torstai 30. heinäkuuta 2015

Pätevä Pena

Liian vähäinen heppailumäärä rupesi ahdistamaan vaikka muka olikin vähän muuta elämää. Torstaina sain itseni illan viimeiselle tunnille kuudenneksi. Ratsuksi tuli Pena. Mikäs siinä, kiva sillä on toisinaan mennä.

Tarhasta tuli kiltisti ja käsittelin hyvin lyhyellä siimalla. Harjatessa oli tosi asiallinen ja satuloinnista ei sanonut mitään. Suitsiessakin tuli epäilyttävän vähän päänheilutteluja. Tunnille lähtöön en ottanut liinaa karkailun varalle vaan pidin ponin tarkasti otteessa. Eikä se sitten mitään yrittänytkään. Tosin haukkasi vähän koivusta kun pysäytin alle. Mutta selkäännousun ajan seisoi naulittuna aloillaan eikä yrittänytkään karata puskiin.

Pena ei ollut tänään reippaimmillaan muttei onneksi laiskimmillaankaan. Liikkui kyllä muttei kovin säpäkästi. Eikä haettu vauhtia vaan kavioiden takoessa piti ottaa puolipidätteitä. Opena oli torstaiope. Tänään open kanssa sujui ihan hyvin. Itse lähdin Penan kanssa liikkeelle siitä että toimii pienillä avuilla ja jo pitkin ohjin kulkee minun valitsemaani reittiä. Missään vaiheessa ruuna ei oikein jännittynyt. Volteilla ulkolapa saattoi vähän karkailla. Alkuun vähän kaaduttiin kulmat sisään mutta taivutukset kulmiin löytyi jo ennen välikäyntejä.

Käynnissä ja ravissa ei tehty kovin ihmeellisiä. Laukat otettiin kaartamalla ravissa pitkältä sivulta radan poikki ja keskilinjaa ylittäessä nostettiin jompi kumpi laukka. Hetki laukassa (laukan suuntaan kääntyen), takaisin raviin ja sama uudestaan. Tiet oli vähän hutilointia, varsinkin noston jälkeen meinasi kaatua heti sisään. Mutta skarppaamalla parani. Yksi väärä taisi tulla ja useita kymmeniä myötälaukkoja. Jes! Paremmin kuin odotin. Nostotkin oli nostoiksi tunnistettavia.

Lopuksi otettiin vielä vähän harjotusravia sekä laukkaa kumpaankin suuntaan. Pena laukkasi jopa vähän lyhyempänä. Ope käski silti lyhentää vielä. Pituus taisi olla pikemminkin "ei ihan jättipitkä". Kädet ja istunta seilasi laukassa omiaan ja ohjat valui näpeistä. Olisin halunnut tehdä tämänkin eleettömämmin. Jälkimmäiseen kierrokseen (oikea) poni rupesi pudottelemaan raville.

Loppuraveissa piti pitää huolta ettei ruuna ole vasemmalta tyhjä. Asetuksia sisään ja ulos. Ei ihan tasainen kun asetuksen suuntaa vaihtamalla turpa nousi. Mutta ihan kelpo.

Kaarrossa pihalla yritti vähän hyöriä. Malttoi kyllä kun tarpeeksi monesti asettelin takaisin samaan kohtaan seisomaan.

Ongelmia:
ponnettomuus
tiet oli välillä huonoja

Parannusta:
kulmat ja tiet parani
sain ratsastettua suht eleettömästi
ei ponisikaillut pahasti
laukat nousi oikein
omasta ratsastuksestani rupeaa löytymään nyansseja, "ratsun jalkoja nopeammiksi" ym.

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Liian pieniä poneja estetunnilla

Estetunnin ratsukseni oli merkattu Ressu. Yritin protestoida että ratsu on liian pieni varsinkin esteille. Ei auttanut. Ratsukoita oli kivasti vain 3 ja luvassa oli kuulemma tekniikkaa ja poneille vähän myös ruotuunlaittoa, joten ratsuvalinta pysyi. Toki Ressulla piti taas lyhentää(!) jalustimia eikä poni tuntunut liian kapealta vaan oli Wanesan jälkeen helpommin ympäröitävissä töppöjaloillani.

Alkuverkassa ei otettu ratsuja avuille vaan hölköteltiin pitkin ohjin eteen. Tosi vaikea oli sanoa koska liikuttiin riittävästi. Ravi tuntui vähän löysähköltä mutta laukassa liikkui ihan mukavasti eteen. Paremmin liikkui jaloistani kuin raipasta. Lopetin raipan käytön tuloksettomana. Toiseen suuntaan kääntyi paremmin. Kouluratsastusyrityksistä Ressu jännittyi, jäkitti ja nosti turpaa yläviistoon. Vaikka yritin kuinka pitää kädet aloillaan tai vaihtoehtoisesti elää liikkeen mukana.

Hypyt alotettiin ravissa ristikolle. Tuli vähän löysästi mutta hyppäsi mukisematta. Sen verran rennosti tultiin että ravi jatkui hypyn jälkeenkin. Eteenratsastus piti hoitaa erikseen. Muutama hyppy ravissa, sitten laukassa. Kivasti imi esteelle ja nyt vihdoin laukkasi kunnolla reippaasti. Muutama hyppy ristikolle ja pari kertaa okseri. Taidettiin saada myös muutama hypyssä vaihto. Sileällä en osannut. Sitten tuli lisää yllätyksiä. Ratsunvaihto. Kenties vielä pienempään erittäin somaan ponitamma Zitaan, jonka selkään olen ajatellut olevani aivan liian iso.

Zita oli vähän kiemura ja senkin kanssa ns. kouluratsastus oli aivan toivotonta. Jäkitti Ressuakin pahemmin. Mutta kivasti sen sai liikkeelle. Esteillä arpoi ohitusta ja parista ensimmäisestä sain patistettua yli. Oliko ehkä kolmas ristikko, josta pääsi sitten luikahtamaan ohi. Taisi vielä lyödä päänsä mennessä tolppaan. Poni takaisin esteen eteen, uusi lähestyminen ja yli.

Tänään hyppytehtävä piti sisällään siis kääntämistä. Ristikot kaksikaarisen tiellä ja okserit väliin pitkillä teillä, väliin tiukoilla käännöksillä ja lyhyemmillä lähestymisillä. Ensin 3, sitten 5 ja lopuksi 7 hypyn radat jos oikein muistan. 5 hypyn kierros taisi mennä kivasti (useammalla väärällä laukalla) mutta 7 hypyn radalla pudotettiin viimeinen. Sillä kierroksella esteetkin oli ehkä jo max 65 cm. Poni sai juonesta kiinni ja hyppi mukisematta. Teki vaihtojakin.

Lopuksi tultiin vielä keskimmäistä pystyä, joka useammalla putosi. Me otettiin siihen ensin ohijuoksu kun laukka oli aavistuksen löysä ja ratsastin hieman hutiloiden aavistuksen vinoon ja huolettomasti suoristaen. Sen jälkeen onnistuttiin ylityksissä. Saatiin tunnista kehuja. Mutta yleensähän poni toimii pikemminkin köpöttimenä.

Loppukäynnit käytiin maastossa. Rauhallista menoa.

Oikein kiva poni mutta vakituiseen ratsastukseen turhan pieni minulle. Toisin kuin possuRessu niin Zita hurmasi käytöksellään tunnin jälkeen. Se on jauhoturpineen niin soma. Jos tahtoisin hoitoponin niin Zita olisi siihen hommaan oikein sovelias.

Ongelmia:
turhan pienet ponit
vähän ohjausongelmia
muutama ohijuoksu Zitalla

Parannusta:
hyvin loikkivat
tolkkuja elukoita

Paula videoi lopputuntia:

Paluu arkeen ponitunnilla

Maanantaina oli vihdoin aika palata omille tunneilleni loman jälkeen. Kaikkineen 6 viikon tauko tuntui turhan pitkältä. Päivän ratsuvalinnat yllättivät. Koulutunnille sain Wanesan. Poni oli jo hommissa ilman satulaa, joten satula selkään ja menoksi. Ratsukoita tunnilla oli 5. Keli oli vähän päälle +15°C. Odotellessa tuli kylmä mutta ratsailla kaikki t-paitaa enemmät olivat liikaa.

Wanesa oli aika peruspötkylä. Tavallista vähemmän puri kuolaimeen. Ei mitään superlennokkuutta tai letkeyttä mutta suht kelpo menoa. Yritin keskittyä kaikkeen lomalla oppimaani. Ponin pienissä askelissa oli hankala olla. Hankalinta oli alaspäin siirtymät ja kulmat. Tosin lopputuntia kohti kulmat parani kelvoiksi. Alkutunnista tehtiin lähinnä 8 ja 10 metrin voltteja. Kääntyi ok ja yritin muistaa hellittää sisältä. Aika tasaista menoa.

Laukkapätkät otettiin jo alkuun. Vasen siedettävä mutta oikeassa laukassa en osannut istua yhtään. Hirmuista hytkymistä ja seilaamista. Katosiko laukkaistuntani kesällä? Nipsunkin kanssa kun oli tavallista hankalampaa eikä Repen kanssa ole koskaan sujunutkaan.

Lopputunnista tehtiin kauhukseni vielä väistöjä. Siksak eli uralta sisään, suoristus ja takaisin uralle. Käynnissä tämä sujui pienen alkukiirehdinnän jälkeen jopa yllättävän hyvin ja tasaisesti. Keskityin pitämään painoa väistön puolella eli eri puolella kuin väistävä pohje. Vaikka luontaisesti painoni tahtoisikin valua liikkeen taakse. Yritin myös väistää rauhassa, kiirehtimättä ja käyttämättä hirmuisesti apuja. Ope kehui väistöjämme. Ravissa meni enemmän jäkittämiseksi ja pelkäksi suorana valumiseksi. Enää ei väistänyt zen-metodilla vaan piti ottaa suurempia pidätteitä ulkoa että vähän malttoi odottaa ja ottaa ristiaskelia. Kelvollista mutta rentous katosi. Meinasi hyytyä myös vauhti, joten otettiin muutamat sivut laukassa. Siinä oli kivan tasainen kuskin hytkynnästä huolimatta.

Muut päästettiin loppukäynneille maastoon. Minulle tuli vaihtoponi estetuntia varten.

Ongelmia:
siirtymät alas
kulmat alkutunnista
istuminen laukassa
raviväistöt

Parannusta:
käyntiväistöt
kivan tasainen

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Harmillisesti maneesissa

Sunnuntaina päädyin sittenkin lepopäivän sijasta ratsaille. Ensimmäistä kertaa tälle kesälle tallille mennessä oli yli +20°C. Säätiedotus uhkasi kuitenkin sateita mutta eipä paria tippaa enempää näkynyt. Ratsukoita tunnille tuli 8 ja sain taas Cunamin. Harmikseni unohdin taas kannukset kotiin.

Äänekkäistä vastalauseistani huolimatta mentiin maneesiin. Koska saattaa sataa. Ehdotin että jos mentäisiin sisälle vasta kun sataa. Eikä satanut. Maneesissa oli +25°C mutta enemmän harmitti menettää pihalämpö. Vaikka olikin pilvessä ja tuuli.

Cunami oli vino, pitkä ja löysä. Sain vähän lyhenemään mutta tämän päivän uutuus oli pään heiluttelu. Nyki narua jo kun talutin sen tarhasta talliin. Silloin ehkä enemmän ruoan perässä.

Alkuverkassa piti ratsastaa eteen ja pitää kädet aloillaan. Omat jalatkin nousi kun yritin saada reaktiota ja aika epätoivoisesti houkutella takasia alle. Ei tullut hyvää. Ope ehdotti nopeita siirtymiä. Ravista käyntiin tuli pahasti kättä vasten. Lopulta kun mietin Airan oppeja niin sain ravista asiallisesti käyntiin. Yksi tunnin hyvistä hetkistä. Takaisin raviin pääseminen oli työlästä. Tässäkin loppui työstöaika kesken ja otettiin vielä laukat. Tosi nätit nostot tuli. Hetkittäin vyöryi ja oli tosi vino. Olisi pitänyt saada ensin käynnissä asetukset läpi. Tuli onneksi muutama kevyempikin hetki.

Tehtävänä tultiin avoja. Maneesi puoliksi ja hevosten kanssa jäätiin takapäätyyn. Pituushalkaisijalle, päädystä vuorotellen eri suuntiin. Kulmaan voltti ja uraa pitkin avoa. Oli vaikeaa jo käynnissä, ravissa aika toivotonta. Pelkkä suoraan meneminen oli haastavaa kun reitti pullahteli. Ei tullut hyvää. Joko ei taipunut tarpeeksi tai taipui mutta jalat ei siirtyneet. Muutaman kerran olisin halunnut kaikki muut pois ja open jakamattoman huomion. Tämä olisi pitänyt saada aloittaa tarpeeksi rauhassa. Lisäksi meno oli yhä löysää. Jos jotain hyvää pitää hakea niin lantiota alle kääntäen ja vatsalihaksia ajatellen sain kivaa istuintuntumaa raviin.

Laukattiin vielä oikeassa kierroksessa ja tehtiin omalle puoliskollemme lyhyille sivuille 10 metrin voltit. Cunami ei ensin nostanut laukkaa. Kolmas yritys tuotti kuskia tyydyttävän lopputuloksen. Volteilla meinattiin kaatua ja valua. Ulkolavan karkailuja en meinannut huomata itse. Kulmissa kantattiin välillä pahasti ja laukka tuntui tasapainottomalta. Vaan vasenta laukkaa ei otettukaan vaan loppuravit. Sinnepäin ok muttei lähellekään priimaa.

Liekö kannusten puute vaikutti näin paljon? Vai onkohan hepo ollut jotenkin erilaisella käytöllä? Tämän tunnin jälkeen tuli sellainen olo etten todellakaan lähtisi Cunamilla koulukisoihin. Oikeastaan voisin pitää taukoa koko hevosesta.

Tähän loppui loma ja hevostelun painopiste siirtyy taas etelään.

Ongelmia:
omien jalkojen ulkokierto
ratsu oli pitkä, löysä ja vino
avot
ohjien nykiminen
en tullut onnelliseksi

Parannusta:
alkutunnista siistit laukannostot
keskittymällä päästiin vähän paremmin suoraan

perjantai 24. heinäkuuta 2015

Sittenkin parannusta poniesteillä

Perjantaiaamu oli taas aikainen. Yhdeksältä oltiin satulassa. Ratsuna jatkoi Repe. Keli oli sateinen mutta lämpimähkö. Tämän kesän mittapuulla siis eli n. +15°C. Ratsukoita samat 4 kuin viikkoa aiemminkin. Kuvittelin että esitetään hyvin samanlaista menoa kuin kahdella aiemmallakin kerralla ja lopussa poni uuvahtaa käyttökelvottomaksi.

Tänään otettiin reippaampi alkuverkka. Ehdittiin ravissa vasta alkuun (kääntelin yllättäviä reittejä) kun otettiinkin jo laukkaa. Herättelin ponin liikkeelle ja ihan mukavasti siitä löytyikin vauhtia. Lävistäjillä vaihtoi vain etupään ja senkin ennen kuin pyysin.

Tehtävänä tultiin volttia maapuomilla, isompaa volttia kahdella kavaletilla (3 askelta väliin) ja ympyrää kolmella ristikolla, 1 laukka väleihin. Meillä oli haasteita saada asetusta menosuuntaan ja silti kääntyä. Yllättävän hyvin poni ohjautui vaikka tuntui siltä että herran haltuun. Ei menty kertaakaan ohi. Alkuun vähän räpellettiin askelten kanssa mutta lopussa löytyi halutut askeleet ja myötälaukkakin säilyi. Kahdesti kumpaankin suuntaan tätä. Odotellessa siirtelin ponin etuosaa käynnissä. Aika hankalaa oli sekin.

Tunti meni käytännössä ympyrätehtävällä. Esteet oli kavalettitasoa mutta poni tsemppasi hienosti ja oli meille sopivan haastavaa. Eikä menty kertaakaan ohi!

Lopuksi tultiin vielä vinohyppyjä uusintateitä treenaten. Pohdin jo että kuinka kovasti meitä yritetään saada esteestä ohi. Vaan kun sai suoristettua hyvin linjalle niin tokihan Repe meni yli. Ensin n. 60 cm ja toisella kierroksella n. 75 cm pystyt. Puhtaasti ja laukat vaihtaen. Jihuu!

Tässä vaiheessa poni rupesi väsähtämään muttei haitannut kun tunti oli pulkassa. Omistaja heitti ehdotuksen että ottaisin ponin mukaan etelään, kouluttaisin ja kisaisin hyväksi ja sitten toisin takaisin. Semmosia suunnitelmia mulla ei kuitenkaan ole. Toivotti tervetulleeksi uudestaankin. Nyt nimittäin rupeaa olemaan lomapäivät loppusuoralla.

Ongelmia:
sisäpohkeen ympäri ratsastaminen

Parannusta:
ei ohimenoja eikä taidettu pudottaakaan
eteni
ei pukitellut (onko tämä hyvä?)
hyppi mieluusti
ei väsähtänyt pahasti

tiistai 21. heinäkuuta 2015

Vihdoinkin Aira - keskivartalon lihaksia käyttöön

Tiistaille tuli tilaisuus päästä kaksarille Tallinmäelle Airan silmien alle. Tottakai menin. Ratsukseni sain Ellun ja ennen tunnin alkua pääsin vähän leikkimään hoitsua ja desinfioimaan kun tamma oli saanut tikun niskaansa. Keli oli mennessä oikein mukava mutta tunnin alkaessa iski kunnon sade niskaan. Onneksi ei olla sokerista.

Aira antoi kuulokkeet ja joutui lopulta värkkäämään kuulokkeeni kanssa muutaman kerran tunnin aikana. Oltiin koko tunti ympyrällä. Aloitettiin käynnissä, käännettiin jalat ulkokiertoon, käännettiin lantio alle ja rutistettiin vatsalihaksilla rintakehä lantion ylle. Käsiin ei koskettu ja jalatkin sai olla melko rauhassa ensimmäisen asettelun jälkeen. Vaan lantion kääntö oli paljon tehokkaampi kuin mitä olen itsekseni pyöritellyt. Vähän edemmäs satulassa ja hengitettiin napa sisään. Sitten ylävartaloa kallistettiin eteen ja alas. Hullultahan se tuntui. Kuin katsekin olisi kääntynyt alas. Vaan kun tuntui omituisimmalta niin tuntikaveria vilkaisemalla selvisi, että hyvännäköiseen asentoon meidät ohjattiin.

Kevyessä ravissa piti istahtaa pidemmäksi aikaa alas ja levähtää satulassa että sai pakaroita ja reisiä rennommiksi. Alkuun ns. kenotus tuntui oikealla selässä lavan tienoilla. Myöhemmin rupesi pakottamaan kylkiä. Mutta ihan siedettävyyden rajoissa. Oli toki huimasti rankempaa kuin yleensä. Sekä harjoitus- että kevyessä ravissa palattiin välillä vanhaan asentoon. Minäkin huomasin eron Ellun menossa. Kun suoristauduin vanhaan asentooni, lepatin enemmän ja painopisteeni nousi. Ratsu valui pidemmäksi ja takaset jäivät matkasta. Kun palauduin uuteen, matalampaan asentoon niin Ellu lyheni ja polki paremmin alleen. Vaikka mitään kovin kummoista tammalta ei vaadittu. Aika rauhassa se askelsikin. Myös siirtymistä tuli rentoja kun ne teki uudella tavalla istumalla ja hengittämällä. Ei säntäilyjä eikä töksähdyksiä. Tästä löytyy se laatu.

Otettiin myös pätkät laukkaa. Vasen ensin koska oli kaikille helpompi. Ellu kaatui vähän sisään muttei kovin pahasti. Kylkeen haettiin jo vähän ajatusta kierrosta. Ylävartaloa liikkeen suuntaan. Eihän nämä uusia asioita olleet mutta toteutus oli kerrankin perusteellinen. Keskivartalon tuki vähän levähti laukassa eikä siihen erityisemmin puututtu. Sitten toinen suunta ja jo ravissa pikkuhiljaa ilmennyt sisään kaatuminen tehostui. Hellitä ulkoa, johda sisäkädellä sisään, käytä sisäpohjetta mutta älä jää puristamaan. Kierrä ylävartalo, kylki haltuun (mitäköhän sille piti tehdä?), rentouta sisäreisi. Sain itseäni hieman suoristettua ja parani vähän.

Loppuraveissa tamma oli reipas muttei kaahottanut ollenkaan pahasti. Sain kannustavan kommentin että 80 % vinouksistani todennäköisesti korjaantuu sillä että saadaan keskivartalon tuki kuntoon. Erittäin lohduttavaa.

Kannatti tosiaan käydä vaikka varmasti mattoilu alle olisi lohduttanut. Aiemmin olen ollut luennolla ja katsonut demon hevosmessuilla. Olihan tämä arvokasta (kaikkineen 75 e) mutta ehdottomasti hintansa arvoista. Nyt ymmärrän vähän paremmin niitä ulkomaille lähteneitä pro-kuskeja, jotka haastatteluissa toteavat että piti opetella ratsastamaan uudestaan.

Ongelmia:
tunnin aluksi Ellu ei malttanut seistä
oli raskaahkoa, kyljissä tuntui
hankala löytää itse uuteen asentoon
varmasti jäi vielä paljon parannettavaa

Parannusta:
huomasin eron ratsun menossa ja tekemisen laadussa
opella loistava haukankatse ja ammattitaito

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Kisaponi matalana ja laukassa kulmikkaana

Sunnuntain tunnille saatiin valita ratsut huutoäänestyksellä. Taas jako sujui oikein sopuisasti. Jatsi, Cunami ja Ransu löysivät innokkaat kuskit ja minä sain Nipsun, jolle ei ollut muita innokkaita ottajia. Ratsukoita tunnille tuli 8. Poni oli valmiiksi hommissa ja keli suosi vaikka kaatosadekuuron uhka leijui yllä. Aurinkoista ja n. +17°C.

Alkutuntuma ratsuihin otettiin käynnissä. Vähän väistöjä, voltteja ja siirtymiä oman mielen mukaan. Ope ohjeisti tekemään asetuksia uloskin että saisin Niilon irti vasemmasta ohjasta. Pysähdyksistä huomasi miten ratsu ei ollut avuilla kun turpa nousi ja pysähtyi kättä vasten. Tuuhean harjan takaa en tiennyt mihin turpa osoitti. Suurimman osan ajasta ratsu liikkui turhan matalana kuolaimen takana. Ei tuntunut ihan niin matalalta kuin videot paljastavat. Ennen raveja mentiin keskelle kuuntelemaan tehtävänanto.

Päivän teemana oli väistöt. Kumpaakin läjistäjää pitkin kaksi väistöpätkää ja keskellä pätkä suoraan. Päätyihin sai ravata ympyrät. Taisi olla oikea kierros eli vasemman pohkeen väistö, joka meillä meni sujuvammin. Sain jopa pidettyä kummatkin pohkeet tuntumalla. Toiseen suuntaan vauhti hyytyi.  Raviympyrät sen sijaan menivät ihan asiallisesti ja saatiin kehuja napakasta ravista. Mutta ilmaiseksi sitä ei saanut vaan piti pyytää topakasti.

Käyntiväistöjä tehtiin pieni ikuisuus. Olisin kaivannut vielä vähän täsmällisempiä kommentteja väistön sopivuudesta. Selkään tunsin huonosti jos poikitusta oli liikaa. Hieman lisää asetusta ja kevyempää keulaa kaivattiin. Vaan huonosti nousi pohkeistani. Kun keskityin rauhallisiin apuihin niin sain kuitenkin aika tasaiset väistöt.

Välihuilauksen jälkeen mentiin pääty-ympyröille ottamaan laukat. Me jouduttiin hitaiden puolelle. Heti alkuun alleviivasin ponille että eteen. Ei ihan tullut pukkia mutta pyyntö meni perille. Ensin vasen laukka. Kamalaa vatkausta oli olla kyydissä. Ope ehdotti taas myötä- ja vasta-asetuksia. Tein minkä hytkymiseltäni kykenin. Laukattiin vielä ties kuinka pitkään ja poni meinasi hyytyä jos en välillä muistuttanut vauhdista. Oikea kierros oli jos mahdollista niin vielä kamalampi istua. Jalat nousi ja keskivartalo heijasi eestaas. Ja yhä vaan laukattiin kierrostolkulla. Oli rankkaa! Kun open silmä vältti olin hetken kevyessä istunnassa mutta ei se juuri helpottanut. Otin yhden ravisiirtymän tasaamaan etäisyyksiä ja samalla huokaisin muutaman sekunnin. Sitten vielä sinnillä lisää laukkaa. Alaspäin siirtymät tuli vähän turhankin helposti (etupainoisesti tyssäten).

Loppuravit oli sangen lyhyet. Yhä tuntui matalalta ja yritin saada keulaa ylemmäs. Ope ohjeisti antamaan pidempää ohjaa silläkin riskillä että pää painuu polviin. Eikä kuulemma ollut yhtään niin paha kuin kuvittelin. Huokailuni laukan kammottavuudesta ope kuittasi sillä että olen liian itsekriittinen. Niilo oli kuulemma hetkittäin näyttänyt jopa keveältä edestä.

Ongelmia:
laukka oli tänään erityisen kammottavaa istua (ei mielestäni aikaisemmin)
meno painui kuolaimen alle
ei ollut ihan avuilla ja takajalkojen päällä

Parannusta:
kulki edestä aika tasaisena
laukassakin oli kelvollisia pätkiä

Anne videoi:

lauantai 18. heinäkuuta 2015

Ransu nohevana istuntatunnilla

Lauantain jälkimmäiselle tunnille tuli ennusteiden mukaan kiire. Onneksi ratsu oli laitettu valmiiksi kuntoon. Arvailu meni oikein ja yksi kolmesta vaihtoehdostahan sieltä tuli, tällä kertaa Ransu. Eli haittasi vielä vähemmän ettei sitä tarvinnut varustaa itse. Kesäpäivä oli tämän vuoden mittapuulla lämmin, +19,5°C. Ratsukoita tunnilla kivasti vain 4. Opena sama eilinen sijainen.

Alkutunnista asti Ransu oli helppo, tasainen, kuuliainen ja pyöreä. Tehtiin pääty-ympyröitä asetuksella sisään ja ulos. Meille lisäpuuhaksi tuli väistää ympyröillä takaosaa ulos ja tehdä pitkillä sivuilla ravin kokoamista. Kaikki onnistui ihanan helposti. Ravikin oli rentoa ja etenevää eikä tahtikaan kiihtynyt.

Tehtävälle nostettiin jalustimet ylös ja jakauduttiin pääty-ympyröille. Tehtiin ensin ravista 2 kpl 4 askeleen käyntisiirtymiä kierroksen aikana. Myöhemmin laukasta yksi 4 askeleen ravisiirtymä. Eemeli eteni meitä hitaammin, joten välillä otin siirtymien kohdalla seis tasatakseni välimatkaa. Alas Ransu tuli parhaimmillaan pelkällä istunnalla, ihanan helppoa. Raville siirtymät olisi saaneet olla aavistuksen aktiivisempia. Oikea laukka nousi ravin jälkeen myös ihanan helposti. Vasemmassa kierroksessa ratsu rupesi olemaan jo vähän väsähtänyt mutta tsemppasi silti hienosti. Aluksi vasen laukka tuntui tosi hankalalta, kulmikkaalta ja nelitahtiselta. Vaan kun lähti rullaamaan niin parani.

Itse keskityin istumaan keskellä satulaa. Kyydissä oli helppo olla mutta jalan noustessa (sitäkin valitettavasti sattuu), paino tuppasi kellahtamaan toiselle puolelle. Aluksi ympyrässämme oli pullahdus portin puolella. Siihenkin auttoi keskivartalon suoristus ja kääntö tasaisemmin menosuuntaan.

Tosi kiva ja mutkaton tunti. Ratsulle tuli kyllä kuuma. Jos Ransu olisi kiva hoitaa niin pääsisi suosikkilistalleni.

Ongelmia:
ope näki jotain sisäpohkeen päälle valumista tms. mitä en itse huomannut
ympyrä oli alkuun pullahtava
vasen laukka oli aluksi kulmikasta

Parannusta:
tosi vaivatonta ja helppoa

Pikkaralan maastoissa

Lauantaiaamuna (aamupäivästä iltapäivään sanoisi joku muu) käytiin taas Tallinmäeltä maastossa. Hevostoive meni läpi ja sain Ellun. Piti lähteä kolmisin mutta lopulta letkaa vetämään tuli poni. Alkumatkasta vähän harmittelin kun Ellu olisi selvästi halunnut mennä lujempaa ja mentiin ihan ponin hännässä. En halunnut vain pidätellä koko reissua, joten annoin nuohota hännässä kun ei tämä tuntunut ponia haittaavan. Ravissa sama juttu. Enkä ehtinyt pyytää Ellua raviin vaan tamma hypähti raville heti kun poni rupesi ravaamaan (minulle nämä tuli pääosin yllätyksenä). Enkä jaksanut käyttää takaisin käynnissä.

Mentiin alkumatka samaa reittiä kuin viimeksi. Ensin puskaa, sitten tietä pitkin. Lopulta hyväpohjaista metsää. Vaikka oli jotain hajuja että missä ollaan niin olin silti risteyksissä hukassa. Ja niitä oli paljon. Käytiinpä vähän kahlaamassakin kun oli märkää. Laukatessa varmistelin ettei sitten tehdä äkkikäännöksiä vaan tahdon varotuksen hyvissä ajoin. Risteyksestä käännyttiin nyt eri suuntaan kuin viimeksi ja mentiin lopulta junaradan yli. Melko pian tunnistin reitin samaksi kuin muinoin Sirkan kanssa, Väinö seurana.

Kuntoradalla mahduttiin laukkaamaan leveästi. Alkuun ponin häntä oli yhä lähellä mutta Ellun juoksukunto taisi vaihtua tohotukseksi ja lopulta poniin jäi hajurakoa. Yritin ohjata sen verran sivuun ettei saatu kivisadetta niskaan. Ellu rupesi himmailemaan vauhtia itse ennen kuin siirryttiin raville. Huippunopeus GPS:n mukaan oli 46,2 km/h. Ei tuntunut kovin lujalta nämäkään vauhdit. Kunnon kiitovauhtia, kaulan laskemista ja selän venytystä ei tullut.

Hiekkamontun alta löytyi lampi, jossa käytiin kahlaamassa. Ellu ensin vähän arasteli mutta lopulta piti jo huolehtia ettei mennä liian syvälle ja kastella satulaa. Kovin vesipeto Ellu ei ollut. Ötökät häiritsi eikä malttanut seistä yhtään aloillaan. Ponien uidessa käytiin ottamassa erä kukkulan kuningasta montun päällä. Lopulta toinenkin kierros Jetille apuna. Kivasti kiipesi.

Paluumatkalla ei laukkavauhti parantunut. Olin jo vähän huolissani miten Ellu jaksaa mutta ainakin menohaluja oli. Nyt polulle kääntyminen ei sujunut enää mallikkaasti. Itselleni se tuli yllätyksenä ja lopulta 3 ratsua oli mutkassa laukassa aikamoisessa sumpussa kun en ehtinyt oikein reagoida. Pääsivät kärhämöimään keskenään mutta onneksi ei sattunut mitään. Kehotukset hidastaa oli jääneet täysin kuulematta. Tykkäsin silti vähän kyttyrää laukkakäännöksestä. Varsinkin kun se oli näin hallitsematon ja tuli varoittamatta.

Loppumatkasta Ellu tohotti yhä. Ravissa veti kunnon kiitoa. Mentiin vähän omia reittejämme kun opastus puuttui. Ponin perässä Ellu olisi yhä halunnut mennä lujempaa. Loppukäynneissä ei poni eikä Ellu olisi malttaneet kävellä vaan hypähtelivät raville. Olin tiukkana enkä antanut ravata. Lopulta Ellu rauhoittui kävelemään ja vihdoin ponin häntä oli kauempana edessä.

Ongelmia:
kommunikaatiokatkokset
en tainnut kertaakaan pyytää Ellua raviin vaan tamma teki päätökset itse

Parannusta:
reipas ja rauhallinen ratsu

perjantai 17. heinäkuuta 2015

Vielä puomeja

Heppahulluus ajoi perjantaina kolmannenkin kerran ratsaille. Vielä vikallekin tunnille. Käytännön järjestelyt sujuivat helposti kun Cunami jatkoi ja Ransu oli valmiina hommissa. Ratsun vaihto lennosta siis. Vähän esteiden poiskasaamista ja puomit jäljelle. Ratsukoita taisi olla 7.

Ransu oli tosi tolkku. Alkutunnista piti vähän patistella eteen ja sen jälkeen tuli jo sanomista liian kiireisestä tahdista. Ravissa tultiin pääty-ympyrän puomeja kevyessä istunnassa. Vähän jotain hienosäätöä sisäpohkeen ympäri ratsastamisesta ja muuta sellaista. Alkutunti mentiin käyntiä ja ravia, laukat otettiin vasta välikäyntien jälkeen.

Laukka tuntui hankalammalta ratsastaa. Eteni reippaasti ja vähän piti suunnitella reittejä ettei päädytty muiden häntiin. Puomeille osuttiin kyllä laukassa mutta kaunis ympyrän kaari ja sisäjalan ympäri taivuttaminen irtosi vasta muutaman yrityksen jälkeen.

Toiseen kierrokseen ei laukattu pohjille vaan tultiin heti tehtävä eli pääty-ympyrät päihin ja pitkällä sivulla puomilinjan yli. Laukka venyi vähän pitkäksi mutta jotenkuten osuttiin linjan puomeille, yllättävän hyvin myös ympyrällä. Sitten toiseen kierrokseen vielä sama juttu.

Ihan hauska tunti ja Ransu oli asiallisempi kuin odotin.

Ongelmia:
laukassa vauhtia rupesi olemaan liikaakin
alkuun ympyrällä puomeille ohjaus
hoitaessa turhan häslä

Parannusta:
ratti ja jarru toimivat

Cunamilla yllätysesteitä

Perjantaina kävin aletuntien joukossa normaalihintaisen tunnin. Pätevien aikuisten pienryhmään. Tosin kokonpano oli vaihtunut aika lailla. Ratsukoita tunnilla oli 4 ja tunnin piti sijainen. Keli oli ihanan lämmin, lähempänä kahtakymppiä. Mutta aiheena ei ollutkaan koulua vaikka olin tästä lähes varma vaan listassa luki kavaletti/este. Ratsuni oli ei niin yllättäen Cunami.

Osa olisi halunnut mennä koulua mutta lopputulemana "kai nyt ainakin jotain hypellään". Kasattiin 4 estettä ja päätyyn kaksi kavalettia ympyrälle. Suojat jalkoihin.

Alkuverkassa tehtiin ravista käyntiin siirtymiä. Cunami taas vyöryi, joten tuli vinkki tehdä enemmänkin siirtymiä jos tarvitsee. Yritin myös peruuttaa mutten saanut askeltakaan taakse. Pikkuhiljaa siirtymät kuitenkin paranivat ja parhaimmillaan ruuna pysyi pyöreänä ja sain hidastamaan käyntiin lähes pelkällä istunnalla. Laukassa ei vyörynyt ja piti keskittyä taas pitämään ratsu suorana.

Alkuun tultiin kavaletteja ympyrällä. Pari kertaa kumpaankin suuntaan. Kertaalleen keilattiin, askelia väliin tuli 2 - 3. Suht siistiä. Sitten tultiin 20 metrin linja. Ope kysyi että saako nostaa. Vastasin että juu ja esteet nousivatkin samantien lähelle kasikymppiä. Turvaliiviä ei sattunut olemaan matkassa. Neljä sujuvaa askelta. Oltaisiinkohan viuhdottu joku kerta vähemmälläkin?

Kaareva linja oikeasta vasemmalle oli haastavampi. 24 metriä ja välillä kiihtyi. Pari kertaa ensin pelkällä kaarella, askelia taisi tulla pääosin 5. Ekalla kerralla ennen jälkimmäistä estettä ruuna vähän arpoi että kummalta puolelta menisi ohi. Päästiin kuitenkin yli. Lopulta tein väliin kontrollivoltin. Voltilla sain kivasti haltuun mutta heti kun suoristin kohti jälkimmäistä niin ruuna ampaisi. Taputin ylityksestä mutta ope käski ottaa laukka ensin haltuun ja taputtaa vasta sitten.

Lopuksi tultiin kuuden hypyn rata. Suora ja kaksi kaarevaa. Tämä on videolla. Suora meni rauhallisesti, muualla mentiin lujempaa. Sain aika äkkiä aina haltuun ja lopun sakkokierroksella rauhottui kivasti.

Oli hauska tunti vaikkei koskaan aiemmin ole ollut ihan yhtä vauhdikasta menoa. Ei pukitellut eikä vetänyt päätä alas (ihan tosi vähän korkeintaan). Tämmösiä kysyttiin myöhemmin. Loppuraveissa ei juossut alta vaan oli rento ja rauhallinen.

Ongelmia:
alkutunnista jännittyi vähän yhdessä kohdassa kenttää
välillä mentiin aika haipakkaa
pari pudotusta

Parannusta:
ihana keli
vauhti ei hirvittänyt
ei kieltoja

Tältä se näytti:

Uusintahypyt Repellä

Perjantaina päädyin taas hyppäämään Tallinmäelle. Alunperin lupailtiin Ellua mutta lopulta sain tilalle Repen. Mikäs siinä vaikka mieluummin olisin hypännyt Ellulla. Keli oli lämmin ja olin pitkähihaisessani vähän ylipukeutunut. Ratsukoita tunnilla oli 4, mukana myös Anne ja Kaisa.

Alkuverkassa käynti sujui ihan ok. Pitkin ohjin jopa eteni itse. Ravissa ja laukassa oli samat ongelmat kuin aiemminkin. En tainnut saada ponia kunnolla eteen sillä tänään ei tullut yhtään pukkia.

Ravipuomit meni ihan ok, samoin ristikot ja kavaletti suuntaa vaihtaen. Tiukemmalla kaarteella tultu okseri ylitettiin kyllä aika kiemuralla. Sitten hypättiin lankkulinja ensin neljällä ja sitten kolmella laukalla. Hyvin sain menon säädeltyä. Eikä tuijotellut esteitä. Tämän jälkeen tultiin vielä muuri. Näytti vähän kyseenalaisen korkealta mutta ei Repe siitä mitään sanonut, loikkasi empimättä yli.

Ratapiirroksesta kiitos Annelle.


Rata tultiin porukan ekana. Korkeutta n. 70 cm. Muuri, portti, okseri, portti toiseen suuntaan, sarja ja lopuksi suora linja. 7 estettä, 8 hyppyä. Aloittaessa laukkasi hyvin mutta laukka kuoli kaarteisiin ja samalla rupesi puskemaan sisään. Tietkin meni höpöiksi. Kolmosena ollut okseri vilahdettiin oikealta ohi. Meidän tyypillisiä kääntöongelmia. Uusintayrityksellä päästiin yli kun keskityin pitämään sisäohjan löysänä. Seuraavassakin kaarteessa laukka sammui ja sarjalle tultiin ehkä turhan pienesti. Odotin jo kahta askelta väliin mutta Repe venytti yhdellä ja lähes päästiin yli. B-osan takapuomi jäi alle. Linjastakin selviydyttiin yli, neljä laukkaa väliin.

Saatiin huilata yhden suorituksen ajan ja sitten tultiin sama uudestaan. Poni rupesi olemaan entistä uupuneempi ja laukka hyytyi väleissä yhä pahemmin. Nyt jo ykkösestä rämmittiin yli. Esteet kuitenkin ylittyi sarjaan asti. Edelliskerrasta taisi jäädä ponille niin kurja kokemus että nyt juoksi sarjan b-osasta vasemmalta ohi. Uusintayrityksellä näytti vielä selvemmin että minähän en tuota b-osan okseria hyppää. Kun okserista otettiin takapuomi pois niin ponin hyppyhalut palasivat. Linja meni ongelmitta. Omassa ratsastuksessani huomasin että kun poni liikkui huonommin eteen niin rupesin itse heilumaan ja huhkimaan kyydissä enemmän. Ei hyvä.

Ope olisi laittanut meidät hyppäämään sarjan vielä heti perään. Ehdotin että huilitaan isojen suoritusten ajan ja hypätään se vasta lopuksi. Tämä kävi. Lopulta a-osa laitettiin ristikoksi ja b oli pystynä. Mukisematta yli ja se riitti meille. Ei mitään kovin sujuvaa mutta tämän parempaa ei tänään olisi enää irronnut. Ponin kunto loppui.

Loppukäynnit tehtiin maastolenkillä. Siellä Repe oli taas asiallinen paitsi vähän turhan nälkäinen eli puskien perään.

En tullut tästä tunnista erityisen onnelliseksi. Tuntui että meni huonommin kuin viimeksi. Se ei koskaan lohduta.

Ongelmia:
ohimeno kolmosokserille
2 kieltoa sarjalle
poni hyytyi
laukka kuoli kaarteisiin

Parannusta:
korkeus ei ollut ongelma
ei tuijotellut esteitä

Videot kuvattu ratsailta, kiitos Annelle ja Kaisalle.

keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Lisää hyppyhommia Jatsilla

Torstaina mahduin aletunnille hyppäämään. Ratsukoita oli kivasti vain 6. Arvasin ihan oikein että hyppään Jatsilla. Ruuna olikin jo valmiiksi hommissa, tämä oli sille kolmas tunti putkeen. Esteitä oli 3 ja olivat pihalla valmiina. Linja suoraan ja kaarevana, noin 17 metriä. Lämmintä niukasti +15°C.

Alkuverkassa oli perusongelmat. Ei kuuntele sisäpohjetta, oikoo kulmissa. Uutena tänään sisäkäteni yritti karata harjan yli ulkopuolelle. Ravissa tultiin puomeja. Puomit ihan ok. Muualla tuntui että matelee ja kun sain liikkeelle niin mentiinkin jo liian lujaa. Volteilla taipui yllättävän hyvin. Laukansäätely alkuun oli normaalia laukkaa ja eteen. Tuli vähän huonosti takaisin. Eteni kyllä.

Hyppyjä tultiin minikorkeuksilla ensin linjaa suoraan, sitten kaarevana. Alussa oli maapuomit. Me taidettiin tulkata ne ponnistuspuomeiksi eikä oikein meinannut mahtua askel väliin. Ei kovin nättiä. Taidettiin viuhahtaa väli jopa kolmella. Parhaimmillaan tuli 5. Jatsi oli oppinut ikävän tavan kiihdytellä esteille eikä tässä kuuden porukassa ollut oikea hetki lähteä kitkemään mokomia tapoja. Laukat vaihtui vääriksi ja suihkittiin yli. Kääntyi kuitenkin ihan hyvin.

Lopulta esteet vähän nousi meille. Pisaratehtävä tultiin n. 70 cm korkeudella. Asiallisemmat tiet mutta kaarteessa väärä laukka. Perään tultiin pelkkä suora uudestaan, ope nosti. Ekalla kierroksella tuli pudotus ja sakkona uudestaan. Nyt tuli näppärät 4 (tosin väärää) väliin ja kehuja hyvästä hypystä. Korkeus n. 80 cm. Jee!

Kiva oli myös että muut sennut rohkaistuivat hyppäämään linjan 65 sentissä ja hyvin meni.

Ongelmia:
sisäkäsi yritti karata harjan yli
laukan lyhentäminen
poikkeuksellisen paljon vääriä laukkoja
jotain putosi

Parannusta:
reippaasti yli

maanantai 13. heinäkuuta 2015

Väistöyrityksiä Cunamilla

Maanantaina kävin illasta vielä aletunnilla. Ratsuvalinta osui yhteen veikkauksistani eli Cunamiin. Hepo oli vielä tarhassa ja kun hain sen sieltä sisään niin sai jonkun sätkyn ja oli juossut ohitseni ennen kuin ehdin huomata. Onni on hyvin koulutetut hevoset, jotka eivät juokse yli. Hoitaessa oli asiallisesti.

Ratsukoita tunnilla oli 6 tai 7. Muut tulivat lähinnä perä edellä vastaan kun mentiin niin reippaasti. +15°C eli t-paitakeli.

Alkuverkassa Cunami meinasi vähän vyöryä. Käynnissä taivutin ja tein väistöjä. Ravissa hain varsinkin taivutusta oikealle. Meno tuntui vähän lompsimiselta. Laukat tuntui vähän holtittomilta mutta pysyi käsissä. Vasemmassa kierroksessa perä karkasi sisään ja yritin suoristaa.

Väistöjä mentiin kivasti ensin useampi kerta käynnissä. Oikean pohkeen väistäminen oli aika tuskaisaa. Kyllä siitä jotain tuli mutta helppoa ja tasaista ei. Ravissa meinasi vyöryä vain avuilta. Ehkä joitain hyviäkin askelia. Vasenta pohjetta väisti helpommin. Käynnissä vähän meinasi vauhti hyytyä ja yhä oli hankala pitää oma ulkopohje kiinni. Ravissa edelleen aavistus liikaa vyörymistä mutta parempi tähän suuntaan.

Loppuun tehtiin vielä vasenta laukkaa. Lyhyille sivuille voltit, pitkillä sivuilla eteen. Hyvin lähti eteen muttei kovin ylämäkeen. Yhä piti muistaa pitää suorana. Ope olisi kaivannut vielä lyhyempää laukkaa. Yritin.

Loppuraveissa oli suht letkeä mutta hieman raskas edestä.

Ongelmia:
vyöryminen
väistöt olivat hankalahkoja, varsinkin oikean pohkeen väistö
vasemmassa laukassa perä karkasi sisään
omat jalat tahtovat nousta

Parannusta:
asettui ja taipui myös oikealle

Ponihyppelöitä Repellä

Maanantaina kävin Annen kanssa Tallinmäellä. Anne halusi ottaa Hiliman kanssa revanssin kisojen jälkeen ja minut houkuteltiin hyppäämään Repe-ponilla. Tai ehkä siitä mainittiin sivulauseessa mutta tottakai lähden!

Repe oli omaan makuuni aavistuksen pieni. Mutta leveä senkin edestä. N. 145 cm korkea ja selkä olisi mennyt lähes 4 hengen ruokapöydästä. Asiallinen hoitaa.

Tunnilla oltiin vain me kaksi. Lämmintä oli niukasti yli +15°C, t-paitakeli. Käynnissä Repe taipui ihan hyväksi. Ravissa en saanut ruunaa taipumaan rehellisesti. Laukassa toimi muuten paremmin mutten osannut istua kyydissä yhtään vaan ylävartalo seilasi holtittomasti. Huijasin ja istuin vain kevyessä istunnassa. Patistelin lisää vauhtia ja ihan hyvin vastasikin apuihin.

Verkkahypyt tultiin pienelle lankulle. Vaikka lankku nousi niin meni silti ihan ok. Olisiko ollut max 75 cm meille. Yhden pukin sain irti kun poni mielestään liikkui tarpeeksi ja kehtasin pyytää raipalla lisää vauhtia. Toiseen suuntaan hypättiin portti-ristikko -linjaa. Ekalla yrityksellä portti meni hyvin ja ristikosta juostiin vasemmalta ohi. Tämän jälkeen olin napakampi ja päästiin yli. Kertaalleen portin yläpuomi putosi. Sitten hypättiin vielä sininen portti. Este ok mutta uralta pois kääntäminen oli hankalaa. Jossain välissä hypättiin vielä sarja. Alkuun meille tuli 2 laukkaa väliin, myöhemmin tsempattiin yhdellä mutta varmistelin kyllä maiskuttelemalla paljon.

Sitten tultiin rata. Eilisen 80 cm ratapiirroksen mukaan. Yllättävän hyvin olin reitistä jyvällä kun eilen videoin kaksi suoritusta. Ykkönen meni hyvin ja tuudittauduin liikaa. Kakkosesta juostiin lapa edellä ohi kun ruuna ei halunnut pois uralta. Ope ohjeisti että löysähköt ohjat, raippa ulkokäteen äläkä käy uralla asti. Alusta uudestaan. Nyt menikin kivasti. Yksi taidettiin pudottaa mutta kaikesta yli eikä edes yrittänyt puskea karkuun. Estekorkeus oli maltillinen, jotain 60 cm kieppeillä.

Loppukäynnit käytiin pellon kautta. Tolkku poni, joka sai välillä hölkätä Hilimaa kiinni. Sain kisaluvan seuraaviin estekisoihin Repellä ja Ellulla :)

Ongelmia:
kaksi ohimenoa
pari pudotusta
ei houkuttaisi lähteä tällä koulutunnille
satula pyöri alkutunnista oikealle
pukittelu

Parannusta:
hyppäsi tolkusti
liikkui reippaastikin kun pyysi

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Tunnin treenillä luokkavoitto

Sunnuntaina sain tosiaan kisaluvan Tallinmäen kisoihin Ellulla 70 cm, arv. 367.1. Menin hyvissä ajoin paikalle. Radan kävelin Annen kanssa jo 60 cm korkeudella. Kivan helppo perusvaihe, uusinnassa oli monta mahdollista oikoreittiä pahoista kiltteihin. Pohdin alunperin niitä kaikkia mutta Annen kommentti että vikassa saattaa laukka kuolla liikaa kääntäessä jäi pohdittamaan ja totesin että menen sen mukaan miltä hevonen tuntuu.

Ratapiirros, 70 cm.

Hoitaessa Ellu oli asiallinen. Menin lopulta verkkaryhmissä sekaisin ja kävelin yhtä ryhmää liian aikaisin. Tulipa käveltyä. Hyvin oli aikaa taivutella käynnissä. Käynnissä toimikin oikein kivasti, pysähtyikin. Haaveilin koulukisoista. Otin ihan pikkupätkät ravia (löysä) ja laukkaa (yritti kaatua sisään mutta sain hallintaan). Sitten käveltiin pitkin ohjin. Lämmintä oli n. +15°C, aurinko paistoi vaihdellen ja tuuli.

Ratsukoita luokassa oli lopulta 19. 4 verkkaryhmää. Me vikassa. Verkassa ravasin kentän ympäri, sitten laukkaa. Aika nopsaa otettiin verkkahypyt. Lankkupysty (7) oikeassa kierroksessa kahdesti matalampana ja kerran kisakorkeudessa. Sitten vasemmassa kierroksessa nelosokseri kahdesti. Hyvin meni ja riitti meille. Sitten muistin testata vielä kääntymiset. Ihan hyvin sujui. Kun odotettiin edeltävän suorituksen aikana nurkassa tajusin että eteenratsastus ja hidastus unohtui testata.

Oman vuoron tullessa taas tutusti tervehdys, laukka päälle, voltti alle ja menoksi. Ellu meni omasta takaa aika reippaasti. En sitten liiemmin hillinnyt vaan annoin mennä. Meno olisi voinut olla tasapainoisempaa mutta kääntyi kelvosti, ei puskenut pahasti sisään ja hyppäsi. Tosin muutamat ekat esteet varmistelin raipalla kun tuntui vähän löysältä. Ponnistuspaikat oli ihan ok eikä vääriä laukkojakaan tainnut juuri olla. Olin vähän huolissani kuinka muistaisin radan. Seiskan jälkeen käännä heti, okseri. Käännä heti, portti, tiukka kaare (yleisö oli kuulemma hieman huolissaan pysytäänkö pystyssä), pysty, tiukka väli ja viimeinen linja. Maalilinjalla hukkasin toisen jalustimeni ja tiloissani horjahdin. Piti sitten hetki keikkua tippumisen rajamailla. Noloa. Kampesin kuitenkin takaisin asemiin.

Ruusukepose, Hanski kuvasi.

Jäätiin kentälle vielä viimeisen suorituksen ajaksi. Lopulta otettiin n. 6 sekunnin kaula seuraaviin. 5 palkittiin ja sijottuneiden 2. - 5. ajat alkoivat 33:lla. Meidän oli 27 ja risat. En olisi ikinä uskonut! Eniten olin huolissani pysyykö puomit ylhäällä ja sen puolen Ellu hoiti hienosti. Sinivalkoinen ruusuke siis tuli ja kunniakierroksella tamma sitten painoi julmasti sisäpohkeen päälle.

Kaisalle kiitos videoinnista.

perjantai 10. heinäkuuta 2015

Suokkitammat hyppäämässä

Siinä missä eilen oli suokkiruunien maastoestetunti Jatsilla ja Ransulla niin nyt oli suokkitammojen estetunti Hilimalla ja Ellulla. Anne kisatykillään ja minä Ellulla. Keli oli ennusteista huolimatta sateinen. +13°C mutta lopulta kummatkin meni t-paidalla ja turvaliivillä.

Alkuun otettiin ratsuja kuulolle ympyröillä. Ellua huvitti puskea sisään, minua huvitti vaatia taivutusta. Pysäyttelin ja peruuttelin kun meno rupesi vyörymään liikaa. Ravissa ihan ok. Alkuun tuntui jopa vähän löysältä. Laukat nosti asiallisesti ja meinasi kaatua vielä pahemmin sisään.

Hypyt aloitettiin porttiokserilta. Ensin pienenä, sitten vähän isompana. Kertaalleen pudotettiin kun hyppy jäi vähän lyhyeksi. Mutta ei empimistä. Tultiin myös suoraa linjaa, hankalinta oli pitää reitti suorana. Kumpaankin suuntaan laukka vaihtui hypyissä vääräksi (vaikkei tietenkään olisi pitänyt). Hypättiin myös lävistäjäesteet muutaman esteen tehtävänä sekä lopuksi pelkkä sarja (6,8 metriä). Eipä mitään erikoista. Ellu eteni ja hyppäsi mielellään. Tehtävien lopuksi ympyröillä tosin meinasi yhä kaatua sisäpohjetta vasten.

Lopputunnista hypättiin vielä rata. Perusvaiheessa seiskaan asti, uusinnassa kahteentoista. Ei kannattanut lähteä lisäämään niinkään vauhtia vaan pienentää teitä, oli vihje. Estekorkeus oli lähes 75 cm. Anne ratsasti sujuvan ja reippaan radan enkä halunnut jäädä huonommaksi. Ellu hoiti hommansa mukisematta. Sarjalle tultiin vähän vinosti mutta yli mentiin silti. Uusinnassa pienensin teitä ja lisäsin aavistuksen vauhtia. Hyvin hypättiin vaikka esteet tulikin nopeammin ja lyhyemmillä lähestymisillä. Kaikki pysyi ylhäällä ja oltiin kunnon vastus. Mainiota. Yllätys oli vielä luvassa kun omistaja kysyi että tulisinko Ellulla sunnuntaina kisoihin. Tottakai tulisin! 70 cm. Jee!

Ongelmia:
sisälle kaatuminen
pudotettiin kai 1
en meinannut kuulla opetusta

Parannusta:
tosi tolkku hyppääjä
kuunteli kyllä kun malttoi

Kaisa videoi:

torstai 9. heinäkuuta 2015

Tolkkua ja varmaa maastohyppäämistä

Torstaina kävin vielä illalla hyppäämässä maastossa. Eiliset uhkailut olivat katteettomia enkä saanutkaan Cunamia. Ratsuksi tuli Jatsi. Hyvä näin, sillä lähdin sen kanssa oikein levollisin mielin hyppimään. Ratsukoita oli tällä kertaa 2, ratsuina suomipojat. Keli pilvinen +14°C muttei tunnin aikana satanut. Alkuun käytiin verkkalenkki, ratsut täysin tolkusti.

Hypyt alotettiin puhelinpylvästukilta. Jatsi laukkasi innolla mutta hyppäsi alkuun vähän arpoen. Siihen jokunen hyppy. Sitten tultiin renkaita. Tie oli hyvä mutten huomannut että ruuna tuijotteli jonnekin ihan muualle eikä huomannut estettä. Otettiin siihen kielto. Uusinnalla päästiin yli mutta yhä vähän rohkaisin raipalla. Samoin seuraavilla kierroksilla.

Sitten hypättiin kapean polun ruskeaa estettä kohti kolmiota. Samaa, jota mentiin eilen Eemelin kanssa. Samaa, jolle otin Manun kanssa toiseen suuntaan kiellon aiemmin tänään. Jatsi yritti vähän kiemurtaa mutta sain komennettua yli. Sitten perään lisättiin tukkipino. Yli siitäkin mutta välissä pitäisi laukata paremmin eteen ja mennä suoraan eikä kiemurtaa. Sain vähän korjattua.

Jossain välissä hypättiin myös eilen kaadettua kelapystyä, joka eilen maastoutti minut. Se meni ihan ok. Perään saatettiin tulla tukkipino.

Sitten polkuesteen ja tukkipinon perään lisättiin vielä uusi este, aiemmin itselleni hyppäämätön koivupöytä tms. Siihenkin tultiin vinosti ja Jatsi juoksi ensin kahdesti ohi. Open seistessä vieressä päästiin siitä sitten yli. Tukkipino ja tämä saatiin uusia pari kertaa ja vikalla kerralla meni jo oikein kivasti. Esteen jälkeen pyysin eteen ja Jatsi olisi halunnut laukata ties kuinka kauas. Kunnon usvatusvauhteja ei otettu. Siihen meidän hypyt sitten loppuivatkin. Pikkulenkki ravissa ja käynnissä tallille sekä hetki puhaltelua kentällä.

Kivaa oli ja vaikka tulikin muutama kielto niin silti tuntui menneen eilistä paremmin. Alun tahmailun jälkeen Jatsikin innostui puuhasta ja tuli hyviä hyppyjä.

Ongelmia:
Jarsi ei jaksanut nostaa aina jalkojaan vaan kopsui esteisiin
3 kieltoa
jarrutusmatkat pitkähköt

Parannusta:
oli helppoa ja vaivatonta
ei kiihdytellyt, tuijotellut tai pöljäillyt

Yhdistetty video maasta ja kypärästä:

Kamalaa vettä - toinen päivä Manulla maastoesteillä

Torstaina jatkettiin samoilla ratsuilla maastoesteille kuin eilenkin. Manu oli illalla kadottanut toisen takakenkänsä (eilen maastosta tullessa oli kaikki tallessa) mutta lähdettiin kokeilemaan että onnistuuko ilman. Tänään satoi vettä, lämmintä +13°C. Alkuverkat mentiin maneesissa. Taas ruuna aloitti loikilla ja käänsin jalustinhihnojen päät lenkeille. Se auttoi.

Verkassa Manu oli kivasti kuulolla. Ope käski kiinnittää huomiota siihen että asetuksissa ruunan pää ei mene vinoon vaan korvat pysyvät samalla tasolla. Hyvin lähti pohkeesta eteen ja liikkui rennohkosti.

Hypyt aloitettiin tänään keskikolmiosta. Puhelinpylvästukki ok. Vaan polulla eilen Eemelin kanssa hypätty risulankku ei ollutkaan ok. Kiellettiin siihen ensin, tokalla yli. Ja sama juttu seuraavallekin polun esteelle. Ankeaa.

Mentiin letkan kärjessä lammelle. Manu meni mutinoitta veteen kun siellä ei odottanut esteitä eikä kuski tuupannut. Vaan aina kun yritin paineistaa niin meno meni pikemminkin peruutukseksi. Yritettiin tulla portaat alas käynnissä. Kukaan hepoista ei halunnut ja Manu kaikista vähiten. Ei päästy edes puskan kautta pois koska sielläkin oli vettä vaan peruutettiin ylämäkeen.

Puskassa oleva lankkueste oli myös jännä. Siihenkin otettiin kielto vai pari ennen kuin päästiin yli. Lopulta Lore oli vetohevosena ja se auttoi meitä. Portaat ylöspäin onnistui paremmin mutta aika kamalaa se silti Manusta oli.

Tähän lisättiin vielä eilen Eemelin kanssa ongelmitta hypätty kivitukki. Minä ajattelin että helppo nakki. Manu suostui tässä vaiheessa jo lampeen ravissa ja kai laukassakin mutta tukille tyssättiin kahdesti. Mitä ihmettä! Helppo este. Kolmannella kerralla vihdoin yli. Enempiä ei siihen kielletty vaan loput kerroista mentiin yli. Puskassa ollutta lankkua ei tultu kertaakaan kunnon vauhdilla vaan aina hyytyen lähes käynnissä yli. Pikkuradanpätkä selvittiin onneksi ilman stoppeja: lankku, portaat ja kivitukki.

Lopuksi käytiin ottamassa kolmiolla vielä hyvän mielen hypyt loppuun. Tukkia, risua ja renkaita. Jos askel sopi niin meni helposti. Jos ei passannut niin en päässyt askellaskuissa liikkeelle enkä osannut reagoida. Sitten hypättiin ratsun valitseman miniaskeleen kautta. Onneksi tuli ihan hyviäkin hyppyjä. Jarrutusmatkat esteiden jälkeen olisivat voineet olla vähän lyhyemmät muttei kovin pahat.

Hyppyjen jälkeen käytiin vielä pieni ravilenkki (me saatiin johtaa) ja käynnissä takaisin tallille.

Ongelmia:
en tullut kieltojen määrästä onnelliseksi

Parannusta:
pysyin kyydissä

Hyppyjä päältä (GoPro) ja sivulta:

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Päivän kolmas metsäily - maastoesteitä pukkiponilla

Keskiviikko oli kunnon metsäilypäivä. Iltapäiväksi olin sopinut vielä Aaltokankaan maastoesteet. Keli lämpeni n. +18 asteeseen mutta pitkähihainen oli yhä hyvä. Ratsuvalinta yllätti enkä saanutkaan Jatsia vaan Eemelin. Kuulemma saattaa pukitella maastossa. Muuten käyttäytyi moitteettomasti. Taluttui siististi talliin sekä oli asiallinen karsinassa. Toki hoidin ponin kiinni ettei juolahtaisikaan mieleen karata.

Oltiin hyvissä ajoin valmiina. 3 ratsukkoa, ihanan vähän. Sitten vain ohjat käteen ja maastoon. Käynnissä Eemeli oli tolkku mutta kun nostettiin kolmiolta ravi niin sain pari ponipukkia. Laukassa pidin varmuuden vuoksi harjasta kiinni. Oltaisiin voitu mennä lujempaakin.

Verkkahyppyjen alkaessa Eemeli villiintyi lisää. Kun eka kaveri lähti laukkaan, esitti Eemeli omia pomppujaan. Tämä onneksi tasottui parissa kierroksessa. Veden läpi laukkaaminenkin arvelutti vain ekalla kerralla. Myöhemmin takakulmassa ponin olisi mieli tehnyt vain kiihdytellä.

Esteille tulo oli alkuun vähän kiemurtelua. Sekin parani. Jätöissä piti ratsastaa eteen eikä antaa ponin pomppia. Myös tämä parani. Hypättiin yhä keskikolmion esteitä mutta hyvin pitkälti eri esteitä kuin pari tuntia aiemmin. Puhelintolppa ja leveä rengas oli ainoat samat. Tultiin lisäksi lammelta tulevan kapean polun lähintä risuestettä sekä tukkipinoa. Muutaman kerran Eemeli vähän hidasti kohti estettä mutta aina päästiin ekalla yli.

Lopuksi käytiin hyppäämässä vielä lammen lähellä oleva tukkiokseri, jonka alla on kivi. Nyt mentiin vesiosuus ravissa. Sitten olikin jo loppuravien aika. Meni vähän turhan äkkiä ja kinuttiinkin uusinta seuraavalle päivälle. Lupasin ottaa Cunamin mikäli on aikaa myös hypätä eikä käy niin että meillä menee koko tunti tuijotteluun eikä päästä tekemään mitään. Ope epäili että se on tosi tolkku hyppääjä kunhan saa juonesta kiinni. Eemelikin tasottui kivasti loppua kohti. Eikä ollut kyllä yhtään tylsä.

Ongelmia:
pukit
kiemurtelu

Parannusta:
kaikesta kerralla yli
ei ollut tylsää

Tiina videoi meidän menoa:

1,5 vuoden suunnitelmat käytäntöön - naapuritallin ratsuilla maastoesteille

Keskiviikon metsäpäivä jatkui yhä Annen ja Kaisan normiheppailupaikkojen merkeissä. Erittäin pitkään ja huolellisesti suunniteltu maastoesteily Saaran tallin ratsuilla tuli vihdoin todeksi. Hevosia en ehtinyt juuri spekuloida etukäteen. Kohdalleni osunut Manu oli osin vähän yllätys. Tosin olin joskus muinoin jo katsellut että sen kyytiin olisi joku kerta kiva päästä.

Manu oli hoitaessa oikein asiallinen vaikka kanssaratsastajani mainitsivatkin ruunan lohikäärmepuolesta. Suuri (170 cm) ruunikko ruuna, 11 v, pätevä esteratsu.

Aloitettiin kentällä. Alkuun ruuna loikahteli omiaan. Varmuuden vuoksi jätin raipan pois ja käännettiin jalustinhihnojen päät lenkeille pois lepattamasta. Se auttoi. Toinen vaihtoehto oli ötökät. Ihan asiallisesti meni ja open ohjeetkin oli toimivia. Pientä tuijottelua tuli takakulmassa mutta ohjautui hyvin. Sain vähän juonesta kiinni miten tämä toimii.

Maastossa ei käyty enää humputtelukierrosta lämmittelyksi vaan aloitettiin tositoimilla. Letkana liikkeelle, kukkulan yli, veden läpi ja puhelinpylvään yli. Suurin kauhistus näistä Manulle oli vesi. Pienen epäröinnin jälkeen rupesi veteen meno paranemaan kierros kierrokselta. Itse hypyt meni kivasti mutta välillä meni pitkäksi ja raskaaksi ja jarrutusmatkat venyivät.

Hypittiin pääosin pikkukolmion esteitä. Puhelintolppaa, leveää rengasta, käännettyä uutta maastoestettä, tukkilaavua ja risua. Kukkulalta ei hypätty mitään. Tultiin näitä muutaman esteen pätkinä ja lopuksi hypättiin 5 estettä putkeen. Veden läpi yleensä myös.

Kun uusi kaapelikelojen päälle rakennettu este kellautettiin, säikähti Manu. Sille otettiin ekalla hyppy-yrityksellä myös kielto kun ruuna ei halunnut mennä lähellekään. Lopulta ope talutti meidät haistelemaan estettä. Seuraavalla yrityksellä (raipan kanssa) ruuna taas empi. Lähes pysähtyi esteen eteen ja sitten kuitenkin roikaisi yli. En ehtinyt ottaa harjasta kiinni ja kävin korkealla ilmassa. Harmi vaan että tällä kertaa kun tulin alas niin ratsu ei ollutkaan ihan alla vaan keikahdin kyljelle. Manu väisti painoa kyljellään ja totesin etten saa tästä asennosta kampeuduttua laukkaavan ratsun selkään. Pelkäsin että ruuna ottaa pömelöt roikkumisestani, joten jätin ninjailut sikseen ja mätkähdin alas. Ohjat pysyi kädessä eikä Manu lähtenyt pakoteille. Olisin kuvitellut että maastossa tippuminen sattuu enemmän mutta oikea kankku tuli vain vähän hiekkaiseksi. Takaisin kyytiin.

Tämä oli siitä kiva tippuminen että ratsu ei tehnyt mitään tyhmää. Mitäs en vain pysynyt kyydissä. Harmillinen työtapaturma. Saatiin ottaa sama este heti perään uusiksi. Yhä otettiin hissihyppy, mutta nyt laskeuduin ratsun selkään. Muutaman toiston myötä Manu rupesi hyppäämään tämänkin ihan asiallisesti. Kivan paljon ehdittiin hyppiä.

Lopuksi tultiin vielä kauempana poikkipolulla olleet ns. lankkurisuaita ja rengaseste. Jälkimmäinen rupesi korkeudeltaan huitelemaan jo lähempänä metriä. Helposti yli. Sitten vähän ravia ja ensimmäinen päivä oli pulkassa.

Oli kyllä tosi kivaa ja Manu oli lopulta ihanan tolkku maastoratsu. Huomenna jatketaan samoilla hevosilla, jee!

Ongelmia:
pientä tuijottelua
kuski ei pysynyt kyydissä

Parannusta:
hyppäsi tosi tolkusti

GoPro-versioita päivän tapahtumista:

JKH-tiimi kolmin maastossa

Keskiviikkona oli inhottavan aikainen herätys. Onneksi mukavan asian takia eli maastoreissu Annen ja Kaisan kanssa luvassa Tallinmäellä.  Ratsukseni sain Annen kakkoskisatykin eli Hiliman. Oikein tolkku suomitamma. Tuli innokkaasti hommiin, hoitaessa asiallinen ja pihalla vähän hyöri. Maastossa supervarma kuljetin.

Sain kunnian johtaa letkaa. Lämmintä oli n. +16°C. Menin sinne minne käskettiin, sitä askellajia, mitä käskettiin. Mikäli sain ohjeita. Käytiin laukkaamassa pätkät kaunista kangasmetsää, pyörähdettiin hiekkakuopalla ja tultiin vesireittiä takaisin. Loppumatkan vesireitin tunnistin samaksi poluksi, jota kuljin muinoin (juhannuksena 2012) Easyn kanssa. Nyt terävät isot kivet talolta tielle oli vaihtuneet hyväksi sorapohjaksi.

Hilima eteni ihan hyvin. Olisin kaivannut tällekin vähän enemmän omaa puhinaa. Liikkui kyllä mutta jouduin pyytämään eteen toppuuttelun sijasta. Laukkahuipuiksi GPS sanoi 41,4 km/h. Kunnon intopinkomislaukkaa ei tammasta löytynyt. Olisi halutessaan päässyt paljon lujempaakin. Eihän se Vake tosin pysynyt mukana.

Oikein kiva reissu ja kelikin suosi sen verran että pysyttiin kuivina. Kiva oli käydä kolmisin (kuusin) ekaa kertaa lenkillä.

Ongelmia:
hyöriminen pihalla

Parannusta:
supertolkku maastoratsu

GoPro:lla meno näytti tältä:

tiistai 7. heinäkuuta 2015

Liian leveä ratsu

Tiistaina päädyin ratsaille vasta illalla. Väsytti kovasti ennen tuntia eikä ratsuksi osunut Sissi oikein lohduttanut. Viimeksi oli edestä raskas ja kiihdytti. Hoitaessa oli tänään oikein asiallinen. En laittanut gramaaneita mutta otettiin ne varmuuden vuoksi kentän laidalle. Raipan jätin open vinkistä pois. Ratsukoita oli 5, lämmintä pilvinen +17°C mutta tuntui kylmähköltä. Menin silti t-paidassa ja hyvin tarkeni.

Käynnissä tamma toimi ihan ok, kovin ihmeitä ei ehditty tehdä. Vähän taivutella voltteja kumpaankin suuntaan. Siirtymissä turpa nousi. Heti alkuraveissa tajusin että olisi pitänyt venytellä alle. Lonkissa tuntui tosi pahalta. Keventäminen ihan sattui kun tamma oli niin pyöreä eikä jalkani kääntyneet sen ympäri. Eipä siitä kovin hyvää tullut. Päästä vähän pidemmälle kaulalle, pyöreämmäksi. Yritin keskittyä. Aijaijai. Laukassa sama juttu. Oikea sattui vasenta enemmän ja oma keskittyminen herpaantui pahasti. Onneksi tamma ei painanut käsille tai vyörynyt. Kuunteli istuntaa. Mitään kovin laadukasta ei kyllä esitetty ja siihen syy oli huonossa ratsastuksessa.

Päivän tehtävänä oli avot. Haaveilin käyntiavoista mutta lopulta tehtiin käynnissä vain eka kerta, loput ravissa. Sain nostaa jalustimet kaulalle ja harjoitusravissa oli sentään siedettävä istua. Avot meni sinnepäin. Myöhemmin tehtävään lisätyt laukkapätkät oli aikamoista leviämistä. Kun skarppasin kunnolla niin saatiin kelpo pätkiä, harmi vaan että lähinnä levittiin. Vasenta laukkaa ei enempiä menty, se olisi ollut meille se helpompi.

Loppuravit yritin pitää mahdollisimman lyhyinä. Nyt osasin onneksi jo keventää vähän kivuttomammin. Mutta pitkin ohjin kävely oli oikein kiva.

Harmi että tästä tuli tällainen leviämistunti. Sissin kanssa olisi kiva mennä joskus kunnon käyntityöskentelyä sekä hyvin maltilla ja skarpaten vähän siirtymiä. Sellaista, että kykenisin tekemään ne hyvin.

Ongelmia:
huonoa ratsastusta
kipeät lonkat
tamma jännittyi konttikulmassa
kunto rupesi loppumaan
laaduttomat siirtymät

Parannusta:
ei vyörynyt
ei painanut käsille
kun tsemppasin niin tuli kelpo pätkiä

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Meri saikun jälkeen taivuteltavana

Lauantaina kuulin että Meri on saikulla. Voi ei! Onneksi kaviopaise oli jo parantunut ja maanantaina tamma pääsi kanssani ekaa kertaa liikkeelle lomailun jälkeen. Olihan se likainen ja jäykkä! Keliä yhä n. +18°C, ratsukoita tunnilla 8.

Mentiin vähän etukäteen pihalle että katsottiin onko tamman liike ok. Ensimmäiseen suuntaan en huomannut mitään, jälkimmäiseen tuntui vähän könkältä. Hetki arvottiin open kanssa että tuleekohan liikkeessä paremmaksi vai huonommaksi. Päätettiin että kokeillaan ja jos pahenee niin vaihdan Tihtaan. Ei onneksi vertymisen jälkeen enää tuntunut huonolta.

Taivuttelin Meriä käynnissä jo valmiiksi. Tunnin aiheena oli siirtymät, ravista käyntiin ja takaisin. Myöhemmin vähän laukkaa pääty-ympyröillä. Tein taas hirmuisen määrän omia siirtymiä ja peruutin. Käynnissä pyöristyi ihan hyväksi. Ennen lepokäyntejä oli ravissakin pyöreä ja kevyt. Välikäyntien aikana ote katosi ja sitten aloitettiin taas alusta. Tuli ravissa myöhemminkin onneksi muutamia hyviä pätkiä. Alaspäin siirtymät eivät olleet kovin kauniita. Laukasta ope sanoi että laukkasi mulla paremmin kuin liinassa. Kuulosti hyvältä kehulta.

Meri olisi varmasti todella mainio kouluratsu jos sillä saisi mennä itse paljon enemmän.

Ongelmia:
jäykkä
vähän vyöryi

Parannusta:
kulki puhtaasti
ei vyörynyt niin pahasti kuin pelkäsin
ravissa oli kevyitäkin pätkiä

Jatsi nohevana ja touhukkaana hyppäämässä pienryhmässä

Maanantai-iltapäivän hevostelut alkoivat omalla 3 hengen hyppytunnilla. Annekin tuli pitkästä aikaa vierailemaan Aaltokankaalle. Oma ratsuni ei yllättänyt: Jatsi taas. Mutta hyppytunnille en tätä harmitellut. Esteitä kasattiin maapuomi, ristikko ja okseri jumpaksi sekä yksittäiset pysty ja okseri. Lämmintä oli aurinkoinen +18°C ja tuntui tosi kuumalta. Kenttä ei pölissyt vieläkään.

Alkuverkassa sisäpohje ei mennyt kumpaankaan suuntaan läpi. Tasapainoteltiin löysyyden ja kipityksen välillä. Laukat mentiin tuttuun tapaan reippaasti.

Päivän hyppytehtävä oli kaikille niin hankala ravilähestyminen. Ensin pelkkä maapuomi ja ristikko, myöhemmin ristikko nousi pystyksi ja pysty okseriksi. Ihan ekalla kerralla Jatsi meinasi laittaa liinat kiinni jo maapuomilla. Vaan tahtotilani vei meidät yli ja Anne totesi että ei lasketa kielloksi kun ei pysähtynyt. Ope taas sanoi että loikittiin kunnon ilmavaralla.

Hyppykuviona oli ravijumppa, kaarre oikealle ja okseri (alkuun pysty) sekä kahdeksikolla ja vinohypyillä vielä yksi pysty. 5 hyppyä siis kierroksella. Tätä tultiin useampi kierros. Kun Jatsi pääsi vauhtiin oli oikein kivaa. Ensimmäinen jälkimmäisestä suunnasta otettu vinohyppy toi kiellon kun tultiin turhan vinosti. Muuten meni hyvin. Estekorkeus oli max 85 cm eikä korkeus ollut mikään ongelma.

Tällaista innokasta Jatsia olen kaivannut. Olipa taas kivaa!

Ongelmia:
alun epäröinti
yksi kielto kuskin ohjausvirheestä

Parannusta:
hyppi innolla ja vauhdilla

sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Istuntatunti ilman satulaa

Sunnuntaina mahduin vielä toisellekin tunnille. Ope oli laittanut mulle Jatsin (ei yllättänyt). Olisin saanut vaihtaakin mutta eipä tuolla ollut juuri väliä. Kysyin että saanko mennä ilman satulaa ja se sopi. Luvassa istuntaa. 7 ratsukkoa.

Tarkenin yhä t-paidalla. Jatsi oli aikamoinen kiemura. En saanut siihen kunnolla otetta käynnissäkään. Kulki mutkalla ja jännittyi. Ravissa ope ohjeisti tekemään oikeassa kierroksessa banaanitaivutusta ulos eli taivuttamaan vasemmalle sekä väistämään takaosaakin ulos. En ihan hahmottanut että mikä kaikki oli alunperin pielessä mutta tämä kuulemma auttoi. Pyöreät hetket oli tosi pieniä pilkahduksia. Keventämisen jätin suosiolla väliin kun säkä painoi.

Lopputunti pyörittiin pääty-ympyrällä ja tehtiin siirtymiä käyntiin ja voltteja. Me muistaakseni Niilon ja Remun kanssa samalla ympyrällä. Kädet piti pitää hyvin aloillaan. Käyntiin piti saada pelkällä istunnalla. Ei ihan onnistunut. Myöhemmin pyörittiin pelkkää ympyrää laukassa kumpaankin suuntaan. Vauhti kiihtyi pikkuhiljaa kierros kierrokselta. Vasempaan kierrokseen sisäpohje ei ollut yhtään läpi, sillä heti kun hölläsin sisäohjasta, kääntyi turpa ulos. Suht asiallisesti selvittiin kuitenkin laukastakin eikä kyydissä ollut yhtään paha pysyä.

Takamuksenikaan ei ottanut tätä tuntia yhtään niin raskaasti kuin pelkäsin. Riittävä rääkki tuli kuitenkin, sillä illalla ei huvittanut enää ratsaille.

Ongelmia:
kiemura ratsu eikä ihan avuilla

Parannusta:
helppo pysyä selässä ilman satulaa

Vyörymistä ja pikkuhyppyjä

Sunnuntaina mahduin ekalle tunnille. Luvassa esteitä. Ratsuksi sain taas Cunamin, ei juuri yllättänyt. Kelinä oli aurinkoinen +14°C ja mentiin kentälle. Vasta toista kertaa tälle kesälle (meinaan sanoa että keväälle). Ratsukoita tunnilla oli 4.

En ollut tänään itse skarpeimmalla tuulella enkä vaatinut asioita ruunalta ihan läpi. Tästä johtuen ratsulle jäi vyöryntä päälle koko tunniksi. Alkuverkassa tehtiin temponmuutoksia ja pienen herättelyn jälkeen lähti pohkeista (kannukset oli taas unohtuneet kotiin) kivasti eteen. Takaisin olisi saanut tulla paljon nopeamminkin. Kertaalleen otti pikkusäikyt mutta tilanne nollautui sekunneissa eikä säikkynyt enempiä.

Esteitä oli kentällä 3. Suora ja kaareva linja. Mutulla muistelen että 24 metriä. Ei tultu mitään kovin ihmeellisiä. Näitä linjoja. Alkuun väliin yritettiin saada 7 askelta. Ensin tultiin 6. Sitten sulloin seitsemännen, joka ei mahtunut ja otettiin puomi. Olisi pitänyt tulla kuutta mutta yritin yhä seitsemää. Lopulta kun esteet nousi ja sai kasvattaa laukkaa niin lähtikin lähes lapasesta ja viuhdottiin kummatkin viidellä. Sakkokierroksella tuli kuudet ja vihdoin kaikkiin myötälaukat. Eniten vääriä tuli vasemmassa kierroksessa suoran linjan jälkeen.

Ei mikään huipputunti oman esityksen osalta. 80 % tehoilla ei tule priimaa. Esteet oli max 75 cm ja näyttivät pikkuruisilta. Eilinen koulutunti meni huimasti paremmin.

Onhan se Cunami aika iso.
©Anne

Ongelmia:
kuski ei ratsastanut ihan täysillä tehoilla

Parannusta:
kaikesta yli
vikalla kierroksella myötälaukat

Anne videoi:

lauantai 4. heinäkuuta 2015

Alkeisjatko kakkosesta tulikin yksityiskoulua ja hienosäätöä

Leirin jälkeen lauantaina oli tietenkin sellainen olo että tallille oli päästävä. Kahden alkeisjatkotunnilla ei kuulemma ollut paljoa tulijoita. Listassa lukikin yllätyksekseni vain kaksi nimeä. Olin vähän myöhässä liikkeellä ja ratsukin oli vielä ulkona. Onneksi Cunami oli sekä yhteistyöhaluinen että puhdas ja lopulta sisälle hakemiseen ja varustamiseen taisi mennä vain 13 minuuttia. Kaviotkin puhdistaen ja kiirehtimättä. Eli olin hyvissä ajoin valmiina.

Toista kuskia ei näkynyt, joten sainkin yksityistunnin. Arvelin jo että ope yhdistäisi mut jollekin muulle tunnille mutta ei. Luksusta. Pihalla oli niin märkää (+14°C) että mentiin maneesiin (+21°C).

Cunami toimi tänään aika kivasti. Kaikki opetus oli oikeastaan hienosäätöä. Alkuverkassa väistätin omatoimisesti käynnissä ja ravissa tein ympyräkahdeksikkoa. Laukassa enemmän uraa pitkin ja ympyröitä. Tahtia, energisyyttä, suoruutta, asetusta ja muotoa vähän viilattiin. Sekä yritettiin saada kuskin jalkoja alas.

Itse tehtävänä tehtiin mikinpäätä harjoitusravissa ympyrällä ulos asettaen. Siinäkin tarkat tiet ja tasaisuus oli syynissä. Olihan se ihanan helppoa mutta silti raskasta ja pääsi keskittymään laatuun. Laukassa ympyrällä vastalaukkaa ja volteilla myötäistä. Ruuna rupesi hyytymään loppua kohti ja jälkimmäisessä kierroksessa rupesi pudottelemaan välillä raville tai vyörymään. Mutta sangen siististi selvittiin tästäkin.

Aivan tosi makea tunti! Olisipa kaikki tällaista!

Ongelmia:
kuskin jalat nousee
ruuna väsähti loppua kohti
hienosäädettävää löytyy
vasemmassa laukassa perä oli helposti sisällä

Parannusta:
Cunami oli tosi mutkaton ratsastaa
suoritettiin siististi

Vilma kuvasi pätkiä meidän menosta:

perjantai 3. heinäkuuta 2015

Leirikisat ja Red Rose

Perjantai-iltapäivänä oli leirikisat. Ratsutoivetta en juuri arponut vaan halusin lähteä Rosalla. Tietysti oli olemassa riski että kielletään erikoisesteille ja kaahataan holtittomasti. Mutta varmistellut tasapaksut nollat vain ovat niin tylsiä. Luokkavaihtoehtoja oli tarjolla 3 ja valitsin tietysti suurimman: 80 - 90 cm. Tällä korkeudella kisaajia oli 2. Arvosteluna A.2.0.



Meidät käskettiin verkkaamaan samaan aikaan kuin kaikki muutkin että ehditään kävellä hyvin. Tässä vaiheessa en ollut nähnyt lähtölistaa enkä ratapiirrosta. Lämmintä oli aurinkoinen ja tuulinen +29°C ja turvaliivissä oli aika kuuma. Käveltiin kentän kastelun verran ja sitten saatiin ravata ja muistaakseni hieman laukatakin ekan verkkaryhmän aikana. Tänään menin kokonaan ilman raippaa. Verkkahyppyjen ajaksi meidät laitettiin maneesiin kävelemään. Siellä oli kuuma ja harmitti ettei nähnyt ulos. Onneksi luokan ajaksi meidät päästettiin pihalle. Oltiin Rosan kanssa kummatkin aika koomassa. Minä vielä juomatta kun Rosan selässä sitä ei voi tehdä enkä jaksanut kavuta alas. En jaksanut kävellä rataakaan maasta.

Ratapiirros.

Suurin osa kisaajista hyppäsi 70 - 80 cm. Näiden jälkeen oli kolmen 60 sentissä kisaavan verkan aika. Päästiin taas kentälle ravailemaan samalla näiden kanssa. Verkkahyppyjen ajaksi mentiin kävelemään pikkukentälle ja siellä oltiin myös suoritusten ajan. Lopulta oli oman verkkaryhmän aika. Tässä vaiheessa olin ollut ratsailla lähemmäs puolitoista tuntia. Tulipa ainakin käveltyä hyvin alle ja Rosalla oli hyvin aikaa tuijotella erikoisesteitä.

Ykkönen/kasi.

Oma verkka otettiin rivakasti. Hetki ravia ja siirtymiä. Eteen, kiinni, eteen, seis. Sitten laukassakin temponmuutoksia. Eteen, vielä vähän lisää eteen, kiinni ja taas eteen. Rosan piti tajuta että oma kaahaaminen ei auta vaan minä käsken eteen. Vähän vaihteli laukkoja muttei kiihdytellyt omiaan. Verkkahyppyjä tultiin muistaakseni pystylle kahdesti ja okserille kerran. Meni hyvin ja olin valmis aloittamaan.

Ykkönen/kasi.

Tervehdys, laukka päälle, kontrollivoltti alle ja menoksi. Mennessä piti kauhistella liputtajaa kunnon sivuliirrolla mutta päästiin ohi. Ykköselle oli tiukka tie mutta se oli onneksi treenattu jo verkassa. Kakkonen oli suht lähellä, heppa meni lujaa ja heti erikoiseste. Piti pidättää homma haltuun matkalla. Rosa vähän empi kakkosella mutta sain kannustettua yli. Oltiin kakkosen jälkeen väärässä laukassa kuten käytännössä kaikki muutkin. Vaihdoin päädyssä ravin kautta ja muistin samalla että tässähän piti ratsastaa aikaa. Eli viis siisteistä vaihdoista. Kolmonen oli lainelankku ja taas Rosa vähän empi mutta sain sen esteestä yli. Nelonen oli kisojen eniten pudoteltu este ja muiden suorituksia seuranneena oli hyvä visio syystä. Kukaan ei ratsastanut sille kunnon tietä vaan kaikki vain ajautuivat sille. Sama kakkonen toiseen suuntaan. Kolmosen jälkeen menin kunnolla suoraan ja sitten suoristin kohti nelosta. Vähän meni pulleaksi mutta tulos oli toivottu ja päästiin puhtaasti yli. Yhä vähän arpoi.

Kolmonen.

Nelonen.
Seiska/ysi.


Rosa oli yllättävän hyvin kuulolla eikä aikonutkaan ampailla. Käänsin siis vähän hetken mielijohteesta vitoselle tiukemman tien. Suoristus sarjalle jäi vähän lyhyeksi mutta puhtaasti yli. Kutosellekaan ei venytty hirveästi kun ratsu ei reagoinut jalasta eteen kuten olisin halunnut. Otettiin vähän töpöhypyt ja linjalle tuli 4 askelta. Moni muu meni sujuvasti kolmella. Seiska taisi kolahtaa mutta pysyi ylhäällä. Seiskan jälkeen oltiin väärässä laukassa. Kasista (ykkönen uudestaan) kuitenkin puhtaasti yli. Ysille (seiska uudestaan) ratsastin niin tiukan tien kuin osasin. Oltiin yhä väärässä laukassa ja tajusin sen kyllä. Ysikin ylitettiin puhtaasti. Sitten vielä spurtti maalilinjalle.

Vitonen.
Seiska/ysi.
Ykkönen/kasi.

Aikamme oli 59 ja risat. Nolla! Kivaa oli että estekorkeus oli täysin mukavuusalueella. Mutta yllättävän hidas aika. En olisi etukäteen uskonut. Nopeita nollia ei ollut hirmuisesti, joten haaveilin että oltaisiin sijoituksissa. Vika ratsukko teki nopeamman ajan mutta otti puomin mukaan. Oltiin lopulta neljänsiä viidestätoista kisaajasta. Nämä oli hyvänmielen kisat ja kaikki sai ruusukkeen. Me ihan ansiosta punainen. Hauskasti tamman nimeen rimmaten. Kyllä kannatti ja olisi jäänyt harmittamaan jos olisin lähtenyt kisoihin jollain muulla (Valtsu).

Tyytyväisinä palkintojenjaossa.

Tähän loppui leirin ratsastukset. Saatiin lopuksi vielä todistukset. Ihanasti niihin oli kirjoitettu henkilökohtaiset palautteet. Tykkäsin leiristä kyllä muutenkin kovasti!

Rosa eli Red Rose ja punainen ruusuke.

"Olet super reipas ja ihanan positiivinen. Osaat sekä innostaa että rauhoittaa hevosta. Olet sopivan napakka ja sinulla on hyvä tasapaino. Muista pitää jalka pitkänä!! Sait ratsastettua hevosia hyvin suoraksi, taivuttamiseen kiinnitä vielä enemmän huomiota. Esteet sujuu jouhevasti hyvällä rutiinilla."

Leirikisarata:

Toivejunnulla koulua

Ratsutoiveeni meni läpi ja leirin viimeiselle koulutunnille sain eilisen 5 v Viiren. Tänään tamma oli kivempi hoitaa eikä hyörinyt. Kaviotkin taisi nostaa helpommin.

Kentällä pikkuhepo oli reipas menijä. Liikkui kyllä muttei ollut ihan avuilla. Oltaisiin tarvittu paljon pidempi ja itsenäisempi alkuverkka. Nyt jäi nappulat vähän hukkaan. Tämäkin jännittyi herkästi jos pyysin liikaa liian nopeasti.

Tunnin tehtävinä mentiin kouluradan osia. Keskiravilävistäjiä, keskilaukkaa keskiympyrällä ja laukannostoja käynnistä pääty-ympyrälle. Meille nämä olivat vähän turhan vaikeita. Tuntui tyhmältä lähteä hakemaan mitään hankalampaa kun perusasiatkaan eivät olleet ihan hallussa. Keskiraveissa nosti pään ylös, jännittyi ja tuli tahtirikkoja. Jos pyysin hellemmin niin ei tullut mitään eroa. Laukassa ohjaus ei ollut ihan 100 %. Siirtymät laukasta raviin olivat tasapainottomia vaikka yritin valmistella koko pitkän sivun. Oikea laukka oli vaikea nostaa, vasen tuli sentään helposti.

Hetkittäin tuli hyviäkin hetkiä mutta pääosin muualla kuin tehtävillä. Meno parani loppua kohti ja tunnin loppuessa (tuntui että ihan liian aikaisin) olisi vihdoin voinut ruveta tekemään jotain. Tämä olisi luultavasti mennyt itsenäisesti paremmin. Olisin ainakin laskenut vaatimustasoa.

Mutta tykkään kyllä Viirestä. Vuoden päästä se on luultavasti jo ihan tykki.

Ongelmia:
turhan haastavat tehtävät

Parannusta:
tosi tolkku junnu

Videopätkiä menosta:

torstai 2. heinäkuuta 2015

Vaellus rajalle eli yömaasto

Yömaastoon eli rajavaellukseen löytyi lopulta porukkaa tappiin asti. Olikohan meitä yhteensä 9? Hevosjaossa oli muutama kuulemma hasardimpi tapaus. 4 v sh-tamma Siiriä en halunnut hirmuisesti. 5 v Viirelle tarvittiin kuulemma rämäpäinen kuski. Tämä nakki osui minulle ja mikäpä siinä. Siiri jäi matkasta.

Viire oli soma ruunikko eestiläinen. Korkeutta 154 cm. Hoitaessa hyöri mutta oli muuten asiallinen. Mentiin reilusti yli puolenvälin matkaa ennen kuin selvisi että Viire onkin tamma! Kyllähän se siinä karsinan lapussa luki mutta Viire-Viisi kuulosti niin ruunalta. Joksikin Villi-Villeksi taisin sen lukea.

Reissussa ratsu käyttäytyi asiallisesti. Alkumatkasta jännitin itse ja pidin harjasta kiinni aluksi ravatessa ja laukoissa. Kivan reippaat laukkapätkät otettiin taas. Ainoa takamuksen heitto tuli kun takana tullut kaveri tuli liian lähelle häntää. Ja myöhemmin aiheutettiin vähän samantapainen tilanne edellämme menneelle kun tuijottelin taakse enkä huomannut että letka pysähtyi.

Ihan vauhtisuokkien vauhdissa ei pysytty mutta ihanan reipasta menoa irtosi. Reissussa meni parisen tuntia, lähes 13 kilometriä. Tykkäsin sen verran että toivoin tammaa huomiselle koulutunnillekin.

Ongelmia:
hyörintä hoitaessa

Parannusta:
käyttäytyi tosi asiallisesti maastossa

Kankitunti kangitta

Torstain toinen virallinen tunti, mulle päivän kolmas, oli kankitunti. Ratsuvaihtoehdoista ei yksikään sytyttänyt. Lisa oli viety ja Rosalle oli muita innokkaita kuskeja. Tarjolla olevista houkuttavin oli eilinen estemaastoratsuni Valtsu. Sen onneksi sainkin. Valtsulle ei tosin kankia annettu laittaa (ymmärsinkin tämän hyvin) mutta ei haitannut pätkän vertaa.

Alkuverkassa tehtiin loivia kiemuroita ravissa ja laukassa. Hyvin säilytti vastalaukankin.

Tehtävänä tultiin vähän samaan tapaan takaosakäännöksiä kuin eilen illalla Patun kanssa. Joko meiltä ei vaadittu kovin ihmeitä tai sitten oltiin ilmiömäisen hyviä, sillä opelta tuli lähinnä kehuja. Muuten ruuna jännittyi aika helposti ja yritinkin keskittyä lähinnä pitämään menon rentona.

Tämä oli kiva perustunti. Mukavaa menoa muttei suuria ahaa-elämyksiä. Valtsu oli kiva myös kouluratsuna. Sopivan haastava saada rennoksi ettei ollut tylsää.

Ongelmia:
jännittyi helposti (erityisesti kentän alapäädyssä)

Parannusta:
takaosakäännöksistä tuli paljon kehuja
rentoutui hetkittäin tosi kivaksi

Lisäestetunti pienempiä hyppyjä

Iltapäivästä jatkettiin ylimääräisellä estetunnilla tunnin huilin jälkeen. Käytännössä ei ollut huilia vaan edellisten ratsujen purku ja hyvin pikainen seuraavien ratsujen kuntoonlaitto. Ihan itse toivoin itselleni Bisseä, iso kuikelo rautias ruuna. Syntynyt -96 eli 19 v.

Ratsu oli valmiiksi hommissa. Tehtiin Jennin kanssa vaihto lennosta, itse siis kävelin Jennin tulevan hevosen Riken alkukäynnit ja ravasinkin sillä hetken maneesissa. Bissen kanssa käveltiin hetki. Alkuraveissa meillä oli aikamoisia ongelmia. Ruuna meni pitkänä, löysänä ja lujaa. Yritin työstää sitä käynnissä mutta aika loppui kesken. Ravissa ja laukassa eteni haluttuun suuntaan joo mutta tuntui sangen hallitsemattomalta.

Verkkatehtävänä tultiin kavalettilinjaa ravissa. Myöhemmin linjan jälkeen nostettiin laukka. Ensin oikea, sitten vasen. Nostot oli vähän löysiä ja suoraan meno oli haastavaa.

Itse hypyt tultiin nostaen pääty-ympyrän keskellä laukka, sitten lävistäjällä ristikko (vai olikohan se pysty?) ja 3 esteen jumppa. Tätä kaksi kierrosta. Vähän Bisse kiihtyi mutta mentiin kaikesta yli.

Ongelmia:
ei ollut ihan otetta ratsuun

Parannusta:
hyppäsi mukisematta

Isojen esteiden tunnilla uusi korkeusennätys: 121 cm

Torstain aamun ensimmäinen tunti oli odotettu isojen esteiden tunti. Halusin jonkun, joka hyppää isojakin. Muu ryhmä päätti osin puolestani ja sain Rosan. Mikäs siinä, mielelläni minä sillä hyppään.



Ptruu!

Tunnille varustauduttiin vatsapanssarilla, martingaalilla ja alaturpahihnalla. Hyviä valintoja. Keli oli päälle +20°C aurinkoinen, ratsastajia samat 6.

Eipähän ainakaan sukellusasento. Myötäys jossain jemmassa.

Alkuverkassa prässattiin kunnolla, ensin ravivoltteja ulos asettaen, ulkopohkeella kääntäen. Sitten sama juttu laukassa. Oli rankkaa! Rosa laukkasi aika kivasti nipussa ja kuulolla. Tämä oli se tunnin raskain osuus.

Ilmavasti yli.
Kavalettilinjasta löytyi näemmä oma videopätkänsä.


Sitten tultiin kavalettilinjaa ja haettiin vaihtoja. Ei tullut. Mutta laukkasi ihan rauhassa. Vasta kun hypättiin seuraava yksittäinen este niin tamma ampaisi esteen jälkeen. Sain haltuun. Seuraavaksi tultiin kaareva linja portilta pystylle ja otettiin portille kielto kun Rosa juoksikin ohi. Käänsin takaisin esteen eteen niin pian kuin kykenin. Toisella yrityksellä yli. Kiihdytteli niin kauan kunnes open ehdotuksesta pudotin raipan pois. Seuraava kielto tuli valkoiselle portille. Vähän samoin oli juoksemassa ohi. Toisella yrityksellä yli siitäkin.

Ei aina ihan liikkeen mukana.

Ohi meni.
Ei voi käsiä pitää hypyssä noin!
Ja sama sivusta.
Tunnilla hypättiin 3 esteen jumppasarjaa (1 ja 2 laukkaa väleihin) sekä kaarevaa linjaa muurilta portille vuorotellen. Esteet nousi pikkuhiljaa. Kaarevien linjojen askeleet oli 5 ja 6. Kertaalleen Rosa hyppäsi muurille askelta liian aikaisin. En tietenkään ollut hypyssä mukana kuten olisi pitänyt. Vaan itselleni loistavat taputukset siitä etten tästä hetkahtanut vaan fokus pysyi ja jatkoin seuraavasta esteestä yli.







Jumpan vika okseri nousi ja Rosa rupesi keskittymään paremmin. 116 kivasti yli ja kinusin vielä yhden pykälän ylös kun ope meinasi jo lopettaa. Suostui kun kuulemma suostun hyppäämään Rosalla. Eihän siinä ole mitään suostumista vaan tykkäsin hypätä sillä! 121 kolahti etusilla mutta pysyi ylhäällä. Ongelmitta siis uusi korkeusennätys! Jihuu! Hienojen onnistumisten tunti!





Nyt ei kuski ole enää niin pystyssä. Mutta onhan esteelläkin jo kokoa.





Ongelmia:
sinkoilu
alkuun muutama pudotus?
pari kieltoa

Parannusta:
hypättiin 121 cm epäröimättä!
oli siistiä!