Yhä kyttäilyä

Torstaille oli onneksi opettaja luvassa Assin kanssa. Hyvin epätyypillisesti Assi teki läjän ennen kuin ehdin selkään. Alkukäynneistä osa meni siis siivoiluun. Tänään ratsain alkukäynneissä väisteltiin sen verran muita että pitikin pysyä uran sisäpuolella. Sitten kun uralle piti lopulta mennä niin Assi ei taas halunnut.

Meidän hommamme alkoivat ravihölköttelyllä uraa pitkin ilman sen kummempia vaatimuksia kuin että eteen piti liikkua. Sai verkata halutessaan myös laukassa. Seuraava ohje oli suoristella kuskia pitämällä ohjia yhdessä kädessä. Tämä tapahtui sitten laukassa, vasemmassa kierroksessa. Oikea käteni roikkui vapaana. Oli hankala väistellä vastaantulijat uraa pitkin kun Assi valui jatkuvasti sisälle.

Alkutunti tehtiin ensin käynnissä, sitten ravissa uralla avoja ja keskilinjalta uralle väistöjä. Assi oli aivan täi tervassa ja tuijotteli taas omiaan. Ei ihan yhtä paha kuin eilen. Oikeaan kierrokseen tuli lopulta jopa ihan asiallisia pätkiä. Silti kuskilla kiristi hermo kun humma ei pysynyt uralla tai edes mennyt sinne eikä liikkunut kunnolla eteen. Vasen kierros oli pahempi.

Ennen laukkoja kerroin Assin eilisistä jännitysetäisyyksistä seiniin. En tiedä vaikuttiko se suunnitelmiin vai Assin aktiivinen kirjainten karttelu. Laukassa mentiin ympyrä päätyyn taivuttaen, kunnolla kaasutellen keskelle pitkää sivua ja keskiympyrä ronskisti taivuttaen. Tarvittaessa useampi. Sitten uraa toiseen päätyyn kaasu pohjassa ja päätyyn taas ympyrä taivuttaen. Ensin oikea kierros ja siinä pyörittiin tovi. Yhä vaan Assi tuijotteli kirjaimia. Oikeassa kierroksessa pahin oli F, vasemmassa M. Saman pitkän sivun kulmat kuitenkin.

Vasen laukka oli kuulemma kankean näköistä takaa. Yhä ratsun keskittyminen rakoili ja yritti kartella uraa. Samat ympyrät, kaasuttelut ja taivuttelut tähänkin suuntaan. Eikä tosiaan suvaittu omaehtoista oikomista vaan uralle oli mentävä. Raippa kaulalle/lavalle avuksi jos yritti kanttailla.

Väliin ja loppuun tehtiin kolmikaarisia. Vasemmat kaaret olivat aika kamalia. Jännittyi ja jäykistyi. Ei kuunnellut vasenta pohjetta.

Lopuksi heitettiin ohjat pois ja ravattiin rennosti uraa pitkin. Vähän yritti väistellä sisään mutta aika asiallisesti houkuttelemalla sai uralle. Lopetti hätkymisen. Open kommentti niistä oli että ei säikkynyt. Jokunen tuli tänäänkin.

En kävellyt loppukäyntejä ratsain vaan tulin alas selästä ja tutkittiin selkä satulan alta. Karvat olivat vähän pörrössä. Mahdollista että satula puristaa ja siksi ahdistaa liikkua. Talutin loppuun. Pihalla oli pari astetta plussalla ja sateetonta.

Ongelmia:
tänäänkin lähes kaikki oli sangen hankalaa

Parannusta:
tuli pari parempaa pätkää
välillä liikkui omalla imulla eteen

***

Lokakuun hevosmenot:

Assi	200 e
Hemppa	286 e
Heponiitty	114 e
(kaikki) opet	275 e
aluevalm.	103 e
kisat	30 e
trailerivuokrat	40 e
huopa ym.	47,51 e
yht.	1095,51 e

Lisäksi tallimatkoista ja kisa- ja valmennusreissuista tulee noin satasen bensakulut kuussa.

Menninkäisiä kaikkialla

Keskiviikkona menin taas itsenäisesti Assilla. Töissä venähti ja olin tallilla vasta kahdeksan alla. Kahdeksaksi maneesiin ja jo alkukäyntiemme aikana jäätiin sinne keskenämme. Pihalla oli muutama aste pakkasta.

Hyvin pian huomasin että Assilla oli kovasti samantyylinen päivä kuin Sakulla eilen. Ei halunnut mennä kulmiin eikä uralle. Pohdin tietysti että miten tämä johtuu minusta. En kuitenkaan suvainnut urien karttelua, joten jo käynnissä lähdin sullomaan Assia volttaamalla lähemmäs seiniä. En tiedä oliko tämä todella huono idea, sillä uralta Assi sitten säpsyi pois. Pitkillä sivuilla Assi halusi pysyä 8 metriä uran sisäpuolella, päädyissä n. 15. Yritäpä siinä sitten tehdä jotain vaikka hallikin on asiallisen kokoinen.

Ravissa oli hitaahko, tuijotteli ja jännittyi. Laukassa sama juttu. Liirasi kauas kulmista ja metsän puolen uran keskikohdasta. Patistamalla hidasti ja jännittyi lisää. Välillä rentoutui muutamaksi askeleeksi ja sitten taas korvat hörössä ja kaula jäykkänä tuijotti jotakin. Yritin kaikkeni saada huomiota itseeni mutten onnistunut.

Suunnittelin tekeväni kaulan rentoutusharjoittelua taivuttelemalla puolelta toiselle. Keskellä maneesia onnistui hetkittäin. Mutta seuraavassa hetkessä Assi taas tuijotteli jotain. Yritin kovasti mutta pian rupesi turhauttamaan. Vaikka kuinka yritin peitellä tappiomielialaani ja taivutella rennosti niin ei siitä tullut mitään. Lopulta pohdin että vain laukkaisimme rentona keskiympyrällä. Onnistui noin 3 askelta kerrallaan kunnes Assi keskittyi menninkäisiin, nostelin sisäohjaa ja sain pariksi askeleeksi huomion itseeni kunnes taas tuijotti seuraavaan paikkaan ja liirasi kauemmas uralta.

Yritin spurtata laukassa eteen. Yksi pukkikin irtosi kun tarpeeksi komensin. Ei auttanut. Yritin raviympyrällä antaa paljon mietittävää, hidastaa, väistää ja pyytää eteen. Ei auttanut. Yritin elää käsien kanssa. Ei auttanut. Yritin antaa ohjalla vapautta. Ei auttanut. Assi rupesi kiihdyttelemään ravissa omiaan hetkittäin ja oli todella vaikeaa pitää tasaista tahtia. Ei kuunnellut pidätteitä eikä jalkoja.

Lopulta pyörittelin hetken voltteja keskellä hallia ravissa ja sitten luovutin. Harvoin on yhtä pahasti opea ikävä kuin tänään!

Loppukäynnit Assi pyöri lyhyesti ja poikkeuksellisen keskellä hallia. Humman motivaatio tuntui tänään olevan aika lähellä nollaa ja se tarttui kuskiinkin. Toivottavasti huomenna on parempi päivä opetuksessa!

Ongelmia:
Assi ei keskittynyt kuskiin
tuijotteli jatkuvasti jotain
kaatui vasenta pohjetta vasten
pikkusäpsyjä tuli poikkeuksellisen paljon, ehkä 8
yksi pukki
oli aika kamalaa

Parannusta:
ei ollut pelkkää tahmailua
rentoutui välillä parin askeleen ajaksi
oikea kierros oli ravissa parempi

Toimintaa häsellyksestä huolimatta

Tiistaina ope oli taas takaisin ja jatkettiin harjoituksia. Minulla tietysti Saku. Keli meni talviseksi ja mennessä tallilla oli viitisen astetta pakkasta. Vähän lunta nurmilla. Ymmärsin laittaa villasukat. Ratsukoita tunnille tuli 4.

Nyt matkassa oli myös paksumpi takki, jonka riisuin alkukäyntien aikana. Pitkähihainen ja fleece oli sopivasti vaatetta ratsastukseen. Välikausihanskojen kanssa sen sijaan meinasi välillä tulla näppivilu. Jo alkukäynneissä Saku pyöri lähinnä maneesin keskellä. Myöhemmin oli ongelmia päästä kulmiin ja katsomon edessä uralle.

Tehtävät aloitettiin aiemmalta kerralta tutulla taivuttelulla ohjan perässä. Suuntaan ja toiseen. Ulko-ohjasta piti myödätä riittävästi. Haettiin rentoa ja matalaa kaulaa. Se oli läpi tunnin ykkösvaatimuksena.

Seuraavaksi lisättiin taivuttava sisäpohje. Sitten pidäte ulkoa ja väistö sisäjalasta. Varsinkin vasemmassa kierroksessa Saku lähinnä kaatui sisään kun yritin taivuttaa. Kuunteli onneksi tarvittavat pidätteet eikä tänään juossut pahasti alta. Käynnin jälkeen kevyt ravi. Sitten ohje oli suurentaa kaaria ympyröiksi ja mennä myös suoraan. Yhä pitää kaula matalana.

Tämän jälkeen mukaan lisättiin itsenäiset laukannostot. Jo ravissa oli ongelmia päästä sekä kaikkiin kulmiin että katsomon edessä uralle. Peilipääty oli pahempi. Yritin siis käydä tekemässä laukat turvallisesti hevosten ovipäädyssä. 3 muuta ratsukkoa olivat siellä laukkomassa ja tulin niin epämääräisellä tiellä käynnissä etten mahtunut joukkoon. Pitää kuulemma suunnitella tekemisensä huolellisesti eikä unohtua odottelemaan. Vähän harmitti että hetkellisestä herpaannuksesta tuli heti kommenttia. Piti sitten vastata että toissapäivänä sain verkassa kehuja.

Laukat Saku nosti näppärästi mutta taisi vähän pudotella pois. Tasapaino katosi ja rentous myös. Ei kuitenkaan kiihdytty holtittomasti.

Seuraava homma oli mennä uralla ravia, nostaa laukka ja tehdä n. 12 metrin voltti. Taas totesin etten tahdo surman suuhun ja tein tehtävää vain turvallisella pitkällä sivulla. Muualla yritin vähän parantaa kulmiin pääsemistä tilan mukaan volteilla tai käynnillä. Laukkavolteillakin piti taivuttaa ja hakea rentoa kaulaa. Kun ope tästä sanoi niin osasin toimia. Muuten rentous taisi unohtua kaiken suorittamisen ja suunnittelemisen jalkoihin.

Loppuun vielä kevennettiin ravissa. Oikea kierros oli hyvä, vasen kiireisempi ja jännittyneempi.

Tänään piti hyvän asian lisäksi sanoa myös joku huono. Vastasin että siihen nähden että Saku tuijotteli lähes kaikkea niin suoritimme aika asiallisesti. Huonoksi ehdotin vasemman kierroksen liikaa vauhtia. Ei kelvannut. Open mielestä jään liikaa suuhun kiinni kun vauhti kiihtyy. En minä vauhtia pelkää mutta vähän ahdistaa kun ohjaus menee rikki. Sitä varmaan yritän korjata hidastamalla ja vetämällä. Ehdotin että minulle pitää kouluttaa joku merkkisana, "abs".

Ehdotin että tehtäisiin lopuksi kuperkeikan esiaste. Siedätettiin vasemman jalan kaulan yli viemistä. Saku ei saanut hepuleita mutta minä meinasin saada suonenvedon. Sitten tavalliseen tapaan alas selästä.

Ongelmia:
ei päästy kulmiin eikä katsomon edessä kunnolla uralle
vasen kierros oli yhä kiireisempi ja tasapainottomampi
sormia paleli välillä
jäin kuulemma välillä liikaa ohjaan kiinni

Parannusta:
kulki suht tasaisesti koko tunnin
osasin muuttaa muotoa käskystä

Jänis ja porkkana

Kun en viikonloppuna mahtunut Ratsukankaan maastoestekurssille (ensisijaisesti omille vakiasiakkaille) niin lähdettiin sitten Hempan kanssa sunnuntaina Äimiskälle 1-tason koulukisoihin. Kisoihin sai naamioitua ja lähes koko lauantai menikin asusteiden parissa. Ompeluhommissa meni yömyöhään. Siinä vaiheessa lohdutti vähäsen kellojen siirto. Herätys oli kuitenkin jo 5.50 (silti tuli kiire). Toinen lohduttava asia talviajassa oli että kotoa lähtiessä oli jo valoisaa. Siihen ne hyvät puolet loppuivatkin ja mieluusti olisin kääntänyt viisareita toiseen suuntaan.

Tallillakin meni aikaa, sillä tänään Hemppa olisi nauttinut mieluummin ulkoilusta aurikoisessa pikkupakkasessa kavereiden kanssa. Lähti mokoma karkuun kun olin laittamassa riimua. Onneksi antoi lopulta kiinni.

Kärry oli edellisreissulla tyhjennetty typötyhjäksi eli uudet kuivikkeetkin piti laittaa. Tämän olisi voinut tajuta jo eilen.

Hemppa sai syödä samalla kun letitin. Olipa hankalaa. Tein pätkät ranskalaisia, 6 yhteensä. Letit myös häntään ja otsatukkaan. Hännästä roiskahti kakkalientä silmääni ja pelkäsin silmätulehdusta (ei onneksi tullut mitään).



©Siiri Salmi

Kisapaikalla oltiin lopulta noin tunti ennen starttia. Vielä maksuhommat ja loput naamioitumiset. Tänään kisaamassa olivat siis porkkana ja pupu. Puolisen tuntia ennen starttia oltiin verkassa vaikka piti olla paljon aikaisemmin. Apukädet olisivat nopeuttaneet kovasti mutta oltiin keskenämme liikkeellä.

Sen verran tuli vilu että aloitin verkan takki päällä ja rukkaset kädessä. Vähän yllätti kun lähinnä posottelin reipasta ravia ympäriinsä ja peilistä huomasin että Hemppa kulki ihan itsestään pää luotiviivalla.



©Siiri Salmi

Kunhan lämpenin niin vaihdoin hanskat kevyempiin ja lopulta otin takinkin pois. En tehnyt mitään kovin ihmeellisiä kuvioita. Taivuttelin ympyröitä ja vahdin että Hemppa menee jalasta eteen ja tulee pidätteistä takaisin. Kuulutukset toimivat todella hyvin ja pysyin hyvin kartalla koska oma vuoro rupesi lähestymään. Sitä ennen Hemppa heräsi sen verran että alkuun kankeassa oikeassakin laukassa sai jo vähän asetettua. Ravit kevensin lähes loppuun asti.

Itse rata (EB Special) meni ihan asiallisesti. Ehdin matkan varrella miettiä jopa omaa asentoani ja käsieni paikkaa. Muistin radan ja oli mukavaa. Ei rikkeitä eikä vikurointeja. Apulaisia ei ollut, joten videotodisteita ei näistä kisoista tainnut tulla.



©Siiri Salmi

Kun tuloksemme tuli niin mentiin luokassa toisiksi. Suoritusvuorossa oltiin toiseksi viimeisiä eli tämä tarkoitti varmaa ruusuketta. Hemppa sen sijaan ehti pitkillä ohjilla jo ravistella pupukorvat irti. Yritti myöhemmin uudestaankin mutta sain estettyä. Lopulta tulin sen verran alas ratsailta että asensin korvat takaisin. Aiemmin takaisin puettu takki piti toki riisua palkintojenjakoon.

Palkintojenjaon kulun osasin jo ennakoida. Hemppa oli tönötysosuuden nätisti. Ennen kunniakierroksen laukkapätkää sain laukan päälle ennen kekkuloita. Tuntui kunniakierroksella vähän pommilta muttei tehnyt mitään ylimääräistä.



©Siiri Salmi

Ihana oli saada henkilökunnalta palautetta että toimin hienosti verkassa. Katse ei ollut hevosen niskassa ja suunnittelin selvästi mitä tein ja minne menin. Vaikkei tänään ollutkaan ihan paras päiväni ja varsinkin jälkimmäisessä verkassa piti lopulta vähän väistellä puolin ja toisin.

Käveltiin hetki sisällä ja sitten totesin että parempi mennä pois muiden verkkaajien jaloista. Hemppa ei yllättäen ollut yhtään hikinen. Vetäisin taas takin päälle ja mentiin kävelemään kentälle. Oli sileä mutta koppura. Ei tehnyt mieli mennä käyntiä lujempaa mutta toisaalta oltiin huilimassa. Pidin vähän tuntumaa pitkällä ohjalla ja Hemppa käveli oikein tasaisesti ja tahdikkaasti. Tehtiin ohimennen muutamat pysähdykset ja peruutukset. Mentiin takaisin halliin kun luokka (helppo B:0) alkoi ja rupesi tulemaan vilu. Oma lähtövuoroni oli tässä seitsemäntenä.



©Siiri Salmi

Hetki vielä maneesissakin käveltiin, kunnes piti ravata itseni lämpimäksi. Hemppa oli ruvennut liirailemaan vasenta pohjetta vasten eikä aina meinannut kääntyä. Tuomaritornin alle oikein imi oikeassa kierroksessa.



©Siiri Salmi

Nyt verkassa lisäsin ohjelmaan voltteja, peruutuksia, lävistäjiä keskiravissa ja -laukassa sekä lisää siirtymiä. Peruutukset paranivat yllättävän hyviksi. Kunhan maltoin seistä ja pyytää ensin sen aikaa että humma laski päänsä luotilinjalle. Voltit oikeaan kierrokseen olivat kankeita. Herkästi lähti liirailemaan. Laukassa voltit olivat nahkeahkoja. Laukkalävistäjiä oli hankala tehdä kun oli ahdasta. Keskiravissa Hemppa veti itsensä pitkäksi ja ravissa oli kamala istua. Vasta juuri ennen omaa vuoroamme nämä paranivat taas siedettäviksi. Pieni keventäminen välissä auttoi.



©Siiri Salmi

Jälkimmäisellä kerralla kun päästiin aitoihin niin en enää mennyt tuomarin ohi käynnissä vaan nyt treenattiin ohjelman mukaiset voltit ravissa ja laukassa. Ehkä olisi pitänyt kevennellä ravissa vielä reippaammin eteen, sillä radalla Hemppa nyt vähän jämähti pohkeen taakse. Itse korjasin yliyrittämisellä.



©Siiri Salmi

Suoritettiin taas vaaditut asiat vaadituissa pisteissä. Laukat olivat vähän hitaahkoja ja peruutus vyörähti ensimmäiset askeleet taakse ja sitten hidastui. Alassiirtymät tulivat kättä vasten ja Hemppa nosti päätään. Ei yhtään niin tasaista kuin olisin halunnut. Olisin antanut tuosta itse n. 59 %. Olin tietysti hyvin mielissäni kun saatiin päälle 62 %. Sijoituksiin asti ei ylletty, joten hyppäsin ratsailta, loimitin ratsun ja mentiin kentälle kävelemään. Vähän yllätti ettei Hemppa ollut vieläkään yhtään hikinen. Paperit luvattiin vasta luokan jälkeen, joten odoteltiin 3 viimeistä ratsukkoa. Lopulta myös yksi lisää sekä palkintojenjako, ennen kun sain kuvaajan houkuteltua hakemaan paperimme yläkerrasta.



©Siiri Salmi

Seiskojen runsaus ilahdutti. Kaikki tervehdyksiin tulot seiskoja. Ekan paperin huonoin numero oli kutonen (4 kpl, molemmat laukannostot sekä molempien laukkojen jälkeiset ravit). Seiskoja oli 7 kpl.

"Hevonen liikkui mukavan energisesti, muoto pitkähkö / matala mutta tasainen." 65,952 % siis EB:stä.

Jälkimmäisessä paperissa huonoimmat numerot olivat kaksi viispuolosta. Oikea keskilaukka sekä peruutus. Seiskoja oli 4 kpl. Tervehdysten lisäksi lävistäjän 3 askeleen käyntisiirtymä sekä keskikäynti.

"Tasainen tahti, hieman lisää työntöä takaa / ajatusta ylämäkeen kaipaisin. Pitkähkö muoto." Tästä 62,600 % ja tuloksissa oltiin yllättäen jaettuna nelosena ensimmäisinä viivan alla kun kolmonen sai 62,800 % eli puoli pistettä meitä enemmän. Aika huikeaa! Jatkamme treenejä ja tähtäämme viivan paremmalle puolelle seuraavissa kisoissa.

Iltapäivällä tuli talvi ja tallilla rupesi satamaan lunta.

Päivän positiiviset:
ei tullut kylmä (-1°C)
ei ollut liukasta
Hemppa lastautui hienosti molemmissa päissä (yksin)
verkan alussa Hemppa kulki itsestään luotilinjalla
saatiin ekasta radasta rusetti
Hemppa ei poukkoillut kunniakierroksella eikä muutenkaan
jälkimmäisellä radalla ei jääty kauas palkintosijoista
saatiin todella paljon kivaa palautetta naamiaisvarusteistamme
pukeutumisesta sai porkkanaa ja Suffelia palkinnoksi (x2)
saatiin kivaa palautetta verkastammekin
Hemppa ei säikkynyt mitään (ravureitakin vain tuijotti)
oli kivaa!

Paremmin etenevää

Lauantaina saatiin the ope toista kertaa paikalle. Kentällä oli päivällä tunnit, joten pidettiin treeni jo kympiltä ennen tunteja. Kelin kannalta hyvä aika, sillä ei pahemmin satanut. Välillä tihutti. Kenttä sen sijaan oli aika pahasti märkä. Keli pari astetta plussalla.

Hepat olivat pihaton kauimmaisessa reunassa. Kumisaappaat olivat ihan ehdoton jalkinevalinta. Hemppa huomasi kun tulin huhuilemaan. Tuli vähän lähemmäs mutta aika lähelle piti mennä ennen kuin viimeiset parikymmentä metriä loikki ojan yli luokseni. Laukalla oikein ojasta yli.

Yritin olla hyvissä ajoin ja lopulta olin muutamaa minuuttia vaille tasan kävelemässä. Ei haitannut yhtään että ope oli hieman myöhässä. Ehdin vähän ravatakin (kun open auto näkyi jo). Hempalla oli hyvin vauhtia.

Opetus alkoi sillä että otettiin vielä verkkalaukatkin molempiin suuntiin. Hemppa imi hyvin eteen. Vähän oikoi päädyissä. Ope ehdotti että kokeillaan vaihtoja. Hyvin suureksi yllätyksekseni Hemppa sitten vaihtoikin lävistäjällä vasemmasta oikeaan pienellä pukilla höystettynä. Toiseen suuntaan ei vaihtanut. Saatiin väliohjeistus miten reitti kannattaa mennä pikemminkin radan poikki ja sitten heilauttaa uuteen suuntaan. Tämä auttoi ja uusintakokeilulla vaihtui myös oikeasta vasempaan. Vaikka laukka meinasikin hidastua kohti aitaa. Vautsi! Ohje oli että jatkossa verkatessa kannattaisi tehdä vaihtoja enemmänkin.

Hommia tehtiin tänään väistöinä ympyrällä. Ensin ns. ympyrän keskelle pikkuvoltti. Suora hevonen, asetus sisään. Siitä pidäte ja hidastus, sitten väistö kohti isompaa ympyrää. Pari askelta, uusi pidäte ja uusi väistö. Kunnes päästiin isolle ympyrälle. Sitten takaisin keskelle ja uudestaan. Pari kertaa käynnissä ja sitten ravissa.

Ongelmamme olivat aika perinteisiä. Oikeaan oli hankala saada asetusta kun yritti kääntää koko kaulaa. Lavat karkasivat herkästi. Mutta Hemppa ajatteli yhä itse paremmin eteen. Yksi sivupotku-pukki tuli, josta potkaisin laukalle. Pelkkä laukka ei riitä vaan kunnolla eteen. Seuraavista pikkujumeista pamautin myös eteen mutta nyt vähempikin vältti.

Tasapaino ja tasaisuus paranivat pikkuhiljaa. Satula kuulemma kallisteli vasemmalle. Piti pitää lantiota myös oikealla mutta samalla painoa myös vasemmalla. Ja lavat hallussa. Kun muistin keskittyä kaikkiin asioihin kerralla niin Hemppa rentoutui. Sama molempiin suuntiin.

Välipätkän jälkeen vaihdettiin ympyrän paikka keskemmälle kenttää. Esteitä oli vähän haitolla niin tässä oli väljempää. Kovasti samantyylistä väistätystä pienemmästä isompaan. Isommalla ympyrällä ensin keventäen eteen. Alkuun kuskilla siinä vaiheessa kädet päästivät liikaa ohjasta. Pikkuympyrällä sai mennä ihan hitaasti ja vaikka ensin Hemppa näennäisesti kulki niska mutkalla niin oli hankala istua ravissa alas. Pidätteiden aikana reidet puristuvat lähemmäs hevosta. Ope tuntui olevan huolissaan ettei Hemppa roiku oikeassa ohjassa. Tuntui hassulta kun yleensä oikea on tyhjä. Samoin ympyrällä mentiin toiseen suuntaan sulkuajatuksella ja perä sai olla oikealla.

Tasaiset pätkät lisääntyivät ja Hemppa rupesi ravaamaan paremmin. Kyydissä istuminen helpottui vaikka liikettä oli enemmän. Päästiin hienosäätövaiheeseen. Olikohan oikea kierros tässäkin epätasaisempi, en muista enää varmaksi. Tuli kuitenkin kivan ryhdikkääksi. Jos lähti kiirehtimään niin puolipidäte. Väistöä saattoi käyttää apuna vaikkei sen kummemmin väistänytkään.

Se riitti tänään. Ope oli mielissään miten ollaan parannettu edelliskerrasta.

Kävelin hetken ja sitten keventelin vielä pois. Ihan samaa ravin tasaisuutta en saanut pidettyä loppuraveissa. Mutta pakko oli miettiä että oikeasti osaan tämän homman itsekin ilman open kädestä pitelyä.

Ongelmia:
märkä kenttä ja halju keli
yksi pukkijumi ja pari pienempää

Parannusta:
liikkui paljon paremmin itse eteen
molemmat laukat vaihtuivat!
ravissa tuli parempaan tasapainoon

Viimeinen hämärämaasto

Perjantaina tajusin lähteä töiden jälkeen iltapäivällä vähän ripeämmin tallille. Silti olin vasta puoli viiden jälkeen paikalla. Keli oli tihkuinen mutta lämmintä oli +10°C.

Lopulta lähdimme maastoon 10 minuuttia ennen auringonlaskua. Samat suunnitelmat kuin viimeksi. Risteyksestä raville ja nyt vähän hoputtelin jos jäi kovin hidastelemaan. Autoja tuli jonkin verran vastaan, eli käyntipätkiä meille. Ennen laukkapätkiä Hemppa halusi mutkien kohdalla käyntiin. Mentiin sitten hetki käynnissä eikä Hempalla näyttänyt olevan kiire.

Otettiin kuitenkin laukatkin. Ensin vasen, sitten vaihdoin ravin kautta oikeaan. Nyt pysyttiin paremmin omassa laidassa tietä. Katselin lätäköttömät ja kuopattomat kohdat tiestä. Lopulta päädyttiin taas tasaisimpaan vasempaan laitaan. Mentiin hieman yllättäen empimättä yhden lätäkön läpi. Ja vaikka yritin varoa niin tänään aurauskeppi osui jalkapohjaani. Hemppa ei onneksi hetkahtanut tälläkään kertaa. Pyysin pienen spurtin ja 35 km/h irtosi. Annoin Hempan pudottaa taas omia aikojaan raville. Aika pitkään meni pikkulaukkaa ja vasta alapolun risteyksessä pudotti raville. Mentiin siis suosiolla yläpolun risteykseen asti autotietä.

Käynnissä polulle. Alapolulla kyselin haluaako Hemppa kävellä metsässä vai laukata. Kävi pikkupiston metsän puolella ja palasi lähes heti polulle. Otin siitä pikkuhiljaa ohjia. Hemppa pompahti omin luvin raviin, joten käytin takaisin käynnissä. Ravissa oli vauhtia mutten antanut paahtaa vaan hidastin. Laukassa tehtiin edelliskerralta tuttuja temponmuutoksia. Vasenta laukkaa koko pätkä. Tänään pyysin vähän rohkeammin jalasta välillä eteen. Hemppa imi hyvin itsekin. Sen verran varmistelin että kaikki laukkapätkät pidin harjasta kiinni.

Aukio mentiin ravissa vai käynnissä. Sen jälkeen otettiin vielä pieni pätkä oikeaa laukkaa. Minimaastikset ylitettiin tänään käynnissä. Sen verran näki.

Autotiellä otettiin vielä laukkapätkä kotiinpäin. Hemppa halusi kiihdytellä ja annoin mennä. Ei menty silti neljääkymppiä vaan 38,1 km/h oli tämän reissun huiput. Kuudenkympin alueelta ravailtiin takaisin. Paitsi kun ohitettiin autoja käynnissä. Loppumatka käynnissä.

Juuri ennen Murron risteystä vastaantuleva auto tuli taas tarpeettoman lujaa ohi. Muuten ei ongelmaa mutta kun jysäytti vesilätäkköön niin Hemppa säikähti. Otti yhden väistöaskeleen laukalla sivulle. Onneksi ei oltu ihan reunassa eikä oltu putoamassa ojaan. Itse taas kaavin ohjat supernopeasti käsiini. Ja sen askeleen jälkeen tilanne oli jo ohi. Hemppa rauhoittui ja auto oli mennyt. Taas pohdin että pitäisi asentaa joku nappulasta ohjattava ledivalo tekstillä HIDASTA sekä ryntäisiin että lautasille.

Taas mentiin lenkki reilussa 40 minuutissa. Kenttä oli niin märän näköinen että nyt ei tehnyt mieli mennä enää sinne. Pohdin että eiköhän tämä riitä ja käveltiin tallin pihalle. Siellä onnistui vielä heijastinposeeraus.

Ilman salamaa.

Salamalla. Hummasta puuttuu selvästi etuheijastimia.

Sivusta erottaa paremmin.

Tämä oli nyt viimeinen kerta kun arkena ehti töiden jälkeen maastoon. Viikon päästä on talviajan takia tähän aikaan jo säkkipimeää.

Ongelmia:
säikähti kuoppaan ajanutta autoa

Parannusta:
ei pukkeja eikä tuijotteluja

Siirtymiä paremmassa ryhdissä

Torstaina olin etäilemässä, joten illalla tallille Hempan luo. Nyt oli pimeää jo lähtiessä. Hemppa oli edellisellä tunnilla valmiiksi. Edellisen tunnin lopulla Hemppa esitteli ninjapotkujaan laukannostoissa. En keksinyt laidalta miksi päätti tehdä moista.

Meitä tuli tunnille vain 4. Oulussa oli syysloma, joten ehkä siksi oli hiljaisempaa. +7°C ja kuivaa. Kenttä oli märkä.

Alkukäyntien aikana kyselin johtajalta mitä tuumaisi jos kyselisin estevalmennusta Pikkaralasta. Piti sitä hyvänä ideana. Totesi että jos kehitytään tätä vauhtia niin hypätään helposti ensi kaudella metriä. Tämä jäi pyörimään päähäni lopputunniksi.

Alkuverkassa ensin vähän taivuttelin. Sitten keskityin paremmin vain siihen että Hemppa reagoi apuihin. Vasen kierros ensin aika hartaasti. Siinä oli ihan tasaista ja sopuisaa menoa. Kun vaihdettiin oikeaan niin humma juoksi enemmän pää ylhäällä. Open ohjeita en pääosin kuullut ja yritin vain arvailla mitä puhui. Tuskin meille kovin paljoa.

Välissä käytiin käynnissä ja saatiin ohjeistus tehtävään. Lopulta piti mennä ihan viereen kuuntelemaan että kuulin. Keskittyminen ei itselläni ollut ihan priimaa kun pohdin tulevia metrin ratoja. Hah!

Seuraavaksi siis temponmuutoksia. Ensin käynnissä, sitten ravissa ja laukassa. Pätkät piti pitää aika lyhyinä. Muu pohjustus meni itseltäni ohi. Eli hyvin pitkälti sitä samaa mitä oltiin Hempan kanssa jo koko alkuverkka tehty. Haitaria.

En muista missä kohdassa tuntia, mutta kahdesti ohjat tuntumalla kävellessä Hemppa heitti perän oikealle ja suoristusyrityksestä meinasi ruveta jumittelemaan. Olin nopeampi ja ennen takapotkuja sain polkaistua ratsun eteen. Selvittiin siis koko tunti ilman potkuja ja jumitteluja. Olinpa ovela!

Käyntipätkä oli lyhyehkö. Ravissa sai istua alas mutta minua ei pakotettu. Kun Hemppa rupesi rentoutumaan niin istuin pätkiä. Eteenratsastuksessa ei kannata heittää ohjia niin paljon pois. Hidastuksen jälkeen ensin lopetetaan hidastus ja palataan normaaliin raviin ennen eteenpyyntöä. Ja jos hidastaa noin hyvin niin lyhyempiä pätkiä. Lopulta Hemppa kulki sangen ryhdikkäänä ja sain istuttua hyvin alas raviin. Kuunteli istuntaa eikä hidastusta tarvinnut tehdä enää ohjalla. Samalla jäi vastaan nykiminen. Tunnin parhaita pätkiä tässä.

Välissä hetki käyntiä ja sitten ohje oli mennä molemmat laukat läpi. Molempiin päätyihin 2 ratsukkoa. Portin päässä vasen kierros, toisessa oikea. Me aloitettiin vasemmasta. Suoristushommat taisivat onnistua hyvin, sillä Hemppa laukkasi yllättävän lyhyenä, pyöreällä niskalla ja nykimättä. Siinä oli helppo istua. Tein temponmuutoksia. Sitten ympyrän vaihto ja toinen suunta. Oikeassa kierroksessa kaikki oli taas vaikeampaa. Laukka ei pyörinyt niin hyvin, ratsu oli vino ja hidastuksissa nosti päätä. Ope taisi kuitenkin kommentoida hyvää tms.

