torstai 28. marraskuuta 2013

Jockeyratsastusta ja esteitä ilman käsiä


Torstaina olin mielissäni kun listassa luki taas Flika. Arvelin että omistajat olisi jo laittamassa ratsua kuntoon mutta olinkin ekana paikalla. Satulan puuttuminen vähän huolestutti. Ehdin hepan harjata ennen kuin omistajaväki tuli satulan kanssa paikalle. Kiltisti oli harjatessa.

Tänään en ollut ratsailla ihan yhtä rento kuin viimeksi, joten ratsukaan ei liikkunut ihan yhtä hyvin. Yritin pitää sen vähän pidemmällä ohjalla mutta eipä se juuri auttanut kun oli vähän jännittynyt. Ei sentään tullut samanlaisia kommentteja kuin viimeksi gramaaneilla nippuun ratsastamisesta. Ohjaspituudesta ei tainnut tulla kommenttia. Alkuverkoissa olisi pitänyt pyöritellä volttien lisäksi vähän muitakin kuvioita, väistöt jäi tekemättä. Laukattiinkin vähän ja sitten alkoi kuskien höykytys.

Jalat pois jalustimista ja jalustinhihnoihin. Kunnon jockeystyle. Olin vielä laittanut valmiiksi aika lyhyet jalustimet. Eihän se käynnissä paino takapuolella ollut paha. Mutta tämä jatkui ja jatkui. Ensin harjoteltiin seisomista, oli vähän hutera olo ja kaula oli turhan matalalla mielestäni. Yritin kyyristellä että sain tukea. Lopulta vähän huijasin ja puristin polvilla. Sitten ravia, keventäen ja kevyttä, maapuomien yli. Heppakin vähän kiihtyi kun ohjastuntumaa en saanut pidettyä kovin vakaana, saati istuntaa. Mutta pysyi kuitenkin näpeissä eikä tehnyt mitään tyhmää. Sitten vielä laukannostotkin mukaan. Saattoi muutaman kerran tulla vääräkin laukka. Apujen antaminen oli haasteellista kun jalat ei ylettyneet satulansiipien yli. Ja sama toiseen kierrokseen. Etureisissä poltti jo hyvin. (Ja vielä 3 päivää tämän jälkeen, paheni vain.)

Tuntui ihanalta laskea jalat lopulta vapaiksi. Sitä riemua ei kestänyt pitkään. Seuraavana vuorossa oli laittaa ohjat solmuun ja tulla 3 esteen pikkujumppaa ilman käsiä. Ei mitään ongelmia. Sitä jokusen kerran kumpaankin suuntaan. Välissä hypättiin päivän muutkin esteet ja harjoiteltiin vaihtoja. Monella oli ongelmia saada pitkällä sivulla hypyssä laukka pysymään myötäisenä. Meilläkin joka kerta piti tehdä korjaus. Flika vaihtoi askeleessa melko itsestään kaarteessa. Toiseen suuntaan toivottu vaihto tuli esteellä.

Sitten hypättiin ohjat solmussa sekä suunnanvaihtoesteet että jumppa. Pystyillä sai pitää ohjat käsissä. Alkuun niin että ensin pystyt ja jumppan loppuun. Toisessa kierroksessa alotettiin ilman käsiä. Vauhdissa gramaanien kerääminen oli hankalaa ja nappasinkin ohjat sitten vain yhteen nippuun. Väliin hypättiin jumppa myös ohjat käsissä ja tuntui kovin vaikealta. Vähän lipui sormien välistä hypyissä.

Yksi pudotus taidettiin saada. Täysin oma moka. Lähestyttiin liian hitaasti ja unohdin mistä tätä hevosta piti hyppyyttää. Toin sitten ihan juureen ja oltiin jo niin lähellä ettei siitä onnistuttu puhtaasti yli. Päästiin onneksi sakkokierrokselle samantien ja saatiin alottaa alusta. Turha siis soimata että Flika hyppäisi laakana puomit matkaan. Tunnin korkein este taisi olla tämä pudotettu n. 85 cm. En mitannut, joten arvio saattaa heittää.

Jossain vaiheessa tuntia maneesi natisi vähän tuulessa. Minä säpsyin ääniä Flikaa enemmän. Ihanan tolkku ratsu edelleenkin. Opelta tuli kehuja että hyvin säilytettiin rytmi esteillä. Ja kivan rauhallisesti kiihdyttelemättä Flika aina lähestyikin.

Tunnista kuvattiin videoita mutta katosivat mystisesti jäljettömiin. Harmi.

Ongelmia:
en ollut ite niin rauhallinen kuin viimeksi
ei tuntunut menevän ihan niin hyvin
yhden lähestymisen mokasin ja tuli pudotus

Parannusta:
oli tosi helppoa hypätä ilman käsiä
hepo oli tosi tolkku ja pysyi hyvin käsissä vaikka välillä kiihdytteli

maanantai 25. marraskuuta 2013

Harmonista menoa pitkästä aikaa

Maanantaina sain pitkästä aikaa hommiin palailevan Harmonian. Äkäili tallissa hetkittäin mutta ei purrut. Ratsastaessa hepalla ei ollut pätkän vertaa pöllövirtaa. Ekaa kertaa ratsukoita oli tunnilla 6. Pakkasta oli 4 astetta, kenttä vähän koppura.

Hankalinta tänään oli peruutukset ja laukannostot. Helpoin askellaji oli ravi. Laukattiin hyvin vähän. En muista tästä enempiä.

Ke olisin mennyt extratunnille mutta se jää välistä hepan kengättömyyden takia.

Ongelmia:
peruutukset
laukannostot
alkuun voltti laukassa

Parannusta:
ravi oli helppoa ja letkeää
ei säikkynyt eikä kiihdytellyt

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Puomeja Remulla

Sunnuntaina kävin Aaltokankaalla vielä tunnilla. Ratsukseni sain Remun ja tunnin aiheena oli puomit. Ratsukoita oli hurjat 9 ja yksi extra.

Nyt tuli talvi ja pihalla oli kunnolla lunta. Vanha tuttu 3 eri ympyrää, jota olen mennyt mm. Rusinalla elokuussa 2012.

Alkuverkassa Remu oli yllättävän pyöreä. Laukassa eteni jopa vähän hitaasti. Takajalat piti ottaa paremmin käyttöön. Kun sain ulko-ohjan kunnolla käteen niin toimi hyvin. Alkutunnista tuli yksi pömelö laukassa, siitä selvittiin onneksi hyvin.

Remu rupesi vähän kuumumaan. Puomit meni suht hyvin, kertaalleen ei osunut. Tehtävällä sai laukata eteen, vasen laukka oli hankalampi.

Tunnilla oli aika paljon itsenäistä pyörittelyä. Ei haitannut. Lopputunnista kun seuraavan tunnin väki tuli kasaamaan esteitä niin viimeistään siinä vaiheessa tuntui aika kaoottiselta.

En huomannut kun Remun kaula ylitaipui vasempaan. Ei saatu tänään kunnon piiskausta. Remu kuitenkin hikosi vaikka mielestäni mentiin pitkät käyntipätkät väleihin ja laukkaosuudet tehtävällä oli aika lyhyet.


Anne käytti kameraa.

lauantai 23. marraskuuta 2013

Hyppäämässä pitkästä aikaa Oulunsalossa

Anne houkutteli vielä iltapäiväksi Oulunsaloon estetunnille. Ratsukoita paikalla taisi olla 6. Toiveeni säpäkästä tammasta meni läpi ja sain Afrikan enkä onneksi joutunut enää jatkamaan Silvanon kanssa. Tunnin piti entinen openi Nowan ajoilta. Afrika oli hoitaessa muistaakseni asiallinen. N. 170 cm korkea (nettisivujen mukaan 173 cm) ruunikko tamma. Huomiota kiinnitti
tamman kiharainen olemus.

En juuri muista alkutunnista mitään. Sanoisin että hypättiin tunnissa aika paljon ja tamma liikkui itse mukavasti eteen. Tunti oli siis 80 cm korkeudella ja tällä myös pysyttiin.

Ratapiirroksesta kiitos Annelle.
Hypättiin pari radallista esteitä, ei mitään kovin erikoisia. Afrika ei katsellut mitään vaan sillä oli oikein helppo hypätä.

Meidän hypyt meni sangen kivasti. Menosta ei juuri löytynyt viilattavaa. Kehuja tuli siinä vaiheessa kun mentiin kiikutuksen rajamailla. Jälkimmäisen radan lopuksi mentiin esteväli 5 askeleella ja oli vähän tamman oma valinta.

Ratojen jälkeen tultiin vielä vikaa kaarevaa linjaa, ihan ok meni. Tämä oli kivoin estetunti Oulunsalossa tähän mennessä.


Tuntia seurannut nainen videoi meidän menoa.

Kisahepanvalintatreeni

Viikonlopulle järjestyi oma toivetunti esteille kun sain porukan kasaan. Kolmeen pekkaan hyppäämään. Itsellä motiivina kokeilla Herolla hyppääminen että kehtaanko lähteä sillä kisoihin. Ikinä ennen kun en ole kyseisellä ratsulla hypännyt. Enkä muutenkaan mennyt kuin kerran kavaletteja kun ratsu oli tallilla tuore tapaus.

Esterata oli sama kuin perjantaina ja sunnuntaina. Kavaletteja (5 m), pari linjaa, ja trippeli. Pystyltä laineille oli 3 laukan väli (12 m). Suoralle linjalle viidestä kuuteen askelta (21 m).  Alkuun oli ongelmia saada ohjausnappulat säädettyä oikein. Hero ei kovin rentona kulkenut ja tuntui kovin kulmikkaalta. Tultiin kavaletteja ympyrällä ja kai meidän meno siinä parani.

Linjalla tuli okserin jälkeen kahdesti pukkeja. Ope arveli että heppaa ärsyttää kun ei tiedä minne pitää jatkaa. Hero vaihtoi laukat tosi helposti, vähän liiankin helposti. Yritin olla heilumatta turhia häiriöviestejä. Alkuun ylimyötäsin mutta Heron kanssa pitääkin myödätä kunnolla, muuten tulee selättömiä hissihyppyjä ja sellaisia en tahdo lähteä esittelemään kisoihin.

En muista mitä tarkalleen hypeltiin alle. Lopuksi saatiin 80 sentin kierros. Kavaletit alle ja koska alotettiin liian pienesti niin uudestaan alusta. Kolmen laukan väli sujui muistaakseni joka kerta ihan ok eikä Hero tuijotellut laineita. Suora linja tultiin hallitusti kuudella. Trippelille piti myödätä ehkä vielä paremmin. Sakkona tultiin perään vielä linja ja trippeli. Nyt päästiin väli viidellä laukalla (tosin vastalaukassa) ja trippelikin ylittyi paremmin.

Eiköhän tällä kisoihin uskalla kokeilemaan.

Ongelmia:
pukit
vaihtoi laukkoja liiankin herkästi
sopiva laukka oli välillä kadoksissa

Parannusta:
helposti kaikesta yli
laukkaa sai säädeltyä


Mari videoi meidän loppuhypyt, kiitos!

torstai 21. marraskuuta 2013

Uusi suosikkitamma esteile


Torstaina kun menin tallille niin salainen hevostoiveeni oli vain että ei Samia. Listalla odotti iloinen yllätys ja luvassa oli kauan himoitsemani Flika. Tuntomerkkien perusteella lähinnä ihanneratsuani: 162 cm korkea ruunikko tamma pienillä merkeillä. Heppaa oli jo omistajansa laittamassa kuntoon, joten mulle jäi hommaksi vain pitää seuraa. Ihmettelin kovasti Flikalle tulevaa apuohjien määrää: sekä gramaanit että martingaalit. Gramaanit martingaalin kaularemmin alta. En muista aiemmin moiseen törmänneeni. Kuvittelin näiden estävän hepan halut kiikutella kuskeja mutta siinä olin väärässä. Ope sitten myöhemmin vastasi että auttavat hevosta käyttämään selkäänsä hypyissä, muuten hyppää selättömänä ja niin laakana että kaikki puomit tulevat korkeudesta riippumatta mukaan.

Flika oli tosi tasainen tapaus. Ei pällistellyt vaan oli kaikin puolin yhteistyöhaluinen. Raipan ja kannukset jätin pois. Ei kiihdytellyt vaan eteni sopivan reippaasti juoksematta alta. Tähän nähden hämmästelin kehotuksia ratsastaa hitaammin ja rauhallisemmin. Meni kunnon hissutteluksi ja ruvettiin ympyrällä olemaan jo tukkona. Asetuksiakin piti saada paremmin läpi. Niistä tuli aika monesti sanomista. Pari kertaa ymmärsin ja oli ihan aiheellista mutta mielestäni välillä ratsu oli ihan hyvin asetettu ja silti tuli asiasta sanomista. Kukkahattuni kuumotti myös open kommenteista vetää hevonen gramaanilla pakettiin ja pyöreäksi jotta se käyttäisi selkäänsä. Vaan ei onneksi ope valittanut liian pitkistä gramaaneista vaikken ihan tuommoisia totellutkaan. Eteen, alas ja rennoksi oli oma missioni.

Laukat nousi helposti mutta väliin mahtui pari pudotusta raville. Kertaalleen meni sitten niin häsläämiseksi etten saanut laukkaa nousemaan takaisin. Ei auttanut kuin rauhoittua, pyytää käyntiin ja hetken päästä nostaa uudestaan. Ei kiihdytellyt laukassakaan. Ympyrällä väistätettiin pienemmälle ja suuremmalle kuviolle ja tehtiin aika pitkät verkat ennen esteitä.

Hyppelyt aloitettiin ympyröillä. Kaksi pystyä. Kahdesti kumpaankin suuntaan. Flika liikkui ihanan tahdikkaasti eikä kiihdytellyt yhtään kohti esteitä. Ohje oli että pitää myödätä mieluummin jo askelta ennen ja sitä yritin sitten lopputunnin toteuttaa.

Näiden 8 hypyn jälkeen tultiin pysty ja okseri linjalla. Väli oli jotain 17 metrin luokkaa. Ekalla kierroksella estekorkeus oli jossain 60 sentin lähistöllä. 5 laukkaa väliin kaavailin ja hieman ahtaaksi jäi. Mutta nätisti yli. Toiselle kierrokselle esteet vähän nousi. Eka taidettiin tulla vähän juureen ja se putosi. Pidätin välissä liian hellästi ja toinenkin putosi. Onneksi tultiin vielä yksi kierros ja päästiin taas puhtaasti yli. Vikalla kerralla okseri saattoi olla n. 85 cm. Flika meni mukisematta ja nyt osasin himmata menoa välissä paremmin ja tuli tasaisemmat 5 askelta.

Ihanan mutkaton ratsu! Tammaksi jopa aavistuksen tylsä. Ja eiliseen Rediin verrattuna superrauhallinen. Eipä juuri jännityksiä tai kiirehtimisiä esitetty. Tällä menolla Flika kiilasi (odotetusti) suosikkilistani kärkeen. Kakkosena Fossi, kolmantena Nuppu ja neljäntenä Celine. Ehdin jo pohtia että kuinkakohan hankala Flika olisi saada kulkemaan oikeinpäin ilman apuohjia. Ope muotoili tämän niin että muutamat voivat ratsastaa sillä ilman gramaaneita. Pitäisi kokeilla itse kuinka hankala se on ennen kuin rupean jeesustelemaan jatkuvasta apuohjien käytöstä. Tuolla kyllä saisi harkkakisoissa mennä apuohjilla, suojilla ja raipalla. Mutta sijoituksia ei jaeta, arvostelupöytäkirjat vain.

Ongelmia:
en ollut läheskään aina open kanssa samaa mieltä korjauksista
kaksi pudotusta

Parannusta:
ihanan tolkku ratsu
hyppäsi kivasti ja helposti
väisti helposti

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Virtaisaa menoa


Keskiviikoksi sain sovittua toisen Rediratsastuksen. Olin muutaman minuutin myöhässä kun en pimeässä enää löytänytkään ihan eksymättä perille, anteeksi. Ratsu oli omistajansa kanssa jo kentällä kävelemässä. Sain siis hypätä valmiiksi varustetun ja alkukävelleen ratsun kyytiin. Aika elitististä.

Redillä oli kuulemma eilen ollut kevyempi päivä. Nopsaa huomasin että tänään olikin hyvin virtaa. Käynnissä oli tolkku, ravissa meni aika lujaa ja laukassakin kovasti yritti. Tehtiin sitten kontrollitreeniä ja pikkuhiljaa meno parani. Kivan kyttäilemätön hepo oli, mitä nyt muutama loikka tuli. Laukattiin alkuun suht pitkät pätkät. Kovin lujaa en viitsinyt antaa päästellä vaikka vauhtia olisi selvästi ollut. Yleisö kerääntyi kentän laidalle katselemaan menoamme. Pientä riekkumista oli ilmassa mutta sopivan haastavaa. Tulipa testattua myös laukanvaihtokin pyynnöstä. Enemmän niitä tuli kyllä pyytämättä mutta pyynnöstä vaihtoi myös. Redi oli samalla itselleni vähän treenikappale ja kokeilin keskiraveja. Samat viat kuin aiemminkin eli tahti kiihtyy tai jotain muuta pielessä.

Käveltiin tunnin (tai reilu puolitoista tuntia siinä meni) aikana useammat välikäynnit. Käynnissä liikkui reippaasti. Työskentelyt käynnissä oli helpoimmat. Tein väistöjä, eikä tarvinnut puskea yhtään. Samoin muutamat avot ja hieman sulkuakin. Vaikka on enemmän esteratsu niin hyvin onnistui tällaisetkin. Ravissa vauhtia oli hetkittäin runsaasti, joten lisää ajattelemista hepalle. Puolikas voltti, väistöä uralle jne. Lopuksi volteilla lapa edellä ulos puskeminen ja takaa väistäminen tasottui, hepo rentoutui, lopetti kipityksen, asettui ja rupesi tuntumaan kumpaankin kierrokseen hyvältä. Pyörittiin ympyräkahdeksikkoa.

Tähän olisi loppunut normiratsastus. Mutta koska omistaja tuntui olevan pikemminkin mielissään kun jaksoin hinkuttaa ja omastakaan mielestä ei oltu vielä valmiita niin jatkoin vielä kolmannenkin askellajin. Lepokäyntien jälkeen paras tuntuma ratsuun oli taas kadonnut ja hetken hain otetta käynnissä ja ravissa. Ihan niin hyväksi ei tullut. Ensin vasen laukka, tästä ei oikein hyvää tullut vaikka yritin työstää asetuksilla sisään ja ulos. Ratsulla oli edelleen virtaa vaikka kuinka. Lopulta laukkapätkä rupesi venähtämään jo niin pitkäksi että päätin lopettaa hyvään yritykseen. Hetken huilit ja oikea kierros. Oikea tuntui vähän paremmalta. Jokusia nostoja ja tässäkin vähän vasta-asetusta välillä. Laukassa ei rentoutunut. Lopetettiin taas semihyvään kohtaan. Omistajalle totesin että jos vielä pääsen Redin kyytiin niin laukat jäi vähän hampaankoloon.

Minä sain omistajalta kehuja kärsivällisyydestä. Mutta selvästi kannatti kun Redi tasottui ravissa kivaksi. En edellisen kerran perusteella olisi uskonut että alle puolessa vuodessa saan sen jotenkinpäin rentoutumaan. Välissä tosiaan omistaja kysyi että tahdonko hypätä. Vastasin jotain epämääräistä muminaa. Loppuvaiheessa sitten totesin että nyt ei hypätty. Tämä tuli nyt enemmän tarpeeseen. Kentän pohjan puolesta olisi kyllä voinut vielä loikkia. Nyt taisi olla jopa lämpimämpää kuin viimeksi. Pari astetta plussalla.

Treeni oli sen verran rankka että sain näillä keleillä klipatun hevosen hikoamaan korvanjuurista. Kiva oli mennä itsenäisesti pitkästä aikaa. Aiemmin kun sitä tuli Easyn ja Valman kanssa tehtyä säännöllisemmin. Loppukäyntien ajaksi nakattiin loimi päälle. Samalla sitten kuulin myös että Redi on myynnissä. Tästä säpäkkä mutta kiltti esteratsu, kuulemma kenttätreeneissäkin käynyt.

Ongelmia:
alkuun ratsu oli aika virtaisa
laukka oli vähän kiireistä
aloillaan seisomista piti harjoitella hetki
vähän puskettiin lapa edellä väistöaskelia välillä

Parannusta:
tasottui hetkittäin tosi kivaksi
rentoutuikin
väisti helposti
liiraus väheni

maanantai 18. marraskuuta 2013

Kolmas kerta Tytsyllä


Maanantain tunnille ei ollut vielä Harmoniaa tarjolla. Vähän haaveilin Sokerista mutta listassa luki Tytsy. Omistaja totesi ettei viitsinyt laittaa mulle Topiasta koska se olisi tullut taas suoraan tallista. Vastasin että hyvä. Ajatteli että olisin halunnut revanssin sen kanssa. Mutta ehtiihän tässä. Ratsukoita tunnilla oli neljästä viiteen. Viidentenä osan ajasta mukana pyöri omistajan tytär uudella tulokkaalla. Lämmintä oli +1 ja kenttä oli hyvässä kunnossa.

Tytsy oli vähän aiempaa äkäisempi tallissa. Päättelin että hepo lienee siis vähän erilainen ratsastettaessakin. Jätin raipan ja kannukset edelleen matkasta. Tänään tamma olikin vähän reippaampi. Mutta edelleen luikero. Alkukäynneissä ajelehti vähän omiaan ja ohjastuntumallakin tuntui valitsevan reittinsä osin itse. Volteilla puski loppupuoliskolla sisään. Ope muistutti että olympia on hidas kuolain ja pitää muistaa itse olla nopea.

Tänään jatkettiin kokoamistreenejä. Ei ollut ihan yhtä epätoivoista kuin viimeksi Topiaksella. Ravissa lyhennettiin askelta ja siinä malttoi hetkittäin kuunnella istuntaa kivasti. Tehtiin myös ravista pysähdyksiä. Huonosti malttoi seistä ja liikutteli jalkojaan. Piti välillä ottaa vähän pidemmät harjoituspätkät paikallaanoloa. Vasemmalle asettui huonosti. Itsenäisesti asetin vähän sisään ja ulos.

Tämän päivän tunnin riemastuttava asia oli huomata että kun menee huonosti niin pitää itse jämäköityä ja ratsastaa paremmin. Se auttoi. Alkutunnista jalkani kuulemma varsinkin volteilla ajautuivat turhan taa. Lopputunnista tuli kehuja että pysyy paremmin omalla paikallaan. Viikko sitten jalkoja piti siirtää nimenomaan taaemmas. Hartioiden rentouttamisesta tuli taas kommenttia.

Hankalin askellaji oli laukka. Vasen laukka tuntui ristilaukalta ja oli aikamoista kaahotusta. Oikea tuntui paremmalta muttei muuten ollut juuri kauniimpaa. Laukan jälkeen ensimmäinen sivu ravissa oli kaahotusta mutta nopeasti sain alleviivattua ettei kuulu juosta ja kontrolli palasi hyvin.

Lopuksi tehtiin ravissa vielä temponmuutoksia. Keskiraviakin sai pyytää ja edelleen tahti kiihtyi eikä sitä juuri syynätty.

Vasen asetus ei tuntunut menevän millään kunnolla läpi. Kun muut lopettelivat niin minä sain opelta raipan ja kehotuksen ratsastaa Tytsy ensin hyväksi. Hepo ei jatkanut seuraavalle tunnille, joten oli aikaa vielä hetki pyöritellä käyntiä ja ravia. Menihän siinä aikaa ennen kuin Tytsy uskoi että vasen pohkeeni tarkottaa muutakin kuin lisää vauhtia. Ja lopulta asettui sen verran vasempaankin että oli hyvä palkita loppukäynneillä. Itsellenikin on hyvin mieluisaa että lopetetaan vasta tarpeeksi hyvään suoritukseen.

Tytsylle tuli hieman hiki. Tunnin jälkeen ei ollut tallissa vieläkään lutunen. Samoin Harmoniaa yritin käydä rapsuttelemassa mutta tamma osoitti hyvin selvästi ettei kaipaa seuraani.

Ongelmia:
asettui vasemmalle huonosti
vasen laukka
laukasta raville siirtymät ei ihan siisteimmästä päästä

Parannusta:
oikea kierros oli helpompi
ratsastin paremmin
lopuksi asettui kumpaankin suuntaan
ei kaahottanut kuin hetkellisesti laukkojen jälkeen

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Neljännellä kerralla jo ihana, huonosti menneen ratsastussyksyn katkaisu


Sunnuntaina mahduin vielä tunnillekin. Salaa haaveilin Herosta. Listassa luki kuitenkin Touho. En ollut yhtään mielissäni ja ajattelin että olisin 8 tunnille tulevasta ratsusta ottanut mieluusti minkä tahansa muun. Mutta kuten aiemminkin niin myös nyt tällaiset aatokset ennen tuntia povasivat loistavia onnistumisia.

Touho tuli kiltisti tarhasta ja oli ihanan asiallinen taluttaa. Samoin hoitotoimenpiteet ongelmitta. Mitä nyt takajalkoja piti vähän kammeta ylös. Muistelen että aiemmin on ollut vähän samanlaista. Harjaillessa harmittelin että Touho on niin pieni, kapea ja luikura.

Eino-myrsky yritti pauhata (pihalla +1) muttei haitannut meidän menoa yhtään. Touho yllätti menemällä suoraan. Ei luikerrellut koko tunnin aikana. Vaan tasottui tuntumalle ja kulki nätisti. Aiemmin totesin että tarvitsisin tallinpitäjän pitämän koulutunnin huonosti menneeseen ratsastussyksyyni. Tämä meni juuri kuten haaveilin. Kommentit olivat monesti että "hyvältä näyttää". Varotuksia tuli että saattaa jäädä roikkumaan oikeaan ohjaan. Mutta ei enempää holhousta. Alkuverkat saatiin mennä aika itsenäisesti kumpaankin suuntaan ja niihin käytettiin sopivasti aikaa. Oikea kierros oli hankalampi ja meni useampi maneesinmitta ennen kuin parani mutta oli aikaa työstää. Ohjeiden mukaan asetin sekä sisään että ulos. Ravissa pikemminkin kiiruhti kuin hidasteli. Ratsuun sai kivan tuntuman.

Laukkoja otettiin ympyröillä ennen tehtävän alottamista. Aika pitkät pätkät kumpaankin suuntaan. Laukka oli hankalin askellaji. Opeltakin tuli kommenttia että "työskentele, saat sen vielä pyöreämmäksi". Välillä kun meno meinasi ruveta hyytymään niin hipaisin raipalla. Touho reagoi aika voimakkaasti mutta hipaisu oli siis riittävä ja lopputulos toivottu. Eikä muuten säikkynyt raippaa. Laukassa ei kulkenut pyöreänä ja asetuksien kanssa oli työstämistä. Välillä asetin ulos ja selvästi auttoi hetkellisesti. Aiempaan verrattuna nyt laukkasi jopa vähän rauhallisesti. Mentiin meidän ympyrällä kai porukan hitaimmin. Ja ohjautui hyvin toisin kuin vielä kesällä.

Tehtävänä oli vastalaukkoja. Vasemmassa kierroksessa nostettiin pitkälle sivulle käynnistä oikea laukka. Ekalla kerralla nostin uran sisäpuolella mutta koska nosti joka kerran oikein niin loput nostot tehtiin uralla. Vastalaukka nousi hyvin mutta muuten nostot oli välillä sinkoilua. Nyt laukkakin oli ihan eri lailla reipasta kuin ympyrällä. Onneksi pitkä sivu oli aika pitkä työstää menoa. Ei täydellistä mutta parani.

Toiseen suuntaan ei ehditty nostaa kuin kertaalleen. Ahnehdin ja yritin heti uralla. Nousi väärä. Takaisin käyntiin, uran sisäpuolelle ja uusi nosto. Nyt tuli vasen. Eikä ehditty ottaa enää enempää. Loppuverkassa alkuun kiirehti mutta rauhottui sitten hyvin kuuntelemaan.

Opettajan loppukommentit oli että ratsastit sillä aika hyvin.

Olin jo suunnittelemassa talutusharjoituksia talliin mutta Touholla jatkuikin vielä hommat.

Tämä oli kiva tunti ja nyt tykkäsin Touhosta. Ja koska olen minä niin yhden hyvin menneen koulutunnin jälkeen mieleen nousee ajatus koulukisoista. Mutta tämä oli juuri se, mitä tähän syksyyn nyt tarvitsin!

Ongelmia:
oikea kierros oli haastavampi
laukka ei ollut pyöreää

Parannusta:
lähes kaikki
vastalaukat nousi hyvin
ravissa oli tasainen
tykkäsin!


Videokooste tunnista, kameran takana taisi olla Elina.

Tavoite täytetty: eka koulukisaruusuke Saaralta


Sunnuntaina oli taas kisapäivä naapurissa. Rusinan kanssa Saaralle siis. Hepo taisi olla mielellään lähdössä hommiin sillä tuli tarhan portille vastaan. Hoitaessa oli kiltisti mutta vähän häsläsi. Letityksessä oli haasteita kun osa harjasta oli nyrhiintynyt muutaman sentin mittaiseksi. Ylimmät letit oli normaalit mutta 5 alinta oli tynkälettejä.

Rusinalla oli tänään paljon asiaa ja hirnui. Alotettiin verkka omassa maneesissa, siellä meni ok. Verkattiin myös kisapaikalla. Verkat meni ihan ok kokonaisuudessaan.

Lähtövuorossa olin yhdestoista kolmestatoista lähtijästä. Radalla hepo jännittyi ja ravit oli kamalahkoja. Tästä huolimatta tuomari antoi raviosuudesta pääosin kutosta. Huonoin numero oli ansaitusti kolmonen käyntiinsiirtymästä (myöhässä ravin kautta). Seiskoja oli jopa 3 (ravivoltti vasemmalle, pääty-ympyrä oikeaa laukkaa ja lävistäjä oikeassa laukassa). Keskiravista tuli 5,5, samoin lopputervehdyksestä. Yhtään vitosta ei ollut. Alakerta pääosin kutosta paitsi oikeista teistä 6,5.

Vaikka tuntui melko kamalalta niin saatiin tulokseksi huimat 61 % ja sillä kolmanneksi. Ekaan ja tokaan oli kunnon kaula, muihin hyvin pienet erot. Valkonen ruusuke siis.

Pihalla otettiin muutamat poseerauskuvat. Rusina rupesi haluamaan jo kotiin. Takaisin omalle tallille mennessä Rusina oli aika täpinöissään. Pihalla meinasi loikkia. Uskalsin taluttaa vasta omassa maneesissa. Siellä sentään kuunteli vaikka oli edelleen vähän tohinoissaan.





Kuvat otti Kaisa.



Videosta kiitos Alekseille.

lauantai 16. marraskuuta 2013

Kaarevia linjoja

Lauantaina mentiin poikkeuksellisesti vasta puolen päivän aikoihin hyppäämään Annen ja Kaisan kanssa. Ratsuksi tuli taas Aapo.

Pihalla oli aurinkoinen +3, me oltiin maneesissa.

Hypättiin kiemurauralla kolmea pystyä (ristikkoa), 4 laukkaa väleihin. Kulmat tehtävälle tullessa oli tiukat. Ekat hypyt oli huonoimmat. Aapo vaihtoi laukat ihan ok. Lopuksi keskimmäiselle esteelle lisättiin voltti ulos. Aapo meinasi lukittua voltilla väärälle esteelle.

Sitten tultiin n. 17 metrin okserilinjaa. Viidellä laukalla. Onnistui neljälläkin mutta 5 oli parempi. Meni ihan ok.

Estekorkeus oli tänään max 75 cm, tuntui pieniltä.

Ongelmia:
ensimmäinen kierros taas huonoin

Parannusta:
laukat vaihtui ok
laukka säätyi


Videoista kiitos Alekseille.

torstai 14. marraskuuta 2013

Toinen kerta Samilla


En ollut kovin yllättynyt kun listassa ratsukseni luki taas Sami. Käytännön ongelmia aiheutti tallista puuttuneet valot. Töpseli oli niin korkealla ettei ylletty sinne. Harjasin suuren ja äkäisen ratsuni siis lähes käsikopelolla. Koskaan ennen en ole yhtä pimeässä ratsua varustanut. Ei oikein nähnyt minne väistellä. Suitsien kanssa oli ihan kunnolla ongelmia. Onneksi ei kuitenkaan tehnyt mitään.

Ratsukoita tunnilla oli 4. Lämpömittari näytti pihalla +1 ja maneesissa +3. Eilen oman tunnin jälkeen katselin valmennusryhmää ja kyllähän se Sami siellä liikkui kun kunnolla patisti. Tästä inspiroituneena päätin sitten vaatia kunnolla ja liikkuihan se sitten mullakin. Välillä tosin hirvitti tökkimisen tarve. Pelkäsin tekeväni kannuksilla kuopat sen kylkiin. Raippana oli estekeppi. Tuntuu ettei se raippaan niin reagoi. Alkuverkassa lähinnä ratsastin vain eteen.

Alkuverkan jälkeen nostettiin jalustimet ylös. Mentiin puomeja ravissa. Kevyt istunta puomeilla, toisella pitkällä sivulla keventäen. Alkuun tehtiin puomien väliin käyntisiirtymä. Käyntiin päästiin hyvin, takas raville ei ihan yhtä sujuvasti. Kevyestä istunnasta ei tullut sanomista. Pohkeet oli vähän huterasti kyljissä mutta tasapaino ihan ok. Kehuja tuli että tahti säilyi hyvin. Vaan vaati se töitäkin, pidätteitä ja pohkeita. Pitkille sivuille otettiin laukkaa. Nosti ihan hyvin.

Puomien perään lisättiin ristikko. Alkuun tultiin väärässä (vasemmassa) laukassa alas. Sama myös toiseen suuntaan. Siinä päästiin myötälaukassa alas. Meno meinasi hyytyä ennen hyppyä, noin metriä ennen maapuomia. Hyppäsi silti. Esteet ei olleet kovin isoja, max 60 cm.

Sitten otettiin jalustimet takas ja este nousi pystyksi. Ei saanut kolistella. Moni pudotti, mekin kai. Raippasin open käskystä ja se auttoi.

Lopuksi hypättiin pysty ja okseri. Väli taisi olla 15 m. Ekalla yrityksellä 4,5 laukkaa. Toisella raippasin välissä ja päästiin neljällä vaikka huonosti venytti pyynnöstä. Okseria nostettiin vielä meille. Vaikutti suurelta mutta oli 85. Hyvin mentiin yli. Ilman jalustimia meno auttoi vähentämään omaa ylipomppimista. Käsien paikasta en tiedä. Yritin ajatella harjaan mutta ei muistikuvia missä ne oikeasti oli.

Ongelmia:
varustaminen

Parannusta:
liikkui paremmin
ilman jalustimia pysyi hyvin kyydissä
85 ei näyttänyt valtavalta
kiva tunti
vihdoinkin heppailu, joka ei ollut ihan kamalaa

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Holhottavana koulutunnilla


Keskiviikkona kävin korvaamassa yhden väliin jäävän torstain estetunnin. Tällä kertaa oli luvassa koulua ja ratsukseni oli merkattu kirjava Celine. Kiva saada taas uusi tuttavuus ja plussaa siitä että tämä on tamma. Hepo löytyi ulkokarsinasta loimi päältä. Klipattu, joten alkukäynteihinkin laitettiin loimi. Oli kiltisti hoidettavana.

Tunnilla olin hieman näreissäni siitä etten ehtinyt kokeilla mitään itse vaan kaikki kommentoitiin etukäteen. "Pidä kaula suoraan vasemmassa kierroksessa, oikeassa taivuta huolellisesti." Tms. Meni vähän huonosti. En tainnut vaatia tarpeeksi. Kiva olisi ollut myös opetella ratsun toimintaa omien "erehdysten" kautta. Itelle tuli kommenttia että hartiat pitää rentouttaa ja pitää kunnon ulkotuki.

Hepo oli ihan erilainen kuin kuvittelin. Eihän se vyörynyt vaan oli tasainen ja reipas. Väisti tosi helposti, vähän liiankin kun vasemmalle kääntyessä perä otti sivuaskelia. Mentiin väistöjä käynnissä ja muistaakseni ravissakin. Pitkältä sivulta sisään, suoristus ja takaisin. Nopeasti rupesi ennakoimaan ja tehtävää piti sitten vähän varioida.

Laukassa kaahasi. Edestä raskaalta ei tuntunut siinäkään mutta etupainoinen oli. Etujalat juoksee ja takaset jää. Ravissa oli hetkittäin kiva.

Lopputunnin tehtävä ravissa radan poikki ja laukannostot ei meinanneet millään mennä opea tyydyttävästi. Aina oli jotain pielessä. Tultiin liian lujaa, ei jatkettu laukkaa suoraan, jäin sisältä liikaa kiinni jne. Jos jotain sainkin korjattua niin muualta löytyi sanomista. Peruutuksetkaan ei meinanneet lähteä kunnolla.

Loppuverkassa olisin halunnut saada Celineä venyttämään kaulaansa mutta ohje oli pitää paremmalla tuella. Tämän kanssa tarvitsisin muutaman kerran lisää että rupeaisi toimimaan. Olisin nytkin halunnut hinkutella itsenäisemmin. Saatiin kuitenkin pari hyvää hetkeä tunnin aikana kun hepo pyöristyi ja rauhottui. Kädelle se ei painanut mutta oli etumatala. Työskenneltiin loppuun asti ja Celine jatkoi sitten vielä seuraavalle tunnille.

Ongelmia:
vähän luikero
istuin kuulemma liian takakenossa

Parannusta:
väisti tosi helposti (melkein liiankin)
nosti laukat helposti

maanantai 11. marraskuuta 2013

Seniorisuokilla


Maanantain ratsujako yllätti ja listassa luki Topias. Liinaharjainen suokkiruuna, n. 163 cm. Hepalla on ikää jo 23v (s. 1990) ja kuuleman mukaan saattaa karsinassa olla vähän luihu. Nyt käyttäytyi harjatessa asiallisesti. Hauska oli että hepo näytti mistä sitä pitää rapsuttaa. Satulan laitosta ei tykännyt.

Tänään luvassa oli lisää yrityksiä koota ratsua. Arvelin että vanhempi ratsuni on vähän kankea ja vetristyy hitaammin. Tämä ei toki ollut mikään hyvä syy ratsastaa hempeillen. Sillä siitä seurasi vain ongelmia. En saanut heppaan kunnolla otetta tunnin aikana ja ratsastin huonosti. Itseäni haittasi ajatus siitä että Topias ei ole tamma.

Ratsu oli vino ja jäykkä enkä saanut asetuksia läpi. Meni aivan päin honkia. Ja kun perusasiatkaan ei olleet hallussa niin ajatus ratsun kokoamisesta tuntui lähinnä turhauttavalta. Istuntaani viilattiin, jalkoja taaemmas ja kyynärkulma kuntoon. Keskiravit oli onnettomat ja esitettiin pari väärää laukkaa. Vaihdot tuli ravin kautta. Kun yritin pitää ratsun laukassa niin ei vaihtanut. Laukassa ei rentoutunut millään. Ohjat kävi välillä pyykkinaruina.

Noin 52 minuuttia meni huonosti, loppuverkkaan sentään rentoutui. Intensiivisempi ratsastus olisi varmaan ollut parempi. Loppuverkoista ois ollut hyvä alottaa. Toivoinkin että jos joskus vielä saan Topiaksen niin mieluusti siten, että se on mennyt jo yhden tunnin alle. Hepo hikosi märäksi ja jatkoi hommia vielä seuraavalle tunnille. Pakkasta oli asteen verran, ratsukoita meidän tunnilla 4. Fleecen kanssa oli viileähköä.

Tunnista jäi hirveä angst. Onneksi tallista löytyi niin positiivista keskusteluseuraa että keljutus helpotti. Omistajakin kommentoi että Topias toimii yleensä miehillä paremmin. Eli minä ja hepo mahdoimme kummatkin harmitella toistemme väärää sukupuolta.

Tallissa on nyt kolme heppaa testaamatta: Wanesa, Piku ja Leiger.

Ongelmia:
ratsastin huonosti
kokoamisesta ei tullut mitään
keljutti

Parannusta:
loppuverkat meni paremmin
oli kiva hoitaa

perjantai 8. marraskuuta 2013

Toiveratsuna Sokeri


Perjantaina oli taas itelle vapaa ilta. Siispä kyselin Mallulta että mahtuisiko tunnille. Sain taas valita klo 16 ja 19 väliltä ja valitsin jälkimmäisen. Seuraavassa viestissä kysyttiin että tahdonko mennä Tytsyllä vai Sokerilla. Valitsin Sokerin, kiva lähteä kokeilemaan sillä toinenkin tunti. Ja lisäksi tykkäsin sen luonteesta enemmän.

Sokeri oli jo hommissa kun menin tallille. Yritin sitä tunnistaa tunnilta mutta vasta kun tajusin että toinen suokki on ruuna niin arvailut osui kohdilleen. Tietysti suitsistakin olisi voinut päätellä. Sokerilla meksikolaiset, (Tytsyllä olympiat), muiden suokkien suitsia en ole vielä niin tarkkaillut. Hepo liikkui kivan reippaan näköisesti. Sillä kun on välillä ollut vähän motivaatio-ongelmia.

Kenttä oli edelleen märähkö muttei ehkä ihan niin paha kuin aiemmin vaikka tänäänkin satoi. Marraskuun kahdeksas ja olen aamulla väistellyt kastematoja! Lämmintä oli n. +3. Ennen tuntia iski sen verran vilu etten riisunut päällysvaatteitani yhtään. Hitusen lämmin tuli tunnilla muttei pahasti kuuma. Sen jälkeen sitten taas hieman vilutti kun ei ollut enempää laittaa päälle.

Sokeri kulki ihan reippaasti. Alkuun yritti vähän oikoa kulmia. Tänään meillä oli koko kenttä käytössä. Eli käytännössä opetus ei kuulunut ihan kauimmaiseen nurkkaan asti. Ratsukoita tunnilla oli kivasti vain 3. Alkutunnista taas hetki ilman jalustimia ja ratsu kunnolla liikkeelle. Ohjat kerättiin hissukseen kuten yleensäkin.

Päivän teemana mentiin väistöjä. Parkkiksen lähimmäisellä sivulla käännettiin ennen uraa, mentiin vähän suoraan ja väistettiin uralle. Ensin oikea kierros. Vähän meinasi mennä liian lujaa ja lapa edellä sekä takaosa jääden. Ensin käynnissä, sitten ravissa. Parani loppua kohti. Mutta ei mitään ihan täydellistä. Tänään tunsin huonosti selkään takaosan jäämisen. Pidätteiden hetkellisen kuuntelemattomuuden sekä lapa edellä puskemisen huomasin paljon paremmin. Muualla sai ratsastaa itsenäisesti voltteja ja muita kuvioita.

Alkuun Sokeri oli aika vino. Oli hankaluuksia saada vasemmalle ohjalle tuntumaa (joka varmasti omalta osaltaan vaikeutti väistöjä). Asetus oikealle oli myös tihkaista. Taivuttelin välillä kunnolla yli ja rentoutuihan se ratsu sitten. Mentiin vaan tosi matalassa muodossa.

Toiseen kierrokseen väistöt meni paljon helpommin. Tuntui että itekin istuin paremmin suorana. Raviväistötkin oli ihan ok. Sitten ope pyysi meiltä siksak-väistöjä. Vasenta pohjetta väisti ihan hyvin mutta oikeaa paljon huonommin. Hepo oli kuitenkin kuulolla ja aloitti väistön vasta kun pyysin ja suoristui välillä.

Tähän suuntaan rupesin itsenäisesti tekemään temponmuutoksia ja avoja. Hepo ei ollut edestä kovin raskas mutta kulki edelleen melko kyntävässä muodossa turpa lähes maata viistäen. Suoristui mutta edelleen tukeutui helpommin oikeaan ohjaan. Nyt sain jo taivutettua kumpaankin suuntaan ja hetkittäin jouduin pyytämään lisää aktiivisuutta. Yritin koota kaulaa vähän ylemmäs siinä juurikaan onnistumatta.

Loppuun otettiin laukkaa uraa pitkin. Laukat nousi hyvin mutta siinäkin sai ratsastaa lisää aktiivisuutta. Kiva olisi ollut vähän enemmän vielä työskennellä laukassa mutta pohja antoi omat rajoituksensa. Hyvin tuli istunnalla takaisin raviin.

Loppuraveissa oli rento mutta meno rupesi vähän hyytymään. Liikkui kuitenkin kun patistelin. Käynnissä sain antaa pitkät ohjat melko pian muiden vielä vähän työskennellessä. Toivoin opelta että voitaisko joku tunti harjotella kokoamista.

Hepo oli edellen tosi varman olonen. Totesin että vaikea uskoa että Sokeri säikkyisi mitään. Saattaa kuulemma välillä semmostakin tehdä. Tunnin jälkeen karsinassa malttoi mielensä ja pysyi pois heiniltä kun otin suitset pois. Myöhemmin pesin vielä jalat. Toiset tuntilaiset oli taas tosi kivoja.

Ongelmia:
vasempaan ohjaan oli aluksi hankala saada kunnon tuntumaa
lopuksi vauhti vähän hyytyi
väistöt vasempaan oli hankalampia

Parannusta:
rentoutui tuntumalle
väisti helposti oikealle
nosti laukat hyvin
hirmu symppis käsitellä

torstai 7. marraskuuta 2013

Esteille uudella ja suurella


Tunnille mennessäni haaveilin eniten Flikasta mutta mietin että Nuppu ja Fossi kelpaisi myös hyvin. Kaikki kolme tulikin meidän tunnille mutta mulle oli merkattu porukan korkein, pv-tamma Sami. Sami oli karsinassaan vähän luihu. Kun sitä kiukutti kunnolla niin puri itseään polvesta. Useamman kerran pohdin että ylettyisiköhän se muhunkin. Onneksi ei ollut mua kohtaan uhkaava. Karsinanaapurin kanssa välillä kahisi. Oli myös sen verran pimeää etten nähnyt sitä kunnolla putsata. Onneksi ei ollut kovin likainen. Suojista älysin onneksi kysyä. Yleensä käytäntö on että jos harjapussissa ei ole suojia niin niitä ei tule. Oli kuitenkin semmonen olo että tälle tulisi. Ne olikin sitten jossain ihan väärässä paikassa hiekkaisina.

Tiesin että tällaiset hevoset pitäisi ratsastaa alusta asti kunnolla eteen. Sain tuntikaveriltani onneksi vähän pidemmät kannukset lainaan. Omilla ponikannuksillani olisin saattanut olla pulassa. Vinkkiä tuli myös että esteraipan kanssa en pärjää vaan kannattaa ottaa pidempi tikku. Kyllähän Sami liikkui muttei erityisen reippaasti. Enkä jostain syystä saanut komennettua kunnolla. Eikä se opekaan meiltä vaatinut.

Alkuverkat meni aika äkkiä. Sitten tultiin puomitehtäviä ravilla, laukalla, volteilla ja siirtymillä. Siinäkin olisin alkuun voinut ottaa enemmän ohjeita. Onneksi niitä rupesi sitten tulemaan. Volteilla parempi ulkoapujen käyttö, eteen, energiaa. Alaspäin siirtymät tuli hyvin ja kun myöhemmin tehtävänä oli esteen jälkeen ottaa raville niin ope ehdotti että jos on löysä niin ratsastan mieluummin laukkaa eteen.

Samoin esteelle ei kannattanut lähteä ihan kylmiltään vaan ottaa mieluummin vauhdinkeräyskierros maneesin ympäri alle. Ratsukoita oli taas 5, joten ehdittiin ihan monenlaista. Esteenä oli vain yksi okseri.

Lopuksi tultiin estettäkin, ensin ravilla linjalle ja siitä laukalla esteelle. Seuraavalla kierroksella samasta kohtaa laukannosto ja ensin laukkavoltti. Tiesin senkin että jos Samia puskee liikaa esteelle niin se stoppaa. Ohje oli että ponnistuspaikkaa pitäisi saada mieluummin vähän kauemmas. Jos hyppää juuresta niin vauhti saattaa kadota. Olin edelleen vähän epävarma että meneekö ratsu yli. Aapon kiellot kummittelee edelleen alitajunnassa. Sami kuitenkin loikkasi pienen esteen joka kerta hyvin. Ite useamman kerran nappasin harjasta epäuskon iskiessä. Hyppykaaret oli aika pitkiä ja hitaita, joten ehkä ihan hyvä muutenkin. Lopuksi ope nosti vielä meille. Näytti jättimäisen isolta mutta yli mentiin. Tuntikaverin tarkistusmittaus sanoi että 80 cm. Pitäisi siis hypätä enemmän kun iskee tällainen vääränlainen korkeussokeus.

Sami jatkoi seuraavalle tunnille. Estepenkki vaihdettiin koulusatulaan. Tässä oli sitten pv-tamma, ruunikkokin vielä, johon en oikein syttynyt. Ei Sami missään tapauksessa kamala ole mutta on niitä paljon ihanampiakin hevosia. Minun mittapuullani Samikin on jo vähän turhan korkea. Lienee rahtusen yli 170 cm.

Ongelmia:
hepo ei ollut oma-alotteisesti energinen

Parannusta:
kaikesta mukisematta yli
ei äkäillyt tunnilla muille hevosille

maanantai 4. marraskuuta 2013

Sokerin kyydissä


Maanantaina en mennyt yhtä intopinkeänä tallille kuin yleensä koska arvelin ihan oikein että Harmonia on jalkansa takia vielä levossa. Arvelin jatkavani Tytsyn kanssa mutta ratsukseni olikin merkattu Sokeri. Vihdoin siis sen kyytiin kun ekalla kerralla valitsin Assin. Hyvä niin, sillä Assi myytiin eikä ole enää valikoimissa. Kuten ei Cavalakaan. Ekaa kertaa ratsuni sattui olemaan jo valmiiksi hommissa. Kuulin että Tytsyä laiskempi, joten varustauduin kouluraipalla ja ponikannuksillani. Päätin etukäteen että jos saan Tytsyn niin nyt olisin sille varustautunut samoin. Ratsukoita meidän tunnilla oli 4.

Sokeri ei ollut erityisen tahmea. Pohkeilla pyytämällä sai liikkumaan. Eikä kiemurrellut yhtä pahasti alkuun kuin Tytsy. Aika suokkimaiseen tapaan suoraviivainen. Ope oli edelleen tallin kakkosope. Tehtävät oli vähän samantyylisiä kuin viimeksi Tytsyllä. Kenttä oli edelleen märkä, joten hirmuisesti ei kurvailtu. Oltiin parkkiksen puolella kenttää.

Alkuverkkojen jälkeen oltiin käytännössä koko tunti opekulmassa ympyrällä ja siitä yksitellen tehtiin kaksi lävistäjää. Temponmuutoksia. Eka lävistäjä kooten, jälkimmäinen eteen ratsastaen. Ensin käynnissä, sitten ravissa ja lopuksi laukassa. Lyhyt sivu mentiin yleensä eri askellajissa. Sokeri venytti yllättävän hyvin kaikissa askellajeissa. Takaisinpäin olisi voinut tulla vielä vähän paremminkin. Mutta laukat nosti tosi kivasti. Ja lopuksi vielä tehtiin ravin kautta laukanvaihdot, niistä suoriutui ihan superhienosti. Yksi raviaskel väliin ja uusi laukka, kumpaankin suuntaan.

Hankalinta oli saada tammaa asettumaan oikealle. Onneksi ympyrällä oli paljon aikaa värkkäillä tämän kanssa. Lopuksi vähän parani, ratsu suoristui ja hitusen pyöristyikin. Hassuinta oli että laiskaksi mainostettu Sokeri liikkui mulla tänään paremmin kuin reippaaksi mainostettu Tytsy perjantaina.

Sokerille plussat myös tunnin jälkeisestä kivasta käytöksestä. Ihanan tolkku hoitaa.

Ongelmia
vähän etupainoinen ja raskas
hankala asettaa oikealle

Parannusta:
ei oikonut, juuri kiemurrellut tai hidastellut
nosti laukat kivasti

lauantai 2. marraskuuta 2013

Testissä Haukankallio

Lauantaina lähdin Hausjärvelle testaamaan Haukankallion tallia. Etukäteen vaikutti lupaavalta. Ei ihan perinteinen ratsastuskoulu, sillä maksetaan erikseen hevosvuokra ja opetus. Ratsu tavallaan vuokrataan valmennukseen. Kivan siisti paikka ja erityisplussa sisävessasta!

Ratsukseni sain Rekun ja se oli valmiiksi jo hommissa. 162 cm korkea entinen estetykki, tamma. Kiltti ja pörrönen. Syntymävuosi 1993 eli vanhempaa kalustoa.

Ratsukoita tunnilla oli 6. Tarjolla oli tunnin tai tuplatunnin mittaisia. Päätin alottaa yhdellä tunnilla, osa ratsukoista sitten jatkoi toisen putkeen. Rekkua mainostettiin reippaaksi, ei kannuksia ja raippakin kehotettiin jättämään pois. Tänään oli kaikkea muuta kuin reipas. Ensimmäiset 45 minuuttia sain patistella sitä liikkeelle. Ei kuulemma yleensä ole noin laiska. Nyt on saikkuillut ja kuulemma huonossa kunnossa.

Alkukäynnit kesti 20 minuuttia. Rupesi jo epäilyttämään. 13 minuutin jälkeen rupesin keräämään ohjia tuntumalle omin luvin mutta käsky kävi ettei vielä. Tässä vaiheessa oli semmonen olo että olen väärässä paikassa. Huolestutti kovasti mimmonen tunti on tulossa. Vastaavasti sitten onneksi lopetettiin vasta 20 yli.

Open metodit oli että ratsu ensin rennoksi, sitten liikkumaan eteen ja vasta sen jälkeen vaadittiin muuta. Jotenkin noin minäkin sen ajattelen, tosin vähän hevosesta riippuen että pitääkö ihan aluksi pyytää eteen tai malttaa odottamaan.

Lämmintä oli +6, hyvin tarkeni.

Rekku ei kuunnellut oikeaa pohjetta. Ope käski johtaa kunnolla. Tehtiin avoja käynnissä ja ravissa.
Vähän erilaista mutta hyvin ope osasi ohjeistaa kun kerroin mikä ei toimi. Välillä tuntui että varastin aika paljon open huomiota.

Lopuksi laukattiin pääty-ympyröitä. Ihanan helposti nosti laukat. Ope kehotti tekemään isomman ympyrän ettei kaaduta. Kenttä oli päädystä märähkö mutta muuten yllättävän hyvä. Laukkojen jälkeen tamma vähän kiirehti mutta lujaa ei menty missään vaiheessa.

Ongelmia:
en saanut "reipasta" hevosta kunnolla liikkeelle
ei kuunnellut pohkeita sivullekaan kovin hyvin

Parannusta:
tolkku ratsu eikä puuhaillut mitään omiaan
rupesi käyttämään selkäänsä kivasti
laukat nousi helposti

perjantai 1. marraskuuta 2013

Siirtymiä Tytsyllä

Perjantain tunnille sain Tytsyn kun Harmonia oli edelleen saikulla. Tytsy oli tallissa ihanan kiltti. Tamma oli kasvattanut muhkean talvikarvan. Nyt oli eri satula.

Ratsukoita tunnilla oli vain 2. Kelinä pimeä +8. Kenttä oli tosi märkä. Sama ope kuin maanantaina.

Tytsy asettui vasemmalle huonosti. Ja oli sen verran rauhallinen (tahmea) että tarvittiin lopulta raippa. Mentiin lävistäjiä, kokoamista ja eteenratsastusta. Ravissa tahti säilyi ihan ok.

Uskallettiin kuitenkin myös laukata. Laukkatehtävät oli paljon vaikeampia. Ilman raippaa pudotteli raville. Ja siitä huolimatta. En tosin tainnut sitä juuri käyttää.

Laukassakin tultiin lävistäjiä. 3 askelta laukkaa ja vaihto ravin kautta. Sitten 4 askelta ja vaihto käynnin kautta. En edes ajatellut vaihtaa askeleessa. Tytsy vyöryi tai pudotti omia aikojaan. Oli vähän hankalaa meille. Laukka oli tasapainotonta.

Sitten tehtiin ympyrällä eteenratsastusta ja kiinniottoa, neljännes kerrallaan. Nämä tuli turhan äkkiä enkä saanut valmisteluja kuntoon. Oli vaatimattomia ja vasen kierros oli hankala.

Loppuvenytykset oikeaan meni suht ok.

Ongelmia:
ei mennyt yhtä hyvin kuin viimeksi
hankala asettaa vasemmalle

Parannusta:
laukat nousi oikein