Kisapäivän päälle vähän edellytettiin hepan myöhempää liikutusta. Se kuului myös hintaan. Lähdettiin siis Jussin kanssa maastoon vielä valoisan aikaan. Haaveilin auringonpaisteesta mutta äkkiä se painui puiden taa. Kuudesta seiskaan käytiin kävelemässä. Pilvetön taivas, reippaasti kävelevä ruuna ja laskevan auringon punaamat pilvet pellon takana olevan metsän yllä. Näkymät oli kohdillaan.
Taidettiin olla ruuhka-aikaan liikkeellä, sillä autoja tuli tuhottomasti vastaan. Ei Jussi niistä onneksi välittänyt. Venytti askelta pitkällä ohjalla. Mennessä otettiin yksi ravipätkä ja vauhtia oli ihan reippaasti. Käytiin Palstojentien päässä ja silta alkuun vähän arastutti. Paluumatkalla pyysin myös yhden ravipätkän mutta Jussi rikkoi laukalle ja jarrutusmatka takaisin raviin oli aika pitkä. Vauhtia ei niinkään onneksi. Myöhemmin käynnistä rikkoi vielä kahdesti raville. Kuski ei niin riemuinnut kun nämä tapahtui metsäpolulla, jossa ei ollut kuin toisen osapuolen mielestä hyvä ravata.
Oikein rento lenkki. Keli viileni äkkiä mutta oli tarpeeksi vaatetta. Juuri ehdittiin ennen hämärää vaikka aurinko tosiaan laski jo ennen seitsemää.
Ongelmia:
hepalla oli vähän kiire
hidastaminen oli hidasta
Parannusta:
ei välittänyt autoista
perjantai 30. syyskuuta 2016
Alle 4 päivän varoajalla kisoihin
Maanantai-iltana kuulin sattumalta että viikonloppuna on Riders Innillä kisat. Ilmottautumisaikaa oli vielä joitain tunteja jäljellä. Sain sitten puhuttua itseni sinne ja ratsuarpajaisissa kohdalle osui Jussi. 80 ja 90 cm.
Perjantaina satoi aamulla mutta keli onneksi lähti paranemaan ja puolen päivän aikoihin paistoi jo aurinko. Harjasin ja kiillotin Jussin huolella. Teinpä sille letinkin. Tavalliseen tapaan letti oli hieno kunnes heppa laski päänsä alas ja töhähti saman tien. Yritin paikkailla mutta vain alkupuoli jäi siistiksi. Alaosa sojotti minne sattuu. Olisi ehkä pitänyt suosiolla purkaa loppu.
Hepo lastautui asiallisesti ja kisapaikalla malttoi poistuakin kärrystä rauhassa. Ratapiirrosta ei taaskaan ollut saatavilla. Tosin oli siellä joku mutta väärä. Oltiin noin vartti myöhässä aikataulusta, joten en ehtinyt kävellä rataa kuin kerran. Onneksi täällä radat ovat aina loogisia eikä tarvi arpoa minne mennään.
Verkassa oli aikaa lopulta aika sopivasti. Jussi tohotti eikä rentoutunut tai taipunut yhtään. Ei ollut onneksi tuijotteleva tai säikkyvä, pelkästään toho. Vähän ratsastelin menemään enkä oikein ottanut heppaa otteeseen. Verkkahypyt meni kuitenkin ihan siististi. Kerran ristikolle, pysty 2 vai 3 kertaa ja okseri muistaakseni kerran molemmista suunnista. Oma lähtönumero oli 10 ja alusta oli jäänyt muutama pois. Menin hyvissä ajoin ovelle kytikselle.
Maneesiin pääsi sisälle kahta ratsukkoa ennen. Käveltiin esteiden välissä ja reunoja pitkin sen minkä mahtui. Eipä Jussi erikoisemmin tuijotellut.
Rata oli vähän epätasainen. Löysä ja pinkeä. Annoin Jussin ratkaista ponnistuspaikat ja monesti tuli aika juureen. Heti kakkonen putosi. Samalla lailla loivalla kaarevalla ollut kutonen myös. Kuulemma jäin liikaa suuhun kiinni. Itse en siinä ehtinyt juuri mitään ajatella. Vääriä laukkoja oli muutama. Mutta ei Jussi esteitä tuijotellut tai suunnitellut ohijuoksuja. Eniten tuijotuksia aiheutti pieni matala puska keskellä.
Koska arvostelu oli "special" niin saatiin hypätä koko rata 2-vaiheen loppuun asti vaikka tuli virheitä. Kiva juttu. Tuloksissa oltiin lopulta 11./14. Vähemmillä tai myöhemmillä pudotuksilla tilanne ei olisi juuri kohentunut.
Koutsi tuli paikalle ennen ysikymppiä. Ohje oli ratsastaa paremmin eteen ja niin laukassa sitten päästeltiin menemään. Rentoutta ja taipumista kaipasi myös mutta enpä niitä saanut taiottua. Ei hypätty verkassa kuin okseri kerran. Kommentoi että Jussi vaikutti jo vähän väsyneeltä.
Maneesissa oltiin nyt vain yhden ratsukon ajan. Oltiin kyllä valmiiksi ovella odottamassa muttei meitä kutsuttu aiemmin sisään. Eipä tuo haitannut. Radalla sitten hyvä laukka päälle eikä nyt mitään ympyröitä alle. Yhä vähän arasteli päätykulmaa mutta sain kuitenkin asiallisen tien. Ykköselle loikattiin miten sattuu ja kolahti kunnolla. Tuuria oli sen verran ettei pudonnut. Loikittiin ihan yllättävän pitkälle puhtaasti. Eikä tainnut juuri vääriä laukkojakaan olla. Ei meno mitenkään hallussa ollut mutta sujuvampaa eikä tikkailtu niin juureen.
Kun menin ajattelemaan ettei ole enää monta jäljellä niin heti kosahti. Kymppi putosi. Eli se sama kakkonen. Eikä suinkaan oltu ainoita, jotka sen pudotti. Herpaantuminen jatkui ja otettiin vielä toinenkin puomi loppuradasta mukaan. Lopullinen sija 13./25 eli puolenvälin paikkeilla. Samalla ajalla puhtaasti oltaisiin silti jääty sijoitusten ulkopuolelle. Unohdin taas kääntää oikoreitit. Jonkun pienen hetken muistin nauttia menosta.
Olin kuitenkin ihan tyytyväinen eikä esteet näyttäneet tai tuntuneet yhtään isoilta. Lisää treeniä vaan. Paljon vähemmällä (puolikas tunti) tuskin olisin lähtenytkään.
Anni videoi radat kännyllään.
Perjantaina satoi aamulla mutta keli onneksi lähti paranemaan ja puolen päivän aikoihin paistoi jo aurinko. Harjasin ja kiillotin Jussin huolella. Teinpä sille letinkin. Tavalliseen tapaan letti oli hieno kunnes heppa laski päänsä alas ja töhähti saman tien. Yritin paikkailla mutta vain alkupuoli jäi siistiksi. Alaosa sojotti minne sattuu. Olisi ehkä pitänyt suosiolla purkaa loppu.
Hepo lastautui asiallisesti ja kisapaikalla malttoi poistuakin kärrystä rauhassa. Ratapiirrosta ei taaskaan ollut saatavilla. Tosin oli siellä joku mutta väärä. Oltiin noin vartti myöhässä aikataulusta, joten en ehtinyt kävellä rataa kuin kerran. Onneksi täällä radat ovat aina loogisia eikä tarvi arpoa minne mennään.
 |
| Oma versio ratapiirroksesta. En muista varmaksi oliko 4, 9b ja 11 oksereita. Ysiltä kympille mielestäni kiersin jonkun esteen, kutosen? Ykkönen ja vitoset oli seinässä kiinni. |
Verkassa oli aikaa lopulta aika sopivasti. Jussi tohotti eikä rentoutunut tai taipunut yhtään. Ei ollut onneksi tuijotteleva tai säikkyvä, pelkästään toho. Vähän ratsastelin menemään enkä oikein ottanut heppaa otteeseen. Verkkahypyt meni kuitenkin ihan siististi. Kerran ristikolle, pysty 2 vai 3 kertaa ja okseri muistaakseni kerran molemmista suunnista. Oma lähtönumero oli 10 ja alusta oli jäänyt muutama pois. Menin hyvissä ajoin ovelle kytikselle.
Maneesiin pääsi sisälle kahta ratsukkoa ennen. Käveltiin esteiden välissä ja reunoja pitkin sen minkä mahtui. Eipä Jussi erikoisemmin tuijotellut.
Rata oli vähän epätasainen. Löysä ja pinkeä. Annoin Jussin ratkaista ponnistuspaikat ja monesti tuli aika juureen. Heti kakkonen putosi. Samalla lailla loivalla kaarevalla ollut kutonen myös. Kuulemma jäin liikaa suuhun kiinni. Itse en siinä ehtinyt juuri mitään ajatella. Vääriä laukkoja oli muutama. Mutta ei Jussi esteitä tuijotellut tai suunnitellut ohijuoksuja. Eniten tuijotuksia aiheutti pieni matala puska keskellä.
Koska arvostelu oli "special" niin saatiin hypätä koko rata 2-vaiheen loppuun asti vaikka tuli virheitä. Kiva juttu. Tuloksissa oltiin lopulta 11./14. Vähemmillä tai myöhemmillä pudotuksilla tilanne ei olisi juuri kohentunut.
Koutsi tuli paikalle ennen ysikymppiä. Ohje oli ratsastaa paremmin eteen ja niin laukassa sitten päästeltiin menemään. Rentoutta ja taipumista kaipasi myös mutta enpä niitä saanut taiottua. Ei hypätty verkassa kuin okseri kerran. Kommentoi että Jussi vaikutti jo vähän väsyneeltä.
Maneesissa oltiin nyt vain yhden ratsukon ajan. Oltiin kyllä valmiiksi ovella odottamassa muttei meitä kutsuttu aiemmin sisään. Eipä tuo haitannut. Radalla sitten hyvä laukka päälle eikä nyt mitään ympyröitä alle. Yhä vähän arasteli päätykulmaa mutta sain kuitenkin asiallisen tien. Ykköselle loikattiin miten sattuu ja kolahti kunnolla. Tuuria oli sen verran ettei pudonnut. Loikittiin ihan yllättävän pitkälle puhtaasti. Eikä tainnut juuri vääriä laukkojakaan olla. Ei meno mitenkään hallussa ollut mutta sujuvampaa eikä tikkailtu niin juureen.
Kun menin ajattelemaan ettei ole enää monta jäljellä niin heti kosahti. Kymppi putosi. Eli se sama kakkonen. Eikä suinkaan oltu ainoita, jotka sen pudotti. Herpaantuminen jatkui ja otettiin vielä toinenkin puomi loppuradasta mukaan. Lopullinen sija 13./25 eli puolenvälin paikkeilla. Samalla ajalla puhtaasti oltaisiin silti jääty sijoitusten ulkopuolelle. Unohdin taas kääntää oikoreitit. Jonkun pienen hetken muistin nauttia menosta.
Olin kuitenkin ihan tyytyväinen eikä esteet näyttäneet tai tuntuneet yhtään isoilta. Lisää treeniä vaan. Paljon vähemmällä (puolikas tunti) tuskin olisin lähtenytkään.
Anni videoi radat kännyllään.
torstai 29. syyskuuta 2016
Nollapäivä Lidalla!
Torstaina sain jatkaa Lidalla. Tamma oli jo kolmatta tuntia putkeen hommissa mutta oli yllättävän hyvä. Oltaisiin menty pihalle myrskyn kouriin mutta kentällä paloi vain yksi valo, maneesiin siis. 5 ratsukkoa. Tänään apuna oli uudet kannukset, omien sanojeni mukaan pitkät ja terävät. Käytännössä tylpät 20 mm.
Lida ehti ottaa meistä kuskeista hepulit jo kun tultiin sokeripalojen (niiden muovisten) kanssa pimeydestä maneesiin. Ratsain oli onneksi tolkku.
Tehtävät aloitettiin tänään melko pian ohjatusti. Ravissa ympyrällä kolmen puomin yli. Ensin lyhennettiin ravia. Säilytä aktiivinen takaosa oli ohje mulle. Piti ajatella piffiä tai paffia. Hyvin se Lida sai sitten jalkansa väleihin sullottua. Pidennys oli meille helpompaa. Molemmat vasemmassa kierroksessa.
Laukassa tultiin koko tunti keskilinjalla ollutta jumppaa. Ensin siinä oli 6 maapuomia, siitä ne sitten pikkuhiljaa nousi kavaleteiksi. Ohje oli tulla ns. kahdeksikolla eli laukan oli tarkoitus vaihtua. Molempiin suuntiin löytyi vaihdot mutta lopputuntia kohden ne olivat kovin tiukassa. Hetki meni että tajusin millaista laukkaa tehtävälle haettiin. Sitten parani suuresti. Tehtävään lisättiin vielä linjan jälkeen laukan suuntaan kaarre ja pitkän sivun sisältä pysty. Kaarre oli tiukka (halkaisija tuskin paljon 5 m enempää) mutta Lida kääntyi aivan superhyvin!
Loikittiin jumppa ja pystyt joka kerta puhtaasti. Lopulta jumpan vika ja sitten myös eka nousivat lähes tuplakorkeiksi. Vähän kompurointia ja kopsetta mutta edelleenkään ei mikään pudonnut. Pysty hypättiin joka kerta kauniisti. Siihen vielä myötäsinkin oikein erityishyvin. Opekin kehui menoa. Toki mollasi että porukan löysin rotta hyppää näin hienosti vai mitäköhän tuhmaa Lidasta sanoi.
Tamma lähti aina kierroksille hyvällä energialla, tiukat kaarteet veti lopulta lähes tiukemmin kuin kuski toivoi. Mutta ehkä siinä sai takaset hyvin alle? Aikamoinen saavutus ettei pudotettu mitään!
Lidalla oli tänään kuparirolleri suussa. Vähän ihmettelin moista mutta kuulemma on niin raskas edestä koulutunneilla. Eikä tätä käytetä osaamattomilla. Vipuvarsivaikutuksesta en ollut samaa mieltä, taisi olla sitäpaitsi oliivirenkailla tuo.
Tunnin lopuksi tein taluttaessa tottelevaisuusharjoituksia. Huomattavasti paremmat pisteet kuin aiemmin. Osasi säätää käynnin vauhtia mukaani eikä kiilannut kuin pari kertaa edelle. Peruutti kun kävelin kohti. Ja löytyi lopulta reipas ja letkeä käyntivauhtikin. Ravia ei irronnut kun piruuttani kokeilin.
Ongelmia:
kaikki laukat ei vaihtuneet
Parannusta:
ei pudotuksia!
säätyi hyvin ravissa
laukka oli aika tasaista
laukkaankin sai eroja
osasin kääntyä myötälaukan suuntaan
kääntyi superhyvin
Lida ehti ottaa meistä kuskeista hepulit jo kun tultiin sokeripalojen (niiden muovisten) kanssa pimeydestä maneesiin. Ratsain oli onneksi tolkku.
Tehtävät aloitettiin tänään melko pian ohjatusti. Ravissa ympyrällä kolmen puomin yli. Ensin lyhennettiin ravia. Säilytä aktiivinen takaosa oli ohje mulle. Piti ajatella piffiä tai paffia. Hyvin se Lida sai sitten jalkansa väleihin sullottua. Pidennys oli meille helpompaa. Molemmat vasemmassa kierroksessa.
Laukassa tultiin koko tunti keskilinjalla ollutta jumppaa. Ensin siinä oli 6 maapuomia, siitä ne sitten pikkuhiljaa nousi kavaleteiksi. Ohje oli tulla ns. kahdeksikolla eli laukan oli tarkoitus vaihtua. Molempiin suuntiin löytyi vaihdot mutta lopputuntia kohden ne olivat kovin tiukassa. Hetki meni että tajusin millaista laukkaa tehtävälle haettiin. Sitten parani suuresti. Tehtävään lisättiin vielä linjan jälkeen laukan suuntaan kaarre ja pitkän sivun sisältä pysty. Kaarre oli tiukka (halkaisija tuskin paljon 5 m enempää) mutta Lida kääntyi aivan superhyvin!
Loikittiin jumppa ja pystyt joka kerta puhtaasti. Lopulta jumpan vika ja sitten myös eka nousivat lähes tuplakorkeiksi. Vähän kompurointia ja kopsetta mutta edelleenkään ei mikään pudonnut. Pysty hypättiin joka kerta kauniisti. Siihen vielä myötäsinkin oikein erityishyvin. Opekin kehui menoa. Toki mollasi että porukan löysin rotta hyppää näin hienosti vai mitäköhän tuhmaa Lidasta sanoi.
Tamma lähti aina kierroksille hyvällä energialla, tiukat kaarteet veti lopulta lähes tiukemmin kuin kuski toivoi. Mutta ehkä siinä sai takaset hyvin alle? Aikamoinen saavutus ettei pudotettu mitään!
Lidalla oli tänään kuparirolleri suussa. Vähän ihmettelin moista mutta kuulemma on niin raskas edestä koulutunneilla. Eikä tätä käytetä osaamattomilla. Vipuvarsivaikutuksesta en ollut samaa mieltä, taisi olla sitäpaitsi oliivirenkailla tuo.
Tunnin lopuksi tein taluttaessa tottelevaisuusharjoituksia. Huomattavasti paremmat pisteet kuin aiemmin. Osasi säätää käynnin vauhtia mukaani eikä kiilannut kuin pari kertaa edelle. Peruutti kun kävelin kohti. Ja löytyi lopulta reipas ja letkeä käyntivauhtikin. Ravia ei irronnut kun piruuttani kokeilin.
Ongelmia:
kaikki laukat ei vaihtuneet
Parannusta:
ei pudotuksia!
säätyi hyvin ravissa
laukka oli aika tasaista
laukkaankin sai eroja
osasin kääntyä myötälaukan suuntaan
kääntyi superhyvin
Toinen päivä putkeen Jussilla myrskyn kourissa
Torstaina kävin pika-aikataululla koulutunnin Jussilla. Keli oli yhä kaamea, märkä ja tuulinen. Hepan oli ollut tarkoitus mennä yksi tunti jo alle muttei sitten ollutkaan mennyt. Oli siis kunnon harjauksen tarpeessa. Yhä luimi harjatessa, joten laitoin nyt kiinni. Varustaessa huomasin että leukahihna oli lähes poikki, onneksi löytyi varaosa.
Kelistä huolimatta lämmintä oli n. +12°C. Ja kerrankin valoisaa! Alkutunnista hepo oli taas kääntymässä volteilla tuulta vasten, joten ei tullut pyöreää eikä taivutuksesta tasaista. Tänäänkään ei tehty mitään kovin ihmeitä. Yritin taivuttaa kulmiin ja volteille ja toimi jotenkuten. Ei rentoutunut loppuun asti. Keli selvästi vaivasi Jussia enemmän kuin minua.
Laukat nostettiin taas vuorotellen osastosta ja tehtiin matkalle ympyrä. Yhä nousi hellällä pyynnöllä huonosti (eli ei noussut) tai napakammalla pyynnöllä sännättiin. En jotenkin osaa Jussin säätöjä. Muuten selvittiin vähän rauhallisemmalla menolla eikä ravissa ollut laukkojen jälkeen yhtä kiireinen kuin eilen.
Tästäkin tunnista taisi jäädä sellainen olo että open mielestä ollaan epäsopivia toisillemme.
Ongelmia:
yhä luimi harjatessa
laukannostot
Jussi ei tykännyt kelistä
kuski kastui taas läpimäräksi
hepo ei tullut ihan rennoksi
toisessa kierroksessa ei taivu rehellisesti vaan kaula taittuu (vasen?)
Parannusta:
ei juossut alta yhtä paljon kuin eilen
lopputunnista sain ratsastettua ihan asiallisia kulmia
Kelistä huolimatta lämmintä oli n. +12°C. Ja kerrankin valoisaa! Alkutunnista hepo oli taas kääntymässä volteilla tuulta vasten, joten ei tullut pyöreää eikä taivutuksesta tasaista. Tänäänkään ei tehty mitään kovin ihmeitä. Yritin taivuttaa kulmiin ja volteille ja toimi jotenkuten. Ei rentoutunut loppuun asti. Keli selvästi vaivasi Jussia enemmän kuin minua.
Laukat nostettiin taas vuorotellen osastosta ja tehtiin matkalle ympyrä. Yhä nousi hellällä pyynnöllä huonosti (eli ei noussut) tai napakammalla pyynnöllä sännättiin. En jotenkin osaa Jussin säätöjä. Muuten selvittiin vähän rauhallisemmalla menolla eikä ravissa ollut laukkojen jälkeen yhtä kiireinen kuin eilen.
Tästäkin tunnista taisi jäädä sellainen olo että open mielestä ollaan epäsopivia toisillemme.
Ongelmia:
yhä luimi harjatessa
laukannostot
Jussi ei tykännyt kelistä
kuski kastui taas läpimäräksi
hepo ei tullut ihan rennoksi
toisessa kierroksessa ei taivu rehellisesti vaan kaula taittuu (vasen?)
Parannusta:
ei juossut alta yhtä paljon kuin eilen
lopputunnista sain ratsastettua ihan asiallisia kulmia
keskiviikko 28. syyskuuta 2016
Syksyn kääntöpuolia eli märkää, pimeää ja tuulista
Keskiviikkona mahduin vikalle tunnille ja hevostoiveeni meni vihdoin läpi. Sain siis Jussin. Osasyynä ehkä myös tulevan perjantain kisat. Hepo oli mennyt yhden tunnin ja odotteli karsinassa. Jussilla ei selvästi ollut kovin hyvä päivä sillä luimi harjauksestani. Yritin eri harjoilla, hellästi ja ronskimmin. Ei apua. Siedätystä ja palkitsemista, ei sekään ehtinyt auttaa. Onneksi Jussi oli sen verran herrasmies että tyytyi katsomaan pahasti.
Ratsukoita tunnilla oli 6. Kelinä syysmyrsky eli pimeää, märkää ja tuulista. Lämmintä +10°C pintaan.
Hommat aloitettiin käyntiväistöillä uralle. Oikean pohkeen väistö eli vasemmalle väistäminen oli huomattavasti helpompaa kuin toinen suunta. Ravissa volttailtiin eikä muistaakseni tehty mitään kovin ihmeitä. Jussi kulki ihan asiallisesti, ei pahemmin kipittänyt eikä kiihdytellyt. Piuhojen avulla suht tasaisena edestä. Välillä toki yritti kääntää päätä ja peppua tuulen mukaan, joten tasainen reitti ja taipuminen oli haasteellista.
Laukat nostettiin pitkän sivun alusta ja tehtiin keskelle ympyrä. Kuunteli ääniapuja. Alkuun nostettiin ravista, sitten käynnistä. Vasen nousi hyvin, tosin pari kertaa tuli väärä. Vasen rullasi huonosti, olin kuulemma lonkista ja reisistä jotenkin jännittynyt. En osannut korjata. Sisäohjasta myötääminen auttoi vähän mutta samalla kääntyi turpa ulos. Oikeaa laukkaa yritin nostaa niin hellästi ettei päästy laukkaan ensin ollenkaan. Nostossa oikea polveni nousi kummasti. Laukasta raviin siirtyessä ruuna juoksi tovin alta innoissaan. Volttaaminen vähän rauhoitti.
Laukattiin molempiin suuntiin myös useampi kierros kenttää ympäri. Vähän meni turhan reippaasti mutta kyydissä oli helppo olla. Tosin oikea jalkani halusi jännittyä ylös.
Loppuun volttaillessa Jussi asettui kyllä muttei myödännyt rehellisesti tuntumalle. Yritin käyttää jalkoja mutten tainnut olla ohjalla tarpeeksi elävä. Ihan ok tunti vaikka taas tuntui siltä että open mielestä ollaan jotenkin epäsopivia toisillemme.
Ongelmia:
luimi harjatessa
pysähtyi tarpeilleen
vähän tuijotteli autoja
laukan jälkeen ravi oli kiireistä
hellästä laukannostosta ei tullut laukkaa ollenkaan
en ehkä osannut olla tarpeeksi herkkä
vasen laukka rullasi huonosti
Parannusta:
kivan tasainen
jarrutkin löytyi
Ratsukoita tunnilla oli 6. Kelinä syysmyrsky eli pimeää, märkää ja tuulista. Lämmintä +10°C pintaan.
Hommat aloitettiin käyntiväistöillä uralle. Oikean pohkeen väistö eli vasemmalle väistäminen oli huomattavasti helpompaa kuin toinen suunta. Ravissa volttailtiin eikä muistaakseni tehty mitään kovin ihmeitä. Jussi kulki ihan asiallisesti, ei pahemmin kipittänyt eikä kiihdytellyt. Piuhojen avulla suht tasaisena edestä. Välillä toki yritti kääntää päätä ja peppua tuulen mukaan, joten tasainen reitti ja taipuminen oli haasteellista.
Laukat nostettiin pitkän sivun alusta ja tehtiin keskelle ympyrä. Kuunteli ääniapuja. Alkuun nostettiin ravista, sitten käynnistä. Vasen nousi hyvin, tosin pari kertaa tuli väärä. Vasen rullasi huonosti, olin kuulemma lonkista ja reisistä jotenkin jännittynyt. En osannut korjata. Sisäohjasta myötääminen auttoi vähän mutta samalla kääntyi turpa ulos. Oikeaa laukkaa yritin nostaa niin hellästi ettei päästy laukkaan ensin ollenkaan. Nostossa oikea polveni nousi kummasti. Laukasta raviin siirtyessä ruuna juoksi tovin alta innoissaan. Volttaaminen vähän rauhoitti.
Laukattiin molempiin suuntiin myös useampi kierros kenttää ympäri. Vähän meni turhan reippaasti mutta kyydissä oli helppo olla. Tosin oikea jalkani halusi jännittyä ylös.
Loppuun volttaillessa Jussi asettui kyllä muttei myödännyt rehellisesti tuntumalle. Yritin käyttää jalkoja mutten tainnut olla ohjalla tarpeeksi elävä. Ihan ok tunti vaikka taas tuntui siltä että open mielestä ollaan jotenkin epäsopivia toisillemme.
Ongelmia:
luimi harjatessa
pysähtyi tarpeilleen
vähän tuijotteli autoja
laukan jälkeen ravi oli kiireistä
hellästä laukannostosta ei tullut laukkaa ollenkaan
en ehkä osannut olla tarpeeksi herkkä
vasen laukka rullasi huonosti
Parannusta:
kivan tasainen
jarrutkin löytyi
maanantai 26. syyskuuta 2016
Epätasainen tahti esteillä
Esteille sain Listran. Tamma oli kuulemma tehnyt hommia jo aiempina päivinä. Ei siis suoraan saikulta. Ratsukoita tunnilla oli poikkeuksellisesti 5.
Ennen kuin tehtiin mitään muuta niin jumpattiin venyttämällä sormia vastakkaisiin varpaisiin. Ohje oli toistaa niin kauan että tuntuu helpolta. Tein ehkä viidesti ja paranihan se. Käyntiä ja ravia mentiin ensin pitkin ohjin, tamma ei ollut erityisen reipas. Kun otettiin ohjat ja taivuteltiin niin hepo oli yhä aika jähmeä. Pohkeesta ei oikein reagoinut. Käsky oli olla hiertämättä jalalla jatkuvasti. Raippaa ei tietenkään ollut. Laukkaverkkaan hepo onneksi virkistyi ja tarjosi omasta takaa aika sopivaa vauhtia. Istuin aika paljon kevyessä istunnassa, tuntui helpommalta. Laukassa yritettiin vaihtoja mutta joka kerta meillä tuli ensin väärää ja sitten jäi ristiin. Jossain vaiheesa lopulta vaihtoi. En osannut.
Verkkahypyt tultiin taas parkkiksen sivun leveälle esteelle. Pikkupystynä. Tamma laukkasi ihan hyvin eteen ja minä ylimyötäsin ihan reilusti. 2 hyppyä molempiin suuntiin, sitten taidettiin tulla jo rata.
Ei yllättänyt yhtään että sain kunnian aloittaa. Verkkapysty, lävistäjältä suhteutettu ja toisesta päädystä pysty: z-kuvio. Listra kiihtyi väleissä vähän tarpeettoman paljon. Ykkösen jälkeen ennen kaarretta oli kuulemma hyvä laukka mutta enhän minä hetkeä myöhemmin enää muistanut että millainen. Suhteutetun väliin sain sullottua vielä yhden askeleen lisää. Oltaisiinkohan tultu siis viidellä.
Toiselle kierrokselle esteet vähän nousi. Korkeus n. 70 - 80 cm. Kyselin alkuun koska laukkamme on hyvä. Nyt maltoin mieleni enkä enää niin ylimyödännyt. Ekan jälkeen laukka säilyikin hyvänä. Jossain välissä takaa kuului kilinää ja oma keskittyminen vähän herpaantui. Suhteutettu ampaistiin neljällä. Ei nyt ihan holtitonta. Vikakin aika vauhdilla. Kilinän syyksi selvisi löysällä ollut takakenkä.
Ei saatu sakkokierrosta sarjalle vaikka sen olisin voinut vielä korjata. Eka pysty tultiin valolta päin vielä kerran, ei ollut kovin iso. Vähän töpötettiin lähelle mutta puhtaasti yli. Ei hypätty kengän takia enää enempää. Eli kerrankin melko vähähyppyinen estetunti, olikohan 13 hyppyä?
Loppukäynnit käytiin laavulla. Oli melko pimeää mutta polulla näki vielä riittävästi.
Ongelmia:
sinkoili esteiden jälkeen
vähän kyttäsi takakulmaa mutta aika maltilla
kenkä meinasi irrota
Parannusta:
helposti kaikesta yli
myötäsin ainakin kunnolla
Ennen kuin tehtiin mitään muuta niin jumpattiin venyttämällä sormia vastakkaisiin varpaisiin. Ohje oli toistaa niin kauan että tuntuu helpolta. Tein ehkä viidesti ja paranihan se. Käyntiä ja ravia mentiin ensin pitkin ohjin, tamma ei ollut erityisen reipas. Kun otettiin ohjat ja taivuteltiin niin hepo oli yhä aika jähmeä. Pohkeesta ei oikein reagoinut. Käsky oli olla hiertämättä jalalla jatkuvasti. Raippaa ei tietenkään ollut. Laukkaverkkaan hepo onneksi virkistyi ja tarjosi omasta takaa aika sopivaa vauhtia. Istuin aika paljon kevyessä istunnassa, tuntui helpommalta. Laukassa yritettiin vaihtoja mutta joka kerta meillä tuli ensin väärää ja sitten jäi ristiin. Jossain vaiheesa lopulta vaihtoi. En osannut.
Verkkahypyt tultiin taas parkkiksen sivun leveälle esteelle. Pikkupystynä. Tamma laukkasi ihan hyvin eteen ja minä ylimyötäsin ihan reilusti. 2 hyppyä molempiin suuntiin, sitten taidettiin tulla jo rata.
Ei yllättänyt yhtään että sain kunnian aloittaa. Verkkapysty, lävistäjältä suhteutettu ja toisesta päädystä pysty: z-kuvio. Listra kiihtyi väleissä vähän tarpeettoman paljon. Ykkösen jälkeen ennen kaarretta oli kuulemma hyvä laukka mutta enhän minä hetkeä myöhemmin enää muistanut että millainen. Suhteutetun väliin sain sullottua vielä yhden askeleen lisää. Oltaisiinkohan tultu siis viidellä.
Toiselle kierrokselle esteet vähän nousi. Korkeus n. 70 - 80 cm. Kyselin alkuun koska laukkamme on hyvä. Nyt maltoin mieleni enkä enää niin ylimyödännyt. Ekan jälkeen laukka säilyikin hyvänä. Jossain välissä takaa kuului kilinää ja oma keskittyminen vähän herpaantui. Suhteutettu ampaistiin neljällä. Ei nyt ihan holtitonta. Vikakin aika vauhdilla. Kilinän syyksi selvisi löysällä ollut takakenkä.
Ei saatu sakkokierrosta sarjalle vaikka sen olisin voinut vielä korjata. Eka pysty tultiin valolta päin vielä kerran, ei ollut kovin iso. Vähän töpötettiin lähelle mutta puhtaasti yli. Ei hypätty kengän takia enää enempää. Eli kerrankin melko vähähyppyinen estetunti, olikohan 13 hyppyä?
Loppukäynnit käytiin laavulla. Oli melko pimeää mutta polulla näki vielä riittävästi.
Ongelmia:
sinkoili esteiden jälkeen
vähän kyttäsi takakulmaa mutta aika maltilla
kenkä meinasi irrota
Parannusta:
helposti kaikesta yli
myötäsin ainakin kunnolla
Jalustimet on paholaisen keksintö
Joskus olen letkautellut otsikon lausetta. Onhan niistä jalustimista paljon iloakin mutta tällaisten tuntien jälkeen niitä ei kovin osaa kaivata.
Sain alleni taas Kropekin, ratsukoita tunnilla oli kivasti vain 4. Poikkeuksellisesti ratsu seisoi aloillaan kaarrossa kun säädin jalustimia. Ei haahuilua. Pitkin ohjin ruuna seilasi kuin pahempikin juoppo. Ei ollut mitään pikkukiemuraa vaan useita metrejä suuntaansa vaikka yritin ohjata.
Jalustimet nostettiin kaulalle muistaakseni heti alkuun. Mitään kovin hervottomia ravipätkiä ei otettu vaan ravailtiin aina letkan perään, muuten käynnissä. Käytännössä siis n. 3 sivua ravia ja 1 käyntiä. Hetki meni että sain ruunan käynnissä tasoittumaan. Siihen asti ravikin oli töyssyttävää. Vaan jotain tein oikein kun ruuna nyökkäsi käynnissä tuntumalle. Rupesi ohjauskin toimimaan. Ravisiirtymät oli hyviä jos ehdin valmistella. Alas tultiin vähän pitkänä. Ravi toimi paljon paremmin harjoitusistunnassa kuin keventäen. Kun ruuna pyöristyi raviin niin ravinkin ohjaus parani ja volteista tuli jo tunnistettavan pyöreitä ja taipuisia.
Tehtiin muutamat pysähdyksetkin. Hyvin poikkeuksellisesti taas ruuna pysähtyi uran suuntaisesti eikä kääntynyt poikittain. Sekä seisoi kuuliaisesti aloillaan. Vau.
Laukannostot tehtiin samoin vuorotellen letkan perään. Jalustimet sai ottaa takaisin mutten tietenkään tahtonut. Alkuun saatiin nostaa kulmista. Käynnistä. Ihan asiallisia nostoja. Alas tultiin ravin kautta. Laukan lyhentäminen ei oikein onnistunut. Taas geelipöksyt lohduttivat ja laukan jälkeen pomppuraviaskeleet pysyi kyydissä paikkojen imulla. Myöhemmin meidän piti nostaa laukat suoralta. Tuli lievää kiemuraa mutta laukka nousi ja ehdin ohjata kulmaan. Selkeää parannusta vihdoin! Laukkaa en osannut ratsastaa pyöreäksi.
Saatiin päättää tehdäänkö käyntiväistöjä vai jatketaanko käynti-laukkasiirtymien kanssa. Yksimielinen äänestys sanoi laukkaa. Kivahan sitä oli kerrankin hinkuttaa vähän pidempään.
Loppuraveihin otettiin jalustimet takaisin. Tuntui hankalammalta. Käyntiin piti siirtää istunnalla ja hepo yritti ottaa varaslähtöjä. Kuulemma aiheutui kenotuksestani. Mutta yritti myös ilman kenotusta. Lopulta siirtymä ei tullut kenotuksella vaan pakaroiden rentouttamisella. Pyynnöstä kuitenkin.
Ennen tuntia ajattelin että voisin pitää vähän taukoa Kropekista. Tunnin jälkeen oli sellainen olo että sen kanssa pitäisi mennä jatkossakin ilman jalustimia.
Ongelmia:
pitkin ohjin kiemurtelu
kenttä pölisi ja ruunaa yskitti
Parannusta:
ei hyörinyt kaarrossa
ilman jalustimia on paljon helpompi istua
ruuna toimi sangen kivasti pitkiä pätkiä
laukat nousi aika hyvin, jopa suoralta!
pysähdyttiin uran suuntaisesti ja ruuna malttoi seistä
Sain alleni taas Kropekin, ratsukoita tunnilla oli kivasti vain 4. Poikkeuksellisesti ratsu seisoi aloillaan kaarrossa kun säädin jalustimia. Ei haahuilua. Pitkin ohjin ruuna seilasi kuin pahempikin juoppo. Ei ollut mitään pikkukiemuraa vaan useita metrejä suuntaansa vaikka yritin ohjata.
Jalustimet nostettiin kaulalle muistaakseni heti alkuun. Mitään kovin hervottomia ravipätkiä ei otettu vaan ravailtiin aina letkan perään, muuten käynnissä. Käytännössä siis n. 3 sivua ravia ja 1 käyntiä. Hetki meni että sain ruunan käynnissä tasoittumaan. Siihen asti ravikin oli töyssyttävää. Vaan jotain tein oikein kun ruuna nyökkäsi käynnissä tuntumalle. Rupesi ohjauskin toimimaan. Ravisiirtymät oli hyviä jos ehdin valmistella. Alas tultiin vähän pitkänä. Ravi toimi paljon paremmin harjoitusistunnassa kuin keventäen. Kun ruuna pyöristyi raviin niin ravinkin ohjaus parani ja volteista tuli jo tunnistettavan pyöreitä ja taipuisia.
Tehtiin muutamat pysähdyksetkin. Hyvin poikkeuksellisesti taas ruuna pysähtyi uran suuntaisesti eikä kääntynyt poikittain. Sekä seisoi kuuliaisesti aloillaan. Vau.
Laukannostot tehtiin samoin vuorotellen letkan perään. Jalustimet sai ottaa takaisin mutten tietenkään tahtonut. Alkuun saatiin nostaa kulmista. Käynnistä. Ihan asiallisia nostoja. Alas tultiin ravin kautta. Laukan lyhentäminen ei oikein onnistunut. Taas geelipöksyt lohduttivat ja laukan jälkeen pomppuraviaskeleet pysyi kyydissä paikkojen imulla. Myöhemmin meidän piti nostaa laukat suoralta. Tuli lievää kiemuraa mutta laukka nousi ja ehdin ohjata kulmaan. Selkeää parannusta vihdoin! Laukkaa en osannut ratsastaa pyöreäksi.
Saatiin päättää tehdäänkö käyntiväistöjä vai jatketaanko käynti-laukkasiirtymien kanssa. Yksimielinen äänestys sanoi laukkaa. Kivahan sitä oli kerrankin hinkuttaa vähän pidempään.
Loppuraveihin otettiin jalustimet takaisin. Tuntui hankalammalta. Käyntiin piti siirtää istunnalla ja hepo yritti ottaa varaslähtöjä. Kuulemma aiheutui kenotuksestani. Mutta yritti myös ilman kenotusta. Lopulta siirtymä ei tullut kenotuksella vaan pakaroiden rentouttamisella. Pyynnöstä kuitenkin.
Ennen tuntia ajattelin että voisin pitää vähän taukoa Kropekista. Tunnin jälkeen oli sellainen olo että sen kanssa pitäisi mennä jatkossakin ilman jalustimia.
Ongelmia:
pitkin ohjin kiemurtelu
kenttä pölisi ja ruunaa yskitti
Parannusta:
ei hyörinyt kaarrossa
ilman jalustimia on paljon helpompi istua
ruuna toimi sangen kivasti pitkiä pätkiä
laukat nousi aika hyvin, jopa suoralta!
pysähdyttiin uran suuntaisesti ja ruuna malttoi seistä
sunnuntai 25. syyskuuta 2016
Yllätyssijoituksia jäykkiksellä
Sunnuntaina oli vain yksi leiritunti koska iltapäivällä oli 1-tason seurakisat. Samalla RaKan seuramestaruudet. Mestaruuksiin menijät kiilasivat ratsutoiveissa edelle. Aloitin toiveeni C:stä ja Viirestä mutta Viire oli koekäytössä muualla eikä paikalla. Rosaa ei saanut koska puoliomistajat menivät sillä (enkä sillä osaa mennä koulua), ei Alia (en ole varma olisiko sekään ollut mulle hyvä) ja Valtsukin oli muussa käytössä. Ilmottauduin jahkailun jälkeen Taffilla KN:n. Lopulta superjahkailun jälkeen päätin ottaa Taffin ratsukseni myös C-merkkiin.
Aamutunnin ja kisojen välissä Taffilla oli puolisentoista tuntia aikaa huilia. Meidän lähtövuoro oli C:ssä kymmenentenä, joten mentiin verkkaan luokan alettua. Alkuun meno oli todella kankeaa mutta sinnikkään työn tuloksena Taffi myötäsi ensin oikealle ja lopulta myös vasemmalle. Sen jälkeen se taipuikin ihan eri lailla molempiin suuntiin. Ravissa hommat aloitettiin tietysti alusta ja laukassakin oli alkuun jäykempää. Harmillista tässä oli että myös välikäyntien jälkeen oltiin hetki taas nollatilassa. Verkassa tuli kuitenkin parhaimmillaan oikein hyviä hetkiä ja verkka-aika oli meille aika hyvä. Ehti työstää käyntiä riittävästi.
Pihalle kentän päätyyn pääsi kahden ratsukon ajaksi. Maneesissa jo totesin että lepokäynnit on otettava tätä ennen sillä ei enää lörähdyksiä. Tein siirtymiä ja volttailin. Taisin ottaa laukkaakin. Raippa piti pudottaa pois vasta kun meni aitoihin.
C:ssä tehtiin ihan tasainen suoritus ilman rikkoja. Taffi liikkui eteen ja oli hetkittäin pyöreänäkin. Muistin radan. Videota tästä ei tullut mutta joitain kuvia. Arvostelu oli superkilttiä ja saatiin 67,222 %. Tämä riitti luokkavoittoon! Ehkä elämäni paras alakerta, yksi 6,5, loput seiskoja. Yläkerta kuusipuolta kolmella seiskalla. Omalla arvosteluskaalallani olisin antanut ehkä 61,5 %.
Heppa oli selvästi parhaan virtapiikkinsä antanut, sillä kunniakierroksella meinasi pudotella raville.
KN:n verkka jatkui palkintojenjaon jälkeen. Oltiin aloitettu heti ekan radan jälkeen. Parhaimmillaan siellä tuli oikein makeita pätkiä ja tamma oli ravissakin aktiivinen ja tasainen. Taipuisa. Oma lähtövuoro oli viidentenä, joten ihan hirmuisesti en ehtinyt tehdä. Joitain laukkalävistäjiä ja meni ihan ok. Keksin myös taikakeinon kadonneen pyöreyden metsästykseen. Yksi kunnollinen kulman ratsastus niin tamma myötäsi. Joka kerta.
Taas kahden ratsukon verran päädyssä ja nyt huomasin itsessänikin hyytymistä. Ei silti parennut kävellä pitkin ohjin.
KN:n rata ei ollut yhtä siisti. Taffi hidastui loppua kohti ja teissä oli vähän ylimääräistä kiemuraa. Laukat nousi muttei edenneet. Molemmat lävistäjät pudotti hirmu aikaisin raville. Ekalla lävistäjällä kompastui ja laukka loppui siihen. Itse jäädyin ja annoin olla vaikka sen olisi voinut yrittää nostaa vielä takaisin. Tuskin olisi tullut hyvää. Jälkimmäinen laukka pyöri pääty-ympyrän puolikkaan verran hyvin ja Taffi pyöristyikin. Vaan sitten yhtäkkiä loppui meno ja tamma hyytyi. Meni omasta mielestäni aika rumaksi potkimiseksi mutta lähes loppuun asti selvittiin laukassa. Raville putosi liian aikaisin ja pakko oli tehdä käyntisiirtymä siihen heti perään. Nämäkin oli kiltisti arvosteltu. Suurin yllätys oli lopputervehdykseen tulosta annettu 7,5.
Videosta kiitos Johannalle!
En ollut kovin optimistinen kun nyt lävistäjät oli selkeitä rikkoja. Hoidin Taffin pois ja ehdin katsomaan loppupään suorituksia. Orastava optimismi heräsi ja lopulta tuli kutsu palkintojenjakoon. Jaettu kolmossija eli aika hilkulle meni. 62,800 %. Itse olisin antanut jotain 59 % pintaan.
Näin loppui viikonloppuleiri aika lailla iloisempiin tunnelmiin kuin kesäleiri. Taffilta semmoset suoritukset ettei olisi varmasti kukaan arvannut! Mutta C:ssä pärjää tasaisuudella pitkälle ja sitähän Taffi kyllä tarjoaa. Huolelliset tiet, tarpeeksi aktiivista menoa eikä turhaa stressiä niin on jo esitys aika mallillaan.
 |
| ©Minna |
 |
| ©Minna |
Pihalle kentän päätyyn pääsi kahden ratsukon ajaksi. Maneesissa jo totesin että lepokäynnit on otettava tätä ennen sillä ei enää lörähdyksiä. Tein siirtymiä ja volttailin. Taisin ottaa laukkaakin. Raippa piti pudottaa pois vasta kun meni aitoihin.
C:ssä tehtiin ihan tasainen suoritus ilman rikkoja. Taffi liikkui eteen ja oli hetkittäin pyöreänäkin. Muistin radan. Videota tästä ei tullut mutta joitain kuvia. Arvostelu oli superkilttiä ja saatiin 67,222 %. Tämä riitti luokkavoittoon! Ehkä elämäni paras alakerta, yksi 6,5, loput seiskoja. Yläkerta kuusipuolta kolmella seiskalla. Omalla arvosteluskaalallani olisin antanut ehkä 61,5 %.
 |
| ©Minna |
Heppa oli selvästi parhaan virtapiikkinsä antanut, sillä kunniakierroksella meinasi pudotella raville.
KN:n verkka jatkui palkintojenjaon jälkeen. Oltiin aloitettu heti ekan radan jälkeen. Parhaimmillaan siellä tuli oikein makeita pätkiä ja tamma oli ravissakin aktiivinen ja tasainen. Taipuisa. Oma lähtövuoro oli viidentenä, joten ihan hirmuisesti en ehtinyt tehdä. Joitain laukkalävistäjiä ja meni ihan ok. Keksin myös taikakeinon kadonneen pyöreyden metsästykseen. Yksi kunnollinen kulman ratsastus niin tamma myötäsi. Joka kerta.
 |
| ©Minna |
Taas kahden ratsukon verran päädyssä ja nyt huomasin itsessänikin hyytymistä. Ei silti parennut kävellä pitkin ohjin.
 |
| Tämä taitaa olla keskiravilävistäjä KN:ssä. Tässä Taffin tyypillinen muoto. ©Minna |
KN:n rata ei ollut yhtä siisti. Taffi hidastui loppua kohti ja teissä oli vähän ylimääräistä kiemuraa. Laukat nousi muttei edenneet. Molemmat lävistäjät pudotti hirmu aikaisin raville. Ekalla lävistäjällä kompastui ja laukka loppui siihen. Itse jäädyin ja annoin olla vaikka sen olisi voinut yrittää nostaa vielä takaisin. Tuskin olisi tullut hyvää. Jälkimmäinen laukka pyöri pääty-ympyrän puolikkaan verran hyvin ja Taffi pyöristyikin. Vaan sitten yhtäkkiä loppui meno ja tamma hyytyi. Meni omasta mielestäni aika rumaksi potkimiseksi mutta lähes loppuun asti selvittiin laukassa. Raville putosi liian aikaisin ja pakko oli tehdä käyntisiirtymä siihen heti perään. Nämäkin oli kiltisti arvosteltu. Suurin yllätys oli lopputervehdykseen tulosta annettu 7,5.
Videosta kiitos Johannalle!
En ollut kovin optimistinen kun nyt lävistäjät oli selkeitä rikkoja. Hoidin Taffin pois ja ehdin katsomaan loppupään suorituksia. Orastava optimismi heräsi ja lopulta tuli kutsu palkintojenjakoon. Jaettu kolmossija eli aika hilkulle meni. 62,800 %. Itse olisin antanut jotain 59 % pintaan.
 |
| C:n palkintojenjako. ©Minna |
 |
| ©Minna |
 |
| Voihan vatsamakkara! ©Minna |
 |
| Taffin antipose ja molemmat ruusukkeet. Itse kuvasin. |
Liikaa vetämistä, jäykkäilyä vasemmalle ja sisä- ja ulko-ohjan eroja
Sunnuntaiaamuna oli vielä ohjelman mukainen koulutunti. Aloitettiin kisojen takia aikaisemmin (9.30). Ratsukseni toivoin Taffin ja sen myös sain. Ratsukoita tunnilla oli 5. Kouluaidat aiheuttamassa hämmennystä. Keli samaa sarjaa kuin aiemminkin.
Tunti aloitettiin kivasti käynnissä. Pohkeella eteen eikä hirveää hinkuttelua edestä. Pitkällä sivulla asetettiin ulos, toisella taidettiin tehdä jotain ympyröitä. Pari ensimmäistä kierrosta ravissa tamma oli vähän hidas mutta siitä sitten virkosi. Nyt mulla oli ensimmäistä kertaa Taffin kanssa kannukset näin kenraaliharkkojen takia.
Kouluaitojen takia voltteja ja ympyröitä mahtui tekemään vain talon puolen pitkälle sivulle. Samoin vain kauempaan päätyyn.
Taffi asettui alkuun vähän nihkeästi. Mutta en kyllä huomannut mitään suurempaa voimattomuutta tai jäykkyyttä eilisen takia. Ope käski lyhentää ohjia ja sitten meni staattiseksi vetämiseksi kun en osannut keventää edestä pohkeilla. Ei hyvä. Tultiin vastalaukkoja pitkällä sivulla. Menin aivan hämilleni kun ope puhui vastalaukassa sisäohjasta kentän keskustan puoleisena ohjana. Enhän minä sitten tajunnut mitä pitää tehdä. Yritin kyllä kertoa että sisäohja on asetuksen (eli laukan) puolella mutta tuntuu että minua pidettiin vain hankalana oppilaana. Taffi nosti kyllä pyydetyt laukat mutta meno oli aika kankeaa. En saanut kommentteja siitä että tultiinko suorassa. Itse olin kuulemma liian takakenossa. Siirtymät ei olleet kovin kauniita nekään.
Aitoihin tehtiin puolikasta ja kokonaista laukkaympyrää. Jossain välissä vastalaukassakin. Kanssaratsastajat suhailivat ympyränsä aika etäisesti oikeilta reiteiltä, joten välillä en meinannut mahtua suorittamaan. Taffin laukka rullasi ympyröillä huonosti. Taisi jonkun pudottaakin. Muilla oli kuitenkin meitä enemmän ongelmia, joten jäätiin aika vähälle kommentoinnille. Harjoitusravissa istuminen oli kamalahkoa kun tamma ei myödännyt. Tottelin kuitenkin ja istuin alas. Puolierot oli hurjat, oikea oli hetkittäin ok, vasen superjäykkä.
Tästä tunnista ei tullut kovin hyvä mieli vaikka taisi meno pääosin olla ihan kelpoa. Taffi ei rentoutunut tai myödännyt. Jäin vetämään liikaa ja meinasin turhautua opettajaan. Loppuraveissa Taffi näytti taas uuden puolen itsestään ja lähti juoksemaan alta. Aika pitkään piti toppuutella että sain menon rauhoittumaan.
Ongelmia:
jäin vetämään liikaa enkä osannut ratsastaa pohkeella edestä kevyeksi
alkuun oli vähän hidas, lopputunnin juoksi alta
hetken tihutti
Parannusta:
nosti pyydetyt laukat hyvin
Tunti aloitettiin kivasti käynnissä. Pohkeella eteen eikä hirveää hinkuttelua edestä. Pitkällä sivulla asetettiin ulos, toisella taidettiin tehdä jotain ympyröitä. Pari ensimmäistä kierrosta ravissa tamma oli vähän hidas mutta siitä sitten virkosi. Nyt mulla oli ensimmäistä kertaa Taffin kanssa kannukset näin kenraaliharkkojen takia.
Kouluaitojen takia voltteja ja ympyröitä mahtui tekemään vain talon puolen pitkälle sivulle. Samoin vain kauempaan päätyyn.
Taffi asettui alkuun vähän nihkeästi. Mutta en kyllä huomannut mitään suurempaa voimattomuutta tai jäykkyyttä eilisen takia. Ope käski lyhentää ohjia ja sitten meni staattiseksi vetämiseksi kun en osannut keventää edestä pohkeilla. Ei hyvä. Tultiin vastalaukkoja pitkällä sivulla. Menin aivan hämilleni kun ope puhui vastalaukassa sisäohjasta kentän keskustan puoleisena ohjana. Enhän minä sitten tajunnut mitä pitää tehdä. Yritin kyllä kertoa että sisäohja on asetuksen (eli laukan) puolella mutta tuntuu että minua pidettiin vain hankalana oppilaana. Taffi nosti kyllä pyydetyt laukat mutta meno oli aika kankeaa. En saanut kommentteja siitä että tultiinko suorassa. Itse olin kuulemma liian takakenossa. Siirtymät ei olleet kovin kauniita nekään.
Aitoihin tehtiin puolikasta ja kokonaista laukkaympyrää. Jossain välissä vastalaukassakin. Kanssaratsastajat suhailivat ympyränsä aika etäisesti oikeilta reiteiltä, joten välillä en meinannut mahtua suorittamaan. Taffin laukka rullasi ympyröillä huonosti. Taisi jonkun pudottaakin. Muilla oli kuitenkin meitä enemmän ongelmia, joten jäätiin aika vähälle kommentoinnille. Harjoitusravissa istuminen oli kamalahkoa kun tamma ei myödännyt. Tottelin kuitenkin ja istuin alas. Puolierot oli hurjat, oikea oli hetkittäin ok, vasen superjäykkä.
Tästä tunnista ei tullut kovin hyvä mieli vaikka taisi meno pääosin olla ihan kelpoa. Taffi ei rentoutunut tai myödännyt. Jäin vetämään liikaa ja meinasin turhautua opettajaan. Loppuraveissa Taffi näytti taas uuden puolen itsestään ja lähti juoksemaan alta. Aika pitkään piti toppuutella että sain menon rauhoittumaan.
Ongelmia:
jäin vetämään liikaa enkä osannut ratsastaa pohkeella edestä kevyeksi
alkuun oli vähän hidas, lopputunnin juoksi alta
hetken tihutti
Parannusta:
nosti pyydetyt laukat hyvin
lauantai 24. syyskuuta 2016
Tasainen eestiläinen maastokaverina
Haaveilin alunperin viidestä ratsastustunnista lauantaille. Illalle oli vaihtoehtona itsenäinen tai maasto. Halusin mieluummin maastoon. Teoriassa sen jälkeen olisi vielä saattanut ehtiä itsenäisen mutta ei nyt sentään ihan överiksi vedetä.
Maastoon sain pyöreän risteytyseestiläisen Rokon. Karsinassa oli päästään vähän säikky, muuten kiltti. Tallin sivuilla ruuna on merkattu poniksi.
Keli parani maastolenkin ajaksi. Suurimman osan ajasta pilkotti aurinko. Saatiin toki sadekuurokin niskaan. Ratsukoita matkaan lähti 3. Halle vetämään, me väliin ja Siiri huohottamaan meidän häntään.
Roko oli reipas ja rauhallinen mutta kuitenkin sopivan innokas. Käynnissä käveli ihan itsestään sopivan turvavälin päässä. Perässä hengittävä tamma ei haitannut. Ravissa samoin eteni ja kuunteli. Ei tuijotellut tai säikkynyt.
Laukkapätkiä otettiin 4. Samoja kohtia kuin aiemminkin. Tänään vetäjämme oli näissä maastoissa ekaa kertaa, joten mulle jäi opastus. Eipä siellä paljon eksyttävää ollut. Hirmuisesti ei spurttailtu mutta sen verran kuitenkin että Siiri ei pysynyt mukana ja Roko ja Siiri hikosivat ihan märiksi. Hallella hyvä jos satulavyön alta kostui. Oikeasti ei siis ollut mitenkään rankkaa.
Maisemat oli kauniit eikä ötökät haitanneet. Tolkut ratsut eikä mitään ongelmia. Oikein hyvä reissu.
Ongelmia:
sain hiekkaa silmiin vetohevosen kavioista
Parannusta:
pysyttiin hyvin vauhdissa
Maastoon sain pyöreän risteytyseestiläisen Rokon. Karsinassa oli päästään vähän säikky, muuten kiltti. Tallin sivuilla ruuna on merkattu poniksi.
Keli parani maastolenkin ajaksi. Suurimman osan ajasta pilkotti aurinko. Saatiin toki sadekuurokin niskaan. Ratsukoita matkaan lähti 3. Halle vetämään, me väliin ja Siiri huohottamaan meidän häntään.
Roko oli reipas ja rauhallinen mutta kuitenkin sopivan innokas. Käynnissä käveli ihan itsestään sopivan turvavälin päässä. Perässä hengittävä tamma ei haitannut. Ravissa samoin eteni ja kuunteli. Ei tuijotellut tai säikkynyt.
Laukkapätkiä otettiin 4. Samoja kohtia kuin aiemminkin. Tänään vetäjämme oli näissä maastoissa ekaa kertaa, joten mulle jäi opastus. Eipä siellä paljon eksyttävää ollut. Hirmuisesti ei spurttailtu mutta sen verran kuitenkin että Siiri ei pysynyt mukana ja Roko ja Siiri hikosivat ihan märiksi. Hallella hyvä jos satulavyön alta kostui. Oikeasti ei siis ollut mitenkään rankkaa.
Maisemat oli kauniit eikä ötökät haitanneet. Tolkut ratsut eikä mitään ongelmia. Oikein hyvä reissu.
Ongelmia:
sain hiekkaa silmiin vetohevosen kavioista
Parannusta:
pysyttiin hyvin vauhdissa
Superjäykästä tuplatunnilla taipuisammaksi ja vaahtoon asti hikeen
Ensimmäinen tunti aloitettiin väistöillä keskilinjalta uralle. Taffi vähän hyytyi väistöissä vaikka muuten etenikin. Sekä oli tavalliseen tapaansa simpuran jäykkä. Vaikka yritin mitä niin ei tullut myötäystä. Väistöt tehtiin ensin käynnissä, sitten ravissa.
 |
| ©Eevis E. |
Loppuun taidettiin pyöritellä vielä jotain voltteja. Taffi hankasi aika pitkään vastaan kunnes 55 minuutin letkistelyn tuloksena rupesi myötäämään. Olikohan tämän jälkeen vielä laukkaa pääty-ympyrällä? Tasoittui tuntumalle ja polki alle. Tuntui sangen hyvältä.
Keli oli poikkeuksellisen aurinkoinen ja pusertamisestani lämpenin sen verran että lopulta ratsastin lyhythihaisessa. Aika rajoilla oli että tarkeni.
Toiselle tunnille kyseltiin toiveita ja ehdotin taivutuksia ja siirtymiä. Aloitettiin etäisesti A-merkin ja helppo B:3:n tapaan volttikahdeksikolla. Keskilinjaa kohti opea ja oikeasti pienet voltit, ensin oikealle, sitten vasemmalle. Oikealle taipui kivasti. Vasemmalle kaatui suorana sisäpohjetta vasten. Vaikka kuinka yritin niin napakäännöksiä niistä tuli. Oikeaan kierrokseen tamma kyllä myötäsi. Oli ehkä tullut käytettyä liikaa ohjaa ja liian vähän pohjetta kun oikea käsi meinasi asettamisyrityksistä krampata. Oli alkuun aika kivulias. Onneksi siitä helpotti.
 |
| ©Minna |
Myöhemmin tehtiin open eteen ympyrä, jossa siirrettiin ratsun takaosaa sisään. Itse ajattelin tässä sulkua ja Taffi myötäsi hyvin. Ravia piti lyhentää tarpeeksi. Laukannosto tämän jälkeen ja pitkälle sivulle laukkaa. Taisin pyöräytellä jokusen ympyränkin. Tultiinkohan myös tuota open edessä ollutta ympyrää laukassa?
 |
| ©Minna |
Taffi teki sen verran hommia että toisen tunnin lopussa hikosi vaahtoon asti. Ekan tunnin jälkeen taisi olla vielä kuiva. Koska hepo oli niin läpimärkä niin käytin sen tunnin jälkeen kokovartalopesulla. Myöhemmin kuulin että niin ei saisi tehdä jos heppa jatkaakin vielä hommia. Taffi ei enempää tehnyt ja olen varma että tykkäsi olostaan enemmän pestynä kuin niljaisen hikisenä.
 |
| ©Eevis E. |
Ongelmia:
meni 55 minuuttia ennen kuin myötäsi
vasen kierros jäykempi
lopuksi nyki ohjia
Parannusta:
toiselle tunnille tasoittui paljon paremmaksi
myötäsi kaikissa askellajeissa
Toinen estetunti putkeen, vähän kiemurampaa menoa
Koska tuppauduin toisellekin estetunnille niin sain valmiiksi
varustetun Essin kentälle. Lennossa vaihto ruunikkotammasta toiseen.
Valikoimissa olleista ratsuista toivoin Candyn tai Essin. Essi oli
loistovalinta enkä mitään Candya olisi halunnutkaan. Ratsukoita tällä tunnilla oli 6.
Alkuverkassa tamma oli vähän kiemura. Eteni kyllä mutta pohkeet piti pitää tiiviisti ympärillä. Onneksi nämä asiat olivat tänään keskiössä. Pidätteetkin piti tehdä tiivistämällä jalkoja. Laukka rullasi huomattavasti paremmin kuin kesällä maneesissa. Puomitehtävä oli meille haastava mutta selvittiin siitä silti yllättävän hyvin. Pääosin jopa laukassa, parhaimmillaan myötälaukassa ja puomeille osuen. Oikea laukka putoili alkuun raviin suorallakin. Laukassa kääntämisessäkin oli alkuun ongelmia. Pudotti raville ja karkasi lapa edellä ulos. Ensin ei päästy puomeille.
Estetehtävät oli lähes identtiset edelliseen tuntiin verrattuna. Essin kanssa aloitettiin aikamoisilla kiemurteluilla. Ei tamma onneksi esteitä katsellut vaan meni yli. Joka kerta sain tähdättyä tarpeeksi keskelle. Ohje oli että pidä linjalla pohkeiden välissä eikä niinkään ohjalla. Se auttoi hyvin. Toinen ylitys oli parempi ja kolmas jo ihan asiallinen.
Aiempien kääntöongelmien takia olin vähän huolissani seuraavasta tehtävästä. Yllättävän tyylillä päästiin silti kaareva linja. Essi oli luontaisesti kivan tahdikas. Sitten taidettiin tulla seuraavalla kerralla kolmanneksi esteeksi ristikko ja sitä seuraavalla kierroksella kolmanneksi ristikon viereinen pysty.
Sitten hypättiin edellisen tunnin tapaan ristikon viereinen pysty ja okseri. Ekalla kerralla meillä taisi pudota pysty ja laukkakin jäi vääräksi. Seuraavalle kierrokselle tsemppasin hirmuisesti ja päästiinkin pysty sekä puhtaasti että vaihdolla. Hämmästyin tästä suorituksesta niin että okserille töhötettiin miten sattuu ja ponnistettiin aivan eri aikaan hyppyyn. Ei mitenkään päin tyylikästä. Sakkokierros okserille ei parantanut asiaa vaan yhä tultiin lähelle. Kolmas kerta tuli onneksi ok. Jotenkin okserille ei meinannut paikka osua.
Luulin jo että tunnin hypyt oli siinä mutta tultiinkin sama homma vielä toisinpäin. Yhä töpättiin lähelle okseria mutta pysty tultiin rohkeasti isolla hypyllä. En muista putosiko okseri. Ope kysyi että otetaanko vielä. Lopulta lopputulos oli se, että on suuri riski että seuraavakaan hyppy okserille ei ole kovin hyvä ja koska pystylle tuli niin hyvä hyppy niin antaa olla.
Tällä tunnilla estekorkeus oli suurimmaksi osaksi n. 80 cm. Sanoisin että pykälää pienempiä kuin aiemmalla tunnilla. Hyvin ehdittiin hypätä vaikka ratsukoita oli yksi enemmän kuin aiemmalla tunnilla. Kellään ei ollut suurempia ongelmia.
Oikein kiva tunti ja tykkäsin Essistä kovasti. Eikä tuijotellut mitään vaikka omistaja semmoisesta varoitteli. Mieluusti hyppään sillä toistekin, ainakin pihalla. Siitä varmasti tulee vanhemmiten oikein hyvä. Nyt se on vasta 5 v. Kiva oli tunnin jälkeen saada muilta kehuja meidän menostamme.
Koska aikataulu oli tiivis löytyi Essille purkaja ja itselläni oli tunnin ruokatauko ennen seuraavaa ratsastusta.
Ongelmia:
kiemurtelu
ohjaus alkutunnista
Parannusta:
helposti kaikesta yli
korkeus ei tuntunut missään
Alkuverkassa tamma oli vähän kiemura. Eteni kyllä mutta pohkeet piti pitää tiiviisti ympärillä. Onneksi nämä asiat olivat tänään keskiössä. Pidätteetkin piti tehdä tiivistämällä jalkoja. Laukka rullasi huomattavasti paremmin kuin kesällä maneesissa. Puomitehtävä oli meille haastava mutta selvittiin siitä silti yllättävän hyvin. Pääosin jopa laukassa, parhaimmillaan myötälaukassa ja puomeille osuen. Oikea laukka putoili alkuun raviin suorallakin. Laukassa kääntämisessäkin oli alkuun ongelmia. Pudotti raville ja karkasi lapa edellä ulos. Ensin ei päästy puomeille.
Estetehtävät oli lähes identtiset edelliseen tuntiin verrattuna. Essin kanssa aloitettiin aikamoisilla kiemurteluilla. Ei tamma onneksi esteitä katsellut vaan meni yli. Joka kerta sain tähdättyä tarpeeksi keskelle. Ohje oli että pidä linjalla pohkeiden välissä eikä niinkään ohjalla. Se auttoi hyvin. Toinen ylitys oli parempi ja kolmas jo ihan asiallinen.
Aiempien kääntöongelmien takia olin vähän huolissani seuraavasta tehtävästä. Yllättävän tyylillä päästiin silti kaareva linja. Essi oli luontaisesti kivan tahdikas. Sitten taidettiin tulla seuraavalla kerralla kolmanneksi esteeksi ristikko ja sitä seuraavalla kierroksella kolmanneksi ristikon viereinen pysty.
Sitten hypättiin edellisen tunnin tapaan ristikon viereinen pysty ja okseri. Ekalla kerralla meillä taisi pudota pysty ja laukkakin jäi vääräksi. Seuraavalle kierrokselle tsemppasin hirmuisesti ja päästiinkin pysty sekä puhtaasti että vaihdolla. Hämmästyin tästä suorituksesta niin että okserille töhötettiin miten sattuu ja ponnistettiin aivan eri aikaan hyppyyn. Ei mitenkään päin tyylikästä. Sakkokierros okserille ei parantanut asiaa vaan yhä tultiin lähelle. Kolmas kerta tuli onneksi ok. Jotenkin okserille ei meinannut paikka osua.
Luulin jo että tunnin hypyt oli siinä mutta tultiinkin sama homma vielä toisinpäin. Yhä töpättiin lähelle okseria mutta pysty tultiin rohkeasti isolla hypyllä. En muista putosiko okseri. Ope kysyi että otetaanko vielä. Lopulta lopputulos oli se, että on suuri riski että seuraavakaan hyppy okserille ei ole kovin hyvä ja koska pystylle tuli niin hyvä hyppy niin antaa olla.
Tällä tunnilla estekorkeus oli suurimmaksi osaksi n. 80 cm. Sanoisin että pykälää pienempiä kuin aiemmalla tunnilla. Hyvin ehdittiin hypätä vaikka ratsukoita oli yksi enemmän kuin aiemmalla tunnilla. Kellään ei ollut suurempia ongelmia.
Oikein kiva tunti ja tykkäsin Essistä kovasti. Eikä tuijotellut mitään vaikka omistaja semmoisesta varoitteli. Mieluusti hyppään sillä toistekin, ainakin pihalla. Siitä varmasti tulee vanhemmiten oikein hyvä. Nyt se on vasta 5 v. Kiva oli tunnin jälkeen saada muilta kehuja meidän menostamme.
Koska aikataulu oli tiivis löytyi Essille purkaja ja itselläni oli tunnin ruokatauko ennen seuraavaa ratsastusta.
Ongelmia:
kiemurtelu
ohjaus alkutunnista
Parannusta:
helposti kaikesta yli
korkeus ei tuntunut missään
Suosikkitammalla rytmiä, tasaisuutta ja käännöksiä
Muistiksen lauantai alkoi estetunnilla. Koska olin taas yli-innokas
niin tuppauduin toisellekin estetunnille. Tilaa oli hyvin, sillä kaikki
eivät halunneet hypätä. Ekassa ryhmässä meitä oli 5 ja sain toiveratsuni
Rosan. Keli oli pilvinen +10°C pintaan. Pitkin päivää joko vähän
tihutti tai parhaimmillaan vähän pilkotti aurinko.
Sileän alkuverkassa Rosa oli oiken kiva. Tasainen ja eteni pyynnöistä. Esteraippa oli varmuudeksi mukana muttei sillä tarvinnut mitään tehdä. Laukassa tultiin neljää puomia molemmista suunnista. Piti pitää tamma aika lyhyenä.
Verkkahypyt tultiin oikeassa kierroksessa ristikolle. Eka hyppy oikein hyvin, toisella kerralla ampaisi esteelle ja vähän kiihdytteli sen jälkeen. Vasemmassa kierroksessa lisättiin perään n. 6 laukan päässä kaarevalla linjalla ollut pysty. Kuulosti vaikealta mutta meni sujuvasti. Eka kierros oikein hyvä. Toiselle taidettiin jo lisätä ristikko perään uudestaan. Siinä tuli jo liian hitaasti ja töpötti 7 askelta ekaan väliin. Jälkimmäinenkin tuli turhan rauhassa. Sitten taidettiin hypätä muuten samaa mutta kolmantena esteenä oli ristikon viereinen lävistäjäpysty. Tai sitten tämä kombi oli vasta seuraavalla tunnilla.
Esteet nousi suht reippaasti ihan asiallisiin korkeuksiin. Pääosin taisivat olla jotain 80 cm tienoilla. Rosa malttoi hyvin mielensä. Kertaalleen tuli vähän kiellon rajamailla oleva tilanne kun lähestymisessä ristikolle tamma veti linjalta sivuun.
Lopuksi
tultiin vielä lävistäjäpystyä alapäädystä ja perään okseri. Korkeus
taisi olla enimmillään n. 90 cm. Helposti yli. Toki ekan jälkeen oltiin
joka kerta väärässä laukassa. Ja siihen esteeseen jollain kierroksella
kopsuttiin. Kertaalleen Rosa meinasi lähteä kiihdyttämään kohti ekaa
mutta sain sen haltuun ennen estettä! Mutta ei empimistä, tasainen tahti
ja ihan hyvät paikat. Hyvä me!
Loppuverkassa Rosa oli taas oikein hyvä. Tasainen, rento ja etenevä. Kuuliainen ja kevyt.
Ongelmia:
parit spurtit
yksi sivulleväistö
Parannusta:
esteet ylittyi helposti
oli kivaa!
 |
| ©Eevis E. |
Sileän alkuverkassa Rosa oli oiken kiva. Tasainen ja eteni pyynnöistä. Esteraippa oli varmuudeksi mukana muttei sillä tarvinnut mitään tehdä. Laukassa tultiin neljää puomia molemmista suunnista. Piti pitää tamma aika lyhyenä.
 |
| ©Eevis E. |
 |
| ©Eevis E. |
 |
| Oma versio päivän esteistä. Pystyjä taidettiin hypätä molempiin suuntiin. |
Verkkahypyt tultiin oikeassa kierroksessa ristikolle. Eka hyppy oikein hyvin, toisella kerralla ampaisi esteelle ja vähän kiihdytteli sen jälkeen. Vasemmassa kierroksessa lisättiin perään n. 6 laukan päässä kaarevalla linjalla ollut pysty. Kuulosti vaikealta mutta meni sujuvasti. Eka kierros oikein hyvä. Toiselle taidettiin jo lisätä ristikko perään uudestaan. Siinä tuli jo liian hitaasti ja töpötti 7 askelta ekaan väliin. Jälkimmäinenkin tuli turhan rauhassa. Sitten taidettiin hypätä muuten samaa mutta kolmantena esteenä oli ristikon viereinen lävistäjäpysty. Tai sitten tämä kombi oli vasta seuraavalla tunnilla.
 |
| ©Eevis E. |
Esteet nousi suht reippaasti ihan asiallisiin korkeuksiin. Pääosin taisivat olla jotain 80 cm tienoilla. Rosa malttoi hyvin mielensä. Kertaalleen tuli vähän kiellon rajamailla oleva tilanne kun lähestymisessä ristikolle tamma veti linjalta sivuun.
 |
| ©Eevis E. |
 |
| ©Eevis E. |
 |
| ©Eevis E. |
Loppuverkassa Rosa oli taas oikein hyvä. Tasainen, rento ja etenevä. Kuuliainen ja kevyt.
Ongelmia:
parit spurtit
yksi sivulleväistö
Parannusta:
esteet ylittyi helposti
oli kivaa!
perjantai 23. syyskuuta 2016
Myyntipuheella suokkiruunan kyytiin
Perjantaina oli lähtö Einolan muistikselle. Nyt ratsastettiin vasta toisessa ryhmässä eli hämärän laskettua 20 - 21 pihalla. Tihutti vähän ja lämmintä oli alle +10°C. Listaan ratsukseni oli merkattu Helmeri/Taffi. Hihkuin heti että saanko Taffin. Myyntipuhe oli kuitenkin niin hyvä että päädyin testaamaan Helmeria. Pitäähän se kokeilla jos se vaikka sattuisi olemaan loistoratsu mulle.
Hoitaessa oli aika rauhallinen. Kertaalleen vähän irvisti kun pyysin väistämään mutta tokeni heti kun komensin.
Ratsukoita tunnilla oli 6. Ope oli uusi tuttavuus mutta tykkäsin saamistani kommenteista ja toivotuista metodeista. Kädet piti pitää aika hiljaa ja ratsastaa pohkeella eteen. Mitään kovin ihmeellisiä jippoja ei tehty. Ympyröitä ja voltteja, eteenratsastuksia. Huolellisia kulmia.
Ravissa Helmeri taipui aika nahkeasti. Muutamia parempia hetkiä oli mutta suorilla ruuna mennä puksutti turpa pitkänä. Tunnin aikana tuli kaksi oikeasti hyvää askelta ravissa kun hepo tasoittui tuntumalle ja polki takaa alle. Harmi että hetki oli ohikiitävä. Yleensä vängättiin vastaan eikä huvittanut taipua.
Laukka oli ehkä meidän helpoin askellaji. Nousi vain hieman hitaasti, ohjautui hyvin, taipui voltilla kauniisti ja polki hyvin. Suorilla toki tässäkin muoto oli avoimempi ja kulmat olisivat voineet olla tasapainoisempia.
Loppuraveissakaan en vielä saanut juonesta kiinni että mimmoisella tuntumalla Helmeri tahtoo itseään ratsastettavan. Viimeinen silaus jäi puuttumaan siihen että olisi tuntunut siltä että ruuna tekee mitä minä tahdon. Ei toiminut istunnalla. Käsiä taisin sittenkin käyttää turhan paljon vaikka jaloilla piti korjata. Käyntiä ei tänään juuri työstetty. Helmeri ei erityisemmin ihastuttanut. Perussuokki, joka ei vaikuttanut erityisemmin välittävän minusta.
Palaute oli ihan positiivista ja aika linjassa sen suhteen mitä itsekin arvelin. Muista valmistella kulmat. Pidä ulko-ohja kädessä. Uskalla taivuttaa. Pidä yläkroppa liikkeen mukana. Käsistä tai jaloista ei kommentteja tullut.
Ongelmia:
tasainen tuntuma
taipuminen
Parannusta:
eteni ihan hyvin
laukassa oli aika tasainen
kaksi hyvää askelta ravissa
Hoitaessa oli aika rauhallinen. Kertaalleen vähän irvisti kun pyysin väistämään mutta tokeni heti kun komensin.
Ratsukoita tunnilla oli 6. Ope oli uusi tuttavuus mutta tykkäsin saamistani kommenteista ja toivotuista metodeista. Kädet piti pitää aika hiljaa ja ratsastaa pohkeella eteen. Mitään kovin ihmeellisiä jippoja ei tehty. Ympyröitä ja voltteja, eteenratsastuksia. Huolellisia kulmia.
Ravissa Helmeri taipui aika nahkeasti. Muutamia parempia hetkiä oli mutta suorilla ruuna mennä puksutti turpa pitkänä. Tunnin aikana tuli kaksi oikeasti hyvää askelta ravissa kun hepo tasoittui tuntumalle ja polki takaa alle. Harmi että hetki oli ohikiitävä. Yleensä vängättiin vastaan eikä huvittanut taipua.
Laukka oli ehkä meidän helpoin askellaji. Nousi vain hieman hitaasti, ohjautui hyvin, taipui voltilla kauniisti ja polki hyvin. Suorilla toki tässäkin muoto oli avoimempi ja kulmat olisivat voineet olla tasapainoisempia.
Loppuraveissakaan en vielä saanut juonesta kiinni että mimmoisella tuntumalla Helmeri tahtoo itseään ratsastettavan. Viimeinen silaus jäi puuttumaan siihen että olisi tuntunut siltä että ruuna tekee mitä minä tahdon. Ei toiminut istunnalla. Käsiä taisin sittenkin käyttää turhan paljon vaikka jaloilla piti korjata. Käyntiä ei tänään juuri työstetty. Helmeri ei erityisemmin ihastuttanut. Perussuokki, joka ei vaikuttanut erityisemmin välittävän minusta.
Palaute oli ihan positiivista ja aika linjassa sen suhteen mitä itsekin arvelin. Muista valmistella kulmat. Pidä ulko-ohja kädessä. Uskalla taivuttaa. Pidä yläkroppa liikkeen mukana. Käsistä tai jaloista ei kommentteja tullut.
Ongelmia:
tasainen tuntuma
taipuminen
Parannusta:
eteni ihan hyvin
laukassa oli aika tasainen
kaksi hyvää askelta ravissa
torstai 22. syyskuuta 2016
Harmittavaa perushyytymistä kiellolla höystettynä
Torstaina sain jatkaa Lidalla. Tämä oli tamman päivän ensimmäinen tunti ja odotteluajan oli käyttänyt imuroiden kuivikepellettejä mahaansa. Hoitaessa keskittyi yhä pelletteihin. Satulalle irvisti sen verran pahasti että suivaannuin ja komensin. Näemmä riittävällä intensiteetillä, sillä asia meni perille.
Aurinko laski jo ennen kuin pääsin tallille eli pimeää oli. Lämmintä hieman alle +10°C ja tyypilliset 5 ratsukkoa. Viikonlopun kisojen jäljiltä kenttä oli käännetty toisinpäin ja esteet oli takalaidalla. Joskus muinoin olen ainakin Flikalla hypännyt näinpäin.
Alkuverkka oli taas itsenäinen. Ei kommentin kommenttia. Lida oli suht tasainen mutta löysä. Yritin herätellä mutten ihan tosissani. Laukka tuntui yhä viime viikon tapaan väärän kulmikkaalta. Oikean laukan satulassaolon ylävaiheesta on tullut terävämpi. Ei tunnu Lidan laukalta. Tai sitten vain kuvittelen. Myöhemmin ope arveli että kenkien saaminenkin voisi reipastaa Lidaa.
Tänään ei aloitettu suoraan radalla vaan loikittiin neljää kulmaestettä soikiolla tovi. Korkeus oli alkuun ehkä 60 cm. Hypytä kaukaa oli ohje. Yritin herättää Lidan mutta aika varovaisesti lähti ensin hyppyihin. Parani muttei päästy kunnon lentoon.
Rata taidettiin tulla ensin kerran kutoseen asti. Sitten kahdesti kymppiin. Ihan varmaksi en enää muista. Ekalla kierroksella taidettiin pudottaa vain ykkönen. Laukka ei oikein edennyt ja ponnistettiin mistä sattuu. Toiselle kierrokselle esteet nousi kasi-ysikymppiin. Yhä ponnistuspaikat oli hukassa. Ykkösen jälkeen oli väärä laukka eikä tamma oikein edennyt. Sarjalle sitten tyssäsi. Mutta väli oli Lidalle ehkä vähän ahdas, 9 metriä. Uudella yrityksellä päästiin näistä yli. Jotain taidettiin pudotella.
Kolmannelle kierrokselle esteitä ei meille nostettu. Keilattiin sitten lähes koko alkurata alas. Ei ollut vieläkään kovin sujuvaa. Joitain hyviä hyppyjä väliin kuten muillakin kierroksilla ja vika oli hieno.
Kuvittelin jo että hypyt loppuivat siihen ja olin hieman katkera että muut pääsi hyppimään isompia. Meille sakkona tuli kuitenkin kaareva linja mökiltä numeroimattomalle. Vaatikohan 3 kierrosta ennen kuin sain tamman eteen ja hypättiin molemmat esteet sujuvasti kauempaa ilman töpöhyppyjä. Tultiin aina väärässä laukassa alas mutta siitä ei välitetty.
Loppuravissakaan Lida ei ollut omasta halustaan lennokas. Yhä piti komentaa aika paljon. Tästä tunnista jäi aikamoinen harmitus ja epäonnistunut olo. Myös sarjaväli kummastutti kovasti. Eikä sitä pidennetty vaikka isoille hepoille esteitä nostettiin noin metriin. Viikonlopun kisoissa pikkuponiväli oli 9,2 metriä eli enemmän kuin tuo.
Ongelmia:
ponnistettiin vähän mistä sattuu
kielto
vikan kierroksen alussa paljon keilausta
vääriä laukkoja
Lida ei lähtenyt lopussakaan imemään kunnolla itse eteen
Parannusta:
loppuun hyviäkin hyppyjä
pysyin kiellossa kyydissä vaikka kävinkin istumassa kaulalla
ei pukkeja eikä spurtteja (onko se hyvä asia?)
Tästä oli ehkä videoita mutten nyt löydä.
Aurinko laski jo ennen kuin pääsin tallille eli pimeää oli. Lämmintä hieman alle +10°C ja tyypilliset 5 ratsukkoa. Viikonlopun kisojen jäljiltä kenttä oli käännetty toisinpäin ja esteet oli takalaidalla. Joskus muinoin olen ainakin Flikalla hypännyt näinpäin.
Alkuverkka oli taas itsenäinen. Ei kommentin kommenttia. Lida oli suht tasainen mutta löysä. Yritin herätellä mutten ihan tosissani. Laukka tuntui yhä viime viikon tapaan väärän kulmikkaalta. Oikean laukan satulassaolon ylävaiheesta on tullut terävämpi. Ei tunnu Lidan laukalta. Tai sitten vain kuvittelen. Myöhemmin ope arveli että kenkien saaminenkin voisi reipastaa Lidaa.
Tänään ei aloitettu suoraan radalla vaan loikittiin neljää kulmaestettä soikiolla tovi. Korkeus oli alkuun ehkä 60 cm. Hypytä kaukaa oli ohje. Yritin herättää Lidan mutta aika varovaisesti lähti ensin hyppyihin. Parani muttei päästy kunnon lentoon.
 |
| Rata 1-6 ja 1-10, sakkokierros: 6 (talo) ja numeroimaton vasemmalta ylhäältä (laine). |
Kolmannelle kierrokselle esteitä ei meille nostettu. Keilattiin sitten lähes koko alkurata alas. Ei ollut vieläkään kovin sujuvaa. Joitain hyviä hyppyjä väliin kuten muillakin kierroksilla ja vika oli hieno.
Kuvittelin jo että hypyt loppuivat siihen ja olin hieman katkera että muut pääsi hyppimään isompia. Meille sakkona tuli kuitenkin kaareva linja mökiltä numeroimattomalle. Vaatikohan 3 kierrosta ennen kuin sain tamman eteen ja hypättiin molemmat esteet sujuvasti kauempaa ilman töpöhyppyjä. Tultiin aina väärässä laukassa alas mutta siitä ei välitetty.
Loppuravissakaan Lida ei ollut omasta halustaan lennokas. Yhä piti komentaa aika paljon. Tästä tunnista jäi aikamoinen harmitus ja epäonnistunut olo. Myös sarjaväli kummastutti kovasti. Eikä sitä pidennetty vaikka isoille hepoille esteitä nostettiin noin metriin. Viikonlopun kisoissa pikkuponiväli oli 9,2 metriä eli enemmän kuin tuo.
Ongelmia:
ponnistettiin vähän mistä sattuu
kielto
vikan kierroksen alussa paljon keilausta
vääriä laukkoja
Lida ei lähtenyt lopussakaan imemään kunnolla itse eteen
Parannusta:
loppuun hyviäkin hyppyjä
pysyin kiellossa kyydissä vaikka kävinkin istumassa kaulalla
ei pukkeja eikä spurtteja (onko se hyvä asia?)
Tästä oli ehkä videoita mutten nyt löydä.
keskiviikko 21. syyskuuta 2016
Vaihtelevia vinouksia
Keskiviikon toiselle tunnille sain Limozan. En nyt kiljunut riemusta mutten toivonut vaihtoakaan. Ratsukoita tälle tunnille tuli 5 ja tamma oli jo valmiiksi hommissa. Piuhat pidettiin yhä apuna.
Tämä oli edellistä huomattavasti tehokkaampi tunti. Toki pääsin itse paljon helpommalla kun hevonen teki mitä pyysin. Eteni kelvosti, vähän piti muistuttaa muttei ollut laiska lahna. Tämän tunnin erityispiirre oli pitkästä aikaa tehdyt takaosakäännökset. En saanut niitä kunnolla haltuun kun tamma kulki takasilla liian isosti, astui taakse tai pyöri keskikroppansa ympäri. Yritin kehua hyvistä askelista.
Alkutunnista sekä ravissa että laukassa (ainakin oikeassa kierroksessa) kuljettiin kuulemma perä sisällä. Laukassa yritin korjata tekemällä avoa ja kuulemma parani. Ravissa en huomannut koko asiaa. Istuin kuulemma vinossa mutta askellajista ja tarkkailukulmasta riippuen alempana oli joko vasen tai oikea polveni.
Alaspäin siirtymissä yritin käyttää samaa jippoa kuin Hempalla. Pidätteet vain toisesta ohjasta. Molemmilla pidättäessä tuli kyntäviä muurahaiskarhuhidastuksia.
Alkutunnista mentiin ihan pitkät pätkät laukkaa molempiin suuntiin. Virkistävää piiitkästä aikaa. Tämän jälkeen tehtiin vastalaukkoja. Ensin pelkkä toinen pitkä sivu, sitten myös seuraavan kulman yli. Siihen nähden kuinka herkkis Limoza on vaihtamaan, suoriuduttiin oikein hyvin. Suoralla nousi aina pyytämäni laukka (paitsi silloin kun tamma rikkoi itsekseen laukkaan). Kaarteissa alkuun pudotti raville, myöhemmin vaihtoi jokusen kerran. Mutta onnistumisia tuli enemmän. Eikä tullut mitään ylitsepääsemättömiä hankaluuksia. Vastalaukoissa kuljettiin paljon suorempanakin eikä perän liirausta esiintynyt.
Loppuraveissa kulki ihan kauniisti. Tasaisesti pyöreänä tuntumalla ja turvan nousematta taipui molempiin suuntiin. Yhä olisin kaivannut vähän lisää kipinää. Että olisi voinut suunnata energiaa ylöspäin.
Ei mikään huono tunti. Ihanan paljon helpompaa kuin Dumbolla.
Ongelmia:
kuljettiin perä sisällä
siirtymät alaspäin
olin taas ripsiä myöten hiekkapölyn peitossa
Parannusta:
eteni ok
lopuksi oli taipuisa ja tasainen
Tämä oli edellistä huomattavasti tehokkaampi tunti. Toki pääsin itse paljon helpommalla kun hevonen teki mitä pyysin. Eteni kelvosti, vähän piti muistuttaa muttei ollut laiska lahna. Tämän tunnin erityispiirre oli pitkästä aikaa tehdyt takaosakäännökset. En saanut niitä kunnolla haltuun kun tamma kulki takasilla liian isosti, astui taakse tai pyöri keskikroppansa ympäri. Yritin kehua hyvistä askelista.
Alkutunnista sekä ravissa että laukassa (ainakin oikeassa kierroksessa) kuljettiin kuulemma perä sisällä. Laukassa yritin korjata tekemällä avoa ja kuulemma parani. Ravissa en huomannut koko asiaa. Istuin kuulemma vinossa mutta askellajista ja tarkkailukulmasta riippuen alempana oli joko vasen tai oikea polveni.
Alaspäin siirtymissä yritin käyttää samaa jippoa kuin Hempalla. Pidätteet vain toisesta ohjasta. Molemmilla pidättäessä tuli kyntäviä muurahaiskarhuhidastuksia.
Alkutunnista mentiin ihan pitkät pätkät laukkaa molempiin suuntiin. Virkistävää piiitkästä aikaa. Tämän jälkeen tehtiin vastalaukkoja. Ensin pelkkä toinen pitkä sivu, sitten myös seuraavan kulman yli. Siihen nähden kuinka herkkis Limoza on vaihtamaan, suoriuduttiin oikein hyvin. Suoralla nousi aina pyytämäni laukka (paitsi silloin kun tamma rikkoi itsekseen laukkaan). Kaarteissa alkuun pudotti raville, myöhemmin vaihtoi jokusen kerran. Mutta onnistumisia tuli enemmän. Eikä tullut mitään ylitsepääsemättömiä hankaluuksia. Vastalaukoissa kuljettiin paljon suorempanakin eikä perän liirausta esiintynyt.
Loppuraveissa kulki ihan kauniisti. Tasaisesti pyöreänä tuntumalla ja turvan nousematta taipui molempiin suuntiin. Yhä olisin kaivannut vähän lisää kipinää. Että olisi voinut suunnata energiaa ylöspäin.
Ei mikään huono tunti. Ihanan paljon helpompaa kuin Dumbolla.
Ongelmia:
kuljettiin perä sisällä
siirtymät alaspäin
olin taas ripsiä myöten hiekkapölyn peitossa
Parannusta:
eteni ok
lopuksi oli taipuisa ja tasainen
Dumbon diesel loppu
Keskiviikkona mahduin lopulta tuplat. Ekalle tunnille sain valita Dumbon ja Listran väliltä. Olisin ottanut Listran mutta tamma oli telonut kankkuunsa haavan. Näytti sen verran kurjalta että ajattelin ettei kipeällä jalalla ole kiva olla hommissa. Dumbo siis. Siltäkin puuttui toinen takakenkä ja toinen oli löysällä. Apuohjat taas helpottamaan elämää. Ratsukoita tunnilla 6, kelinä laskevan auringon +13°C.
Selkään pääsin hyvin mutta sen jälkeen ruuna hyöri. Käynti sekä ravi olivat aika löysiä vaikka kuinka yritin mitä. Alkuun tehtiin käyntiväistöjä uran sisäpuolelta uralle. Kun sain hepan pysymään väistöissä suorana niin meno hyytyi entisestään. Väisti kai kuitenkin ihan ok.
Tänään suurimmat ongelmat tuli laukannostoissa. Heppaa ei napannut. Alkuun nosti jotenkuten mutta lopulta käynnistä nostoon rupesi menemään puoli kenttää. Pysyin yllättävän tyynenä ja yritin sinnikkäästi. Laukassa sain hummalta taas jotain pientä jalannostoa kun en tyytynyt löntystelyyn. Kun hepo rupesi ravista hyytymään sontimisen ajaksi käyntiin, piti vähän uhata iskeä ohjasperällä kun muutakaan ei ollut. Taisi siinäkin tulla joku minipukki. Siksi pelkäsin megapukkeja kun ope tarjosi raippaa. Otin esteraipan kun kuulin että sellaista on onnistuneesti käytetty. Johan rupesi laukat nousemaan.
Laukkojen jälkeen tehtiin väistöjä ravissa. En ymmärrä kommentteja että Dumbolla olisi jotenkin haastava ravi istua. Ihan tavallinen. Helpommin ratsu harjoitusravissa toimi ja eteni kuin keventäen. Piti ajatella työntävänsä istunluilla sitä eteen. Tiedä sitten kuinka väärin keksitty tämä ajatus oli. Tein vähän omia temponmuutoksia toisella pitkällä sivulla. Väistöt meni suht ok.
Lopputunnista kun ruuna jäi miettimään että viitsisikö siirtyä pyynnöstäni käynnistä raviin, ei tarvittu kuin napakka raipankäyttö lavalle ja hepo muisti olevansa uljas ja jalo eläin. Ei tarvinnut enää paukuttaa pohkeilla kuten alkutunnista. Energia parani hyväksi mutta seuraava vinge oli painua edestä liian matalaksi. Tänään itselläni oli jo hyvä ajatus puolikuun muotoisesta nostavasta ohjasotteesta ja Dumbo vastasi hyvin. Vaikeinta oli tuntea koska oltiin luotiviivalla ja koska noston tarpeessa.
Ruuna jatkoi seuraavalle tunnille ja vähän lohdutti ettei laukannosto näyttänyt seuraavallakaan kuskilla olevan ihan automaattista.
Ongelmia:
ratsu oli aika sammuksissa
laukat ei meinanneet nousta millään
Parannusta:
ei pudotellut ravista käyntiin kuten viimeksi
raipan avustuksella heräsi
harjoitusravissa oli yllättävän mukava istua
Selkään pääsin hyvin mutta sen jälkeen ruuna hyöri. Käynti sekä ravi olivat aika löysiä vaikka kuinka yritin mitä. Alkuun tehtiin käyntiväistöjä uran sisäpuolelta uralle. Kun sain hepan pysymään väistöissä suorana niin meno hyytyi entisestään. Väisti kai kuitenkin ihan ok.
Tänään suurimmat ongelmat tuli laukannostoissa. Heppaa ei napannut. Alkuun nosti jotenkuten mutta lopulta käynnistä nostoon rupesi menemään puoli kenttää. Pysyin yllättävän tyynenä ja yritin sinnikkäästi. Laukassa sain hummalta taas jotain pientä jalannostoa kun en tyytynyt löntystelyyn. Kun hepo rupesi ravista hyytymään sontimisen ajaksi käyntiin, piti vähän uhata iskeä ohjasperällä kun muutakaan ei ollut. Taisi siinäkin tulla joku minipukki. Siksi pelkäsin megapukkeja kun ope tarjosi raippaa. Otin esteraipan kun kuulin että sellaista on onnistuneesti käytetty. Johan rupesi laukat nousemaan.
Laukkojen jälkeen tehtiin väistöjä ravissa. En ymmärrä kommentteja että Dumbolla olisi jotenkin haastava ravi istua. Ihan tavallinen. Helpommin ratsu harjoitusravissa toimi ja eteni kuin keventäen. Piti ajatella työntävänsä istunluilla sitä eteen. Tiedä sitten kuinka väärin keksitty tämä ajatus oli. Tein vähän omia temponmuutoksia toisella pitkällä sivulla. Väistöt meni suht ok.
Lopputunnista kun ruuna jäi miettimään että viitsisikö siirtyä pyynnöstäni käynnistä raviin, ei tarvittu kuin napakka raipankäyttö lavalle ja hepo muisti olevansa uljas ja jalo eläin. Ei tarvinnut enää paukuttaa pohkeilla kuten alkutunnista. Energia parani hyväksi mutta seuraava vinge oli painua edestä liian matalaksi. Tänään itselläni oli jo hyvä ajatus puolikuun muotoisesta nostavasta ohjasotteesta ja Dumbo vastasi hyvin. Vaikeinta oli tuntea koska oltiin luotiviivalla ja koska noston tarpeessa.
Ruuna jatkoi seuraavalle tunnille ja vähän lohdutti ettei laukannosto näyttänyt seuraavallakaan kuskilla olevan ihan automaattista.
Ongelmia:
ratsu oli aika sammuksissa
laukat ei meinanneet nousta millään
Parannusta:
ei pudotellut ravista käyntiin kuten viimeksi
raipan avustuksella heräsi
harjoitusravissa oli yllättävän mukava istua
maanantai 19. syyskuuta 2016
Kevyen istunnan harjoituksia uusilla housuilla
Maanantain estetunnilla meitä oli taas vain 2 ratsukkoa. Samat hepat kuin viikko sitten eli Wanesa ja Jussi mutta toinen kuski oli eri. Esteitä tuli 4 pystyn jumppasarja 2,5 metrin väleillä sekä okseri lävistäjälle. Viimeinen este jätettiin rakentamatta. Kuulemma tänäänkin kevyempi päivä luvassa.
Kuskien rääkkäys aloitettiin jo käynnissä ja hyvä niin. Jalustimet pois. Kevyessä istunnassa piti laskea kolmeenkymmeneen, sitten saman verran satulassa ja taas ylös. Menin siis 30 askelta aina. Tämä otti muistaakseni sisäreisiin ja ulkosääriin. Onneksi oli uudet supergrippigeelihousut jalassa (joista Katjakin kirjoitti aiemmin, farkkuhousuistani tosin puuttuu vetoketjutaskut, vähän harmi).
Ravissa kevennettiin jalustimien kanssa ensin 3 ylös, 3 alas. Myöhemmin 5 ja 5. Sujui ihan ok ja kommentti oli että ylävartaloni pysyy hyvin aloillaan. Olin etukenotuksesta huolissani muttei ollut kuulemma paha. Laukassa kevyt istunta oli Wanesan kanssa se lepohetki. Hyvin pysyin irti vaikka jalustimet oli ehkä reiän tai pari tavallista minimittaa pidemmät. Tehtiin siirtymiäkin kevyessä istunnassa pysyen. Suht ok. Hassusti poni välillä laukassa vaihtoi väärään laukkaan, oikeassa kierroksessa vasempaan, ainakin edestä.
Ekat hypyt otettiin okserille. Kahdeksikolla suuntaa ja laukkaa vaihtaen. Vinohyppyjä. Wane meni mukisematta, vaihtoi laukat sangen hyvin. Välillä töpötettiin vähän lähemmäs, parhaimmillaan taas ampaisi kaukaa. Ohjat valui taas siinä käsistä. Mutta enpähän ottanut suusta. Lopuksi osasin istua isommassa hypyssä mukanakin ilman lörppöohjia.
Tämän jälkeen jätettiin okseri rauhaan ja lopputunti tultiin jumppaa. 2,5 metriä oli meille aika passeli väli. Hypättiin molemmista suunnista, oikeasta enemmän. Haasteena oli tulla keskelle ja pysyä keskellä. Nyt ruoskin siitä itseäni enemmän kuin ope. Pikkukorkeuksilla poni hoiti homman hyvin. Helppoa.
Esteet nousi pikkuhiljaa. Kovin monta pudotusta meille ei tullut mutta ykkönen kolahti usein. Lopulta napautin ponnistuksessa raipalla. Ekan eteen tuli ponnistuspuomi muttei juuri muuttanut meidän menoa. Ekalla n. 80-kierroksella poni empi aika paljon mutta kaikesta mentiin yli. Tuntui että heiluin itse ihan liikaa. Seuraava kierros oli paljon sujuvampi. Jokusen kerran laskeuduttiin väärässä laukassa alas. Lopuksi loikittiin vielä 55 cm korkeudella hyvän mielen kierros. Kivasti menikin.
Ehkä omaan istuntaan olisi voinut keskittyä vielä enemmän. Muistin kyllä kevyen istunnan mutta yläkroppaa olisi voinut rauhoittaa ja painaa jalkoja alas. Kiva tunti vaikkei hypittykään mitään kovin monimutkaista tai jättimäistä. Poni joutui kyllä tässäkin jo tekemään ihan tosissaan hommia. Tunnin jälkeen olikin jaloistakin hiessä.
Loppukäynnit käytiin laavun kautta. Äkkiä rupesi hämärtämään. Aurinko laski noin puolessa välin tuntia muttei haitannut vielä hyppäämistä. Hyvin pärjäsi ilman valoja.
Ongelmia:
oma istunta (kaikesta huolimatta)
keskelle estettä osuminen
Parannusta:
oli mukavan helppoa
poni hoiti hommansa hienosti
Kuskien rääkkäys aloitettiin jo käynnissä ja hyvä niin. Jalustimet pois. Kevyessä istunnassa piti laskea kolmeenkymmeneen, sitten saman verran satulassa ja taas ylös. Menin siis 30 askelta aina. Tämä otti muistaakseni sisäreisiin ja ulkosääriin. Onneksi oli uudet supergrippigeelihousut jalassa (joista Katjakin kirjoitti aiemmin, farkkuhousuistani tosin puuttuu vetoketjutaskut, vähän harmi).
Ravissa kevennettiin jalustimien kanssa ensin 3 ylös, 3 alas. Myöhemmin 5 ja 5. Sujui ihan ok ja kommentti oli että ylävartaloni pysyy hyvin aloillaan. Olin etukenotuksesta huolissani muttei ollut kuulemma paha. Laukassa kevyt istunta oli Wanesan kanssa se lepohetki. Hyvin pysyin irti vaikka jalustimet oli ehkä reiän tai pari tavallista minimittaa pidemmät. Tehtiin siirtymiäkin kevyessä istunnassa pysyen. Suht ok. Hassusti poni välillä laukassa vaihtoi väärään laukkaan, oikeassa kierroksessa vasempaan, ainakin edestä.
Ekat hypyt otettiin okserille. Kahdeksikolla suuntaa ja laukkaa vaihtaen. Vinohyppyjä. Wane meni mukisematta, vaihtoi laukat sangen hyvin. Välillä töpötettiin vähän lähemmäs, parhaimmillaan taas ampaisi kaukaa. Ohjat valui taas siinä käsistä. Mutta enpähän ottanut suusta. Lopuksi osasin istua isommassa hypyssä mukanakin ilman lörppöohjia.
Tämän jälkeen jätettiin okseri rauhaan ja lopputunti tultiin jumppaa. 2,5 metriä oli meille aika passeli väli. Hypättiin molemmista suunnista, oikeasta enemmän. Haasteena oli tulla keskelle ja pysyä keskellä. Nyt ruoskin siitä itseäni enemmän kuin ope. Pikkukorkeuksilla poni hoiti homman hyvin. Helppoa.
Esteet nousi pikkuhiljaa. Kovin monta pudotusta meille ei tullut mutta ykkönen kolahti usein. Lopulta napautin ponnistuksessa raipalla. Ekan eteen tuli ponnistuspuomi muttei juuri muuttanut meidän menoa. Ekalla n. 80-kierroksella poni empi aika paljon mutta kaikesta mentiin yli. Tuntui että heiluin itse ihan liikaa. Seuraava kierros oli paljon sujuvampi. Jokusen kerran laskeuduttiin väärässä laukassa alas. Lopuksi loikittiin vielä 55 cm korkeudella hyvän mielen kierros. Kivasti menikin.
Ehkä omaan istuntaan olisi voinut keskittyä vielä enemmän. Muistin kyllä kevyen istunnan mutta yläkroppaa olisi voinut rauhoittaa ja painaa jalkoja alas. Kiva tunti vaikkei hypittykään mitään kovin monimutkaista tai jättimäistä. Poni joutui kyllä tässäkin jo tekemään ihan tosissaan hommia. Tunnin jälkeen olikin jaloistakin hiessä.
Loppukäynnit käytiin laavun kautta. Äkkiä rupesi hämärtämään. Aurinko laski noin puolessa välin tuntia muttei haitannut vielä hyppäämistä. Hyvin pärjäsi ilman valoja.
Ongelmia:
oma istunta (kaikesta huolimatta)
keskelle estettä osuminen
Parannusta:
oli mukavan helppoa
poni hoiti hommansa hienosti
Parhaat hetket harjoitusravin siirtymissä
Maanantaina koulutunnille tuli taas Kropek. Oli kiltti hoitaa. Lämmintä +13°C ja 5 ratsukkoa tunnilla. Kaarrossa ei malttanut seistä aloillaan vaan hyörittiin ja hiivittiin.
Tänään muistin sentään heti alkutunnista että pohkeet kunnolla hommiin ja taivuttele. Otin esteraipankin mukaan. Käynti oli kamalaa kiemurtelua. Ravissa taas jolkoteltiin kun tuntui ettei vaadittu enempää. Istunnasta tuli jotain sanomista mutta hevosesta tai aktiivisuudesta ei. Kääntäminen oli hankalaa, ei irrottu uralta ja loppuvolteilla kaatui sisään.
Laukat otettiin taas vuorotellen letkan perään. Kulmissa nousi hyvin, suoralla oli vaikeampaa mutta vain kerran taisi jäädä nousematta. Suoraan ratsastus oli laukassakin haastavaa. Muutaman kerran pudotti raville mutta kun nostin tästä laukan vielä uudestaan niin lopetti pudottelun.
Peruutus meni taas ihan mutkalle. Laukassa 15 metrin voltit levähti muotopuoliksi. Yllättäen oikeassa laukassa jälkimmäisestä voltista tuli kauniin pyöreä ja sitten jo riittikin. Monesti oli olo että on 5-vuotiaan kyydissä kun ohjauksessa oli välystä eikä pohkeista aina tullut reaktioa.
Yllättäen tunnin paras kohta oli kun ennen loppuraveja nostettiin jalustimet pois ja tehtiin siirtymiä käynnistä raviin ja takaisin. Käynti pyöristyi tuntumalle ja oli energistä. Jos maltoin pyytää ravin hätiköimättä takaa alhaalta ylöspäin niin saattoi muotokin säilyä. Ravi vaati vähän enemmän työstöä että pysyi tasaisena mutta istumisessa ei ollut mitään ongelmia. Ravista käyntiin päästiin myös suht nopeasti. Muistin etten saa jäädä vetämään. Näissä oltaisiin tarvittu hiven enemmän valmisteluaikaa, sillä nyt turpa nousi. Siihen muutaman viikon takaiseen hienoon siirtymiseen asti ei päästy. Ravi keventäen ei ollut ihan yhtä hallittua kuin satulassa istuen.
Lopputunnista pitkin ohjin testailin ohjautuvuutta. Vähän piti auttaa raipalla lavoille mutta tuli ihan yllättävän hyvä.
Ongelmia:
ei kuunnellut pohkeitani
ohjaus
peruutus meni vinoon
Parannusta:
lopputunnista oli hyviä pätkiä harjoitusravissa ja käynnissä
ylöspäin siirtymät oli harjoitusravissa asiallisia
Tänään muistin sentään heti alkutunnista että pohkeet kunnolla hommiin ja taivuttele. Otin esteraipankin mukaan. Käynti oli kamalaa kiemurtelua. Ravissa taas jolkoteltiin kun tuntui ettei vaadittu enempää. Istunnasta tuli jotain sanomista mutta hevosesta tai aktiivisuudesta ei. Kääntäminen oli hankalaa, ei irrottu uralta ja loppuvolteilla kaatui sisään.
Laukat otettiin taas vuorotellen letkan perään. Kulmissa nousi hyvin, suoralla oli vaikeampaa mutta vain kerran taisi jäädä nousematta. Suoraan ratsastus oli laukassakin haastavaa. Muutaman kerran pudotti raville mutta kun nostin tästä laukan vielä uudestaan niin lopetti pudottelun.
Peruutus meni taas ihan mutkalle. Laukassa 15 metrin voltit levähti muotopuoliksi. Yllättäen oikeassa laukassa jälkimmäisestä voltista tuli kauniin pyöreä ja sitten jo riittikin. Monesti oli olo että on 5-vuotiaan kyydissä kun ohjauksessa oli välystä eikä pohkeista aina tullut reaktioa.
Yllättäen tunnin paras kohta oli kun ennen loppuraveja nostettiin jalustimet pois ja tehtiin siirtymiä käynnistä raviin ja takaisin. Käynti pyöristyi tuntumalle ja oli energistä. Jos maltoin pyytää ravin hätiköimättä takaa alhaalta ylöspäin niin saattoi muotokin säilyä. Ravi vaati vähän enemmän työstöä että pysyi tasaisena mutta istumisessa ei ollut mitään ongelmia. Ravista käyntiin päästiin myös suht nopeasti. Muistin etten saa jäädä vetämään. Näissä oltaisiin tarvittu hiven enemmän valmisteluaikaa, sillä nyt turpa nousi. Siihen muutaman viikon takaiseen hienoon siirtymiseen asti ei päästy. Ravi keventäen ei ollut ihan yhtä hallittua kuin satulassa istuen.
Lopputunnista pitkin ohjin testailin ohjautuvuutta. Vähän piti auttaa raipalla lavoille mutta tuli ihan yllättävän hyvä.
Ongelmia:
ei kuunnellut pohkeitani
ohjaus
peruutus meni vinoon
Parannusta:
lopputunnista oli hyviä pätkiä harjoitusravissa ja käynnissä
ylöspäin siirtymät oli harjoitusravissa asiallisia
sunnuntai 18. syyskuuta 2016
Kaikesta yhdessä yli (+ myötälaukat!)
Sunnuntaina oli 1-tason estekisat Tallinmäellä. Kisaajia tuli lopulta aika roimasti ja 80-luokassa ratsukoita oli 28. Ysikympissä 8. Nämä mentiin Hempan kanssa ja rata oli onneksi molemmissa sama. Kuten myös 70 cm -luokassa, jossa olin liputtajana. Siinä oppi hyvin katsomalla muita. Arvosteluna pitkästä aikaa 367.2 eli ekan vaiheen jälkeen sai uuden lähtömerkin.
Radan kävelin kahteen kertaan ja olin hyvin epävarma mitä teen oikoreittien kanssa. 70 sentin luokassa huomasin että ysille kaikki kaartoivat kakkosen sisäpuolelta, joten kai Hemppakin siitä taipuu. Kääntyyhän se mutta pelkäsin että laukka kuolee kaarteeseen.
Kasikympissä oma lähtövuoro oli vasta luokan lopussa, joten ehdin varustaa ratsun vasta luokan alettua. Aikataulu oli tänään aika passeli. Ehdin hyvin kävellä pihalla ennen maneesiin menoa. Tajusin taivutella jo käynnissä. Maneesissa oli yllättävän vähän porukkaa, joten kai siellä olisi voinut olla jo aiemminkin. Ravissa Hemppaa piti vähän herätellä mutta löytyihän sieltä lopulta vetävää askelta myös omasta takaa. Laukassa pyysin eteen ja yritin pitää edestä lyhyenä. Onneksi Laura ja Anne olivat verkoissa samaan aikaan ja kommentoivat että vielä lyhyemmäksi. Kiitos! Tein laukkavoltteja kulmiin ja keskityin aktiivisuuden säilyttämiseen. Tämä taisi olla aika hyvä jippo. Kasikymppiin verkkahyppyjä tuli vain 3. Hyvin meni, joten miksi loikkia enempää. Tosin joku väärässä laukassa alastulo taisi olla. Niissäkin keskittyminen mahdollisimman nopeaan raville tuloon.
Kasikympin radan alussa Hemppa ei ihan käynnistynyt. Kakkoselle tultiin aika juureen ja sen jälkeen taas herättelin ratsua eteen. Neloselle ei hypätty ihan yhdessä mutta yli päästiin. Kasin jälkeen käänsin oikealle ja saatiin lähtömerkki tokalle vaiheelle ihan samantien. Käytin ravin kautta ja vaihdoin suuntaa. Sitten uusi laukka päälle ja menoksi. Hemppa kääntyi yllättävän hyvin. En tehnyt miniteitä vaan kympillekin ehdin suoristaa ihan hyvin. Positiivista oli että laukka säilyi kaarteissa. Sarjalle kiersin suosiolla kasin takaa ja ratkaisu oli ihan hyvä. Esteet pysyi paikoillaan ja meillä oli myötälaukat!
Ripeä nolla riitti kasikympissä kolmanteen sijaan. Valkoinen ruusuke ja tavaralahjaksi valikoin sukat.
Ysikympin verkassa Hemppa oli yhä hyvä. Molemmat verkkahypyt sujuivat niin siististi että riitti yksi pystylle ja yksi okserille.
Ysikympin rata oli ihanan energinen ja tasainen. Kaikki hypyt yhdessä ja myötälaukat. Harmi vaan että ennen ykkösvaiheen vikaa unohdin tehdä kunnollisen puolipidätteen ja hypättiin vähän laakahyppy kasin puomi matkaan tarttuen. Mutta ei tuohon voi olla kuin tyytyväinen!
Kaisa videoi molemmat ratamme.
 |
| ©Hannakaisa |
 |
| Ratapiirros. |
Radan kävelin kahteen kertaan ja olin hyvin epävarma mitä teen oikoreittien kanssa. 70 sentin luokassa huomasin että ysille kaikki kaartoivat kakkosen sisäpuolelta, joten kai Hemppakin siitä taipuu. Kääntyyhän se mutta pelkäsin että laukka kuolee kaarteeseen.
 |
| ©Hannakaisa |
Kasikympissä oma lähtövuoro oli vasta luokan lopussa, joten ehdin varustaa ratsun vasta luokan alettua. Aikataulu oli tänään aika passeli. Ehdin hyvin kävellä pihalla ennen maneesiin menoa. Tajusin taivutella jo käynnissä. Maneesissa oli yllättävän vähän porukkaa, joten kai siellä olisi voinut olla jo aiemminkin. Ravissa Hemppaa piti vähän herätellä mutta löytyihän sieltä lopulta vetävää askelta myös omasta takaa. Laukassa pyysin eteen ja yritin pitää edestä lyhyenä. Onneksi Laura ja Anne olivat verkoissa samaan aikaan ja kommentoivat että vielä lyhyemmäksi. Kiitos! Tein laukkavoltteja kulmiin ja keskityin aktiivisuuden säilyttämiseen. Tämä taisi olla aika hyvä jippo. Kasikymppiin verkkahyppyjä tuli vain 3. Hyvin meni, joten miksi loikkia enempää. Tosin joku väärässä laukassa alastulo taisi olla. Niissäkin keskittyminen mahdollisimman nopeaan raville tuloon.
 |
| ©Hannakaisa |
Kasikympin radan alussa Hemppa ei ihan käynnistynyt. Kakkoselle tultiin aika juureen ja sen jälkeen taas herättelin ratsua eteen. Neloselle ei hypätty ihan yhdessä mutta yli päästiin. Kasin jälkeen käänsin oikealle ja saatiin lähtömerkki tokalle vaiheelle ihan samantien. Käytin ravin kautta ja vaihdoin suuntaa. Sitten uusi laukka päälle ja menoksi. Hemppa kääntyi yllättävän hyvin. En tehnyt miniteitä vaan kympillekin ehdin suoristaa ihan hyvin. Positiivista oli että laukka säilyi kaarteissa. Sarjalle kiersin suosiolla kasin takaa ja ratkaisu oli ihan hyvä. Esteet pysyi paikoillaan ja meillä oli myötälaukat!
Ripeä nolla riitti kasikympissä kolmanteen sijaan. Valkoinen ruusuke ja tavaralahjaksi valikoin sukat.
Ysikympin verkassa Hemppa oli yhä hyvä. Molemmat verkkahypyt sujuivat niin siististi että riitti yksi pystylle ja yksi okserille.
 |
| ©Hannakaisa |
Ysikympin rata oli ihanan energinen ja tasainen. Kaikki hypyt yhdessä ja myötälaukat. Harmi vaan että ennen ykkösvaiheen vikaa unohdin tehdä kunnollisen puolipidätteen ja hypättiin vähän laakahyppy kasin puomi matkaan tarttuen. Mutta ei tuohon voi olla kuin tyytyväinen!
Kaisa videoi molemmat ratamme.
lauantai 17. syyskuuta 2016
Erikoisesteitä ja lyhentämisen harjoittelua
Sunnuntaina sekä Hempalla että itselläni jatkuivat hommat vielä esteillä. Välissä ehti huilia pari tuntia. Keli oli aurinkoinen +12°C ja poolosta piti nostaa hihat ylös. Turvaliivin toki laitoin. Ratsukoita tunnilla oli 6 ja taso oli laidasta laitaan. Pienimmät ponit hyppivät miniesteitä, me sitten vähän isompia.
Alkuverkassa yritin taivutella Hemppaa. Vähän yrittämiseksi jäi, sillä taipui huonosti. Ravissa oltiin pari pitkää sivua kevyessä istunnassa. Pakko oli pitää martingaalin remmistä kiinni että pysyin tasapainossa. Laukassa oli paljon helpompaa. Hemppa oli vähän nahkea ja taisin jokusen kerran napauttaa raipalla. Ainakin kerran käynnissä. Vasen laukka tuntui taas huonolta. Jotenkin työläältä.
Hypyt aloitettiin pitkältä kaarevalta linjalta. Askelia siihen tuli jotain ehkä 8? Esteet oli todella pieniä ja itselläni oli ongelmia päättää ponnistuspaikat sekä olla ylihyppäämättä. En osannut ajatella niitä kavaletteinakaan. Pari kertaa molemmista suunnista. Jälkimmäisen alla oli laatikoita mutta eihän ne minua tai Hemppaa kiinnostaneet.
Sitten tultiin suora linja. Taas sama ongelma paikkojen suhteen. Tuli kyllä suunnittelemani 5 askelta mutta molemmat ponnistukset oli tosi haparoivia ja paikat hassuja. Ohje oli lyhentää sekä ohjaa että hevosta.
Mitään välikorkeuden esteitä ei ollut vaan pikkuesteiden jälkeen saatiin n. 80 - 90 sentin rata. Toivoin jotain vähän pienempää alle ja osa esteistä jäi turvallisen korkuisiksi.
Aloitettiin taas ihan höpösti. Laukka ei rullannut tarpeeksi ja kun rupesin vielä lyhentämään hevosta kohti estettä niin laukka sammui kokonaan. Tähän vielä jotain tuuppausyritystä niin siihenhän Hemppa tyssäsi oikein tasaisesti. Kunnon laukalla päästiin sitten yli. Itselläni oli vähän tapana aina esteen jälkeen varmistaa että mennään pohkeesta eteen. Taisin jäädä liikaa suusta kiinni. Tein nyt kuitenkin päätökset ponnistuspaikoista ja vaikka paikat ei olleetkaan ihan priimaa niin päästiin yhdessä yli.
Bonuskierroksella hypättiin vielä alku sarjalle asti. Sarja saattoi vähän nousta mutta turvallisen kokoinen edelleen. Helposti yli.
Ohjeet oli vanhat tutut että ei saa päästää pitkäksi ja muista taivuttaa kaarteissa. Molemmissa on Hempan kanssa kyllä tekemistä.
Ongelmia:
yksi itse aiheutettu kielto
laukan korjaaminen ravin kautta oli taas toivottoman hidasta
Parannusta:
90 cm esteet ei tuntuneet yhtään pahoilta
Alkuverkassa yritin taivutella Hemppaa. Vähän yrittämiseksi jäi, sillä taipui huonosti. Ravissa oltiin pari pitkää sivua kevyessä istunnassa. Pakko oli pitää martingaalin remmistä kiinni että pysyin tasapainossa. Laukassa oli paljon helpompaa. Hemppa oli vähän nahkea ja taisin jokusen kerran napauttaa raipalla. Ainakin kerran käynnissä. Vasen laukka tuntui taas huonolta. Jotenkin työläältä.
Hypyt aloitettiin pitkältä kaarevalta linjalta. Askelia siihen tuli jotain ehkä 8? Esteet oli todella pieniä ja itselläni oli ongelmia päättää ponnistuspaikat sekä olla ylihyppäämättä. En osannut ajatella niitä kavaletteinakaan. Pari kertaa molemmista suunnista. Jälkimmäisen alla oli laatikoita mutta eihän ne minua tai Hemppaa kiinnostaneet.
Sitten tultiin suora linja. Taas sama ongelma paikkojen suhteen. Tuli kyllä suunnittelemani 5 askelta mutta molemmat ponnistukset oli tosi haparoivia ja paikat hassuja. Ohje oli lyhentää sekä ohjaa että hevosta.
Mitään välikorkeuden esteitä ei ollut vaan pikkuesteiden jälkeen saatiin n. 80 - 90 sentin rata. Toivoin jotain vähän pienempää alle ja osa esteistä jäi turvallisen korkuisiksi.
 |
| Rata taisi mennä jotenkin näin. Oksereita saattoi olla enemmän ja muuri toisaalla. |
Bonuskierroksella hypättiin vielä alku sarjalle asti. Sarja saattoi vähän nousta mutta turvallisen kokoinen edelleen. Helposti yli.
Ohjeet oli vanhat tutut että ei saa päästää pitkäksi ja muista taivuttaa kaarteissa. Molemmissa on Hempan kanssa kyllä tekemistä.
Ongelmia:
yksi itse aiheutettu kielto
laukan korjaaminen ravin kautta oli taas toivottoman hidasta
Parannusta:
90 cm esteet ei tuntuneet yhtään pahoilta
Kavereiden villimaasto
Lauantaiaamuna lähdettiin JKH-tiimin kanssa maastoon. Tällä kertaa itselleni ihan uusia reittejä lentokentän suuntaan. Hemppa sai alkumatkasta vetovastuun ja oli aika pörheänä. Yhden pikkusäikyn otti pellonreunalla ja pihalla ollut traktori sai pitkiä katseita. Muuten meni kuitenkin ihan asiallisesti.
Alkumatka mentiin aika pitkälle käyntiä. Hempalla oli hyvä vauhti ja kaverit saivat venyttää askelta että pysyivät mukana. Tiellä ennen Hangaksentietä otettiin eka ravipätkä. Toinen sitten tiellä. Ei tullut autoja eikä muutakaan vastaan. Reissun ainoa porukkalaukka otettiin sangen etäällä tallista. Hempan kanssa saatiin mennä edeltä. Alku meni ihan hyvin kunnes Pave päätti ruveta pukittelemaan. Hempalla toimi jarrut hyvin eikä haitannut että kaveri meni ohi. Tilanteen tasoituttua joutui Pave kärkeen ja siinä oli asiallisesti. Laukattiin loppupätkä aika himmaillen. Onneksi Hempalla ei ollut kovin suurta kiirettä vaikka vähän toki jouduin pitelemään kunnon turvavälin säilyttämiseksi.
Ravissa saatiin olla taas keulilla ja nyt sitten Vake pöljäili omiaan ja sivuloikkasi. Tämän jälkeen raikulit tasoittuivat. Halusin kuitenkin käydä Hempan kanssa ottamassa vielä laukkapätkän. Se oli alkuperäinenkin suunnitelma mutta nyt varsinkin kun jäi aikamoiseksi himmailuksi. Kaverit siis lähtivät käynnissä tallia kohti ja me käännyttiin ympäri etsimään laukkaan sopivaa pätkää.
Ensin vastassa oli marjastajia, joita Hempan piti tuijottaa. Jähmettymisen jälkeen päästiin onneksi ohi. Sitten metsässä meitä kohti tuli auto. Lopulta pysähtyi kauemmas ovet auki keskelle polkua. Eipä sitten menty sinnekään. Onneksi risteyksestä löytyi meille vapaa reitti hyvällä pohjalla. Ei Hemppa yksikseen kovin lujaa halunnut mennä. Tai eihän sen laukka koskaan edes tunnu lujalta. Gps sanoi huipuiksi 37,4 km/h. Mentiin pari polkua poispäin ja sitten laukattiin takaisinpäin. Jarrut toimi hienosti. Loikattiinpa sitten vielä minimaastoesteenkin yli. Pieni puunrunko, joka oltiin hetkeä aiemmin ylitetty käynnissä. Hienosti yli.
Tiellä ravattiin kotia kohti ja jätin vesipolun käymättä. Loput kavereista tulivat sitä kautta. Tiellä vastaan tuli useampi auto, joista yksi pyyhkäisi aika lujaa ohi vaikka yritin näyttää että hidastaa. Ei Hemppa onneksi välittänyt. Vasta kun saavutettiin kaverit ja ravattiin taas letkan kärjessä otti Hemppa toisen pienen hätkähdyksen. Taisi olla erivärisiä kiviä maassa tai jotain muuta yhtä jännää.
Meille tämä oli kiva reissu, kavereista en ole ihan niin varma.
Ongelmia:
pari minisäikkyä
kavereiden villiratsut
Parannusta:
Hemppa oli tosi fiksusti!
Alkumatka mentiin aika pitkälle käyntiä. Hempalla oli hyvä vauhti ja kaverit saivat venyttää askelta että pysyivät mukana. Tiellä ennen Hangaksentietä otettiin eka ravipätkä. Toinen sitten tiellä. Ei tullut autoja eikä muutakaan vastaan. Reissun ainoa porukkalaukka otettiin sangen etäällä tallista. Hempan kanssa saatiin mennä edeltä. Alku meni ihan hyvin kunnes Pave päätti ruveta pukittelemaan. Hempalla toimi jarrut hyvin eikä haitannut että kaveri meni ohi. Tilanteen tasoituttua joutui Pave kärkeen ja siinä oli asiallisesti. Laukattiin loppupätkä aika himmaillen. Onneksi Hempalla ei ollut kovin suurta kiirettä vaikka vähän toki jouduin pitelemään kunnon turvavälin säilyttämiseksi.
Ravissa saatiin olla taas keulilla ja nyt sitten Vake pöljäili omiaan ja sivuloikkasi. Tämän jälkeen raikulit tasoittuivat. Halusin kuitenkin käydä Hempan kanssa ottamassa vielä laukkapätkän. Se oli alkuperäinenkin suunnitelma mutta nyt varsinkin kun jäi aikamoiseksi himmailuksi. Kaverit siis lähtivät käynnissä tallia kohti ja me käännyttiin ympäri etsimään laukkaan sopivaa pätkää.
Ensin vastassa oli marjastajia, joita Hempan piti tuijottaa. Jähmettymisen jälkeen päästiin onneksi ohi. Sitten metsässä meitä kohti tuli auto. Lopulta pysähtyi kauemmas ovet auki keskelle polkua. Eipä sitten menty sinnekään. Onneksi risteyksestä löytyi meille vapaa reitti hyvällä pohjalla. Ei Hemppa yksikseen kovin lujaa halunnut mennä. Tai eihän sen laukka koskaan edes tunnu lujalta. Gps sanoi huipuiksi 37,4 km/h. Mentiin pari polkua poispäin ja sitten laukattiin takaisinpäin. Jarrut toimi hienosti. Loikattiinpa sitten vielä minimaastoesteenkin yli. Pieni puunrunko, joka oltiin hetkeä aiemmin ylitetty käynnissä. Hienosti yli.
Tiellä ravattiin kotia kohti ja jätin vesipolun käymättä. Loput kavereista tulivat sitä kautta. Tiellä vastaan tuli useampi auto, joista yksi pyyhkäisi aika lujaa ohi vaikka yritin näyttää että hidastaa. Ei Hemppa onneksi välittänyt. Vasta kun saavutettiin kaverit ja ravattiin taas letkan kärjessä otti Hemppa toisen pienen hätkähdyksen. Taisi olla erivärisiä kiviä maassa tai jotain muuta yhtä jännää.
Meille tämä oli kiva reissu, kavereista en ole ihan niin varma.
Ongelmia:
pari minisäikkyä
kavereiden villiratsut
Parannusta:
Hemppa oli tosi fiksusti!
torstai 15. syyskuuta 2016
Laiska laama heräsi vasta loppumetreillä
Tänään sain jatkaa Lidan kanssa. Martingaalit oli yhä hakoteillä, joten mentiin ilman. Pientä luimimista satulalle, mutta sangen maltillista. Keli oli melko tyyni +14°C. Poolo + turvaliivi oli ihan hyvä. Lida oli aiemmin mennyt yhden tunnin alle.
Alkuverkka mentiin taas ilman kommentteja. Itsenäisesti askellajit läpi. Taivuttelin ja yritin saada Lidan hereille. Ei halunnut tukeutua oikeaan ohjaan ja oli aika epämotivoituneen oloinen. Oikeassa laukassa tuntui epätavallisen vinolta ja kyselinkin että näyttääkö tavalliselta. Ei todellakaan ottanut mitään lähtöjä, saati edennyt kunnolla.
Eipä tänäänkään otettu verkkahyppyjä. Huono homma sillä ajattelin että hypätessä Lida heräisi. Heti vaan radan kimppuun. Open kommentti oli ettei kuluteta valoisampaa aikaa verkkaan. Aurinko tosin oli laskenut jo ennen kuin tammalla oli satulaa selässä.
Estekorkeus oli tänään ehkä 80 sentissä. Ei ihan pikkuisia (paitsi seiska oli ristikko ja 8 ehkä 60 cm). Aika sopivaa. Ei liian pientä eikä yhtään pelottavan isoa. Mökki ja muurikin ihan mukavuusalueella. Vaikka kuinka yritin laittaa tamman liikkeelle niin kunnon heräämistä ei tullut. Ekalla kierroksella keilattiin 3 ensimmäistä kunnes tamma rupesi nostamaan jalkojaan. Hypättiin kahdella ekalla kierroksella kasiin asti. Sitten kolmannella kierroksella 9 - 14 ja neljännellä kaikki putkeen.
Toisella kierroksella sama juttu ja ainakin 1 ja 2 putosivat. Vaikka taisin käyttää raippaa jo tässä ponnistuksen apuna. Luultavasti jotain muutakin tippui. Joka kerta veden jälkeen oli myös väärä laukka. Eikä ollut ainoa paikka. Ei meidän meno kamalaa matamista ollut vaan mentiin kuulemma jopa vähän lujaa. Lida tuntui silti todella löysältä ja reagoimattomalta.
Esteitä ei kierrosten myötä nostettu mutta korkus oli tosiaan ihan mukava. Uusintaan en lähtenyt tekemään mitään superhullua. Viimeinen kaareva linja 13 - 14 oli vaikea myös tähän suuntaan. Pimeys haittasi hahmottamista ja tultiin turhan suoraan 4,5 askelta.
Alkuverkka mentiin taas ilman kommentteja. Itsenäisesti askellajit läpi. Taivuttelin ja yritin saada Lidan hereille. Ei halunnut tukeutua oikeaan ohjaan ja oli aika epämotivoituneen oloinen. Oikeassa laukassa tuntui epätavallisen vinolta ja kyselinkin että näyttääkö tavalliselta. Ei todellakaan ottanut mitään lähtöjä, saati edennyt kunnolla.
Eipä tänäänkään otettu verkkahyppyjä. Huono homma sillä ajattelin että hypätessä Lida heräisi. Heti vaan radan kimppuun. Open kommentti oli ettei kuluteta valoisampaa aikaa verkkaan. Aurinko tosin oli laskenut jo ennen kuin tammalla oli satulaa selässä.
Estekorkeus oli tänään ehkä 80 sentissä. Ei ihan pikkuisia (paitsi seiska oli ristikko ja 8 ehkä 60 cm). Aika sopivaa. Ei liian pientä eikä yhtään pelottavan isoa. Mökki ja muurikin ihan mukavuusalueella. Vaikka kuinka yritin laittaa tamman liikkeelle niin kunnon heräämistä ei tullut. Ekalla kierroksella keilattiin 3 ensimmäistä kunnes tamma rupesi nostamaan jalkojaan. Hypättiin kahdella ekalla kierroksella kasiin asti. Sitten kolmannella kierroksella 9 - 14 ja neljännellä kaikki putkeen.
Toisella kierroksella sama juttu ja ainakin 1 ja 2 putosivat. Vaikka taisin käyttää raippaa jo tässä ponnistuksen apuna. Luultavasti jotain muutakin tippui. Joka kerta veden jälkeen oli myös väärä laukka. Eikä ollut ainoa paikka. Ei meidän meno kamalaa matamista ollut vaan mentiin kuulemma jopa vähän lujaa. Lida tuntui silti todella löysältä ja reagoimattomalta.
 |
| Oma versio ratapiirroksesta. Eka vaihe mustalla, toinen punaisella. |
Kun hypättiin koko rata putkeen niin tuli muutamia huonompia hyppyjä. Kapealle ei osuttu ja jäädyin ja unohdin kääntää. Kierrettiin sitten päädyssä ollut puomi ulkokautta. Ysille taisi tulla lähelle ja keilasi. Ei silti mitään pomppuja. Kaarteet tein aika pieniksi, osa ylittyi puhtaasti (hymynaama eli 12), osa ei (laine, 13).
Lopuksi tultiin vielä hankalat paikat uudestaan. Ehkä vähän johdattelin mutta meille tuli linja 1 - 2. Ohje oli että hyppyytä kaukaa. Yritin ja ykköselle Lida lähtikin hienosti. Hämmästyin niin että kakkoselle ei osunut paikka yhtään, tikattiin lähelle ja puomi alas. Tästä seurasi uusi sakkokierros. Vihdoin Lida heräsi ja lähti laukkaamaan itse eteen. Kaukaa ykköselle, puhtaasti yli, kaarre ja kaukaa kakkoselle ja puhtaasti yli. Taisi vaihtua myötälaukatkin! Jihuu, siihen oli hyvä lopettaa.
Loppuraveissa sain Lidan parin sivun verran liikkumaan. Muuten lähti hidastelemaan. Varsinkin pelottavaa kulmaa kohti. Käynnissä säikähti vielä autoa ja loikkasi pari metriä suoraan sivulle. Onneksi vieressä oli väliaita (ja takana okseri), joten kauas ei päässyt. Vaikka ohjat oli pitkähköt niin pysyin helposti kyydissä. En edes horjunut satulasta.
Taidettiin tänäänkin jäädä ilman kunnon loppupalautetta. Kommentit radan jälkeen kuitenkin oli että teen jo kaikkeni mutta pitäisi vaan saada Lida reagoimaan jotenkin.
Ongelmia:
ei herännyt alkuverkassa
pudoteltiin alkuradat
pimeni jo alkutunnista
vääriä laukkoja
säikähti lopussa ja loikkasi sivulle
Parannusta:
ei pukkeja eikä spurttailuja
pimeys ei tänään niin ahdistanut
vikalle sakkokierrokselle tamma heräsi ja loikittiin puhtaasti
vesi ja sarja tultiin aina suht hyvin
Ongelmia:
ei herännyt alkuverkassa
pudoteltiin alkuradat
pimeni jo alkutunnista
vääriä laukkoja
säikähti lopussa ja loikkasi sivulle
Parannusta:
ei pukkeja eikä spurttailuja
pimeys ei tänään niin ahdistanut
vikalle sakkokierrokselle tamma heräsi ja loikittiin puhtaasti
vesi ja sarja tultiin aina suht hyvin
maanantai 12. syyskuuta 2016
Esteitä ilman satulaa
Maanantain estetunnille ei ollutkaan merkattu ratsua. Vasta edellisen tunnin lopussa kuulin että menen Wanesalla. Poni oli jo valmiiksi hommissa. Estetunnille tuli vain 2 ratsukkoa.
Alkuun taivuteltiin käynnissä. Wanesa kulki ihan asiallisesti. Sitten otettiin jalustimet pois enkä ravissa saanutkaan ponia kauniisti kaula kaarelle. Ravissa mentiin muistaakseni jo kevennystä sekä kevyttä istuntaa. Laukassa samoin kevyt istunta ilman jalustimia. Perusongelmat eli etureidet teki kaiken työn ja lähti hapottelemaan melko samantien. Onneksi toinen kuski joutui silmätikuksi ja sain vähän lusmuiltua. Eipä siinä Wanen laukassa ollut kuin huonoja vaihtoehtoja tarjolla. Alasistuminen oli kamalaa höykytystä, kevyemmästä istunnasta kuoli jalat.
Eikä tämä tähän loppunut. Seuraavaksi lähti koko satula. Olipa ainakin matala ratsu astua penkiltä takaisin kyytiin. Laukka päälle ja ristikon yli. Alla vesimatto mutta siitä ei onneksi välitetty. Taidettiin tulla pikkuisen hitaasti ja valuttiin aina ulkoreunaan. Sakkokierroksia ja estekin nousi. Hyvin Wanesa siitä silti aina empimättä loikki yli. Vähän sain sihdattua paremmin keskelle. Harjasta oli kyllä pakko pitää kiinni, sillä ponin kulmikas laukka valutti minua kohti kaulaa. Yritin välillä ilman harjatukea muttei siitä mitään tullut.
Muita esteitä ei taidettu loikkia pohjille vaan tultiin rata. Z-kuviolla vesimatto, 2 askeleen sarja lävistäjältä ja tynnyrit takalaidalta. Poni pudotteli raviin mutta kaikesta päästiin yli. 9 metrin sarjaväli tuntui meidän töpölaukkaan tosi pitkältä. Siinäkin valuttiin reunaan ja ravissa päästiin lopulta b-osan yli. A-osan marimekkolaatikkoa ei onneksi katsottu sitäkään. Tynnyrit sentään meni helposti.
Toiselle kierrokselle lisättiin perään sarja toiseen kertaan ja vesikin vielä toisesta suunnasta. Taisin jopa käyttää raippaa ja niin vaan venyttiin sarja kahteen askeleeseen. Toisella lähestymisellä näytti pahalta kun oltiin kaarteessa ravilla mutta päätin yrittää. Laukka nousi ja taas poni venyi kahteen! Vesimattokin meni hyvin. Niin hienosti venytty ponilta että se riitti meille tänään.
Esteet näytti turvallisen pieniltä mutta vesi oli kuulemma kasikympissä. Unohdin mitata purkaessa. Sarjavälin tarkistin noin 9-metriseksi eli kisamittoihin verrattuna sangen vähän (pikkuponeille oli Ankkurilahdessa 9,6 metriä).
Loppukäynnit käytiin tietä pitkin maastossa, yhä ilman satulaa. Vaikka Jussi meni aika reippaasti niin hyvin Wanesa venytti käyntiä ja pysyttiin mukana lähes ilman ravia. Palatessa auto veti aika lujaa ohi mutta hepat ei onneksi sanoneet mitään. Nopeusrajoitus siinä on 30 tai 40, vauhtia oli ainakin 55. Yritin kyllä viittoa että hidastaisi.
Ongelmia:
vaikeaa osua keskelle estettä
oikeassa paikassa selässä pysyminen vaati voimia
oikea hauis kipeytyi (jalat lopulta ei!)
alkuun pudoteltiin raville
Parannusta:
venyi sarjavälin kahdesti kahdella laukalla!
kaikesta empimättä yli
Alkuun taivuteltiin käynnissä. Wanesa kulki ihan asiallisesti. Sitten otettiin jalustimet pois enkä ravissa saanutkaan ponia kauniisti kaula kaarelle. Ravissa mentiin muistaakseni jo kevennystä sekä kevyttä istuntaa. Laukassa samoin kevyt istunta ilman jalustimia. Perusongelmat eli etureidet teki kaiken työn ja lähti hapottelemaan melko samantien. Onneksi toinen kuski joutui silmätikuksi ja sain vähän lusmuiltua. Eipä siinä Wanen laukassa ollut kuin huonoja vaihtoehtoja tarjolla. Alasistuminen oli kamalaa höykytystä, kevyemmästä istunnasta kuoli jalat.
Eikä tämä tähän loppunut. Seuraavaksi lähti koko satula. Olipa ainakin matala ratsu astua penkiltä takaisin kyytiin. Laukka päälle ja ristikon yli. Alla vesimatto mutta siitä ei onneksi välitetty. Taidettiin tulla pikkuisen hitaasti ja valuttiin aina ulkoreunaan. Sakkokierroksia ja estekin nousi. Hyvin Wanesa siitä silti aina empimättä loikki yli. Vähän sain sihdattua paremmin keskelle. Harjasta oli kyllä pakko pitää kiinni, sillä ponin kulmikas laukka valutti minua kohti kaulaa. Yritin välillä ilman harjatukea muttei siitä mitään tullut.
Muita esteitä ei taidettu loikkia pohjille vaan tultiin rata. Z-kuviolla vesimatto, 2 askeleen sarja lävistäjältä ja tynnyrit takalaidalta. Poni pudotteli raviin mutta kaikesta päästiin yli. 9 metrin sarjaväli tuntui meidän töpölaukkaan tosi pitkältä. Siinäkin valuttiin reunaan ja ravissa päästiin lopulta b-osan yli. A-osan marimekkolaatikkoa ei onneksi katsottu sitäkään. Tynnyrit sentään meni helposti.
Toiselle kierrokselle lisättiin perään sarja toiseen kertaan ja vesikin vielä toisesta suunnasta. Taisin jopa käyttää raippaa ja niin vaan venyttiin sarja kahteen askeleeseen. Toisella lähestymisellä näytti pahalta kun oltiin kaarteessa ravilla mutta päätin yrittää. Laukka nousi ja taas poni venyi kahteen! Vesimattokin meni hyvin. Niin hienosti venytty ponilta että se riitti meille tänään.
Esteet näytti turvallisen pieniltä mutta vesi oli kuulemma kasikympissä. Unohdin mitata purkaessa. Sarjavälin tarkistin noin 9-metriseksi eli kisamittoihin verrattuna sangen vähän (pikkuponeille oli Ankkurilahdessa 9,6 metriä).
Loppukäynnit käytiin tietä pitkin maastossa, yhä ilman satulaa. Vaikka Jussi meni aika reippaasti niin hyvin Wanesa venytti käyntiä ja pysyttiin mukana lähes ilman ravia. Palatessa auto veti aika lujaa ohi mutta hepat ei onneksi sanoneet mitään. Nopeusrajoitus siinä on 30 tai 40, vauhtia oli ainakin 55. Yritin kyllä viittoa että hidastaisi.
Ongelmia:
vaikeaa osua keskelle estettä
oikeassa paikassa selässä pysyminen vaati voimia
oikea hauis kipeytyi (jalat lopulta ei!)
alkuun pudoteltiin raville
Parannusta:
venyi sarjavälin kahdesti kahdella laukalla!
kaikesta empimättä yli
Jälleen Kropek
Maanantaina sain koulutunnille taas Kropekin. Tänään ruuna oli hoitaessa oikein symppis. Ratsukoita tunnilla oli 5. Lämmintä aurinkoinen +17°C. Tunnin piti entinen tuntikaveri.
Käynnissä Kropek tuntui todella jäykältä. Syy taisi löytyä upouusista kengistä. Tähän asti ruuna oli ollut ilman takakenkiä. Käynti tuntui jopa könkältä mutta parani. Ravissa tunne oli alkuun sellainen että ruunan takajalat olisivat olleet juoksuhiekassa. Vaan siitä hepo löysi jalkansa pikkuhiljaa ja rupesi tuntumaan normaalilta. Muuten aikalailla hölköteltiin. Olisin kaivannut kommenttia aktiivisuudesta tai sen puutteesta. Mutta sanottiin että kyynärpäät kiinni kylkiin.
Laukat mentiin taas yksi kerrallaan kentän ympäri osaston perään. Nostettiin käynnistä. Onnistui hyvin kun nosto tuli kulmaan tai hieman ennen. Kerran kokeilin lyhyen sivun keskellä. Ei tullut laukkaa ja ruuna suunnisti uran sisäpuolelle. Kulmasta nousi sitten kuten pitikin.
En muista enää oliko ongelma laukannostot vai raville pudottelu, lopulta sain kuitenkin esteraipan ja se helpotti menoa kovasti. Loppui meidän jolkottelut. Ravissa ruuna oli lopputunnista lyhyempi ja energisempi mutta meinasi sitten maata ohjilla. Siirtymistä ei kovin hyviä tullut. En saanut ravia valmisteltua takajaloille ennen siirtymiä, joten mentiin kättä vasten etupainoisina valuen. Ylöspäin onnistui paremmin.
Ongelmia:
kenttä pölisi ja ratsu yski
alkuun oltiin molemmat hölköttelymoodissa
Parannusta:
lopussa oli aktiivisempia pätkiä lyhyemmällä ratsulla
Käynnissä Kropek tuntui todella jäykältä. Syy taisi löytyä upouusista kengistä. Tähän asti ruuna oli ollut ilman takakenkiä. Käynti tuntui jopa könkältä mutta parani. Ravissa tunne oli alkuun sellainen että ruunan takajalat olisivat olleet juoksuhiekassa. Vaan siitä hepo löysi jalkansa pikkuhiljaa ja rupesi tuntumaan normaalilta. Muuten aikalailla hölköteltiin. Olisin kaivannut kommenttia aktiivisuudesta tai sen puutteesta. Mutta sanottiin että kyynärpäät kiinni kylkiin.
Laukat mentiin taas yksi kerrallaan kentän ympäri osaston perään. Nostettiin käynnistä. Onnistui hyvin kun nosto tuli kulmaan tai hieman ennen. Kerran kokeilin lyhyen sivun keskellä. Ei tullut laukkaa ja ruuna suunnisti uran sisäpuolelle. Kulmasta nousi sitten kuten pitikin.
En muista enää oliko ongelma laukannostot vai raville pudottelu, lopulta sain kuitenkin esteraipan ja se helpotti menoa kovasti. Loppui meidän jolkottelut. Ravissa ruuna oli lopputunnista lyhyempi ja energisempi mutta meinasi sitten maata ohjilla. Siirtymistä ei kovin hyviä tullut. En saanut ravia valmisteltua takajaloille ennen siirtymiä, joten mentiin kättä vasten etupainoisina valuen. Ylöspäin onnistui paremmin.
Ongelmia:
kenttä pölisi ja ratsu yski
alkuun oltiin molemmat hölköttelymoodissa
Parannusta:
lopussa oli aktiivisempia pätkiä lyhyemmällä ratsulla
sunnuntai 11. syyskuuta 2016
Ensimmäinen 2-tason sijoitus Hempan kanssa
Sunnuntaille oli luvassa Mintin kurssi mutta kun tarjolle tuli mahdollisuus lähteä Ankkurilahteen estekisoihin järjestäjän muutettua luokkarajoituksia niin jahkailun jälkeen kisat vei. Luvassa siis mulle ja Hempalle 1-tason 80 cm ja 2-tason 90 cm. Molemmissa arvosteluna 367.1.
Kasikympin rata vaati tovin opettelua mutta ehkä viidennellä kerralla tarttui mieleen. Jälkimmäistä en vielä vilkaissutkaan etten sekoaisi esteissä. Koska oma lähtövuoro oli kolmantena niin verkka piti hoitaa aika hyvälle mallille ennen rataan tutustumista. Aikataulu meinasi olla tiivis mutta oli lopulta juuri hyvä. Hemppa käyttäytyi pääosin fiksusti. Pelottavinta hepan mielestä oli vaihtaa asvaltilta hiekkapohjalle kun tien väri vaihtui.
Maneesissa hölkkäiltiin ensin hetki ja pyörittelin ja taivuttelin ravissa. Ei onneksi kovin jäykkää. Vähän puski kulmissa sisään. Pätkä oikeaa laukkaa ja tajusin herätellä kunnolla. Pihalla oli tarjolla pelkkää vasenta kierrosta, joten tämä meni sattumalta oikein hyvin. Siinäkin aikaa oli vielä hyvin joten en pitänyt hyppyjen kanssa kiirettä. Lopuksi tulin ristikon muistaakseni kahdesti ja pystyn kerran. Eteni kun pyysin.
Välissä käytiin kävelemässä rata. Ykkösvaiheessa ei mitään kovin ihmeellistä. Päätin tehdä kunnon pitkät tiet. Kakkosvaiheessa olisi ollut pari oikomispaikkaa trippelin sisäpuolelta mutta totesin että menee meille liian tiukaksi ja laukka sammuu kaarteeseen. Vähän huoletti että muistanko olenko menossa kasilla vai yhdellätoista. Meinasi kävelyssä mennä pieleen. Lopulta rupesi rata olemaan mielessä.
Verkassa ehdittiin olla vielä hetki ennen kuin luokka alkoi. Taisin hypätä vielä pystyn ja okserin. Halusin nähdä Kaisan suorituksen ja olla ajoissa paikalla, joten menin portille kärkkymään kun luokka alkoi. Toisen ratsukon suorittaessa päästiin radalle. Kävelin vähän esteiden väleissä ja kiersin lopulta vielä kentän aitoja pitkin. Hemppa oli ihan rauhassa eikä katsonut mitään. Laukka päälle ja menoksi.
Rata meni sujuen ja tuijottelematta. Paikat oli viimeistä estettä lukuunottamatta ihan hyviä ja laukatkin pääosin myötäisiä. Muistin minne olen menossa. Hemppa nosteli jalkansa ja saatiin puhdas rata.
Senni kuvasi meidän 80-ratamme:
Kasikympin tuplanollalla oltiin lopulta kolmansia eli ensimmäisiä ei-sijottuneita. 1,3 sekuntia palkinnoista. Voittaja teki jonkun oikoreitin ja kakkonen taisi vain sujua meitä paremmin.
Seuraava missio oli opetella ysikympin rata. En ymmärrä miten se ei meinannut millään tarttua päähän. Opettelua sotki vielä kauempana juossut irtohevonen, joka rikkoi keskittymistäni. Vietin varmasti 10 minuuttia ratapiirroksen luona. Ensin pääsin vain noin kakkoseen asti. Lopulta rata oli orastavasti mielessä juuri sopivasti ennen radankävelyä. Tässä luokassa olin kuudentena, joten verkan ehti tehdä kävelyn jälkeen. Nyt piti kävellä rata ihan yksin sillä olin meidän porukan ainoa ysikympissä.
Esteiden alle oli tullut lisää härpäkettä. Aurinkoportti ja muurikaari. Ysikymppi näytti silti ihan siedettävän korkuiselta. Ei hirvittänyt. Kakkosvaiheessa oikoreittejä ei ollut tarjolla, joten tiukat kaarteet ja suorilla eteen.
Verkassa pyörittelin taas ensin hetken ravia maneesissa että kiireisimmät saivat hypätä rauhassa ilman pahaa ruuhkaa. Taisin ottaa taas laukkapätkänkin ja usutella eteen.
Kentällä Hemppa lopulta heräsi. Verkkahyppyjä ajattelin ottaa vain pari mutta pystylle tultiin niin juureen että otin sen uudestaan. Ei parantunut ja Hemppa tuntui vähän poukkoilevalta. Istuin kuitenkin rauhassa niin ruuna ei tehnyt mitään. Okserille lähestyessä hepo otti kipinää kun kaarteessa pyysin pohkeilla kunnon laukkaa. Poukkoili sen verran että ohjasin suosiolla ohi. Nyt olisi jo saanut olla kentän laidalla. Halusin kuitenkin hypätä vielä okserin. Ottaessani uutta lähestymistä joku kävi pudottamassa sen. Kolmannella yrityksellä päästiin siitä yli ja paikkakin osui ihan hyvin. Siitä melko salamana kenttää kohti (käynnissä).
Kuvittelin olevani myöhässä mutta pääsinkin juuri valmistautumaan radalle. Ehdittiin siis olla siellä edellisen ratsukon ajan. Sama juttu kuin viimeksi eli käveltiin esteiden väleistä. Meinasin lopulta olla vähän edessäkin kun tekivät jonkun oikoreitin (8 - 9 nelosen sisäpuolelta?). Ravilla alta pois. Tuskin onneksi hidasti menoa.
Nyt en tehnyt kontrollivoltteja ennen aloitusta vaan pyysin aktiivista laukkaa. Kulmassa ennen ykköstä Hemppa protestoi pohkeitani pukilla. Videolla näyttää tosin siltä että vähän nostaa yhtä jalkaa sekä päätä. Onnettoman pieni liike tuntui selkään paljon suuremmalta.
Nyt ei pudotettu ykköstä kuten parissa aiemmissa kisoissa toisessa luokassa. Suunnittelin ratsastavani kaarteen paremmin kuin äsken ja se onnistui. Tosin välissä oli vielä väärää laukkaa. Kaikki paikat ei olleet ihan optimeja mutta Hemppa yllätti ja lähti kauempaa kun pyysin. Ei enää sellaista tikkausta tyveen kuin verkassa. Trippelillekin jäätiin vähän kauas. Vitoselle hepo vähän arpoi enkä ollut ihan mukana. Ihanasti meillä kuitenkin oli pääsääntöisesti myötälaukat. Suorilla Hemppa lähti eteen kun pyysin mutta holtti pysyi mukana. Ohjautui ja kuunteli ja sain ratsastettua kaarteet aktiivisesti. Esteet pysyi ylhäällä ja muistin radan. Nollilla maaliin!
90-radan videoi Kaisa:
Tuplanollia tuli tässä pikkuluokassa vain 4 ja meillä oli näistä toiseksi nopein aika. Päästiin siis palkintojen jakoon, saatiin sininen ruusuke ja tilille kilahti 30 euroa palkintorahoja. Jihuu!
Kiva oli myös että 90 meni näin sujuvasti. Kummasti se 5 cm ylöspäin silti sekottaa pasmoja. Metristä haaveilen muttei vielä ole sellainen olo että oltaisiin (tai minun pääni) siihen valmiita.
 |
| ©Jatta Rundström |
 |
| 80 cm ratapiirros. Kuvanlaatu on kehno mutta niin oli kuvattava kohdekin aika harmaaksi tulostettu. |
 |
| ©Jatta Rundström |
 |
| Paino paremmin jalustimilla kuin alemmassa kuvassa. ©Jatta Rundström |
 |
| Sekä tässä että ylemmässä kuvassa huomaa kuskin epäsymmetriset varvasasennot. ©Jatta Rundström |
Senni kuvasi meidän 80-ratamme:
Kasikympin tuplanollalla oltiin lopulta kolmansia eli ensimmäisiä ei-sijottuneita. 1,3 sekuntia palkinnoista. Voittaja teki jonkun oikoreitin ja kakkonen taisi vain sujua meitä paremmin.
 |
| ©Jatta Rundström |
 |
| 90 cm rata. Itse kuvattu. |
Verkassa pyörittelin taas ensin hetken ravia maneesissa että kiireisimmät saivat hypätä rauhassa ilman pahaa ruuhkaa. Taisin ottaa taas laukkapätkänkin ja usutella eteen.
 |
| ©Jatta Rundström |
Kuvittelin olevani myöhässä mutta pääsinkin juuri valmistautumaan radalle. Ehdittiin siis olla siellä edellisen ratsukon ajan. Sama juttu kuin viimeksi eli käveltiin esteiden väleistä. Meinasin lopulta olla vähän edessäkin kun tekivät jonkun oikoreitin (8 - 9 nelosen sisäpuolelta?). Ravilla alta pois. Tuskin onneksi hidasti menoa.
Nyt en tehnyt kontrollivoltteja ennen aloitusta vaan pyysin aktiivista laukkaa. Kulmassa ennen ykköstä Hemppa protestoi pohkeitani pukilla. Videolla näyttää tosin siltä että vähän nostaa yhtä jalkaa sekä päätä. Onnettoman pieni liike tuntui selkään paljon suuremmalta.
 |
| Tämä kuva pääsi Tallinmäen sivuillekin Hempan esittelykuvaksi. ©Jatta Rundström |
90-radan videoi Kaisa:
 |
| ©Jatta Rundström |
 |
| ©Jatta Rundström |
Kiva oli myös että 90 meni näin sujuvasti. Kummasti se 5 cm ylöspäin silti sekottaa pasmoja. Metristä haaveilen muttei vielä ole sellainen olo että oltaisiin (tai minun pääni) siihen valmiita.
 |
| ©Jatta Rundström |
 |
| ©Jatta Rundström |
 |
| ©Jatta Rundström |
 |
| ©Jatta Rundström |
 |
| ©Jatta Rundström |
 |
| ©Jatta Rundström |
 |
| ©Jatta Rundström |
 |
| ©Jatta Rundström |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)