Altajuoksua ja jäykistelyä keväässä

Tänään meitä oli tulossa tunnille vain 3. Sain taas Harmonian. Hepo oli vielä tarhassa mutta nätisti tuli matkaan. Laitoin taas pihalla kuntoon. Vähän yritti äkäillä mutta kunnioitti piiskaani. On kuulemma muuttanut takaisin sisälle kun karkaili ulkokarsinasta. Toinen omistajakin oli paikalla ja sanoi että hepo on ollut vasemmalta jäykkä viimeaikoina. Lauantaina tamma oli päässyt hyppimäänkin.

En tiedä mikä oli tänään vikana mutta alotettiin ravi samaan tapaan altajuoksulla kuin viimeksikin. Ope kaavaili siirtymiä ohjelmaksi. Aika pitkään meni enempi kamalasti. Oli jäykkä oikealle ja vielä jäykempi vasemmalle. Voltit oli aikamoista kankeilua. Yritäpä olla roikkumatta sisäohjassa kun ratsu ei liikuta kuin silmiä. Tänään olisin välillä kaivannut vähän konkreettisempia apuja ratsastukseeni. Osasin kyllä kertoa että ratsu ei oikein kuuntele pidätteitä.

Laukat otettiin aika pian mukaan ohjelmaan. Ravissa väistö uralle ja pitkän sivun lopun kulmasta laukka, pääty-ympyrä laukassa ja lyhyen sivun lopussa raville. Vasemmassa kierroksessa sain keskellä kenttää vaihtoja kun yritin kääntää ja estää Harmonian luisumiset väärään suuntaan. Aika pomppuisaa. Kun tajusin kääntää koko ympyrän vakaasti niin ei mitään ongelmia. Oikea laukka rullasi taas vasenta paremmin. Nostot olisivat voineet olla vielä terhakkaampia. Kertaalleen tehty peruutus oli aika vastentahtoinen.

Välikäyntien jälkeen tultiin ravissa kolmikaarista joko 4 askeleen käyntipätkillä tai pysähdyksillä suoristuskohdissa. Alkuun tämäkin oli kaahailua. Omat apuvoltit ja bonussiirtymät auttoivat vähän. Jalustimetkin oli nostettu ylös. Kun vihdoin sain ajatukseni raiteilleen ja rupesin ratsastamaan hevosta ylös ajatellen balettitanssijan leijailua niin ratsu rupesi kuuntelemaan. Ravista seis muistin miten ratsastin muinoin takaset alle pysähdykseen. Ihan priimaan ei päästy mutta vihdoin rupesi olemaan jotain pilkahduksia. Pitkällä sivulla tapailin välillä vähän avoa. Vasemmassa kierroksessa en saanut tammaa millään pois sisäpohkeen päältä tukeutumaan ulko-ohjaan. Hieman täsmällisempää ratsastusta olisin kaivannut itseltäni.

Lopuksi laukattiin kumpaankin suuntaan uraa pitkin suoraan. Piti pitää ratsu suorana. Oikeaan onnistui ihan hyvin, vasen oli hankalampi. Mutta ohjeesta tajusin siirtää oman ulkojalan takaisin omalle paikalleen. Takaosa kun muutenkin pullahteli. Painoani en tainnut saada kuriin. Yritettiin vielä muutamat laukanvaihdot lävistäjille. H pudotteli raviin tai jatkoi vastalaukkaa. Kunnes lopulta sisuunnuin, ratsastin laukkaan kunnolla painetta ja pidätin. Vihdoin kokosi itsensä ja vaihtoi! Laukassa pysyen.

Loppuravien 6 metrin voltit kulmiin ekan takaosanvippauksen jälkeen rupesivat sujumaan kivasti. Siitä olisi voinut alottaa tunnin. Kivasti venytti pitkälle ohjalle alas. Ja jatkoi seuraavalle tunnille.

Tänään kenttä oli paikoitellen jopa kuiva. Lämmintä oli vain pari astetta ja olin ihan kesähepenissä. T-paita ja fleece. Mutta tällä kertaa kuitenkin ne sukkahousut alla. Hyvin tarkeni auringonpaisteessa ja tunnin jälkeen valoisaa jatkui vielä pitkälti. Kesäajan myötä heitän hyvästit pimeille heppailuille.

Ongelmia:
tosi jäykkää ja jännittynyttä alkuun

Parannusta:
laukanvaihto onnistui lopuksi
viime minuuteille meno parani

Tiimivoitto

Eilisten hyvin toteutuneiden tavotteiden jälkeen oli aika suunnitella uudet tavoitteet tämän päivän estekisoihin. Tällä kertaa oltiin Annen ja Kaisan kanssa kaikki kolme samassa luokassa, korkeutena 80 cm. Puhtaat radat kaikille päätyi tavoitteeksi. Hurjempi versio oli kolmoisvoitto.

Kisat alkoi kasilta eli uutta aikaa seiskalta. Onneksi ei itse tarvinut olla siellä niin aikaisin. Arvosteluna oli 367.1, joten muistettavia esteitä oli 13. Hankalalta vaikutti paperilla. Onneksi pienemmässä kakkosluokassa oli lähes sama rata, joten muutaman suorituksen katsomalla sain esteet paremmin mieleen.

Meri oli ihanan tolkku hakea pihalta sisään, hoitaa ja varustaa. Eikä matkallakaan tehnyt mitään omiaan. Talutin hetken Saaran kentällä, edellisen luokan viimeiset ratsukot oli menossa. Päätin sitten kavuta ratsaille niin olisi satulavyö ja remmit valmiiksi säädettyinä verkan alkaessa.

Ratapiirros.

Aika tovi ehdittiin kävellä. Meri ei kyttäillyt mitään, joten matkustelin pitkin ohjin kyydissä. Kenttä oli lumessa mutta käyntiä siinä pysyi menemään hienosti. Rataan tutustuttiin Annen ja Kaisan kanssa. Ei juuri mahdollisuuksia oikoreitteihin. Eikä onneksi mitään superpelottavia esteitä. Korkeuskin tarpeeksi hillitty.

©Miia, kiitos myös Venlalle näistä.

Sitten ratsaille ja verkkaamaan. Hypättiin ristikko kolmesti ja pysty ja okseri noin kahdesti kumpikin. Vähän tultiin muistaakseni lähelle mutta yli päästiin. Tosin jarrut oli vähän hukassa ja ravissakin jarrutusmatkat oli pitkiä. Meidän verkkaryhmässä oli 4 ratsukkoa, joten ei siinä hirmu kauaa mennyt. Kiva oli myös lupa saada mennä vapaassa kierroksessa ennen hyppyjä.

©Miia

Olin verkkaryhmän vika, joten paluu pihalle kävelemään. Takki oli mielessä mutta eipä sitä sitten siinä kiireessä tullut laitettua takaisin. Onneksi ei pitkään tarvinnut odotella. Annen hypätessä oltiin lähes eteisessä ja Kaisan suorituksen ajaksi päästiin radan nurkkaan. Taas meinasi keskittyminen rakoilla jännittämään kisakumppaneiden puolesta.

©Taina

©Tiina L.

Lähtövuoron tultua tervehdys, laukka päälle ja ympyrä alle. Sain ajatukseni koottua ja huoli radan muistamisesta hälveni. Keskityin siihen että tiedän kyllä mitä olen tekemässä. Meri piti itse ihan hyvää tempoa päällä. Itse sorruin vaikka kuinka monesti hyppäämään ennen hevosta. Meri hoiti hommansa silti hyvin eikä välittänyt soheltavasta kuskista. Kutonen taisi kolahtaa mutta pysyi silti ylhäällä. Vääriä ja ristilaukkojakin taisi tulla. Kakkosvaiheeseen en erityisesti kiihdyttänyt. Yksi oikoreitti tehtiin siinä missä muutkin. Vasta ihan lopussa yritin saada lisää vauhtia mutta ei Meri juuri kuunnellut. Esteet pysyivät ylhäällä ja nolla tuli.

©Miia

©Mira

©Miia

Lopulta taistelu kakkossijasta oli sadasosasekunnista kiinni. Tällä kertaa minun ja Merin hyväksi. Tässä vaiheessa olin ehtinyt tamman palauttaa jo tarhaansa. Palkintojenjakoon pääsin tiimiläisteni väliin (Anne oli sekunnin nopeampi ja Kaisa palkittiin siisteimmästä radasta). Ja tuntuihan se koko porukan hyvä menestys huomattavasti paremmalta kuin se pelkkä oma sininen ruusuke. Tsempin sai Venla.

©Miia

©Mira

Mutta Merissä on loistavat ainekset kisaratsuksi. Estetreeniä takana nolla. Yksi koulutunti. Kahdet estekisat ja kummastakin sininen ruusuke. Hyvä Meri!

JKH-tiimi kunniakierroksella. ©Tiina L.

Videon kuvasi Aleksei. Onneksi ei ollut tyyliluokka.

Ekan välin hyytymistä

Lauantaina mentiin taas sietämättömän aikaisin tallille. Tiesin jo etukäteen että Aapo oli buukattu, joten saisin taas vararatsuksi Hassen. En ollut kovin motivoitunut mutta eihän sitä nyt poiskaan sovi jäädä. Mennessä Anne uhosi että tavoitteeksi tänään nolla kieltoa kaikille.

Päivän tehtävät oli ihanan yksinkertaiset. Suoraa ja lävistäjää. 4 estettä. Tosin joka esteen eteen tuli ponnistuspuomi. Nämä olivat onneksi niin omina tehtävinään etteivät puomit sotkeneet pasmojani kuten vaikkapa suhteutettujen väleissä vuosi sitten Wäiskillä.

Verkassa yritin saada hepoa liikkeelle. Kulkihan se mutta aapomainen omasta takaa oleva innokkuus puuttui. Piti patistella. Laukassa saattoi opelta tulla komento jopa kevyeen istuntaan. Aapolla kun yleensä menee niin että yritän olla kevyessä istunnassa ja käsketään penkkiin.

Esteet alotettiin taas kömpimällä. Mutta Hassen kiukkupukituksista pääsin eroon. Open täsmäohjeet, että jalkoja eikä varsinkaan kantapäitä saa nostaa ylös, auttoi hirmuisesti. Ykkösesteellä laukka vaihtui lähes joka kerta vääräksi eli oikeaksi. Alkutunnista pysyttiin pari kertaa tuurilla myötälaukassa.

