Hempan varustaminen sujui taas sukkelasti, nyt puntattiin kyytiin. Ratsu tuumasi vain että täällä taas ja lompsi maastopätkän menemään. Vaan kun vesi näkyi niin ensin kiilasi jarru kiinni ja kun pyysin eteen menikin pakki. Koska kaverit olivat ihan hännässä ja ahdasta niin en voinut raipata takapotkujen pelossa. Issikkatyyliin kaveri sujahti edelle ja perässä päästiin veteen niin hyvin etten edes huomannut koska oltiin vedessä. Ihmeteltiin porukalla vain noussutta pintaa. Nyt vesi oli taas polun päähän asti eikä hiekkoja näkynyt.
Pieniä tuijotteluja oli mutta tällä kertaa Hemppa kulki vedessä ihan rennosti myös edeltä. Jos ehdotteli omiaan niin oltiin sen verran väljemmin että pienen pieni raipalla napautus kaulalle muistutti humman taas kuuntelemaan kuskin apuja. Tänään vain pari kertaa yritti vaihtaa itse kulkusuuntaa. Syväänkin veteen marssi edeltä ihan tyytyväisenä. En tiedä uiko mutta jotain pomputtelevampaa meni syvemmällä. Ja örisi yhä.
Kaverit kävivät ensin laukkaamassa ja Hemppa ja sen BFF tekivät uimakierroksia sillä aikaa. Sitten minäkin halusin laukkaamaan. Menomatkan ravailu oli taas tyssäilyä. Takaisin laukattiin oikein sujuvasti. Humma oli innoissaan muttei tehnyt mitään tyhmää. Toinen kierros aika samoin mutta nyt ravi poispäin meni pysähdyksittä. Laukassa vesi roiskui naamalle niin ettei meinannut nähdä eteen.
Lopuksi vielä Vake kaipasi laukkaseuraa ja lähdettiin ihan pikkulenkille. Takaisinpäin näemmä linjasin huonosti koska pohjassa ollut pressu tuli Hempan näköetäisyydelle. Hemppa säikähti pressua ja otti sivuaskeleita. Itse horjahdin. Pelkäsin putoavani mutta sain roikuttua kaulanarusta (ja varmaan myös ohjista) ja hetken vaikutti jo paremmalta. Mutta Hemppa suivaantui luultavasti heilumisestani ja rupesi pukittelemaan. Kyllähän se kuski siinä karisee kun on jo valmiiksi huonossa tasapainossa. Harjasta en saanut kiinni vaan plumpsahdin alas. Kuten tapana on niin meressä käy yleensä umpisukkeluksissa. Pehmeä lasku.
 |
| Laukassa kaikki hyvin. ©Anne |
 |
| Pohjassa onkin pressu. ©Anne |
 |
| Kuski vähän huteralla pohjalla. ©Anne |
 |
| Uittoreissu, todellakin! ©Anne |
 |
| Uintivuoron vaihto. ©Anne |
Hemppa ei lähtenyt pakoon vaan odotti kunnes pääsin ylös ja lähti sitten käynnissä karkuun. En ihan saavuttanut ja kun otin pari juoksuaskelta niin Hemppakin lähti raviin. Vaan pari ripeämpää askelta riitti ja sain napattua ohjista kiinni. Eikä Hemppa siitä enää yrittänyt karata.
Oli kova luotto että pääsen omin avuin takaisin selkään. Vaati tosin aika pitkän talutuksen syvemmälle. Yritin jo aiemmin muttei ihan riittänyt. Ei kuitenkaan tarvinnut viedä ihan selkää pinnan tasolle. Taluttaessa tosin kavahti jotain ja yritti peruuttaa paikalta. Sain tilanteen haltuun ja lopulta kömmittyä selkään. Harmi vaan että Hempalle jäi rodeomoodi päälle ja lähti pomppuisasti sinkoamaan kohti rantaa. Enhän taaskaan pysynyt kyydissä kun en ollut ehtinyt kunnolla edes tasapainoon. Mutta nyt jotenkin jaloilleni alas ja ohjat pysyivät kädessä.
Takaisin syvemmälle ja uudestaan kyytiin. Nyt humma malttoi olla. Tuntui yhä siltä alla että nyt jos otetaan yhtään ravia niin tulee taas rodeoliikkeitä. Nätisti käynnissä porukalla rantaan ja autolle. Alkupätkän maastossakin tuntui vielä vähän takakireältä. Vain yksi pieni sivuaskel puskan kahahduksesta ja siinä ei ollut mitään ongelmaa pysyä.
Hyvä uittoreissu tämäkin. Pysyin nyt lähes vuoden kyydissä kun lähes vuosi sitten putosin Hempalta viimeksi uittoreissulla.
 |
| Reissun posekuva. ©Anne |
Ongelmia:
Hemppa säikähti pressua ja karisti kuskin alas
uimapuku oli tippumisen jälkeen täynnä hiekkaa
Parannusta:
oli mennessä paljon aiempia kertoja rennompi
meni kärjessä syvään veteen
pysyin lähes vuoden kyydissä tippumatta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora