torstai 31. lokakuuta 2013

Päänsisäistä jännitystä pikkuesteillä

Torstain estetunnille sain Nupun. Kivaa, pikkutamma. Tosin ennen tuntia hoitaessa hyöri aika paljon tallissa. Muuten oli kiltisti.

Viikonlopun kisakielto Aapolla hiipi näemmä alitajuntaani, sillä nyt hyppääminen jännitti poikkeuksellisen paljon. Vaikka tunti olikin muistaakseni lähinnä puomeja. Lopuksi tultiin pari n. 40 cm estettä ja toisella kierroksella korkeus oli n. 60 cm. Täysin mukisematta Nuppu hyppäsi.

Laukka oli edelleen kamalahko ja kulmikas.

Tunnin jälkeen piti jalat kylmätä pakastesuojilla.

Ongelmia:
kuskin poikkeuksellinen jännitys

Parannusta:
mukisematta yli

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Testissä Nurmijärven ratsastuskoulu

Päädyin testaamaan myös Nurmijärven ratsastuskoululle. Reitti tallille kulki pimeiden peltojen läpi ja olin monesti matkan varrella aika epäuskoinen siitä että olenko oikealla reitillä. Vaan löysin perille. Tallista löytyi sekä lista että ratsu mutta ihmiset, joilta kysyä apua, meinasivat olla hukassa. Muistelen että suojia piti vähän etsiä. Hepo tuli kuitenkin kuntoon. Täälläkin wc löytyi maneesin takaa. Ei liikaa mukavuuksia.

Kyytiin olisi saanut mennä jo pihalla kävelemään valmiiksi. Oma aikatauluni ei venynyt ihan siihen. Kun loikkasin ratsaille niin meidät päästettiin jo maneesiin. Edellinen porukka purki esteitä. Meitä oli vain 3. Alkuun taisi olla yksi yksärikin joukossa.

Sain toiveideni mukaan säpäkän tamman, Gessyn. Ope tiesi mistä puhui kun sanoi että se kiihtyy loppua kohti. Alkuverkat mentiin aika itsenäisesti. Kaikki askellajit kumpaankin suuntaan. Tässä vaiheessa taisi toimia ihan ok.

Tehtävänä mentiin ainakin raviväistöjä uralta lävistäjälle. Tämä meinasi välillä olla hankalaa. Hepoa sai jarrutella istunnalla enkä aina ollut ennakoimassa tilannetta tarpeeksi. Osa kerroista esitettiin altajuoksua. Vaan saatiin onneksi muutama onnistunutkin suoritus. Ja loppua kohti vauhti tosiaan kiihtyi. Ei mikään helpoin hevonen ratsastaa. Loppuraveissa muistelen että hyvä että malttoi ravata.

Tunti oli ihan ok mutten saanut mitään loistavia ahaa-elämyksiä tai onnistumisen kokemuksia. Ei ainakaan liian helppoja tehtäviä. Hepalla paljon mennyt kuski kommentoi että ekaksi kerraksi Gessyllä meillä meni hienosti. Vaan ei silti jäänyt palavaa halua tulla uudestaan. 40 euroa tuntui tästä vähän paljolta vaikka meitä olikin vain 3. Matkakin oli pitkähkö.

Ongelmia:
raviväistöt aika haastavia
en saanut istuntajarrua aina läpi

Parannusta:
hepo pysyi käsissä
myös muutama onnistunut suoritus

maanantai 28. lokakuuta 2013

Tytsyllä koulua

Enpä tästä tunnista juuri mitään muista. Heppa taisi kiemurrella. Jollain kerralla oli valmiiksi hommissa, kolmannella kerralla vähän äkäinen tallissa.

Ongelmia:
kiemurtelu

Parannusta:
ihan tolkku tamma

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Kiimahirviö koulutunnilla

Illalla kävin vielä koulutunnilla. Piti pyytää Rusinaa mutta unohdin. Sain sitten Ellin, tammalle kolmas tunti putkeen. Edellinen kuski varoitteli että heppa pömelöi omiaan. Näytti olevan aikamoisessa kiukkukiimassa, luimi ja narskutteli (hackamoret).

Elli oli tosi raskas edestä, painoi kädelle. Ope käski ajatella kevyempää etuosaa. Pääosin oli etupainoinen. Alkuverkassa tuli sanomista että säilytä tahti, ei saa antaa kiihdytellä eikä hidastella. Ravista tuli tosi kiva istua. Kulki oikeinpäin. Volttailtiin.

Laukattiin pääty-ympyröillä. Laukat nousi ihanan helposti mutta laukka oli vähän kulmikas. Kertaalleen pudotti raville. Oikeassa laukassa ope halusi tamman vielä läpi. Laukassa ei onneksi ollut ihan niin raskas edestä.

Ongelmia:
muutamat omat kiukkumuuvit
raskas edestä

Parannusta:
tykkäsin nyt enemmän ku aiemmin
liikkui patistelematta eteen

Katsomosta löytyi kamerankäyttäjä.

Jälkipolville puhuttavaa


Sunnuntaina ABC:n kisaviikonloppu jatkui estekisoilla. Luvassa eka 80 cm Aapolla. Arvelin että mennään hyvin meidän mukavuuskorkeuksilla eikä ongelmia tule. Ei kyllä ollut ennakko-odotuksiakaan. Jännitin Annen ja Kaisan ratoja enemmän kuin omaa suoritustani.

Verkassa ratsastin Aapoa eteen ja hepo liikkui kivasti. Hitusen raskas oli edestä. Mutta kuitenkin rauhallinen. Hypyt otettiin verkkaryhmissä. Hypytkin meni ok. Ope kaipasi lyhyempää laukkaa.

Radalla heti ensimmäiselle esteelle usvatin kaukaa kun meni luotto ponnistuspaikan osumiseen. Tokalle tultiin lähelle ja kolahti. Kolmonen meni paremmin. Aapo meinasi ottaa oikoreitit käyttöön jo tässä vaiheessa. Vauhti kiihtyi kaarteessa enkä osannut arvioida paljonko pitää ottaa kiinni. Askel ei osunut ja tuuppasin. Aapo otti nelipistejarrun käyttöön ja keikahdin hepan korviin. Tajusin sentään ottaa kiinni. Hetken takapuoleni oli ylin kohtani. Aapo onneksi nosti päänsä ja pääsin takaisin satulaan. Sain aplodit. Siinä vaiheessa ei paljon ympäristöä tajunnut. Olin vaan mielissäni etten pudonnut.

Este hajosi samalla ja keräiltiin itseämme kun sitä kasattiin uudestaan. Uudella lähestymisellä raippasin varmuuden vuoksi jo ennen estettä. Ja yli mentiin. Väli taidettiin mennä kuudella. Aapo kääntyi edelleen ihan hyvin. Kutonenkin mentiin vähän lentäen ja siihen meidän matka jo loppui. Hienot uusintatiet jäi käyttämättä.

Pohkeiden käytössä ja tahdin hajoamisessa lienee syy kieltoon. Mutta etukäteen sanoin etten tee hitaalla nollalla mitään. Tästä on enemmän puhuttavaa jälkipolville. Vaan tietysti harmitti että taas tuli kommelluksia kisoissa. Onneksi Anne ja Kaisa hoitivat hommansa paremmin.


Kisasuoritus JKH-tiimin ikuistamana.

lauantai 26. lokakuuta 2013

ABC-cupin ensimmäinen päivä - koulukisat


Viikonloppuna oli kahden päivän mittaiset ABC:n seurakisat, joissa samalla kisattiin ABC-cupista. Minä sennuissa. Ensimmäisenä kisana lauantaina oli koulua. C:hen ei kuulemma mitään asiaa ja ihan mielelläni lähdin testaamaan KN:ää. Harjoittelun ollessa edelleen vähäistä.

Olin Aapolle päivän eka kuski. Luokassa 18 lähtijästä seitsemäntenä vuorossa. Verkka oli maneesin päädyssä ja siinä Aapo tuntui hetkittäin aivan superhyvältä. Liikkui mutta oli kuitenkin kevyt. Ensimmäinen loiva kiemura meni kiihdyttelyksi mutta nyt osasin ratsastaa sen alta pois jo verkassa. Ravissa sain istuttua pohkeet kiinni. Laukassa tuntui lyhyeltä ja kevyeltä. Ajattelin että meneepä meidän rata miten tahansa niin näillä verkan onnistumisen tunteilla elän pitkään.

Radalla en sitten ymmärtänyt ratsastaa tarpeeksi eteen. Ajattelin että vähempikin riittää. Aapo oli edestä epätasainen enkä edes huomannut. Keskiravin ratsastin omasta mielestäni kerrankin kunnolla. Silti saatiin siitä 5. Tahti ei säily.

Radan jälkeen oli aika shokki saada paperi: 54 %. Parin tunnin angstin jälkeen tajusin tarkistaa pisteet ja totesin että väärin laskettu. Uusintalasku antoi tulokseksi 56,6 % eli edelleen aika alakanttiin.

Tämä jäi kaihertamaan niin että kisan lopuksi kysyin tuomarin mielipidettä. Vastasi oikein asiallisesti että aktiivisemmin, parempi peräänanto ja paremmat taivutukset. Ope taas kauhisteli meidän huonoja teitä. Toinen loiva kiemura kärsi muistihäiriöstäni. Voltit yritin tehdä paremmin kuin viimeksi. Silloin olivat liian isoja, nyt sitten liian pieniä.

Eipä tähän tyytyväinen voinut olla. Video kavalsi totuuden että ei ne huonot pisteet aiheetta tulleet. Tänään en edes havahtunut kun tuomarin ohi ratsastaessani kuulin "viisi". Paras numero oli 6,5 ekasta laukkalävistäjästä. Laukkaympyröistäkin tuli vain kutoset kun ratsastin nyt muka vähän hillitympää laukkaa enkä niin lujaa kuin yleensä. Kaikki kolme pysähdystä olivat levottomia. Videolta meno näyttää koko radan hitusen veltolta. Tästä syytän vain itseäni etten ratsastanut enempää, olisi siitä irronnut.


Todistusaineistoa radasta. Kuvauksesta taisi vastata JKH-tiimi.

Viimeinen estevalkka


Lauantaiaamuna oli Ankin vika estevalkka Aaltiksella. Ratsutoiveiksi laitoin Assin, Ellin ja Karkin. Assi tuli. Laitoin ponikannukset jalkaan ja toivoin että hepo liikkuu tänään. Eilen oli kuulemma ollut reipas esteillä. Ratsukoita oli 6 ja keli nollassa.

Alkutunnista meidän liikkuminen oli tosi tahmaisaa. Raipallakaan ei ollut juuri vaikutusta. Pohdin jo että olisipa pidemmät kannukset. Alkuun ravipuomeja. Verkan kohokohta oli kun pysyttiin koko voltti laukassa ilman tiputusta raville.

Esteitä oli 4 ja tultiin parin hypyn tehtäviä. Alkuun välivolteilla. En osannut olla hypyissä mukana kun mateluvauhdista en tiennyt mistä hyppää. Kun ope käski kevyeen istuntaan niin vauhti parani.

Tänään otettiin Assin kanssa ekat kiellot. Ei tultu suorana esteelle vaan puski lapa edellä ohi. Kumpikin oltiin hypätty jo aiemminkin eikä korkeus huimannut päätä. Max 60 cm.

Muutenkin oli aika kamalaa ja laukat nousi koko tunnin huonosti.

Lopputunnin 6 esteen radallakin tuli ongelmia. Vääriä laukkoja oli jonkin verran mutta riemun aihe oli laukan vaihto ravin kautta ilman jumimista. Yleensä kun raville otto tiesi totaalista hyytymistä.

Istuntaan tuli kommentteja että kädet lähemmäs, ei etukenoa. Jäin liikaa matkustelemaan vaikka omasta mielestäni yritin ratsastaa. Assi on liian herkkis mulle, tulkkaa kaikki pienet heilahdukseni. Yllättävän hyvin otti pidätteet vastaan, linjoilla vähän kiihtyi.

Tämä tunti oli taas paluu maan pinnalle, en osaa mitään. Assi pääsi tämän jälkeen takaisin pihalle.

Ongelmia:
2 kieltoa
joko ei ollut vauhtia tai sitä oli turhan paljon

Parannusta:
pysyin hyvin kyydissä
loppuraveissa tamma liikkui itse

Videoita tulossa ehkä joskus myöhemmin.

torstai 24. lokakuuta 2013

Tammaratsastusta ja maneesikauden avaus


Torstain tunnille pääseminen näytti moneen otteeseen tosi pahalta kun auto hajosi. Ehdin tunnin jo peruakin ja harmitella. Mutta torstaiaamuna tuli korjaamolta soitto että auto on nyt ajokunnossa. Samantien laitoin tallille viestiä että pääsenkö sittenkin tunnilleni. Ja onnistuihan se.

Listan ääressä olin spontaanin riemukas kun sain salaa toivomani Nupun. Hii! Tummanruunikko pikkuhevonen. Aika vihreä ratsastettava. Tallissa oli hyöriväisempi kuin Fossi ja vähän yritti maistellakin mua. Jonkun sortin näykkäisy siis, enempi utelias kuin pahantahtoinen. Ylettyi vaikka oli kiinni. Samoin karsinan ovesta yritti hiippailla karkuun. Hetken päästä tajusin kuinka nerokas mustekalaviritelmä siinä oli ja oven sai pysymään raollaan ilman että Nuppu sai sitä avattua. Koulusatulalla lähdettiin puomitunnille kun muita penkkejä ei ollut.

Kenttä oli lähes suurta lätäkköä. Nyt oli siis ensimmäinen maneesitunti luvassa. Kokoa hallilla on suuruusluokkaa 20 x 40. Ei ihan pikkiriikkinen mutta ei tosiaan suurikaan. Ratsukoita tunnilla oli 5 ja mahduttiin sopivasti.

Nuppu oli kivan reipas. Alkuun vähän yritti jotain hätkähdellä kun pimeästä oviaukosta kuului ääniä mutta en piitannut. Ravissa oli hetkittäin turhan kiireinen muttei yhtä kaahottava kuin Fossi pahimmillaan. Vino oli tämäkin. Takaosa pullahteli muistaakseni vasempaan. Oikeaan oli hankalampi asettaa mutta sinnikkäästi yritin.

Alkutunnista mentiin loivia kiemurauria. Lyhyellekin sivulle piti tehdä ja se teki tiukkaa jo ravissa. Paremmin sain menoa rauhotettua harjotusravissa. Laukassa laukattiin pitkien sivujen kaaret vastalaukkaa eli kaaren suhteen myötäistä. Lyhyelle sivulle piti nostaa myötälaukka mutta käytännössä en yleensä oikein ehtinyt. Pitkille sivuille tuli muutaman kerran kivoja askelia. Suoraan mentäessä Nupun laukka oli pikemminkin kammottavaa istua. Vaikka eteni reippaasti niin silti tuntui nelitahtiselta. Tehtiin kumpaankin suuntaan laukanvaihdot puomin yli. Eka vaihtui, toinen ei.

Ekana tehtävänä ratsastettiin tiukkoja käännöksiä puomien yli. Puomit oli n. 8 metrin voltin puolikkailla. Neljännes pois uralta, puomi, puoli volttia ja puomi. Mutta tarkotus ei ollut ratsastaa volttia vaan tehdä sellainen tie, että askelia puomien väliin tulisi mahdollisimman vähän. Kuulemma onnistuu jopa 2-3 askeleella. Alotettiin kunnon lapaliirauksella ja ekalla kerralla taisi tulla 8 askelta. Kun sitten rupesin ottamaan riskejä ja kääntämään myöhemmin niin muutaman kerran valuttiin ekasta puomista ulkokautta ohi. Pudoteltiin myös raville. Parhaimmillaan taidettiin kuitenkin päästä ekaan suuntaan (oikea kierros) 4 askeleella. Vasempaan kääntyi huonommin ja tultiin 5. En vaan ollut tyytyväinen omaan ratsastukseeni kun meni vähän säheltämiseksi. Nuppu taas toimi huomattavasti paremmin kun olin täsmällinen.

Loppuun tultiin vielä kentän poikki laukanvaihtoja puomin yli. Vasemmasta oikeaan ohje oli irrottaa hepo kunnolla makaamasta oikean ohjan päältä tekemällä oikealla nostava puolipidäte ennen puomia. Tuntui että itellä oli ajotus ja avut muutenkin välillä ihan hukassa ja opelle voivottelin etten osaa. Vastaus oli että harjottelemalla oppii vaikka olisin kaivannut vähän täsmällisempiä apuja että mitä pitää tehdä milloinkin. Vaan vaihtoihan se Nuppu lopulta kummatkin laukat puomilla. Alkuun monesti vaihtoi vain edestä ja takaosa tuli vähän myöhemmin omia aikojaan perästä.

Loppuravit oli taas omaan makuuni lyhyet. Parin kierroksen jälkeen piti jo siirtyä käyntiin kun tahtoisin saada ensin ratsun rennoksi ja sitten vähän venyttämään. Jatkoinkin ravailua nyt vielä hetken ja nopsaa Nuppu rauhoittuikin ja venytti. Palkitsin siitä sitten lepokäynneillä. Hepalle tuli tunnilla ihan kunnolla kuuma. Hikosi kaulansa ihan märäksi. Kuskillekin tuli kuuma kun vaatteilla olisi tarennut +10 pihasäässäkin.

Tunnin jälkeen hepan jalat piti vielä kylmätä. En muista pakastinkäyttöisten kylmäyspatjojen kanssa aiemmin värkkäilleeni. Mutta eipä tuo onneksi kovin vaivalloista ollut. Nuppukin keskittyi täysillä ruokiinsa niin sain häärätä jalkojen parissa vapaasti.

Jäi semmonen olo etten saanut ratsuun kunnolla otetta. Nuppu olisi kiva testata koulutunnilla.

Ongelmia:
kääntäminen laukassa tiukasti
tallissa vois olla kivempi

Parannusta:
tolkku ratsu
nosti laukat hyvin ja pääosin oikein

maanantai 21. lokakuuta 2013

Cavalaa menoa


Maanantaina tuli tallilta varoitus että jos keli viilenee niin kenttä saattaa olla niin kova että luvassa on käyntitunti. Saa perua halutessaan. Vastasin että ei haittaa mutta kiva kuulla niin osaan pukeutua lämpimästi. Salaa haaveilin saavani uuden tulokkaan Cavalan käyntitunnille. Lämpimästi pukeutuminen ei onnistunut kun en saanut chapseja kiinni enää villasukkien, kerraston ja talvihousujen päälle. Housut meni vaihtoon ja silti mokoma vasen vetoketju laukesi ensin tallille autoillessa ja myöhemmin ratsailla uudestaan. Juuri se sama, joka hajosi myös Köyhiksen selässä ihan normaalivaatetuksella.

Tallilla listassa luki odotetusti Cavala. Hui ja jee! Tamma löytyi sisältä. Kovin oli valkoinen. Eikä nyt ihan niin lutunen kuin ekalla kerralla tarhassa kun puski rapsuteltavaksi. Oli asiallisesti varustaessa eikä satulavyöllekään luiminut. Niin kiltti että melkeinpä jo tylsä. Suitset oli kuolaimettomat kun kuolaimet hankasi suupieliä. Enpä ole kai aidoilla kuolaimettomilla ennen mennytkään. Näissä meni ohjat "kuolainrenkaan" kautta leuan alta ristiin toisen puolen "leukahihnan solkeen". Satulana oli koulupenkki. Heppa oli hassun lyhytkarvainen. Tuli terrierin karkea karva mieleen.

Kentällä satulointia paranneltiin taas taaksepäin. Olihan se jäänyt aika eteen kun tarkemmin katsoi vaikka yritinkin hivuttaa tavallista taaemmas. Jalustinhihnoissa ei ollut säätövaraa enää enemmän kääpiöille eikä tämänmallisiin saanut edes kierteitä. Kyllä ne oikein yrittämällä pysyi jaloissa mutta reiän tai pari lyhemmät ois olleet paremmat. Hepo tuntui Harmoniaan verrattuna matalalta ja pyöreältä. Vaikka korkeutta tälläkin on ainakin se 160 cm. Kameran unohdin kotiin, harmi.

En hirmuisesti uskaltanut vaatia koska olin kuullut juttuja että hermostuessaan tammalla menee herne nokkaan ja rupeaa etuset kevenemään. Hepo meni sitten vähän pitkänä ja matalana. Toimi ihan ok kuitenkin. Vauhtia ois voinut suurimman osan ajasta olla vielä hitusen enemmän. Tuntui että pidätteisiin reagoi aavistuksen hitaasti. Kenttä ei onneksi ollut koppura vaan raviakin mentiin. Väistöjä taas keskilinjalta uralle. Ensin käynnissä, sitten ravissa. Hepalla oli selvästi joku haju asiasta. Vähän seilaavaa oli ja vauhti meinasi hyytyä mutta pyrin pikemminkin kehumaan hyvistä yrityksistä kuin tiristämään parempia suorituksia. Hetkittäin oli raviväistössä jopa rentona. Tunnilla tuli siis ainakin 2 oikein hyvää raviväistöaskelta.

Ope kommentoi että hankala antaa täsmäohjeita kun ei ole tämän selässä ollut. Ja Cavalassakin kuulemma sen verran paljon täykkäriä että luonnetta löytyy.

Otettiinpa pienet pätkät laukkaakin. Paremmassa päässä kenttää pääty-ympyrällä. En osannut nostaa laukkaa käynnistä ja muutenkin oli vähän hankaluuksia nostoissa. Ei mulla tainnut olla raippaakaan. Päästiin kuitenkin joka kerta laukkaan. Laukka oli reipasta muidenkin askellajien edestä. Tosin silti meinasi pudottaa välillä raville. Ja pudottikin. Yritin kuitenkin laukkaakin ratsastaa. Kertaalleen sain noston yhteydessä pukin mutta muuten hepo oli nätisti.

Loppuraveissa vauhti rupesi hyytymään kokonaan ja pienet voltit ei oikein tuoneet meille haluttua tulosta. Harjotusravissa hepo eteni paremmin. Pakkohan sitä oli kuitenkin komentaa liikkumaan, joten hetkittäin istuin muutaman askeleen alas satulaan. Lopulta kysyin että saadaanko pyöriä omia kuvioita. Lupa heltisi ja iso ympyräkahdeksikko rentoutti ainakin kuskia. Kyllä hepokin pikkuhiljaa vähän rentoutui. Alkutunnista tosin taisi olla enemmän hyviä pätkiä ihan vahingossa. Vasen kierros oli helpompi.

Tänään ei päästy maastoon loppukäynneiksi. Tosin siellä oli tosi pimeää ja hepat arvaamattomampia/osalta poistettu jo satula välistä.

Harmonia on paljon ihanampi. Tämän kanssa tuli semmonen olo että vaatisi pidemmän yhteistyön että rupeaisi kunnolla sujumaan. Mutta on se ainakin nätti. Kotiin palatessa mittari näytti -2,5. Mahtoi olla plussalla vielä meidän tunnin aikana.

Ongelmia:
laukannostot
yksi pukki
lopputunnista hyytyi kevyessä ravissa
volteilla valui välillä lapa edellä ulos

Parannusta:
myötäsi hetkittäin niskasta
ei ollut kovin jännittynyt missään vaiheessa
tuli joitakin hyviä väistöaskeleita

lauantai 19. lokakuuta 2013

Maastoesteiden sijasta maneesihyppyjä suokkiorilla

Ht.netistä löysin maininnan Cajuksen paikasta Nuuksiossa. Matkaa sinne tulisi reilu 60 km mutta houkutti niin paljon että sain lopulta soitettua itseni mukaan. Jännittämiseen jäi vain pari päivää. Maastoesteistä oli puhelimessa puhe. Eikä kysymyksiä ollut juuri muita kuin että oletko käynyt täällä aiemmin. Riittäisi kuulemma että on varttia vaille paikalla.

Varasin matkaan kuitenkin reilusti aikaa. Eikä tallilla 25 min meinannut riittää. Ratsukseni sain pienen suokkiorin Köyhien Ystävän eli Köyhiksen. Vasta tunnin jälkeen selvisi että heppa on syntynyt jo 1991. Ei kyllä huomannut mistään. Sen verta innokas ja touhukas heppa. Edellisestä orilla ratsastuksesta lieneekin reilu 15 vuotta.

Nuuksiossakin oli tullut räntää ja maa oli liukas. Mentiin siis maneesiin. Pihalla korokkeelta kyytiin ja ratsain kentän poikki sisälle. Alkuun vähän hortoilin pitkin ohjin mutta rupesin sitten käyntien jälkeen alkuverkkailemaan muiden mukana. Lopulta saapui Cajuskin paikalle. Alkuun vähän teoriaa. Hevonen hyppää, ei saa liikaa häiritä ohjista vetämällä. Jos hevonen menee liian lujaa se saattaa pelätä. Ja esteverkan pitäisi olla melko lyhyt. Avut läpi, ei kouluratsastusta. Ratsukoita opissa oli 6.

Meidän alkuverkasta tuli sanomista että reippaampi ravi ja kädet lähemmäs harjaa. Tässä tapauksessa siis alaspäin. Väistävät pohkeet ei menneet kovin hyvin läpi mutten kehdannut kovin isoeleisesti ruveta komentamaan. Laukkaa vähän eteen ja kiinni, ympyröitä. Istuin kevyessä istunnassa.

Esteitä maneesiin tuli 6, joista yksi vähän jykevämpi tukki ja yhden alle tuli tynnyrimäinen putkenpätkä. Alkuun taas ravilähestymisiä ristikolle. Käsky kävi että Köyhis osaa nämä hommat kyllä enkä saa häiritä sitä liikaa. Kommentteja ei juuri tullut. Sitten laukassa sama.

Tämän jälkeen hypättiin linjoja. Kun ratsastin heppaa kunnolla eteen niin meni ihan hyvin. Hienosti mukisematta mentiin kaikista. Ja jos en tajunnut ratsastaa kunnolla eteen niin hepo nosteli jalkansa silti esteistä yli. Muutaman alkukierroksen jälkeen esteet oli n. 80 - 90 cm. Ehkä 80 on lähempänä totuutta. Cajus puhui pienistä. Sitten vähän viistoja vinolinjoja. Kommentteja tuli oikeastaan vaan, jos mokailin pahemmin. Silloinkin hepo onneksi pelasti hienosti.

Tunti venähti kahteen. Lopuksi hypättiin kunnon vinolinjoja. Ensin 2 estettä, joiden väliin piti tulla 2 laukkaa. Meillä oli liian vähän vauhtia ja tie livahti ulkoreunaan, joten tuli 3. Ei uusintaa. Sitten tultiin toisen reunan jykeviä esteitä vinossa. Ensin 1 ja sitten 2 laukkaa väleihin. Eka kierros meni hyvin. Sitten oikein tsemppasin tokalle kierrokselle ja silti tultiin liian hitaasti (vai mikäköhän muukin siinä mahtoi olla vikana) ja tuli 3 laukkaa tokaan väliin. Eikä enää korjauskierrosta.

Vikat hypyt otettiin vähän isommille esteille. Järki sanoi ettei ne kovin isoja ole mutta näyttivät pahoilta. Yritin laukata kunnolla sisään mutta okserille tultiin silti huonosti ja lähti melkein koko este matkaan. Kompuroinnin jälkeen jatkettiin kuitenkin sujuvasti kaarteeseen, kokosin itseni henkisesti ja jatkettiin pystylle. Se ylittyi puhtaasti. Ja siihen loppui päivän hypyt. Tarkistusmittaukset sanoi että okseri oli metrin ja pysty 107 cm. Okseri tuntui ja näytti silti pahemmalta. Ja hienosti se pieni suokki niistä pomppasi yli.

Loppukäynnit käytiin maastossa.

Ongelmia:
alkuverkassa vähän hidas
hypyillekään ei aina tarpeeksi vauhtia, kuski himmaili liikaa
kuskilla oli orinkäsittely vähän ruosteessa

Parannusta:
hepo hyppäsi kaiken empimättä
kuski uskalsi hypätä vaikka esteet oli lopulta pelottavan isoja

torstai 17. lokakuuta 2013

Esteet näyttävät pimeässä suurilta


Torstaina oli keliä vielä hypätä pihalla. Kannuksia en jostain syystä tänään laittanut Fossille ja hepo olikin sitten vähän löysä.

Kesken tunnin tuli pimeää. Pihalla oli 4 estettä. Päivän vika este oli okseri pitkällä lähestymisellä. Pimeässä tuntui jättimäiseltä. Tunnin jälkeen mittasin korkeudeksi 80 cm (leveys 75). Aika monta sakkokertaa saatiin kun mainitsin ongelmistamme. Pudoteltiinkin. Myötäämiseni okserille tuntuivat hyvin huonoilta.

Muistelen myös vääriä laukkoja.

Ongelmia:
useampi yritys ennen kuin okseri rupesi sujumaan
pudotuksia

Parannusta:
ei kieltoja

maanantai 14. lokakuuta 2013

Vauhtimaasto Harmonialla


Maanantaina tallilla odotti yllätys kun luvassa oli maasto. Ratsukseni oli onnekseni merkattu taas Harmonia. Tamma oli tarhassa ja kiva oli huomata että ei tarvinut käydä metsästämässä vaan tuli luo kun odotin. Kuntoonlaitossa oli ihanan kilttinä. Harjaamisen jälkeen lattia näytti jääkarhun turkilta. Kesäkarva irtoaa vauhdilla.

Omistajan tyttö lähti vetämään meidän huomioliiviletkaa. Kysyi että tahdotaanko rauhallinen vai reipas maasto. Vastasin että reipas.

Harmonia oli kivan tolkku. Reipas mutta pysyi käsissä. Tovi meni opetellessa miten jarrut toimii maastossa ja saan turvavälin pidettyä. Mutta keksin senkin. Hyvin paljon ja hyvin pieniä pidätteitä. Eikä voi myödätä kovin löysälle ohjalle vaan piti ratsastaa aika napakkaa tuntumaa vasten. Ja hepo kulki pääosin oikein nätisti. Käynnissä ehdin miettiä omien käsien paikkaa ja myötäämistä liikkeen mukana.

Mentiin pääosin hiekkapohjaisia autoteitä. Kopinaa kuului mutta ihan reippaasti silti edettiin. Laukkapätkiä tuli lopulta aika monta. Villi veikkaus että 7. Sykemittarin käyristä voisi tarkastaa. Laukkaan vähän ampaistiin ja turvavälit meinasi kadota kokonaan. Onneksi edellä oleva ei häriintynyt Harmonian läheisyydestä. Lopuksi vaihdettiin paikkaa heti vetohevosen perään. Ja siitäkin olisi Harmonia mieluusti vielä painanut ohi. Kertaalleen tuli laukassa yksi melko mojova pukki. Onneksi ei enempää. Hyvin pysyin kyydissä. Jatkossa osasin ennakoida aikeetkin ja pidin turvan tarkemmin ylhäällä. Gps sanoi maksiminopeudeksi 38,8 km/h.

Mutta vaikka ratsu vähän kuumui niin silti malttoi hienosti kuunnella puolipidätteitä. Eikä kertaakaan ryysätty laukan jälkeen hallitsemattomasti. Lopulta malttoi jopa odottaa ja jättää vähän väliä kun vetoheppa laukkasi edeltä.

Paluumatkalla oli kivan rento eikä kiihdytellyt vaikka testimielessä löysäsin ohjat hetkellisesti pyykkinaruiksi. Ohiajavasta autostakaan ei sanonut mitään.

Lopuksi pyörittiin vielä hetki kentällä. Ekat minuutit ei olleet kovin hyviä. Ohje oli että saa laukatakin. Lopulta otin yhdet nostot kumpaankin suuntaan. Ois voinut viilata vielä paremmiksi mutten tässä vaiheessa enää viitsinyt. Raveissa tasottui tosi kivaksi. On se vaan ihana!

Tunnin jälkeen oli edelleen kilttinä. Ja nyt innostuin rapsuttelemaan ja selvästi löytyi Harmonian mielestä hyviä paikkoja. On se ihana! Sanoinko sen jo? Ihana!

Ongelmia:
yksi pukki

Parannusta:
laukat ainakin vaihtuu lennosta
ei kuumunut yhtään liikaa
turvavälitkin säilyi lopulta
kentällä ravista tuli oikein kiva
rupesin jo supattelemaan

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Ruusukkeen sössintä


Sunnuntaina oli Saaran tallilla estekisat. Suurin luokka oli tällä kertaa B-merkin esterata. Aiemmin olin ihan innoissani että näitä tehtäväratoja olisi kiva päästä hyppäämään. Mutta nyt totesin radan hirmu hankalaksi muistaa. Arvosteluna oli A.1.0 sekä tehtäväradan arvostelu. Ei virallinen tyyliarvostelu mutta vähän siihen suuntaan. Sain sinne Assilla lähteä. Eli jälleen uusi Aaltiksen tamma ekaa kertaa naapuritallilla kisoissa. Olisikohan jo kuudes?

Hoidin Assin kiinni. Harjatessa se kurkki käytävälle, säikähti jotain ja lähes istui karsinaan. Ajattelin jo että voi ei, mimmonen paniikkikohtaus sille tulee. Mutta nopeasti siitä tokeentui ja oli sitten kuin mitään ei ois tapahtunutkaan. Taas olin ilonen etten ollut hevosen takana kun tämä tapahtui. Laitoin häntään letin ja punaisen rusetin. Assi kun on tähänastisista naapurissa käyttämistäni ratsuista oikeasti arvaamattomin peräpäästään.

Lopulta oltiin tosi hyvissä ajoin kisapaikalla. Assi oli vähän säpsynä tuulen takia. Ehkä vieraalla paikallakin oli osansa. Hyppäsin kyytiin ja ajattelin että hallitsen hepan paremmin satulasta käsin. Melko pian se rauhoittuikin. Lopulta vähän liiaksikin. Laitoin ponikannukseni jalkaan mutta silti pohkeeseen reagointi oli hetkittäin aika heikkoa. Alkukäynnit mentiin tosi pitkän kaavan mukaan ja kävelyä taisi tulla lähemmäs puoli tuntia alle. Sitten vähän ravailin ja laukkailin ja sitten kävelin taas. Laukat nousi huonohkosti. Ja kun sitten hyppäsin verkkahyppyjä ja tultiin väärässä laukassa alas niin eipä vaihto ollutkaan helppo tehtävä. Assi jumitti käyntiin ja rupesi kääntelemään takapuolta. Kentällä kehtasin vielä komentaa mutten näemmä tarpeeksi että kuskin uskottavuus olisi mennyt ratsun tajuntaan asti.

Ekat verkkahypyt ei menneet kovin kehuttavasti. Hyppäsinköhän 3 hyppyä alle ennen radan kävelyä. Rataan tutustumisen jälkeen otin sitten vielä loput hypyt. Nyt meni paremmin, Assi liikkui ja paikat osui paremmin. Pari kierrosta okseria ja pystyä putkeen. Verkkahyppyjä tuli kaikkineen ehkä 7. Kun meni hyvin niin lopetin.

Luokassa oli lopulta vain 5 ratsukkoa. Meidän vuoro oli neljäntenä. Maneesin ovelle päästiin kun toka hyppäsi. Ja kolmannen hypätessä päästiin vasta maneesiin. Assi oli siitä ihana ettei se kytännyt mitään. Miinusta taas yleisestä tahmeudesta. Ravailin esteiden välissä ennen kun edellinen ratsukko sai lähtömerkin. Radan ajaksi jäätiin suosiolla kulmaan pois alta. Assilla kun oli riski että saattaisi yhtäkkiä juurtua johonkin.

Ennen omaa suoritusta oli vielä hetki aikaa tuomarin täyttäessä edellisen pöytäkirjaa. Assi oli vähän tahmakavio jo tässä vaiheessa mutta nosti vielä laukan. Kun saatiin lähtömerkki niin laukkaa ei enää löytynytkään. Raippasin, ähersin lisää. Yritin nostaa käynnistä, raippasin uudestaan mutta ei. Päätin sitten alottaa ravissa. Lähtölinjan yli, ykkösen eli puomin yli ja ajattelin että pääty-ympyrä. Onneksi se laukkakin sitten nousi. Mutta melko pian tajusin fataalin ajatusvirheeni. Eihän sitä ympyrää siitä puomilta pitänyt alottaa sillä nyt ajauduin ykköselle uudestaan. Huomasin vasta siinä vaiheessa kun en enää ehtinyt kääntää ohi ja ajattelin että oikealta ohi on myös väärä tie. Otettiin sitten hylsy heti alkuun väärästä radasta. Voi tyhmyys! Huutelin että saanko jatkaa ja onneksi sain. Etukäteen jännittämästäni kakkosesta eli 40 cm kolmesta kaarevasta innarista ei jäänyt minkäänlaisia muistikuvia. Loppuradan onneksi muistin. Mutta eipä se Assi pysynyt edelleenkään laukassa vaan useampi este tultiin sitten ravissa kun en viitsinyt ruveta piiskaamaan (eikä hylkäyksen jälkeen saakaan).

Esteet ei olleet ongelma. Muutamaan kopsautettiin mutta myös vikana ollut 80 sentin isolta näyttänyt okseri ylittyi helposti. Eikä ohjauksenkaan kanssa ollut mitään ongelmia. Eipä tullut Assille sitten hyväksyttyä estekisasuoritusta tästäkään mutta siitä ei voi kyllä hevosta syyttää. Harmitti tottakai. Muuten ois tullut ruusuke puhtaasta radasta.

Tuomarin kommentteina oli että kevyttä istuntaa pitäisi treenata, tiet pitäisi suunnitella paremmin ja pitäisi myödätä vielä paremmin. Hyvä rytmi ja tempo.

Meidätkin kutsuttiin kuitenkin palkintojen jakoon. Muut sai hyväksytyn tuloksen niin me saatiin sitten tsemppipalkintona hiuslakkaa. Kyllähän se vähän lohdutti. Ja kunniakierroksellekin päästiin. Assi suvaitsi jopa laukata.

Takaisin tallille palatessa Assi taluttui kivan rauhallisesti kunnes yhtäkkiä rupesi steppailemaan, nosti häntänsä kaarelle ja rupesi urisemaan ihan uudenlaisia ääniä. Komentamisen jälkeen tajusin että yksi hevonen pääsi lastetessa irti ja juoksenteli nyt metsäpolulla. Assissa oli vähän pitelemistä kun pörhenteli mutta onneksi ei ollut pitkä matka talliin. Karsinassa taas kiukutteli kun purin varusteet. Heppa vielä pihalle.

Kaisa kuvasi meidän radan.

lauantai 12. lokakuuta 2013

Kouluratsastusta Assilla


Kisojen alla sain mennä Assilla myös koulutunnin. Ensimmäinen tai toinen koulutunti tällä ikinä. Hepo oli vielä tarhassa. Kelinä oli puolipilvinen +10, mentiin maneesissa. Tallissa oli muuten asiallisesti mutta selvästi ilmaisi ettei nälkäkuopasta tarvitsisi harjata ollenkaan.

Päivän aiheena olleet pohkeenväistöt ei olleet kovin hohdokkaita. Kun sivuaskelia ei tullut niin ope laittoi mut omiin tehtäviini väistättämään Assin takaosaa eli pyörimään etuosakäännöstä paikallaan. En tiedä paraniko meno juuri sillä. Väistöissä liike tahtoi sammua kokonaan eli ei menty sivulle eikä juuri eteenkään. Ravissa paremmin, käynnissä hyytyi kokonaan. Taivutukset oli hankalia.

Sanomista tuli kyynärkulmista ja liian pitkistä ohjista. Automaattisesti kun löysään ohjia jos ratsu ei liiku jalasta eteen. Ja meidän meno oli erityisen tahmeaa. Pyöristymisiä ei näkynyt. Oikealle ohjalle en saanut tuntumaa. Itse olisin halunnut ratsastaa hellemmin.

Mutta päivän yllätys oli hyvin nousseet laukat. Vasen nousi hienosti pienellä pyynnöllä, oikea sekin tappelematta. Laukkaa piti ratsastaa eteen.

Loppuverkoissa Assi rupesi vihdoin liikkumaan. Varmaan huippu ratsastaa kun rupeaa toimimaan. Tänään ei siihen päästy.

Ongelmia:
tahmeus
väistöt

Parannusta:
vasen laukka nousi hienosti

Kieltoja kisojen alle


Lauantaina kävin ABC:llä hyppelemässä poikkeuksellisesti eri seurassa. Oltiin kaksin. Annella ja Kaisalla oli sitten omat treenit vielä luvassa. Hyppyjä Aapolla ennen kisoja ohjelmassa. Hepo oli tänään poikkeuksellisen äkäisenä ja tiedostin näykkimisvaaran.

Toiveena oli hypätä hitusen isompia kuin kisoissa. Heli kysyi että tahdotaanko maneesiin vai pihalle. Yksimielisesti ulos. Kelinä puolipilvinen +9. Tarkenin ilman takkia.

Aapo oli tällä kertaa yllättävän rauhallinen. Kulki ihan kelvosti mutta aika paljon sai patistella eteenpäin. Ois pitänyt raipalla herätellä vielä paremmin. Verkkahypyt meni tuttuun tapaan aika päin honkia kun askeleet ei sopineet. Ristikkoa muutaman kerran. Ja vaikka kuinka yritin keskittyä niin ei juuri parantunut. Tultiinkohan se vielä pystynäkin. Ja sitten sarja pariin kertaan. Ei siihenkään parhaat lähestymiset. Liian pienesti sisään ja venymistä väliin. Yli kuitenkin.

Toiveiden mukaan hypättiin rataa. Eka kierros ei ollut minimaalinen vaan kivan kokonen. Jotain 70 - 80 ehkä. Alku oli suht selkeä mutta viimeisimmät 4 estettä oli taas pikkuruista kääntämistä esteeltä toiselle. En meinannut millään oppia rataa. Kuitenkin jo ekalla kierroksella käänsin tiukat tiet. Vähän jotain viilaamista mutta aika kivasti meni. 8 estettä, 9 hyppyä.

Toiselle kierrokselle esteitä nostettiin ja korkeus oli n. 80 - 90. Eli suht maltillinen edelleen. Vieläkin hepo piti herätellä liikkeelle oman vuoron koittaessa. Alotin omasta mielestäni ihan hyvällä hypyllä ykköselle enkä tehnyt hullun tiukkaa tietä kakkoselle. Ihan tavallinen pysty mutta silti Aapo tökkäsi. Kuski selvisi pienellä etukumarruksella. Uusi yritys, muka parempi laukka mutta taas. Ope laski esteen ristikoksi, päästiin yli, ympyrä ja sitten se ylittyi (tipahti) siinä pelottavassa 90-korkeudessaan. Vähän lentämällä mentiin seuraavalle mutta sen jälkeen sain hallinnan taas takaisin.

Loppurata suht ok. Ja kyseinen pysty ylittyi sitten toisesta suunnasta huomattavasti tiukemmalla tiellä. En vissiin vaan aluksi ollut tarpeeksi menossa. Tokalla yrityksellä yritin hypätä ennen heppaa ja etukenotin. Sekä annoin Aapon kiihdyttää kohti estettä, mikä ei koskaan ole hyvä ratkaisu. Kuvittelin että nyt se imee. Ei siis ollut kunnolla pohkeen edessä.

Olisin halunnut lopuksi hypätä kakkosen vielä uusiksi. Mieluusti ekankin. Open mielestä meille kuitenkin riitti ja jätettiin tähän. En tullut ihan tyytyväiseksi näistä hypyistä. Triplattiin tähänastinen kieltomäärämme. Mutta nyt totean että se 80 cm on ihan hyvä kisakorkeus. Ei ainakaan isommista kannata vielä haaveilla. Kisalupa siis herui, tallin omat kisat: KN ja 80 cm!

Ongelmia:
pelottava pysty (yhteensä kaikilla 4 kieltoa tunnin aikana)
muutama väärä laukka radalla
ei ollut pohkeen edessä

Parannusta:
eka kierros oli siisti
kääntyi hyvin

Tipi videoi meidän vikan kierroksen.

torstai 10. lokakuuta 2013

Puomeilla kaahotuksesta kuunteluun


Ekaa kertaa Uotilassa kävi niin että ratsuni oli jo edellisellä tunnilla. Listassa luki Fossi ja puomeja. Lisäksi luvassa oli satulanvaihtoa. Edelliset ihmiset oli maneesissa, me mentiin kentälle. Kiva niin, sillä keli oli oikein mainio. Lämmintä reilu +10 ja alkutunnista ei ihan säkkipimeää vielä. Ratsukoita tunnilla oli tänään vain 4.

Satulanvaihto ei mennyt ihan putkeen, sillä vasta kentällä huomasin että satulavyö puuttuu. Kaikki auttavat ihmiset oli kateissa, joten pitkin pihoja huhuilun jälkeen nappasin tallista satulaa lähinnä olleen irtovyön. Kentällä se osottautui liian pitkäksi. Kiskottiin kummaltakin puolelta vikoihin reikiin ja silti oli aavistuksen arveluttava. Uhkailin että jos keikahdan kyljelle niin menen lopputunnin ilman satulaa. Näin ei onneksi käynyt.

Alkukäynnit jäi tästä johtuen tosi lyhyiksi mutta onneksi hepo oli lämmitely jo valmiiksi. Ravissa tahtoi mennä aika lujaa ja yritin ottaa menoa haltuun. Oikeaan kierrokseen volteilla puski lapaa ulos eikä meinannut asettua. Vasempaan kierrokseen taisi muuten vain olla kääntöongelmia. Piti tehdä temponmuutoksia mutta keskityin lähinnä rauhalliseen ja tasaiseen menoon. Tehtiin omia siirtymiäkin.

Ravissa tultiin puomeja. Vaati useamman yrityksen ennen kun päästiin rauhassa myödäten puomeista yli. Mutta paranihan se pikkuhiljaa. Opelta tuli välillä vähän itsestäänselviä neuvoja. Esim. että ei tarvi myödätä ihan niin aikaisin ennen puomeja. Mutta kun nimenomaan halusin testata että kiihdyttääkö se. Tämän jälkeen saatiin ottaa verkkalaukkaa. Fossilla oli taas ihan liikaa vauhtia. Laukannostot oli aikamoista ampuilua. Ope käski lyhentää laukkaa. Tajusin toki mutta Fossi ei malttanut kuunnella. Parhaiten kulki kun olin kevyessä istunnassa. Puomeilla tuli sitten sanomista että pitäisi istua alas. Muutaman kerran silti sinnikkäästi menin kevyessä istunnassa. Tuntui että askeleet ei millään osuneet. Monesti jo ekalle ei osuttu mutta vaikka osuttiinkin niin loput välit tuntui tosi pitkiltä. Enkä oikein saanut ratsua takaisin kuulolle jos ehti kiihdyttää.

Pikkuhiljaa tajusin kuitenkin jotain jarruttavien lihasten jännittämisestä. Puomit väheni linjalla kahteen ja välin askeleet piti laskea. Ensin tultiin kiiruhtamalla 7. Mutta pikkuhiljaa Fossi rupesi kuuntelemaan. Välillä ampailtiin itse puomeja mutta ennen ekaa puomia kuunteli hyvin.

Tämän jälkeen tultiin puomirata. Eka oli yksittäinen maapuomi, loput 3 puomin röykkiöitä. Suora linja ja sitten kaksi kaarevaa. Eka kierros ei ollut kovin hyvä ja Fossi lähti kiihdyttelemään loppua kohti. Askelia väleihin tuli 8, 7 ja 6. Toinen kierros meni paremmin ja sain rauhallisuuden siirrettyä ratsuun. Eka linja oli kelpo mutta sen jälkeen meno parani hienosti. Vikaankin väliin tuli nyt 7 laukkaa ja ihan vetämättä. Fossi odotti hienosti ja askeleetkin osui. Taisi jopa laukat vaihtua. Ope kehui että superhienoa.

Jossain vaiheessa vähän tihuttikin mutta eipä semmoseen juuri ehtinyt kiinnittää huomiota. Ajattelin että oltais jo lopetettu kun kello oli aika paljon. Mutta lopuksi oli vielä 3 minipystyn linja, jossa väleihin piti saada 4 laukkaa. Ope varotteli että ahtaat välit. Fossi kuunteli hienosti ennen tehtävää mutta ekalla herpaantui ja kiihdyteltiin välit kolmella. Toisella yrityksellä sain ponnistuspaikan niin juureen että hypättiin oikeastaan ekan seasta. Taas hepo kiihdytti loppuun kolmella. Kolmannella yrityksella osui askel vihdoin paremmin ja ekaan väliin mahtui vihdoin neljä. Mutta aikamoista pidättelyä vaati. Väliin tuli vähän mutkaa ja tokaan väliin mahtui enää 3,5 askelta. Ope kehui että hienosti. Oma kommenttini olisi ollut että paremmin.

Neljäs yritys tuotti vihdoin halutut 4 askelta väleihin. Eka väli oli ihan ok mutta tokassa piti taas pidättää aika paljon. Ja taas ope ylisti. Olin kriittisempi. Puomitehtävällä kehut oli mielestäni ihan aiheellisia kun mentiin paljon aiempaa paremmin. Nyt jäi vielä aika kauas täydellisestä suorituksesta. "Hyvä" ois ollut sopiva palaute. Tehtävän jälkeen keskittymiseni herpaantui taas, Fossi kiihdytteli ja tovi haettiin rauhallista laukkaa ennen kuin siirryin loppuverkkoihin.

Fossi osasi hienosti laukata hitaasti, kevyenä ja kuunnellen. Paljon hankalampaa oli saada siitä irti vastaavanlainen ravi. Loppuverkoissakin sai pidätellä ettei lähtenyt kiihdyttelemään. Olisin mieluusti ravannut vielä tovin, sillä nyt ei ihan ehditty venytysvaiheeseen. Loppukäynnit olikin sitten tosi pitkät kun Fossi ei jatkanut ja kaveri puuskutti. Tulipahan alun menenetyt minuutit takaisin.

Tallissa huomasin että satula(t) oli hiertänyt Fossin selkää. Kukkahattuni laittaisi satulattomalle lomalle toipumaan toviksi.

Sunnuntaina ois estekisat. Jo toiset jotka jää välistä. Mutta Saaralla estekisoissa oleminen on ihan hyvä syy.

Ongelmia:
ponnistuspaikat
alkuun meni aika lujaa ravissa ja laukassa

Parannusta:
kääntyi paremmin
lopputunnista löytyi rauhallistakin laukkaa

maanantai 7. lokakuuta 2013

Ihanaisella tammalla esteitä


Maanantaina Mallulla oli luvatusti esteitä ja tunnin piti paikan tytär. Hevostoiveeni meni läpi ja sain Harmonian. Jee! Olin kuulemma kyseisen tyttären lisäksi toinen ihminen Suomessa, joka tammalla hyppäsi. Ratsukoita tunnilla oli 4 ja keli suosi. Reilu +10 ja pohja hyvässä kunnossa.

Estepenkkiä ei tähän hätään kaiveltu, joten menin koulusatulalla. Ennen tuntia Harmonia oli tosi lutunen laittaa kuntoon. Esteitä ei tarvinnut meidän kasailla. Alkuverkat mentiin sangen pitkillä ohjilla. Tamma oli enempi laiskahko kuin reipas. Sai ratsastaa eteen. Eikä huolettanut laukatakaan löysin ohjin. Kivasti tahti pysyi olinpa sitten kevyessä istunnassa tai en.

Verkkahypyt hypättiin ristikolle. Etukäteen kuulin että saattaa kiihdytellä esteille ja sitä vähän yritti. Välillä meni pidätteet paremmin läpi mutta hyppäsi kivan mukisematta. Ristikkoa alkuun kummastakin suunnasta, sitten oikeasta  kierroksesta pystynä. Tähän tuli päivän huonoimmat lähestymiset. Pari-kolme peräkkäistä hyppyä kun askel ei osunut yhtään.

Sitten hypättiin vasemmassa kierroksessa porttia. Vähän kattoi ekalla kerralla mutta yli meni. Otettiin 4 hyppyä ja joka kerta käänsin esteen jälkeen eri suuntaan. Vääriä laukkojahan siitä tuli. Muuten ihan ok. Kolmas este oli alhaalta melko tyhjä pikkupysty roikkuvilla pelokkeilla. Suunnitelma oli tulla vaan kerran mutta paikat oli taas hukassa niin tultiin kolmesti. Vika kerta aika ampaisemalla mutta sujuen. Ekalla yrityksellä taisi pudota.

Neljäs este oli tynnyri. Arvelin taas oikein että hankalinta on käännös esteelle. Ekalla kerralla meinasi mennä kaarre leveäksi. Mutta kivasti päästiin yli tästäkin. Harmonialla oli oikein kiva hypätä.

Loppuun tultiin vielä 4 esteen rata eli kaikki hypätyt peräkkäin. Estekorkeus n. 60 - 80 cm, ei nostettu aiempien hyppyjen jälkeen. Suunta vaihtui joka kerta paitsi ekalla ja vikalla. Leikittiin kisoja ja muut odotti kentän ulkopuolella. Hypättiin vikana. Halusin tasaisen suorituksen, joten päätin tehdä kunnon tiet ja mennä mieluummin vähän hitaasti. Oikein kivasti menikin. Pahin ongelma oli kaarre ennen vikaa estettä. Laukka lähes kuoli ja piti usuttaa kohti estettä. Juuri tämä pätkä videolla ei näy. Mutta kehuja tuli hienoista laukanvaihdoista. Jälkimmäisen teki askeleessa.

Loppukäynnit käytiin kimoporukassa maastossa. Oli jo sangen pimeää. Harmonia ei malttanut pitää kunnon turvaväliä mutta muuten meni oikein kivasti. On se vaan ihana tamma. Tunnin jälkeen esitteli sitten tammapuoltaan kun syödessään pyysin väistämään takapuolta sivulle. Taisi kuvitella että tulen viemään sapuskat, sillä sen verran äkäisesti heilutteli takastaan sivulle. Ei ollut potkaisemassa, kunhan uhkaili. Mutta tästä syystä ei kuulemma parhaimmasta päästä tuntiratsuksi. Harmi, sillä minä ainakin tykkään hirmuisesti. Nyt siis tyttären omana. Toivottavasti saan sillä edelleen mennä vaikka kisakäyttöön se ei herukaan. Ja mikä hauskaa, kerrankin hevonen, josta tykkään sekä koulussa että esteillä!

Ongelmia:
rytmi ei ihan pysynyt samana
vaihdot ei aina onnistuneet

Parannusta:
kyttäilemättä ja mukisematta kaikesta yli

Anni videoi.

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Taas uusi estekisatamma testissä


Sunnuntaina kuvittelin meneväni ensin neljän tunnille koska niin oli aiemmin sovittu. Listassa ei nimeäni kuitenkaan lukenut kuin klo 17 estetunnin kohdalla. Neljän tunti oli lisäksi ihan täynnä. Menin siis suosiolla vain hyppäämään. Säästinpä ainakin 27 euroa.

Estehepakseni oli merkattu arveluideni mukaan Assi. Sain luvan lähteä viikon päästä Saaran tallille estekisoihin, joten nyt oli ratsunvalintatreenit. En ole Assilla ikinä ennen rataesteitä hypännyt.

Karsinassa tamma oli semihäijy vaikka yritin lahjoa ruohotupsulla. Ilmeet oli semmosia että älä harjaa mua siitä. Mutta ei kuitenkaan uhittelua pahempaa tehnyt ja omiin vastauhkauksiksi tarkotettuihin kädenheilautuksiini reagoi aika voimakkaasti.

Esteitä maneesiin tuli 6: kaksi suoraa linjaa ja yhdet viistopystyt. Oksereita näistä oli kaksi. Linjoille 3 ja 5 laukkaa.

Heti alkuverkasta asti Assi oli aika tahmea. Ei kuunnellut pohkeita kovin hyvin ja mateli menemään. Eikä siitä raipastakaan juuri vauhti parantunut. Ihan pahinta matamista tämä ei ollut mutta ope huuteli lisää vauhtia sekä parempia kyynärkulmia.

Verkkahypyt tultiin puoliristikolle. Assi yritti vähän kiihdytellä juuri ennen estettä. Kantapäät alas tuli ainakin kommenttia. Yli mentiin kuitenkin. Kahdesti tai kolmesti. Vikalla kerralla este oli pystynä.

Tämän jälkeen tultiin 3 laukan linjaa, jonka perään verkkaeste. Taidettiin ottaa samantien toinenkin linja mukaan. Eli 5 hyppyä. Liikkeellelähtö oli vähän tahmeaa ja ekaan väliin tuli 4 laukkaa. Yritin pitää laukan aktiivisena kaarteessa mutta en ihan onnistunut. Esteelle linjatessa vauhti taas meinasi lähteä kiihtymään. Vika linja tultiin hallitusti kuudella. Olin aika äimistynyt, sillä muistelen nähneeni Assin estetunneilla aina hyvin vauhdikkaana. Jopa niin reippaana etten ole yhtään hinkunut sen kyytiin.

Jälkimmäiselle kierrokselle perään tuli vielä 5 laukan kaareva linja, 7 hyppyä siis. Sanoin opelle että saa korottaa niin paljon kuin tahtoo. Estekorkeus meille oli siis n. 70 - 75 cm. Tuntuivat mokomat isoilta. Yritin usuttaa Assin kunnolla liikkeelle heti alkuun. Hankalaa oli, sillä piti käydä kunnon taistelut ennen kuin päästiin edes laukkaan. Usvatettiin maneesia muutaman kerran ympäri open nostellessa esteitä. Eka väli päästiin kolmella mutta jotain ongelmia siihen tuli. Kolmoselle tultiin vähän paremmin. Laukka taisi jäädä vaihtumatta. Linjalle askel ei sopinut sisään ja tultiin huonolla hypyllä. Välissä puskin eteen että päästäisiin nyt viidellä. Assi pääsi pitkäksi ja unohdin pohkeet irti. Hepo melkein pysähtyi jälkimmäiselle ja heilahdin etukenoon ja ehdin jo ajatella että tuli kielto. Mutta hyppäsi kuitenkin lähes paikaltaan. Varmasti aika kamalan näköistä. Kasasin itseni kaarteessa, Assi taas ei vieläkään liikkunut eteen kuten olisin halunnut. Mutta vika kaareva linja meni paremmin. Vaikka ainakin yksi este kopsahti niin Assi taisi nostella kavionsa niistä kuitenkin puhtaasti yli.

Olin tosiaan hieman hämmästynyt kun katsoin esteiden olevan suurimmaksi osaksi noin 70-senttisiä. Tuntuivat isommilta. Opelta kyselin että miten saisin Assin paremmin liikkeelle, kannattaisiko laittaa kannukset. Suositteli laittamaan kisoihin mutta muistutti että Assilla on myös niitä kiitopäiviä. Toisaalta noissa kisoissa on arvostelu merkkisuorituksen mukaan, joten ruusukkeita ei tule kuitenkaan.

Ongelmia:
Assi ei liikkunut pohkeista eteen
pohkeet ei olleet aina hypyissä kiinni

Parannusta:
ei kieltoja eikä pudotuksia

Videoita kuvasivat Anna ja Henna.

lauantai 5. lokakuuta 2013

15. kerta KN:ää, taas toiseksi


Lauantaina oli Aaltokankaan harjoituskoulukisat. Anne oli ystävällisesti käynyt listaamassa minut Rusinalle. Tamma oli suuressa suosiossa ja ainoana ratsastuskoulun hevosena sai mennä useamman radan, peräti 3. Kertaalleen C ja kahdesti KN. Olin vikana vuorossa. Sen verran oli jo kisarutiinia KN:stä että ennen omaa suoritusta kävin ohjelman mielessäni kahdesti läpi. Ekan kerran perjantaina, toisen kerran verkatessa.

Letit harjaan, tämä tosin vaati vähän kikkailua, sillä yhden letin alueelta harja oli kynitty muutaman sentin mittaiseksi. Toiseksi alimmasta sykeröstä tuli siis taiteltu ponnari. Hämäsi vähän jos ei katsonut tarkkaan. Valkoinen kisahuopa ja hepo maneesiin.

Rusinan sykeröt.
Epäilyttävän vähän jännitti taas. Vasta kun Rusina lopetti jälkimmäisen ratansa ja tajusin että pitää hypätä kohta ratsaille niin sillon jännitin hetken. Mutta tiesin että kun pääsen ratsaille se unohtuu. Ja niin kävikin. Rusina oli sileästä karvastaan huolimatta vähän hikinen. Pidin meidän verkan mahdollisimman kevyenä. Ensin käveltiin pitkin ohjin ja sitten työskenneltiin voltteja käynnissä. Ravailut tein suht kevyesti nekin. Mutta piti kuitenkin ottaa ratsu haltuun. Siirtymiä. Yritin saada pysähtymään muodon katoamatta. Ei oikein onnistunut. Laukkasin vasta paria ratsukkoa ennen omaa vuoroa. Alkuun laukat nousi aika huonosti. Muutama lävistäjä ja lisää siirtymiä. Ei kovin ihanaa. Käveltiin väliin ja päätin vielä herättää ratsun ennen omaa vuoroa. Pieni pätkä laukkaa ja sitten raippa pois ja loppuhuilit.

Radalle kun päästiin niin oma vuoro tulikin suht nopeasti koska edellisenä vuorossa ollut ratsastaja ei kovin tarkasti tahtonut radastaan keskustella tuomarin kanssa. Rusina oli kuitenkin ihan tolkkuna, joten alotettiin. Eikä mitään suurempia kämmejä tullut. Kamalinta oli siirtymät alaspäin. Rusina nyki ohjia ja meinasin keikkua etukenoon. Hepo taisi olla hyydyksissäkin, sillä kaikki liikkellelähdöt ja ravisiirtymät oli aika tahmeita. Törkin pohkeilla ja kannuksilla että liiku! Onneksi itse eteneminen oli sitten ihan hyvää. Keskiravi ei oikein irronnut (5) ja kuvittelin että 3 askeleen käyntisiirtymäkin olisi ollut huono. Videolta näytti paljon paremmalta. Jälkimmäinen ravivoltti oli aavistuksen suuri. Yritin tehdä huolelliset kulmat taivutuksineen.

Laukat nousi paljon paremmin kuin verkassa. Laukka rullasikin kivasti. Tosin ohjatkin oli taas puoli metriä turhan pitkät. Tällä kertaa ei tullut kaseja, laukkaympyröistä 7 ja 6,5. I:ssäkin nousi myötälaukka. Ravi tätä ennen oli hitusen kaahotusta. Jälkimmäiselle lävistäjälle mentiin aika lujaa ja arvelin ongelmia. Mutta tajusin myös että jos rupean liikaa himmailemaan niin lävistäjänkin arvostelu kärsii. Käyntiin vyöryttiin ravin kautta ja tästä ihan ansaitusti 4,5. Ehkä vähän vähemmänkin ois ansaittu jos tarkkoja ollaan. Lopputervehdykseen mennessä käynti hyytyi eikä edennyt kunnolla. Kunnialla selvittiin kuitenkin.

Tuomarin sanallinen palaute oli mukavaa kuunneltavaa. Sanoi että huomaa että olen ollut useamminkin aidoissa ja saan ratsastettua. Hepo taisi vähän väsähtää mutta tein mitä tehtävissä oli. Totesi vielä että ei yhtään hullumpaa, hyvin ratsastettu. Kyseli myös mielestäni hyvät ja huonot (parannettavat?) asiat. Laukannostot meni hyviin, muut siirtymät huonoihin. Videolta näytti vielä paljon paremmalta kuin miltä tuntui.

Rusinalla oli selvästi hyvä päivä kun oli niin tasainen. Hienosti hoiti hommansa ja oli lähes 2 tuntia putkeen liikkeessä. Meidän numerot oli pääosin 6,5. Olin melko yllättynyt kun kutsuttiin palkintojenjakoon toisena. Ei se nyt ihan niin hyvin mennyt. Saatiin kuitenkin Rusinan kanssa ennätysprosentit KN:stä: 62,400 %. Luokan voitti perjantaiopeni, joten kovassa seurassa taas painittiin. En viitsinyt enää kavuta selkään palkintojenjaon ajaksi, heppa oli kuitenkin ollut jo pitkään hommissa.

Hämmentävintä tässä on se, että pidän itseäni esteratsastajana ja nyt on ruvennut tippumaan ruusukkeita helposta B:stä.

Anne videoi meidän suorituksen.

torstai 3. lokakuuta 2013

Esteitä friisiläisellä


Torstaina tallille mennessä oli täydellinen syyskeli. Lämmintä vähän päälle +10 ja aurinko paistoi. Kentän pohjakin oli tosi hyvässä kunnossa. Heppalista vähän yllätti ja ratsukseni oli merkattu friisiläinen Hinte. Hepo oli jo viikko sitten tunnilla mukana ja katselin että se ei hypätessä muista takasiaan. Arvelin tälle päivälle siis runsasta keilaamista.

Varustaessa ratsu oli kiltisti. Koulusatula estetunnille. Klippaamisen takia sai alkukäynteihin loimen niskaan. Liikkui ihan reippaasti ja kääntyi paremmin kuin moni muu. Ravissa oli enempi reipas. Vähän miinusta tosi hitaista jarruista. Yritin tehdä siirtymiä mutten saanut hidastuksia kovin napakoiksi. Enempi vyöryttiin. Esteraippa oli mukana vaikka ope arveli että pärjätään hyvin ilmankin. Ennen ratoja jätin raipan sitten pois.

Laukka rullasi ihan hyvin. Tuntui jykevältä. Ei mennyt liian lujaa mutta energisesti. Hidastavat pidätteet tuntuivat menevän paremmin läpi kun suuntasin ohjasliikkeet enempi yläviistoon. Laukassa ei kyllä ollut hirmuisesti säätelyvaraa. Tai en sellaista ainakaan löytänyt. Kun valmistelin tarpeeksi niin laukat nousi hyvin. Sutaisemalla ei päästy kuin lujaan raviin. Yritettiin pitää verkka lyhyenä että ehdittäisiin hypätä ennen pimeää. Puolelta oli jo pimeys iskenyt.

Eka tehtävä oli ravipuomit, suoralla laukannosto ja okseri. Paitsi me hypättiin 2 ekaa kertaa se pystynä. Ekalla kerralla malttoi astella puomit kunnolla, kaksi seuraavaa kolisteltiin puomeille. Väli oli meille aika lyhyt laukannostoon mutta laukassa päästiin este. Vietti vähän vasempaan reunaan mutta puhtaasti yli. Ohjeet etukäteen oli että pitää myödätä kunnolla jo askelta ennen hyppyä. Tässä huomasin myös että hyppää mieluummin kaukaa kuin läheltä. Mentiin aika roikko-ohjin mutta tässä ei edes osuttu puomeihin.

Seuraavaksi tultiin 3 esteen sarjaa, väleihin 1 laukka-askel. Tarpeeksi energisesti sisään ettei kiemurra. Vähän sain johtaa välissä kun valui vasempaan. Ristikko, pikkupysty ja ristikko. Vika väli jäi ahtaaksi ja vika putosi lähes joka kerta. Mutta kiemurtelu ei ollut niin pahaa kuin pelkäsin.

Sitten tultiin 8 hypyn rata eli kaikki kentällä olleet esteet, sisältäen myös kahden esteen sarjan. Muutama tiukempi kaareva linja huoletti. Alotettiin kolmoissarjalla. Hinte valui niin pahasti vasempaan reunaan etten saanut kunnon tietä seuraavalle esteelle vaan piti tehdä voltti. Mutta muuten selvittiin yllättävän hyvin. Kääntyi hyvin ja vain 1 pudotus. Meno oli edelleen aika roikkuohjaista enkä itse ollut ihan vakaasti kyydissä. Yritin haitata menoa mahdollisimman vähän.

Huilattiin välissä ja tultiin vielä toinen rata. Nyt ei enää kolmoissarjaa. Pelkkiä kaarevia linjoja. Alotettiin vähän haparoiden mutta taas selvittiin maaliin yhdellä pudotuksella. Ekalle paikka ei osunut ollenkaan ja tiekin oli vähän kehno. Olin aika yllättynyt, sillä tosi paljon kuului kopsetta puomeista. Luulin että oltais pudotettu paljon enemmänkin. En tuota ihan esteratsastukseksi sanoisi kun hepo sai jolkotella ja katsoa paikat itse. Teissä oli vähän viilaamista, joten saatiin sakkona eka linja uudestaan. Nyt taisi mennä vähän paremmin. Jommalla kummalla kerralla tultiin vähän huonolla tiellä ja lähestymisellä ihan juureen ja otettiin puomit mukaan.

Tämä kuitenkin riitti meille hyppäämiseksi. Meni vähän yliajalle, joten luovutin ratsun samantien seuraavalle kuskille. Näemmä annan ratsuni lähes joka viikko samalle ratsastajalle hevosesta huolimatta.

Estekorkeus oli tänään kaikille 5 ratsukolle yhtä maltillinen, n. 60 cm. Nämä näytti jopa illan pimeydessä pieniltä.

Ongelmia:
tunsin keikkuvani hypyissä
jarrutehostin ei ollut kovin hyvä
hepo vietti hypyissä vasempaan reunaan

Parannusta:
myötäsin tarpeeksi
pudotettiin vain n. 4 estettä vaikka kolisteli huomattavasti enemmän