Esteitä hypättiin parin kierroksen ratoina. Meillä oli alkuun vähän käynnistysongelmia ja vaikka laukka muualla ehkä rullasikin niin ykkösesteen maapuomin ja esteen väliin meno hyytyi ja sitten kiivettiin. Koko tunti oli patistelua mutta onneksi välissä vähän edettiinkin. Mentiinpä kerran koko kaarre väärässä laukassa kun taisin yrittää vaihtaa askeleessa muttei heppa vaihtanut.

Ope käski meidät kertaalleen herättelemään laukkaa maneesin ympäri ja kyllähän Hasse suoralla laukkasi. Esteillä omaa imua ei niin ollut. Työlästä. Ponnistuspuomeillekin oltaisiin voitu osua paljon paremmin. Muualla laukat vaihtui mutta ykkösen kanssa rupesi lopuksi tulemaan pelkkää väärää. Onneksi korjaukset lopulta auttoivat meidät myös vasemmassa laukassa pysyen alas. Estekorkeus taisi olla tänään max 85 cm.

Ongelmia:
ekalla pystyllä laukka vaihtui lähes joka kerta vääräksi
vauhti hyytyi ponnistuspuomin ja esteen väliin
pari pudotusta

Parannusta:
opettaa pitämään jalat alhaalla
päästiin viimekertaa vähemmillä taisteluilla vuoron koittaessa liikkeelle
ei kieltoja kellekään


Aleksei käytti kameraa.

Etukenossa jalat liian edessä

Torstain tulevat asiat ennustin hyvin. Esteitä, Flika ja alkuverkat pihalla. Lisäkirjaimet listassa oli +m (+g) eli pohdin jo gramaaneiden jättämistä pois. Oli kuulemma kuitenkin ollut hyvin virtaisa eilen pihalla, joten hieman lannistuneesti viritin taas kaikki narut. Oven suljin edelleen huolellisesti perässäni eikä hepo meinannutkaan poistua omin luvin.

Maneesissa kyytiin ja sitten kentälle. Ihanan valoisaa! +7 ja yli puolet kentästä sula ja lätäkötön. Käynnissä oli vain hitusen jännittynyt ja raviakin pyöriteltiin tovi ilman mitään päänravisteluita tai muita kiihtymisen merkkejä. Hepo päristelikin ja kehuin. Yritin samalla myös muistella viimetunnin ohjeita. Vasemmassa kierroksessa suora hevonen ja perän väistätystä oikealle, oikeassa kierroksessa kunnon taivutus. Lopulta tuli pari pukkia. En ole varma että oliko ne enemmän protestiksi läheltä menneelle Sämpylälle (Samille, joka myös on kiukkutamma) vai oliko Flikalla joku muu syy. Ope ohjeisti että oikeaan kierrokseen pitää katsoa että hepo taipuu rungosta eikä pelkkä kaula käänny. Kuulemma herkästi myös etukenotin.

Laukat meni myös mukavasti. Jarrut takaisin raville olisivat voineet olla vähän tehokkaammat mutta laukassa ei kiihdytellyt. Otettiin raville vähän muita aiemmin ja siinä oli jarruissa vikaa. Aika lennokkaasti nousi jalat ravissa. En sitten ihan tosissani himmaillut vaan keskityin ohjaamiseen. Kummasti kohti aitaa mennessä yritti lähteä vasempaan vaikka oltiin muka ympyrällä oikeaan kierrokseen.

Keli hämärtyi ja mentiin takaisin maneesiin. Siellä puomilinjalla laukan säätelyä kumpaankin suuntaan. Piti mennä kierros koottua laukka puomeille ja kierros isompaa laukkaa kevyessä istunnassa. Mutta hallitusti. Flikaa en kovin nopeilla liikkeillä saanut takaisin. Enkä päässyt siihen pisteeseen että koottu laukka olisi ollut myös rentoa. Edelleen vähän ongelmia osua puomeille, ei kuitenkaan ihan pahimmasta päästä. 9 askelta parhaimmillaan mutta monesti 7,5 tai 8.

Gramaanit purettiin suunnan vaihdon välissä pois. Lopuksi tultiin hitaasti sisään ja kesken linjan ratsastettiin eteen. Siinä osasin omasta mielestäni säädellä eteenratsastuksen voimakkuudella osumisen seuraavalle puomille. Kevyessä istunnassa tuli sanomista että pitäisi joustaa nilkoista paremmin. Lopuksi piti rentouttaa myös lantio. Siihen oli jo pakko huutaa takaisin etten osaa toteuttaa tuollaisia ohjeita. Jalat tahtoi tänään poikkeuksellisesti mennä turhan eteen. Tunsin tämän mutta jalat vähän edempänä oli tällä kertaa mukavimman tasapainoinen olo.

Esteitä oli tänään vain 1 okseri. Alkuun loppastiin puomi pari kertaa mukaan korkeuden ollessa hillitty. Pidätin liian pitkälle. Alussa hepo meinasi kiihtyä esteelle, siinä osasyy. Nyt ihan ohjeistettiin tulemaan esteistunnassa kohti. Jo aiemmin huomasin että pelkkä aavistuksen kevennetty istunta kiihdytti tammaa hieman. Mutta kun osasin ottaa pidätteet tarpeeksi ajoissa ja myödätä 3 askelta ennen niin puomit rupesivat pysymään ylhäällä. Ponnistuspaikat ei tänään olleet priimaa (ei ihme kun ei puomeillekaan osuttu) ja käsky kävi kerta toisensa jälkeen että odota hyppyä. Ekalla kerran tunnustan että olin jo menossa, myöhemmin maltoin omasta mielestäni odottaa. Kovin pahoja epäsynkrooneita ei tullut. Pitäisi olla videotodisteita malttamattomuudesta. Myötäyskin pitäisi tehdä hitaammin. En ole ihan varma että miten näitä pitäisi käytännössä lähteä korjaamaan.

Okseri ei tänään yli kasikympin noussut. Loppuun tultiin muutama kierros puomien kanssa. Puomit ja okseri normaalissa laukassa ja seuraavalle kierrokselle isompi laukka. Oikea laukka oli hankalampi ja vaihtoi hypyissä vääräksi. Vaikka yritin pitää lähestyessä hepan suorana ja sisäohjasta irti. Oikean pohkeen kuuntelemattomuus oli yksi iso ongelma. Vasen kierros meni odotetusti paremmin mutta meidän eteenratsastus jäi vähän valjuksi kun hepo kiihdytteli jo omia aikojaankin. Laukka kuntoon kaarteessa niin rytmi säilyy ja ponnistuspaikka osuu paremmin. Jotenkin näin.

Ratsukoita oli 4. Ensi viikolla päästään ehkä jo pihalle hyppäämään!

Ongelmia:
kuskin istunta
hepo ei kuunnellut oikeaa pohjetta

Parannusta:
käyttäytyi tolkusti pihalla
ihanan kiltti hoitaa, varustaa ja kiristää satulavyö

Ei ihan priimaa

Maanantaina ratsukseni osui taas Harmonia. Tallissa yritti vähän venkuloida mutta kunnioitti raippaa. Kuolainten mukana sain myös (suitsitukseen nyt vasta ilmaantuneet?) tutit tamman suuhun ties kuinka monesti. Tallinpitäjältä tuli kommenttia että Harmonia karkailee herkästi ja juoksee sitten pitkin pihoja. Hoitaessa pysyi tallessa.

Omat jalkani olivat tänään jumissa enkä taipunut kunnolla hevosen ympäri. Lämmintä oli +6 ja menin ilman sukkahousuja. Ratsukoita tunnilla 5.

Hepo oli tänään jännittynyt. Vasemman pohkeen ympäri taipui sangen huonosti. Kiemurtelu ei onneksi ollut pahimmasta päästä. Väistöt tein jalustimet kaulalla. Niitä ei kovin paljoa. Tehtiin myös siirtymiä ravista seis.

Toiveesta tehtiin myös laukannostoja. Vasen laukka rullasi taas huonommin. Huomasin että jos valmistelut ei onnistuneet kunnolla niin nosti väärän. Open ohjeet oli että irti sisäohjasta ja kuuntelemaan sisäpohjetta. Tamma poikitti ennen nostoja mutta rupesi nostamaan myötäisiä. Lopuksi laukattiin useampi kierros. Vasempaan kierrokseen hepo suoristui kun sain oman painoni oikeallekin. Takapuolen sisäänvispaus tasottui vähemmän pahaksi.

Lopputunnista asiat naksahtivat taas kohdilleen ja menosta tuli ihan hyvää. Harmonialle tuli kuuma. Loppukäynnit käytiin maastossa. Oli reipas mutta tolkusti.

Tunnin jälkeen tallissa oli lutunen. Painoi pään olkapäälleni ja jäi seurustelemaan. Korvat kääntyi höröstä luimuun vasta kun sai ruokaa.

Ongelmia:
ratsastus ei ollut tänään priimaa

Parannusta:
en enää pelkää tamman kiukkuja vaan opin käsittelemään sitä

Nutturan kirous

Torstaina listassa lukikin koulu/puomi. Itsekin olin varustautunut sattumalta nutturalla, sopi koulutuntiin. Ratsukoita kivasti tunnille vain 3 ja minulla Flika kuten arvelinkin. Pohdin että treenataan niitä edelliskerralla huonosti menneitä puomeja. Pohdin koulu- ja estepenkin välillä mutta päätin laittaa koulusatulan niin ei tarvi vaihtaa kun jatkaa seuraavalle tunnille. Gramaanit ohjeiden mukaan. Tänään pistin karsinan oven erittäin tarkkaan aina perässäni kiinni ja tamma pysyi tallella.

Tunti alotettiin käyntityöskentelyllä. Tällä kertaa pysyttiin maneesissa kun pihalla tuli lähes kaatamalla lunta. Etuosakäännöksiä radan poikki. Itse vähän häselsin liikaa. Muuten käynnissä tuli taas perinteiset kommentit että taivuta paremmin. Lopulta vasempaan kierrokseen piti pitää suorempana ja väistää takaosaa ulos. Oikeassa kierroksessa sai taivuttaa hetkeksi jopa lapaluisuun ja ratsastaa hepo banaanina takaosa sisällä. Tein avoja ja vähän yritin sulkuakin. Oikealle taivutus jäi vaisuksi jos en keskittynyt kunnolla. Käännökset ei olleet ihan priimaa.

Ravissa ja laukassa pyöriteltiin taivutuksia ja suoruutta. Ihan heppakohtaista jumppaa. Minun piti saada laukka viipyvämmäksi ja lisätä liitovaihetta. Pikkuhiljaa hieman parani. Tänään oli kiva laukata pitkään kun Flika ei kerännyt kierroksia. Itse kuulemma etukenotin välillä.

Välikäyntien aikaan ope kysyi että tahdonko kokeilla ilman gramaaneita. Tottakai! Nyt pääsin testaamaan miten hepo taivutetaan tuntumalle ja käytetään pohkeita. Hetkittäin oli oikein kiva, varsinkin kun oma mielentilani oli rauhallinen. Mutta nyt rupesi kipinöimään eikä malttanut kulkea rauhassa. Tehtiin siirtymiä ja melko pian ope suositteli että jäisin ympyrälle niin jatkuvan kääntämisen avulla saisin Flikan paremmin avuille. Käynnistä seis (oli kamalaa) ja myöhemmin käynti-laukka-käynti. Laukat nousi fiksusti mutta hidastus toimi vain vauhtiraviin asti. Ope käski ajatella seis. Lopulta volttasin laukan pieneksi ja pysäytin siitä. Vetämiseksi meni silti. Laukassa hepo pääosin pysyi suht pyöreänä. Ravi oli kamalinta.

Toiseen suuntaan tehtiin ensin siirtymiä ravista seis. Kammottavaa näinkin. Hepo ei olisi millään tahtonut pysähtyä, edes käynnistä. Sitten laukka-ravi-laukka -siirtymiä. Ravi meni hyvin herkästi jännittyneeksi, joten kevensin suurimman osan. Siinä hepo rentoutui paremmin. Istuin vasta pari askelta ennen nostoa alas. Oma rauhallisuus rakoili kun ympärillä maiskuteltiin ja käytettiin raippaa. Veikkaan että Flikaa haittasi paljon vähemmän. Mutta nyt laukkaakin piti ratsastaa rauhalliseksi. Edelleen pieniä hyviä hetkiä mutta nyt hepalla oli tarpeettoman paljon menohaluja. Ravia käskettiin istua alas. Väistämällä ja taivuttamalla ja toiseen suuntaan suoristamalla sain hetkellisesti vauhdin hallintaan. Reidet irti ja mitäköhän kaikkea muuta istuntaani tuli sanomista. Lantion kulmauksista. Ei mennyt tajuntaan asti, saatika toteutusasteelle.

Tunti oli kuitenkin kiva ja muutkin tykkäsi. Flika tosiaan jatkoi hommia vielä seuraavalle tunnille.

Ongelmia:
lopuksi rupesi kuumumaan
mentiin vähän tikkujaloin

Parannusta:
pysyi näpeissä ilman apuohjia eikä ollut ihan toivotonta
hetkittäin sain itseni oikealle taajuudelle ja ratsukin rentoutui
sain ratsastettua ongelmia vähemmäksi

Koko tunti valoisalla

Maanantaina tuli päivällä soitto että Harmonia on raspattu eikä ole tänään tarjolla. Korvaavaksi ratsuksi ehdotettiin uutta tulokasta Ekkua. Vähintään yhtä iso kuin Harmonia. Totesin että passaa. Myöhemmin tuli vielä viesti että kenttä on liukas eikä Ekulla ole kenkiä niin sitä ei voi ottaa. Tytsyä tarjottiin tilalle tai mahdollisuutta perua. Mutta enhän minä tahdo olla tallilta pois jos olen kunnossa!

Tytsy siis. Unohduin harjaamaan vähän turhan pitkän kaavan mukaan ja olin pari minuuttia myöhässä tunnilta. Ura oli ihan ok mutta kenttä keskeltä jäinen. Ei tosiaan ilman hokkeja asiaa. Tytsykin meinasi ravissa kerran liukastua hokeista huolimatta. Ratsukoita tunnilla 5, pakkasta -4.

Tänään tehtiin alkuun väistöjä. Aika tahmeasti lähti. Pahinta oli kuitenkin kulmissa sisäpohjetta vasten kaatuminen. Kumpaankin suuntaan. Asetuksetkin meinasi olla hukassa. Pitkillä sivuilla tein itsekseni vähän avoja. Tytsy ei juuri kiirehtinyt mutta välillä meinasi vähän hidastella. Esteraippa oli kentän laidalla valmiudessa.

Laukkoja mentiin pääty-ympyrällä. Vasemmassa meinasi liirata ulos. Nostot olisivat voineet olla parempia ja raviin päädyttiin aika etupainoisina. Hepo myös virittyi ja rupesi kiirehtimään.

Loppuun tehtiin lisää väistöjä. Väistöt olisivat edelleen voineet olla paljon helpompiakin. Mutta kulmat rupesivat vihdoin sujumaan. Ensin kaksi väistön jälkeistä kulmaa ja myöhemmin loputkin. Aika pian loppuravien alettua rupesin höntsäilemään puolipitkällä ohjalla. Ei ihan tasaisesti venyttänyt eteen mutta ei ollut raskaskaan.

Viimeksi ilman satulaa meni paljon paremmin.

Ongelmia:
väistöt oli työläitä
alkuun kaatui sisäpohjetta vasten
kiirehti laukan jälkeen

Parannusta:
kulmat parani

Vahingossa vihreä

Kisaviikonlopun viimeiset kisat oli seuraesteitä ABC:llä. Aamun koulukisoissa ei tosiaan kauaa mennyt, joten ehdin ABC:lle jo radan rakennuksen loppumetreille. Eilisestä jäi aika paha stressi että mitä jos unohdan radan.

Aapolla oli hommissa hypätä 50 cm alle. Tolkusti meni. Ratojen välissä oli sen verran väliä että hepo ehti talliin syömään ja huilimaan. Minun kanssani siis 70 cm luvassa. Arvosteluna 367.1.

Rata käveltiin porukalla. Open poikkeuksellisen kärkkäitä kommentteja en tässä vaiheessa arvostanut yhtään. En tahdo rataan tutustuessa kuulla spekulaatiota siitä miten kielletään tai ratsu lähtee lapasesta. Mitä se ei ole ikinä edes tehnyt. Missiona oli parin edellisen haparoivan estekisan (Aapolla) jälkeen esittää siisti, tasainen ja helpon näköinen nolla. En siis edes suunnitellut tiukkoja teitä tai nopeaa aikaa.

Lopulta oma aikatauluni meni sittenkin vähän turhan tiukaksi. 5 ratsukkoa sai olla verkkaamassa (ei verkkaryhmiä). Välistä oli tainnut joku jäädä pois. Meinasin vielä unohtaa putsata kaviotkin. Pihalla kävelyt jäi tekemättä, kipusin kentällä kyytiin ja suunnattiin heti maneesiin. Hetki ravia ja sitten ope jo kaipasi hyppyjä. Laukassa pari kierrosta alle. Kaksi hyppyä pystylle ja yksi okserille. Okseri putosi, joten otettiin uusiksi. Hepo liikkui omasta halustaan mutta kuunteli myös pidätteet. Suunnan vaihto ja yksi hyppy okserille. Sitten oli jo aika mennä suorittavan ratsukon seuraksi radalle.

En edes ajatellut esitteleväni radalla Aapolle mitään. Olihan se siellä jo käynyt. Ja kaikki esteet olivat tavallisia puomiesteitä. Joukossa sarja ja trippeli. Otin vähän ravia ja laukkaa alle. Lähtömerkki tuli yllättävän pian. Tehtiin sitten vähän erilainen tie ykköselle kuin olin suunnitellut. Osa hypyistä tuli vähän lähelle muttei lähdetty suihkimaan missään vaiheessa. Muistin pidättää. Aapo kääntyi jopa yllättävän hyvin. Ei mitään kyttäilyjä, puomit pysyi paikallaan ja muistin mihin ollaan menossa. Loppua kohti vauhti vähän kiihtyi mutta mikäs siinä, kakkosvaiheessa aika kuitenkin ratkaisee. Pysyin silti alkuperäisessä suunnitelmassa enkä lähtenyt tiivistämään teitä. Nolla tuli ja tavoite saavutettu.

Radan jälkeen otettiin sitten kunnon loppukäynnit kentällä. Ihanassa auringonpaisteessa. Luokan jälkeen yllätti että tämä nollan tavoittelu riitti sijoituksiin. Ratsukoita oli niin runsaasti (26) että oltiin seitsemänsiä. Elämäni ensimmäinen vihreä ruusuke. Seuraavalla kerralla voi sitten ruveta ratsastamaan aikaa kun on todistettu että tämä siististi meneminen onnistuu.

Ope kommentoi että vähän lisää treeniä eikä ysikymppikään ole pois laskuista. Itse en sitä edes harkinnut nyt. Ja video kavaltaa myös toisen kommentin todeksi että isommille esteille ratsu pitäisi saada lyhyemmäksi. Videolla vauhtikin näyttää paljon rauhallisemmalta.


Alekseille kiitos kuvaamisesta.

Paluu helpon A:n radoille

Sunnuntaina oli Saaran tallilla koulukisat. Kaikille avoin oli taas vaikein luokka: A-merkin kouluohjelma. Sain luvan mennä Rusinalla kisaamaan. Ratsukoita luokkaan tuli lopulta 3.

Aamulla letitys ja oma suunnitelma oli olla hyvissä ajoin verkkaamassa ja ratsia ensin omassa maneesissa. En sitten ehtinyt ja menin suoraan Saaran halliin. Päästiin suoraan verkkaamaan kun oltiin luokassa ekana ja B:ssä oli toiseksi viimeinen radalla. Aluksi taivuttelin käynnissä, tein siirtymiä ja jokusen väistön. Tänään verkassa tuli yhdet parhaista siirtymistä ravista käyntiin ja onnistui vielä useamman kerran. Sain siirtymän tehtyä istunnalla eikä ratsukaan sitten painanut ohjille. Pysähdykset olisivat voineet olla parempia.

Peruutuksia tehtiin jokunen, tuppasivat menemään vinoon. Laukat otettiin aika myöhään mukaan. Voltteja ja muutama ympyrä. Keskilaukkoja en edes ajatellut kun vauhti meinasi muutenkin kiihtyä. Samoin keskiravit jätin kokeilematta. Ehdittiin ottaa kumpaankin suuntaan yksi vastalaukka. Ne nousi toivotusti.

Aika pian oli sitten oma vuoro. Vaan ei verkka turhan lyhyeksi jäänyt. Enemmän olisin toivonut aikaa olla aidoissa ennen suorituksen alkua. Sillä sama juttu kuin viimeksi. Eli aidoissa ratsu jännittyi hiiteen, nosti pään ylös ja lakkasi kuuntelemasta pidätteitä. Kulmat juostiin sisäpohjetta vasten kaatuen. Toiseen suuntaan ehdittiin tuomarin ohi kun tuli lähtömerkki. Tein lävistäjän loppuun, ohitettiin tuomari toisestakin suunnasta (sitä ei onneksi erityisesti kavahtanut) ja tein vielä voltteja ja siirtymiä ja toivoin ihmeitä.

Päätin sitten että näillä mennään, pohkeet kiinni ja teen parhaani. Koko rata tuntui aika kammottavalta. Ravi oli kiireistä, voltit levähteli ja kulmissa kaaduttiin. Ravista pysähdys meni kunnolla vetämiseksi ja pitkäksi. Vastalaukat sentään nousi helposti. Tosin jälkimmäinen myötälaukka nousi sitten väärin kun hepo ei olisi malttanut ravata kulmassa ollenkaan. Selvittiin kuitenkin ilman erikoisliikkeitä. Katolta putoileviin lumiin Rusina ei onneksi reagoinut.

Radan jälkeen vähän ravailua, alas kyydistä ja takaisin Aaltikselle. Hepo oli taas virtaisa ja Saaran parkkiksella vähän tohisi. Malttoi kuitenkin pysähtyä pyynnöstä. Kävin vielä taluttamassa hetken kentällä pahimmat pöhinät pois. Pikainen lettien purku, satulahuovan vaihto ja tarkistamaan tilanne Saaralle. Samaan syssyyn tuli kutsu palkintojenjakoon. Sain tsemppipalkinnon. Oltiin toki luokassa vikoja mutta huoleni siitä että päästäänkö edes hyväksytysti läpi oli onneksi turha. Tavoitekin täyttyi ja prosentit parani edelliskerrasta, 56,296 %. Paperissa oli jopa yksi 7 (keskikäynti)!

Pisteet oli pääosin vitosta ja kutosta. Kiltisti oli väärästä laukastakin annettu 5. Yläkerran kommenteissa mm. hapuilee, jännittyy, tahtiongelmia, kättä vasten, kiireinen. Niinhän se meni. Alakerran kommentit oli samoilla linjoilla. Jännittynyt ja hätäinen. Paremmin ohjan ja pohkeen väliin. Kättä vasten. Lisää venyvyyttä keskiaskellajeihin. Eipä kyllä suoritettu tänään ihan omalla tasollamme mutta selvittiin.



Tämän kuvaajaksi arvelen Alekseita.

Lennossa vaihtunut kisaratsu ja kvaalaus seuraaviin kisoihin

Päivän viimeinen kisaratsu olikin Meri. Lilli oli kaatunut tarhassa ja loukannut itsensä. Tarjotuista vaihtoehdoista (Tihta, Remu, Power, Meri) Meri houkutti eniten vaikken ollut mennyt sillä kuin yhden tunnin koulua. Päällepäin hyvin tasaisen ja tolkun näkönen esteheppa. Erittäin kiva oli että sai mennä kaksi rataa, sillä Eemelin kanssa esittämäni tunarointi olisi sellaisenaan jäänyt harmittamaan.

Merinkään kanssa ei ollut suunnitelmissa lähteä kisaamaan voitosta. Kunnon tiet ja hyvät lähestymiset. Haaveena oli edelleen päästä maaliin. En käynyt kävelemässä rataa uudestaan. Pakkohan se on jo osata! Yllättävän hyvissä ajoin oltiin maneesissa ja ehdin jäätyä aika pahasti kävellessä ennen verkkavuoroa kun menin antamaan takkini pois.

Verkassa hyppäsin 4 verkkahyppyä Merinkin kanssa. Ponnistuspaikat ei olleet ihan optimit mutta yli mentiin. Laukka oli aika hankalasti säädeltävissä. Mennä puksutti. Onneksi suht reippaasti.

Oltiin lähtövuorossa tässä neljän ratsukon luokassa vikana. Ehdin siis tovin kävellä omaa vuoroa odotellessa. Ex-vuokraheppani Easy vetäisi omistajansa kanssa sellaiset pohja-ajat ennen meitä että totesin etten lähde edes yrittämään tuon päihittämistä. Enkä ollut muutenkaan menossa ratsastamaan aikaa. Tarkoitus oli vihdoin muistaa rata ja päästä hyväksytysti maaliin.

Meri mennä puksutti radan tasaisesti. Ponnistuspaikat osui vähän verkkaa paremmin. Vaikka esteiltä tultiin väärässä laukassa alas niin Meri korjaili laukat sangen hyvin askeleessa (ilman että kuski erityisesti vaati vaihtoja). Ei kyttäilyjä eikä kolinoita, nelonenkin hypättiin. Eikä muitakaan mutinoita, joten nollalla maaliin.

Kutsu palkintojenjakoon yllätti täysin. Ensin mutisin että saadaan säälipalkinto mutta oikeastihan 4 ratsukon luokassa kaksi sijoittuu. Oltiin 9 sekuntia nopeampia kuin kolmas ja lähes pari sekuntia nopeampia kuin puomin mukaansa napannut neljäs ratsukko. Eli ihan ansaitusti tuli sininen ruusuke! 6 sekuntia Easya hitaammalla ajalla. Meri jatkoi sitten vielä hommia.



Anne taisi kuvata tämänkin radan.

Ilpolta tuli kuvia myös Meristä. Ehkä niitäkin myöhemmin.

Eestinponiteemaa myös estekisoissa

Lauantain estekisoihin alkuperäinen hevostoive oli Lilli. Hepo oli kuitenkin jo puoliksi varattu, joten lennosta piti keksiä joku toinenkin kisaratsu. Omistajan ehdotuksista tartuin Eemeliin. Sillä olen kuitenkin aiemminkin hypännyt (blogi paljastaa että kerran, tammikuussa 2012). Tällä treenillä siis kisoihin hyppäämään 65 cm.

Oma hyppyvuoro oli toisen verkkaryhmän ekana. Kolme verkkaryhmää, kisaajia 18. Rataan kävin tutustumassa ennen luokan alkua. Ei ihmeempiä pelokkeita. Laineille pohkeet kiinni. En miettinyt mitään uusintateitä vaan ajattelin ottaa varman päälle.

Harjatessa poni oli kiltisti mutta kun menin satulan kanssa karsinaan ja käännyin niin puraisi selästä. Seuraavalla kerralla osaan laittaa sen kiinni. Helpottaa karkailu-uhkaankin. Aikataulu meillä oli sangen sopiva. Maneesissa pääsin kyytiin, sain remmit säädettyä ja hetken käveltyä ennen kun tuli kutsu verkkaan. Pistin ponin liikkeelle. Vähän yritti madella ja hyvin vienosti jotain omia vinkeitään esitellä. Puski sisäpohkeita vasten kumpaankin suuntaan melko pahasti, muuten ohjautui. Verkkahyppyjä otin neljä. Kaksi pystylle ja kaksi okserille. Hyppäsi ihan hyvin. Itestä tuntui hankalalta saada jalkoja noin pienen ratsun ympäri. Viime aikoina kun olen tottunut 15 cm suurempiin hevosiin.

Verkan jälkeen jäätiin suoraan radalle. En siis nähnyt kenenkään suorituksia alle kun ekan verkkaryhmän hyppyjäkään en ehtinyt seurata. Voltti alle ja menoksi. Alku meni kelvosti. Kakkosen ja kolmosen linjalle ei askel oikein osunut kummallekaan. En ollut ponimoodissa. Sitten sekosin laskuissa ja unohdin mihin pitää mennä. Luulin hypänneeni jo neljä ja kääntyneeni väärään suuntaan. Löysin vitosen ja tein sille aika tiukan kurvin. Yli päästiin kuitenkin. Kuvittelin jo selvinneeni mutta tulikin huuto että nelonen jäi välistä. Pahus! Huudettiin myös että hyppää loppuun ja sitten vielä että kakkosvaihekin. Eihän niissä hypyissä mitään ongelmaa ollut eikä laineellekaan tullut mutinoita. Harmi vain että itse taas sössin. Erittäin kiva oli kuitenkin saada hypätä rata loppuun.

Videolta kellotin että kakkosvaiheen aikamme oli noin 35 sekuntia. Sillä olisi saattanut olla sijoitusten häntäpäässä kiinni. Tosin estekilpailusäännöissä (353. ajanotto) lukee varmaan juuri tällaisten kommenttien takia: "Digitaalisista tallenteista ei voida selvittää ratsukon suoritusaikaa."

Eemeli jatkoi hommia toiselle kuskille ja minä lähdin varustamaan seuraavaa kisaratsua. Ihana että sai mennä kaksi rataa sillä pelkkä tämä olisi jäänyt kaivelemaan.


Anne videoi suorituksemme.

Ilpo otti valokuvia, niitäkin saattaa tulla myöhemmin näkyviin.

Viikonlopun kisaputken avaus

Lauantain ekat kisat oli koulukisat ABC:llä. Tuttuun tapaan Aapolla KN. Tavoitteena oli saada yli 58 %, energinen ja rento suoritus ja tehdä huolelliset tiet.

Olin toiveideni mukaan Aapon eka kuski. Hepo sisään, letitys ja harjaus. Valkoinen kouluhuopa. Letittäessä oli nätisti ja turpa pitkällä tunki kohti kuminauhapussin rapinaa. Satulavyön kiristyksestä ei tykännyt.

Aikataulu meillä venähti muutamalla minuutilla. Pihalla kyytiin ja päästiin heti maneesiin. Kaisa oli suorittamassa ja koska oltiin KN:ssä neljänsinä niin saatiin aloittaa verkka. Kun otin tuntuman niin hepo kulki ihan nätisti. Vasen pohje oli hankalampi saada läpi. Mutta liikkui reippaasti ja ihan letkeästi. Laukatkin nousi. Sitten vähän siirtymiä, pysähdyksissä pitäisi malttaa vielä paremmin.

Ope ehti sitten katsella meidän menoa. Lyhennä ohjia ja lisää ytyä raviin oli ensimmäiset kommentit. Näemmä tykkäsin sittenkin hissutella. Keskiravit lähti verkassa ihan mukavasti. Pyörittelin voltteja ja yritin taivutella huolellisesti. Käynti tuntui haastavimmalta.

Kun päästiin radalle niin ohjeiden mukaan menin kummastakin suunnasta tuomarin ohi. Aapo ei välittänyt. Mutta apua kun vasen pohje ei mennyt enää läpi. Pitkällä sivulla vasempaan kierrokseen takaosa vippasi sisään ja turpa lähes ulos enkä kovasta yrittämisestä huolimatta saanut tilannetta kovin hyväksi.

Rata mentiin reippaasti eteen ratsastaen. Kommenttia yleisöstä radan jälkeen tuli että raviohjelma oli hätäisen näkönen. Laukat kuulemma näyttivät nousseen tasaisesti (ei tuomarin mielestä, valmistele, napakampi ja kutoset). Laukkaympyröistä oltiin sentään kaikki samaa mieltä ja niistä palkittiin seiskalla. Keskiravi tällä kertaa esitettiin. Tahdissa oli taas sanomista, joten pisteiksi 5,5. Laukkalävistäjällä laukka pääsi vaihtumaan lopussa (en edes huomannut, hups) ja siitä nelonen. Eka loiva kiemura oli kuulemma liian kaukana keskilinjasta (5). Tänään kuitenkin monta kertaa radan aikana muistin että ai niin ne taivutukset. Yksi positiivisimpia yllätyksiä oli laukasta käyntiin. Tulihan sinne raviaskelia väliin muttei kaatunut kättä vasten. Pudotti raville vähän turhan aikaisin mutta pisteessä oltiin jo käynnissä (5,5, napakammin). Alakerta oli tasaista kutosta.

Itse olin rataan ihan tyytyväinen. Pahin kalvaminen jäi kulmista. Miten ne verkassa vielä onnistuivat? Ja sopiva ravin tahti pitäisi vain saada taottua takaraivoon. Tästä kiirehtimisestä voi syyttää vain kuskia, joka pyysi Aapoa näin menemään. "Tasainen ja korrekti kokonaisuus. Varo, ettei tahti kiihdy erit. ravissa. Paikoin hiukan jännittynyt."

Hetki käveltiin pihalla ja sitten hepo huilaamaan talliin ennen päivän loppuja suorituksia. Oli meillä sentään siistit sykerötkin.

Prosentteja suorituksesta tuli 58,200, joten aamupäivän tavoite saavutettu.


Videokameran käytöstä taisi vastata Anne.

Flikalla kevättä rinnassa (sopivan jännä tunti)

Torstaina puutuin listasta ja meni aika pitkään ennen kun sain ratsun. Sain valita Hinten, Flopen ja Flikan väliltä. Halusin Flikan vaikka se tiesi erittäin pikaista kuntoonlaittoa. Hepo oli kiltisti ja alku sujui hyvin. Apuohjien kanssa värkkäilyyn meni tovi kun taas tuli koko setti päälle. Sen jälkeen tein harkitsemattoman hutiloinnin kun jätin hepan oven auki laittaessani kypärän päähän. Flika, joka yleensä ei ole lähdössä mihinkään, päätti tänään poistua omin luvin. Olin lähes tarpeeksi lähellä. En saanut ohjista kiinni vaan yletyin vain satulavyöhön. Tästä hepo sai luultavasti vain lisää intoa ja porhalsi tovin pitkin pihoja häntä tötteröllä. Eikä selvästi ollut antamassa minulle kiinni. Sain onneksi huudeltua nopeasti apua eikä tamma ollut lähdössä pois pihalta. Heinätupon avulla hepo sitten saatiin kiinni.

Erittäin hyvä vinkki oli laittaa tamma hetkeksi takaisin karsinaansa rauhoittumaan. Pörisi siihen malliin ettei talutuksessa oleminenkaan meinannut onnistua. Karsinassa oli myös hyvä harjata takajalka ja laittaa pudonnut suoja takaisin. Nopeasti onneksi rauhottui. Sitten uusi yritys ja maneesiin. Reilu viisi minuuttia vain myöhässä kaikesta huolimatta. Mutta osaanpa jatkossa olla taas huolellisempi.

Maneesissa kyytiin ja sitten alkuverkoiksi pihalle. Ekaa kertaa tälle kaudelle. Käynnissä oli mennessä vähän töpinöissään mutta rauhottui suht nopeasti. Vaan töhinät palasivat kun ruvettiin ravaamaan. Hepo ravisteli päätään, oli selvästi levoton ja rupesi pukittelemaankin. Olin jo hädissäni että onko käteni tänään erityisen kova vai missä on vika. Opelta sain onneksi täsmäohjeita että hepo on vain innoissaan. Taivuta kunnolla ja ratsasta sisäpohkeen ympäri. Ja tosiaan kun sain tamman mutkalle niin perä lakkasi lentämästä. Ääni sisälläni olisi halunnut vain vetäistä hepan gramaaneilla nippuun. Sitten piti saada vielä liikettä eteenpäin. Tovi meni tasoitellessa menoa mutta suunnanvaihdot sujuivat ja uskalsin minäkin huokaista. Vähän vaati kyllä uskallusta päästää pinkeää ratsua pidemmälle ohjalle. Ope sanoi että kiva nähdä aina niin vakava Flika joskun vähän riemuissaan.

Lopulta uskalsin laukatakin ja sekin sujui hyvin kumpaankin suuntaan. Takaisin maneesille tuli ohje että meitä ei saa jättää viimeksiksi. Vähän tohinoi matkalla mutta maneesiin päästyä tasottui täysin. Napattiin gramaanitkin pois. Martingaali jäi.

Alkuun sisällä osuttiin puomeille, myöhemmin ei sitten millään. Hepo oli tasainen ja rauhallinen. Hypyt meni tosi kivasti ja vain yksi putosi. Hienosti tamma pelasti vaikka kertaalleen tultiin ihan juureen. En muista enää tarkemmin mitä hypättiin.

Ongelmia:
hepo livahti karkuun
alkuverkka pihalla oli aika jännää
yksi pudotus
ei osuttu puomeille

Parannusta:
tasottui ja rentoutui
oli kiva hypätä ilman gramaaneita
esteet meni hyvin ja heppakin tsemppasi

Vastaista, onneksi vain asetukset ja laukat

Keskiviikoksi houkuteltiin taas Vaahteramäen tallin puolesta tunnille. Nyt ei tullut yhtä imartelevaa viestiä mutta toisaalta tallilla oli tiedossa että keskiviikkoisin olen saatavilla. Tallilta löysin Aksun karsinan ovesta ohjelapun mulle ennen kuin pääsin listalle asti. Sieltä vielä varmistui että jatkan harjoituksia Aksun kanssa. Hepo oli mutainen, onneksi myös loimitettu sekä jo kuivunut. Harjauksesta ei nauttinut edelleenkään mutta oli hevosiksi.

Maneesissa ope taas avusti kyytiin ja talutti päädyn verran. Mahtaakohan Aksulla olla jotain omia vinkeitä kun saa tällaista kohtelua? Oli kuitenkin fiksusti. Mitä nyt vähän oikoi kulmia. Ja kun kuljettiin uran sisällä niin pääsi oikomaan niitä oikein luvan kanssa. Kun yritin pungertaa hepoa seinälle niin istuntani taisi nitkahtaa vinoon ja sitten oltiin kierteessä. Onneksi osasin välillä suoristautua. Oikea hartia saattoi silti puuhailla omiaan kun tunnin jälkeen oli vähän jäykkänä.

Käsiä piti kantaa ja pohkeilla ratsastaa hepoa edestä ylemmäs jos painui matalaksi. Päivän teemana oli vasta-asetukset ja vastalaukat. Alotettiin pituushalkaisijalla, jossa ravattiin kolmen puomin yli. Ekassa välissä asetus vanhaan suuntaan ja tokassa jo valmiiksi uuteen suuntaan. Hepo välillä vähän kiiruhti mutta sain tahdin pääosin tasottumaan aika hyväksi.

Myöhemmin mentiin pääty-ympyrällä ravia. Avoimella puolella asetus sisään, toisella puolella taivutus ulos ja kevennyksen vaihto. Ympyrän jälkeen pitkälle sivulle, muutama väistöaskel sisään ja vastalaukka. Ekalla kerralla Aksu ei nostanut laukkaa heti, joten taisin kovistella liikaa ja tuli kunnon loikkaus laukalle. En tästä hetkunut. Hyvin herkästi myös vaihteli laukkoja. Vasempaan kierrokseen lähes joka kerta. Oikeaan olin paremmin ajan tasalla nostamaan aiemmin ja ottamaan raville hyvissä ajoin ennen lyhyttä sivua. Laukat nousi myöhemmin helposti kun tein sen hellemmin.

Loppuun laukattiin myötälaukassa ympyrällä. Oikea kierros. Plussat neljälle kanssakuskille tien- ja vauhdinsäätelystä, sillä hyvin mahduttiin. Vaikka Aksu alkuun vähän himmaili. Asetus oikealle meinasi olla ensin vähän hukassa. Loppuraveissa tamma halusi juosta lujaa. Otin oman vippaskonstini käyttöön ja istuin kolmannesympyrän alas. Sain hepan huomattavasti paremmin takaisin jarruille harjoitusravissa. Sen jälkeen keventäessäkin tahti säilyi. Käyntiin päästiin ihan istunnalla, ohjat jopa vähän löystyen.

Kovin rentoa ja tasaista meidän meno ei tänäänkään ollut. Otettiinpa yksi säikky ovella sisään tulleista ihmisistäkin. Huomasin tulijat kyllä itsekin. Ehkä sitten vähän kavahdin, sillä hepat ovat kuulemma tottuneet kulkijoihin. Aksu jatkoi taas hommia.

Ongelmia:
oikea laukka vastalaukkana ei meinannut säilyä
tahti ei edelleenkään ollut tasainen läpi tunnin
istuin välillä mutkalla

Parannusta:
olin itse hyvin rauhallinen
vasen laukka vastalaukkana ei vaihtunut kertaakaan

Kevätmutailua + hevoshaaste

Maanantaina jo ennen tallille menoa pähkäilin kovasti saamaani hevoshaastetta. Tarkoitus oli puuhata jotain (uutta) hevosen kanssa. Meni oikein pohtimiseksi, sillä onhan tässä aikojen saatossa ehtinyt kaikenlaista jo tehdä.

Listassa luki tuttuun tapaan Harmonia. Kysyin että voinko mennä ilman satulaa ja keksitään sitten jotain. Tämä sopi. Tallissa rupesin saamaan juonesta kiinni että miten saan hepan käyttäytymään. Raippa käteen ja jos meinasi ruveta uhkailemaan niin raipalla huomautus. Ei tarvinnut käyttää voimaa vaan pieni napautus riitti. Näin tilanteet eivät päässeet kärjistymään. Vähän yritti nostella jalkojaan mutta aika vähällä päästiin.

Kelinä oli pari astetta plussainen kevätsade. Kenttä oli märkä ja rapainen. Heti alkuun vitsailtiin että varmasti kivan mukavan pehmeä tipahtaa. Eipä mennyt kauaa kun testasin tämän. Oltiin jo ohjat otettu käteen. Kuten tavallista niin tuntui että hämärän tullessa hepo säpsyi enemmän. Nyt oli vielä aika valoisaa. Käynnissä, ohjat tuntumalla, kuskin keskittyminen ihan muualla. Harmonia otti muutaman ripeän sivuaskeleen eikä kuskilla ollut mitään, mistä ottaa kiinni.

Mätkähdin siis kankku edellä hiekkaan. Ohjat pysyi kädessä ja vaikka Harmonia taisi siitä tykätä vähän kyttyrää niin en halunnut sitä riskiä että laukkailee villinä ympäriinsä ja tipahduttaa muutkin. Yläkroppani sain pidettyä mudattomana.

Takaisin kyytiin ja sanoin että 6 % tuli lisää jännitystä tipahtamisesta. Ei siis juurikaan mutta hitusen. Hepo oli enemmän jännittynyt kuin rento. Mutta ihanan helppo oli olla kyydissä. Vaikka meno oli tänään taas mutkaista.

Ravissa meinasi välillä vähän kiirehtiä ja juosta alta. Etenkin raviväistöissä. Kun olisi pitänyt lähteä väistöön niin vauhti vain kiihtyi. Myöhemmin huomasin että huonot väistöt johtuivat alkuun varmaan osaksi siitä että että toinen jalkani oli irti kyljestä. Kun sain kummatkin jalat kiinni ja istunnan pidättämään niin meno parani hurjasti. Vasemmalle väistö oli hankalampaa.

Laukkoja mentiin pitkällä sivulla. Aivan kohtuuttoman paljon vääriä laukkoja. Ei nousseet muutenkaan ihan parhaiten. Pakko oli sitten ruveta nostamaan jo kulmasta että sain myötälaukan. Vasen pyöri huonommin ja taisi jopa pudottaa välillä raville.

Loppuun tehtiin vielä ravi-seis - siirtymiä. Tosi nahkeasti lähti pohkeista liikkeelle. Kun muut alkoivat loppuverkan niin saatiin ohjeeksi tehdä vielä siirtymiä. Tässä vaiheessa hepo vihdoin nasahti kuulolle ja asetukset meni läpi. Tunnin parhaat hetket tulivat kun rupesin ratsastamaan kunnolla eteenkin, pitkä sivu posoteltiin askelta venyttäen, ja ennen kulmaa hevonen muutamassa askeleessa hidasti ravin ja oikeasti astui pysähdykseen. Harmi ettei tästä tullut videoita.

Muuten tuntui että Harmonia kulki tasaisemmin ne hetket kun kevensin. Vaikka onhan siinä jalat paremmin tuntumalla ja ohjia näytin löysäävän vähän.

Loppuun sitten haastevideon teko. Ei oikein houkuttanut lähteä kyytiin takaperin, joten päätin laukata "laukkaympyrän" pitkillä ohjilla. Vaan eihän se oikein kääntynyt. Loppuun vielä vähän kompurointia. Varmuuden vuoksi menin vasenta laukkaa ettei ainakaan innostuisi kiihdyttelemään. Vaan puolipitkällä ohjalla ei meinannut laukka edes nousta. Videolla hepo näyttää pitkältä ja löysähköltä. Ei oikein sovi tamman luonteeseen.

Hevoshaaste feat Harmonia:



Tunnin jälkeen iso H sai olla tallissa pidemmällä narulla ja juoda samalla. Hyvinhän meillä meni vaikka tammalla oli enemmän tilaa.

Ongelmia:
kuski ei pysynyt kyydissä kun hepo säpsähti ja otti sivuaskelia
raviväistöt huonommin kuin viimeksi
meni lähes koko tunti ennen kuin tasottui
hirmuisesti vääriä laukkoja

Parannusta:
märkä kenttä oli kivan pehmeä
keventäessä oli rennompi
pitkin ohjin uskalsi hyvin laukata
tallissa käyttäytyi paremmin
oli kivaa

Etelän kisakauden avaus: KN ja C:1

Sunnuntain koulukisojen heppatoive meni läpi ja luvassa oli kaksi starttia Flikalla. Ajattelin ottaa helppo C:1:n alle mutta KN olikin ensin. Ja minä peräkkäisissä verkkaryhmissä ihan loppupäässä kummassakin, paljon odottelua siis luvassa. Kisat olivat harkkakisat, joten kaikki apuohjat sai olla, samoin raippa ja suojat. Me siis mentiin suojilla ja gramaaneilla. Ilman raippaa mutta kannukset laitoin. Palkintoja ei jaettu eikä ohjelmia ratsastettu luokittain järjestyksessä.

Flika oli taas ihanan kiltti hoitaa. En päässyt edes ratsaille kun uusissa kisahousuissani oli jo ruskea läikkä reidessä. Ja vaikka aluksi aikaa oli runsaasti niin silti oltaisiin saatu olla verkassa jo hetkeä aiemminkin. Mistään ei onneksi myöhästytty. Tein saatujen ohjeiden mukaan ja yritin taivuttaa huolellisesti kumpaankin suuntaan. Siirtymiä myös. En viitsinyt hirmuisesti laukata ettei suotta innostuisi. Erityisen rento kun ei tänäänkään ollut. Mutta ei onneksi sinkoilevakaan.

Verkan jälkeen siirryttiin pihalle odottelemaan. Suorittava ja seuraava ratsukko olivat maneesissa. Puolisen tuntia kävelyä tuulessa, tuli aika viileä. Lopuksi aurinko rupesi paistamaan ja lämpötila kipusi +7 asteeseen. Onneksi Flika oli käynnissä ihan rauhallinen. Otin sitten ravia alle heti kun päästiin maneesiin. Sitten seisoskelua vielä yhden suorituksen ajan ja hetki verkkaravailua ennen KN:ää.

Rata meni yllättävänkin rauhallisesti, ei rikkoja. Tuomareita oli 2 ja mielipiteet erosivat jonkin verran. Kumpikin oli kuitenkin samaa mieltä siitä että hevonen oli jännittynyt ja pitäisi taivuttaa huolellisemmin. Liian laimeat taivutukset tuppaavat olemaan näitä perisyntejäni.

Pisteet olivat keskenään suunnilleen samoilla linjoilla. Vaikka pysähdyksestä toinen antoikin 7 (hyvä), toinen 5 (käynti lyhyttä ja jännittynytttä). Kummastakin paperista löytyi yksi seiska. Toiselta tuomarilta se tuli sisääntulosta. I:n laukannosto oli omasta mielestäni aika siisti vaikkei tamma kovin rento ollutkaan (6,5 & 5,5). Alakerrat oli 5,5 - 6,5. Toiselta yhteensä 57,2 % ja toiselta hyvin kiltisti 61,8 %. Tulokseksi siis 59,500 %. Itse en ehkä ihan noin paljoa olisi antanut. Vaikka palkintoja ei jaettu niin oltaisiin oltu viidensiä (14 kisaajaa). Ei me sitten ihan totaalisen väärässä luokassa oltu.

Tässä meidän KN. Nelli videoi.



KN:n jälkeen odoteltiin taas hetki pihalla ennen C:n verkkaa. Nyt tein verkassa avojakin. Laukkapätkät pidin maltillisina. Vähän kiihtyi siitä kun muut laukkasi. Yksi hieno hetki verkassa oli kun Flika hidasti ravia istunnallani. Taas verkan jälkeen jouduttiin hyvin pitkäksi ajaksi ulos odottelemaan ja menin kävellessä aika syväjäähän. Sama juttu kuin viimeksi eli kun päästiin valmistautuvan ratsukon seuraksi maneesiin niin ravasin meille lämpöjä päälle. Ja heti kun edellinen ratsukko lopetti niin jatkoin ravailua.

C oli yhtälailla aika tasainen suoritus ilman rikkoja. Tamma oli jo vähän rennompi mutta jännittyi silti herkästi. Huonoimmat kohdat tuomareiden mielestä oli eka laukkalävistäjä sekä ravivoltti, toiselta 5,5, toiselta 5. Tällä kertaa toisessa paperissa ei ollut yhtään seiskaa, toisessa niitä oli 4 (sisääntulo, eka ravilävistäjä pidentäen ja keskiympyrät laukassa). Toiselta tuomarilta tuli 59 %, toiselta 61,5 %, yhteensä siis 60,250 %. Eikä arvostelu ollut mielestäni yhtään B:tä höllempi.

Paljon pientä viilattavaa tässäkin olisi ollut. Hevonen rennommaksi, lyhennä jalustimia ja taivuta paremmin oikeaan oli tuomareiden kommentit. Alakerrat oli kutosta ja kuuspuolta. Tällä tuloksella oltaisiin päästy ruusukkeille jos sellaisia ois ollut tarjolla. 9 ratsukon joukossa ns. toisiksi. Aika hieno tulos yhden tunnin sileän treenillä! Hyvä me!

Helppo C:1. Nelli kuvasi tämänkin. Kiitos!



Lopulta olin ratsailla 2,5 tuntia putkeen. Huh.

Estetunti Järvenpäässä

Perjantai-ilta hurahti tallilla. Tai siis loppuilta. Toinen kerta Järvenpäässä. Mennessä vasta tajusin että olisi kannattanut mennä hyvissä ajoin jos joudutaan kasaamaan esteitä. Olin puolelta paikalla. Hepo oli onneksi jo hommissa ja vasta ponien lähdettyä pihalle mahduttiin alottamaan esteiden asettelu maneesin ovipäätyyn. Ohjeet olivat vähän epäselvät, 27 metriä kaareva linja, 20 metriä suora linja ja sarja. Oksereita ei sitten laitettu.

Ratsuni oli Vallu, reilu 165 cm korkea rautias ruuna. Tuntui säpäkämmältä kuin miltä näytti aiemmalla tunnilla. Kuunteli kivan herkästi istuntaa ja alkukäynneissä sain tehtyä loivia kiemuroita helposti. Ravi oli iso ja alkuverkan tehtävä ylittaa ravissa puomeja meni huomattavasti helpommin keventäen kuin esteistunnassa. Puomeilla mentiin myös avoa, väistettiin uralle ja tehtiin pääty-ympyrät laukassa.

Alkuverkan jälkeen mentiin vielä tovi "puomirataa" ravissa ja laukassa ilman jalustimia. Vallu aavistuksen kuumui ja nosteli laukkoja itsekseen kun ennakoi. Kun ei kuunnellut hidastavaa istuntaani niin harmistui kun vedin ohjista. Valitettavasti ei ollut juuri vaihtoehtoja kun piti hidastaa. Parhaimmillaan sain siistejä siirtymiä raviin ympyrällä kun valmistelin huolella ja lyhensin laukkaa.

Ratsukoita tunnilla oli 8 ja se tuntui sekä ruuhkaisuutena (vaikka normaalisti menevät puolikkaassa maneesissa ja meillä oli koko tuntipuoli käytössä) ja open aika vähäisinä kommentteina. Väistöt oli aika kamalia toiseen suuntaan, niistä ei tainnut tulla mitään kommenttia. Muuten että oikea kyynärpää kylkeen, vasen kainalo ylös ja jalat rennoiksi alas. Hevosen protesteihin pidätteistäni ei sanonut mitään.

Hypyt alotettiin 20 metrin ristikkolinjalla. Ensin 6 laukkaa, sitten 5. Laukka vipsahti välillä vääräksi, vähän kaaduttiin sisään jälkimmäisen esteen jälkeen ja muutenkin oli paljon vääriä laukkoja tehtävien jälkeen. Sitten sarja perään. Taidettiin mennä vähän lujaa sisään. Muilla kun väli näytti pitkältä. 6,5 metriä, myöhemmin vähän enemmän.

Lopuksi tultiin rata. Vasemmassa laukassa sisään, 20 m linja, päädystä lävistäjälle ja siihen 27 metrin kaareva linja, loppuun sarja. Meillä putosi eka. Loppua kohti parani vaikka tultiin tosi vinosti sarjalle. Jäin vähän jälkeen ekassa hypyssä mutta paikkasin hienosti. Sakkona sarja heti perään uusiksi. Paremmin. Ja sakkokierros jatkui vielä 4 ekalla esteellä. Vähän meno venyi ja hypittiin kaukaa. Edelleen jokunen väärä laukka. Estekorkeus oli n. 70 cm. Ihan ok meni mutta aika vähiksi jäi hypyt.

Loppuraveissa Vallu malttoi vähän venyttää alas. Meinasi kiirehtiä. Samalla edelleen väisteltiin viimeisiä hyppääjiä. Mentiin yliajalle muttei haitannut mua. Esteiden purku hevosia talutellen, vähän lisää taluttelua ja talliin. Siellä harjaus, loimi niskaan ja pesarille (täkäläisittäin vesari) kastelemaan (pikakylmäys) jalat. Ja linimentti. Lopuksi vielä vähän turinointia tallilaisten kanssa. Kello oli yli puoli yksitoista kun olin kotona. Ei tosiaan sovelias aikataulu keskelle viikkoa. Onneksi on perjantai.

Ongelmia:
8 ratsukkoa on liikaa estetunnilla
en saanut istuntajarrua tarpeeksi hyvin läpi
väistöt ja avot meinasi mennä höpöksi kiiruhtamisen takia

Parannusta:
hyppäsi kivasti
kivan säpäkkä
selvisin hienosti ilman jalustimia isossa ravissa

Äkäpussilla ilman käsiä ja jalkoja

Torstaina asennoiduin edelleen koulutunnille. Tosin eilen edellinen tunti hyppäsi, joten tiedostin että hyppelytkin on mahdollisia. Kuvittelin saavani Flikan toiveista huolimatta. Turvaliivin jätin autoon, samoin muut estekamppeet. Listassa luki Sami (ja esteitä). En ollut yhtään mielissäni. Hepo oli vielä sisällä. Tänäänkin esitti aikamoista lohikäärmenaamaa kuntoonlaitettaessa. Lyhyelle narulle kiinni ja luotin siihen että vaikka käyttäytyy kuten Hartsa niin ei tee mitään. Satula meni yllättävän kivuttomasti. Ennen suitsia puraisi taas itseään rinnuksista ja säikähdin. Suitset meni muuten ihan nätisti. Tamma meinasi ruveta jo torkkumaan tässä välissä.

Maneesissa kasattiin esteet. Jumppasarja toiselle sivulle: puomi, pysty, puomi, puomi, pysty, puomi, pysty, puomi. Tai jotenkin noin. Innarivälein. Toiselle sivulle puomi, okseri, puomi.

Samia sai herätellä. Ohje oli antaa pidempää kaulaa. Olin aivan epämotivoitunut ja jolkottelin menemään. Hepo sai olla rauhassa pitkänä. Liikkui se jotenkuten. Ravissa ja laukassa mentiin vuorotellen pitkää sivua eteen ja vuorotellen jumppaa puomeina. Hyvin Sami sai laukkansa lyhennettyä puomeille vaikka tultiinkin pidempänä sisään.

Kun pystyt nostettiin ylös niin tultiin jumppatehtävää ensin ohjat solmussa, sitten ilman jalustimiakin. Meillä ongelma oli pieni löysyys ja se, että Sami lähti tehtävän jälkeen turhan nopsaa kaatumaan sisään. Muuten olin erittäin luottavaisesti kyydissä ilman ohjia ja jalustimia, kädet sivuilla. Tätä vasemmassa kierroksessa. Esteet oli tosi minejä. Max 50 cm. Samin ei siis todellakaan jättiratsuna tarvinnut edes hypätä vaan lähes astuttiin yli.

Oikeassa laukassa tultiin lopuksi okseria. Meidän meno oli edelleen vähän löysää. Jos paikka ei osunut niin ohjat putoili käsistä. Tätä tapahtui useamman kerran. Lopuksi este näytti valtavalta ja kuvittelin metriseksi. Yli päästiin silti. Tunnin jälkeen mittailu paljasti että oli max 90 cm jos sitäkään. Hienosti ne pienemmätkin ratsut siitä pääsi yli. Minä yritin kaikkeni että oltais oltu vähän säpäkämpiä. Oma moottori Samilla ei kunnolla käynnistynyt. Liikuttiin kuitenkin. Ponikannuksilla selvisin, raippa oli sentään pitkää mallia ja kyllä sitä joutui käyttämään. Ei mitään kauneinta ratsastusta mutta selvittiin. Eikä ollut yhtään niin kamalaa kuin etukäteen pelkäsin.

Sami jatkoi hommia seuraavalle tunnille.

Ongelmia:
löysä

Parannusta:
ei kiukutellut muille
ei jumitellut
kaikesta yli
helppo hypätä ilman jalustimia ja ohjia

Koulukisatreeni rästillä Uotilassa

Keskiviikkona meni aika tiukille että pääsin tallille. Vasta vähän ennen neljää tuli viesti että peruutuspaikka tuli ja mahdun rästille. Hevostoive meni läpi ja sain Flikan. Taisi olla ensimmäinen kerta kun menin sillä koulusatulalla. Gramaanit oli tuttuun tapaan. Ekaa kertaa ponikannukset. Kelinä pari pakkasta, ratsukoita 5.

Alkuverkassa Flika oli kivan rauhallinen. Käynnissä mateli jopa vähän liikaa. Mutta ravi oli rentoa. Alkuravien kommentti oli aika yllättävä ja ope kehotti lyhentämään jalustimia. Mun mielestäni ne oli sellaiset pitkähkön passelit, pysyi kuitenkin hyvin jalassa keventäessäkin. Alkuverkassa tehtiin kiemurauria (aseta huolellisemmin oikealle) sekä 3- ja nelikaarisia kiemuroita.

Myöhemmin tehtiin 10 metrin voltteja, jotka meinasi levähtää turhan suuriksi. Siirtymiä käyntiin tai pysähdyksiin. Yleensä pahasti kättä vasten kun hepo rupesi pinkeytymään. Ope käski nyt puristaa polvilla. Taas olin hyvin hämmentynyt. Pari peruutusta. Istuin kuulemma liian takakenossa. Ekan pyynnön jälkeen en päässyt yhtä askelta taakse vaan tuli monta. Välillä meinasi mennä vinoon. Takaisin raville piti kuulemma päästä ponnekkaammin.

Välillä mentiin laukkaa, siinä samat 10 metrin voltit. Muutama hepo meni aika lujaa ja ehkä Flika innostui niistä ja meilläkin meinasi mennä välillä turhan vauhdikkaaksi. Siirtymät laukasta alas oli aika kamalia. Volteille kääntyi kun käänsin kunnolla. Laukassa ohje oli tehdä vähän isompia pidätteitä ja sitten höllätä välissä.

Johonkin väliin tehtiin keskiravilävistäjiä. Kertaalleen rikkoi laukalle mutta hienoja keskiraveja Flikasta kyllä irtoaa.

Loppuun tehtiin vielä väistöjä. Asetuksia kaivattiin taas paremmin läpi. Piti opelta varmistella että kumpi on pahempi, mennä suoralla hevosella ja väistää ok vai saada asetus läpi ja samalla pullauttaa lapa edelle. Tässä kuulemma treenimielessä jumpattiin heppaa ja siksi tietysti kaivattiin asetusta. Kisoissa vastaus oli tehdä mahdollisimman hyvä. Meillä välillä takaosa johti (en huomannut). Ja kun tuntui että koko kaula on kääntynyt niin sillon asetus ja väistö oli kuulemma hyvät.

Loppuravit oli aikamoista kaahotusta. Olisin halunnut istua alas mutten viitsinyt. Mentiin nelosvaihteella ja pyysin kai liian hellästi kun tahti ei juuri rauhoittunut. Asetus kunnolla sisään oli ohje.

Ongelmia:
siirtymät alaspäin
kiihtyi loppua kohti

Parannusta:
ei pukkeja/yrityksiä potkia muita
ei säikkyjä
tuntui jopa paremmalta kannuksien kanssa

Täsmämainonnan uhri

Maanantai-iltana kun ajelin tallilta kotiin tuli tekstiviesti. "Hei Nora. Huomenna klo 18 peruutuspaikalle mahtuisi pätevä ratsastaja." tms. Oi, millainen houkutus. Vaikka olenkin pyhittänyt tiistait muille harrastuksille niin tällainen imartelua sisältävä täsmämarkkinointi osui ja tehosi. Vielä kun vastasin toivovani jotain kivaa tammaa ja että tunnin jälkeen on suht kiire pois ja vastaus kuului että kiva tammani jatkaa seuraavalle tunnille niin ei tarvinut arpoa enempää. Nyt kävi näin.

Tallin listasta löytyi pienen etsinnän jälkeen nimeni Aksun perästä. Tummanruunikko (tai musta, jotenkin läikikäs), n. 160 cm korkea tamma. Ope luonnehti vakavaksi. Ei kovin onnelliselta vaikuttanut hoitotoimenpiteistä mutta toisin kuin Harmonia, tämä osasi käyttäytyä. Takasia ei putsattu, etuset nosti oikein nätisti. Maneesissa ope siirsi koulusatulaa vähän edemmäs. Minä kun yritin taas ajatuksella laittaa koulusatulan lapojen taakse.

Alkuun ope käski pitämään kevyen tuntuman. Hepo oli reipas mutta ei kyttäillyt mitään. Vähän meinasi oikoa oven päädyssä. Edestä haastavahko mutta hyvällä tavalla. Tasottui kyllä välillä kivaksi, nopeasti nousi ylös tai hetkittäin painui aika matalaksi. Yritin ratsastaa pitkähköllä ohjalla kun on kuulemma taipumusta vetäytyä turhankin tiiviiseen pakettiin. Pohkeilla olisin saanut houkutella vaan paremmin tuntumalle pidemmälläkin ohjalla. Välillä meinasi jäädä tyhjäksi jos nosti päätä.

Tehtävät oli taas kivan vaihtelevia. Aksu oppi silti nopeasti mitä piti tehdä ja rupesi ennakoimaan. Väistöjä ensin kevyessä ravissa uralle, sitten harjoitusravissa siksakkia. Väisti paremmin oikeaa pohjetta. Myöhemmin ravista suoraan pysähdys ja tämän jälkeen pysähdyksen sijaan laukannosto. Tässä vaiheessa ennakointi oli jo aikamoista. Lähti väistöön ennen kuin pyysin ja laukat nousi välillä hieman ennen pyyntöä. Jätin välillä noston tekemättä mutta laukkaa tarjosi silti. Joka kerta en osannut sanoa että ennakoiko vai oliko vain tosi hyvin avuilla kun nosto tuli juuri pyynnöstä.

Tälläkin tunnilla oli kivan rauhallinen tunnelma. Ratsukoita oli 5. Keli pihalla oli pari astetta plussalla ja nyt olin pukeutunut paremmin kuin tällä ilmalla pihalla ratsastamiseen. Nyt tuli pikemminkin kuuma.

Loppuraveissa piti päästää vielä pidemmälle ohjalle. Välillä meinasi vähän kiirehtiä. Sain tunnin aikana hyviä siirtymiä alas kuitenkin pelkällä istunnallakin. Hepo jatkoi seuraavalle tunnille.

Ongelmia:
ennakointi
epätasaisuus edestä
hetkellinen kiirehtiminen
väisti vasenta jalkaa huonommin

Parannusta:
kuunteli istuntaa hyvin
nosti laukat tosi helposti
oma eteenpäinpyrkimys hyvää

Vähemmän kiemurtelua

Tänään tallilla ei odottanut kummempia yllätyksiä vaan listassa luki Harmonia. Tänäänkin oli ihan iloisen näkösenä lähdössä hommiin. Roze oli sisällä, joten taistelun välttämiseksi laitoin hepan poikkeuksellisesti ulos kiinni. Nyt sillä oli enemmän tilaa iskeä hampaansa halutessaan minuun. Laitoin aika lyhyelle narulle. Emilia oli mukana laittamassa, joten harjailun ehti tehdä kaikessa rauhassa. Hepo ei ollut ihan pahimmillaan mutta näytti silti hampaita ja heilutteli takasiaan isolla kaarella. Kun takaset rupesivat viuhtomaan liikaa, otin raipan käteen. Pelkkä uhkailu ei tänään riittänyt mutta parin napautuksen jälkeen loppui kiukkuilut. Näemmä tamma tarvitsee vain isoa jöötä. Satulointi meni poikkeuksellisen kivasti.

Kyytiin nousin avustettuna rampilta, meni kahteen pekkaan todella helposti. Ratsukoita oli kivasti vain 3. Keli nollassa, aamulla satoi lunta. Tänään oli toisen kerran ponikannukset jalassa ja hepo tuntui hieman säpäkältä. Alkuraveissa meinasikin melkein juosta alta kunnes tasottui. Pysähdyksiä ei alkuun tehty. Tänään päästiin paremmin suoraan eikä kiemurreltu niin pahasti.

Tehtiin ensin muutama käyntiväistö ja sitten ravissa. Opelta tuli pääosin kehuja. Välillä piti väistää enemmän ristiin tai aktivoida takasia. Aika helpolta tuntui silti. Meno näytti kuulemma kuin tanssilta. Silti meni lähemmäs lopputuntia että sain hepan vasemmalta läpi. Hetkittäin vähän kiiruhti aina. Itse olisin halunnut väistöihin vielä tasaisemman muodon. Mutta en osaa näemmä keskittyä moisiin jos ei erikseen vaadita. Välillä onneksi vaadittiin.

Laukat mentiin pitkillä sivuilla, sitten keskelle ympyrä. Oikea laukka ensin ja se rullasi tavalliseen tapaan paremmin. Hepo piti pitää vielä suorempana. Itselleni olisin kaivannut huolellisuutta laukan lyhentämiseen. Aika kovasta vauhdista pudoteltiin raville kerta toisensa jälkeen. Tämän kuski voisi valmistella paremmin. Vasen laukka oli vähän työläämpää ja sai ratsastaa eteen. Mutta kivasti ohjautui laukassa eikä lähtenyt puskemaan ulos. Kaipaisin videotodisteita. Onneksi jo alkutunnista oli valoisaa eli jospa pikkuhiljaa olisi kuvauskelejä.

Lopputunnista tehtiin vielä väistöjä. Nyt meni jo aika rennonletkeästi ja pyöreästi. Opekin sanoi että vika väistömme olisi pitänyt saada talteen. Tosin suoristukset voisin tehdä vielä huolellisemmin. Loppuraveissa Harmonia taas oma-alotteisesti venytti päätään alas. Annoin mennä. Välillä mentiin rennon ja löysän rajamailla. Joskus olisi hienoa kokeilla tätä ennen hevosen kokoamista ja lyhentämistä. Nyt yritin ratsastaa hetkittäin vähän eteen. Kunnon venytykset häiriintyi kun heppa rupesi tuijottelemaan kentälle tulevia seuraavan tunnin ratsukoita. Mutta hienosti meni.

Tunnin jälkeen hepo käyttäytyi kiltisti. Minä vähän rapsuttelin ja sain samalla oman valkoisen karvapeitteen. Vähän luimi välillä mutta nyt näemmä osasin antaa keppiä ja porkkanaa sopivassa suhteessa. Tunnin jälkeen pari tupollista heinää hyvästä käytöksestä ja karsinaan sitten vähän isompi tuppo. Sitä kyllä vastaanotti jo äkeällä naamalla.

Ongelmia:
hepan tallikäytös ei edelleenkään priimaa
vasen laukka rullaa huonommin

Parannusta:
ei kiemurreltu yhtä pahasti kuin viimeaikoina
laukat nousi aina oikein
väisti helposti

Järvenpäässä testitunnilla

Lauantaiaamuna ajelin ratsastamaan Järvenpään ratsastusseuran tallille. Menomatka oli aika pitkälle tuttu kun huristelin Redin kodin ohi. Tälläkin tallilla oli siistit puitteet ja jopa 2 sisävessaa!

Ratsukseni sain suuren Huckle-ruunan. Alkuun en ollut kovin innoissani karsinassa torkkuvasta ruunasta. Hoitaessa oli kuitenkin kiltti ja ratsuna tolkku. Pohkeilla ratsastettava mutta liikkui itse. Ponikannukset jalkaan. Ruunalla ikää oli 7v ja korkeutta päälle 175 cm.

Maneesi oli ihanan iso ja ruhtinaallisesti koko tila meidän tunnin 4 ratsukon käytössä. Tunnin tehtävät oli monipuolisia. Alkuun tehtiin käynnissä etuosakäännöksiä kukin omalla ympyrällään. Ope osasi vaatia sopivasti. Ruuna oli edestä kevyt. Käynnissä oikealle oli hankalampi saada asetusta.

Ympyröillä mentiin keskiravia ja pitkillä sivuilla vähän avoa. Tehtiin myös raviavoa ympyrällä.

Laukat otettiin keskiympyrällä. Vasemmassa laukassa jos otin ulko-ohjan käteen niin ratsu pudotti raville. Laukat nousi ihan hyvin. Ensimmäinen ravisiirtymä oli myös näppärä kun valmistelin kunnolla. 

Lopuksi mentiin ratsastamaan pihalle aurinkoon. Leirintäalueella ensin kierros ympäri harjotusravia, sitten keventäen. Hepo keräsi virtaa mutta ei poukkoillut pahasti. Vähän intoili takana tulevien pompuista mutta pysyi käsissä. Hienoa raviliikettä irtosi.

Innostuin sen verran että buukkasin perjantaille estetunnin. Kiva paikka.

Ongelmia:
en saanut ihan niin hyvin ulko-ohjan ja sisäpohkeen väliin kuin olisin halunnut

Parannusta:
yllättävän kiva noin isoksi ja ruunaksi
kivan monipuolinen tunti