikkupukki. Se jäi tunnin ainoaksi. Nyt tajusin lähes joka kerta ottaa vauhtia maneesin ympäri ennen kuin aloitin. Ja Hemppa juoksi iloisesti eteen. Tästäkään kierroksesta ei tullut ihan tyylipuhdasta. Kaareva linja sujui hyvin neljällä. Lävistäjän pystylle löytyi vihdoin vaihto! Jälkimmäisen kavalettilinjan menin nyt tarkoituksella kolmella. Mutta taas ohjat tipahtivat matkalla. Olin ihan hämmästynyt miten ne yhden laukka-askeleen aikana imeytyivät takaisin käsiini. Eli vaikka oli vähän hankaluuksia niin olin tilanteen tasalla ja osasin ratkaista ne kaikki! Hemppa oli hyvällä mielellä ja hyppäsimme yhdessä ratsukkona. Sellainen olo että yhteiset kilometrit rupeavat tuntumaan ja tuovat molemmille varmuutta.

Aiempien kauhujuttujen perusteella pidin hetken martingaalista/harjasta kiinni kun lähdettiin loppuraveihin. Edellistä edellisellä maneesireissulla oli kuulemma tässä vaiheessa ihan puskista heittänyt jättipukin ja pudottanut kuskinsa. Nyt oli kuitenkin rento. Paitsi että nyki ohjia.

Tehtiin loppuun vielä kahdeksikkoa ravissa lötköpuomien yli. Sain suoristettua hyvin ja ratsastettua päädyissä aktiivista ravia. Mutta Hemppa oli jo lomatunnelmissa ja melko jatkuvasti oli nyhtämässä ohjia käsistäni. Tätä en saanut loppumaan.

Loppukäynnit jäivät aika tyngiksi. Tulin alas selästä ja sitten vasta suostuin kuuntelemaan open kehut hienosti käyttäytyneestä Hempasta. Muttei tainnut olla kovin rankkaa sillä ei hionnut pahasti. Nyt kaveri odotti jo kopissa ja Hemppa meni taas empimättä kyytiin. Ja vaikka tie oli kelirikon takia välillä töyssyinen niin traikkukamera näytti rauhalliset kyytiläiset. Ajoin hepat tosiaan myös takaisin tallille.

Olipa kiva reissu! Muutenkin oikein kiva hyppypäivä sillä kaikilla meni oikein tyylikkäästi ja sujuvasti!

Ongelmia:
kuski tipautti ohjat pari kertaa tunnin aikana
Hemppa kanttasi vasenta pohjetta vasten kaarteissa
yksi minipukki
varsinkin loppuverkassa nythti ohjia käsistä

Parannusta:
oli kivan rento
olin hyvin tilanteen tasalla ja osasin hoitaa kaikki hankaluudet
ei jännittänyt enää yhtään ajaa kahden hevosen kanssa
lastautui sukkana molemmissa päissä
oli kivaa!

Hyppäämässä lainaLeevillä

Entinen tallikaveri kysyi että ehtisinkö käydä hyppäämässä suokillaan kun muuten hepan hyppytauko venyy turhan pitkäksi. Toki olin tällaiseen valmis! Kun tarjoutui vielä maksamaan tunninkin niin eihän tällaiseen voi vastata kuin myöntävästi! Ratsuksi siis 2005 syntynyt suokkiruuna Leevi. En ollut nähnyt livenä tätä ennen.

Sunnuntaina siis kurvasin Kuivasjärvelle viimeiseen talliin, jossa en ole muistaakseni koskaan ennen käynyt sisällä. Yhden tunnin muinoin (elokuussa 2012) mennyt Easyn kanssa näiden kentällä. Sisältä löytyi vähän Akun näköinen suokki sekä toinen omistajansa. Viriteltiin humma lähtökuntoon ja laitoinpa yhden irronneen hokinkin. Karvaa lähti runsaasti.

Sitten ratsain Saaralle. Kulki reippaasti ja oli vähän varautuneen oloinen. Ei kuitenkaan pahemmin tuijotellut mitään. Ei päästy heti halliin vaan odoteltiin pihalla. Hetken malttoi seistä aloillaan, sitten rupesi liirailemaan suuntaan ja toiseen. Koin helpommaksi kävellä ympyrää.

Maneesissa oli fiksusti eikä pahemmin välittänyt katolta putoavista lumistakaan. Enemmän tuijotteli jos ovella oli liikettä. Välillä humman teki mieli lähteä pitkin ohjin käynnissä omaan suuntaansa ja kääntävistä pohkeistani ehdotti ravia. Alkamassa oli siis 4 ratsukon estetunti.

Ravissa Leevi tuntui hyvin ratsastetulta hevoselta. Kun otin ohjat tuntumalle niin haki pyöreälle niskalle. Huomasin että on Hempan ja muiden tapaan enemmän vasemmassa ohjassa kiinni. Onneksi erot ohjissa olivat enemmän Assin kuin Sakun luokkaa. Tultiin ravipuomeja. Puomien välissä piti ottaa käyntiin. Kuskia kaivattiin parempaan ryhtiin. Taisin vähän etukenottaa. Ainakin takkini etukenotti. Leevi teki siirtymät rauhallisesti ja kuuliaisesti. Itse olisin motkottanut kuskille että istu paremmin satulaan kun hidastat. Tänään meinasin jäädä vähän killumaan jalustimille.

Laukat olivat aika reippaita. Sellainen olo ettei humma ollut ihan näpeissä. Pidätteistä tuntui kerivän kaulaa rullalle eikä niinkään hidastavan. Puomilinja päästiin viidellä mutta yleensä vähintään loppupäässä kuului kolinaa. Jätin esteraipan pois muttei hidastanut menoa.

Aloitettiin hyppyhommat laukanvaihtokavaleteilla. Tuntui aavistuksen holtittomalta mutta selässä oli kuitenkin turvallinen olo. Leevi ei tosiaan jalkojaan kovin tarkkaan katsellut vaan keilattiin jotain. Ope kaipasi kunnon pidätteen ja myötäyksen hyvissä ajoin ennen kavalettia. Tuntui että heti kun myötään niin ratsu valahtaa etupainoiseksi. Kerran sitten myötäsin kahta askelta ennen ja mentiin kavaletista enemmän läpi kuin yli. Mielestäni siitä jäi se viimeinen puolipidäte puuttumaan. Allekirjoitan kyllä senkin että hepan pitäisi opetella jäämään odottamaan eikä kuski voi ikuisesti pidättää. Laukat vaihtuivat satunnaisesti mutta yleensä ei. Varmasti taas myös kuskin ominaisuus.

Kavaleteilla kun odotin hyppyä kauempaa niin saattoi olla että hyppyä ei tullutkaan. Tarkkoi lähelle tai juoksi vaan läpi.

Tultiin myös suora linja. Muut kuudella ja me viidellä. Sain humman tulemaan niin rauhassa ja odottaen että tuli 5,5. Jotenkin sekosin toiminnoissani. Yhden askeleen sarja oli muille pikemminkin pitkähkö. Päätin vakaasti ratsastaa meidät mahtumaan sinne ja hyvin onnistuin. Hätäili vähemmän kuin Sepe.

Tultiin ensin yksi kierros pikkuriikkisillä esteillä, alle 50 cm. Toiselle annoin luvan nostaa ja korkeimmasta taisi tulla 75 cm.

Esteiden noustessa Leevi lähti rynnimään kohti. Etupainoisia sukelluksia enkä oikein ehtinyt ja tajunnut reagoida kunnolla. Ei kuitenkaan kompasteltu puomeihin vaikka pelkäsin sitäkin. Jollakin kierroksella päätyyn ennen sarjaa piti tehdä ylimääräinen ympyrä että sain hommaa vähän haltuun ja laukan korjattua myötäiseksi. Samoin viimeinen kaarre jäi ensimmäisellä radalla vähän suoraksi ja kuudennesta askeleesta mahtui vain puolikas. Saatiin se jälkimmäiselläkin radalla sakkona. Suju vähän paremmin. Keula ylös. Ja vähän hurlumhei-laukalla homma sujui oikein kivasti! Yhtä askelta vähemmällä. Pidemmän päälle ei kuitenkaan hyvä ratkaisu. Viimeinen sakkolinja ei tullut enää talteen.

Hauska humma ja kivan innokas. Pienellä lisärutiinilla varmasti mainio. Tällä hetkellä oli vähän tasaisuuden puutetta.

Takaisin tallille mentiin taluttaen. Vähän häsläsi siinäkin. Harjoiteltiin matkan varrella sitten pidätteitä, malttamista ja myötäämistä. Eikä rynninyt päälleni.

Ongelmia:
pudotteli jonkin verran
kuskin piti mennä kropalla vähemmän mukaan hyppyihin
vyöryi etumatalaksi (kimblewick ei auttanut tässä mutta kuulemma tekee sitä kuolaimesta riippumatta)
esteiden noustessa kiirehti ja sukelsi
vääriä laukkoja

Parannusta:
tolkku
kivan suoraviivainen ja innokas
kuunteli pidätteet aika hyvin
selässä oli turvallinen olo
ei välittänyt katolta tippuvista lumista juurikaan

Satu videoi tuntiamme, viimeinen sakkolinja puuttuu.

lauantai 23. maaliskuuta 2019

Kuntoradalla

Lauantaina lähdin taas Hempan kanssa koulutunnin pohjille maastoon. Auton mittari näytti +2°C ja välillä satoi vettä. Maastoseuraksi saatiin taas Hilima.

Itselläni teki mieli lähteä välillä muuallekin kuin Tiitonsaareen ja kun selvisi että kuntorata on Hiliman kuskille käymätön paikka niin lähdettiin vähän skeptisinä kopaisemaan. Kelirikko iski päälle. Autotiet olivat aika huonossa kunnossa. Pääosin jäällä. Mutta hokit pitivät hyvin ja ravipätkällä ei ollut mitään ongelmaa. Hangaksentiellä mentiin rauhallista laukkaa. Aloitettiin vasemmalla ja Hemppa laukkasi hyvin nahkeasti. Oikea onneksi sujui vähän paremmin. Ihan lopussa jopa rupesi vähän ajattelemaan itse eteen. Vähän tuijotteli lumipaakkuja ja tuli pientä sivuliirailua. Kaikki kuitenkin hyvin.

Ensimmäinen radan ylitys meni vähän arpoen. Hilima edellä ei arkaillut mutta Hemppa pysähtyi hetkeksi tuijottamaan. Lopulta loikki aika reippaasti yli. Pikakäyntiä.

Kuntorata oli alkupäästä vähän jäinen. Jatkettiin käynnillä jotta Hemppa sai kierroksensa radan jälkeen laskettua. Kuntoradan pohja parani ja otettiin raville. Ja kelpasihan siinä laukatakin. Nostin laukan ensin mutta Hilima meni edeltä. Renkaanjäljissä oli hyvä mutta keskempänä upotti enemmän. Hemppa vähän nyki ohjia kun himmailin vauhtia. Ei kuitenkaan tullut mitään ylimääräisiä liikkeitä.

Autotien kautta käynnillä talojen ohi. Yllättävän rento Hemppa. Ja ihan kaverin hännässä radan yli. Nyt mentiin pysähtymättä ja pahemmin jännittymättä. Puuskutteli vain nokka maassa.

Autotie oli ihan jäässä mutta siinä oli silti hyvä ravata. Hölköteltiin tovi. Alamäkeen yritin tehdä tasapainottavia pidätteitä mutta Hemppa vaan nyki ohjat käsistä. Ei sitten. Pysyi onneksi hyvin tasapainossa. Luulin että ollaan pahasti etuajassa. Loppumatka käveltiin ja siinä tuli aavistuksen viileä. Vaatetuksena siis ohuempi takki ja pelkkä poolo alla.

Paluumatkalla tiessä oli ihan isoja hiekkapätkiä.
Hemppa vasemmalla.
©Pauliina


Melko lailla tasalta oltiin takaisin tallilla. Haaveilin lisävaatteista koulutunnille mutta selvisi että tunti menee maastoon enkä kuulemma tahdo sinne mukaan. Omistaja oli sitä mieltä että koska tehtiin näin pitkä lenkki niin tämä riittää Hempalle tänään. En tietenkään mutissut vastaan. Vähän vaan huokailin että sellainen olo että ratsastukseni jäivät vajaiksi. Eipä tullut pätkän vertaa taivuteltua Hemppaakaan. Uskon että olisin ollut kunnon työskentelykäyntituntiin kentällä ihan tyytyväinen. Kentän pohja tuskin olisi kovin vauhdikkaaseen menoon taipunut. Mutta Hemppa oli varmasti tyytyväisempi näin ja palautin humman pihattoon.

Ongelmia:
nyki välillä ohjia
vasen laukka oli alkuun halutonta
ensimmäistä radan ylitystä piti vähän arpoa
muutaman sivuaskeleet laukassa
en muistanut keskittyä mihinkään kouluratsastusjuttuihin
en päässyt koulutunnille

Parannusta:
ei pukkeja
kulki oikein tolkusti sekä edeltä että perässä
jälkimmäinen radanylitys meni kaverin hännässä pysähtymättä

Illalla vertailtiin Hiliman kuskin kanssa GPS:n ja hevosapin käppyröitä. Oma gepsini vaikutti luotettavammalta ja laskin käppyröistä seuraavat lukemat. Koko reissu 1 h 13,5 min, 10,41 km. 5,6 km käyntiä, 2,5 km ravia ja 2,4 km laukkaa. Ajallisesti 57 minuuttia käyntiä, 10 minuuttia ravia ja 6,5 minuuttia laukkaa. Huippunopeus 30,7 km/h. Ei kuulosta kovin rankalta.

torstai 21. maaliskuuta 2019

Avoilla suoristamista

Torstaina keli oli pihalla vähän plussan puolella. Jatkettiin Assin kanssa kouluratsastuksella. Maneesissa oli tänään väljää ja suurimman osan ajasta paikalla oli 2 ratsukkoa.

Alkuverkassa Assi oli tavalliseen tapaansa vähän hidas. Tuntui tavallista jäykemmältä takaa. Ope ei kuitenkaan nähnyt mitään huolestuttavaa ja tämä vertyi pois. Olin itse aika nukuksissa, joten aktiivinen työskentely alkoi vasta opetuksessa.

Reipasta laukkaa molempiin suuntiin. Eteni ihan ok. Tehtiin lävistäjillä vaihtoyritykset. Oikeasta vasempaan tuli ristilaukan kautta. Yllättäen vasemmasta oikeaan suorilta oikein. Toinen yritys oikeasta vasempaan takkusi vielä enemmän ja menin itsekin ihan solmuun että mikä käsi ylös ja mikä jalka taakse. Lopulta taisin yrittää nostaa vastalaukkaa. Ei käytetty tähän enempää aikaa. Mutta tämän jälkeen ravi eteni erilailla hyvin eteen.

Molemmat suunnat taidettiin aloittaa käyntisalmiakilla. Siihen lisäksi voltteja ja takaosan väistätystä ulos. Ei ollut kovin vauhdikasta. Ulkopohkeella ei saa estää väistöä.

Harjoitusravissa mentiin pitkä sivu avoa peilipäätyyn. Siellä keskilinjalle ja yhä avo siihen. Suoristus ja avo toiseen suuntaan. Ja sama toisesta suunnasta. En muista ihan varmaksi miten vaihdettiin suuntia. Jälkimmäinen avo keskilinjalla oli kuitenkin vaikeampi molempiin suuntiin. Paitsi kun rupesin tuijottelemaan ylös lamppuun niin molemmat paranivat.

Sitten otettiinkin avon jälkeen keskilinjalla käyntiin ja käynnistä laukannosto. Ei ensin noussut. Herättelykierros. Laukassakin suoristettiin avoajatuksella mutta ratsastettiin se nyt vähän erilailla. Käsiä piti ajatella enemmän päällekkäin eikä sisäohjasta saanut vetää. Parani. Jälkimmäinen suunta tuntui kiemurammalta ja perä tuntui karkaavan. Olikohan se oikea? Open mukaan teki molemmat hyvin. Olisin voinut ottaa vielä toisen kierroksen että olisin saanut tunteesta paremmin kiinni.

Lopuksi laukoissa tehtiin avoajatuksella loivia kiemuroita. Kuskiakin taidettiin suoristaa. Loppua kohti Assi rupesi vähän hyytymään. Ei saa varmistella ja pitää itse rentoutua. Tällaisesta pudotti raviin. Suoritti kuitenkin näppärästi kun pysyi laukassa.

Loppuraveissa hölköteltiin rennosti. Kolmikaarinen yhä avoajatuksella. Lavat hallussa. Ope oli mielissään että nykyään Assi on ryhdikkäämpi ja lyhyempi. Koko tunti ei mene enää ratsun saamisessa avuille vaan voi jo tehdä jotain juttujakin. Jotenkin noin.

Ongelmia:
kuski oli vähän vinossa
Assi olisi voinut ajatella vielä paremmin itse eteen
alkuverkan vaihdot vasemmalle eivät oikein sujuneet

Parannusta:
tasaista ja näppärää suorittamista
selkäni ei suuttunut harjoitusravista

keskiviikko 20. maaliskuuta 2019

Vaihtelua

Keskiviikkona oli tämän viikon hyppypäiväni Assilla. Tällä kertaa yksäri. Eikä maneesin ruuhkahuipuista näemmä ota selvää, sillä nyt jäin jo alkukäynneissä yksikseni maneesiin. Myöhemmin siellä sitten kävi kaksi yksittäistä heppaa. Keli pihalla oli nollissa.

Ope edelliskerran uhkauksensa mukaan kasasi radan. 7 estettä, joista yksi oli okseri. Ykkösellä ei ollut maalinjaa. Korkeus pysyi tänään maltillisena, jossain 65 cm kieppeillä.


Oma versio päivän radasta. 4a oli enemmän erillään muista.


Oltiin Assin kanssa alkuverkan kanssa hyvissä ajoin valmiina. Käveltiin tovi. Sitten tehtiin lisäverkkoja pätkissä ja aina käveltiin välissä. Vähän yllätyin kun ensimmäinen verkkatehtävä oli vaihdella suuntia ja laukkoja sileällä. Kunnon laukka ja ulkopohkeella merkki ennen kuin tulee uralle. Raippa tulevaan ulkokäteen jos nyt oikein muistan. Oikeasta vasempaan vaihtoi ensin ristilaukan kautta. Vasemman piti innokkaasti yllä vääränäkin. Lopulta pudotti ravin kautta uuden. Näistä tuli vähän huutia. Lisää laukkaa. Ja niin vain yllättäen lopulta vaihtuivat molemmat laukat ihan sileällä. Tosin vasemman vaihtoi monesti jo ennen pyyntöäni. Oikean vaihdossa vippasi perän ensin oikealle. Vähän villiintyi ja rupesi tuntumaan pomppuisalta.

Hypättiin kolmonen kertaalleen molemmista suunnista. Reitti kulki sarjan välistä. Sitten vielä kerran. Ihan ok.

Sitten tultiin kaareva linja okserilta pystylle eli esteet 2 ja 3. Reippaasti eteen. Ope arveli seitsemää mutta Assi venyi kuuteen. Pääosin tultiin se tänään kuudella mutta pari kertaa livahti seitsemäs. Sitten tultiin perään suora linja takapäädystä ovea kohti eli kutonen ja vitonen eri suuntaan. Kaarre levähti pitkäksi ja viiden sijasta 6 askelta ja vähän kiemuroita väliinkin. Assi vaihteli laukkoja vähän omiaan.

Tämän jälkeen loikittiin lähinnä esteitä 2 - 6. Ehkä kolmelle viimeiselle kierrokselle lisättiin ykkönen alkuun. Ensimmäisellä kerralla keilattiin ykkönen alas. Ovipäädyn kaarteet menivät hankaliksi ja Assi rupesi kanttailemaan sisään. Samalla huononivat lähestymiset kakkoselle ja vitoselle. Sarjalle tultiin pääosin ihan hyvin. Alkuun vähän kiemuraa ja sarjavaihtoja. Lähestymisissä rennot kädet eikä saa ottaa laukkaa pois. Kaarteessa sujuen. Loppua kohti tuntui ettei Assi mennyt enää jalasta eteen ja varmistin raipalla. Viimeisellä kerralla ope sanoi että vähän tarpeeton raipankäyttö. Minusta Assi tuntui hyytyvän eikä reagoinut jalkaan. Pikkuhiljaa ylimääräiset vaihdot jäivät pois mutta silti Assi tuntui tänään jopa vähän villiltä. Ei onneksi pukitellut. Kerran veti päätä alas esteen jälkeen.

Viimeiselle linjalle sisäänratsastus oli vaikeaa. Monesti jäi vitoselta vähän kauas, kertaalleen tuli vähän lähelle. Vaikka parilla viimeisellä kierroksella tuntui jo vähän uuvahtaneelta niin silti kiihtyi loppurataa kohti ja väli jäi ahtaaksi. Tulkitsin open ohjeen "älä tee mitään" vähän väärin ja turhan kirjaimellisesti. Neljään ei kuitenkaan menty vaan ahdas viides tuli aina. Toiseksi viimeinen kierros oli linjalle oikein hyvä. Viimeisellä kerralla piti ottaa jo aika kovasti kiinni että mahduttiin ja Assi protestoi nostamalla päätä ja ajautumalla linjalta vähän sivuun.

Ope oli kuitenkin ihan tyytyväinen. Assi suoritti lennokkaasti (vaikka silti saattoi välillä vähän salahidastua) ja sitä pääsi myös pidättämään. Vaikka esteet eivät nousseetkaan niin rupesin loppua kohti olemaan vähän huolissani Assin jaksamisesta. Hypättiin varmaan kolmesti niin paljon kuin viime viikolla. Nyt hummalle tuli hikikin.

Kotiläksyksi ope vinkkasi että voisin tehdä laukansäätelyä puomeilla. Isosti sisään ja kiinni tai toisinpäin. Haasteeksi saattaisi silti jäädä Assin eteenpäinpyrkimyksen löytäminen, veikkaan minä.

Loppuraveissa Assilla oli ensin vähän kiire. Sitten yllättäen kulki vasemmassa kierroksessa tasaisemmin ja oikeassa kiirehti. Kiva, letkeä, sangen tasainen ja taipuisa muttei ihan parhaimmillaan. Vähän jäi kiire.

Nyt esteitä oli sen verran paljon että minäkin ehdin osallistua purkamiseen. Sitten vielä talutin Assia. Lopulta jälkitoimineen meni niin kauan että olin vasta puoli yhdentoista alla lähdössä tallilta. Aikaisen seuraavan aamun kannalta huono juttu. Kotimatkalla oli ala-asteen ruotsinkirjoista tuttu tilanne: månen lyser (lös) som en lampa.

Ongelmia:
oikean käden hanskani oli kulunut puhki
vasemman pohkeen päälle kaatuminen kaarteissa
vaihteli laukkoja paljon ylimääräistäkin
en osannut tuoda kovin hyvin vitoselle
eniten sanomista tuli rennoista käsistä
meni aika myöhäiseksi

Parannusta:
Assi vaihtoi sileällä laukat molempiin suuntiin
oli aika virtaisa
ei pukkeja
saatiin haasteet korjattua

tiistai 19. maaliskuuta 2019

Poniopen estetunnilla

Tänä tiistaina Heponiityssä oli tarjolla Riitan tunnin sijasta pienryhmäestetunti. Sinne pääsi samalla hinnalla kuin muillekin pienryhmätunneille eli minulle maksoi 38 e. Päätin lähteä mukaan. Samalla tuli testattua paikan poniopen opetus.

Ei yllättänyt että ratsukseni oli jaettu taas Sepe. Siitäkin lähti runsaasti karvaa mutta nyt tajusin jo harjata takki päällä. Ratsukoita tuli tunnille 3. Pihalla aavistus plussalla. Ratsain tuli pian niin kuuma että menin lähes koko tunnin vain fleecellä.

Alkuun taivuteltiin itsenäisesti käynnissä. Tai siis Sepe ei taipunut mihinkään ja kulki jännittyneesti pää pystyssä. Ei saa värkätä liikaa käsillä, kommentoi ope. Myöhemmin tuli sanomista myös ettei saa painaa käsiä alas. Ymmärsin tämän ihan aiheelliseksi kommentiksi mutta silti muka vähän närkästyin ettei menoni ollutkaan täydellistä. Toki ahdistelin siitäkin etten saanut Sepeä rentoutumaan tuntumalle. Ope sanoi että estetunnilla viis muodosta tai jotenkin noin. Vaikka Sepe näennäisesti oli reipas niin ei tuntunut reagoivan kovin täpäkästi pohkeisiin.

Kevyessä ravissa tehtiin samanlaista vapaata pyörittelyä. Ympyröitä ja taivuttelua. Testausta että lähtee jalasta eteen ja tulee pidätteistä takaisin. Sekä menee täsmälleen siitä mistä kuski tahtoo. Tarkemmasta ulkopohkeella kääntämisestä tuli sanomista. Nyt en edes huomannut että olisi mennyt ulkopohjetta vasten.

Laukassakin tehtiin temponmuutoksia. Ensin esteistuntaa, eteen kevyessä istunnassa. Käsiä rennommiksi ja eteen/ylemmäs/kohti suuta, jotenkin noin. Tässäkin sai pyytää ihan tomerasti että lähti eteen. Pari kertaa open piti sanoa että lähdin herättelemään riittävästi.

Hommat aloitettiin ravipuomeilla. Muistaakseni 6 puomia, joista aina 2 oli lähekkäin. Keskelle puomeja ja tasainen tahti. Sepe vähän yritti kiiruhtaa. Mielestäni suoritettiin aika samanlaatuisesti alusta loppuun. Ihan ok. Katse eteen ja ylös.

Sitten laukkapuomeina sama. Ihan tasaisesti. Joka kierroksella joku puomi muuttui ristikoksi. Tultiin yllättävän tasaisesti ja rauhallisesti. Taas tuli kommenttia että katse eteen (vai ylös) ja rento myötäys. Tuntui hankalalta katsella ylemmäs. Samoin tuosta myötäyksen muutoksesta en ihan saanut kiinni mitä haettiin. Lopulta tässä oli siis kolme ristikkoa ja joka väliin tuli laukka-askel. Sangen jees, mitä nyt linjan jälkeen oli välillä väärä laukka. Oikeassa kierroksessa tultiin vain kertaalleen ja siinä valui vähän sisälle. Se kuitenkin riitti.

Päivän miniratana tultiin linja oikeassa, täyskaarron kautta kavaletti, linja toiseen suuntaan ja toinen täyskaartokavaletti ja lopuksi vielä linja oikeaan. Tultiin kahdesti. Vähän kiihtyi loppua kohti. Kaikki laukat eivät vaihtuneet ja korjattiin ravin kautta. Toiselle kierrokselle keskimmäinen ristikko taisi jo nousta pikkupystyksi. Korkeutta n. 50 -  60 cm, pieneltä näytti. Jotain taidettiin keilata alas.

Loppuun taidettiin kaikki tulla suora linja vielä erikseen. Ohje oli tehdä ensimmäisessä välissä pidäte. Taisin sen jälkeen höllätä vähän liikaa, sillä jälkimmäisen välin loikkasi innarina. Hupsis. Sitten Sepelle laitettiin pehmopuomit väleihin helpottamaan jalkojen asettelua. Ekalla kerralla vähän kiemurointia ja tuijottelua, sain kuitenkin yli. Tokalla kerralla siistimmin mutta yhä vähän reippaasti. Pohdin että muutinko omassa ratsastuksessani jotain ja jäinkö linjalla liikaa suuhun kiinni että kiihtyi.

Tähän lopetettiin ja hyvä niin. Ei olisi aiemman kokemukseni mukaan tästä enää mennyt kuin huonommaksi. Nyt osasin muutenkin ennalta varautua minieste/kavalettituntiin niin sekään ei korvennut. Silti kaipaisin vähän enemmän jatkotunteja.

Sepe ei pahemmin rentoutunut loppuverkoissakaan. Malttoi kuitenkin olla tohisematta.

Ongelmia:
ei ollut niin rento kuin olisin halunnut
pari pudotusta
jonkin verran vääriä laukkoja
loppua kohti rupesi kiihtymään
pudotti laukan jokusen kerran pois

Parannusta:
ei hidastellut kohti esteitä
kuunteli aika kivasti toiveeni ponnistuspaikoista täyskaarroilla
kääntyi täyskaarrot yllättävän näppärästi
alkutunti meni oikein tasaisesti ja rauhallisesti

sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Vetelöintiä estetunnilla molemmilta

Sunnuntaina pääsin Hempan kanssa päivän viimeiselle estetunnille eli seiskalta. +2°C ja tihutti. Ehti pimetä. Käytiin peltolenkki alkuverkaksi. Menosuoralla oli niin paljon lunta että mentiin se kokonaan käynnissä. Takasuora oli parhaassa kunnossa ja ohjeiden mukaan ei lähdetty edes yrittämään tien vierustaa. Takasuora mentiin ravilla. Hempalla ei ollut kiirettä mutta eteni kuitenkin itse. Kulmaan tullut puupino oli todella epäilyttävä mutta päästiin siitä kuitenkin ohi. Takaisinpäin ei ollut yhtään niin pelottava. Ja kun tien vieressä käännyttiin jälkimmäisen kerran kohti tallia niin ehdotti nätisti laukkaa. Hidastin äänellä, joten jarrutusmatka venähti. Paluusuora taas käynnissä.

Kenttä oli sen verran sohjona että pidettiin puomi-kavalettitunti. Meidän tunnillamme oli 3 ratsukkoa kun yksi puuttui.

Ensin tultiin ravissa radan poikki puomi ja kavaletti. Linjan jälkeen Hemppa oli aina kaatumassa vasemmalle. Meno oli vähän pitkää ja löysää jo tässä. Päädyissä oli kavaletit miniasennoissa ja tultiin niistäkin yli. Sain vähän korjattua suoruutta. Yhä vain monesti en edes huomannut että Hemppa oli mutkalla.

Verkkalaukoissa tultiin uran sisäpuolella ja suoristeltiin. Oikeassa laukassa oli aika mutkalla enkä taaskaan huomannut. Ope kuvasi tästä pätkiä:



Vasemmassa oli suorempana mutta laukkasi huonommin. Oikea takanen oli laiskana. Ja jos vauhti hiipui niin tuli kiemuraa. Sain vähän heräteltyä eteen. Enemmän taisin tarvita herättelyä itse että sain vaikutettua riittävästi.

Tultiin myös linjaa radan poikki laukkoja vaihtaen. Vasemmasta oikeaan vaihtui melko hyvin. Toiseen suuntaan ei muistaakseni kertaakaan. Vaikka yritin taas vaikka mitä. Nokkaa vasemmalle sain vain vasemmasta ohjasta vetämällä. Ei hyvä. Unohdin edelliskerran ajatuksen siitä että ensin käännetään kaula vasemmalle ja ennen hyppyä höllätään. Tarvitaan yhä vain enemmän suoristusharjoittelua.

Sitten tultiin minikavalettijumppalinjaa. Kaarre oli vähän liukas, joten ruvettiin tulemaan kaarteet ravissa. Vähän enemmän laukkaa eteen. Anna enemmän ohjaa. Tästä en päässyt ihan selvyyteen että paljonko olisi ollut hyvä. Molempiin suuntiin nousi ainakin kertaalleen väärä kohti tehtävää. Vasemmassa kierroksessa vipsahti useammin matkan varrella oikeaksi vaikkei pitänyt. Oikeassa pysyi myötäisenä. Yritin keskittyä siihen että tullaan keskeltä yli. Joten ratsun suoruuteen ei riittänyt enää aivokapasiteettia. Eikä aina osuttu ensimmäiselle kunnolla. Perusvirheitä ja jotenkin veltostutti etten saanut korjattua. Joka toinen kavaleteista nousi vähän korkeammaksi (50 cm pintaan) ja tunnin aikana keilattiin ne kaikki vuorotellen alas.

Toisella pitkällä sivulla herättelin laukassa eteen ja yritin skarpata että nousisi aina myötälaukka.

Loppuraveissa tultiin vielä puomia ja kavalettia radan poikki. Siitä jatkettiin tiukoilla kaarilla seuraaville minikavaleteille. Tajusin lopulta vaihtaa kevennyksen jo ennen ensimmäistä puomia radan poikki tultaessa. Kääntäminen helpottui kovasti. Ensin Hemppa yritti vyöryä ravissa mutta pian kuunteli istunnan pidätteet hyvin. Oikealle kääntyminen parani huimasti alkutunnista eikä yrittänyt enää koukata vasemman kautta. Vasemmalle sen sijaan vähän kaatui lapa edellä eikä taipunut kunnolla sisäpohkeen ympäri. Parani, muttei tullut erityisen huikeaa.

Kun valitin opelle että mielestäni ratsastin tänään poikkeuksellisen huonosti niin lohdutti etten koskaan ratsasta huonosti. Täsmensin sitten että paljon huonommin kuin mihin oltaisiin pystytty.

Hemppa kostui sen verran että sai jäädä talliin kuivattelemaan. Muut olivat taas supernopeita ja minun hommakseni jäi valojen sammutus.

Ongelmia:
pitkä ja löysä ratsu
laukkasi mutkalla, muutenkin vino
pudotteli kavaletteja
tuntui siltä että ratsastin huonosti

Parannusta:
ei pukkeja eikä kieltoja
vasen laukka oli suorempaa
suoruus parani loppua kohti

lauantai 16. maaliskuuta 2019

Hiihtoratsastuksen alkeiskurssin ensimmäinen osa

Viimeksi tuli lupa kokeilla hiihtoratsastusvaljaita myös Hempalle. Lähdettiin tallikaverin lainakamppeilla liikkeelle, namituspussia myöten. Kolmen hengen voimin kentälle kokeilemaan taskut täynnä porkkananpaloja.

Etukäteisarvelu oli että menee joko oikein hyvin tai kammottavasti. Onneksi Hemppa tarjosi lähinnä keskitietä.

Valjaiden virittämisestä ei sanonut mitään. Porkkanoilla pidettiin hyvällä mielellä.


Ohjat leukahihnan alle.
©Pauliina


Juoksutusliinat käytettiin ensin ihan irrallaan kylkien lähellä. Vasen puoli ok, oikea oli jännä. Tarpeeksi porkkanaa turpaan niin hetken päästä naru sai koskea oikeallekin puolelle ilman mitään reaktioita. Varmuuden vuoksi vielä vasen ja oikea uudestaan. Hempalta ei kommentteja, joten lähdettiin virittämään vetoliinoja kiinni.


Hyvä heppa, porkkanaa suuhun.
©Pauliina


Ensin vasen puoli, sitten oikea. Ei sanonut mitään. Sitten "stunttihiihtäjä" vähän läpsytteli ja nyki naruja ja pomppi ääntä perässä. Porkkanaa turpaan eikä Hemppaa haitannut.

Hempalla oli siis omana varustuksenaan vain suitset. Viritin taluttamiseen liinan eli jos lähtee sinkoilemaan niin on vähän pelivaraa. Portti oli kiinni, joten annoin ohjeeksi että jos kauhistuu ja sinkaisee niin apuhenkilöt päästävät irti. Alle ei kannata jäädä eikä väkisin roikkumaan matkassa.


Viritellään vermeitä.
©Pauliina


Lähdettiin sitten taluttaen liikkeelle. Hemppa oli rauhallinen mutta porkkanoiden syöminen oli vähän hätäistä, joten ihan normaalimielentilassa se ei ollut. Kun käynti sujui hyvin niin otettiin pieni ravipätkä. Hempalla olikin vauhtia vähän enemmän kuin arvelin ja tuntui menevän sen mielestä liian jännäksi, joten päätettiin pysyä käynnissä.


Kaapattu instavideolta.
©Siiri

Suorilla ja päätyjen yli meni ihan hyvin. Mutta kun vaihdettiin suuntaa niin siinä Hemppaa meinasi vähän hädättää ja pyörähti vähän enemmän kuin tarpeen. Rauhoittui nopeasti ja saatiin "hiihtäjä" takaisin taakse heppaa kääntämällä kunnes pyörähti uudestaan. Nyt pidin Hempan aloillaan ja "hiihtäjä" kiersi taakse. Samalla vähän paranneltiin liinoja. Sen jälkeen oli taas kaikki hyvin. Mentiinköhän vielä lisää suunnanvaihtoja?

Kauaa ei kentällä pyöritty. Hetken päästä Hemppa tuntui siltä että on ihan sujut homman kanssa. Hyvään hetkeen oli hyvä lopettaa. Narut irti ja sekin ihan siististi. Maassa hilautuvia naruja taisi hetken päästä pitää vähän epäilyttävinä. Mutta onneksi rauhoittui yhtä nopeasti kun jännittyikin.

Tämä meni ihan yllättävän kivasti. Silti olen sitä mieltä että tarvitaan vielä aika monta treenikertaa ennen kuin ajattelenkaan olevani sen selässä hiihtäjä perässä. Ehkä sitten hiihtoratsastuskisoihin 2025.

Videokooste treeneistä:

Taas uudet sukset

Lauantain seuraava ohjelmanumero oli hiihtoratsastus. Haaveilin pellosta mutta se oli taas hiihto(ratsastus)kelvottomassa kunnossa. Liikaa ja liian raskasta lunta. Keli oli vähän plussalla ja yhä tihutteli.

Hilima taas valjaisiin ja minulle ensin siivousvuoro. Laitoin myös pehmopuomeista pienen pujottelukujan. Sitten väänsin taas uudet lainamonot ja -sukset jalkoihini. Sykemittarin paristo loppui, joten tästä ei tullut mitään dataa. Vaikka monot olivat useamman numeron liian isot niin silti sain kiskottua ne niin tiukkaan että pohkeita ja sääriä kiristi ja lähes kramppasi.
 

Monojen laittaminen on selvästi hauskaa.
©Pauliina


Tänään pysyin kaatumatta perässä. Ohjaus toimi vähän paremmin vaikka vasta illalla kuulin kanttien käytöstä. Tajusin lopulta että kun pysyn Hiliman reitillä niin en kaarteissa linkoudu lisävauhtiin. Käynnissä jännitin jalkojani ihan liikaa ja tuntui superraskaalta. Ravissa oli helpointa.

Mentiin pujottelut jokusen kerran. Onnistui myös laukassa mutta niiden jälkeen vauhti kiihtyi niin paljon etten uskaltanut pitää enää kiinni. En kaatunut. Eikä siis menty edes lujaa.

Jonkun max kymmenisen minuuttia kestin suksilla. Sitten oli jalat niin tohjona että piti lopettaa. Ehkä ihan hyvä totutella suksiin (monoihin) näin pienemmissä paloissa.
 

Teematiimi.
©Pauliina


Hannakaisa videoi hiihtojani:

Pikamaastoverkkalenkki ja lisää vaahtopäisyyttä

Lauantaina suunnitelma oli käydä jotain maastohommeleita pohjille ja sitten kouluratsastaa itsenäisesti. Minut oli unohdettu listoilta ja Hemppaa meinattiin jo kaupitella eri kuskille. Päädyin lopulta kuitenkin tuppautumaan yhden tunnille viidenneksi. Sitä ennen oli 25 minuuttia aikaa maastoiluun, joten lähdettiin Hempan ja Hiliman kanssa Tiitonsaaren suorille väärään suuntaan.

Unohdin heti alkuunsa että meillä on aikataulu ja mentiin iso tie kokonaan käynnissä. Sen jälkeen olikin jo kiire. Sitten Tiitonsaarentie ja ensimmäinen laukkasuora ravissa. Hilima taisi vetäistä edelle. Toiselle laukkasuoralle otettiin L (kuten kouluope sanoo). Nostin ensin takana Hempan kanssa ja ihan säyseästi kulki perässä. Jossain välissä piti huutaa vähän lisää vauhtia ettei tarvinnut ruveta himmailemaan. N. 25 km/h.

Aikataulu näytti aika epätoivoiselta ja käännettiin ympäri. Nyt Hemppa sai mennä edeltä ja jatkettiin suorat laukassa. Ihan reippaasti muttei kamalaa kiitoa. Ravia väliin ja viimeisellä pätkällä mentiin hetki nelivaihteella. Silti gps väitti reissun huippunopeudet keskimmäisen laukkapätkän alkuun: 43,5 km/h. En osaa sanoa oliko luotettava lukema vai ei. Jotain neljänkympin pintaan kuitenkin. Eikä mitään loikkia!

Loppupätkät mentiin melko lailla ravissa takaisin. Koulutunnilla oli alkukäynnit menossa, joten en myöhästynyt mistään. Maastoreissu oli n. 6,5 km (gepsin mukaan) keskinopeudella 10,6 km/h (heppa-apin mukaan).

Kannuksia ei ollut. Huomioliivi pois, raipan vaihto pidempään ja jalustimia 3 reikää pidemmälle. Koulutunnilla tehtiin mikkihiirtä eli mikinpäätä. Muut kuuntelivat ohjeita ja minä taivuttelin käynnissä pitkähköllä ohjalla.

Mikkiäpä tunti sitten aika pitkälle olikin. Ensin käynnissä reitti selväksi ja sitten ravissa. Onneksi ei tullut harjoitusravikäskyä ja taisin keventää koko tunnin. Ensin iso ympyrä vasempaan ja voltit oikeaan kierrokseen. Meni hetki että hahmotin miltä puolelta ohjurikavaletit piti kiertää. Alkuun vähän toikkaroin reitin ja väistämisvuorojen kanssa.

Hemppa oli vino ja jossain vaiheessa vaihdoin kouluraipan oikeaan käteen. Perä valui oikealle ja lavat vasemmalle. Suoristin pohkeilla ja välillä tehostin raipalla hipsutellen. Välillä antoi pieniä vastapotkuja mutta välillä suhtautui ihan hyvin. Eikä jännittynyt oikeassa kädessä olevasta raipasta hiiteen. Kesti sangen pitkään ennen kuin vaihdettiin suuntaa. Jälkimmäinen mentiin pikaisemmin. Ympyrällä taisi tulla välillä ohjeeksi asettaa ulos ja johtaa kuitenkin toisella kädellä sisään. Yhä vinoa. Ja pysyä pidempään samalla kuviolla eikä tehdä puolen ympyrän välein voltteja jos tuntuu vaikealta.

Laukkoja tultiin kentän kokoisella kahdeksikolla. Päätyyn sai tehdä ympyrän. Oikea laukka rullasi paremmin mutta siinä punki perää samaan tapaan sisään ja lapoja ulos kuin ravissakin. Vasen laukka taas oli kankeaa ja rullaamatonta. Päästä ohjaa pidemmäksi, istu taakse, lisää laukkaa. Tuntui ihan väärältä mutta yllättäen tämä toimi ja Hemppa rentoutui. Eikä tuntumaa kokonaan pois. Pyörittelin aika pitkät pätkät aina samaa suuntaa kerrallaan. Ja laukkatehtäväkin tehtiin ajan kanssa eli kierrostolkulla. Sitten ohjia vähän paremmin käteen. Vielä oikea, vasen ja oikea. Lopulta vielä oikea kun muut pääsivät loppuraviin. Nyt rupesi helpottamaan. Energitaso oli parempi ja kuunteli pieniä apuja. Suoruus rupesi löytymään (kai) paremmin.

Loppuraveissa oli aika hyvä. Hemppa oli taas selvästi joutunut huhkimaan, sillä vaahtosi taas. Tällä kertaa löytyi kuvaaja, joten todistusaineisto tuli talteen.


Naama hikivaahdossa.
©Pauliina
 

On huhkittu!
©Pauliina

Ongelmia:
maastossa tuli vähän kiire
oli aika vino kentällä, lavat vasemmalla ja perä oikealla
oikean puolen raipan hipsutuksista tuli välillä pieniä potkuja

Parannusta:
ei pukkeja maastossa!
koulutunnilla raippaa sai pidettyä oikeassa kädessä
sain käytettyä raippaa oikeassa kädessä ilman jättireaktioita
pidemmällä ohjalla laukkaaminen auttoi
oikeassa laukassa lopuksi ja loppuverkoissa tuntui aika hyvältä

keskiviikko 13. maaliskuuta 2019

Työvoitto 2-1

Keskiviikkona jatkettiin Assin kanssa kouluratsastuksella. Nyt tallille mennessä oli jo roimasti valoisaa. Ehdittiin valoisalla maneesiinkin. Ehdin kävellä hyvin alle ja sen jälkeen rupesin hölkkäilemään etten jäädy pystyyn. Assi ei ollut kovin reipas enkä taas kehdannut komentaa kunnolla kun maneesissa oli muutakin liikennettä. Pidin hepan lyhyenä mutten ruvennut kinastelemaan. Alitajuisesti yritin varmasti säästellä myös itseäni, sillä pelkäsin luvassa olevan kunnon rääkkiä. Enkä ollut kovin väärässä.

Assi teki kakkansa alkukäynneissä ja sain pidettyä liikkeellä ilman suurempaa numeroa. Ope tosiaan vaati meidät kunnolla hommiin. Eteen ja tuntuma. Välillä puolipidätteitä. Ravissa tehtiin päätyihin ympyrät, lyhyen sivun keskeltä tultiin keskilinjalle ja väistö uralle. Oli nahkeaa ja työlästä. Melko pian istutettiin harjoitusraviin. Myöhemmin sain onneksi tarvittaessa keventää ja menin sitten ympyrät ja väistön jälkeisen urapätkän keventäen. Piti komentaa ihan tosissaan eikä silti meinannut liikkua.

Ympyröillä Assi meinasi kaatua vuoroin sisään ja lavat karata ulos. En saanut kunnolla apujen väliin ja ohjastuntumakin oli epämääräinen. Vuoroin painoi ja oli tyhjä milloin mihinkin ohjaan. En oikein saanut otetta. Kummallista liirailua. Eniten piti silti komentaa eteen.

Vasemman pohkeen väistö eli väistö oikealle oli takkuista. Toiseen suuntaan meni paljon helpommin. Eikä vaikea suunta muuttunut lopuksikaan helpoksi vaikka vähän parani. Kun tätä toistettiin kierrostolkulla niin kuski rupesi puuskuttamaan. Olisin voinut pitää hengähdystauon jo paria kierrosta aiemmin. Pian olisi mennyt tukalaksi. Nyt huomasi jo että ratsastus rupesi huononemaan. Jaksan kyllä kunhan saan välillä vähän huokaista.

Olikohan tässä välissä kun ruvettiin tekemään pitkien sivujen alkuun voltit ja siitä avoajatuksella pitkä sivu. Assi ei edennyt. Sain ensimmäisessä kierroksessa suututettua raipalla niin että tuli pukki ja sitten juoksi. Helpottui hirmuisesti! Pidä ulkotuki. Ulkojalka jopa vähän eteen kääntämään lapoja pois uralta. Volteilla ulkokäteni yritti myödätä automaattisesti. Joka kerta.

Luulin jo että kaasu löytyi mutta toiseen kierrokseen hyytyi taas. Sama juttu että vasta kun uskalsin komentaa kunnolla niin perä lensi ja sitten löytyi altajuoksuvauhti pienen laukkapätkän jälkeen. Jälkimmäisen pukin perään tuli peilipäädyssä säikky ja sivuloikka. Horjahdin mutta pysyin mielestäni ihan vakaasti kyydissä ja työskentely jatkui heti. Siitä oli parempi tasoitella meno paremmaksi. Vasempaan ei tainnut tulla ihan niin hyväksi jos oikein muistan.

Oven edessä pääty-ympyrällä tehtiin ensin vähän siirtymiä pohjille (välillä kovasti komentaen) ja lopulta laukat. Onneksi laukka oli kuskille huomattavasti ravia kevyempää. Selkään oli taas ihan hyvä tunne lavoista. Tosin ratsun suu tuntui yhä olevan vähän purkkaa ja ohjastuntuma epämääräisesti venyvä ja irrallinen. Parani kuitenkin. Siirtymissä kuski voisi katsoa peiliin ja hoitaa valmistelut paremmin. Silti nekin paranivat. Parhaat siirtymät tulivat enemmän hengittelemällä kuin tekemällä siirtymiä. "Päästä laukkaan" ja Assihan lähti! Assi rupesi ajattelemaan eteen ja sekä laukannostot että ravisiirtymät tasoittuivat.

Loppuravissa Assi oli suht tasainen ja muutaman hetken kevyt ja aktiivinen. Työvoitto! Mutta ei Assi tässä taistossa ihan pisteittä jäänyt.

Assilla oli eilen vapaa ja humma taisi jäädä lomailuasetuksille. Läpi tunnin oli sellainen olo että ratsulla on työnvieroksunta päällä. Luonnehdinta hummasta oli että vähän umpimielinen tyyppi. Viihtyy omissa oloissaan ja hermostuu muutoksista. Mutta ope kehui että ylälinjaan on tullut lihasta.

Nyt loppukäynneissä vaikutin sen verran että käskin pitää vauhdin yllä sekä päätin mistä mennään. Assi sai kuitenkin päättää koska riitti. Harjatessa karvaa irtosi taas enemmän kuin vähään aikaan.

Ongelmia:
sai komentaa aika kovasti läpi tunnin että liikkui
kaksi pukkia ja sivusäikkyloikka
ulkotuen pitäminen volteilla oli vaikeaa
Assin tukeutuminen ohjaan oli aika epämääräistä
kuski unohti valmistella siirtymät huolella
suupieli oli taas aavistuksen hiertynyt tunnin jälkeen (tulkitsen että irrottelussani on yhä jotain vialla)

Parannusta:
loppuravissa keveni ja eteni
ei hionnut kuin satulan alta
kuskin selkä ei kipeytynyt harjoitusravista

maanantai 11. maaliskuuta 2019

Hyppää rennommin

Maanantaina oli taas hyppypäivä Assilla. Pihalla kymmenkunta pakkasta ja satoi lunta (Hyvinkää 43 cm). Mennessä maneesissa oli 7 hevosta. Ehdin lopulta aika hyvin mennä askellajit läpi ennen kuin aloitettiin. Nyt ei kävelty välissä vaan tultiin suoraan ravipuomeille. En kuullut käskyä istua alas, joten kevensin. Assi tohotti reippaasti ja olin tyytyväinen. Yritin skarpata vielä keskemmäs. Jossain välissä tuli kommenttia että rennommin. Yritin siis vähän rauhoittaa menoa ja ratsastaa Assia rennommaksi. Sitäköhän sillä haettiin? Välillä tuntui ettei ope katsonut meitä ollenkaan. Oikeassa kierroksessa lopulta kompastuttiin puomeihin ja Assi meni lähes nenälleen. Ajattelin että jes, nyt saadaan huomiota. Mutta ope sanoikin että tämä riittää ja käyntiin.

Sitten samalle kohdalle tuli ristikko. Olikohan 10 metriä ennen maapuomi. Aavistuksen tiukahko tie päädystä. Rennosti 3 laukka-askelta. Vasen kierros. Vaikeinta oli tulla puomille hyvin. Loppu meni ihan siististi. Parin kerran jälkeen Assi heräsi ja sai ruveta pitämään että kolme mahtui. Ope käski olla välissä rauhallisemmin. Kysyin tarkennusta että mitä tarkoittaa. Kuulemma ponnistuspaikka kauemmas ristikosta, odota välissä mutta kuitenkin jalat kiinni esteellä että ponnistaa hyvin. Tai jotenkin noin. Meinasi jo riittää mutta saatiin vielä korjauskierros. Lyhyt ja napakka laukka. Nyt pidin vähän lyhempänä ja jäätiin ristikosta kauemmas. En ole ihan varma että oliko tuo sitä mitä haettiin enkä ihan ymmärtänyt vastauksesta että menikö paremmin. Taisi vastata jotain että Assi suorittaa koko ajan hyvin ja tasaisesti.

Taidettiin tulla tätä myös oikeasta kierroksesta. En muista kumpi oli ensin. Oikeassa taisi olla pelkkä este ilman maapuomia. Jossain vaiheessa nousi pystyksi. Maltillinen määrä hyppyjä ja pieni korkeus.

Sitten tultiin keskilinjan jumppaa. Maapuomi, ristikko ja pysty innarina, 1 laukan väli, okseri, 4 laukkaa ja okseri

Assi eteni ihan hyvin. Vähän kanttasi päädystä sisään. Kuski ei ollut ihan priimasti mukana ja Assi kiemursi alkumatkasta. Venyi kuitenkin helposti vaadittuihin askeliin. Meiltä jäi alkukorkeus toisesta suunnasta tulematta ja ope nosti esteitä. Sitten toinen suunta, taisi olla oikea. Vähän paremmin mutta nyt osui maapuomille vielä huonommin. Anna välissä enemmän tilaa kädellä, taisi olla ohje.

Sitten esteet taas nousivat ja tultiin taas, olikohan vasemmalta. Nyt alku meni paremmin eikä kanttaillut. Tänään kannustenkäyttö lähes aiheutti pukkeja. Nyt vain väisti sisäpohjettani seinälle kuten halusinkin. Siististi sisään ja muistin vähän rennommat kädet ja pohkeet kiinni. Viimeiseen väliin tuli yhä vähän kaarta ja tällä kertaa väärä laukka. Muuten meni paremmin. Enkä antanut linjan jälkeen kaatua mihinkään vaan yritin jatkaa suoraan. Samalla laukka korjaantui.

Ope oli paljon minua tyytyväisempi ja sanoi että voimme lopettaa tähän kun Assi veti niin hyvin. En tietysti sanonut vastaan vaikka ajattelin että aika vähäisiksi jäivät hyppymme. Itsekin rupesin vasta saamaan juonesta kiinni. Lopuksi kommentoin että saa kyllä vaatia ihan napakasti asioita. Suoruutta, jalat kiinni jne. Ope vastasi ettei kaikkea voi tehdä kerralla. Sanoi että ollaan kuitenkin parannettu joka kerta.

Viimeisellä kierroksella vika este oli 80 cm ja tokavika 70 cm. Näyttivät jo ihan hypättäviltä. Ei kuitenkaan ongelmia korkeuksissa. Loppuverkassa Assi ensin yritti juosta alta, sitten tasoittui sangen kivaksi, rennoksi ja kevyeksi.

Assille hyvä talutus loppuun. Ei sille taaskaan tullut edes kuuma. Olin kaikkineen aika tarkkaan tunnin selässä.

Itselleni jäi tunnista vähän halju jälkiolo vaikka suoritettiin ihan hyvin. Hetkittäin tuntui siltä että meitä ei oikein huomattu. Alku- ja loppukeskustelutkin sai kunnolla vain toinen kuski.

Ongelmia:
kaipasin enemmän huomiota opelta
pientä kiemurtelua
yksi isompi kompastus ravipuomeilla

Parannusta:
tallille mennessä ei ollut säkkipimeää
maneesin valot oli korjattu ja nyt näki hyvin
ei pukkeja
lähti laukassa aina suht reippaasti liikkeelle

Tuntikaverin äiti kuvasi viimeisen linjamme:

keskiviikko 6. maaliskuuta 2019

Suoruutta ja nopeita reaktioita itsenäisesti

Keskiviikolle oli sovittu koulutunti mutta ope perui sen sairastapauksen takia. Suunnittelin meneväni vähän aiemmin tallille kuin alkuperäisen suunnitelman mukaan kasiksi mutta enpä taas onnistunut. Tänään olin onneksi suht ripeä tallissa mennen tullen vaikka vaihdoin talliloimenkin.

Pihalla oli viitisen astetta pakkasta ja maneesissa 3 ratsukkoa kun menin. Suurin osa ajasta saatiin olla Assin kanssa keskenämme ja lopuksi tuli vielä yksi talutettava kun oltiin lopettelemassa.

Olin koko päivän ihan nukuksissa ja haaveilin herääväni. Hyvä puoli tässä oli se, että alkukäyntien 10 minuuttia meni parissa silmänräpäyksessä. Sitten taivuttelin käynnissä ja ravissa. En kehdannut komentaa ihan niin napakasti eteen kuin olisin halunnut mutta heräili silti. Kakka tuli käynnissä alkutunnista ja sain pidettyä liikkeellä.

Menin ympyröiden askellajit läpi alkuverkassa. Kun Assi tuntui välillä tuijottelevalta (varsinkin päädyissä) niin annoin enemmän ajateltavaa. Nokka sisään, ulos, puolipidäte, väistöä, eteen, uusi väistö. Sekä lisää vauhtia. Tuntui että vauhdin lisääntyessä tasapaino parani ja samalla tuijottelut vähenivät. Moottori löytyi käyntiin.

Pohdin jo etukäteen että pitäisi tehdä suoruutta ja nopeutta. Vähän samaan tapaan kuin tiistaisin. Sekä muistaen myös rennon hevosen. Välikäyntien jälkeen aloitin käyntiväistöillä. Samalla piti reagoida jalasta myös nopeasti eteen jos pyysinkin ravia. Pari kertaa piti sanoa kovemmin, sitten Assi rupesi toimimaan nopeammin. Väisti ihan näppärästi. Sitten tehtiin sama ravissa (keventäen) ja välillä pyysin ravissa enemmän eteen. Sama molempiin suuntiin.

Ennen laukkoja treenasin muutaman pysähdyksen tuntumalla ilman että vetää nokkaa pitkäksi. Piti ratsastaa pohkeilla pysähdykseen. Sitten parani. Laukka nousi näppärästi ja taivuttelin vain ympyrää ja ajattelin vähän väistöä ulos. Toimi sen verran mukavasti että lopetin lyhyeen. Käynnin kautta vaihto ja sama toiseen suuntaan. Yritin miettiä jalkojani alas mutta se unohtui monesti.

Jatkoin laukoista suoraan loppuraveihin. Kulki kivasti, oli ryhdikäs ja meni jalasta eteen. Kuviona päätyihin ympyrät ja lävistäjillä suunnanvaihdot. Päästin vähän pidemmälle kaulalle eikä mennyt yhtään etupainoiseksi. Taivutus vasemmalle ja vasen pohje läpi piti yhä huolehtia. En höykkyyttänyt kamalasti vaan kun oli hyvä niin otin käyntiin. Siinä vaiheessa olin ollut selässä 48 minuuttia (sisältäen alkukäynnit).

Annoin Assin taas kävellä loppukäynnit vapaavalintaisesti. Välillä teki jopa oven edessä lenkin oikealle. Pidin satulasta kiinni ja matkustin kyydissä silmät kiinni. Tunnustelin että oikea jalkani heiluu kylkeä vasten enkä saanut sitä vakautettua vaikka yritin mitä. Lopuksi meinasi tulla vähän viileä. Assi taas sekosi pasmoissaan kun maneesiin tuli toinen hevonen ja lähti imeytymään sen perään. Piti estellä ettei mennä iholle. 19 minuuttia meni Assin loppukäynneissä tällä kertaa.

Tämä oli sadas kertani Assilla.

Ongelmia:
kartteli vähän päätyjä alkuun
yksi M-kirjaimen tuijotuspysähdys ravista
yritti aavistuksen puskea vasenta pohjetta vasten
oikea jalkani heilui loppukäynneissä kylkeä vasten
aluksi ja lopuksi meinasi olla toppavaatteista huolimatta vilu

Parannusta:
oli suht rento
ravissa oli hyvä säätövara
vaahtosi suusta
teki loppuravit oikein kivasti
silmät kiinni selässä matkustelu loppukäynneissä oli mukavaa

3 hyvää asiaa:
vaadin tarpeeksi napakat reaktiot
sain Assin pysymään aika rentona
tunsin suoruutta aika hyvin selkään ja osasin korjata tarpeen mukaan

tiistai 5. maaliskuuta 2019

Kolme positiivista asiaa

Tiistaina oli taas kouluratsastusta Sakulla. Hummilla oli jotain ihottumaa, joten harjavalikoima oli edelleen rajattu. Nyt huomasin Sakunkin mahan alla läiskän. Ratsukoita oli tänään tunnilla huimat 5.

Keli viileni enemmän kuin odotin ja aloitin hommat rukkaset kädessä. Niissä ei kuitenkaan ollut kunnon pitoa, joten vaihdoin sangen pian ratsastushanskoihin.

Tänäänkin lähdettiin rentoudesta ja reaktioista liikkeelle. Ohjat piti taas nypeltää (en muista mitä termiä käytti) lyhyiksi. Sitten väistöjä uraa pitkin. Mutta ideana ei ole tehdä väistöjä vaan testata reaktiot. Kun tuli hyviä askelia, piti huutaa hep! Saku meni kyllä sivulle mutta pidätteistä oli aika vyöryvä. Sitten mukaan lisättiin pääty-ympyrät kevyessä ravissa. Kun humma kulki rennosti niin taas piti huutaa hep. Puolierot näkyivät jo tässä ja vasemmassa kierroksessa oli paljon enemmän vauhtia. Hetkittäin ihan ok mutta sitten taas kiihtyi. Ei ihan tasaista. Pitkillä sivuilla sai yhä tehdä väistöjä. Me olimme käytännössä kaikki pitkät sivut käynnissä väistämässä.

Myöhemmin istuttiin alas ja pitkien sivujen väistöt tehtiin muistaakseni ravissa. Jossain vaiheessa ruvettiin vaihtamaan lävistäjillä suuntaa ja ope kysyi puolieroista. Meidän ydinsyymme oli ettei Saku kuuntele vasenta pohjetta. Raippa vasempaan käteen ja väistätä ulos. Jatka työstämistä kunnes paranee. Yhä tuli pidätteistä huonosti takaisin. Sekä oikean ohjan kädessä pitäminen oli hankalaa. Automyötäys oli päällä. Vasemmasta tuli pidettyä senkin edestä. Hetkittäin vähän parempia hetkiä ja oikea kierros oli oikein kiva ja helppo. Yritin oikeassakin kierroksessa muistaa vasemman pohkeen ja ulkolavan hallinnan.

Välissä otettiin käyntipätkä, jossa piti ratsastaa hevosia tuntumalla vähän matalammalle kaulalle. Tämä onnistui meillä yllättävän kivasti eikä Saku ollut yhtään kiireinen. Ohjien pituus oli vähän vähemmän kuin puolipitkä. Kuitenkin pidempi kuin työskentelypituus.

Laukassa tehtiin päätyihin ympyröitä ja vaihdettiin lävistäjillä pitkän käyntisiirtymän kautta laukka. Piti ehtiä ratsastaa käynti välissä rennoksi. Ensin taas vähän vyöryi mutta sitten Saku oppi tehtävän ja laukasta käyntiin rupesi tulemaan ihan asiallisia siirtymiä. Ja vaikka alusta asti tiedostin istuntani niin silti aloitin etukenottamalla. Ope mainitsi asiasta ja sain korjattua. Helpotti elämää. Samoin vähän paremmin kannetut kädet. Kummassakin laukassa oli näppäriä pätkiä. Käynti ehti rennoksi ja tuli ihan asiallisesti alas. Nostaessa oli vähän ruuhkaa ja monesti käyntipätkä siksi vähän venähti. Oikein kivoja nostojakin. Oikea kierros oli helpompi mutta vasempaan tuli ehkä energisemmät nostot.

Loppuraveissa Saku kuunteli taas pidätteet hyvin. Alkuun kun ope kyseli meiltä hyvin menneitä asioita ja keskityin pää savuten niihin niin Saku kulki oikein kivasti. Kun myöhemmin keskityin enemmän taas ratsastukseen niin punkesi välillä vasenta pohjetta vasten.

Kotiläksyksi saatiin miettiä 3 hyvää/hyvin tehtyä asiaa itsestämme joka päivä. Harjoitukset jatkuvat 3 viikon päästä.

Ongelmia:
rukkasissa ei ollut pitoa
alkutunti oli aika vyöryvää
vasen jalkani ei meinannut pysyä jalustimessa
ehkä olisi pitänyt kehua Sakua vielä enemmän
Sakun vasen suupieli hiertyi auki

Parannusta:
käyntipätkä keskellä tuntia oli oikein mainio
vasemman pohkeen väistätys auttoi
laukkatehtävä lähti sujumaan yllättävän hyvin
ei yrittänyt karkailla katsomon edestä uralta sisään
loppuverkassa oli taas kivasti kuulolla

3 hyvää asiaa kuskista:
olin hyvällä mielellä koko tunnin
sain istuntaani paremmin taakse laukoissa
vaadin reaktiot apuihini

3 hyvää asiaa Sakusta:
teki hyvällä asenteella ja sangen rentona hommia läpi tunnin
käyntipätkä ennen laukkoja oli mallikas
laukkatehtävä meni näppärästi

maanantai 4. maaliskuuta 2019

Näppärää hyppäämistä

Maanantaina pakastui taas n. viiteen asteeseen. Pimeä laski ylle ennen tallireissua. Nyt lähdin innolla tallille vaikka päänsärky meinasi kiusata. Tänään Buranaa siis eri vaivaan. Mutta eipä vaivannut selkä- eikä varvaskipukaan sitten.

Mennessä oli kamala ruuhka ja maneesissa noin 7 hevosta. Kaikki taisivat olla hädässä liikkeellä että ehtivät ennen hyppyjämme pois alta. Tänäänkin tunnilla oli 2 ratsukkoa.

Ope innostui kasailemaan ja kaikki tolpat tulivat käyttöön. Okseri ja 6 pystyä (joista yhdestä olisi saanut vielä okserin. Lisäksi ravipuomit olikohan kuudella puomilla. Puomeja jäi jokunen käyttämättä. Suoran linjan välit olivat alkuun muistaakseni 9, 9,5 ja 10 metriä.


Oma tulkintani päivän radasta. Lopuksi oikean yläreunan este otettiin pois.

Alkuun menin taas askellajit melko pikaisesti läpi, sitten tuli ohje kävellä. Assi rupesi heräilemään hommiin.

Ihan hirveästi ei yllättänyt kun tänäänkin aloitettiin ravipuomeilla harjoitusravissa. Ensin muutama kerta oikeassa kierroksessa kohti ovea. Ihan ok. Sitten vasen kierros ja taidettiin ottaa heti laukannosto ja ristikko perään. Assi imi puomeille kivasti. Ekalla kerralla laukannosto tuli vähän hitaasti mutta sen jälkeen innostui. Myöhemmin ei tarvinnut juuri pyytää laukkaa kun oli jo.

Sitten ope vähän lyhensi väliä ravipuomeilta ristikolle muttei juuri vaikuttanut menoomme. Joka kerta tosiaan aloitettiin ravipuomeilta. Tultiin rata muistaakseni kertaalleen siten, että kolmoselta jatkettiin harmaan kautta kutoselle ja suora loppuun. Assi sujui hyvin itse eteen mutta okserin jälkeen pukitti oikein ilmavasti. Pohdin että aiheutinko sen itse esim. törkkäämällä kannuksella. Linjalle venyi hyvin mutta viimeistä estettä (tai sen johteita) katsoi ja hidasti. Kuitenkin vaaditut 2 askelta väliin.

Lopuksi tultiin vielä kaksi kierrosta kuvan mukaisella radalla (numeroidut mustat esteet). Ope oli tyytyväinen ja Assi suoritti tasaisesti. Toiseksi viimeinen kierros taisi tulla videolle. Assi imi hyvin sisään ja pääosin oli myötälaukat. Okserin jälkeen tuli yhä vähän ylimääräistä jalannostoa mutta paljon lievempänä. Vikalla kerralla olin valmistautunut tähän takanoja-ajatuksella. Tokavikalla kierroksella rupesi liiraamaan vasemman pohkeen läpi ja kaarteet meinasivat mennä pitkiksi. Ennen nelosta piti käyttää raippa lavalla että osuttiin esteelle. Kaarre vitoselle kaatui vähän pieneksi. Vikalla kerralla tsemppasin siihen paremman tien. Tokavikalla kerralla linjalle tuli vähän kiemuraa. Vikalla sain linjattua paremmin suoraan. Lopulta Assi putosi päädyssä lähes käyntiin kun en antanut kantata oikealle.

Estekorkeus oli meille max 70 cm luokkaa. Tuntikaveri meni lopuksi vähän isompia. Ohjeeksi tuli tuoda Assi vielä huolellisemmin esteille. Nyt jäi pari kertaa kauemmas ja heti tuli vaikeasti istuttavia roikaisuhyppyjä. Välillä muistin katsoa linjojamme peilistä. Monesti vaikka tultiin suoraan niin Assi hyppäsi vinoon.

Ongelmia:
pari pukkia
pientä kiemurtelua
kaatui lopuksi vasenta pohjetta vasten

Parannusta:
eteni hyvin (uudet kannukset ekaa kertaa estetunnilla)
venyi väleihin
ope oli oikein tyytyväinen menoomme

Tuntikaverin äiti kuvasi tokavikan kierroksemme:

sunnuntai 3. maaliskuuta 2019

Suoruutta ja vaihtoharjoituksia

Sunnuntaina lumitilanne oli sen verran hyvä että estetunnit päästiin sittenkin pitämään kentällä. Tällä kertaa ainakin kolmessa ryhmässä. Menin ensimmäisen mukaan ja meitä oli 3 ratsukkoa. Pakkasta -10°C nurkilla ja paistoi aurinko. Kesähousuilla pärjäsi silti hyvin.

En taaskaan ehtinyt alkuverkkailemaan omiani. Kasattiin vähän esteitä ja sitten alkukäynnit. Lopulta hain ihan pitkällä ohjalla jo tuntumalle ja vähän taivuttelin. Ravissa parani aika äkkiä kelvoksi. Lopulta alkuverkat tultiin pitkän kaavan mukaan tekemällä pitkille sivuille raviavoja. Valitettavasti korjauskehotuksista jäi aika paljon kuulematta. Kaula suorempaan ja rennommaksi, kuvittelin. Sitten avoista jatkettiin puomin yli lyhyellä sivulla.

Laukassa en ole ihan varma pitikö avoa tehdä minkä verran mutta ajattelin kaikki pitkät sivut avossa. Siinäkin puomin (minikavaletti) yli lyhyellä sivulla.

Tehtävät aloitettiin kolmella ravipuomilla radan poikki, kuviona iso kahdeksikko kentän ympäri. Viimeisellä puomilla Hemppa tuppasi huojahtamaan oikealle suunnasta riippumatta. Ensin sain sen korjattua. Sitten piti ajatella avoa ja pitää ratsu vielä letkeämpänä puomien yli. Meille oikein hyvä huomio. Eihän tällaista hypätessä muista ja ehdi ikinä miettiä. Open tulkinnan mukaan Hemppa jähmettyy hypätessä. Parani. Näitä ei tultu (pohjan takia?) laukassa.

Sitten jatkettiin melko tavalliseen tapaan kolmella kavaletilla ympyröitä. Suoruutta ja vaihtoja. Huonosti lähtivät vaihdot ja kuskikin taas haaveili omiaan eikä tehtävä tarttunut mieleen. Lopulta Hemppa vaihtoi vasemmasta oikeaan kavaletilla. Keskimmäiselle ohjattiin tulemaan enemmän lävistäjämäisesti. Yleensä käsketään tulla pikemminkin linjan yli. Ensin ajattelin tietysti suoristusta radan poikki. Saattoi humma taas jäädä kaula oikealle. En huomannut.

Lopuksi tultiin lävistäjien suoria linjoja. Me tultiin askelta vähemmillä kuin ponit eli 5 + 4. Ensimmäinen viiden linja meni ihan ok joka kerta paitsi edelleen vasen laukka jäi uupumaan. Porttia kohti ekalla kerralla hidasti. Sittemmin lähti vyörymään. Kertaalleen vyöryi niin pahasti että takaset lähtivät lipsumaan alta ja otinko käyntiin vai seis. Sen jälkeen kuunteli vähän paremmin. Aseta paremmin vasemmalle. Kun sain koko kaulaa enemmän vasemmalle ja kuitenkin höllättyä ennen hyppyä niin löytyi lopulta vaihdot vasempaankin. Jes! Esteet pysyivät sangen pieninä. Ehkä 60 cm. Max 70. Tänään oikein passeli korkeus.

Loppuravissa oli aika kiva ja loppumetreillä myös keveni edestä. Siitä olisi taas ollut hyvä aloittaa.

Loppukäynnit käytiin pellon kautta ja Hemppa sai taas valita reitin. Taaempaa peltoa ei oltu aurattu hetkeen ja alkumatkasta oli aika paljon lunta. Kelkkajäljissä kulki ihan hyvin. Vähän pelkäsin mahdollisia kelkkoja mutta ei onneksi näkynyt yhtään peltoilumme aikana. Loppumatkasta vilu meni ytimiin. Hemppa olisi halunnut käydä vielä tarhankin kautta mutten suostunut.

Hikosi kaulasta sen verran että jätin sisälle syömään ja kuivumaan. Vasta kuuden aikoihin rupesi tulemaan hämärää. Ihana kevät! Pimeässä ratsastamista ei ole yhtään ikävä!

Ongelmia:
todella paljon opetuksesta jäi kuulematta
lopuksi yritti vyöryä
vyöryessä takaset lipsuivat alta

Parannusta:
ihana auringonpaiste läpi tunnin!
meille oikein sopivat alkuverkat
vasen laukka oli yllättävän hyvä
ei kieltoja
ei pukkeja
lopuksi löytyi molemmat myötälaukat
aamulla litistyneet varpaat eivät haitanneet ratsastusta