maanantai 31. lokakuuta 2016

Tekniikkaa pakkasessa

Estetunnille sain tuttuun tapaan Listran. Tamma oli koulutunnilla jo valmiina ja suojat unohtui. Mutta kuulemma niin pieniä esteitä luvassa ettei haittaa. Ratsukoita oli 3 ja keli rupesi tuntumaan jäätävältä. Vetäisin turvaliivin niskaan ihan lämmityksen takia. Poistuessa oli pari astetta pakkasta.

Käveltiin pitkään ja hartaasti alkuun. Sormet ja varpaat meinasi kylmettyä. Listra on kuulemma helpompi saada taipumaan kuin menemään suoraan. Minä en sitä kyllä tänäänkään saanut kovin helposti taipumaan. Ulkotuen kanssa taipui niukasti. Ilman ulkotukea paremmin mutta mielestäni kaatui sisään. Jotain kanttailua ainakin tapahtui. Mutta kulmissa varsinkin piti kuulemma höllätä paremmin ulkoa että mahtuu taipumaan. Kerrankin näin, yleensä tulee vain huutia kun ulko-ohja löystyy kulmissa. Tänään tamma eteni ravissakin ihan hyvällä energialla itse eikä tarvittu laukkaherätyksiä.

Verkassa haettiin heppoja herkiksi avuille. Pysähdyksistä laukkaan ja takaisin. Yläkroppani kallisteli alkuun kuulemma liikaa taakse, varsinkin pysähdyksissä. Korjaantui kuulemma mutten ollut itse ihan tyytyväinen. Istunta keveni liikaa satulasta jarrutuksessa. Tänään itselläni oli jo jotain ajatusta vaihdoista. Lähes pyynnöstä eikä monta askelta ristilaukkaa.

Ensimmäiset hypyt tultiin lyhyessä laukassa tynnyrille molemmista suunnista. Se kelpasi heti.

Olikohan heti tämän jälkeen kun tultiin päivän rata. Kolme kierrosta yhteensä. Kulmapysty, tynnyrit ja heti perään seis. Toinen kulmapysty ja ennen kavalettilinjaa seis. Kavaletit 1 askeleen väleillä. Pystyillä oli korkeutta ehkä 70 cm mutta silti en osannut ratsastaa niille kunnolla. Yritin ajatella eteen ja lyhyenä mutta ei hypätty Listran kanssa aina samasta paikasta ja välillä nypin taas juureen. Kakkoskierroksella piti ottaa ykkönen heti perään uudestaan. Toiselle pystylle hyppäsikin sitten askelta ennen ja kävin taas yläilmoissa. Ohjaus oli hetken rikki ja kierrettiin seuraava este väärältä puolelta mutta sitten sain jatkettua. Vasta kolmannella kierroksella sain tynnyrin jälkeen pysähdyttyä merkille. Kaksi ensimmäistä meni n. 1,5 metriä pitkäksi joka vähän yllätti. Aiemmin kun ollaan oltu näissä niin hyviä.

Kavalettilinjalle pysäytys ja kavaletit meni joka kerta aika siististi. Ekalla kerralla vähän himmailin väleihin. Toinen oli siistein kun nautin maisemista ja yritin olla mahdollisimman aloillani. Kolmannella tuli väärä laukka ja yritin korjata sitä lennosta. Ajauduttiin vähän vasempaan reunaan ja kiihtyi mutta vaihtui se laukkakin.

Lopuksi tultiin vielä kavalettilinja toiseen suuntaan ja pysäytys päähän. Listra tuli juureen ja tuntui menevän tehtävän aika kiitoa. Sain kuitenkin seis ehkä metrin ennen merkkiä. Tämä riitti tätä.

Vikana hypättiin vielä tynnyrit pystyssä. Juureen tuli kavaletti auttamaan paikan näkemisessä. Este oli valossa ja mentiin ihan siististi yli molemmista kierroksista. Helpotti kummasti kun näki. Jotenkin en edelleenkään hahmota etäisyyksiä kunnolla hämärässä.

Loppuverkassa Listra oli alkuun vähän kiireinen mutta kun taivuttelin sitä pidemmälle kaulalle niin taipuikin eikä vain kanttaillut. Parani. Tämänkin kohdan voisin kyllä ottaa vielä opetuksella. Raveissa otti yhden sivusäpsyn, taisi huomata tötterön vasta kohdalla. Loppukäynneissä pitkin ohjin ilman jalustimia loikkasi vielä toisen kerran, nyt onneksi eteen. Ei enää neljättä kakkua lokakuulle!

Ongelmia:
sormia ja varpaita paleli
jarrutusmatka tynnyrin jälkeen olikin pitkähkö
ponnistuspaikat pystyille!

Parannusta:
vaihdoista rupesi olemaan ajatusta
pystytynnyrit meni siististi
teknisempi tunti oli kiva

Yhä vähän löysä Dumbo

Maanantain koulutunnille sain taas Dumbon. 6 ratsukkoa ja keli oli ensimmäistä kertaa tälle syksylle pakkasella. Silti toppaliivi piti purkaa kesken tunnin pois kun tuli kuuma. Virittelin tänään ponikannukset jalkaani ja otin kouluraipan mukaan. Eipä kannuksista juuri iloa ollut, samanlainen vähän veltohko oli kuin aiemminkin. Raippa lohdutti enemmän.

Ei mitään kovin ihmeitä tehty. Aika pitkään käyntiä alle, itse taas vähän lusmusin enkä taivutellut kunnolla. Hepo kiemurteli hieman omiaan. Ohjattuja siirtymiä käynnistä seis ja ravia ensin keventäen, myöhemmin sai istua alas. Aavistuksen löysä ja raviin pääsy oli hidasta. Ensimmäisestä pohjeavusta ei tapahtunut mitään. Rupesin sitten avustamaan siirtymiä pohkeen jälkeen raipalla eikä niistä erityisen ripeitä tullut siltikään. Parani kyllä. Alaspäin vähän vanuttiin, ei ollut siis paino kunnolla takasilla.

Laukat otettiin käyntiosastosta vuorotellen. Tehtiin ympyrä tai voltti mennessä. Laukkakin olisi voinut olla aktiivisempaa. Ekalla kerralla pudotti omia aikojaan raville ja pyöräytin hepalle sakkokierroksena vielä uuden laukan ylle. Minä päätän koska laukka riittää. Kääntyi ok mutta kulmat oli vähän tasapainottomia. Enkä edes huomannut ettei suorilla menty aina suoraan.

Tänään meni kivan loppuun ennen kuin kentälle rupesi ilmestymään esteitä. Tuijoteltiin niitä taas yhdessä hepan kanssa ja hidasteltiin. Onneksi pari ohitusta riitti eikä paikallaan olevat esteet enää jännittäneet.

Lopputunnista tuli esteopelta noottia että ei saa pitää Dumbolla kannuksia eikä oikeastaan raippaakaan. Tuli kovin syyllinen olo. Kannuksista voin kyllä hyvin luopua mutta ilman mitään raippaa ei valitettavasti taitoni riitä saamaan ratsua kunnolla liikkeelle. Potkimisestakaan en tykkää. Liikkumattomuus taas ei ole vaihtoehto. On se kurjaa kun ei osaa.

Ongelmia:
yhä pikkuisen veltto ratsu
tuijoteltiin esteiden kasausta

Parannusta:
nosti laukat eikä ollut pahasti hidas

perjantai 28. lokakuuta 2016

Syyskelissä Sokeri ei onneksi sulanut alta

Kävin harjaamassa Sokerin jo ennen ensimmäistä tuntia. Tuntien vaihtumisen aikana ei satanut mutta koko lopputunnin tihutti vähän enemmän. Onneksi kesti aika pitkään ennen kuin rupesin kastumaan läpi. Rainlegsit auttoivat melko pitkään mutta lopulta tuntui taas siltä että istuisi ammeessa. Hurjimmat kanssaratsastajat olivat t-paidassa, itse monen vaatekerroksen alla. Ilman toppaliiviä sentään tällä kertaa. Yhä n. +8°C. Ratsukoita tunnilla oli 6 ja taas kentällä oli pari puomia.

Heti alkuverkassa yritin saada Sokeria reippaaksi ja lyhyeksi. Myötäys tuli oikeastaan vain vasemmassa kierroksessa kun asetin ulos. Aloitin aika kiltisti ja kevyen ravin hölkässä en saanut tammaa ihan niin hyvin otteeseen kuin ehkä käyntialoituksessa olisin saanut.

Melko pitkään ratsastettiin ravissa pääty-ympyröitä. Valopäädyssä oli kaksi puomia. Tarkoitus oli päästä kolistelematta yli. Kierroksella tuli siis kolme ylitystä ja yleensä meille yksi takajalkaosuma per kierros. Kohota edestä, pohkeilla eteen ja sisäohjasta ei saa jäädä vetämään. Kunnon ulkotuki ettei ratsu kaadu sisään. Sisäohjasta höllääminen oli vaikeimpia asioita toteuttaa. Kunnollisella ulkotuella kun tuppasi turpa kääntymään ulos heti kun yhtään löysäsi. Kertoo jotain sisäpohkeesta. Kuulemma sisätakasen askel muuttui heti sidotummaksi kun pidin sisäohjasta.

Laukkaosuus tultiin nostamalla laukka maapuomilla. Ympyrä puomien yli laukassa ja reilu puoli kenttää laukkaa perään. Käytännössä pyöräytin väliin laukassa voltin ja raviosuuksilla ruuhkautui niin että piti volttailla ja loppua kohti mentiin käyntiä ja pysähdeltiin. Alkuun oli vaikea päästä täsmällisesti laukkaan, osua ympyrän kaarelle ja puomeille, saada laukka rullaamaan ja myödätä vielä sieltä sisältä. Toistojen myötä parani melko kamalasta kelvolliseksi. Tiukkaa ulko-ohjaa parempi oli eläväisempi ulkotuki jonka avulla sain lopulta nenää vähän sisään laukassakin. Laukkaosuus tunnista mentiin ilman jalustimia.

Lopputuntia kohti rupesin oikeasti vaatimaan vähän napakampaa ja lyhyempää menoa ravissa. Ihan ilmaiseksi se ei tullut vaan piti alleviivata että jalkoja nostellaan ja pää kannetaan ihan itse. Vielä parempaa työntöä takaa alle olisin kaivannut. Meinasi vähän yrittää painua matalaksi ohjille mutta hyvin osasin estää. Pätkittäin orastavan hyvää. Parempaankin ollaan pystytty mutta ei tämä erityisen huono ollut.

Loppukäynnit tehtiin melko pitkän kaavan mukaan ja siinä rupesi iskemään vilu. Takki ei onneksi vuotanut pahasti läpi.

Ongelmia:
laukkaosuuksilla ei loistettu
loppukäynneissä tuli kylmä
vähän yksitoikkoinen tunti

Parannusta:
ravissa sain napakoitettua menoa lopuksi
ei harmittanut olla pimeässä, kuraantuvassa sateessa (märkänä)

Apuohjaton Listra puomeilla

Perjantaina päädyin taas tuplatunneille. Tallin puolestakin kyllä vähän houkuteltiin. Keli oli syksyinen eli pimeää ja tihkuista. Lämmintä kuitenkin +8°C pintaan. Tamma oli mennyt yhden tunnin alle ja kuski ehti riisua piuhat. Sain luvan kokeilla mennä ilman ja ihan rennostihan se sujui. Ratsukoita tunnilla oli 4.

Ihan alkuun tehtiin käynnistä pysähdys ja mentiin silmät kiinni 10 askelta käyntiä. Tämä onnistui ihan hyvin. Seuraava haaste oli tehdä voltti silmät kiinni. Ei mitään hajua muodosta ja suunnat meni ihan sekaisin. Oltiin kuitenkin menossa oikeaan suuntaan kun avasin silmät. Vaikka oltiinkin kentän avoimella sivulla eli tyhjää tilaa oli joka suunnassa.

Ravissa Listra ei alkuun taipunut kovinkaan hyvin. Tehtiin loivia kiemuroita ja voltteja sekä muualle että kiemuroille. Tänäänkin parkkiksen päädyssä oli maapuomeja. Alkuun vain ravailtiin niitä yli. Melko pian lisättiin perään kavaletti. Harjoitusravissa puomien ja kavaletin yli, sen jälkeen käyntiin, kulmasta laukannosto ja laukassa sai tehdä ympyrän. Laukat nousi aika siististi ja laukassa tamma tuntui taipuvan paremmin. Missään vaiheessa ei kiihdytelty pahasti. Puomeille tuli välillä vähän kiireellä tai jos himmailin ja ajattelin ylös niin saattoi pudottaa käyntiin.

Tätä puomitehtävää mentiin käytännössä koko tunti. Vähän vähempikin määrä toistoja olisi riittänyt, nyt meni vähän tylsäksi pitkän päälle. Eikä huomattavaa parannusta enää tapahtunut.

Missään vaiheessa Listra ei jännittynyt pahasti. Semmoista pikkujäykistelyä eli ravissa taipuminen ei aina onnistunut kovin helposti. Mutta kulki tasaisesti ja itse yritin kertoa hellästi ja selkeästi mitä tahdon. Ihan ok tunti. Hyvin pärjättiin ilman piuhoja.

Ongelmia:
puomeilla temponsäätely
taivuttaminen ravissa

Parannusta:
laukat nousi aika täsmällisesti
suht rento

torstai 27. lokakuuta 2016

Ponihumputtelusta tulikin Hoo

Torstaina olin muka tunnin jälkeen umpijäässä. Silti jäin luuhaamaan tihkussa tallille. Siivosin kentältä läjiä ja pohdin että jaksaisiko vielä ratsaille. Lopulta totesin että sama se on mennä tunnille kun olen vielä paikalla. Lähdin toivomaan ratsua. Olisin voinut ottaa ponin humputteluun. Lopulta tarjolle tuli taas jokerikortti, jonka olemassaolon olin täysin unohtanut. Harmonia.

Sain varustukseen apua ja kädestä pitäen ohjeistuksen kuinka erikoisjalkkareihin saa kierteet. Nyt tuli kuolaimet suuhun. Taisi olla perus nivel. Tamma oli hoitaessa pääosin asiallisesti. Ei oltu lopulta edes pahasti myöhässä. Ratsukoita tunnilla oli 6. Selässä hämmästelin taas kuinka muhkea kaula Hoolla on ja kuinka leveä se onkaan. Listran jälkeen tuntui etteivät jalkani taivu sen ympäri.

Alkutunti tehtiin voltteja ja loivaa kiemuraa. Pikkuisen oltiin molemmat löysiä. Ratsu tuntui vanuvalta märältä pumpulilta. Vähän näyttikin. Toisella sivulla oli ensin puomeja, joiden avulla tehtiin siirtymiä. Ravista käyntiin kahden puomin välissä, myöhemmin seis. Vähän ahdasta oli mutta mahduttiin. Tähän käytettiin aika paljon aikaa. Jossain välissä tehtävällä oli puomi, kavaletti ja puomi ja mentiin niistä ravilla yli. Väliä vähän säädettiin meille pidemmäksi mutta välillä tultiin lyhyemmälläkin. Alkuun kolisteli, paransi sitten. Muualla tuntui laiskemmalta mutta puomeilla innostui.

Pyörittelyissä tasoittui ravissa aika hyvin ja loivalla kiemuralla onnistui suunnanvaihdot turvan nousematta. Oli rento ja tasainen, löysyyden kanssa rajamailla. Myöhemmin rupesin työstämään siirtymiä volttien sijaan. Ihan hyvä veto.

Viimeisenä puomitehtävänä tultiin puomien väliin käynnissä ja pysähdyttiin siinä. Pysähdyksistä laukannosto ja laukassa sai tehdä ympyrän tai pari. Alkuun laukat nousi hyvin, sitten puomi rupesi haittaamaan. Lopuksi sain onneksi taas korjattua. Hoo pysähtyi kyllä mihin halusin mutten ollut ihan varma että mihin kohtaan se kannattaa pysäyttää. Molempiin suuntiin hepo pyöristyi laukkaympyrällä. Tästä vielä lisähaastetta ja ope halusi että otetaan laukan jälkeen suoraan seis. Tämäkin parani toistoilla. Pysähtyi vetämättä mutta aavistuksen töksähtäen ja etupainoiseksi valahtaen. Ilman raviaskelia kuitenkin. Harmonia onkin lempiratsuni tässä puuhassa.

Loppuravissa sain heräteltyä meidät hetkittäin ihan hyvin liikkeelle. Eikä hepo missään välissä yrittänyt maata ohjilla samoin kuin hackamoren kanssa. Tunti venähti vähän ylimittaiseksi mutta jaksoin ihan hyvin. Enemmän peruslöysyyttä kuin puolikuntoisuutta.

Ongelmia:
pientä löysyyttä

Parannusta:
siirtymät parani
oli aika tasainen
3 pyöreää askellajia

Hyvää säätöä ja turvaliivin riemuja

Arvasin oikein ja torstain estetunnille sain taas Listran. Hepat oli nakuna pihalla eli märkiä. Oli Listra vähän mutainenkin. Kelinä tihkuinen +6°C. 3 ratsukkoa.

Kentälle kasattiin pysty, okseri, neljän kavaletin jumppa sekä tynnyrieste. Alkuverkat oli pitkät ja taivuteltiin huolella. Tai siis yritettiin. Listra taipui allani huonosti ja oli alkuun aika jäykkä ja säpsyilevä. Kaivan jaloilla kuulemma liikaa enkä huomaa tamman tarjoamia pieniä reaktioita. Ravissa oli vähän veltto ja otettiin pienet laukkapätkät, joiden avulla heräsi ravaamaankin.

Verkkalaukat oli harvinaisen pitkät. Tämä oli itselleni helppo osuus. Istuin kevyessä istunnassa ja ohjasin. Listra sai paahtaa haluamaansa vauhtia. Eikä juuri hidastunut kierrosten myötä.

Hypyt aloitettiin tynnyreille käynnissä. Ekalla kerralla tamma pysähtyi eteen mutta sain sen kuitenkin loikkaamaan yli. Ei yllättänyt yhtään etten osannut istua hypyissä mukana. Notkuin kuitenkin matkassa. Ravissa tuntuu yleensä hankalalta mutta käyntiylityksiin verrattuna ravi oli helppo.

Laukassa tultiin 4 esteen rata. Ykkösenä vesimattopysty, sitten 4 kavaletin jumppa, okseri takapäädystä sekä seuraavalta sivulta tynnyrit. Ensimmäinen kierros oli pikkukorkeudella, toisella ehkä 80 cm. Vetäisin turvaliivin päälle jo tässä vaiheessa. Taidettiin loikkia vielä n. 90 cm korkeudella. Pari kierroksista oli pidennettyjä eli tynnyrin jälkeen jatkettiin vesipysty heti perään, tiukalla kaarteella kavaletit toisesta suunnasta ja toisella tiukalla kaarteella okseri toisesta suunnasta. Taas nypersin ponnistuspaikat juureen. Kavaletit meillä meni helposti ja sujuvasti joka kerta. Tiukat kaarteet oli oikeasti aika tiukkoja. Meinasi mennä pitkäksi. Ennen okseria vauhti kuoli kaarteeseen mutta onneksi hepo oli menossa ja parissa askeleessa sai laukan kuntoon.

Tämän jälkeen tultiin tynnyreillä laukassa yli ja seis. Sitten 180 asteen käännös ja uudestaan. 3 hyppyä. Pysäytettiin aidalle eli ei edes kovin pikaisesti. Helposti ja siististi meni.

Mustilla pienillä hypyt ei taas loppuneet tähän vaan tultiin vielä korotettu kierros. Pysty, jumppa ja okseri. Pysty oli 105, okseri 110. Vähän kuumotti mutta ensimmäinen kierros oli oikein hyvä. Otettiin vielä toinenkin. Alku taisi siinäkin mennä ok mutta okserille paikka ei osunut ja yritin tuupata kaukaa. Ei kelvannut Listralle vaan koukkasi ohi ja minä hyppäsin selkä edellä esteen joukkoon. Onneksi oli se turvaliivi! Pidin ohjista ehkä tarpeettoman pitkään kiinni. Lopulta oli pakko päästää irti. Heppa antoi onneksi kiinni ja itse puhaltelin mielestäni hirmuisen pitkän ajan istualleni maassa. Sykemittari kertoi että tässä kului 8 sekuntia.

Ei tämä sitten ollutkaan päivän viimeinen hyppy vaan päästiin sakkokierrokselle. Pysty alle ja okseri vähän laskettuna uudestaan. Meni yllättävän helposti vaikka pelkäsin että epävarmuus iskee jompaan kumpaan tai molempiin. Sitten okseri nousi ja uudestaan. Yhä maltoin odottaa että Listra lukitsee esteen ja sitten vasta lähdin mukaan hyppyyn. Vieläkin este nousi ja tultiin. Edelleen kiva ja helppo. Totesin että nyt riittää ja openkin mielestä riitti. Okserikin oli taas samoissa mitoissa kuin keilatessa. Ihan hassua miten helpoksi homma meni loppua kohti. Ei mitään epäröintiä. Kivaa ja sujuvaa. Toki muistona tuli kankun kokoinen mustelma. Muttei ollut kipeä kuin vuorokauden.

Loppuverkassa tamma taisi olla hyvä. Loppukäynnit käytiin laavulla. Kaikesta huolimatta olin tuntiin taas hyvin tyytyväinen.

Ongelmia:
nypin paikat lähelle
tuuppasin kahdesti ja toinen oli kohtalokas

Parannusta:
jumppa meni aika siististi, istuin rauhassa ja laukka vaihtui
110 cm lopulta myös onnistuneesti yli useamman kerran

maanantai 24. lokakuuta 2016

Ponijumppaa

Estetunnille oli jaettu kolmelle kuskille vaihtoehtoratsut. Mulle Ressu/Listra. Arvasin kuinka siinä käy ja mulle jäi Ressu. Poni ei ole juurikaan hypännyt viimeaikoina ja edellisellä kerralla (3 viikkoa sitten) oli sen verran epäluotettavan näköinen ettei oikein vakuuttanut. Ratsukoita tunnilla oli 5 ja sanoin meneväni oman jaksamiseni mukaan.

Ei alkanut kovin lupaavasti kun pohkeista tai kouluraipasta poni ei juuri karvojaan väräyttänyt. Eikä apujen voimistaminen auttanut. Onneksi minulla on näihin jipponi. Kunnon eteenpäinpyytävä takanoja syvälle satulaan, pohkeilla pyyntö eteen ja raipalla tasaista eikä edes kovin kovaa naputusta kunnes poni ymmärsi edetä. Siitä heti avut pois ja kehut. Ei tarvinnut toistaa kovin monesti kun Ressu muisti että pohkeista piti mennä eteen. Alkuravissa en tyytynyt ensin ehdotettuun mummoraviin vaan vaadin että edetään ihan kunnolla. Laukassa löytyi lopulta se reipas ponikiitovaihdekin.

Heti alkuverkka oli kunnon hiillostusta. Volttailtiin ja tehtiin siirtymiä. Laukasta käyntiin ja takaisin, myöhemmin laukasta seis ja takaisin laukkaan. Hidasti lopulta ihan asiallisesti mutta takaisin laukkaan ei päästy ihan sellaisella ampauksella kuin olisin halunnut. Laukassa tehty suunnanmuutos ja vaihto saatiin lopulta tehtyä laukassa pysyen. Mutta aika paljon vauhtia se vaati että vaihto tuli. Volteilla ei pyöristynyt kuin käynnissä. Ravipätkien väliin otin omin lupineni vähän käyntiä sekä paremman taivutuksen että oman hengähdyksen takia.

Hypyt aloitettiin takasivun pystyltä (ratapiirroksen este numero 1). Ensin turvallisesti ehkä 60 cm. Ekalla hypyllä en yhtään luottanut että poni menee yli enkä ollut menossa. Pomppasikin kaukaa ja jäin yläkropalla jälkeen. Toinen ylitys meni paremmin. Sitten este nousi isoksi vaikka tänään piti pomppia vain hyvän mielen miniesteitä. Tunnin jälkeen mittaus sanoi että 85 cm. Mentiin tämäkin kerran ja toisen kierroksen skippasin.

Seuraavana vuorossa oli trippeli. Sen edessä oli yksi neljästä upouudesta kavaletista. Väli taisi olla 1 laukan verran, en muista enää varmaksi. Heti ekalla yrityksellä ei tultu ihan tarpeeksi lujaa ja Ressu tyssäsi trippelille. Vaikka korkeutta oli ehkä 60 cm. Olin taas turvaistunnassa enkä juuri järkkynyt satulasta. Toisella yrityksellä tuli ylitys. Tämän jälkeen trippeli nousi ja skippasin taas suosiolla.

Oma näkemys ratapiirroksesta.
Sitten tultiin jumppaa innariväleillä. Ekalla kierroksella välit olivat pidemmät ja Ressu tikkasi vikaan 3 metriin kokonaisen askeleen. Puhtaasti yli. Sitten saatiin helpotusta ja pienille mustille tuli lisähaastetta kun välejä lyhennettiin. Myös pysty ja okseri nousivat. Tultiin tämä vielä kerran vai pari. Vika kerta oli mielestäni oikein hyvä ja siihen olisin voinut omalta osaltani lopettaa. Ope kuitenkin halusi vielä radan enkä tarpeeksi määrätietoisesti kieltäytynyt, joten päädyin hyppäämään ykkösen ja jumpan. Joku lörähdys välissä kävi, sillä Ressu juoksi vesimatosta oikealta ohi. Kerrankin ninjailin ja pysyin kyydissä vaikka tasapaino järkkyikin. Enkä edes kovin pahasti roikkunut suussa.

Tästä seurasi tietysti sakkokierros ja nyt mentiin taas melko täysiä. Jollain kierroksella piti kyllä ottaa lähestyminen uudestaan kun raipasta poni pukitti ja vaihtoi laukan vääräksi. Nyt selvittiin linjastakin puhtaasti ja kuvittelin jo että se oli siinä.

Opella oli erilainen näkemys ja vaihdettiin vielä kolmeen pekkaan ratsut päittäin. Sain nyt sen Listran. Jalustimia en lähtenyt säätämään. Kyytiin, laukka päälle ja ristikon yli. Ei riittänyt vielä siihenkään vaan loikittiin tehtävät yksitellen yli. Pysty isompana ok. Nyt varmistelin Ressun jälkeen tarkkaan että koska meidän laukka on hyvä. Ja alkuun alitajunta unohti että ratsu vaihtui. Listra loikkasi vähän erilailla eteen ressupohkeista kuin poni. Pystylle tuli ihan tyylikäs hyppy rauhallisemmasta laukasta. Jumpalle piti myös mennä rauhassa ja muistin taas ajatuksen myös lyhyestä hevosesta. Ok, mutta vedelle olisin halunnut myödätä paremmin. Trippelille aavistus isompaa laukkaa ja sekin helposti. Sama juttu että olisin halunnut myödätä vähän paremmin. Muttei tammalla ollut pienintäkään aikomusta jättää hyppäämättä tai esteen jälkeen spurttailla mihinkään. Hienosti hanskassa. Ja sitten vihdoin riitti!

Loppuravit menin Listralla vähän puolivillaisesti. Ei oikein taipunut eikä myödännyt vaikka yritin ylitaivuttaakin. Käynnissä en jaksanut hiillostaa vaan muutaman voltin ja myötäyksen jälkeen annoin kävellä pitkin ohjin.

Ei tämä tunti onneksi ollut niin kuolemaksi kuin pelkäsin. Jaksoin jopa yllättävän hyvin. Mutta huomasi että jotain vikaa minussa nyt on. Sykkeet laskivat huonosti ja uuvutti ihan erilailla kuin yleensä.

Ongelmia:
Ressulla kaksi kieltoa
olin yhä hyydyksissä

Parannusta:
kerrankin ninjailin kyydissä enkä pudonnut
poni eteni ihan reippaasti
Listran kanssa oli erilailla helppoa

Totaalihyytymisestä keskittymisen karkailuun

Maanantaina sain koulutunnille ratsukseni taas Dumbon. En tästä erityisemmin riemuinnut mutta koska ruuna oli hoidettaessa niin symppis niin ei kyllä haitannutkaan. Aiemmin päivällä oli tihuttanut mutta nyt oli kuivaa ja pohjakin hyvä, +4°C. Ratsukoita tunnilla oli 4 ja pimeys iski nopeasti päälle.

Alkuverkassa Dumbo oli vähän löysä eikä mukana ollut kouluraippa auttanut pelkällä läsnäolollaan. Itsekin olin löysänä enkä oikein jaksanut patistella. Kun oikein tsemppasin saatiin muutama parempi pätkä. Testasin piruuttani myös kokoamista ja vaikka vähän löysäksi menikin niin jotain hyvin etäisesti piffimäistä sieltä irtosi. Vähän kuin Pallen kanssa mutta löysempää.

Tunti aloitettiin kahden puomin ylityksellä. Pitkin ohjin käynnissä Dumbo oli sitä mieltä että puomia ei voi ylittää. Hyvin pitkän ja hartan patistelun jälkeen sain sen kuitenkin yli. Loikalla. Toinen meni vähän helpommin. Toinen kierros tultiin Pönän perässä ja päästiin aika vähäisellä empimisellä yli. Sen jälkeen puomit oli todettu vaarattomiksi ja ne saattoi ylittää jännittämättä. Ensin ravailtiin niiden yli, myöhemmin tehtiin ensin käyntisiirtymä, sitten pysähdys väliin. Muualla meidän ravi oli sen verran reippaampaa kuin Wanesalla että ensin tein ylimääräisen voltin joka kierroksella, myöhemmin rupesin lusmuamaan käyntipätkiä. Jostain kumman syystä alkutunnin hyytymys ei mennyt tavalliseen tapaan ohi vaan pikemminkin paheni.

Laukkatehtävän aikaan kentälle tuli muut estetuntilaiset kasaamaan esteitä. Dumbon keskittymiskyky rakoili pahasti ja ihmisten kohdalla piti ottaa sivuaskelia. Laukasta tuli paljon rikkoja raviin ja koska olin itse löysä ja valmistelin puolivillaisesti niin nostotkin oli välillä niin kelvottomia ettei päästy laukkaan. Laukka ei oikein rullannut ja siirtymiset laukasta käyntiin oli aika vitsi. Paremmalla tsempillä siitä olisi voinut tullakin jotain. Välillä otin muutaman oman siirtymisen. Laukattiinpa epähuomiossa yhden puomin yli, jota en huomannut hämärällä takakentällä. Dumbokin huomasi vasta kohdalla että herranjumala ja sivuloikalla mentiin jotenkin yli/ohi.

Toinen suunta ei ollut juuri parempi vaikka kenttä hiljeni ja hepo lopetti pahimmat tuijottelut. Tämän jälkeen piti tehdä ravissa loivaa kiemuraa. Hyydyin ihan täysin ja huolestuin tästä. Luovutin. Ohjat lörpötti puolilöysinä. Sain luvan lopettaa mikäli en jaksa ja otin samantien käyntiin. Huonon päivän ahdistukset purki pintaan. Tiedä sitten minkä verran uupumuksesta oli fyysistä ja mikä henkistä. Vähän huoletti miten jaksan estetunnin mutta enhän voinut luovuttaa.

Ongelmia:
maapuomit oli pelottavia
kuski oli ihan poikki
heppa tuijotteli eikä keskittynyt
molemmilta aika löysä suoritus

Parannusta:
ravia sai hyvin koottua
kunnolla tsemppaamalla tuli pari asiallista pätkää
puomeista päästiin lopulta yli

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Aikavirhe, puomivirhe ja sininen ruusuke

Tallinmäen kisasunnuntaissa oli tarjolla luokat 70 - 100 cm ja kaikissa taas ihanneaika-arvostelu. Haaveilemaani metriin ei tullut kvaaleja, joten hypättiin 80 ja 90. Rata oli näissä onneksi sama, ihanneaika vain vaihtui. Radan pituus 300 m. 80-luokassa tähdättiin 60 sekuntiin tempovaatimuksella 300 m/min. 90-luokassa tempovaatimus oli 325 m/min ja ihanneaikana 56 sekuntia.


Ratapiirros.

Hempan kanssa lähtövuoro oli kasikympissä vikana. 70-luokan jälkeen välissä oli lanaus, joten ei ollutkaan kamalaa kiirettä. Lopulta odottelin vielä hetken ennen kuin laitoin Hempalle suitset ja lähdin pihalle. Luokka päätettiin kuitenkin aloittaa 10 minuuttia sanottua aiemmin. Onneksi ehdin kuitenkin verkata riittävästi.

Hemppakin aloitti verkan vähän Silviiran tapaan. Puhisi ja oli jännittynyt. Ei onneksi pukitellut mutta muutaman kerran pomppi omiaan. Portin kohta oli jännä paikka. Samoin verkassa läheltä laukassa ohi suhanneet vieraat hevoset. Hempankin kanssa useampi kierros tasattiin ensin sykkeitä ja tarpeen mukaan käänsin ratsun ajatuksia itseeni. Ravissa ei onneksi ollut enää ihan niin lentoon lähdössä. Temponmuutoksia ja taivutteluja. Laukassa sama juttu. Otin muutaman spurtin eteen ja sehän lähti. Jarrujen kanssa oli vähän heikommin mutta hidasti kuitenkin. Tänään taas nyki ohjia ja toisinaan olin siksi vähän kaulalla. Alkuun oli aikamoinen ruuhka mutta kun ruvettiin työskentelemään oli jo hiljentynyt sen verran että mahduttiin.

Verkkahyppyjä otin ensin ristikolle pari. Välissä käveltiin hetki. Hemppaa en ihan niin säästellyt vaan ajattelin että pahimmat pöllövirrat on hyvä purkaa pois ennen radalle pääsyä. Myöhemmin hyppäsin ristikon vielä toisesta suunnasta ja pystyn ja okserin kertaalleen. Meni ihan ok. Saattoi olla aika hyvin myötälaukatkin.

Sen verran olin ekasta luokasta nähnyt että käytännössä kaikki menivät liian lujaa. Mutta tiesin ettei auta himmailla. Suunnitelma oli ratsastaa kuin A.2.0 ja tehdä kunnon pitkät tiet seiniä nuohoten. Päästiin edellisen ratsukon ajaksi maneesiin. Käveltiin pois jaloista ja käytiin lopulta kääntymässä yleisöpäädyssäkin. Kunnon herättely ja menoksi. Muistisäännöt tänään oli että eteen ja lyhyenä.

Ei kolisteltu eikä paikat olleet kovin hassuja. Pari laukkaa korjasin ravin kautta. Kasille vähän hidasti ja tuntui empivän. Siinä oli muuri, jolle eilen kiellettiin. Päästiin kuitenkin yli. Suht tasainen ja tarpeeksi rauhallinen suoritus, ei estevirheitä. Oltiin lopulta turhankin rauhallisia ja tuli yksi aikavirhe liian hitaasta ajasta. Mutta halusin korjata laukat, joten ihan tietoisella päätöksellä kävi näin. Ei näemmä ole hahmotuskykyä että koska olisi sitten hyvä.



Lainasin Hemppaa välissä Kaisalle palkintojenjakoon. Oli ihan asiallisesti eikä poukkoillut pahasti. Jatkoin siitä sitten suoraan ysikympin verkkaan. Ensin useampi kierros kävelyä kentän ympäri. Tässä oma lähtövuoro oli kolmantena ja nyt jo tajusin että luokan alusta menee siis ihan pari minuuttia että pääsen maneesiin.

Vähän ravia ja laukkaa alle ja sitten hypyt. Tosin heti eka hyppy pystylle ei noussut tarpeeksi ja otettiin puomi etusilla alas. Ehkä Hemppa sittenkin vähän uuvahti? Ei ollut verkkavahtia, joten meni aikamoiseksi huhuiluksi että saatiin este takaisin ylös. Odotellessa hyppäsin okserin ja päätin että jos pystyä ei ehdi ottamaan uusiksi niin sitten se jää. Ehdin kuitenkin ottaa sille toisen hypyn ja se onnistui puhtaasti. Muuten olisin jättänyt yhteen.

Nyt maneesissa ennen omaa suoritusta oli katsomon portaissa liikennettä ja Hemppa meinasi hepuloida. Vähän pompittiin paikallamme ja toivoin että suorituksemme aikana ei portaissa liikuttaisi. Taas sama juttu että eteen ja lyhyenä. Heti ensimmäinen hyppy oli iso roikaisu ja Frontsutyyliin olin hypyn jälkeen etukenossa kaulalla. Tästä kuitenkin selvittiin. Nyt piti muistaa oikeasti ratsastaa reippaasti. Kakkonenkin ihan ok yli. Kolmoselle loikattiin kaukaa ja vaikka yritin tehdä väliin pidätteitä niin neljäs askel ei mahtunut kunnolla ja puomi lähti mukaan. Epätasainen meno jatkui. Sarjalle tultiin lähelle, Hemppa kuitenkin venyi yli ja taas olin jotenkin levälläni esteen jälkeen. Ohjaus kutoselle oli leväperäistä mutta sinne osuttiin. Siihen taas niin iso loikka että se vähä ohjista mitä oli käsissä, karkasi. Seiskaa kohti seilattiin aikalailla ilman tuntumaa. Pientä kiemuraa mutta osuttiin. Kasille ihan juureen ja pyysin sen jälkeen eteen. Ei venynyt vaan viides askel ja ysillekin ihan juureen. Hienosti Hemppa näistä kyllä nosti jalkansa puhtaasti yli. Eikä pömelöinyt omiaan.



Kun poistuin maneesista niin kuulutettiin että 4 virhepistettä, aikakin vain reilu sekunnin yli ihanneajasta. Tällä tuloksella luokan johtoon. Aikamoista! Rata oli hirveää seilausta ja kaukana tasaisesta ja tyylikkäästä. Taisi meillä kyllä olla myötälaukat. Ja pysyin loikissa mukana.

Koska luokassa tuli vain yksi nolla niin tällä räpöstyksellämme sijoituttiin! Ilman pudotusta oltaisiin voitettu. Viikonlopun kolmen estevirheettömän radan jälkeen ainoa ruusuke tulee pudotuksella. Kieroa. Kunniakierrokselle lähtiessä Hemppa lähti taas enemmän ylös- kuin eteenpäin. Poukkoiltiin hetki paikallamme ja lähdettiin rauhassa käynnin kautta liikkeelle. Ulkokentillä tämä osuus menee meiltä paljon paremmin.

Päivän videoinneista kiitos Katalle, Kaisalle ja Lauralle.

lauantai 22. lokakuuta 2016

Lauantain toinen suokkitamma nollille

Lauantaina Hilimalla oli kisaton päivä. Sain luvan mennä sillä 70 cm. Tämäkin oli ollut aamulla tunnilla, joten liikuntaa oli pohjilla. Suunnittelin lyhyttä verkkaa tämänkin kanssa. Kentällä Hilima oli ihan erilailla tolkku kuin Silviira. Ei pörinöitä eikä jännitystä. Sen verran otti kuitenkin muista kierroksia että ravi ja laukka oli kamalaa kipitystä. Yritti käynnistä itsekseen rikkoa raville mutta ei ollut lähtemässä käsistä. Laukassa kaatui molempiin suuntiin todella pahasti sisäpohjetta vasten enkä saanut yhtään taivutettua sisään. Tässä huomasi meidän treenin puutteen.

Verkkahyppyjä otettiin 4. Siinäkin kolisteli ja pudotti. Kipittely ja malttamattomuus osasyynä.

Maneesissa oli vähän rauhallisempi. Ei enää kipitellyt samoin. Ei onneksi katsellut esteitä yhtään. Sama sisälle kaatuminen vaivasi kyllä täälläkin ja yritin tehdä pitkät tiet. Myötälaukat löytyi aika hyvin. Alkurata meni ihan siististi ja rupesin jopa ihmettelemään ettei olla pudotettu mitään. Piti silti keskittyä tulevaan. Loppuradasta oli tuuria mukana kun esteet kolisivat ihan kunnolla ja puomit heiluivat mutta pysyivät kuitenkin ylhäällä. Olin melko varma että jotain putosi ja maalissa oli hyvin iloinen yllätys että nollat tuli! Aikakin oli sallitun rajoissa eli oikeasti 0 vp.

Sen verran nopeita kuitenkin oltiin (44,84, ihanneaika 48 s) että jäätiin lopulta ensimmäisiksi ei-sijottuneiksi. Erot oli pieniä, sillä meidän alapuolelle jäi vielä kolme nollaa. Viidentenä 10 ratsukon luokassa oli kuitenkin oikein hyvin. Olin kovin tyytyväinen tähänkin eikä ruusukkeetta jääminen haitannut. Tuurinolla.

Olikohan Sirpa, joka videoi ratamme:

Silviiran siedätys estekisoihin

Lauantaina oli Tallinmäen 2-päiväisten estekisojen ensimmäinen päivä. Sain puhuttua sinne hasardiratsukseni Silviiran. Ei ole tietoa onko tamma aiemmin kisannut, siksi lähdettiin loikkimaan 60 cm luokka.

Kaisa kuvasi ratapiirroksen.
Ihanneaika luokassa oli 48 sekuntia ja rata onneksi yksinkertainen ja helppo muistaa. Eikä esteissä ollut erityisempiä täytteitä. Johteista olin vain hyvilläni. Muutama hankalampi paikka siellä oli. Ensimmäisenä heti ykköselle tulo. Halusin aloittaa vasemmassa kierroksessa mutta uraa pitkin ei päässyt.

Ihanneaikaan en lähtenyt tähtäämään vaan toivoin vaan että päästäisiin hyväksytysti maaliin. Pelkäsin että tamma juurtuu keskelle maneesia eikä liiku mihinkään.

Verkassa tämä pelko ainakin oli täysin turha. Heppa oli pöyristynyt. Pörisi siihen malliin etten ole moista ehkä koskaan ennen hevoselta kuullut. Välillä piti pyörähdellä tuijottamaan jotain. Ehkä tammaa viritti verkassa laukkaavat ja hyppäävät ratsukot. Ehkä viereisellä pellolla mennyt traktori, jonka takia tarhakaverit vetivät rallia. Verkkamme alku oli aika toivotonta. Pitkin ohjin käynnistä Silviira säntäsi laukkaan ja tuntui ettei ole jarruja. Ravipätkällä veti päätä alas ja pukitti. Hyvä että pysyi käsissä. Puokin kanssa olisin ollut todella helisemässä. Suokkipukki ei onneksi tasapainoa pahasti järkyttänyt. Kaduin monesti etten tullut verkkaan aikaisemmin.

Lopulta Silviira tasoittui kuitenkin aika nopeasti. Pelkoni verkkahyppyjen väliin jäämisestä oli turha. Sain laukattua molempiin suuntiin ja loikkasin kaikki tarjolla olleet esteet kerran. Ristikko, pysty ja okseri. Kaikki puhtaasti yli. Pidin laukat ja hypyt tarkoituksella vähissä että voimaa riittäisi radallekin.

Maneesissa omaa vuoroa odotellessa käveltiin esteiden keskellä. Tamma oli suht rauhallinen. Itse rata oli epätasainen kuten odotettua mutta muuten ylitti kaikki odotukset. Vaikkei ponnistuspaikat olleet ihan priimaa niin kaikista mentiin kunnon loikalla yli. Ei katsonut esteitä yhtään. Väleissä oli väärää laukkaa ja ravia mutta osuttiin esteille vaikka joillekin tultiin todella hitaasti. Olikohan vitonen kun lähestymiseen tuli kuitenkin turhaa kiemuraa ja pelkäsin jo kieltoa. Olin kuitenkin päättäväisesti menossa enkä ahdistellut liikaa niin lähes paikaltaan tamma vielä loikkasi. Puhtaasti tämänkin.

Maaliin päästiin ilman estevirheitä mutta yksi virhepiste tuli liian hitaasta ajasta. Ei haittaa vaan olin todella tyytyväinen!

Tämän radan suurin harmi oli se, ettei kukaan ehtinyt kuvata sitä. Ei todistusaineistoa.

Ihanneajan harjoittelua

Lauantaina oli taas aikainen aamu. Kympiksi Hempan kanssa estetunnille. 4 ratsukkoa ja ensimmäiset maneesitreenit. Esteet oli eiliseltä valmiina.

Alkuverkassa Hemppa tuntui jäykältä mutta vetreytyi nopeasti. Hieman vänkäili vastaan mutta aika kelpoa menosta tuli. Temponmuutoksia kaikissa askellajeissa. Huolellisia taivutuksia. Piti tosissaan pyytää jalasta eteen eikä oikein halunnut ottaa pidätteitäkään vastaan. Ehkä tästä syystä varustukseen oli lisätty alaturpis.

Hypyt aloitettiin suoralta linjalta, johon piti laittaa 6 askelta. Aloitettiin turhan pitkänä ja löysänä ja kiellettiin heti ekalle. Hah! Korkeutta varmaan huimat 60 cm. Siinä napautin raipalla lähestyessä ehkä kahdestikin mutta ei ollut apua. Uudelle yritykselle otettiin vauhtia koko maneesin ympäri. Siitä kun lähti lyhentämään niin parani vihdoin. 6 askelta oli lyhentäen mutta mahduttiin kyllä. Molemmista suunnista, yhteensä ehkä neljästi. Parhaimmillaan oikein tasaisesti.

Itseäni vähän harmitti että harjoiteltiin tällaista himmailua. Kisoissa kun ongelmanani on tulla liian hitaasti.

Sitten taidettiin tulla kavalettilinja kerran. Vähän reitti valui sivuun mutta sekin riitti. Sitten tultiin kellottaen kierros maneesin ympäri (ovaali eli ellipsi) kolmella esteellä. 6 laukan linja ja päädystä vähän kuin puoliympyrällä okseri. 20 sekuntiin tähdättiin ja joka kerta meni vähän yli. Hemppa tuijotti päädyssä olevia ihmisiä eikä päästy siitä niin sujuvasti ohi kuin olisin halunnut.

Lopuksi tultiin vielä 11 hypyn rata, 300 metriä. Minuuttiin piti tähdätä. Esteitä vähän nostettiin meille mutta yhä tuntuivat tosi pikkuisilta. Osa saattoi olla ehkä 80 cm? Aloitettiin tosi epätasaisesti. Paikat juureen, vääriä laukkoja. Ei auttanut vaikka ajattelin sujua, pitäisi vielä toteuttaa. Kaarteessa yritin korjata laukkaa ravin kautta ja sitten vasta tajusin että siinä menee rytmi lopullisesti. Kunnon päätöstä en tehnyt jättää laukat vaihtamatta mutta niin taisin lopulta tehdä. Hirmuisesti vääriä ja meno lähti sujumaan vasta ihan lopussa. Nyt oltaisiin saatu tulla linjalle 5 askelta mutta 6 siihen otettiin. Kamalaa! Mutta ei pudotettu mitään eikä saatu sakkokierrosta. Hypättiin kuitenkin kaikki hypyt yhdessä ja sain jalkani pidettyä aika hyvin alhaalla. En muista selvisikö aikamme.

Hempalle ei ollut tänään muuta hommaa, joten sain verkata sen hyvin pois. Ravattiin ja pyysin siltä aktiivista ja kuuliaista menoa. Kyllä se lähti paranemaan. Vaikka olisin voinut jatkaa vielä toisenkin tunnin.

Ongelmia:
yksi kielto
harjoiteltiin himmailua
radalla vääriä laukkoja ja huonoja paikkoja
tuijotteli yleisöä

Parannusta:
isommilla esteillä empimättä yli huonommistakin paikoista

torstai 20. lokakuuta 2016

Lennossa koulutunnille

Estetunnin jälkeen minulta kysyttiin yksi päivän oleellisimmista kysymyksistä: miksi en ole tulossa vielä koulutunnille. Siinäpä hyvä kysymys enkä tajua miksen ollut miettinyt sitä itse. Ehdin juuri hoitaa Listran pois kun edellisen tunnin porukka tuli maastosta. Koulutunnille oli tulossa vain 4 ratsukkoa, joten mahduin mukaan. Ratsukseni sain napattua Wanesan. Se oli valmiina ja jatkoi seuraavalle.

Tänään pyöriteltiin pitkästä aikaa paljon takaosakäännöksiä. Wanesa teki käännökset ihan ok mutta vaikeampaa oli käynnin hidastaminen hallitusti ennen käännöstä. Tuntui että pidätteistäni ei tapahtunut yhtään mitään. Poni vain puksutti eteenpäin. Hidasti kyllä sitten kun käänsin.

Muuten tehtiin ravissa siirtymisiä ja laukkojakin otettiin jo aika alkutunnista mukaan. Laukat nostettiin käynnistä. Pari oikein hyvää nostoa. Välillä oli vähän löysempi.

Ihan hirveästi käyntityötä ei tehty, joten Wanen muoto ei ollut kovin pyöreä. Ravissa yritin taivuttaa kulmat huolellisesti mutta melko suorana veti. Volteilla huomasi välillä hyvin miten poni puri oikealta kuolaimeen. Ei asettunut oikealle, ei kääntynyt vasemmalle eikä kyllä taipunut vasemmallekaan. Lopputunnin laukkaympyrällä tämä pääsi sitten kulminoitumaan siihen pisteeseen että taisteltiin ympyrällä kun muut jatkoi ravissa. Laukasta ei kovin hyvää tullut.

Käynnissä ja ravissa parani lopputuntia kohti ja tuli oikein kivojakin pätkiä. Wanesalla oli helpompaa keventää kuin istua harjoitusraviin. Aktiivisuuskin säilyi paremmin.

Tämän tunnin oma hauskuus oli kun keksin että yletyn selästä nostamaan kaatuneet tötteröt takaisin pystyyn. Raipan kädensijalla. Niitä sitten naputtelin useamman tunnin aikana. Vauhdista ei sentään onnistunut.

Ongelmia:
ei oikein ottanut pidätteitä vastaan
puri oikealta kuolaimeen

Parannusta:
pari oikein hyvää laukannostoa käynnistä

Torstain estevalkan eka tunti

Torstailta loppui alkeiskurssi, joten neljästä viiteen tuli hyvää (valoisaa!) tilaa hyppyhommille. Arvelin ihan oikein että sain ratsukseni Listran. Esteitä kasattiin allaolevan piirroksen mukaan kentälle.

Oma versio viimeisimmän radan piirroksesta.
Sarjaväli oli alkuun 6,5 metriä.

Ratsukoita tunnilla oli lopulta 3 ja kelinä puolipilvinen noin +5°C. Ihanan kuivaa edelleen!

Olin kerrankin ajoissa ja ehdittiin ottaa kunnon käynnit alle. Sitten vähän notkisteltiin tuntumalla. Eipä tamma ollut kovin innokas taipumaan. Varsinkin oikealle mentiin ihan suorana. Teinkin paljon voltteja ja loivia kiemuroita. Ravissa oli alkuun vähän hidas ja ihan pieni laukkapätkä herätti sopivasti. Laukassa tajusin tänään pyytää kunnolla eteen kun tehtiin vaihto lennosta. Tuli kai ristin kautta mutta vaihtoi lopulta myötäiseen. Eikä mennyt kierrostolkulla kuten aiemmin.

Tehtävät aloitettiin vähän eri tapaan kuin aiemmin. Hypättiin ykkösestettä ensin pienenä. Aloitettiin oikeasta kierroksesta. Ennen estettä suoralle piti ottaa seis. Siitä laukka ja esteen yli. Meni ihan ok ja tamma jopa nosti laukan vähän nahkeasti. Esteen jälkeen oltiin väärässä laukassa. Paitsi vikalla kerralla ja sitten valuttiin sisään. Myöhemmin pysähdykseen lisättiin peruutus. Ihan siististi meni.

Toisesta suunnasta pysäytettiin sitten esteen jälkeen. Olikohan siinä joku 15 metriä? Aivan yllättävän hyvin suoriuduttiin tästäkin! Ei ampailuja.

Seuraavaksi tultiin pikkurata aloittaen ykkösellä toiseen suuntaan, perään vesi ja okseri ja viimeiseksi linja kohti vesimattoa. Muut ok mutta vettä Listra vähän katsoi ja otti töpöaskeleen. Tämän jälkeen vaihdettiin radan hyppysuunta ja tultiin ratapiirroksen mukaisesti. Toisella kierroksella korkeus oli ehkä jossain 80 - 90 sentin paikkeilla. Yhä tuli töpöaskel vedelle. En ole laskuissa ihan varma mutta mielestäni vasta kolmannella kerralla sain Listran lennätettyä vedestä kauempaa yli.

Hyppelyt ei siihen loppuneet vaan esteet nousi taas, aika isoiksi. Turvaliivin perään tuli kyselyä, joten vedin sen niskaani. Ykkönen ok, sarjalla ohjat vähän pääsi pitkiksi. Vedestä Listra veti viime hetkellä ohi. Pysyin kyydissä. Uusi lähestyminen ja taas ohi. Kolmannella kerralla yli. Ja heti perään okseristakin ohi. Tässä välissä ope käski meidät seis ja peruuttamaan pari kertaa. Sitten kaareva linja uudestaan. Vesimatto yli, väliin tuli käsky tehdä voltti. Sitten meni okserikin. Hyvin huomasi että nyt mentiin oman mukavuusalueen yli ja ratsastus taas vähän jäätyi.

Hetken arvelin että lopetettiin tähän mutta tultiinkin vielä yksi kierros. Sama kuin äsken mutta nyt mentiin kuten pitikin ja kaikista kerralla yli. Tuntuipa oikein mainiolta! Jälkimittaus paljasti että sarjan eka oli metrin, okseri 110 ja muut 105 cm. Ehkä se mukavuusalue loppui metriin?

Ravaillessa sain tamman kivan rennoksi ja venyttämään eteen ja alas. Loppukäynnit käytiin laavulla.

Oli sopivan jännä tunti. Onnistumiset tuntui paljon makoisammilta kun oli ensin vähän sössinyt alle. Vaikka tehtävä oli itselleni korkeuksien takia vaikea niin en silti sanoisi että liian vaikea.

Ongelmia:
muutamat kiellot

Parannusta:
pysyin kielloissa kyydissä
vika kierros oli sujuva
105-rata ylittyi!

Tuntikaverin kaveri videoi hyppyjämme:

keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Testaamassa Ainon pienryhmäestetunti

Keskiviikkona päädyin Ainoon testaamaan estepienryhmää. Puolen tunnin ajomatka suuntaansa oli vähän kipurajoilla. Irtotunnin hinta 64 euroa oli vielä enemmän kipurajoilla. Kausikortilla hinta olisi 54 e. Ratsukoita tunnilla oli 5. Ope sama kuin viimeksi työporukan kanssa.

Ratsukseni sain ison pv-ruuna Ducatin. Oli ollut jo aiemmin hommissa ja kuulemma tänään aika hitaalla tuulella. Tämän huomasin nopeasti selässä. Onneksi hepo kuitenkin vähän heräili kun herätteli. Nyt vasta kiinnitin huomiota että peilejä ei ollut. 8 euron maksusta olisi saanut FilmMen käyttöön tunnin ajaksi. Kaksi kuskeista sellaisen ottikin.

Koska tunti oli vain tunnin mittainen (ja selkäänkin päästiin vasta 8 yli) niin alkuverkka mentiin omaan makuuni superripeässä tahdissa. Siirtymiä, hitunen harjoitusravia. Tehtiinköhän jotain taivutuksia tai väistöjäkin? Ducati vähän katseli nurkkia ja peräkulmassa ollut työkone oli kaikista jännin. Nenä sisään ja ohi. Toistojen myötä parani. En ehtinyt juuri saada heppaan otetta kun oli jo menty molemmat suunnat ja kaikki askellajit. Kommentteja ei tainnut tulla kuin ihan pari jos sitäkään. Kysyinköhän jo tässä vaiheessa että onko laukkamme riittävää kun tuntuu löysältä. Open vastaus oli ettei tarvitse mennä lujempaa. Vastasin etten sitä tarkoittanutkaan vaan että aktiivisemmin. Silti jäi sellainen olo etten tullut ymmärretyksi.

Pidempi laukkaverkka otettiin koko porukalla isolla pääty-ympyrällä esteistunnassa kavaletin yli. Niin kauan kun mentiin siististi niin ei tullut kommentteja. Kiva oli että pyörittiin tässä ihan tovi molempiin suuntiin eli toistoja kyllä tuli paljon. Härömpiin ylityksiin puututtiin muistaakseni. Tässä tehtiin jo suunnanvaihto mutta laukat jäi meillä vaihtumatta. Ei auttanut muistaakseni sakkokierroskaan.

Tämän jälkeen tultiin vaihtotehtäviä yksittäisillä pikkuesteillä. En ollut Ducatillakaan kovin hyvä vaihtamaan. Välillä vaihtui vähän tuurilla. Kuvittelen että yksi suurimmista ongelmista oli liian ponneton laukka. Sarjalle piti ratsastaa ihan kunnolla eteen ja päästiin tehtävät kuitenkin oikeilla askelmäärillä. Mutta nyt taisi opekin olla sitä mieltä että himmailtiin liikaa kun sakkokierros tuli heti perään.

Tultiin myös radanpätkää. 5 hypyn rata, joista vika oli kavaletti. Viimeisellä kierroksella pari estettä oli ehkä kasikympissä. Me oltiin joka välissä väärässä laukassa. Suorallakin, vaikkei laukan pitänyt vaihtua. Päivän viimeinen hyppy kavaletille oli ihan kamala kun kuvittelin että tulee vielä yksi askel muttei tullutkaan. Jäin hypyssä jälkeen mutta koska laukka vaihtui niin tämä riitti meille. En yhtään tykkää tämmöisistä lopetuksista!

Loppuraveissa sai antaa venyttää eteen alas. Vielä siinäkin heppa tuntui vähän löysältä. Hyvin lyhyet loppuravit. Mitään ohjeistusta ei saatu ja ope katosi jonnekin asioille. Tallissa taisi olla joku tilanne päällä. Muut tulivat alas selästä, minä kävelin ratsain vielä pari kierrosta mutta tulin ennen tasaa itsekin alas. Ope löytyi takaisin paikalle, keskusteltiin hetki ja sitten olikin jo aika mennä talliin. Ducati oli löysä myös taluttaessa. Kovin lyhyeltä tuntui loppuverkka.

Tämä tuntui omaan makuuni vähän turhan tätimeiningiltä. Ymmärrän kyllä ettei uuden ihmisen kanssa heti voida tehdä mitään kovin ihmeellistä eikä näistäkään selvitty Ducatin kanssa erityisen hyvin. Jäin kuitenkin kaipaamaan vähän enemmän kommentteja. Nyt en antanut ihan kaikkeani. Sain kyllä mielestäni korjattua sitä mukaa kun jotain sanoi. Mutta nuo kommunikaatio-ongelmat vähän jäivät vaivaamaan. Kunnollista loppupalautetta ei tullut.

64 euroa tästä tunnista oli aivan liikaa. Sopiva hinta olisi ollut 30 euroa ja 5 e puitelisää. Tälle tunnille en vakipaikkaa tahdo. Toinen vaihtoehto olisi ollut torstain Mallun estetunnin päällä eli ei sovi. Sitten tulikin eioota. Toinen ope olisi kiva testata mutta tunneilla ei ole tällä hetkellä tilaa. Toistaiseksi siis ilman maneesitallia etelässä.

Hepan esittely tallin sivuilla:
DUCATI
s. 2008
Kiltti ruuna joka on mukava käsitellä ja ratsastaa
Hienot askellajit

”Ducati on kiltti ja yritteliäs ruuna, jolla on kolme laadukasta askellajia. Ducati on koulupainotteinen mutta on myös kiltti ja tasainen hypätä.”

Ongelmia:
tuntui vähän löysältä
en osannut vaihtaa laukkoja
ohjeiden seuraaminen oli hankalaa kun puhuttiin muista kuskeista nimeltä enkä tuntenut ihmisiä
jäi sellainen olo että emme open kanssa ymmärtäneet toisiamme

Parannusta:
reagoi hyvin raippaan
kaikesta yli

maanantai 17. lokakuuta 2016

Jätistä miniin

Estetunnille sain valita Ressun ja Wanesan väliltä. Ressu ei ole tainnut viime aikoina kovin paljoa hypätä ja viimeksi ei vakuuttanut kielloillaan. Toki Wanesa on minulle myös paremman kokoinen miniponi. Päädyin siis Wanesaan eli reilu 40 senttiä alemmas kuin edellisellä tunnilla. 3 ratsukkoa tunnilla. Meillä olikin kylmäveristen tunti, sillä loput hepat oli suokkeja.

Alkuverkat mentiin aika pitkän kaavan kautta. Tosin suurin osa taisi olla pitkin ohjin kävelyä alkuun. Ravissa piti taivutella ja tehdä temponmuutoksia. Wanesa oli tikkujäykkä eikä taipunut mihinkään. Toiseen suuntaan oli kääntämisvaikeuksiakin. Jalustimet nostettiin kaulalle ehkä heti alkuun. Ainakin kevenneltiin pitkät pätkät ilman. Verkkalaukassa sama taipumattomuuden ongelma. Oikeassa kierroksessa piti lopulta olla kierroksen verran kevyessä istunnassa. Sen jälkeen hapotti reidet satulassa istuenkin.

Hypyt aloitettiin ilman jalustimia ponnistuspuomilliselle pikkupystylle. Eka hyppy oli hyvä, sen jälkeen en vaan hahmottanut etäisyyksiä eikä osuttu puomille useasta sakkokierroksesta huolimatta. Omaa mukautumista en tämän takia ehtinyt miettiä. Taidettiin tulla este vielä pikkuokserina ilman jalustimia? Aika pian jalkkarit otettiin kuitenkin takaisin. Sitten päästiin ponnistuspuomista eroon ja este nousi. Rohkeasti poni loikki kunnes etupuomin noustua otti kiellon. Ehkä usvatin sen mielestä liikaa kohti estettä. Muistin tehdä sen jatkossa jo ennen lähestymistä. Tämän jälkeen päästiin yli. Harmi etten itse osannut istua noissa isommissa hypyissä yhtään. Jalat heilui oikein ronskisti ympyrää ja kävi kaukana takana. Onneksi oli poni esteen jälkeen aina alla. Korkeutta oli enimmillään kuulemma jotain 90 sentin pintaan jos ei vähän ylikin. Isolta se ponin selästä ainakin näytti.

Seuraavaksi tultiin jumppasarja pari kertaa. Luultavasti meidän takia välejä lyhennettiin. Suokeille ne oli vähän lyhyet. Wanekin joutui hyppäämään ylöspäin. Esteet oli ehkä 60 cm. Ei ihan minejä tällaiselle tehtävälle. Hypyt ok mutta valuttiin oikeaan laitaan kohti aitaa.

Oma versio ratapiirroksesta.

Sitten tultiin rata. Jumppa vasemmalta, keskellä kenttää oleva okseri vasemmalta (oli laskettu vähän pienemmäksi) ja takalaidan suhteutettu (kuulemma n. 18 metriä). Eka kierros ok -. 5 laukkaa vikaan väliin ja vika kopsahti. Unohdin tehdä pidätteet.

Toiselle kierrokselle skarpattiin ihan kunnolla. Keskityin jumpalla tähtäämään keskelle ja oli jo kelvollista. Okserille laukattiin paremmin ja tuli sujuvampi hyppy. Laukkakin taisi vaihtua? Vikalle linjalle ratsastin, tein pidätteet ja pyysin aktiivisuutta jalalla. Oikein hyvä ja tasainen 5. Se riitti meille. Eikä muutkaan enempää loikkineet. Suokit pääsi toisella kierroksella suhteutetun neljällä.

Tavallista vähähyppyisempi tunti mutta eipä tuo haitannut. Tuntikaverit olisivat halunneet ehkä sittenkin hypätä ilman satulaa. Olisin ollut isoilla esteillä pulassa! Jumpalle se olisi ollut kyllä hyvä.

Loppuraveissakaan en saanut Wanesaa myötäämään ravissa. Yritin parannella tilannetta käynnissä mutta ravista ei vain tullut hyvää. Eteni kyllä. Tunnin jälkeen huomasin että ponilla oli kuparirolleri suussa. Tälle ihan asiallinen ratkaisu ja siitä huolimatta tuntui purevan oikealta kiinni. Kuuma sille tuli. Mutta ei palellut kuskiakaan.

Ongelmia:
vaikea hahmottaa etäisyyttä ja paikkaa puomille
yksi kielto
en osannut istua isoissa hypyissä mukana
jumpalla valuttiin ulkoreunaan

Parannusta:
ilman jalustimia meni ihan asiallisesti
isosta okserista kuitenkin yli
toinen ratakierros oli oikein siisti

Taas ahtautta koulutunnilla

Maanantaina olin taas viime tipassa tallilla. Onneksi löytyi tehokas apulaisten joukko ja saatiin Dumbo alle kymmenessä minuutissa kuntoon. Kentällä sitten vielä virittelin apuohjat. Esteraippa avuksi. Ratsukoita oli 7 ja lämmintä +5°C.

Alkutunti tehtiin tavalliseen tapaan siirtymiä. Ihan ok. Meinasi olla vähän ahdasta kun ei oltu edes koko kentällä. Laukattiinkin pätkät molempiin suuntiin.

Ekana tehtävänä tultiin keskilinjalle ravista seis. Järjetön tehtävä tällä väkimäärällä. Ruuhkautui aivan heti. Enkä lopulta osannut keskittyä itse tehtävään kun sinne mahduin. Neljästi pääsin ja volttailin ehkä 7 volttia aina välissä. Vika kerta oli onneksi paras. Jurputukseni auttoi ja vaihdettiin tehtävää.

2,5 sivua ravissa, muutama askel käyntiä ja laukannosto. Ensin vasen kierros, sitten oikea. Ravissa paljon voltteja. Käyntiin tuli vähän kättä vasten ja jos kävelin liian pitkään niin laukat nousi superhuonosti. Nyt tajusi muutkin onneksi volttailla ja 3 - 5 volttia riitti kierrosten välissä ennen kuin mahtui tehtävälle uudestaan. Eikä ruuhkautunut niin pahasti. Oikea laukka nousi sekin vähän löysästi. Saatiin lopulta vielä sakkokierros ja siinä kumautin sisäjalan kunnolla kylkeen ja johan nousi laukka ilmavasti. Huomattavasti parempi.

Tänään ei tullut mielestäni ollenkaan tarpeeksi kommentteja. Ratsun pituus ja luotiviivalla olo jäivät mysteereiksi. Sen verran olin kuitenkin vaativainen että tänään liikuttiin eikä löysäilty. Ihan hyvältä tuntui ja harjoitusravissa oli mukava istua.

Ongelmia:
ruuhkaisaa
liian vähän open huomiota
Dumbo tuijotteli esteiden kasaajia
laukat nousi alkuun aika löysästi

Parannusta:
eteni rennon letkeästi

lauantai 15. lokakuuta 2016

5 vuotta 4 kuukautta ja 4 päivää revanssiin

Lauantain kolmas ratsastus oli Troijan (Helsingin yliopiston hevostarrastajat) järjestämä rataharjoitus Primuksella. Tulipa hankittua myös Troijan jäsenyys. Luokaksi valikoitui KN ja ratsutoiveeksi laitoin OSM-kisoista tutun Sacen. Hauska oli lähteä kokeilemaan onko meno parantunut. Sen verran oli rataharkat että mentiin ratsujen omilla varusteilla. Suojat jalassa ja tuskin kuolaimiakaan vaihdettiin. C:ssä ainakin oli raippojakin. Rata lämpöeristetyssä maneesissa, joten poololla tarkeni hyvin ratsastaa.

Luokassa oli lopulta 7 kisaajaa ja minä näistä viimeisenä. Aloitettiin vähän etuajassa, joten olin hieman myöhässä verkasta. Hyvin ehti kuitenkin. Ohjattu verkka oli hyvä juttu ja ope oli hyvin tarkka ja vaativa. Myötäys pysähdyksissä. Tarkasti suoraan. Kunnon turvavälit. Ravissa ei kannata istua alas ennen laukkaa. Tarpeeksi rauhallinen käynti. Sacce ei ollut enää mikään nuorukainen (-99 eli 17 v) mutta reippaasti se eteni. Välillä aavistuksen liiankin reippaasti.

Vaikka ohje oli ratsastaa hyvin, peräänannossa ja ajatuksen kanssa niin verkassa jäin silti vähän humputtelemaan. Tosi huonosti tajusin taas katsoa suoruutta peileistä. Ekana huomasin aina kääntää varpaat eteen. Pidätteet olisi voineet mennä paremminkin läpi, siirtymät alaspäin tuli kättä vasten. Meno oli sen verran ruuhkaista ettei oikein mahtunut volttailemaan. Muutama ympyrä. Kieltä ruuna lerputti ulkona enkä osannut ratsastaa sitä suuhun vaikka yritin mitä.

Oma vuoro tuli lopulta aika äkkiä. Olin kuitenkin ehtinyt mennä kaikki askellajit molempiin suuntiin. Aidoissa en lähtenyt laukkaamaan vaan yritin saada ratsun ravissa kuulolle. Vihellyksen jälkeen tuntui vielä vänkäävän vastaan joten voltti ja pysähdys. Ei auttanut ja tehtiin vielä toinen voltti. Aika tarkkaan käytetty 45 sekuntia taas.

Peileistä vilkaistessa näytti ratsu aukovan suutaan. Vähän yritti juosta alta pidätteitä vasten. Yritin sitten itse istua rentona alhaalla ja nauttia menosta. Ei tehty suurempia rikkoja ja kiihdyttely-yritykset sain hyvin napattua haltuun. Laukat nousi missä pitikin. Lävistäjät olisin voinut laukata vielä askelta pidemmälle mutta koska ei niitä harjoiteltu verkassa niin varmistelin ettei tule vaihtoa. Jälkimmäisen ruuna pudotti itse raville ja käyntiin tuli ravin kautta kättä vasten. Mutta jälkimmäisen laukannoston jälkeen sain ratsastettua kerrankin hyvät suorat sivut ennen pääty-ympyrää.

Meidän prosentteja ei kuulutettu, joten tulos selvisi vasta kun olin purkanut ratsun ja palasin maneesiin. Olin aika ällistynyt kun kuulin tuloksen: 67,800 %! Luokkavoitto. Olisin itse antanut ehkä 62 % normaalilla skaalalla. Sain paljon onnitteluja ja muistivat perään sanoa että on se Sacce hyvä. Mutta niinhän se olikin! Kielen lörpöttämisestä eikä lievästä jännityksestä oltu rangaistu ja muutenkin tuomarointi oli hyvin kilttiä. Laukasta käyntiin "paljon ravia" ja numeroksi silti 6. Samoin pysähdyksessä kun otettiin askel taakse niin siitäkin 6. Lopputervehdyksen hiippailu pudotti senkin kutoseen. Sen huonompia numeroita ei ollutkaan. Hienoin taktikointi oli kuitenkin saada paperin ainoa kasi 3 askeleen käyntisiirtymään eli tuplakertoimelle. Alakerrassa oli kuuspuolta ja seiskaa. Seiskat tässäkin tuplakertoimisista kohdista eli kuuliaisuudesta ja ratsastajan asennosta. Oikeista teistäkin tuli 7. Askellajit ja lennokkuus jäi kuusipuoleen.

"Täsmällinen, korrekti kokonaisuus, jota oli mukava katsoa. Hevosen muoto hyvin luokan vaatimustason mukainen. Kaarevilla linjoilla vielä huolehdi tarkasti asetukset kuntoon."

Oli nämä sen verran viralliset rataharjoitukset että jaettiin kuitenkin ruusukkeet. Olipa ilahduttavaa saada sinivalkoinen! Tavoitteena oli parantaa viimekerrasta mutta höllä tuomarointi toikin helpon B:n prosenttiennätyksen. En valita.

Tältä se näytti:

Poni-Haassa estetunnilla

Lauantain toinen hevostelu oli vasta iltapäivän puolella, joten ehdin hyvin käydä kämpillä välissä. Suuntana Poni-Haka ja Uotilan entisen open pitämälle estetunnille. Meitä oli siinä 6. Ratsukseni osui kimo Gera. Kuulemma ihan tykätty esteillä mutta koulussa ei niinkään. Hoitaessa oli aika välinpitämätön. Hoitaja auttoi satuloinnissa ja hepo odotteli tallissa sen aikaa kun kasattiin esteet. Kuvittelin tammaksi mutta olikin ruuna (Gerald).



Oma versio ratapiirroksesta.

Alkuverkka mentiin melko vapaasti. Mulle ohjeeksi tuli aloittaa käynnissä, mennä tarpeeksi hitaasti ja taivutella. Lujemmasta käynnistä rupeaa kuulemma vaan makoilemaan ohjille. Ymmärsin nopeasti miksei hepo ole koulutuntien suosikki. Ei taipunut sitten mihinkään. Ravissa ja laukassa piti pyytää eteen ja näissäkin jatkettiin taivuttelua. Vähän unohduin ratsun tarjoamaan vauhtiin. Laukka oli hieman pitkää ja kulmikasta.

Hypyt aloitettiin tötteröillä höystetylle pystylle (ratapiirroksen este numero 5 toisesta suunnasta) superpitkällä ravilähestymisellä. Kaikesta hyvästä yrityksestä huolimatta otettiin ekalla kerralla lähes kielto. Mutta koska este oli kokoa mini niin sain ratsun raipalla loikkautettua siitä paikaltaan yli. Jatkossa ravipomput menivät paremmin. Itse en saanut ylihypätä. Täälläkin oli päädyssä peili, jota kohti hypättiin. Nyt tajusin sen jo ennen tunnin loppua mutta olipa vaikeaa katsella omaa suoritustaan edestä!

Sitten loikittiin sama este laukassa okserina. Taas muka ponteva lähestyminen mutta ratsu juoksi vasemmalta ohi. Enkä ehtinyt edes estää kunnolla. Ope sanoi että tämä oli nähtävissä jo kaukaa. Ehkä sitten tuijottelin sinne peiliin enkä keskittynyt? Uudella lähestymisellä yli. Jatkossa ei ongelmia.

Tultiin vielä sarja kertaalleen ennen rataa. Muka herätin taas ratsun mutta silti tultiin vähän löysästi ja taidettiin pudottaa b-osa.

Radalle esteet nousi jonnekin 80 sentin tietämille. Olisi saanut tulla pienempänäkin mutta mitä suotta. Nyt tsemppasin ihan kunnolla ja edettiin paremmin. Välillä tultiin vähän juureen mutta kaikesta yli. Joku väärä laukka taisi olla. Sarja taisi mennä kolisematta ja tötteröesteelle skarppasin kunnolla kun se tultiin nyt toisesta suunnasta. Arpomatta yli. Viimeinen este tuli aika äkkiä mutta selvittiin siitäkin. Oma mukautuminen hypyissä ei ollut niin sulavaa kuin olisin halunnut. Arvosanaksi itselleni antaisin 7-.

Enempää ei hypitty. Omaa vuoroa odotellessa ja sitten loppuverkassa sain ratsun vihdoin myötäämään hetkittäin. Käynnissä onnistui ensin hyvin, sitten tuli joku jäykistelykausi ja loppuravissa myötäsi ravissakin ehkä 3 askeleen ajan. Hyvä alku. Ei ihan toivotonta siis.

Kiva tunti ja 6 ratsukkoa ihan kohtuullinen määrä. Tykkään kun ope vaatii kunnolla eikä anna jäädä haaveilemaan. Toki tunti oli vähän lyhyt aika. Open loppukommentit oli että hyvin meni uudella eli vieraalla ratsulla.

Ongelmia:
kielto tötteröille
en ihan niin hyvin istunut hypyissä kuin olisin halunnut
taipumaton ratsu

Parannusta:
eteni kun pyysi kunnolla
myötäsi lopuksi käynnissä
ravissakin ehkä 3 askelta
rata meni ihan sujuvasti

Muutamat aika satunnaiset pätkät tunnilta:

Jäähyväisratsastus hyvin ohjattuna melko itsenäisenä koulurästinä

Lauantaina Uotilassa ei ollut hyviä arvauksia kenet saan alleni. Listassa luki Eetu. Tietenkin. Jostain syystä olin tämän unohtanut. Hepo yritti väistää sekä harjausta että satulointia. Muuten oli kiltisti. Ratsukoita tunnilla oli 8 ja suurin osa meni ilman satulaa. Minä ajattelin että voi olla kuolemaksi satulallakin. Lämmintä oli n. +3°C ja tuli kevyttä tihkua. Oltiin kuitenkin onneksi pihalla.

Alkuverkat oli aika itsenäiset ja vapaa suunta. Jostain syystä sitten minä päädyin open tehosyyniin tänään ja sain varmaan kolminkertaisen määrän opetusta mitä loput 7 yhteensä. Muutaman kerran tuli sanomista että jalat alas, kanna kädet ja hartiat ei saa mennä liian taakse. Kaikki muu oli oikeastaan että lisää käyntiä/ravia/laukkaa tai takapäätä alle. Muutamia kommentteja myös suoruudesta, taivuttamisesta ja ratsun yleisestä hankaluudesta.

Pyörittelin ensin käynnissä ja hain taivutuksia läpi. Aika jäykkää oli. Sitten sama ravissa. Lisää aktiivisuutta ja takaosaa alle. Pidä lapa hallussa. Ravien jälkeen pidettiin välikäynnit. Tämän jälkeen ope laittoi estepuolelle pienen ristikon ja sitä sai hypätä. Käytännössä lähes kaikki muut menivät estepuolelle ja mulle jäi puolikas kenttä omaan käyttöön. Otin ihan pitkät laukkapätkät molempiin suuntiin. Yhä lisää aktiivisuutta ja suoruudesta piti huolehtia. Eetu ei puuhaillut mitään omiaan. Vastasi pyyntöihin mutta yhä oli aika kankea. Käynnissä ainakin tuntui purevan kuolaimeen kun pyysin taipumaan. Pidätteet meni aika hitaasti läpi. Oikea laukka oli parempi. Molempiin suuntiin tuntui kyllä laukkaavan ylämäkeen ja teki ihan hyvät nostot.

Jätin estehommat ihan suosiolla välistä. Siinä on aina se riski että ruuna pukittaa. Ja sinne oli niin paljon tunkua muutenkin.

Jossain vaiheessa tajusin ettei tänään tulla tekemään mitään tehtäviä. Tein sitten muutamia kaaria vähän kolmikaarisen tapaan. Kaaret laukassa ja käynnin kautta vaihdot. Ihan ok muttei täydellistä. Sitten olikin jo loppuravien aika. Yhä piti saada takaosa paremmin töihin. Eetu vähän himmaili eikä antanut ihan kaikkeaan. Ravi oli ok mutta viimeinen mauste puuttui. Tein paljon suunnanvaihtoja ja oikeasti yritin saada ratsun kunnolla hommiin. Yhä oli vähän nahkeaa taivutusten kanssa. Käynnissä samoin. Lopuksi pyysin vielä taivutukset läpi molempiin suuntiin ennen kuin annoin pitkät ohjat.

Tunnin missioni oli saada Eetulle kuuma ja kyllähän se aavistuksen hikosi. Eipähän ehtinyt pohtia omia pöljäilyjään. Loppukäynnit oli uuden Vilma-hepan takia pitkät. Missään välissä ei tullut käskyä tulla kaartoon, joten omatkin loppukäynnit oli lopulta 23 minuuttia. Vähän meni yliaikaa mutta eikös Eetulla ollut nykyään liian vähän liikuntaa. Loppupalautetta en saanut tästäkään tunnista.

Tunnin jälkeen kävin vielä rapsuttamassa Lidalle hyvästit. Tämä oli toistaiseksi viimeinen kertani Uotilassa.

Heippa Lida!


Ongelmia:
taivutukset
suoruus
takaosan aktiivisuus

Parannusta:
ei pukkeja
meno parani sen verran että ope sanoi hyväksi
opetuksesta sai koulutunnilla enemmän irti (= tajusin)

perjantai 14. lokakuuta 2016

Parempia siirtymiä suosikkitammalla

Toiveeni toteutui ja pääsin perjantaina jatkamaan Harmonialla. Lämmintä oli n. +3°C ja ratsukoita tunnilla 6. Tänään luimi vähemmän. Yhä hackamoret.

Alkukäynneissä mentiin pätkiä silmät kiinni. Yllättävän hyvin siinä tunsi kun ratsu lähti viettämään jonnekin. Etäisyyksien arviointi oli vaikeaa. Opin lopulta tekemään 90° kulmia (uraa pitkin, joten se vähän auttoi) silmät kiinni. Jalustimet oli eiliseen tapaan koko tunnin kaulalla.

Alkuun Hoo pysyi paremmin pää kannettuna mutta rupesi sitten taas pilkkimään ohjille turpaa kohti ryntäitä. Ja taas nosteltiin. Alkutunnista tehtiin siirtymiä uralla ja toiselle sivulle loivaa kiemuraa. Harmonia eteni sen verran reippaasti että piti volttailla ylimääräistä. Säätyi paremmin kuin eilen mutta yhä oltiin aika kaukana muinaisista tehohidastuksista. Laukasta käyntiin tultiin muutaman raviaskeleen kautta. Vasen kierros oli hankalampi, en saanut tammaa kunnolla oikean ohjan tuelle ja taipui nahkeasti vasemmalle.

Treenattiin myös suoraan tulemista. Keskilinjalle taidettiin ottaa ensin käynnistä seis, sitten ravista 3 askelta käyntiä ja myöhemmin ravista seis. Harmonia teki pientä kiemuraa jos en ollut erityisen tarkka. Mutta huippua oli että sain vaikutettua niin hyvin että päästiin myös suoraan. Mutta keskittymistä se vaati! Tällä tehtävällä meno tuppasi ruuhkautumaan ja välillä oli vaikeaa mahtua tehtävälle kun jäätiin kulmaan volttaamaan.

Minä väitin että alkutunnin molemmat laukkapätkät mentiin vain vasenta. Voi olla että muistin väärinkin. Lopuksi mentiin kuitenkin vielä hetki oikeaa laukkaa. Tuntui ihan erilaiselta. Tämä rullasi paremmin ja asetuskin löytyi helpommin.

Loppuraveissa tein vähän itsenäisiä temponmuutoksia. Toimi ihan mukavasti ja hyvin lähti eteenkin. Pahimpaan ohjilla makoiluun rupesin ajattelemaan ratsastavaa korkea-arvoista sotilasta ja sillä ajatuksella sain tamman nostettua edestä paremmin ylös. Opekin kehui että nyt näyttää hyvältä. Sitten annettiin ravissa taas pidempää ohjaa ja hepo painui hyvin matalaksi. Siirtyminen käyntiin onnistui nyt paljon eilistä helpommin.

Ongelmia:
ohjilla makoilu ja kuolaimen taakse painuminen
vasen kierros oli jäykempi
vasen laukka rullasi huonommin
pientä kiemurtelua ja liirailua

Parannusta:
päästiin suoraan kun oikein keskityin
siirtymät paranivat eilisestä
luimi vähemmän

Mariel videoi lopputunnin oikeaa laukkaamme:

torstai 13. lokakuuta 2016

Maneesijumppaa osa 3

Torstai oli hyvien ja huonojen uutisten vuorottelua. Ihanaisen Harmonian jälkeen oli luvassa estetunti Uotilassa. Mutta eipä tullutkaan Lidaa vaan Nuppu. Lida oli rikkonut jalkansa ja open ensikommentti oli että tuskin siitä enää kalua tulee. Voih!

Nuppu oli jo edellisellä tunnilla hommissa. Eli esteiden kasaus, satulan vaihto ja martingaali. En kyllä ymmärrä Nupullakaan martingaalia. Ponikannukset ja esteraippa. Mainitsin opelle heti alkuun etten ole mennyt Nupulla pitkään aikaan ja olen unohtanut sen käyttöohjeet. Vastaukseksi tamma haukuttiin huonoksi. Ei nostanut tunnelmaa.

Nuppu toimi kuitenkin yllättävän hyvin. Muistin sen verran ettei sitä saa keriä nippuun vaan pitää mennä melko pitkällä ohjalla. Tasaisuudesta ohjissa en tiedä mutta käynnissä pyöristyi aika helposti. Ravissa aloitettiin hyvin mutta kun meni nenä ylhäällä juoksemiseksi niin hain käynnissä takaisin parempaan muotoon. Laukassa käsky oli mennä niin että tuntuu siltä että menee täysiä. Tuntui altajuoksemiselta muttei taidettu edelleenkään vain open kanssa ymmärtää toisiamme. Mielestäni laukka rullasi rennommin kun mentiin rauhallisemmin. Vasen taisi olla hankalampi suunta. Alkuun laukassa istuminen tuntui todella vaikealta.

Tänään tehtävä oli kovin samantyyppinen kuin 2 viikkoa sitten. Keskilinjalla ravipuomit, siihen nousi sitten myöhemmin ensin ristikko ja sitten toinenkin perään. Innarivälillä. Ravipuomeille meitä käskettiin aina vaan lujempaa kunnes lopulta ei enää mahduttu. Siitäkin tuli sanomista. Ja kun sitten tulin ravipuomeille rauhallisemmin niin ristikkohypyistä tuli löysiä. Tämän kyllä huomasin itsekin.

Hypyissä istuin alkuun jotenkin oudosti ja syyllistyin taas yläselän pyöristämiseen myödätessä. Ohjeita en ymmärtänyt ja ajattelin että pitää istua pystympänä kuten monesti on neuvottu. Tämä ope käski kaulalle. Enkä ymmärtänyt moista. Muutaman kierroksen jälkeen sain kysyttyä että mitä tarkoittaa ja esimerkkinä näytti kevyttä istuntaa. Termistö johti taas pahasti harhaan. Mutta sitten rupesi kelpaamaan paremmin.

Ravipuomeille tuli alkuun sanomista lähestymisistä että sisäpohje paremmin läpi. Lopulta oikein runnoin ja taivutin, sen jälkeen ei enää tätä kommentoitu.

Tänäänkin tultiin ensin keskilinjaa ja myöhemmin ruvettiin kääntämään puomi ja ristikko (myöhemmin puomi, pysty, puomi) laukan suuntaan. Nupun laukasta oli vaikea tuntea kumpaa mennään. Edessä olisi ollut peili mutten tajunnut katsoa sinne! Muutaman aivojumikierroksen jälkeen lakkasin pyytämästä linjalla vaihtoa, katsoin vain mikä tuli ja jatkoin sinne. Molempiin suuntiin kyllä päädyttiin. Ristikot ja pystyt meni suht ok. Vähän vietti esteen reunaan muttei pahasti. Kertaalleen myötäsin aivan kummallisesti heittämällä kädet sivukautta eteen ja siitä tuli tietysti sanomista. Muutenkin piti myödätä kuulemma enemmän niin liioittelin sitten tämänkin ja vein käsiä Nupun korviin.

Estekorkeus oli tunnin aikana pystyillä ehkä 70 cm. Keskilinja pysyi ristikoina. Toistoja tuli paljon mutta olihan se tylsää tulla taas koko tunti tätä samaa tehtävää. Varsinkin kun tätä tultiin melko samanlaisena jo pari viikkoa sitten. Suurimman osan tunnista olin aika harmissani. En tajunnut opetusta ja tuntui ettei mikään kelpaa.

Loppuraveissa Nuppu liikkui mielestäni kivasti ja rennosti. Ei kelvannut sekään vaan piti pyytää lisää ravia. Lopulta tuntui siltä että tamma juoksi alta ja kiidettiin menemään. Yllättävän rentona se silti pysyi. Open kommentti oli että vähän parempi. Sillä taisi olla jotain enemmänkin Nuppua vastaan? Loppupalautetta ei saatu tänäänkään. En kysynyt. Muut taisi saada.

Tämä taisi olla kaikesta huolimatta minun ja Nupun paras yhteinen tunti tähän asti. Ei juostu jännittyneesti pää ylhäällä.

Ongelmia:
en ymmärtänyt opetusta
laukassa oli alkuun kamala istua
myötälaukkaa oli vaikea tunnistaa
kuskia keljutti kun mikään ei tuntunut kelpaavan

Parannusta:
Nuppu oli aika tasainen
ei hypännyt esteillä kovin pahasti sivulle

Pää ylös ja silmät kiinni

Torstaina piti käydä vain illalla estetunnilla. Mutta kun tyrkylle tuli tunnille meno Harmonialla niin tottakai sellaiseen järjestän aikaa! Minut muilutettiin tunnille seisemänneksi.

Keli oli taas vain niukasti plussalla. Aamulla kuulemma satoi jo lunta! Hoo oli tarhassa ja varustessa luimi vain vähän satulan asettelulle. Hackamoret päähän ja taisi olla sama satula, jolla olen mennyt joskus aiemminkin. Jalustinhihnat oli vikoissa ja koska niissä oli erilaiset lukot niin ei saanut tehtyä kierteitä. Jalustimet kaulalle koko tunniksi.

Kiemurrettiin hitusen mutta Kropekiin verrattuna olemattomasti. Alkuun tammalla tuntui etuosa putoilevan välillä alta. Yleensä nämä on aina takaosan juttuja. Muinainen takaosan vippaaminen vasemmalle ilmeni taas alkutunnista. Vasemmassa laukassakin olin tuntevinani. Tamma tykkäsi makoilla ohjilla ja lähes koko tunnin sitä piti sinnikkäästi nostella sieltä ylös. Ravissa oli mukava istua. Kropek höykkyytti eilen niin hyvin että tämä oli ihanan tasaista. Vaikka säätyi hyvin niin silti oli ahdasta. Eikä muut aina volttailleet niin paljon kuin me, joten ei meinannut mahtua takaisin uralle.

Toisella pitkällä sivulla oli tötteröpujottelu. Meni ihan asiallisesti sekä käynnissä että ravissa.

Laukat nostettiin muutaman käyntiaskeleen kautta. Olisi voinut olla vähän napakampi. Ihan viimeinen oikea laukka jäi nousematta mutta muuten tuli pyydetysti. Sakkokierroksella toki viimeinenkin sitten. Oikean kierroksen erikoisuus oli ohje sulkea silmät. Itse laitoin ne kiinni ravissa ennen käyntisiirtymää. Kerrankin tiesin missä tamman kaikki jalat menevät! Laukat nousi ihan siististi silmät kiinni. Tunsin jopa että myötäinen tuli. Eniten huoletti tiedottomuus siitä paljonko kulmaan on matkaa. Laukasta takaisin raville tultiin mielestäni yllättävän asiallisesti ja hallitusti. Hyvin siinä ravissa pystyi ainakin istumaan.

Keskellä tuntia oli parempi pätkä, jossa Hoo kantoi päänsä paremmin. Lopputuntia kohti rupesi taas pilkkimään matalaksi. Loppuravit oli aikamoista nostelua. Lopulta loppuraveissakin annettiin ohjaa pidemmäksi ja siirrettiin istunnalla käyntiin. Tässä meni joitain kymmeniä metrejä, vähän on tatsi hukassa.

Olipa kiva mennä pitkästä aikaa Harmonialla! Ihan erilailla helppoa kuin vakituisilla tuntiratsuilla. Toki tämä ohjille nojailu oli uusi juttu. Liekö hackamorella kuinka paljon tekemistä asian kanssa? Voiko sanoa että oli silmiä avaavaa mennä silmät kiinni? Juuri näin pitäisi muistaa tunnustella menoa aina.

Eipä tammalle tästä juuri hiki tullut. Korvien takaa ja satulavyön alta oli hieman kostea. Loimen laitolle tuli taas pahaa silmää ja luimintaa, muuten oli asiallisesti.

Ongelmia:
tamma nojaili ohjiin ja painui liian matalaksi
meille oli vähän ahdasta
pari luimintaa hoitaessa
pientä kiemurtelua
takaosa yritti vähän vasemmalle

Parannusta:
ilman jalustimia oli hyvä istua
säätyi aika kivasti
eteni hyvin ja ponnekkaasti
laukat nousi helposti

Videokamerasta oli akku loppu, siksi erittäin lyhyt kooste. Riialle kiitos tästä.

keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Kankeasta kiemurtelusta lopulta hyvään menoon

Keskiviikkona päädyin tuplatunneille. Molemmille oli merkattu Kropek. Maanantainen yritys uusiksi ja nyt pääsin selkään asti ilman vaihtareita. Ekalla tunnilla 5, toisella 7 ratsukkoa. Keli oli vain niukasti plussalla ja takki piti pitää päällä. Toiselle tunnille vielä toppaliivikin ylle.

Eka tunti aloitettiin ravihölkällä. En oikein saanut heppaan otetta eikä se siitä jolkottelemalla muuksi muuttunut vaikka kuinka yritin volttailla. Lyhyelle sivulle tuli puomeja, joita ravissa ylitettiin. Ensin yksi ja enimmillään 3, joista 2 oli toisesta päästä vähän irti maasta. Nyt sain kommunikaation open kanssa pelaamaan paremmin ja rupesin saamaan kommentteja että hidasta vielä enemmän, askel ei vain sopinut, muista puolipidätteet. Sain siis muutettua omaa ratsastustani.

Kropek kolisteli jonkin verran mutta yllättävän vähän. Tuli myös puhtaita kierroksia. Kertaalleen hepo hitaasta ravista loikkasi myös molemmat 2 puomia yhdellä askeleella yli. Enkä huomannut selkään mitään!

Laukassa tehtiin temponmuutoksia pitkälle sivulle. Eteen meni hyvin, hidastus oli aika vaatimatonta ja putosi välillä raviin. Nostot ei kovin tyylikkäitä nekään.

Enkä lopuksikaan saanut Kropekia taipumaan! Volteilla turpa meni heti ulos kun myötäsin sisältä. Vasta käynnissä onnistui orastavasti eikä siinäkään myödännyt.

Ekan tunnin jälkeen ratsu oli jo läpimärkä. Kyselin että jaksaako se toista putkeen vai saanko vaihdokin. Oli niin kamalaa että olisin vaihtanut ihan mieluusti. Käsky tuli kuitenkin jatkaa Kropekilla. Ope vaihtui toiselle tunnille.

Toisen tunnin alku mentiin käynnissä ja siinä tehtiin temponmuutoksia. Nyt hepo lähti pyöristymään ja myötäämään tuntumalle. Hidastus oli hankalaa kun muutenkin meinasi pullautella lapojaan. Ravissa tehtiin samaa ja yllättäen ruuna rupesi kuuntelemaan. Hidasti suht asiallisesti istunnalla ja kulki eteenkin. Open kommentit oli tältäkin että kädet taaemmas omalle paikalleen ja hepan takaosaa aktiivisemmaksi. Ravista seis menin kuulemma liikaa takakenoon vaikken itse moista huomannut. Kädet ainakin tuli syliin asti.

Laukat tehtiin vastalaukkoina yhdelle sivulle ja myöhemmin jatkettiin kulman yli. Oikean laukan nousuprosentti oli noin 50. Lopulta päästiin kaarre kerran onnistuneesti. Vasen nousi vähän paremmin ja päästiin kaarre jopa kahdesti. Molempiin suuntiin jäi useammalla kierroksella laukka kokonaan nousematta. Muutaman kerran härväsin itse ja nostin miten sattuu, välillä heppa ei vaan ollut avuilla.

Muualla mentiin harjoitusravia ja se sujui aika kivasti. Kun heppa myötäsi, onnistui volteille kääntäminenkin helposti. Aivan valtava ero aiempaan! Yhä välillä piti aktivoida takaosaa paremmin liikkeelle. Hyviä pätkiä tuli.

Loppuraveissa kun lähdettiin keventämään levisi pakka taas. Taivutusten kanssa oltiin lähes samantien edellisen tunnin tilanteessa. Eli pidin ulko-ohjasta kiinni ettei hepo olisi kilometrin mittainen. Sisältä piti ottaa aika vahvasti ja aina kun sisältä päästi vilahti turpa heti ulos. Opekin huomasi että lössähti. Voivottelin että harjoitusravissa toimii paljon paremmin ja sain luvan istua alas. Siinä tuli tunnin parhaat hetket kun sain ratsun oikeasti kunnolla liikkeelle. Polki hyvin alleen ja oli kuuliainen. Pidempää ohjaa antaessa vähän taas lörpähti ja istunnalla käyntiin siirtäminen vaati tänään puoli kierrosta. Vaadittiin todella pitkät loppukäynnit että Kropekin hengitys tasaantui. Taisi se vähän uupua mutta hyvin jaksoi tsempata.

Ongelmia:
ensimmäisellä tunnilla lähes kaikki
kevyessä ravissa en saanut kunnon otetta
laukannostot

Parannusta:
parani hirmuisesti toiselle tunnille

maanantai 10. lokakuuta 2016

Jäykkää ja epätasaista tuplana

Maanantain koulutunnille sain Kropekin. Esteille oli merkattu Listra. Ihan mukavaa ja sopivan ennalta arvattavaa. Ehdin jo laittaa Kropekille satulan selkään kun kysyttiin että menisinkö mieluummin koulutunninkin Listralla. Tottakai! Ihan ajoissa en ehtinyt ja tuli kuuma kun harjasin toisenkin hepan. Suojat jalkaan jo valmiiksi.

Lämmintä oli pilvinen (ja pimenevä) +6°C. Piuhat päähän.

Alkutunnin vähän hutiloin taivutusten kanssa. Muuten olin kyllä suht päättäväinen. Lopulta huomasin ettei tamma meinaa taipua mihinkään. Tehtiin ohjattuja siirtymiä ja lopulta käyntivoltilta laukannostoa. Nosti kaikki laukat helposti ja oikein mutta voltilla oli hankaluuksia jopa käynnissä. Vaikka meitä oli vaan 4 niin meinasi olla ruuhkaa. Volttailin sitten ravissakin. Sekä tilan että taipumisen takia. Vasen parani pikkuhiljaa kelvolliseksi mutta oikea oli todella työläs. Käynnissä rupesi loputtomien toistojen jälkeen vähän taipumaan. Ravissa oli vielä lopuksikin hieman heikkoa.

Samoilla tulilla jatkoin siis estetunnille. Piuhat pois ja jalustimet 3 reikää lyhyemmälle. Ratsukoita oli tälläkin tunnilla 4. Alkuverkassa mentiin aika pitkin ohjin. Kaikki edellisen tunnin taivuttelut katosivat jäljettömiin. Testattiin ravissa ja laukassakin kuinka tuntuma hidastaa vauhtia. Vaihtoja en osannut tehdä. Toiseen suuntaan vaihtoi ravin kautta, toiseen jäi ensin väärään laukkaan ja lopulta (pari ympyrällistä) taisi vaihtaa ristin kautta myötäiseen.

Tehtiin myös ympyröitä laukassa ihan pitkin ohjin. Tämä onnistui kun sai reitin vapaaksi. Välillä vähän suihkittiin toistemme edestä. Listra myös sävähti läheltä ohittanutta Jussia. Onneksi ei kovin suurella säpsyllä. Muutaman voltin jälkeen sujui jo ihan hyvin. Tuntumalla meno hidastui mutta taisin ihan itse nyppiä vauhdin pois. Jalasta tamma ei edennyt kovin lennokkaasti.

Verkkahypyt tultiin ristikolle ja jotain en taas osannut kun kaikki loikat tultiin ihan miten sattuu. Vasta loppupuolella kuulin että Listra on liian pitkä. Miksei noita asioita voi vieläkään tajuta itse? Yritin vaikka mitä mutta pääosin aina tuuppasin lopussa, tamma meni laakana, lujaa ja tikkasi miniaskeleen juureen.

Esteet oli aika samantyyppisesti kuin viikko sitten. En muista hypättiinkö tässä välissä vielä jotain toisesta suunnasta mutta lopulta tultiin 4 esteen rata kolmesti. Eka kierros tuli videolle (ja siinä vielä editoitu lisää valoa). Ykköselle Listra lähti kaukaa ja ponnahdin ilmaan eikä muutkaan paikat olleet optimeita. Vika kaari meni yllättävän hyvin. Toisella kierroksella samat ongelmat mutta nyt vikalle tultiin niin lujaa että Listra päätti viuhahtaa vasemmalta ohi. Vähän ruma ohjissa roikkuminen mutta pysyin kyydissä. Sakkokierroksella okserit meni paremmin.

Lotta tallensi ekan kierroksemme:


Ennen vikaa kierrosta olin aika epätoivoinen. Eihän se nyt ihan kamalaa ollut mutta kaukana kauniista ja tasaisesta. Minne se viikossa katosi vai muistelenko omiani? Miten me sieltä kisoistakaan selvittiin? Nyt aloitin sitten taas kysymällä että koska laukka on hyvä. Tajusin lyhentää ja pitää aktiivisena. Ihan eri näköinen kierros vaikka esteet oli isompia. Ei mitään kovin konkreettista täsmäohjetta mutta mulle riitti henkinen tuki että joku pitää kädestä kiinni. Lohdutti ihan hirmuisesti! Ope arveli korkeudeksi metri - metrikymppi. Itse olisin veikannut ehkä 95. Isoja muttei ihan jättimäisiä.

Loppuraveissa ravailtiin vielä miniristikon yli ja treenasin kevyttä istuntaa. Selkä ja kädet toimi huonosti. Alkuun Listra kaahotti mutta rauhoittui aika nopeasti. Taipui vähän paremmin muttei vieläkään ihan priimasti.

Ongelmia:
ponnistuspaikat
vaihdot
kielto

Parannusta:
isoin kierros oli paras
pysyin kyydissä
ei tuijotellut esteitä
eikä pahasti muutakaan

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Tykätty 5 v junnu testiin

Arvasin ihan oikein että nyt tuli joku ns. haastavampi ratsu Aaltiksella. Listassa luki Akva eli uusimpia tulokkaita. 5 v virolainen tamma, korkeutta päälle 170 cm. Hoitaessa oli kiltisti eikä paljon puuhailuun ympärillä reagoinut. Julkan apuohjat eli aiemmin Jatsilla ollut viritys, joka estää nostamasta nenää liian korkealle ja aiheuttaa tästä painetta niskaan. Ratsukoita tunnilla oli 9 ja mentiin maneesiin vaikka pihallakin olisi ollut ihan hyvä (joskin viileä) ratsastuskeli. Maneesissa oli n. +11°C.

Ohje oli juoksuttaa alkuun eikä siinä tehnyt mitään kummempia. Jolkotteli ensin vain ravia mutta irtosihan se laukkakin pyytämällä. Ei kuulemma vaihda, joten vaihdot tehtiin ravin kautta. Otin vielä toisenkin suunnan ja oikeaan oli vähän enemmän vauhtia. Ei kyllä siinäkään yhtään sinkoillut.

Selkään meno sujui rauhallisesti. Ei kuulemma kannata antaa ihan pitkiä ohjia kun kaikki heiluva häiritsee. Mentiin sitten pidemmässä muodossa tuntumalla. Käynti ok mutta kevyessä ravissa vauhti kiihtyi. Ohje oli ottaa ulkokädellä kauhukahvasta että tuntuma pysyy tasaisena. Välillä heitteli päätään. Eipä me paljon mitään päästy tekemään, pyörittiin pääty-ympyrällä.

Oikeassa kierroksessa meille raivattiin koko pääty omaan käyttöön ja siinä tamma rikkoi ravista laukalle. Tuntui aika epätasaiselta ja ohjauksessa oli pieniä puutteita. Pysyttiin kuitenkin pääosin ympyrällä eikä hepo tehnyt pään viskomisen lisäksi muita epäilyttäviä liikkeitä vaikka niitä alkuun vähän odotinkin. Kun päästiin raviin oli ohje tehdä meidän päätyneliöllä joka sivulle voltti. Apilakuviota tavallaan. Tämä sitten vielä toiseenkin suuntaan. Vasempaan taipui huonosti.

Otin lopulta hetkeksi käyntiin. Tehtävää päästiin testaamaan muiden mukana. Meni yli odotusten ja välillä löytyi jarrutkin. Eikä tarvinnut edes volttailla ylimääräistä kuin kerran kierroksessa. Hyvin simppeli puomitehtävä. Toisella pitkällä sivulla oli kaksi puomia kaukana toisistaan. Niiden yli ja välissä ympyrä, jonka kauimmaisessa kohdassa ylitettiin kolmas puomi. Akva ei puomeja juuri katsonut. Reippaasti yli. Kertaalleen äkkihidasti ja loikkasi keskimmäisen puomin isommin. Haaste oli saada vauhti pysymään rauhallisena ja tamman kaula suorassa. Oikein asiallisia pätkiä väliin. Tämä molemmissa kierroksissa.

Laukkoja varten jakauduttiin kolmelle ympyrälle. Me päästiin junnuympyrälle, seurana Armas ja Risto 6 v. Laukat otettiin ympyrällinen kerrallaan ja vasen kokeiltiin muiden mukana. Meni ihan onnistuneesti. Oikeassa kierroksessa ennen laukkoja tamma jumahti aloilleen. Saatiin lopulta esteraippa apuun. Open ohje oli ottaa ravia jos hepo ei kestä kävelyä. Laukalle raivattiin meille koko ympyrä omaan käyttöön. Meni reippaasti, ohjautui vahvasti sinnepäin ja pudotteli muutaman kerran raville. Saatiin kuitenkin laukattua.

Loppuraveissa mentiin hetkittäin tosi siististi, välillä sitten oli taas liikaa vauhtia tai pää heilui. Ihan hauska elukka. Kehityskelpoinen.

Akvalle tuli niin hiki että sai Aksun loimen niskaansa tunnin jälken.

Ongelmia:
alkuun ei ollut ratsain kunnon jarruja
asettuminen ja taipuminen vasemmalle
kaula meinasi mennä vinoon
pään viskely

Parannusta:
välillä meni pidätteet läpi
puomit ei tuottaneet suurempia ongelmia
laukat nousi
hetkittäin oikein hyviä pätkiä

Ella videoi pätkiä menostamme parilla eri vekottimella:

Punainen ruusuke

Sunnuntaina oli koulukisapäivä Tallinmäellä. Luokiksi valikoituivat FEI:n lasten esiohjelmat A ja B. Ratsuksi tietysti Hemppa. Eikä hepalle ollut muita kuskeja.

©Anne Hirsiniemi
Letityksen tein vähän oikoen. 9 lettiä eli kamalia lumipalloja. Ekaan verkkaan varasin n. 25 minuuttia. Tämä aikataulu piti mutta oli meille ehkä aavistuksen turhan lyhyt. Käytin alussa aika paljon aikaa käynnissä taivutteluun ja ravattiinkin ihan rauhassa. Joitain siirtymiä ja temponmuutoksia. Laukkoja ei hirveästi otettu. Yritin keskittyä siihen että ratsu on lyhyt ja aktiivinen. Pitäisi vaan tajuta että verkan ok ei ole lähellekään riittävä radalla.

Ensimmäinen rata (esiohjelma A) oli ihan ok. Heppa oli levollinen eikä tullut rikkoja. Ehkä vähän turhan pitkä ja ponneton kaikesta huolimatta. Muistin kuitenkin radan. En ollut kovin tyytyväinen suoritukseen sillä jäätiin aika kauas siitä tasosta mihin oikeasti pystytään. Prosentteja tuli 59,231. Tässä luokassa se riitti neljänteen sijaan. Hetken lepäilyn jälkeen Hemppa siis päätyi jälkimmäiseen verkkaan palkintojenjaon takia vähän aiemmin. Olihan se punainen ruusuke kiva.



Toisessa verkassa tein vähän enemmän siirtymiä askellajin sisällä sekä nyt oikeasti pyysin laukassa eteen. Kuuma Hempalle ei silti tullut missään vaiheessa. Tähän tuli palkintojenjaon kanssa käytettyä ehkä puolisen tuntia. Eipä siis juuri aiempaa enempää aktiivista aikaa mutta nyt ei tarvinnut lähteä niin nollista. Laukassa huolehdin siitä että volteillakin meno säilyi energisenä. Ratsastin radan osissa läpi jotta muistaisin sen varmasti. Vastalaukkoja en testannut kuin kertaalleen molempiin suuntiin. Lopuksi jäin hinkuttelemaan edellisen radan "Säilytä energia myös kaarteiden läpi. Siirtymisiin lisää pehmeyttä ja keveyttä." Alaspäin siirtymät parani aika hitaasti. Pysähdyksissä myötäsi Hempaksi yllättävän hyvin eikä tapeltu kuin ihan pienesti. Mutta eihän sitä radalla uskalla kokeilla.

©Anne Hirsiniemi

Radalla Hemppa oli edellistä parempi. Yhä askeleenpidennykset lähtivät todella vaatimattomasti. Pitäisi vaan vielä päättäväisemmin verkassa kertoa että pohkeesta mennään eteen. Ei rikkoja, vastalaukat pysyivät ja muistin nostaa laukan mistä pitikin. Nostot oli yhä aikamoista leijailua ja ehkä kolmannella askeleella Hemppa vasta muisti että eteen. Vaikka verkassa sain homman jo hyvälle mallille. Lopputervehdykseen tähtäsin tarkasti keskelle mutta kun vilkaisin sivulle tai räpäytin silmiäni ja pysähdyttiin niin oltiinkin linjalta sivussa. Salamannopeasti se tapahtui, pahus! Ja Hemppa tavalliseen tapaansa tuijotteli sivulle.



Jälkimmäisessä luokassa palkittiin vain 2 ja olin viimeiseen ratsukkoon asti sijoituksessa kiinni. Ei kovin suuresti yllättänyt että jäätiin lopulta kolmansiksi. Eikä mennyt ihan tavotteiden mukaan vaan niukasti alle 60 % tästäkin. Huima tulosparannus kuitenkin kun viimeksi sama tuomari antoi C:stä 58,333 %.

©Anne Hirsiniemi
Päivän paras numero oli 6,5. Vähän yllätti kun jälkimmäisessä paperissa luki että täsmälliset tiet ja liikkuu energisesti. Ei se ehkä ihan niin patalaiskaa sitten ollutkaan. "Säilytä etuosan keveys siirtymissä. Voisi olla ryhdikkäämpi."

lauantai 8. lokakuuta 2016

Kankeilua aidoissa

Lauantain kisapäivä jatkui itselläni vielä Merin kanssa. Ratsun varustukseen oli hyvin aikaa kun oltiin lähtönumerolla 17. Merille värkkäsin vähän samanlaisen ristikon harjaan kuin Nipsulle mutta jako meni tupsujen keskeltä.

Elättelin toiveita että tamma olisi todella hyvä. Ei se ollut. 20 minuutin sijasta oltaisiin tarvittu 3 päivän verkka. Oli nimittäin erityisen kankea. Jolkotti suorana menemään, ei asettunut eikä taipunut. Eikä ainakaan myödännyt. Siirtymät tuli kättä vasten. Volteilla kaaduttiin sisään. Lopuksi rupesi käynnissä vähän myötäämään. Tällä sitten mentiin.

Rata oli aika odotetunlainen jäykkistely. Suoritettiin kyllä mutta meno oli turhan suoraa ja kankeaa. Pysähdykset vähän venähti ja alaspäin siirtymät oli muutenkin huonoja. Ennen käyntisiirtymää Meri pudotti raville eikä auttanut kuin yrittää ottaa siitä käyntiin. Taidettiin ennen kulmaa kuitenkin olla. Siitä kiltisti 4,5. Merin mielestä hankalissa kohdissa rupesi edestä kuulumaan kuolainten narskuttelua. Ainakin siis yritin jotain. Tulipahan käytyä. Kiltillä tuomaroinnilla 58,200 %.

Tästä olisi helppo lähteä parantamaan kun saisi notkistella tammaa pari päivää alle. Kuten Taffinkin kanssa kävi.

Käytiin Merin kanssa hakemassa Niilon ruusuke.
©Nina
Enni videoi ratamme: