Estetunnille odotukset oli korkeammalla. Vaikka Hempan kanssa koulutunti menikin hankalasti niin esteillä sen kanssa on yleensä tullut superonnelliseksi. Ratsukoita oli 4 ja alkuverkat mentiin pihalla auringossa. Pidin kannukset yhä jalassa.
Nyt ymmärsin muiden mukana ottaa ohjat ja ruveta työskentelemään jo ennen kuin ope tuli. Taivuttelin molempiin suuntiin ja yritin huolehtia että pysytään reitillä. Ravissa oli nyt tasaisempi kuin aiemmalla tunnilla.
Open tultua otettiin laukkaa ja hypättiin pystyä molemmissa kierroksissa. Olisi pitänyt laukata vähän enemmän alle ennen hyppyjä. Edelleen Hemppa nimittäin reagoi huonosti jalkaan. Pitkällä sivulla sain muutaman spurtin mutta kummasti hidasti kohti estettä. Tässä vielä hypyt oli suht ok kun este oli pieni. Vaikkei paikat ihan priimaa aina olleetkaan.
Tämä tunti mentiin ratatreenin tapaan eli kun oltiin saatu verkkahypyt hypättyä pihalla siirryttiin maneesiin esteille. Sielläkin hetki ravattiin ja laukattiin. Hemppa oli kivan rauhallinen, tosin avoimen oven kohdalla vähän jännittyi.
Verkkahyppyjä otettiin jokuset molempiin suuntiin. Ope käski laukata enemmän eteen mutten jotenkin ihan sisäistänyt tätä. Pystylle tultiin ok, okserille välillä pompin itse kummallisesti. Ylävartalon asennosta tuli jotain sanomista mutta kuulin ehkä puolet.
Kun hypättiin rataa niin esteet nousi jonnekin kisakorkeuden tienoille. Kavaletilla vaihtui laukka mutta joka kerta siihen tuli jotenkin kumma hyppy. Hemppa ryykäisi minut etukenoon. Sitten alkoi meidän ongelmat. Pyysin eteen muttei Hemppa lähtenyt. Kaarteessa laukka jäi liian pieneksi ja ruuna stoppasi. Uudella vauhdilla päästiin yli. Lopulta menin jo sekaisin että mille kaikille stopattiin. Kieltoja tuli ainakin 4. Sarjallekin taidettiin ensin tyssätä. Sitten hypättiin a-osa hissihypyllä yli ja jäin totaalisen epätasapainoon. Kun Hemppa väisti b-osan niin keikahdin alas. Onneksi olen jo niin hyvä näissä ettei sattunut. Vaikka etukäteen kuvittelin että kun noin korkealta tulee niin olisi paha.
Aloitettiinkohan tämän jälkeen alusta? Yhä stoppailtiin ja ope käski raipata. Raippaa ei ollut mutta sain sellaisen katsomosta. Taidettiin taas mokata jo kavaletille ja hypätä ihan eri aikaan. Vaan raipankäytöllä päästiin nyt kaikesta yli. Ennen sarjaa napautin napakasti ja empimättä yli. En vaan ymmärrä mikä oli vialla kun en osannut istua hypyissä mukana. Muutaman kerran vedin ikävästi suusta ja seuraavaksi Hemppa tarjosi yhden selättömän hypyn, jolla pudotti okserin takasilla.
Eniten tässä jäi haittaamaan se, etten jostain mystisestä syystä osannut istua tänään hypyissä. Ihan tyhjästä kiellot eivät tulleet vaan olivat selvää seurausta siitä että ruuna ei liikkunut jalasta eteen eikä laukkaa ollut tarpeeksi. Joku taisi tulla ponnistuspaikan puutteestakin. Omat ratkaisut oli taas hukassa. Lohdullista oli että normikielloissa pysyin kyydissä ihan helposti. Olisin mieluusti ottanut opelta paljon tarkempaa ohjeistusta vastaan jo ennen kuin meidän ongelmat kumuloituivat näin pahoiksi. Yllättävän vähän tämä silti muuten nakersi itseluottamusta. Harmitti toki kovasti ja omasta istunnastani olin huolissani. Mutta kuten ennen tuntia totesin ettei sillä ole mitään väliä miten treenit menee.
Onneksi ei tullut kommentteja seuraavan päivän kisakorkeuksista. Taidan jättää kannukset pois etten jännitä jalkojani niiden takia ja ottaa raipan mukaan. Sekä oikeasti ratsastaa ruunan kunnolla liikkeelle.
Loppukäynnit käytiin tietä pitkin. Hemppa veti pitkällä askeleella kaikista ohi käynnissä.
Ongelmia:
ei liikkunut jalasta eteen
kiellot
kuski ei pysynyt kyydissä
kuskin vauhtisilmä ei ollut kunnossa
en tullut onnelliseksi
Parannusta:
ei tuijotellut
lauantai 30. huhtikuuta 2016
Kamalaa venkulointia
Lauantaina pääsin taas tuplille Hempan kyytiin. Tällä kertaa tosin tunnin välihuililla. Ruuna oli vaihtanut taas tarhapaikkaa mutta onneksi tiesin mistä etsiä. Koulutunnille lähdettiin nyt kouluvarustuksella. Keli oli ihanan aurinkoinen +13°C ja mentiin pihalla. Pelkässä poolossa ja vielä hihat ylhäällä! Ratsukoita tunnilla oli 6. Laitoin kannukset jalkaan.
Hemppa oli kivan levollinen eikä kekkuloinut mutta siihen se kivuus loppuikin. En muista että koskaan ennen olisi ollut näin kamala ratsastaa. Alkutunnista olisi halunnut vain jolkotella pitkänä. Lyhentäminen harmitti ja nyppi ohjia. Ei mennyt jalasta eteen enkä saanut ulkojalalla rajattua reittiä vaan liiraili ulos. Yleensä tällaisista ongelmista ollaan päästy suht äkkiä eroon. Nyt niitä kesti reilusti yli puolenvälin.
Tunnilla ei tehty mitään kovin erikoista. Keskiympyrää ja piti asettaa sisään. Ohjeita tuli valitettavan vähän. Lyhennä hevosta. Lopulta piti myös ravata eteen. Tämä yllättäen vähän auttoi. Vaikkei pidätteetkään tuntuneet menevän läpi mutta kiemurtelu väheni ja meno tasoittui. Toki tuntui menevän kiireiseksi ja vähän etupainoiseksi.
Myöhemmin nostettiin keskiympyrälle laukkaa. Muutama väärä nousi mutta laukkaan päästiin ihan ok. Ensimmäiset askeleet laukassa oli vähän hitaita muttei ihan pahinta jumitusta, loppupuolisko meni kivasti rullaten. Ravisiirtymät oli taas vyörymistä.
Loppuun tehtiin raviväistöjä uralta sisään ja sai väistää takaisinkin. Parhaimmillaan nämä tehtiin aika tasaisina. Vähän vauhti hyytyi ja ohje oli välissä ravata eteen. Loppuun tuli kommentti että mennään jo liikaakin vasemmalle. En huomannut yhtään. Tosin siihen lähes lopetettiin, joten jäin taas lähinnä hämmentyneeksi.
Tunti oli aikamoista vänkäilyä, sekä vähän vajaamittainen. Opetusta oli n. 40 minuuttia, sisältäen välikäynnit. En saanut ihan sitä tukea ongelmien ratkomiseen, mitä olisin kaivannut. Enkä ihan kaikkea edes kuullut.
Ongelmia:
ruunan huono ratsastettavuus
Parannusta:
jälkimmäiset puolikkaat laukkaympyröistä
väisti helposti
ihana keli
Kaisa videoi menoamme:
Hemppa oli kivan levollinen eikä kekkuloinut mutta siihen se kivuus loppuikin. En muista että koskaan ennen olisi ollut näin kamala ratsastaa. Alkutunnista olisi halunnut vain jolkotella pitkänä. Lyhentäminen harmitti ja nyppi ohjia. Ei mennyt jalasta eteen enkä saanut ulkojalalla rajattua reittiä vaan liiraili ulos. Yleensä tällaisista ongelmista ollaan päästy suht äkkiä eroon. Nyt niitä kesti reilusti yli puolenvälin.
Tunnilla ei tehty mitään kovin erikoista. Keskiympyrää ja piti asettaa sisään. Ohjeita tuli valitettavan vähän. Lyhennä hevosta. Lopulta piti myös ravata eteen. Tämä yllättäen vähän auttoi. Vaikkei pidätteetkään tuntuneet menevän läpi mutta kiemurtelu väheni ja meno tasoittui. Toki tuntui menevän kiireiseksi ja vähän etupainoiseksi.
Myöhemmin nostettiin keskiympyrälle laukkaa. Muutama väärä nousi mutta laukkaan päästiin ihan ok. Ensimmäiset askeleet laukassa oli vähän hitaita muttei ihan pahinta jumitusta, loppupuolisko meni kivasti rullaten. Ravisiirtymät oli taas vyörymistä.
Loppuun tehtiin raviväistöjä uralta sisään ja sai väistää takaisinkin. Parhaimmillaan nämä tehtiin aika tasaisina. Vähän vauhti hyytyi ja ohje oli välissä ravata eteen. Loppuun tuli kommentti että mennään jo liikaakin vasemmalle. En huomannut yhtään. Tosin siihen lähes lopetettiin, joten jäin taas lähinnä hämmentyneeksi.
Tunti oli aikamoista vänkäilyä, sekä vähän vajaamittainen. Opetusta oli n. 40 minuuttia, sisältäen välikäynnit. En saanut ihan sitä tukea ongelmien ratkomiseen, mitä olisin kaivannut. Enkä ihan kaikkea edes kuullut.
Ongelmia:
ruunan huono ratsastettavuus
Parannusta:
jälkimmäiset puolikkaat laukkaympyröistä
väisti helposti
ihana keli
Kaisa videoi menoamme:
perjantai 29. huhtikuuta 2016
Sujuvasti Riders Innillä
Perjantaina oli 1-tason päiväkisat Hyvinkäällä Riders Innillä. Kvaalattiin lennokkaasta menosta huolimatta Lidalla mukaan. Vaikka kisat oli lähes naapurissa ja alkoivat vasta klo 11 niin herätys oli silti ennen kuutta. Mulle osui kuskinakki ja ennen omaa kisaratsua kävin nakkaamassa paikalle pari ponia. Aamu oli viileä mutta pikkuhiljaa aurinko rupesi paistamaan ja lämpö nousi n. 12 asteeseen. Ihanaa!
Lida lastautui tokalla yrityksellä kyytiin ja hepat matkustivat kiltisti. Varustaessakin oli asiallisesti. Ratapiirrosta ei taas löytynyt ennen radan kävelyä mutta esteet seurasivat toisiaan ihanan loogisesti. 7 ykkösvaiheessa ja vika oli 12. Arvosteluna taas 367.1 special, eli sai hypätä loppuun asti vaikka ekasta vaiheesta tulisikin virheitä. Tai kolmanteen kieltoon.
Vaikka kisat oli keskellä päivää arkena niin silti kisaajia oli valtavasti. 70 cm luokassa oma lähtönumero oli 21. Lopulta meinasi tulla vähän kiire verkkaamaan mutta hyvin ehti. Lohdutti ihan hirmuisesti että ope oli siellä paikalla. Lida tuijotteli maneesin toista päätyä, hidasteli ja sivuliirasi. Ope käski ratsastaa eteen ja taivuttaa sisäpohkeen ympäri. Kaikki verkat mentiin tänään vasemmassa kierroksessa. Verkkahypyt meni ok eikä Lida katsellut esteitä yhtään.
Radalle päästiin odottamaan jo edellisen suorittaessa. Käveltiin ympäriinsä eikä Lida tuijotellut mitään. Esteissä ei ollut pelokkeita enkä käynyt mitään näyttämässäkään.
Radalla Lida liikkui ihan hyvin. Pari kertaa meinasi vähän kiihdytellä mutta sain haltuun. Vääriä laukkoja oli harmillisen paljon. Kakkonen ja kolmonen putosivat, loppuradastakin saattoi tulla vielä kolmas alas. Kasin jälkeen Lida oli jatkamassa vasemmalle vasemmassa laukassa. Selkään tuntui kompastukselta, videolta näyttää siltä että käänsin kaulaa ja saatoin aiheuttaa kompastuksen itse. Lida pysyi kuitenkin pystyssä ja sain napattua kaulasta kiinni. Kerrankin olin hyvin päättäväisenä että alas en tule. Vaikkei sillä tässä vaiheessa ollut enää väliä niin osasin myös kääntää aidan kautta ympäri ettei tehty volttia. Loput esteet sujuvasti.
70 cm rata, Sofia kuvasi:
Olin sangen tyytyväinen jo tähän. Levollisin mielin taluttelin tammaa seuraavaa luokkaa odotellessa. Siinä oma lähtövuoro oli jossain 35 paikkeilla.
Kasikympin verkka pidettiin suht lyhyenä. Kunnon laukka. Eli eteen. Ja tasainen rytmi sekä laukkaa myös kaarteissa. Pystystä hypättiin kerran vähän läpi mutta vikat verkkahypyt pystylle ja okserille oli sangen makeat. Tamma hyppäsi niin hyvin kropallaan että kyydissä oli jopa aavistuksen hankala olla.
Radalla käveltiin taas hetki edellisen hypätessä. Nyt tuli itselleni yllätyksenä että oma lähtövuoro oli niin pian. Ehkä siihen vaikutti myös se että kuulutuksissa sanoivat sukunimeni väärin.
Nyt Lida liikkui taas hyvällä energialla. Alkuradan menin ajatuksella joka esteen kohdalla että tämä pysyy ylhäällä. Niin ne pysyivätkin. Yhä tuli vääriä laukkoja vaikka olin yrittänyt tsempata niistäkin pois. Sarja meni tosi nätisti. Harmillisesti sitten ykkösvaiheen vika putosi. Loppuradasta oli vähän huonoja ponnistuspaikkoja mutta Lida nosti jalkansa yli. 2 laukan sarjaväliin tuli kolmas askel kun tultiin niin pienesti sisään. Loput pysyivät ylhäällä. Olin ihan supertyytyväinen! Hieno tamma!
80 cm rata, Sofia kuvasi tämänkin:
Näillä suorituksilla ei ollut mitään asiaa kärkikahinoihin vaan olin loppupäässä. Vaan ei haittaa kun tuntui niin asialliselta, Lida käyttäytyi hienosti eikä pukittanut kertaakaan! Hyvillä mielin lähden sen kanssa jatkossakin kisoihin.
 |
| ©Lotta |
Lida lastautui tokalla yrityksellä kyytiin ja hepat matkustivat kiltisti. Varustaessakin oli asiallisesti. Ratapiirrosta ei taas löytynyt ennen radan kävelyä mutta esteet seurasivat toisiaan ihanan loogisesti. 7 ykkösvaiheessa ja vika oli 12. Arvosteluna taas 367.1 special, eli sai hypätä loppuun asti vaikka ekasta vaiheesta tulisikin virheitä. Tai kolmanteen kieltoon.
 |
| Ratapiirros vaikkei tästä juuri selvää saa. |
Vaikka kisat oli keskellä päivää arkena niin silti kisaajia oli valtavasti. 70 cm luokassa oma lähtönumero oli 21. Lopulta meinasi tulla vähän kiire verkkaamaan mutta hyvin ehti. Lohdutti ihan hirmuisesti että ope oli siellä paikalla. Lida tuijotteli maneesin toista päätyä, hidasteli ja sivuliirasi. Ope käski ratsastaa eteen ja taivuttaa sisäpohkeen ympäri. Kaikki verkat mentiin tänään vasemmassa kierroksessa. Verkkahypyt meni ok eikä Lida katsellut esteitä yhtään.
 |
| ©Lotta |
Radalle päästiin odottamaan jo edellisen suorittaessa. Käveltiin ympäriinsä eikä Lida tuijotellut mitään. Esteissä ei ollut pelokkeita enkä käynyt mitään näyttämässäkään.
 |
| ©Lotta |
Radalla Lida liikkui ihan hyvin. Pari kertaa meinasi vähän kiihdytellä mutta sain haltuun. Vääriä laukkoja oli harmillisen paljon. Kakkonen ja kolmonen putosivat, loppuradastakin saattoi tulla vielä kolmas alas. Kasin jälkeen Lida oli jatkamassa vasemmalle vasemmassa laukassa. Selkään tuntui kompastukselta, videolta näyttää siltä että käänsin kaulaa ja saatoin aiheuttaa kompastuksen itse. Lida pysyi kuitenkin pystyssä ja sain napattua kaulasta kiinni. Kerrankin olin hyvin päättäväisenä että alas en tule. Vaikkei sillä tässä vaiheessa ollut enää väliä niin osasin myös kääntää aidan kautta ympäri ettei tehty volttia. Loput esteet sujuvasti.
 |
| ©Lotta |
Olin sangen tyytyväinen jo tähän. Levollisin mielin taluttelin tammaa seuraavaa luokkaa odotellessa. Siinä oma lähtövuoro oli jossain 35 paikkeilla.
 |
| ©Lotta |
Kasikympin verkka pidettiin suht lyhyenä. Kunnon laukka. Eli eteen. Ja tasainen rytmi sekä laukkaa myös kaarteissa. Pystystä hypättiin kerran vähän läpi mutta vikat verkkahypyt pystylle ja okserille oli sangen makeat. Tamma hyppäsi niin hyvin kropallaan että kyydissä oli jopa aavistuksen hankala olla.
 |
| ©Lotta |
Radalla käveltiin taas hetki edellisen hypätessä. Nyt tuli itselleni yllätyksenä että oma lähtövuoro oli niin pian. Ehkä siihen vaikutti myös se että kuulutuksissa sanoivat sukunimeni väärin.
 |
| ©Lotta |
 |
| ©Lotta |
Nyt Lida liikkui taas hyvällä energialla. Alkuradan menin ajatuksella joka esteen kohdalla että tämä pysyy ylhäällä. Niin ne pysyivätkin. Yhä tuli vääriä laukkoja vaikka olin yrittänyt tsempata niistäkin pois. Sarja meni tosi nätisti. Harmillisesti sitten ykkösvaiheen vika putosi. Loppuradasta oli vähän huonoja ponnistuspaikkoja mutta Lida nosti jalkansa yli. 2 laukan sarjaväliin tuli kolmas askel kun tultiin niin pienesti sisään. Loput pysyivät ylhäällä. Olin ihan supertyytyväinen! Hieno tamma!
80 cm rata, Sofia kuvasi tämänkin:
Näillä suorituksilla ei ollut mitään asiaa kärkikahinoihin vaan olin loppupäässä. Vaan ei haittaa kun tuntui niin asialliselta, Lida käyttäytyi hienosti eikä pukittanut kertaakaan! Hyvillä mielin lähden sen kanssa jatkossakin kisoihin.
 |
| ©Lotta |
 |
| ©Lotta |
torstai 28. huhtikuuta 2016
Lidan hattutemppu
Alkuviikko oli niin sateinen että torstain estetunnin onnistuminen oli vaakalaudalla. Maneesikin kuulemma märkä. Onneksi yön oli satamatta ja aamulla ehti kuivaa sen verran että päästiin kentälle. Eikä tullut sileän tuntia vaan toisessa päässä oli tarpeeksi hyvä pohja vähän pomppia. Ratsukoita oli tänään 3. Pilvinen +9°C.
Lida oli alkutunnista tosi omituinen, hyvällä tavalla. Supertasainen ja pyöreä. Eikä säikkynyt mitään! Arvelin jo että se on vaihdettu. Ope kommentoi että on ollut viime aikoina hyvä. Oli se toki omaan tapaansa vähän löysä.
Tehtävät aloitettiin kentän takapäädyssä. Puomien yli ympyrää ravissa, sitten laukassa. Jotain vähän kolisteltiin. Siksi tulikin yllätyksenä kun uralla kolistelun päätteeksi huomasin leijuvani hevosen yläpuolella. Kolmas kerta hyppyhommissa putkeen kun tamma linkosi minut samaan paikkaan. Nyt pukki tuli niin puskista etten ehtinyt yhtään ennakoida. Alkutunnin olin muka varuillani mutta näin ne herpaantumiset kostautuvat. Pohja oli vähän märkä mutta en kastunut pahasti. Hiekkauduin.
Seuraavalla kierroksella osasin olla tarkempana mutta tämä jäi päivän ainoaksi pukiksi. Kolisteltiin kyllä muistaakseni vielä jatkossakin. Lisättiin tehtävään myös hyppy okserille. Kerran tultiin läpi kun ponnistus jäi tekemättä. Ope sanoi että tuli turhan juureen. Saatiin skarpattua.
Maapuomitkin nousi pikkupystyiksi. Tultiin kolmen kaari ensin kulmavolteilla esteiden väliin, sitten kaikki kaarella peräkkäin. Jotain pudotettiin. Oikean kierroksen kaaret ratsastin ajatuksella eteen, 6 ja 6 askelta. Vasempaan vähän himmailin ja otettiin 7. Lopuksi esteet oli n. 80 cm ja näyttivät aika isoilta. Vasemmassa kierroksessa olin taas sangen tarkkana okserilla ja odotin tamman pomppuja. Ei tullut. Muutama oikein makea hyppy Lidalta kyllä irtosi.
Tunnin jälkeen saksin tamman harjaa hitusen lisää. Keli suosi ja vasta pois autoillessa rupesi tihuttamaan.
Lida oli alkutunnista tosi omituinen, hyvällä tavalla. Supertasainen ja pyöreä. Eikä säikkynyt mitään! Arvelin jo että se on vaihdettu. Ope kommentoi että on ollut viime aikoina hyvä. Oli se toki omaan tapaansa vähän löysä.
Tehtävät aloitettiin kentän takapäädyssä. Puomien yli ympyrää ravissa, sitten laukassa. Jotain vähän kolisteltiin. Siksi tulikin yllätyksenä kun uralla kolistelun päätteeksi huomasin leijuvani hevosen yläpuolella. Kolmas kerta hyppyhommissa putkeen kun tamma linkosi minut samaan paikkaan. Nyt pukki tuli niin puskista etten ehtinyt yhtään ennakoida. Alkutunnin olin muka varuillani mutta näin ne herpaantumiset kostautuvat. Pohja oli vähän märkä mutta en kastunut pahasti. Hiekkauduin.
Seuraavalla kierroksella osasin olla tarkempana mutta tämä jäi päivän ainoaksi pukiksi. Kolisteltiin kyllä muistaakseni vielä jatkossakin. Lisättiin tehtävään myös hyppy okserille. Kerran tultiin läpi kun ponnistus jäi tekemättä. Ope sanoi että tuli turhan juureen. Saatiin skarpattua.
Maapuomitkin nousi pikkupystyiksi. Tultiin kolmen kaari ensin kulmavolteilla esteiden väliin, sitten kaikki kaarella peräkkäin. Jotain pudotettiin. Oikean kierroksen kaaret ratsastin ajatuksella eteen, 6 ja 6 askelta. Vasempaan vähän himmailin ja otettiin 7. Lopuksi esteet oli n. 80 cm ja näyttivät aika isoilta. Vasemmassa kierroksessa olin taas sangen tarkkana okserilla ja odotin tamman pomppuja. Ei tullut. Muutama oikein makea hyppy Lidalta kyllä irtosi.
Tunnin jälkeen saksin tamman harjaa hitusen lisää. Keli suosi ja vasta pois autoillessa rupesi tihuttamaan.
Ongelmia:
kuski ei pysy kyydissä
oli vähän löysä
yksi läpihyppy
joitain pudotuksia
puomeille kolisteli paljon takaa
Parannusta:
ei säikkynyt ja oli muutenkin rento
tasaisella poikkeuksellisen pyöreä
yksi puhdas kierros
kuski ei pysy kyydissä
oli vähän löysä
yksi läpihyppy
joitain pudotuksia
puomeille kolisteli paljon takaa
Parannusta:
ei säikkynyt ja oli muutenkin rento
tasaisella poikkeuksellisen pyöreä
yksi puhdas kierros
tiistai 26. huhtikuuta 2016
Ok muttei täydellinen
Tiistaina olin jo tyytyväinen kun sain taas mennä Sakulla. Eikä haitannut edes laittaa ruunaa kuntoon vaikka turpa hamusikin kovasti taskuille (turhaan). Sen verran oli jo näppituntumaa että huomasin ruunan hieman lämpimistä jaloista että tänään on tehty jotain poikkeuksellista. Syyksi paljastui kengitys. Kelinä oli roima sade ja lämmintä vain +3°C. Onni on maneesi. Ratsukoita tänään oli 5.
Tänään lähdin matkaan ilman ennakkopaineita. Tavoitteena tehdä parasta mihin päivän kunnolla kykenee. Eikä se kunto vieläkään ollut ihan priimaa vaan yskitti.
Tunti alkoi perinteisesti käynnissä ympyrällä. Yritin olla napakka ja täsmällinen mutta tänään ei taas päästy ihan parhaimpaamme. Omasta menosta puuttui tietty rentous ja käsistä elävyys. Ympyrällä keventäessä sain myös selkääni kummallisia kierrejumeja. Saku meni ihan ok, ainakin vauhdinsäätely sujui hyvin. Vähän ulkoavut falskasi. Päivän keskittymisaiheena oli pohkeet ja lisättiin taivutuksen, peräänannon ja lyhentämisen jatkoksi vielä eteenratsastukset käynnissä ja ravissa. Ravissa innostuin jolkouttamaan vähän liikaakin ja kiirehtimisestä tuli sanomista. Vasta sillä vauhdilla pysyttiin mielestäni ympyrällä muiden mukana.
Ympyrän jälkeen kuvioksi vaihdettiin koko maneesi ja kulmiin voltit. Piti hidastaa ja ratsastaa eteen. Yhä pyöreys ei ollut ihan sitä mitä olisi voinut. Yritin kyllä mutta taisin tuijotella hevosta enkä tunnustella. Tiedostin ongelmat mutten osannut ratkaista niitä. Välillä Saku myös yritti kaatua volteilla sisään tai kiiruhtaa. En murehtinut vaan yritin ratkaista tilanteita.
Laukat mentiin nostoina pääty-ympyröillä. Kun istuin alas ja valmistelin niin nosti nätisti. Ope muistutteli käyttämään myös keskivartalon lihaksia valmistelussa. Mutta heti jos yritin nostaa pikana tai meinasin karauttaa laukalla pois kaverin alta niin ei noussutkaan. Samalla myös ainoan kerran imeydyttiin kulmaan. Muuten pääty-ympyrän tunnisti ympyräksi, jes. Kertaalleen tuli kaikesta skarppaamisesta huolimatta kommentti alas painuvasta kädestä, pahus!
Loppuraveissa vihdoin tapahtui jotain ja hetken kiiruhtamisen jälkeen Saku lyheni ja keveni. Pohkeilla pyysin energiaa mutta ruuna vaan niputtautui enemmän ja hidasti. Hauska. Tuosta olisi ollut kiva jatkaa.
Tunnin jälkeen huomasin että raippani oli kadonnut tallista omille teilleen. Edellisen kouluraippani Elmo astui lattanaksi, joten pientä huonoa karmaa ilmassa. Jospa tämä vielä löytää kotiin.
Ongelmia:
ei niin hyvin kuin viimeksi
ravin eteenratsastuksista ei tullut hyvää
Parannusta:
ei enää kiitojuoksennella
ihan lopuksi keveni ja lyheni
laukat nousi näppärästi jos valmistelin hyvin
pääty-ympyrä oli tunnistettava
Tänään lähdin matkaan ilman ennakkopaineita. Tavoitteena tehdä parasta mihin päivän kunnolla kykenee. Eikä se kunto vieläkään ollut ihan priimaa vaan yskitti.
Tunti alkoi perinteisesti käynnissä ympyrällä. Yritin olla napakka ja täsmällinen mutta tänään ei taas päästy ihan parhaimpaamme. Omasta menosta puuttui tietty rentous ja käsistä elävyys. Ympyrällä keventäessä sain myös selkääni kummallisia kierrejumeja. Saku meni ihan ok, ainakin vauhdinsäätely sujui hyvin. Vähän ulkoavut falskasi. Päivän keskittymisaiheena oli pohkeet ja lisättiin taivutuksen, peräänannon ja lyhentämisen jatkoksi vielä eteenratsastukset käynnissä ja ravissa. Ravissa innostuin jolkouttamaan vähän liikaakin ja kiirehtimisestä tuli sanomista. Vasta sillä vauhdilla pysyttiin mielestäni ympyrällä muiden mukana.
Ympyrän jälkeen kuvioksi vaihdettiin koko maneesi ja kulmiin voltit. Piti hidastaa ja ratsastaa eteen. Yhä pyöreys ei ollut ihan sitä mitä olisi voinut. Yritin kyllä mutta taisin tuijotella hevosta enkä tunnustella. Tiedostin ongelmat mutten osannut ratkaista niitä. Välillä Saku myös yritti kaatua volteilla sisään tai kiiruhtaa. En murehtinut vaan yritin ratkaista tilanteita.
Laukat mentiin nostoina pääty-ympyröillä. Kun istuin alas ja valmistelin niin nosti nätisti. Ope muistutteli käyttämään myös keskivartalon lihaksia valmistelussa. Mutta heti jos yritin nostaa pikana tai meinasin karauttaa laukalla pois kaverin alta niin ei noussutkaan. Samalla myös ainoan kerran imeydyttiin kulmaan. Muuten pääty-ympyrän tunnisti ympyräksi, jes. Kertaalleen tuli kaikesta skarppaamisesta huolimatta kommentti alas painuvasta kädestä, pahus!
Loppuraveissa vihdoin tapahtui jotain ja hetken kiiruhtamisen jälkeen Saku lyheni ja keveni. Pohkeilla pyysin energiaa mutta ruuna vaan niputtautui enemmän ja hidasti. Hauska. Tuosta olisi ollut kiva jatkaa.
Tunnin jälkeen huomasin että raippani oli kadonnut tallista omille teilleen. Edellisen kouluraippani Elmo astui lattanaksi, joten pientä huonoa karmaa ilmassa. Jospa tämä vielä löytää kotiin.
Ongelmia:
ei niin hyvin kuin viimeksi
ravin eteenratsastuksista ei tullut hyvää
Parannusta:
ei enää kiitojuoksennella
ihan lopuksi keveni ja lyheni
laukat nousi näppärästi jos valmistelin hyvin
pääty-ympyrä oli tunnistettava
maanantai 25. huhtikuuta 2016
Puolikuntoinen kuski ja yllättävän tasainen poni
Maanantaina olin töissä ja samoilla silmillä piti päästä tallillekin. Kivasti ratsun sai valita molemmille tunneille. Ressu tai Wanesa ekalle, Ressu tai Sokeri tokalle. Vaikka vuonoponi olisi sekin ollut kiva niin päädyin Ressuun. Sen kanssa meillä on keskeneräisiä asioita. Kelinä oli aurinkoinen ja vähän tuulinen +6°C, oltiin ekaa kertaa pitkään aikaan kentän etupuoliskolla. 4 ratsukkoa.
Ressu oli pikkusen hitaalla tuulella. Mutta metkuja ei tullut. Kentällekin päästiin käymättä heinäkasan kautta. Selkäännousussa ravisteli päätä mutta osasin pyytää siinäkin lopettamaan ja palkita kun oli hiljaa. Alkuravissa meinasi jo kunto loppua ja lopulta piti pyytää että saanko ottaa takaisin käyntiin ennen kuin rupeaa tuntumaan pahalta. Kovin en jaksanut ponia patistella mutta edettiin kuitenkin. Kuulemma hyvin suoraan. Sen voi lukea ponin ansioiksi.
Alkutunnista tultiin pituushalkaisijalle ja pysähdyttiin hetkeksi. Ensin käynnistä, sitten ravista. Muuten suht siististi mutta pysähdykset ei tulleet ihan tasan ja Ressu korjasi mieluusti jalkoja taaksepäin.
Laukkapätkät tultiin yhdelle pitkälle sivulle. Keskelle ympyrä. Laukat nousi hyvin ja eteni näppärästi. Kivan tasaista. Jälkimmäinen eli vasen oli ehkä tyylikkäämpi. Tämän pätkän jaksoin yllättävän hyvin vaikka välillä yskittikin.
Loppuun vähän ravia, poni tasoittui yllättävän hyväksi. Ei priimaa mutta volteilla kulki tasaisesti. Tänään ei nykinyt yhtään päätään. Toisaalta itsekin yritin keskittyä elävään käteen ja välttää vetämistä. Käynnissä meno meinasi taas hyytyä mutta pyöreydestä tuli kehuja.
Oikein kiva tunti. Mutta puolikuntoisuuteni johti siihen lopputulemaan ettei päästetty jatkamaan seuraavalle. Tykkäsin kun ope muotoili sen noin. Ei jäänyt harmittamaan vaan oli oikein hyvä järkipäätös. Miksi vetää itsensä heti alkuun piippuun ja takaisin lepoon?
Ongelmia:
pikkuisen hidas
Parannusta:
ei ponijekkuillut
ei pukkeja eikä spurtteja
oli sangen tasainen
Mariel kuvasi meidän menoa:
Ressu oli pikkusen hitaalla tuulella. Mutta metkuja ei tullut. Kentällekin päästiin käymättä heinäkasan kautta. Selkäännousussa ravisteli päätä mutta osasin pyytää siinäkin lopettamaan ja palkita kun oli hiljaa. Alkuravissa meinasi jo kunto loppua ja lopulta piti pyytää että saanko ottaa takaisin käyntiin ennen kuin rupeaa tuntumaan pahalta. Kovin en jaksanut ponia patistella mutta edettiin kuitenkin. Kuulemma hyvin suoraan. Sen voi lukea ponin ansioiksi.
Alkutunnista tultiin pituushalkaisijalle ja pysähdyttiin hetkeksi. Ensin käynnistä, sitten ravista. Muuten suht siististi mutta pysähdykset ei tulleet ihan tasan ja Ressu korjasi mieluusti jalkoja taaksepäin.
Laukkapätkät tultiin yhdelle pitkälle sivulle. Keskelle ympyrä. Laukat nousi hyvin ja eteni näppärästi. Kivan tasaista. Jälkimmäinen eli vasen oli ehkä tyylikkäämpi. Tämän pätkän jaksoin yllättävän hyvin vaikka välillä yskittikin.
Loppuun vähän ravia, poni tasoittui yllättävän hyväksi. Ei priimaa mutta volteilla kulki tasaisesti. Tänään ei nykinyt yhtään päätään. Toisaalta itsekin yritin keskittyä elävään käteen ja välttää vetämistä. Käynnissä meno meinasi taas hyytyä mutta pyöreydestä tuli kehuja.
Oikein kiva tunti. Mutta puolikuntoisuuteni johti siihen lopputulemaan ettei päästetty jatkamaan seuraavalle. Tykkäsin kun ope muotoili sen noin. Ei jäänyt harmittamaan vaan oli oikein hyvä järkipäätös. Miksi vetää itsensä heti alkuun piippuun ja takaisin lepoon?
Ongelmia:
pikkuisen hidas
Parannusta:
ei ponijekkuillut
ei pukkeja eikä spurtteja
oli sangen tasainen
Mariel kuvasi meidän menoa:
tiistai 19. huhtikuuta 2016
Ohjat lyhyinä, kädet ylhäällä ja ratsukin asiallisesti
Tiistaina kurkkukipu jatkui. Mutta eihän varattua ja maksettua hevostelua lähdetä perumaan jos ollaan toimintakykyisiä. Päätin että yritän olla urheilematta. Keli oli pilvistynyt +7°C. Tänäänkin ratsukoita oli vain 4 ja oltiin ulkona. Sain alleni taas Sakun. Muuta en odottanutkaan.
Tunti mentiin sangen normisti. Käynnissä ratsuja rennoiksi. Lisättiin tähän vielä sisätakajalkaa alle ja ajatusta omasta istunnasta. Oikea kierros oli paljon helpompi. Vasemmassa en saanut Sakua käynnissäkään hyväksi, ravi ei asiaa tänään auttanut. Mutta kulkipa taas ihan superhitaasti ravissa. Välillä ratsastin pohkeella eteenkin ettei ihan löysistynyt. Alkuun ravit kevennettiin. Pyöreämpää muotoa kaipasi ope.
Väliin otettiin taas käyntiä, oikea kierros. Siinä Saku kulki taas asiallisesti. Myös harjoitusravi meni siististi. Vähän lisää taivutusta. Jalustimet sai nostaa kaulalle. Laukka nousi vähän hitaasti. Pyöreitä pilkahduksia muttei kovin tasaista.
Tämän jälkeen vasenkin kierros rupesi sujumaan. Ulko-ohjasta piti alkuun pidättää ihan kunnolla että jotain rupesi tapahtumaan. Sitten ajatusta lantiosta sivulle ja takareidet rennoiksi, käsiä yritin muistaa kantaa joka välissä. Hitusen meinasi olla edestä raskas mutta menin tunne edellä ja käytin käsiä ja jalkoja sen mukaan. Parani. Laukka nousi ehkä vasta viidennestä pyynnöstä mutta kehuja tuli hyvästä nostosta. Tähän suuntaan sama juttu että hyviä pilkahduksia välissä muttei ihan tasaista. Laukan jälkeinen ravi oli oikein hyvää. Tasaista, keveää ja ponnekasta.
Nousipa Sakunkin takaset ilmavasti. Ei tullut rehellistä pukkia vaan potku perässähiihtäjälle kehoitukseksi pysyä kauempana. Ei onneksi osunut. Olin ilman jalustimia mutta keikuin onneksi tiiviisti kyydissä.
Vähän turhan paljon selässä joutui kuitenkin kuntoon nähden tekemään. Tavallisella mittapuulla tämä oli aika kevyttä. Nyt kuitenkin vähän painoi keuhkossa. Alkujäkitysten jälkeen Saku oli tänään taas oikein kiva. Lyhyys ja energisyys kuulemma riittivät tälle tasolle oikein hyvin. Eniten olin mielissäni siitä että helmasynneistäni ei tullut kertaakaan sanomista! Kuulemma ohjat oli tarpeeksi lyhyet eikä kädetkään vaeltaneet liian alas. Jihuu! Tämän takia virheiden tekeminen lohduttaa.
"Varsinkin harrastajilla on monesti tapana selitellä tekemisiään. Mutta ei se ratsastaja meitä kiinnosta, vain hevosella on väliä. Jos hevonen on sitä mieltä että vedät liikaa niin silloin vedät liikaa."
Ongelmia:
vasen kierros oli alkuun hankalampi
laukat nousi vähän hitaasti
yritti monottaa kaveria
itsellä kipeä olo
Parannusta:
sangen hyvä ratsastaa
ohjat pysyi lyhyinä ja kädet ylhäällä
Tunti mentiin sangen normisti. Käynnissä ratsuja rennoiksi. Lisättiin tähän vielä sisätakajalkaa alle ja ajatusta omasta istunnasta. Oikea kierros oli paljon helpompi. Vasemmassa en saanut Sakua käynnissäkään hyväksi, ravi ei asiaa tänään auttanut. Mutta kulkipa taas ihan superhitaasti ravissa. Välillä ratsastin pohkeella eteenkin ettei ihan löysistynyt. Alkuun ravit kevennettiin. Pyöreämpää muotoa kaipasi ope.
Väliin otettiin taas käyntiä, oikea kierros. Siinä Saku kulki taas asiallisesti. Myös harjoitusravi meni siististi. Vähän lisää taivutusta. Jalustimet sai nostaa kaulalle. Laukka nousi vähän hitaasti. Pyöreitä pilkahduksia muttei kovin tasaista.
Tämän jälkeen vasenkin kierros rupesi sujumaan. Ulko-ohjasta piti alkuun pidättää ihan kunnolla että jotain rupesi tapahtumaan. Sitten ajatusta lantiosta sivulle ja takareidet rennoiksi, käsiä yritin muistaa kantaa joka välissä. Hitusen meinasi olla edestä raskas mutta menin tunne edellä ja käytin käsiä ja jalkoja sen mukaan. Parani. Laukka nousi ehkä vasta viidennestä pyynnöstä mutta kehuja tuli hyvästä nostosta. Tähän suuntaan sama juttu että hyviä pilkahduksia välissä muttei ihan tasaista. Laukan jälkeinen ravi oli oikein hyvää. Tasaista, keveää ja ponnekasta.
Nousipa Sakunkin takaset ilmavasti. Ei tullut rehellistä pukkia vaan potku perässähiihtäjälle kehoitukseksi pysyä kauempana. Ei onneksi osunut. Olin ilman jalustimia mutta keikuin onneksi tiiviisti kyydissä.
Vähän turhan paljon selässä joutui kuitenkin kuntoon nähden tekemään. Tavallisella mittapuulla tämä oli aika kevyttä. Nyt kuitenkin vähän painoi keuhkossa. Alkujäkitysten jälkeen Saku oli tänään taas oikein kiva. Lyhyys ja energisyys kuulemma riittivät tälle tasolle oikein hyvin. Eniten olin mielissäni siitä että helmasynneistäni ei tullut kertaakaan sanomista! Kuulemma ohjat oli tarpeeksi lyhyet eikä kädetkään vaeltaneet liian alas. Jihuu! Tämän takia virheiden tekeminen lohduttaa.
"Varsinkin harrastajilla on monesti tapana selitellä tekemisiään. Mutta ei se ratsastaja meitä kiinnosta, vain hevosella on väliä. Jos hevonen on sitä mieltä että vedät liikaa niin silloin vedät liikaa."
Ongelmia:
vasen kierros oli alkuun hankalampi
laukat nousi vähän hitaasti
yritti monottaa kaveria
itsellä kipeä olo
Parannusta:
sangen hyvä ratsastaa
ohjat pysyi lyhyinä ja kädet ylhäällä
maanantai 18. huhtikuuta 2016
Ei ihan tavoitteisiin kouluharkoissa
Maanantaina oli koulurataharkat Uotilassa. Lidalle ei ollut muita kuskeja niin menin kaksi rataa: KN:n ja B-merkin. KN oli ekana vuorossa. Tarhasta talliin tamma oli kuulemma ollut aika leijuvalla tuulella. Varustaessa oli asiallisesti. Keli oli alkuun pilvinen ja näytti sateiselta, lopulta rupesi paistamaan aurinko, +8°C.
Verkka-ajaksi oli merkattu puoli tuntia. Ei oltu ihan ajallamme, joten verkkailu jäi pariinkymmeneen minuuttiin. Ihan perusratsastusta. Alkuun Lida oli kovin pinkeä mutta siihen nähden yllättävän tasaisesti tuntumalla. Askellajit läpi ja siirtymiä. Vasemman pohkeen läpiratsastuksesta sain provosoitua pukkeja. Yhdestä autosta yritti pyörähtää karkuun ja ihmisistä jännittyi.
Radalla aloitettiin saamalla sydänkohtaus lähtömerkkinä käytetystä tööttäyksestä. Onneksi toivuttiin nopeasti. Ratsastin tamman ehkä vähän tarpeettoman nippuun mutta suoritettiin sitten ihan asiallisesti vaikka hieman jännittyneeltä tuntuikin. Laukkaosuus oli paras pätkä. Numeroita oli viispuolesta seiskaan. "Hyviä pätkiä. Saisi kuitenkin pyrkiä paremmin takaa, joka toisi lisää tasaisuutta suoritukseen. Laukkaohjelman tempo parempi." Paperin näin vasta kisojen jälkeen.
Ratojemme välissä oli aika pitkä pätkä odottelua. Kävelin ensin pitkään pitkin ohjin. Ikävästi rupesi yskittämään. Kun otin ohjat tuntumalle niin Lida tuntui tosi hyvältä. Jälkimmäisessä verkassa tuli oikein mainioita pätkiä. Lisää siirtymiä ja väistöjä. Käynnistä laukat nousi vähän löysästi mutta parani toistoilla. Muoto oli parempi, tamma rennompi ja kevyemmällä tuntumalla. Laukasta käyntiinkin tuli paljon paremmin istunnalla.
Jälkimmäisellä radalla tamma tuntui paljon paremmalta. Tosin ihan paras aktiivisuus oli taittunut ja varsinkin käynnissä sen huomasi. Yhä kiemurreltiin vähän. Askeleenpidennyksestä tuli enää 5,5 vaikka aiemmin saatiin 6. Nyt mielestäni ratsastin sen paljon huolellisemmin. Jollain ravipätkällä otettiin säikky ja vähän sinkoiltiin uralta sisään. Ekassa käyntiväistössä meno tuntui hyytyvän kokonaan. Tuomari sen sijaan kaipasi selkeämpää asetusta ja poikituksen säilymistä. Yllättäen vaikeammaksi kuvitelleeni vasemman pohkeen väistö meni sujuvasti, 6.
Oikea laukka nousi käynnistä yllättävän hyvin. Harmi vaan että heti seuraavassa askeleessa Lida säikähti jotain ja painoi lapa edellä kulman ohi. Eipä siinä kuin hengitellään ja jatketaan. Taas laukkaosuus oli parempi ja taas vasemmasta pääty-ympyrästä tuli 7. Alakerran pisteistä tuli nyt vähän paremmat, istunnasta oli jopa 6,5 (oho!). "Kivoja pätkiä ajoittain jännittyneellä hevosella. Eteenpäinpyrkimystä vielä lisää niin saat ylämäkeen."
Haaveilin kutosella alkavista tuloksista mutta ihan siihen ei ylletty. KN:stä 59,200 % ja B-merkistä 59,130 %. Kovin kauas ei siis jääty. Pieni koulutreeni saattaisi lohduttaa pisteissä yllättävän paljon. Mutta Lida oli paljon kivempi ratsastaa näin vähän jännittyneenä, liikkuvana ja pörheänä kuin velttona ja hitaana. Ainakin osaan toimia paremmin. Ja jälkimmäisellä radalla oli paljon parempi kuin mitä estetunneilla yleensä ikinä. Vau! Tajusin pitää tuntuman tasaisena ja ratsastaa takaa eteen enkä värkkäillä ohjilla.
Verkka-ajaksi oli merkattu puoli tuntia. Ei oltu ihan ajallamme, joten verkkailu jäi pariinkymmeneen minuuttiin. Ihan perusratsastusta. Alkuun Lida oli kovin pinkeä mutta siihen nähden yllättävän tasaisesti tuntumalla. Askellajit läpi ja siirtymiä. Vasemman pohkeen läpiratsastuksesta sain provosoitua pukkeja. Yhdestä autosta yritti pyörähtää karkuun ja ihmisistä jännittyi.
Radalla aloitettiin saamalla sydänkohtaus lähtömerkkinä käytetystä tööttäyksestä. Onneksi toivuttiin nopeasti. Ratsastin tamman ehkä vähän tarpeettoman nippuun mutta suoritettiin sitten ihan asiallisesti vaikka hieman jännittyneeltä tuntuikin. Laukkaosuus oli paras pätkä. Numeroita oli viispuolesta seiskaan. "Hyviä pätkiä. Saisi kuitenkin pyrkiä paremmin takaa, joka toisi lisää tasaisuutta suoritukseen. Laukkaohjelman tempo parempi." Paperin näin vasta kisojen jälkeen.
Ratojemme välissä oli aika pitkä pätkä odottelua. Kävelin ensin pitkään pitkin ohjin. Ikävästi rupesi yskittämään. Kun otin ohjat tuntumalle niin Lida tuntui tosi hyvältä. Jälkimmäisessä verkassa tuli oikein mainioita pätkiä. Lisää siirtymiä ja väistöjä. Käynnistä laukat nousi vähän löysästi mutta parani toistoilla. Muoto oli parempi, tamma rennompi ja kevyemmällä tuntumalla. Laukasta käyntiinkin tuli paljon paremmin istunnalla.
Jälkimmäisellä radalla tamma tuntui paljon paremmalta. Tosin ihan paras aktiivisuus oli taittunut ja varsinkin käynnissä sen huomasi. Yhä kiemurreltiin vähän. Askeleenpidennyksestä tuli enää 5,5 vaikka aiemmin saatiin 6. Nyt mielestäni ratsastin sen paljon huolellisemmin. Jollain ravipätkällä otettiin säikky ja vähän sinkoiltiin uralta sisään. Ekassa käyntiväistössä meno tuntui hyytyvän kokonaan. Tuomari sen sijaan kaipasi selkeämpää asetusta ja poikituksen säilymistä. Yllättäen vaikeammaksi kuvitelleeni vasemman pohkeen väistö meni sujuvasti, 6.
Oikea laukka nousi käynnistä yllättävän hyvin. Harmi vaan että heti seuraavassa askeleessa Lida säikähti jotain ja painoi lapa edellä kulman ohi. Eipä siinä kuin hengitellään ja jatketaan. Taas laukkaosuus oli parempi ja taas vasemmasta pääty-ympyrästä tuli 7. Alakerran pisteistä tuli nyt vähän paremmat, istunnasta oli jopa 6,5 (oho!). "Kivoja pätkiä ajoittain jännittyneellä hevosella. Eteenpäinpyrkimystä vielä lisää niin saat ylämäkeen."
Haaveilin kutosella alkavista tuloksista mutta ihan siihen ei ylletty. KN:stä 59,200 % ja B-merkistä 59,130 %. Kovin kauas ei siis jääty. Pieni koulutreeni saattaisi lohduttaa pisteissä yllättävän paljon. Mutta Lida oli paljon kivempi ratsastaa näin vähän jännittyneenä, liikkuvana ja pörheänä kuin velttona ja hitaana. Ainakin osaan toimia paremmin. Ja jälkimmäisellä radalla oli paljon parempi kuin mitä estetunneilla yleensä ikinä. Vau! Tajusin pitää tuntuman tasaisena ja ratsastaa takaa eteen enkä värkkäillä ohjilla.
Videot kuvasi Nora ja Veera. Akku loppui kesken ja toinen rata on siksi vain alusta.
sunnuntai 17. huhtikuuta 2016
Sarjalta hylsy
Hempan jälkeen Kentsujen kisoissa vuorossa oli vielä Jatsi 80 cm. Onneksi Vilma toimi kisahoitajana, muuten en olisi selvinnyt. Kasikympin seuraavaan verkkaryhmään. Pikana vielä kannukset jalkaan, onneksi Alekseikin oli apuna.
Jatsi oli käynyt jo hyppäämässä 60 cm oikein siististi nollille. Mitään ruuna ei jaksanut tuijotella. Vauhtia oli senkin edestä. Tykkäsin kun viipotti. Kuunteli kuitenkin pidätteet. Sisäpohkeiden kanssa oli vähän niin ja näin. Verkkahypyissä oltiin vähän eri mieltä ponnistuspaikoista ja Jatsi loikki välillä tosi kaukaa. Halusin hypyt, joissa mennään yhdessä yli. Verkkahyppyjä taisi tulla lopulta n. 3 kullekin estetyypille.
Omaa vuoroa Jatsi ei malttanut odotella yhtä rauhassa kuin Hemppa vaan yritti hiipiä pois kulmastamme. Haaveilin että nyt tulee se tämän päivän ruusuke.
Radalla ykkönen ylittyi oikein hyvin. Vaan taisi olla jo kakkonen, joka putosi. Kolmoselle toin vähän huonolla tiellä mutta mentiin yli. Jatsi ehdotti että mentäisiin uralle ja nelosesta ohi kuten verkassakin. Kamala kiemura väliin ja 5 askelta meinasi silti jäädä ahtaaksi. Osuttiin kuitenkin neloselle. Vitosellekin käänsin vähän hutiloiden. Puhtaasti yli. Laukka taidettiin korjata tässä välissä. Kutoselle eli sarjalle tultiin reippaasti ja suorana mutta Jatsi totesi ettei tätä voi hypätä. A-osana siis okseri aiemman pystyn tilalla ja perässä vielä b-osana pysty. Hidasti suoraan esteen eteen ja pysähtyi siihen. Ei ollut mitenkään kauhuissaan, ei vaan halunnut hypätä. Vähän lisää painetta ja uusi yritys mutta paria askelta ennen tunsin että ei mene. Siihen tyssäsi ja hylsy tuli. Huutelin että saadaanko yrittää vielä. Lopulta kisoja venytettiin sen verran että otettiin siihen vielä 1 vai 2 kieltoa ja lopulta laitettiin molemmat pystyiksi. Sitten Jatsi loikkasi turboloikalla yli kuin peläten että puomit puree jaloista. Taputtelin hyväksi ja annoin kisahoitajalle talutettavaksi.
Todella epätyypillistä Jatsille. Yleisö oli sitä mieltä että tultiin liian lujaa/pitkänä. Ihan mahdollista mutta mielestäni samanlaisella ratsastuksella selvittiin viimeksi Saaralla täysin ongelmitta. Ei kyllä oltu suinkaan ainoita, joille sarja tuotti ongelmia. Reilusti suurin osa 80 ja 90-luokkien virhepisteistä tuli siitä. Tosi paljon kieltojakin. Liekö sinivihreät puomit olleet hankalasti hahmotettavissa? Tai se, että aiemmin hypätyn pystyn paikalle ilmestyi huomaamatta sarja? Ope lupasi että harjoitellaan yhden laukan sarjavälejä. Hienoa!
Hetken tämä harmitti mutta nopeasti pääsin harmeista eroon. Joka kerta ei voi onnistua. Mutta siitä olin onnellinen että saatiin kuitenkin hypätä ja hypättyä se sarja. Kyllä me Jatsinkin kanssa vielä joskus se tuplanolla otetaan.
Aleksei videoi suorituksemme:
Jatsi oli käynyt jo hyppäämässä 60 cm oikein siististi nollille. Mitään ruuna ei jaksanut tuijotella. Vauhtia oli senkin edestä. Tykkäsin kun viipotti. Kuunteli kuitenkin pidätteet. Sisäpohkeiden kanssa oli vähän niin ja näin. Verkkahypyissä oltiin vähän eri mieltä ponnistuspaikoista ja Jatsi loikki välillä tosi kaukaa. Halusin hypyt, joissa mennään yhdessä yli. Verkkahyppyjä taisi tulla lopulta n. 3 kullekin estetyypille.
 |
| ©Eve Pyttynen |
Omaa vuoroa Jatsi ei malttanut odotella yhtä rauhassa kuin Hemppa vaan yritti hiipiä pois kulmastamme. Haaveilin että nyt tulee se tämän päivän ruusuke.
 |
| ©Eve Pyttynen |
 |
| ©Eve Pyttynen |
 |
| ©Ella |
Hetken tämä harmitti mutta nopeasti pääsin harmeista eroon. Joka kerta ei voi onnistua. Mutta siitä olin onnellinen että saatiin kuitenkin hypätä ja hypättyä se sarja. Kyllä me Jatsinkin kanssa vielä joskus se tuplanolla otetaan.
Aleksei videoi suorituksemme:
Ensimmäiset vieraskisat Hempalla
Tiukan aikataulun takia huristelin sunnuntaina Ouluun päiväseltään että pääsisin Kentsujen kisoihin. Kun tarjottiin mahdollisuus päästä Hempalla ulkopuolisiin kisoihin niin eihän sitä voinut jättää käyttämättä! Ysikymppiin emme kvaalanneet osin kahden viikon treenitauon takia, luokiksi siis 70 ja 80 cm. Rata näissä onneksi oli sama.
Rata käveltiin JKH-tiimin kanssa. Ratamestarina ollut koutsi antoi ohjeeksi että ekassa luokassa ei mitään miniteitä vaan rauhallinen nolla.
Hemppa hoiti matkapuolen esimerkillisesti. Käveli auton kyytiin ja oli rauhassa. Kisapaikalla malttoi seistä niin kauan kun joku piti kiinni. Pelkän kuskin kanssa vähän hyöri. Luppoaikaa ei ollut hirmuisesti, joten käveltiin vain pihoja eestaas. Grilli jännitti ruunaa eikä minulla ollut raippaa niin vähän pakiteltiin alkuun.
Kisat oli maneesissa ja meillä oli onneksi ryhmäverkka. Ehti siis kaikessa rauhassa esitellä paikat Hempalle. Katsomopäädyn peilikohta jänskätti vasemmassa kierroksessa. Muista jännistä selvittiin helposti. Esteitä Hemppa ei katsellut. Eikä onneksi yleisöäkään. Yritin ravata ykkösen ja kakkosen sivuista siten, että linjat olisivat ruunalle tuttuja. Verkkaesteenä tultiin sarjan a-osaa ristikkona ja pystynä sekä kolmosta (okseri). Hemppa liikkui jalasta vähän huonosti eteen. Yli päästiin kuitenkin. Vähän oli kannuksia ikävä. Muutenkin hepo oli aika pitkä ja kankeahko.
Meidän hyppyvuoro oli luokan tokavikana. Yritin sujua eteen mutta heti ekalle Hemppa hidasti ja hidasti. Loikkasi lopulta puhtaasti yli ja oli häipymässä esteen jälkeen väärään suuntaan. Keikahdin kyydissä mutta sain kampeuduttua takaisin ja käännettyä oikealle kuten pitikin. Kakkoselle vielä sama juttu ja vauhti hidastui kohti estettä. Yli mentiin kuitenkin puhtaasti. Kolmonen meni paremmin mutta sitä oltiinkin jo hypätty. Linjallekin taisi tulla ylimääräisiä askelia. Sen jälkeen lähti sujumaan vähän paremmin. Kovin rentona Hemppa ei kuitenkaan ollut. Ennen sarjaa ruuna vaihtoi laukan askeleessa ja sarja sujui nätisti. Kakkosvaiheessa rupesi olemaan vääriä laukkoja mutten lähtenyt korjailemaan ravin kautta. Hypättiin tuplanollat kuten tavoite oli. Kiemuroiden ja huonon etenevyyden takia oltiin vasta kuudensia eli ei haaveita sijoituksista mutta tuplanolla oli oikein kiva pitkästä aikaa. Ja aloituskorkeudeksi tämä oli erittäin hyvä!
70 cm:
Välihuilia ei kovin paljoa ollut kun kasikympin eka verkka alkoi. Rata oli sama eikä rataan tutustumista ollut tässä välissä. Ovela tapa nopeuttaa kisoja. Verkassa Hemppa rupesi liikkumaan jalasta eteen eikä enää jaksanut tuijotella tai jännittyä. Verkkahypyt meni oikein kivasti eikä otettu muistaakseni kuin yksi kutakin. Tosin oma kunto oli jo verkan jälkeen loppu. Eiliset salibandyt painoivat jaloissa.
Rata meni paljon sujuvammin. Nyt oli lupa kääntää oikoreittejäkin. Taisin puhua rauhallisesta nollasta mutta nälkä kasvoi kun tuntui niin hyvältä. Taas Hemppa vaihtoi laukan myötäiseksi uralla hyvissä ajoin ennen sarjaa. Eikä sarjallakaan ollut ongelmia. Päätin yrittää kääntää seiskan jälkeen tiukasti oikoreitille. Tämä kostautui heti hypyssä. Taisin jäädä liikaa kiinni ja seiska tippui. Salamana uusi tilannearvio ja oikoreitti jätettiin menemättä. Loput puhtaasti vaikka joku taisi vielä kolahtaa? 0-4. Kiva olisi ollut saada tuplanolla mutta muuten tuntui ihan tosi paljon paremmalta kuin eka rata. Välillä jopa muistin painaa jalkoja alas hypyssä. Tuloksista huomasin että nollilla oltaisiin sijoituttu kolmansiksi. Nyt jäätiin kuudensiksi. Kuvittelin että oltaisiin oltu hitaampia. Anne hoiti ruusukepuolen ja sijoittui molemmissa luokissa Paven kanssa.
80 cm:
Aleksei kuvasi videot.
 |
| Ratapiirroksen kuva napattu kentsujen fb-ryhmästä. |
Rata käveltiin JKH-tiimin kanssa. Ratamestarina ollut koutsi antoi ohjeeksi että ekassa luokassa ei mitään miniteitä vaan rauhallinen nolla.
 |
| Siellä ne kulkee. Pave pilkistää keskeltä. |
 |
| ©Ella |
 |
| ©Ella |
 |
| ©Ella |
Kisat oli maneesissa ja meillä oli onneksi ryhmäverkka. Ehti siis kaikessa rauhassa esitellä paikat Hempalle. Katsomopäädyn peilikohta jänskätti vasemmassa kierroksessa. Muista jännistä selvittiin helposti. Esteitä Hemppa ei katsellut. Eikä onneksi yleisöäkään. Yritin ravata ykkösen ja kakkosen sivuista siten, että linjat olisivat ruunalle tuttuja. Verkkaesteenä tultiin sarjan a-osaa ristikkona ja pystynä sekä kolmosta (okseri). Hemppa liikkui jalasta vähän huonosti eteen. Yli päästiin kuitenkin. Vähän oli kannuksia ikävä. Muutenkin hepo oli aika pitkä ja kankeahko.
 |
| ©Ella |
 |
| ©Ella |
Meidän hyppyvuoro oli luokan tokavikana. Yritin sujua eteen mutta heti ekalle Hemppa hidasti ja hidasti. Loikkasi lopulta puhtaasti yli ja oli häipymässä esteen jälkeen väärään suuntaan. Keikahdin kyydissä mutta sain kampeuduttua takaisin ja käännettyä oikealle kuten pitikin. Kakkoselle vielä sama juttu ja vauhti hidastui kohti estettä. Yli mentiin kuitenkin puhtaasti. Kolmonen meni paremmin mutta sitä oltiinkin jo hypätty. Linjallekin taisi tulla ylimääräisiä askelia. Sen jälkeen lähti sujumaan vähän paremmin. Kovin rentona Hemppa ei kuitenkaan ollut. Ennen sarjaa ruuna vaihtoi laukan askeleessa ja sarja sujui nätisti. Kakkosvaiheessa rupesi olemaan vääriä laukkoja mutten lähtenyt korjailemaan ravin kautta. Hypättiin tuplanollat kuten tavoite oli. Kiemuroiden ja huonon etenevyyden takia oltiin vasta kuudensia eli ei haaveita sijoituksista mutta tuplanolla oli oikein kiva pitkästä aikaa. Ja aloituskorkeudeksi tämä oli erittäin hyvä!
 |
| Ykkösen jälkeen ei näin! ©Eve Pyttynen |
70 cm:
 |
| ©Ella |
 |
| ©Ella |
 |
| ©Ella |
Rata meni paljon sujuvammin. Nyt oli lupa kääntää oikoreittejäkin. Taisin puhua rauhallisesta nollasta mutta nälkä kasvoi kun tuntui niin hyvältä. Taas Hemppa vaihtoi laukan myötäiseksi uralla hyvissä ajoin ennen sarjaa. Eikä sarjallakaan ollut ongelmia. Päätin yrittää kääntää seiskan jälkeen tiukasti oikoreitille. Tämä kostautui heti hypyssä. Taisin jäädä liikaa kiinni ja seiska tippui. Salamana uusi tilannearvio ja oikoreitti jätettiin menemättä. Loput puhtaasti vaikka joku taisi vielä kolahtaa? 0-4. Kiva olisi ollut saada tuplanolla mutta muuten tuntui ihan tosi paljon paremmalta kuin eka rata. Välillä jopa muistin painaa jalkoja alas hypyssä. Tuloksista huomasin että nollilla oltaisiin sijoituttu kolmansiksi. Nyt jäätiin kuudensiksi. Kuvittelin että oltaisiin oltu hitaampia. Anne hoiti ruusukepuolen ja sijoittui molemmissa luokissa Paven kanssa.
 |
| ©Ella |
80 cm:
Aleksei kuvasi videot.
 |
| ©Ella |
 |
| ©Ella |
perjantai 15. huhtikuuta 2016
Ohjilla makaava, pitkä ja hidas
Perjantaille annoin pitkän listan toiveratsuja ja mainitsin että Limozaa en oikein jaksaisi. Nyt en ainakaan ollut lellikkioppilas sillä sain Limozan. Hoitaessa imppasi. Ehkä siksi on niin hoikassa kunnossakin vaikka kuulemma syö.
Tänään olin poikkeuksellisen kireillä hermoilla liikkeellä. Tamma ei saanut armoa vaan liikkua piti. Tosin kentälle mennessä pääsi vähän raahustamaan kun en kehdannut piiskata enempää. Kumpparit oli, mutta sangen löysinä. Aika paljon tammaa piti komennella mutta liikkuihan se eikä mitään pahoja hyytymisiä tarjonnut missään välissä. Ratsukoita tunnilla oli 6 ja tänään oli aika ahdasta (moni meni hitaasti). Oltiin puolikkaalla kentällä.
Ei tehty mitään kovin kummallista. 15 metrin volttia puomin yli. Käyntiä, ravia, laukkaa, pysähdyksiä. Paljon siirtymiä.
Välillä Limoza oli ravissa jopa reipas mutten silti saanut lyhenemään. Jos lyhensin ohjia niin rupesi makaamaan käsillä. Oli jo valmiiksi kiinni oikeassa ohjassa. Hetkittäin oli pyöreämpi ja sitten taas juoksenteli pää pitkänä. Laukat nousi näppärästi. Kerran vaihtoi puomilla (en edes huomannut) ja päädyssä tuli yksi pukki. Tamma jännittyi jostain, minä jännityin siitä ja taisin jäädä puristamaan ja tamma pukitti puristuksesta. Tämä oli onneksi vain ilmavasti ylös eikä pää alhaalla jarrutteluja perään. Laukasta käyntiin ei tullut ihan ajatuksella vaan väliin tuli ravia. Oma patistelumoodini ehkä tappoi parhaan herkkyyteni. Puolivälikäynneissä tuntui jopa siltä että olen turruttanut tamman.
Lopputunnista kun purin opelle ahdistustani tamman lyhenemättömyydestä niin käsky kävi laittaa takaosaa kunnolla alle. Sitten komensin kuten vain osasin. Kolme volttia eikä vieläkään tullut kuin vähän parempaa. Hyvin hengästyin ja kädet rupesi hapottamaan. Makasi yhä ohjilla. Tunnin jälkeen olin onnellinen että se oli ohi. Vastasin että tamma oli kamala mutta ei tämä onneksi ihan pahinta ollut. Eteni kuitenkin. Mieluummin olisin silti ottanut minkä tahansa muun viidestä tunnilla olleesta ratsusta (Ressu, Wanesa, Roze, Listra ja Piku).
Ongelmia:
pitkä, ohjilla makoileva ratsu
oikealla ohjalla vielä vasenta enemmän
ratsun oman innokkuuden puute
Parannusta:
nosti laukat hyvin
ei ollut pahinta matamista
Tänään olin poikkeuksellisen kireillä hermoilla liikkeellä. Tamma ei saanut armoa vaan liikkua piti. Tosin kentälle mennessä pääsi vähän raahustamaan kun en kehdannut piiskata enempää. Kumpparit oli, mutta sangen löysinä. Aika paljon tammaa piti komennella mutta liikkuihan se eikä mitään pahoja hyytymisiä tarjonnut missään välissä. Ratsukoita tunnilla oli 6 ja tänään oli aika ahdasta (moni meni hitaasti). Oltiin puolikkaalla kentällä.
Ei tehty mitään kovin kummallista. 15 metrin volttia puomin yli. Käyntiä, ravia, laukkaa, pysähdyksiä. Paljon siirtymiä.
Välillä Limoza oli ravissa jopa reipas mutten silti saanut lyhenemään. Jos lyhensin ohjia niin rupesi makaamaan käsillä. Oli jo valmiiksi kiinni oikeassa ohjassa. Hetkittäin oli pyöreämpi ja sitten taas juoksenteli pää pitkänä. Laukat nousi näppärästi. Kerran vaihtoi puomilla (en edes huomannut) ja päädyssä tuli yksi pukki. Tamma jännittyi jostain, minä jännityin siitä ja taisin jäädä puristamaan ja tamma pukitti puristuksesta. Tämä oli onneksi vain ilmavasti ylös eikä pää alhaalla jarrutteluja perään. Laukasta käyntiin ei tullut ihan ajatuksella vaan väliin tuli ravia. Oma patistelumoodini ehkä tappoi parhaan herkkyyteni. Puolivälikäynneissä tuntui jopa siltä että olen turruttanut tamman.
Lopputunnista kun purin opelle ahdistustani tamman lyhenemättömyydestä niin käsky kävi laittaa takaosaa kunnolla alle. Sitten komensin kuten vain osasin. Kolme volttia eikä vieläkään tullut kuin vähän parempaa. Hyvin hengästyin ja kädet rupesi hapottamaan. Makasi yhä ohjilla. Tunnin jälkeen olin onnellinen että se oli ohi. Vastasin että tamma oli kamala mutta ei tämä onneksi ihan pahinta ollut. Eteni kuitenkin. Mieluummin olisin silti ottanut minkä tahansa muun viidestä tunnilla olleesta ratsusta (Ressu, Wanesa, Roze, Listra ja Piku).
Ongelmia:
pitkä, ohjilla makoileva ratsu
oikealla ohjalla vielä vasenta enemmän
ratsun oman innokkuuden puute
Parannusta:
nosti laukat hyvin
ei ollut pahinta matamista
torstai 14. huhtikuuta 2016
Siirtymiä pitkällä ohjalla
Torstaina päädyin vielä illalla tallille. Tänään ratsut oli jaettu uusiksi ja mulle osui Roze. Mieluummin olisin jatkanut Ressulla mutta ponilla oli käynyt tänään hieroja. Mittari näytti enää +3°C auringonpaisteesta huolimatta. Ratsukoita tunnilla oli 4.
Alkuverkassa tehtiin pitkille sivuille loivaa kiemuraa ravissa. Pikkuisen tamma yritti tahmailla ja kulmissa kaatua sisään. Myös kiemuralla piti huolehtia taipumisesta eikä saanut tulla sisäpohjetta vasten. Pohkeesta tamma alkuun ehdotti kipittelyä.
Mielestäni sain ratsun lyhenemään ihan asiallisesti mutta torstaiopen tunnilla se olikin huono juttu. Siinä missä yleensä on hyvä että ohjista pidetään punaisen alusta kiinni niin tälle opelle ne oli sopivat vasta kun en osunut enää punaiseen ollenkaan. Silloin kädet tuntuivat pidättäessä tulevan syliin. Jalasta tuntumalle tms. oli ohje.
Verkassa tultiin laukkaa molemmissa kierroksissa. Päätyihin ympyrät. Oikea meni ihan ok kun silloin oli vielä ohjat tuntumalla. Vasen kierros omaan käteen ylipitkillä ohjilla oli sangen vaikea. Roze ei kuunnellut sisäjalkaa eikä asettunut saati taipunut sisään vaan kaatui ympyrän keskelle. Vaikka väliin tein useamman ympyrän putkeen niin en saanut korjattua tätä kuntoon.
Itse tehtävänä tultiin ympyräkahdeksikkoa. Toinen ympyrä laukassa, toinen ravissa. Alkuun laukka vasemmassa, ravi oikeassa kierroksessa. Ei kovin hääviä. Laukat nousi ok, taivutus meinasi olla yhä hukassa ja raville ei halunnut tulla. Kun päästiin raviin niin kaahotti neljänneskierroksen ennen kuin sain haltuun. Salaa vähän lyhentelin ohjia takaisin. Jälkimmäinen kierros meni paremmin. Vaikka oikeassa kierroksessa laukka nousi löysemmin ja laukkaympyrällä meinasi pullahdella ulos. Laukasta raviin päästiin aika nätisti ja ravikin tasoittui.
Loppuraveissa tamma tuntui kivan lyhyeltä. Vasen kierros taisi mennä paremmin. Oli edestä kevyt ja omat kädet oli ihan sylissä kun en uskaltanut lyhentää ohjia. Oikeaan painui vähän raskaammaksi edestä.
Mukava perustunti ja Roze tuntui kivan luottoratsulta.
Ongelmia:
ohjaspituus
taivutus laukassa vasemmalle
siirtymät ei priimaa
Paranusta:
ei oikeastaan nykinyt ohjia, lopuksi jotain vähän sinnepäin
Alkuverkassa tehtiin pitkille sivuille loivaa kiemuraa ravissa. Pikkuisen tamma yritti tahmailla ja kulmissa kaatua sisään. Myös kiemuralla piti huolehtia taipumisesta eikä saanut tulla sisäpohjetta vasten. Pohkeesta tamma alkuun ehdotti kipittelyä.
Mielestäni sain ratsun lyhenemään ihan asiallisesti mutta torstaiopen tunnilla se olikin huono juttu. Siinä missä yleensä on hyvä että ohjista pidetään punaisen alusta kiinni niin tälle opelle ne oli sopivat vasta kun en osunut enää punaiseen ollenkaan. Silloin kädet tuntuivat pidättäessä tulevan syliin. Jalasta tuntumalle tms. oli ohje.
Verkassa tultiin laukkaa molemmissa kierroksissa. Päätyihin ympyrät. Oikea meni ihan ok kun silloin oli vielä ohjat tuntumalla. Vasen kierros omaan käteen ylipitkillä ohjilla oli sangen vaikea. Roze ei kuunnellut sisäjalkaa eikä asettunut saati taipunut sisään vaan kaatui ympyrän keskelle. Vaikka väliin tein useamman ympyrän putkeen niin en saanut korjattua tätä kuntoon.
Itse tehtävänä tultiin ympyräkahdeksikkoa. Toinen ympyrä laukassa, toinen ravissa. Alkuun laukka vasemmassa, ravi oikeassa kierroksessa. Ei kovin hääviä. Laukat nousi ok, taivutus meinasi olla yhä hukassa ja raville ei halunnut tulla. Kun päästiin raviin niin kaahotti neljänneskierroksen ennen kuin sain haltuun. Salaa vähän lyhentelin ohjia takaisin. Jälkimmäinen kierros meni paremmin. Vaikka oikeassa kierroksessa laukka nousi löysemmin ja laukkaympyrällä meinasi pullahdella ulos. Laukasta raviin päästiin aika nätisti ja ravikin tasoittui.
Loppuraveissa tamma tuntui kivan lyhyeltä. Vasen kierros taisi mennä paremmin. Oli edestä kevyt ja omat kädet oli ihan sylissä kun en uskaltanut lyhentää ohjia. Oikeaan painui vähän raskaammaksi edestä.
Mukava perustunti ja Roze tuntui kivan luottoratsulta.
Ongelmia:
ohjaspituus
taivutus laukassa vasemmalle
siirtymät ei priimaa
Paranusta:
ei oikeastaan nykinyt ohjia, lopuksi jotain vähän sinnepäin
Väärin ymmärretty luuliikunta
Torstaina oli taas aurinkoista mutta kevätlämpö oli unohtunut. Tallille mennessä auton mittari näytti +5°C ja pihalla tuuli. Jatkettiin normiratsuilla, 3 normiväkeä + 1 vieraileva tähti. Lida oli kiltti hoitaa. Laitoin tänään varmuuden vuoksi martingaalit kun maanantaina nokka oli välillä myös ylös.
Alkuverkka oli vähän haahuilua open saapumiseen asti. Lida oli poikkeuksellisen rauhallinen ja tasainen. Samalla myös hidas. Vasta laukkaspurteissa rupesi heräämään. Laamailusta huolimatta kykeni silti löysyydestään hyvin ripeästi säikkymään ohi meneviä ihmisiä ja autoja. Onneksi ei ihan jokaiseen reagoinut.
Ensimmäisenä hyppyhommana oli isolla ympyrällä puomi-pysty-puomi. Ensin oikea, sitten vasen kierros. Alkuun tamma otti vähän kipinöitä ja liikkui turhankin vauhdilla. Ihan ok. Puomit jotenkin unohdin. Taidettiin vaan nauttia auringosta ja hommiin keskittyminen oli toissijaista. Vasemmassa kierroksessa esteeseen tuli portti. Lida ei välittänyt siitä mitään. Minä kyllä tuijotin ja ekalla kerralla unohdin kääntää. Sakkokierrosten myötä tuli vääriä laukkoja ja ruvettiin keilaamaankin. Meni vain huonommaksi. Liian pitkää.
Sitten loikittiin 3 esteen pätkä. Linja ja muurilaatikko. Tultiinkohan jopa kahdesti. Toisella kerralla paikka ekalle ei osunut ja jäin odottamaan. Lida jätti ponnistamatta ja juostiin lähes läpi. En lähtenyt jatkamaan vaan käänsin linjalta suosiolla pois. Seuraavan lähestymisen ratsastin huolellisemmin. 5 askelta väliin ja vähän energiaa kaarteessa. Muuriakaan ei tuijoteltu.
Seuraavana hypättiin toinen linja, samoin kaarre vasempaan ja vesi, kaarre oikeaan ja kapea ja vielä takapäädyn kautta vasemmalle okseri. Jotain taidettiin taas pudottaa. Vedellä laukka ei vaihtunut oikeaksi. Mutta edelleenkään esteitä ei tuijoteltu. Korkeus oli ehkä jossain 80 sentin pinnassa?
Tämän jälkeen tultiin koko höskä putkeen. 8 hyppyä siis. Esteet nousi. Ehkä ysikymppiin? Isoja muttei pelottavia. Ei ollut oikein suunnitelmia askelmääriin. Eka väli taidettiin tulla vähän pidättäen ja viidellä. Jälkimmäiseen 6 vai 7? Sekä muuri että vesi putosivat. Kaarrelaukka ei ollut kunnossa. Ennen vettä tunsin että tamma on liikaa etuosallaan mutten vain saanut sitä nousemaan ja hypättiin aivan liian pienesti. Yritin muistaa suoristaa huolellisesti ja ratsastaa eteen. Sekä niitä puolipidätteitä. Kertaalleen tuli kommentti että reidet rennoiksi ja jalat alas. Heti perään tuli jalka-asentojeni kannalta loistohyppy. Harmi että unohdin toistaa tämän.
Lopuksi tultiin vielä käännöstehtävää. En ollut huolissani sillä Lidahan kääntyy. Vika okseri, ennen seuraavaa estettä muurille, oikealle ja oksereiden välistä kapealle ja vasemmalle viereinen pysty. Lopetus oikealle. Hypyt meni ok mutta pientä tasapainottomuutta oli kaarteissa. Kapealle mokasin itse. Tultiin turhan reunaan ja kippasin tolpan varpaillani kumoon. Lida hermostui kuskin mokasta ja teki samanlaisen pukkijarrutuskombon kuin maanantaina. Lähes samaan kohtaan vielä. Ja taas keikahdin alas. Jälkiviisaana voin todeta että esteen jälkeen seuraavassa askeleessa kun tamma kimpaantuu niin pitäisi tajuta nojata taakse pukkia varten ja huolehtia ettei Lida saa päätä vedettyä alas. Tänään tömähdin kankulleni. Hetki piti vetää henkeä maassa istuen.
Kierrosta jatkettiin jo hypätyltä muurilta ja taidettiin ottaa se alas. Nyt ei kiukuteltu ihan samassa mittakaavassa ja vähän varmistelin. Pystylle en uskaltanut tulla kovin lujaa ja nypin paikan ihan juureen. Hyvin nousi puhtaasti yli. Tiukka käännös vasempaan ja pystyllekin juureen. Hyvin hyppäsi senkin puhtaasti. Ja sitten tiukka oikea. Helposti kääntyi. Ope kommentoi että kun sai painoa paremmin takaosalle niin parani. Totta.
Loppuverkkojen aikana Lida ei enää säikkynyt ihmisiä tai autoja. Vau! Ei edes pyöräileviä lapsia. Ihan mukavasti mennyt tunti mutta kummasti tuollainen maastoutuminen vähän laskee tunnelmaa. Ei onneksi tämäkään ollut kivulias. Ei mustelmiakaan. Ehkä eniten haittaa henkinen puoli. Juuri kun yritän kvaalautua ulkopuolisiin kisoihin niin lakkaan pysymästä kotitreeneissäkin kyydissä. Voih!
Kotimatkalla tajusin että luuliikunnan kuvaus sopii meidän estetuntiin: hyppyjä, nopeita suunnanmuutoksia ja tärähtelyä. Jospa tämä luitakin sitten lohduttaisi.
Ongelmia:
alkuun pitkä ja löysä
säikkyi silti
pudoteltiin jonkin verran
yhdestä mentiin lähes läpi
kuski kaatoi esteen
Lida poisti kuskin taas kyydistä
Parannusta:
oli tallissa kiltisti
energinen hyppytempo löytyi hetkittäin
esteet ei tuntuneet yhtään pelottavan isoilta
osasin aika hyvin odottaa hyppyjä
lavoistani ei tullut sanomista
tamman metkut ei pelottaneet
Tänään sain katsojan kuvaamaan meidän menoa. Näinkö siinä aina käy kun on kamera paikalla?
Alkuverkka oli vähän haahuilua open saapumiseen asti. Lida oli poikkeuksellisen rauhallinen ja tasainen. Samalla myös hidas. Vasta laukkaspurteissa rupesi heräämään. Laamailusta huolimatta kykeni silti löysyydestään hyvin ripeästi säikkymään ohi meneviä ihmisiä ja autoja. Onneksi ei ihan jokaiseen reagoinut.
Ensimmäisenä hyppyhommana oli isolla ympyrällä puomi-pysty-puomi. Ensin oikea, sitten vasen kierros. Alkuun tamma otti vähän kipinöitä ja liikkui turhankin vauhdilla. Ihan ok. Puomit jotenkin unohdin. Taidettiin vaan nauttia auringosta ja hommiin keskittyminen oli toissijaista. Vasemmassa kierroksessa esteeseen tuli portti. Lida ei välittänyt siitä mitään. Minä kyllä tuijotin ja ekalla kerralla unohdin kääntää. Sakkokierrosten myötä tuli vääriä laukkoja ja ruvettiin keilaamaankin. Meni vain huonommaksi. Liian pitkää.
Sitten loikittiin 3 esteen pätkä. Linja ja muurilaatikko. Tultiinkohan jopa kahdesti. Toisella kerralla paikka ekalle ei osunut ja jäin odottamaan. Lida jätti ponnistamatta ja juostiin lähes läpi. En lähtenyt jatkamaan vaan käänsin linjalta suosiolla pois. Seuraavan lähestymisen ratsastin huolellisemmin. 5 askelta väliin ja vähän energiaa kaarteessa. Muuriakaan ei tuijoteltu.
Seuraavana hypättiin toinen linja, samoin kaarre vasempaan ja vesi, kaarre oikeaan ja kapea ja vielä takapäädyn kautta vasemmalle okseri. Jotain taidettiin taas pudottaa. Vedellä laukka ei vaihtunut oikeaksi. Mutta edelleenkään esteitä ei tuijoteltu. Korkeus oli ehkä jossain 80 sentin pinnassa?
Tämän jälkeen tultiin koko höskä putkeen. 8 hyppyä siis. Esteet nousi. Ehkä ysikymppiin? Isoja muttei pelottavia. Ei ollut oikein suunnitelmia askelmääriin. Eka väli taidettiin tulla vähän pidättäen ja viidellä. Jälkimmäiseen 6 vai 7? Sekä muuri että vesi putosivat. Kaarrelaukka ei ollut kunnossa. Ennen vettä tunsin että tamma on liikaa etuosallaan mutten vain saanut sitä nousemaan ja hypättiin aivan liian pienesti. Yritin muistaa suoristaa huolellisesti ja ratsastaa eteen. Sekä niitä puolipidätteitä. Kertaalleen tuli kommentti että reidet rennoiksi ja jalat alas. Heti perään tuli jalka-asentojeni kannalta loistohyppy. Harmi että unohdin toistaa tämän.
Lopuksi tultiin vielä käännöstehtävää. En ollut huolissani sillä Lidahan kääntyy. Vika okseri, ennen seuraavaa estettä muurille, oikealle ja oksereiden välistä kapealle ja vasemmalle viereinen pysty. Lopetus oikealle. Hypyt meni ok mutta pientä tasapainottomuutta oli kaarteissa. Kapealle mokasin itse. Tultiin turhan reunaan ja kippasin tolpan varpaillani kumoon. Lida hermostui kuskin mokasta ja teki samanlaisen pukkijarrutuskombon kuin maanantaina. Lähes samaan kohtaan vielä. Ja taas keikahdin alas. Jälkiviisaana voin todeta että esteen jälkeen seuraavassa askeleessa kun tamma kimpaantuu niin pitäisi tajuta nojata taakse pukkia varten ja huolehtia ettei Lida saa päätä vedettyä alas. Tänään tömähdin kankulleni. Hetki piti vetää henkeä maassa istuen.
Kierrosta jatkettiin jo hypätyltä muurilta ja taidettiin ottaa se alas. Nyt ei kiukuteltu ihan samassa mittakaavassa ja vähän varmistelin. Pystylle en uskaltanut tulla kovin lujaa ja nypin paikan ihan juureen. Hyvin nousi puhtaasti yli. Tiukka käännös vasempaan ja pystyllekin juureen. Hyvin hyppäsi senkin puhtaasti. Ja sitten tiukka oikea. Helposti kääntyi. Ope kommentoi että kun sai painoa paremmin takaosalle niin parani. Totta.
Loppuverkkojen aikana Lida ei enää säikkynyt ihmisiä tai autoja. Vau! Ei edes pyöräileviä lapsia. Ihan mukavasti mennyt tunti mutta kummasti tuollainen maastoutuminen vähän laskee tunnelmaa. Ei onneksi tämäkään ollut kivulias. Ei mustelmiakaan. Ehkä eniten haittaa henkinen puoli. Juuri kun yritän kvaalautua ulkopuolisiin kisoihin niin lakkaan pysymästä kotitreeneissäkin kyydissä. Voih!
Kotimatkalla tajusin että luuliikunnan kuvaus sopii meidän estetuntiin: hyppyjä, nopeita suunnanmuutoksia ja tärähtelyä. Jospa tämä luitakin sitten lohduttaisi.
Ongelmia:
alkuun pitkä ja löysä
säikkyi silti
pudoteltiin jonkin verran
yhdestä mentiin lähes läpi
kuski kaatoi esteen
Lida poisti kuskin taas kyydistä
Parannusta:
oli tallissa kiltisti
energinen hyppytempo löytyi hetkittäin
esteet ei tuntuneet yhtään pelottavan isoilta
osasin aika hyvin odottaa hyppyjä
lavoistani ei tullut sanomista
tamman metkut ei pelottaneet
Tänään sain katsojan kuvaamaan meidän menoa. Näinkö siinä aina käy kun on kamera paikalla?
keskiviikko 13. huhtikuuta 2016
Yllätyshyppyjä ohjaajien näyttöjumpalla
Keskiviikkona mahduin vikalle tunnille. Listalla olin mielissäni että pääsen taas Ressun kyytiin. Poni oli kuulemma tehnyt aiemmin jo yhden tunnin alle. Hoitaessa oli nätisti ja tänään muisti väistää heinävahtiani. Mittari näytti mennessä +10°C, poistuessa +5°C. Aurinko paistoi eikä vielä paluumatkallakaan ollut pimeää, jee!
Kun päästiin kentälle niin sinne kasattiin esteitä. Ihan mukava yllätys. Kuulemma joku ohjaajien näyttö- vai valintakokeen tehtävä. Ratsukoita tunnilla oli viidestä neljään. Ressu oli tänään enemmänkin laiska. Ei hötkyillyt, ravistellut päätä, pukitellut saati kiihdytellyt. Julma sanoa mutta perjantaina poni oli pienellä lisätohinallaan parempi ratsastettava.
Alkuun mentiin ravipuomeja kevyessä istunnassa. Suurin haaste oli edetä tarpeeksi reippaasti. En kovin taivutellut ja poni juoksi pää pystyssä.
Laukkoja ei otettu yhtään alle vaan aloitettiin heti tehtävällä. Yksitellen, ensin oikea kierros. Pääty-ympyrä maapuomin yli kahdesti laukassa. Kulmassa raviin ja linjalle, maapuomi, ristikko, 1 laukka ja pysty. Koska olin ainoana pikkuponilaisena isojen/nopeiden hevosten kanssa niin välit oli meille pitkät. Ekalla kierroksella poni ei herännyt ja mentiin väli ravissa. Tai sitten se oli protesti miniesteistä. Toisella kierroksella väliin tuli 2 askelta. Sen jälkeen selvittiin yhdellä mutta aikamoisesti poni joutui venymään, varsinkin kun ravissa ei oikein ollut imua.
Toiseen suuntaan tehtävän paikkaa vähän vaihdettiin ja maapuomin paikalle tuli kavaletti. Nyt vaikeutettiin siten että piti olla kevyessä istunnassa. Omaa asentoa olisi pitänyt viilata vielä vähän paremmaksi, sillä nyt oli vähän tönkköpolvista. Hyvästä katseesta ympyrällä tuli kehuja. Yritin herätellä ponin aina liikkeelle. Kavaletit meni suht ok ja laukat pysyi aika hyvin myötäisinä. Välillä vaihtoi salakavalasti jossain kaarella enkä aina edes huomannut. Linjalle tultiin taas aluksi ravissa. Nyt ei venytty yhteen askeleeseen (väliä taidettiin pidentää?). Kaksi kierrosta yritin ja poni tikkasi miniaskeleen juureen. Sitten tuli ohje ottaa suosiolla 2. Onnistui.
Tämän jälkeen jätettiin raviosuus pois ja kavaletin jälkeen jatkettiin laukassa sarjalle. Vaikka toivoin miniväliä niin yhteen laukkaan ei venytty. Pari kertaa yritin. Saatiin jopa sakkokierros. Sitten välillä muuten vaan etuilin kun väli oli säädetty jo valmiiksi meille. Kaksi laukkaa siihen tuli myös yrittämällä mutta en ollut tyytyväinen yhteen isoon ja yhteen pieneen. Sakkokierroskaan ei parantanut. Onneksi tultiin vielä yksi kierros, jolla sain parannettua. Energia hyytyi mutta nyt tuli kaksi aika tasalaatuista askelta väliin ja tultiin jopa myötälaukassa alas. Välillä tuli vääriäkin. Mutta oltiin ainakin porukan rauhallisimmin tehtävän jälkeen edennyt ratsukko.
Loppuravissakaan poni ei tasoittunut tuntumalle. Edelleenkään ei liikkunut jalasta eteen. Aika paljon komensin eteen. Mieluummin rikkoi laukalle kuin venytti ravia yhtään. Lievää parannusta kuitenkin tuli ja ravissa vähän pilkkoi pyöreyttä. Jospa ne takaset vähän heräsi horroksestaan.
Loppukäynnit käytiin laavulla. Siellä poni heräsi vähän pörhistelemään. Vaan ei pysynyt ihan isojen ja reippaiden vauhdissa.
Tunnin jälkeen meinasi taas hääriä mutta kun pari kertaa peruututin takaisin kaartoon niin sitten malttoi seistä. Heinävahdin yli ei yrittänyt mitään kun taisi tietää että omat heinät odottaa karsinassa.
Ongelmia:
huono eteenpäinpyrkimys
ei venytty väliä yhdellä laukalla vasemmassa kierroksessa
Parannusta:
ei sikailua heinille
ei pukkeja
ei kiihdyttelyjä (oliko se hyvä asia?)
hyppäsi kaiken empimättä
Kun päästiin kentälle niin sinne kasattiin esteitä. Ihan mukava yllätys. Kuulemma joku ohjaajien näyttö- vai valintakokeen tehtävä. Ratsukoita tunnilla oli viidestä neljään. Ressu oli tänään enemmänkin laiska. Ei hötkyillyt, ravistellut päätä, pukitellut saati kiihdytellyt. Julma sanoa mutta perjantaina poni oli pienellä lisätohinallaan parempi ratsastettava.
Alkuun mentiin ravipuomeja kevyessä istunnassa. Suurin haaste oli edetä tarpeeksi reippaasti. En kovin taivutellut ja poni juoksi pää pystyssä.
Laukkoja ei otettu yhtään alle vaan aloitettiin heti tehtävällä. Yksitellen, ensin oikea kierros. Pääty-ympyrä maapuomin yli kahdesti laukassa. Kulmassa raviin ja linjalle, maapuomi, ristikko, 1 laukka ja pysty. Koska olin ainoana pikkuponilaisena isojen/nopeiden hevosten kanssa niin välit oli meille pitkät. Ekalla kierroksella poni ei herännyt ja mentiin väli ravissa. Tai sitten se oli protesti miniesteistä. Toisella kierroksella väliin tuli 2 askelta. Sen jälkeen selvittiin yhdellä mutta aikamoisesti poni joutui venymään, varsinkin kun ravissa ei oikein ollut imua.
Toiseen suuntaan tehtävän paikkaa vähän vaihdettiin ja maapuomin paikalle tuli kavaletti. Nyt vaikeutettiin siten että piti olla kevyessä istunnassa. Omaa asentoa olisi pitänyt viilata vielä vähän paremmaksi, sillä nyt oli vähän tönkköpolvista. Hyvästä katseesta ympyrällä tuli kehuja. Yritin herätellä ponin aina liikkeelle. Kavaletit meni suht ok ja laukat pysyi aika hyvin myötäisinä. Välillä vaihtoi salakavalasti jossain kaarella enkä aina edes huomannut. Linjalle tultiin taas aluksi ravissa. Nyt ei venytty yhteen askeleeseen (väliä taidettiin pidentää?). Kaksi kierrosta yritin ja poni tikkasi miniaskeleen juureen. Sitten tuli ohje ottaa suosiolla 2. Onnistui.
Tämän jälkeen jätettiin raviosuus pois ja kavaletin jälkeen jatkettiin laukassa sarjalle. Vaikka toivoin miniväliä niin yhteen laukkaan ei venytty. Pari kertaa yritin. Saatiin jopa sakkokierros. Sitten välillä muuten vaan etuilin kun väli oli säädetty jo valmiiksi meille. Kaksi laukkaa siihen tuli myös yrittämällä mutta en ollut tyytyväinen yhteen isoon ja yhteen pieneen. Sakkokierroskaan ei parantanut. Onneksi tultiin vielä yksi kierros, jolla sain parannettua. Energia hyytyi mutta nyt tuli kaksi aika tasalaatuista askelta väliin ja tultiin jopa myötälaukassa alas. Välillä tuli vääriäkin. Mutta oltiin ainakin porukan rauhallisimmin tehtävän jälkeen edennyt ratsukko.
Loppuravissakaan poni ei tasoittunut tuntumalle. Edelleenkään ei liikkunut jalasta eteen. Aika paljon komensin eteen. Mieluummin rikkoi laukalle kuin venytti ravia yhtään. Lievää parannusta kuitenkin tuli ja ravissa vähän pilkkoi pyöreyttä. Jospa ne takaset vähän heräsi horroksestaan.
Loppukäynnit käytiin laavulla. Siellä poni heräsi vähän pörhistelemään. Vaan ei pysynyt ihan isojen ja reippaiden vauhdissa.
Tunnin jälkeen meinasi taas hääriä mutta kun pari kertaa peruututin takaisin kaartoon niin sitten malttoi seistä. Heinävahdin yli ei yrittänyt mitään kun taisi tietää että omat heinät odottaa karsinassa.
Ongelmia:
huono eteenpäinpyrkimys
ei venytty väliä yhdellä laukalla vasemmassa kierroksessa
Parannusta:
ei sikailua heinille
ei pukkeja
ei kiihdyttelyjä (oliko se hyvä asia?)
hyppäsi kaiken empimättä
tiistai 12. huhtikuuta 2016
Ainakin mentiin hitaasti
Tiistaina oli yllättäen aurinkoista kun kasin alla ajelin Heponiittyyn. Viikko sitten oli mielestäni hämärää. Nyt päästiin kentälle! Mennessä mittari näytti +10°C ja siitä sitten pari astetta hiipui. Ratsukseni osui Saku ja ruuna oli kerrankin valmiiksi hommissa. Oli kuulemma ollut aiemmalla tunnilla vauhdikas ja välillä oli mennyt vetämiseksi. En ehtinyt niin tarkkaan katsoa.
Meitä oli kivasti vain 4. Tänään aloitettiin hommat taas alusta eli keskiympyrällä taivutusta ohjan perässä sisään. Saku puski keskelle eikä oikein kuunnellut pohkeitani. Alkuun vänkäsi taivutustakin vastaan. Sangen pitkään tuntui roikkuvan vasemmassa ohjassa. Ihan aluksi tuntui jopa löysältä pohkeelle.
Käynnin lomaan otettiin alkuun pätkiä kevyttä ravia. Saku kulki ihanan hitaasti. Tosin kolmelle muulle vauhdikkaammalle ratsukolle aiheutettiin samalla ongelmia. Volttailin välillä itsekin.
Väliin otettiin käyntiä. Vasemmassa kierroksessa käyntikin tuntui vähän hankalalta eikä ruuna tasoittunut tuntumalle yhtä hyvin kuin hetkeä aiemmin oikeassa. Ravipätkät jatkettiin harjoitusravissa. Tuntui jopa helpommalta. Vasemmassa kierroksessa jopa käyntiä helpommalta. Pyöreämpää muotoa kaipaili ope. Ja sanomista tuli kerran kierroksessa että kädet pitäisi muistaa kantaa. Kamalan lyhyt muisti mulla!
Molempiin suuntiin otettiin myös laukannostoja. Välillä nousi hyvin, välillä kovin huonosti. Kuulemma kevensin istuntaani nostoissa. Tätä en huomannut itse ollenkaan. Yhä piti muistaa myös kantaa kädet sekä istua laukkaa takapuolen päälle. Kai siihen jotain eroa tuli. Lyhyt oli muisti istumisenkin kanssa. Ravissa ruuna välillä oli vähän kiireisempi mutta sain takaisin hitaaseen vauhtiin.
Tunti meni äkkiä eikä tullut edes pimeää. Tänään jäi vähän sellainen olo että ope odotti että huomaisin itse vaatia Sakulta enemmän. Ruuna tuntui oikeassa kierroksessa pullauttavan lapaa ulos ja yleisesti vähän ponnettomalta takaa. En antanut ihan kaikkeani vaan jäin sinne kelvolle mukavuusalueelle. Pääosin hepo kulki suht pyöreänä muttei ihan tasaisena. Laukassakin olisin voinut yrittää vähän enemmän.
Ongelmia:
kädet laski
makoili pitkään vasemmalla ohjalla
laukannostot ei onnistuneet joka kerta
Parannusta:
vauhdinsäätely toimi hyvin
Meitä oli kivasti vain 4. Tänään aloitettiin hommat taas alusta eli keskiympyrällä taivutusta ohjan perässä sisään. Saku puski keskelle eikä oikein kuunnellut pohkeitani. Alkuun vänkäsi taivutustakin vastaan. Sangen pitkään tuntui roikkuvan vasemmassa ohjassa. Ihan aluksi tuntui jopa löysältä pohkeelle.
Käynnin lomaan otettiin alkuun pätkiä kevyttä ravia. Saku kulki ihanan hitaasti. Tosin kolmelle muulle vauhdikkaammalle ratsukolle aiheutettiin samalla ongelmia. Volttailin välillä itsekin.
Väliin otettiin käyntiä. Vasemmassa kierroksessa käyntikin tuntui vähän hankalalta eikä ruuna tasoittunut tuntumalle yhtä hyvin kuin hetkeä aiemmin oikeassa. Ravipätkät jatkettiin harjoitusravissa. Tuntui jopa helpommalta. Vasemmassa kierroksessa jopa käyntiä helpommalta. Pyöreämpää muotoa kaipaili ope. Ja sanomista tuli kerran kierroksessa että kädet pitäisi muistaa kantaa. Kamalan lyhyt muisti mulla!
Molempiin suuntiin otettiin myös laukannostoja. Välillä nousi hyvin, välillä kovin huonosti. Kuulemma kevensin istuntaani nostoissa. Tätä en huomannut itse ollenkaan. Yhä piti muistaa myös kantaa kädet sekä istua laukkaa takapuolen päälle. Kai siihen jotain eroa tuli. Lyhyt oli muisti istumisenkin kanssa. Ravissa ruuna välillä oli vähän kiireisempi mutta sain takaisin hitaaseen vauhtiin.
Tunti meni äkkiä eikä tullut edes pimeää. Tänään jäi vähän sellainen olo että ope odotti että huomaisin itse vaatia Sakulta enemmän. Ruuna tuntui oikeassa kierroksessa pullauttavan lapaa ulos ja yleisesti vähän ponnettomalta takaa. En antanut ihan kaikkeani vaan jäin sinne kelvolle mukavuusalueelle. Pääosin hepo kulki suht pyöreänä muttei ihan tasaisena. Laukassakin olisin voinut yrittää vähän enemmän.
Ongelmia:
kädet laski
makoili pitkään vasemmalla ohjalla
laukannostot ei onnistuneet joka kerta
Parannusta:
vauhdinsäätely toimi hyvin
maanantai 11. huhtikuuta 2016
Uudet hanskat ei tuoneet onnea harkkakisoihin
Maanantaina oli esterataharkat Uotilassa. Lida oli päivän toivotuin ratsu ja meni 4 rataa. Sain kunnian olla sen eka kuski. Lähtövuorossa tokana ja estekorkeus taas vaihteli lennossa. Me hypättiin 70 - 80 ja 80 - 90 cm. Rata oli kentällä, verkka samoin. Aurinko paistoi ja lämmintä oli n. +11°C.
Kisat oli noin vartin myöhässä, joten ehdin verkata ihan hyvin. Lida tuntui samalta kuin torstaina eli pitkä ja löysä mutta kuitenkin säpsy. Vähän spurttaili omiaan muttei jalasta kuitenkaan edennyt niin hyvin kuin olisin halunnut. Ravailut ja laukat pidettiin aika vähissä. Verkkahyppyjä ennen ekaa rataa otin yhden ristikolle, yhden pystylle ja 2 okserille. Hyppäsi tosi kivasti.
Käytiin vähän kävelemässä kisaradan jännäpäädyssä ennen kuin edellinen ratsukko aloitti. Käynnissä ihan ok. Oman vuoron koittaessa ravissa ja laukassa oli paljon jännempää. Ei karttanut kulmaa mutta otti spurtteja jos tuli jotain pelottavaa. Ei kovin tasaista.
Rata meni aika odotetusti. Ekalla ei vaihtunut laukka mutta Lida korjasi sen lopulta askeleessa. Jarrut oli tosin ekankin jälkeen vähän hukassa. Kakkosen jälkeen säntäsi ja yritti kiemuroida, sain silti tähdättyä kolmoselle ja yli mentiin. 6 askelta. Takakaarteessa vähän kiinni, sarjalle isosti sisään mutta asetteli kavionsa hyvin. Vitonenkin meni puhtaasti. Ensimmäistä kertaa radalla ehdin ruveta miettimään ja pohdin askelmäärää väliin. Kutonen sitten heti kostoksi putosi. Seiska oli kapea. Siihenkin Lida yritti vähän kiemurrella mutta meni pohjetuella hyvin yli. Laukkakin vaihtui. Kasikin puhtaasti ja koska vihellystä ei kuulunut niin päätin jatkaa vaikka tiesin ettei pitäisi. Lida jopa sai itsensä taas myötälaukkaan. Ysikin puhtaasti ennen kuin ihmettelyni vihellyksen puutteesta ehti tuomarille asti. Mieluusti olisin hypännyt loputkin.
Aika epätasainen mutta ihan ok. Kiva olisi ollut saada se nolla mutta yksi pudotus ei ole kovin paha.
Välissä oli useampi ratsukko ja käveltiin pitkään pitkin ohjin. Vähän ravia ja laukkaa lopulta alle ja 3 verkkahyppyä. 80 pysty, 90 okseri ja 90 pysty. Kaikki oikein hienosti.
