lauantai 31. lokakuuta 2015

Etsimässä pyöreää ja etenevää ponia itsenäisesti

Lauantaina olisin halunnut liikuttamaan Listraa mutta sille oli muuta ohjelmaa. Kakkosvaihtoehto oli jekkuponi Ressu. Ruuna tuli halukkaasti tarhasta. Matkalla vähän neuvoteltiin siitä että käydäänkö heinäkasoilla mutta ei eskaloitunut taisteluksi asti. Varustaessa oli kiltisti.

Keli oli aurinkoinen +7°C. Lähes koko aika saatiin olla kentällä yksin. Tämän päivän missio oli saada poni rentoutumaan. Aikamoista jäkittelyä tarjosi taas alkuun. Käyntikin oli hidasta ja jännittynyttä. Otin samat metodit käyttöön kuin viime maanantaina.  Patistelin ja kehuin kun oli yhtään aihetta.

Käynti tasoittui ensin. Päästiin eroon pahimmasta kuolaimeen puremisesta ja haluttomuudesta taipua. Ihan hyvää käynnistä ei tullut ennen kuin otin raviin. Ravissa en saanut ponia liikkumaan kunnolla eteen. Luovutin sen verran että tehtiin siirtymiä ja haettiin muitakin etenemisasentoja kuin kumiankkaa. Pikkuhiljaa tuli hyviä pätkiä ja kehumisen myötä ne lisääntyivät.

Laukkoja ei tänään otettu alkuun kuin lyhyitä pätkiä. Nostoja ympyrällä eikä poni päässyt kiihdyttelemään. Haettiin enemmän sitä kadoksissa ollutta kouluratalaukkaa. Vaan nostoissa turpa aina nousi. Muuten laukat nousi hyvin. Tosi hyvin kyllä hidasti. Ehkä vähän liiankin hyvin. Töksähtäen.

Vaan lopuksi kun laukattiin pari kertaa kentän ympäri ja volttailin niin lopulta ruuna nyökkäsi vähän vasemmassakin kierroksessa. Oikea onnistui hetkittäin jo aiemminkin. En olisi uskonut että Pikusta oli helpompi kaivella pyöreä laukka esiin kuin Ressusta.

Loppukäynnit käytiin laavulla. Meni kivasti.

Ongelmia:
kenkä puuttui
olisi voinut edetä reippaammin
pyöreys piti kaivella esiin

Parannusta:
lopulta löytyi 3 pyöreää askellajia

perjantai 30. lokakuuta 2015

Perusasioita ja minihyppyjä

Perjantaina mahduin peruutuspaikalle. Kuvittelin että ratsukoita olisi ollut 6 mutta muistan vain 5. Pakkasta oli taas pari astetta ja kenttä vähän kopisi. Kivikova se ei ollut eikä tuntunut pahalta laukata.

Ratsuksi tuli eiliseltä tuttu Limoza. Kiva oli laittaa kuntoon kun kaikki kamppeet oli itseni jäljiltä.

Alkukäynneissä tamma vähän kiemursi. Ope muistutti yleisesti hyvästä istunnasta ja alkutunnin käteni ainakin olivat vähän paremmin asennossa. Jalat nousi tavalliseen tapaan. Otettiin raville ennen kuin kerättiin ohjat tuntumalle. Tänään en enää kiinnittänyt huomiota siihen jäikö Limoza kovin pitkäksi. Toisen pitkän sivun sisällä oli kavaletti ja tultiin sitä loivalla kiemuralla käytännössä koko tunti. Alkuun se oli maapuomina ja ravailtiin siitä yli. Limoza tuijotteli puomia ties kuinka monta ylitystä. Itse en jaksanut tänään lähteä yhtään tuijotteluihin mukaan ja tammakin tuntui siten rennommalta. Kolisteltiin kavaletti kerran alas kun keskityin liikaa kevennykseen ja suoristamiseen ja unohdin puolipidätteet.

Alkutunnista mentiin sitä vauhtia mitä tamma tarjosi. Laukkojen myötä taisin vähän sisuuntua ja vaatia parempaa etenemistä. Opelta tuli kehuja että näyttää paremmalta. Laukat nousi helposti jos vain maltoin valmistella. Hutaisemalla ei noussut. Laukassakin piti ratsastaa eteen.

Välillä saatiin kavaletille vaihtoja. Sekin vaati huolellista ratsastusta. Jos unohduin keskittymään liikaa käsiin tai reitteihin niin saatoin unohtaa vaihdot.

Kovin pitkiä pätkiä ei alkutunnista laukattu. Pitkät sivut laukassa, toinen lyhyt sivu käynnissä, toinen ravissa. Voltti käynnissä, myöhemmin ravissa. Käytännössä käyntiosuudelle tuli monesti ruuhkaa. Lopuksi laukattiin muutama kierros ympäri.

Hauska tunti. Nyt oli este turvallisen kokoinen meille. Tykkäsin tästä perusjuttuihin keskittymisestä. Ope sanoi että käynti monesti on hankalin askellaji. Limozan kanssa se on mielestäni kahta hankalampi kun tamma ei etene ja kiemurtelee. Ohjastuntumasta saattaa löytyä vikaa sillä pitkin ohjin marssi sitten taas hyvin. Eiliset tehtävät pohjustivat tätä kyllä kivasti. Tänäänkin olisi mieli tehnyt aloittaa himmailemalla käyntiä ja katsoa että herääkö tamman oma eteenpäinpyrkimys. Lopputunnista käyntivoltilla tarjosi laukkaa jos yritin käyttää ulkopohjetta (ja välillä muutenkin).

Ongelmia:
käynti oli edelleen hankalinta
omat perusviat, valmistelun ja taivutuksien puute
kuskin jalat nousi ja kädet tahtoi seilata
alkutunnista tuli sanomista etukenotuksesta

Parannusta:
nosti laukat ravista kun en sählännyt
vaihtoi laukan hypyssä jos ratsastin huolella
oli ravissa aika tasainen
ei tullut kylmä

torstai 29. lokakuuta 2015

Pallea hukassa

Torstain iltatunnille en olisi millään jaksanut lähteä. Jalkoihin sattui, väsytti kamalasti ja lämpömittarikin laski miinukselle. Sinne kuitenkin menin, pahasti myöhässä. Karma rankaisi heti ja ratsuni odotteli loimessaan pihalla varttia ennen tunnin alkua. Limoza siis. Onneksi tamma oli melko puhdas ja oltiin lähes ajoissa valmiina.

Ratsukoita tunnilla oli 5. Kenttä oli vähän kopsakka mutta mentiin silti kaikki askellajit. Alkukäynneissä vielä oli sellainen olo etten jaksaisi tehdä mitään. Pitkin ohjin kävely oli sopivan rankkaa. Onneksi tästä ei mitään höykkyytystä tullutkaan vaan istuntatunti.

Aloitettiin tosi maltilla tekemällä pysähdyksistä yhden askeleen pyyntö eteen. Piti pyytää vain se yksi askel ja ratsun homma oli liikkua se ja vain se. Erikseen ei pitänyt pysäyttää. Tämän Limoza hoiti aika helposti. Normaalista käyntimatelusta päästiin eroon ja pikkuhiljaa tamma olisi halunnut kävellä enemmän ja lujempaa. Siihen ei kuitenkaan lähdetty.

Ravissa istuttiin alusta asti alas. Tarkoitus oli pyytää askelia eteen ja sitten hidastaa istunnalla käyntiin. Istuntani ei osannut pysähtyä ja pysähdysyrityksetkin taisin tehdä väärin vatsalihaksia jännittämällä. Ohje oli työntää pallea eteen ja notkistaa selkä. Tamma jolkotteli ravia onnellisena kohti kaverin häntää ja pikemminkin kiihdytti kuin hidasti. Tosi pitkään kuitenkin maltoin enkä ottanut kädellä. Ope yritti useampaan otteeseen kädestä pitäen selittää miten minun pitäisi istua. Lopulta tamma malttoi vähän himmailla kulmiin ja päästiin käyntiin.

Lopuksi tehtiin vielä laukannostoja ravista. Limoza oli selvästi herännyt. Olin hieman huolissani miten laukat nousee ravista. Ensimmäinen nosto tuli vähän myöhässä. Tamma tiputti itsekseen raviin ja tänään se oli ihan ok. Myöhemmät nostot tuli tosi helposti. Jee! Tosin tamma tarjosi välillä laukkaa ilman pyyntöjäkin. Niitä ei kuulemma pitänyt sallia eikä kättä vasten ravijuoksua. Ravikin tosiaan vähän pääsi kiihtymään laukkapätkien myötä. Hassua oli se, että vaikka tamma oli niin innoissaan menossa laukkaan niin pudotti silti joka kerta viimeistään ympyrän jälkeen raville eikä laukassa kiihdytellyt. Haettiin hidasta ja rentoa laukkaa.

Hauska tunti vaikka lopulliset ahaa-elämykset jäivät tulematta ja moni opittu asia selitettiin nyt päinvastoin. Eipähän tarvinnut hinkuttaa tai patistella. Ei selvinnyt sekään kuinka rautakankena tänään liikuttiin kun ei taivuteltu.

Ongelmia:
en osaa pysäyttää istuntaani
pallean ajattelu ja siirtely on vaikeaa

Parannusta:
laukannostot ravista
tamma oli tänään tosi mutkaton

Voihan koppura!

Torstaina aurinko rupesi juuri pilkottamaan pilvien välistä kun ajelin tallille. Lämmintä +5, yö oli pakkasella. Kenttä oli päässyt koppuraksi ja jouduttiin maneesiin. Toivottavasti pihakausi vielä jatkuu.

Ratsukot oli taas samat 4 kuin yleensä. Mulle siis Lida. Hoitaessa oli kiltisti ja jalatkin nosti tosi helposti.

Alkuverkassa tultiin jumppasarjaa käynnissä. Vaikka muutama puomi oli toisesta päästä vähän ilmassa niin eipäs tänään pudoteltu näitä. Elävämpää kättä toivoi ope. Kun sain myödättyä Lidan pään liikkeisiin paremmin niin ope oli tyytyväisempi. Ravissakin tultiin puomeja. Lida venytti aika kivasti eikä juuri kolistellut ravissakaan. Muuten tamma oli aavistuksen hidas reagoimaan jalkaan.

Tehtiin myös siirtymiä. Nostettiin laukkoja, tultiin puomeja pääty-ympyröillä ja joitain vaihtojakin. Meidän vaihtojen onnistumisprosentti taisi olla tänään yli 50, jee!

Puomi-kavalettilinjaa tultiin myös laukassa. Oikeassa oli hankala kääntää linjalle suoraan ja tulla sopivalla rytmillä sisään. Vasen oli helpompi. Vaan saatiin oikeassakin yksi sangen suora sisääntulo. Yllättävän hyvin pysyttiin myötälaukassa. Myös hetkeä myöhemmin hypätyssä 4 ristikon jumpassa.

Jumpalla Lida aluksi hyytyi. Pääty-ympyröillä liikkui paremmin. Tätä tultiin kummastakin kierroksesta ehkä kolmesti. Loppuun hypättiin vielä puomi-okseri-puomi-okseri-puomi. Eli esteiden väliin yksi askel. Tämä meni kivan helposti. Vasemmassa kierroksessa sisään ja keskityin pitämään laukan rytmin samana kaarteessa. Osuttiin joka kerta suht asiallisesti sisään. Lopuksi jälkimmäinen oli 80 cm. Parille vikalle kierrokselle tuli pudotukset mutta muuten meni paremmin.

Päivän suurimmat haasteet oli valmistelevien puolipidätteiden teko ja askelten osuminen puomeille. Laukassa Lida myös pudotteli raville herkästi. Sekä muualla että puomeilla. Peileistä näin tamman vinoudetkin ihan uusin silmin. Toki itsekin välillä taas hyökin hyppyihin ennen Lidaa. Mutta tosi kiva tunti vaikkei mitään superonnistumisia tullut.

Ongelmia:
valmistelut
laukassa pysyminen
välillä vähän löysää

Parannusta:
vaihdot meiksi aika hyvin
ei hirveästi vääriä laukkoja

maanantai 26. lokakuuta 2015

Pätevä poni

Maanantain koulutunnille sain Ressun. Kiva. Poni teki yhden tunnin alle mutten ehtinyt yhtään nähdä miten meni. Ratsukoita meidän tunnilla oli 4. Sääennuste lupasi +4 mutta tunnin jälkeen näytti enää +1,5. Talvitakissa tuli silti liian kuuma ja vaihdoin välikäynneissä toppaliiviin.

Alkutunnin menin ehkä vähän liikaa värkkäillen. Ressua ei pyydetty vaan käskettiin. Yritin myös kehua kun teki yhtään sinnepäin ja olla sitten rauhassa. Tämä toimi yllättävän hyvin. Käynti pyöristyi ja ravikin yritti kovasti. Ruuna etenikin.

Tänään tehtiin taas siirtymiä. Laukattiin kaveri kiinni tai mentiin 30 askelta ravia ja 10 käyntiä. Laskeminen oli hankalinta kun yritin keskittyä samalla työstämäänkin. Ope ohjeisti tekemään siirtymät raviin ulko-ohjaa kohti (tms.) että saavutettu muoto säilyisi. Välillä onnistuikin vähän paremmin.

