maanantai 29. joulukuuta 2014

Lumikuningattaren pakkasvirtaa

Maanantaina vaikka oli -23°C niin tallille vain. Päivän ainoa tunti ja porukkaa yhdistelemällä meitä oli 5. Kaikki menivät ilman satulaa, minulla ratsuna ihanainen Harmonia. Tamma oli tainnut syödä lohikäärmeheinää, sillä oli tänään tosi häijynä. Kun käveltiin kentälle niin poukkaisi itsensä vapaaksi. Onneksi ei kirmannut minnekään vaan kekkuleiden jälkeen seisoi aloillaan. Ohjat takaisin käteen ja talutus jatkui.

Olin paketoinut itseni topparatsastushousuihin, Kuomiin, fleeceen, toppatakkiin ja toppaliiviin. Kypärähuppu tietysti. Kolmisormihanskani olivat vielä talvivarastossa, joten menin normirukkasilla. Alkuun rukkaset tuntui tosi väärältä. Nyrkit ei pysyneet näissäkään kiinni. Mutta topparatsareilla tuntui olevan tavallisia ratsihousuja parempi pito selkään. Toppaliivi oli lopulta liioittelua, hyvin olisi pärjännyt ilmankin. Näin sain vain selkäni märäksi.

Tamma oli ollut muutaman päivän vapaalla ja sitä ennenkin melko kevyellä liikutuksella. Talutuksen pomput menivät sen piikkiin. Vaan pitkin ohjin kävellessä tuli seuraava pomppu. Pää alas ja jalat ylös. Onneksi suunta oli suoraan eteen ja ylös niin pysyin kyydissä. Eikä pomppuja onneksi tullut sarjana vaan vain 1. Aikamoista. Loput alkukäynneistä menin puolipitkin ohjin.

Tänään mentiin paljon takaosakäännöksiä. En saanut oikeasta tunteesta kiinni. Pelkäsin vähän liikaakin takajalkojen ruuvaamista ja taakse suuntautuvia ristiaskelia. Annoin mieluummin takasten askeltaa pientä volttia. Liikkeestä puuttui kokoaminen ja taipuminen. Kääntyi kuitenkin helposti ja liike parani loppua kohti. Ope ohjeisti pidättämään ulkoa paremmin.

Alkutunnista tamma juoksi jännittyneenä. Sain ensin asetuksen vasemmalle läpi, epätavallista. Ennen välikäyntejä otettiin laukat. Nostossa tuli tamman seuraava oma pomppu. Aika kevyellä keulalla päädyttiin laukkaan. Onneksi tässäkään ei tullut sivuliikkeitä. Itse laukat oli silti pikemminkin löysiä.

Välikäyntien jälkeen tehtävänä tultiin ravissa loivaa kiemuraa, yhdelle sivulle laukkaa. Ehkä kerran nousi väärä laukka. Alkuun nostettiin kulmasta, sitten ruvettiin nostamaan vasta suoristuksen jälkeen. Osasin pitää ulkotuen ja myödätä sisältä.

Lopputunnista ravi meni epävakaaksi. Pyöristyi mutta välillä kiihdytti, välillä mateli. Tuntui ettei omilla teoillani ollut juuri vaikutusta.

Hepan omat loikat loppuivat riittävään liikuntaan. Tammalle ei tullut kuuma mutta kuskille tuli. Tunnin jälkeen oli yhä tosi kiukkunen hoitaa.

Ope kiitteli että tultiin tunnille tällä kelillä, kiiteltiin takaisin että piti meille tunnin vaikka oli kylmä.

Ongelmia:
äkäinen ratsu hoitaa
pakkasvirtapomput

Parannusta:
saatiin tosi hyviä kulmia käynnissä ja ravissa hetkittäin
ravi pyöristyi loppua kohti
laukat nousi pääsääntöisesti oikein

sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Irtokoulutunti Artukaisissa perusratsastusta

Vähän ennen joulun tuloa tajusin että tällä kertaa olen Turussa vielä muutaman ns. arkipäivän pyhien jälkeen. Heppailemaan rupesi tekemään mieli. Artukaisten (Turun ratsastajien) nettisivuilta löysin sekä hyvin houkuttavan estekurssin (joka valitettavasti kesti vielä maanantaihin) sekä irtotunteja. Kyselyyni vastattiin että irtotunnilla olisi tilaa. Himoitsemilleni hyppelyille siis hyvästit tällä kertaa. Edellisestä käynnistä oli näemmä ehtinyt vierähtää jo 3 vuotta. Nyt maksoin tästä ilosta 34 euroa (yhä euron alennuksella) ja ensi viikolla hintoihin on tulossa 5 euron korotus.

Ratsutoiveeksi kerroin taas säpäkän tamman. Listasta nimeni perästä löytyi Ansa. Ruunikko isohko tamma, joka ei tykännyt harjauksesta tai satuloinnista. Hoitotoimet ja varustus kuitenkin sujuivat tamman ollessa köytettynä.

Karsinapose.
©Anu

Pakkasta oli -7°C, vähemmän kuin ennusteet uhkasivat. Ei paha. Ratsukoita tunnilla oli muistaakseni 6. Maneesissa tamma ei malttanut seistä aloillaan ja käynnissä vähän tuijotteli jos oli tuijoteltavaa.

Jalustimien säätöä.
©Anu

Iso osa tunnista oltiin kahdella ympyrällä. Me jäätiin maneesin takapäätyyn kahden muun ratsukon kanssa. Tehtiin voltteja sisään ja toisessa kierroksessa kaatui voltilla sisään. Sorruin vähän humputtelemaan ja ratsu kulki pitkänä. Ope (sijainen) puhui aika paljon yleisiä asioita, mm. tuttua potkukelkkavaikuttamista. Vaikutetaan kun on tarve ja sitten annetaan rauha.

Ympyrällä mentiin ravia ja laukkaa. Edelleenkään en aktiivisesti ratsastanut tammaa avuille. Mukava laukka ja muistaakseni kivasti säätyvä. Itse saatoin istua vähän vinkkuralla.

Lopputunnista tehtiin ympyränvaihtoja ja suoristuksia ravissa. Ope kehotti pitämään kädet aloillaan. Jo ravissa oli ongelmia rauhallisen suoristuksen kanssa. Nyt vasta ope heräsi vaatimaan Ansaa kunnolla avuille. Eihän se ihan hetkessä onnistunut. Varsinkin vasemmassa kierroksessa tie suoristuslinjalle oli haastava tamman puskiessa sisäpohjetta päin. Yritin tehdä liian ympyrämäisen tien kun olisin voinut helpottaa tehtävää ratsastamalla enemmän ajatuksella radan poikki.

Sitten ruvettiin nostamaan suoristuksista tulevan suunnan laukka. Ansa vähän innostui tulevista nostoista, luultavasti kuski myös. Tätä ennen tuli teoriaa oikeasta nostoajasta. Niitä asioita, joihin normaalissa ratsastuksessani unohdan aina keskittyä. Laukka lähtee ulkotakajalasta ja jos en nyt ihan pieleen muista niin nostoapu pitäisi antaa juuri kun ulkotakajalka on menossa maahan. Muistelen myös että laukka suositeltiin nostettavaksi sisäjalalla ja ulkojalan olisi pitänyt antaa pikemminkin olla aloillaan. Itse nostoissa jouduin kuitenkin keskittymään ratsun rauhoitteluun että itse ajoitus ja avut unohtuivat täysin. Ope kaipasi parempia valmisteluja. Joka kerta päästiin kuitenkin asiallisesti myötälaukkaan. Lopulta saatiin myös hätäilemättömät nostot kumpaankin suuntaan. Sitten riitti meille.

Loppuraveissa kulki tasaisen pyöreänä muistaakseni. Saattoi yrittää livahdella pitkäksi. Alkuun meni myös aika reippaasti. Ope kommentoi että tamma on herkkä. Olihan se. Vaan silti olisi tarvinnut alusta asti enemmän ratsastusta että olisi lyhentynyt ja tullut jo alkutunnista paremmin kuulolle. Itse menin matalan aidan kohdalta ja jäi sellainen olo että open mielestä meillä ei mennyt kovin hyvin. Toki sain vähän säälipisteitä kun sanoin että tämä oli eka kertani Ansalla.

Tamma ei tykännyt muista hevosista suuresti ja kaarrossa sai huolehtia riittävistä välimatkoista. Tunnin jälkeen purku, harjaus ja loimitus sujuivat muistaakseni kiukuttelematta.

Ongelmia:
alkutunti vähän jolkoteltiin
lopuksi kun ruvettiin vaatimaan niin valmistelu oli puolitiessä

Parannusta:
kulki asiallisesti
pyöristyi loppuraveihin
laukat nousi myötäisinä ja malttoi lopulta odottaakin

Anu videoi pätkiä menosta:

maanantai 22. joulukuuta 2014

Tuplatunti koulua, ekassa tunnissa ei mitään järkeä - satulan kirous

Maanantaina tuli viesti että esteitä ei ole mutta kaksi koulutuntia. Pääsin siis ratsastamaan kummatkin tuntini. Keli oli n. -4°C ja lunta tuprutti. Välillä ihan paljonkin mutta niin pientä että kovin suuria nietoksia ei näistä tullut. Listassa luki Harmonia kummallekin tunnille. Totesin että takamukseni ei kestä kahta tuntia ilman satulaa, joten satula matkaan. Tallissa Hoo esitti tänään pitkästä aikaa ihan kunnon lohikäärmemuuveja. Itse olin yllättävän rauhallinen ja jatkoin muina naisina harjaamista vaikka tamma toisesta päästä esitteli hampaitaan (ei ylettynyt koska oli kiinni) ja toisessa päässä viuhtoi takasella ympyrää. Harmi ettei tämä ignooraus riittänyt. Myöhemmin takanen rupesi hyrräämään vieressä niin pitkään ja hartaasti että piti hakea raippa seuraksi. Eikä se tarvinut kuin ottaa käteen niin tamma asettui. En siis edes uhkaillut.

Vielä yhdet kiukut tuli satulasta. Tamma näytti hampaita, esittelin sille kyynärpäätäni ja se iski päänsä siihen, hermostui, keveni edestä ja heilutti takasia. Onneksi rauhottuikin nopeasti. Rupesi nimittäin karsina tuntumaan aika ahtaalta.

Kavioiden putsaus ja taluttaminen toimivat priimasti.

Kenttä oli aika koppurainen. Kunnon kaivautunut ura ja sen vieressä muhkuraa. Ensimmäinen tunti oli jotain ihan kammottavaa. Ohjat tuntumalle ja heti raviin. Meille niin tärkeä käyntipohjustus jäi siihen että yhden sivun verran yritin vähän jotain. Ravissa Hoo oli vino ja juoksi alta. Kammottavaa. Yritin pitää tamman kahden ohjan tuntumalla, olla hääräämättä liikaa (eli aikamoista hentoilua) ja käyttää pohkeita. Jalat oli taas hyvin aneemiset. Kaikki hidastukset oli hirveää vetämistä.

Ope haukkui ratsuani aasin näköiseksi. Joo, ei mennyt kovin nätisti mutta silti! Veikkaan että syytä oli vähintään yhtä paljon satulassa. Kun tamma ei toiminut, minua rupesi hermostuttamaan, jolloin jäykistyin, tamma jännittyi lisää ja kierre vain paheni. Ope käski volttailla mutta siitä ei ollut apua. Lopulta oma ratsastus oli kammottavaa sinnepäin haahuilua. Pitkille sivuille nostettiin laukkaa. Tamma kuumui mutta silti osa nostoista oli järkyttäviä ravin kautta kiihdyttelyjä.

Päädyssä oli tarkoitus tehdä timanttia. Siitäkään ei tullut oikein mitään. Yritin pitää ohjastuntuman vakaana ja samanlaisena kumpaankin ohjaan. Tamma oli tosi jäykän ja vinon oloinen, murehdin sitä ihan liikaa ja sorruin värkkäämään ohjilla. Lopulta pyörittelin voltteja käynnissä kun ravissa meidän menossa ei ollut mitään järkeä.

Ainoa, mikä tänään sujui edes jotenkin, oli toiseen päätyyn tehdyt käyntiväistöt. Tämän tunnin oli tarkoitus olla ihan perusasioita mutta me oltaisiin voitu ottaa vielä pykälä tai pari helpompaa menoa. Ens kerralla osaan sitten toivoa käyntityöskentelyä.

Loppuravit eivät tuoneet juuri helpotusta. Kun ope katseli muualle (ja kuski sai hieman rentouduttua) niin tammakin lopetti kaikista pahimmat jännittämisensä ja meno rupesi olemaan etäisesti vähän oikean suuntaista. Siihen sitten lopetettiin. Onneksi tämä sentään tuntui menevän nopeasti ohi.

Tunnin jälkeen oli ihan hirvittävät keljutukset päällä. Varmaan huonoin tunti 5 vuoteen! Mikään ei sujunut. Tästä johtuen olin varmasti tikkujäykkänä kyydissä. Yritin keskittyä hengittelemään ja rentoutumaan. Onneksi seuraavan tunnin kuskit saivat mutkin sitten paremmalle mielelle.

Tuntien välissä vaihtui ope. Totesin alkuun että meidän eka tunti oli järkyttävän hirvittävä. Ope kysyi että onko mulla arvauksia mistä se johtuu. Vastasin että kelistä, pohjasta, tammasta, kuskista tai satulasta. Ehdotus oli että jätä satula pois. Sen teinkin sitten myöhemmin kun totesin että ravi satulan kanssa on yhä hirveää. Istunkohan jotenkin kummallisesti tämän uuden satulan kanssa? Jalat väärissä paikoissa?

Tämä tunti alotettiin tosi rauhallisesti, mikä sopi meille paremmin kuin hyvin. Keskityttiin suoraan tulemiseen ja kulmiin. Pitkin ohjin päästiin pituushalkaisijalla paremmin suoraan kuin tuntumalla mutta kovin hienoa meidän suoraan meno ei silti ole. Lisää energiaa pitäisi saada että kiemurtelu vähenisi. Takaosa pullotti tänään oikealle. Sanoisin että istunnastakin voi löytyä vikaa.

Nyt saatiin niin täsmäohjeita että meidän meno rupesi hitaasti ja varmasti paranemaan. Tosi pitkä käyntipätkä alkuun ja se oli tosiaan juuri se, mitä tarvittiin. Itse lakkasin murehtimasta, rentouduin ja tammakin rauhottui.

Kun ruvettiin ottamaan pitkille sivuille ravia niin nakkasin satulan pois. Tehtiin pysähdyksiä, peruutuksia ja siirtymiä. Ilman satulaa meno oli paljon helpompaa ja pidätteet menivät huomattavasti paremmin läpi pelkällä istunnalla. Päästiin siitä kammottavasta vetämisestä eroon. Pysähdykset tuli parhaimmillaan tasan. Tamma rupesi myötäämään pysähdyksiin. Peruutukset rupesivat toimimaan alun nihkeyden jälkeen kevyesti. Open ohje liikutella ohjia peruutuksen aikana paransi muodon tasaisuutta. Itse keskityin pitämään tuntuman siirtyessä pysähdyksestä raviin ja ope muistutti pitämään tuntuman kunnolla myös ravissa. Siinä käteni halusivat lähteä leijailemaan. Kulmissa suositeltiin tekemään nopeammat johtamiset ja palauttaa kädet aina omille paikoilleen. Tadaa, ratsu myötäsi. Lopulta muistin ratsastaa siirtymät myös ravista käyntiin ja sen jälkeen meidän meno kaipasi enää pikkuviilausta. Nyt tamma taipui ja myötäsi kulmissa, kuunteli, keskittyi eikä kiirehtinyt. Ero edellisen tunnin jäkitykseen oli valtava!

Tämä tunti meni siis aika rauhallisesti ja laukkaamatta. Mutta tässä oli niin paljon enemmän järkeä kuin aiemmassa kiristelyssä! Tästä tulin onnelliseksi ja tunnin takaiset keljutukset haihtuivat. Jos ongelmamme johtuvat satulasta niin sitten meillä on ongelma. Olisi ihan hyvä osata mennä myös satulalla. Tänään tosiaan kummankin tunnin 2 muuta ratsukkoa menivät ilman satulaa.

Ongelmia:
ensimmäisellä tunnilla lähes kaikki

Parannusta:
toisella tunnilla sekä kuski että tamma rentoutuivat ja yhteistyö rupesi toimimaan
yllättävän hyvät peruutukset

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Siirtymiä kieli poskella (Aksu)

Sunnuntaina toivoin paikkaa jostain vähäväkiseltä tunnilta. Alunperin kuskeja piti olla 5 mutta jostain ilmaantui vielä kuudes. Ihan asiallinen määrä kuitenkin. Ratsutulokseeni en sen sijaan ollut yhtään tyytyväinen. Pitkästä aikaa Aksu. Onhan se osaava joo mutta jotenkin rasittava. Hoitohommilta säästyin kokonaan, sillä ruuna oli valmiiksi hommissa ja jatkoi jälkeeni vielä maastoon. Pakkasta oli jonkin verran, tarkenin kuitenkin tunnin fleecellä.

Aksu ei ollut tänään kovin pahalla tuijottelutuulella. Katsomopäädyssä kuitenkin vähän jännittyi. Ope suositteli kunnon taivutuksia ja suorilla avoja ratsun rentouttamiseksi. Ravia kaivattiin monesti lisää. Aksu pullautteli kieltään pihalle ja alkutunnista se rupesi korpeamaan yhtä pahasti kuin Ekun suun aukominen. Yritin myödätä ja olla hellä mutta silti kieli lurpotti ulkona. Ajatukseni ei olleet kovin julkaisukelpoisia vaan enemmän tyhmä kaakki -sarjaa. Opellekin huokailin että nämä isot ruunat ei yleensä ole mun juttuni.

Päivän aiheena oli siirtymät. Jakauduttiin kahden porukoissa omille ympyröille. Meidän ympyrälle takapäätyyn tuli kaveriksi Vanilja. Olin aavistuksen huolissani ponin ampailutaipumuksista, sillä heti alkutunnista Aksu näytti että on heti mukana jos jossain on jotain hässäkkää. Ponista ei onneksi aiheutunut mitään. Omaan pissalätäkköönsä astuminen sai Aksun sen sijaan pyrähtämään raviin. Höpsö.

Ympyrällä mentiin alkuun harjoitusravia ja tehtiin kierroksen aikana kaksi lyhyttä käyntisiirtymää. Ope käski ratsastaa enemmän ristiselällä ja tehdä pidätteet istunnalla eikä ohjasta vetämällä. Yritin kyllä. Kevyemmällä tuntumalla siirtymät tuntuivat pitkiksi valahtamisilta. Ohjasta vetämällä pysähtyi nopeammin mutta veti vähän vastaan ja meni silläkin etupainoiseksi. Lopulta rupesin onneksi saamaan juonesta kiinni Aksun kielihomman kanssa. Käynnissä kieli pysyi sisällä. Ravissa ruuna ei suvainnut kovin napakkaa ulko-ohjaa. Ope käski myödätä sisältä ja nopeammin mutta kieleen auttoi mielestäni paremmin hellempi ulkokäsi. Pohkeilla lisää ravia niin menosta tuli vähän ryhdikkäämpää.

Laukkaa mentiin ensin vain ympäri. Ihan ok. Siinäkin rupesin saamaan ratsun kieltä suuhun. Lopulta tehtiin tehtävää että puoli kierrosta ravia, laukannosto. Me tehtiin voltti laukassa ja siirryttiin käyntiin. Sitten takaisin raviin ja sama uudestaan. Kummallisen ahdasta meinasi olla kahdella ratsukolla. Alaspäin siirtymät oli alkuun valuvia. Vasta kun open ohjeesta tajusin koota laukkaa kunnolla ennen siirtymää niin niistä tuli asiallisempia. Edelleen olisi pitänyt ratsastaa huolellisemmin. Laukat nousi pyynnöstä mutta muoto karkasi. Kieli viipotti hetkittäin ulkona. Ulko-ohjastakin piti pitää kiinni. Laukan eteenratsastus ympyrällä sujui ihan ok. Käynnistä raviin päästiin sentään pyöreinä. Kummatkin suunnat melko samanlaiset. Vasempaan kierrokseen ratsu pysyi rennompana.

Loppuravit oli jo ihan asialliset. Rento ruuna, joka venytti oikeaan suuntaan. Kielikin pysyi sisällä. Jes. Siitä olin mielissäni että rupesin tuntemaan ohjissa missä kieli milloinkin viipottaa. Käveltiin ihan kunnon pitkät loppukäynnit ennen kuin Aksun hommat jatkui.

Ongelmia:
kieli ei pysynyt suussa
ratsu vähän jännittyi välillä
ratsastus olisi voinut olla huolellisempaa

Parannusta:
Aksulla ei ollut tuijottelupäivä
toimi ihan ok jalasta eteen
rentous lisääntyi lopputuntia kohti
jokunen suht asiallinen laukasta käyntiin siirtyminen

lauantai 20. joulukuuta 2014

Pienryhmätunnilla 90-rata

Alkuun näytti taas hankalalta mutta lopulta löytyi kolmen hengen porukka lauantaille pienryhmätunnille ja saatiin myös kaikille sopiva aika järjestymään. Tästä riemusta piti maksaa siis 32 e. Tunnin piti lauantaiope. Ratsukseni sain kisaheppani Merin eli nämä oli meidän toiset hyppytreenit. Maneesin mittari näytti +2°C, pihalla oli pikkupakkanen.

Esteitä kasattiin maneesiin 5. Suora linja pysty-okseri, 21 m, kaareva linja pysty-pysty 24 m ja yksinäinen okseri lävistäjälle. Tällä kertaa Meri ei ollut alkuverkassa yhtään niin ihanan helppo kuin viimeksi kisaverkassa. Käynnissä pyöristyi, ravissa meinasi mennä joko hissutellen tai pitkänä ja lujaa. Laukassa muka vähän jotain säädeltiin mutta mentiin mielestäni joko pitkänä ja lujaa tai pyynnöstä tosi lujaa. Lyhentely-yritykset oli juuri yrityksiä. Sisäpohjetta paremmin läpi kaipasi ope. Meri oli enempi innoissaan kuin laiska.

Verkkahypyt hypittiin 21 metrin linjalle. Esteet oli alkuun ristikoita. Alkuun meiltä kaivattiin väliin kuutta askelta. Ekalla yrityksellä jäi tosi ahtaaksi mutta Meri pelasti ja mahdutti vielä kuudennenkin. Sen jälkeen tajusin ottaa enemmän kiinni ja tulla pienemmässä laukassa sisään. Siistit 6. Sitten esteet nousi pystyiksi ja yhä tultiin nätisti kuudella. Jos linjan jälkeen oli vääriä laukkoja niin Meri korjaili ne melko itsekseen. Tultiinkohan tämä vielä viidellä. Kuitenkin myöhemmin myös 5 laukkaa tuli tähän siististi ja sujuvasti.

Tämän jälkeen tultiin kaarevaa linjaa. 6 laukkaa siihen siististi. Pari kertaa muistaakseni. Kivan tasaista menoa meillä.

Sitten hypättiin 6 hypyn pikkurata. Ekalla kierroksella korkeus oli jossain 60 sentin nurkilla. Suora linja, lävistäjäokseri, kaareva linja ja vielä kaarevan eka toiseen suuntaan. Oikein kiva ja sujuva. Erityisen tyytyväinen olen lävistäjäokseriin. Jäätiin vähän kauas ja pyysin Meriä ponnistamaan kauempaa. Hyvin totteli ja saatiin hyvä hyppy. Ponnistuspaikoista oltiin joka kerta samaa mieltä.

Seuraavalle kierrokselle ope nosti esteet meille ysikymppiin. Sitähän minä halusin. Rupesivat vaan näiden pienien jälkeen näyttämään melko valtavilta. N. 30 cm kerralla ylöspäin. Mutta hillitsin itseni enkä ruvennut arastelemaan ja toivomaan pienempiä. Linjan eka jäi vähän matalammaksi Sen verran meni jännäksi että ekalla linjalla jäädyin ja unohdin ratsastaa. Tuijottelin vain okseria että hui kamala. Siinä meni laukasta rytmi ja paikka katosi. Eikä se Meri sitä sitten itsekseen hypännyt vaan otti suht rauhallisen kiellon esteen eteen. En raipannut koska eihän heppa oikeastaan ollut edes tuhma. Seuraavalle yritykselle muistin että ai niin, täällähän piti ratsastaa. Sujuvat 5 laukkaa väliin ja vähän varmistelua. Nätisti yli. Lävistäjäokseri jännitti sekin mutta yhtä lailla selvittiin siitäkin. Lennossa taputuksia. Linjan ekalle tultiin hitusen lähelle mutta yli päästiin. Toiselle tuli parempaan paikkaan, helposti yli. Kaarre oli taas tiukahko ja laukka vähän kärsi. Mutta vikalle ei tykitetty vaan tultiin aika maltillisesti. Hyvään paikkaan ja nätisti yli. Vau! Olin tosi tyytyväinen että pienen jahkailun jälkeen päästiin ysikympeistä näin hyvin yli. Kaunista yhteistyötä.

Hitusen jäi eka linja kuitenkin hampaankoloon ja ennen kuin ehdin ajatella asiaa enempää niin ope käski ottaa sen uusiksi. Nosti vielä ekankin pystyn n. ysikymppiin. Hyvä laukka, vähän lähelle ehkä mutta nätisti taas viidellä. Eikä mitään epäröintiä. Olin tosi tyytyväinen. Myös ope oli sitä mieltä että voidaan lähteä kisoissa hyppäämään 90. Jes! Eihän Meri itsestään hyppää mutta eihän sen kuulu eikä tarvikaan.

Olipa ihana tunti. Kaikilla meni kivasti eikä turhaan odotteluun mennyt aikaa. Hyppyhommat pitää ehdottomasti jatkossakin tehdä tarpeeksi pienellä porukalla.

Ongelmia:
yksi kielto

Parannusta:
ponnistuspaikat löytyivät hyvin
ei miniaskelia
90 meni lopulta helposti

torstai 18. joulukuuta 2014

Hankalia kääntöharjoituksia ja 110 cm trippeli

Torstaina arvelin taas saavani Fossin ja niinhän siinä kävi. Pohdin että yksi syy pitkään Fossiputkeen voisi olla se, ettei heppaa tahdota kiusata kohtuuttoman monella vaihtuvalla ratsastajalla. Tänäänkin F oli aavistuksen nihkeä lähtemään hommiin. Ensin piti herätellä päikkäreiltä. Heppa oli vielä kesäkengässä. Keli oli hieman plussalla, piha kostea koppura.

Aikatauluni oli tiivis ja kun lopulta oltiin kaikki 5 paikalla ja oltiin saatu esteet kasattua oli kello jo 13 yli. Kävelyä pitkin ohjin, vähän tuntumalla ja sitten verkkailua. Ravissa meinasi mennä lujaa, laukassa rauhallisemmin. Mutta tänään oli taas turpa alhaalla -päivä. Olikohan vasen kierros, jossa ratsun koko kaula kääntyi vasemmalle kun en asiaa ajatellut tarpeeksi. Oikealle oli taas hankalampi saada asettumaan.

Toisen pitkän sivun suuntaisesti laitettiin 4 estettä siksakkiin eli päädyistä vierekkäin. Alkuun olivat 3 puomin pinoina ja tultiin niitä pitkän sivun suuntaisesti ensin ravissa, sitten laukassa. Aluksi tuli ylimääräistä kiemuraa, myöhemmin päästiin kiemuroista mutta yhä oli jalkojen asettelun ja rauhallisuuden kanssa ongelmia. Laukassa hissuttelin itse liikaa enkä tainnut edes ajatella että väleihin tuppasi tulemaan liikaa askelia. Loppua kohti päästiin kuitenkin suht suoraan ja kovin pahasti hössöttelemättä. Toki vauhti aina vähän kiihtyi tehtävällä.

Tämän jälkeen tultiin sama hypäten esteet kohtisuoraan eli kiemurakuviolla. Suunta vaihtui aina hypyssä ja hypättiin esteet ns. järjestyksessä ovea kohti. Ensimmäinen kierros oli vähän holtiton ja saatiin ehkä 1 vaihto. Toinen alkoi muistaakseni aika kaoottisesti ja usvateltiin koko tehtävä. Loppuun lisättiin eka este vielä uudestaan. Vika linja saatiin sakkona. Yli meni vaikka meinasin ekalla kerralla unohtaa vikan.

Saatiin porukan ainoina sakkokierros. Me oltiin kyllä ehdottomasti eniten sen tarpeessa. Nyt taisin alottaa liian himmaillen ja käskettiin 2 esteen jälkeen muistaakseni uudelleen alusta. Kunnon laukka ja edestä irti. Taisi pari vaihtoa tulla. Huomattavasti paremmin kuin keskimmäinen kierros muttei vieläkään hyvä. Ehkä 3 pudotusta näillä kierroksilla. Meille ihan liian nopeasti tapahtuva tehtävä. Yksi este ja maneesia ympäri sopisi meille paremmin.

Lopuksi tultiin vielä trippeliä. Sen eteen 1 askeleen päähän tuli kavaletti auttamaan ponnistuspaikan löytämistä. Hepo ei oikein tuntunut hyvältä isolle esteelle. Kiihdytti, meni etupainoiseksi tai tuijotteli yläkautta silmiin. Ei auttanut kuin ratsastaa. Tehtävästä selvittiin ihan hyvin joka kerta. Esteen jälkeen oltaisiin voitu mennä paremminkin suoraan. Kaarteessa oli monesti reippaasti vauhtia. Kierroksia otettiin useampia ja este nousi joka välissä. Huomasinhan minä että näyttää isolta mutta en halunnut kiinnittää asiaan huomiota. Kaikki sujuivat kivasti yli. Pelottavan isoa esteestä ei tullut. Vikalla kierroksessa tiputettiin ja saatiin sakkokierros. Osasin nostaa etuosaa välissä tai ruuna tajusi itse nostaa jalkansa yli. Toisella kerralla puhtaasti. Mittailut paljastivat että trippeli oli 110 cm. Näin äkkiä näihin jättimäisiinkin rupeaa siedättymään. Koska este ei hirvittänyt niin ei sen ylityskään tuntunut niin loistavan mahtavalta kuin viimeksi. Vaikka hienoahan se tietysti oli!

Fossi jatkoi hommia, me purettiin esteet. Syyskausi loppui tähän ja 8.1. jatkuu hyppelyt. Nyt ei näemmä ollut yhtään ehtaa koulutuntia syksyllä. Ei haittaa. Ope haaveili 1,5 tunnin estetunnista että ehtisi verkkaamaan kunnolla. Ei yhtään hullumpi idea.

Ongelmia:
etupainoisuus ja kiire
tuijotteli yläkautta silmiin
kääntötehtävä

Parannusta:
110 helposti yli

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Valakonen hankalampana

Keskiviikkonakin mieli halaji ratsaille. Ensimmäinen viesti tallille oli hyvin pohjustava että onko kenttä ratsastuskunnossa. Oli kuulemma. Lämpötila pyöri yhä nollan tienoilla ja luntakin oli vaikka välillä satoi ihan reilusti vettä. Mahduin klo 19 tunnille mukaan ja ratsuksi luvattiin valakonen. Tunnetaan myös nimellä iso valkee eli iso H.

Harmonia oli tallissa tänään vähän pahemmalla päällä. Kertaalleen monotti taas oikein kipakasti sivuseinään. Pyysin nätisti väistämään, ei väistänyt vaan kiukutteli. Jälleen kerran mietin kuinka ikäviä reikiä minuun tulisi moisesta hokkijalalla osumisesta. Pahoja. Nyt tarjoili hammaskalustoakin. En kyllä osannut juuri pelätä. Suurimman osan ajasta käyttäytyi hyvin. Kehuin kun oli nätisti. Karsinassaan nosti kaviot yhä tosi nätisti. Takamukseni oli maanantaista hellänä, joten tänään laitettiin satula. Maanantain velttouden takia laitoin kannuksetkin.

Tänäänkin naputeltiin tilsoja irti useamman kerran tunnin aikana. Kenttä oli hyvin pitkälti samassa kunnossa kuin maanantaina. Kelivaihteluiden nähden yllättävän hyvässä. Opekin oli varautunut rauhalliseen tuntiin.

Tänään mentiinkin sitten paljon suoraan. Jokunen takaosakäännös ja temponmuutoksia. Itselläni oli ote ihan hukassa. Hoo löntysteli menemään ja ravissa juoksi pää taivaissa. Laukkoja otettiin alkuverkassa pitkille sivuille. Yhä tamma yritti oikoa kulmia ja pitkillä sivuilla seilasi kummasti vasemmalle. Ravissa välillä madeltiin, välillä ampaistiin alta ja jopa laukkaan. Tuntui että meillä oli tänään kommunikaatio-ongelmia. Kierosti ajattelin että ilman satulaa olisi ollut helpompaa.

Välikäyntien jälkeen tehtiin ravista seis, peruutus ja takaisin raviin. Pysähdykset tuli vähän töksähtäen. Peruutukset ei meinanneet irrota sitten millään. Takaisin raviin päästiin välillä vähän löysästi, välillä kelvollisesti ja jokusen kerran hyvin. Mutta peruutuksien kanssa oli ongelmia.

Volteilla tamma pyöristyi. Jotain tein silti hassusti kun turpa nousi sekä voltille kääntäessä että voltin jälkeen suoristessa. Vasempaan toimi paremmin. Kertaalleen sain innostettua kevyeen ja lennokkaaseen raviin. Sitä riemua kesti ehkä puoli kierrosta.

Loppuraveissa patistelin kunnolla liikkeelle. Vähän nihkeästi edelleen eteni. Vasen kierros oli aika hyvä. Suuntaa vaihtaessa turpa nousi ja oikeassa kierroksessa ratsu ei ollut rehellisesti läpi. Ulkokäteni käyttö oli kummallista, ohjat yhä liian pitkät ja ratsukin rupesi hyytymään.  Lopulta päästiin open tehosyyniin. Jotain oli pielessä kun kunnon tasaisuutta ei löytynyt. Eteenpäin piti ratsastaa jatkuvasti enemmän ja enemmän. Lopulta rupesi pudottelemaan käyntiin ja painamaan ohjalle. Tehtiin vielä yksi lähes hyvä voltti ja sitten saatiin lopettaa. Enpä oikein tiedä mikä meidän ongelma oli tänään. Pohjaa voi ehkä syyttää vähän. Alkutunnista kuskikin taisi ratsastella vain sinnepäin. Mutta oli kyllä poikkeuksellisen hankalaa. Ope kommentoi että tuntiaiheet ei olleet meitä ajatellen parhaat mahdolliset. Meille olisi volttailu tullut paremmin tarpeeseen.

Ongelmia:
tamma mateli pää pystyssä
kulmat
suoraan meno
tasaisuus
eteenpäinpyrkimys
peruutukset
happamuus tallissa

Parannusta:
laukat nousi oikein
takaosakäännökset oli ihan kelpoja
ei harmittanut

maanantai 15. joulukuuta 2014

Hyytymistä ja tilsoja

Maanantaina tuli taas viesti että estetunti on peruttu kelin takia. Nyt olikin kunnon loskalumikeli, lämpöä pari plussalla, tihutti vettä ja viikonlopun lumet oli maassa. Ratsukseni sain ihanaisen Hoon. Kysyin että laitanko satulaa. Vastaus oli että ei väliä ja sitten tarkentui että sama mennä ilman kun ei laukata.

Harmis oli tänäänkin epäilyttävän kiltti hoitaa. Ihan alkuun vähän nyrpisteli mutta kun en siitä suuremmin välittänyt enkä komentanut niin seisoi tosi nätisti aloillaan harjatessa. Parasta on hevosen väistättämisen helppous. Ei siinä mitään voimaa tarvi, kunhan sormella vähän kevyesti työntää. Olin sen verran ripeä että pyöräytin tammalle vihdoin viimein ranskiksen harjaan. Pitkään ja ohueen harjaan sen sai pikaversionakin yllättävän siististi. Ja vastoin odotuksia tämä jopa pysyi lähes koko tunnin ja avautuessaankin aukesi vain ihan niskasta eli loppuletti pysyi silti siistinä. En edes tiennyt että osaan tehdä noin uskottavan oloisia lettejä.

Harmonian ranskis.
©Mallu


Kenttä oli urilta märkä, keskeltä luminen. Tilsautuminen oli hurjaa ja niitä nakuteltiin lähes jatkuvasti joltain irti. Hoo oli vähän pystypäinen ja jännittynyt. Sitten rupesi hyytymään. Alkuun humputeltiin aika pitkään vain uraa pitkin ravissa. Tein käyntisiirtymiä ja yritin saada ratsua pyöreämmäksi. Eli kädet lukkiutuivat alas ja jännittyivät. Kertaalleen meinasin horjahtaa kaarteessa. Onneksi letistäkin sai hyvin kiinni. Pikatarrautuminen pelasti. Kannattaa pysyä lähellä sitä hevosen selkää eikä pomppia.

Lopulta tehtiin myös muutamia laukannostoja pitkille sivuille. Kelvollista. Keskilinjalle otettiin seis. Pysähdykset oli parhaimmillaan suoria. Välillä lähes suoria ja sitten korjailtiin. Raville pääsy ja suorana suoraan jatkaminen oli vähemmän ansiokasta. Löysä siirtymä, linjassa pientä hakemista, ratsu jännittyi, takaosa liirasi enkä saanut taipumaan kulmissa. Varsinkin vasemmalle taivuttelu oli tänään hankalaa. Otettiin omin luvin välikäynnit kun meidän ravaaminen rupesi menemään tosi tahmeaksi. En meinannut saada tammaa käynnistä raviin enää kovin hyvällä. Pieni tosi hyvä pätkä kyllä saatiin kun sisuunnuin komentamaan tamman liikkeelle ja se nappasi takasetkin mukaan ja oli tovin kevyt ja lennokas. Muistin jopa kantaa kätenikin sen hetken verran.

Lopuksi tultiin vielä muutamat raviväistöt. Olisin halunnut ratsua rennommaksi. Väisti ok, liike hyytyi ja takaosa lähti omille teilleen joko johtamaan tai jälkeen jos en ollut tarkkana. Tätä ennen poistettiin taas tilsat ja meno tuntui paljon lennokkaammalta. Osasyynä saattoi olla aiemmat laukannostot.

Tunnin jälkeen kun palattiin talliin niin tamman korkkarit oli melkoiset. Varmaan 6 cm lumipaakkua kummankin etusen alla. Ei ihme jos ei ole menohaluja. Vasara käteen ja lisää moukarointia. Käytävällä ei enää nostanut jalkojaan ajatuksesta. Karsinassa meinasi ensin tulla ruokakiukku ja karkaaminen sapuskoille. Harjatessa sitten nosteli etusiaan. Mutta enemmän malttamattomuuttaan kuin kiukusta. Voisikohan kuvitella että pääsen pikkuhiljaa tamman sielunelämästä kiinni. Onhan se 600 kg rakkautta.

Ongelmia:
oikoi kulmissa
taivutus vasemmalle
siirtymät ylös
aktiivisuus loppua kohti

Parannusta:
kiltti hoitaa
pysähdykset siistejä
yksi hieno ravipätkä patistelun tuloksena

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Pikkujouluriehan estekaksintaistelu

Sunnuntaina pääsin ensimmäistä kertaa pyynnöstä ratsastamaan Uotilassa. Kun ope kysyi että tahtoisinko tulla jouluriehan estekaksintaisteluun hyppäämään Mörkö-hepalla niin vastasin tietysti kyllä. Aiemmin näytöksiä on kuulemma ollut 2 mutta tällä kertaa mentiin yhdellä. Mörkö kävi pohjille esiintymässä katrillissa. Välissä käytiin karsinassa vaihtamassa satula ja suojat.

Meidän verkka oli hyvin tiivis kokemus. Katrillissa olleet hevoset käveli, tallista tulleet ravasi toisessa päässä. 12 ratsukkoa, maneesi 20 x 40 m. Verkkahyppyjen aikaan muut oli toisessa päässä ympyrällä ja hyppäävä kävi ottamassa yhden hypyn toista pitkää sivua poispäin ja toisen takaisin. Esteet oli ihan minejä. 6 verkkahyppyä, pudotettiin kerran takasilla. Ope käski että älä hyppää itse kun ei ole mitään hypättävää.

Homman nimi oli siis hypätä kisakumppanin kanssa samanlainen mutta peilikuvana ollut rata samaan aikaan. Pudotuksesta tuli sekunti lisää aikaan. 5 estettä ja tosi tiukkoja teitä. Kisaradan koko oli siis 10 x 40 m. Meidän ekaksi taistelupariksi tuli uusi hepo Leira. Esteitä vähän nostettiin isoille hepoille, olivat jotain max 70 cm. Mörkö käynnistyi vähän hitaasti mutta syttyi kivasti kun pääsi vauhtiin. Yllätyin itsekin kuinka hienosti se kääntyi. Toinen kiva yllätys oli se, että esteet pysyivät pystyssä. Maalissa oltiin lopulta ihan reilusti ekana.

Toiselle kierrokselle vastaan tuli Fossi. Arvelin että tiukkaa tulee ja olin oikeassa. Fossi meni lujempaa mutta me tehtiin tiukemmat tiet. Vikalle esteelle laukattiin lähes rinta rinnan mutta maalilinjan Fossi ylitti ehkä puoli hevosemittaa aiemmin. Kummallakin pysyivät kaikki esteet ylhäällä, siitä olin hyvin mielissäni. Tällaista heppakisailu on parhaimmillaan, hyvin tiukkaa
ja jännittävää. Karsiuduttiin siis toisen kierroksen jälkeen. Vaan eipä olisi meilläkään ollut jakoja kolmannella kierroksella pikkuponia vastaan, joka kääntyi kuulemma ilmassa. Mutta kivaa oli! Olisipa Mörkö aina tällainen!

Hypättiin kummallakin kerralla vasemmanpuoleinen rata.

torstai 11. joulukuuta 2014

Keilaamattomuutta pikkuesteillä

Torstaina pelkäsin taas että estetunnille tulee Mörkö. Pieleen meni ja sain jatkaa Fossilla. Tällä kertaa luvassa oli hepan varustus. Fossi oli kummallisen vastentahtoisen olonen. Ei halunnut väistää pois seinän vierestä ja yritti pakoilla suitsimista. Yleensä kun vaan tönöttää. Vatsaa ruunalla oli ihan reilusti mutta silti kylkiluut sekä näkyivät että tuntuivat ihan selvästi. Hyvin piiloutuivat satulahuovan alle. Kun mainitsin opelle niin selvitykseen lähti onko heppoja madotettu.

Esteitä kantaessa Fossi oli ihan perässä vedettävä. Yleensä on liikkunut edes jotenkuten.

Fossi oli tänään aika pystypäinen ja kuunteli pidätteet huonohkosti. Laukassa meni rauhallisemmin kuin ravissa. Maneesi oli tänään aikamoinen tehtävärata ja aloitettiin alkuverkkojen jälkeen 80 cm välein olevilla ravipuomeilla, jotka oli toisesta päästä nostettu ilmaan. Olivat kaarella. Fossin sai yllättävän hyvin hidastamaan mutta kiihtyi loppua kohti. Taisi joka kerta ottaa jonkun puomin alas. Mutta sain sen olemaan irti ohjasta. Päädyissä tehtiin ravivoltteja ja toisella pitkällä sivulla tultiin joko puomien yli tai suoralla ensin eteen ja sitten kiinni. Tämä onnistui aivan yli odotusten.

Muualla sai tehdä laukkatyöskentelyäkin. Fossi kuumui muiden laukkailusta yllättävän vähän. Laukassa oli taas rauhallisempi kuin ravissa. Kun olin kevyessä istunnassa niin ei edes kiihdyttänyt vähitellen. Ehkä hepo raukka juoksee alta kun säikkyy jotain tekemisiäni? Pitäisi osata ratsastaa vielä enemmän jalalla ja vähemmän kädellä. Samat ravipuomit mentiin myös toiseen suuntaan.

Seuraavana tehtävänä oli toisessa päädyssä V:n muodossa olevat kavaletit, kärki kohti C:tä. Laukattiin uraa, käännyttiin oikealle kavaletin yli, vaihdettiin suuntaa (yritettiin vaihtaa laukka) ja sama toisen kavaletin yli. Kovin lujaa ei voinut mennä koska seinät oli niin lähellä. Kuvio oli jotain poikittain volttikahdeksikon tapaista. Vaihtoja tuli aika niukasti mutta vauhti ei kiihtynyt. Vastalaukka Fossilla on niin inhottavan tasaista etten tunne selkään vääriä laukkoja. Vaikeuttaa nopeaa reagointia huomattavasti kun pitää tuijotella jalkoja. Yhden hutilointitien jälkeen sain skarpattua ja sitten päästiin kavaleteista keskeltä yli. Opelta rupesi tulemaan jopa kehuja hyvistä teistä. Fossin kanssa oli hyvä vetää jopa hieman linjasta yli ja kääntää yli 90 astetta (vaikka kaarellahan siinä oltiin). Lopulta tuli vaihto jopa oikeaankin. Vau!

Toisessa päässä piti laukata 2 kerrallaan ympyrällä pystyn yli. Se meni yllättävän tasaisesti. Oikeassa kierroksessa ei edes pudotettu kertaakaan! Melko pian perään otettiin vasen. Ope vähän nosti pystyä, n. 65 cm. Nyt tultiin kerran vähän laakana ja putosi. Muuten ruuna nosti jalkansa siitä hyvin yli vaikka oltaisiin tultu vähän lähellekin. Yllättävän tasaista.

Lopuksi tultiin vielä sarjaa (3 m välit) ristikko, pysty, ristikko, sekä toisella sivulla ollutta pystyä. Oikeassa kierroksessa. Mikä erikoista niin jumpasta mentiin joka kerta aika tasaisesti yli. Kerran jäätiin vähän kauas mutta osasin reagoida ja Fossi totteli. Pystylle meinasi kiihtyä mutta osasin sillekin myödätä ajoissa. Ei pudotuksia!

Koko tunnin aikana taidettiin pudottaa vain 1 laukassa hypätty este. Aikamoista Fossin kanssa!

Ongelmia:
pidätteet olisi voineet mennä paremminkin läpi

Parannusta:
pudotettiin Fossiksi tosi vähän
kertaalleen lopputunnista oli olo että hepo kuuntelee ja odottaa mua

maanantai 8. joulukuuta 2014

Vastalaukkoja, ravikiihdyttelyä, vänkäämistä ja kiltteilyä

Maanantaina tuli taas harmillinen viesti päivällä. Tällä kertaa kenttä oli liian märkä hyppäämiseen ja tilalle tarjottiin koulutuntia. Harmillisesti koulutunnit sitten yhdistettiin eli taas jäi toinen tunti välistä. Lohdutti kuitenkin että ratsuksi luvattiin iso valkea.

Kenttä oli tosiaan märkä ja taivaalta tihutti lisää vettä. Lämmintä oli niukasti plussalla. Ratsukoita tunnilla 4. Tamman satula oli kadonnut mystisesti (vaihdettu) niin kysyin saanko mennä ilman. Lupa heltisi.

Harmonia oli poikkeuksellisen kiltisti tallissa. Sain yhden pahan mulkaisun mutten edes hampaiden esittelyä. Kun en suuremmin reagoinut niin ei provosoitunut ja käyttäytyi. Jalat nosti erittäin nätisti. Nyt oli päässyt talvikenkään, 4 hokkia per jalka.

Alkuun ratsastelin taas vähän turhan höllästi. Ratsu viipotteli eteenpäin välillä turpa ylhäällä. Ravi oli silti tasaista istua. Tehtiin joitain siirtymiä ja täyskaartoja. Ravista 8 askeleen käyntipätkiä tai pysähdyksiä. Voltit oli aikamoista vänkäämistä. Ulkokäteni ei millään olisi malttanut pysyä aloillaan. Sakkokierroksia volteilla tuli useita. Onneksi meno siitä aina vähän paranikin.

Laukat aloitettiin vastalaukkapätkillä suorille. Ravissa vauhti meinasi kiihtyä mutta laukat ei rullanneet yhtään niin hyvin eteen. Vasemmassa kierroksessa nousi alkuun kumpaakin mutta oikeassa kierroksessa taisi tulla kaikki nostot oikein vasenta. Lopputunnista tehtiin vielä loivaa kiemuraa laukassa. Ekalla kerralla pudotti vasemmasta laukasta raville ja vaihtoi mutta sen jälkeen sain pidettyä laukan yllä eikä enempää vaihtoja tullut.

Ongelmia:
vasen laukka ei rullannut

Parannusta:
oli kiltisti

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Toinen hyppelykerta Ransulla

Lauantai-iltana jo selvisi että sunnuntaille ratsukseni on kaavailtu Ransua. Marraskuun lopussa ruuna debytoi jo estekisoissakin ja ylitti ristikkoluokassa ratansa puhtaasti. Kovin monesti sillä ei vieläkään oltu hypätty.

Sunnuntaina listassa tosiaan luki Ransu. Hepo oli hyvin likainen, joten harjaamiseen meni aikaa. Yhä vähän hääräili omiaan hoitaessa. Esteitä maneesiin tuli kaksi maapuomilla varustettua ristikkoa ja yksi pysty. Ratsukoita tunnille piti tulla 9 mutta meitä oli vain 8. Liikaa silti.

Alkuverkassa vähän kiemurreltiin. Hepo oli enempi laiska kuin reipas. Laukkakin oli yllättävän rauhallista. Ei yhtään samanlaista vipellystä kuin viimeksi. Ope käski ratsastaa sisäpohkeita paremmin läpi. Laukka oli ainoa, jossa huomasin kulmissa sisäpohjetta vasten tulemisen.

Esteitä tultiin ravissa. Yksi ristikko, voltti väliin ja laukalta takaisin raville ja toinen perään. Voltit alkuun ja loppuun. Meni ihan ok. Ei seisty osastossa vaan käveltiin pitkin ohjin. Hepolle tuntui silti olevan aika rankkaa. Kummassakin kierroksessa ja sitten lisättiin loppuun laukassa pysty. Hyvin meni.

Vaikka oli taas aika rauhallinen tunti ja esteet pieniä, max 50 cm, niin oli sopivan mielenkiintoista. Ei tullut kylmä ja Ransussa oli tarpeeksi ratsastettavaa. Vaikka helpostihan se meni. Jokunen väärä laukka mutta tuli myötäisiäkin. Hepo jatkoi hommia vielä seuraavalle tunnille.

Ongelmia:
kiemurtelua alkutunnista
en huomaa koska sisäpohje ei ole läpi

Parannusta:
hyppäsi kivasti ja helposti

lauantai 6. joulukuuta 2014

Tungosta estetunnilla

Viikonloppuna piti käyttää Aaltokankaan kortti loppuun. Kyselin tilaa tunneille ja vastaus oli että la ja su mahtuisi hyppelemään pieniä. Mikäs siinä. Lauantaina ei hirveästi yllättänyt että ratsuksi osui Jatsi. Tunnin 9 osallistujasta en ollut kovin mielissäni.

Esteitä maneesiin tuli kaksi suunnanvaihtoristikkoa ja linja pystyltä okserille, joka mentiin 5 laukalla.

Alkuverkassa Jatsi oli melko löysän olonen. Tänään minäkin huomasin sisäpohjetta vasten kaatumiset. Siitä huomautti opekin. Ei hirmuisesti parantunut.

Päivän hyppyvuorossa saatiin olla ekana. Alotettiin kahdella ristikolla, jotka tultiin kahdeksikolla. Laukan piti vaihtua kummallakin. Esitettiin kaameaa räpellystä ja hypättiin eri aikaan ratsun kanssa. Laukatkin taisi jäädä vaihtumatta. Yli kuitenkin. Odotellessa omaa vuoroa käveltiin katsomopäässä ja yritin ratsastaa pohkeita läpi kumpaankin kierrokseen. Takaosan väistätystä ja tehtiin pysähdyksiäkin.

Seuraavalla kierroksella tultiin suora linja. Ei juuri ihanampaa tämäkään. Tasapainottomasti sisään ja vauhdilla räpeltäen yli. Tästä kierroksesta onneksi sisuunnuin sen verran että seuraavaksi kun hypättiin kaikki 4 estettä putkeen niin esitettiin vihdoin ja viimein ihan asiallista esteratsastusta. Laukka oli hallittua, ponnistuspaikat kohdillaan ja laukat vaihtuivat. Tyylikästä.

Lopuksi hypättiin linja vielä uudestaan. Ope nosti meille kasikymppiin. Vähän otettiin mutkaa väliin ja loikattiin hieman ponnettomasti. Yli silti. Katsomon kommentit oli että ratsun hyppytyyli näyttää 60 cm esteillä vielä ihan hyvältä. Kasikymppi kuulemma näytti eksoottiselta.

Tällä estetunnilla ehdittiin siis ottaa 10 hyppyä, joista 4 meni tyylikkäästi. Ei ihan sitä, mitä estetunneilta haen. Pitänee ruveta jatkossa aktiivisemmin hakeutumaan pienempiin porukoihin.

Ongelmia:
vähän ponneton ratsu
alku oli aikamoista räpellystä

Parannusta:
ei kieltoja
kaikesta yli
tsemppaamisella tuli siisti pätkä

torstai 4. joulukuuta 2014

Epätasaista menoa esteillä

Arvelin että torstaina olisin saanut estetunnille jonkun muun kuin Fossin. Varsinkin kun kysyttiin että tulisinko jouluriehaan hyppäämään Mörköllä. Tai että vaihtoehtoisesti oltaisiin tehty jotain muuta kuin hypätty. Väärin meni ja hyppelyt Fossilla jatkuivat. Hepo oli jo hommissa jo valmiiksi. Oli kuulemma ollut reipas mutta kevyt edestä.

Esteitä kasattiin keskelle yksi okseri. Sen lisäksi kaksi maapuomia ja kaksi kavalettia keskiympyrälle. Alkuverkassa hepo ei taaskaan mennyt kovin lujaa. Muistelen että oli tänään hitusen raskaampi edestä kuin viimeaikoina. Alkulaukkojen jälkeen nostettiin jalustimet ylös. Olisin voinut ottaa hetken totuttelua, nyt otettiin heti raville ja homma meni aika pinkeäksi. Ravipuomeja pää ylhäällä. Ei kovin ihanaa. Hetkeä myöhemmin ruvettiin ottamaan puomien jälkeen laukka. Laukassa Fossi oli rauhallisempi, harmi vaan ettei malttanut odottaa nostoa kunnolla ja oikealle käännyttäessä liirasi reilusti vasemmalle. Kertaalleen meinattiin liiskata opekin seinän väliin. Hupsis. Onneksi ei osunut. Ratti oli siis vähän rikki.

Seuraavaksi tultiin keskiympyrää laukassa. Neljännesvälein oli maapuomi ja kavaletti. Niin kauan kun vaan laukattiin suoraan tai puomien yli kaikki oli ok. Mutta kun otettiin kavaletit mukaan niin vauhti kiihtyi ja kiihtyi ja kiihtyi. Rupesi olemaan vähän holtitonta. Jännitin reisillä että pysyisin kyydissä. Ei hyvä. Ope käski istua syvään. Helpommin sanottu. Reidet meni lähes krampille ja lopulta rupesin ohjailemaan kavaleteista ohi ja jarruttelemaan että saan vähän huokaistua. Jälkimmäinen kierros oli vielä huonompi. Päästiinköhän koko settiä kertaakaan peräkkäin yli? Jäin liikaa kiinni ohjiin. Rupesin ymmärtämään miltä Fossin muista kuskeista tuntuu. Meillä onneksi on jalustimien kanssa jarrut.

Sitten otettiin jalustimet takaisin ja ruvettiin hyppäämään pituushalkaisijan okseria. Vuorotellen eri suunnista ja suuntaa vaihtaen. Laukka piti saada rullaamaan ja ratsu kuulolle. Alkuun meinasi ryysäillä ja piti ottaa kerran seis esteen eteen. Se auttoi mutten edelleenkään uskaltanut luottaa että kuuntelee ja ratsastin vähän hissutellen eteen.

Ponnistuspaikat meni vähän tuurilla. Olin liian hidas reagoimaan. Vasemmasta oikeaksi laukka vaihtui aika nahkeasti. Este nousi ja edelleen mentiin millon mitenkin. Tuli toki hyviäkin kertoja väliin ja oikeakin laukka löytyi ainakin kerran. Fossi onneksi pelasti ja hyppäsi vaikka läpi jos askel ei osunut. Isompana lähdettiin sit aika kaukaakin. Korkeimmillaan okseri rupesi hipomaan metriä. Vähän isohko joo. Mutta jos oman ratsastuksen ja paikkojen katselun saisi ruotuun niin ei paha.

Ongelmia:
ilman jalustimia jarrutehostin katosi

Parannusta:
metristä yli

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Kulmia ja vastalaukkaa ilman satulaa

Keskiviikkona lupasin alottaa ratsastusopeurani. Sitä ennen oli kuitenkin hirmuinen hinku päästä itsekin selkään. Viidenneksi seiskan tunnille siis. Ratsukseni haaveilin Harmoniaa mutta tulikin Roze. Aika neutraalit olot. Tamma oli valmiiksi jo hommissa. Kuulemma muut tuntilaiset oli päättäneet että mennään ilman satulaa. Mulla ei ollut mitään sitä vastaan.

Rozea taisi kutittaa ja vasta toisella yrityksellä suostui pysymään aloillaan että sain astuttua kyytiin. Kulki tosi tasasesti ja selkä oli ihanan mukava istua.

Jotain tammalle oli tehty oikein, sillä pyöristyi heti kun otin ohjat käteen. Päivän ohjelmassa oli tarkkoja kulmia ja suoristuksia. Vähän kaatui kulmissa sisään mutta oli tosi helppoa. Ravissa myös. Olisin voinut taivutella vielä huolellisemmin. Mutta mennä viipotti tasaista ravia, ei painanut kädelle ja kuunteli puolipidätteet. Kulki vähän luotiviivan edessä mutta asialle ei käsketty tehdä mitään.

Laukoista vasen rullasi paremmin. Oikeassa pudotteli muistaakseni herkemmin raville. Laukattiin ihan kentän ympäri, sitten täyskaarrolla suunnan vaihto ja jatkettiin vastalaukassa. Kertaalleen pudotti raville ja vaihtoi. Muuten puksutettiin vastalaukatkin helposti. Laukassa tuli vähän raskaammaksi edestä. Lopuksi otettiin vastalaukannostoja vielä sivuille. Tämä ei mennyt ihan niin hyvin ja nousi vääriäkin.

Tosi helppo tunti. Takapuolikin tykkäsi Rozen tasaisesta kyydistä. Minähän rupean jopa tykkäämään tästä. Hyppyhommia olisi myös kiva kokeilla tällä joskus. Tammalle tuli kyllä kuuma. Mutta ihanan auliisti toteutti pyyntöni eikä mukissut mistään.

Tunnin jälkeen tosiaan korkkasin opeurani ja pidin yksityistunnin kielenä bad horse english. Mutta kuski pysyi kyydissä, Piku kääntyi ja pysähtyi ja kuski rupesi pääsemään kevyestä ravista jyvälle. Ei ihan toivotonta. Ei silti oma kutsumukseni. Voisin kyllä joskus kokeilla puoskaroida jotain kokeneempaakin. Anne?

Ongelmia:
oikea laukka putoili välillä raville
lopussa nousi välillä myötäinenkin laukka vaikka yritin nostaa vastalaukkaa

Parannusta:
tosi tasaista ja helppoa

maanantai 1. joulukuuta 2014

Jäykkäsuokin notkistelua

Maanantaina tuli taas pahaa aavistava viesti, joka kertoi että koulutunti on peruttu osallistujakadon takia. Pah. Estetunti kuitenkin oli normaalisti. Ratsukseni sain Pikun, joka oli hommissa jo edellisellä tunnilla. Kuulemma vauhdikkaana. Esteitä kasattiin yksittäisinä okseri ja 3 pystyä (ks. piirros alempana). Ratsukoita tunnilla oli 4. Pakkasta -5°C. Kenttä vähän koppura mutta kesti kuitenkin hypätä.

Alkuverkka alotettiin taas pyörittelemällä voltteja. En tiedä tehtiinkö tämä poikkeuksellisen huolellisesti, sillä taivutteluun kaikissa askellajeissa meni lopulta huomattavasti aikaa. Alkuun Piku oli tavalliseen tapaansa kovin jäykkä. Oikea kierros toimi vähän paremmin. Vasemmassa kierroksessa tuntui etten saanut vasempaan ohjaan kunnolla tuntumaa. Taivutusyrityksistä kaula meni mutkalle ja ratsu kaatui etuosallaan sisään. Sisäpohje toimi siis huonosti. Tätä yritin hillitä kunnon tuntumalla ulkoa. Monesti oikea käsi lähti elämään omaa elämäänsä ja johtamaan ulos.

Laukka mentiin open silmien alla. Oikea oli ihan ok. Vasemmassa samat ongelmat vaivasivat edelleen. Piku teki vähän omia reittivalintojaan eikä meno tuntunut kovin hyvältä. Lisää laukkaa kaipasi ope. Nyrkit pystyyn ja vierekkäin. Parempia pilkahduksia en itse juuri huomannut vaikka ope semmoisia taisi nähdä. Lopulta meni aika filosofiseksi pohdinnaksi kun me laukattiin ja laukattiin. Olisin kaivannut vähän konkreettisempia neuvoja että mitä tehdä ja avustusta hyvien hetkien huomaamiseen. Lopulta kun kuvittelin että tuli parempi hetki niin otin käyntiin. Hetki huilattiin ja kun muillakin meni aikaa laukoissa niin jatkoin hommia sitten ensin käynnissä väistämällä takaosaa ulos ja parilla avopätkällä sekä ravilla. Piku pyöristyi hetkittäin mutta muoto oli tosi epätasainen. Halusin lisäksi että se etenee itse.

Verkkahypyt alotettiin tekemällämme miniristikolla. Ihan jees. Laukka oli vähän löysää mutta säilyi myötäisenä. Tultiin kummastakin suunnasta.


Ratapiirros. Keltainen pallero esittää lamppua.

Päivän esterata oli vain 4 hypyn mittainen mutta tänään kummallisen vaikea oppia. Onneksi oma vuoro oli vasta kolmantena niin ehdin seurata kaksi suoritusta alle. Kaikki pysyivät kentällä odottelemassa. Oikeassa kierroksessa okserille, oikealle, pysty valoa vasten ja vasemmalle, toinen pysty valosta poispäin, oikealle ja vika pysty taas valosta pois ja oikealle. Ekalla kierroksella esteet oli tosi pieniä. Melkeen otettiin kielto ykköselle kun tultiin niin haparoiden. Vääriä laukkoja, puskemista eteen ja hassuja ponnistuspaikkoja. 50 cm esteet ei näemmä motivoineet.

Seuraavalle kierrokselle korkeus oli n. 70 cm. Meidän meno parani jo hyvin. Vähän taidettiin pomppia kaukaa ja yksi väärä laukka jäi. Luulin että oltaisiin lopetettu siihen mutta esteet nousi vielä ja tultiin kolmas kierros. Laitoin ratsun liikkeelle ja olin itsekin hereillä. Paikat osui hyvin. Jos tultiin lähelle niin näin sen ja osasin tehdä pidätteet. Laukat vaihtui myötäisiksi ja ope kehui päivän tasaisimmaksi suoritukseksi. Hyvä me! Kivalta ja helpolta se tuntuikin.

Loppuraveissa pistin ruunan vielä hommiin. Ravattiin tuntumalla eikä vaan hölkötelty. Kas kummaa ja hepo tarjosi taas pyöreitä pätkiä sekä käynnissä että ravissa. Olisi voinut olla paljon tasaisempikin. En tainnut osata pitää käsiäni tarpeeksi aloillaan. Vähän reippaampi oma ravi olisi ollut kiva. Nyt jouduin pyytämään välillä eteen. Vasen kierros oli hankalampi mutta sain siihenkin suuntaan asetettua ilman että ratsu kaatui sisään. Suurin parannus tuli suunnanvaihdoissa, jotka alkutunnista oli pelkkää kaatumista puolelta toiselle. Nyt mentiin tasapainossa. Aina aiemmin olen sanonut että tarvittaisiin lisää kouluratsastusta Pikun kanssa. Nyt sitä oli riittävästi. Perun myös puheeni siitä että koulutunti ruunan kanssa olisi luultavasti kamalaa. Tuskin olisi.

Ongelmia:
alkutunnin kaatumiset sisäpohjetta vasten
epätasaisuus

Parannusta:
viimeinen hyppykierros oli mainio
myötäsi käynnissä ja ravissa

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Pitkästä aikaa 90 cm kisoissa

Kisat jatkuivat Uotilassa Fossilla 90 cm luokalla. Välissä ruuna hyppäsi 70 cm myös toisella kuskilla vauhdikkaasti. En jaksanut kävellä rataa uudestaan, joten taas lennossa vaihto. Päästiin samantien maneesiin verkkaamaan. Ei ollut suurta tungosta luokkaan, sillä verkassa oli samat 4 meidän torstaitunnin kuskia samoilla ratsuilla kuin viime aikoina torstaisin. Opelta sain vinkkiä että Fossi pitää saada kädestä irti. Taisi tulla jotain muutakin. Ihan hyödyllistä. Otettiin samat verkkahypyt kuin aiemminkin. Hepo oli ehkä aavistuksen rauhallisempi. Korkeus ei tuntunut pahalta. Taas taidettiin pudotella.

Kuvittelin olevani ekana mutta olinkin vasta toinen. Odoteltiin kulmassa ekan suorituksen ajan ja Fossi seisoi tosi nätisti paikoillaan. Oman vuoron koittaessa taas vitonen eli ns. nollaeste alle. Vihellys tuli heti perään, joten jatkettiin samalla laukalla ykköselle. Nyt taisin olla paremmin hereillä korjaamassa väärät laukat. Fossi ei kiihdytellyt yhtä pahasti mutta tasaista meidän meno ei ollut. Kovin pitkälle ei päästy kun ensimmäinen puomi tarttui mukaan. Siitä tuli jonkin sortin tahtirikko. Fossi kiihtyi ja minä hidastin. Ruvettiin ajautumaan kaikille esteille ihan liian juureen ja hypättiin pikemminkin läpi kuin yli. Hirveää kolinaa ja sekosin laskuissakin. Ysin jälkeen osasin suosiolla kääntää sivuun.

Itse korkeus ei ollut paha mutta eihän tämä nyt kovin tyylikästä ollut. Tuomari kommentoi positiivisesti että sehän näytti ihan hallitulta. Kysyin että montako putosi ja vastaus oli 4. 16 vp siis. Voiko tällä tuloksella sanoa että ollaan oikealla tasolla? Päästiin kuitenkin hyväksytysti maaliin, siitä voi jo riemuita. Nolliin tuskin tullaan tällä menolla pääsemäänkään. Kertaalleen ollaan vissiin treeneissä päästy rata puhtaasti. Katsotaan kuinka pitkään haaveilen niistä metrin radoista. Pitäisi saada vähän automaatimpi ratsu, jolla olisi omia visioita ponnistuspaikoista. Sitä odotellessa lisää treeniä.

Kuten tallikoulumestaruudet niin myös estemestaruudet arvosteltiin 70 ja 90 samassa. Rata taisi lopulta olla aika vaikea, sillä tuli aika paljon hylsyjä ja tuplanollia oli 3 vai 4. Ysikympissä kaikille tuli virheitä jo ykkösvaiheelta. Eli ihan mahdollista että meidän 70-ratamme 8 vp:llä saattoi olla jopa puolenvälin paremmalla puolen.

Ensimmäinen kielto 70-radalla

Sunnuntain talliestemestaruuksiin ei ollut lisäkseni ilmottautunut kuin yksi halukas kuski Fossille, joten toiveeni meni läpi ja pääsin hyppäämään sillä sekä 70 että 90. Koska nämä eivät olleet seurakisat niin ratsu sai mennä 3 rataa.

Aamu alkoi junasta ja ajattelin aikatauluni fataalisti väärin. Olin lähtölistoissa päivän ensimmäinen, eli 09 olisi ratsun pitänyt olla jo kävelleenä valmiina verkkaamaan. Koska meni vähän pieleen niin olin tallilla vasta 09. Erittäin pikainen ratapiirroksen tuijottelu (selvisi vihdoin että arvosteluna on 367.1 eli hirmuisesti esteitä, onneksi sama rata molemmissa) ja ratsun pikavarustus. Onneksi Fossi oli puhdas, joten selvisin ennätysajassa. Onneksi kisat oli myös hitusen myöhässä. Ratsu talutukseen ja pikainen radan kävely muiden mukana. Oikeasti en kävellyt rataa kertaakaan läpi vaan etsin vain esteet. Lopulta pelkältä kääntyilyltä tuntunut rata ei ollutkaan niin monimutkainen.

Ratapiirros.


Sitten kyytiin ja verkkaamaan. Fossi oli kuulolla ja keskityttiin rauhalliseen menoon. Ehdittiin verkata ihan rauhassa. Ruuhkaa oli mutta yllättävän hyvin kaikki mahtui laukkaamaankin. Verkkahyppyjen määrä oli hyvin rajoitettu. Pysty matalana kerran (tultiin kahdesti), korkeampana kahdesti (tultiin kerran). Toiseen suuntaan okseri ja pysty kerran. Lisäksi ennen omaa vuoroa sai vielä hyppy-yrityksen vitosesteelle. Ei kovin ihanaa ja pudoteltiin osa. Kuitenkin suht maltillista.

Tuomareilla oli palikat vielä hukassa, joten ns. nollaesteen jälkeen meille jäi vielä tovi aikaa kävellä ennen aloitusta. Tähän mennessä oli selvinnyt sekin että kakkosvaiheessa olisi tyyliarvostelu. En ollut kovin luottavainen että päästään sinne asti.

Lähtömerkin jälkeen voltti ja varmuudeksi vielä toinenkin ja sitten mentiin. Ykkösestä puhtaasti yli. Kaarteessa väärä laukka ja jäi lopulta korjaamatta. Kakkosen ja kolmosen linjalla meno lähti kiihtymään mutta mentiin yli. Kaarteessa hidastin tai ainakin yritin. En vaan tarpeeksi sillä kapeasta nelosesta Fossi vetäisi ohi. Ohoh! Taisi olla meidän eka kielto. Sitten uusi yritys, kunnon tie ja vauhtia reilusti pois. Yli meni. Aiemmin hypätty vitonen tipahti. Kaareva tie kutoselle tuli aikamoisella kiemuralla ja valuttiin kohti seinää. Kutosesta kuitenkin yli. Taas jarruttelua. Seiska ja kasi puhtaasti ja ysi oli ykkösvaiheen vika. Koska vihellyksessä kesti hetken niin ehdin loikata kympistäkin yli. Jee että muistin radan!

Sangen epätasaista. 8 vp mutta hyväksytysti kuitenkin maaliin.

Lotta videoi:

lauantai 29. marraskuuta 2014

Jatsi re 75 cm

Merin jälkeen oli ratsun vaihto takaisin Jatsiin, estekorkeus yhä 75 cm. Pidin nyt raipan mukana. Ennen omaa vuoroa saatiin ottaa verkkahypyt alle eli kutonen väärään suuntaan sekä seiska. Ei onneksi Jatsikaan katsonut vesimattoa. Samoilla laukoilla taidettiin alottaakin. Ykkönen ok ja nyt tein huolellisen tien kakkoselle. Yli. Linjalla taisi olla vähän haparointia mutta reippasti edettiin ja päästiin esteistä yli. Arvelin etukäteen myös vitoselle ilmestyneet laineet ongelmaksi. Yritin lähestyä huolellisesti pohkeet kiinni mutta silti Jatsi keksi juosta ohi. En tainnut olla tarpeeksi jämynä. Ihan uusia piirteitä Jatsilta kieltää erikoisesteelle, jonka kuitenkin näki jo kaukaa. Uudella lähestymisellä yli ja loppurata puhtaasti. En muista tuliko nyt vihellystä mutta huutelin mennessäni että saadaanko hypätä loppuun. Lupa taisi tulla, ainakin hypättiin. Yli meni yhä ja kääntyi. Nyt kehtasi muka tuijottaa edellisessä luokassa ylitettyä lankkuakin. Raipannapautus varmuuden vuoksi ja päästiin yli. Loppurata ei tuottanut ongelmia. Harmi vaan tämäkin kielto.

Kuski taisi luottaa ratsuun liikaa ja ratsastaa liian vähän. Kelpo aika oltaisiin saatu Jatsinkin kanssa. Video kavalsi että Jatsin peruslaukka oli jopa reippaampaa kuin Merin. Kunhan saadaan Jatsin kanssa vähän lisää rutiinia (nämä olivat sen toiset oikeat kisat), pidetään puomit paikoillaan ja osutaan esteille niin väitän että 80-tasolle asti ruunasta on aikamoiseksi ruusukehaiksi.

Anne kuvasi:


Poseerattiin Merin ruusukkeen kanssa.

Jatsi oli palkintojenjaossa korvikeratsuna.

Kisaratsu hoitaa hommat

Kävelin Jatsilla hetken radan jälkeen ennen kun vaihdoin ratsua. Merikin oli kävelytetty hyvin alle. En jaksanut käydä kävelemässä rataa uudestaan. Korkeutena nyt siis 75 cm. Jalustimien säätö ja verkkaan kunhan palkintojenjako ja muu oli pois alta. Tässä luokassa olin ekana (Merillä) ja vikana (Jatsilla) ja koska kuskeja oli vain 7 niin kaikki oli yhdessä verkkaryhmässä.

Ratapiirros 75 cm.

Erikoisesteitä oli lisätty ja seiskan alle oli tullut vesimatto. Verkassa se aiheutti aika monelle ongelmia. Meri ei siitä onneksi välittänyt. Erikoisinta verkassa oli pyöreänä liikkunut Meri! Käynnissä ja ravissa ja laukassakin vahvasti sinnepäin. Taas tulee kummallisia ajatuksia Meristä ja koulukisoista mieleen. Vaikka muiden meno oli verkassa aika villiäkin niin Meri säilytti hermonsa tällä kertaa ja oli asiallisesti. Ensimmäinen verkkahyppy tultiin lähelle mutta silti Meri mahtui ottamaan väliin vielä yhden miniaskeleen. Tajusin että näin ei voi jatkaa, joten laukkasin enemmän eteen. Se auttoi. Loput verkkahypyt ok ja sitten saatiinkin jäädä alottamaan.

Voltti alle ja menoksi. Kuski yritti karistella tässä vaiheessa päästä pois loputkin ajatukset Fossista ja huomisista kisoista. Meri soljui esteistä yli ja vaihtoi laukat itsekseen myötäisiksi. Tehtiin suunnittelemani tiukat tiet. Puomit pysyivät ylhäällä ja maalissa oltiin nopealla nollalla. Yhdentoista jälkeen tosin jo ihmettelin että missä liputtaja. Ai niin, vielä yksi este. Hyvin ylittyi vesimatto toistamiseen. Mikäs siinä. Helppoa kun heppa osaa.

Tästä tosiaan tuli nopea nolla. Yllättäen ekaksi kun oltiin eka ratsukko. Vaan ei kukaan lopuistakaan mennyt ohi. 5 sekunnin kaula kakkoseen. Kukaan muu ei tainnut tehdä tänään tiukkoja teitä kuin me. Palkintojenjaossa Jatsi oli tuuraamassa (kun oltiin ensin hypätty senkin kanssa).

Anne videoi tämänkin:

Kisakielto

Lauantai-iltapäivästä alkoi kahjo kisavuorokausi. Aaltokankaan estekisoihin sain puhuttua Merin lisäksi kaksi starttia Jatsilla: 65 ja 75. 65-luokkaan tuli 9 kisaajaa, joten porukka oli kahdessa verkkaryhmässä. Itse siinä jälkimmäisessä. Lisäksi vähäisen väkimäärän takia sain nakkihommia kaikista muista luokista. Onneksi Anne ilmaantui paikalle ja kuvaamisen lisäksi oli muutenkin korvaamattomana apuna. Kiitos lisäksi myös muutamille muille apukäsille.

Merin harjasin ennen radan rakennusta, Jatsin vasta ristikkoluokan ja oman rataantutustumisen jälkeen. Samalla sai kummatkin hepat kamppeet niskaan ja molemmat napattiin maneesiin. Rata oli onneksi kummassakin luokassa lähes sama. 75:ssa vain yksi este enemmän lopussa.

Ratapiirros.


Jatsi oli verkassa jopa vähän löysä. Menin kuitenkin ilman raippaa. Hyppi verkkaesteet eikä otettu muistaakseni kuin 4 verkkahyppyä. Ei juuri jännittänytkään.

Ykköselle ratsastin kunnolla ja päästiin siitä hyvin yli. Mutta hutilointi alkoi heti tässä ja tein kakkoselle vähän turhan vinon lähestymisen. Jatsi päätti jättää okserin hyppäämättä ja väisti sivulle. Olipa typerää itseltäni. Tässä vaiheessa kun ajallakaan ei ollut väliä. Hepo eteni loput ihan hyvin ja koska meille ei vihelletty ekan vaiheen jälkeen niin hyppäsin harjoituksen ilosta radan loppuun. Lankkuja hepo taisi hieman katsoa mutta kaikesta päästiin yli ja ruuna kääntyikin ihan hyvin. Ajan puolesta oltaisiin luultavasti pärjätty mutta tällä kertaa näin.

Videon kuvasi Anne.

torstai 27. marraskuuta 2014

Pudotuspeli

Tänään arvelut meni ihan oikein ja sain näin kisojen alla jatkaa hyppyjä Fossilla. Esteet oli maneesissa valmiina. Fossille oli ilmestynyt myös koulusatula. Mentiin kuitenkin estepenkillä mutta ns. romaani välistä vaihdettiin karvaan. Fossin talvikarva on aika heikkoa, sillä nyt pohjepaikkojen lisäksi myös satulahuovan kohdalta kyljestä on karvat kuluneet. Toinen kylki näytti sen verran epäilyttävältä että kysyin että otanko kannukset pois. Ope käski pitää. Ratsukoita oli 4. Keli pihalla pari plussalla.

Alkuverkassa Fossi oli kevyt ja kuunteli pidätteet suht hyvin. Laukat istuin lähes täysin kevyessä istunnassa. Tein vähän temponmuutoksia ja piti oikeasti pyytää eteen. Vähän hitaasti reagoi jalkoihin. Laukattiin puomilinjan yli tehden kummankin puomikasan yli voltti. Meillä oli vähän kääntöongelmia. Kertaalleen Fossi meinasi häipyä tangentin suuntaan ja vedin kaulan aika rumasti mutkalle.

Ekana hyppytehtävänä tultiin viistohyppyjä ristikoille kahdeksikolla. Tarkoituksena tehdä vaihdot ja ratsastaa kunnon tiet kulmiin. Aika kamalaa. Oikeasta vasemmalle vaihtui joskus, toiseen suuntaan ei sitten millään. Kaksi kierrosta ja kummallakin kerralla pyörittiin kolmesta viiteen kierrosta ennen kuin tuli siedettävää. Voltit kulmiin auttoi vähän. Kertaalleen tultiin väärässä laukassa kun Fossin väärä laukka oli supertasainen istua enkä tajunnut/jaksanut tarkistaa mikä tuli. Hepo ehdotti kaikkia kaarteita väärällä laukalla. Paljon piti korjailla.

Päivän bravuuri oli suoraan ratsastus okserille, suoraan jatkaminen esteen jälkeen, vasemman laukan säilyttäminen ja hallittu voltti kulmaan. Ehkä nelisen kierrosta ja joka kerta hyvin. Priimasta hyvä plussaan. Tasaista ja melko kevyttä. En muistanut ajatella että makasiko ohjilla. Yli taidettiin päästä joka kerta puhtaasti.

Lopuksi tultiin suunnanvaihtopystyä kahdeksikolla. Taas haettiin vaihtoja. Oikeasta vasempaan onnistui välillä, toinen suunta ei sitten millään. Pudoteltiin hirmuisesti. Lopulta saatiin pelkkää sakkokierrosta toisensa perään vasemmasta oikeaan. Olisi ehkä pitänyt nostaa oikea laukka vielä aina perään. Olin muutenkin hävettävän hidas korjaamaan. Tätä tahkottiin ajan loppumiseen asti. Ei tullut hyvää. En saanut oikeaa ohjaa irti, osannut tehdä nostavaa liikettä sillä oikeaan aikaan ja tarpeeksi ylös enkä taakse. Tietä hankaloitettiin hevoselle eli en saanut oikoa vaan tasapainoa yritettiin horjuttaa menemällä reitiltä ohi ja kääntämällä vähän ns. yli. Ei auttanut. Sukelleltiin molemmat ja puomit tarttui kerta toisensa jälkeen mukaan.

Esteet oli tänään tosi pieniä. Kiva olisi ollut lopettaa onnistumiseen. Nyt jäi vaan huokailut että miksi en osaa. Ope sanoi että Fossi vaihtaa myös sileälläkin mutta ei ihan ilmaiseksi tms. Lupasi kuitenkin että saan mennä sillä sunnuntain kisoissa sekä 70 että 90. Lupasin että pudotellaan puomeja kummassakin luokassa. Ollaanhan me kai kertaalleen hypätty treeneissä rata ilman pudotuksia.

Ongelmia:
laukanvaihdot, varsinkin vasemmasta oikeaan
pudotukset

Parannusta:
suoraan meno onnistui hyvin

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Puolivaloilla koulutunnilla

Keskiviikon sovitut menot siirtyivät, joten oli oivallinen tilaisuus mennä tallille. Heppatoivetta en laittanut ja pelkäsin taas että tulee Ekku. En pukkien takia vaan koska ei huvittanut mennä sillä. Haaveilin poneista. Listassa luki kuitenkin Harmonia. Mikäs siinä.

Tamma ei ollut ihan herttainen muttei pahimmasta päästä. Luimi muttei tehnyt muuta. Nosteli toista takastaan mutta erittäin maltilla. Vasta myöhemmin rupesi työntämään turpaa kohti eikä meinannut millään pitää päätä pois alueeltani. Raippa matkaan auttoi kummasti vaikken tehnytkään sillä mitään.

Lämmintä oli +3°C, ratsukoita taisi olla 5. Kenttä oli hyvä. Aavistuksen kova takareunasta ja toisesta takakulmasta vähän märkä. Kesäkengillä pärjättiin hyvin. Pihakaan ei ollut enää liukas.

Olin kumman uuvuksissa. Ratsastin vähän sinnepäin. Jätin tänään uteliaisuudesta kannukset pitkästä aikaa pois. Satulan kanssa tunsin olevani tosi korkealla. Meidän meno oli aika epätasaista. Käynnissä pyöristyi välillä. Tajusin tehdä pyynnöt taivutusten kautta enkä värkkäämällä. Auttoi. Oli isoja puolieroja. Ravissa meno oli välillä tosi hyytynyttä, välillä meinasi jopa juosta alta. En hahmottanut mistä vauhdin epätasaisuus tänään johtui. Läpi tunnin.

Laukkoja ei otettu tänään kun hyvin lyhyitä pätkiä tehtävällä. Kolmikaarista. Alkuun kokonaan ravissa, välikäyntien jälkeen keskimmäinen kaari laukassa. Ravissa asetettiin välillä ulos eli asetus pysyi samaan suuntaan koko kolmikaarisen. Hoo meni aika jäykkänä suorin vartaloin. Kerran nousi väärä laukka. Oikea rullasi taas paremmin. Kääntäminen oli hankalaa ja meinattiin ajautua kääntöpisteeltä ohi. Vasta kun tajusin muuttaa koko kaarteen ratsastusta niin helpottui.

Jokaisessa askellajissa oli pyöreitä pilkahduksia mutta aika vaatimattomaksi jäi. Monesti tuntumakin meni tosi vahvaksi. Mutta ilman kunnon ulko-ohjan tuntumaa ei pyöreyttäkään löytynyt. Loppuverkassa sai päästää pitkälle ohjalle kohti tuntumaa. Tämä meni ihan ok mutta jotenkin puolivillaisesti suoriuduttiin koko tunti. Ope sentään lohdutti että joskus sellaisia päiviä vain tulee, aina ei voi onnistua.

Ongelmia:
kummatkin vähän unessa, kuski ja ratsu

Parannusta:
selviydyttiin ihan ok

maanantai 24. marraskuuta 2014

Täsmällisyyttä siirtymiin

Koulutunnille sain onneksi ihanaisen Harmonian. Satulasta ei ollut mainintaa mutta päätin mennä vielä ilman. Ida laittoi hepan kuntoon. Ratsukoita tunnilla oli 5. Keli yhä nollissa, kenttä hyvässä kunnossa. Ei lunta kentällä. Eikä Hoolla vieläkään talvikenkiä.

Käveltiin suht pitkään alkuun ja tehtiin taas alkujumpat ratsailla. Viikko sitten estetunnilla taidettiin alottaa voimistelut. Hoo mennä tallusteli ilman että välitti heilumisistani. Itse hommat alotettiin aika pian ravilla. Eli ratsuun ei ollut juuri otetta ja tamma juoksenteli reippaasti pää pystyssä. Olikohan sillä liikaa virtaa vai selkä jumissa ilman satulaa pomppivasta kuskista? Kivan helppo kyydissä oli olla vaikka tamma olisi tehnyt mitä. Ohjeina oli alkuverkassa ottaa välillä yksi pitkä sivu laukkaa. Oikeassa kierroksessa eka yritys toi kunnon viipotusvautiravin. En tiennytkään että Hoo osaa ravata niin lujaa. Kuskilla meni käkätykseksi. Osaan nostaa laukan, jepjep. Seuraava yritys onnistui.

Ylöspäin siirtymät ei olleet ihan parhaasta päästä mutta kyllä sitä vauhtia sitten aina löytyi. Ja vaikka ratsu veteli mimmosta kyytiä niin sen sai pidätteillä hyvinkin nopeasti haltuun.

Edellisen estetunnin esteet oli kentällä vielä pystyssä. Niistä tehtiin meille 2 ravipuomia, joita oli tarkoitus ylittää ravissa loivalla kiemuralla. Hoo oli innoissaan menossa. Välillä välistä puuttui askelia ja esittipä tamma tähän okserihypynkin. Pari kertaa loikattiin kummatkin puomit laukassa yli. Ope sitten käski ottamaan tammaa kuulolle. Selvittiin lopulta ihan asiallisesti ravissakin.

Vähän väkersin käyntiä väliin että sain valkoisen paremmin kuulolle. Aika paljon tehtiin ohjattuja siirtymiä askellajista toiseen sekä täyskaartoja. Laukkaakin mentiin kivasti välillä pidempiäkin pätkiä. Sekä ravissa että laukassa Hoo oli kovasti menossa. Ravissa välillä innostui poikittamaankin. Pyöreys parani käyntitarkistuksen jälkeen ja pysähdykset oli tosi hyviä. Mutta lopullinen naksahdus jäi puuttumaan. Loppua kohti tamma rupesi makoilemaan liian matalana ja nostoyritykseni saivat sen aukomaan suuta. Yritin pitää suorana ja volteilla välillä jopa väistää takasia ulos. Ei tullut hyvää.

Laukassa oltaisiin tänään päästy varmasti kunnon haipakkaa. Annoin edetä reippaasti mutten pyytänyt enää enempää. Laukasta käyntiin tuli ihanan helposti. Huonoimpia oli käynnistä raville, seuraavaksi hankalinta oli päästä pysähdyksistä raviin. Laukannostot taas olivat parhaimmillaan ihanan ilmavia. Muoto olisi voinut olla parempikin. Peruutuksetkin irtosivat tänään kivan helposti.

Ratsastuksellisesti ei ylletty tänään parhaimpaamme. Kulmissa taipui loppua kohti paremmin mutta alkutunti oli aikamoista läpijuoksua kiihdytellen. Vaan Hoon kanssa on niin kivaa. Tulen niin onnelliseksi!

Ratsastettiin kentältä tallin pihalle. Vasta matkalla muistui mieleen talvikenkien puute. Parkkiksen nurkalla tamma vähän hepuloikin mutta ei onneksi sinkoillut. Pysyttiin pystyssä ja tulin ennen liukkaita kohtia alas selästä. Tallissa oli muuten kiltisti harjatessa mutta kun kiersin tamman mielestä liian tiiviistä välistä takapuolen ja seinän välistä niin hermostui siitä. Hermostuin takaisin ja tilanne laukesi nopeasti.

Ongelmia:
kulmat
tasaisuus

Parannusta:
reipas
ei hötkyillyt vääriä liikkeitä (pukitellut)

Sokerin piilevät menohalut

Maanantaina menin vähän epäilevänä tallille. Ajattelin että estetunnille tulee joku vähän vähemmän mieluisa ratsu ja pelkäsin Ekkua. Osuma tuli Sokeriin enkä siitäkään hirmuisesti riemuinnut meidän kisahyytymisten jälkeen. Tamma oli ollut jo hommissa mutta harjasin sen silti. Koulupenkki estetunnille. Ratsukoita tunnilla oli 5.

Alkukäynneissä Sokeri eteni ihan kelvosti. Ravi alotettiin vähän hitaahkosti ja heti pääsi ope sanomaan että lisää vauhtia. Tulihan sitä kun komensi. Lopulta aika hienostikin. Juoksijoiden sukua. Käynnissä ja ravissa alotettiin volttailulla ja taivuttelulla. Meillä oli puolieroja. Sokeri myötäsi lopulta suht helpostikin mutta en osannut pitää tuntumaa tarpeeksi tasaisena, joten oli aika epätasaista. Ohjat valui jatkuvasti pidemmiksi. Ajattelin vissiin ratsastaa ensin matalaan turpamyyryyn ja nostaa siitä. Vähän etupainoistahan se oli.

Laukka rullasi ihanan helposti ja nousi näppärästi. Volteilla hyytyi vähän mutta suorilla usvatin kunnolla eteen. Irtosihan sitä vauhtia.

Esteitä oli tänään kasattu pysty, okseri ja kaksi 3 esteen jumppasarjaa innarivälein. Korkeudet hyvin maltillisia, lopussa max 65 cm.

Verkkahypyt tultiin tavalliseen tapaan ristikolle. Taidettiin tulla lähinnä lujaa ja laakana, joten taidettiin pudottaa ja kolistella jokusen kerran. Laukat taisi pysyä myötäisinä. Sitten hypättiin okseria vasemmassa kierroksessa. Ekalla kerrallla askel ei osunut, joten Sokeri varmisteli paikan ravilla. Tästä saatiin huutia. Jatkossa tultiin sitten niin reippaasti ettei ravia enää näkynyt. Lopuksi vielä 3 esteen innarisarja pari kertaa. Ensin vähän matalasti mutta jälkimmäinen kerta oli open mielestä hyvä. Sokeri teki kuten Piku ja oli esteen jälkeen heti kanttailemassa sivulle. Uusintatiet mielessä.

Sitten hypättiin 4 tehtävän rata. Ristikko, oikealle, okseri, vasemmalle, eka jumppa, tiukka vasen ja toka jumppa ja vasen. Mentiin aika lujaa. Ekasta taidettiin enemmän juosta läpi kun hypätä. Olin kokonaan unohtanut että pitää nostaa keulaakin eikä vain posottaa täysiä. Saatettiin ottaa toinenkin pudotus sekä jotain raviaskelia. Selvittiin mutta siistimpääkin olisi voinut olla.

Toiselle kierrokselle vaihdettiin vähän hyppyjärjestystä. Edelleen hypättiin kaikki valolta poispäin. Nyt ensin pystyksi noussut ristikko, oikealle, eka jumppa, oikealle, okseri, vasen ja toka jumppa. Mentiin kunnon haipakkaa ja tiukoilla teillä. Sokeri sai jalkansa nostettua yli ja muistin ainakin osittain oman hommani keulan kohottajana. Kiva oli että reipas meno löytyi aika helposti eikä itse radan ratsastus ollut raskasta. Vikalla jumpalla kolautettiin keskimmäiseen mutta pysyi ylhäällä. Eli muuten priimaa mutta yksi pieni tyylivirhe. Eipä haitannut yhtään hypätä Sokerilla. Tällä menolla nousi pari pykälää suosikkilistallani.

Hyppyjen jälkeen ehdittiin ottaa vähän ravia ennen kun piti poistua kentältä irtohevosen metsästystä varten. Virallisia loppuverkkoja ei siis ollut. Annoin Sokerin seuraavalle kuskille.

Ongelmia:
jokunen pudotus
vähän etupainoista menoa

Parannusta:
liikkui ihanan heposti
ohjautui hyvin
ei kieltoja

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Kahden tunnin suokkimaasto

Iskä bongasi Grouponilta minulle heppamaaston. 29 e 2 h, joten mikäs siinä. Paikkana vuoden takaa tuttu Haukankallio, jossa minut näemmä vielä muistettiin. Etukäteen varmistelin että pääsenhän kokeneiden porukkaan ettei mennä köpöttelyä. 2 tunnin käyntimaastosta en nimittäin viitsisi maksaa. Muinainen Muhoksen issikkavaellus palellen käynnissä heinäkuisessa vesisateessa oli vielä mielessä. Vastaus oli että kaikkien ryhmien kanssa mennään kaikkia askellajeja. Hyvä näin.

Tallilla selvisi että ratsukseni saan hyvin reippaan Takspassin. Entinen ravuri, 10 v ruuna. Alle vuoden ollut ratsun hommissa. Ohje oli laittaa hoitaessa kiinni. Käyttäytyi hyvin.

Alkuun olin aika epäluuloinen mukaan lähteneitä nuorempia ihmisiä kohtaan kun ongelmia oli sekä jalustimien säädön, selkäännousun että ratsun kentältä pois ohjaamisen kanssa. Onneksi hepat hoitivat hommansa ja päästiin menemään kaikkia askellajeja ilman hissuttelua.

Takspassi rauhottui kun päästiin liikkelle ja myöhemmin malttoi seistä aloillaankin. Pidemmillä ohjilla kulki rennompana. Meillä oli vähän ongelmia turvavälin kanssa ja hepo olikin lähes johtoratsun hännässä. Kun taajamapätkän jälkeen etummainen hevonen potkaisi kohti ja sanoi vastalauseen hännässä roikkumisesta niin piti terästäytyä ja vaatia ruunaani pitämään hajurako. Sehän onnistui ihan kelvollisesti. Ei ollut raskas edestä eikä painanut kädelle. Vähän heilutteli päätään välillä.

Ravipätkät mentiin yleensä ylämäkiin. Eikä varoitusta tullut etukäteen. Kertaakaan en ehtinyt pyytää ratsuani raviin kun oltiin jo rynnätty kaverin perään. Pidemmän päälle saattaa aiheuttaa koulutuksellisia ongelmia. Ei tuijotellut mitään eikä säikkynyt. Ihanan tasainen maastojuna.

Polun yli oli kaatunut jokunen pieni puunrunko. Yhden yli mentiin ravissa ja ratsuni hyppäsi sen ja otti laukalle. Myöhemmin laukattiin ihan kunnolla. Kivan tasainen laukka eikä yhtään ollut ryysäämässä kaverista ohi. Hännässä mentiin yhä ja vauhdista lentelevät lumi- ja maapaakut osuivat aika kipakasti naamaan ja reisiin. Piti siis ottaa matala asento ja tuijotella sivulle. Yksi pieni intopukki tuli laukassa. Jättimäinen ylämäki mentiin täysiä. Gps sanoi 45,8 km/h maksimiksi.

Maastot oli hienot ja ylä- ja alamäet toivat reissuun kivaa lisää. Kunnon metsäpolkuja suurimmaksi osaksi. Loppumatkasta oikean jalan varpaille tuli vähän kylmä. Ravivauhti kotia kohti oli vähän päälle 20 km/h. Yhtään patistelematta. Sangen reipasta siis. Kiva reissu ja kiva ratsu. Turhaan olin huolissani himmailusta. Mutta yhtään jännää ei ollut. Ja varmasti lujempaakin olisi päässyt jos vetohevonen ei olisi ollut edessä.

Ongelmia:
etäisyys edellä menevään

Parannusta:
ihanan tasainen
hienot maastot

perjantai 21. marraskuuta 2014

Liitovaihe kohti lumihiekkakuorintaa

Perjantaina tuli lunta. Haaveilin tunnista Harmonian kanssa (ilman satulaa) mutta koska tamma oli vielä kesäkengässä niin sain korvaavan ratsun. Haaveilin taas jostain pienehköstä mutta osui Ekkuun. Mieluummin olisin ottanut jonkun muun mutta mikäs tässä. Hoitaessa oli kiltisti kuten aina. Tavallista likaisempi.

Tunnin aikana taisi sadella vielä vähän lisää lunta. Kenttä oli kuitenkin hyvä ja pienestä lumipeitosta huolimatta enempi hiekkapohjalla mentiin. Ratsukoita tunnilla taisi olla 5.

Ekku kulki kuten yleensäkin. Meni suht ok mutta tuntui etten saanut siihen kunnolla otetta. Ope kehui miten se on minun kanssani niin rauhallinen. Alkuverkoissa mentiin käyntiä ja ravia temponmuutoksilla. Lyhyet sivut hitaasti, pitkät eteen. Eroja tuli mutta tuntui että oltaisi voitu esittää vielä 60 % parempaakin. Sormet meinasi jäätyä. Sitten tuli lupa pyöritellä voltteja itsenäisesti ja saada hepat kunnolla taipumaan. Itellä houkutteli jo tässä vaiheessa ottaa käyntiin ja lämmitellä sormia.

Kulmassa tuli talikosta kolinaa ja Ekku säikähti ja otti sivuloikan. Tehtiin voltti ja otettiin kulma uudestaan. Jo tässä vaiheessa ajattelin että oikeasti pitäisi käydä nollaamassa tilanne ja ottaa käyntiin. Seuraava ohitus kulmasta toi uuden säikyn ja toisesta tai kolmannesta sivuloikasta keikahdin sitten alas kyydistä. Maa oli pehmeä ja ajattelin vain ettei Ekkua kannata päästää irti. Sain ohjat pidettyä kädessä mutta kun heppa jatkoi liikettään ja raahauduin hiekassa perässä niin ote lipesi. Sitten Ekku taas rallitteli ja purki ylimääräisiä höyryjä useamman minuutin kunnes antoi kiinni. Lohdutti ettei pukitellut kuskin kanssa. Itselleni ei tullut edes mustelmia. Jäi vaan harmittamaan etten kuunnellut omia ajatuksiani mitä kannattaisi tehdä.

Takaisin selkään päästyäni rentoudesta oli taas kadonnut pari prosenttia. Ekku ei tainnut kyseistä kulmaa enää ihmetellä. Tehtiin kolmikaarista ravissa ja laukassa. Taas vahvasti sinnepäin mutta viimeinen silaus jäi puuttumaan. Laukat nousi helposti mutta muoto katosi joka nostossa. Ei kiihdytellyt eikä sikaillut/sinkoillut. Eteenratsastus laukassa meni siististi. Siirtymät takaisin raviin ei olleet kovin kauniita.

Loppuraveissa kulki taas vahvasti sinnepäin. Edelleen oli puolierojakin. Ihan jees muttei täydellistä. Pitkin ohjin oli ihan asiallisesti. Näppejäkään ei enää palellut.

Ongelmia:
kuski ei pysynyt kyydissä
ei antanut kiinni kun pääsi irti
viimeinen silaus jäi taas puuttumaan

Parannusta:
ei pukitellut ratsastajan kanssa
paria säikkyä lukuunottamatta tosi rauhallinen ja asiallinen
osasin pudota täysin vammoitta

torstai 20. marraskuuta 2014

Ympyröitä, täys- ja vastakaartoja

Tänään haaveilin taas saavani Fossin ja toive toteutui jälleen kerran. Tallillekin on mieluisaa mennä kun arvelee että kivoja juttuja on luvassa. Ratsukoita tunnilla oli 5, pihalla hitusen pakkasta ja esteet valmiina maneesissa.

Taas alusta asti yritin saada Fossin liikkumaan rauhallisesti. Aika myöhään tajusin volteilla ja ympyröillä väistää takaosaa ulos. Auttoi sekä paremmassa alleastumisessa että suoruudessa. Oikealle asetukset oli välillä aika työläitä. Kaula saattoi kääntyä mutta turpa osotti ulos enkä saanut kahden ohjan tuelle. Hepo kulki tänään pikemminkin pystypäin mutta eipähän ollut niin pitkä.

Alkuverkassa hepo liikkui kaikissa askellajeissa kivan rauhallisesti eikä painanut kädelle. Laukassa tultiin ympyrällä puomipinon yli. Näennäisestä hyvästä laukasta huolimatta osuttiin välillä puomeihin kun ratsu oli liikaa etukenossa. Hypyt alotettiin samalta ympyrältä, vuorotellen pari kierrosta. Kummatkin suunnat. Taas mentiin salaa etupainoisina, taisi tulla yksi pudotus. Joka kerta tehtävän jälkeen käynnissä tajusin että unohdin tunnustella tuntuiko Fossi etupainoiselta.

Sitten tehtäviin lisättiin täyskaarrot ja myöhemmin vastakaarrot. Tiukkoja käännöksiä (jotka meillä olisi voineet olla tiukempiakin). Alkutunnin väärät laukat taisi vähentyä loppua kohti. Pahimmillaan Fossi innostui ihan kunnolla ja pidätteistä rupesi tuijottelemaan yläkautta silmiin. Kuskille tuli noottia useammin että ei saa hypätä ennen hevosta. Pahoja sukeltamisia en esittänyt. Estekorkeus oli ekojen ympyrähyppyjen jälkeen jotain 70+.

Lopuksi tultiin 8 hypyn rata. Oikeassa kierroksessa pääty-ympyrä, sitten täyskaarto, vasemmassa kierroksessa ympyrä ja lävistäjämäisesti (täyskaartoeste), päätyyn ja okseri, pääty-ympyrän este suunnanvaihdolla ja toisen pitkän sivun 14 m linja 3 askeleella. Ks. piirros.


Oma versio päivän esteradasta.


Tultiin tokana kuten tämän tunnin kaikki tehtävät. Muistin radan! Yksi taisi pudota. Taas oltiin liian etupainoisina. Nyt sentään muistin mietiskellä matkan varrella miltä tuntuu. Yritin tehdä ylös kohottavia pidätteitä mutta niiden jälkeen oli ongelmia osata palauttaa kädet takaisin alas. Vika linja meni hienosti. Radan korkeus oli n. 80 - 90 cm, mutulla.

Luulin että hypyt olisi olleet siinä mutta tultiin linja vielä kertaalleen. Paikka ei mainannut osua mutta tajusin ratsastaa eteen, jolloin loikattiin kaukaa. Matkalle tuli vähän mutkaa ja okseri hypättiin oikeasta reunasta. Helposti kolmella ja koskematta yli. Jee! Jälkimittaukset näytti että okseri olisi ollut 95 cm. Ei tuntunut pahalta.

Loppuraveissa yritin saada Fossin kulkemaan edestä kevyenä ja kiirehtimättä puolipitkällä ohjalla. Onnistui jopa sinnepäin. Heppa jatkoi hommia ja itse rupean olemaan aika luottavainen 90-radan suhteen. Siksi haaveilen että vielä ensi viikollakin saan jatkaa treenejä Fossin kanssa.

Ongelmia:
kuskin oikea jalka nousee hypyissä
kuski meinasi ennakoida hyppyjä
etupainoinen ratsu
ruuna pohkeen takana

Parannusta:
hyppäsi mukisematta
laukanvaihdot parani loppua kohti
ei ollut edestä raskas

maanantai 17. marraskuuta 2014

Jäykistelyä verkassa, helppoa menoa esteillä

Maanantaina sain estetunnille Pikun. Päivällä tuli viesti että koulutunnille ei ole lisäkseni muita tulijoita, joten se joudutaan perumaan. Voi harmi. Olisin kuulemma saanut mennä harmaalla (valkoisella) armaalla.

Esteitä kasattiin kentälle kaksi okseria ja kaksi pystyä, kaikki yksittäin. Koska tämä jäi päivän vikaksi tunniksi niin tehtiin alkuverkat ajan kanssa. Pikun kanssa oli jälleen kerran semmonen olo että koulutunti tulisi tarpeeseen. Ei taipunut eikä myödännyt. Osasi kyllä kaatua pohjetta vasten kulmissa ja volteilla. Ensin pitkin ohjin höntsäilyä, harjoteltiin kevyttä istuntaa. Sitten taivuttelua volteilla. Kunnon rääkki. Ravia ja laukkaa ihan huolella. Ja vähän lisää etenemistä. Takasten aktivointi oli tänään haastavaa. Kannuksia en laittanut koska aiemmin on liikkunut paremmin ilman.

Tuli sellainen olo että käyntityö olisi voinut olla tehokkaampaa. Vain pienet pätkät ravia ja laukkaa että ruuna herää mutta käynnissä itse työstö. Nyt jäi vähän puolitiehen ja tuntui että meni enemmän sekä ratsun että kuskin uuvutukseksi.

Verkkahypyt hypättiin valoa lähimpänä olleelle okserille. Ensin ristikko ja siitä sitten nousi ristikko-okseriksi. Pari väärää laukkaa, ehkä yksi pudotus. Mutta löytyi myös myötälaukat. Kulmassa eteni ihan hyvin mutta hidasti hieman ennen hyppyä. Siinä vaiheessa tuntui turhalta tehdä puolipidätteitä.

Päivän rata oli 4 hyppyä pitkä. Oltiin kolmantena vuorossa. Oikeassa laukassa lähin okseri, oikealle ympäri, pysty ja vasemmalle ympäri, toinen pysty ja oikealle ympäri ja vika okseri ja vasempaan. Vikalle okserille mentiin kummallakin kierroksella vähän linjasta yli. Samoin Piku oli vikan esteen jälkeen samantien kanttaamassa vasemmalle. Tehtiin vähän uusintatiet. Hepo kuitenkin eteni suht helposti. Laukat vaihtui jälkimmäisellä kierroksella kaikki kuten pitikin. Oli aika vaivatonta.

Lopuksi hypättiin vielä ekaa estettä jokusen kerran. Pikun hypyt vähän löysenivät, joten yritin napakoittaa raipalla. Korkeimmillaan taisi olla n. 90 cm. Isohko jo mutta yli päästiin silti. Hepo ei ollut kovin menossa kun esteen jälkeen oltiin useasti ravissa.

Kuumahan hepalle tästä tuli. Kuten myös kuskille, joka jätti tänään takinkin turvaliivin alle. Keli oli nollan kieppeillä, ratsukoita tunnilla 5.

Pohdin että tuolla ei oikein ole inhokkiratsuja esteille. Jopa Rosun kanssa homma on ihan siedettävää. Toisaalta ei ole kovin suuria suosikkejakaan nyt kun Harmonia ja Tytsy eivät ole valikoimissa. Kivoimpia hypätä nykyvalikoimista ovat olleet Dimka ja Ekku.

Ongelmia:
sileän työskentely
jatkuva oma eteenpäinpyrkimys

Parannusta:
laukat vaihtui helposti
hyppääminen oli vaivatonta

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

F-team, osa 2

Päivän jälkimmäinen kisaratsuni oli Fossi. Sille olin jo kolmas kuski tänään. Ratsun sain valmiina heti toisen ratansa jälkeen. Fossinkin kanssa verkattiin pihalla. Aikaa taisi olla 4 ratsukon verran. Alotettiin käynnissä ja tehtiin siirtymiä. Parhaimmillaan pääsin hienosti eroon Fossin tyypillisestä turvannykimisestä pysähdyksissä. Fossin kanssa pyöreänä pysähtyminen oli paljon helpompaa kuin Flikalla.

Ravissa meinasi alkuun olla vain kaahovaihde. Arvelin että olisiko ratsu jo vähän väsähtänyt. Mutta eihän tämä nyt niin rankkaa ole kun yleensäkin torstaisin juoksee ainakin 2 tuntia. Ravi parani pikkuhiljaa ja löytyi malttivaihdekin. Välillä ratsun keskittyminen herpaantui tuijottelemaan kentän ulkopuolisia juttuja. Onneksi ei kuitenkaan kovin usein. Estepuolella verkkaaminen ei onnistunut kun siellä oli liikaa ylimääräisiä virikkeitä.

Laukassa Fossi meinasi olla reipas. Nousin kevyeen istuntaan hetkeksi ja ratsu rauhottui. Kivan kiihtymättä saatiin sitten Fossinkin kanssa pyöriteltyä parit pääty-ympyrät ja lävistäjät. Laukasta alaspäin ei ollut Fossinkaan kanssa kovin priimaa. Ravista seis onnistui välillä hyvin, välillä aika huonosti.

Melko pian oli oman vuoron aika. Mutta kaiken ehdin verkassa tehdä mitä aioinkin. Kovin suuria suunnitelmia ei edes ollut.

Fossinkin kanssa tehtiin suht siisti suoritus ilman rikkoja. Parhaat numerot oli kuuspuolosia, joita oli kummaltakin tuomarilta useampi. Laukasta käyntiin tuli kummaltakin puoli pistettä vähemmän kuin Flikan kanssa. Kovin kaunista se ei ollutkaan. Mutta muistin hymyillä eikä tullut mitään katastrofeja. Edelleen tuli kehuja tarkoista teistä. Valmistele tehtävät puolipidättein ja taivutukset vielä pehmeämmiksi. Turha valittaa ettei Fossi osaisi kun pro-kuskinsa kanssa sai B:0:sta 61,7 %. Meidän loppuprossiksi tuli 59,4 (59,2 & 59,6 %) eli täsmälleen sama kuin viimeksi B:0:sta. Jotain 59 pintaan olisin itse tuomaroinut itselleni. Lisää treeniä vaan. Seuraavaksi tosin mieluisamman lajin pariin parin viikon päästä.

Catherine videoi:

Kakkosratsulla koulukisoissa

Tallimestaruuksiin himoitsemani toinen ratsu olikin mulla lähtövuorossa ekana. Eli Flika. Kenttä oli tarpeeksi hyvässä kunnossa verkkoihin, joten siinä säästettiin vähän aikaa kun ei tarvinnut verkata ryhmissä. Keli oli hitusen plussan puolella ja edelleen oli ihana ratsastaa valoisalla.

Flika oli omaan tapaansa ihanan kiltti hoitaa. Edellisestä kerrasta on kyllä sen verran aikaa etten äkkiseltään edes muista että koska. (Blogi kertoo että toukokuun kisoissa.) Koska nämä olivat harkkakisat niin laitoin suojat ja piuhat. Pohdin gramaaneita mutta mietiskelin että mitä tammalla on viimeaikoina tunneilla ollut. Päädyin piuhoihin. En jaksanut letittää. Olin tamman eka kuski kolmesta.

Verkattiin pihalla. Pyörittelin suurimmaksi osaksi käyntiä. Halusin tammaa taipumaan ja rennoksi. Aika heikosti onnistui, varsinkin oikealle oli asetuksetkin aika hukassa. Yritin käyttää pohkeita huolellisesti ja riittävästi mutta ei juuri parantunut. Sekä käynnin että ravin yritin pitää rauhallisina. Laukka eteni itsestään rennoimpana mutta meno oli muuten jotenkin jäykkää ja rullaamatonta. Ei onneksi kuumunut eikä tuijotellut mitään. Ehkä parin tunnin pyörittelyllä olisi tullut hyvä. Ehdittiin kuitenkin verkata ihan hyvin kun kisat oli aavistuksen myöhässä.

Itse suoritus meni vähän jännittyneesti. Ei rikkoja mutta kaikki alaspäin siirtymät pahasti kättä vasten. Oma arvio olisi tuosta ollut n. 55 %. Omalta opelta tulikin 55,8 % mutta toiselta tallinomistajalta 58,6 %. Alunperin pisteet oli tähän toiseen paperiin laskettu väärin ja oli 60,8 %. Hienoltahan se näytti mutta pakko oli tarkistuslaskea. Eikä voi tulla yli 60 % tulosta jos paperi on täynnä viispuolikkaita ja kutosia. Tarkoista teistä saatiin kehuja kummaltakin ja 6,5. Lopullinen oikea tulos oli siis 57,2 % ja KN:n ja B:0:n 18 kisaajan joukosta 15. Ihan kiltisti.

Tältä se näytti:

lauantai 15. marraskuuta 2014

Pukiton maasto hiekkakuopille

Perjantaina tunnin jälkeen huokailin taas kuinka kiva Harmonialla oli mennä. Tallinpitäjä sitten kyseli että koska tulen seuraavan kerran ja ehdotti seuraavalle päivälle maastoa. Heti ekana henkäisin että enhän mä ilman satulaa voi maastoon lähteä. Mutta hiertymät on saaneet levätä jo sen aikaa että voi laittaa satulan. Näin olin helppo ylipuhuttava.

Lauantaina oli ihana mennä tallille valoisalla. Tamma löytyi tarhasta mutta ei hörissyt. Oli kuitenkin asiallisesti. Harjatessa tosin piti taas ottaa taikasauva (raippa) apuun taikomaan tammasta paremmin käyttäytyvä. Seinään kahlittu syövä tamma oli kuitenkin riittävän asiallinen hoitaa myös omassa karsinassaan. Ope sanoi että jos sikailee niin käytävälle vaan. Satulan laitto vähän kiukutti. Kehtasipa vielä yrittää haukata opea selästä kun tarkisti vyömme. Onneksi olin hereillä nykäisemässä ohjasta.

Tänään kyseessä olikin siis 2h maasto eikä 2x 1h maasto kuten kuvittelin. Ope kertoi että lähdetään hiekkakuopille, jee! Etukäteen toki pelkäsin kuinka Hoo käyttäytyy. Muistelen aiempien reissujen pukkeja. Hepo oli virkeä mutta käsissä pysyvä. Välillä pörhisteli vähän tarpeettomasti. Alkumatkasta mentiin tosi pitkät käyntipätkät, joten kuskikin ehti rentoutua. Ravipätkät oli lyhyitä eikä Hoo tehnyt mitään tyhmää. Kun ennakoin ja pyysin sen raviin ennen kuin edellä menevä ampaisi eteenpäin niin vältyttiin omilta singahduksilta.

Kuopille oli aika pitkä matka. Kun päästiin sinne niin hepo pörhistyi entisestään. On tainnut tottua että kohta päästellään täysiä. Maisemat oli tosi hienot. Vähän samaa luokkaa ympäristönä kuin Pikkaralan kuopat mutta jylhempää. Yritin rentoutella heppaa asetuksilla. Mentiin pätkät ravia ja omin lupineni vähän laukkasin letkan hännillä. Tosi rauhallista laukkaa eikä tamma yrittänyt mitään.

Porukan kanssa laukattiin ylämäessä. Kovin pitkälle ei päästy kun tuli kaaoksen alkeita yhden hepan ohitellessa muita. Hoo kuunteli pidätteet ja jäi laukkaamaan lähes paikoilleen. Ei mitään ylimääräisiä pomppuja! Ja sitten odoteltiin (lähes) rauhassa aloillamme ja käynnissä että muutkin sai ratsunsa käyntiin. Ei katastrofia.

Loppumatkasta mentiin metsäpolkuja, joissa oli sekä vähän kivikkoa että aika jyrkkiä alamäkiä. Otin pari oksatökkäisyä ja muutaman kerran piti vetää jalka pois hevosen ja puun välistä. Tykkään vähän leveämmistä poluista. Hoolla oli välillä vähän kiire mutta saattoi sille välillä antaa pidempääkin ohjaa. Tulipa loppumatkasta väisteltyä vielä pitkospuitakin. Yhdessä ahtaammassa kohdassa oli pakko mennä laudoituksella (kesti hevosen onneksi). Vaan olipa märät laudat liukkaat kesäkenkien alla. Onneksi oli monta jalkaa maassa kun neljäs lipsui.

Kentällä otettiin vielä laukkapätkät. Ope käski rentouttaa jalat ettei meno jarrutu. Yritin patistella eteenpäin. Ihan ok liikkui, vasemmassa jopa sangen kivasti.

Heppa hikosi märäksi vaikkei kovin lujaa menty. Taisi olla vähän liikaa padottua energiaa, jota purki jännityksenä. Tunnin jälkeen taas melko pienellä luimimisella selvisin harjaamisesta.

Ongelmia:
virtaisa ratsu

Parannusta:
ei pukkeja!
pysyi käsissä