Väliin taas hetki käyntiä. Tai muut tönöttivät lähinnä aloillaan ja minä taivuttelin kaarilla molempiin suuntiin. Seuraavaksi tultiin ympyröillä siirtymiä laukasta käyntiin. Puoli ympyrää laukkaa, 3 askeleen kokoaminen ja käynti. En tiedä sainko kokoamisia tehtyä kunnolla. Niihin olisin voinut ottaa vähän lisäapuja. Hemppa ei selvästi ollut takaosallaan, koska siirtymät alas olivat vyöryviä ravin kautta. Ohje oli ottaa seis ja peruuttaa tarpeen tullen. Näin tein siis käytännössä joka siirtymän perään. Sitten piti tehdä siirtymät kahdesti ympyrän aikana. Ehti ihan hyvin. Piti muistaa ensin polkaista laukka kunnolla eteen. Lopulta tuli käsky jättää pysäytys pois ja ottaa vain käyntiin. Oikeassa kierroksessa yllättävän hyvä.

Jälkimmäinen eli vasen ei ollut meillä nyt oikeaa helpompi. Samaa pää ylhäällä menoa ja vyöryntää. Eli lisää peruutuksia. Nyt ei lopuksi päästy ihan yhtä soljuvasti käyntiin vaan tuli vähän töksähtäen. Kelvollinen kuitenkin eikä ravia tainnut tulla paria askelta enempää.

Sai vain kävellä loppuun mutta sai ravatakin. Ravasin. Yhä oikea kierros oli hankalampi. Vasen rupesi olemaan jo todella hyvällä mallilla, ainakin meidän mittapuullamme. Kuskille rento käsi ja ratsu kulki itsestään ryhdikkäänä. Toki yhä piti tehdä pidäte ja pyytää eteen ja toistaa loputtomasti.

Kiva tunti. Odotin paljon pahempaa. Hempan alle menty tunti taisi lohduttaa tässä aika paljon. Erityisen mielissäni olin omista ennakointitaidoistani, joilla karsin tänään kaikki potkuhommat pois!

Ongelmia:
en meinannut kuulla opetusta
Hemppa oli edestä epätasainen
huomasin jääväni itse vetämään ja puristamaan
oikea kierros oli kaikessa vaikeampi

Parannusta:
Hemppa kulki pätkiä kivassa ryhdissä ja nykimättä
käynti sujui hyvin
ei päässyt jumittelemaan kun ehdin ennakoida ja estää

Junnut kuvasivat kännyjen kanssa tuntiamme:

Uhkaavat kirjaimet

Maanantaina menin taas itsenäisesti Assilla. Tuleva keskiviikon koulutunti piti perua kun Assille tuli muuta ohjelmaa. Tänään väsähdin töiden jälkeen enkä päässyt heti liikkeelle. Meni taas iltapuuhiksi. Keli oli niukasti plussalla. Onneksi oli kuivaa. Paitsi ihan iltamyöhällä rupesi tihuttamaan.

Olin tallissa sangen sukkela mennen ja tullen. Ratsastus meni sitten vähemmän sukkelasti. Tänään annoin Assin kävellä alkukäyntejä n. 7 minuuttia itsekseen. Sen jälkeen rupesin pyytämään pitkin ohjin pidempää askelta. Komentaminen toimi huonosti, ajatus lietsonnasta paremmin. Käveli aika kivasti.

Maneesissa oli alkuun toinenkin ratsukko mutta melko pian jäätiin keskenämme. Vasemmassa kierroksessa Assi kartteli katsomon puolta ihan reilusti. 8 metriä uran sisäpuolella. Sain sullottua uralle mutta ovipäädyssä kanttasi taas sisään. Tänään läpi tunnin tuntui tuijottelevan kouluradan kirjaimia seinillä. Näistä pahimmat olivat metsän puolen sivulla.

Alkuun oli ravissa omaan tapaansa hitaasti käynnistyvä. Minä en taas jaksanut laittaa kannuksia mutten huomannut eroa. Yllättävän nopeasti virkistyi. Ravissa menin ensin isompaa uraa, sitten ympyröitä ja kaarevia. Laukat mentiin samaan syssyyn ja koska eteni niin hyvin niin pyysin jo vähän raamikkaampaa menoa. Ympyröitä ja temponmuutoksia. Oikea laukka oli tässä kankeampi ja oli siinä epätasaisempi edestä.

Välissä käveltiin hetki ja sen jälkeen jatkettiin ihan perushommilla. Keskiympyrä peilien väliin. Vähän takaosaa välillä ulos ja rennommalle niskalle. Nyt tajusin pidättää riittävästi jotta hiihtely loppui ja Assi tuli kuulolle odottamaan. Assi ryhdistyi aika kivasti. Tosin lähes joka kierroksella tuijotteli samoja kirjaimia ja hidasti. Välillä taivuttelin volteilla keskellä maneesia edelliskerran koulutunnin tapaan. Tuntui jopa rullaavan kaulaa liian lyhyeksi.

Oikeakin laukka lähti rullaamaan ja laukassakin ryhdistyi. Sekä tasoittui edestä. Nyt mentiin molemmat vastalaukkoinakin. Enemmän mutkalla ollut oikea suoristui. Kummassakin suunnassa tein temponmuutoksia ja lähti aika kivasti jalasta eteen venymättä pitkäksi.

Laukasta siirryin suoraan kevyeen raviin ja taivutin voltille. Assi taipui kauniisti ja kuulosti siltä että se hörisi. Ehkä jumit helpottivat? Harjoitusravia en itseni takia mennyt tänään yhtään. Loppupyörittelyissä oli hyvä. Kuulolla ja aktiivinen.

Loppukäynnit annoin Assin taas mennä omiaan. Ehdotin pysähtymistä jo aiemmin muttei Assi tahtonut. Nappasin sitten vain takin niskaan. Venyttelin samalla vähän omaa kroppaani ja ehkä osin siksi Assi käveli tänään kahdeksikkoa. Noin 12 minuuttia kunnes malttoi pysähtyä. Sitten vielä muutama kierros ilman satulaa loimitettuna, jotta vähän kuivui.

Tarkoitus oli vähän heilua Assinkin kyydissä ennen poisratsautumista kokeilemassa sanooko siitä mitään. Unohdin kuitenkin.

Ongelmia:
alkuun hidas
kartteli uria
tuijotti kirjaimia
oikea laukka oli alkuun kankea

Parannusta:
heräsi aika nopeasti liikkeelle
ryhdistyi hyvin

Erikoisesteitä, hitailua ja perustuijottelua

Sunnuntaina herätys oli tosiaan jo viideltä aluevalmennuksen kakkospäivän takia. Ehdin nukkua 4,5 tuntia. Tallilla jäi useampi pikkuhomma tekemättä eilen illalla/yöllä, joten ne piti hoitaa nyt aamulla kuntoon. Onneksi Anne lähti apukäsiksi mukaan!

Keli oli pakastunut, joten kesärenkailla olisi tullut kuolema. Kammoliukasta. Onneksi tallilla häärätessä rupesi pikkuhiljaa kirkastumaan.

En ollut taas liian hyvissä ajoin liikkeellä mutta kuitenkin reilusti ennen treenin alkua pelipaikalla. Harmi vaan että vessa oli lukkojen takana. Lopulta päädyin hyppäämään ratsaille ensin. Ja kun vessan ovet saatiin auki ja pääsin takaisin ratsaille niin oltiin taas huonosti verkattuja treenien alkaessa.

Hemppa tuntui ravissa vähän kankealta takaa mutta liikkui kuitenkin puhtaasti. Menin aika ripeässä tahdissa askellajit ja kaikissa yritin painaa kaasua. Toivoin että vertyisi riittävästi hommiin. Tänään ei aloitettu vaihdoilla ja taivutuksilla, joten suoran uran tehtäviin ehdittiin saada riittävät lämmöt. Reagoinnin riittävyys sitten jäi vähän vajaaksi. Ja yhä Hemppa tuijotteli sivuovea kun mentiin siitä ohi. Vasta lopputunnista lopetti.

Ensimmäisenä tehtävänä tultiin lankuista tehtyä ristikkoa. Hemppa tuijotti, hidasti ja pysähtyi. Jalasta eteen! Saattoi kyllä kuskikin tuijottaa. Unohdin tehdä etukäteispsyykkaukset ja päättää olla tuijottamatta. Se on näemmä tärkeää!

Toisella lähestymisellä päästiin yli. Tultiin tätä molemmista suunnista ja lopuksi taisi olla okserina. Kuvittelen että tultiin suht suorina ja keskeltä mutta silti tänäänkin esitettiin käytännössä kaikki mahdolliset väärät laukat, joita oli tarjolla.

Tänään ei tultu yhtä monimutkaisesti muistettavia ratoja. Suoria ja kaarevia linjoja. Käytännössä jokaisen esteen alla oli jotain ylimääräistä. Osaa Hemppa ei katsonut yhtään mutta okserin alla olleet sokeripalat ja coffinin keskellä ollut vesimatto hidastivat menoa selvästi. Ensimmäisellä kerralla hidasti okserille mutta sain ratsastettua siitä yli. Hyppäsin itse askelta ennen ja kävin taas aika korkealla. Onneksi Hemppa oli alla kun laskeuduin. Eikä ihme kyllä suuttunut. Video kavaltaa kuskin paniikkireaktion perään kun pelkää että ratsu lähtee kiskomaan päätä alas. Ei kovin nättiä.

Sokeripalaokseri.
Taas hyvin huomaamattomasti kumitettu muita ratsukoita kuvasta pois.

Coffinille tultiin asiallisesti sisään mutta sitten vauhti hidastui ja lopulta ei meinattu yltää maaliin. Kuski taas killui mukana vähemmän esteettisesti. Jalasta eteen!

Suoralle linjalle kämmäsin ekalla kerralla itse ylimääräisen askeleen. Tultiin pienesti ekalle enkä uskonut että venyy vaadittuun kuuteen (24 m). Olin väärässä ja olisi venynyt. Tähänkin tehtävään saatiin vääriä laukkoja. Myöhemmin päästiin se joka kerta toivotusti kuudella.

Okseri oli itselleni päivän hankalin este enkä saanut tuotua joka kerta hyvin. Otettiin siihen lopulta kielto. Askel ei osunut eikä Hemppa halunnut lähteä kauempaa hyppyyn. Olisi hyvin voinut.

Hankala okseri treenien jälkeen.

Lyhyt kaareva linja oli meille vaikea. Ei venytty 4 laukkaan vaan töpötti aina viidennen. Toki ykköselle olisi pitänyt päästä sujuvammin sisään ja olla kampeamatta hypyssä oikealle kohti uraa eli väärään suuntaan. Ihan sama ongelma kuin Assilla!

Kulmaa Hemppa ei yllätyksekseni katsonut yhtään. Silti saatiin siihenkin myöhemmin kielto kun linjasin kaarevan linjan huonosti. Siinäkin olin huterasti kyydissä kun Hemppa väisti sivulle. Sakkokierroksella sujui paljon siistimmin. Kaarevalle tuli ylimääräinen seitsemäs askel.

Päätin olla tuijottelematta esteiden korkeuksia kesken tunnin ja lopulta unohdin katsoa. Aavistuksen isoilta näyttivät. Ehkä jotain 90 cm pintaan? Ihan max metriä kuitenkin.

Mitään ylitsepääsemättömiä ongelmia ei ollut mutta hävetti taas perusratsastuksen huonous. Ope käski käyttää ankkajalkoja ja törkätä kannukset kylkiin jos ei liiku. Onneksi tällä kertaa meno näyttää videolla vähemmän pahalta kuin tuntui selkään.

Kotiläksyksi saatiin hommata kotivalmennuksista (koulu + este) videopätkät. Vähän ennakoin ja käytin viimeviikkoisia kun kerrankin sattui olemaan.

Ongelmia:
aikainen heräys
liukkaat tiet
sykemittarin paristo loppui
taas verkka jäi lyhyeksi
väärät laukat
3 vai 4 kieltoa
joista yksi johtui kuskin linjausvirheestä
tuijotteli sivuovea tänäänkin
pääovi oli yhä vähän jännä
tuijotteli härpäkkeitä
ei venytty lyhyttä kaarevaa linjaa 17 metriin
ei mennyt jalasta kunnolla eteen
ei lähtenyt yhtään kauempaa hyppyihin
kerran kuski lähti hyppyyn ennen hevosta ja kävi korkealla

Parannusta:
ei kauhistunut isoa ovea yhtä paljon kuin eilen
lopuksi lakkasi tuijottamasta sivuovea
ehkä kerran vaihtoi laukan askeleessa
kuski pysyi kyydissä
kuski muisti tehtävät eilistä paremmin
ei pukittanut tai takapotkinut ollenkaan

Anne videoi hyppyjämme tänäänkin:

Aluevalmennusrenkaassa!

Kävi niin että kvaalattiin itsemme Hempan kanssa aluevalmennuskatsastuksista mukaan renkaaseen. Tämän piti olla riemuisa asia mutta huonon tiedotuksen takia lähinnä ärsytti. Kukaan ei nimittäin muistanut kertoa meille että meidät otettiin mukaan. Onneksi mitään vahinkoa ei tullut ja päästiin ihan ajallamme ilmottautumaan ensimmäisiin eli näihin aluevalmennuksiin. Toistaiseksi kaikki ilmoittautuivat B-kehitysrenkaaseen eli tälle 2 päivän treenille tuli yhä hintaa 103 e. (Vaikka haaveilin että renkaaseen kuulumalla saisi treenit halvemmalla.)

Lisäksi aikataulutus ei ollut puolellamme. Lauantaina vikaan ryhmään ja sunnuntaina ensimmäiseen aamulla.

Lauantaina satoi vettä ja sunnuntaiaamuksi luvattiin muutaman asteen pakkasta. Kuljetusvälineet saivat siis lauantaina nastat alle. Vinkan kanssa meinasi tulla vähän kiire mutta lainakärry tuli onneksi tallille ennen lähtöä. Lähtiessä tihutti, +6°C.

Matkaan meni reilu puoli tuntia. Kohteena minulle ensimmäistä kertaa elämässä Hylkykarin maneesi. Hirmuisesti hidastetöyssyjä ja liikenneympyröitä eli aika hitaasti piti mennä. Suureksi yllätyksekseni löysin suoraan perille ja osasin kääntyä oikeasta kohdasta pihaankin (ei navigaattoria).

Onneksi sain apukädet paikalle. Kaikki oli paljon helpompaa niin. Hemppa kammoksui maneesin automaattinosto-ovea. Myöhemmin tuijotteli sivuoven tummaa kynnystä. Meidän ryhmässämme oli perumisen takia vain 3 ratsukkoa.

Alkuverkka-aika oli meille ihan liian lyhyt. Kärryn takia en olisi ehtinyt aiemmin paikalle. Mentiin askellajit läpi mutta ratsu ei ollut avuilla saati taipuisa. Aloitettiin siksak-ravipuomeilla ja taivuttelulla. Ei kovin ihanaa. Heti seuraava kierros laukassa ja kaivatuista vaihdoista tuli tasan nolla. Sakkokierros ei auttanut. Jotenkin ei yllättänyt. Jalasta eteen, taivuta sisäpohkeen ympäri.

Omaa vuoroa odotellessa yritin yhä ottaa hummalle lämpöjä ravitaivuttelussa. Kai se vähän auttoi.

Seuraavaksi tultiin siksak-puomit (joita kutsuttiin hainhampaiksi enkä ensin meinannut tajuta) ravissa suoralla linjalla. Tämän Hemppa teki hyvin. Sitten ruvettiin lisäilemään muita esteitä, kavaletteja ja puomeja tehtäviksi ja itselläni oli suuria vaikeuksia muistaa tehtäviä. Hainhampaat nousivat ensin toisesta päästä ja tultiin ne laukalla. Sitten molemmista päistä minipystyiksi. Suoritettiin Hempan kanssa tehtävät muttei mitenkään kovin tyylillä. Laukassa loppui välillä vauhti ja sotkettiin ravilla. Laukat pysyivät väärinä läpi tunnin.

Okseri oli ehkä 60 cm korkea mutta poikkeuksellisen pitkä. Ohje oli painaa kantapäitä alas ja pysyä hypyn jälkeen hetki pidempään kevyessä istunnassa. Tämän sentään osasin korjata heti! Hemppaa piti saada laukassa paremmin takajalkojen päälle.

Läpi tunnin Hemppa myös tuijotteli sivuoven edustaa aina kun mentiin ohi. Oikeassa kierroksessa pahemmin kuin vasemmassa.

Nohevina treenien jälkeen.

Jos sunnuntain jäljiltä kuvittelin että Hempan perusratsastus on hyvällä mallilla niin nyt tuli karu herätys. Selvisipä ainakin mitä kaikkea ei osata. Saatiin tehtävät kuitenkin tehtyä enkä hävennyt silmiä päästäni. Laatu vain oli mitä oli. Tai siis ei ollut.

Aluevalmennuslaiset!

Kotimatkalla satoi räntää ja pimeillä pätkillä ei meinannut nähdä enää eteen, +1°C. Molemmissa päissä pihalla oli sangen pimeää. Mörön pee kävi useampaan kertaan mielessä. Onneksi oli tuttu hevonen ja koppi niin lastaus ja purku sekä lopulta kopin irroitus onnistuivat lähes käsikopelollakin. Vinkan siivous meni sekin melko nollanäöllä.

Kerrankin olin tallilla nopea ja alle puolessa tunnissa lähtövalmis. Kotona 22.20. Onneksi sunnuntain aikatauluja myöhästettiin puolella tunnilla. 8.30 meidän ryhmämme, joten kello soimaan 05. Ihana harrastus!

Ongelmia:
Hemppa pelkäsi automaattiliukuovea
tuijotteli sivuoven mustaa edustaa
liian lyhyt verkka
väärät laukat
välillä hyytyi laukassa
kolisteltiin jotain ja taisi pudotakin
ajokelit

Parannusta:
ihana maneesi!
vinopuomit menivät ravissa siististi
menin tehtävät oikein
sain korjattua istuntaani hyppyjen alastuloon
Hemppa ei juntturoinut

Anne videoi treenejämme:

Mörkret i skogen

Perjantaina olin taas etäilemässä ja työpäivän jälkeen lähdin tallille. Syksy iski niskaan, sillä aurinko ehti laskea ennen kuin päästiin tallista ulos. Hemppa oli saanut kantahokit jalkoihinsa ja uuden kenkäyksen myötä näemmä myös lisää nauloja pitämään kenkiä paremmin paikoillaan.

Teki mieli lähteä maastoon ja verhouduimme heijastimiin. Hempalle heijastinloimi ja toista kertaa uudet jalkaheijastimet. Itse lähdin loistavalla toppaliivilläni, alla keltavihreä takki. Lämmintä oli kolmisen astetta, pilvistä.

Jo lähtiessä hämärsi. Siksi yritin pitää reipasta vauhtia yllä. Hangaksentien risteyksestä jo raville. Hemppa ei tosin pitänyt kiirettä ja ravi oli aikamoista matamista. Välillä pyysin lisää vauhtia. Välillä totesin että jos hummaa jännittää ja tuijotteluttaa niin parempi edetä rauhassa kuin ottaa poistumisloikkia. Niitä ei onneksi tullutkaan. Autoja jokunen.

Suorat laukattiin eikä niilläkään vauhtia juuri ollut. Kummasti hämäryys vaikutti omaankin näköön eikä tehnyt mieli kiitää. Sen verran reunassa mentiin että vahingossa potkaisin yhtä aurauskeppiä ja se lopulta tuli jalkani ja hevosen välistä. Ei onneksi mennyt poikki tai kaatunut eikä Hemppakaan yllättäen sanonut mitään. Loppujen kohdalla yritin mennä vähän kauempaa ohi.

Laukka hidastui taas itsestään kohti ylämäkeä ja annoin Hempan tiputtaa raviin kun halusi. Mentiin käynnissä alapolulle. Kun päästiin risteyksistä ohi niin jatkettiin ravissa. Hemppa olisi halunnut mennä pitkänä ja lujaa. Minä yhä edelliskerrasta varovaisena en pahemmin uskaltanut ottaa ohjalla (ja nyki niistä vastaan). Hidastin enemmän istunnalla ja äänellä. Tehtiin temponmuutoksia ja toimi ihan hyvin.

Valoa oli sen verran että otettiin laukkaakin. Sama juttu kuin ravissa, tänään en päästänyt pinkomaan valtoimenaan vaan tehtiin temponmuutoksia ja Hemppa vastasi hyvin. Hidastus, jalasta eteen, hidastus, eteen. Hidastukset tein yhä lähinnä äänellä ja istunnalla. Hyvä oli myös tuttu reitti, josta tiesin pehmeämmät kohdat vaikkei niitä kunnolla enää nähnyt. Hemppaa ei hämäryys haitannut ja halusi edetä ihan reippaasti.

Juurakkoisempi aukiopätkä mentiin ravissa. Sen jälkeinen pehmeä kohta käynnissä ja tavallisesti laukattu viimeinen pätkä ravissa. Eikä Hemppa tuijotellut tai pukitellut mitään.

Minimaastiksiin ei ollut mitään saumoja koska niitä ei olisi enää nähnyt. Mentiin aukion kohdalta tielle. Kysyin Hempalta että tahtooko se vielä laukata ja sehän halusi. Itse halusin päästä takaisin tallille ennen kuin tulee ihan säkkipimeää. Tässäkin tein temponmuutoksia. Lopulta hyvissä ajoin ennen mutkaa otin raville. Taas yksi auto ohitti meidät ihan tarpeettoman lujaa (ehkä kuuttakymppiä?) eikä välittänyt käsimerkeistäni. Onneksi Hemppaa ei kiinnostanut.

Ravattiin alamäki ja metsän kohdalla Hemppa vähän tuijotteli. Saatettiin ottaa vähän käyntiä. Ravattiin kuitenkin lopulta taas Hangaksentien risteykseen. Taivuttelin ravissa ja kulki melko pyöreänä. Oikealle oli hankalampi saada asettumaan. Käynnissä yritin katsoa kelloa mutten nähnyt enää aikaa. Hetken päästä muistin että mittariin saa taustavalonkin päälle. Oltiin tehty maastolenkki 40 minuutissa.

Jäätiin vielä kentälle hetkeksi. Ravissa ympyröitä ja vähän siirtymiä käynnin ja ravin välillä sekä muutamia väistöjä. Lähinnä hain nopeita reaktioita apuihin. Vasteaika lyheni. Alusta asti Hemppa oli suht tasainen. Oikea kierros oli toki hankalampi ja kulmikkaampi.

Melko pian luovutin kun lakkasi näkemästä juuri mitään. Käveltiin hetki ja sitten käveltiin tallinpihaan. 52 minuuttia ratsailla tänään. Vähän meinasi tulla kuuma toppaliivissä.

Ongelmia:
pimeys
alkumatkasta aikamoista matelua
potkaisin aurauskeppiä
vino ratsu
oikea kierros oli hankalampi

Parannusta:
oltiin hyvin heijastimissa
lähti ihan mielellään maastoon
ei välittänyt autoista
ei tuijottelusivuloikkia
ei pukkeja

Assin taivuttelua

Keskiviikkoiltana menin Assin kanssa koulutunnille. Alkuverkka viimeistään näytti että tänään taivutellaan Assia notkeammaksi. Ensin meinasi taas olla ongelmia kuulokkeen kanssa ja se heilui. Ope viritteli sitä sitten kypärän remmieni alle.

Ravissa lähdettiin tekemään vähän samantyyppistä siksakkia kuin kuvittelen viimeksi Hepskassa olleen tarkoitus. Kuten kuvittelen Hesterin tarkoittaneen klinikallaan (en ollut paikalla). Jalasta eteen lisäksi. Assi liikkui kuin käsijarru päällä. Välillä saattoi vähän nyökätä niskasta mutta tuntui siltä ettei kuuntele minua pätkääkään, teeskentelee vain. Pitkillä sivuilla taidettiin lopulta vähän myös asettaa sisään ja ulos. Päätyihin ympyröitä. Välillä Assi kiihdytteli omiaan ja edelleen vauhdinhallinta oli hukassa. Kun tästä mainitsin niin ohjelmistoon lisättiin hidastukset ja jalasta eteen. Se vähän auttoi ja lopulta yli puolet hallinnasta oli jo satulan päällä.

Jossain vaiheessa pääty-ympyrällä ravatessa Assin käsijarru lähti itsestään pois päältä. Nytkähti jotenkin parempaan asentoon henkisesti ja fyysisesti.

Laukassa tehtiin loivia kiemuroita viitisen metriä uran sisälle. Nämä piti eri kierroksissa ajatella eri tavoin. Molempiin suuntiin ajatus pikemminkin vasemmalle ja väistö vasemmalle. Oikeassa kierroksessa ns. kaarella (joka mentiin sangen suoraan) eli uran sisäpuolella ja vasemmassa kierroksessa kun palattiin kaarelta uralle. Laukkapätkälle tuli myös kakkajumi, siitä piti polkaista ihan ronskisti eteen mutta se auttoi. Sen jälkeen rupesi liikkumaan paremmin. Ilmaa tuli kyllä vielä senkin jälkeen.

Välissä taidettiin olla hetki pääty-ympyrällä ja lopputunnista pyöriteltiin kaaria harjoitusravissa. Ajattelin ensin ympyröitä mutta tarkoitus oli mennä voltteja ja voltin osia. Assi ehdotti kiirehtimistä ja vauhti piti saada haltuun. Sama juttu kuin pohkeiden kanssa eli ensin Assi kuvitteli tietävänsä kuskia paremmin. Sain kuitenkin himmattua. Oikea kierros oli paljon helpompi ja tasaisempi. Kun keskityin suunnanmuutoksiin niin nekin tasoittuivat huomattavasti. Ravissa oli lopulta helppo istua ja Assi eteni rauhassa, rennosti, taipuisasti ja tasaisesti. Kysyin että mennäänkö liian hitaasti mutta ei menty. Ei tarvinnut patistella eteenpäin vaan sai lähinnä ohjailla. Selkääni säästääkseni sain kuitenkin lopulta luvan keventää vaikkei harjoitusravikaan tuntunut pahalta. Yleensä kun selkäni jumittelee vasta seuraavana päivänä. Nyt ei onneksi seuraavanakaan päivänä sanonut mitään.

Assi parani ihan yllättävän hyväksi. Alkutilanne kun oli aika kammottava. Ope kehui tekemisiäni kovasti. Omasta mielestäni en tehnyt mitään ihmeitä vaan Assi vain vertyi ja vetristyi.

Toivottavasti vertyminen olisi pysyvä tai ainakin lisääntyvä olotila eikä jatkossa kaikki tunnit olisi pelkkää notkistelua.

Ongelmia:
korvanappi ei meinannut pysyä
alkutunnista oli taas sellainen olo että Assi vaan sooloilee
välillä hummaa piti saada pyöreämmälle niskalle enkä osannut ihan hetkessä
lopputunnista ei meinannut kuunnella pidätteitäkään

Parannusta:
Assi letkistyi ja notkistui huomattavasti
harjoitusravissa oli hyvä istua
kuskin selkä ei suuttunut

Itsenäinen suoristuspyörittely

Sovittiin että Assilla ei hypätä enää lokakuussa. Maanantaina menin siis itsenäisesti. Tallille lähtö venähti aika myöhään mutta olipa maneesissa sitten hiljaisempaa. Enimmillään 3 hevosta, lopuksi saatiin olla keskenämme. Pihalla +3°C.

Alkukäynnit Assi käveli ihan hyvin. Ravissa ei meinannut edetä oikein mihinkään. Kovistelu ei tuntunut liikauttavan yhtään, joten otin pienet laukkapätkät jo verkan alkuun. Ei kyllä niissäkään ollut vauhtia. Normivauhtinen ratsu olisi mennyt meistä ravilla ohi. Pyöräytin molemmat laukat vastalaukoiksikin ja mentiin ihan pari kierrosta. Auttoi onneksi eteenpäinpyrkimiseen.

Heräämisen myötä Assi tuntui hetken aika luikerolta. Perä, lavat ja pää karkailivat omiin suuntiinsa ennen kun sain hummaa paremmin avuille. Tuntui reagoivan apuihini kovin valikoiden.

Mitään kovin ihmeellistä en tänäänkään tehnyt. Ohjien keräämisen jälkeen hetki käyntiä ja yritin säilyttää saman aktiivisuuden ja tahdin. Ravissa ympyrää, puolipidätteitä ja jalasta eteen. Välillä väistin takaosaa avoimilla sivuilla ulos. Assin pää rupesi tasoittumaan paremmin aloilleen. Molemmat kierrokset. Yhä välillä tuijotteli koululankkuja seinällä.

Lopulta päätin laukata vielä hetken. Kuvio oli vähän epämääräinen ellipsi. Muistaakseni vasen laukka sujui tänään paremmin sekä myötäisenä että vastaisena. Lopuksi otin vielä muutamia nostoja uran sisäpuolella. Nosti aika suorana ja kaikki oikein huolimatta mitä pyysin. Ravisiirtymissä ajattelin eteen eikä pahemmin lössähdetty.

Loppuravit Assi imi hyvin itse eteen. Vähän rajoilla oliko kiireinen vai ei. Askeleenpidennyksiä lävistäjille, ympyröitä, kaaria ja suunnanmuutoksia. Aika hyvä. Sangen tasainen. Yksi yllätyspysäys kohti M-kirjainta. En tiedä mitä siellä kuului. Seuraavalla kierroksella ei ollut enää ongelmaa.

Kävelin hetken selästä, sitten riisuin satulan ja talutin vielä loppuun.

Ongelmia:
alkuun oli hidas
sitten oli luikero
loppuravien yllätystyssäys

Parannusta:
heräsi liikkeelle
suoristui
ei huomannut mistään ettei kuskilla ollut kannuksia
tasoittui aika hyvin avuille
ryhdistyi ja keveni
maneesissa oli väljää

Välillä kaikki onnistuu!

Sunnuntaina oli estepäivä. Hempan kanssa viiden tunnille kuudenneksi ratsukoksi. Aamun satoi lunta (yök!) ja keli oli niukasti plussalla. Kenttä siis märkä ja rapainen. Välillä vähän tihutti jotain meidänkin tuntimme aikana. Ei kuitenkaan pahasti. Hyvin tarkeni.

©Siiri Salmi

Hemppa oli mennyt yhden tunnin alle ja eka kuski tunnollisesti pesi jalkoja kun tulin. En silti viitsinyt laittaa suojia rapailuun. Illaksi Hempalle oli luvassa vielä kolmas tunti.

©Siiri Salmi

Heti alkuverkasta muistelin eilisiä oppeja. Rahtusen harmittelin ettei Hemppa ollut omilta jäljiltäni mutta oli sen verran hyvä ratsastaa ettei haitannut kauaa. Ehkä alkulämmittely teki hyvää.

©Siiri Salmi

Alkuverkassa en tänään miettinyt ratsun nokkaa yhtään. Jalasta eteen, ripeästi. Pidätteistä takaisin. Paljon säätelyä. Käännökset sangen suoralla rungolla ja lavat mukana. Odotin että tulee huutia ylijuoksuttamisesta kun testasin kaikki vaihteet. Ei onneksi tullut.

Laukassa tultiin vain ohimennen kavalettien yli päädyissä. Perusnäppärää. Molempiin suuntiin. Kivasti toistoja.

©Siiri Salmi

Sitten tehtiin vuorotellen ympyrätehtävä. Neljänneksen välein oli puomi tai kavaletti. Kaarille piti saada yhtä monta askelta. Nyt oli hyvin mitatut välit ja tuntuivat keskenään yhtä pitkiltä. Onneksi näitä on harjoiteltu Assin kanssa. Oikeaan kierrokseen meni kaikki oikein! Ensin neljää, sitten viittä. Useampi kierros. Vasempaan stiplattiin eka kun ei osuttu puomille. Mutta sen jälkeen siinäkin kaikki oikein! Vasen kierros loppui suoraan linjaan ja pystyyn. Ihan ok.

©Siiri Salmi

Omaa vuoroa odotellessa sai liikkua toisessa päädyssä vapaasti. Tein aktiivisesti kontrolliharjoituksia. Siirtymiä käynnissä, ravissa ja niiden välillä. Olikohan kolmesti kun Hemppa meinasi jumitella ja ruveta takapotkimaan. Sain niistä ratsastettua eteen. Tuntui tänäänkin vähän räjähdysalttiilta aluksi muttei tehnyt tuon kummempia.

Sitten tultiin 24 metrin linja. Arvelin kuutta ja ratsastin kuuteen. Kaksi kertaa ja molemmilla 6. Hypyissä käteni tekivät taas omiaan ja tuntuman sisällä kädet kävivät koukussa. Ei nättiä. Onneksi sain tämän karsittua lopputunnista vähemmäksi.

Kippurakädet hypyssä.
©Siiri Salmi

Esteet pysyivät tänään pieninä. Tultiinkohan vielä kaareva linja alle vai jo koko rata? Radalla tultiin kuitenkin suora ja 2 kaarevaa linjaa. Kaikkiin meille sama 6 askelta. Ja näin myös tehtiin. Lisäksi tuli kaikki vaihdot kuten piti eli aina myötälaukat. Vautsi! Tällaista tapahtuu Hempan kanssa noin kerran kahdessa vuodessa!

©Siiri Salmi

Loppuraveissa oli ihan ok muttei vielä loksahtanut pyöreäksi tai leiskautellut erikoisravia. Vähän säikkyi aidan ulkopuolella ollutta ihmistä.

©Siiri Salmi

Ennen satulasta laskeutumista kokeilin mitä Hemppa tuumaa liikkeestä selässä. Vähän heiluin ja heiluttelin jalkoja ja käsiä. Taka-ajatuksena kuperkeikka. En kääntyillyt mitään omiani mutta perusheilunnasta ei tullut mitään sanomista.

Ongelmia:
jalustimet olivat ensin väärillä puolilla
noin 3 jumitteluyritystä
yksi stiplu puomitehtävällä
kuskin kädet koukistelivat välillä hypyissä omiaan
oikea jalustin valahteli herkästi liian syvälle jalkaan
päädyissä kanttasi sisäpohjetta päin eikä päästy niin hyvin laidoille kuin olisin halunnut

Parannusta:
yhtä vaille kaikki askelmäärät oikein ympyröillä!
kaikki myötälaukat eli kaikki vaihdot kuten piti!

Pekka videoi tuntiamme ja video kavaltaa parit pikkuvirheet, jotka jäivät kuskilta huomaamatta:

Jalasta eteen ja pidätteistä takaisin

Lauantaina oli luvassa odottamani koulutunti. Masan (ja Palluran) ope tuli katsomaan peräämme.

Keli oli muutaman asteen plussalla ja kenttä oli kuivunut keskeltä paremmaksi. Reunoilta oli yhä aika lätäkköinen.

Hemppa oli tehnyt yhden tunnin alle ja löytyi pihaton kauimmaisesta nurkasta. Riimut olivat hukassa ja piti käydä hakemassa tallista. Sillä aikaa Hemppa oli tullut vähän lähemmäs. Kun menin hakemaan riimun kanssa niin tuli portille vastaan. Ihana!

Aikaistettiin aloitusta, joten en ehtinyt juuri kävellä alle. Sitten turistiin perus pohjustusjutut. Ope oli tavannut Hempan isän muinoin Sammalistossa. Kuulemma samaa näköä päässä.

Alkuverkkoja mentiin hetki itsenäisesti ennen kuin ope puuttui. Kävelin vielä hetken pidemmällä ohjalla ja hain rentoutta. Ope sanoi käyntiä hyväksi ja kauniiksi ja Hemppaa pitkäjalkaiseksi. Ravissa pyörittelin vähän ympäriinsä. Ope ohjeisti tekemään kahdeksikkoa ja suunnanvaihtoja. Oikeaan kääntyi vasemmasta jalasta vähän huonosti ja valui aidoille. Sitten lähdettiin pyytämään eteen, jotta paikat aukeavat. Tästä tykkäsin itse. Reipasta ravia, kaarteisiin sai vähän himmata ja pitkillä sivuilla eteen. Sama molempiin suuntiin sekä laukassa. Jalasta eteen. Pikkusen hitaasti heräsi vaan lähti virkistymään. Lopulta irtosi noin 70 % menoa, sitten huilittiin hetki. Pohdin puranko toppaliivin pois mutta seuraavaksi luvassa ollut käyntityö ei kannustanut siihen.

Ensin tehtiin käyntiväistöjä. Rauhallisesta käynnistä uralla takapuoli sisään ja siitä kahdella jalalla eteen. Sitten taas rauhallinen käynti ja uudestaan. Noin kahdesti pitkällä sivulla ja kertaalleen lyhyellä. Ja jos ei lähde kevyestä pohkeesta niin sitten isompi jalka ja jos ei siitäkään niin raippa. Jokusen kerran piti herättää raviin asti mutta sitten lähti paranemaan. Sama molempiin suuntiin.

Ensimmäiset juntturoinnit taisivat tulla jo tässä. Silloin unohdetaan kaikki muu ja pyydetään vain jalasta eteen. Vaikka laukalle. Eikä jäädä kaahailemaan ympäriinsä vaan lyhyt pätkä ja takaisin käyntiin (tai mikä olikaan). Unohdetaan edellinen episodi ja pyydetään uudestaan. Ja tosiaan takapotkun päälle ei pyydetä vaan hengitetään sekunti ja sitten. Tämä toimi Hemppaan oikein hyvin!

Välissä taidettiin huilata ja sitten tultiin ympyrälle. Jatkettiin ripeiden reaktioiden kanssa. Rauhallinen käynti, väistätys perää ulos ja siitä kahdella pohkeella reippaaseen (harjoitus)raviin. Ravista seis. Pysähdyksestä reippaaseen käyntiin ja siitä taas homma alusta. Ensin vasen kierros.

Hetki meni että Hemppa (ja kuski) ymmärsi miten reippaasti pitää mennä. Hemppa tarjosi mieluummin laukkaa kuin etenevää ravia. Väistöissä taas pidäte ja rentous ohjalla. Ei jäädä pitämään ja himmailemaan. Sitten pohje pyytää väistön. Samoin pysähdyksestä heti eteen. Siinäkin mentiin välillä ravia, tulikohan kertaalleen jopa laukkakin. Mutta niin vaan Hemppa rupesi kuuntelemaan paremmin. Ohjauksessa oli vähän puutteita mutta se ei kuulemma ollut oleellista. Hemppa vähän tuijotteli kuvaajaani puskissa. Ratsun mielenkiinto pitäisi saada pysymään kuskissa.

Ajateltavaa tuli läpi tunnin kuskille niin paljon että pää meinasi sauhuta. Pidätteen aikana piti ajatella polvia ylös ja reisiä painavammin satulaan tai jotenkin niin. En ole varma osasinko toteuttaa mutta Hemppa reagoi hyvin ja kättä tarvitsi vähemmän.

Tehtiin sama homma myös toiseen suuntaan. Kun otin ohjia niin Hemppa totesi että liian vaikeaa ja rupesi juntturoimaan ja jumittelemaan takapotkuja paikallaan. Siitä siis vaan jalalla eteen. Tulikohan pari kertaa jumittelua. Irtosi myös hyvin lennokkaita takajalkaliikkeitä. Ope käski käyttää raippaa ja minä totesin etten mieluusti enää tässä vaiheessa käytä. Mutta sitten loppuivat vastustelut ja Hemppa alkoi hommiin. Ravi parani irtonaisemmaksi. Eikä sitten tarvinnut ajattaa enempää kun meni jo. Harjoiteltiin kuskille hevosta kohtaan reilumpaa jalankäyttöä. Ei jäädä tönimään vaan ensimmäisestä pyynnöstä pitää reagoida. Tuntui hassulta kun ope sanoi Hemppaa laiskaksi (vai hitaaksi) mutta sitähän se reagointi oli.

Lopuksi tehtiin vielä kulmia. Ensin käynnissä. Reipasta käyntiä, sitten pidätteellä hidastus lähes seis ja 90° kulma (tykkäsin kun puhui insinööriä ja sanoi näin) melko suoralla ratsulla. Suoristuksen jälkeen jalasta eteen. Ulkotuki piti säilyttää. Ulkotuen kanssa meinasi kuskilla olla vähän ongelmia. Kaula suorana. Ja jos pidätteeseen ei tullut vastausta niin sama pidäte vahvistui. Piti ajatella seinä eteen. Tämäkin auttoi.

Käynnissä näppärästi. Sitten aika nopealla tahdilla kevyeen raviin ja siinä sama juttu. Hemppa nyki ohjia mutten juuri ehtinyt kiinnittää siihen huomiota. Ope sanoi että se loppuu itsestään kun takajalat lähtevät työntämään paremmin. Enkä saa mennä nykimisen mukana. Mainitsi ohimennen että istun sangen suorassa, jäntevästi ja hyvällä keskivartalon tuella tai jotenkin noin.

Vaihdettiin suuntaa pari kertaa. Oikea kierros ihan ok. Sitten takaisin vasempaan. Lakattiin tekemästä kulmia ja vain hidastettiin lähes seis ja pyydettiin eteen. Yhä piti vahtia lapojen reitti ja pitää ratsu sangen suorana. Kulma-ajatus auttoi siihen. Hemppa kaatui vasenta pohjetta vasten pahasti sisään. Korjaukseksi riitti pidäte ulkoa ja vasemmalla pohkeella väistö ulos. Ja Hemppa väisti! Kevyesti. Eihän se ihan tasainen vieläkään ollut mutta rupesi kuuntelemaan hyvin, nykiminen väheni ja rupesi kulkemaan paljon ryhdikkäämpänä. Ilman mitään vääntöä ja komennusta. Kaikki tuli kaupan päälle kun pyysin vain jalasta eteen ja pidätteistä takaisin. Ihanaa!

Enempää ei tänään tehty ja nytkin mentiin vähän yliajalle. Tässä oli todella paljon järkeä. Tykkäsin kun ope oli ihanan positiivinen ja selvästi tiesi mistä puhui. Osasi korjata meidän menoamme hienosti ja jo tunnissa tuli selvä muutos. Hyvänä asiana pidin sitäkin että esitimme aika perinteistä omaa menoamme jumituksineen. Saatiin niihinkin apua. Ope kommentoi että Hemppa on oppinut ratsastuskoulutunneilla työnvieroksuntaa ja kaikki mahdolliset vinkeet.

Ehkä olisi ollut tarkoitus vielä ravata itsekseen loppuun mutta koska Hemppa teki hommia niin hyvällä asenteella niin käveltiin vain loppuun. Sitten kakkojen keräys. Eikä hummalle tullut hiki. Kuskille enemmän toppaliivinsä alla. Odotin jotain vähän kevyempää mutta tämä oli juuri hyvä näin! Ehkä paras koulutunti, joka meillä on tähän asti koskaan ollut! Ainakin ehdottomasti parhaiden joukkoon! Onneksi ope lupasi tulla jatkossakin katsomaan peräämme!

Ongelmia:
perusongelmamme
muutamat takapotkujuntturoinnit

Parannusta:
Hemppa nopeutui jalalle
tuli paremmin pidätteistä takaisin
rupesi polkemaan paremmin takaa
ja näiden ansiosta rupesi itsestään kulkemaan tasaisemmin ja ryhdikkäämmin
lopuksi väisti ihanan helposti ravissa vasemmasta jalasta ulos
kuski tuli hyvin onnelliseksi

Anne videoi pätkiä tunnistamme:

Syyspomppumaasto

Perjantaille kyseltiin maastoseuraa. Alkuperäisen aikataulun mukaan ei pitänyt olla maisemissa mutta etelän syysloman takia suunnitelmiini tuli muutos ja olin jo perjantaina Oulussa. Vielä kun tallikaveri auttoi kyytipulmissa niin sukkana tallille ja maastoon.

Keli oli kostea n. +5°C. Ei onneksi satanut ja loppumatkasta pilkahti aurinko. Ratsukoita lähti tällä kertaa reissuun 3. Danan maastokäytöksestä ei ollut kellään käryä.

Kavioita putsatessa huomasin että toinen takakenkä oli sentin vinossa. Johtajan käsky oli ottaa kenkä irti. Hiliman kuski sai kokeneimpana hoitaa homman. Kaksi naulaa puuttui. Onneksi kenkä lähti siististi.

Kentällä kyytiin ja lähdettiin ihan perinteistä lenkkiä Hangaksentietä pitkin. Pitkät alkukäynnit ja sitten ravailtiin. Suorat mentiin laukassa. Hempalla nostin ekana. Ei pomppuja. Mutta kun Dana takana otti laukalle niin siitä tuli vähän jotain mutkapomppua, onneksi pientä. Hilimalla oli vauhtia ja mekin mentiin aika reippaasti. En kiritellyt eteen enkä himmaillut. Pidin harjasta kiinni ja vähän katselin ettei mennä keskelle lätäkköjä. Välissä Hemppa vähän hidasti mutta hyvin kiihtyi toisellekin pätkälle. Raviin ja käyntiin otettiin vähän tavallista aikaisemmin. Tosin Hemppa ehdotti minilaukkaa ravin sijasta. Laukka taisi vaihtua kesken matkaa. Reissun huippunopeus 39 km/h tuli ensimmäisen laukkasuoran alkuun.

Mentiin yläpolulle ja matkalla tuli 3 ratsukkoa vastaan. Ei ole aiemmin kankailla juuri muita hevosia näkynyt.

Ohituksen jälkeen Hemppa tuntui vähän pinkeältä. Mentiin hetki käyntiä ja sitten lähdettiin raville. Hilima meni sellaista kyytiä että hetken päästä Hemppa rikkoi laukalle. Kun pyysin laukan alas niin se ei Hempalle sopinutkaan vaan perä rupesi nousemaan. Pukki, toinen, kolmas ja montakohan niitä tuli. Huusin Hilimalle että odottaa ja nyhdin Hempalta vauhtia pois. En pysynyt satulassa muttei onneksi maakaan kutsunut. Onneksi tilanne rauhoittui ja pysyin selässä. Hilima hidasti, Hemppa lopetti poukkoilun ja pääsimme jatkamaan matkaa. Halusin mennä edeltä. Pomppiminen onneksi loppui.

Otettiin vielä laukkapätkäkin. Yritin ensin pitää vauhdin maltillisena mutta Hilima ei mahtunut laukkaamaan perässä (toki suokkina vetelee helposti meidän kiitovauhtimmekin vielä ravissa) ja yritin vähän lisätä vauhtia. Ennen pehmeämpiä kohtia otettiin raville ja pian tulikin taas vastaantulijoita.

Hypättiin vielä minimaastikset. Ennen niitä Hemppa tuijotteli sivulle ja vähän liiraili. Hypyt kuitenkin nätisti. Tosin keskimmäinen oli laskenut ihan maan tasalle eikä siinä ollut hypättävää. Eikä ne muutkaan ole kuin suuruusluokkaa 20 - 30 cm.

Ennen viimeistä estettä kuului takaa seis-käsky. En voinut esteen eteen pysäyttää mutta heti sen jälkeen himmasin. Dana oli tuijotellut vähän enemmän kuin Hemppa ja kuski tuli perässä kaulalla makoillen. Mainio suoritus kun pysyi kyydissä.

Käveltiin lopuksi vielä vesipolun katta takaisin. Tosin vesipolku oli kuivatettu ojituksella.

Uudet (käytettyinä) hankkimani jalkaheijastimet testikäytössä.
©Pauliina

Tiellä otettiin loppuravit. Tosin suokki lähti taas Vermokiitoon ja Hemppa rikkoi laukalle. Sen verran arastuin edellisistä pompuista etten uskaltanut ottaa laukkaa pois. Eikä oltaisi kyllä mitenkään pysytty tuossa vauhdissa ravilla mukana. Gps näytti meidän nopeudeksemme 27,7 km/h eikä meinattu pysyä perässä.

Onneksi saatiin lopuksi vielä rauhallisempikin ravipätkä. Nyt Hemppa kulki nätisti kaula kaarella ja venytti hyvin askelta. Olisin mieluusti ravannut vähän pidempäänkin ja kävellyt vähän lisää loppuun. Mutta oltiin kovin täsmällisiä ja reissuun meni hyvin tarkkaan tunti.

©Pauliina

Ongelmia:
pukit

Parannusta:
kaikki pysyivät kyydissä

Suorittaa vaikkei ehkä huvita

Torstaina oli kouluratsastuspäivä Assin kanssa. Aloitettiin eläin- ja ihmiskokeilla. Piti ravata hölköttelyravia ohjat pitkinä ja molemmat ohjat sisäkädessä. Oikea kierros ok, vasempaan kaaduttiin sisään, varsinkin oven luona. Pikkuisen hidas muttei pysähdellyt. Sain ohjattua sen verran ettei törmäilty muihin.

Tänään ei niinkään suoristettu kuskia vaan Assia. Käynnissä tehtiin ensin leppoisasti kiemuroita uralta sisään ja takaisin. Sitten harjoitusraviin ja 2 isohkoa volttia per pitkä sivu. Alkuun tuntui hankalalta. Pelkäsin selkäni puolesta ja pohdin kovasti onko Assi hyvä vai ei. Ope luki ajatuksiani hyvin (paitsi oman selkäni osalta) ja osasi puhua juuri oikeat asiat. Minua lämmitti että tilanne otettiin huomioon näin hyvin.

Alkuun tuntui että olin (eilisen takia) vähän tappiomielialalla ja ratsastin huonosti mutta siitä meno lähti paranemaan. Välillä taidettiin tehdä pitkille sivuille myös avoja. Sekä raviavosta käyntiin ja takaisin raviin. Vähän hitaasti lähti raville. En muista ihan tarkkaa toimintajärjestystä.

Päätyihin ruvettiin tekemään laukkaympyröitä. Ensin koko homma oikeassa kierroksessa ja sujui ihan ok. Lopulta laukkaa uraa pitkin. Sangen suora ja asiallinen. Vähän meinasi hidastella välillä muttei tullut jumeja eikä kinasteluja.

Vasemmassa kierroksessa Assi halusi kulkea pylly sisällä. Meni tovi että tajusin katsoa tilannetta peileistä ja sitten osasin korjata kuten tarve vaati. Uralla suoristettiin avossa käyttämällä asetusta ulkona. Se auttoi. Muuten samat hommat tähänkin kierrokseen. Paitsi alun käyntikiemurat tehtiin molemmissa tapauksissa vasemmassa kierroksessa.

Laukka rullasi vasempaan paljon huonommin. Oli selvästi nelitahtisempi ja tuntui siltä että Assi ehdottelisi joka askeleella että joko riittää. Laukat kuitenkin nousivat helposti pyynnöistä. Vasemmassa kierroksessa pääty-ympyrä oli enemmän salmiakki suorilla sivuilla. Kuskilla oli taas vaikeuksia pitää ulko-ohjaa kädessä ja varsinkin tyhjempi oikea ohja ulko-ohjana oli hankalaa. Suoralla uralla Assilla oli yhä vakiopaikat hidastuksille ja tuijotteluille. Parani kuitenkin. Ja vähän lisää laukkaa eteen.

Ravissa tehtiin lopuksi avoja oikeaan ja "väärään suuntaan". Uran sisäpuolelle, kevennys väärin ja avo ulospäin. Molempiin suuntiin. Näissä oli selkeät puolierot, vasen taisi olla helpompi teki sen sitten kierroksen myötäisesti tai vastaan.

Tänään ei päästy hohdokkaaseen asti vaan lopetettiin kun meno rupesi paranemaan. Sanoisin että lopuksi oli jo yli 90 % avuillani. Ei ollut kovin rankkaa mutta Assi hikosi silti korvista.

Loppukäynnit menin taas matkustamalla ja annoin Assin päättää missä kävelee ja kuinka pitkään. Lopuksi satula pois, loimi päälle ja talutin vielä jokusen kierroksen.

Ollaan nyt loppukuu hyppäämättä ja katsotaan miten se vaikuttaa tilanteeseen. Ihan normaalilta Assi ei tässä koulutunnillakaan tuntunut mutta suoritti silti kiltisti. Kai se olisi protestoinut tai näyttänyt pahantuuliselta jos tuntuisi kovin kurjalta. Meni kuitenkin ihan hyvällä ilmeellä, tosin häntä yhä kummallisen kannettuna.

Ongelmia:
alkukäynneissä huomasin että jalkani olivat turhan edessä enkä osannut korjata
haluttoman oloinen ratsu
halusi kulkea perä vasemmalla
vasen laukka oli huonompi
kuskin ulko-ohja vuoti taas
kulki taas hassusti häntä pystyssä
seuraavana päivänä selkäni taas jumi (luultavasti harjoitusravin takia)

Parannusta:
ei jumitteluja
kakkasi pysähtymättä
saatiin perää pois vasemmalta

Kun kaikki menee pieleen

Keskiviikkona alkoivat tämän viikon Asseiluni. Eilen humma oli ollut vapaalla. Tänään lähdettiin hypeksimään kaksarille. Keli oli nollissa ja tiet onneksi sulat.

Olin taas vähän viime tippaan liikkeellä. Hyppäsin maneesissa ratsaille samaan aikaan kun ope tuli (vähän etuajassa). Tänään oli kuulemma ratapäivä, joten ehdin kävellä loistavasti esteiden kanniskelun aikana.

Alkuravissa Assi oli löysähkö, kuten välillä on. Välissä vähäsen käyntiä ja sitten laukat molempiin suuntiin. En muista jumittiko jo tässä vaiheessa laukannostoissa. Laukat ok.

Taas tehtiin alkuun avotehtävää. Pääty-ympyrällä (molemmilla oma) toisella puolikkaalla avoa, seinän puolikkaalla reippaasti jalasta eteen. Vasenta kierrosta hinkattiin pitkään, oikeassa ehdittiin olla kierros ennen kuin tuli lopetuskäsky.

Verkkaeste oli pieni ristikko ovipäädyn kautta koukaten. Vasen kierros. Assi ei herännyt laukkaan ja pitkällä sivulla jumitteli omiaan. Kanttasi sisäjalan päälle kohti estettä. Taidettiin tulla vinosti. Töks. Neljäs hyppykerta putkeen kun tuli ristikolle kielto. Toinen yritys ei onnistunut sen paremmin. En muista laskiko ope vielä estettä. Puomikasana päästiin lopulta yli ja "esteen" jälkeen Assi teki taas banaaniliikkeitään. Laukka taisi vaihtua lennosta.

Tultiin tätä jokusen kerran ja lopulta kiellettiin kakkoselle kun jatkettiin sinne. Eipä silläkään ollut korkeutta. Oli kääntöongelmiakin. Tuntui että tänään hallinnasta noin 30 % oli satulan päällä. Ei järin kiva tunne. Varsinkaan estetunnilla. Ei onneksi pukitellut mutta äkkijumit eivät nekään riemastuttaneet.

Lopulta tultiin rata. Korkeutta n. 65 cm. Okseri, tiukahkoilla päätykaarilla 2 ja 3. Nelosena okseri, vitosena 1 askeleen sarja ja siitä kaareva 6 askelta pystylle (kakkonen toiseen suuntaan). Ei alkanut häävisti ja taas tökkäsi ykköselle. En ehkä ollut itsekään menossa yli. Mutta en tietääkseni ratsastanut mitenkään oleellisesti huonommin kuin yleensä. Ope pienensi esteen ja taidettiin silti ottaa siihen 3 kieltoa ennen kuin päästiin yli. Raipasta ei ollut mitään apua. Lopulta ohje oli että nyt yli ja ihan sama miten. Se auttoi ja sain ainakin yläkroppani hallintaan. Assi hyppäsi ja ohje oli jatkaa. Nyt ei kielletty enempää vaan hypättiin seminäppärä rata. Muutamia oikein kivoja paikkoja ja sarjaan venyttiin yhdellä vaikka meillekin jäi pitkäksi. Vikaan väliin luikahti seitsemäs.

Oltiin open kanssa samaa mieltä ettei kannata hypätä tänään enempää kun Assi on noin omituinen. Kantoi häntäänsäkin epätavallisen ylhäällä.

Käveltiin hetki ja loppuraveissa oli taas oma itsensä. Minä teeskentelin että ratsastan ja Assi kiihdytteli ja hidasteli oman mielensä mukaan. Yritin vaikuttaa ja taivutella. Ihan nätiltä näytti ja tamma vaahtosi suusta. Tallissa oli ihan oma itsensä.

Huomenna jatketaan koulutunnilla. Toivottavasti olisi tavanomaisempaa menoa luvassa.

Ongelmia:
ei tuntunut normaalilta
jumitteli laukassa
monta kieltoa
ei lopulta hypätty paljoa kun ei tuntunut hyvältä
kuskilla oli aika ankeat tunnelmat kun ratsu oli niin outo

Parannusta:
ei pukitellut
laukat vaihtuivat välillä molempiin suuntiin
venyttiin sarjaväli 1 askeleella