Tehtiinpä tunnilla yksi laukanvaihtokin. Ressu ei tosin vaihtanut ihan pyynnöstäni vaan lävistäjän jälkeen jatkoi hetken vastalaukkaa enkä taas huomannut koska laukka vaihtui. Ilman raviaskelia päädyttiin kuitenkin vasemmasta oikeaan laukkaan. Lopputunnista otettiin vähän pidempi laukkapätkä mutta ruunan houkuttelu laukassa pyöreäksi jäi puolitiehen.

Volteilla ruuna tasoittui ravissakin aika hyvin. Käynti rupesi loppua kohti olemaan suurimmaksi osaksi pyöreää. Eikä menokaan hyytynyt.

Hauska perustunti. Tämmösen jälkeen olisi kiva mennä ponilla itsenäisestikin kentällä ja viilata laukkaa vielä rennommaksi ja saada siihen vähän vaihteita. Vähän kurjaa että yksi kivoimmista ja mulle potentiaalisimmista ratsuista on tällainen kääpiö.

Ongelmia:
omassa istunnassa perusviat
seilasin laukassa enkä osannut istua hiljaa
laukassa ei pyöristynyt (vielä)

Parannusta:
rentoutui loppua kohti
kivan tasainen mutta etenevä
laukka oli vauhdikasta

L-tammat esteillä, hidasta ja korkeaa sekä nopeaa ja pitkää

Maanantain estetunnille ratsukseni oli merkattu Limoza. Meitä tuli tunnille vain 3. Vähän jännitti ja totesin että jos selviän tästä niin selviän mistä vaan. Lämmintä oli +7°C ja aurinko paistoi. Kunnes ennen tunnin loppua laski, pahuksen talviaika. Kenttä oli märkä ja paikoin lätäkköinen.

Alkuverkassa tamma oli omaan tapaansa hidas. Sain sen kyllä patisteltua normivauhtiin. Reippaasta ei voi puhua. Taivuteltiin käynnissä ja eihän se kovin helposti mennyt. Oikeaan oli rautakanki ja askellus hidasta. Ravissa eteni paremmin, kerran vähän suti takamutkassa liukkauden takia. Ekan laukannoston jotenkin sössin ja tuli sanomista että ei painoa ainakaan eteen. Laukassakin tamma heräsi normivauhtiin kun herättelin. Tehtiin yksi vaihto vasemmasta oikeaan ja se tuli siististi, suorana, tahdissa ja pyynnöstä. Kerrankin.

Hypyt aloitettiin ravissa. Odotin jättiloikkaa mutta eihän sieltä tullut edes laukkaa. Sama juttu jatkossa. Laukassakin hyppäsi minipystyn vielä ihan asiallisesti. Kun este nousi niin hypytkin kasvoi. Laukat vaihtui helposti, välillä vähän liiankin helposti. Hypättiin kahdeksikolla pystyä. Loppua kohti innostui, liiraili ja vaihtoi laukkoja. Tultiin vähän vinossa ja juureen mutta silti hyvin yli. Olikohan jotain 80 cm ja tuntui jo hankalalta olla siististi mukana.

Sitten hypättiin kahden hypyn tehtävä. Pysty ja okseri. Korkeutta ehkä 85 - 90? Kummatkin tultiin hitaasti ja lähelle mutta silti empimättä yli. Tämä olisi ollut se mukavuuskorkeus, johon ois voinut jättää.

Vaan okseri nousi vielä (95?) ja oma luotto loppui kesken. Tultiin liian hitaasti ja tamma tyssäsi. En minäkään oikein luottanut että pääsen siitä yli. Hepan kyvyistä ei ollut epäilyksiä. Otettiin vielä toinenkin tyssäys. Olisin mieluusti luopunut takapuomista mutta ope käskikin luopua Limozasta.

Lennosta vaihto Listraan. En osannut olla kovin harmissani koska senkin kyytiin olin himoinnut ja näyttihän se paljon helpommalta. Laukka päälle, pari verkkahyppyä alle (kääntyi muuten vähän turhankin herkästi) ja sitten uusi yritys radalle.

Kuinka kieroa että vieraammalla hevosella okseri olikin yhtäkkiä mukavuusalueella ja päästiin siitä ihan mukisematta yli. Toki kaarteet oli aikamoista liirausta ja vauhtia oli vähän liikaa. Pidätteet ei menneet läpi. Sarjalle vaan unohdin radan, joten voltti meni omaan piikkiin. Mutta tuntui kovin vaivattomalta.

Ope ei tainnut arvostaa meidän sutimisia. Käski myödätä paremmin, nyt kuulemma hyppäsi pää ylhäällä selättömänä. Omaa vuoroa odotellessa pyörittelin voltteja käynnissä ja vähän ravissa. Taivuttelin (taipui kivasti) ja hain pidätteitä läpi. Se jäi vähän vaiheeseen.

Toinen kierros meni kuitenkin tasaisemmin. Yhä toki kaarteissa olisi ollut parantamista kun en pysynyt ihan tamman painopisteen päällä. Onneksi vauhtia ei ollut niin paljoa että olisin oikeasti pelännyt nurinmenoa. Hypättiin kaikki esteet samalla. Paikat näkyi hyvin. Yhä pidätteet ei oikein menneet läpi ja suhteutetulla lähinnä kiihtyi kohti seuraavaa estettä. Mutta kaikesta puhtaasti yli. Taisi olla myötälaukatkin.

Lopuksi tultiin vielä sarjaa. B-osa nousi ja taisi meille olla päälle metrin. Sopiva laukka sisääntulossa oli vähän hakusessa mutta hyvin tamma jalkansa hoiti. Vauhtia oli runsaasti. Itselläni oli hankaluuksia pysyä hypyissä tasapainossa. Harjasta kiinni ja silti b-osan alastulossa retkuin. Isommalla esteellä pahemmin. Nyt alla oli porukan paras (helpoin, varmin) esteratsu ja meille nostettiin vähiten. No, enpä olisi isommista kovin siististi selvinnyt. Nytkin meinasi tehdä tiukkaa.

Loppuraveissa tammalla oli kiire eikä enää malttanut taipua yhtä hyvin kuin odotellessa. Paremmin se silti tuntui tasaisella menevän eikä jännittynyt pää ylhäällä.

Open loppukommentit oli että oli vähän pettynyt ja odotti multa enemmän. Kaarteissa en ollut Listran mukana ja muualla laukkaa oli liikaa tai liian vähän. Täällä ei tosiaan kovin helpolla saa pääntaputuksia. Eihän se ensimmäinen kierros mikään tyylinäyte ollut mutta sain mielestäni parannettua ihan asiallisesti toiselle. Omasta mielestäni selviydyin olosuhteet huomioon ottaen ihan hyvin. Pysyin kyydissä enkä jäätynyt. Yritin vaikka oltiin Limozalla reilusti mukavuusalueen ulkopuolella. Mieluusti sillä hyppäisin toistekin mutta vähän pienempiä (max 80). Tahtoisin ensin saada oman hyppyluottamukseni sen kanssa kuntoon ennen kuin lähden sitä kovin komentelemaan. Listra taas houkuttaisi myös kouluratsuna.

Ehkä tästä tunnista pitäisi olla se video niin ymmärtäisin kritiikkiä paremmin. Hyvät pikakeljutukset siitä ainakin sai.

Loppukäynnit käytiin maastossa.

Ongelmia:
ope ei ollut tyytyväinen
kaksi kieltoa
iso okseri näytti Limozan kyydissä liian pahalta

Parannusta:
pysyin hyvin kyydissä
yritin

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Yllätys"este"tunti

Sunnuntaina menin iltapäivästä tunnille. Pohdin että ratsuksi tulee Niilo, Cunami tai Jatsi. Cunamihan sieltä osui. Laskin listasta että 7 ratsukkoa. Vasta kun tuntikaveri kysyi että onko joku rakentamassa esteitä, selvisi että hypätään. Kyllähän se siinä listassa luki mutten ollut huomannut. Turvaliiviäkään ei ollut mukana. Nyt en enää yhtään ihmetellyt että sain Cunamin.

Esteitä maneesiin tuli päätyihin kaksi kavalettia ympyrän kaarille 2 ja 3 laukan väleillä. Keskelle lävistäjälinjoille kaksi okseria.

Cunami tuntui tänään vähän kiemuralta. En oikein saanut siihen otetta. Laukat nousi helposti ja kun kaveri lähti edessä laukkaan niin ruuna otti vähän sivuloikkaakin. Ennakoin tämän niin hyvin että jäin pohtimaan että aiheutinko sen itse. Laukassa sai mennä aika haipakkaa että ruuna liikkui open mielestä tarpeeksi.

Tehtävät aloitettiin yksitellen vasemmassa kierroksessa laukkavoltilla puomien yli. 3 askelta väliin. Siisti suoritus. Toisella kerralla puomit nousivat toisesta päästä ylös ja liirattiin jälkimmäisestä ohi ohjausongelmien takia. Sitten oikeassa kierroksessa sama, 2 laukkaa väliin. Ensin maassa ja sitten toisesta päästä nostettuina.

Päivän rata meni niin että ensin tultiin oikeassa kierroksessa ympyrä nyt ylhäällä olevilla kavaleteilla. Sitten hypättiin lävistäjällä pysty ja laukka piti vaihtaa. Toisessa päädyssä kavalettiympyrä vasemmassa kierroksessa ja lävistäjällä pysty.

Eka kierros ei ollut kovin häävi. Cunami hyppäsi pystyt mistä sattuu. Ekalle lähti kaukaa ja tokalle otti miniaskeleen. Odota hyppyä. Välissä taidettiin taas liirata yhdestä kavaletistakin liian kovan vauhdin ja myöhään vaihdetun laukan takia ohi. Kiihdytteli siis esteiden jälkeen. Pystyillä oli korkeutta n. 60 cm.

Toiselle kierrokselle pystyt nousi oksereiksi, korkeus pysyi yhä kuudessakympissä. Yhä vähän epätasaista ja oltaisko taas menty samasta kavaletista ohi. Ensimmäinen laukka taisi taas jäädä vaihtumatta, jälkimmäinen vaihtui. Ponnistuspaikat oli nyt paremmat mutta ensimmäisen nykäisyhypyn jälkeen ruuna oli vähän varovaisempi.

Päivän hyppymäärä oli siis sangen olematon. Olisin kaivannut paljon lisää toistoja. Korkeuskin oli jättiratsulleni naurettava. Tunnin jälkeen kysyin opelta että voiko opettaa mut hyppimään seuraavissa kisoissa 90. Vastaus taisi olla että helposti. Jee!

Ongelmia:
tuntui että alisuoritin
ohimenot kavaleteista
kiihdyttely esteiden jälkeen
ennustamattomat ponnistuspaikat
vähän kiemura ratsu

Parannusta:
esteistä empimättä yli
ei tuijotellut mitään

lauantai 24. lokakuuta 2015

Oma kalibrointi pielessä

Päivän toinen kouluratsu oli Niilo. Ohjelma yhä helppo B:0 ja myös Niilo oli mennyt yhden radan alle. Tuomarin etukäteiskommentti oli että näytti löysältä, lyhyt verkka ja herätä poni.

Näin myös tein. Verkassa Niilo liikkui aika kivasti itse eteen. Alkuun taipui huonosti mutta se parani. Hain siirtymiin pehmeyttä. Loppua kohti pysähdykset meni höpöiksi ja ruuna rupesi poikittelemaan. Laukat nousi käynnistä hyvin, joskin aavistuksen löysästi. Muoto ja ohjattavuus tuntuivat Jatsin jälkeen tosi helpoilta. Poikkeuksellisen vaivatta kulki laukassa kauniin pyöreänä. Käännyttiin ja taivuttiin laukkavolteille. Lävistäjällä sain jopa vähän isompaa laukkaa. Tosin pudotteli tosi aikaisin raville. Tätä vähän treenasin vielä ennen kuin mentiin aitoihin ja sain lievää parannusta. Keskiravit lähti Niiloksi asiallisesti pohkeella pyytämällä. Peruutukset helposti ja suoraan. Liikkui pääosin mukavan energisesti

Radalla ravasin kertaalleen kummastakin suunnasta kierroksen ympäri. Vähän piti tehdä kiemuraa toiselle sivulle. Testasin myös keskiravia ja hyvin lähti. Aika reippaasti sitten aloitettiinkin. Kivasti suoraan aktiivista ravia. Ei pysähtynyt ihan tasan mutta riemuitsin ettei nykinyt ohjia tai poikittanut. 6,5.

Ensimmäinen keskiravi lähti omasta mielestäni hyvin ja sain kulmiin vähän hidastettua. Tahdinkin kuvittelin säilyneen. Silti tästä tuli 5,5 ja jälkimmäisestä 6. Ekalla voltilla Niilo tuumasi että nyt on liikuttu tarpeeksi ja uuvahti. Loppuradan sitä sai patistella eteen. Viimeinen kipinä puuttui mutta rikkoja ei tullut. Ravivoltit ihan ok. Jälkimmäinen hitusen pieni (huomasin jo tehdessä). Yritin ratsastaa kulmatkin huolella. Kolmikaariselle poni taipui mielestäni ihan ok paitsi vikaa kaarta vähän vastusteli. Tuomari taas kaipasi vielä huolellisempaa taivutusta. Pitäisi muistaa aina ns. ylitaivuttaa kisoissa! Kutosta silti tuli.

3 askeleen käyntiinsiirtymästä tuli 6,5. Keskikäynnissä ei onneksi ollut pahin hyytyminen. Tiesin silti ettei askel tahdo venyä. Kiltisti siitä kuitenkin 6. Laukka nousi pisteessä mutta aavistuksen löysästi. Tajusin kuitenkin ratsastaa heti ekasta askeleesta eteen ja tässä se auttoi. Voltti tuntui ulosliirailulta ja oma istunta kenotukselta. 6,5 mukavasta taivutuksesta. Keskilaukka oli vähän vaisu ja pudotti ennen uraa raville. Ei onneksi ihan kohtuuttoman aikaisin.

Peruutus oli lähes suoraan ja aika kevyin avuin. Tosin vähän töppöaskelin. Siitäkin 5,5, kättä vasten vastahakoinen. Laukannosto käskettiin valmistella. Muoto katosi ja poni tuntui siltä että tiputtaa hetkenä minä hyvänsä raville. Jouduin käyttämään aika paljon jalkaa enkä saanut energiaa lisää. Laukka kuitenkin säilyi.

Jälkimmäinen keskilaukka oli aika onneton esitys. Pohkeesta ei tapahtunut mitään ja Niilo pudotti omine aikoineen raville. Vitoset näistä. Lopputervehdykseen tultiin taas suoraan mutta ei pysähtynyt tasan. Riemuitsin yhä poikittamattomuudesta.

Alakertaan tuli lennokkuudesta ja kuuliaisuudesta 5,5, askellajeista ja ratsastajan asennosta 6 ja oikeista teistä 6,5. Tuomari kommentoi että jalat nousee.

Mielestäni suoritettiin tänään aika normaalia tasoamme ilman rikkoja. Siksi olin vähän pettynyt että prosentit jäi 58,6:een. Ei mitään jakoja sijoituksiin. Yleensä kun ollaan saatu alle 60 prosentteja niin poni on jännittynyt. Naapurikisoissa kun laukkaohjelma meni höpöksi niin silti tuli 60 %. Siksi vähän ihmettelin kun tänään ei omat tuntemukset tuntuneet olevan tämän kanssa linjassa. Mutta videon perusteellahan tämä on kuitenkin ihan asiallisesti pisteytetty. Muut tuntuivat sanoneen että tuomari oli tänään anteliaalla tuulella. Ei meille.

Pitäisi yhä siis ratsastaa vähän ylitempolta tuntuen ja lähes ylitaivuttaa. Lisää livekommentoituja koulutunteja tarpeen! Omiin tuntemuksiini ei näemmä ole luottamista.

Merja videoi meidän radan:

Päivän hasardiratsuksi tuli Jatsi

Lauantaina Aaltokankaalla oli koulukisat. Niilo oli ykkösvalinta kisaratsuksi mutta kakkosratsua pohdin pitkään. Lopulta parempia ideoita ei tullut niin lähdin Jatsilla. Ei suorituspaineita, lähdettiin pitämään hauskaa. Ratana helppo B:0 ja saatiin kunnia aloittaa.

Verkassa ruuna oli alkuun aika jäykkä. Vaan parani pikkuhiljaa. Käynnissä pyöristyi ja ravissakin tuli hyviä pätkiä. Ei juossut alta vaan tuli pidätteistä kivasti takas. Ravissa oli hyvin säätövaraa. Laukka oli odotetusti kaahausta ja voltit kanttailua. Tosin yritti vähän pyöristyä hetkittäin laukassakin. Verkassa voltit oli vähän isoja. Lävistäjiä ei taidettu juuri edes tehdä. Taivuttelin ja tein siirtymiä.

Radalla oli suht tasainen ja kuuliainen. Tehtiin rikoton ohjelma mutta jälkimmäinen keskilaukka putosi tosi aikaisin pois. Laukkojen jälkeiset ravit oli aika tasapainottomia. Numeroita oli vitosesta kuuspuoleen. Laukkavolteista tuli kiltisti 5,5 vaikka olivat mielestäni aika kaameita. Parhaat kohdat oli ravivoltti oikealle, 3 askeleen käyntisiirtymä ja lopputervehdys. Heikointa keskilaukka ennen loppua.

Jatsi oli jopa yllättävän tasainen. Toki laukka tarvitsisi vielä paljon työtä mutta kai tuosta tunnisti mitä yritettiin esittää. Osan voi pistää myös kuskin piikkiin kuten kolmikaarisen hieman vajaat taivutukset. Myöhemmin esitin samat vajaat taivutukset Niilolla.

Tulos oli yli odotusten 57,200 %. Kai tällä voi väittää Jatsin olevan B-tasoinen.

Tältä se näytti:

torstai 22. lokakuuta 2015

Kaarevia teitä pienemmillä esteillä

Torstaina jännitin tallille mennessä onko tänään Jadepäivä. Ei ollut vaan sain jatkaa Lidalla. Nyt siltä puuttui jo kaikki kengät. Karsinassaan oli poikkeuksellisen känkkä. Takajalkaa putsatessa ensin juoksi karkuun, sitten heilutteli jalkaa. Satulavyön kiristyksessä näytti hampaita. Ei se koskaan ennen ole mulle moista tehnyt. Keli oli tihkuinen +8. Samat 4 ratsukkoa kuin yleensäkin.

Alkuverkka tehtiin pitkän kaavan mukaan. 40 minuuttia säätelyä kaikissa askellajeissa. Käynnissä piti olla nopeat pohkeet että takapää aktivoituu myös töihin. Pitkällä sivulla tultiin ravipuomeja. Laukattiin aika pitkät pätkät. Lennossa vaihdot jäi meiltä onnistumatta. Istu hiljaa laukassa ja pidä Lidan kaula suorana (edelleenkään en huomaa että koko kaula menee vinoon). Kovin paljon muita kommentteja ei meille tullut. Muita höystettiin senkin edestä. Lida oli vähän hidas. Toisaalta ei tuijotellutkaan pahasti. Ei spurtteja (paitsi loppukäynneissä pitkin ohjin minikiihdytys). Laukka säilyi alkuun kunnes pudotteli raville. Takaisin laukkaan raippaamisesta tuli sanomista ettei ollut asiallinen nosto.

Hypyt aloitettiin taas ympyrällä. Ensin oikeassa kierroksessa 6 laukan välillä 2 estettä ja sitä ympäri. Vähän piti nostaa energiaa mutta puhtaasti ja aika tasaisesti. Muutaman kerran laukka vaihtui vääräksi mutta ei läheskään joka kierroksella. Kuvittelin että se olisi ollut meidän huonompi kierros mutta pieleen meni. Vasempaan oli 5 laukan väli. Alkuun pullailtiin linjalta ulos pari kertaa. Sitten tuuppailin ja meinasin hypätä lähes alas kyydistä kun halusin ennen hevosta esteen yli. Kaarretta tuli aivan liikaa tai liian vähän. Tasaisuus oli tosi hukassa. Tuurilla saatiin pari asiallista kierrosta.

Sitten ruvettiin tulemaan kaarevia linjoja. Vähän kuin loivat kiemurat pitkille sivuille ja n. 5 laukan välein esteet. Lopuksi vielä pitkällä lähestymisellä okseri. Kolmesti vasemmasta, kolmesti oikeasta kierroksesta. 5 hyppyä per kierros. Kaarevien esteet oli pikkuisia, okseri nousi pikkuhiljaa ja oli lopuksi 95 cm (ja vähän päälle, toisesta reunasta ylempänä). Meidän kaarteet meni aika vaihtelevasti. Yhtään nollakierrosta ei saatu. Viidestä vaihdosta tuli yleensä n. 3 ja n. pari estettä putosi. Mutta hyvät ja huonot kohdat kuitenkin vaihtoi paikkoja. Hankalampi taisi olla saada vaihto vasemmasta oikeaan mutta niitäkin tuli. Yritin ratsastaa esteille vähän liian myöhään kääntäen mutta ei se aina onnistunut. Lida piti pitää myös kunnolla liikkeessä että oli edes jotain toivoa saada vaihtoja. Tunsin (tai ainakin kuvittelen tunteneeni) tänään selkään kun oltiin väärässä laukassa.

Okseri n. 96 cm korkeudessaan näytti jo isolta. Silti kummallakin kerralla saatiin sille tosi hyvä lähestyminen. Lida laukkasi energisesti, muistin puolipidätteet. Tahti säilyi tasaisena ja osuttiin hyvään ponnistuspaikkaan. Täysin mukisematta yli. Toki kummallakin kerralla tuli pudotus. Mutta korkeus ei tuntunut pahalta. Tuntui siltä että osuttiin tuurilla mutta kai se tasainen tahti oli avain onneen.

Lopuksi hypättiin vielä 4 esteen innarisarjaa. Ehkä puolet kerroista päästiin puhtaasti ja välillä putosi joku. Samoin noin puolet kerroista oltiin linjan jälkeen väärässä laukassa. Takapuoli piti pitää irti satulasta.

Kiva perustunti vaikkei päästykään tekemään haaveilemaani laukansäätelyä. Tuntui että kaikkia muita höykkyytettiin tänään oikein kunnolla. Epäselväksi jäi olinko muka tarpeeksi hyvä vai niin toivoton että pääsin helpommalla. Vai olinko vain niin omissa maailmoissani etten tajunnut että mullekin puhuttiin? Aika paljon tänään kaivattiin rotia siihen perusratsastukseen. Turpa alas, oikean mittaiset ohjat ja taivuta kaarteissa. Paitsi meille ei näistä juuri sanottu.

Ongelmia:
unohdin välillä yhä puolipidätteet
ponnistuspaikat

Parannusta:
tuli ehkä puolet vaihdoista
okserille tultiin suorassa ja tasaisessa rytmissä, ylityskin oli helppoa (vaikka putosi)
kuvittelen tunteneeni väärät laukat katsomatta

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Käynti paranee ja lisää kiemuroita

Keskiviikkona sisuunnuin jo töissä että seuraavan kerran ratsastan Limozan myös käynnissä eteen. Siihen tarjoutui tilaisuus jo illalla. Kuuden ratsukon koulutunti, lämmintä +7.

Tamma löytyi ulkokarsinasta ja koska en jaksanut siirtää sitä muualle niin harjasin sen käsikopelolla pimeässä. Onneksi tämä käyttäytyi nätimmin kuin Sämpylä.

Tunnilla olinkin päättäväisempi ja edettiin paremmin. Oma-alotteisen reipas tamma ei taas ollut kuin pitkin ohjin. Tehtävinä tavalliseen tapaan siirtymiä. Nyt tultiin alkutunnista kiemuroita. Oikealle oli tosi jäykkä läpi koko tunnin.

Laukat nousi käynnistä nätisti. Tarkoitus oli laukata pitkä sivu ja palata parin raviaskeleen kautta käyntiin. Yritin jättää ravit pois mutta en osannut. Joko pudotti omin luvin raville liian aikaisin tai jos ratsastin lisää painetta lähemmäs kulmaa niin siirtymä meinasi mennä pitkäksi. Siitä pidin kiinni että käynnissä ollaan ennen kuin käännytään. Suurin ongelma olin mielestäni minä itse, joka en osaa ajatella laukasta alas rennosti suoraan käyntiin. Itseäni olisi helpottanut jos siirtymät oltaisiin tehty kaarevalla uralla. Mutta edestä raskas Limoza ei ollut.

Lopputunnista tehtiin siirtymiä käynnin ja ravin välillä. Tykkäsin kovasti ja tuli paljon toistoja. Loppua kohti käynti meni taas hankalaksi. Liekö tamma hyytynyt vai rupesinko puristamaan? Jotenkin sain tästä myös oikean käteni kipeäksi. Ehkä taipumattomuuden takia?

Ongelmia:
käteni leijailevat
oikea käsi tuli kipeäksi
ranteet taipuu ns. rummunsoittajavinoon
Limoza tuijotteli kaatuneita tynnyreitä
oikean laukan nostot ja oikealle taivuttaminen

Parannusta:
liikkui käynnissä paremmin eteen
ei painanut kädelle
yhä tosi nätit laukannostot käynnistä

maanantai 19. lokakuuta 2015

Limoza ei liiku käynnissä

Maanantain toiselle tunnille sain Limozan. Tamma oli jo mukana hyppäämässä eli tämä oli sille päivän toinen tunti. Ratsukoita oli kivasti vain 3. Tarkenin yhä ilman takkia fleecellä ja toppaliivillä.

Tänään mentiin aika pitkät pätkät käyntiä. Ero oli huima tuntumalla kiemurtelevan jäkityksen ja vapain ohjin etenevän ja suoraan menevän letkeän menon välillä. Toiselle pitkälle sivulle tehtiin loivaa kiemuraa. Alusta loppuun oikea oli meille hankalampi kierros. Ravissa tamma oli reippaampi mutta jokusen kerran siinäkin piti patistella eteen ennen kuin heräsi liikkumaan. Ja sen jälkeenkin välillä.

Laukat nousi käynnistä tosi helposti. Taisi tulla aina myötäisenä enkä muista vaihtoja. Hyvä juttu siis. Ei ihan sulavinta etenemistä muttei jäkittänytkään. Siirtymistä laukasta raviin saatiin kehuja.

