Valmalla metristä yli!

Tämänkin keskiviikon estevalkka oli peruttu. Onneksi järjestyi niin, että tallin omistaja tuli hyppäyttämään mua ja Valmaa. Taitaa olla vähän omaakin lehmää ojassa ja ajatuksena että Valmalle tekee ihan hyvää hypätä. Satulalle hepo tänäänkin irvisteli. Pihalla oli -1. Houkuttelin Annen kuvaamaan ja samalla sain apulaisen esteiden kantoon. 21,5 metrin linja jos oikein muistan. Ja 15,4 metrin päähän maapuomi. Linjalle tuli siis punainen okseri, laine ja puomi. Ja laineelle tuli vaihtoehtoinen kaareva reitti myös lävistäjällä ollutta valkoista okseria pitkin.

Alkuverkassa laukka nousi aluksi huonosti. Sisäpohje ei ollut kunnolla läpi. Tänäänkin pukitti laukassa. Nyt tajusin itsekin saman mitä ope sanoi: eteen! Eikä sitten muistaakseni pukittanut enempää. Open ehdotuksesta sain kannukset jalkoihin. En ole Valmalla ennen kannusten kanssa hypännytkään. Laukat nousi myöhemmin paremmin, kun virtaa kertyi niin oikein hypähti laukkaan. Alkuverkassa yritettiin vähän laukansäätelyäkin. Eteen pitkällä sivulla, sai pyytää yllättävän paljon. Ja sitten kiinni. Hidastus oli vaikeampaa. Melko pian käteni väsyivät.

Hypyt alotettiin oksereiden välistä laineelle oikeassa kierroksessa. Olin nostanut esteet turvallisesti n. 55 cm korkuisiksi. Alkuun välit olivat vähän pitkiä kun olin harpponut liian isosti. Olisi pitänyt säädellä laukkaa esteeltä puomille ja toisinpäin mutta se onnistui tänään tosi huonosti. Askel ei osunut puomille ja hepo juoksi alta. Sanomista tuli kiemurtelusta. Suurin osa meidän ongelmista oli semmoisia, joista ope ei sanonut ääneen. Totesin opelle että kiemurrellaan edelleen eikä päästä esteen jälkeen suoraan. Lainetta ei kytännyt tänään yhtään. Mutta pudotteli sitä sitten senkin edestä. Osasta saan taas syyttää itseäni kun lähestyttiin laakana ja puolipidätteet vähän unohtui. Kuusi laukkaa laineen ja okserin väliin oli aika työlästä saada. Puomin ja laineen väli piti mennä ensin neljällä, sitten viidellä.

Toiseen suuntaan (oikealle) okserin ja laineen väliin kaivattiin viittä enkä osannut ratsastaa tarpeeksi eteen. Laineelle hypättiin joka kerta tosi kaukaa ja sen jälkeen oli jarrut hukassa. Laineelta puomille olisi pitänyt saada 4 laukkaa mutta juostiin lähinnä kolmella. Kun vihdoin sain laukan isommaksi niin sitten lähti laine matkaan. Puomi otettiin perästä pois ja hepo piti pysäyttää ennen seinää. Käytännössä jarrutettiin aina nurkkaan. Esteitä nostettiin ja joko pudoteltiin tai kolisteltiin.

Sitten taas vasempaan kierrokseen mutta nyt tultiin laineen jälkeen kaareva linja valkoiselle okserille. Kaarre oli aika reipas ja hitusen hallitsematon. Jo ekalla kerralla hyppy okserille tuntui valtavalta. Video kavaltaa että aika korkealta mentiinkin. Laine oli jotain ysikympin kieppeillä ja keilattiin se alas lähes joka hypyllä. Okseri nousi ja siitä päästiin hyvin yli.

Videosta kaapattu kuva kavaltaa että korkealta mennään
myös punaisesta okserista. Este tässä n. 85 cm.

Sitten tultiin pientä rataa. Laineelta suoraan punaiselle okserille, päädyn kautta valkoiselle okserille ja siitä kaareva linja laineelle. Ekalla kierroksella korkeus oli n. 85 - 90. Tuntui jo siinä että hypyissä heilahdin etukenoon ja jalat taakse. Toisella kierroksella korkeus oli 90 - 100. Kun esteitä nostettiin niin kuskia rupesi jännittämään. Lainetta lähestyessä päässä pyöri vain kääk, kääk, kääk! Ei ollut mitään hajua miten Valma menee isommista yli vai meneekö. Tultiin sitten laineelle tosi juureen kun askel ei sopinut ja rämmittiin yli (ei pudonnut). En halunnut siitä jatkaa vaan käänsin pois. Ope totesi että hyvä ratkaisu.

Uusi yritys. Laine putosi mutta siitä sujuvat 5 laukkaa punaiselle okserille (100 cm), josta koskematta yli. Päätyyn tehtiin voltti kun näytti ettei laine ole vielä kasassa. Valkoinen okseri (95 cm) ylittyi nätisti mutta välissä joko unohdin ratsastaa kaarteen tai hepo puski oikeaa pohjetta vasten. Oikaistiin, tiestä tuli huono, tultiin vinosti, ponnistus jäi lähelle lainetta ja se putosi taas. Sakkona viimeinen linja uudestaan. Okseriin vähän kolahti tällä kertaa mutta kaari oli hyvä ja laineesta mentiin koskematta yli.

Siihen riitti meidän hypyt tältä kertaa. Olin aivan mielissäni. Metrin okseri! Eikä Valma edes meinannut kieltää. Videota katsellessa muikistelin vielä enemmän. Oma heilahtelu hypyissä ei onneksi näytä niin pahalta kuin tuntui. Toisaalta hepan hyppytyyli roikkojaloin kolistellen ei povaa kisamenestystä mutta pomppua ainakin löytyy.

Anne kuvasi meidän hyppelöt. Kiitos.

Ongelmia:
laukan säätelyn puute
esteiden pudottelu
en saanut askelia osumaan
oma etuheilahtelu, jalkojen lento taakse isommilla esteillä
kiemurtelu
väärät laukat

Parannusta:
Valma ei edes meinannut kieltää
ei kytännyt laineita
metri meni helpon näkösesti
okserit hyppäsi hyvin

Huomisesta tämä mussukka tulee sitten mulle puoliylläpitoon :D

Kisaratsun kuriinlaitto

Annen kanssa yllytimme toisemme estekisoihin ABC:lle. Treenaus oli kummallakin hieman vajaavaista, joten open suosituksesta otettiin luokaksi 60 cm. Ratsuksi tunneilla umpivarma Aapo, joka hyppää tasaisen varmasti. Hepalla on kisattu 110-luokkia, joten korkeus oli sille naurettava. Lähtölistan mukaan Anne oli ekana vuorossa ja minä seuraavassa verkkaryhmässä. Kolmatta kisaajaa ei tullutkaan.

Käytiin hakemassa ratsut sisään ja puunattiin heppa kuntoon. Hokkeja sillä ei ollut, joten piti lumella (-3°C) taluttaa varovasti. Aamulla oli kuulemma riehunut menomatkalla tarhaan. Oma tavoite oli pysyä kyydissä ja saada hyväksytty suoritus. Ei osannut jännittää yhtään kun oli noin pieni luokka. Rata käytiin kävelemässä ristikkona ja ennen oman luokan alkua vielä tiirailtiin mistä esteistä oli tullut oksereita. Ei yhtään erikoisesteitä ja kaikki välit 24 metriä.

Annen ottama kuva ratapiirroksesta.

Kun Anne oli nousemassa ratsaille niin Aapo hyöri ärsyttävästi ympäriinsä. Pohdin että rauhottuu varmaan kun pääsee liikkeelle. Vähän huonostihan siinä kävi, tarkemmin voitte lukea Annen blogista. Minä päädyin ratsaille heti Annen putoamisen jälkeen. Ope kommentoi ettei heppaa voi jättää näin. Kävin ravaamassa muutaman kierroksen radalla ympäri. Asenne oli laittaa sikaileva ratsu ruotuun eikä se sitten mitään yrittänytkään. Ope kysyi että tahdonko hypätä Aapolla. Vastasin etten ainakaan vielä ole luovuttamassa. Hepo oli tosiaan tuolla ekaa kertaa kisoissa eikä kellään ollut tietoa sen kisakäytöksestä.

Käveltiin pitkin ohjin ja vähän kevenneltiin verkka-alueella luokan jatkuessa. Open ohjeiden mukaan kun oman ryhmän verkka alkoi niin otin pari kierrosta laukkaa kumpaankin suuntaan hiljenneellä verkka-alueella. Radan puolelle tulin vasta kun ponit olivat enimmäkseen jo ekan suunnan verkkahyppynsä ottaneet. Sitten laukka päälle ja hyvin hallitusti kaksi hyppyä pystylle (este 1 väärään suuntaan). Ei hallintaongelmia. Toiseen suuntaan taas ponit meni ensin ja sitten hypättiin okseria (este 2). Ei lähtenyt ponnistamaan mistä pyysin, joten eka hyppy oli aika ruma kun hyppäsin ennen heppaa. Yli mentiin kuitenkin. Ihana että ope oli neuvomassa.

Kun päästiin takaisin verkan puolelle niin ope kysyi että onko mulla kylmä vai jännittääkö niin pahasti että tärisen. En tunnustanut kumpaakaan. Käveltiin pitkin ohjin ja vähän ravattin. Ihan hirmuisesti ei jännittänyt mutta nyt jo enemmän kuin aamulla.

Oman vuoron koittaessa radalla otin hepan takaisin käyntiin kun se itsekseen päätti lähteä laukkaamaan. Pidin laukan lyhyenä ja tein alle vielä voltin (kuten myös ope huuteli). Sitten suljin ulkopuoliset häiriöt pois ja aloitettiin. Heti kohti ykköstä Aapon laukka vähän venyi. Ponnistuspaikka ei osunut mutta hepo loikkasi kuitenkin yli. Pidättelin vauhtia takaisin ja ekalle linjalle tuli 7 laukkaa. Pitkä tie uralta asti ja hyvin hepo lukittui kohti kolmosta. Laukka vaihtui. Nelosen ja vitosen väli mentiin kuudella, vitoselle hypättiin melko kaukaa. Sitten pidättelin niin hyvin että meno putosi raville. Laukka takaisin päälle ja kutoselle. Sen jälkeen meinasi taas kiihtyä. Kaarre hidasti kivasti ja seiskallekin päästiin hyvin. Laukka vaihtui taas hypyssä. En lähtenyt riskeeraamaan tiukalla tiellä kasille. Arvelen että ei olisi kääntynyt. Käsky oli tehdä rauhallinen rata.

Ratsastin siis pitkän tien kasille. Siinä ei vaihtunut laukka ja mentiin kaarre ysille väärässä laukassa. Noin viisi laukkaa väliin ja taas ei askel sopinut ysille. Vähän kolisteltiinkin siihen. Kympillekin tultiin lähelle. Nyt en enää pidätellyt niin tosissani. Kuusi sujuvaa laukkaa vikaan väliin ja nollatulos. Pari sekuntia jäätiin palkintosijoista (meidän aika 25,05 sek.) ja tulos oli seitsemäs kolmestatoista. Korkeus ei ollut ongelma vaan laukansäätely, ponnistuspaikat ja hepan aiempi sikailu. En pidä ihan mahdottomana ajatusta että hyppäisin Aapolla joskus uudestaankin kisoissa.

Kaisa kuvasi meidän radan. Kiitos.

Kaarevia estelinjoja

Perjantain tunnilla oli ohjelman mukaisesti esteitä. Tarkemmin kaarevaa linjaa. Oma ope oli estynyt ja tunnin piti kesäinen punapää. Arvelin ettei mitään kovin haastavia mennä mutta pieleen meni. Ratsukseni oli onneksi merkattu taas Valma. Tallissa louskutti tälläkin kertaa satulalle. Suitset meni ok. Esteet oli maneesissa valmiina. Keskilinjan molemmin puolin 2 pystyä ja okseri, vähän epämääräisillä väleillä ja teillä omaan silmään. Ensilumi tuli viimeyönä ja pihalla oli valkoista, -3. Ratsukoita oli tunnilla kivasti vain 5. Tänään Valma ei pullistellut kovin pahasti.

Alkuverkassa Valma kertaalleen säikähti kohti laukkaavaa Ediä. Open ohje oli että ratsasta vain rohkeasti eteenpäin. Nyykähdin taas etukenoon kauhistelemaan.

Hypyt aloitettiin oikeaan kierrokseen ympyrällä ristikosta. Omat reitit (ympyrän kaari) oli vähän mitä sattuu mutta yli päästiin. Sitten vasempaan kierrokseen sama pystynä. Tämän jälkeen alotettiinkin jo tehtävä. Aluksi jokaisen esteen jälkeen tehtiin voltti maapuomin yli. Meillä oli vähän sisäpohje- ja liirausongelmia. Puomeille ja esteille kuitenkin osuttiin vaikka yksi voltti ekalla kierroksella pullistuikin okserin ympäri. Tätä ehdittiin mennä muistaakseni kolmesti. Esteet oli turvallisen pieniä.

Sitten lisää haastetta ja pelkkä linja kaarevilla teillä. Jokaisella esteellä piti vaihtaa laukka. Esteetkin vähän nousi. Lopulta hypättiin n. 80 cm. Ope kyseli että paljonko olen Valman kanssa hypännyt. Vastaus oli että enempi tekniikkaa ja pieniä. Eka kierros oli omasta mielestäni meidän paras. Tultiin yhteensä kolmesti. Hyppytauko painaa taas kun kasikympin okseri näytti isolta. Osa sai hypätä korkeampaakin. Jokunen este keilattiin kun unohdin puolipidätteet. Kertaalleen meinasi myös lähteä vikan jälkeen kiihdyttelemään.

Etukäteen povailin ongelmia mutta taas selvittiin kaikista yli ilman pahempaa kaahausta ja paljon paremmin kuin olisin uskonut. Tunnin jälkeen parkkiksella auto ajoi aavistuksen turhan lujaa melko läheltä meitä mutta Valma oli ihan rauhallinen.

Ongelmia:
etukenotin
oikea kantapää ei pysy alhaalla
keilattiin jokunen kun puolipidätteet unohtu
pohkeet ei muista olla kiinni

Parannusta:
ei kieltoja
ei säikkynyt autoa pihalla

Anne oli kuvaamassa meidän hyppyjä. Kiitos.

Rästimässä perjantaita Valmalla, tehtävät haastavimmasta päästä

Keskiviikkona menin rästimään edellisperjantain tuntini. Estevalkka oli tältä päivältä peruttu. Tunnilla piti olla esteitä mutta syysloman takia hypyt olikin siirretty ensi viikkoon. Menin silti ja ratsukseni sain Valman. Tallissa tamma näytti selvästi että satula ei ole kiva juttu ja louskautti sille. Ehdinpä harjata hepalta harjan ja hännänkin. Muut kuskit olivat melko nuoria. Ratsukoita tunnilla oli n. 7 ja pihalla oli +2. Valma oli saanut etusiinsa hokit. Takakenkiä sillä ei ole.

Treeniaiheet oli tänään meille melko haastavia. Alkuverkkojen jälkeen jäätiin ympyröille. Me oltiin takapäädyssä Vapun ja Aksun kanssa. Ensin käynnissä takaosan väistätystä ulos, sitten laukansäätelyä. Vasen pohje oli vähän vaikeampi saada läpi mutten huomannut suurta eroa. Yllättävän hyvin väisti kumpaankin suuntaan. Ainakin opelta tuli melko paljon kehuja. Omasta mielestäni ei menty ihan niin hyvin.

Laukassa säätely toimi aika huonosti. Eteen löytyi lisää vauhtia mutta hidastusta sai ope vaatia meiltä aika monesti. Valma myös innostui/hermostui ja pukitti muutaman kerran. Siitä tuli kehuja miten reagoin nopeasti kun oli tiputtamassa raville. Itseäni jännitti eniten viereisen ympyrän kohti laukkaavat ponit. Oiottiin vähän keskeltä ja siitä tuli sanomista. Mutta ei säikkynyt kertaakaan tai yrittänyt vastaantulevia pakoon.

Vauhtia oli tänään melko paljon ja loppuraveissa baanattiin monta kierrosta ennen kuin meno rauhottui. Mutta rauhottui lopulta. Ope sanoi että pitäisi käyttää kannuksia että sisäpohkeen saisi paremmin läpi. Sisäinen kukkahattuni jätti turpahihnan tänään vähän löysemmälle. Tuntui ettei ollut jarruja. Ei siis kannata. Kädet kipeytyi. Tunnin jälkeen pihalla testailin talutustottelevaisuutta. Eteenpäin ihan ok. Peruutti vähän pelästyen.

Valma hikosi taas märäksi. Tallissa nakkasin loimen niskaan. Siitäkään ei tykännyt. Mutta rapsuteltavana seisoi mielellään. Kun lopetin niin se koiratyyliin törkki että lisää. On se ihana.

Ongelmia:
väistöt (omasta mielestäni)
laukansäätely
tasainen ohjastuntuma
3 pukkia laukassa

Parannusta:
istuin kuulemma paremmin eikä nousevat jalat tänään haitanneet opea
ei säikkynyt
meni paremmin kuin olisin arvellut

Keravalla ison kimon kyydissä

Helsingin (HIHS) reissulla päädyin tietysti tallille. Tällä kertaa ihan uuteen paikkaan Keravalle. Yhden leiriläisen nykyiseen ratsastuspaikkaan. Anne oli helppo houkutella mukaan. Estetunnista haaveiltiin mutta oli vissiin ylipäänsä hyvä että mahduttiin kummatkin samalle tunnille. Tunnin tasosta tai tarkemmasta ohjelmasta ei oikein saanut tietoa etukäteen.

Tallin kaikki hevostunnit ovat 5 hengen pienryhmätunteja. Tallille löydettiin julkisilla helposti mutta matkaan meni aikaa ja rahaa (7 € kertalippu). Tunnista maksettiin kaverillemme 42 € (jonka kortilla siellä käytiin). Heppalista löytyi seinältä ja muut tuntilaiset oli ihanan avuliaita. Talli oli pienehkö eikä karsinatkaan hirmu suuria olleet. Ratsukseni osui kimo Merlot ja Anne sai Wichitan, joka oli yksi etukäteen haaveilemistani. Itellä siis isojen kimojen putki jatkui, Merlotilla säkää oli jotain 170 sentin hujakoilla. Kaikki tuntimme ratsut oli ihan hevosen kokoisia. Tallissa hepo oli aavistuksen äkäinen muttei tehnyt mitään. Kuntoonlaitto onnistui hyvin.

Maneesi oli kentän takana, vähän tuli kävelymatkaa pihalla. Keli oli harmaa +10. Toinen puoli maneesista oli remontissa mutta hyvin mahdottiin puolikkaalle. Ope esittäytyi Piiaksi. Merlot on nettivivujen mukaan 6v. Hepo oli edestä raskas ja vähän hidas reagoimaan. Alkuun meni tovi että sain sen kunnolla liikkeelle. Alotettiin käynnissä ratsastamalla pitkillä sivuilla eteen ja lyhentämällä lyhyillä sivuilla. Takaisin tuleminen onnistui eteenratsastusta paremmin. Suht pian hepo nyökkäsi pyöreäksi. Tämäkin toimi niin että jos pohkeet olivat irti niin turpa nousi.

Ravissa ratsastettiin pääty-ympyröitä. Sanomista tuli taas samoista tutuista ongelmistani. Jalat rennoiksi ja semmosta. Kyynärkulmasta taisi tulla vain yksi huomautus tunnin aikana. Pääty-ympyröillä tehtiin myös muutama laukannosto oikeassa kierroksessa. Ekalla kerralla nousi huonosti, myöhemmät paremmin. Tuli aikamoinen alkeismoka kun ohjaus vähän petti ja juostiin yksi kartio kumoon. Ei enää tällä tasolla!

Tämän jälkeen mentiin kolmikaarista oikeasta kierroksesta. Keskilinjalla oli tötsät, joiden välistä piti tähdätä. Ensin käynnissä, sitten ravissa. Sai istua alas tai keventää. Menin harjoitusravia niin ei tarvinnut murehtia kevennyksen vaihtoja. Tässä vaiheessa hepo painui kuolaimen alle ja jotain muutakin pientä oli pielessä. Ehdin jo mielessäni paheksua opea kun ei sano mitään. Mutta sitten sainkin huomautuksia juuri näistä asioista. Sittenkin tarkkasilmäinen. Sen jälkeen ravissa ruvettiin tekemään käyntiin siirtymät tötsien välissä. Aika hitaasti Merlot tuli käyntiin ja jatkoi vähän tahmeasti takaisin ravillekin. Tulipa kertaalleen vähän tarpeettomankin napakasti muistutettua raipalla että ravia, hoi!

Toiseen suuntaan aloitettiin kolmikaarista heti ravissa. Suht pian ruvettiin tulemaan keskimmäinen kaarre laukassa. Laukat nousi ihan ok mutta ohjauksen täsmällisyydestä tuli sanomista. Ei taidettu tulla laukassa ihan suoraan keskilinjan yli. Ravi laukan jälkeen oli vähän vyörymistä.

Lopuksi tultiin vielä kumpaankin suuntaan ravissa kaartoja radan poikki ja keskilinjalla käyntiin. Siitä piti vielä päästä takaisin raviin ennen käännöstä pitkälle sivulle. Merlot toimi edelleen hitaasti. Jarrutuksen sai aloittaa heti käännöksen jälkeen. Opelle tuskailin että hepo ei hidasta istunnalla vaan joudun vetämään. Ope totesi että olen vasta ekaa kertaa sen kyydissä ja se menee jo sangen hyvin. Eli ihan mahdottomia ei kannata edes toivoa. Kai se oli lohduttavaa. Ite tahtoisin sinne täydellisyyteen.

Sitten vielä vähän ravailua ja loppukäynnit pitkin ohjin. Heppa jatkoi hommia seuraavalle tunnille.

Ongelmia:
heppa reagoi vähän hitaasti
istunnassa samat vanhat
pohkeet liian takana
ei laukattu kuin lyhyitä pätkiä kerrallaan eikä vasenta laukkaa ollenkaan

Parannusta:
liikkui ihan nätisti

Kadonneen motivaation metsästys tuotti tulosta

Tiistaina Easy käyttäytyi kummallisesti niin en ratsastanut vaan talutin. Ekaa kertaa se ei antanut tarhasta tavalliseen tapaan kiinni. Houkuttelin sen porkkanalla portille, siinä teki kuitenkin u-käännöksen ja singahti keskelle tarhaa kuopimaan. Tänään hepo oli karsinassakin vähän levoton. Pihalla satoi vettä, +6 ja pimeää. Motivaatio oli nollissa. Ohjeiden mukaan kuitenkin menin ratsastamaan. Kuulemma huomaan jos jokin on vialla.

Easy liikkui tänään kivasti ite eteen. Alkuverkassa tehtiin myötä- ja vasta-asetuksia. Tänään en suvainnut lusmuilua. Oikea kierros oli hankalampi. Nyt kuitenkin jo tiesin miltä hyvin liikkuva Easy tuntuu. Siihen ei ihan päästy.

Välikäyntien jälkeen tehtiin siirtymiä. Vasempaan kierrokseen pyöristyi hyvin. Vasen laukka oli taas hankalaa ja kumpaankin suuntaan laukassa viskoi päätään. En tiedä mitä Mintin kanssa teen paremmin ja miksi sillon onnistuu ja yksin ei. Kenttä oli märkä enkä kovin lujaa uskaltanut mennä. Laukkakin rupesi olemaan siinä rajoilla kun meinasi kiihtyä. Kovin pitkiä pätkiä ei laukattu. Peruutukset onnistui yllättävän hyvin. Tänään hepo malttoi seistä turpa alhaalla ja siitä tuli tasaisia peruutuksia ilman että turpa pahasti nousi. Ehkä meidän parhaat peruutukset tähän asti.

Loppuverkassa ravasin kahdeksikkoa niin kauan että hepo rupesi pysymään tasaisen rentona. Käynnissä meinasi taas purra kuolaimeen. Hyvin katosi oma keljutus ratsastaessa. Hepo tuntui normaalilta. Ei haitannut pimeys, tihku eikä märkä kenttä.

Ongelmia:
keli
kentän kunto
heppa oli kummallinen tarhassa ja tallissa

Parannusta:
ratsastus meni mukavasti
peruutti hyvin
vasemman kierroksen siirtymät oli hyviä

Helpompaa vastalaukkaamista Sulolla

Keskiviikkona päädyimme jälleen Annen kanssa ABC:lle. Koulutunnille viiden hengen ryhmään. Arvelin vähän väärin saavani jonkin muun ratsun tällä kertaa alleni. Ope oli näemmä sitä mieltä että Sulon kanssa saan sopivaa treeniä. Pihalla oli sateinen +3, me maneesissa. Tälle syksylle eka tunti maneesissa kun ratsastin takki päällä ja kuumahan siinä lopulta tuli.

Viimeksi tuli ohjeistusta että koulusatula pitää laittaa vähän taaemmas. Nyt se oli kuulemma jo himpun verran turhan takana. Mutta annettiin olla. Viimeiset taaksenykimiset maneesissa olisi siis voinut jättää välistä.

Alkuverkassa tuli taas niitä samoja asioita. Kaikkea ei tosin tarvinnut sanoa ääneen vaan open ekasta katseesta muistin että kohta se sanoo että pidä kädet paikallaan kun kevennät. Pistin heppaa omasta mielestäni kunnolla töihin jo heti verkassa. Laukat tuntui kivoilta. Sulo kiemurteli vähän tavallista vähemmän.

Päivän tehtävä oli vastalaukat. Ei taas alotettu mitenkään turhan helposti vaan heti vaan uraa pitkin vastalaukkaa. Kulmat toki pyöristäen. Ja kun se sujui niin päätyihin ympyrät vastalaukassa. Ensin mentiin oikeassa kierroksessa. Sulo oli vähän jännittynyt ja laukkasi hirvimoodissa pää pystyssä. Mutta vastalaukka nousi ja pysyi hyvin. Oli oikeastaan aika helppoa. Siksi ehkä sorruin vähän matkustamaan. Taisi ope sanoa jossain välissä että työstä enemmän. Rentouta jalat ja lyhennä laukkaa. Muutaman kerran hepo tipautti raville kun jonkun takapuoli lähestyi liikaa. Mutta hyvin nousi vastalaukka takaisin.

Toinen kierros ei ollutkaan niin helppo. Vastalaukka nousi tahmaammin ja tiputteli raville jos en ollut tarkkana. Oli pakko ruveta ratsastamaan. Tuli edelleen ravipudotuksia mutta selvittiin kuitenkin sangen hyvin ympyröistäkin. Opelta tuli kehuja että hyvältä näyttää kun rupesin jotain tekemään. Vastasin että oli pakko. Loppuraveissa Sulo venytti kaulaa kivasti tuntumalla. Ei tainnut ihan päin honkia mennä kun seuraava kuskikin kehui meidän menoa.

Tämä oli kiva tunti torstain Valmailun jälkeen. Osaan sittenkin ratsastaa vastalaukkaa.

Ongelmia:
alkuun unohduin matkustamaan
jalat jännittyi edelleen kippuraan

Parannusta:
kun ratsastin niin meno parani
tänään en puristanut niin pahasti polvilla

Valman ekat koulukisat

Kisahinkuni oli kova. Alunperin tarkoitus oli että olisin edellisenä päivänä käynyt Aaltiksen omissa kisoissa helpon C:n alle ja oltaisiin tultu naapuriin kokeilemaan B:tä. Koska omat kisat siirtyi viikolla niin alotettiin Valman koulukisaura suoraan naapurista ja helpolla B:llä. Ohjelmana helppo B:0 2009 (pdf). Eli ei ihan helpoimmasta päästä. Treenailutkin oli vähän heikolla pohjalla mutta totesin että mennään nyt katsomaan miten heppa käyttäytyy vieraassa paikassa ja kouluaidoissa. Jos pysytään aidoissa ja esitetään siellä 3 askellajia niin olen tyytyväinen. Siinä tuli vastaus myös pohdintaan siitä kun mietin pitäisikö mennä he C luokan ulkopuolella. Että ei niissä tehtävissä niin kohtuutonta vaatimuseroa ole. Sinne vaan.

Valma oli melko rasittava letittää kun heilui päänsä kanssa. Otsatukan letitys jäi haaveeksi. Häntään laitettiin punainen rusetti että verkassa eivät tulisi ihan vierestä ohi. Lämmintä oli +3. Oma aikatauluni petti taas alkupäästä. Kun sain hepan valmiiksi niin Anne oli jo menossa radalle. Sain luvan käydä Valman kanssa taluttaen maneesissa. Nätisti se sinne tuli ja hyvin käyttäytyi. Pihalla nousin selkään ja siinä vähän hyöri. Jätin raipan suosiolla pois. Siinä käveltiin ja taidettiin ravatakin. Onneksi sain Annen henkiseksi tueksi mukaan niin käytiin omalla maneesilla verkkaamassa.

Valma.

Siellä säpäkkä alkuverkka, vähän siirtymiä, voltteja, peruutusta ja kaikki askellajit läpi. Sitten kenraalina ratsastin ekaa kertaa elämässäni (ja ehkä myös Valman elämässä) sillä kokonaisen kouluohjelman läpi. Meni paljon paremmin kuin olisin uskaltanut toivoa. Keskiravi oli aika hieno, laukat nousi, laukkavoltit vähän levähti mutta saatiin 4 askeleen peruutus. Ensimmäinen onnistunut peruutus! Hyvin tuli pidätteistä takaisin (vaikka välillä sai pidättää aika kovasti). En kovin isosti uskaltanut pyytää eteen. Aika hyvillä mielin lähdettiin takaisin kisapaikalle.

Pose suorituksen jälkeen.

Odotteluaika ennen omaa vuoroa oli kuitenkin pitkä. Olinkohan seitsemäntenä. Pihalla työstin käyntiä ja ravia. Taivuttelin ja yritin saada sisäpohjetta läpi kumpaankin suuntaan. Myös maneesissa odotteluaika tuntui tosi pitkältä. Siellä sai olla 3 ratsukkoa kerrallaan verkkaamassa. Hyvin saatiin siinä laukattua. Paljon sain kyllä keskittyä vaaratilanteiden välttelyyn ja muiden laukatessa siis lähinnä pysyteltiin parhaan taitoni mukaan pois alta. Hyvin selvittiin.

Kun vihdoin päästiin aitoihin niin ensimmäisen kierroksen Valma tuijotti kaula pitkällä että mitä nuo on. Onneksi tuijottelusta päästiin. Noin kierros kumpaankin suuntaan ehdittiin mennä ympäri ennen lähtömerkkiä. Kyllähän Valma jännittyi ja oli epätasainen mutta suoriuduttiin silti aivan yli odotusten.

En tiedä mitä surinaa päässäni oli mutta tänään kuulin aina tuomarin ohi ratsastaessani "seitsemän". Oikeastihan lapussa ei ollut yhtään seiskaa. Numerot oli pääosin 5,5 ja 6. Kolmikaarisesta tuli päivän parhaat eli 6,5. Huonoimmat pisteet taas vähän yllättäen tuli laukoista. Eka laukka ei käynnistä meinannut nousta millään ja tuli sitten totaalisen myöhässä ravin kautta, 3,5. Jälkimmäisellä laukkalävistäjällä taas laukka vaihtui suht alussa, ite jäädyin enkä edes yrittänyt vaihtaa takaisin. Siitä nelonen. Mutta peruutuksesta 5,5! "Pysähdys ja peruutus kättä vasten." Ei tosiaan ollut mikään maailman paras, vinoonkin mentiin. Mutta Valma peruutti, jes!

Tuomarin kommentit: "Energinen, kepeästi liikkuva hevonen, joka tänään valitettavan jännittynyt läpi radan. Pyri säilyttämään pehmeämpi, tasaisempi tuntuma läpi tehtävien. Varo etteivät jalustimesi ajaudu kantapäitä kohti; jalat pitkiksi, renommin hevosen ympäri ja rentoutta lisää istuntaasi. Ei varmaankaan helppo ratsastettava ja paranee varmasti kun rentoutuu :)"

Prosentteja tästä tuli 55 eli hyväksytty. Oltiin tosin luokan vikoja. Haaveilin tsemppipalkinnosta mutta sen sai tällä kertaa tokavika. Mutta ekat koulukisat, näin vaikea ohjelma ja läpi. Voin siis väittää hepan olevan he B-tasoinen. Sen verran letkeää taisi olla ettei hepo edes hionnut.

Valma nauttii auringonpaisteesta.

Valma käyttäytyi muutamaa (3 kpl) nelijalkasäikkyä lukuunottamatta hyvin kotimatkalle asti. Siinä vaiheessa olin onneksi jo taluttamassa. Piti poistua aika ahtaasta autojen välistä parkkipaikalla. En tiedä sekö pelotti vai kädessäni ollut paperi. Valma esitti että osaan nostella etukoipia ja sadan metrin matka omalle tallille oli aikamoista riekkumista. Pidin tamman lyhyellä narulla. Hepo ravasi täpinöissään vieressä kun minä kävelin. Omalla parkkipaikallakin piti vielä vähän laukata mun ympärilläni.

Tallissa oli edelleen ihan täpinöissään ja tuskin sain satulan ja suitset riisuttua. Totesin että nakkaan hepan pihalle enkä haaveilekaan lettien purkamisesta tallissa. Rauhottui piehtaroinnin jälkeen ja sain letit purettua tarhassa. Vähän voisi siedättää paremmin käyttäytyväksi niin olisin turvallisemmin mielin liikkeellä sen kanssa.

Meidän kisasuoritus. Kiitos Annelle kuvaamisesta.

Onhan se aika mussukka.

Kiitos kuvista Kaisalle.

Käyntimaastossa viisin

Easylla oli kevyempi viikko ja nyt oli käyntipäivä luvassa. Ennen lenkkiä Easy sai uudet popot alle. Tilsakumeilla varustettuina.

Elsa lähti omistajansa kanssa heppaseuraksi ja Anne lähti ilman hevosta mukaan. Lämmintä oli +5 ja keli vaihteli aurinkoisesta tihkuun. Lähes tunti meni metsässä, 5 km yhteensä, 1,5 kierrosta maastolenkillä. Easy otti parit säikkysäpsyt mutta muuten oli fiksusti. Kuskille tuli vilu toppavaatteista huolimatta.

Ongelmia:
kuskille tuli kylmä kaikesta toppauksesta huolimatta

Parannusta:
ei hyökitty kaverin kimppuun vaan selvittiin pienellä luimimisella

Uusintakerta esteillä Sulon kanssa, metristä yli

Lauantaiaamusta mentiin taas Annen kanssa hyppäämään kaksin ABC:lle. Anne toivoi itselleen Aapon ja saikin sen, minä sain sovitusti kokeilla Suloa uudelleen josko sillä olisi nyt vauhdikkaampi päivä. Keliä oli +4 ja tällä kertaa ope ei kysellyt toivomuksia tehtävistä. Esteistä tuli pääty-ympyrän kaarelle kavaletti-innari (4 kpl) ja pitkien sivujen suuntaisesti tuli linjat innari + 1 laukka.

Alkuverkassa Sulo taas kiemurteli enkä saanut siihen ihan kunnon otetta. Tiesin kyllä jo kovasti mitä pitää yrittää. Käsillä ei saa keventää  ja ulko-ohjalla pitää estää lapojen karkailu. Alkuun mentiin kavaletteja ympyrällä ravissa ja kamala kun oli jo vaikeaa. Pohkeet kiinni, johda, istu hypyssä, ratsasta eteen, tähtää keskelle. Kevyt istuntani levähteli millon mihinkin. Kuulemma lähinnä koskettelin liikaa satulaa enkä pysynyt ylhäällä. Jalkojen joustossakin oli taas puutteita. Katsekin taisi harhailla. Kahteen tai kolmeen asiaan sain vielä keskityttyä kerrallaan mutta loput sitten jäi.

Linjoja tultiin myös ensin puomeina. Väleihin 2 ja 4 raviaskelta. Monesti tuli yksi liikaa ja lopussa Sulo loikahti laukalle. Tähän onneksi toistot ja oma tahto tepsi ja meno parani. Laukassa tuli sanomista että tullaan liian juureen, ainakin hypyissä.

Tehtävä rupesi menemään siten, että tultiin ensin kierros (tai lisäksi sakkokierros) ympyrällä ja sitten suora linja perään. Välillä kaksi kierrosta putkeen. Itellä laukan pysyminen napakkana oli ongelma. Vähän unohdin ratsastaa. Muutamat eri aikaan hyppyyn lähtemiset esitettiin mutta kaikesta mentiin kuitenkin pudottamatta yhdessä yli. Osa myös rämmittiin kun vauhti hyytyi. Linjojen jälkeen oli monesti väärä laukka.

Itelle ongelma oli tajuta ettei tarvi mennä kovin lujaa kunhan laukka ei valu löysäksi. Kyllä Sulo niistä yli ponnistaa. Esteiden noustessa hepo rupesi vähän jopa kuumumaan. Tänään sitä sai lopputunnista jo pidätellä. Kun esteet nousi niin ohje oli että linjalla yhden laukan välissä pitää istua alas ja suoristua. Käytännössä aika loppui kesken enkä ehtinyt sitten enää kunnolla vikaan hyppyyn mukaan. Mutta nostipa ope tänään esteitä ja metrinenkin ylitettiin puhtaasti. Tosin piti päästää ohjia pidemmäksi etten vedä suusta kun ylävartalo oli vielä edellisestä askeleesta jäljessä. Mutta ei kieltoja. Ope kehui että meno parani hienosti loppua kohti vaikka itestä tuntui edelleen vähän hankalalta. Näistä tarvitsisi ne videotodisteet.

Ongelmia:
kiemurtelua
säätelyongelmia
vääriä laukkoja
ponnistuspaikat
isommilla esteillä hyppäsin ylös
kädet ei pysy kevyessä ravissa aloillaan enkä huomaa sitä

Parannusta:
liikkui paremmin eteen kuin viimeksi
ei kieltoja eikä pudotuksia

Laukansäätelyä puomeilla jalustimet kaulalla

Tunnin aiheena oli puomeja. Haaveilin jostain kivasta hepasta mutta listassa luki taas Töpö. Pohdin että pitäisikö taas yrittää vaihtaa ratsua niin tunti menisi hyvin. Hoidin hepan sidottuna ja ratkaisu oli hyvä. Hyöri taas karsinassa ja satulalle kiukutteli. Tallikäyttäytymisestä miinusta. Kelinä oli +6, oltiin maneesissa (maneesin mittari näytti +8) ja ratsukoita tunnilla oli 7.

Alkuverkassa Töpö oli muistaakseni vähän raskas ja etupainoinen. En muista tarkkaan. Melko pian taidettiin alottaa puomitehtävillä. Ensin ravisäätelyä ja meni ainakin sinnepäin. Ite taisin vähän ratsastella. Sitten mentiin puomeja siirtymillä. Ravipuomit ensin, sitten laukannosto, laukkavoltti puomin yli ympyrällä ja vielä ympyrän jälkeen suoralla toinen puomi. Piti laskea lähestymiset puomeille ja tänään olin tosi ruosteessa. Laskin miten sattuu ja osuttiin myös puomeille lähinnä huonosti. Jos Töpö harppasi kauempaa niin laukka vaihtui monesti vääräksi. Ei mitään kovin ihanaa menoa. Ohjatkin oli kuulemma liian pitkät.

Toiseen suuntaan tultiin ensin puomi laukassa, laukkaympyrä puomin yli ja ravipuomit suoraan. Se meni paremmin vaikka laukasta raville vähän valuttiin. Ravissa piti istua rennommin. Käskyjä tuli että nyrkit kiinni ja kädet alas. Varsinkin pidätysyrityksissä kädet tahtoi nousta.

Kun tultiin kolme kerrallaan linjaa (17 metriä) laukassa niin oikeaan kierrokseen Töpö oli ihan mutkalla. Kun yritin suoristaa ratsua niin se vaihtoi laukan. Oli vähän turhauttavaa. Linjan väli oli ensin vähän turhan pitkä ja saatiin mennä aika reilusti. Opelta tuli kritiikkiä että seison liikaa jalustimilla ja ne piti nostaa kaulalle. Vähän hirvitti mutta vastoin odotuksia se oikeasti helpotti eloa. Laukka vaihtui oikeassa kierroksessa tehtävälläkin monesti vasemmaksi. Tultiin viidellä ja kuudella laukalla.

Toiseen suuntaan sama juttu. Välillä tuli kumpaankin kierrokseen askelvirheitä ja raviaskelia puomeille. Ei mennyt ihan huipusti mutta tulipa "erittäin hyvä" -kommenttikin. Jos meno ei nyt ollut niin ihanaa kuin viimeksi niin lohdutti kovasti lopputunnista saatu personalpiiskaus. Piti tulla seitsemällä laukalla, sitten viidellä, sen jälkeen neljällä ja taas seitsemällä. Neljä taisi onnistua heti (video paljasti askelvirheen), vähän hirvitti kyllä ilman jalustimia. Seitsemään vaati sen jälkeen muutaman yrityksen mutta onnistui nekin.

Tällä kertaa ei tullut viimekerran palasten loksahdusta. Mutta piiskurointi korvasi menetetyt onnistumiset.

Ongelmia:
alku oli aika takkusta
Töpö vaihteli laukkoja alkutunnista itekseen

Parannusta:
lopputunnista ei enää vaihdellut laukkoja
istuin paremmin ilman jalustimia
ei kovin ihanaa mutta piiskaus korvasi

Anne kuvasi meidän menoa. Tässä kooste.

Muka koulukisatreenausta vaikeilla vastalaukoilla

Halusin vielä ennen koulukisoja käydä Valmalla koulutunnin alle. Haaveilin, että olisin päässyt neljäksi pienryhmätunnille, mutta vastaus oli, että tule kuudelta. Toivoin, että tunnilla ois menty peruutuksia ja siirtymiä. Pieleen meni, ja tuntilaiset jatkoivat edelliskerran vastalaukkaharjoituksia. Laitoin kannukset jalkaan, koska ne pitää koulukisoissakin olla.

Alkutunnista siirryttiin jo ympyröille. Me oltiin oven edessä Aksun kanssa, ja kolmanneksi sinne tuli itsenäisesti mennyt Leevi. Ravissa tuli sanomista, että vähän pidemmälle kaulalle eikä kastelukannumuotoon, aseta huolellisesti ja tasainen ohjastuntuma. Omasta mielestäni meni ihan kelvollisesti.

Laukkatehtävä aloitettiin suoraan ympyrällä vastalaukkaa nostaen. Alkuun Valma kiihdytteli, ja harjoitusravi oli melko sietämätöntä istua. Ensin mentiin vasemmassa kierroksessa ja nostettiin oikeaa laukkaa. Alkuvaikeuksien jälkeen rupesi sujumaan. Suht lujaa mentiin laukassa ja ihan joka kerta ei vastalaukka noussut kunnolla. Valma nosti joko myötälaukan tai laukkaa tuli vain yksi askel. Ravi laukkojen välissä oli hetkittäin aikamoista kaahaamista. Välillä kevensin pätkät, jotta sain Valmaa vähän rauhottumaan. Olisin kaivannut opelta enemmän huomiota, mutta minkäs teet, kun tunnilla oli taas n. 7 ratsukkoa.

Toinen kierros oli hyvin hankala. Vasen laukka ei vaan noussut vastalaukkana, vaikka yritin ja yritin. Hepo oli kuulemma liian mutkalla, meni liian lujaa ja mitäköhän muuta vielä. Lopulta meidän piti nostaa laukka loivalla kiemuralla kohti uraa. Siinä nousi, mutta kiihtyi. Ei tosiaan yhtään auttanut tammaa rauhoittumaan, kun muut laukkasivat ympärillä.

Tästä vielä vaikeutettiin. Seuraava tehtävä oli ratsastaa kolmikaarinen vastalaukassa. Ravin kautta laukan vaihto aina suoristuskohdissa ja kaaret vastalaukassa siis. Ensimmäinen ongelma oli, etten uskaltanut seistä uralla osastossa, kun kaverit laukkasivat sisältä ohi. Siitä tuli sanomista, että mene paikallesi. Eka kierros meni paremmin ku uskalsin odottaa. Saatiin kaikki kolme kaarta vastalaukattua. Jarrutusmatkat oli tosin hirmu pitkiä eikä muutenkaan ollut kovin somaa tai siistiä menoa. Keskimmäinen kaarre toi myöhemmin eniten ongelmia eli juuri vasemman laukan nosto vastalaukaksi. Hepo ei ollut tarpeeksi suora ja valmistelut oli puutteelliset kuulemma. Itseäni ahdisti eniten, ettei edessä uralla ollut tilaa, vaan laukka piti nostaa uralla olevaa osastoa kohti. Lopulta taidettiin siitäkin saada jokin muunlainen sakkokuvio, että vasen laukka nousi.

Ope kommentoi, että kannukset oli aivan tarpeettomat. Olin samaa mieltä, mutta pidin silti mielestäni järkevänä pitää ne jalassa, ettei kisoissa tule yllätyksiä. Tunti oli meille hitusen liian vaikea. Paremmin ois varmasti mennyt, jos oltais saatu tehdä näitä tehtäviä paljon pienemmällä porukalla. Kisoja ajatellen tästä ei juurikaan ollut hyötyä. Unohdin testata itsenäisesti ravi-seis-siirtymät. Peruutukset muistin kokeilla ja oli edelleen melko vaivalloista. Valma hikosi taas märäksi, mutta nyt jatkoi vielä seuraavalle tunnille.

Ongelmia:
kun heppa jännittyi ja kiihtyi, niin harjotusravissa oli melko sietämätöntä istua
hepo kuumui lopputuntia kohti
vasen laukka vastalaukkana

Parannusta:
osasin vältellä pahimmat ongelmatilanteet
oikea laukka nousi vastalaukkana ihan ok

Pätkiä meidän alkutunnin paremmista hetkistä.

Tyylikisat estevalkassa

Estevalkan heppani oli tavalliseen tapaan Valma. Tänään hepo oli jo valmiiksi sisällä. Satulaa katseli pahalla silmällä mutta suitsien laitto sujui yllättävän hyvin. Satulavyön sai taas kiskottua suht helposti vikoihin reikiin. Ratsukoita valkassa oli tänään vain 4. Tunnin jälkeen tajusin että olin kerrankin porukan nuorin. Estepiirustusta ei ollut niin kasailtiin jotain summassa. Pihalla oli +7 ja me siis maneesissa.

Hepo oli tänään reipas mutta rauhallinen. Ravissa säätelin vauhtia keskiraviyrityksistä kootumpaan. Hyvin tuli takaisin mutta reipasta menoa sai pyydellä aika kovasti. Laukassa pudotteli tänään raville ja uudet nostot oli vähintään rumahkoja. Välillä sitten himmailin kunnolla ja nostin vasta sitten uudestaan. Opella ei ollut visioita että mitä tehdään tänään vaan kyseli toiveita. Ajattelin laukansäätelyä mutta olisi  Valmalla ollut melko työlästä. Tekniikkaa toivoi joku ja sitä sitten mentiin.

Tänään mentiin kisameiningillä ja saatiin tyylipisteitä. Eka laji oli puomin yli 6 kierrosta laukkaa oikeaan kierrokseen. Tyylikäs ja tasapainoinen ylitys toi 2 p, huonompi 1 p ja jos ei osunut tai ylitys tuli ravissa niin 0 p. Alotettiin oikein, 2, 1, 1, 2 ja sitten joku levähti ja vikat tuli nolliksi. Tultiin monesti lähelle. Jälkimmäinen kakkonen taas kauas. Saatiin sakkokierros mutta sekin epäonnistui. Vasta kun ope huusi että lyhennä ja ratsasta niin päästiin taas oikein. Itellä edelleen vähän hahmotusongelmia sopivan laukan kanssa. Maksimipisteistä (12) saatiin siis puolet eli 6.

Seuraava tyylilaji oli kahden pienen pystyn ratsastaminen ympyrällä vasempaan kierrokseen. Etäisyys 17 m ja väliin piti saada 5 laukkaa. Kolme kierrosta putkeen ja joka kierrokselta 2 p jaossa. Myötälaukka ja oikeat askelmäärät toivat pisteitä. Eka yritys meni melko pipariksi. Valma oli ekan esteen jälkeen lähdössä oikealle, tie levähti ulos ja laukka vaihteli matkalla. Kuudella laukalla kuitenkin selvittiin kakkosestakin yli. Nolla pistettä. Toinen ja kolmas yritys toi 2 p mutta vauhti meinasi kiihtyä ja tultiin aavistus lähelle. Vikalla kerralla tiputti raville ennen ekaa ja siksi loikattiin sille vähän kaukaa. Ei auttanut yhtään kaarteessa. Tästä osiosta siis 4 p kuudesta. Yhteensä 10 p.

Sitten samaa mutta esteet nousi. Korkeutta oli n. 70 - 75 cm. Ekan alle tuli äksät, toisen alle jakkarat. Meidän piti mennä väli 4 laukalla. Ei ole Valma vissiin jakkaroiden yli ennen hypännyt ja semmosta oli tuijotuskin. Taas meinattiin ensin ekan jälkeen poistua oikealle. Kuusi laukkaa väliin ja kuski ei pysynyt hypyssä mukana. Nolla pistettä. Hypyn jälkeen Valma vähän kiihdytteli ja tehtiin väliin viilentelyvoltti. Toinen kierros meni paremmin mutten silti ollut kakkoshypyssä ihan mukana. Vikan jälkeen oli vääriä laukkoja. Pisteitä tuli kierrokselta taas 4 kuudesta eli 14 p kasassa.

Tämän jälkeen tultiin kaareva linja kahdesti peräkkäin. Kummallakin kierroksella jaossa oli 3 p. Yksi piste kummastakin vaihtuneesta laukasta ja yksi kaaresta ja ponnistuspaikoista. Ekalta kierrokselta saatiin 2, laukat vaihtui ja kaari oli hyvä mutta seitsemäs askel jäi pieneksi, tultiin lähelle ja kopsahti puomiin. Ratsastin kuulemma välissä turhaan eteen. Tätä en itse huomaa. Seuraavalla kierroksella tehtiin vähän tiukempi kaarre kuudella laukalla ja hypättiin jälkimmäinen kauempaa. Laukat vaihtui edelleen ja saatiin nyt se 3 p. Tältä kierrokselta siis 5 kuudesta eli 19 p kasassa.

Viimeinen koitos oli tulla kaareva linja toisesta suunnasta ja sen jälkeen jatkaa suunnanvaihtoesteelle. Kaarevalta 3 p jaossa ja suunnanvaihtoesteeltä 3. Kriteereinä vikalla tasaisuus, suoruus, tie, laukan vaihtuminen ja ponnistuspaikat tai jotain tuohon suuntaan. Ekalla kerralla tulin muka hyvin, kontrolloidusti ja hyvän tien. Ennen estettä Valma lähti viettämään vasemmalle mutten päästänyt ohi. Tultiin sitten ihan juureen ja pudotti takasilla. Hepo suuttui siitä, loikkasi ilmaan ja pukitti. Kuski kellahti pukista kaulalle mutta sinnitteli kyydissä. Pääsin takaisin tasapainoon ja sain menon haltuun. Päivän tähtihetket kun pysyy rodeoliikkeissä kyydissä!

Uusi yritys ja nyt oikeasti huolellinen tie. Hyvin päästiin yli mutta vauhti kiihtyi välillä. Kuudella mentiin taas (en kyllä ehtinyt laskea). Oven päädyssä sain ottaa aika kovasti kiinni että vauhti tuli haltuun. Meinasi tulla liiankin hyvin takaisin ja sitten pyysin jo vähän eteen ettei pudota raville. Kontrolloidusti suoristaen suunnanvaihtoesteelle (ope huusi lähestyessä että lyhennä) ja ponnistaessa fokus uuteen suuntaan. Hienosti yli. Siitä 3 p mutta kaarteesta tuli kakkosesta ohimenon takia nollat. Kokonaispisteet siis 22 ja sillä päästiin kakkosiksi. Kahden pisteen päähän voittajasta. Kovin suuria ei piste-erot muutenkaan olleet. Meidän heikkoudet oli puomit, kiihtyminen jännillä esteillä, laukansäätely ja ponnistuspaikat.

Saatiin kaareva vielä sakkokierroksena. Nyt piti tulla seitsemällä askeleella. Kaarteen olisin voinut ratsastaa vieläkin pulleammin, nyt meni aikamoiseksi pidättämiseksi. Ope huusi että istu hitaaksi. Mahtuihan ne askeleet sinne mutta tiukkaa teki. Jos olisin päästänyt niin olisi varmaan singonnut kauempaa. Alkutunnin lähelle-ongelmasta päästiin siis eroon. Olin tyytyväinen että päästiin vielä parantamaan.

Loppuraveissa Valma jolkotteli oikeaan kierrokseen rauhassa mutta vasempaan kiihdytteli. Yritin päästää vähän pidemmälle ohjalle. Taas painui välillä kuolaimen alle. Kuten koko tunnin muutenkin. Lopuksi otettiin taas muutama peruutusaskel. Ei edelleenkään kovin sujuvasti. Kouluradalla oikein hyvällä tuurilla vitonen, arvelen vahvasti että jää alle. Ope vinkkasi että kannattaa laittaa punainen ruusuke häntään. Niin meinasinkin. Lähinnä vastaantulijoiden takia siis.

Valma hikosi itsensä taas ihan märäksi. Pesarille, harjapesu ja kaivelin sille fleeceloimen niskaan. Sillekin irvisteli.

Ongelmia:
tekniikassa hienosäätöpuutteita
ope kommentoi että Valma vetää kyllä kaulan nippuun muttei lyhennä laukkaa

Parannusta:
pysyin kyydissä
ei kieltoja
ei säpsynyt omiaan

Anne kuvasi taas meidän menoa. Vihdoin on loikkakin tallennettu.

Äimäraution uudet tuulet

Tälle päivälle saatiin ohjelmaan taas uusi talli: Äimäraution ratsastuskeskus uuden (entisen) pitäjänsä vetämänä. Tunnit alkaa lukujärjestyksen mukaan vasta ensi viikolla mutta vinkistä kysyttiin yksityistuntia jo nyt. Saatiin kaikille sopiva aika ja viiden leiriläisen voimin siis testireissulle. Mukana tutut Anne ja Kaisa. Kelinä oli +7 ja tunti oltiin maneesissa. Videokamera oli mukana muttei ollut kuvaajaa.

Olin paikalla porukan viimeisenä ja heppaesittelykierroksesta meni alku ohi. Ratsujen jako tapahtui sitten aika summassa. Mulle jäi lopulta Sissi, eli tamma ja olin tyytyväinen. Hepo oli tallissa tosi asiallisesti. Tumma väriltänsä (tummaruunikko tai musta, en katsonut näemmä kovin tarkkaan) ja päässä oli jotain pienehköä valkeaa. Katselin näemmä muualle kuin hevoseen. Korkeutta ratsulla oli arviolta vähän päälle 160 cm. Ei jytky eikä luikku, melko normaali. Saatiin omistajan pro-hepan Rose Annen satula. Vähän oli ahdas minun muutamaa numeroa suuremmalle takamukselleni. Etukäteen tuli varotuksia että satula ei anna paljon tukea ja niin olo olikin kuin munankuorella istuisi. Onneksi polvituet olivat ilmavat ja vasemmassa polvessani ollut mustelma jäi satulan ulkopuolelle.

Alkuun saatiin teoriaa istunnasta, mentiin käyntiä pitkin ohjin ja välillä seistiin kuuntelemassa. Päädyin esimerkkikappaleeksi. Istunnastani piti etsiä virheitä ja piti olla vain kuten yleensäkin olen. Ehdotuksia tuli että selkä liian notkolla ja jalat liian edessä. Open pointti oli kuitenkin että painoa liikaa jalustimilla. Painon pitäisi olla istuinluilla eikä jaloilla. Siinä sitten yriteltiin nostella jalkojani ja rentouttaa lantiota. Valitettavasti huomasin taas muutoksia aika huonosti. Piti myös pitkin ohjin testata istunnan kääntävää ja jarruttavaa vaikutusta. Kääntäminen toimi vähän vaihdellen mutta pysähtymään en Sissiä ilman ohjia saanut. Kääntäessä paino piti pitää keskellä, napa aina keskilinjalla mutta kääntää hartioita ja lantiota.

Sitten mentiin käyntiä ohjat tuntumalla. Melko nopeasti Sissi pyöristyi. Oikeastaan yllätyin jopa. Toki alkuun oli vähän hirveilyä. Ratsastettiin huolellisia kulmia jo käynnissä.

Ravi tuntui alkuun aika lennokkaalta. Pienen alkujäkistelyn jälkeen myös ravi tuli pyöreäksi. Kovin ihmeitä ei tehty, ravattiin pitkähkö pätkä kumpaankin kierrokseen lähinnä uraa pitkin. Ohje oli ratsastaa kulmat huolellisesti. Nämä eivät ole olleet tuntiratsuja, joten niitä pitää kääntää, muuten menevät seiniin pahki. Huomasin miten Sissillä jäi sisätakanen vähän easytyyliin uran sisäpuolelle. Kulmissa piti ajatella vähän väistätystä ja pitää ulko-ohjalla vastaan. Välillä heppa protestoi. Kun sitten osasin aloittaa asettamisen hyvissä ajoin niin saatiin nättejä kulmia.

Tässä vaiheessa tuntui että oltiin saatu vasta alkuverkka tehtyä mutta kello oli jo vaikka mitä. Sitten jakaannuttiin kahdelle ympyrälle. Tehtävänä oli pitää ratsu ulko-ohjalla suorana ja väistää takaosaa vähän ulos. Lähinnä siis pitää hevonen suorassa ja huolehtia että sisätakanen astuu kunnolla alle. Ensin oikeaan kierrokseen. Käynnissä tuntui vähän tahmaalta ja liike tahtoi hyytyä. Kovin helposti en poikitustakaan saanut. Tätä pyörittiin tovi. Sitten harjotusravissa sama. Ihanaa linkousta oli hytkyä Sissin ravissa. Kuvittelen että poikitettiin hyvin arasti, mahdettiinkohan olla suoranakaan. Opelta tuli silti lähinnä kehuja. Heppa tosin kulki nätisti pyöreänä. Itellä vähän jalat heilui mutta kun vähän väsähdin niin pahin pingotus väheni ja kyydissä oli oikein mukavaa. Aika pitkä pätkä taas tätä. Tuntui että vedin oikealta vähän turhan paljon. Ope lupaili huomiselle kipeät vatsalihakset. Niitä odotellessa.

Sitten oli laukan vuoro. Sama ajatus että ratsu suorana. Mutta äh, en osannut nostaa laukkaa. Vaikka yritin kuinka niin ravi vain kiihtyi. Ei sitten kovin tyylillä mutta mentiin muutaman kiitoraviaskeleen kautta laukalle. Laukka oli reipasta mutta tiputtipa pari kertaa raville. Nostot ei kaunistuneet yhtään.

Toiseen suuntaan sama juttu. Vähän epäselväksi aina jäi että mitkä ohjeet koski ketäkin. Kuvittelin että piti mennä ravia mutta kun muut ympyrällä oli käynnissä niin menin sitten itsekin käyntiä. Sitten vasta tuli ohje että voi alottaa käynnissä. Välissä tosin olin ehtinyt keventääkin. Tämän suunnan alkuun veti suonta vasemmasta reidestä. Hankaloitti kummasti väistätystä. Onneksi meni muutamassa kierroksessa ohi. Tämä suunta (vasen) tuntui meille helpommalta. Välillä tuli tosin henkilökohtaista ohjausta että hepo on tyhjä vasemmalle ohjalle. Silloin piti saada sisätakajalka aktivoitua. Ravissa hytkyttiin vähän vähemmän aikaa. Tuntui että hepo tahtoi jopa asettua ulos. Yritin tätä korjailla. Kun sain tasaisen tuen kahdelle ohjalle niin auttoi.

Laukannostot myös tähän suuntaan oli kaameita. Ei noussut käynnistäkään. Ei kovin lohduttavaa mutta muillakin oli nostojen kanssa ongelmia. Näemmä emme osaa heilautella lonkkia laukannostoapujen malliin. Ope suositteli ottamaan uuden noston. Ei auttanut. Ei tainnut katsella meidän yrityksiä. Kysyi että paraniko, vastasin että ei. Tyytyi siihen. Lisää nostoja kuitenkin vielä tuli kun hepo tähänkin suuntaan pudotti laukan pari kertaa pois. Laukka itsessään oli aika reipasta. Hitusen hirvitti kääntää voltille kun pohja oli vähän märkä eikä oltu ihan tasapainossa. Laukassakin hepo tosin meni kaula nätisti kaarella. Tähän suuntaan mentiin lyhyemmät pätkät.

Vähän loppuravia ja ratsun sai antaa venyttää alas niin, että korkein kohta jää sään eteen. Tämä meillä onnistui hienosti. Päästin ohjaa pidemmälle ja Sissi seurasi tuntumalla päätään laskien. En testannut ihan rajoille asti mutta kivan tasaista menoa tuli monta kierrosta. Tässä vaiheessa jäätiin verkkaamaan itsenäisesti. Loppuun sitten vielä käveltiin pitkin ohjin. Tunti venähti puoleentoista mutta hyvin jaksoin. Vaatetta oli sen verran niukasti (poolo) ettei tullut pahasti edes kuuma. Mutta eipä hionnut Sissikään.

Ongelmia:
Sissi ei ollut ihan tasainen päänsä kanssa vaan viskeli sitä hetkittäin
laukannostot kumpaankin suuntaan
en saanut istunnastani niin paljon hiillostusta kuin olisin arvellut (kyynärkulmaa ei mainittu kertaakaan)
tuntuu että mut päästettiin vähän turhan helpolla
myöh. huom. seuraavana päivänä vatsalihakset ei olleet pätkääkään kipeinä

Parannusta:
alkuhankaluuksien jälkeen meni yllättävän hyvin
istuin yllättävän letkeästi harjoitusravissa
jalustin putosi vain kertaalleen tunnin aikana jalasta
noista viidestä olisin valinnut ratsukseni juuri Sissin

Työvoitto naruportista trail-kurssin toisena päivänä

Tänään Easy käyttäytyi tallissa paljon rauhallisemmin. Tosin nyt oli enemmän aikaakin laittaa hepo kuntoon. Maneesille mentiin taas taluttaen ja alotettiin hommat maasta käsin. Heti sinne hankaluuksien pariin eli portille. Tänään oli namuja mukana motivointiin. Alkuun huomasi hyvin miten hepo ei tahdo itse koskea naruun. Hepan kaulan koskettelu narulla haittasi vain vähän. Vaati useamman yrityksen ennen kun saatiin narulla hiveltyä lautasiakin ilman että hepo poistui paikalta.

Tälle päivälle oli tullut uusi säikyttelyjuttu, sateenvarjo. Itse varjo ei ollut pelottava mutta Easyn mielestä varjon heiluttelu oli tarpeetonta ja mieluusti sen sai pitää muualla kuin yläpuolella. Kiinni olevalla varjolla sai kosketella heppaa pienen arastelun jälkeen kaikkialta.

Sitten ratsaille. Alotettiin taas naruportista. Alkuun meni huonosti kun Easy pakitteli paikalta jo sillä kun otin narun käteen. Hepan vasen kylki oli helpompi parkkeerata narun suuntaisesti kuin oikea. Tippuneen narun yli sitten käveltiin pari kertaa tarkoituksella. Meinasi vauhti kiihtyä heti sen jälkeen.

Väliin otettiin pätkät jogia, nyt meni paremmin ja rauhallisemmin kuin eilen. Uutena tehtävänä mentiin myös sidepassia. Omiin treeneihin erona puomit oli nyt siten, että ratsu asemoitiin turpa seinää kohti. Vasemmalle meni helpommin. Monesti tosin hepalla loppui jossain vaiheessa kärsivällisyys ja sitten lähdettiin eteen, taakse tai sivuviistoon. Lopulta saatiin oikeallekin sujumaan jotenkuten.

Sillasta mentiin vain kertaalleen yli, laatikkoa ei ollutkaan ja L-peruutukselle ei jäänyt aikaa. Jatkettiin sitten portin kanssa. Lopulta pääsin jo kolmesti naru kädessä kulkemaan portista läpi. Lopulta kun treeniaikaa oli enää muutama minuutti niin työvoitto tuli ja selvittiin portista. Lopuksi Easy heilutteli narua omalla päällään ja selvästi meni jo pelleilyn eikä pelkäämisen puolelle.

Ei ehditty laukata ollenkaan ja sateenvarjokin jäi selästä testaamatta. Otin sitten laukannostot päädyssä kumpaankin suuntaan kun maneesiin tuli jo seuraavan tunnin ratsukoita. Sitten vielä joggailtiin hetki ja käyntiäkin pätkä. Maneesista poistuin puolipitkillä ohjilla. Se oli virhe, sillä ovella Easy säikähti jotain ja singottiin parkkikselle laukassa. Hetken jo ajattelin että maa kutsuu mutta tasapaino piti ja ohjia keräillen jarrutkin löytyi. Hyvin epätyypillistä Easylle. Maneesissa säikähti kuulemma ainakin yksi poni. Pahoittelut.

Takaisin tallille käveltiin maaston kautta ja hepo oli hyvin säikkynä.

Ongelmia:
naruportti tuotti edelleen vaikeuksia
poistuttiin maneesista laukalla

Parannusta:
työvoitto ja selvittiin portista lopulta

Kuvaamisesta kiitos Pallon "isälle".

Elämän ensimmäinen vikellys

Erittäin mieluisana lauantain lisäohjelmana päädyin vikeltämään. Kaverin polttareilla oli siis vikellystä ohjelmana ja tilaa oli passelisti vielä yhdelle osallistujalle. Ohjeistus oli että tehkää hyvä alkuverkka. Siellä sitten juostiin alkuun sukkasillamme maneesissa (oli aika kylmä pohja) ja jumppailtiin. Pohja oli myös märkä, joten sukat kastui.

Itse vikellys alotettiin suoraan hevosen kanssa. Vikellysheppana toimi Late. Mentiin alkuun turvallisesti käyntiä. Kaveri punttasi kyytiin polvesta ja nilkasta nostaen. Ite piti ponnistaa oikealla jalalla ja auttaa käsillä. Itelle taas käsittämättömän vaikeaa oli saada oikean jalan liikerataa yhtään taakse- ja ylöspäin. Mutta kyytiin päästiin kuitenkin. Ilman kypärää. Kääk! Nyt on sekin tullut koettua.

Alkuun mentiin lyhyempiä kierroksia eikä kovin ihmeitä kyydissä tehty. Polvilleen, kyykkyyn, seisomaan. Hyvin uskalsin irrottaa kädetkin sivuille. Tykkäsin siitä että ope (joka siis juoksutti heppaa) käskytti ojennuksetkin kuntoon. Sormet yhteen, kädet ylemmäs ja ojennus nilkkoihin. Totesi että olen ennenkin seissyt hevosen selässä. Vastasin että en ole.

Mentiin myös maailmanympärimatkaa. Sille oli joku hienompi nimi (mylly). Oltiin neidossa (toisella sivulla jalat auki), tehtiin polviasennosta vaakaa, toinen jalka taakse suoraksi ja toinen käsi eteen suoraksi. Oltiin polvillaan kädet sivuilla myös naama häntää kohti. Lopulta päästiin myös kaksi kerrallaan kyytiin. Ensin kaveri tuli taakse ja nousi takanani seisomaan. Sitten vaihdettiin selässä paikkoja (oli muuten aika hankalaa) ja minä nousin takana seisomaan.

Sitten pitikin lähteä kesken pois koska trail-kurssi odotti. Muut pääsivät vielä akrobaattisempiin temppuihin ja tekemään liikkeitä ravissa ja laukassakin (vähän kade). Mutta oli tosi huippua! Paljon kivempaa kuin odotin. Vaikeinta oli päästä kyytiin. Ja kaikki pysyivät selässä. Tätä ehdottomasti joskus lisää!

Vuorotellen kuvattiin toisiamme ja tällaista oli meikäläisen meno.

Trail-kurssin eka päivä ja pelottava naruportti

Nyt oli odotetun trailkurssin vuoro. Easyn kanssa testaamaan lännenratsastuksen tehtäviä. Vikellyksen takia tuli vähän kiire ja Easy ei arvostanut yhtään hätäistä kuntoon laittoa. Oli oikeasti jo aika levoton ja heilutteli jalkojaan. Tarhassa oli kuitenkin rauhassa ennen kun hain sisään ja karsinassaankin kun en tehnyt mitään. Onneksi rauhottui heti kun päästiin ulos. Mentiin taluttaen maneesille. Ei ihan pahinta raahustusvauhtia mutta silti oltiin pari minuuttia myöhässä. Mistään ei onneksi jääty paitsi vaan hommat alotettiin maasta käsittelyllä. Ratsukoita oli kurssilla 7.

Ensin tulevia tehtäviä siis esiteltiin taluttaen. Sekaisin olleiden puomien yli mentiin ok, siltakaan ei kauhistuttanut. Ainoa pelottava juttu oli naruportti. Hassua että yleensä niin fiksu ja peloton Easy kauhisteli narua. Alkuun arvelin että saattaa muistuttaa käärmettä. Myöhemmin pohdin että heppa saattaa myös kuvitella saavansa siitä sähköiskun.

Kun tarpeeksi oli siedätetty niin ratsaille. Silta ei tuottanut mitään vaikeuksia kapeampaankaan suuntaan. L-peruutus onnistui myös yllättävän hyvin kun maltoin pyytää askeleen kerrallaan. Laatikossa/karsinassa (mikä sen nimi oikeasti onkaan) pyörähdys onnistui myös hyvin kun tehtiin tarpeeksi rauhassa. Kummatkin suunnat onnistui. Pyörittiin aika suorin vartaloin. Onnistuisi vissiin myös kaula mutkalla.

Meidän jog eli lönkyttelyravi oli turhan vauhdikasta. Ope käski istua alemmas ja ajatella rentoutumista tms. Hetkittäin saatiin muutaman rauhallisempikin askel mutta sitten hepo lähti kiihdyttelemään.

Vaikeinta oli naruportin kanssa. Parhaimmillaan sain narun käteen mutta sitten pakitettiin pikaisesti pois paikalta. Sitä yritettiin aika monesti ja pientä parannusta tapahtui. Lopulta open avustuksella suoritettiin se osissa. Naru taisi neljästi tippua siinäkin matkan varrella mutta kuitenkin.

Mentiin myös pientä radanpätkää. Jogia, puomit, laukannosto, pari askelta laukkaa, käyntiin ja silta käynnissä. Sitten jogiin ja uusi kierros. Laukat nousi vähän hitaasti ja vielä hitaammin tuli käyntiin. Jog meinasi välillä kiihtyä. Puomeihin kolisi välillä, alkuun taluttaen kolisi vähemmän. Tässä tarkoituksena on että hepo katsoo jalkansa itse. Välillä loikattiin kahdesta puomista yhdellä askeleella yli.

Reilu tunti meni hirmu nopeasti. Arvelin ihan oikein että ei ole kovin rankkaa eikä kovin mielenkiintoista katottavaa. Oli kyllä mukava puuhastella selästä. Toisin kuin normi tunneilla, nyt takki oli ihan sopiva vaatetus. Paitsi paluumatkalla maaston kautta kun satoi vettä. Jäädyin hetkessä ja otettiin pätkä raviakin.

Ongelmia:
Easy pelkäsi naruporttia
jog oli turhan vauhdikasta

Parannusta:
sain hepan kuulolle askel kerrallaan

Kurssin alusta maastakäsittelyä ja tehtäviin tutustuttamista.

Epätoivosta euforiaan

Tänään tallille mennessä ajattelin että jospa ei tulisi Poweria kun en nyt jaksaisi kovin isoa ja työlästä hevosta. Pahempaa tuli: Töpö. Ehdottelin jo tahtoisiko joku vaihtaa. Ei halunnut. Laitoin hepan kiinni hoidon ajaksi. Riimua en meinannut saada laitettua kun kurkotti turpaansa ylös. Suitsien laitto onnistui onneksi paremmin. Satulasta ei tykännyt mutta tällä kertaa jätti purematta.

Oltiin maneesissa, kelinä sateinen +10. Ratsukoita oli 7 ja tunnin piti omistaja. Tuntilukujärjestyksen mukaan ohjelmassa avoja. Alkutunnista ei taas mennyt ihanimmin. Jotain pieniä korjausehdotuksia taidettiin saada muttei huimasti. Ravi toimi kelvosti, asetuksen ja pyöreyden kanssa oli työstämistä.

Verkkatehtävänä jakaannuttiin ympyröille ja käynnissä väistettiin takaosaa ulos. Ensin vasen kierros, joka meni vähän tahmeasti. Raipalla sai avittaa. Tämän jälkeen laukattiin hetki vasenta laukkaa. Taas Töpö vaihteli ykkösiä (ope sanoi). Yritin vaikka mitä. Tiivis tuntuma, pohkeet laukka-apujen paikoilla. Ope käski ratsastaa ensin pohkeista eteen ja sitten lyhentää. Lyhentäminen tuntui hankalalta mutta tämä auttoi. Tulikohan 3 vai 4 vaihtoa eestaas. Sitten sama toiseen suuntaan. Käyntiväistö onnistui paljon helpommin. Laukassa vaihtoi vain kertaalleen eestaas. Mutta työstämistä se vaati. Yritin lyhentää laukkaa. Tuntui että vähän yritykseksi jäi. Mutta vaihdottomuus lämmitti jo kovasti.

Avoja tehtiin ensin vasempaan kierrokseen kohti peilejä. Pientä seilaamista mutta suht helposti meni. Sitten ravissa. Edelleen epäilyttävän helpon oloista. Hepo tosin oli edestä hitusen raskas eikä pyöreä. Kommentteja ei pahemmin tullut. Sitten vaihdettiin suunta oikeaksi ja jokin loksahti kohdilleen. Töpö pyöristyi ja muuttui höyhenenkeveäksi edestä. Oli aika euforinen olo. Taas ensin käynnissä pari kertaa ja sitten ravissa. Lopuksi päästiin syyniin ja löytyihän sitä parannettavaa meiltäkin. Vahdi ettei ulkolapa karkaa, jatka avoon heti voltilta, ei saa liirata ulos voltin jälkeen, ei liikaa poikitusta. Ja tuttu "energisemmin". Suoristukset avon jälkeen ennen kulmaa jäi hitusen vajaiksi mutta parhaimmillaan Töpö oli pyöreä ja keveä myös avossa. Loppuun saatiin vielä yksi sakkokierros ja yritin vahtia kaikki palat kohdilleen. Sitten tuli vielä käsky että energisemmin. Loppuun tuli oikein hyviä askelia. Tuli jopa muilta tuntilaisilta kehuja hyvän näköisestä menosta!

Loppuraveissa hepo meinasi valahtaa pitkäksi mutta sain pidettyä paketin vielä suht hyvin kasassa. Olisin tahtonut kokeilla koota ravia ja muita kikkoja. Vielä kun tietäisin että mitä nyt tein oikein että hepo rupesi kulkemaan noin hyvin. Näemmä hyvää tuntia povaa epätoivo ratsuvalintaan. Ope kommentoi meille lopuksi että saan olla tyytyväinen. Töpö jatkoi hommia seuraavalle tunnille.

Ongelmia:
alkutunnista hepo oli vähän raskas edestä
laukat vaihtui edelleen ei-toivotusti
tuntui että etukenotin alkuun, en vaan saanut istuttua suorassa kun Töpö painoi edestä

Parannusta:
avot meni melko helposti
lopputunnista ratsu keveni edestä

Veeralle kiitos videokameran käytöstä.

Tallille tuli Nalle-ponin tilalle "hieman isompi" ratsu, rautias tähtipäinen Reino (tai Raimo). Omaan silmään sillä on kyllä korkeutta yli 165 cm.

Poniratsastajana puomeilla

Päädyin taas torstainakin tallille. Mahduin ekalle pienryhmätunnille peruutuksen takia. Ratsukseni sain Ruudin. Poni piti hakea tarhasta. Onneksi oli heti portilla tyrkyllä. Onneksi myös käytin kenkäni keväällä suutarilla, muuten olisivat olleet täynnä kuravelliä. Karsinassa poni oli ihanan kiltisti. Karvaa siitä lähti paljon ja kylkien järsimisestä päätellen myös kutitti.

Ratsukoita tunnilla oli 6 ja oltiin maneesissa. Olin autuaasti unohtanut että perjantaiope pitää torstaitkin. Yllätyksenä tuli myös puomit. Luulin että mennään ihan koulua. Päivän aiheena oli siirtymät. Alkuun otettiin käynnistä seis ja tarkoitus oli pysäyttää mahdollisimman paljon istunnalla ja vähän vetämällä. Tähän ei ihan päästy. Eikä Ruuti malttanut seistä rauhassa vaan käänteli tai venytteli päätään tai hiippaili eteen. Jalustimet oli kuulemma estemitassa ja ope käski pidentää kumpaakin 2 reikää. Yksi olisi riittänyt itselleni hyvin. Tuntuivat aika pitkiltä.

Ravissa pyöriteltiin voltteja ja sain taas häärätä aika itekseni. Alkuun yllätti taas tikittävä poniravi. Tuntui että oli hankala istua. Etukenotin, en saanut pohkeita pysymään pyöreän rungon ympärillä ja kädet levisi omille teilleen suoriksi eteen alas. Ope käski päästää ohjaa pidemmälle. Tuntui että kadotin tuntuman ja otteen kokonaan. Ruuti kipitteli omiaan ja minä yritin pitää käteni aisoissa. Kyynärkulmaa ei näkynyt. Kun yritin kantaa käsiä niin tuntui tyhmältä. Lopulta meidät käskettiin keskiympyrälle. Kunnon piiskausta ei tullut joten vähän ratsastelin menemään. Poni ei pyöristynyt vaan vauhditteli menemään. Asetuskin hakoteillä. Onneksi nostettiin tässä vaiheessa jalustimet ylös.

Sitten lähdettiin tulemaan keskilinjan puomeja. Kolmessa pätkässä oli 3 tai 4 puomia. Vähän samaan tyyliin kuin ABC:llä. Alkuun voltti tulosuuntaan, puomien yli, voltti toiseen suuntaan, puomit, voltti alkuperäiseen suuntaan, vikat puomit ja voltti uuteen suuntaan. Suunta vaihtui joka kierroksella. Puomivälit oli isojen hevosten mukaan laitettu, joten ponilla ei saanut tulla liian pienesti. Ruuti ylitti puomit varmasti, joten nopeasti lakkasin huolehtimasta niistä. Muutamia stipluja tosin tunnin aikana tuli eli kaksi askelta puomien väliin vaikka yhdellä piti mennä. Voltit vasemmalle oli vähän hankalampia. Ulkopohjetta liirausta vastaan huuteli ope. Poni niistä välillä tulkitsi laukannostoja. Pitkällä sivulla piti ottaa myötälaukkaa. Oikea laukka nousi joka kerta oikein. Vasenta ehdin kolmesti yrittää pitkän sivun aikana. Ekalla kerralla tuli kolmesti oikea, tokalla kerralla kolmas yritys tuotti vihdoin vasemman.

Seuraavaksi tultiin puomit edelleen ravissa mutta puomien väleihin voltit laukassa. Tulosuunnan suuntaan kummatkin. Päädyssä suunta vaihtui. Vasen laukka nousi nyt paremmin mutta taisi edelleen ainakin kerran nousta väärä. Puomeille jarruttaminen oli vähän liikaa vetämistä omaan makuuni. Mutta kun ei juostu liikaa niin puomeista mentiin kivasti yli.

Sitten tultiin supisuoraan. Ensin kahdesti (kerta kummastakin suunnasta) siten, että puomien välissä otettiin muutama askel käyntiä. Sujui paremmin kuin arvelin. Sitten vaihdettiin väliaskellajiksi laukka. Askeleet piti laskea ja nostaa se laukka, josta kierroksesta tehtävälle tuli. Vasemmasta kierroksesta onnistuttiin kummallakin kerralla muistaakseni 50 %. Oikeat laukat nosti oikein. Saatiin sitten loppuun sakkokierroksia vasemmalta. Kolmas tai neljäs yritys tuotti vasemman laukan ekaan väliin. Sen jälkeen hinkutettiin vain toista väliä kunnes noin kolmannella yrityksellä saatiin vasen laukka siihenkin. Ulkotuki oli vissiin liian hutera.

Loppuverkoissa poni meni edelleen reippaasti. Nyt onneksi jo vähän paremmin kuunnellen. Jalustimet tuntuivat edelleen hirmu pitkiltä. Tasaisen pyöreäksi en ponia saanut mutta mentiin kuitenkin nyt vähän pidemmällä ohjalla. Vaikka tuntui kyydissä niin vaikealta ja erilaiselta niin poni oli kuitenkin tosi kiva ja fiksu. Ruuti jatkoi hommia seuraavalle tunnille.

Ongelmia:
poni oli aika reipas, alaspäin siirtymät tuli huonosti
hankala olo kyydissä, istunta päin honkia
vasen laukka nousi monesti väärin

Parannusta:
jalustimet kaulalla oli ihanan tasapainoinen olo
puomit ylittyi varmasti
Ruuti oli kiltisti tallissa ja tunnilla, ei säikkynyt mitään

Valkkaamassa kovassa seurassa

Keskiviikon estevalkkaratsuni oli taas Valma. Hepo oli taas vielä tarhassa. Tarhaan ketjun ali kumartuessani kopsautin pääni tolppaan. Kipakka osuma kun tuli kuhmu. Puolimatkaan piti taas mennä ennen kuin Valma tuli lähemmäs. Tallissa oli tänään nätisti ja satulointi ja suitsinta onnistui sukkelasti ilman ongelmia. Matkalla maneesiin tuli yksi nelipistesäpsy. En tiedä yhtään mitä pelästyi.

Ratapiirrosta ei ollut, joten kasattiin vaan tolpat ja puomit keskelle. Ratsukoita valkassa piti olla 4 mutta yhden ruvettua ontumaan jäljelle jäi 3. Oltiin aika kovatasoisessa seurassa kun muut kisaavat ainakin metriä. Sitten yksi mahakas 60-hyppääjä joukossa. Mutta Valma oli ehkä taas hoikistunut, sillä alkupullistelujen jälkeen satulavyö kiristyi hyvin. Seuraavaksi vyö rupeaa käymään liian pitkäksi.

Alkuverkassa yritin taas saada sisäpohkeita hyvin läpi. Alkuun olin yllättynyt kuinka rauhassa Valma otti kohti laukkaavat hepat. Myöhemmin selvisi että riippuu siitä missä välissä ollaan. Jos joku laukkaa seinän vierestä ohi se on ok. Mutta jos Valma meinaa jäädä sisältä ohi laukkaavan ja seinän väliin niin tulee pömelit. Hyvä tietää tulevia kisaverkkoja ajatellen. Laukka meillä oli hyvin etenevää mutta vähän pitkää. Kun yritin lyhentää niin pudotteli raville. Alkutunnista kyttäsi C:ssä ollutta penkkiä.

Penkki siirtyi C:stä tehtävälle. Ensin laukattiin kaarevalla linjalla neljän maapuomin yli. Tätä kumpaankin suuntaan yksi kerrallaan. Valmalle oli aika tarkkaa missä ihmiset seisoivat ja penkin päällä olleita takkejakin piti kytätä. Puomeina meni vähän takellellen mutta ok. Kun tultiin lähelle niin en osannut korjata. Välillä kolisteltiin. Piti istua koko tehtävän ajan kevyessä istunnassa. Meillä kuulemma vauhti kiihtyi kierros kierrokselta. Välillä osuttiin hyvinkin. Nyt osasin hetkittäin jopa pidättää ohjeiden mukaan tahdissa. Mutta yleispäteviä ohjeita tehtävälle ei voi antaa koska riippuu siitä miten tulee sisään.

Sitten sama kavaleteilla. Toiseen suuntaan vetäistiin kertaalleen välistä ulos, toiseen suuntaan tuli tuijotusstoppi välille. Oikea kierros ensin. Vauhti hyytyi ennen ekaa, tultiin monesti tosi lähelle ja pudoteltiin puomeja matkalla. Johda sisään, käännä ulkojalalla. Lyhennä laukkaa. Eipä selvitty kahdella kierroksella kuten haaveissa oli. Vasen kierros oli hankalampi kun Valma kyttäsi penkin päällä olleita takkeja, joita kohti ratsastettiin kaarella. Piti johtaa sisään mutta hepo tahtoi kytätä niitä turpa ulkona. Vähän räpellystä oli. Ope tosin sanoi että meni jopa paremmin kuin toiseen suuntaan nyt kun hepo oli vähän pinkeänä. Jumppasi huolellisemmin. Itellä taas jalkojen käyttö olisi voinut olla tehokkaampaa. Monesti sorruin maiskuttamaan kun meno hyytyi.

Sitten tultiin ravilähestymisellä pystylle. Edessä oli ponnistuspuomeja. Arvelin että Valma rikkoo laukalle liian aikaisin mutta alkuun pikemminkin meinasi hidastaa ennen estettä. Sitä ennen ravi oli hyvinkin vauhdikasta. Pystyn jälkeen oli 17 metrin väli ennen 4 pikkupystyn jumppasarjaa. Väliin piti saada 5 laukkaa. Ekalla kerralla kiemurreltiin aikamoisesti mutta 5 laukkaa tuli. Tuli myös muillakin kerroilla, jatkossa päästiin onneksi paremmin suoraan. Loppua kohti meillä vauhti kiihtyi ja välillä keilattiin jumpalla joku alas. Mutta alas istuminen ja pidättäminen loppuun asti onnistui hyvin ja saatiin oikein kivojakin hetkiä. Lopuksi eka este oli okserina. Hyvin päästiin ravissa siitäkin yli.

Tässä välissä tulkitsin jo väärin että lopetetaan ja rupesin keventämään. Ope tarkensi että tämä tehtävä riitti meille mutta tullaan vielä muuta. Muu oli sama toiseen suuntaan. Yksinäinen este oli edelleen okseri. Nyt väliin toivottiin neljä laukkaa. Meillä taas jumpalle lähestyminen meni vähän pipariksi kerta toisensa jälkeen. Tähän suuntaan taidettiin joka kerta keilata ainakin joku alas. Ensimmäinen kerta oli silti tyylikkäin ja väliin tuli rauhalliset (open mukaan tahdikkaat) 4 laukkaa. Okseri taisi olla jossain 80 kieppeillä eikä tuntunut yhtään isolta. Muilla kierroksilla vauhti kiihtyi ja tultiin väli kertaalleen reilulla 3 askeleella. Kantapäät alas huusi ope. Katseli meidän menoa oikealta puolelta, joten en yhtään ihmettele kommenttia. Kahdesti tultiin jumpalle ravilähestymisellä ja itellä oli isoja ongelmia ponnistuspaikan kanssa. En saanut Valmaa ponnistamaan mistä tahdoin vaan mentiin aina ihan juureen. Videot kavaltaa että hypyissä valuttiin vasempaan reunaan.

Tällä tunnilla Valmalle tuli todella kuuma. Hikosi kaulansa ihan märäksi. Osasyynä jo kasvanut talvikarva. Loppuverkoissa tuli kivojakin pätkiä ja muistin ratsastaa eteen. Helposti tosin painui kuolaimen alle. Alkuverkoissa testasin 10 metrin laukkavoltin. Loppuverkoissa kokeilin sitten peruutusta. Aika tiukassahan ne askeleet taakse oli mutta tuli niitä. Hepo tosin protestiksi nosti turpansa yleensä taivaisiin. Pahimmillaan pelkäsin jo että rupeaa keulimaan. Tänään oli taas onneksi rauhallinen päivä eikä pukitellutkaan. Vaikka mentiin kaarella kahdesti kavaleteista ohi niin tunnista jäi tosi hyvä mieli.

Tunnin jälkeen testasin meneekö Valma pesarille. Ei mennyt turpa edellä mutta peruuttaen onnistui hyvin. Seisoi myös fiksusti kahdelta puolelta kiinni. Pyöritteli silmiään kun siinä harjalla ja ämpärivedellä sen pesin. Lopuksi piti vielä testata miten heppa suhtautuu harjansa nypläykseen, onko mitään mahdollisuuksia saada sykeröitä. Nätisti oli kun kampasin harjan läpi. Lopuksi vähän kampasin häntääkin ja siihenkin suhtautui hyvin. Joko tästä arvaa seuraavat juonipaljastukset? Suuntaamme koulukisoihin 14.10. naapuritallille. Toivottavasti ei ole kovin paha katastrofi luvassa. Ei mitään tietoa onko Valma ennen kouluaidoissa ollut.

Ongelmia:
kaksi ohimenoa
vauhdin säätely
kyttäily

Parannusta:
tunnista jäi kiva mieli
heppa käyttäytyi tolkusti tallissa vaikka vähän säpsy onkin

Anne kuvasi meidän hyppyjä. Kiitos!