Tällä kertaa ennen oman suorituksen alkua Lida säikähti polkupyörää ja oli taas poistumassa paikalta. Yllättävän tyynesti sain tamman pyöräytettyä ympyrälle enkä huolestunut lainkaan.
Rata meni tasaisemmin. Tosin otettiin jo kakkonen alas kun tultiin turhan laakana ja ponnettomana. Väli mentiin viidellä, hupsista. Todistetusti Lida hyppäsi sen myös seitsemällä. Sarjalle tuli vähän isompi virhe ja ei mahduttu väliin. Olisi pitänyt ottaa paremmin kiinni. Lida hermostui luultavasti pudotuksesta ja pukitti. Ei tämäkään vielä paha mutta kun perään jarrutettiin pää alhaalla niin kuski kiepsahti oikein näppärästi kyydistä. Hetken jännitti että tuleeko tamma päälle mutta osasi väistää.
En huomannut että mihinkään olisi sattunut, joten takaisin kyytiin. Hinku oli kova päästä hyppäämään rata loppuun. Vitoselle tultiin vähän löysästi, joten se putosi. 6 laukkaa väliin ja kutonen siististi. Seiskalle tuli aavistuksen lähelle mutta laukka vaihtui, energia oli hyvä. Kasikin mentiin oikein hyvän tuntuisesti yli ja taas löytyi myötälaukka. Harmi taas että rata loppui siihen, tamma kun rupesi tuntumaan niin hyvältä.
Käveltiin vielä hetki ja seuraava kuski haki martingaalit. Tänään mullakin olisi voinut olla niille käyttöä mutta menihän tämä näinkin. Loput ratansa Lida suoritti kivan tasaisen näköisesti. Tasaisuutta minun pitäisi selvästi harjotella lisää!
Videoista kiitos seuraamassa olleelle poniäidille!
 |
| Ratapiirros. 1. vaihe 1 - 8, 2. vaihe 9 - 14. Arv. 367.1. Linjat siellä jossain. |
Kisat oli noin vartin myöhässä, joten ehdin verkata ihan hyvin. Lida tuntui samalta kuin torstaina eli pitkä ja löysä mutta kuitenkin säpsy. Vähän spurttaili omiaan muttei jalasta kuitenkaan edennyt niin hyvin kuin olisin halunnut. Ravailut ja laukat pidettiin aika vähissä. Verkkahyppyjä ennen ekaa rataa otin yhden ristikolle, yhden pystylle ja 2 okserille. Hyppäsi tosi kivasti.
Käytiin vähän kävelemässä kisaradan jännäpäädyssä ennen kuin edellinen ratsukko aloitti. Käynnissä ihan ok. Oman vuoron koittaessa ravissa ja laukassa oli paljon jännempää. Ei karttanut kulmaa mutta otti spurtteja jos tuli jotain pelottavaa. Ei kovin tasaista.
Rata meni aika odotetusti. Ekalla ei vaihtunut laukka mutta Lida korjasi sen lopulta askeleessa. Jarrut oli tosin ekankin jälkeen vähän hukassa. Kakkosen jälkeen säntäsi ja yritti kiemuroida, sain silti tähdättyä kolmoselle ja yli mentiin. 6 askelta. Takakaarteessa vähän kiinni, sarjalle isosti sisään mutta asetteli kavionsa hyvin. Vitonenkin meni puhtaasti. Ensimmäistä kertaa radalla ehdin ruveta miettimään ja pohdin askelmäärää väliin. Kutonen sitten heti kostoksi putosi. Seiska oli kapea. Siihenkin Lida yritti vähän kiemurrella mutta meni pohjetuella hyvin yli. Laukkakin vaihtui. Kasikin puhtaasti ja koska vihellystä ei kuulunut niin päätin jatkaa vaikka tiesin ettei pitäisi. Lida jopa sai itsensä taas myötälaukkaan. Ysikin puhtaasti ennen kuin ihmettelyni vihellyksen puutteesta ehti tuomarille asti. Mieluusti olisin hypännyt loputkin.
Aika epätasainen mutta ihan ok. Kiva olisi ollut saada se nolla mutta yksi pudotus ei ole kovin paha.
Välissä oli useampi ratsukko ja käveltiin pitkään pitkin ohjin. Vähän ravia ja laukkaa lopulta alle ja 3 verkkahyppyä. 80 pysty, 90 okseri ja 90 pysty. Kaikki oikein hienosti.
Tällä kertaa ennen oman suorituksen alkua Lida säikähti polkupyörää ja oli taas poistumassa paikalta. Yllättävän tyynesti sain tamman pyöräytettyä ympyrälle enkä huolestunut lainkaan.
Rata meni tasaisemmin. Tosin otettiin jo kakkonen alas kun tultiin turhan laakana ja ponnettomana. Väli mentiin viidellä, hupsista. Todistetusti Lida hyppäsi sen myös seitsemällä. Sarjalle tuli vähän isompi virhe ja ei mahduttu väliin. Olisi pitänyt ottaa paremmin kiinni. Lida hermostui luultavasti pudotuksesta ja pukitti. Ei tämäkään vielä paha mutta kun perään jarrutettiin pää alhaalla niin kuski kiepsahti oikein näppärästi kyydistä. Hetken jännitti että tuleeko tamma päälle mutta osasi väistää.
 |
| Pyllistelyä esteradalla. Aina huono merkki. Huomaa sävyihin olevat uudet hanskat. |
En huomannut että mihinkään olisi sattunut, joten takaisin kyytiin. Hinku oli kova päästä hyppäämään rata loppuun. Vitoselle tultiin vähän löysästi, joten se putosi. 6 laukkaa väliin ja kutonen siististi. Seiskalle tuli aavistuksen lähelle mutta laukka vaihtui, energia oli hyvä. Kasikin mentiin oikein hyvän tuntuisesti yli ja taas löytyi myötälaukka. Harmi taas että rata loppui siihen, tamma kun rupesi tuntumaan niin hyvältä.
Käveltiin vielä hetki ja seuraava kuski haki martingaalit. Tänään mullakin olisi voinut olla niille käyttöä mutta menihän tämä näinkin. Loput ratansa Lida suoritti kivan tasaisen näköisesti. Tasaisuutta minun pitäisi selvästi harjotella lisää!
Videoista kiitos seuraamassa olleelle poniäidille!
perjantai 8. huhtikuuta 2016
Possuponi hyvänä
Perjantainakin ehdin tallille. Kuudeksi mukaan pikkuesteille, sain jatkaa Ressun kanssa. Poni oli eilen tainnut olla vapaalla. Odotin taas tappelua mutta oli aika asiallisesti. Tosin kentälle mennessä yritti heinille vaikka olin houkutellut siihen vartijat raippojen kanssa eteen. Poni sitten päätti ns. ottaa turpiin.
Koska meillä oli hyppytunti niin samppareita ei laitettu. Ratsukoita tunnilla oli 5, kelinä pilvinen jotain +7°C paikkeilla. Saderiskin takia laitoin rainlegsit ja pidin takin. Hyvin valittu sillä lopulta satoi ja kastuttiin. Selkäännousussa poni tänäänkin ravisteli päätään irti ohjastuntumasta. En suvainnut vaan napakoitin tuntumaa ravistelusta ja heti kun lopetti niin myötäsin ja kehuin. Vaati aika monta toistoa.
Alkuverkassa sain ponin aika kivasti liikkeelle. Ei pyöristynyt mutta muuten tuntui sangen tasaiselta. Laukassa oli hieman pörheä ja verkkalaukoissa tulikin yksi pukilla vaihtunut laukka. Kun poni huomasi pukittelun turhaksi niin vaihtoi taktiikkaa ja yritti ottaa spurtteja nenä pitkällä. Ei päässyt ampailemaan. Lopulta pyysin itse ihan reipasta menoa niin lakkasi ehdottelemasta.
Hyppyhommat aloitettiin ravipuomeilla. Ristikkoakin tultiin ravissa. Ressu nosti jalkansa yli muttei hypännyt. Jatkoi tyynesti ravissa. Eikä yhtään yritellytkään jättää hyppäämättä tai hidastella. Pystyäkin tultiin ravissa, sen poni loikkasi laukassa yli mutta jatkoi taas ravia. Laukassa hypyt sujuivat edelleen kivasti, helposti ja tasaisesti. Vauhtia oli reippaasti ja ponnistuspaikat osuivat pääosin tosi hyvin.
Pystystä nousi okseri ja korkeutta oli ehkä 50 cm. Helposti ylittyi vielä ravista sekin. Laukasta kyllä vielä helpommin. Jokunen väärä laukka tuli esteen jälkeen mutta poni oli hyvin kuulolla. Välillä vähän yhä kiihdytteli oman vuoron tultua esteelle mutta päästiin joka kerta yli.
Loppuun loikattiin vielä kolmesti omalla korkeudella, olikohan jotain 70 cm. Yksi huono paikka ja pari väärää laukkaa mutta helposti meni. Olin kovin tyytyväinen!
Koska meni näin kivasti niin totesin ettei kiusata ponia enempää enkä mene toista tuntia putkeen. Tallissa oli taas raippa heinäkasan edessä ja tähän suuntaan ei enää yrittänyt.
Ongelmia:
taluttaessa heinille meno
yksi pukki ja parit spurtit
Parannusta:
eteni kivasti eikä juminut
hyppäsi hienosti
oli oikeastaan sangen hyvä ratsastaa
Tuntikaverin äiti kuvasi meidän menoa:
Koska meillä oli hyppytunti niin samppareita ei laitettu. Ratsukoita tunnilla oli 5, kelinä pilvinen jotain +7°C paikkeilla. Saderiskin takia laitoin rainlegsit ja pidin takin. Hyvin valittu sillä lopulta satoi ja kastuttiin. Selkäännousussa poni tänäänkin ravisteli päätään irti ohjastuntumasta. En suvainnut vaan napakoitin tuntumaa ravistelusta ja heti kun lopetti niin myötäsin ja kehuin. Vaati aika monta toistoa.
Alkuverkassa sain ponin aika kivasti liikkeelle. Ei pyöristynyt mutta muuten tuntui sangen tasaiselta. Laukassa oli hieman pörheä ja verkkalaukoissa tulikin yksi pukilla vaihtunut laukka. Kun poni huomasi pukittelun turhaksi niin vaihtoi taktiikkaa ja yritti ottaa spurtteja nenä pitkällä. Ei päässyt ampailemaan. Lopulta pyysin itse ihan reipasta menoa niin lakkasi ehdottelemasta.
Hyppyhommat aloitettiin ravipuomeilla. Ristikkoakin tultiin ravissa. Ressu nosti jalkansa yli muttei hypännyt. Jatkoi tyynesti ravissa. Eikä yhtään yritellytkään jättää hyppäämättä tai hidastella. Pystyäkin tultiin ravissa, sen poni loikkasi laukassa yli mutta jatkoi taas ravia. Laukassa hypyt sujuivat edelleen kivasti, helposti ja tasaisesti. Vauhtia oli reippaasti ja ponnistuspaikat osuivat pääosin tosi hyvin.
Pystystä nousi okseri ja korkeutta oli ehkä 50 cm. Helposti ylittyi vielä ravista sekin. Laukasta kyllä vielä helpommin. Jokunen väärä laukka tuli esteen jälkeen mutta poni oli hyvin kuulolla. Välillä vähän yhä kiihdytteli oman vuoron tultua esteelle mutta päästiin joka kerta yli.
Loppuun loikattiin vielä kolmesti omalla korkeudella, olikohan jotain 70 cm. Yksi huono paikka ja pari väärää laukkaa mutta helposti meni. Olin kovin tyytyväinen!
Koska meni näin kivasti niin totesin ettei kiusata ponia enempää enkä mene toista tuntia putkeen. Tallissa oli taas raippa heinäkasan edessä ja tähän suuntaan ei enää yrittänyt.
Ongelmia:
taluttaessa heinille meno
yksi pukki ja parit spurtit
Parannusta:
eteni kivasti eikä juminut
hyppäsi hienosti
oli oikeastaan sangen hyvä ratsastaa
Tuntikaverin äiti kuvasi meidän menoa:
torstai 7. huhtikuuta 2016
Löysä mutta pinkeä ja oikea-aikaista reagointia
Torstaina hyppelin taas Lidalla. Ratsukoita oli tunnilla vain 2 ja avattiin pihakausi. Maneesista muutamat tolpat mukaan. Kuulemma mennään lähinnä puomeja. Hoitaessa Lida oli ihan kiltisti. Lämmintä oli alkuun +10°C ja paistoi aurinko. Vaan sitten rupesi tihuttamaan ja lopulta oltiin melko märkiä. Pelkällä poololla ja turvaliivillä. Vaan hyvin tarkeni liikkeessä.
Kentällä hypättiin kyytiin ja päästiin alle puoli kierrosta kun pihatiellä meni auto ja Lida päätti poistua takavasempaan. Vaikka ohjat oli löysällä niin olin yllättävän nopeasti tilanteen tasalla enkä meinannutkaan pudota. En oikein tykännyt runsaasta autoliikenteestä pihatiellä. Tamma mokoma kun jännittyi ihmisistäkin. En ymmärrä! Toisella sivulla isommalla tiellä eivät aiheuttaneet samanlaisia jännityksiä. Ope sanoi Lidan olleen taas tuhma viime aikoina.
Alkuun tultiin ravipuomeja. Tamma oli löysä pötkylä, joka kuitenkin tuntui pinkeältä ja herkästi jännittyvältä. Ravipuomit ok. Verkkalaukat ok. Vaikka tuntui siltä etten saa apuihin oikein reaktioita. Meni vähän vetämiseksi ja tamma open mukaan keskittyi omiin korvalappustereoihinsa. Tultiin tehtävänä myös ravipuomeja ja takaosan väistöä avonaisilla puolilla. Aika tuskaisaa saada mitään ristiastuntaa irti. Vaan kammottavasta koheni lähes kelvolliseen. Ennen hyppyjä tehtiin ympyrällä vielä molempiin suuntiin ravi-laukka -siirtymiä. Laukassa käsky oli vaan että heti eteen kunnes laukkaa itse. Sitten käytetään ravissa ja heti uusi laukka. Kiitovauhteihin ei päästy mutta heräsi matamisestaan. Ravisiirtymät tuli ok jos muistin istua. Jos en muistanut niin meni vetämiseksi.
Laukkahommat tultiin yksitellen kevyessä istunnassa. Vastoin odotuksia ei kuitenkaan keilailtu. Vaikka molemmat loppakoipitammat (Nuppu toisena) oli mukana. Lida veteli taas omia kierroksia jostain ohimenneestä ja otettiin useampi laukkakierros alle ennen kuin oli sellainen olo että ratsu on edes jotenkin näpeissä. Pikkuloikat meni ihan tasaisesti. Oikean kierroksen eka hyppy tuli juureen ja tamma loikkasi sen yli jättimäiseltä tuntuneella hypyllä. Kuin 120 juuresta. Ope sanoi että ravurityyliin iso hyppy etujalat roikkuen.
Kun esteitä oli hypelty ympyrällä molempiin suuntiin niin tultiin radanpätkä. Kahdesti ekasta suunnasta ja kolmesti toisesta. Ennen aloitusta Lida tuntui jopa hyvältä. Vaan esteille oli sittenkin liian löysä ja 2 ekaa putosi kun ei ollut paikkaa. Odotin hyppyä muttei sitä oikein tullut ja mentiin läpi. Puomilla piti vaihtaa vasemmasta oikeaan mutta ekassa kierroksessa vaihtui vain edestä. Vika meni siististi. Toinen kierros oli paljon parempi ja sain reagoitua. Näin paikat ja muistin pääosin tehdä kohottavat pidätteet.
Toiseen suuntaan tultiin sama käänteisesti. Ekalla kierroksella unohdin noin kolmesti minne olen menossa. Neljällä esteellä ei kovin vahva esitys. Siksi tiet ei tulleet ihan ajatuksella ja keilattiin taas. Esteet nousi pikkuhiljaa mutta niistä tuli vain mukavan isoja, ei pelottavia. Tokavika kierros oli sangen hyvä. Puomilla taisi tulla nyt vaihto joka kerta. Muistin ratsastaa laukan ensin energiseksi ja sitten pidättää. Nollakierroksia ei tainnut tulla vaan jotain sieltä hivellettiin alas. Lähinnä liian lähelle tulleiden paikkojen takia. Tokavikalla taisi pudota lävistäjän este, vikalla kierroksella vika. Se saatiin uusia. Mutta nyt ratsastin kaarteet energialla, näin paikat, odotin, muistin tehdä puolipidätteet, reagoin oikeaan aikaan eteen, saatiin myötälaukat ja esteet ylittyi helposti. Korkeimmillaan oli ehkä jotain 90 pintaan. Ei jättimäistä. Turvaliivi oli kiva olla.
Loppua kohti tamma muisti keskittyä paremmin työntekoon ja radanpätkillä reagoi pyyntöihini jo hyvin. Tuntui vaivattomalta. Eikä enää ollut niin pitkulainen tai ihan niin jännittynyt.
Tunnin jälkeen tammalla oli parturiaika. Harja oli hankala leikata märkänä mutta tulipa ainakin vähän lyhennettyä. Hännän osasin jättää vähän pidemmäksi kuin Hempalla. Tunnin jälkeen rupesi taas paistamaan aurinko.
Ongelmia:
otti pikkutien liikenteestä kierroksia
väistötehtävä oli aikamoista laamailua
Parannusta:
ei pukitellut
osasin reagoida parhaimmillaan hienosti
lopuksi löytyi vaihdot puomillekin
pahimmat höyryt tasaantui loppua kohti
loppuravissa oikeassa kierroksessa oli tosi hyvä (hetken)
eilinen ressuilu oikeasti auttoi tässä eikä jännittänyt
Kentällä hypättiin kyytiin ja päästiin alle puoli kierrosta kun pihatiellä meni auto ja Lida päätti poistua takavasempaan. Vaikka ohjat oli löysällä niin olin yllättävän nopeasti tilanteen tasalla enkä meinannutkaan pudota. En oikein tykännyt runsaasta autoliikenteestä pihatiellä. Tamma mokoma kun jännittyi ihmisistäkin. En ymmärrä! Toisella sivulla isommalla tiellä eivät aiheuttaneet samanlaisia jännityksiä. Ope sanoi Lidan olleen taas tuhma viime aikoina.
Alkuun tultiin ravipuomeja. Tamma oli löysä pötkylä, joka kuitenkin tuntui pinkeältä ja herkästi jännittyvältä. Ravipuomit ok. Verkkalaukat ok. Vaikka tuntui siltä etten saa apuihin oikein reaktioita. Meni vähän vetämiseksi ja tamma open mukaan keskittyi omiin korvalappustereoihinsa. Tultiin tehtävänä myös ravipuomeja ja takaosan väistöä avonaisilla puolilla. Aika tuskaisaa saada mitään ristiastuntaa irti. Vaan kammottavasta koheni lähes kelvolliseen. Ennen hyppyjä tehtiin ympyrällä vielä molempiin suuntiin ravi-laukka -siirtymiä. Laukassa käsky oli vaan että heti eteen kunnes laukkaa itse. Sitten käytetään ravissa ja heti uusi laukka. Kiitovauhteihin ei päästy mutta heräsi matamisestaan. Ravisiirtymät tuli ok jos muistin istua. Jos en muistanut niin meni vetämiseksi.
Laukkahommat tultiin yksitellen kevyessä istunnassa. Vastoin odotuksia ei kuitenkaan keilailtu. Vaikka molemmat loppakoipitammat (Nuppu toisena) oli mukana. Lida veteli taas omia kierroksia jostain ohimenneestä ja otettiin useampi laukkakierros alle ennen kuin oli sellainen olo että ratsu on edes jotenkin näpeissä. Pikkuloikat meni ihan tasaisesti. Oikean kierroksen eka hyppy tuli juureen ja tamma loikkasi sen yli jättimäiseltä tuntuneella hypyllä. Kuin 120 juuresta. Ope sanoi että ravurityyliin iso hyppy etujalat roikkuen.
Kun esteitä oli hypelty ympyrällä molempiin suuntiin niin tultiin radanpätkä. Kahdesti ekasta suunnasta ja kolmesti toisesta. Ennen aloitusta Lida tuntui jopa hyvältä. Vaan esteille oli sittenkin liian löysä ja 2 ekaa putosi kun ei ollut paikkaa. Odotin hyppyä muttei sitä oikein tullut ja mentiin läpi. Puomilla piti vaihtaa vasemmasta oikeaan mutta ekassa kierroksessa vaihtui vain edestä. Vika meni siististi. Toinen kierros oli paljon parempi ja sain reagoitua. Näin paikat ja muistin pääosin tehdä kohottavat pidätteet.