Loivaa kiemuraa pyörittiin myös käynnissä aika pitkään. Keskelle tehtiin voltti. Kuten arvattua niin käynnissä meno oli kaikista vaikeinta. Vaan osasin tämän arvata ja kärsivällisesti yritin kokeilla kaikkea mahdollista. Hellistä käsistä pohjerummutukseen vaan mutkalla matamista oli yhä vaan. Lopulta pyysin luvan saada tehdä voltin ravissa että edettäisiin edes johonkin. Samalla käsky tuli vaihtaa käyntipätkät raviin ja meillä helpottui kovasti.

Toki tamma vähän tuijotteli paria kulmaa ja vauhti hidastui niitä kohti. Samoin kulman merkkinä ollut marimekkomuuri oli pitkään tuijotettava asia. Mitään loikkia ei kuitenkaan tullut.

Hauska perustunti ja tamma on yhä kovin sympaattinen. Ravipätkät toimivat tänään ehkä parhaiten tähän asti mutta käynnin ongelmat jätti tunnelmat aika neutraaleiksi. Ihmettelen miksen ole ihastunut tähän tammaan enempää. Jotenkin se on mukavuudessaan kuitenkin vähän väritön. Ehkä pitäisi päästä hyppäämään sillä niin voisi perä lentää munkin kanssani.

Ongelmia:
käynti
tuijotteli kulmia
omat ranteet menee mutkalle
oikea kierros oli jäykkä

Parannusta:
laukannostot käynnistä
siirtymät alas
oli ravissa aika tasainen

Sokerikin lennokkaana esteillä

Maanantain hevoslista yllätti. Estetunnille ei tullutkaan Ressua vaan Sokeri. Tammalla oli päiväheinät tarjolla, joten ei jaksanut yhtään äkäillä harjaamisesta tai satuloinnista. Kentälläkään ei mulkoillut vyön kiristystä. Ratsukoita tunnilla oli 4. Kelinä pilvinen +6°C. Kenttä aivan loistavassa kunnossa.

Alusta asti Sokerilla oli sangen hyvä energia eteen. Kulmissa meinasi sitten kaatua sisään. Yritin taivutella sisäpohkeen ympäri. Uutena ongelmana yritin tämänkin kanssa siirtää sisäkättä harjan väärälle puolelle. Eihän se auta ja tiedän sen. Mistä lie moiset erheet tulevat? Laukassa taivuttelu onnistui aika heikosti.

Hypyt aloitettiin ravissa. Sokeri oli innoissaan menossa. Alkuun venytti kuonoa pitkälle alas kohti estettä. Vaan mukisematta silti yli. Laukassa tultiin reippaasti. Sama kuin Ressulla ja Pönällä. Tarvitsi vain päästää. Erikoistavarat esteiden alla ei haitanneet. Kaarteissa piti olla tarkkana. Heti kun vähän ajatteli kääntämistä niin oltiin käännytty jo. Alkuun siis ei ihan osuttu linjoille mutta kun opin korjaamaan tämän niin päästiin kivan suoraan.

Tultiin pohjille muutama kolmen linjan kierros. Tötsäpysty oikeasta kierroksesta oikeaan jatkaen, kolmen pystyn innarisarja (3 m välit) ja vasemmalle 1 laukan sarjalle. Tie oli vähän kuin koko kentän kokoinen kaksikaarinen kiemura.

Rata hypättiin tänään kahdesti. Yksittäinen marimekkopysty vasemmalle, okseri, oikealle ja aiempi kolmen tehtävän homma loppuun. 8 hyppyä siis. Ekalla kierroksella korkeus oli ehkä n. 60 - 80 cm. Toiselle kuulemma nousi ysikymppiin. Muutaman hypyn yritin hypätä ennen Sokeria ja jokunen putosi. Mutta tamma eteni hyvin, otettiin pääosin myötälaukat ja jumpalla nosteli jalkansa hienosti yli. Hankalimmat kohdat saatiin sakkona. Yksi ampaisu tuli ja mielestäni se oli vaan niin hauskaa etten tajunnut pidättää niin huolellisesti kuin olisi pitänyt. Eihän niistä esteistä puhtaasti pääse jos sinkoaa kohti. Mutta saatiin korjattua ja olin tuntiin oikein tyytyväinen. Taas heppa esittää kotona hienoa menoa ja pohdin että Sokeri voisi olla kisoissa hieno. Vaan ei ole, se on jo kokeiltu.

Meille ei nostettu enempää mutta Listra sai loikkia 130 cm okserin.

Loppuverkoissa rupesin vähän saamaan taivutuksia läpi. Toki yritin keskittyä niihin kovasti jo radoillakin. Loppukäynnit käytiin maastossa.

Ongelmia:
kuski yritti välillä hypätä ennen ratsua
kulmien kanttailut
yksi spurtti
taisi pukittaakin kerran alkutunnista
sisäkäsi yritti mennä harjan yli

Parannusta:
ei tuijotellut esteitä
kaikesta helposti yli
myötälaukatkin löytyi pääosin oikein

perjantai 16. lokakuuta 2015

Rataharjoitus Lidalla

Perjantaina pidettiin vielä yhdet rataharkat Uotilassa. Ratsuksi tietysti Lida. Esteluokkaa ei tarvinnut harkita vaan 90 oli selvä. Kouluradaksi sai valita mieleisensä lyhyen radan ohjelman. Karsin A- ja B-merkit pois väistöjen takia ja B:0:n peruutuksen takia. C:tä ei kehdattu lähteä, joten KN jäi jäljelle.

Keli suosi ja kenttä oli tosi hyvässä kunnossa. Aurinko paistoi ja lämmintä oli ehkä +6°C. Paikallisen syysloman (ei koske tällaisia työssäkäyviä) takia kisat alkoivat jo vähän puolen päivän jälkeen. Onneksi lähtövuorot aikataulutettiin myös kuskeja ajatellen ja aikani hypätä Lidan kyytiin oli vasta vähän ennen viittä. Harmikseni olin paikalla juuri siten etten ehtinyt nähdä tamman aiempaa KN:ää.

Kouluverkka-aikaa oli puoli tuntia. Olin hyvissä ajoin selässä ja tamma oli mennyt jo kaksi koulurataa alle, joten aloitettiin hyvin kevyesti. Ensin käveltiin pitkin ohjin pihalla rataa suorittavan ratsukon kaverina. Maneesissa menin aika pitkään käyntiä. Tämä osoittautui hyväksi ratkaisuksi ja tamma tasoittui avuille. Taivutuksia ja hieman takaosan väistöjä. Pysähdyksiä. Kun lopulta otin raville niin tasaisuus säilyi. Jihuu! Ravissa pyörittelin voltteja ja loivia kiemuroita ja yhä yritin taivuttaa huolella. Laukassa ympyröitä. Ihan hyvin tamma eteni vaikka kuulemma edellisellä radalla oli nuupahtanut.

Käytiin hetki vielä pyörimässä pihalla ennen omaa vuoroa. Siirtymiä ja pidin yhä huolen etten jää puristamaan. Ihan hyvin kaikki toimi. Pohdin että kaivanko hankaluuksia kun jätin raipan pois radalle mennessä. Sen olisi saanut pitää.

Aidoissa keventelin ja volttailin, näytin tuomarit ja laukkasin vähän. Lähtömerkin jälkeen tajusin ottaa oman ajan enkä hätäillyt heti aloittamaan kun ei tuntunut hyvältä. Ravivoltti eikä pysähdys auttaneet, joten volttasin vielä käynnissä ja sain tamman tasoittumaan.

Yritin keskittyä linjoihin ja aika hyvin päästiin suoraan. Siirtymät ihan asiallisia, tosin ei välttämättä seissyt aina tasan. Kulmiin olisin halunnut päästä vielä syvemmälle. Loivilla kiemuroilla tie vähän kärsi kun yritin taivuttaa tehokkaasti. Meinasi tulla s-mutkaa. Voltit ihan ok. Etenikin vaikka olisi välillä voinut olla vielä vähän aktiivisempi. Muttei missään tapauksessa laiska tai hyytynyt kuten viimeksi A:ssa. Keskiravia ei silti kovin hienosti irronnut.

Käynti olisi voinut venyä paremmin mutta I:hin tehtiin ehkä tähän asti tasaisin pysähdyksemme. Lida oikeasti pysähtyi kuolaintuntumalle nostamatta päätään. Malttoi siinä pysähdyksen ajan ja samassa muodossa päästiin takaisin käyntiin! Mutta eipä tullut pysähdys ohjasta vetämällä tai kättä vasten vaan tamma kuunteli istuntaa. Täydellinen se ei tainnut olla vaan toinen takanen taisi jäädä taaemmas.

Ravi nousi kuten piti ja laukannostosta saatiin paperin ainoa seiska. Ympyröillä yritin vähän rullauttaa laukkaa. Ehkä tahti vähän kärsi. Lävistäjille ei kiihtynyt ja laukkasi aika hyvin loppuun asti.  Ravi laukkojen välissä ei ollut yhtään niin hätäistä kuin pelkäsin. Jälkimmäinen nosto tosin tuli askeleen pari myöhässä. Eikä päästy suoraan käyntiin vaan väliin tuli ehkä 5 raviaskelta. Ennen kulmaa kuitenkin käynnissä. Yhä maltoin mieleni ja keskityin loppuun asti. Suorana linjalle ja etene.

Ope oli tänään anteliaalla päällä ja jakoi pisteitä hövelisti. Alkurata oli vähän epätasaisempi mutta loppu oli lähinnä 6,5. Tällä tuli 62,000 %. Ketään ei palkittu mutta oltiin B:n kisaajien joukossa seitsemänsiä kahdestatoista.

Samantien jatkettiin esteverkkaan. Toki välissä vaihdoin fleecen turvaliiviin ja lyhensin jalustimia 4 reikää. Esteraippa matkaan. Rataa en ollut kävellyt vaan opettelin sen tietokoneen ruudulta etänä.

Ratapiirros kaapattu netistä.
©Lotta
Lida laukkasi verkassa aika hyvällä energialla. Verkkahyppyinä oli 1 ja 9. Eka hyppy ristikolle ja kun se tuli hyvin niin sai nostaa. Pystylle tultiin vähän lähelle mutta Lida hyppäsi puhtaasti (tosin ehkä kolauttaen) yli. Päätin tulla sen vielä uudestaan. Nyt tultiin ihan juureen ja puomit lähti etusten mukaan. Välissä loikkasin okserin. Se meni ihan hyvin, joten päätin ettei tulla pystyä enää uudestaan. Ehkä olisi pitänyt.

©Lotta

Aloitettiin ja kyseinen pysty oli ekana. Keilattiin se mukaan. Siinä meni haaveet kakkosvaiheesta. Varmuuden vuoksi otettiin kakkonenkin alas paikan ajauduttua liian lähelle. Kolmonen oli linjalla eikä ollut mitään hajua kuinka kaukana. Edettiin kyllä mutta mitään paikkaa ei ollut ja taisin vähän jäätyä. Lida jarrutti esteen eteen ja puomit kolisi. Uudella yrityksellä päästiin se puhtaasti. Ehdin taas sisuuntua että hylsyä ei ainakaan oteta. Seuraava okseri meni hyvin kuten eilenkin ja laskin väliin 6 askelta (oletin ettei väliä ole eilisestä muutettu). Se meni hyvin ja vitoselle lähdettiin jopa aavistus kaukaa. Sen jälkeen löi hetken tyhjää että mikäs me hypättiinkään ja minne oltiin menossa. Onneksi sarja tuli ihan luontaisesti vastaan. Vähän pelotti mitä sen kanssa käy kun jäätiin ekalta kauas. Lida kuitenkin venyi hyvin ja hyppäsi ne puhtaasti.

Verkkahyppy ysille.
©Lotta

Seiskan paikalla ei eilen ollut estettä. Nyt taidettiin tulla taas puolikkaan askeleen päähän. Olin kuitenkin menossa ja hypättiin tästä oikeastaan läpi. Kaikki puomit sinkoili. Vaan hienosti keräsin itseni ja kaarevalla tiellä oleva kasi päästiin puhtaasti yli. Sitten olikin ykkösvaihe hoidettu.

©Lotta
Olin aika yllättynyt kun tulos oli vain 16 vp. Kuvittelin että keilattiin kaikki muttei meillä pudonnut tosiaan kuin 3 yhden kiellon lisäksi. Ope kommentoi että hyvä energia mutta puolipidätteet unohtui matkasta. Kuulemma makeitakin hyppyjä välissä. Videota ei tästäkään harmi kyllä ole. Pitäisi vaan opetella ratsastamaan ne puolipidätteet mukaan ja saada paikkasilmä taas toimimaan.

Kolmonen.
©Lotta

torstai 15. lokakuuta 2015

Lähes Jadella

Torstaina iltapäivästä kun päästiin tallille ei siellä ollutkaan vielä listaa tai opea. Arvelin meneväni Lidalla tavalliseen tapaan. Vaan haaveeni romutettiin ja löytyi tieto että mulle on merkattu Jade. Jopas. Ei muuta kuin harjaamaan pikkutammaa. Kovin oli mutainen eikä kyllä tuntunut yhtään Ressua isommalta vaikka on kuulemma n. 142 cm. Kun olin saanut toisen kyljen harjattua tuli tieto että saan sittenkin valita Lidan ja Jaden väliltä. Päädyin Lidaan. Onhan meillä huomenna vielä harkkakisatkin eikä tämä ole oikea hetki lähteä murentamaan hyppyitseluottamusta.

Avustuksella Lida haettiin sisään, harjattiin ja varustettiin pikavauhtia. Lopulta olin lähes ajoissa kentällä. Mistään en myöhästynyt. Keli oli ihanan aurinkoinen +8°C. Päällä vain poolo ja turvaliivi, hyvin tarkeni. Ratsukoita tunnilla oli 4. Vakiohepat.

Alkuverkassa Lida oli hidas ja nahkean oloinen. Liikkui kyllä kun herätteli. Jaksoi toki myös kytätä vakikulmaa ja otti tunnin aikana siitä parit lähdöt. Hidas mutta säikky. Tehtiin laukannostoja käynnistä. Puolikas raviaskel sinne taisi välillä hiipiä mukaan. Takaisin käyntiin tultiin ehkä 4 raviaskeleen kautta. Välillä pahemminkin. Ei priimaa. Hyvin irtosi vauhtia kun erehdyin nostamaan laukan mörkökulmasta poispäin. Hyvä ettei pukita. Vähän piti työstää pidempään laukkaa sillä kertaa. Myötälaukat nousi hyvin mutta suoruus kärsi nostoissa. Eikä tasoittunut tuntumalle.

Hypyt aloitettiin edellisviikolta tutulla tehtävällä. Ravipuomit, linjalla laukka ja ristikko. Päädystä eri suuntiin. Tänään Lida odotti laukannostot minun pyynnöistäni eikä otettu kieltoja. Ristikon jälkeen oikea laukka oli hukassa. Vasenta vaan tarjolla kumpaankin suuntaan. Ponnistuspaikat yhä mitä sattuu ja välillä taas hypin ennen hevosta. Vaan osasi se loikata myös 1,5 askeleen päästäkin vaikkei ope meinannut uskoa.

Sitten lisättiin ristikon perään käännös oikealle tai vasemmalle ja hypättiin okseri perään. Lopulta tultiin 4 hypyn ratoja ja tultiin kahdeksikolla kummatkin suunnat putkeen. Pahimmillaan pudotettiin neljästä 3. Mutta kun pyysin Lidan laukkaamaan paremmin eteen niin meno tuntui helpommalta ja paremmalta. Tasaiseen laukkaan keskittyminen auttoi yhä paremmin kuin ponnistuspaikkojen laskeminen.

Rata tultiin kahdesti eikä välissä nostettu. Korkeus näytti mukavalta, olisikohan se ollut n. 80 cm. Okseri, 6 laukan linja (24 m), 4 laukan linja (17,5 m) ja yksittäinen pysty. Yhä sukeltelin liikaa ja osa ponnistuspaikoista oli hukassa. Linjat jäi ahtaiksi ja olin niin jäässä etten osannut laskea laukkoja. Yhä keilattiin.

Toiselle kierrokselle lähdin ajatuksella uusintaradasta. Ope vähän auttoi ja nyt osuttiin parempiin paikkoihin. Tajusin pidättää ja 4 jäi linjalle ahtaaksi. Ekalla kerralla kuvittelin että siihen tuli 4,5 mutta se olikin 3,5. Kaikesta päästiin yli ja jokunen putosi.

Keksin loistavan tekosyyn paikkasilmäni hukkumiseen. Kun nyt hypin Lidalla ja Ressulla niin niillähän on hirmu erimittaiset askeleet. Ehkä siinä on osasyy.

Loppuverkassakaan Lida ei tasottunut kuin hetkittäin.

Ongelmia:
ponnistuspaikat
myötälaukat
ponnekkuus
kulman tuijottelu ja säntäily
pudotukset

Parannusta:
parani kun muistin ratsastaa
empimättä kaikesta yli

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Kolmatta kertaa Limozalla ja pikkuhiljaa kommunikaatio toimii

Keskiviikkona ei tietenkään voinut pitää vapaailtaa vaan päädyin illan vikalle tunnille. Meitä oli kivasti vain 4 ja lopputunnista vain 3. Heppaveikkaus meni pieleen, onneksi. Ei tullutkaan Pönää vaan Limoza. Tamma oli jo edellisellä tunnilla hommissa. Näytti helpolta ja reippaalta, joten jätin kannukset pois. Lämmintä +4°C, tarkeni ilman takkia.

Heti alkutunnista pitkin ohjin meno oli vähän kiemurtelevaa. Eteni kuitenkin kivasti siihen verrattuna kuin mitä myöhemmin ohjat tuntumalla. Tänään aloitettiin ravikin puolipitkillä ohjilla. Meni kauan ennen kuin tajusin että voisin silti yrittää pitää tuntumaa.

Ope kyseli meiltä toiveita. Vastasin että siirtymiä ja taivutuksia. Huomasin että taivutuksiin keskityin taas aivan liian vähän. Alkutunnin yritin kannatella käsiäni ja pitää kyynärpäät takana. Se vaikutti ratsastustaitoihini romahduttavasti. En osaa kuin sillä omalla tavallani. Ravissa tehtiin loivaa kiemuraa yhdelle sivulle. Välillä vähän sooloilin ja volttailin ja volttailin toiseenkin suuntaan. Lopulta tehtävänantoonkin lisättiin kiemuran sisään voltti. Oikeassa kierroksessa varsinkin Limoza kaatui aika suorin vartaloin sisään.

Alkutunnista taidettiin ottaa jo pidempiä laukkapätkiä. Ei tainnut tulla tänään yhtään ei-toivottua vaihtoa. Tosin vasempaan niitä ei niin herkästi tulekaan.

Väliin tehtiin ohjattuja siirtymiä. Käynnistä raville hypähti lähes laukkaa ajatellen. Alaspäin yritin siirtää istunnalla mutta silti pääsi vähän pitkäksi. Töksähtäviä siirtymiä pyrittiin välttämään. Käynnissä Limoza jäkitti. Ravista laukannostot oli hankalia.

En tiedä mitä tein väärin mutta oikea hartiani kramppasi. Jännitystä?

Lopputunnista rupesin ratsastamaan kunnolla ja tamma tasoittui.

Ongelmia:
omat kädet, kun kyynärpäät on paremmin niin ranteet menee mutkalle
laukannostot ravista
käynti
kramppaava hartia

Parannusta:
ei hitaillut
lopuksi tasoittui
laukatkin rupesi nousemaan

maanantai 12. lokakuuta 2015

Limoza Hempan korvikkeena

Maanantaina oli koulutunnin väki kaikonnut syysloman takia, joten kakkostuntini oli jo klo 17. Seitsemänneksi mukaan siihen. Ratsukseni sain Limozan. Ekaa kertaa sen kanssa opetuksessa. Keli viileni mutta yhä tarkeni hyvin ilman takkia.

Tamma liikkui tänään alusta asti omalla motivaatiolla eteen. Vaan kovin tasaiseksi en sitä saanut. Jolkotteli pitkänä kuten Hemppa. Tänään ope otti silmätikuiksi käteni ja muutaman huomautuksen jälkeen sainkin raipan kyynärtaipeisiin selän taakse. Ja siitä piti kärsiä laukkoihin asti. Kuulemma käteni oli raipan kanssa paljon paremmin.

Ympyröillä laukassa sain aikaiseksi tahattomia laukanvaihtoja. Toiseen suuntaan vaihtoja ei tullut, vain oikeasta vasempaan. Kun sain taivutettua oikeassa kierroksessa sisään niin pysyttiin myötälaukassa. Limoza ehdotteli laukkoja myös ihan itse ja nosti niitä omin päin.

Lopuksi käynnissä poikitteli ja mateli. Taipuminenkin taisi olla hankalaa. Mentiin yliajalle mutta hyvä vain.

Ongelmia:
tahattomat laukanvaihdot
ei tasoittunut ihan hyväksi
käyntityö
kuskin kädet

Parannusta:
laukat nousi tosi helposti
liikkui paremmin eteen

Pätkiä raippa selän takana:

Liikkuva Pönä esteillä

Maanantaina estetunnille ei tullutkaan Ressua vaan Pönä. En ollut yhtään mielissäni. Tamma kuitenkin tuli kiltisti sisään eikä yhtään äkäillyt hoidettaessa. Heinäkasa edessä varmasti lohdutti. Ratsukoita tunnilla oli tänään 4. Keli ihanasti hieman päälle +10°C. Muutaman pakkasaamun jälkeen ihanan lämmintä!

Alkukäynneissä ratsu oli vähän tahmea. Päätin että tänään en jää pusertamaan vaan liikutaan. Ravissa tamma yritti hitailla mutta kun tomerasti pyysin niin hepo heräsi liikkumaan ihan itse. Laukassa tarvitsi vain päästää. Ihan kuin Ressu hyvänä päivänä. Alkuverkassa pyöriteltiin voltteja ja tehtiin muutamat laukanvaihdot. Vaihtoi ristiin ja kun komensin niin pukitti ja vaihtoi. Kysyin että saako semmoisesta kehua. Hienosti vaihdettu. Myöhemmät vaihdot oli yhtä hankalia. Enempiä pukkeja ei tullut vaan rallateltiin pitkään ristilaukkaa ennen kuin takajalkojenvaihtopyyntöni meni läpi.

Hypyt aloitettiin muistaakseni taas ravissa. Ponihan liikkui! Ei tarvinnut usuttaa. Esteen jälkeen tuli vääriä laukkoja kummassakin kierroksessa. Ennen hyppyjä poni venytti turpaa kohti puomeja mutta yli mentiin joka kerta. Tämän päivän teema taisi olla taivutukset kaarteissa ja suoristukset esteille.

Rata hypättiin kolmesti. Vikalla kierroksella vähän eri kuviolla. Noin 6 - 7 hypyn ratoja sisältäen tiukahkojakin kaarteita. Pönä eteni yhä itse. Kaarteisiin laukka meinasi vähän sammua mutta osasin toimia. Sarjaväli päästiin joka kerta yhdellä mutta suhteutetulle livahti kahdella ekalla yrityksellä 4. Siihen tuli hankala suoristus. Tokalla kerralla taisin hypätä ekan ennen ponia. Odota hyppyä tuli käsky. Vikalla kerralla päästiin väli kolmella.

Vaikka poni oli ihan hikinen ja tuntui uuvahtavan niin hyvin jaksoi kolmannenkin kierroksen.

Lopuksi tultiin ristikko-okseria vielä yksittäisenä. 90 ylittyi muuten ihan hyvin mutta ajauduttiin taas juureen. Lopuksi este nousi kuulemma hitusen päälle metriin. Olisin laittanut turvaliivin päälle mutta se oli yhä ihan märkä. Takakonttivahinko. Ilman mentiin siis. Eikä oikeastaan pahasti pelottanut. Ekalla kerralla pudotettiin. Vai olikohan se vielä ennen korotusta? Toisella yrityksellä kauniisti yli. Yksi päivän parhaista hypyistä.

Loppuraveissa en tänään saanut Pönää kovin pyöreäksi. Eteni kyllä kun pyysin. Eikä hyytynyt pystyyn vielä tässäkään vaiheessa. Pahinta matelua tuli käynnissä kavereiden hypätessä.

Ei ollenkaan paha tunti. Tällaisten jälkeen sitä rupeaa aina miettimään kisoja. Vaan jospa olisin jo ottanut opikseni. Miksei Pönä siellä liiku?

Ongelmia:
vääriä laukkoja alastuloissa
muutama pudotus
kuski ei aina malttanut odottaa hyppyä

Parannusta:
poni liikkui!
ei kieltoja
osasin korjata keskemmäs estettä
sain lopulta suhteutetun välin kolmella
reilu metrinen okseri ei jännittänyt

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Kolmatta kertaa elämässä kaksi tuplanollaa kisoissa samalla hevosella, viikonlopulta kolme kolmossijaa

Sunnuntaina oli Tallinmäen estekisojen vuoro. Nämäkin oli Isolan maneesilla. Luokiksi Hempan kanssa sain 80 ja 90 cm. Huimasta treenistä huolimatta.

Kisapaikalla oltiin aamulla hyvissä ajoin rakentamassa rataa. Vielä tässä välissä en halunnut sitä opetella. Onneksi kummassakin luokassa oli sama rata. 7 estettä ekassa vaiheessa ja este numero 11 oli tokan vaiheen vika. Kävelin radan ennen 70 cm luokan alkua kun pelkäsin etten ehdi ajoissa takaisin omaan radankävelyyni.


Ratapiirros, molemmissa luokissa sama rata.
Esteet oli eri paikoissa kuin piirroksessa.

Tämän päivän aikataulu meni niin että tulin Hempan kanssa tallilta kaksin maneesille. Lyhyellä matkalla taisi vastaan tulla 6 autoa, joista osa trailerin kanssa. Minua taisi jännittää enemmän kuin Hemppaa. Hepalle jännin kohta oli maneesin parkkipaikka.

Lopulta olin siis ihan ajoissa paikalla ja 70 cm luokka oli vielä kesken. Kentällä hölkättiin raviverkkaa noin 10 minuuttia alle. Sitten käveltiin pitkään ja hartaasti pitkin ohjin. Kävin sitten kävelemässä radankin vielä uudestaan.

Kenttä oli pehmennyt hyväksi eikä kopissut enää yhtään. Verkattiin siis pihalla. Lopulta verkassa tein temponmuutoksia ja kokeilin vinohyppyjä. Alkuun Hemppa ei meinannut isommasta laukasta tulla takaisin mutta se parani muutaman toiston myötä hyvin. Hypyt meni ihan ok. Tulinkohan kerran ristikon, pystyn ehkä kolmesti ja okserin kerran.

Edellisen suorituksen ajaksi päästiin maneesiin. Itseäni jännitti auringonläiskät niin paljon että kävin näyttämässä erikoisesteet Hempalle. Ei se niitä juuri katsellut. Kuvaajakin oli hukassa. Lopulta kun lähdettiin niin yleisöpääty oli käymättä. Päätin vain ettei siitä tehdä ongelmaa eikä tehtykään. Vähän ratsu siinä päässä alkuun jännittyi mutta keskittyi sitten esteisiin.

Rata meni ihan ok. Ennen vitosta vaihdoin laukan ravin kautta. Ysi hypättiin lähes ravista kun vauhti hyytyi kaarteeseen. Kaikista esteistä selvittiin puhtaasti ja aikakin riitti kolmanteen sijaan. Ei hullumpaa. Kunniakierrokselle lähtiessä Hemppa pomppi omiaan ja tarjosi vain vasenta laukkaa. Löytyi se oikeakin lopulta.

Joku meidän 80 cm radan kuulemma kuvasi mutta epäselväksi jäi että kuka, joten videotallenne on kateissa.

Ysikympin verkassa Hemppa pukitti esteen jälkeen kun toin liian juureen. Pysyin onneksi kyydissä. Yksi pudotettiin. Nyt onnistui temponvaihtelut laukassa.

Ysikympin rata meni sekin puhtaasti. Yhä kääntyi vähän huonosti. Kolmosen ja nelosen väliin tuli 4 askelta. Tosin kakkosvaihe meni lähes kokonaan väärässä ja ristilaukassa. Oltiin suht ripeitä mutta vain kaksi otettiin palkintojenjakoon ja jäätiin kolmansiksi. Myöhemmin tosin selvisi että jälki-ilmottautuneita tuli niin paljon että mekin sijoituttiin. Ruusuke tuli jälkitoimituksena. Viikonlopulta siis kolme kolmossijaa, mainiota!

Posekuvassa vain yksi ruusuke.

Ratojen jälkeen kentällä ravaillessa olin pitkästä aikaa ratsailla pakahduttavan onnellinen. Vaikka tässä vaiheessa kuvittelin vielä että ysikympissä oltiin ekat ei-sijoittuneet. Hempalla on muhun hyvä vaikutus. Kenttäkisoihin rupeaisi tekemään mieli. Nyt olisi jo kvaalitkin kasassa.

90 cm rata, Hanski videoi:

lauantai 10. lokakuuta 2015

Hempalla ruusuke myös koulukisoista nollatreenillä

Lauantaina oli Tallinmäen kotikoulukisat. Kelin takia (pakkasyöt) kisat siirrettiin maneesille. Sain lähteä Hempalla kisaamaan vaikken sillä tosiaan ehtinyt yhtään koulutuntia mennä. Luokiksi rohkeasti KN ja B-merkki.

Letittäessä ruuna oli vähän häslä. Tuijotteli kavereita ja kurkotteli käytävälle. Ei tullut priimasykeröitä. Matkalla tallille oli oikein asiallisesti. Verkassa oli muutamia kommunikaatiohäiriöitä ja sain muutamia kiljahduksia ja takapotkuja. Kovin innolla ruuna oli menossa ja totesin että parempi ensin hölkkäillä alle ennen kuin ruvetaan hinkuttelemaan. Hyvin vapaassa muodossa (tosi pitkänä) Hemppa sai alkuun mennä. Yllättävän hyvin se siitä sitten tasoittui.

Verkka-aika tuntui alkuun aavistuksen lyhyeltä kun yksi ratsukko oli jäänyt välistä. Meidän lähtövuoro KN:ssä oli kymmenentenä viidestätoista. Vaan lopulta ehdittiin sangen sopivasti tehdä kaikki tarvittava. Pysähdyksistä ruuna lähti tosi herkästi taakse. Niissä piti olla tarkkana.

Maneesi oli sen verran pieni että suorittavan ratsukon lisäksi tilaa oli vain minikaistale päädyssä. En nähnyt järkeväksi lähteä sisään häiritsemään edellistä suoritusta.

Hemppa tuijotteli vähän tuomaripäädyn kulmia. Ohitettiin pääty kummastakin suunnasta käynnissä, muualla ravattiin. Itse rata meni suht asiallisesti. Toki oli paljon pientä viilattavaa. Yksi säikkyloikka tuli kun ihmisiä tuli ovesta sisään. Ravivoltilla kiihtyi ja kaatui sisään. Laukasta käyntiin tultiin ravin kautta. Alaspäin siirtymät hieman kättä vasten. Ohjat valui pitkiksi ja samalla myös ratsu. I:ssä nousi kuitenkin myötälaukka vaikka pitkälle sivulle asti tuntui väärältä ja poikitettiin. Nyt osasin olla korjaamatta.

Radan jälkeen oli hirveä yllätys kun Kaisa kertoi että ollaan luokan johdossa. Täh! Kiltisti arvosteltu, 60,8 %. Paperissa yksi 5 ja yksi 7, muut siltä väliltä. Lopulta lopuista ratsukoista kaksi meni meidän edellemme mutta sijoituttiin siis kolmansiksi. Eli ruusuke ja kunniakierros. Samalla kunniakierroksella laukkasi myös Anne ja Jetti. Tiimille kaksi ruusuketta. (Eikä Kaisalla ja Vakellakaan hullummin mennyt.)

K.N. Special:


Ennen palkintojenjakoa oli tosiaan aikaa kävellä ties kuinka kauan. Siinä meinasi vähän vilu iskeä. Vähän rupesin hakemaan käyntiväistöjä. Hetkittäin oli taas kommunikaatio-ongelmia ja ruuna jumitti. Ihanan kärsivällisesti olin kuitenkin liikkeellä. Toiseen luokkaan (B-merkki) aloitettiin verkka kunnolla vasta palkintojenjaon jälkeen. Oltiin vuorossa jo tokana, joten aika nopeaksi jäi mutta eipä siinä ihmeitä tarvinnut tehdä. Taivuttelin ja pyöritin laukassa muutamat ympyrät. Laukkalävistäjät oli helppoja kun ei tarvinnut pelätä vaihtoja.

Itse rata tuntui menevän ensimmäistä paremmin. Vähän oli epätasaisuutta alussa ja saatoin himmailla vähän turhaan. Mutta väistöt meni paremmin kuin pihalla. Ratsu pysyi rentona eikä protestoinut. Siirtymät alas tuli vain osin kättä vasten. Nyt ei tuijotellut päätyä enää yhtään. Laukat olisi kummatkin voineet rullata paremmin. Keskilaukan päätin ratsastaa kunnolla eteen. Hienosti lähti muttei sitten oikein tullut takaisin. Siitä sitten 5,5. Nyt oli ehkä arvosteltu vähän tiukemmin, sillä prosentteja tuli enää 58,487. Ei pelkoa sijoituksesta. Itselleni olisin näistä voinut antaa 59 ja 59,5.

Kummassakin paperissa luki että istun melko hyvässä asennossa. Kehuja tuli tahdikkaasta ja letkeästä hevosesta, kritiikkiä pitkiksi valuvista ohjista.

B-merkki:

Videot kuvasi Hannakaisa.

torstai 8. lokakuuta 2015

Yhä arkuutta ilmassa

Torstaina saatiin taas hypätä iltapäivällä kauniissa auringonpaisteessa. Lämmintä oli enää alle +5°C. Toinen puoli kentästä oli varjossa ja lämpötilaerot tuntuivat suurilta.

Ratsukseni tuli taas Lida ja ratsukoita tunnilla oli viime aikojen vakiporukka eli 4. Nyt tammani oli ilman takakenkiä. Alkuverkassa Lida oli käynnissä hyvä. Ravissakin eteni suht reippaasti. Toki välillä piti vähän pyytää lisääkin. Laukassa tein temponmuutoksia.

Hypyt aloitettiin maapuomi-ristikolle ravissa. Heti ekalle tuli sanomista että odota hyppyä. Paikat oli ravissa ihan hukassa. Neljästä ylityksestä ekalla ja vikalla tuli toivottu vasen laukka. Tuntui että pikemminkin tuurilla kuin taidolla.

Seuraavaksi hypättiin linjaa maapuomilta pystylle. Ekalla yrityksellä tultiin 3 askelta ja hypättiin tosi kaukaa. Mutta tamma lähti hyppyyn kun pyysin. Kolautti ja taisi pudota. Seuraavalla kerralla tein väliin hallitut 4. Tosi hyvä. Vaan kolmannella kierroksella tuli normijäätyminen. Puomille tultiin mielestäni vihdoin tosi hyvin. Yritin vähän pitää välissä mutta venyttiinkin ja tultiin hallitsematon 3,5. Miksi, oi miksi sössin pienilläkin esteillä? Sakkokierroksella tuli taas siisti 4 mutta tuntui että sai lyhentää ihan kunnolla.

Sitten tultiin 4 ravipuomia, linjalla laukalle ja pysty. Pystyn jälkeen yhä suoraan mutta vuorotellen piti kääntyä eri suuntiin. Heti ekalla kerralla taas lisää sössintää. Lida pomppasi heti puomeilta laukkaan ja oikeaan vaikka olisin halunnut vasemman. Rupesin korjaamaan ravin kautta vaikka tilaa ei ollut. Tultiin esteelle ravissa ja tamma hämmentyi pysähdyksiin. Pysyin kyydissä ja totesin että ihan oma moka. Korkeutta tälläkin ehkä 65 cm. Jatkossa annoin tamman siis loikkia laukalle mikäli tahtoi. Pääosin taisi hypyn jälkeen olla toivottu laukka mutta joitain vääriä kyllä tuli joukkoon. Ponnistuspaikat oli sentään parempia.

Sitten taidettiin jo tulla uusintareittirata. Kaksi kierrosta samoilla korkeuksilla. Ensimmäisellä kerralla vähän väljemmillä teillä mutta jatkuvasti kääntäen. Tämä suoritettiin tosi siististi. Kaikki esteet pysyi ylhäällä ja joka hypystä Lida nappasi myötälaukan. Vau! Kertaalleen hypättiin vähän kaukaa mutta open palaute oli positiivista. Itse olin kriittisempi. Ja yhä jännitti. Viime torstain tippuminen jätti taas epävarmuuden takaraivoon.

Toisella kierroksella höylättiin kurvit niukoiksi. Nyt olin itse paremmin menossa. Otettiin viidestä hypystä 2 puomia mukaan. Mutta tammahan kääntyi! Vaikka ainakin yksi laukka jäi vaihtumatta niin sekä okseri että keskimmäinen pysty hypättiin ihan hyvin vinostakin. Vieläkin tiukempiin teihin oltaisiin pystytty. En muistanutkaan kuinka näppärä Lida on!

Vikalle kierrokselle esteet nousi. Vähän vaihtelevia korkeuksia. 80 näytti pieneltä, 90 juuri sopivalta ja 95 cm okseri näytti pelottavan isolta. En tiedä odotettiinko meiltä yhä uusintateitä mutta okserille tultiin nyt kunnolla suoristaen. Yhä jotain putosi mutta pelottavasta okserista selvittiin kerralla ja puhtaasti. Se oli tämän tunnin pelottavin juttu. Vikalle 17,5 metrin linjalle kuvittelin että pitää ottaa kiinni että mahdutaan neljällä. Kahden lyhyemmän askeleen jälkeen tajusin että välihän jää pitkäksi ja ratsastin eteen. Selvittiin neljällä. Ope sanoi että sehän on hyvä jos kahden askeleen jälkeen näkee, siinä ehtii vielä toimia.

Sitten oli päivän hypyt taas kasassa. Pikkuhiljaa rupesin vasta löytämään kadonnutta itseluottamustani. Tämän päivän positiivinen oli että kielloista huolimatta kaikki pysyivät kyydissä. Kamera pysyi penkillä. Pelkäsin karman kostoa. Kisakorkeudeksi meille valikoitui hyvin helposti 90. Ehkä pikkuhiljaa voisi ruveta haaveilemaan vaikka siitä 95:stä ennen metriä jos 90 rupeaa sujumaan. Kouluratana mennään KN. Muistin että eihän Lida oikein peruutakaan. Väistölliset ohjelmat jo skipattiin.

