torstai 30. tammikuuta 2014

Väsyttää!


Torstaina oli jonkin sortin epämotivaatio päällä. Listassa luki Flika ja hepoa kuntoonlaittaessa en ollut yhtään innoissani tulevasta tunnista. Vaikka sain suosikkiratsuni. Kuntoonlaitossa oli omat haasteensa kun satulahuone oli pilkkopimeä. En nähnyt lukea satuloiden nimilappuja vaikka tuijotin niin läheltä kuin pystyin. Onneksi muistin oikein missä Flikan satula oli. Suitsien värkkäyksessä en keskittynyt tarpeeksi ja unohdin pujottaa gramaanit martingaalin kaulalenkin alta.

Pakkasta oli n. -15°C, ratsukoita tunnilla 3. Alkuverkassa Flika meni hitusen lujaa. Ohjeet oli että aseta huolellisemmin, gramaaneista paremmin ja pyöreämmäksi. 3-sormihanskoilla oli vaikeaa kaksien ohjien kanssa. Ennen laukkoja vaihdoin kevyemmät hanskat. Laukannostot ei tälläkään kertaa olleet ihan automaattisia, nousi kuitenkin.

Ekana verkkatehtävänä tultiin suoraan ja nostettiin tötsien välistä laukka. Arvelin että tässä on haastetta. Tein kuitenkin oman osuuteni huolellisesti ja saatiin siistejä ja täsmällisiä nostoja. Jes! Matkan varrelle kaksi pientä laukkavolttia ja ravissa taas uuteen nostoon. Tätä tovi kumpaankin suuntaan.

Gramaanit otettiin pois ennen hyppyjä. Tuntui kuin ratsu olisi vaihdettu. Tuntuma muuttui täysin. Enkä "uudella hevosella" ehtinyt verkkailla. Esteille vaan. Ravissa ristikkoa oikeassa kierroksessa. Laukka vaihtui hypyissä vääräksi. Tultiin vinossa sisään enkä edes huomannut että perä on mutkalla. Enkä saanut korjattua vaikka asiasta sanottiin.

Sitten sama este vasemmassa laukassa okserina. Keskityin myötäämään reilusti, joten myötäämisestä tuli ihan on/off. Vähän myöhemmin ja ei niin pikaisella liikkeellä oli ohjeet. Muuten taisi mennä ihan ok.

Toisella sivulla oli okserijumppa: puomi, okseri, puomi, okseri, puomi. Kun mentiin liian hitaasti ja ponnettomasti niin pudotteli. Energisempi meno tarkoitti Flikalle lähinnä lisää vauhtia. Pienillä esteillä meni vielä jotenkuten. Esteiden noustessa keilailtiin ja kun hepo muutaman kerran ponnisti kunnolla niin keikuin aika huterasti kyydissä. Lisää tällaista treeniä siis. Ihanan rohkeasti lähti kuitenkin hyppyihin.

Lopuksi tultiin radantynkää: okseri, lävistäjäpysty, pysty pääty-ympyrällä ja okserijumppa. Arvelin oikein että kakkoseste eli okserin ja kaarteen jälkeinen pysty on vaikein. Ja niin sieltä lähti puomi useamman kerran matkaan. Olisi pitänyt tehdä kulmassa vaikka ravisiirtymä alle. Ympyräpysty meni ok vaikka ponnistuspaikat taisi tulla vähän lähelle.

Kieroa tässä oli se, että olin edelleen ihan unessa. En saanut skarpattua. Yksi kierros meni ihan päin honkia kun en saanut yhtään reagoitua tilanteisiin. Matkustin kyydissä enkä hahmottanut ponnistuspaikkoja. Keilattiin lähes koko rata mukaan. Lopulta kun okseri nousi pelottavan isoksi ajattelin että pitäisikö karistella unihiekat pois. Vaan ope laski esteen yksärihepan jälkeen meille taas pienemmäksi. Hankalin oli tosiaan viimeinen okserijumppa. Kertaalleen tiputin jalustimenikin siinä. Enkä herännyt oikein tunnin jälkeenkään. Aivan turha väittää että jännittäisin tällaisia. (Ratsastuksessa syke kuulemma kun nousee jännityksestä eikä siitä että se olisi urheilua. Tänään ei kyllä noussut kummankaan takia.)

Ongelmia:
esteiden keilaus
tuntui että ratsu vaihtui kun gramaanit lähti kesken tunnin
en ollut kovin skarppina enkä nähnyt paikkoja

Parannusta:
ei kieltoja

keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Wangunojalla testaamassa


Keskiviikkona päädyin pitkästä aikaa testaamaan uutta paikkaa. Tunti järjestyi mukavan lyhyellä varoitusajalla alkuviikosta. Suuntana siis lähes puolen tunnin automatka Wangunojalle. Etukäteen jo sovittiin että tarvitsee tulla vasta 5 minuuttia ennen tunnin alkua paikalle, hevonen on valmiina.

Kartan ja ohjeiden perusteella olikin helppo löytää paikalle ja maneesiin. Samaan tapaan kasvihuonetyyppinen osin läpinäkyvä halli kuin Savin tallin maneesi. Hepo ei ollut tunnilla vaan tuotiin varustettuna paikalle. Kuulemma alkeisratsutyyppinen varma tapaus. Tumma ja pörröinen Musta, lähes ponikokoinen ruuna. Ratsukoita tunnilla oli 5 ja viileää -13°C. Mahduttiin ihan passelisti vaikkei maneesi kovin iso ollutkaan.

Hepo kulki hyvin suoraviivaisesti. Ja jos halusin jonnekin muualle niin ratsu tuntui ajattelevan tietävänsä nämä hommat paremmin. Pääty-ympyrä piti perustella ratsulle aika hyvin että kaviot irtosi uralta. Kulmissa meinasi vähän oikoa ja sain ohjeeksi asettaa huolellisemmin sisään. Perisyntini kun meinaa olla ulko-ohjasta vetäminen, jolloin turpakin vipsahtaa ulos ja kaadutaan lapa edellä entistä pahemmin sisään. Alkutunnista en ihan hahmottanut että pitikö kulmia tulla suoralla hevosella vai ei. Kaula piti kai pitää suorana ja antaa enemmän tilaa ulkoa. Hämmennyin hetkittäin. Onneksi hämmennykset meni ohi.

Tunti oli kivan monipuolinen. Alkuun tuli ohje että saa tehdä voltteja ja vaihtaa paikkaa. Alkuverkat kyllä aikalailla puksuteltiin uraa pitkin. Tuntui että sain myös aiheettomia kehuja. Ensimmäinen kommentti että kevennys on oikein huoletti aika pahasti. Mutta muuten oli asiallista. Osasin myödätä kuulemma oikea-aikaisesti ja reagoida hyvin. Välikäyntejä otettiin tunnin aikana vaikka kuinka monta. Mutta oli ihan hyvä muutamalla sanalla keskustella menosta open kanssa.

Musta oli enemmän hoputettava kuin reipas. Liikkui kuitenkin kunhan muisti pyytää eli ei pystyynkuollut. Samoin ihanan tasainen. Pahimmat omat kuviot oli pieni luimiminen ja hetkelliset pari reippaampaa askelta kun kaveri pääty-ympyrällä tuli laukalla vierestä ohi. Alkuverkassa Musta ei tosin olisi halunnut ravata vaan joka kolmas askel oli laukka. Alkuun luulin jotenkin epäpuhtaaksi ennen kuin hahmotin ettei pysy kunnolla ravissa. Hah.

Kun ajattelin että tällä hevosella en tahtoisi väistöjä tehdä niin juuri niitä olikin sitten luvassa. Käyntiväistöt keskilinjalta uralle. Väisti hieman tahmaasti ja raipalla sai naputella ristiaskelia sekä jarrutella vauhtia ihan topakasti. En nähnyt miten jalat meni ja selkään ei tuntunut maailman parhaalta. Ope onneksi vähän vaati. Ja sitten taas kehui.

Laukat nousi hyvin vaikka alkuun tarjosi vääriä. Laukkaa ei menty kovin pitkiä pätkiä kerrallaan ja nekin pääty-ympyröillä. Kamalinta oli ravista käyntiin ja käynnistä seis siirtymät. Aivan kättä vasten. Istunnallani ei hidastanut.

Tunnin jälkeen näin tallinkin. Siellä selvisi myös että ratsutulkintani meni ihan pieleen. Kuvittelin että Musta on n. 16 v eestinponi tms. risteytys. Vaan sepä onkin alle 10v suokki! Hyvä että selvisi. Olisi ratsun pisteet saattaneet nousta suokkiudesta jo ratsailla jos olisin tiennyt. Pari muuta heppaa kyllä tunnistin suokeiksi. Tallissa selvisi että ovat suokkeja lähes kaikki. Sieltä löytyi myös lämmin taukohuone ja sisävessa. Ihanaa ja poikkeuksellista luksusta täällä etelässä.

Täsmämittainen tunti ja monipuoliset tehtävät. Opetus ei tarpeeksi viilausta omaan makuuni. Hinta (37e) aavistuksen korkea tasoon nähden. Minulle paikkana aika kaukana. Saatan keväämmällä käydä lumien lähdettyä toiste mutta vakipaikkaa tästä ei tule. Eikä kyllä yhtään toivoteltu tervetulleeksi uudestaan vaikka muuten ystävällistä ja mukavaa olikin. Kivan näköisiä tammojakin tuolla oli. Tallissa 10 kavioeläintä, suokkeja ja poneja. Pari suokkivarsaa tulossa.

Ongelmia:
Musta kuvitteli tietävänsä kuskia paremmin minne pitää mennä
välillä sai patistella eteen

Parannusta:
tosi tasainen ratsu
monipuolinen tunti

maanantai 27. tammikuuta 2014

Rentoa vai löysää


Maanantaina sain taas Harmonian. Kovin innokkaana tamma ei ollut lähdössä tunnille vaan piti käydä karsinan takanurkasta se nappaamassa mukaan. Tallissa tuli yksi takapotku "älä koske mun loimeen". Sen jälkeen oli epäilyttävän nätisti. Q-tamman kuski kehtasi haukkua Harmoniaa hitaaksi ja raskaaksi. Minä toki puolustin Hartsaa.

Kentällä kapusin ihan yksin kyytiin penkiltä. Hyvin onnistui. Kelinä oli lumisateinen ja tuulinen -11°C. Olin huolissani sillä kypärämyssy unohtui kämpille. Alkuviileyden jälkeen pärjäsin onneksi hyvin ilmankin. Mutta Harmoniaakin selvästi keli vähän haittasi. Ratsukoita oli huimat 6.

Tämän päivän ohjelmassa oli siirtymiä ja täyskaartoja. Harmonia oli löysähkö. Hieman tästäkin johtuen otettiin laukkaa jo aika alkutunnista. Kulmasta nosto ja kaksi sivua laukkaa. Laukat nousi ok mutta edettiin aika vinossa. Oikealle ohjalle oli hankala saada tuntumaa ja sen jälkeen tahtoi asettua oikealle.

Ennen välikäyntejä tamma pyöristyi. Sen jälkeen kulki aika hyvin. Laukassa oli edelleen hankaluuksia kääntää, valuttiin lapa edellä ulos. Kertaalleen vaihtoi ristilaukalle.

Ravia mentiin vähän pitkänä. Ope kehotti ottamaan takasia paremmin hommiin. Ajattelin kokoamista ja sitten rupesi asetukset ja taivutuksetkin löytymään. Tuli helpoksi.

Ympyrällä tehtiin vähän ohjattuja siirtymiä. Hetkittäin oli löysä. Ikävöin kouluraippaani takasten aktivointiin. Tällä kertaa mukana oli vain estekeppi. Sain kuitenkin vähän ryhdikkäämmäksikin. Oli kevyt ja lennokas eikä kuulemma painunut liian matalaksi. Löysin myös vasemman istuinluuni. Ihana oli päästä tasapainoisia kulmia!

Lopuksi kun sai antaa pidempää ohjaa ja hepan venyttää eteen alas päästiin varmasti 3 kierroksta kevyttä ravia ratsun turpa maata viistäen mutta silti tuntumalla! Harjoitusravia taas olen istunut joskus rennomminkin.

Tunnin jälkeen malttoi olla rapsuteltavana, vasta kun sai ruoat niin rupesi luimimaan.

Ongelmia:
yksi äkäys tallissa

Parannusta:
epäilyttävän kiltti tallissa
kiva ratsastaa
tasapainoisia kulmia
venytti tuntumalla eteen alas

perjantai 24. tammikuuta 2014

Onnelliseksi pakkasessa ilman satulaa


Perjantaina ei ollut reissupäivä, joten suuntasin tallille. Pakkasta oli parikymmentä. Tarjotuista ratsastusajoista jälkimmäinen oli paljon parempi, ratsuvaihtoehtoja ei jäänyt vaan Tytsy tuli. Kysyin että saanko mennä ilman satulaa ja se sopi.

Hepo oli jo yhden tunnin käynyt, joten löytyi tallista kosteana fleeceloimen alta syömästä heiniä. Ei jaksanut välittää minusta. En kaivannut kaulanarua enkä vikellysvyötä. Takasuojat ja suitset.

Pihalla loikkasin "laiturilta" kyytiin. Hienosti onnistui ihan yksin. Hepo oli enempi reipas kuin rauhallinen muttei säikkynyt mitään. Ratsukoita tunnilla oli 5. Harmoniakin oli ekaa kertaa mukana minun nähteni jollain muulla kuin itselläni tai sen omistajalla. Enkä ollut mustasukkainen. Kentän pohja oli edelleen aivan super!

Käynnissä meno oli ihan vakaata. Portin kohdalla oikoi sisään. Itse yritin taas toppahousujeni sisällä tunnustella istuinluitani ja saada painoa vasemmallekin puolelle. Ravi oli paljon tasaisempaa kuin muistelin vaikka alkuun mentiin hieman reippaasti eikä ihan rennonpyöreänä. Alkuraveja en keventänyt, lopputunnista kun hepan selkäranka rupesi painamaan niin keventelin pätkiä.

Tämän päivän suurimmat onnistumiset oli siinä että päästiin Tytsyn kanssa kiemurtelematta suoraan. Aiemmin kun tamma on tuntunut aika luikerolta. Opekin kehui miten hepalla on hienosti takaosa käytössä. Täydellisen tasaista meidän meno ei ollut mutta jossain vaiheessa tosiaan tasottui kivasti.

Tehtiin jonkin verran voltteja ja siirtymiä. Aika paljon ravia. Ennen välikäyntejä meille tuli tehtäväksi ottaa ravista seis. Se onnistui aivan yli odotusten vaikka ravi olikin reipasta. Siitä oli hyvä palkita lepokäynnillä. Hanskatkin piti taas vaihtaa välissä kevyempiin vaikka nyt olikin jo vaaditut pakkasasteet kolmisormihanskoihini.

Loppupuoliskolla laukattiinkin. Aavistuksen jännitin etukäteen kun muistelin että Tytsyn laukka on aika reipasta. Niin se olikin mutta pysyi silti ihan lapasessa. Oikea rullasi paremmin. Pitkä sivu laukkaa ja matkan varrelle iso voltti. Hankalinta oli käännöksessä kun tunnuin heiluvan toppahousujen sisällä. Ohje tuli yrittää myös asettaa sisään. Sitä sitten yritinkin ja seurauksena valuttiin koko ratsukko vähän sisään asetuksen myötä. Ainakin kerran nousi väärä.

Vasen laukka ei rullannut yhtä hyvin. Ekalla kerralla nousikin huonosti. Rupesin sitten nostamaan kulmasta. Ope sanoi että voin laukata vähän pidempään että saisin menon rullaamaan. Hyvin pysyin kulman yli laukatessakin tasapainossa. Eikä laukan jälkeinen reippaampi ravikaan ollut kamalaa. Tytsylle plussat että kipitysravia kesti yleensä vain noin 10 metrin verran!

Lopputunnista takapuolessa rupesi tuntumaan ja sitten mieluummin kevensin ravia. Tytsy yritti välillä vähän kiihdytellä mutta sain sen myös kivasti hidastamaan. Rentous löytyi sillä kun tajusin ratsastaa enemmän jalalla ja vähemmän kädellä.

Tunnin lopuksi opelta tuli ihania kehuja että miten mulla on rento ylälinja ja tämä jännittäjätamma kulki näin rauhassa ja itseään oikein käyttäen. Ei tuollaisen palautteen jälkeen voi jäädä märehtimään niitä huonompia juttuja. Tulin muutenkin tästä tunnista tosi onnelliseksi. Tytsy oli aivan ihana!

Tunnin jälkeen kävin rapsuttelemassa Hartsaakin. Naapurihepo häiritsi meidän herkkää hetkeä.

Ongelmia:
Tytsyn selkäranka rupesi painamaan lopputunnista
vasen laukka voisi rullata paremmin

Parannusta:
tamma rentoutui ja kulki kivasti
kuski tuli onnelliseksi

torstai 23. tammikuuta 2014

Vuoden 2014 tippumiset korkattu

Torstaina jatkoin hyppimistä Artulla. Tällä kertaa se piti varustaakin. Satulahuone oli pilkkopimeä, onneksi muistin mistä varusteet löytyvät. Kengitys ei saanut kovin hyvää arvosanaa. 1 kenkä puuttui, 1 oli puoliksi irti, yhdessä oli 2 hokkia, muissa 1.

Ratsastaessa ruunalla oli taas kiire ja tuijotteli pitkin tuntia yläkautta silmiin kun en laittanut martingaalia. Turvaliivikin puuttui. Tallin pihalla oli -21°C, maneesissa ehkä -13°C, kuuma tuli.

Alkulaukoissa pudotteli raville. Oikeassa kierroksessa kaatui sisäpohjetta vasten.

Alkutunnista tehtiin laukannostoja ja voltteja. Sitten kahdeksikkoa kaksi kerrallaan kunnes tuli hyvä. Tämän jälkeen ehkä neljästi 3 esteen jumppa. 1 laukat väleihin. Keskimmäinen oli okseri. Esteitä taisi pudota tunnin aikana vain 1. Korkeutta oli max 90 cm. Opelta sain kehuja hyvästä reagoinnista.

Hyppelyt meni siis hienosti. Loppuraveissa Arttu oli mielestäni hyvin näpeissä ja kuulolla. Takana tullut heppa säikähti ja Arttu vetäisi semmosen pukin ettei ollut mitään jakoja. Ajatus juoksi kyllä nopsaa ja mietin että todennäköisesti sattuu vähemmän jos putoan kuin että jään kaulalle roikkumaan. Ihan harkittu teko oli myös pitää ohjista kiinni ja katkaista hepan karkumatka alkuunsa. Eipä tuossa ois voinut oikeen mitään tehdä toisin. Olin tilanteen tasalla ja huomasin takana olleen säikyn. Parempaa tasapainoa vaan. Onneksi ei sattunut kun sitä turvaliiviäkään ei tänään ollut.

Ongelmia:
yläkautta silmiin tuijottelu
kaikki laukat oli vähän kaahaamista

Parannusta:
hyppäsi hyvin ja osasin reagoida

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Paremmin suoraan

Kahden viikon tauon jälkeen olin uudestaan Piuden luona. Ensimmäistä kertaa tälle vuodelle ei ollut ihan pilkkopimeää kun lähdin kotoa tallille. Toki perillä sitten oli jo. Salaa haaveilin siitä toisesta tammasta mutta Sallyn kanssa sain jatkaa. Vähän äksy oli tallissa muttei tehnyt mitään. Onneksi olin tehnyt kotiläksyjäni ja venytellyt.

Tänään olin ainakin varautunut siihen mitä on luvassa. Kommentteja tuli että olin heti alkuun rennompi ja paremmin hevosen mukana. Oikeaan kierrokseen yritin keskittyä hartioihin ja rintamasuuntaani sekä vasempaan istunluuhuni. Hankaluuksia oli edelleen käyttää pohkeita ilman että reisi tai takapuoli jännittyy. Nyt ratsastin enemmän enkä vain hissutellut.

Ratsukoita oli taas vain 2. Pakkasta oli -18°C eli kunnon toppavaatteissa. Hanskat piti taas vaihtaa välissä kevyempiin. Hepoilla oli loimet niskassa. Koko tunnin aikana ei menty askeltakaan kevyttä ravia. Hieman käyntiä ja kaikki muu harjoitusravia (varmaan 90 % itse työskentelystä). Jalustimet putoili alkutunnista. Jonkun aikaa kaivelin niitä matkaan mutta sitten annoin vain olla.

En edelleenkään meinannut saada Sallya käynnistä raville kesken tunnin. Koko tunti ylitettiin kahta puomia. Kunnes puolessa välissä keksi että toinen on kamala eikä halunnut siitä yli. Ihan lopuksi päätti sitten uudestaan että se on kamala. Kertaalleen meidät talutettiin siitä yli.

Vieläkään ei laukattu. Kentän pohja olisi ehkä sen sallinut.

Tamma rupesi pyöristymään kivasti. Loppua kohti meni edestä raskaaksi. Yritin käyttää pohkeita enemmän. Raviin kaivattiin yhä lisää tehoja. Ope sanoi että jos käynti on 1 niin meidän ravi on 2 tai 2,5 kun sen pitäisi olla 3. Takapuoli kipeytyi tehokkaasti.

Ongelmia:
jalustimet ei pysyneet jaloissa
puomit oli pelottavia
takapuoli kipeytyi
ravista puuttui yhä tehoja

Parannusta:
rennompaa ja paremmin etenevää menoa
päästiin paremmin suoraan

maanantai 20. tammikuuta 2014

Sekaisin kimoista

Hienosti ihmismieli kieltäytyy näkemästä tosiasioita. Listassa luki Harmonia. Karsinasta löytyi kimotamma, joka oli harjatessa epäilyttävän kiltti, luimi satulavyön kiristykselle eikä antanut laittaa kuolaimia kunnolla suuhun. Kaviotkin nousi vähän tahmaasti puhdistettaviksi. Moneen kertaan pohdin ääneenkin että onkohan mulla oikea hevonen. Harmonian varusteet kuitenkin sopi hyvin ja suitsetkin meni oikeisiin reikiin. En vaan keksinyt yhtään hyvää syytä että miksi Q-tamma ois Harmonian karsinassa ja vaikka olisikin niin olisihan mulle joku kertonut. Pohdin että kummalla oli minkäkin värinen harja mutta päädyin väärään lopputulokseen. Nimilapussakin luki että Harmonia.

Kentällä tuli sitten tallitytöltä tokaisu että eikös sun pitänyt mennä Harmonialla, tuo on Qanitta!
Niin vaan olivat tammat vaihtaneet joskus uuden vuoden aikoihin karsinoita. En ois luultavasti huomannut mokaani vaikka olisin käynyt tarkistamassa että onko toinen kimotamma omalla paikallaan. Ois pitänyt vähän rapsutella (kuten tein tunnin jälkeen) ja tovin jälkeen tuli sitä luimintaa. Tunnin jälkeen Q-tamma meinasi myös lähteä omille teilleen kun vaihdoin suitset riimuun ilman riittävää tarkkuutta. Hartsa seisoo kiltisti aloillaan.

Tässä kävi siis niin että Q-tammalle tuotiin kentälle sen omat varusteet ja ratsastin sitten väärällä tammalla. Ei mennyt ihanasti. Siedettävästi kyllä. Käynnissä oli ongelmia. Alkutunnista kipitti ravia. Viimenen vartti oli kamala. Nyki käynnissä päätä alas ja stoppaili.

Laukat ois voineet nousta paremminkin. Hassusti nostaa ylämäkeen. Ravissa pyöristyi muutaman herken verran ja kiemurreltiin aiempaa vähemmän.

Pakkasta oli -17. Hyvin tarkeni ja tuli vähän kuumakin. 3-sormihanskat piti taas vaihtaa kevyempiin kun kädet hikosi. Toppahousujen kanssa tunsin olevani jotenkin lähempänä hevosta. Ratsukoita tunnilla oli 6. Openkin mielestä liikaa.

Ongelmia:
en erota hevosia toisistaan!
laukat ei nousseet joka kerta kunnolla
käynti, alkutunnista kipitti ravia, lopputunnista stoppaili
lopuksi rupesi nykimään päätä alas

Parannusta:
muutama hieno laukannosto
ravissa pyöristyi hetkittäin
päästiin aiempaa paremmin suoraan
toppahousujen läpi tuntui istuinluut paremmin
kantapäät pysyi alkutunnin hyvin alhaalla
malttoi seistä paljon paremmin kuin aiemmin

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Pakkasessa takaosan väistätystä ja taivuttelua volteilla


Sunnuntaina ehdin vihdoin tälle viikonlopulle hevostelemaan. Tuttuun tapaan taas neljän tunnille. Listaa tutkiessa vähän harmitti, sillä meitä oli 9. Tuntia myöhemmin taas esteitä vain viiden ratsukon voimin. Mutta tällä mentiin. Ratsuksi oli pitkästä aikaa merkattu Aksu. Tallissa sillä oli hyvin epätyypilliseen tapaan fleeceloimi. Pihalla tosin oli -26 astetta ja tallissakin vain muutama aste plussan puolella. Seisoi nätisti harjattavana, vähän yritti nostaa päätä suitsiessa mutta sukkelasti meni suitset silti päähän.

Vaatetusta olin laittanut taas varmuuden vuoksi riittävästi, joten ratsailla tuli kuuma. 3-sormihanskani unohtuivat matkasta, joten sain korvaavaksi tuotteeksi talvipyöräilyyn tarkoitetut rapuhanskat. Ohjat tuli siis väärästä välistä mutta alkuverkassa menetteli.

Ei saanut mennä liian lujaa ja kaivattiin vielä pyöreämpää ratsua. Pitkästä aikaa tuli kommenttia siitäkin että pitäisi tehdä rauhallisempia ohjasotteita ettei hevosen pää heilu puolelta toiselle. Mutta tätä en huomannut itse. Pikemminkin tuntui siltä että mitä enemmän keskityin ongelmakohtiin niin sitä jäykemmäksi menin. Pieni ylitaivutus auttoi.

Jakauduttiin ympyröille väistämään takaosaa ravissa ulos. Vasen kierros oli kiva ja helppo, oikea työläämpi. Vaan tässäkin tuli sanomista että ulkolapa meinaa pullahdella. Istunnalla en saanut kunnolla hidastettua, joten varsinkin oikeaan kierrokseen Aksu monesti jännittyi kun pyysin väistöä. Tahti ei juuri muuttunut mutta pää nousi ja korvat meni eri korkeudelle. Vasempaan saatiin kivan leijailevia ristiaskelia.

Laukkaa mentiin koko sakki kerrallaan, lyhyiden sivujen keskelle voltit. Tässä vaiheessa maneesissa oli seuraavan tunnin esteidenrakentajia ja Aksun keskittyminen meinasi välillä herpaantua. Rupesi myös kyttäilemään sekä katsomoa että avoinna ollutta puomiluukkua. Mentiin niistä ohi turpa aika vahvasti sisällä että reitti säilyi edes jotenkuten. Plussat kuskille että sai ratsastettua päättäväisesti. Laukkaa sai pyytää vähän energisemmäksi. Ja vaikka ajattelin avoa niin silti tuli sanomista että takaosa karkaa sisälle. Voltit kääntyi ihan hyvin ja taivutuksetkin löytyi. Kivoja pätkiä tuli väliin. Aksu mieluummin tarjosi vähän hitaampaa kuin energisempää laukkaa.

Loppuraveissa piti ratsastaa eteen ja pidemmälle kaulalle. Helposti Aksu pyöristyi mutta yhtä helposti sieltä nousikin. Eipä se sen perusmuotokaan mitenkään väärinpäin ole. Mutta kiva että vaadittiin enemmän. Ja paranihan se. Pidemmällä kaulalla en uskaltanut mennä enää ihan katsomon edestä kerjäämään hankaluuksia. Eikä mitään ylimääräisiä loikkia tullutkaan.

Tunnin jälkeen maneesi tyhjeni ratsukoista aika äkkiä. Maneesin mittari näytti vain n. -12°C. En siihen Aksuun ole edelleenkään kovin ihastunut. Mutta ihan kelpo ratsu.

Ongelmia:
hienosäädössä puutteita
kyttäilyä lopputunnista

Parannusta:
väisti vasempaan kierrokseen ravissa kivan helposti

torstai 16. tammikuuta 2014

Kolmas kerta Artulla jumppaa putkeen, paranee


Torstaina arvelin saavani jonkun eri hepan alle. Olin väärässä ja Arttuputki jatkui. Hepo oli taas jo aiemmalla tunnilla hyppelemässä. Pakkasta pihalla oli -16 ja meitä tunnilla 4. Tänään tajusin venytellä odotellessa!

Vaatetukseni oli maneesin lämpöön ylimitoitettua. Turvaliivin jätin matkasta koska en jaksanut ährätä sitä päälle. Arvelin että hypätään ihan pieniä. Toppaliivin jätin aika pian pois enkä kolmisormihanskojakaan pitänyt laukkoihin asti. Silti olin selkä märkänä. Muuten siis lähes samoissa vaatemäärissä kuin eilen pihalla.

Arttu oli pitkin ohjin käynnissä laiskahko. Onneksi vauhti parani kun otin ohjat tuntumalle. Ravi oli reipasta, verkkalaukat vähän kaahotusta. Tultiin puomeja ravissa ja laukassa. Aavistuksen liian lujaa välillä. Mutta nyt sain juonesta kiinni että miten pitää siirtää oikealle kääntäessä painoa vasemmalle jalalle niin ratsu kääntyy paremmin. Piuden vinkkejä miettien.

Kiva oli saada oma ope takaisin. Vaikka sijainenkin oli pätevä niin nyt vaadittiin vielä vähän enemmän ja kommentit tuli asioista, joita en ollut itse huomannut.

Ekat hypyt otettiin useampi ympyrällinen putkeen yhtä pystyä. Yllättävän tasapainoisesti ja kaahamatta päästiin. Lisää energiaa taakse, itse vähän pystympään, korjaukset menoon ei niin lähellä estettä. Kumpaankin suuntaan n. 6 hyppyä.

Sitten taidettiin tulla 3 pystyn jumppasarjaa. 1 laukat väleihin. Eka kerta oli aika hieno. Ei kiihdytellyt yhtään ja pysyi jopa myötälaukassa. Tuntui hyvältä ja ope sanoi että näytti siltä että ei ollut yhtään askelta, jolloin hepo ei olisi ollut hallussa ja avuilla. Jes! Tätä jokusen kerran. Laukat pysyi pääosin oikein. Vähän välillä valui edestä matalaksi muttei pahemmin kiihdytellyt verrattuna esim. parin viikon takaiseen.

Lopuksi hypättiin vielä jumppa, laukanvaihto puomilla ja okseri perään. Laukat vaihtui yllättävän hyvin puomilla. Jälkimmäisellä kerralla kun okseri oli noussut niin keilattiin se alas. Toisella yrityksellä puhtaasti yli. Korkeutta oli kuulemma 85 cm. Joka tällä pohjalla vastaa n. 95 - 100 cm estettä hevosille. Hitusen korkealta tuo jo näyttikin. Varsinkin kun Arttu on pieni ja raskasrakenteinen. Mutta kiva että yritti kuitenkin. Vaikka yritin laittaa hyvän energian päälle ennen hyppyä niin silti tultiin liian hitaasti.

Loppuraveissa yritti vähän kiihdytellä ja ekat kerrat tälle tunnille katseli yläkautta silmiin. Ei onneksi poistunut paikalta. Kun rauhottui niin ope kehotti ratsastamaan vähän eteen. Yksi pieni sivuloikka tuli tunnin aikana kun laukattiin oven ohi. En tiedä mikä oli enkä kyllä välittänytkään.

Nyt rupean lämpenemään Arttuunkin. Syksyllä olin aika ääh. Mutta kivasti yhteistyö paranee. Hepo on kivan reipas ja yritteliäs. Välikäynneissä yritin hidastaa etuosaa ja ratsastaa takaa eteen.

Ongelmia:
1 pudotus
1 säikkysivuloikka
alkuun vähän kiihdytteli laukassa
välillä vähän painui etupainoiseksi
loppuraveissa yläkautta tuijottelua

Parannusta:
hallittua
laukat säilyi pääosin myötäisinä
mukisematta loikki
85 okseri toisella kerralla puhtaasti
kääntyi paremmin

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Vähemmän kyttäilyä ja kiihdyttelyä


Keskiviikkona pääsin taas Redin kyytiin. Hepo on tosiaan myynnissä, joten sillä käy kokeilijoitakin. Pakkasta oli -13, joten hepalla oli ratsastusloimi ja alku- ja loppukäynneissä fleece. Itsenikin osasin pukea sopivasti, sillä vaatetta piti vähentää. Toppaliivi ja 3-sormihanskat lähti aika nopsaa. Kovin rankasti ei menty mutta silti tuli kuuma.

Alkuverkka kesti mielestäni noin tunnin. Sitten hepo rauhottui päänsä kanssa ja rupesi toimimaan. Kivan vähän kyttäili tänään eikä erityisen pahasti yrittänyt juosta alta. Lähes tunteroisen oli kentällä toinen ratsukko samaan aikaan.

Mentiin ihan peruspyörittelyä. Alkuun pitkään käyntiä ja ravia, pääty-ympyröillä lähinnä. Vähän takaosan väistätyksiä (liian vauhdin hillitsemiseksi) ja kontrollisiirtymiä. Asetin sisään ja ulos. Myöhemmin kuvioihin tuli vähän variaatioita ja volteilla hepo kuunteli paremmin. Alku ei tosiaan ollut kovin hehkeää. Käynnissä ja laukassa oli samantyylisiä ongelmia saada hepoa rennoksi ja ottamaan vähän pidempää askelta. Kummassakin esitti välillä jännittynyttä tikkausta. Laukassa oli helpompi istuakin kun vähän eteni.

Sitten tehtiin siirtymiä ja tosiaan menin laukkaa jokusen kierroksen pääty-ympyröillä. Tähän mennessä pyöreintä menoa tuli laukassa. Vähän innostui laukoista ja ravissa oli vauhtia sen jälkeen.

Lopputunnin kuviona oli käynnistä laukkaan ja takaisin siirtymät. Laukat nousi hyvin. Nopsaan hepo tosin rupesi ennakoimaan ja käynti kärsi. Maltoin mieleni ja nostin uuden laukan vasta kun rauhottui käynnissä. Mentiin kahdeksikkoa, jossa vaihdot tuli käynnin kautta. Nyt maltoin myös lyhentää laukkaa ennen siirtymiä. Hienosti lyheni. Silti siirtymät ois voineet tulla vielä täsmällisemmin suoraan käyntiin. Tätä pyöriteltiin tovi. Kivasti Redi tajusi että laukkaan pääsee vasta kun kävelee rauhassa ja käynnissä rupesi rauhottumaan ja rentoutumaan nopeasti. Laukassakin oli asiallinen eikä tainnut tulla yhtään ei-toivottua vaihtoa koko aikana. Kertaalleen vähän kiihdytteli muttei ottanut onneksi tavaksi.

Loppuravit piti myös työstää. Taas oli laukkojen jälkeen innoissaan ja monesti piti ottaa käyntiin ja seis kun en halunnut antaa sen juosta ravia liian lujaa. Heti meni pieleen kun unohdin ratsastaa käynnin ensin alle kuntoon. Kun sitten pidin sen kunnolla näpeissä niin rauhottui lopulta ravaamaan rentona ja sain venyttämään vähän pidemmälle ohjalle. Liikaa ei voinut löysäillä kun meno olisi kiihtynyt. Käyntiin siirtyi nätisti.

Loppukäynteihin viltti taas niskaan. Siinäkin tuli vähän säikkyloikkaa heti ekalla kierroksella. Onneksi olin hereillä. Tunnin pahimmat sivupomput. Aiemmat oli tasoa yksi kiireisempi raviaskel.

Tällä kertaa ratsailla kului noin 1h 40 min. Mutta osasin olla ratsastamatta hikeen. Tällä kertaa tuntui että nyt laukkakin rupeaa jo sujumaan paremmin.

Ongelmia:
taas meni lähemmäs tunti ennen kuin rupesi toimimaan

Parannusta:
kyttäili vähemmän kuin aiemmin
laukka oli ratsastettavaa
ei yhtään omaa vaihtoa
tuli kivoja siirtymiä
reipas muttei kuskannut pahasti

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

GP-ratsun kyydissä


Sunnuntaina Aaltiksella oli tarjolla kouluratsastuksen tehotreeni pienryhmässä (6 ratsukkoa, 30e). Menin mieluummin sinne kuin tunnille. Kuulin huhuja ratsustani jo edellisenä iltana: Karvinen. Eli open kisaratsu, joka on mennyt myös GP:tä. Ihanan jännää.

Hepo oli vielä pihalla kun tulin tallille. Kivasti tuli tarhassa vastaan ja taluttui asiallisesti. Oli hoitaessakin kiltti eikä vastannut yhtään mielikuvaani jännittyneestä lihaskimpusta, jollainen oli kun tuli. Maneesissa huomasin hepon tosiaan vähän säpsyksi. Ei erityisemmin kyttäillyt mitään (paitsi vähän ovipäätyä) mutta saattoi silti hätkähtää millon mitäkin.

Ravi oli alkuun joko liian hidasta tai reipasta. Hepo myös nosti niskansa ylös ja lyhensi kaulansa. Ohje oli ratsastaa sitä vähän pidempään muotoon. Itselle pidemmät ohjat tuntuivat pieneltä turvallisuusriskiltä kun hepo saattoi säikkyessään vähän kiihdytellä. Ravi onneksi sitten parani ja tasottui.

Ympyröillä tehtiin päivän kuviot. Ensin asetettiin ravissa sisään ja ulos, toiseen päähän ympyrää tehtiin voltti sisään. Tämä meni ihan ok ja ravi oli tosiaan helpohkoa istua.

Väliin taidettiin ottaa laukkapätkät. Aika lujaa mentiin vaikka yritin olla rentona ja myödätä. Tulipa jotain vaihtoaskeliakin väliin.

Sitten ympyrälläkin ruvettiin nostamaan laukkoja. Toinen puoli laukassa, toinen ravissa asetus ulos ja volttikin laukassa. Laukat nousi hyvin. Kertaalleen kesken laukan tuli yksi pukki. Oikeaan kierrokseen oli aikamoista tuskaa saada hepo kääntymään laukkavoltille. Ensimmäinen puolikas pullahtikin lähes joka kerta muodottomaksi. Vasempaan kierrokseen ongelma oli päinvastainen ja esitettiin wannabe-piruettilaukkaa ratsun kääntyessä turhankin hyvin. Tiedostin istuvani tavalliseen tapaani vinossa mutta ei ollut aikaa ajatella kunnon istuntakorjauksia.

Saatiin parhaimmillaan oikein kivoja siirtymiä alaspäin. Loppuraveissa piti saada ratsua taas pidemmälle kaulalle ja kun laski päätään niin painui samalla kuolaimen alle. Yritin korjata mutta aika huonolla menestyksellä.

Pitkin ohjin käynneissäkään ei voinut unohtua liiaksi haaveilemaan kyytiin. Hepo kun edelleen tutki ympäristöään pakovaistoineen.

Kiva ratsu, josta varmasti osaavampi saisi vaikka mitä irti. Teki mitä pyysin ja ymmärsi pyyntöni pääosin oikein. Ei jäänyt keljutuksia vaan meni aika odotusten mukaisesti. Ratsu pysyi hallinnassa ja suunta ja askellaji vaadittuina. Tämän kanssa ois kyllä ollut kiva tehdä vähän erilaisia harjoituksia, kuten miettiä sitä kokoamista.

Ongelmia:
vino kuski ja kääntöongelmat laukkavolteille kumpaankin suuntaan
hepo oli hieman säikky
alkuun oli tempo-ongelmia

Parannusta:
pysyin kyydissä ja rauhallisena
laukat nousi hyvin
saatiin hyviä siirtymiä alaspäin

Kiimingissä tunnilla, asetuksia ja taivutuksia


Sunnuntaina oli tarkotus nukkua pitkään. Pieleen meni kun tarjolle tuli aamusta peruutuspaikka Kiiminkiin entisen perjantaiopen "ratsastuskouluun" pienryhmätunnille (36e). Ennen ysiä siis liikkeelle.

Ratsukseni sain entisen estekisaratsu Eltsin. Isohko ruunikko tamma. Ope kommentoi että hidas ja pelkäsin etten saa sitä ollenkaan liikkeelle. Tästäkin muistin lukeneeni ihan vasta että pudotti kuskinsa kun säikähti ovea. Luotin että jotain reaktioita itseltäni kuitenkin löytyy.

Tallissa oli kiltisti. Klipattu ratsu, joten fleece alkukäynteihin päälle. Maneesi oli jotenkin lämmitetty, joten menin ilman takkia. Hyvin tarkeni alkukäyntejä lukuunottamatta. Taisi olla pari astetta pakkasta, pihalla oli enemmän.

Alkuverkassa tehtiin päätyihin ympyrät asettaen ulos, pitkillä sivuilla piti taivuttaa sisään. Meni tovi että päästiin suoraan kiemurtelematta. Mutta hyvin rupesi hepo toimimaan. Itsestään ei ollut erityisen reipas mutta kuunteli kyllä pohjepyyntöjä.

Ratsu oli aavistuksen kyttäilevä. Purukottarit ja liikehdintä ovella aiheuttivat kylkimyyryä ja tuijotusta. Oli kuitenkin tolkku ja kiva ratsu.

Mentiin muistaakseni koko tunti pääty-ympyröitä, asetuksia ja taivutuksia sisään ja ulos. Pitkillä sivuilla saatettiin tehdä jotain muutakin. Lopuksi tamma kulki oikein kivasti. Ei ollut pahaa kuskin rääkkäystä. Loppuverkkana pyöriteltiin muistaakseni ympyräkahdeksikkoa. Ope kaipasi minulta vielä huolellisempaa asioiden loppuun viemistä. Muuten kehui että olen kehittynyt viimenäkemältä paljon. Kannatti ehdottomasti käydä.

Ongelmia:
tee loppuun asti

Parannusta:
yllättävän kiva ratsu
positiivinen palaute opelta


Tuntia seurannut videoi meidän menoa.

lauantai 11. tammikuuta 2014

Kääntelyä ja suhteutettuja


Lauantaina mentiin tallille aikaisin aamulla. Pakkastakin oli n. -15 ja maneesi siis vähintään yhtä kylmä. Aapokin tuntui olevan alkuun vähän nukuksissa, samoin kuski. Mentiin taas samalla metodilla että etuosa ylös ja eteen. Löytyihän sitä reippautta. Alkuverkassa innostuin sitten ratsastamaan pitkille sivuille ravia eteen. Hienosti lähti vaikka kai niitä vaihteita jäi vielä käyttämättäkin. Laukat pyöri yllättävän pyöreinä.

Esteet oli aika nipussa toisessa päässä. Okseri ja 4 pystyä. Alkuun hypättiin ympyrällä 3 laukan väleillä kahta pystyä, toisen kierroksen jälkeen vaihtui poistumissuunta. Ja sama toiseen kierrokseen. Tällä kertaa alotettiin yllättävän tasaisesti eikä tullut pahoja räpellyksiä. Ekalla kerralla vauhtia taisi olla aavistuksen vähän mutta osasin korjata. Lopputuntia kohti Aapo rupesi taas vähän kiihtymään kuten viimeksikin.

Sitten hypättiin muitakin linjoja. Pystyltä okserille 5-6 laukkaa. Ensin mentiin kuudella mutta sitten kaivattiin viittä. Hankalin oli kolmas linja, johon tuli aika tiukka kaarre oikeassa laukassa. Ekalle esteelle piti lähestyä huolella uralla käyden ja mennä mieluummin linjasta vähän ohi. Käytännössä kyse oli sekuntipelistä että koska on juuri oikea aika kääntää. Monesti Aapo lähinnä nauroi sisäpohkeelleni kun yritin saada hepoa uralle.

Muutamat väärät laukat saatiin korjattua pois ja kaksi viimeistä kierrosta (6 hyppyä putkeen) taisi mennä laukkojen osalta puhtaasti, kaikki vaihdot esittäen. Esteitä ei pudotettu yhtään. Kummallakin vikoista kierroksista tuli pientä hutilointia jossain. Ekalla yrityksellä vika 3 laukan väli jäi tosi ahtaaksi kun en tajunnut ottaa tarpeeksi takaisin vaikka ope siitä sanoi. Vikalla kierroksella sitten 6 laukan tiukka kaarre oli vähän lentämällä tultu. Kyseenalaistin myötälaukkaa mutta kuulemma sellainen oli. Pientä kaahottelua lukuunottamatta oikein kivasti siis.

Loppuverkassa Aapo tuntui tosi kivalta, pyöristyi ja keveni. Se oli ihanan mutkaton ratsastaa Sallyyn verrattuna. Eteni ja kulki suoraan. Kylmäkään ei tullut vaan tarkenin (niukasti) ilman takkia.

Ongelmia:
alkuntunnin muutamat vaihtumatta jääneet laukat
tiukat lähestymiset oli hankalia
ope kaipasi hetkittäin energisempää (ei kovempaa) menoa

Parannusta:
lopuksi saatiin kaikki vaihdot
laukka oli pääosin hyvin säädeltävää
ei pudotuksia tai kieltoja


Aleksei videoi menoa.

torstai 9. tammikuuta 2014

Matkustelua ja vääriä teitä


Torstaina arvasin oikein ja sain jatkaa Artun kanssa. Hepo oli taas jo edellisellä tunnilla hyppyhommissa. Nyt martingaalilla varustettuna. Hyppäsi ihan tolkusti, ei kiihdytellyt eikä turpa viistänyt maata.

Me kannettiin vielä jokunen este lisää. Maneesiin tuli jumppasarja (4 ristikkoa), 3 pystyä ja okseri. Ratsukoita tunnilla oli kivasti vain 3. Pihalla tihkusateinen +1.

Alkuverkassa keskityin itseeni ja yritin saada istuntani suoraksi, kädet kannettua, kevennyksen jalkapohjiin ja istuinluut tuntumalle. Hevoseen ei tullut vaikutettua ehkä ihan niin tehokkaasti kuin olisi pitänyt. Ravia jolkotteli ihan mukavasti. Oikealle oli hankalampi asettaa. Hetkittäin nyökkäili pyöreäksi mutta yhtä nopeasti nousi ylös. Tuntuma ei tainnut olla tarpeeksi tasainen. Laukka oli aikamoista kiihdyttelyä ja ääni päässäni kaipasi lisää vauhtia. Yritä siinä sitten koota. Ympyröillä huomasin miten omaan painopisteeseen keskittyminen paransi kääntymistä. Kelpoa tuli mutta työstö jäi aika alkutekijöihin. Ope käski lyhentää mutten suorilla siinä onnistunut.

Ensimmäinen kierros tultiin ravissa muistaakseni pienellä laukkapätkällä. Ravipuomeja keventäen vähän esteradan tyyliin. Seuraava kierros taidettiin tulla jo laukkapuomeina. Mentiin vähän liian lujaa ja pitkänä. Mutta Arttu ei ollut muuten yhtään niin täpinöissään. Laukat vaihtui jotenkuten, osa jäi vaihtumatta. Askelia en miettinyt.

Sitten esteet nousi pikkuisiksi ja tultiin ratana, suhteutettuja välejä, innarijumppa ja kaarteita. Okseri, 6 laukkaa suoraan pystylle, kaarre yhden pystyn ympäri toiselle ja siitä kaareva linja neljällä takaisin okserille, laukanvaihto ennen kaarevaa. Okserin jälkeen jumppasarja, siitä 3 laukan päässä pysty, tiukahko kaarre n. 4-5 laukkaa ja eka linja toiseen suuntaan. Ekalla kierroksella ei ehkä ollut vielä jumppaa + loppuja mukana.

6 laukan väliä ei päästy kertaakaan kuudella. Käännökset sen sijaan sujuivat yllättävän hyvin, samoin esteille osuminen vaikka matkan varrelle sattuikin useampia hankaluuksia ja ohjat lipesi pitkiksi. Vauhtia oli liikaa ja meno oli liian etupainoista. Edelleen tuntui että hepo hyppäsi turpa aika matalalla. Kertaalleen meinattiin kompastua innareille. Ope sanoi että en saisi jäädä tukemaan/pitämään liikaa edestä.

Tultiin tämä kai kahdesti kumpaankin suuntaan. En ymmärrä missä keskittymiskykyni oli, sillä vaikka osasin ihan hyvin radan niin silti useamman kerran ratsastin väärän tien. Ainakin kahdesti jos en kolmesti. Yleensä kun sitä tapahtuu noin kerran vuodessa! Käänteinen järjestys oli näemmä liian hankala pitää mielessä. Pieni pudotus raville ennen okseria sekoitti pasmat. Aika hyvin kyllä huomasin että nyt meni pieleen. Sain sitten ottaa nämä kerrat uusiksi.

Vasta kahdelle vikalle kierrokselle tsemppasin oikeasti säätelemään tai ainakin yrittämään säädellä menoa. Ennen alottamista otin laukasta kontrollipysähdyksen. Laukan sai aavistuksen lyhyemmäksi mutta okseriväliin tuli silti edelleen 6 askelta. Vääriä laukkoja tuli edelleen jokunen mutta ne tunsi hyvin selkään ja ehdin korjata ilman ylimääräisiä voltteja. Opelta ja kanssakuskilta tuli kehuja että lopuksi meillä oli pätkittäin tosi hyvän näköstä laukkaa. Harmi etten itse ehtinyt moista huomata.

Vasen kierros oli hankalampi, joten lopun bonustehtävä tultiin vasemmassa, jumppa, 3 laukkaa, pysty, kaarre, pysty, "6 laukkaa", okseri. Nyt hepo yllättäen kuunteli ja oltaisiin ehkä saatu kuudeskin askel linjalle. En ollut kuudella menossa, joten hoputin hyppyyn vähän kauempaa.

Ei taidettu esteitä juuri pudotella. En ainakaan huomannut. Esteet pysyi tänään mineinä, ei haitannut. Ihan maksimissaan ehkä 70 cm, luultavasti vähemmän. Tykkäsin silti enemmän ratsastaa viimeviikkoisella Artulla. Silloin ei ollut varaa jäädä matkustelemaan. Nyt ei näemmä haitannut vaikka olin omissa sfääreissäni. Tunnin jälkeen oli aavistuksen turhautunut olo että miksi en tehnyt enemmän ja paremmin enkä keskittynyt. Vaan tuskin se siitä olisi miksikään muuttunut. Unenpuutetta?

Ongelmia:
ratsastin minne sattuu, unohdin minne olen menossa
laukka oli aika pitkää ja kiireistä
kuskillakin oli kiire laukassa, ei ihme ettei päästy hitaasti

Parannusta:
kaikista yli vaikka ohjat karkaili
ei taidettu pudottaa, ei ainakaan monta

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Motivaatio venyttelyyn - en pääse ratsulla suoraan


Keskiviikkona uhkasi olla tallivapaa mutta onneksi vuorokauden varoitusajalla löytyi uusi paikka kokeiluun. Hieman eksoottisesti tähän törmäsin netissä: http://www.stallmyrskog.fi/

Menomatkalla etelän fauna taas muistutti olemassaolostaan ja Uotilan tallin nurkilla oli ihan tuoreeltaan yliajettu peura tiellä. Onneksi ei näyttänyt sattuneen autolle tai ihmisille pahemmin.

Tallimatkaan meni reilu puolisen tuntia. Varsinkin kun loppumatkasta peurojen pelossa laskin nopeutta. 25 minuuttia oli vähän niukasti hepan laittoon. Ratsukseni sain suuren Sallyn, ruunikkotamma. Hoidettiin kiinni ja satulasta ei kuulemma tykkää. Suojat kaikkiin jalkoihin ja martingaali. Tuntikaveri oli onneksi ihanan avulias ja näytti hevosen ja varusteet. Omistaja auttoi varustamisessa että selvisin ajallaan valmiiksi. Mentiin ihan au naturel, ei raippaa, ei kannuksia.

Jakkaralta kyytiin pihalla ja jalustimien säädöt. Hepo pysyi aivan naulittuna aloillaan. Kenttä oli aavistuksen märkä mutta vuodenaikaan nähden loistavassa kunnossa. Lämmintä oli +4 ja vähän saattoi tihuttaa. Ratsukoita oli tunnilla tosiaan vain 2. Kenttä ei paikan päällä näyttänyt ihan niin suurelta kuin valokuvissa, 22x45m. Ope kommentoi että vaikka Sally on niin iso niin se ei ole yhtään raskas ratsastaa kuten isot hevoset monesti ovat.

Jo käynnissä meno oli turhan rauhallista. Syyt hyvin pitkälti kaikkiin ongelmiin löytyivät lopulta istunnastani. Eikä tosiaan tehty mitään temppuja vaan mentiin ihan perusratsastusta, jopa ilman suurempia pyörittelyjä. Istuinluita piti tunnustella, oikea tuntuu paremmin. Olen mutkalla ja painoni enemmän oikealla, yläkroppa kääntynyt vasemmalle ja lantionkin vinossa. Tästä aiheutui että oikeaan kierrokseen ei meinattu pysyä uralla sitten millään. Ja nyt vasta naputellessa hahmotan että sama ongelma oli Luhtajoella.

Ravissa tuli kommenttia siirtää painoa hevosen mukaan ja keventää jalustimille. Hetki meni ennen kuin tajusin mutta juuri niinhän se menee. Kuinka valaisevaa! Toteutus tosin tarvii vielä treeniä ja nopsaa livahdan vanhoihin tapoihin jos en keskity. Hepalle lähes kaikki istuntani viat tarkoittivat lähinnä jarruttamista. Kun paino oli liian takana niin hidastui, kun ohjastuki katosi niin hidastui, kun vaivihkaa vilkaisin alas niin siirtyi käyntiin. Enkä välillä meinannut saada takaisin raviin.

Ravissa mentiin harjoitusravissa maapuomeja. Pikkuhiljaa ne nousivat vähän maasta. Muodostelma näytti vähän kummalta sivusuunnassa mutta ei auttanut kurkkia puomeja, joka kerta putosi käyntiin. En siis oikein tiedä että mistä mentiin yli, yritin keskittyä tuijottelemaan taivaalle. Kertaalleen hepo kompuroi puomeilla, pysyin ihan rauhallisena. Ope kommentoi että oli ihan hevosen oma moka, pitäisi itse nostella jalkansa. Puomien jälkeen ei päästy kovin ihanasti suoraan. Keskivartalon tukea kaivattiin ja loppua kohti tapahtui parannusta. Kaarteen ratsastaminen ennen puomeja oli haastavaa sekin. Välillä kääntyi liikaa, välillä liian vähän enkä saanut suoristettua. Kommenttia tuli ettei pitäisi tulla niin tiukkaa tietä että ravi sammuu. Puomeilla valutin alitajuisesti ohjia löysälle ettei vähäkin vauhti hiipuisi. Tuntumaa vasten pitäisi liikkua.

Erot vasemmassa ja oikeassa kierroksessa olivat valtavia. Oikea oli hankala ja heppa meinasi valua sisään koko kaulan kääntyessä ulos. Kun käskystä yritin korjata kaulaa suoraksi niin karkasi koko ratsukko oikealle. Vasen kierros taas sujui olosuhteisiin nähden kelvosti. Ope kommentoi että tälle hevoselle vasen kierros on hankalampi. Eipä ollut mun kanssani.

Pohkeita yritin käyttää koko tunnin. Mutta aika onnetonta se taisi olla. Istuinluut tai jokin menoa jarrutti. Nyt vika löytyi onneksi niin selvästi satulasta etten syyttänyt ratsua patalaiskaksi. Hetkittäin jopa vähän liikuttiin. Loppuraveissa jo kelvosti. Laukkaamaan ei päästy ja tunti vilahti muutenkin tosi äkkiä ohi.

Kieroa, että kipeytin tästä selkäni pariksi päiväksi. Kuulemma selkälihaksilla kompensoidaan heikkoja vatsalihaksia. Mielestäni minulla on ihan ok vatsalihakset ja heikohko selkä. Opelta tuli kommenttia että selkäni ei ole ainakaan liian notkolla.

Ope oli kivan suorapuheinen kuten varoitteli. Mutta olematta silti yhtään asiaton tai ilkeä. Kommentit oli juuri niitä korjauskehotuksia, joita kaipasinkin. Hyvin tämä palautti maan pinnalle. Mutta samalla tuli olo että tuolla voisin oppia ihan hurjasti. Irtotuntihinta on 45e mutta eipä se kahden ratsukon tunnista edes ole kohtuuttomasti. Tallimatka on jo pahasti kipurajoilla. Silti tulin houkutelluksi kahden viikon päästä uudestaan paikalle. Kiva olisi joskus kokeilla myös toista heppaa, mielestäni mulle paremman kokoista tammaa. Jota en kyllä päällepäin arvannut tammaksi. Kotiläksyksi sain venytellä. Vihdoin löytyi siihenkin kunnon syy ja motivaattori. Jospa venyttelyllä saisi hevoset kulkemaan suoraan! Sain myös hyvin kädestä pitäen opetusta istuinluiden tuntemiseen. Hyvä treeni olisi myös jumppapalloilla peilin edessä.

Ongelmia:
kuskin vinous
en osaa käyttää pohkeita reidet rentoina
ohjastuntuma karkaili alitajuisesti

Parannusta:
vasen kierros oli helpompi
ei keljuttanut

Hepan esittely netissä:
Zapheli ”Sally” (Tenerife x Concorde) on Hollannissa 2004 syntynyt KWPN tamma. Sillä on Hollannissa kilpailtu este- ja kouluratsastuksessa. Suomeen Sally tuli lokakuussa 2012. Sally on jo kilpaillut Suomessa estekilpailuissa.

maanantai 6. tammikuuta 2014

Toinen kerta Q-tammalla


Maanantaina kun saavuin tallille niin en löytänyt listaa. Aiemmin oli kuitenkin sovittu että menen Qanittalla itsenäisesti. Varustamaan sitä siis. Seisoi taas rauhassa aloillaan hoitaessa. Satulavyölle vähän taas luimi. Kyytiin hyppäsin ekaa kertaa rampilta. Siinäkin oli onneksi apukäsiä pitämässä heppaa aloillaan. Parkkeerasin sen hyvästä ajatuksesta huolimatta väärin päin. Eipä se onneksi mitään sanonut vaikka tulin oikealta puolelta kyytiin.

Kentällä säädettiin jalustimet ja satulavyö. Olisi halunnut hyöriä tai mieluusti kävellä. Taas oli pitelijät tarpeeseen. Kenttä oli aivan superhyvässä kunnossa, kelinä kosteahko +1. Valmiina olleet pikkuesteet ois houkuttaneet hyppäämään.

Kun sitten lähdettiin käyntiä niin hepo pääosin malttoi kävellä mutta väliin tarjosi aina ravia. Ravissa sama juttu ja nosti laukkaa itsekseen. Suht pian alkuverkkaa meninkin sitten kaikki askellajit läpi. Ei onneksi laukassa kiihdytellyt. Mutta hauskasti edelleen nostaa laukan, oikein pomppaa ja kohottaa etusensa korkealle. Yritinpä siinä alkuverkassa muutaman vaihdonkin. Toiseen suuntaan pudotti parin askeleen verran raville, toiseen taisi vaihtaa edestä. Ravissa vähän temponsäätelyitä. Ampaisi eteen, tahti katosi ja takaisin tuli hitaahkosti. Muutoksia kuitenkin.

Lepokäyntejä muistin tänään pitää säännöllisesti ettei päädyttäisi ohjien nykimiseen. Käytin osan käyntipätkistä yhden ohjan pysähdyksen treenaamiseen. Q-tammalla meni alkuun aika pitkään kun pyöri vain väkkärää paikallaan. Mutta sai sitten juonesta kiinni. Kahdeksaa toistoa ei kyllä tullut. Yhteensä ehkä 5 kumpaankin suuntaan tunnin aikana. Tein myös siirtymiä pysähdyksiin ja takaisin käyntiin. Ohjien nykiminen näytti selvästi tulevan siitä jos jäin hepan mielestä vetämään liian pitkäksi aikaa. Myötäys piti siis aloittaa jo ennen kuin oltiin ehditty pysähtyä. Osasin onneksi parantaa.

Käynnissä ja ravissa tehtiin ihan peruspyörittelyä. Yritin vähän väistöjä mutten saanut tammaa juuri astumaan ristiin. Jokunen peruutuskin tehtiin mutta ne ei olleet kovin rentoja eikä hepo selvästi halunnut astua taakse. Muutamia peruutusaskeleita kuitenkin saatiin ilman että hepo hermostui pahasti. Siirtymiä tehtiin myös ravi-seis-ravi. Nämä paremmin kuin Hartsalla.

Ravivolteilla tuntui edelleen juoksevan alta ja taipuvan huonosti. Käyntityö ei juuri helpotusta tuonut. Lopulta jokin naksahti kohdilleen ja reilu puolen tunnin jälkeen tuli oikein kivaa pätkää kun ratsu pysyi ravissa tasaisen pyöreänä vaikka vaihtelin suuntaakin.

Loppuun kokeilin vielä vaihtoja loivaa kahdeksikkoa ratsastaen. Puoliympyrä päähän ja lävistäjällä vaihto. Pääosin muistaakseni vasemmasta oikeaan tuli ravin kautta. Toiseen suuntaan vaihtoi edestä. Mutta tuli sinne jotain hyvänkin tuntuista kun sain pidettyä ohjista ja vähän lyhennettyä. Muuten laukka tuntui sekin vähän tasapainottomalta, ainakin kaarteissa. Laukka oli hankalin askellaji työstää.

Myös loppukäynneissä tehtiin yhden ohjan pysähdyksiä. Yllätyin että tälläkin menohaluisella pääsi ravista käyntiin pitkin ohjin kun muutaman kerran kokeilin. Hommat lopetin käynti-seis -siirtymiin puolipitkillä ohjilla. Hyvästä pysähdyksestä palkitsin hyppäämällä selästä alas. Loppuun vielä vähän talutusharjoituksia. Hepan mielenkiinto ei pysynyt mussa. Välillä pysähtyi hyvin mutta jos en edes hieman alleviivannut että nyt seis niin hepo vain tallusteli menemään ympärilläni. Temponmuutokset käynnissä onnistuivat jotenkuten. Takaisin tallille harjoteltiin tätä kun tammalla rupesi olemaan turhan kiire.

Hepo oli tänään viimekertaa parempi. Reipas muttei edelleenkään pöljäillyt mitään. Ei-toivottuja laukanvaihtoja ei tainnut tulla. Jos tuli niin ei ainakaan monta. Kuuma sille tuli.

Ongelmia:
asetukset hieman työläät saada läpi, vasen vaikeampi
peruutukset hankalimpia

Parannusta:
paremmin kuin viimeksi
keksin miksi nykii ohjia ja osasin korjata

perjantai 3. tammikuuta 2014

Itsenäisesti Hartsalla


Perjantaina ei ollut tunteja, mutta itsenäistä hevostelua oli tarjolla. Kysyin että olisiko kimotammoja tarjolla. Ehdotus oli että Harmonia nyt perjantaina ja Qanitta maanantaina. Mikäs siinä. Joulutarjouksena 18 e/h. Ennen tuntia kuulin että Harmonia ei ole ainakaan toistaiseksi lähdössä minnekään kun puolet siitä on myyty yhdelle tallilaiselle. Voi ei! Toivoin että kai saan silti ratsastaa sillä maananataisin.

Tällä kertaa keskityin tallissa vain harjaamaan tammaa. Vähän yritti uhitella mutta huomattavasti vähemmän kuin kolmella edellisellä kerralla. Sain jopa harmaan raipan omistajalta kaveriksi, josta tamma kuulemma muistaa että pitää käyttäytyä. En ottanut raippaa vaikka olisi se saattanut auttaa. Väistätykset jätin suosiolla tekemättä ja kiersin siltä puolelta, jolla oli tilaa.

Kentällä sain olla ihan yksin. Hyvin Harmoniakin malttoi keskittyä. Aavistuksen koppuraa oli kauempana uralla, joten pysyttiin parkkipaikan puolella.

Ratsastaessa sorruin liialliseen värkkäykseen kun oli kuvaaja mukana. Puolisen tuntia meni ennen kuin rentouduin itse tarpeeksi käsistäni ja hepo sitten perästä. Alkutunnista Harmonia vähän kiiruhti.

En etukäteen miettinyt suurempia treeniaiheita. Mutta houkuttelihan ne laukanvaihdot sitten sen verran että niitä piti kokeilla. Monesti hepo karkasi lapa edellä mutta tuli kuitenkin jotain. Parhaimmillaan laukka vaihtui ilman raviaskelia. Vasempaan paremmin kuin oikeaan. Itse laukka oli välillä vähän tihkasta eikä edennyt kunnolla. Nousi kuitenkin hyvin.

Ravissa mentiin jokusen kerran kentällä olleita puomeja. Vasta tunnin jälkeen tajusin etten laukannut puomien yli kertaakaan vaikka ne siinä niin houkuttelevasti olivatkin.

Lopputunnista tehtiin siirtymiä. Ei ihan priimaa. Pitää itse muistaa keskittyä tuntumaan. Monesti tahtoo ohjat lörppyä, varsinkin laukassa. Laukasta alas pitäisi valmistella paremmin. Peruutukset oli tasapainoiset ja takaosakäännökset sujui helposti. Kulmanratsastus ravissa ois voinut olla huolellisempaa. Vähän vyöryttiin kulmista.

Loppuravit hölköteltiin aika pitkin ohjin. Huippua oli myös miten sain ravista käyntiin pelkällä istunnalla pitkin ohjin monta kertaa. Loppukäynneissä harjoteltiin yhden ohjan pysäyksiä. Hepo oli ainakin rento harjotteluun. Tällä varsinkin ihan hyvä taito osata kun vissiin useamminkin on ollut vähän villinä maastossa.

Tunnin jälkeen mietin uusia treeniaiheita. Vastalaukkoja, temponmuutoksia ravissa. Sekä paljon lisää siirtymiä.

Ongelmia:
kuski värkkäsi alkuun liikaa
kulmat pitäisi ratsastaa huolellisemmin
ei edelleenkään kullannuppu tallissa

Parannusta:
osasin lopulta rentoutua ilman opeakin
muutama tosi hyvän tuntunen laukanvaihto


Videokooste menosta.

torstai 2. tammikuuta 2014

Turpa ylhäällä ja alhaalla esteitä


Torstaina alkoi Uotilan kevätkausi. Etukäteen pohdin etten tahtoisi Pimua enkä Samia. Toiveeni toteutui ja listassa luki Arttu. Harvinaista kyllä niin hepo oli jo hommissa ja vältyin varustamiselta. Oli kuulemma estetunnilla ollut niin villinä vapaapäivistään että oli pukittanut kuskin laukannostossa kyydistä. Mitä itse näin niin nuhteessa näytti olevan. Pihalla -1°C.

Meitä oli vain 3 ratsukkoa tunnilla. Teemana jumppatehtävä. Arttu oli tosiaan ratsastettu kuulolle ja kulki aika nipussa. En uskaltanut lepsuilla vaan pidin hepan edelleen jämäkästi otteessa. Ensimmäinen laukannosto silti vähän jännitti. Hyvin meni. Mutta pukkiriskin ollessa päällä en ollut kaikista onnellisimmillani suht nätistä ja matalahkosta muodosta, joka laukassakin oli. Muuten Arttu tuntui hyvin erilaiselta kuin syksyltä muistelin. Oli hetkittäin ihan intopinkeä.

Esteitä taisi olla 5. Alotettiin ravipuomeilla ja jo siinä vauhtia oli pikemminkin liikaa. Hyvin silti tikkasi jalkansa oikeisiin kohtiin. Sitten sama maapuomeina ja siitä pikkuhiljaa nousi ristikoita ja lopuksi pystyjäkin. Kuskille ohje oli että istu pystympänä. Arttu taas hyppeli turpa maata viistäen.

Arttu rupesi kuumumaan lopputuntia kohti ja pidätteistä aiheutui ihan ehtaa yläkautta silmiin katselua. Martingaalit olisi olleet kova juttu. Mutta otin tämän haasteena, hyvä opetella ratsastamaan myös tällaisissa tilanteissa. Yllättävän hyvin myös vedettiin. Vaikka välillä lähestyttiin esteitä niin että pelotti että huomaako Arttu niitä edes niin mukisematta meni eikä edes menty ihan joka kerta kohtuuttoman lujaa.

Ongelmia:
kuumuminen ja yläkautta tuijottelu
etupainoisuus

Parannusta:
ihanan reipas
ei sinkoillut