Toiseen suuntaan tultiin sama käänteisesti. Ekalla kierroksella unohdin noin kolmesti minne olen menossa. Neljällä esteellä ei kovin vahva esitys. Siksi tiet ei tulleet ihan ajatuksella ja keilattiin taas. Esteet nousi pikkuhiljaa mutta niistä tuli vain mukavan isoja, ei pelottavia. Tokavika kierros oli sangen hyvä. Puomilla taisi tulla nyt vaihto joka kerta. Muistin ratsastaa laukan ensin energiseksi ja sitten pidättää. Nollakierroksia ei tainnut tulla vaan jotain sieltä hivellettiin alas. Lähinnä liian lähelle tulleiden paikkojen takia. Tokavikalla taisi pudota lävistäjän este, vikalla kierroksella vika. Se saatiin uusia. Mutta nyt ratsastin kaarteet energialla, näin paikat, odotin, muistin tehdä puolipidätteet, reagoin oikeaan aikaan eteen, saatiin myötälaukat ja esteet ylittyi helposti. Korkeimmillaan oli ehkä jotain 90 pintaan. Ei jättimäistä. Turvaliivi oli kiva olla.
Loppua kohti tamma muisti keskittyä paremmin työntekoon ja radanpätkillä reagoi pyyntöihini jo hyvin. Tuntui vaivattomalta. Eikä enää ollut niin pitkulainen tai ihan niin jännittynyt.
Tunnin jälkeen tammalla oli parturiaika. Harja oli hankala leikata märkänä mutta tulipa ainakin vähän lyhennettyä. Hännän osasin jättää vähän pidemmäksi kuin Hempalla. Tunnin jälkeen rupesi taas paistamaan aurinko.
Ongelmia:
otti pikkutien liikenteestä kierroksia
väistötehtävä oli aikamoista laamailua
Parannusta:
ei pukitellut
osasin reagoida parhaimmillaan hienosti
lopuksi löytyi vaihdot puomillekin
pahimmat höyryt tasaantui loppua kohti
loppuravissa oikeassa kierroksessa oli tosi hyvä (hetken)
eilinen ressuilu oikeasti auttoi tässä eikä jännittänyt
keskiviikko 6. huhtikuuta 2016
Possuponia ruotuun
Keskiviikkona rupesi tuntumaan jo keväältä ja päivällä lämpötila hipoi +15 astetta. Vaan talli-illan koittaessa piti kaivaa sadevaatteet ylle. Viilenikin. Vaan lopulta tallireissun aikana ei satanut yhtään. +7°C. Tunnilla 4 ratsukkoa ja jo eilen selvisi että menen Ressulla.
Ruuna oli karsinassa ja onneksi puhtaana. Aloitti ponijekut jo sillä että pakeni kapeasta oviaukosta vaikkei oikeasti olisi mahtunut. Ei voinut tuntua kivalta. Seuraava juoni oli olla ensin muka nätisti kun lähdettiin tunnille mutta sitten yllättäen jyrätä ylitseni heinäkasalle. Astui jalkapöytäni päälle (ei iloa turvakengistä, onneksi ei ollut enää hokkeja!) ja menin mukkelis. Manailin että jatkossa tahdon jonkun piiskan kanssa estämään moiset yritykset. Mitään ei tainnut minussa mennä ainakaan pahasti rikki sillä ei sattunut suuremmin.
Ratsastukseen viritettiin taas piuhat. Kuulin juttuja siitä miten poni oli ollut eilen yhteistyöhaluton eikä liikkunut. Meillä meni alkutunti aika vaihtelevasti. Eteni muttei oikeasti kuunnellut. Ei ollut apujen välissä vaan luikersi. Yritettiin tehdä laukanvaihtoja lävistäjillä mutta vaihteli muualla ja oman mielensä mukaan. Ainakin eteni.
Alun laukkapätkän jälkeen tehtiin pitkälle sivulle vastalaukkoja. Oikeassa kierroksessa en saanut vasenta nousemaan sitten millään. Pari kertaa tuurilla vaikka yritin kuinka helpottaa tehtävää. Kun yritin suoristaa niin poni lähti kiemurtelemaan, poikitti tai lähti pakittelemaan. Toinen kierros oli paljon helpompi. Oikea laukka nousi vastalaukkana helposti. Silti välillä tehtävälle lähtiessä hirtti pakki päälle ja komentamisesta saattoi vähän pukata. Naurettavia ponipukkeja taas, ei pelottanut tippaakaan. Saatiin perään ottaa vielä vasenta laukkaa. Kyllähän se nyt nousi. Vaan sitten kun samasta kulmasta piti nostaa myötälaukka niin tulikin oikeaa. Voi hankaluutta!
Itse ravityötä ei tänään oikein tehty. Seuraavaksi ruvettiin tulemaan loivia kiemuroita laukassa eli vastalaukkaa. Nämä Ressu hoiti helposti. Muoto nyt ei ollut ihan kaunis vaan poni tuntui siltä että saattaa lähteä pomppimaan. Ei kuitenkaan lähtenyt. Kun sisuunnuin ratsastamaan vähän enemmän niin taisi kertaalleen vaihtaa. Muuten pysyi hyvin toivotussa laukassa vaikka kiemura olisi ollut jyrkempikin. Muilla sivuilla ratsastin eteen ja ravissa rupesi tasoittumaan.
Ihan supertasaista ei tänään tullut ja vielä lopputunnistakin otettiin yhteen keskustellessa siitä että kierretäänkö kulmatörppö ravissa vai ei. Sain kuitenkin joka kerta tahtoni läpi. Muistin myös kehua kun poni meni hienosti. Ravi eteni ja tasoittui, käyntikin pyöristyi. Eikä ottanut yhtään spurttia eikä halunnut pukittaa mua kyydistä. Ratsastusosuuteen olin kaikesta huolimatta suht tyytyväinen. Totesin että voin mennä toistekin.
Tunnin jälkeen ope istui heinäkasan päällä piiskan kanssa. Olisi poni saanut nenilleen jos olisi lähtenyt yrittämään heinille uudestaan. Mutta eihän se tyhmä ole vaan tuli ihan nätisti ohi.
Ongelmia:
ponin monet omat mielipiteet
päälle tallottu kuski
Parannusta:
kuskia ei hirvittänyt hetkeäkään
vastalaukat meni kivasti
ravi tasoittui
Ruuna oli karsinassa ja onneksi puhtaana. Aloitti ponijekut jo sillä että pakeni kapeasta oviaukosta vaikkei oikeasti olisi mahtunut. Ei voinut tuntua kivalta. Seuraava juoni oli olla ensin muka nätisti kun lähdettiin tunnille mutta sitten yllättäen jyrätä ylitseni heinäkasalle. Astui jalkapöytäni päälle (ei iloa turvakengistä, onneksi ei ollut enää hokkeja!) ja menin mukkelis. Manailin että jatkossa tahdon jonkun piiskan kanssa estämään moiset yritykset. Mitään ei tainnut minussa mennä ainakaan pahasti rikki sillä ei sattunut suuremmin.
Ratsastukseen viritettiin taas piuhat. Kuulin juttuja siitä miten poni oli ollut eilen yhteistyöhaluton eikä liikkunut. Meillä meni alkutunti aika vaihtelevasti. Eteni muttei oikeasti kuunnellut. Ei ollut apujen välissä vaan luikersi. Yritettiin tehdä laukanvaihtoja lävistäjillä mutta vaihteli muualla ja oman mielensä mukaan. Ainakin eteni.
Alun laukkapätkän jälkeen tehtiin pitkälle sivulle vastalaukkoja. Oikeassa kierroksessa en saanut vasenta nousemaan sitten millään. Pari kertaa tuurilla vaikka yritin kuinka helpottaa tehtävää. Kun yritin suoristaa niin poni lähti kiemurtelemaan, poikitti tai lähti pakittelemaan. Toinen kierros oli paljon helpompi. Oikea laukka nousi vastalaukkana helposti. Silti välillä tehtävälle lähtiessä hirtti pakki päälle ja komentamisesta saattoi vähän pukata. Naurettavia ponipukkeja taas, ei pelottanut tippaakaan. Saatiin perään ottaa vielä vasenta laukkaa. Kyllähän se nyt nousi. Vaan sitten kun samasta kulmasta piti nostaa myötälaukka niin tulikin oikeaa. Voi hankaluutta!
Itse ravityötä ei tänään oikein tehty. Seuraavaksi ruvettiin tulemaan loivia kiemuroita laukassa eli vastalaukkaa. Nämä Ressu hoiti helposti. Muoto nyt ei ollut ihan kaunis vaan poni tuntui siltä että saattaa lähteä pomppimaan. Ei kuitenkaan lähtenyt. Kun sisuunnuin ratsastamaan vähän enemmän niin taisi kertaalleen vaihtaa. Muuten pysyi hyvin toivotussa laukassa vaikka kiemura olisi ollut jyrkempikin. Muilla sivuilla ratsastin eteen ja ravissa rupesi tasoittumaan.
Ihan supertasaista ei tänään tullut ja vielä lopputunnistakin otettiin yhteen keskustellessa siitä että kierretäänkö kulmatörppö ravissa vai ei. Sain kuitenkin joka kerta tahtoni läpi. Muistin myös kehua kun poni meni hienosti. Ravi eteni ja tasoittui, käyntikin pyöristyi. Eikä ottanut yhtään spurttia eikä halunnut pukittaa mua kyydistä. Ratsastusosuuteen olin kaikesta huolimatta suht tyytyväinen. Totesin että voin mennä toistekin.
Tunnin jälkeen ope istui heinäkasan päällä piiskan kanssa. Olisi poni saanut nenilleen jos olisi lähtenyt yrittämään heinille uudestaan. Mutta eihän se tyhmä ole vaan tuli ihan nätisti ohi.
Ongelmia:
ponin monet omat mielipiteet
päälle tallottu kuski
Parannusta:
kuskia ei hirvittänyt hetkeäkään
vastalaukat meni kivasti
ravi tasoittui
tiistai 5. huhtikuuta 2016
Kolmeen päivään kolmas suokki
Arvasin oikein että tiistaina alle päätyy Kerttu tai Saku. Tänään vuorossa oli Saku. Tallissa oli aika häslä ja odotin tohotuspäivää. Vaan alkukäyntien jälkeen tasoittui. Ratsukoita oli 5, sade ropisi maneesin kattoon ja lämmintä ulkona oli +3°C. Mennessä oli vielä epäilyttävän valoisaa.
Aloitettiin kuten tavallista keskiympyrältä käynnissä. Sisäohjan perässä rentouttaen. Yritin pitää ohjat tarpeeksi lyhyinä ja muistaa kantaa käteni. Tänään alku oli kumman takkuinen eikä Saku halunnut pyöristyä tuntumalle. Ope siinä jutteli että haasteistakin oppii ja oma asenne ratkaisee. Käynnissä mentiin molempiin suuntiin ja sitten jatkettiin ravissa. Piti vaan päättää että voin jatkaa hommia ravissakin.
Tänään itselläni ei ollut mikään kiire, joten Sakukaan ei juossut. Parempaa asetusta kaipaili ope. Siitä sitten pikkuhiljaa rupesi paranemaan. Päivän aiheena taisi olla ulkopohje mutten siihen kovin erityisesti kiinnittänyt huomiota. Lopulta saatiin ruunan kanssa keskusteluyhteys ja rupesin ajattelemaan että ohjaan sitä istunnallani. Jalustimet nostettiin jossain vaiheessa ylös. Tunsin vinoutuneeni jo sitä ennen. Satulan suoruudesta en ollut ihan varma.
Tehtävänä tultiin uraa pitkin. Toinen pääty ravissa, toinen käynnissä. Ravissa 4 volttia, käynnissä tarpeen mukaan. Kanna kädet paremmin oli ohje. Voltit ei olleet ihan aina täydellisen pyöreitä mutta sangen ok. Taivutusta sisään ja ihan asialliset siirtymät myös käyntiin ja raviin.
Lopuksi mentiin pääty-ympyrällä vielä puoli kierrosta ravia, toinen laukkaa. Olin aavistuksen uran sisällä ettei ruuna imeytyisi kulmiin. Pääosin laukat nousi siististi ja helposti. Pelkistä pohjeavuista. Muutaman kerran jäi nousematta ja kerran tuli väärä. Sain kuitenkin joka kerta korjattua laukalle puolikkaan ympyrän aikana. Ravi oli aika mukavaa ja tuntui tosi lyhyeltä. Saku oli kevyehkö edestä. Laukassa piti muistaa asettaa ja edelleen kantaa kädet. Jälkimmäisessä eli oikeassa kierroksessa ruuna alkuun vähän poikitteli. Mutta hyvältä tuntui ja omaan makuuni ratsu oli superlyhyt. Tiedä sitten mikä oli totuus.
Lopuksi ravattiin vielä keskiympyrällä. Saku kuunteli niin hyvin että ruvettiin keräämään letkaa taakse. Ravissa oli tasaisempi, käynnissä rupesi heiluttamaan päätä. Mutta kun ravia pyysi vähän eteen niin lähti ja yhä pysyi tasaisena.
Oikein kiva tunti. Alkutunnin psyykkaukseni että "tänään ratsastan ihan superisti" selvästi toimi.
Ongelmia:
kädet laski
osa laukannostoista
Parannusta:
ei yhtään juossut alta
hieman hankalan alun jälkeen tasottui
tuntui tosi lyhyeltä
ohjautui pitkin ohjin
sain kehuja suorasta istunnasta
Aloitettiin kuten tavallista keskiympyrältä käynnissä. Sisäohjan perässä rentouttaen. Yritin pitää ohjat tarpeeksi lyhyinä ja muistaa kantaa käteni. Tänään alku oli kumman takkuinen eikä Saku halunnut pyöristyä tuntumalle. Ope siinä jutteli että haasteistakin oppii ja oma asenne ratkaisee. Käynnissä mentiin molempiin suuntiin ja sitten jatkettiin ravissa. Piti vaan päättää että voin jatkaa hommia ravissakin.
Tänään itselläni ei ollut mikään kiire, joten Sakukaan ei juossut. Parempaa asetusta kaipaili ope. Siitä sitten pikkuhiljaa rupesi paranemaan. Päivän aiheena taisi olla ulkopohje mutten siihen kovin erityisesti kiinnittänyt huomiota. Lopulta saatiin ruunan kanssa keskusteluyhteys ja rupesin ajattelemaan että ohjaan sitä istunnallani. Jalustimet nostettiin jossain vaiheessa ylös. Tunsin vinoutuneeni jo sitä ennen. Satulan suoruudesta en ollut ihan varma.
Tehtävänä tultiin uraa pitkin. Toinen pääty ravissa, toinen käynnissä. Ravissa 4 volttia, käynnissä tarpeen mukaan. Kanna kädet paremmin oli ohje. Voltit ei olleet ihan aina täydellisen pyöreitä mutta sangen ok. Taivutusta sisään ja ihan asialliset siirtymät myös käyntiin ja raviin.
Lopuksi mentiin pääty-ympyrällä vielä puoli kierrosta ravia, toinen laukkaa. Olin aavistuksen uran sisällä ettei ruuna imeytyisi kulmiin. Pääosin laukat nousi siististi ja helposti. Pelkistä pohjeavuista. Muutaman kerran jäi nousematta ja kerran tuli väärä. Sain kuitenkin joka kerta korjattua laukalle puolikkaan ympyrän aikana. Ravi oli aika mukavaa ja tuntui tosi lyhyeltä. Saku oli kevyehkö edestä. Laukassa piti muistaa asettaa ja edelleen kantaa kädet. Jälkimmäisessä eli oikeassa kierroksessa ruuna alkuun vähän poikitteli. Mutta hyvältä tuntui ja omaan makuuni ratsu oli superlyhyt. Tiedä sitten mikä oli totuus.
Lopuksi ravattiin vielä keskiympyrällä. Saku kuunteli niin hyvin että ruvettiin keräämään letkaa taakse. Ravissa oli tasaisempi, käynnissä rupesi heiluttamaan päätä. Mutta kun ravia pyysi vähän eteen niin lähti ja yhä pysyi tasaisena.
Oikein kiva tunti. Alkutunnin psyykkaukseni että "tänään ratsastan ihan superisti" selvästi toimi.
Ongelmia:
kädet laski
osa laukannostoista
Parannusta:
ei yhtään juossut alta
hieman hankalan alun jälkeen tasottui
tuntui tosi lyhyeltä
ohjautui pitkin ohjin
sain kehuja suorasta istunnasta
maanantai 4. huhtikuuta 2016
Sokeria taas lyhyemmäksi
Maanantaille oli merkattu tuplat Rozea mutta koska kisahoitajani haaveili Rozesta ja tarjosi vaihdossa Sokeria niin vaihdoin ihan mieluusti. Opeltakin tuli suostumus. Olisin toki voinut jatkaa Rozellakin mutta Sokeri on aina niin symppis. Tämän kanssa sama juttu että oli pikemminkin turhan reipas. Ratsukoita tälläkin tunnilla oli 5.
Tämäkin tunti jatkettiin istunnan parissa. Alkutunnista jalustimet ylös ja meni varmaan puolisen tuntia ennen kuin saatiin ne takaisin. Sekä raveja että laukkoja ehdittiin ottaa ilman. Sokeri oli innokas ja laukat nousi hyvin säpäkästi. Alkuun vuorotellen ravattiin tai laukattiin seuraava kiinni.
Vaikkei tänään pidetty samaa tapaan tiuhoja välihuileja niin Sokeri tuntui jaksavan keskittyä paremmin. Ei ollut pahasti raskas edestä. Ravissa tuli kivoja pätkiä ja istunta oli taas hyvällä mallilla. Keventäessä piti siirtää yläpalikkaa taaemmas.
Lopuksi muut ravasi toisessa päädyssä ympyrällä ja yksi kerrallaan otettiin laukkaa toisessa päässä. Tosin pelkkää ravia ei jaksanut mennä vaan väliin tuli käyntiäkin. Siinä tamma välillä vähän levähteli (levisi), joten käynnissä oli hyvä korjata tilannetta. Laukalle saatiin Roze kaveriksi. Oikea kierros meni muuten hienosti mutta Sokeri tuppasi vähän kaatumaan sisälle. Hetkellinen vasta-asetus helpotti vain vähän. Muoto oli yllättävän pyöreä ja lyhyt. Vasen kierros oli sitten vielä helpompi. Vau! Kyllä se tästä lähtee!
Loppuun vielä hetki keventelyä, siinä kulki hyvin mutta viimeiseksi tehdyllä käyntivoltilla rupesi epätasoittumaan jo aika pahasti. Ei tullut kaipaamaani priimaa joten lopulta lopetin kun oli hetken hyvä.
Loppukäynnit käytiin laavulla, saatiin johtaa porukkaa. Sokeri oli sopivan reipas ja tasainen. Ei tuijotellut tai säikkynyt edes lastenvaunuja. Mulle tuli vähän vilu ilman takkia vaikka lämmintä oli yhä ainakin +5°C.
Kaarrosta tammalla oli tänäänkin kova kiire syömään. Piti ottaa aiemmat kontrolliharjoitukset uusiksi. Muuten oli tosiaan oikein mainio tunti!
Ongelmia:
ravissa ympyrällä vähän levähteli
loppukäyntiympyrällä meinasi olla vaikea saada tasoittumaan
aluksi roikkui oikeassa ohjassa
Parannusta:
ei ollut raskas edestä
satula ei tänään kiusannut
laukka oli taas aiempaa lyhyempää
kotiin lähtiessä oli valoisaa!
Tämäkin tunti jatkettiin istunnan parissa. Alkutunnista jalustimet ylös ja meni varmaan puolisen tuntia ennen kuin saatiin ne takaisin. Sekä raveja että laukkoja ehdittiin ottaa ilman. Sokeri oli innokas ja laukat nousi hyvin säpäkästi. Alkuun vuorotellen ravattiin tai laukattiin seuraava kiinni.
Vaikkei tänään pidetty samaa tapaan tiuhoja välihuileja niin Sokeri tuntui jaksavan keskittyä paremmin. Ei ollut pahasti raskas edestä. Ravissa tuli kivoja pätkiä ja istunta oli taas hyvällä mallilla. Keventäessä piti siirtää yläpalikkaa taaemmas.
Lopuksi muut ravasi toisessa päädyssä ympyrällä ja yksi kerrallaan otettiin laukkaa toisessa päässä. Tosin pelkkää ravia ei jaksanut mennä vaan väliin tuli käyntiäkin. Siinä tamma välillä vähän levähteli (levisi), joten käynnissä oli hyvä korjata tilannetta. Laukalle saatiin Roze kaveriksi. Oikea kierros meni muuten hienosti mutta Sokeri tuppasi vähän kaatumaan sisälle. Hetkellinen vasta-asetus helpotti vain vähän. Muoto oli yllättävän pyöreä ja lyhyt. Vasen kierros oli sitten vielä helpompi. Vau! Kyllä se tästä lähtee!
Loppuun vielä hetki keventelyä, siinä kulki hyvin mutta viimeiseksi tehdyllä käyntivoltilla rupesi epätasoittumaan jo aika pahasti. Ei tullut kaipaamaani priimaa joten lopulta lopetin kun oli hetken hyvä.
Loppukäynnit käytiin laavulla, saatiin johtaa porukkaa. Sokeri oli sopivan reipas ja tasainen. Ei tuijotellut tai säikkynyt edes lastenvaunuja. Mulle tuli vähän vilu ilman takkia vaikka lämmintä oli yhä ainakin +5°C.
Kaarrosta tammalla oli tänäänkin kova kiire syömään. Piti ottaa aiemmat kontrolliharjoitukset uusiksi. Muuten oli tosiaan oikein mainio tunti!
Ongelmia:
ravissa ympyrällä vähän levähteli
loppukäyntiympyrällä meinasi olla vaikea saada tasoittumaan
aluksi roikkui oikeassa ohjassa
Parannusta:
ei ollut raskas edestä
satula ei tänään kiusannut
laukka oli taas aiempaa lyhyempää
kotiin lähtiessä oli valoisaa!
Maanantaikoomaa istuntatunnilla
Maanantaina ei vieläkään päästy hyppäämään. Kuulemma sateiden takia liian märkä kenttä. Etupuolisko olikin kuralla mutta takaosan toinen pääty oli ihan priima. Toinen märkä. Hyvin olisi mahtunut jotain pikkuista loikkimaan ympyrällä. Lämmintä oli ihanasti +9°C. Ilman takkia siis. Ratsukoita tunnilla oli 5.
Molemmille tunneille oli jaettu Roze mutta jälkimmäiselle tehtiin vaihdot. Anni onneksi auttoi tamman varustamisen kanssa sillä oli kamalassa kurassa, pölisi ja karvaa lähti.
Tämän päivän teema oli istunta. Ope puhui pilateksen tavoin istuntapalikoista, joiden pitäisi olla päällekkäin. Itse olin taas horroksessa enkä oikein saanut keskityttyä. Aloitettiin jalustimet kaulalla. Käyntiä ja ravipätkiä. Vaikutin välillä ehkä vähän liiankin vähän. Roze oli pikemminkin liian menevä. Varsinkin kun ravattiin pitkin ohjin niin tamma kiihdytteli ja hidasti vasta kaverin häntään. Ottipa kerran laukallekin. Yhdelle pitkälle sivulle tuli yksi puomi. Siinähän se ylittyi vähän ohimennen.
Laukat nostettiin taas pitkän sivun alun kulmista. Käynnistä. Pari sivua ravissa, yksi käynnissä ja yksi laukassa. Pääosin nousi oikein ja kepeästi. Vähän meinasi ruveta kiihdyttelemään ennen nostoja. Hieman vyöryi raville. En ollut kovin tehokkaana työskentelemässä. Käsky kävi olla huojumatta laukan tahdissa.
Vasta lopputunnista heräsin ja muistin ratsastaa tamman lyhyemmäksi. Ravissa sain käteni asemoitua kylkiin ja suorasta selästä tuli kehuja. Roze lyheni kivasti ja samalla tasoittui. Laiska se ei missään vaiheessa ollut mutta nyt säätyi vielä pari astetta paremmin. Ohjat oli tosiaan enää niukasti punaisen puolelta käsissä. Tähän moodiin olisi ollut kiva kokeilla vielä laukkakin mutta tunti loppui.
Ongelmia:
kuski oli yli puolet tunnista koomassa
Parannusta:
lopuksi meno parani
ei nykinyt ohjia
Molemmille tunneille oli jaettu Roze mutta jälkimmäiselle tehtiin vaihdot. Anni onneksi auttoi tamman varustamisen kanssa sillä oli kamalassa kurassa, pölisi ja karvaa lähti.
Tämän päivän teema oli istunta. Ope puhui pilateksen tavoin istuntapalikoista, joiden pitäisi olla päällekkäin. Itse olin taas horroksessa enkä oikein saanut keskityttyä. Aloitettiin jalustimet kaulalla. Käyntiä ja ravipätkiä. Vaikutin välillä ehkä vähän liiankin vähän. Roze oli pikemminkin liian menevä. Varsinkin kun ravattiin pitkin ohjin niin tamma kiihdytteli ja hidasti vasta kaverin häntään. Ottipa kerran laukallekin. Yhdelle pitkälle sivulle tuli yksi puomi. Siinähän se ylittyi vähän ohimennen.
Laukat nostettiin taas pitkän sivun alun kulmista. Käynnistä. Pari sivua ravissa, yksi käynnissä ja yksi laukassa. Pääosin nousi oikein ja kepeästi. Vähän meinasi ruveta kiihdyttelemään ennen nostoja. Hieman vyöryi raville. En ollut kovin tehokkaana työskentelemässä. Käsky kävi olla huojumatta laukan tahdissa.
Vasta lopputunnista heräsin ja muistin ratsastaa tamman lyhyemmäksi. Ravissa sain käteni asemoitua kylkiin ja suorasta selästä tuli kehuja. Roze lyheni kivasti ja samalla tasoittui. Laiska se ei missään vaiheessa ollut mutta nyt säätyi vielä pari astetta paremmin. Ohjat oli tosiaan enää niukasti punaisen puolelta käsissä. Tähän moodiin olisi ollut kiva kokeilla vielä laukkakin mutta tunti loppui.
Ongelmia:
kuski oli yli puolet tunnista koomassa
Parannusta:
lopuksi meno parani
ei nykinyt ohjia
sunnuntai 3. huhtikuuta 2016
Ensimmäinen kevätmaasto
Sunnuntaina iltapäivästä lähdettiin taas tiimin kanssa maastoon. Nyt kaikilla oli omat kisaratsunsa alla. Alkumatka meni lintuja bongaten. Hemppa tuntui hieman pinkeältä. Ei kuitenkaan tehnyt mitään. Ei pysähdellyt. Jännistä jutuista (mm. postilaatikko) vain vähän väisti sivulle. Keli oli yllättävän lämmin ja ilman takkiakin tuli kuuma. Keväinen aurinko, +9°C ja ensimmäistä kertaa mulle tälle keväälle tiet oli hiekkapohjalla.
Käytiin ensin lenkki Kotakankaantietä ravaamassa ja laukkaamassa. Pavella oli omia mielipiteitä vauhdin kanssa niin vaihdeltiin välillä vetoratsun paikkaa. Hemppa osasi olla ihan asiallisesti sekä keulilla että tokana. Laukassa Paven perässä saatiin pidettyä ihan kelpo välimatka mutta aika paljon Hemppaa sai pidellä. Patoutuneita menohaluja. Kunnes ruuna napsautti nelin päälle ja kaverin pylly rupesi lähestymään kovaa vauhtia. Anne ärähti sen verran painokkaasti ettei saa mennä ohi että löysin lisävoimia ratsun himmailuun ja pysyttiin takana. Ei se käsistä ollut lähtemässä mutta olisi halunnut mennä lujempaa. Kun yleensäkin ollaan menty. Tämän jälkeen kaipasin semmoistakin laukkapätkää, jossa pääsisin laukkaamaan jarruttelematta. Tämän pätkän huiput oli 35,5 km/h eikä sen yli enää menty.
Metsäpätkä oli sangen lumella, joten mentiin käyntiä. Kylmä ei sielläkään tullut. Jälkimmäinen laukkaosuus otettiin tallitiellä tallilta poispäin. Mentiin Hempan kanssa ensin edeltä. En himmaillut mutten pyytänyt eteenkään. Venytti askelta rennosti ja mentiin suht reippaasti. Kunnes Pave taas esitti omia mielipiteitään (vrt. koulutuomarin kommentit Hempasta). Himmailin ensin vähän ja lopulta Annen käskystä sain Hempan käsittämättömän nopeasti seis. Pavella vielä sen verran hötkyilytti että totesin että jos mennään eteenpäin rauhallista käyntiä niin kaverikin saattaa rauhoittua. Siitä nopeasti tokeentuikin. Päästettiin ne taas edelle ja laukattiin vielä pätkä. Nyt oli Hemppakin saanut vähän venyttää askelta pohjille ja malttoi laukata kaverin perässä ihan rauhassa. Vähän piti tuijotella kontin takaa lautoja ja vaihtaa laukkaa sekä poikittaa mutta pienillä päästiin.
Loppuun vielä metsäkäyntiä ja ravailua takaisinpäin. Nyt keskusteltiin Hempan kanssa siitä että ei ole ok nyhtää multa ohjia kädestä. Vauhtia sai säädeltyä muttei niin herkästi kun olisin halunnut. Tehtiin vähän temponmuutoksia ja tilaa ainakin oli hyvin kun Pave viipotti kaukaa edeltä ja Vake tuli rauhallisesti perästä. Hempan isomman ravin olisin halunnut lähtevän rauhallisesti tuntumalla eteenpäin. Ruunan mielipide oli kiihdyttää tahtia ja nykiä ohjia.
Mitään kovin jännää ei tällä lenkillä onneksi tullut vastaan. Moottoripyörä saatiin pysäytettyä ja ehdittiin alta pois sivutielle. Sitäkin taisin tosin jännittää Hemppaa enemmän. Sauvakävelijät eivät olleet hevosten mielestä kiinnostavia. Positiivista oli sekin että metsän vesilammikoista Hemppa meni täysin empimättä läpi. Kenttäratsu!
Ongelmia:
menohalut ekassa laukassa
Parannusta:
vaikka oli innokas niin ei kekkuloinut mitään tyhmää
Käytiin ensin lenkki Kotakankaantietä ravaamassa ja laukkaamassa. Pavella oli omia mielipiteitä vauhdin kanssa niin vaihdeltiin välillä vetoratsun paikkaa. Hemppa osasi olla ihan asiallisesti sekä keulilla että tokana. Laukassa Paven perässä saatiin pidettyä ihan kelpo välimatka mutta aika paljon Hemppaa sai pidellä. Patoutuneita menohaluja. Kunnes ruuna napsautti nelin päälle ja kaverin pylly rupesi lähestymään kovaa vauhtia. Anne ärähti sen verran painokkaasti ettei saa mennä ohi että löysin lisävoimia ratsun himmailuun ja pysyttiin takana. Ei se käsistä ollut lähtemässä mutta olisi halunnut mennä lujempaa. Kun yleensäkin ollaan menty. Tämän jälkeen kaipasin semmoistakin laukkapätkää, jossa pääsisin laukkaamaan jarruttelematta. Tämän pätkän huiput oli 35,5 km/h eikä sen yli enää menty.
Metsäpätkä oli sangen lumella, joten mentiin käyntiä. Kylmä ei sielläkään tullut. Jälkimmäinen laukkaosuus otettiin tallitiellä tallilta poispäin. Mentiin Hempan kanssa ensin edeltä. En himmaillut mutten pyytänyt eteenkään. Venytti askelta rennosti ja mentiin suht reippaasti. Kunnes Pave taas esitti omia mielipiteitään (vrt. koulutuomarin kommentit Hempasta). Himmailin ensin vähän ja lopulta Annen käskystä sain Hempan käsittämättömän nopeasti seis. Pavella vielä sen verran hötkyilytti että totesin että jos mennään eteenpäin rauhallista käyntiä niin kaverikin saattaa rauhoittua. Siitä nopeasti tokeentuikin. Päästettiin ne taas edelle ja laukattiin vielä pätkä. Nyt oli Hemppakin saanut vähän venyttää askelta pohjille ja malttoi laukata kaverin perässä ihan rauhassa. Vähän piti tuijotella kontin takaa lautoja ja vaihtaa laukkaa sekä poikittaa mutta pienillä päästiin.
Loppuun vielä metsäkäyntiä ja ravailua takaisinpäin. Nyt keskusteltiin Hempan kanssa siitä että ei ole ok nyhtää multa ohjia kädestä. Vauhtia sai säädeltyä muttei niin herkästi kun olisin halunnut. Tehtiin vähän temponmuutoksia ja tilaa ainakin oli hyvin kun Pave viipotti kaukaa edeltä ja Vake tuli rauhallisesti perästä. Hempan isomman ravin olisin halunnut lähtevän rauhallisesti tuntumalla eteenpäin. Ruunan mielipide oli kiihdyttää tahtia ja nykiä ohjia.
Mitään kovin jännää ei tällä lenkillä onneksi tullut vastaan. Moottoripyörä saatiin pysäytettyä ja ehdittiin alta pois sivutielle. Sitäkin taisin tosin jännittää Hemppaa enemmän. Sauvakävelijät eivät olleet hevosten mielestä kiinnostavia. Positiivista oli sekin että metsän vesilammikoista Hemppa meni täysin empimättä läpi. Kenttäratsu!
Ongelmia:
menohalut ekassa laukassa
Parannusta:
vaikka oli innokas niin ei kekkuloinut mitään tyhmää
Oikein siisti 80-rata naapurikisoissa
Sunnuntaina päästiin Jatsin kanssa Saaralle hyppäämään 80 cm. Oltiin aika sopivaan aikaan paikalla ja ehdittiin lompsia rauhallisesti lumisella kentällä eestaas ennen rataan tutustumista. Jatsi oli ihanan rauhallisesti.
Rata oli sangen perinteinen. Esteitä lävistäjillä ja linjoja pitkien sivujen suuntaisesti. Sarja. Aika ahtaat välit esteiden ja seinän välissä. Tokassa vaiheessa ei oikoreittimahdollisuuksia. Linjaus tokavikalle oli aika eksoottinen. Suhteutetun jälkimmäinen ja linjalle tultiin uralta eli ulkokautta. Vastalaukkakaarretta siis mikäli tahtoi suoristaa linjalle. Erikoisesteitä ei onneksi ollut. Kakkosen ja 4b:n välissä oli yhdet lankut. Radan kävelin "koutsini" Annen kanssa.
Verkassakin Jatsi oli ihanan asiallinen. Kävin näyttämässä lankut ja ihmeteltiin johteitakin. Pohdin eilistä verkkaa ja yritin taivutella hyväksi. Jatsi oli innoissaan mutta kuitenkin näpeissä. Laukannostossa taisi pukata. Verkkahyppyjä tultiin ristikolle 2, pystylle 2 (eka putosi) ja okserille 2. Ei pohtinutkaan ohittamista. Tosin johteita vähän arkoi ja kiersi varmuudeksi kauempaa.
Meidän lähtövuoro oli luokan ekana, joten en nähnyt kenenkään suoritusta alle. Jatsi oli yhä innokkaana mutta kuitenkin kuunteli. Kaksi ympyrää alle ja menoksi. Ykkönen nätisti ja laukka vaihtui. Kaarre kakkoselle pullahti aika suureksi. Linja ok viidellä. Sarja nätisti yhdellä kuten pitikin ja laukka vaihtui. Vitoselle kolahti oikein kunnolla, pelkäsin että putosi. Kutonenkin kolahti. Kumpikaan ei kuitenkaan pudonnut. Seiska puhtaasti ja taas laukka vaihtui kuten pitikin. En ollut ihan varma oliko seiska vai kasi vika. Tuomari huuteli että kasi vasta. Liputtaja taisi vähän ennakoida? Kasi puhtaasti, taas 5 laukkaa ja 9 myös yli. Nyt vähän tiukempi kaarre ja sarjakin siististi. Edelleen myötälaukka. Tie yhdelletoista oli tosiaan vähän jännä mutta Jatsi uskoi mihin mennään. Sekin taisi kolahtaa mutta pysyi ylhäällä. Tässä vaiheessa iski sitten kumma tarve vähän oikaista ja tehdä tiukempi kaarre. En saanut Jatsia kunnolla suoristettua vikalle. Askel jäi lähelle ja takapuomi lähti matkaan. Ihan tarpeetonta hutilointia itseltäni. Mutta Jatsiin olin supertyytyväinen! Ihan oikeassa paikassa oltiin!
Päätin viedä Jatsin pois tässä vaiheessa kun kuvittelin että vielä on 2 seuraavaa verkkaryhmää jäljellä. Vaan lopulta osa kisaajista oli kadoksissa ja alunperin 7 startista toteutui vain 4. Eli kaikki verkattiin siinä samassa. Näin koko kisat ehti loppua sillä aikaa kun purin uljasta ratsuani. Ei päästy palkinnoille kun tuli kaksi tuplanollaa. Eikä oltu edes nopeimpia vaan hävittiin voittoratsukolle n. 0,3 sekuntia. Käsiajasta kun on kyse niin oltiin siis käytännössä yhtä nopeita. Ilman pudotusta oltaisiin oltu tokia, nyt kolmansia. Jäätiin ilman ruusuketta mutten jaksanut murehtia moista yhtään kun olin rataamme niin tyytyväinen! Näemmä päädyttiin tallin edustusratsukoksi, sillä kisavideomme jaettiin myös tallin fb-sivuilla. Julkisuus, täältä tullaan ;D
Kotikisojen korkeudeksi toivoin 85. Ysikymppiin ei olla vielä valmiita mutta 75 ja 85 olisi meille oikein hyvä kombi.
Anne videoi ratamme:
 |
| Tämä yrittää esittää ratapiirrosta. Ihan itse en osannut kuvata. |
Rata oli sangen perinteinen. Esteitä lävistäjillä ja linjoja pitkien sivujen suuntaisesti. Sarja. Aika ahtaat välit esteiden ja seinän välissä. Tokassa vaiheessa ei oikoreittimahdollisuuksia. Linjaus tokavikalle oli aika eksoottinen. Suhteutetun jälkimmäinen ja linjalle tultiin uralta eli ulkokautta. Vastalaukkakaarretta siis mikäli tahtoi suoristaa linjalle. Erikoisesteitä ei onneksi ollut. Kakkosen ja 4b:n välissä oli yhdet lankut. Radan kävelin "koutsini" Annen kanssa.
 |
| ©Noora Kela |
 |
| ©Noora Kela |
 |
| ©Noora Kela |
 |
| ©Noora Kela |
 |
| ©Noora Kela |
Meidän lähtövuoro oli luokan ekana, joten en nähnyt kenenkään suoritusta alle. Jatsi oli yhä innokkaana mutta kuitenkin kuunteli. Kaksi ympyrää alle ja menoksi. Ykkönen nätisti ja laukka vaihtui. Kaarre kakkoselle pullahti aika suureksi. Linja ok viidellä. Sarja nätisti yhdellä kuten pitikin ja laukka vaihtui. Vitoselle kolahti oikein kunnolla, pelkäsin että putosi. Kutonenkin kolahti. Kumpikaan ei kuitenkaan pudonnut. Seiska puhtaasti ja taas laukka vaihtui kuten pitikin. En ollut ihan varma oliko seiska vai kasi vika. Tuomari huuteli että kasi vasta. Liputtaja taisi vähän ennakoida? Kasi puhtaasti, taas 5 laukkaa ja 9 myös yli. Nyt vähän tiukempi kaarre ja sarjakin siististi. Edelleen myötälaukka. Tie yhdelletoista oli tosiaan vähän jännä mutta Jatsi uskoi mihin mennään. Sekin taisi kolahtaa mutta pysyi ylhäällä. Tässä vaiheessa iski sitten kumma tarve vähän oikaista ja tehdä tiukempi kaarre. En saanut Jatsia kunnolla suoristettua vikalle. Askel jäi lähelle ja takapuomi lähti matkaan. Ihan tarpeetonta hutilointia itseltäni. Mutta Jatsiin olin supertyytyväinen! Ihan oikeassa paikassa oltiin!
 |
| ©Noora Kela |
 |
| ©Noora Kela |
 |
| ©Noora Kela |
Päätin viedä Jatsin pois tässä vaiheessa kun kuvittelin että vielä on 2 seuraavaa verkkaryhmää jäljellä. Vaan lopulta osa kisaajista oli kadoksissa ja alunperin 7 startista toteutui vain 4. Eli kaikki verkattiin siinä samassa. Näin koko kisat ehti loppua sillä aikaa kun purin uljasta ratsuani. Ei päästy palkinnoille kun tuli kaksi tuplanollaa. Eikä oltu edes nopeimpia vaan hävittiin voittoratsukolle n. 0,3 sekuntia. Käsiajasta kun on kyse niin oltiin siis käytännössä yhtä nopeita. Ilman pudotusta oltaisiin oltu tokia, nyt kolmansia. Jäätiin ilman ruusuketta mutten jaksanut murehtia moista yhtään kun olin rataamme niin tyytyväinen! Näemmä päädyttiin tallin edustusratsukoksi, sillä kisavideomme jaettiin myös tallin fb-sivuilla. Julkisuus, täältä tullaan ;D
 |
| ©Noora Kela |
Kotikisojen korkeudeksi toivoin 85. Ysikymppiin ei olla vielä valmiita mutta 75 ja 85 olisi meille oikein hyvä kombi.
 |
| ©Noora Kela |
 |
| ©Noora Kela |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)