Ongelmia:
epävarmuus takaraivossa
yksi turha kielto
yhä jäätymistä ponnistuspaikoissa
kuski ei malta odottaa hyppyjä

Parannusta:
95-okseri kerralla puhtaasti yli
kääntyi tosi näppärästi
oli reippaana menossa
ei tuijotellut kulmaa
kuski pysyi kyydissä

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Pakkasratsastuskauden aloitus Leiralla

Keskiviikkona kävin taas Uotilassa rästimässä. Mennessä arvelin että luultavasti saan taas Leiran tai jos hyvin käy niin tulee Lida tai joku random. Ei tullut Lidaa eikä randomia vaan Leira. Nyt varustin sen edelliskerran varusteilla mutta taas meni pieleen. Satula olisi sittenkin ollut x koska heppa y ei tullut tunnille ja z voi laittaa y:n satulan. Vastasin että tarvitsen nämä poikkeukset kirjattuna johonkin.

Mennessä mittari näytti +2,5°C. Tunnin jälkeen -2,5°C. Pakkaselle siis meni. Vaan koska oli niin kuivaa niin pohja oli oikein hyvä. Ratsukoita oli 6 ja tunnin aikana muuttui hämärästä pimeäksi.

Alkuverkassa yritin olla kovin rauhallinen ja rento. Pitkät ohjat. Pohkeella tuntumalle. Käynnissä jotenkuten, ravissa ei oikein. Tehtiin väistöjä käynnissä uralta sisään ja takaisin. Kerrankin tuntui siltä että tunsin hyvin missä takaosa menee. Opelta ei tullut kommentteja, joten päättelin että menee ihan hyvin. Yritin muistella myös pitkiä jalkoja ja istuntaa takataskuille ja takakenompaan.

Ravi oli alkuun epätahtista jolkottamista pitkänä. Välillä oli myös vähän kiemuraa ohjauksessa kulmien jälkeen ja tuli muistutusta pitää kaula suorana. Laukat nousi sukkelasti ja rullasi helposti. Painopiste alas ja joustavat kyynärkulmat. Kerran vai pari pudotti raville. Nyt osasin pyytää nätisti takaisin laukkaan.

Välikäyntien jälkeen tultiin raviväistöjä. Keskilinjalle suoristus ja portainen väistö uralle. Nyt tuli välillä kommenttia että takaosa johtaa. En huomannut sitten millään. Muuten tahti rupesi säilymään pikkuhiljaa paremmin. Vasempaan kierrokseen lisättiin laukannostot väistöstä. Leira innostui niin ettei väistöistä meinannut hetkeen tulla mitään. Vaan siitä se tasoittui niin että päästiin sekä väistöt että nosto. Oikeassa kierroksessa ei nostettu laukkoja vaan väistön sisälle tehtiin käyntipätkä yhä väistäen. Käyntiin tuli nätisti mutta Annen termein hirveili takaisin raviin siirryttäessä.

Loppuraveissa oli taas ihanan tasainen ja tahdikas.

Ongelmia:
innostui laukannostoista
alkutunnista en saanut tasaiseksi

Parannusta:
olin itse rauhallinen koko tunnin
ei hötkynyt kavereiden spurteista pahasti
ihanan kiltti hoitaa

tiistai 6. lokakuuta 2015

Hapannaama-Elmo kouluratsastuksen tehtävillä

Tiistaina karma iski taas päälle. Kerrankin kun vähän jumitin ja menin illalla huonolla aikataululla tallille niin ratsuni (Elmo taas) ei ollutkaan valmiina tunnilla. Onneksi oli tuntia aiemmin ollut hommissa, joten hyvin pikainen harjaus riitti. Olin oikein tehokas mutta silti viimeisenä valmiina. Elmo oli taas oma hapannaamainen itsensä ja satuloidessa tarjosi hampaita. Myöhemmin vielä maneesissa satulavyötä kiristäessä.

Pihalla oli rapsakka -2,5°C, joten mentiin siis sisään. Olin varmuuden vuoksi pukeutunut ulkoilua varten, joten alupaidoissani ja sukkahousuissa tuli maneesissa kuuma.

Aloitettiin taas käynnissä ympyrällä taivuttaen sisään. Edelleen itselläni oli vähän ajoitus ja tuntuman määrä hukassa. Aivot unohti myös sisäpohkeen käytön, vaikka juuri sillä oli tarkoitus tuupata etuosaa ulos. Välillä meni sisäohjasta ohjailuksi. Elmo lyheni tuntumalle paremmin kun ratsastin suunnilleen normaalisti eli hellitin sisäohjasta ja pidin ulko-ohjan tasaisena. Toki ruuna oli ylipäänsä tosi pitkänä. Yritin oma-aloitteisesti lyhentää ohjia. Tänään siitä ei tullut kertaakaan sanomista. Yhä meitä yriteltiin herätellä ajattelemaan itse. Minullekin kommentti oli että yritän vähän varovaisesti ja jätän hommat puolitiehen. Ratsastus on vaikuttamista. Jos tahtoo olla vaikuttamatta niin sitten on parempi pysyä myös pois selästä.

Ravissa kuvio oli vähän KN:n alun tapainen. Pitkille sivuille loivat kiemurat ja päätyihin 10 metrin voltit. Hetkittäin heräsin vähän patistelemaan ruunaa, jolloin saatiin parempia pätkiä. Mutta pääosin yhä kaaduttiin kulmissa sisään, hepo ei ravissa kuunnellut sisäpohkeitani ja loivan kiemuran keskikaarrekin oli korkeintaan välttävä. Ope taisi mainita jotain paremmasta peräänannosta. Aika pitkään meni tajuta että kerrankin ratsastan peilien keskellä ja voin tarkkailla ratsuani niistä. Ei se onneksi pelkästään pahalta näyttänyt. Pahakin on suhteellista. Vähän pitkä ja sisäohjan perässä mutkalla.

Tultiin sitten yksitellen radanpätkä. Keskilinjaa sisään, pitkälle sivulle loiva kiemura ja päätyyn voltti. Tultiin hienosti linjalle ja päästiin yllättävän kauniisti suoraan. Toki ratsu oli nenä pitkällä. Kulmat kaaduttiin sisään huolellisista yrityksistäni huolimatta. Kiemuralla vauhti kiihtyi reippaaksi. Voltilla ruuna vihdoin myötäsi ja kulki asiallisesti. Ope antoi jälkikommenttina että saatiin meidän hyvät hetket näytettyä ja meni jopa keskivertotreeniä paremmin.

Sitten puhuttiin hetki siitä että mitä voisi tehdä vielä paremmin jos pääsisi ns. uudestaan radalle. Tässä vaiheessa olin hiljaa mielessäni eri mieltä. Suoritettiin juuri niin hyvin kuin päivän kunnolla pystyttiin. Uusintayritys ei olisi mennyt yhtään paremmin. Jatkettiin sitten vielä samaa kuviota toiseen suuntaan ja meinasin olla vähän hukassa. Voltteja vai ei voltteja. Kiemuroita ja lävistäjääkin sai tulla. Yritin keskittyä kulmien ratsastukseen. Käynnissä onnistui helposti, ravissa oli vaikeaa.

Sitten olikin jo loppukäyntien aika. Koko tunnilla ei siis menty askeltakaan kevyttä ravia tai laukkaa. Kovin onnelliseksi en tullut. Elmo oli hapannaama, joka luimi ohi meneville kavereille. Vaikka oltiin lämpimämmässä ja mentiin enemmän ravia niin ratsu oli edellisviikkoa vähemmän märkä tunnin jälkeen.

Lopuille tunneille jäin varasijalle. Lohduttaudun sillä että ensi tiistaina ei tarvitse työskennellä Elmon kanssa. Valitettavaa mutta täälläkään en ole erityisemmin pitänyt yhdestäkään kokeilemastani tuntiratsusta. Vähän kuin Oulunsalossakin. Kaipaisin vähän enemmän särmää (ei hampaita).

Ongelmia:
en tykkää Elmosta
muoto turhan avoin ja ruuna pitkä
en tullut onnelliseksi

Parannusta:
sangen hyvät tiet

maanantai 5. lokakuuta 2015

Pitkästä aikaa Piku

Maanantain koulutunnille ratsukseni oli merkattu Piku. Ruuna oli valmiiksi hommissa. Vielä viime hetkellä ehdotettiin että tahtoisinko sittenkin ottaa Pönän. No en, kun Piku oli niin harvinaista herkkua. Ratsukoita tunnilla oli 5 ja keli kylmyi kovaa vauhtia. Lämmintä oli ehkä +5°C jos sitäkään. Välikäyntien aikana sormia paleli.

Piku tuntui alkuun tosi jäykältä. Omat jalat nousi ja nyt ohjattiin suoremmaksi enemmän Airan suoruutta kohti eikä niinkään rinnusta kohti taivasta. Pitkin ohjin päästiin paremmin suoraan ja liikuttiin reippaammin. Jotain vinouksia taisi siis olla kuskissakin. Ope ehdotti niksauttajaa avuksi.

Ei tehty tunnilla kovin ihmeellisyyksiä. Siirtymiä, joitain ympyröitä ja voltteja. Taas sain kuulla elävästä sisäkädestä. Huoh! Piku mennä puksutti. Ei kovin reippaana muttei pahimpana laiskimuksenakaan. Alkuraveja ei sanan varsinaisessa merkityksessä tehty vaan ravattiin kaveri kiinni ilman jalustimia harjoitusistunnassa.

Laukkoja mentiin pitkät pätkät kerrallaan. Vaan koska takaset ei olleet vertyneet töihin niin en osannut vippaskonsteilla saada ruunaa pyöreäksi. Lopputunnista rupesi tasoittumaan. Ravista ei silti tullut hyvää vaan sain 3 askeleen myötäämisiä kun tein jotain. Käynnissä oli tasaisempi mutta edelleen vähän ponneton. Pientä kiemuraa ja muotokin seilasi. Oli kyllä rento. Ope sanoi että astuu myös hyvin takasilla alle.

Ongelmia:
ei pyöreimmillään
kuski jumissa

Parannusta:
peruutti aika helposti
laukkasi ihan ok

Kuskin suoruuden tarkastelua:

Aurinkoinen estetunti kauhistellessa

Maanantaina hypättiin uuden aikataulun mukaan jo klo 16. Keli oli aurinkoinen mutta sangen viileä. Olikohan +8°C. Ratsukseni sain taas Ressun. Meitä oli vain 3. Ruunikot, sukattomat tähtipäät.

Ressu oli hoitaessa kiltisti mutta kentällä laiskahko. Alkukäynneissä yritti vain hiipiä keskellä kenttää. Ravissa liikkui onneksi ihan ok. Laukkoja ei otettu alle vaan tultiin ravissa verkkaesteelle. Marimekolla varustettu ristikko, joten onneksi poni innostui laukalle asti hypyissä. Este nousi pystyksi ja ruvettiin kääntämään vuorotellen eri suuntiin. Vasemmalle laukka vaihtui joka kerta mutta koko poni kaartui sisään. Oikealle päästiin paljon paremmin suoraan mutta vaihto jäi välillä tulematta. Ope halusi vaihtoja lennosta mutta refleksit otti aina raville. Pysty nousi nopsaan isoksi. Olikohan jotain 85 - 90. Yli mentiin silti ja paikatkin osui suht asiallisesti vaikken erityisesti miettinyt.

Sitten hypättiin rata. Pysty, vasemmalle, suhteutettu, vasemmalle, okseri, oikealle ja pysty uudestaan. Pystyä ei nostettu enempää ja muut esteet oli ekalla kierroksella oikein maltillisen kokoisia. 60 cm tms. Suhteutetun väli mentiin taas enimmillä askelilla. Siinä missä isot hepat tuli 4 ja 5 niin me otettiin 6. Yksi väärä laukka mutta muuten ihan asiallista.

Toiselle kierrokselle muut nousi paitsi eka pysty. Taas kiltit korkeudet. Ehkä 70 - 75 cm. Alku meni hyvin mutta suhteutetulle askel ei sopinut. 5,5 askelta ja kielto. Ressu vähän dippasi jalkaa okserin keskellä. Itse pysyin hyvin kyydissä. Uudelle yritykselle sisuunnuin ja mentiin väli viidellä. Loppurata suht ok. Vika tipahti ja otettiin se uusiksi. Sitten meni hyvin. Makean tuntuinen hyppy.

Sitten vaihdettiin tehtävää. Okseri, tiukka vasen, pysty, oikealle, okseri ja tiukka vasen uudestaan ja lopuksi suhteutettu. Hyviä hyppyjä mutta esteiden jälkeen pientä haparointia. Nyt yritin mennä suhteutetun asiallisesti kuudella vähän kiinni ottaen. Vaan eipä mahtunut kuutta. Loikattiin viidellä vähän kaukaa. Näemmä laukka lähti rullaamaan paremmin. Tätä olisi ollut kiva mennä muutaman kerran eri askelmäärillä.

Nyt hypittiin vielä pystyä. Este nousi. Luulin että metriin mutta olikin vain 95. Ok-hyppy ekalla ylityksellä. Itselläni taisi jalat taas heilua takana. Tultiin vielä toiste. Vaikka puomi putosi niin itse hyppy tuntui paremmalta kun hypättiin vähän kauempaa. Kolmannella taidettiin tulla vähän lähelle ja saatettiin pudottaa taas. Vikalla kopsautettiin mutta puomi pysyi paikallaan, sitten riitti.

Joka välissä vain jännitin ja odotin että tunti loppuu. Vaikka kaikki meni lopulta ihan hyvin niin en voi sanoa tällä kertaa suuresti nauttineeni. Kuvaajaa en uskaltanut pyytää kun pelkäsin että sitten karma tiputtaa taas kyydistä. Tunnin jälkeen helpotus oli suuri. Selvittiin!

Loppukäynnit käytiin maastossa, sitten korjattiin esteet ja kylmättiin jalat. Hetken ehti huiliakin ennen kuin hommat jatkui.

Ongelmia:
yksi kielto
itselläni jännitykset takaraivossa

Parannusta:
myötälaukat löytyi aika hyvin
ihana valoisa keli

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Heinämopolla maastossa

Sunnuntaina oli maastopäiväni. Antamistani heppatoivevaihtoehdoista sain Ressun. Hoitaessa oli nätisti. Selkäännousussa lastaussillalta hyöri sen verran etten selvitynyt ilman apua.

Molempien ilmeitä voisi vähän parannella.
©Anni

Maastossa poispäin tallista liikuttiin aika madellen. Vähän piti jotain tuijotella ja näistä seurasi jähmettymisiä. Vastaan tullut mopo oli sen verran jännä että poni meinasi palata tulosuuntaan. Sen lisäksi piti tuijotella myös pihalla ollutta asuntovaunua ja roskiksia sekä tiellä ollutta mutaa. Vaan ei punaisia postilaatikoita.

Menomatka oli suurimmaksi osaksi käyntiä. Mentiin normilenkki tien laitoja. Vähän ravipätkiä. Pelottavista asioista poispäin löytyi enemmän vauhtia. Otettiin pieni laukkapätkäkin ja kulki ihan hyvin. Arvasin ihan oikein että kun tien päässä käännytään takaisin kotia kohti niin ponilla askel reipastuu. Otettiin enempi laukkapätkiä takaisinpäin. Hyvin pysyi silti hallussa. Muutama sivuaskel tuli laukassa kun ojassa oli lankkusilta. Normi laukkalenkkitiellä käytiin vähän spurttailemassakin. 44,4 km/h. Mopovauhti. Eikä Ressu kuulemma saa kauraa. Muuten laukkavauhti oli n. 30 km/h. Loppumatkasta poni ehdotteli ravipätkillä laukkaa ja käyntipätkillä ravia. Paitsi kun käytiin taas pätkä poispäin tallista niin vauhti hyytyi.

Käveltiin hyvin loppuun ja käytiin vielä metsälenkki. Silti poni oli ihan märkä kun päästiin takaisin tallille. Kelikin suosi ja aurinko pilkahteli välillä. Palatessa jopa +14°C. Oikein kiva syyskeli.


Poni ja wannebeponityttö.
©Anni
Ongelmia:
matelu poispäin
mennessä poni ei ollut kovin rento

Parannusta:
käyttäytyi tolkusti
hyvin hallinnassa

lauantai 3. lokakuuta 2015

Limozan kyydissä

Lauantaina päädyin ratsastamaan itsenäisesti. Ratsukseni sain parisen viikkoa sitten saapuneen Limozan. Vierestä katsottuna oli kivan näköinen. Päällisin puolin taas ihan minun ratsuni. Vähän alle 170 cm korkea (165 jos sitäkään?) tummanruunikko tamma pienin merkein (tähti).

Aurinkoinen keli.

Tallissa oli vähän levoton. Ehkä siksi kun kaverit jäivät pihalle. Hyörimistä lukuun ottamatta kyllä tosi kiltti. Ratsastaessa oli alkuun hyvin rauhallinen enkä meinannut saada vauhtia. Aluksi meillä oli kentän takaosa käytössä, myöhemmin hetken koko kenttä ja lopuksi sinne tuli kaksi muuta ratsua ja kolmisin suhattiin ympäri.

Ravista en saanut laukkaa nousemaan. Nostin sitten käynnistä. Hienosti sitten nousikin. Laukassakaan ei oikein edennyt. Ei syttynyt liikkumaan itse. Laukkailin kenttään ympäri ja tein jokusen ympyrän. Ei mitään kovin rankkaa mutta tamma hikosi kaulan alta. Kelinä oli aurinkoinen +13°C.

Hieman iloisempaa ilmettä.

Välikäynnit oli tosi pitkät ja itselläni aika epämotivoitunut olo tehdä mitään. Olisin halunnut vain matkustella käynnissä. Lopulta kun sain vinkin että Limoza tekee hienot vaihdot niin innostuin kokeilemaan niitä. Paremmin se vaihtoi kuin minä. Alkuun paremmin, välillä hyytyi koko laukka. En osannut ratsastaa siihen jatkuvasti riittävää energiaa. Mutta useampi vaihto kuitenkin irtosi.

Smile!
Loppuraveissa tamma eteni itse kivasti. Sangen mutkaton ratsastaa. Ei tuijotellut eikä kiihdytellyt. Vähän eläväisempikin voisi olla.

Ongelmia:
riittävä energia
laukannostot

Parannusta:
tosi kiltti
heräsi loppuun
vaihtoi paremmin kuin minä

Pätkiä meidän menosta:

perjantai 2. lokakuuta 2015

Testaamassa mahdollista vuokrajunnua

Perjantaina lähdin tutustumaan tallikaverin junnutammaan, joka on vuokraajaa vailla. En juuri kysellyt etukäteen. Tiesin että vastassa on vähän kuikelo rautias 4 v Aino. Siellä heppa odotti käytävällä harjattuna. Ei se ollutkaan suokki vaan lämppäri. Mutta ravipuuhista ratsuksi vaihtanut. Oli oikein asiallinen varustaa.

Omistajansa lähti toisella hepalla seuraksi. Käveltiin ensin pihan lenkkiä, sitten ravattiin. Vaikka keli oli tuulinen niin Aino ei hetkunut. Ihanan tolkku. Lämmintä n. +12°C.

Sitten mentiin kentälle pyörimään. Aika kevyesti menin. Käynnissä vähän taivutuksia. Ravi ei edennyt aidoissa ihan niin hyvin. Ympyröitä. Huolellisia valmisteluja. Tuntui vähän tasapainottomalta. Lopuksi otettiin vielä laukkaa kumpaankin suuntaan. Ensimmäisestä nostosta tuli reipasta ravia, oma tasapaino oli mitä sattuu ja ohjaus meni rikki. Laukkaan kuitenkin päästiin. Reippaasti meni ja kulmat tuli aika äkkiä. Muttei ollut pahimmasta päästä nelitahtista. Vasen nousi paremmin mutta eteni vielä vähän lujempaa. Kaarteissa taidettiin olla kummatkin aika kenossa. Nelitahtisuudesta olisin itse lähtenyt pois menemällä reippaammin. Mutta vauhtia oli muutenkin tarpeeksi. Omistaja kehotti kokoamaan istunnalla.

Loppuraveissa tamma oli virkku ja reipas. Vaan yhä rauhallinen muuten. Lopuksi käveltiin aika pitkään. Tulin alas kun heppa rupesi näyttämään väsähtämisen merkkejä. Itselläni ei oikein ole kokemusta siitä minkä mittaisia pätkiä tämän ikäiset jaksavat.

Oikein tolkku ja mukava eläin mutta vakituiseen ratsastukseeni turhan raaka. Vuokrahepaksi kaipaisin vähintään C-tason menijää.

Ongelmia:
tasapainottomuus

Parannusta:
kaikki askellajit löytyi
ei säpsynyt tai tuijotellut

torstai 1. lokakuuta 2015

Hapan ja hidas Pönä

Torstaina oli siis ilta vapaa koska hypättiin Uotilassa jo valoisalla. Ehdin siis kivasti Mallulle iltatunnille. Tänään ratsuarvelut oli pielessä ja sain Pönän. Tamma oli ihan superhapan karsinassa. Yritti purra ja kertaalleen sai napattua vähän kiinnikin. Komentamiset ei auttaneet. Huomion vieminen heinätuppoihin vähän helpotti. Yritin olla palkitsematta kiukuttelusta.

Ratsailla käveltiin pitkät alkukäynnit. Lämmintä oli vähän päälle +10°C ja hämärä syveni nopeasti. Ratsukoita tunnilla oli kivasti vain 3.

Kun aloitettiin ravissa niin alkuun Pönä jaksoi pari kierrosta tikata omalla innolla. Sitten sain sen jotenkin hyydyksiin ja lopputunti oli jonkinasteista puskemista. Alkuverkkana tehtiin kolmikaarisia. Piti taivuttaa huolellisemmin. Ei kovin ihanaa. Työlästä. Väliin kun mentiin uraa pitkin niin siellä sentään sain seilattua altajuoksemisen ja hyytymisen välillä. Parempi sekin oli.

Päivän tehtävänä tultiin askellajien parantamiseksi isoa ympyräkahdeksikkoa. Toinen puoli laukassa, toinen ravissa. Laukat nousi myötäisinä ja tamma oli rento. Mutta unohdin taivuttaa ja jos muistinkin niin ei se aina helppoa ollut. Lisää sisäjalkaa. Raviin piti ottaa istunnalla kun käänsi uuteen suuntaan. Sen poni osasi ihan itse. Omaksi hommaksi jäi tasapainottaa ravia. Alun juoksemisen jälkeen meinasi hyytyä siihenkin. Välillä laukassa heräsi.

Ei ollut kovin ihanaa tänään.

Ongelmia:
poni ei liikkunut vapaaehtoisesti kunnolla eteen
kuski ei muistanut taivuttaa tarpeeksi huolella
hoitaessa superäkäinen tamma

Parannusta:
ratsu oli rento

Kenkä- ja maastoutumisongelmia suhteutetuilla väleillä

Torstaina hypättiin jo puoli neljältä ratsaille. Vihdoin Lidalla valoisalla esteille. Mennessä meinasi vähän sataa mutta tunnin aikana oli puolipilvistä. Lämmintä n. +12°C. T-paita ja fleece turvaliivin alla oli rahtusen liikaa.

Alkuverkat tehtiin rauhassa omaan tahtiin. Lida oli hieman hidas sekä liikkeissään että etenemään. Vähän jännittynyt mutta muuten eteni pohkeesta, säilytti laukat aika hyvin ja kääntyi. Kulmaakaan ei tuijotellut kuin semipahasti.

Hypyt aloitettiin kentän keskellä olleelta ristikolta. Kahdeksikkoa ympäri ja vaihdot. Ekat 3 hyppyä laukat vaihtui. Myöhemmin vasemmasta oikeaan jäi vaihtumatta. Lopulta sekin taas onnistui.

Seuraavaksi tultiin ehkä ekaa kertaa kentällä keskilinjaa: puomi, 2 laukkaa ja okseri. Suunta vaihtui joka hypyn jälkeen. Yhä osa vaihdoista jäi tulematta. Este nousi aika äkkiä. Pelottavan isona sössin taas ekan lähestymisen. Ei osuttu puomille eikä ponnistuspaikkaan. Lida loikki silti pudottaen yli. Seuraavalla kerralla uskalsin jo ratsastaa kun luotin siihen että päästään yli. Niin päästiin ja laukkakin vaihtui. Tuijottelu paljasti okserin olevan metrissä. Jotenkin se oma ratsastus vain koomaantuu kun jännitän esteen kokoa. Lisää siedätystä.

Sitten luvassa oli rata täynnä suhteutettuja linjoja. Jee! Kuvaajakin löytyi. Esteetkin oli kivan isoja heti alkuun. Ennen omaa vuoroa ajattelin että tasainen rytmi ja odota hyppyjä. Muistin tämän ensimmäiseen kulmaan asti. Rata meni tosi hankalasti. Ei päästy paikkoihin vaan ajauduttiin joka esteelle ihan pohjaan. En ollut ihan varma että olinko se minä vai Lida.

Johonkin väliin tultiin keskilinjan pystylle ihan juureen. Lida pysähtyi ja hetken empimisen jälkeen hyppäsi paikaltaan yli. Esteen jälkeen jatkettiin eri suuntiin ja muksahdin alas. Pää taas viimeisenä kenttään kunnon piiskaliikkeellä. Estekin putosi. Vauhti oli niin nollissa että jotain toimenpiteitä tarvittiin. Syyksi paljastui heiluva toinen takakenkä. Se kiskottiin irti ennen toista kierrosta. Tämän jälkeen hypättiin rata uudestaan ja Lida eteni innokkaammin. Yhä tosin sählättiin ja pudotettiin paljon. Viimeisen linjan pysty ylittyi nyt ok mutta okseri ei. Lida kielsi ja hyppäsin joukkoon. Taisin koomailla ja tuupata. Ihan hyvä että Lidaltakin löytyy vähän itsesuojeluvaistoa eikä aina mene. Läheltä piti etten onnistunut hyppäämään puomien väliin puhtaasti. Potkaisin kuitenkin jalallani tolppaa sen verran että takapuomi putosi.

Sakkokierroksella hypättiin ilman okserin takapuomia. En muista hypättiinkö vielä okserinakin.

Suosikkitehtäväni laukansäätely mutta tänään askelmäärät oli hukassa. Kauhistelin isoja esteitä enkä osannut ajatella säätöä.

Ongelmia:
isot esteet pelotti kuskia
heiluvat takakengät
ponnistuspaikat hukassa
kuski ei pysynyt kyydissä
Lida kielsi
ei jäänyt kovin voittajaolo

Parannusta:
päästiin alkutunnista metrin okserista puhtaasti yli
tehtävä oli kiva

Pätkiä tunnista: