keskiviikko 30. syyskuuta 2020

Takareiden alkeita sateenkaarilla

Keskiviikkona mahduin kuuden tunnille kahdeksanneksi. Ei hirveästi yllättänyt että koulutunnille oli jaettu Kaapo. Pihalla +12°C ja me maneesissa. Tällä kertaa pituushalkaisijalla oli kavalettipalikoita tasaisin välimatkoin.

Kaapo löytyi tarhasta ja oli hoitaessa rauhallinen. Oli saanut puuttuvan kengän taas takaisin jalkaan. Vasen etunen nousi yhä huonoiten mutta jo suht helposti. Kuolaimia ei tänäänkään halunnut kovin helposti suuhun.

Alkuun maneesissa oli hitusen hidas, sen jälkeen sangen reipas enkä himmaillut. Alkuverkat juoksi vähän pää pystyssä. Laukasta tuli äkkipysähdys kakkahädän takia ja paineistin aika paljon liikkeelle. Jonkinlainen pukki tuli perään. Kun pyysin nätisti niin lähti eteen. Alkuverkat mentiin vain vasempaan kierrokseen eikä ollut kovin ihanaa.

Tänään jatkettiin sateenkaarilla. Kaarella radan poikki ja kavalettipalikan viereen pysähdys. Taivutus piti olla kaaren suuntaan. Siitä siirrettiin etujalkoja ensin kaarelta ulos. Sitten takaisin sisään. Ravissa takaisin liikkeelle. Myöhemmin nostettiin näistä laukka.

Alkuun ope kysyi että mihin suuntaan takaosa karkaa helposti kun asetetaan oikealle. En osannut sanoa. Vasemmalle kuulemma. Tämä pitäisi tietää vaikka keskellä yötä.

Meidän alkumme oli aikamoista häseltämistä. Yritin pitää homman rauhallisena mutta Kaapo nosti turpaa pysähdyksessä. Sitten turpa nousi uudestaan kun pohjeavusta lähtikin vallan sivulle eikä vain yhtä askelta. Yritin tietysti ohjalla pysäyttää. Takaisin oikealle kuulemma vain kaatui. En huomannut, huono juttu. Takaosakaan ei pysynyt aloillaan. Laukannostoissa tuli siksi monesti väärää. Helpotti kun lakkasin siirtämästä etuosaa takaisin. Eli se itse takarin (takaosakäännöksen) alku jäi tekemättä.

Harmittelin että Kaapo oppii tässä lähinnä pysähtymään kättä vastaan ja heittämään takaosaansa milloin mihinkin. Siirtymät laukasta alas eivät nekään olleet kovin ihania.

Eniten jäi harmittamaan kun joku kerta hyörittiin taas pysähdyksessä väärään suuntaan ja ope käski tehdä jotakin. Kaapo ei totellut ja yritin käyttää paljon kovempia apuja. Ei auttanut ja jäi harmitus epäreilusta ratsastuksesta. Välillä tosiaan myös juurtui tai lähti peruuttelemaan. Peruutti pyynnöstä vain pari askelta lisää ja sitten taas juurtui ja jäi jäkittämään ohjaa vastaan. Ohje oli kääntää yhdellä ohjalla ympäri.

Vasen kierros oli tolkuttomasti helpompi. Meno pysyi rauhallisena. Kaapo siirsi etusiaan pienillä pyynnöillä eikä lähtenyt vyörymään omiaan perään. Laukat nousivat myötäisinä ja ponnekkaina. Yritin sitten muualla skarppailla ennen antaisi lapojen valua oikealle.

Tunti meni taas nopeasti. Näin ennen kisoja olisin kaivannut jotain vielä enemmän tavallista perusratsastusta. Vaikka voltteja ja open valvomia siirtymiä. Perjantai-iltana olisi mahdollisuus ratsastaa rata mutta en pääse.

Tunnin jälkeen muistin vihdoin rasvata Kaapon kitisevät jalustimet. Toivottavasti auttoi.

Kaapo yllättäen jatkoi vielä tunnin tauon jälkeen toiselle tunnille. Näytti tasaisemmalta kuin itselläni.

Ongelmia:
meinasi taas karata selkäännousussa
pysähtyi kakkimaan (joka kerta)
oikea kierros oli hankala
välillä juurtui tai peruutti
komensin kertaalleen turhan kovasti
yhä lavat valuivat oikealle
jalustimista kuului nitinää

Parannusta:
vasen kierros oli paljon helpompi
paransi loppua kohti

tiistai 29. syyskuuta 2020

Tasaisuutta estetreenissä

Tiistaina omalla tunnilla oli kivasti vain 4 ratsukkoa. Minulle tuli Senja. Pihalla +10°C ja me mentiin möyhennettyyn maneesiin. Edellinenkin tunti hyppäsi, joten esteet olivat valmiina.

Listan mukaan Senja ei näyttänyt menevän tänään muuta (mutta opin jo että ihan kaikki pienryhmätunnit eivät näy listoilla). Humma oli sen verran puruinen, joten arvelin ettei ollut tehnyt tänään mitään alle.

Nyt varustin taas pykälää rauhallisemmin eikä humma hätäillyt. Suitset ensin, enkä nostanut mitään korvien yli. Tosin taas kun saavuin satulan kanssa paikalle niin tamma lähti hiihtelemään ympyrää karkuun. Sain hivuttauduttua sen verran lähelle että yletyin ohjiin. Sen jälkeen lopetti pakoiluyritykset. Satulavyön kiristykselle nyrpisteli.

Maneesissa Senja oli kivan kuuliainen eikä nähnyt menninkäisiä. Pikkuruinen hätkähdys tuli katsomossa olleesta koirasta. Askellajit läpi itsenäisesti. Taas alkutunnista kieli pilkotti ainakin vasemmassa kierroksessa. Oikeassa muistaakseni vähemmän.

Oma ope joutui tosiaan saikulle, joten kouluope piti tämän päivän tunnit. Ensimmäinen kerta (pitkään aikaan, toinen ikinä) kun hyppäsin tämän open silmien alla. Tosin on saattanut nähdä kisaratojani.

Ensimmäisenä verkkatehtävänä tultiin oikeassa kierroksessa ravipuomit, laukannosto ja lisää puomeja ja myöhemmin lopussa ristikko/pysty. Alku meni mielestäni oikein kivasti. Mutta Senjan vähän kuumetessa rupesi nostamaan vain väärää eli vasenta laukkaa. Välillä ehdin korjata, aina en. Ohje oli siirtää Senjan perää oikealle. Yritin kovasti. Monesti hypähti itse laukalle ennen kuin ehdin pyytää. Tuli sitten aika monta sakkokierrosta ja lopulta nostettiin laukka käynnistä.

Enempiä verkkahyppyjä ei otettu vaan tultiin rata. Sama kuin lauantaina. Ekalla kierroksella korkeus oli n. 70 cm ja saatiin lupa aloittaa. Ei pudotuksia ja saattoi tulla jopa kaikki myötälaukat. Mutta yhä valitettavan epätasaista. Tahti vaihteli ja paikat olivat välillä lähempänä, välillä kauempana. Kaarrekin meni aika suoraksi.

Toiselle kierrokselle nostettiin tulevaan kisakorkeuteemme eli kasikymppiin. Luulin että oltaisiin menty tokavikana mutta kaveri ehti ensin. Mentiin siis vikoina. Lämmitellessä tein muutamat tiukat laukkavoltit molempiin suuntiin. Kääntyihän se Senja. Taisin myös ratsastaa hitusen liikaa painetta, sillä ope kaipasi rennompaa menoa.

Jälkimmäinen rata oli todella paljon parempi. Vihdoin löytyi sitä kaipaamaani tasaisuutta. Samalla ponnistuspaikatkin osuivat paremmin kohdilleen. Nyt muistin ratsastaa koko radan. Tiukka kaarre mentiin nyt open käskystä vähän laajemmin ja jäätiin jälkimmäiselle jopa hitusen kauas. Tultiin se perään vielä uudestaan. Hieman pienemmällä kaarteella ja taisi olla nyt parempi.

Loppuraveissa heppa oli innokas mutta sain hyvin malttamaan. Yritin vielä suoristella.

Olin oikein mielissäni tästä tunnista! Vihdoin rupesi löytymään sitä kaipaamaani tasaisuutta. Toivottavasti se ei ollut pelkkää tuuria.

Ongelmia:
vääriä laukkoja alkuun
satula tuntui yhä oikeassa pohkeessa haljulta

Parannusta:
ei näkynyt menninkäisiä
hyppäsi kaiken empimättä
loppua kohti parani ja tasoittui huimasti

maanantai 28. syyskuuta 2020

Etusten siirtoa sateenkaarilla

Maanantaina mahduin vikalle tunnille. 8 hengen kouluryhmä. Mentiin pimenneellä kentällä, +13°C. Ratsuksi Kaapo, jolta puuttui yhä toinen etukenkä. Tänään humma hyöri aiempaa vähemmän hoitaessa ja jo 3 jalkaa nousi helposti puhdistettaviksi.

Selkään pääsin taas itse mutta tälläkin kertaa Kaapo meinasi kävellä jakkaran yli. Valoista huolimatta kentällä oli hämärähköä.

Alkuverkassa Kaapo oli reipas ja epätasainen edestä. Viipotti nenä pitkällä enkä saanut kovin rennoksi. Ei kuitenkaan katsellut mitään, edes pimeydessä loikkivaa tallikissaa. Tänään oli poikkeuksellisen vino päivä enkä voinut olla huomaamatta oikealle pullahtelevaa lapaa. Samalla oli vaikea pitää tasaista tuntumaa molempiin ohjiin. Takaosan poikittamista sen sijaan en huomannut vieläkään.

Tänään tultiin koko tunti kavalettipalikoiden välistä keskilinjalle kohti tallia. Tien puolella oikea kierros, maneesin puolella vasen. Tosin ei juuri menty tallin päätyyn asti vaan tehtiin keskilinjalta "sateenkaaria" kohti aitoja. Keskelle kaarta ensin käynnistä pysäytys. Sitten taivutetulla hevosella siirrettiin sisäpohkeella etuosaa kaarelta rauhassa pari askelta ulos eli kohti tallia. Siitä keskikäyntiin. Ohje oli tehdä molempiin suuntiin, noin kerran helpompaan ja kahdesti hankalampaan.

Oikea oli tänään selvästi meille hankalampi suunta. Kaapo oli jo valmiiksi mutkalla väärään suuntaan enkä meinannut saada asettumaan oikealle. Tehtävä oli alkuun aika hankala mutta pyysin nätisti ja kärsivällisesti. Oli hauska huomata miten Kaapo tajusi jutun juonen muutamalla toistolla. Mahtavaa!

Käynti vaihdettiin raviin ja pysähdykset jätettiin pois. Etuosan siirto tehtiin käynnissä. Siitä ruvettiin nostamaan laukka. Me tarvittiin kuulemma napakammat nostot ja lopulta pyysin tarpeeksi täsmällisesti ja nostot paranivat. Välillä oli vähän ahdasta ja pyöräytin laukassa ympyrän. Huomasin että sekä ravikulmiin että siirtymisiin laukasta alas olisi pitänyt saada lisää laatua ja keskittymistä. Ei onnistunut.

Toistettiin tätä tovi. Sitten ravattiin isosti eteen ja nostettiin isosta ravista iso laukka tms. Nämäkin sujuivat kivasti. Yhä mentiin hitusen lujempaa kuin muut ja siirtymät alas olivat hieman vyöryviä.

Lopuksi jäätiin raviin ja piti istua ravi pieneksi. Kaapo teki hyvin mutta yhä ehdotti vähän lavan pullauttamista. Onneksi ihan pahin vinous rupesi hieman helpottamaan. Siitä sai jäädä keventämään. Ope käski ratsastaa hepan pään vielä alemmas. Päästiin kelpoon muttei hienoon.

Kommentoin opelle että Kaapo oli tänään selvästi aiempaa vinompi. Ope arveli että lauantainen rokotus saattoi vaikuttaa ja kaula mahtoi olla toiselta puolelta kipeä. Ei uskonut puuttuvan kengän vaikuttavan.

Kun laskeuduin satulasta alas ja sain jalkani maahan niin heti perään Kaapo siirsi kavionsa varpailleni. Juuri sen ainoan kengällisen kavion. En ehtinyt varautua mitenkään. Taas olin onnellinen turvakengistäni ja rauhassa vain pyysin kavion pois. Ei vahinkoa.

Pesupaikalla kiinnitin Kaapon entistä lyhyempään naruun ja yritin kieltää kuopimisen. Silti teki sitä jonkin verran.

Ongelmia:
hiukka hämärää
Kaapo oli paljon aiempaa vinompi
satulasta laskeutumisen jälkeen astui varpailleni
kuopi yhä pesupaikalla

Parannusta:
ei tuijotellut mitään
selvästi oppi tehtävän muutamalla toistolla
turvakengät on pop

sunnuntai 27. syyskuuta 2020

Turkan tallimestaruudet

Sunnuntaina oli kisapäivä Turkalla ja herätys ennen auringonnousua, yyh! Sateinen ja hämärä +10°C. Onneksi tihku loppui aamuun ja iltapäivällä oli jo ihan asiallinen (pilvinen) syyskeli.

Luvassa siis Turkan oppilaiden mestaruudet eli yhdistetyt koulu- ja estekisat. Itsellä ratsuna Roco ja lähdettiin kisaamaan kisatiimin mestaruudesta. Luokkina siis K.N. Special ja 90 cm. Ensin koulustartti aamusta kisojen kolmantena eli pian kymmenen jälkeen.

©Kata


Olin aamulla omaan tapaani myöhässä jo tallille lähdössä. Onneksi olin tehnyt sen verran väljän aikataulun että olin kuitenkin ensimmäisten joukossa hakemassa hevosta sisälle. Onneksi oli myös apukädet mukana, sillä laidunkaverit olivat taas portilla tulossa mukaan. Tällä kertaa pysyivät vihdoin aidoissa.

Roco oli märkä muttei kamalan likainen. Erityistä kisapuunausta en tehnyt.

©Kata


Verkka oli isolla alakentällä ja kisarata pienemmällä yläkentällä. Verkkaan mentiin n. 9.40. Kävelin rauhassa alle. Rocon sai tänään yllättävän helposti vähän lyhyemmäksi ja pyöreälle niskalle. Ravissa sama juttu. Keventelin voltteja ja temponmuutoksia. Sitten aika yllättäen tuli käsky että 3 ensimmäistä yläkentälle. Tein vielä pikaisen laukkaverkan ja menin sitten perässä.

Alkusäätöä oli sen verran että meni varmaan lähemmäs 10 minuuttia ennen kuin ensimmäinen pääsi aitoihin. Odottelijoille oli aika niukasti tilaa reunoilla ja Roco oli ehtinyt nukahtaa. Päätin käydä vielä herättelylenkin alakentällä.

©Kata


Raippa matkaan ja ripeät laukkapätkät molempiin suuntiin. Kannatti käydä. Kun palattiin takaisin meitä edeltäväkään ei ollut vielä aloittanut vaan sai juuri lähtömerkin. Hyvä aikataulu siis.

Odotellessa tein siirtymiä ja nyt Roco rupesi vähän venkuloimaan.

Aidoissa keventelin eteen ennen omaa vuoroa. Vähän erilaiset aloituskuviot keskilinjaa pitkin. Vielä laukkapätkä loppuun vaikka vihellys tuli.

©Kata


Itse suoritus oli hieman unelias. Ei meidän parasta menoa. Ensimmäisellä kiemuralla vänkäsi vastaan. Keskiraviin ei tullut suurta eroa. Volteilla yritin törkkiä reilusti eteen ettei Roco nukahtaisi. Pysähdykset ok. Käynnissä ei kovin aktiivinen. Pelkäsin lähteekö raviin ja laukkaan ollenkaan. Ravia lähdin pyytämään vähän ennen. Samoin laukkaa, joka nousikin heti. Eli vähän liian aikaisin. Lävistäjällä pudotti pari askelta liian aikaisin raville. Jälkimmäinen laukka ei taas meinannut nousta ja tuli vasta nelisen askelta myöhässä. Siitä kiltisti vitonen, joka oli huonoin numeromme. Taas yritin törkkiä lisää vauhtia. Tämäkin lävistäjä putosi liian aikaisin pois ja Roco tuli pidätteestä lähes seis. Skarppasin ja loppulinjasta tuli taas 7. (Kuten myös 3 askeleen käyntisiirtymästä ja ravivoltista oikealle.)

Pauliina videoi kouluratamme:
 


Tuomarina oli oma ope. Olin aika linjassa pisteiden kanssa mutta tuolla menolla 63,400 % tuntui silti kiltiltä. Tosin tämä selvisi vasta kisojen jälkeen. Tähän mennessä en ole nähnyt virallisia tuloksia. Oltiin 10 kisaajasta noin seitsemänsiä mutta erot olivat aika pieniä.

"Tarkkuutta siirtymisiin. Ajattele eteenpäin, että ei töksähdä. Siisti, tasainen suoritus."

Perään kaikki muut menivät kouluosuuden ja sitten oli esteosuuden vuoro. Välissä oli siis yli neljä tuntia luppoaikaa. Rata rakennettiin alakentälle ja alkamisaika oli mysteeri. Tuli vähän epämääräinen ohje kävellä rataa ja kun sen lopulta kävelin vielä kunnolla niin huomasin muiden olevan menossa jo verkkaan. Onneksi olin itse vasta kymmenentenä starttivuorossa.

Ratapiirros.


Hepan varustamiseen sain onneksi apuja. Jalustimet olivat taas junnumalleja lukuunottamatta kaikki hukassa. Menin sitten ilman jalkkareita kyytiin ja verkkaan yläkentälle. Hölkkäsin ja laukkasin ilman jalkkareita. Roco oli onneksi ihan pirteänä.

Eka kuski toi jalkkarit oman suorituksensa jälkeen ja helpotti kummasti. Verkkamme oli silti suht ripeä ja napakka. Hyppyjä otettiin 3. Ristikko, pysty ja okseri. Okserille paikka jäi vähän kauas mutta Roco meni kunnon ilmavalla loikalla yli. Odotettiin vielä hetki ponia (jottei jää yksin kentälle) ja sitten mentiin alas.

Radalle pääsi melko pian. Kävin näyttämässä erikoisemmat esteet ja jokusen okserin. Arvelin etten pärjää poneille ajassa. Kenttä oli yhä sen verran märkä ettei ihan kaistapääkurvailuja voinut ajatella. Meinasin silti tehdä suht pienet tiet.

Hyppääminen oli tänään helppoa kun Roco eteni itse. Minulle jäi tasapainotus. Linjat mentiin niillä askelmäärillä kuin pitikin. Kakkoselta kolmoselle 14 metrin linja kolmella. Ennen sarjaa käänsin kasin sisäpuolelta. Sarjaväli venyttiin yhteen vaikka se kuulemma on Rocolle pitkä.

Kaarteessa ennen seiskaa sain pidettyä aktiivisen laukan ja seiska tuli hyvin. Oikaisin aavistuksen liikaa kasille ja väli jäi hitusen ahtaaksi. Ysille eli trippelille käänsin ykkösen sisäpuolelta. Hyvin yli. Sen jälkeen tiukka käännös kympille. Mutta hetkonen, olinkin kääntämässä väärälle esteelle eli jo aiemmin vastaan tulevalle vitoselle. Reittiin tuli vähän mutkaa ja huonohko lähestyminen kympille. Pakka vähän hajosi ja viimeinen linja meni luikeroksi. Viimeiseltä esteeltä puomi mukaan. Eikä siis vieläkään puhdasta ysikymppiä. Muuten olin kyllä rataan oikein tyytyväinen!

Pauliina videoi esteratamme:


Aikamme oli reilun minuutin ja puomi pudotti meitä sijan tai pari alas. Taidettiin tässäkin olla noin seitsemänsiä.

Roco jatkoi vielä sennuluokan esteradan toisen kuskin kanssa ja ripeällä nollalla sijoittui. Yllätyksenä tuli se, että jaettiin palkinnot vielä erikseen koulu- ja esteosuuksistakin. Sekä yhdistetyt mestaruuspalkinnot. Tehokkaimmille oli siis tarjolla 3 ruusuketta ja pokaali. Me jäätiin tänään ilman, mutta se nyt oli sangen odotettavaa. Jospa ennen seuraavia kisoja saisi vaikka ainakin 2 koulutreeniä alle. Heh. Lähdinkin nyt lähinnä kisailemaan kisailemisen ilosta. Tietysti yrittämään parastani.

lauantai 26. syyskuuta 2020

Aamun yllätysesteet perunasatulalla

Lauantaina oli aikainen aamuherätys tallireissun takia. Luulin meneväni puomitunnille mutta meillä olikin esteitä. Kuudes kuski oli pois, joten saatiin kivasti 5 hengen ryhmä. Saderiskin takia mentiin maneesiin, pihalla +8°C. Satoikin välillä.

Ratsukseni oli jaettu taas Senja. Tamma oli muuttanut Lissun entiseen karsinaan. Lissusta tosiaan tuli eilen yksityinen.

Yritin hoitaa ja rapsutella rauhassa mutta silti tuntui etten osannut tamman mielestä toimia oikein. Harjaus ja kaviot menivät sujuvasti mutta pelkkää satulahuopaa hyöri taas karkuun. Päätin laittaa suitset ensin.

Senja pysyi sen verran rauhallisena että suitsitus sujui yksinkin. Toki kiinnitin poski- ja turparemmit vahingossa vääriin vastinkappaleisiin. Ihmettelin kun oli niin mutkaisan oloinen. Ohjat ja martingaalinkin avasin enkä nostanut pään yli mitään.

Satuloinnille Senja mutkuili yhä vähän, mutta huomattavasti aiempaa vähemmän. Jalustinremmi oli yhä vaihtamatta, samoin panssari. En huomannut olivatko jalustimet vaihtuneet, sillä nyt ei kuulunut enää nitinää. Samoin satulavyön solkien päälle tuleva läppä puuttui yhä. Sen sain onneksi alkutunnista, valitettavasti siitä ei tuntunut olevan juuri apua. Keskiviikkona kärsinyt oikea pohkeeni tykkäsi siiven alta painavista soljista kyttyrää. Harmi vaan että myös suojaläpän kanssa satula tuntui siiven alta perunapellolta. Enemmän tuntuivat painavan satulavyön vastinhihnat, joten ehkä vyön vaihto auttaa ongelmaan.

Maneesissa viimeisteltiin esteiden kasaus. Korjasin suitsituksen ja pääsin ilman apua kyytiin. Ei hyörimistä selkäännousussa, jes! Tosin seinä oli vähän hidasteena.

Alkuun mentiin pikaisesti askellajit läpi. Sitten hypättiin paria ristikkoa lävistäjillä ja haettiin vaihtoja. Senja vaihtoi vasemmasta oikeaan, toinen ei ensimmäisellä kerralla tainnut tulla. Seuraavalla kierroksella vaihtuivat molemmat. Kuskia häiritsi heti esteen jälkeen uuteen suuntaan kaatuminen.

Yhden askeleen sarjaväli (7 metriä) lyhyellä lähestymisellä oli meille helppo juttu. Laukkakin säilyi joka kerta myötäisenä. Ohje oli tehdä linjalle esteen perään temponmuutoksia. Ei suuria eroja mutta aika siistiä.

Sitten tultiin 9 esteen rata, 10 hyppyä. Taas näin ratapiirroksen vasta tässä vaiheessa. Meidät jätettiin viimeisiksi.

Ekalle kierrokselle esteet nousivat meille noin 70 senttiin. Pari väärää laukkaa ja vähän epätasaisuutta. Jotain saattoi pudotakin. Open kommentit olivat että hevosta puoli metriä lyhyemmäksi. Olisin mieluusti kuullut tuon vähän aiemmin. Kyseli myös ottaako martingaali liian lyhyenä vastaan. En ollut ehtinyt miettiä koko martingaalia.

Toinen kierros oli noin 80-senttinen. Sarjavälissä oma mukautumiskyky joutui taas koville kun Senja lähti ponnistamaan. Yritin aktivoida hummaa vähän paremmin mutta tasaisuus tuntui huononevan lisää. Yhä tuli pari väärää laukkaa ja turhaa levottomuutta. Esteet kuitenkin hyppi empimättä.

Perään saatiin sakkokierroksena 3 viimeistä estettä. Yritä saada laukka vaihtumaan jo ekalla ja istu lähemmäs hevosta. Nyt ratsastin enemmän ja tämä taas auttoi. Kummasti sitä unohtuu matkustelemaan.

Radan jälkeen ope kyseli että painaako Senja käsille. Ei yhtään. Tuntui siltä että se kuunteli mutta pyysin liian vähän asioita ja tyydyin kelvolliseen. En muista mitä muuta loppukeskustelussa oli. Taitaisin kaivata sellaisia sangen holhottuja ja kommentoituja ratoja.

Loppuravissa Senja oli kiva. Ravit jäivät vaan aika vähiin kun humma piti luovuttaa seuraavalle kuskille. Iltapäivällä meni vielä kolmannen tunnin.

Ongelmia:
laitoin suitsien remmit vahingossa ensin väärin
satula oli oikealta puolelta kuin perunapelto
ehkä pari pudotusta
ei ollut niin lyhyt, rento, aktiivinen ja tasainen kuin olisin halunnut
ei kääntynyt kovin sukkelasti

Parannusta:
sain varustettua yksin
sarjaväli meni alkutunnista joka kerta hienosti
empimättä kaikista yli

Hasna videoi hyppyjämme:

perjantai 25. syyskuuta 2020

Väärät koulutreenit

Perjantaina keli oli yllättävän lämmin ja aurinkoinen. Etukäteen paljastui että meillä on tänään koulua (ja 3 paikkaa vapaana tunnille). Olin melko varma että ratsuksi tulee Roco, sillä olen osallistumassa sillä sunnuntaina Turkan kotikisoihin. Yhdistetty koulu- ja estekisa: Turkan mestaruudet 2020.

Ratsuveikkaus meni pieleen ja yllätyin listalla: Henkka. Tallin 5-vuotias omakasvattisuokki, enemmän kouluhevoseksi luokiteltu. No, minähän halusin kokeilla valikoimaa läpi. En siis kinunut Rocoa vaan menin vakoilemaan edellistä tuntia että miltä Henkka näyttää. Humma oli siis jo valmiiksi hommissa.

Ratsuni ei näyttänyt kovin virkulta. Hetken päästä totesin ratsailla ettei se tuntunutkaan virkulta vaan aika hyytyneeltä. Kyllähän sen sai komennettua eteen (ei kannuksia, kouluraippa) mutta nopeasti vauhti aina katosi.

Aurinko laski lähes heti tunnin alettua. Lopputunti mentiin lisävaloilla. Ratsukoita taisi meidän tunnilla olla vain 4 vai 5. Opena sijainen.

Olikohan ensimmäisenä tehtävänä kun tultiin ravissa suoraa linjaa radan poikki ja tehtiin siihen pysähdyksiä. Ok-. Parani kuitenkin. Ei erityisen aktiivista. Kevensin välillä pätkiä. Tunnilla ollutta ponia piti välillä väistellä kun tuli tehtävällä väärään suuntaan vastaan ja hortoili omiaan.

Tehtiin myös kulmiin ravivoltteja ja suorilla laukkaa. Tämä vain vasempaan kierrokseen. Ei kovin aktiivista tämäkään. Laukat nousivat ja pätkiä kulki suht ryhdikkäänä kun hölläsin sisäohjasta kunnolla. Ope sanoi että yleensä on turhan matalana, mutten huomannut sellaista. Ei makoillut käsilläkään.

Jossakin välissä tultiin myös radan poikki ravissa ja nostettiin pitkille sivuille laukka ja laukattiin isot voltit. Nostot ja voltit piti auttaa raipalla että löytyi ja pysyi laukka.

Lopuksi tultiin ravissa kolmikaarista. Vähän luikeroa, varmaan siksi ettei edelleenkään liikkunut kunnolla jalasta eteen. Tehtiin vielä ympyrät kaarille, vähän taisi vängätä taivutusta vastaan välillä.

Loppuraveissa oli parempi. Yritin usuttaa vähän isompaan raviin mutta hidasti heti kun ns. silmä vältti.

Tolkku ja tasainen ratsu mutta turhan rauhallinen omaan makuuni. Ei oikein selvinnyt että säästelikö itseään eikä antanut kaikkia tehoja ulos vai eikö niitä vain ollut enempää. Ehdotin lisää ruokaa, vähemmän liikuntaa ja enemmän pakkasia avuksi. Tunnin jälkeen muutin kommenttiani ja totesin että vähemmän ruokaa. Oli nimittäin pulskassa kunnossa. Noin 155-senttinen eli hitusen pieni omaan makuuni.

Heppa palautettiin ylätarhan taakse tarhaan sangen säkkipimeässä. Onneksi tuntikaveri lähti valon kanssa mukaan.

Ongelmia:
Henkka oli makuuni turhan unelias
poni tuli välillä väärään suuntaan vastaan
pimeää

Parannusta:
todella tasainen tyyppi kaikin puolin

torstai 24. syyskuuta 2020

Ensimmäistä kertaa tanssitunnilla

Torstaille ehdotettiin tanssitunnille tulemista kun kyselin yksäriä/kaksaria. Kyselin vielä aihetta ja kuulemma siirtymiä ja temponmuutoksia. Tämä kuulosti ihan hyvältä, joten päätin tällä kertaa mennä mukaan. Kyseessä siis erikoistunti, jossa treenataan välillä mm. laukanvaihtoja ja muuta vähän "erikoisempaa".

Ratsukseni tuli taas Kaapo-viisvee. Neljästä tunnin hepasta Senja oli ainoa kunnolla aikuinen, muut kolme nuoria tai huonokuntoisempia.

Kaapo löytyi taas tarhasta. Sen omassa karsinassa oli poni ja kengityspaikkakin varattu. Mentiin sitten tunnilla olevan tuntihepan karsinaan varustautumaan. Pientä häsläystä hepalta yhä, mutta maltillisempaa. Etuset nousivat yhä aavistuksen kehnosti pyynnöstä.

Mentiin kentälle. Noin +12°C ja pilvistä. Pitkähihainen ja seurapusakka. Takki varmuuden vuoksi laidalle.

Alkuverkassa mentiin askellajit läpi. Kaapo liikkui kivasti eikä jumitellut. Paitsi kakkahädän iskiessä. Yksi takapotku tuli, ei muuta. Osasin tänään antaa vissiin sopivamman pituista ohjaa eikä siitä tullut kertaakaan opelta sanomista. Edettiin sekä ravissa että laukassa kivan reippaasti.

Taisin kuitenkin odottaa vähän toisenlaista tuntia. Alkuverkkojen jälkeen nimittäin jäätiin käyntiin. Käynnissä ensin eteen, sitten kootummaksi, täysi käännös (360°) etuosan ympäri ja siitä muutamia kootumpia askeleita eteen. Kuulemma ajatuksella että mennään käyntiä mutta hevonen tahtoisi ravata. Ristikkäiset avut. Sitten kiitos ja hetki isompaa käyntiä. Tätä ties kuinka kauan.

Open huomiosta saatiin ehkä se neljännes ja se tuntui aika vähältä. Humman piti pysyä rentona mutta kuitenkin askeltaa. Minun piti vaatia vähän enemmän. Enkä oikein alkuun tiennyt että mitä haetaan ja koska kuuluu kiittää. Tuli sieltä joitakin hyviäkin askeleita. Humman poikittaminen oli kuulemma hyvä juttu ja käännettiin vain etuosa samalle linjalle. Jotain piffintapaista tässä siis taidettiin hakea. Ja jo 5-vuotiaalla voi tehdä voimaharjoituksia kuulemma.

Sitten vaihdettiin raviin. Keventäen isoa ravia, sitten istuttiin alas ja pyydettiin niin pientä ravia kuin irtoaa, kuitenkin aktiivisesti. Ja taas kehuttiin ja päästettiin isompaan raviin ja kevennettiin.

Kaapo suoritti ravitehtävän hyvin. Itselleni oli taas vähän vaikea hahmottaa että kuinka paljon piti lyhentää ja koota. Kaapo toimi kivasti istunnalla ja ohjista ei tosiaan tarvinnut vetää ja pitää. Ohjeena oli pidättää molemmilla ohjilla samanaikaisesti. Hyvin tehtynä onnistuu kuulemma pitkälläkin ohjalla ja tätä kohti päästiin hyvin. Myös isompi ravi oli letkeää ja näyttävää. Siitä tuli kehuja. Ravasin kentänpuolikasta aina noin pari kierrosta isommin ennen kuin kokosin uudestaan.

Sitten ravattiin hetki eteen ja vaihdettiin vasempaan kierrokseen. Samat jutut näin päin ensin käynnissä, sitten ravissa. Nyt tuli enemmän vinkkejä suoruuteen. Lapoja piti ajatella sisemmäs, varoa kaulan taipumista liikaa. Eli omana ajatuksena vähän varmistella asettamalla pikemminkin ulos. Jotakin sille takaosallekin piti ehkä tehdä. Vasen korva myös putosi vähän alemmas ja yritin vähän kohotella.

Lopuksi laukattiin vielä hetki rennosti eteen kevyessä istunnassa. Yritin päästää vähän pidemmälle ohjalle.

Loppukäynnit käytiin maastossa. Kiva vähän pidempi lenkki leudossa syyssäässä.

Tunnin jälkeen pesupaikalla Kaapo kuopi toisen etukenkänsä mutkalle. Enkä ollut sen kauempana kuin letkuttamassa takajalkaa. Onneksi löytyi apua (ja työkalut) ja kenkä saatiin irti. Kuulemma jo toinen kerta tällä viikolla kun irtosi.

Ongelmia:
kakkajumit
en aina tajunnut mitä haetaan
kuopi kengän irti

Parannusta:
vain yksi takapotku heti alkutunnista (oli kannukset ja pitkä raippa)
venytti ja kokosi hienosti
ei kompuroinut etupainoisena
oli ihana käydä loppukäynnit maastossa

Mira kuvasi pätkiä tunnistamme:

keskiviikko 23. syyskuuta 2020

Ensimmäinen estevalkku ihanaa perusasioiden viilausta

Keskiviikkona oli vihdoin ensimmäinen kerta kisatiimin estevalkkua Äimiskällä. Aloitus siirtyi muutamalla viikolla heikon hevostilanteen takia. Tarkoitus on mennä näitä vakiratsuilla. Ope ehdotti ensin Laibaa mutta kun juteltiin hetki tavoitteistani (saada varmuutta ja rutiinia isommilla esteillä) niin päätyikin kokeneempaan Senjaan. Tämä kävi minulle hyvin. Mennään 4 ratsukon porukoissa. Tänään kentällä pilvisessä +12°C säässä.

Senja tuli tarhasta vastaan. Tallissa oli päiväheinät. Harjaus ok, pitkästä aikaa kuivuneen mutainen hevonen. Kun tulin satulan kanssa paikalle, niin käänsi takapuolen ovelle. Ja kun menin karsinaan niin systemaattisesti väisti kauemmas. En lähtenyt jahtaamaan vaan pyysin apukädet pitämään heppaa. Satulointi oli selvästi vähän epämiellyttävää vaikka yritin tehdä sen rauhassa ja varovasti.

Martingaalin ja ohjat sai nostettua pään yli kaulalle. Suitset laitettiin taas osissa. Kahdestaan sujui näppärästi. Alaturpiksen lepattavan pään kikkailin letityskuminauhalla vähemmän heiluvaksi.

Tunnille lähtiessä ohjia ei Senjan mielestä saanut enää nostaa pois kaulalta pään yli. Avasin sitten soljesta.

Yritin olla ajoissa kentällä kasaamassa esteitä (ratapiirrosta en nähnyt missään) mutta ne olikin jo kasattu. Humma yritti vielä vähän hyöriä selkäännousussa, joten siinäkin apukädet tulivat tarpeeseen.

Ratsain Senja oli yllättävän rauhallinen. Vähän kavahteli esteitä virittelevää opea sekä yleisöä portilla. Kun en itse kiinnittänyt näihin huomiota niin aika vähällä päästiin.

Mentiin askellajit läpi, laukat olin kevyessä istunnassa. Sopivan reipas mutta kuitenkin kuuliainen. Huomasin että kieli pilkotti vasemmalta puolelta ulos suusta. Kokeilin kaikenlaista mutta omalla tekemiselläni ei tuntunut olevan vaikutusta kieleen. Kieli näkyi ravissa myös ilman tuntumaa. Ope sanoi samaa ettei johdu minusta. Myöhemmin tuli niin paljon muuta mietittävää että unohdin koko kielen. Satuloinnista ope kommentoi että Senjalla on välillä draamapäiviä.

Tänään aloitettiin tehtävät vasempaan kierrokseen suoran linjan laukkapuomeilla. Laukat pysyivät myötäisinä ja paikat osuivat joko suht hyvin tai erittäin hyvin. Eikä hepalla ollut kiire. Tai jos vähän meinasi venyä niin kuunteli.

Samaa tultiin myös parilla ristikolla ja lopuksi ristikolla, kavaletilla ja pystyllä. En kiinnittänyt huomiota valuiko jo tässä aidalle eli oikealle linjan loppua kohti. Jotakin tässä viilattiin mutten muista enää mitä. Pitiköhän antaa enemmän ohjaa?

Tultiinkohan toisen sivun okserilinja tässä välissä. Oikeassa laukassa. Alkuun oksereiden puomeista toiset päät olivat maassa. Nyt tuli pari huonompaa lähestymistä mutta yllättävän tasapainoisesti killuin kyydissä vaikka tuli erikoisuuksia. Käsiä enemmän harjaan oli ohje. Sain korjattua. Kertaalleen tuli käsky ennen linjaa että älä pidätä. Ei mennyt tajuntaani asti ja sisääntulo oli huono. Ei kuitenkaan taidettu pudottaa tässä mitään eikä Senja ottanut nokkiinsa. Esteiden noustessa hypyistä tuli terävämpiä ja mukanaolosta tuli haastavampaa. Tässä vaiheessa esteet olivat noin kasikymppisiä. Taisin lyhentää jalkkareita reiällä jo ennen tätä.

Tultiin myös kentän keskeltä kavalettineliö. Ylitykset suoraan ja vaihdot. Meni kerralla hyvin. Opelta tuli kehuja siitä, miten annoin ohjaa ja tuli rennot vaihdot. Toisella kierroksella ei mahduttu väliin ja tuli puomi. Taisi tulla sakkokierros. Yhä tuli kehuja siitä etten rajoittanut edestä liikaa. Vähän pitää hevosen kuulemma ajatella itsekin.

Loppuun tultiin rata. Meidät jätettiin porukan viimeisiksi. Vasemman kierroksen linja, kavaleteilla vaihto, okserilinja, kavaleteilla vaihto ja vasemman linja uudestaan. Esteet nousivat vähän mutten jännittänyt pahemmin. Ajattelin että ovat n. 85 eikä se ole mikään juttu. Ensimmäinen kierros ei ollut läheskään tyylipuhdas. Ekalla linjalla tamma valui kohti aitaa (en huomannut), vaihdot tulivat myöhässä tai korjasin ravin kautta, ei ollut ehkä paikkojakaan (en muistanut enää keskittyä kunnolla) ja okserilinjalla ponnistin liikaa pois jalustimilta. Ohje oli ajatella enemmän (olikohan) lähelle hevosta kuin ylös.

Käytiin käynnissä ja saatiin ohjeet toiselle kierrokselle. Lyhensin nyt myös jalkkareita vielä toisen reiän, jolloin oikea oli vikassa. Pystylle tuli ohjaava puomi, ei onneksi tuijoteltu sitä pahemmin. Okserihypyt menivät nyt paremmin muttei ihan priimaa vieläkään. Ei saa kuulemma ruveta kiihtymään. Vastasin ettei kaikkea voi laittaa Senjan syyksi kun kuskikin innostuu.

Lopuksi tultiin vielä kahdeksikko kavaleteilla. Nyt vasta humma rupesi kuumahtamaan enemmän ja meinasi laukata poikittain. Pari kierrosta riitti ja Senja malttoi taas kuunnella.

Oikein kiva tunti ja tykkäsin kun ruvettiin viilaamaan kunnolla. Eiköhän meno tästä parane kunhan tullaan Senjan kanssa vähän tutummiksi toisillemme. Kannuksia ei tosiaan ollut ja raippakin olisi voinut olla vielä nysempi.

Senja jatkoi koulutunnille ja jäin talikoimaan jälkimmäisen estetunnin ajaksi sekä purkamaan esteitä. Hämärää tuli jo toisen tunnin lopussa.

Ongelmia:
Senja ei halunnut satulaa
ohjia ei saanut nostaa pään yli
hyöri selkäännousussa
vähän kavahteli ihmisiä kentällä
kieli oli ainakin alkuverkan ulkona suusta
isommilla esteillä kuskilla oli hankaluuksia pitää painoa jalustimilla
kavalettitehtävältä tuli useampi puomi
en huomannut että vietti pystyllä aidalle
satulavyön soljet hiersivät pohkeeseeni siiven läpi

Parannusta:
kuunteli kivasti
löytyi myötälaukat ja vaihdot kun keskityin niihin
saatiin hypätä hitusen isompia
ihanasti viilausta

Julia ja Mira kuvasivat tuntiamme:

tiistai 22. syyskuuta 2020

Jäähyväiset Lissulle?

Tiistain puomitunnille arvelin nyt saavani Senjan (jota on kaavailtu treeniratsukseni kisatiimin estevalmennuksiin). Väärin meni ja tuli Lissu. Taisi olla tamman ainoa tunti tänään. Kovasti oli jo pimeää ja lämmintäkin vain kymmenkunta.

Lissu ei tänään arvostanut harjaamista yhtään ja useamman kerran uhkaili haukata. Ei varmasti yhtään haittaisi päästä vaihtuvista ihmisistä eroon. Ennen tuntia supattelinkin sille että voisit mennä pian kaupaksi. Olen jo luopunut henkisesti.

Mentiin maneesiin, 6 ratsukkoa. Puomitehtävä oli jo aika hyvällä mallilla kasattuna kun päästiin paikalle. Toinen jalustinhihna oli vaihtunut, joten piti taas pyöräyttää kierre ja silti jäi vähän pitkäksi.

Alkuun mentiin askellajit läpi. Nyt muistin vähän vahtia kulkeeko Lissu suorana ja raiteillaan. Muistin katsoa peileistäkin! Vasen laukka oli sangen suora.

Alkuverkan tehtävänä ravattiin kolmen puomin yli radan poikki. Isolla kahdeksikolla, kulmat piti tehdä. Ihan ok. Ope ei tainnut meitä kauheasti katsella. Suht hyvin keskeltä ja asialliset kulmat. Välillä vähän kiihtyi.

Sitten tultiin päädyn kaarevia puomeja ja myöhemmin kavaletteja ensin ravissa, sitten laukassa. 2 askelta väliin. Pääsääntöisesti aika hyvin ja tasaisesti. Välillä tultiin vähän lähelle jälkimmäistä.

Katsomopäädyssä oli 5 puomia ympyrän kaarella. Väleinä 3 metriä. Niitä myös ensin ravissa. Alku oli hankala oikeaan kierrokseen ja vasta kolmannella kerralla keksin miten ne pitää ratsastaa että päästään tasaisesti. 2 askelta väleihin. Tai siis kahteen laskin. Yritin myös kolmella ulkolaidasta mutta se oli huono idea.

Laukassa oikea kierros oli hankalampi viiden puomin tehtävällä. Lissu vaihtoi ristilaukalle. Ensin ope ehdotti kevyttä istuntaa, sitten parempaa vaikuttamista askeleisiin, ettei tulla sitä kuin jumppasarjaa. Sitten sitä että ajattelisin enemmän suoraan. Elävämpää kättä. Lopulta päästiin myötälaukassa.

Vasen kierros oli huimasti helpompi ja taidettiin tulla joka kerta hienosti.

Loppuhölkässä mietin yhä suoruutta. Ohje oli antaa venyttää pidemmälle kaulalle niin, että säkä jää korkeimmaksi kohdaksi (vai kaulan keskikohta?). Peilit kavalsivat nahkean venytyksen. Osasin kuitenkin korjata ja sain parannettua kehuihin asti.

Kiva ja sangen tasainen tunti. Jos Lissu menee perjantain ostotarkista läpi niin tämä jäi meidän viimeiseksi yhteiseksi tunniksemme. Olen jo henkisesti varautunut eikä harmita. Hyvä Lissulle!

Ongelmia:
jalustinhihna oli vaihdettu ja piti tehdä taas kierre
oikean kierroksen viidellä kavaletilla vaihtoi ristilaukalle

Parannusta:
vasen kierros oli paljon helpompi

maanantai 21. syyskuuta 2020

Moikkaamassa Feriaa

Maanantaina tulin houkutelluksi moikkaamaan entisen tallikaverin uutta heppaa Feriaa. Kotipihan pikkutalli Muhoksen puolella. Tihutti mennessä mutta tallireissun ajan oli suht kuivaa.

Autoin vähän harjaamisessa, pehmeällä harjalla. Puokiksi heppa oli sangen täykkärimäinen. Kompakti ja siro. Selästä tuntui kokoaan pienemmältä vaikka tällä hetkellä ei ole edes kovin hoikassa kunnossa.

Tallilla oli oma pieni kenttä. Toisesta päästä märempi, joten pysyteltiin lähinnä ympyrällä toisessa päädyssä. Käveltiin ensin pitkään pitkin ohjin ja jutustelin omistajan kanssa. Feriahan on siis ex-vuokraheppani Assin siskontyttö. Assi-täti.

En tehnyt mitään ihmeellisyyksiä. Yritin saada humman rennoksi tuntumalle ja suoraksi raiteilleen. Vasemmalle taipui huonommin. Pään kääntäminen vasemmalle ohjan perässä tuntui olevan yllättävän vaikeaa. Aika kiltisti pyysin ja kehuin paljon. Tamma oli reipas mutta kuunteli.

Lähinnä mentiin askellajit läpi. Laukka oli sen verran pompottavaa että olin suosiolla kevyessä istunnassa. Yritin suoristella varsinkin vasemmassa laukassa etuosaa takaosan edelle avomaisesti.

Ravissa en istunut alas. En tiedä olisiko se auttanut saamaan pidätteitä paremmin istunnalla läpi. Välillä hypähteli käynnistä itsekseen raville. En oikein tiedä oliko vain menohaluja. Suht rentona kuitenkin pysyi. Jos jotakin välillä tuijotti niin reaktiot olivat ihanan maltillisia.

Lopuksi käytiin vielä metsäkävelyllä koko hevosköörin kanssa. Muut taluttaen, minä ratsain. Enimmäkseen käyntiä (ei ötököitä!). Saatiin kuitenkin ottaa ensin kärrypolulla pieni ravipätkä (300 metriä suuntaansa). Feria eteni kaikessa rauhassa. Sitten muiden välipalastaessa pellolla ravattiin ja laukattiin pätkät pellonlaitaa. Olin huolissani pohjan liukkaudesta mutta hyvin piti. Ei tehnyt mieli hurjastella. Tamma tuntui siltä että menisi kyllä jos pyytäisin. Mutta oli kuitenkin kuulolla, vaikka jarrutusmatka vähän venyikin.

Autoista ja koirista ei sanonut mitään. Hämärä laski lopulta yllättävän äkkiä. Pellolla oli valoisaa, tiellä hämärää ja tallin pihalla jo melko pimeää. Auringonlasku oli kaunis ja olisi kannattanut hoitaa valokuvailut hyvän sään aikana.

Tallin pihalla oli jo melko pimeää.
©Jessica


Oikein kiva tamma! Jotakin tämäntyyppistä kaipaisin itsellenikin.

Ongelmia:
kenttä oli toisesta päästä märkä
kuskilla oli kumma etukenotuspäivä
en saanut pidätteitä pelkällä istunnalla läpi
pari minihätkähdystä (pellolla katsoi kiviä)
tuli pimeää

Parannusta:
ei jumitellut
ei ötököitä
ei satanut
ihanan tolkku, reipas ja kuuliainen hevonen

Jessica videoi pätkiä menostamme:

keskiviikko 16. syyskuuta 2020

Väistöjä ja nostoja

Keskiviikolle löytyi peruutuspaikka jo tiistaina, joten pitihän sinne tuppautua mukaan. Varsinkin kun loppuviikko jää hepattomaksi.

Keli ei hellinyt vaan syysmyrsky pyöri päällä. Sadekamppeet niskaan autoon siirtymistä varten. Pääsin kuivana tallille. Ei ihan hirveästi yllättänyt että tunnit olivat maneesissa. Tallissa oli yllättävän hiljainen katto eikä sadetta meinannut kuulla.

Ratsukseni oli jaettu taas Kaapo. Humman ainoa tunti tänään. Hepo löytyi sisältä ja oli tänään jotenkin ennakkoluuloisemman oloinen hoitaessa.

Selkään pääsin tänään itse eikä Kaapo ehtinyt hiippailla paikalta. Vaatetuksena tänään sekä pitkähihainen että seurapusakka. Pihalla lämmintä oli enää kuutisen astetta.

Tänään muistin melko alusta asti vähän puuttua jos juoksi turpa turhan pystyssä. Ope kehotti yhä antamaan pidempää ohjaa. Kun ohjan perässä kulki matalampana niin rupesi kompastelemaan. Näemmä osaan ratsastaa kaikki hepat etupainoisiksi. Huoh! Taidettiin mennä taas askellajit ensin itsenäisesti läpi. Kaapo sai miinukset siitä että kakkahädän iskiessä teki neliraajajuurtumisen eikä kuunnellut vaikka yritin komentaa ihan kovastikin liikkeelle.

Maneesi oli jaettu taas ratsastuskoulun puolikkaalla kahteen osaan. Nyt pidettiin molemmilla puoliskoilla sama kierros, ensin oikea. Katsomopäädyssä joko väistätettiin tötsien välistä uralle, myöhemmin väistöstä nostettiin laukka ja laukattiin pääty-ympyrä perään. Tai tultiin suoraan keskilinjaa ja tehtiin siihen pysähdys. Toisella puolella taidettiin tehdä väistöt molemmille sivuille.

Alkuun taas pari kierrosta käynnissä, sitten ravissa ja myöhemmin laukat mukaan.

Oikeassa kierroksessa Kaapo väisti muistaakseni ihan hyvin. Samoin suoraanratsastus ja pysähdykset onnistuivat huomattavasti paremmin kuin torstaina. Itsekseni ajattelin open ohjetta siirtää käsiä eteen pysähdykseen tullessa. Sehän auttoi. Eikä siis varmaankaan tarkoittanut että heitä ohjat pois.

Vasempaan kierrokseen väistöt sujuivat kovin vaihdellen. Välillä ei väistänyt juuri yhtään, välillä helposti ja nätisti. Yritin keksiä mistä erot tulivat. Parempien väistöjen kohdalla väistävä jalkani karkasi taaemmas ja auttoi näin ehkä takaosaa paremmin mukaan. Ehkä oma painonikin oli silloin enemmän takana ja oikeassa paikassa. Laukat nousivat hyvin ja ilman Kaapon bonuspotkuja.

Loppuravissa sai päästää taas pidemmälle kaulalle. Yhä jännitin kompurointia ja etupainoisuutta vaikka yritin vähän kohotella. Eteni reippaasti mutta kaahaamatta.

Ongelmia:
väistöt olivat aika vaihtelevia
pysähtyi kahdesti tarpeilleen

Parannusta:
ei takapotkinut pohjeavuistani
kolmannella kerralla sontiminen onnistui vauhdista

tiistai 15. syyskuuta 2020

Laukanvaihtoesteitä

Tiistaina oli taas estetunnin aika. Ennen tuntia arvailin että tuleekohan Lissu, Laiba, Senja vai joku muu. Laibahan sieltä tuli. Sille päivän ainoa tunti. Ratsukoita perinteiseen tapaan 6.

Laiba löytyi karsinastaan ja oli poikkeuksellisesti vähän huolestunut varustaessa. Laitoin siis satulan ja suitset erityishellästi. Ei tullut alkuluimimista pahempaa.

Keli oli aurinkoinen mutta aurinko ehti laskea ennen tuntimme alkua. Lämmintä taisi olla n. +8°C. Pitkähihainen, seurapusakka ja turvaliivi. Talvitakki matkavaatteeksi oli hyvä.

Alkuraveissa Laiba tuntui kolmatta päivää putkeen vähän huonohkolta. Laukkasi kuitenkin isosti ja mielellään. Tuntui siltä että olisi halunnut laukata vähän enemmänkin. Ei kuitenkaan tuijotellut mitään tänäänkään. Laibakin oli kumman etupainoinen ja kompasteli.

Alkuverkassa laukattiin molemmissa päissä ympyrällä puomien yli. 2 askelta väliin. Me mentiin ulkoreunasta ja silti oli ahdasta. Nopeasti nämä nousivat kavaleteiksi. Vasemmassa kierroksessa oli vähän haparointia ohjauksessa. Osuttiin joka kerta mutta loppua kohti keilattiin jälkimmäisestä puomi useamman kerran matkaan. Katsomopäädyssä tuntui jostakin syystä vielä ahtaammalta vaikka välit olivat kuulemma samat.

Sitten tultiin ristikkoa radan poikki. Haettiin vaihtoja. Ekalla kierroksella ei tullut mutta pari sakkokierrosta korjasi asian. Ratsasta uusi sisäjalka kunnolla läpi. En muista autoinko ehkä raipallakin.

Seuraavaksi tultiin vielä ristikot pitkillä lähestymisillä, vähän vastakaartojen tapaan. Jälkimmäinen eli vasemmaksi vaihto jäi tulematta. Tultiin vielä kertaalleen pystynä ennen rataa. Mentiin siitä käytännössä läpi. Ope sanoi ettei Laiban estesilmä ole vielä kovin kehittynyt. Sakkokierroksella korjasi. Vaihtoa ei tainnut tulla vieläkään.

Sitten tultiin rata. Meille korkeus n. 70 cm tienoille. Päätyyn ympyrä kavalettien yli, radan poikki este, lyhyellä tiellä (täyskaarrolla) pysty, toinen samalla tavalla, kaarevalla tiellä eka pysty toiseen suuntaan, radan poikki este ja vielä kavalettiympyrä toiseen suuntaan.

Loppua kohti rupesi tulemaan sekä vaihdot että kuski heittäytymään hyppyihin ihan liikaa mukaan. Vikalle ympyrälle ei meinattu mahtua millään vaan saatiin ehkä 3 sakkokierrosta. Nyt mentiin kertaalleen jo jälkimmäisestä ohikin.

Loppuraveissa Laiba oli todella kiva, tosin yhä kankeampi oikeaan kierrokseen.

Ongelmia:
tuntui taas oikeassa ravissa huonohkolta
ei tullut kaikkia vaihtoja
kaarevan linjan välit oli meille ahtaat
kompuroi sileällä
ekasta pystystä mentiin melko läpi
rupesin ylimukautumaan hyppyihin

Parannusta:
vaihdot paranivat loppua kohti
ei tuijotellut mitään

maanantai 14. syyskuuta 2020

Väistöjä jättiravissa

Maanantaina piti taas jännätä pitkään mahdunko tunnille. Lopulta sekä 16 että 17 tunneille tuli paikka, menin jälkimmäiselle. Olin tunnin kahdeksas kuski ja haaveilin taas jostakin uudesta ratsusta. Sen sijaan minulle oli jaettu Laiba. Humma oli tallissa ja suojat olivat pesun jäljiltä hohtavan puhtaat.

Mentiin maneesiin. Alkuverkassa Laiban ravi tuntui taas huonolta. En tiedä johtuiko jännittymisestä vai mistä mutta erityisesti kulmissa tuntui tahdittavan. Jokusen kierroksen tuntui epämääräisesti huonolta, sitten rupesi tasoittumaan. Laukkojen jälkeen ei enää juuri huomannut ja lopputunnin liikkui normaalisti. Laukat Laiba meni aika reippaasti ja välillä meinasi olla ahdasta. Yksi kanssakuski tuntui vähän itsetuhoiselta kun käänsi pari kertaa eteemme. Kertaalleen meinattiin laukata niiden yli kun äkkijarrutus laukasta ei onnistunut.

En muista alkoiko jo alkuverkoissa vai vasta myöhemmin: Laiba vastasi pidätteisiin ravistelemalla päätään ja kalisuttamalla kuolaimia. Välillä teki tuota myös ilman että keksin mitä tein hepan mielestä väärin. Ope ohjeisti että ei saa antaa tehdä noin. Välikäynneissä kysyin ohjetta että mitä pitää tehdä jos kalisuttaa. Ohjat pois ja jalasta eteen. Kuulemma ei jaksa kulkea vielä kovin lyhyessä muodossa. Ja noin isolle hevoselle lyhyt tarkoittaa vähän eri asiaa. Pidempää ohjaa siis. Siihen loppuivat kalistelut.

Tänään maneesi oli jaettu meille kahdeksi neliöksi. Katsomon puolella oikea kierros, toisessa päässä (keskempänä) vasen. "Pitkillä sivuilla" tehtiin väistöt lamppurivin alta uralle. Eli kaksi kertaa kierroksessa, kumpaankin suuntaan. Päätyyn ympyrä. Vähän epäselväksi jäi että koska piti vaihtaa suuntaa. Muut näyttivät parveilevan vähän miten sattuu.

Oikeassa kierroksessa minun piti ajatella väistäväni vain pelkkiä lapoja uralle, eli etuosa kunnolla edelle. Ei hajua väistikö Laiba tai mitä takaset tekivät. Vasemmassa kierroksessa taas tuli kommenttia ottaa takaosa paremmin mukaan. Samaa ensin hetki käynnissä, sitten ravissa. Ravissa yritin avata polvia irti. Ope kehui että istuin paljon paremmin.

Laukkaosuuksiin jäätiin puolet toiseen päätyyn, puolet toiseen. Me ensin oikeaan kierrokseen. Ohje oli raviväistön jälkeen nostaa laukka. Vähän epäselväksi jäi olisiko jossakin välissä pitänyt jäädä kokonaan laukkaan. Tein kaikki väistöt ravissa. Laukan jälkeen kevensin ravia suosiolla hetken ennen kuin istuin takaisin alas.

Loppuraveissa sai ravata pidemmällä kaulalla letkeästi eteen. Peileistä kurkittuna Laiba oli yllättävän pyöreä. Eikä painunut väärään suuntaan kuten pelkäsin. Rentoa ja tasaista.

Loppukäynnit käytiin metsässä, Laiba edeltä. Ei tuijotellut mitään. Pidin toisella kädellä kauhukahvasta, toisella ohjien soljesta. Kertaalleen kavereiden piti huhuilla että odotetaan. Keli oli aurinkoinen n. +13°C. Pikkuisen viileä tuli pitkähihaisella. Itse tunnin menin lyhythihaisella.

Laiba sai tunnin huiliaikaa välissä. Välissä askartelin turpahihnaan yhden lisäreiän (open luvalla) ettei se olisi niin napakka. Kurkin vielä Laiban jälkimmäisen tunnin alkua ja näytti yhtä huonolta ravissa kuin mitä oman tunnin alussa tuntui selkään.

Ongelmia:
alkuun ravi tuntui epätahtiselta
välillä oli aika ahdasta
kalisutti alkuun kuolaimia
ravissa selässä oleminen oli työlästä
en ole varma ymmärsinkö laukkatehtävän oikein

Parannusta:
selkäni ei tullut kipeäksi!
istuin kuulemma paremmin
loppukäynnit metsässä oli kivat

sunnuntai 13. syyskuuta 2020

Pienillä teillä voittoon

Sunnuntaina jälkimmäinen kisaratsuni oli Lissu, luokkana 80 cm. Katsoin tamman radan ensimmäisen kuskinsa kanssa ja niin vaan kääntyi miniteillä ja hyppäsikin vielä. Eipä siinä sitten auttanut kuin lähteä toteuttamaan radan kävelyssä tullutta neuvoa: "tärkeintä ei ole voitto vaan murskavoitto".

Ratapiirros, 367.4 arvosteluna tässäkin.


Verkka pidettiin kevyenä. Olin taas autuaasti unohtanut monentenako olen. Vähän ravasin ja laukkasin ja hyppäsin vain muutaman esteen. Ristikolle kääntyi ihan erilailla kuin Laiba. Pysty hypättiin sekä suoraan että vinoon. Nyt muistin ratsastaa ja mentiin nätisti yhdessä yli. Okseri taidettiin tulla vain kertaallen. Kaasu ja ratti toimivat hyvin, jarrut vähän heikommin.

©Iida Ruonala


Odoteltiin taas yksi vuoro välikössä ja radalla kävin omaan tapaani näyttämässä kyseenalaisia esteitä vaikkei ehkä olisi tarvinnutkaan.

Tervehdys, lähtömerkki, laukka päälle ja menoksi. Vähän eteen, sitten kiinni. Ei mitään ympyröintejä.

Kivaa oli!
©Iida Ruonala


Linja meni hyvin mutta kakkonen kolahti. Onneksi ei pudonnut! Lissu ei katsonut esteitä ja tein reitit suunnitelmien mukaan. Kakkosvaihe alkoi heti vitosen jälkeen. Esteitä nuollen kutoselle. Ei lukittunut väärille esteille. Kaarre kutoselta seiskalle oli vähän huono ja laukka sammui lähes kokonaan hetkeksi. Muissakin kaarteissa oli vääriä ja ristilaukkoja tarpeettoman paljon.

©Iida Ruonala


Käännös viimeiselle oli sangen pieni. Niin vaan osuttiin oikeaan väliin ja ratahenkilökin väisti pois alta. Nollilla maalissa, jes!

©Iida Ruonala


Koska oltiin tokavikoja niin jäätiin vielä viimeisen ratsukon seuraksi radalle. Ja niin siinä kävi että tehtiin niukasti (puolisen sekuntia) edellistä kuskia nopeampi rata (toki näin pienet erot voivat mennä käsiajalla tuurin piikkiin) ja voitettiin! Lissulle tuplavoitto luokasta!

Sukellus loppuun.
©Iida Ruonala


Koronan takia ei ollut palkintojenjakoa, joten käytiin hakemassa ruusuke myöhemmin palkintopöydältä. Eipä sitten muistettu ottaa Lissun kanssa posekuviakaan. Silti oli sellainen olo että edelliskisojen rata oli parempi. Nyt olen henkisesti valmis lopettamaan Lissun kanssa.

Anu videoi ratamme:

Laiban ensimmäiset kisat

Sunnuntaina oli kisapäivä Äimärautiolla. Aamuksi menin taas liputtamaan pikkuluokkia. Tänään ensimmäinen kisaratsuni oli Laiba, joka taisi olla ensimmäistä kertaa kisoissa. Meni 60 cm luokan toisella kuskilla alle ja teki tolkun nollaradan. Onneksi tässä oli sama rata, joten suorituksia sai tuijotella useamman alle. Arvosteluna 367.4, eli jos ei hylätä niin saa hypätä toisenkin vaiheen.

Ratapiirros, arvosteluna 367.4.


Luulin että heppa kävisi luokkien välissä tallissa, sillä aikaa oli runsaasti. Mutta löysinkin sen käsihevosalueelta. Oli kuulemma ollut niin hengästynyt ekan luokan jälkeen.

Talutin hetken luokan alusta ennen kuin saatiin mennä verkkaan. Maneesin kummassakin päässä sai olla 8 verkkaavaa ratsukkoa ja oma lähtövuoro taisi olla 22.

©Iida Ruonala


Sileän verkassa Laiba tuntui kumman kulmikkaalta ja vetämättömältä. Hetkittäin nosteli päätään tahdituksen tapaan. Suunnissa en huomannut eroja, ehkä oli jännittynyt ja jotenkin jumissa? Melko pitkään tuntui huonolta mutta parani lopulta kun vähän rentoutui. Laukat sujuivat reippasti, tosin taisi muutaman kerran pudottaa raville jos näytti ahtaalta.

Yhden jalan ponnistus.
©Iida Ruonala


Esteverkkamme oli tehokas ja ripeä. Huomasin että ristikolle (keskilinjalle) ei käännytty kunnolla ja valahdettiin reitistä reilusti ohi. Meni silti yli. Toisella kerralla tulin kaarteen ravissa ja nostin laukan vasta linjalla. Paljon paremmin. Pysty ja okseri tultiin molemmat kertaalleen. Hyvät hypyt ja mielestäni riitti.

©Iida Ruonala


Yhden suorituksen ajan odotettiin pihalla "käytävässä". Radalla kävin omaan tapaani näyttämässä epäilyttävät esteet. Ei Laiba niistä kiinnostunut eikä jaksanut katsoa.

©Iida Ruonala


Oman vuoron koittaessa ei tehty sen suurempia kuvioita. Laukka päälle, pieni spurtti eteen, kiinni ja aloitus. Ykkönen hyvin, samoin kakkonen. Kaarteessa väärä laukka ja useamman kerran nosti väärän kun yritin korjata. Kolmonen vähän juuresta ja aika löysästi mutta puhtaasti. Kaarre myötälaukassa. Nelonen kopsahti mutta pysyi ylhäällä. Linjalle 9 askelta.

©Iida Ruonala


Toisessa vaiheessa yritin tehdä niin pienet kaaret kuin pystyin mutta videolta sitä ei huomaa. Hidasta ja pitkää. Kutonen siististi ja laukka vaihtui. Seiskalle pienellä tiellä. Kopsahti mutta pysyi ylhäällä. Kasi siististi ja laukka vaihtui. Ysille paikka jäi vähän kauas eikä ihan venynyt yli. Takapuomi takasilla mukaan. Kympillekään paikka ei ihan osunut mutta Laiba paikkoi pikkuaskelilla. Puhtaasti. Kaarteessa taas väärä laukka, joka vaihtui melko myöhään ravin kautta. Viimeinen puhtaasti.

Vähän kaukaa.
©Iida Ruonala


Vaikka ei olisi tullut pudotustakaan niin jäätiin voittoajasta noin 10 sekuntia. Plussaa ettei katsellut mitään.

©Iida Ruonala


Loppuverkkailut olivat aika pikaiset kun piti lähteä valmistautumaan seuraavaan rataantutustumiseen.

Videoista kiitos Anulle ja Hasnalle!

lauantai 12. syyskuuta 2020

Houkuttelemalla koulutunnille

Lauantaina päädyin houkuteltuna Jäälintallille koulutunnille B/A-ryhmään. Ratsukoita tuli 5/8. Pääsin nyt tutustumishinnalla eli 20 e, normaalisti irtotunti olisi 30 e. Hopoti kertoi ratsukseni Prixin ja sitä olisi kaveri suositellutkin. Ope tosiaan kyseli onko hevostoiveita mutten osannut oikein vastata muuta kuin että joku muu kuin Rökä ja joku hyvä.

Prix löytyi tallista ja minut mukaan houkutellut tuntikaveri opasti kaiken oleellisen. Hoitaessa oli kiltisti mutta vasemman etukavion putsaus tosiaan oli vähän hankalaa ja onnistui kunnolla vasta kun hevosesta pidettiin kiinni. Muiden jalkojen kanssa ei ollut ongelmia.

Hummalla oli ikää jo 17 vuotta, siksi kuulemma saattaa olla vähän jäykkä alkutunnista. Kuulemma myös kuumahtaa helposti tms. Isänä arabi, emänä traki. Jotenkin tästä tuli Daisy mieleen. Ei onneksi ihan yhtä pieni muttei kovin iso tämäkään, veikkaisin alle 160 cm. Häntä oli saksittu kumman nysäksi.

Aamun sateet olivat menneet ohi ja saatiin aurinkoinen +13°C. Kenttäkään ei ollut märkä kuin parista kulmasta, joten mieluustihan sitä ulkona ratsasti. Jäälin maneesi on itselleni yhä käymätön paikka.

Kaarrossa Prix hyöri omiaan ja meinasi hiihdellä omille teilleen. Selkäännousussa pysyi aloillaan. Jalkkarit olivat valmiiksi sopivan mittaiset.

Ohje oli alkuverkassa tämän kanssa melko pian ottaa laukkaa. Ravissakin mielestäni puksutti ihan asiallisesti. Itse tein juuri sen verran kuin vaadittiin eli en oikein mitään. Laukassa sitten humputeltiin kierrostolkulla molempiin suuntiin. Kulki molempiin suuntiin perä sisällä. Laukka oli aika keinumaista. Tuli vähän Elviiran laukka mieleen (jos nyt yhdestä kerrasta jäi muistikuvia). Sen jälkeen sai jatkaa ravissa. Kivan tasainen.

Ensimmäisenä tehtävänä tultiin keskilinjaa suoraan opea kohti. Harjoitusravissa. Tultiin hyvin suoraan ja myöhemmin ruvettiin tekemään pysähdyksiä open eteen. Oli kuulemma ominaisuus että siirsi perää vähän vasemmalle. Sain korjattua. Muualla irtosi aika makeaa ravia. Yhä kivan tasainen. Eipä paljon muita kommentteja tullut. Hyvä, hyvin tulit suoraan, hyvä pysähdys. Kädet piti pitää hellinä mutten sen perusteella osannut oikein muuttaa mitään. Minkäänlaista protestointia en huomannut vaan selkään tuntui rennolta, pyöreältä ja tasaiselta. Vasempaan taipui huonommin.

Välikäyntien jälkeen tehtiin väistöjä uralle. Myöhemmin uralla nostettiin laukka. Vasempaan tuli sanomista että höllää sisäohjasta nostoon. Unohdin ohjeen aina kierroksen aikana ja vain pari kertaa muistin antaa ohjan kunnolla pois. Siitä tuli kyllä paremmat nostot. Laukassa ajattelin avoa ja yritin suoristaa.

Väistöstä tuli ensin kommenttia että tee varovasti, tehtiin siis varovasti. Pohkeita varovasti tms. Kun ratsastin vähän rohkeammat väistöt niin parani. Eikä saanut valahtaa uralle. Katse väistössä menosuuntaan (tämä tuntui hassulta, katsoin mieluummin pitkän sivun loppuun). Aika vähän tuli ohjeita.

Oikea kierros oli meille jotenkin mutkaisempi. Sain korjattua vain yhden asian kierroksessa. Ensin piti saada ratsun kaula suorempaan ja asetusta jopa vasemmalle. Tämän jälkeen kun käski höllätä sisäkädellä niin piti varmistaa kumpaa kättä tarkoitti. Oikeaa. Hyvä. Etuosa piti kuulemma saada johtamaan paremmin. Mutta tämänkin unohdin aina kierroksen aikana ja keskityin ensin saamaan kaulaa suoremmaksi ja asetuksen kohdilleen. Tahtiakin piti rauhoittaa. Lopuksi käski tehdä kerran käynnissä. Ohje oli kääntää lävistäjäajatuksella kohti uraa ja väistää siitä. Tiesin tämän kyllä ja olisin halunnut vain jatkaa ravissa. Ehkä siksi käyntimme oli aikamoista steppailua. Ravissa sain korjattua ja lopuksi tuli kaksi hyvää kierrosta. Maltoin pitää väistävän jalan omalla paikallaan ja ajattelin väistäväni lapoja ulos.

Laukkoja yritin suoristaa tähänkin suuntaan mutta nyt työstin vähän vähemmän laukkaa.

Loppuraveissa ohje oli antaa venyttää eteen ja alas. Prix teki tämänkin tasaisesti eikä kiihdytellyt.

Sekä väli- että loppukäynneissä tuntui siltä että otti etujaloilla keskenään erimittaista askelta. Käynti ei tuntunut symmetriseltä.

Tunnin jälkeen hummat juotettiin ja pyyhin hiet sienihanskalla. Hauska keksintö. Prix totesi että naamaa et pyyhi ja hyöri karkuun.

Oma selkä tuli tästä tunnista taas kipeäksi. Paheni iltaa kohti. Ehkä harjoitusravi oli jotenkin töksähtelevää? Videon perusteella ainakin hytkyn. Eikä heppakaan ollut ihan niin pyöreänä kuin mitä selkään kuvittelin.

Ongelmia:
vej kavion puhdistus
jälkimmäinen väistösuunta oli hankalampi
osasin korjata vain yhden asian per kierros
oma selkä tuli kipeäksi
lopuksi mäkäräiset kiusasivat heppaa

Parannusta:
todella tasainen ratsu
loppua kohti tuli enemmän kommentteja

Sami kuvasi alkutunnistamme muutaman pätkän:

perjantai 11. syyskuuta 2020

Vaikeita vastalaukkoja tohotuksella

Perjantaina oli taas Turkkapäivä enkä lähtenyt kovin innoissani tallille. Luvassa kouluratsastusta, ihan hauska juttu. Opena taas sijainen. Keli oli aurinkoinen mutta silti vain +12°C mennessä.

Ratsuvalinta yllätti ja sain Mantan. Yksärisuokkitamma, joka tekee myös tunteja. Sama humma, joka oli seurana maastossa Vilman kanssa.

Tamma löytyi pihalta, varusteet alatallista. Hoitaessa oli kiltisti. Näemmä olin selkäännousussa sen verran myöhässä että muut olivat jo menneet yläkentälle. Jalkkareiden pidentäminen freejumpin hihnojen kanssa oli ärsyttävää.

Alkuverkassa mentiin askellajit itsenäisesti läpi. Olisin mieluusti kävellyt vähän pidempään alle mutta muut ravasivat jo hyvää vauhtia. Olin ekaan suuntaan noin askellajin verran jäljessä muita. Laukassa painoi aika pahasti sisälle, varsinkin vasemmassa kierroksessa. En saanut juuri korjattua.

Tehtävänä tehtiin mikinpäätä. Eli ympyrä keskelle ja päätyihin voltit ulos. Ope selitti tämän niin kummallisesti että pitkään kuvittelin että pitäisi tehdä jotakin kolmikaarista. Alkuun saatettiin tässäkin tehdä jotakin temponmuutoksia. Ainakin asetuksia vaihdettiin ravissa ympyrällä sisään ja toisella voltilla ulos. Myöhemmin tehtiin puolikas ympyrä laukassa ja voltti ravissa. Ja siitä kun vaikeutettiin niin puolikas ympyrä piti tehdä vastalaukassa.

Meille vastalaukat olivat ongelma. Ensin en meinannut saada Mantaa vastalaukkaan. Lopulta nostin laukan jo voltin loppumetreiltä. Vastalaukka ei kuitenkaan säilynyt vaan humma vaihtoi viimeistään puolimatkassa myötälaukalle. Jos yritin auttaa raipalla niin vaihtoi roiman pukin kanssa. Kaipasin helpotusta tehtävään, mutta ehdotus oli tehdä vain myötälaukassa jos vastalaukka ei onnistu. Päädyin sitten lopulta siihen. Ylipäänsä ripeät siirtymät ravin ja laukan välillä kuumensivat ratsua.

Kuvittelin että jälkimmäinen eli oikea kierros keskiympyrällä eli vasen laukka vastalaukkana olisi helpompi. Mutta ei vastalaukka onnistunut siihenkään suuntaan kunnolla. Muuten siis samat kuviot toiseenkin kierrokseen.

Lopulta laukattiin vain kenttää ympäri vastalaukassa. Siinä saatiin jo muutamia kaarteitakin tehtyä. En muista päästiinkö jokusen kerran jopa lyhyt sivu ympäri vastalaukassa. Ainakin suorilla vastalaukka nousi ihan hyvin. Manta juoksi itsensä viimeistään tässä hikeen. Loppuraveissa ei muistaakseni onneksi pahemmin tohottanut.

Olisin kaivannut vähän enemmän apuja laukkaan. Mennäänkö liian lujaa vai hitaasti? Liian pitkänä? Minne pitäisi asettaa? Mistä muusta huolehtia? Vai tehdä helpommilla teillä lyhyempiä pätkiä? Jäi aika paljon kysymyksiä.

Tunnin jälkeen viestittelin humman omistajan kanssa sen verran että selvisi ettei vika ollut kuskissa vaan vastalaukat ovat hepalla vielä opettelun asteella. Eli pikkuisen oli hankalat tehtävät meille.

Ongelmia:
aika viileää
freejumpin jalustinhihnat olivat hankalat säätää
jalustinhihnojen päät nousivat jalkojeni mukana ruttuun
vastalaukat olivat vaikeita
raipasta pukitti
varsinkin vasemmassa laukassa kaatui sisälle
tohotti ja vähän kuumahti
lähtiessä enää +6°C

Parannusta:
ihanan kiltti
tasoittui loppua kohti

torstai 10. syyskuuta 2020

Valmistelutreeni estekisoihin

Torstaille järjestyi hyppymahdollisuus Laiballa heti koulutunnin perään. Vielä kun tallin puolesta järkättiin ratsunvaihtoni niin tietysti suostuin. Laiba tuotiin kentälle hyvissä ajoin ja kapusin sen kyytiin siinä. Satulavyö jäi sen verran löysälle kiristelystä huolimatta että satula vähän keikahti selkäännousussa. Enkä sen jälkeen yrityksistä huolimatta saanut sitä pysymään suorassa. Tunti oli maneesissa.

Jätin ponikannukset jalkaan enkä huomannut eroa. Kuolainkin oli vaihdettu mutten huomannut eroa siinäkään. Kaapon jälkeen Laiba tuntui valtavalta, varsinkin laukassa. Ravia yritin keventää pienesti, mutta aika korkealle silti nousin.

Hoplaa. Kuvat pystyltä ennen rataa.
©Emilia

Sekä edellinen että seuraava ryhmä hyppäsivät myös, joten esteille ei tarvinnut tehdä mitään. Ratsukoita tunnilla oli 8, joten aina ei mahtunut posottelemaan mutta hyvin kaikki etenivät ja menivät vuorollaan.

©Emilia


Alkuun tultiin ravipuomit ympyrällä pariin kertaan, sitten laukassakin. Vasemmassa kierroksessa humma valui muistaakseni sisälle, oikeassa ulos. Oikeassa piti kääntää vähän aiemmin. Sain kyllä joka kierroksella korjattua vähän paremmaksi. Tultiin vielä ristikkona ympyrällä. Se meni hyvin.

©Emilia


Seuraavaksi tultiin pysty pitkähköllä lähestymisellä yksittäin. Me kerran pienenä, sitten meille nostettiin. 70 sentistä oli puhe mutta taisi olla noin 80. Jostakin kumman syystä näytti nyt isolta. Laibakin katsoi estettä ja hidasti sille. Taidettiin ottaa puomi mukaan ja piti tulla heti uudestaan. Toinen kerta meni paremmin. Kuvituskuvat ovat näiltä hypyiltä.

Missä myötäys?
©Emilia

Sitten hypättiinkin jo rata. Me viimeisinä ja meille nostettiin. Oikeassa kierroksessa ristikko ympyrällä, pysty suoralla linjalla, lävistäjällä toinen pysty, ristikko ympyrällä vasempaan ja lopuksi kavaletti toiselta sivulta.

Vähän erikoisempi jalkojen asettelu.
©Emilia


Ensimmäinen ympyrämme ei ollut kovin hyvä. Jatkettiin silti. Pystylle yritti yhä vähän hidastaa mutta maiskutin yli. Lävistäjän pystylle hidasti vielä pahemmin ja loikkasikin kauempaa. Päästiin yli mutta kuski ei ollut ihan mukana. Toinen ympyrä oli parempi ja kavaletti sujui helposti. Sakkona perään vielä lävistäjän pysty uudestaan. Nyt meni sujuvammin.

Loppuhölkät ja humma pois. Vähän yllättävää oli tämänpäiväinen esteiden katselu. Mutta korkeus tuskin tulee olemaan ongelma. Ei haittaa yhtään että Laiba menee toisella kuskilla kisoissa 60 cm alle.

Ongelmia:
jalustimia piti säätää pidemmiksi
oikea jalustinkumi oli liukas (muista vaihtaa!)
satula oli vinossa
vähän liiraili vasemmalle
hidasti esteille

Parannusta:
uudet jalustinhihnat ja jalkkarit
kaikesta yli

Emilia videoi myös ratamme, kiitos!

Yksäristä kaksariin

Torstaina oli taas tehokoulutreenin aika. Tällä kertaa kaksarin muodossa (eli nyt 20 e itselleni yksäriä halvempi). Ratsukseni sain Kaapon kuten arvelinkin. Tänään virittelin jalkaan ponikannukset.

Kaapon karsinassa oli poni ja kengityspaikkakin varattu. Röyhkeästi vein siis tarhasta vain viereiseen karsinaan. Sai samalla syödä päiväheinänsä loppuun.

Keli oli aurinkoinen ja hieman tuulinen, lähes +15°C. Tuntilaiset menivät maneesiin ja me siis kentälle. Hyppäsin maneesissa kyytiin eikä Kaapoa haitannut mennä yksin kentälle. Pikkusen tosin oli alkuun varuillaan kun hiekkakasan takana olikin koira (ja koiran ihminen).

Alkuun ravattiin itsenäisesti molempiin suuntiin. Ei muistaakseni laukattu alkuverkassa.

Ruvettiin tulemaan tötteröiden välistä keskilinjaa kohti opea, harjoitusravissa. Molempiin suuntiin humman perä heitti linjasta yli. Sain korjattua. Sitten ruvettiin tekemään pysähdyksiä tötteröiden väliin. Kaapo ehdotti pysähdyksestä peruuttelua ja ope käski peruuttaa pidemmälle. Aikamoisia mutkakuvioita tehtiin. Kertaalleen myös juurtui aloilleen ja piti ihan tosissaan komentaa takaisin liikkeelle. Open ohje jalkojen käytöstäni tuleviin hepan potkuihin oli että potkaise takaisin. Jos Kaapo menee kiltisti niin ollaan sille kilttejä mutta jos potkii niin kuskikin osaa potkia. Itse potkiminen oli ajatuksena vähän huono mutta tosiaan huono kai on opettaa humma ilman jalkaa ratsastukseenkin.

Ravissa tuli hyviä pätkiä ja pysähdyksetkin paranivat. Me volttailtiin välillä ylimääräistä ettei oltu ihan kaverin hännässä.

Välissä huilattiin hetki ja sitten ruvettin nostamaan tötteröiden välistä laukka. Oikea nousi hyvin, vasen paljon huonommin. Kuskia vähän suoristeltiin, samoin hevosta. Löytyi se vasenkin aina välillä. Vaikka ohje oli nostaa pienestä ravista pieni laukka niin laukassa pitikin antaa ohjaa pois ja laukata enemmän eteen. Nostoista ei tainnut tänään tulla takapotkuja, en enää muista.

Tunti hujahti hetkessä ohi ja sitten jäätiin keventämään. Hienoa ravia, kehui ope. En muista enää mitä muuta tässä vaiheessa puhuttiin.

Tulevissa koulukisoissa mennään Kaapon kanssa helppo C, koska Kaapo ei ole tainnut aiemmin olla kouluradalla.

Olisin saanut käydä loppukäynnit metsässä mutta seuraava ratsuni Laiba ilmestyi jo paikalle, joten ratsunvaihto.

Ongelmia:
housut nipistivät oikeasta polvesta
Kaapo jumitteli ja vastusteli enemmän kuin aiemmin
vähän tuijotteli koiraa kulmassa
peili olisi ollut kiva

Parannusta:
selkääni ei sattunut
Kaapoa ei haitannut mennä yksin tuuliselle kentälle
oikein hyviä pätkiä

keskiviikko 9. syyskuuta 2020

Kevyempi perä kannuksilla

Tiistai-iltana ei ollut vapaita tuntipaikkoja keskiviikolle. Laitoin päivällä kuitenkin tekstarin että mahtuisinko ja kuuden tunnille tuli sopivasti peruutus. Arvelin ihan oikein että ratsukseni jaetaan taas Kaapo. Näin kävi. Nyt osasin jo etsiä sitä maneesin takaa tarhastakin.

Hoitaessa Kaapo oli yhä vähän häslä. Taidan päätyä siihen että johtuu iästä. Laitoin tänään kannukset, jotta ollaan treenattu niiden kanssa ennen kisoja (vaikka kisoissa eivät olekaan enää pakolliset sääntömuutoksen myötä).

Sain apua selkäännousuun ja humma pysyi aloillaan. Alkuverkassa oli oma reipas itsensä. Jotain suoristusvinkkiä tuli opelta. Käynnissä oli taas vähän luikura. Nyt vasen kierros oli ravissa paljon tasaisempi. Pidempää ohjaa, käski ope. Alkutunnista heppa myös totesi ettei tarvi käskeä, prkl, ja potkaisi taakse kun annoin vähän enemmän pohkeita. Tykkäsin kun tuli näin selkeä ja välitön palaute. Laukannostoista ja muusta jalankäytöstä Kaapo kommentoi myös jokusen kerran tunnin aikana. Ja ihan hyvin hepo ymmärsi pienemmistäkin avuista. Ei tullut niin isoja muuveja että kuski olisi säikähtänyt.

Tehtiin tänään sangen samanlaista tehtävää kuin maanantaina. Kouluaidanpätkillä oli rajattu katsomopäätyyn neliö, sinne tehtiin tarkat kulmat. Keskellä maneesia oli siirtymäympyrä ja toiseen päätyyn tehtiin rennosti ja pyöreästi eteen -ympyrä. Ja välillä piti mennä vain rennosti eteen uraa pitkin, sillä varsinkin kulmatyö hidastaa hevosia. Tarpeen mukaan sai vaihdella tehtäviä.

Ratsukoita oli tunnilla taas 8, joten katselin vähiten ahtaita paikkoja. Silti aina välillä joku tuppautui eteemme. Onneksi tänään muutkin etenivät suht hyvin. Eemeli ei kuulemma tykännyt Kaaposta. Kaapoa ei kiinnostanut.

Taas tehtiin hetki käynnissä, sitten ravi ja lopulta laukkakin mukaan. Olikohan ensin vasen ja sitten oikea kierros. Eniten hankaluuksia tuotti siirtymäympyrä. Ravista käyntiin siirryttäessä ope käski työntää käsiä eteen. Milläs kummalla sitten pidätän kun pelkkä istunta ei riittänyt. Kyynärpäitä piti liikuttaa. Vain sen verran että kuolainrengas liikkuu. Eikä ravi saanut hidastua ennen siirtymää. Ja heti ensimmäisen käyntiaskeleen piti olla rentoa keskikäyntiä eteen. Eikä takaisin raville saanut hypähtää. Näihin jäi aika paljon korjattavaa. Eikä oltu lähelläkään mitään tarkkoja pisteitä.

Laukannostoissa Kaapolta tuli useamman kerran vähän protestia. Loppua kohti yritin nostaa laukat lähes kokonaan ilman jalkaa. Onnistui yllättävän hyvin.

Kulmatehtävällä sisäkättä piti siirtää sisälle. Kulmiin tuli open syynissä hienoja pätkiä, varsinkin laukassa. Eipä kyllä laukassa tehtykään kuin noin kahdesti per suunta. Toki useampi kulma putkeen.

Tuntui että maanantaina meni paremmin. Tänään oli enemmän protesteja ja alkutunnista epätasaisempaa menoa. Mutta siihenkin näemmä auttoi pieni eläminen ohjilla. Itse kun tykkäisin pitää mahdollisimman eleettömät kädet. Ehkä sitten jo vähän liiankin passiiviset?

Tunnin jälkeen jalkoja pestessä löysin oikean takasen valkeasta vuohiskuopasta mustan palleron. Sitä kävi useampi ihminen syynäämässä ja lopulta päädyttiin siihen että se ei ole punkki, ei toimenpiteitä.

Ongelmia:
kertoi selvästi jos annoin liian isoja apuja
pari kertaa meinasi jumittaa kun ei ymmärtänyt
siirtymät
välillä oli vähän ahdasta

Parannusta:
täsmäohjeilla tuli hienoja pätkiä

tiistai 8. syyskuuta 2020

Puomisäätöä

Tiistai-iltana Äimiksen omalla tunnilla oli puomeja. Olin tallilla kerrankin todella hyvissä ajoin ja tunnit poikkeuksellisesti kymmenisen minuuttia myöhässä. Yleensä ovat olleet ajoissa.

Ratsukseni oli jaettu Lissu ja tammalla oli tunti taukoa tuntien välissä. Heppa ei ollut ehtinyt vielä maneesista talliin kun olin jo paikalla. Edellinen kuski lupasi jättää varusteet karsinan eteen ja minä menin siivoamaan kasoja maneesista. Tihutti vähän, n. +12°C, joten hallipäivä.

Edellinen tunti hyppäsi ja ope asetteli puomit meille. Ei siis tarvinnut kantaa mitään.

Lissu oli tänään aika reipas. Pidin taas esteraipan mukana. Poikkeuksellisesti pidensin jalkkareita nyt yhdellä. Alkuverkassa yritin ratsastaa mutta yhä taisi olla enemmän puksuttelua. Vasemmassa kierroksessa muistin katsella peilejä ja oltiin suorina.

Tultiin ensin kolmea puomia laukassa. Välit olivat muistaakseni 17,5 metriä. Kuutta ja kuutta askelta kaivattiin ensin. Myöhemmin viittä ja neljääkin. Vasen kierros.

Saatiin 95 % oikeat askelmäärät mutta jokusen kerran laukka vaihtui vääräksi. Väärästä laukasta sekä kovin epätasaisesta menosta tuli sakkokierroksia. Otti vähän luonnon päälle kun kuvittelin olevani tässä tehtävässä superhyvä. Eikä oltu. Välillä pidättäminen jäi vähän viime tippaan, samoin neljään askeleeseen eteenratsastus oli turhan vaisua. Kertaalleen lipsahti kuuden sijasta seitsemäskin askel. Onneksi väliin tuli myös kellontarkkoja suorituksia, mutta vain n. 40 %.

Oikeassa kierroksessa oli enemmän hankaluuksia osua ensimmäiselle puomille. Nyt sentään sain tehtyä päätöksiä puolikkaiden askelten kohdalla ja lähdettiin kaukaa tai juuresta. Mutta niistä tuli sakkokierroksia eikä pääntaputusta.

Tultiin myös päädyssä ympyrällä olevat puomit sekä ravissa että laukassa. Sekä suoran linjan kolme puolikasta kavalettia. Siinäkin laukka vaihtui vääräksi ja Lissu kiihdytteli. Lisäksi vaihdettiin laukka puomilla radan poikki. Ensimmäsellä kerralla vasemmasta oikeaan en luottanut Lissun vaihtohaluihin ja napautin raipalla. Vaihtui. Toiseen suuntaan vaihtui ilman raippaa. Ope kehui puhtaasta vaihdosta. Tultiinkin vielä uudestaan ja askel ei osunut eikä tullut vaihtoa. Sakkokierroksella autoin taas raipalla ja vaihtui.

Loppuraveissakin Lissu oli aika vauhdikkaana. Sain vähän himmailtua mutta taas enempi puksuteltiin kuin ratsastin aktiivisesti. Yritin kyllä taivutella ja pitää niskan pehmeänä.

Lopuksi vielä toivoin että saisin hypätä Laiballakin ennen sunnuntain kisoja.

Ongelmia:
laukka säätyi vähän turhankin hyvin eikä ollut kovin tasaista
kuskin pitäisi ennakoida paremmin
kuskilla oli välillä liian kiire suorittaa eikä tullut hyvää
vääriä laukkoja
kotiin lähtiessä oli säkkipimeää

Parannusta:
laukka säätyi hyvin
tuli myös siistejä ja tasaisia kierroksia
molemmat vaihdot onnistuivat puomilla
ei tuijotellut mitään vaikka kaverit tuijottelivat