perjantai 31. toukokuuta 2019

Kaatuneita puita ja katkennut kenkä - myrskymaasto

Perjantaina ehdin työpäivän jälkeen tallille. Koska tunteja ei ollut ja edellisestä maastostamme oli ikuisuus niin lähdettiin maastoon. Seuraakin onneksi löytyi. Kelin ei pitänyt olla kovin märkä mutta tarjolla olikin +6°C, vesisadetta ja rivakkaa tuulta. Hemppa löytyi kuitenkin pihatosta ulkosalta.

Lähtiessä humma venkoili tuulta vasten ja kulki pää kenossa. Kysellen että et kai ole tosissasi. Pohdittiin toisen kuskin kanssa että uskaltaako metsään mennä vai kuollaanko kaatuvien puiden alle. Onneksi tuuli vähän laantui.

Mentiin kuntoradan lenkki. Mennessä sivupisto oikealle ja palatessa vesireitin kautta. Vaihtelevaa vesisadetta ja oliko 3 kaatunutta puuta. Ensimmäinen oli oikein iso tien vieressä. Sen alle jääminen olisi ollut paha juttu.

Ensimmäinen laukkapätkä otettiin Hangaksentien viimeisellä suoralla kohti ylämäkeä. Aika rauhallista alkuun. Hilima meni etuviistossa kunnes Hemppa lopulta vertyi liikkeelle. Oliko 32 km/h tässä. Sivupolulla muutama laukkapätkä lisää mutta yhä suht rauhassa.

Radan yli mentiin jännittymättä vaikkei oltu ihan Hiliman hännässä. Kuntoradalla Hilima meni taas edeltä mutta nostettiin laukka ensin. Hetki oltiin perällä ja sitten karautettiin ohi. Hyvin säätyi vauhti. Loppuradasta oli seuraava kaatunut puu kuntoradan poikki. Hemppa the kenttähevonen kauhistui, hidasti ja pudotti raville. Ravissa sitten astui sen yli. Onneton pieni karahka. Suokki sentään ylitti laukassa.

Toinen radan ylitys meni yhtä näppärästi. Kolmas kaatunut puu tukki reitin mutta sen pääsi kiertämään. Sivupolulle otettiin laukka ja ensimmäistä kertaa laukkasin tämän pätkän. Ylä- ja alamäkeä. Välillä vähän pehmeämpääkin. Ei menty erityisen lujaa ja vähän jännitin tuleeko jotain bonusloikkia. Ei tullut. Välillä meinasi vaan olla vähän kapeaa ja kuusenoksat tulivat kuskin eteen. Risteys ravissa (vai käynnissä) ja alapolun loppu vielä laukassa. Sitten suuntimat uusiksi ja loikattiin vielä minimaastikset. Hyvin rauhassa ja tasaisesti.

Vesipolulla ei käynnissä meinattu pysyä kaverin perässä. Isoista lätäköistä Hemppa taisi hörppiä samalla. Kerran maisteli vähän mätäsruohojakin mutta kerroin ettei se ole sallittua. Välillä satoi reippaammin ja ns. sadevaatteet päästivät veden läpi. Ei silti ollut kylmä.

Autotiellä otettiin vielä ravia kotia kohti. Oikein fiksusti. Loppupätkä käynnissä. Ei säikkyjä, loikkia tai päälle kaatuneita puita. Hengissä!

Tallissa kavioita putsatessani huomasin että toisesta etukengästä oli matkan varrelle kadonnut puolet! En muista tällaista tulleen ennen vastaan. Sain jäljelle jääneen puolikkaan matkamuistoksi tältä reissulta. Ei haitannut keli, kannatti lähteä! 1 tunti 8 minuuttia. 11,78 km keskinopeudella 10,4 km/h. Huiput 41,7 km/h.

Puolet jäi jäljelle ja sekin otettiin irti.


Ongelmia:
vesisade ja tuuli
kuntoradalle kaatunut puu tuijotutti
puolikas kenkä katosi

Parannusta:
radan ylitykset rennosti
ei pukkeja
ei tullut kylmä

torstai 30. toukokuuta 2019

Kadonneen energian paluu ja tuulenpuuskia

Helatorstaina mentiin oman seuran koulukisoihin LidRidille. Junnut lähtivät mukaan, joten keltainen auto täyteen ruunikkoja. Puolen päivän aikaan oli porukan ensimmäinen startti, joten vapaapäivän herätys oli 7.30. Tallilla letit ja muu puunaus. Viimeistely kisapaikalla.

©Ella K.


Ratsuksi tietysti Hemppa. Luokiksi lasten esiohjelmat A ja B (molemmat he B). Starttini olivat n. 13.35 ja 15.00. Keli oli aurinkoinen n. +15°C mutta tuuli puuskittain kovaa.

Kisoissa ensimmäinen luokka oli luppoaikaa. Meidän ensimmäisessä luokassamme tallin ponit olivat näppärästi ensimmäinen, viides ja kahdeksas. Katsoin ensimmäisen ja sitten kävin vaihtamassa omat kamppeeni ja kävin vessassa. Katsoin viidennen ja sitten laitettiin Hemppa kuntoon. Hemppa käsipuolessa katsottiin kahdeksas. Sitten talutin verkkaan ja hyppäsin maneesissa kyytiin. Oma lähtövuoroni oli kuudestoista ja 8 sai olla verkassa.

Kävelin hetken, sitten taivuttelin ensin rauhassa käynnissä. Jonka jälkeen lähdin kevyttä ravia rennosti eteen. Hemppa oli suht rento ja pyöreä. Minä sitten vielä herättelin liikkeelle. Oikeasti aktiivista menoa. Kuulutukset kuuluivat hyvin maneesiin, joten olin kärryillä paljonko on vielä aikaa. Kerrankin muistin laskea mukaan myös valmistautumisajan ulkona edellisen suorittaessa.

En tehnyt verkassa kovin ihmeellisyyksiä. Ravissa suunnanvaihtoja. Laukassa aktiivisesti eteen, ympyröitä ja n. 15 metrin ympyröitä. Lopuksi siirtymiä. Vasta siinä vaiheessa olin pätkiä harjoitusravissa ja heti jos tuntui hyytyvän niin kevensin. Raippa pysyi pääosin vasemmassa kädessä enkä halunnut suututtaa Hemppaa. Hyvin reagoi jos piti auttaa raipalla lisää aktiivisuutta. Tarjosi sangen lennokasta menoa itsestään. Verkattiin hitusen päälle puoli tuntia ja se oli aika sopiva aika.

Pihalle ei saanut ottaa raippaa mukaan. Jännittävintä oli tuuli, joka kaateli kouluaitoja ja lepatutti ja rämisteli kaikkea ympärillä. Hemppa vähän jännittyi mutta höpisin sille että tuosta ei tarvi välittää, eikä tuosta ja pyörittiin ihan hallitusti valmistautumisalueella käynnissä.

©Ella K.


Aidoissa tuomari jännitti vähiten. Toisessa peräkulmassa lepatti pressu, toisessa oli traktori. Tuomarin vieressä yleisö. Yleisöstä otti pienen sivuaskeleen. Paras terä aktiivisuudesta katosi muttei mennyt mateluksi. Menin ravit yhä keventäen. Ehdin laukata ympyrällisen kun tuli vihellys. Nyt en tehnyt kummempia lähtövalmisteluja vaan otin raviin, istuin alas ja aloitin.

©Ella K.


Ihan ok rata. Ei aktiivisin mutta sangen täsmällinen eikä rikkoja. Ei tuijotteluja. Kaatunut aita ei haitannut. Nelikaarisella ei ollut kovin letkeä mutta osuttiin hyvin reitille. Laukkojen välinen ravikulma ei ollut kovin kaunis. Nyt odotin että saadaan yli 60 %. Hämmästyin hiiteen kun tulokseksi kuulutettiin tasan 65,000 %. Tässä vaiheessa kolmanneksi. Ensimmäinen repliikkini oli että miksei Hemppa voinut sunnuntaina olla tällainen!

Anne tallensi ratamme:


"Tasainen siisti suoritus. Toivoisin vielä pyöreämpää raamia ja aktiivisuutta takaosaan etenkin laukassa. Taivutuksissa sisäpohje kunnolla läpi!" Alakerrassa oli kaksi seiskaa! Askellajit ja ratsastajan asento.

Kaksi viimeistä menivät meistä vielä ohi mutta luokassa sijoittui viisi, joten päästiin viimeisinä palkintojenjakoon. Mainiota! Päivän jännittävin osuus taas. Alku meni taas ihan rauhassa mutta laukkakierroksen jälkeen perä lensi sivupotkun verran mystisestä syystä x.

Screenshot videolta kunniakierrokselta.
Hemppa luuli taas että keltainen rusetti on joku judokajuttu.


Ruusukekuvat jäivät ottamatta, sillä Hemppa oli pihan räminöistä ja lepatuksista sangen kauhuissaan ja kuski kauhisteli lähinnä sitä ettei osaa toista rataa. Onneksi Elviiran kuski ystävällisesti sen pariin kertaan kertoi ja sain sen ainakin osittain muistiini. Käveltiin hetki ennen kuin mentiin takaisin verkkaan. Totesin että maneesissa on turvallisinta olla.

Toinen verkka mentiin aika samoin kuin ensimmäinenkin. Nyt lisäsin mukaan vastalaukat ja ravissa s-kiemurat. Hemppa oli tasaisempi ja aktiivisempi. Tuntui sangen kivalta. Ja yhä huolehdin että aktiivisuus säilyy ja mennään mieluummin vähän turhan reippaasti. En tunnusta että oltaisiin juostu ja kaahotettu. Taas kevensin kunnes loppuun tein vähän siirtymiä. Nyt olisin ollut jo aiemmin valmis mutten voinut antaa homman lässähtää odotteluun. Puolisen tuntia tähänkin meni.

Voihan etukenotus. Kippurajalkaa ei edes mainita.
©Ella K.


Nyt valmistautuessa taisi tuulla vielä enemmän. Hetkittäin pelkäsin että Hemppa poistuu sivulle suoraan radalle ja suorittavan alle. Ei onneksi.

©Ella K.


Nyt en muista tarkemmin mitä tein valmistautuessa aidoissa. Henkilökunta nosteli aitoja tuulen jäljiltä pystyyn ja Hemppa jännitti enemmän kyykkiviä ihmisiä. Ravi oli aktiivista ja tuntui hyvältä.

©Ella K.


Taas jälkimmäinen rata tuntui paremmalta. Aktiivisuus säilyi paremmin. Sitä en huomannut että muoto vähän karkasi (tälläkin radalla). Aika paljon oli keskittymistä että muistin radan. Edellisen suorittaessa unohdin mitä tulee laukkaympyrän jälkeen. Kaikki kuitenkin palautui mieleen. Ainoa stiplu tuli kun ensimmäinen laukka ei noussut pisteessä vaan useamman askeleen myöhässä. Kuvittelin toki valmistelleeni noston.

©Ella K.


Laukat olisivat voineet rullata paremmin mutta säilytti vastalaukat ja keskilaukkaan tuli eroa. Loppulinjalla ei oltu hyvin enkä taas tajunnut tätä kunnolla. Turha pisteenmenetys. Tulokseksi tuli lopulta 61,833 %. Olisin voinut ottaa enemmänkin. 12 kisaajan joukosta kahdeksanneksi. 64,5 prosentilla sijoittui, joten ei se ihan tolkuttoman kauas jäänyt.

Anne videoi tämänkin suorituksemme:



"Letkeää liikettä ravissa. Laukka saisi pyöriä paremmin ja takajalat paremmin alle. Rohkeammin puolipidätteet ja taivutukset läpi! Täsmällistä menoa!"

Tänään tein sen, mistä yleensä haaveilen. Eli kaksi hyvää rataa, joihin voi olla tyytyväinen. Päivän bonuksena sain taas kommentin yleisöstä että ratsastustani on mukava katsoa kun näytän niin onnelliselta. Kapulavastaukseni oli että suurimman osan ajasta oikeasti olenkin onnellinen. Toivottavasti muistin sanoa myös kiitos.

Matkalla kentältä maneesin kautta autolle Hemppa taas jännittyi useampaan otteeseen kaikkea lepatusta. Selvittiin kuitenkin pienellä tuijottelulla. Tänään Hemppa ei hionnut suuremmin eikä mahakaan mennyt pahasti ruikulille. Eikä potkinut verkassa yhtään protesteja.


Radan lopetus:
©Ella K.

©Ella K.

©Ella K.

Hieno Hemppa!
©Ella K.

tiistai 28. toukokuuta 2019

Melko kiireellä yhä

Tiistaina olisin kaivannut hyvän mielen tuntia ja päähän taputtelua. Sellaista ei kuitenkaan ollut tarjolla. Koulua Sakulla, pihalla tihkuinen +14°C. Meitä oli tänään 5 ratsukkoa ja mentiin maneesiin.

Alkukäynneissä juoruttiin kuulumiset tuntikaverin kanssa. Sitten ohjat tuntumalle ja keskiympyrälle. Sakulla oli tänäänkin vähän kiire. Nyt en tunnusta että itselläni olisi ollut myös. Käynnissä sain hetkittäin hidastamaan mutta oli aina ampumassa takaisin vauhtiin kun hölläsin. Väistettiin sisäpohkeesta ulos käynnissä, ravissa ja laukassa. Sisätakasia astumaan ristiin. Tänään molempiin suuntiin oli kiire, ei vain vasempaan.

Taas otettiin yllätyslaukat mukaan jo alkutunnista keskiympyrällä. Satulavyön lisäkiristys puuttui mutta satula pysyi hyvin keskellä ja minä vakaana. En muista oliko vyö tänään valmiiksi napakampi vai tajusinko jotain suurta laukassa istumisesta. Viimeksi ope taisi sanoa että kun hevonen liikkuu oikein niin satula pysyy itsestään paremmin.

Tänään otettiin poikkeuksellisesti välikäynnit. Sen jälkeen jatkettiin minun suureksi onnekseni hetki käynnissä.

Tehtävänä oli tulla keskilinjaa kohti opea ja pitää asetus sivulle. Ensin oikeaa, sitten vasenta. Suoruus oli alusta asti sangen hyvä mutta asetukset olivat ensin tiukassa. Kun skarppasin ja keskityin oikein kunnolla niin rupesi löytymään asetuksiakin. Ja sain suoralla ratsulla asetuksen vaihdettuakin. Ope taisi kaivata vielä parempia valmisteluja ja taivutuksia kulmiin. Kaikki keskittymiseni meni rennon asetuksen löytymiseen.

Ravissa sama juttu. Yllättävän hyvin pysyttiin siinäkin suorana. Pitkillä sivuilla Saku yritti kiirehtiä ja tein voltteja sekä rauhoitteluun että välimatkojen tasaamiseen. Loppuvoltista kaahotus tuntui jo palaavan. Kulmiin oli hankalampi päästä ravissa.

Lopuksi tehtiin taas tehtäväpätkä: pitkän sivun viimeisessä kirjaimessa ravista käyntiin. Lyhyen sivun keskeltä laukannosto, keskiympyrä laukassa ja raviin ympyrän jälkeen. Sitten sama uudestaan.

Taas kuulemma valmistelin tehtävät (varsinkin laukannoston) huonosti. Ainoa mikä omasta mielestäni meni huonosti oli vanuvat käyntisiirtymät. Laukat nousivat sangen täsmällisesti. Ehkä kertaalleen askeleen myöhässä. Jälkimmäinen kierros eli vasen laukka oli hankala kun Saku kartteli molempia lyhyen sivun kulmia. Lyhyellä sivulla ei oltu kunnolla suorina. Laukassa oli heti kaatumassa sisään ja kiihdyttelemässä. Viimeisellä kierroksella avustin raipalla sullomalla kulmaan. Ennen kulmaa taisi jo tulla riittää-käsky. Esteratsastajana tämä tarkoittaa minulle että tee tehtävä loppuun ja sitten riittää. Täällä tarkoitus olikin että heti laukka pois. Pelkkää riittää-käskyä toistamalla en tajunnut tätä yhtään sen paremmin. Ymmärsin kyllä selityksen että hepalle on parempi palkinto kun lopetetaan heti. Omat kokemukseni ovat estetunneilta, joilla tulee huutia kun on heti esteen jälkeen käynnissä. Minulle pitäisi kouluttaa tähän joku eri sana että ymmärtäisin paremmin.

Tänään lopetettiin kerrankin ajoissa. Siksi kuulemma pidettiin vähän vauhtia yllä laukkatehtävilläkin. Unohdin samalla myös kuperkeikkani. Sitä ei kuulemma saa tehdä tottumattomalla ratsulla vaan humma pitää siedättää ensin. Miten?

Ongelmia:
Saku oli taas kiireinen
kartteli vähän kulmia
en osannut pitää käsiäni niin rentoina kuin olisi pitänyt
en huomannut Sakun hidastuksia pyynnöistäni (paha!)
pitäisi istua vielä taaempana
en tajunnut riittää-käskyä

Parannusta:
käyntitehtävät sopivat meille tänään oikein hyvin
Saku kuulemma kuunteli istuntaani
suoruus oli hyvä

maanantai 27. toukokuuta 2019

Ei sittenkään estetuntia

Maanantaina piti olla estetunti Assin kanssa. Olin vähän myöhässä mutta ehdin silti kävellä osan alkukäynneistä pihalla. Nyt oli muutakin hevosliikennettä pihoilla, joten suunnattiin ensin tarhojen ympäri. Assi lähti mukisematta. Kaksi kierrosta ympäri (vähän jännittyi maneesin kulmalla) ja sitten vähän matkaa tallin kulmalta alas. Ei jumeja, juntturointeja tai peruuttelua. Jes! Siitepölyhaituva tarttui ripsiini ja totesin että tämä riitti meille. Sitten maneesiin.

Ope oli sekaantunut aikatauluissa. Hyvä että soitin perään. Ehdittiinpä kävellä kunnon alkukäynnit. Mutta kun rupesin itsekseni ravaamaan niin meno ei tuntunut hyvältä. Assi nyökkäsi aavistuksen eikä tuntunut symmetriseltä. Menin pienen pätkän myös toiseen suuntaan mutta koska tuntui epämääräiseltä niin jatkoin käynnissä.

Kun ope saapui niin aloitettiin ravin tutkimisella. Opekin näki epäsymmetrisyyden. Nyt Assi oli virkistynyt liikkeelle ja tuntui vain huonommalta. Hetki katsottiin että mihin suuntaan menee ja ravia tuli ehkä kierros suuntaansa jos sitäkään. Väliin tuli huonompia askeleita ja totesimme että kun ei ole ihan priima niin turha kiusata. Tunnista tuskin olisi mitään hyötyä.

Ope tunnusteli jalat muttei löytänyt kummempaa. Ehkä aiemmat laidunspurtit olivat jumiuttaneet hummaa? Ohjeiden mukaan kylmäsin jalat. Assille tuli nyt sitten kevyempi päivä. Toivottavasti toipuu pian ennalleen.

sunnuntai 26. toukokuuta 2019

Pettymyksiä mestiksissä

Sunnuntaina oli vuotuiset Pohjois-Suomen ratsastuskouluoppilaiden mestaruuskisat, tällä kertaa Ylirannalla. Sain lähteä Hempalla ja olin Tallinmäen ainoa sennuedustaja. Lisäksi oli 5 ponia. Meillä luvassa siis perinteisesti K.N. Special ja 80 cm. Suuri toiveeni oli ettei päivä olisi kovin sateinen eikä onneksi tullutkaan pientä tihkua kummempaa. Hommasin Hempalle päiväkarsinan ja ihanasti ratsu hoidettiin tallin puolesta kisapaikalle ja pois.

Yritin ilmaantua paikalle kisojen alkuun (09) mutten ihan ehtinyt. Harjasin Hempan ja katsoin junnujemme kouluradat. Sitten ratsulle välipalaa ja letit. Sennujen kouluosuus alkoi kahdeltatoista ja luulin olevani hyvin ajoissa valmiina. Pieleen meni sekin. En jaksanut kantaa satulaa autolta ylätalliin joten kuskasin Hempan autolle satulointiin. Kun kapusin kyytiin niin oman starttini alkuun oli noin 35 minuuttia. Luokassa neljäntenä.

Verkka oli maneesissa, kisat kentällä. Hemppa taisi heti tuntumalla heittäytyä vähän vastahankaan. Punainen rusetti olisi tänään voinut olla hyvä hännässä. Katsoin toki etteivät muut tule potkuetäisyydelle kun Hemppa välillä protestoi.

Tänään saatiin opelta ohjattu täsmähiillostusverkka. Hempan vaihtoehdot olivat taas pitkänä, hitaana ja pyöreänä tai pää ylhäällä reippaammin. Ja toki perusvinosti. Ravissa pyörittelyä keventäen. Laukkoja molempiin suuntiin. Nyt vähän pidemmällä ohjalla ja ihan kelvollisessa muodossa. Harjoitusravissa lisää tehoja raviin. Nyt ymmärsin olla päästämättä välissä pitkiä ohjia. Eteni ok mutta jäi ehkä aavistuksen hitaaksi. Ei usvatettu menemään. Olisin mieluummin keventänyt lähes kaikki verkkaravit. Nyt meinasin väsähtää jo verkassa.

Aitojen ulkopuolelle pääsi kävelemään edellisen suorittaessa. Ponit olivat vähän kartelleet katsomopäätyä, joten tungin niukasti hevosen mentävästä aukosta kävellen senkin reunan ennen kuin edellinen aloitti. Meidät häädettiin sieltä heti pois ja ymmärsin kyllä ettei siinä ole hyvä olla pidempään. Eikä olisi tarvinnutkaan. Käveltiin kahdeksikkoa odotellessa ja yritin pitää ratsun pohkeelle virkeänä.

Tämä onnistui huonosti. Aidoissa mentiin verryttelynä loivat kiemurat (keventäen), lävistäjää ja laukkaympyröitä. Ehkä olisi pitänyt taas usuttaa vielä lisää vauhtia. Sillä nyt Hemppa nuupahti kun aloitettiin. Nojaa taakse, ajattele eteen, älä purista. Käytä pohkeita. Mutta silti oli hyytynyttä. Hemppa ei ajatellut eteen eikä työntänyt takaa. Samalla tuntuma meni epätasaiseksi. Ei onneksi pahemmin nyhtänyt ohjia. Ei rikkoja mutta kaikki oli tasaisen vaisua vaikka yritin mitä. Tällä kertaa ei edes meinannut tuntua hyvältä selkään.

Anne videoi kouluratamme:


Radan jälkeen oli kuolaintarkastus, ei sanomista.

Totesin radasta opelle että tuolla ansaitsisi ehkä 59 %. Ope sanoi kannustavasti että tulee yli 60. Oltiin molemmat väärässä ja 58,100 %. Kamala pettymys. Meidän kun piti voittaa kaikki! Tällä jäätiin lopulta 10 ratsukon joukossa seitsemänneksi.

Molemmilta tuomareilta pisteet olivat hyvin tasaisesti 5,5 ja 6. Päivän parhaat numerot tulivat lopun laukasta käyntiin siirtymisestä (6,5 & 6) sekä lopputervehdyksestä (6 & 6,5).

Tuomari C: "Pyri löytämään vielä tasaisempi tuntuma. Saisi edetä hieman paremmassa tasapainossa." 58,800 %.

Tuomari H: "Melko tarkat tiet. Hevonen olisi voinut olla energisempi ja pyöreämmässä muodossa tänään." 57,400 %.

En tietenkään ollut eri mieltä. Mutta pettymys alisuorittamisesta oli niin kamala että kävin loppuravien ohessa vähän parkumassa metsässä. Erot muiden välillä olivat lopulta aika pieniä. Neljäs sai 0,6 prosenttiyksikköä enemmän kuin me. Perjantain prosenteilla oltaisiin voitettu. Mutta olihan tämä toki perjantaista paljon huonompi suorituskin.

Välissä Hemppa pääsi jatkamaan heinien syöntiä ja huilaamaan. Minä kulutin aikaa lämpimässä ja opettelin esterataa. Luikahdin lopulta junnujen mukaan radan kävelyyn kun opemme sen veti. Vasta jälkikäteen kuulin ettei sennuille edes pidetä omaa kävelyä. Mahdollisen sennujen kävelyn aikaan olin itse verkassa, joten en tiedä oliko sitä lopulta.

Rata oli suht simppeli. Kolmessa esteessä (6, 7 ja 8) oli pelokkeita alla. Kakkonen oli trippeli. Perus puomiesteitä. Sarjalle vähän hankalahko lähestyminen kulmasta. Kakkosvaiheessa oli muutama oikoreitti tarjolla ja tarkoitus oli ne käyttää.

Ratapiirros.


Junnuilla meni aika kaksijakoisesti. Osa veti helposti ja tyylillä. Toinen puolikas sai kummallisia hylsyjä. Hevoset olivat jotenkin villeinä. En huomannut että mitään tiettyä estettä olisi tuijotettu vaan tasaisesti pitkin rataa oli ongelmia. Osa kuskeista tipahteli esteiden välillekin.

Ei ollut kovin luottavainen olo. Toki yhä salaisesti haaveilin esteosuuden voitosta mutta ääneen muotoilin että tavoite olisi pysyä kyydissä ja päästä maaliin.

Verkassa Hemppa oli alkuun epätavallisen jännittyneen oloinen. Meni useampi kierros että rupesi rentoutumaan ja tuntumaan normaalimmalta. Taivuttelin ravissa ja pyysin eteen. Otettiin vasenta laukkaa ja kaksi hyppyä ristikolle ennen kuin ope tuli.

Pitkät pätkät kaikki verkassa olijat kävelivät. Salamyhkäisesti vaihdoin suuntaa ja ennen pitkää muut perässä. Lopulta sain otettua vähän oikeaakin laukkaa ennen kuin palautettiin kierros hyppysuunnan mukaisesti vasempaan.

Verkkahypyistä mentiin kyllä yli mutta kumman haparoivaa menoa. Paikat eivät osuneet ja joka hypyltä tultiin väärässä (oikeassa) laukassa alas. Hemppa heräsi lopulta liikkeelle mutta taisi samalla venähtää tolkuttoman pitkäksi. Enkä tänään tajunnut puuttua siihen. Viimeinen hyppy otettiin kun kuulutettiin valmistautuvaksi. Tänään en hätäillyt olevani myöhässä.

Oma hyppyvuoroni oli kuudentena. Nyt kentälle ei päässyt kuin vasta oman vuoron koittaessa. Kävelin mieluummin ympäriinsä lähistöllä kuin tönötin portilla.

Kun portti avattiin niin livahdin sukkana sisään näyttämään esteitä. Kasi. Kutonen. Sitten tuli jo lähtömerkki. Seiska. 13 (seiska toiselta puolelta). Totesin ettei ole enää aikaa lähteä laukkomaan ympäriinsä vaikka olisi tehnyt mieli. Kulmasta laukka, vähän hanaa ja kohti ykköstä.

Ykkönen ylittyi. Uralla taisi laukka korjaantua ravin kautta. Kakkonen eli trippeli tuli melko pian kulman jälkeen yleisösivulla. Taisin tuoda vähän huolimattomasti ja paikka jäi vähän kauas. Hemppa yllättäen veti liinat kiinni ja totesi ettei pysty. Koska aika juoksi niin en aikaillut vaan voltilla uusi lähestyminen. Yritin auttaa raipan kanssa mutta osuin vähän puolivillaisesti. Yli kuitenkin. Kolmosellekin empi ja siinäkin napautin raipalla kaulalle (jos osuin). Väli viidellä vaikka neljään olisi pitänyt sujua. Päädyn kautta linja neloselle, joka oli okseri yleisökulmaa kohti. Mielestäni laukka oli ok ja paikkakin olisi tullut suht kohdilleen. Vaan taas Hemppa veti nelipistejarrun päälle ja stoppasi. Piip piip. Valitettavasti ratsukon suoritus joudutaan hylkäämään kahden tottelemattomuuden vuoksi.

Anne tallensi esteratammekin:


Itselläni löi niin tyhjää etten edes tajunnut että olisin saanut ottaa vielä yhden hyppy-yrityksen kiellon jälkeen. Pois kentältä. Heti ei osannut edes harmittaa vaan pidin tilannetta lähinnä surkuhupaisana. Pihalla pyöriessä huomasin että muillakin oli radalla ongelmia ja sennuissakaan kaikki eivät pysyneet kyydissä. Se oli oman ratani ainoa lohtu, pysyin sentään satulassa. Myöhemmin paha mieli valtasi taas ja jatkoin hetken kyynelehtimistä. Junnuistamme löytyi hyvä vertaistuki.

Tuloksista huomasin että sennuistakin puolet hylättiin. Itselleni jäi vähän mysteeriksi että mikä esteradassa oli tänään niin vaikeaa. Itseäni olisi lohduttanut pidempi valmistautumisaika aidoissa mutten tiedä olisiko sekään auttanut. Ehkä Hemppa oli väsähtänyt eilisestä? Ehkä se ei ollut ihan kunnossa? Iltapäivää kohti rupesi ainakin ripuloimaan (mutta tämä ei ole poikkeuksellista kisareissussa). Ehkä pingotin itse liikaa ja ratsastin huonosti?

Saatiinpahan lisää kokemusta. Silti ihan hirveä pettymys että meillä oli tällainen päivä juuri tänään. Kuvittelin leikkiväni kenttäkisoja mutta tällä meiningillä ei niitäkään kannattaisi vetää. Harmittaisi todennäköisesti vielä enemmän! Ehkä pitää yrittää kesän aikana käydä Ylirannalla estekisoissa ja käydä hyppäämässä vaikka turvallinen 70 cm pohjille. Tosin luulin että 80 cm olisi myös meille turvallinen ja mukava korkeus.

Suoritusten jälkeen voi skarpata kuitenkin vähän iloista naamaa.
©Anne

Hempan purku ja pakkaus vinkkaan. Siivosin päiväkarsinan ja jälkeni. Kävin metsästämässä vesipulloni vielä kerran. Kotimatkalla oli hyvää aikaa jatkaa vollotusta. Tappiomieliala jatkui vielä pari päivää vaikka yleensä pääsenkin pettymyksistä nopeasti yli.

Annelle kiitokset hoitajuudesta, tallenteista ja kuskin tsemppauksesta itsetunnon murentuessa.

lauantai 25. toukokuuta 2019

Koulukiukkulointia ja pelastusta esteillä - viimeistelytreenit

Lauantaille toivoin koulutreeniä. Ehdotus oli koulua ja esteitä, tällä kertaa putkeen. Vastasin että käy mutta Hemppaa ei saa väsyttää uuvuksiin.

Keli ei hellinyt tänäänkään. +9°C ja vesisadetta. Poolo ja välikausitakki, joka kyllä päästi vedet noin puolen tunnin jälkeen läpi. Ratsastus oli kyllä sellaista hiillostamista ettei ehtinyt tulla vilu.

Koulutunnilla oltiin siis keskenämme. Tänään rento, pitkä ja matala muoto ei kelvannut vaan vaadittiin enemmän ryhtiä. Käynnissä taisi onnistua jotenkuten mutta ravissa oli venkulointia ja kahnausta. Yritin pitää käteni aloillaan mutta Hemppa seilasi päänsä kanssa. Ei ollut kunnolla pohkeen edessä eikä työntänyt kunnolla takaa. Siinä ensimmäiset ongelmat. Oikean käden raippaan suhtautui taas vaihtelevasti. Välillä käpertyi, välillä tuli takapotkuja ja toisinaan ei pahemmin välittänyt. Taisi toisinaan reagoida myös toivotusti eteen ja/tai parantaa takaosan aktiivisuutta tai väistää perää vasemmalle.

Humma makoili taas vasemmassa ohjassa. Hassusti kaula tuntui kääntyvän heti mutkalle oikealle jos oikeasta ohjasta yritti ottaa yhtään tuntumaa. Alkuun vasemmassa oli 95 % hevosesta. Parhaimmillaan päästiin n. 55 prosenttiin mutta sitten taas huononi.

Pyörittiin taas enimmäkseen ympyrällä. Ensin keventäen, myöhemmin ope ehdotti harjoitusravia mutta tänään en suostunut. Pelkäsin että selkäni ei kestä (enkä jaksa). Selkä ei onneksi tästä tunnista suuttunut. Välillä meni paremmin, välillä Hemppa jukuroi vastaan. Tunnin aikana mm. pysähteli, peruutteli, kevensi keulaa ja potki taakse. Sekä kulki jännittyneesti turpa yläviistoon. Pidin ohjat tuntumalla ja pyysin jalalla eteen. Ope rupesi jo ihmettelemään että eikö se oikeasti tajua miten tilanteesta pääsee pois. Pakko oli sitten tehdä vähän myönnytyksiä. Vaikka niitä Hemppa saa kuulemma ihan liikaa.

Oikea laukka oli sangen kamalaa. Nelitahtista, jännittynyttä viipotusta pitkin maata ja perä sisällä. Olisin halunnut päästää ohjia pidemmäksi mutta haluttiin ryhdikästä menoa. Ei tainnut parantua yhtään. Sitten loppui aika eikä päästy edes vasempaan laukkaan asti. Ohje oli että laukassa pitää tehdä kompromisseja. Totesin että parempi vähän pitkä, löysä ja pyöreä kuin pää ylhäällä jäkittävä.

Jatkettiin käyntien jälkeen estetunnille. Kävin tosin välissä hakemassa turvaliivini tallista. Olin jo sen verran märkä että ilman olisi tullut vilu. Tälle tunnille tuli 3 ratsukkoa. Alku taivuteltiin käynnissä. Hempalle meinasi jäädä vastustelu päälle ja normaali lävistäjän kävely veti hummaa poikittain ja aiheutti takapotkuja vaikken edes pyytänyt mitään kummempaa. Ope kasasi esteet ja me pyörittiin lävistäjien kautta tiimalasikuviota melko itsestämme. Käynnistä tuli aika kiva ja ryhdikäs. Etenikin ja rentoutui.

Ravissa oli kuulemma ryhdikkäämpi ja paremman näköinen taas kuin hetkeen. Tuntui ihan hyvältä. Oli kyllä yhä vino.

Laukassa tultiin samalla kuviolla vaihtoja kavalettien yli. Liian löysää. Oikealle vaihtui suurin osa, vasemmalle ei yhtään vaikka tein mitä. Edes tiukka kääntö kavaletin jälkeen ei auttanut tänään. Tosin taisin olla itse vähän luovuttanut. Vasen laukka kuitenkin rullasi paremmin kuin oikea.

Esteitä oli 3. Tultiin ensin pelkkä kaareva linja pikkukorkeuksilla. Jälkimmäisen alla oli laatikko. En näyttänyt laatikkoa ja askelta ennen Hemppa huomasi sen. Odotin kieltoa kun lähti jarruttamaan mutta loikkasikin jättiloikalla yli. Pelkäsin pukkeja perään muttei kekkuloinut. Ponit menivät välin aina kahdeksalla. Ajattelin että 7 on meille siis hyvä. Itsestään siihen tuli 6,5. Toisella kerralla mentiin molemmat tavallisella hypyllä ja väliin 7 askelta vähän odottaen.

Tultiin vielä kavaleteista ja esteistä kasattu pikkurata. Meille n. 80 cm esteet. Linjan ensimmäinen putosi, muuten ok. Okserille paikka tuli ihan juureen ja taas odotin pahinta. Mutta Hemppa loikkasi juuresta ja melko paikaltaan (puhtaasti) yli. Ihana pelastaja! Kavaleteilla laukat vaihtuivat yhtä heikosti/hyvin kuin alkutunnistakin.

Tästä seurasi sakkokierros pelkillä esteillä. En muista ihan tarkkaan miten meni mutta ykköspysty putosi kahdesti tunnin aikana. Ei ehkä viimeisellä kierroksella. Ohje oli "älä tee mitään" ja taas jäädyin kokonaan. Nyt sitten tultiin kaarelle se 6,5 askelta ja taas Hemppa paikkasi kuskin tohelointeja ja loikkasi laatikkopystyn ihan juuresta. Okserille tuli nyt hyvä paikka.

Ope ehdotti sakkokierrosta että saataisiin viimeinenkin paikka korjattua. Sanoin että tämä riitti. Koska oma tohelointihan se oli ja Hempalle oli jo ollut aika rankkaa.

Loppuverkat mentiin ravissa tietä pitkin ja pellon kautta takaisin.

Lopulta olin pari tuntia selässä. Ei tämä ihan niin kevyeksi jäänyt kuin luulin.

Loppukäynnit pellon kautta tallille. Tihkua.


Ongelmia:
kamalaa vastustelua koulutunnilla
laukat eivät vaihtuneet kavaleteilla
jättiloikalla laatikosta yli ekalla kerralla
kaksi pudotusta
satoi vettä ja kastuin läpimäräksi

Parannusta:
ratsailla ei tullut vilu
vasen laukka oli parempi
ei kieltoja!
pelasti esteillä ja hyppäsi vaikka tultiin huonosti

perjantai 24. toukokuuta 2019

Siirretyt kotikoulukisat sateessa

3.5. lumimyrskyn takia perutut koulukisat siirtyivät kolmella viikolla tälle päivälle. Alkuviikosta Oulussakin oltiin hellerajoilla mutta nyt oli tarjolla vesisadetta, +6°C. Tipautin Tupun kisaratsuvalikoimastani treenien puutteen takia pois. Luvassa siis KN ja pelkkä Hemppa. Jostain syystä olin katsonut A-ohjelman ylivaikeaksi mutta oltaisiin kai siitäkin selvitty.

Hemppa ei mennyt tänään muuta. Aiemmin katsoin että olen luokan viimeisenä mutta lopulta olinkin jo neljäntenä. Puolisen tuntia aiemmin siis. Työpäivän jälkeen en ehtinyt väsätä lettejä. Huopa oli onneksi vaihtunut harmaaseen, joka nykysääntöjen mukaan on koulukisoissa sallittu konservatiivinen väri. Heppa oli pihaton katoksessa sateensuojassa. Silti vähän kostea. Tarkoitus oli saksia harjaa lyhemmäksi mutten ehtinyt sitäkään.

Lopulta kuitenkin ehdin käydä tiellä ottamassa alkulämmöt. Ei Hemppa kovin reipas ollut. Ravasi ja laukkasi joo mutta maltilla. Ei ollut paikkojen availulaukkoja. Tähtäsin takaisin kentälle luokan alkuun. Sen verran olin kuitenkin kuutamolla etten päässyt verkkapäätyyn ennen ensimmäisen aloitusta. Kulku hevosen kanssa kentälle olikin risteyksen kulmasta. Yritin kahdesta muusta. Pyörittiin siis käynnissä kiemuroita ensimmäisen suorituksen ajan.

Toisen suorittaessa tehtiin päädyssä raviverkkaa ja kolmannen ajan laukkaverkkaa. Ei mikään kovin pitkä verkkailuaika mutta ehdittiin riittävästi. Yritin herätellä humman eteen. Aika ahdasta siihen puuhaan. Onneksi ei ollut tungosta vaan vain 2 ratsukkoa päädyssä. Kevyttä ravia ja taivuttelua. Hipsuraippailin oikealle ja Hemppa potki vastaan.

Radalla komensin taas eteen. Ensin katsottiin yleisön pääty. Vähän tuijotti tuomarin autoa. Uudella ohituksella selvittiin tuijottamatta. Sitten reilua kevyttä ravia ympäriinsä. Sekä lennokasta laukkaa. Muoto katosi siinä vaiheessa mutta se oli sivuseikka. Tärkeintä oli saada ajatusta eteen.

Itse suoritus meni ihan asiallisesti. Vasemman pohkeen ympäri ei oikein taipunut mutta eteni. Aktiivisuus ok. Ainoa rikko oli ensimmäinen laukkalävistäjä, joka putosi ihan liian aikaisin raville. Yritin nostaa uutta laukkaa ja tuli vain askel jotain. Jostain syystä yksi valmistautuvista ratsukoista oli kulkemassa samaan aikaan ohi. Vähän häiritsi ainakin itseäni. Pysähdykset tehtiin ihan ok. Lopputervehdyksen tosin astui lopuksi vähän vinoon. Laukat nousivat missä pitikin mutta aikamoista pohkeilla kumauttelua oli. Siihen nähden meni ihan ok ettei Hemppa ollut pohkeen edessä ja roikkui vasemmassa ohjassa.


Screenshot seiskan pysähdyksestä.

Parhaat numerot olivat seiskoja radan poikki käynnistä ja pysähtymisestä ja ensimmäisestä laukannostosta. Huonoin laukkalävistäjän nelonen. Käyntisiirtymä tuli ravin kautta, siitä 5,5. Muuten loput olivat kutosta ja kuutta ja puolta.

"Ravissa liikkuu riittävän aktiivisesti mutta laukassa jää kovin maahan sidotuksi -> raami pitkäksi! Hyviä pysähdyksiä!"

Tällä menolla saatiin 61,800 %. Ihan mukavasti. Kaksi palkittiin ja oltiin kolmansia. Sekä kakkoseen että neloseen oli roimasti matkaa. Eli ilman rikkoa ei olisi siltikään ollut pelkoa sijoituksesta. Olin ihan tyytyväinen.

Hannakaisa kuvasi ratamme:

keskiviikko 22. toukokuuta 2019

Kiukkupussipäivänä siistiä hyppäämistä

Keskiviikkona oli hyppypäivä Assilla. Sääennuste näytti uhkaavalta mutta lopulta pahimmat ukkoset ja sateet menivät jo iltapäivällä ohi. Mennessä auton mittari näytti n. +19°C. Hieman yllättäen hikoilin tallilla t-paidassa.

Assi pääsi hetkeksi verhottuna laitumelle. Mennessä kaverit olivat tarhoissa ja Assi keskittyi oleelliseen (syömiseen). Laitoin tavarat tallissa valmiiksi ja vajaa puoli tuntia myöhemmin menin hakemaan Assia. Humma oli yksin pihalla ja sen näköinen että miten olette saattaneet unohtaa minut tänne. Ramppasi portin edessä. Pihalla jäähdyttelytalutuksessa oleva kaveri ei näemmä riittänyt. Assi tuli kuitenkin asiallisesti talliin.

Pörräys ei jäänyt päälle mutta silti käyttäytyi mielestäni kummallisesti. Pyysi rapsuttamaan kyljestä ja rapsutin. Assi rupesi heti rapsuttamaan takaisin ja hetken muhnutuksen jälkeen otti hampailla kiinni. Huomasi kyllä nopeasti ettei se ollut sallittua. Minä kärsin pienen mustelman verran. Onneksi oli paita välissä. Ja hetken päästä kun varustin niin satulavyön kiristykselle tuli sellainen lohikäärmelouskaus kohti etten ole Assilta ennen nähnyt. Onneksi olin taas skarppina ja iski päänsä käteeni.

Ope oli paikalla jo kun kapusin pihalla selkään. Mutta koska kello ei ollut vielä pykälässä niin käveltiin alkukäynnit pihalla. Päästiin peruuttelematta pihasta mutta Assi tuntui yhä epätavalliselta. Rupesikin sitten hetken päästä pysähtelemään ja kauhistelemaan. Kivi! Kanto! Lampi! Tuli vähän peruutteluakin. Ei käyty kaukana ja takaisinpäin hepalla oli kiire. Maanantaina oli kuulemma ollut turvaratsukaverina käyntimaastossa ja oikein luottoseuraa. Mutta edeltä ei ollut suostunut menemään. Käveltiin vielä tarhojen ympäri ja sitten maneesiin.

Tänään minulla oli alusta asti kouluraippani mukana. Assi oli alkuun hidas enkä aina saanut pohkeista reaktiota. Onneksi virkistyi suht nopeasti. Ravien jälkeen kävelin taas hetken. Laukassa istuin kevyessä istunnassa ja Assi sujui eteen. Sangen vaivatonta molempiin suuntiin. Ope ehdotti että voisin hypätä samanlaisessa laukassa.

Hypyt aloitettiin punaiselle lävistäjäesteelle (kuvassa numero 1). Ensin ristikkona. Sujuva laukka. Tultiin molemmista suunnista. Ihan näppärää. Ohje oli tulla ensin kevyemmässä istunnassa ja esteen lähestyessä tulla lähemmäs satulaa muttei perusistuntaan asti. Erinomaista, kommentoi ope. Vastasin että tätähän siellä maastoesteillä harjoitellaan.

Oma versio päivän radasta.

Sitten tultiin kolme ensimmäistä estettä. Laukka ei oikein sujunut ykkösen jälkeen. Assi loikki molemmat linjan esteet oikeasta laidasta ja hypyissä oikealle viettäen. En laskenut laukkoja mutta väliin tuli kuulemma 8 askelta. Olikohan sillä pituutta jotain 24 - 25 metrin pintaan jos oikein muistelen. Piti jättää yksi askel pois ja sain korjattua seitsemään. Yhä vietti seinälle.

En muista tultiinko sitten pelkän sarjan kanssa vai koko höskä jo putkeen. Koko rata tultiin kuitenkin kahdesti. Ensin aloituskorkeudessa (60?) ja sitten seitsemässäkympissä. Ykkönen meni joka kerta näppärästi. Kakkoselle tultiin muka hyvässä laukassa mutta hyvää paikkaa ei meinannut löytyä millään ja oltiin aina juuressa. Okserille ei ollut kovin pitkä matka päädystä ja ehkä siksi se oli itselleni hankala. Lisäksi Assi hyppäsi sen joka kerta vahvasti oikealle viettäen. Siitä aiheutui kiemuraa matkalle ja kerta toisensa jälkeen tultiin se seitsemällä vaikka ruvettiin hakemaan kuutta. Kolmospysty hypättiin vielä enemmän oikeaa reunaa nuollen.

Sarjalle tultiin pääsääntöisesti oikein hyvin. Ekalla kerralla makea hyppy b-osalle. Vitosen ja kutosen linja mentiin mielestäni suoremmin kuin suora linja toisella reunalla. Ope oli kuitenkin molemmilla kerroilla tyytyväinen. Jälkimmäisellä vähän kopsahti kutoseen etusilla. Tultiin se samalla 7 askeleella kuin toinenkin linja vaikka oli kuulemma 5 metriä pidempi väli.

Vastoin odotuksia käännyttiin sangen näppärästi seiskalle. Ekalla kerralla oli kuulemma liikaa vauhtia. Toisella maltoin odottaa paremmin.

Koska loppu meni niin hyvin niin seuraavalla kierroksella tultiin esteet 1 - 4b. Linjalla samat ongelmat, muuten ok. Lopuksi tultiin pelkkä suora pari kertaa. Ekalla kerralla Assi hermostui matkalla ja taisi pukittaa. Jollain kerralla hypättiin kolmonen lähes oikeaa tolppaa kohti ja ohjat tipahtivat. Kahdesti tunnin aikana pelkäsin tosissani että törmätään kolmosesteen tolppaan. Vikalla kierroksella sain ratsastettua okserille vihdoin hyvin sisään. Vähän kuin kaarella ovelta. Paikka osui hyvin. Yhä vietti vähän seinälle mutta vihdoin 6 askelta meni sopuisasti väliin. Tuuletukset loppuun.

Loppuravissa yritti ensin juosta alta. Sitten tasoittui hyväksi. Talutin käynnit ja autoin samalla esteiden purkamisessa. Pihalla rupesi satamaan ja se kauhistutti Assia. Hassu hevonen. Päästiin kuitenkin kuivina talliin. Sen verran oli tullut taas hiki että Assi pääsi suihkuun.

Ongelmia:
haukkasi selästä
hyppäsi vinoon oikealle
vaadittiin useampi yritys että päästiin linja kuudella
suurimmat ongelmat muutenkin oli suoralla linjalla
-laukka okserille kaarteessa
-sopiva reitti okserille
-ponnistuspaikka sopivaan paikkaan
-hypyt oikeista reunoista
-hypyissä viettäminen oikealle
-kiemura matkan varrella
-valikoidut töhöt pystylle: tuuppaaminen, sukellus, ohjien tippuminen, lähes tolpan keilaus
yksi pukki

Parannusta:
perushyvä ratsastaa
siistiä menoa

tiistai 21. toukokuuta 2019

Kiihdyttelyä ja kuperkeikkatreeni

Tiistaina oli viiden hyppypäivän jälkeen lajinvaihto. Koulua Sakulla. Tallille mennessä auton mittari näytti +19°C. Me mentiin taas maneesiin ja hyppääjät pihalle. Meidän tunnillamme oli 3 ratsukkoa.

Alkukäynneissä pitkin ohjin sain tänään hyvän tunteen jaloistani. Puristelin Sakua kuin hammastahnaa ja määräsin minne se kävelee. Ehkä ratsastin alusta asti turhan määrätietoisesti, sillä tänään rentous jäi matkasta. Tuntumalla suoraa uraa ja ympyrää. Saku yritti hiihdellä menemään. Tein paljon pidätteitä. Välillä pysäytinkin. Myötäsin ja kehuin. Pidätin lisää. Silti vaati aika runsaasti ohjaa että malttoi hidastaa. Pysähdyksissä meinasi hiippailla ja läpi tunnin kaikissa askellajeissa oli vähän vyörymistä. Kevyessä ravissa samat jutut. Melko pitkään meni ettei tehty mitään kummempia. Itselläni oli kyllä ajatus että mitä toimenpiteitä vaaditaan. Suoralla piti tehdä huolelliset kulmat ja siinä saatiin hyvin juonesta kiinni. Taivutus oli hyvien kulmien salaisuus, siten ei päässyt kaatumaan sisälle.

Pääty-ympyrän aikana tuli hyviäkin pätkiä. Sitten Saku keveni edestä ja rupesi pelaamaan kielellään. Vähän lisää ohjaa, ohjeisti ope. Ehkä Saku sitten laittoi kielen kuolaimen päälle? Ehkä sitä painoi auennut suupieli? Sen pienen hetken tuntui kuitenkin olevan hyvin kuulolla. Ohjien pidentäminen palautti vyörymisen.

Laukkoja nostettiin ensin ravin lomasta pitkille sivuille. Kerran tuli ensin väärä. Korjasin nopeasti. Sitten tultiin pieni tehtävä: nostettiin keskilinjalla ravista laukka ja laukattiin perään lävistäjä. Yllättävän ok. Sitten nostettiin laukka pitkän sivun puolesta välistä E:stä ja raviin lyhyen sivun keskellä. Neljännes maneesista siis laukassa. Huolelliset kulmat sekä laukassa että ravissa. Laukassa meille tuli vinkiksi tehdä kulmaan voltti. Sisäpohje irti ja merkki, irti ja merkki. Kuskin piti muistaa takanoja ja ravisiirtymissä ei saanut varvistella jalustimilla tms.

Tuli ihan sutjakoita laukannostoja mutta meno ei ollut ihan hallussa. Odottamisesta ei tietoakaan. Enemmän ajeltiin tehtävät läpi. Yritin kyllä kovasti malttaa läpi tunnin mutta taas vauhtipiru istui olkapäälläni ja kuiskutteli lujempaa, lujempaa. Istuntanikin oli kuulemma jäänyt estemoodiin ja palleani oli turhan löysänä. Yritin kyllä jäntevöittää vatsaani mutten tarpeeksi ajatuksella.

Tänään ei tullut kovin ihanaa. Meille ihan passelisti tehtiin ohjatut loppuverkat ympyrällä. Päästiin me kuitenkin kelpoon ja itse pysyin hyvällä tuulella. Sen verran kuitenkin oli väärää energiaa että lapsetti ja loppukaarrossa pyöräytin maailmanympärysmatkan. Saku oli tähän oikein helppo alusta. Sitten ope usutti tulemaan kuperkeikalla (vai mikä takaperinvoltti se onkaan) alas selästä. Enhän minä ole sellaista koskaan tehnyt. Kyselin että kuka soittaa ambulanssin kun rojahdan niskoilleni. Sen sijaan ope tuli pitämään Sakusta kiinni ja ohjeisti. Poikittain kyytiin. Nojaa selkä ja pää rennosti alas hepan kylkeen. Jalat pysyvät vielä alhaalla. (Siihen sain vähän tukea.) Satulasta napakasti kiinni. Sitten jalat nostetaan koukkuun ja kallistetaan pikkuhiljaa yli kohti maata. Vasta lopuksi päästetään irti.

Ja osasin! Tulin jopa jaloilleni alas! Oli jännempää kuin esteiden hyppiminen. Pitänee lisätä kesän missiolistalle sujuvat kuperkeikat alas selästä. Hah! Mutta aika täyden palvelun koulutunti!

Ongelmia:
Sakun vasen suupieli hiertyi taas
kuskin kädet olivat tohjona tunnin jälkeen
Sakulla ja kuskilla oli kiire läpi tunnin
kuskin keskivartalo ei ollut tarpeeksi jämäkkä ja jäntevä
kerran nousi väärä laukka

Parannusta:
alkukäynneissä sain hyvän tunteen pohkeisiini
päästiin kulmiin ravissa aika näppärästi
4 hyvää raviaskelta ympyrällä
ope kehui että Sakun muoto oli monesti hyvä pitkin tuntia
osasin tulla kuperkeikalla alas!

maanantai 20. toukokuuta 2019

Lempäälässä Karhapään maastoesteopissa

Maanantaina oli viides hyppypäiväni putkeen. Tällä kertaa töistä lähes puolentoista tunnin ajo Lempäälään Ratsuniittyyn. Viimeksi kävin täällä viime kesäkuussa hyppäämässä maastiksia Jevillä.

Tänään luvassa oli Akin valmennus. 4 ratsukkoa. Auton mittari näytti mennessä huikeat +27°C. Nyt en pelännyt jäätyväni t-paidassa. Hintaa tunnin hyppelölle tuli 60 euroa.

Ratsukseni sain tänään uuden tuttavuuden Roopen. Karsinasta löytyi vähän aran oloinen mutta kiltti pv-ruuna. Ruunikko, aavistuksen Hemppaa pienemmän näköinen.

Ohjeistus oli että saa mennä kentälle kävelemään n. 10 - 15 minuuttia aiemmin. Sinne sitten valuimme yksitellen sitä mukaa kun olimme valmiina. Minä toisena. Taas tunsin itseni töppöjalaksi kun 125-senttisissä jalustinhihnoissa sopiva mitta oli kymppireiän tienoilla. Kävelin toisen hepan vanavedessä kertaalleen tallin ympäri.

Ope tuli edellisen ryhmän myötä hakemaan meidät. Kysyi minulta ollaanko tavattu aiemmin ja vastasin käyneeni talvella katsomassa täällä maastoesteklinikkaa. Osaamisestani tai hyppykokemuksestani ei tullut lisäkysymyksiä. Ollaan kuulemma niin pro että mennään suoraan maaston puolelle.

Ensin käveltiin hetki ympäriinsä tuntumalla. Yritin vähän notkeuttaa ratsuani. Ei kovin innokas. Enemmän tahmakavio mutta sain herätettyä. Notkeuttaminen oli pidempi prosessi. Sitten kevyttä ravia ympäriinsä. Hetkittäin sujui hyvin. Aika paljon piti muistuttaa liikkumaan. Kuskille raskaahkoa.

Tässä välissä kasaannuttiin isolle ympyrälle ravaamaan kahden kavaletin yli. Ope puhui jotain kevyen istunnan harjoituksista mutta koska tarkempaa ohjeistusta ei tullut niin kevensin. Kavalettien väliin tuli kaari pienen kukkulan yli. Sitten ruvettiin tulemaan laukannostojakin. Piti varoa etten nosta käsiäni liikaa. Tämä korjaantui hetken päästä itsekseen. Muutaman kerran tuli väärä laukka. Jokusen kerran tuli myös jotain pukinpoikasia. Ei isoja mutta olin vähän kiikkerästi kyydissä. En saanut ihan juonesta kiinni että missä tilanteissa näitä tuli ja miksi. Taisin käyttää tarpeettoman paljon energiaa ratsun tuuppimiseen, sillä sykkeeni oli jatkuvasti 170 pinnassa. Kyllähän se silloin vähän raskaalta rupeaa tuntumaan.

Lopulta kavaletit nousivat yläkorkeuteensa ja tultiin niitä kaksi kerrallaan jatkuvasti laukassa. Ihan siistiä ja tasaista. Kommentit taisivat olla samanlaisia kuin eilenkin eli vähän enemmän tilaa ponnistukseen. Sain osin korjattua. Laukka, istunta, kädet ja tasapaino olivat ok. Tultiin pelkkä oikea kierros.

Sitten ruvettiin tulemaan pieniä tehtäväpätkiä noin neljällä hypyllä. Meidät jätettiin viimeisiksi. Näitä ehdittiin tulla kolme pätkää. Hypättiin turvallisen pieniä esteitä, noin 60 cm. Ensimmäisellä kierroksella ristikko, tukki ja kavaletit. Laukka jäi vaihtumatta ja korjasin ravin kautta. Sitten mökkejä ja sianselkää. Lopuksi laavut ja vesi. Pienoista haparointia kuskilta alkuun. Humma ei katsellut esteitä. Kertaalleen olisin halunnut vielä yhden askeleen mutta Roope päätti lähteä kaukaa. Ohjat tipahtivat mutta pysyin muuten suht ok mukana.

Veden läpi käveltiin ensin tututusmiskierros. Roope oli eri mieltä ja yllätysloikkasi sinne pommilla. Pysyin onneksi tässäkin kyydissä, pahemmin horjumatta. Tämä jäi kuvaamatta kun en yhtään arvannut moista. Toinen läpimeno päästiin käynnissä. Radalla mentiin asiallisesti laukassa ilman kiemuroita. Viimeisellä kierroksella laukkakin vaihtui jo askeleessa. Tuli parempia hyppyjä kun laukka sujui reilummin ja ponnistukset lähtivät kauempaa.

Laukka nousi aina näppärästi mutta välillä ei alkuun edennyt. Estettä kohti meinasi alkuun kiihtyä mutta sain hillittyä. Sangen tasaisella rytmillä suoritettiin tehtävät. Pari kertaa vähän jänskätti kun humman perästä kuului ponnistuksessa prööt. Niitä ei onneksi seurannut pierupukkilaukkoja. Antaisin meille tyylipisteitä 7,5.

Oli kivaa. Aika perusmeininkiä eikä kovin jännää. Roope oli ihan ok mutta tykkäsin kyllä Jevistä enemmän. Loppuraveissa Roopekin rupesi kulkemaan pyöreämpänä ja lennokkaampana. Lopputunnista iholle tulivat pikkuötökät. Meinasivat tunkea silmiin.

Tallissa hepan huuhtelu ja 1,5 tunnin höpötys maastoesteistä tuntikavereiden kanssa. Olipa mukavaa! toivottavasti päästään loikkimaan toistekin yhdessä.


Päivän tunnelmakuva. Rupesi vetämään pilveen.
Paluumatkalla satoi.

Ongelmia:
kuski oli kiikkerästi kyydissä kun ratsun perä keveni
kengät hiersivät
lopuksi tuli ötökkähyökkäys ja meinasivat mennä silmiin
ei kovin paljon kommentteja

Parannusta:
kevään ensimmäiset maastikset näille hepoille ja kaikki olivat todella tolkusti!
sain vähän taipuisammaksi ja reippaammaksi
ei kieltoja

GoPro-kooste hypyistämme:



Nettisivujen hevosesittely:

r. Rowen "ROOPE"
s. 2007 Viro
Puoliverinen
sk. n. 170cm
Roopesta löytyy kaksi hevosta samassa paketissa; tasainen opetusratsu sekä sähäkkä laatupeli. Tällä suvukkaalla ruunalla riittää liikettä ja kapasiteettia, jotka tulevat esille ratsastajan niitä vaatiessa. Helpommalla tasolla Roope toimii tasaisen varmasti, vaikka osaakin huomauttaa ratsastajaansa esimerkiksi liiasta puristamisesta.


PS. Onnea Hemppa 12 v!

sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Puomitäsmätreenausta

Olin poikkeuksellisesti sunnuntaina Assin luona. Luvassa hyppyhommia. Säätiedotus lupasi hellerajaa mutta auton mittari taisi näyttää vain +23°C.

Olin vähän myöhässä, joten tehtiin lyhyempi käyntilenkki ulkona ja sitten mentiin maneesiin. Päästiin peruuttelematta pois pihalta! Ope oli hieman enemmän myöhässä, joten olisin ihan hyvin ehtinyt käydä pidemmänkin lenkin ulkona. Maneesissa sen sijaan meinasi tulla t-paidassa kävellessä kylmä. Ei kuitenkaan umpijäätä.

Tänään meillä oli taas yksäri ja ope kasasi tehtävät lähinnä puomeista. Keskilinjalle ravipuomit. Pitkälle sivuille n. 7 laukan välin ja toiselle 4/5 laukan välit kolmesta puomista. Lävistäjille vaihtopuomit.

Hommat aloitettiin alkuverkan lomassa. Ravailin ensin itsekseni, sitten vaihdettiin pidempään raippaan ja tultiin harjoitusravissa neljää puomia keskilinjalla kohti ovea vuorotellen suuntaa vaihtaen. Ihan ok mutta Assi ei oikein taipunut kulmissa vasemman jalan ympäri. Aavistus huojuntaa suoruudessa puomeilla mutta itseltäni meni jo viilaukseksi. Uralla käyntisiirtymiä ja aktiivisesti takaisin raviin. Eikä saanut unohtua uralle vaan ajoissa takaisin puomeille.

Laukassa ruvettiin tulemaan saman tien puomeja. Käsky oli aloittaa helpommasta kierroksesta mutta ope totesi perään että "jälkimmäinen" on huono aloituskierros. Otin ensin oikean, koska siinä on liikkunut suorempana. 5, 5 ja 8 askelta. Aika tasaista. Taas tajusin vähän huonosti tuijotella peileistä. Vaikeinta oli osua pidemmän linjan ekalle puomille pian kaarteen jälkeen hyvin. Sitten pudotettiin joka välistä yksi askel pois. Taisin ajaa liikaa eteen (en tietenkään huomannut itse). Rennommin. Ja vasta huilatessa tajusin että tarkoitti että kuski rennommin eikä heppa.

Vasempaan kierrokseen yritin tulla rennompana. Nyt osuttiin aloituspuomeille paremmin mutta loppupäässä tuli muutama stiplu. Jalat kiinni. Eikä Assi onneksi tänään mennyt pahasti mutkalle vaikka myöhemmin jätettiin taas askelia pois. Vaihtoi kuitenkin herkästi laukan vääräksi 4 laukan linjoilla. Meniköhän tämä selostus nyt ihan oikein kun tunnilla väitin Assin suosivan vasenta laukkaa? Lopuksi tultiin kuitenkin kertaalleen oikein mallikkaasti.

Ope sanoi että Assin kanssa oleellista olisi saada ratsu pohkeen eteen, saada laukannostot täsmällisiksi ja vaihdot sujumaan. Kivasti harjoiteltiin tänään näitä kaikkia.

Seuraava tehtävä oli tehdä pääty-ympyrällä oven edessä laukannostoja. Puolen kierroksen välein pisteessä laukasta käyntiin, pari askelta käyntiä ja uusi nosto. Ope taisi arvella etukäteen että nostot ovat hitaita. Itse pelkäsin eniten lässähdyksiä käyntiin. Vastoin odotuksia Assi suoritti perussiististi. Itselleni hankalaa oli laukata pisteeseen asti. Alitajuntani yritti keskittää käynnin pisteen kohdalle. Valmistelusta saattoi tulla jo ravia. Jalat kiinni siirtymässä. Olipa hankala asia muistaa. Muttei tullut pahoja lässähdyksiä. Kaikki nostot tulivat heti pyynnöstä. Aktiivisuutta olisi voinut olla aavistus lisää. Välillä Assi yritti imeytyä kulmiin mutta oppi tehtävän nopeasti. Vasenta kierrosta hinkattiin pidempään. Oikeassa Assin ennakoinnista palkittiin ja tuli nopeammin hyväksi. Ihan ravitta ei selvitty mutta aktiivisuus ja nopeus paranivat.

Seuraavaksi lähdettiin vaihtojen pariin. Kivasti ope pohjusti tehtävän että mitä, miten ja milloin odottaa minun tekevän. Valmistelu ja apujen vaihto ennen. Puomilla impulssi uudella ulkojalalla. Puhui myös ohjien tuesta mutta sen näemmä unohdin jo. Kun ajattelin vaihdon uuden laukan nostona niin sujui paremmin.

Ensin tarkoitus oli tulla lävistäjillä vaihtoja puomien yli kahdeksikolla. Ensimmäinen oikeasta vasempaan tuli mutta jälkimmäistä vaihtoa ei löytynyt millään vaan Assi pyöri vastalaukassa. Saattoi käydä edestä välillä oikeassa mutta komentamalla vaihtoi takaisin. Kuski taisi olla yhtä solmussa kuin Assi. Raippa ulkokäteen.

Koska tämä ei toiminut niin helpotettiin tehtävää. Yksi suunta kerrallaan. Uralta lävistäjälle, puomin yli vaihto. Suoralla linjalla käyntiin ja käännös takaisin vanhaan suuntaan. Ensin helpompi suunta eli oikeasta vasempaan. Taisi vaihtaa lähes joka kerta. Kuskilla oli kamala kiire kehua, hidastaa ja kääntää.

Jälkimmäinen suunta oli vaikeampi. Assi villiintyi, ei meinattu osua puomille (sivusuunnassakaan) ja humma lähti kiihdyttelemään. Tuli myös vaihtoja. Ope kaipasi parempaa osumista puomille. Ensin tultiin liian lähelle. Kun lopulta sain korjattua kauemmas niin leiskautti ison loikan. Kun yritin pitää hummaa paremmin hallussa niin vaihto jäi tulematta. En näemmä osannut keskittyä kuin yhteen asiaan kerrallaan kun jännitin vaihtoja.

Lopuksi keskilinjan ravipuomit muuttuivat esteeksi ja tultiin vielä sitä. Reipas laukka uralla, aktiivisuus pysyy kaarteessa yllä. Katso minne tulet. Taas piti sihdata enemmän tilaa sekä puomille että esteelle. Eikä saanut kallistella liikaa hyppyyn. Tuo tuli etukäteiskommenttina. Jälkikäteen en muista yhtään mitä yläkroppani teki. Kommentteja siitä ei tullut. Vasempaan kääntyessä Assin laukka meinasi hyytyä enemmän. Muuten humma suoritti oikein skarpisti ja näppärästi. Este nousi pienestä noin kasikymppiin. Ei ehkä okseriksi vaikka tolppia oli 4? Tultiin yhteensä kuudesta kahdeksaan kertaa. Linjalla esteen jälkeen siirryimme käyntiin. Välillä laukka taisi vaihtua hypyssä. Tultiin siis tätäkin molemmista suunnista. Ihanaa viilaamista, tällä sitä oppii. Oli kivaa!

Assille tuli hommassa hiki eikä kuskikaan palellut. Jostain syystä en muista loppuraveista mitään. Jäiköhän ne tekemättä? Käveltiin kuitenkin noin puolen tunnin maastolenkki loppuun. Käytiin pyörähtämässä kentällä. Löytämäni polut olivat aika risukkoisia ja välillä oikaistiin umpimetsästä. Assia välillä vähän jännitti ja pysähtyi muutaman kerran. Tolkusti kuitenkin päästiin menemään. Kammottavasta portistakin vain muutaman metrin sivuliirauksella ohi.

Tallissa Assi pääsi pesulle ja sitten hetkeksi pyörähtämään laitumelle.

Ongelmia:
en aina osunut puomeille
vaihdot olivat vaikeita
villiintyi vaihdoista ja meinasi hetkittäin lähteä lapasesta
yritti haukata selästä kun ratsastuksen jälkeen löysäsin vyötä enkä keskittynyt

Parannusta:
päästiin pihasta peruuttelematta
Assi ei kartellut maneesin kulmia
ei pukkeja
tykkäsin tiukasta vaatimustasosta
käytiin loppukäynnit keskenämme kentällä (maastossa)
pelottavasta portista vain parin metrin liirailulla ohi

lauantai 18. toukokuuta 2019

Assin veljellä viivan alle

Sunnuntaina iltapäivästä oli Heponiityn esteharkkakisat. Kvaalasin mukaan ja ilmottauduin suurimpaan tarjolla olevaan luokkaan eli 70 cm. Tuskin olisin kovin paljon isompaa hinkunut tällä treenillä hyppäämäänkään. Sepe oli tosiaan telakalla, joten ratsukseni laitettiin Elmo. Ei tullut ihan vierasta heppaa, sillä olen mennyt Elmolla kolmesti 2015 ja kerran hypännytkin syyskuussa 2015. Elmolla ja Assilla on sama isä, joten Elmo on Assin isoveli.

Oma räpsy hankalalla valaistuksella.

Elmo oli käynyt tunnilla aamulla kahdesti maastossa ja kisoissa meni alle ristikon ja 50 - 60 cm. Kuulemma suurin haaste on saada se liikkumaan aktiivisesti. Sen homman aiemmat kuskit hoitivat hyvin puolestani. Rata oli kaikille sama. Arviointina AM5.2. Esteet seurasivat toisiaan ihan sujuvasti. Kakkoselta kolmoselle oli 17,5 metrin linja ja neloselta vitoselle tällä tasolla eksoottinen 14 metrin linja. Uusinnassa ei ollut suuresti oikomahdollisuuksia. Tiukat kaarteet päätyihin ja keskimmäinen pysty vinosti yli. Ratapiirros jäi kuvaamatta.

Onneksi oli ryhmäverkka. Tosin kaikki esteet olivat pelkistä puomeista, joten niissä ei ollut hämmästelemistä. Aiemmille porukoille oli puhuttu säästeliäästä verkkaamisesta. Itseltäni se tuli nyt aika luonnostaan. Alkuun keskusteltiin pidätteiden läpi menemisestä ja vyörymisestä. Elmo on iso hevonen, aavistuksen Hemppaakin korkeampi. Vähän etumatala muttei niin pitkä ja raskas kuin muistin. Ehkä sopivasti herätetty? Hyppäsin kaksi hyppyä molempiin suuntiin. Säädin vähän laukkaa, menin käyntiä ja ravailin. Yritin saada apujen väliin. Hyppäsi näppärästi, jopa testaamani vinohypyn. Aika tasaista kyytiä. Tosin hidastuksissa oli hommaa.

Oltiin verkkaryhmän loppupäässä. Tuomari ei tainnut nähdä ensimmäistä tervehdystäni. Vasta toisesta tuli lähtömerkki. Silloin oltiin jo laukassa. Elmo kolautti vähän ykköseen mutta onneksi se pysyi ylhäällä. Linjat sujuvasti neljällä ja kolmella. Kääntyi kutoselle ja seiskallekin. Kasille tehtiin vähän lyhyempi reitti.

Tämän arvostelun erikoisuutena oli perusvaiheen maalilinjan jälkeen uusi lähtömerkki. Yleensä kun vihellys tarkoittaa että tähän loppui. Nyt vihellys tuli niin sukkelasti että jatkettiin suoraan laukassa ysille. Huolellinen tie aidalle, koska ajanotto lähti vasta lähes ponnistuksesta. Taas sujuvat 4. Sitten takamus penkkiin ja niin tiukka käännös kuin onnistui. Yllättävän hyvä. Sitten vähän riskivinolinjalla este numero 11. Ei mitään ongelmaa. Ja taas esteitä hipoen seuraavalle linjalle. Suoristus jäi tekemättä ja 12 kolahti. Jäädyin ja unohdin ratsastaa loppuun. 13 puhtaasti ja loppuspurtti jäi tekemättä. Ajaksi 19 ja risat. Juuri tämän nopeampaan ei oltaisi kyetty. Ruusukkeista jäätiin noin sekunnilla. Pah! Olisihan se ollut kiva muttei sillä oikeasti ollut mitään väliä. Ensimmäiset viivan alla.

Käytiin loppukäyntejä porukalla maneesin ympäri. Elmo oli ihan lunkisti. Samoin tallissa sienipesu ei haitannut yhtään. Ihanaa ettei tarvinnut varustaa sitä! Vältyin hapannaamaukselta kokonaan. Nyt sain vain lupsakan puolen ja tultiin hyvin juttuun.

Reean isä kuvasi ratamme:


Valokuvia tulossa toivottavasti myöhemmin kunhan saan ne käsiini.

perjantai 17. toukokuuta 2019

Balleriinan voittopäivä

Perjantaina iltapäivästä Vihdissä oli harkkaestekisat. Sunnuntain esteryhmä oli innolla lähdössä kisaamaan ja kun satuin olemaan maisemissa niin kyselin minäkin kisapaikkaa. Odotin että tallilta olisi vastattu vähän tiiviimmän treenaamisen olevan tarpeen. Näin ei käynyt vaan Balleriina 70 cm kisailmo solahti läpi. Varausmaksu tilille ja nimi listalle. Edellisen (ja ainoan) kerran olen tammalla mennyt lokakuussa 2017.

Kisapäivä oli lämmin, parissakymmenessä. Mennessä edellä ajaneen rengasrikko sekoitti pasmani siten että ajoin risteyksestä ohi enkä meinannut uskoa sitä. Tuli sitten parikymmentä kilometriä lisää tallimatkaa 80 km asti. Samalla tietysti aikatauluni vähän kosahti. Onneksi ehdin paikalle näkemään Balleriinan ensimmäisen radan. Sujuvaa menoa ja luokkavoitto, näppärää! Oma missioni oli lähteä tekemään vielä nopeampi aika.

Rata oli onneksi helppo oppia. 367.4 eli kaikki esteet sai oletusarvoisesti hypätä. 7 estettä ykkösvaiheessa, numero 12 oli kakkosvaiheen viimeinen. Molemmissa vaiheissa sarja. Päivän erikoisuutena sarjaväliä ei muutettu missään vaiheessa (tai en ainakaan huomannut). Rataa kävellessäni pikamittasin sen summassa vähän reilu 6 metriin ajatellen että se on pikkuponimitoissa ja siitä muuttuu. Ainoa tolkullinen oikoreitti oli kääntää vikalle heti sarjan takaa, nelosen sisäpuolelta.

Päivän rata.
©Heli

Kävelyn jälkeen tuntui siltä että olen jo vähän myöhässä verkasta. Säädin jalkkareita ja muut rupesivat ravaamaan. Ryhmäverkka maneesissa siis. Ravasin vähän ja säädin jalkkareita lisää. Tänään humma ei ollut automaattipyöreä mutta kivan tasainen. Verkassa mentiin pelkkää oikeaa kierrosta mutta en antanut sen haitata. Vähän taivuttelin molempiin suuntiin. Laukkaverkassani testasin kaasun, jarrut ja kääntymisen. Ei erityisen letkeää eikä omasta takaa innokasta mutta hyvin toimi. Lopulta hyppäsin yhden verkkapystyn.

©Noomi

Luulin olevani viides mutta väliin oli tullut yksi lisää. Odotellessa kävelin välillä tuntumalla ja houkuttelin humman nenää alas. Parani. Myöhemmin hyppäsin putkeen pystyn, okserin ja pystyn. Ohje oli että max 6 verkkahyppyä ja viimeisen sai hypätä pihalla. Hyppäsin 4 sisällä ja viimeisen ulkona. Kolmonen väärästä suunnasta. Ei katsellut lankkua.

©Noomi

Kuskia selvästi sukellututti.
©Noomi

Laukka päälle ja menoksi. Kunhan ensin tajusin että "tervetuloa" oli ollut lähtömerkki. Lippukaan ei ollut ylhäällä. Edellinen kuski oli mennyt kakkos-kolmoslinjan viidellä. Yritin vähän tyrkätä viiteen mutta tuli vielä kuudes. Onneksi humma katsoi itse jalkansa. Muuten meni mistä pitikin ja kääntyi. Sarja ok. Jokunen paikka oli vähän lähellä ja seiskalle lähdettiin hieman kaukaa. Sain tehtyä sukkelat tiet suunnitelmani mukaan. Jälkimmäisellä kerralla mentiin suora linja viidellä. 11 tuli aika juureen mutta puhtaasti. Sen jälkeen olisi kääntynyt sarjan välistäkin mutten lähtenyt häröilemään. Viimeinen kopsahti mutta pysyi ylhäällä. Puhdas rata ja luokan johtoon!

©Noomi

Kuskin vääntelehtiminen yrittää sanoa että vasemmalle.
©Noomi

©Noomi

Saatiin pari sekuntia edellistä kuskia nopeampi aika. Balleriina huolehti myötälaukat itse. Kuvien perusteella voisin pitää yläkroppani paremmin pystyssä. Sukeltelua havaittavissa.

Etukenoilua.
©Noomi

Lopulta voitettiin luokkamme ja tehtiin koko kisojen neljänneksi nopein aika. Isommissa luokissa tällä ajalla olisi ollut vasta toisena. Hauskasti kyllä luokkia oli tarjolla 50 - 60, 70, 70 - 80 ja 80 - 90. Ehkä seuraavalla kerralla (jos sellainen tulee) vähän isompaan? (Ja heti perään kuulin ettei hummalla hypätä enää 80 cm esteitä.)

Erika videoi ratamme:


Poseilut vielä loppuun. Onneksi kisapaikalta löytyi pro-kuvaaja.
©Noomi

©Noomi

©Noomi

torstai 16. toukokuuta 2019

Puistomaastoesteillä Orimattilassa

Torstaille järjestyi pieryhmätunti Orimattilaan Vironmäen ponitallille. Kuulin juttua puistomaastoesteradasta muinoin jo Lordan luona. Nyt vihdoin toteutukseen. Seuraksi lähtivät leirikaverit viime syksyn Niinisalon reissulta. Keli oli lämmin aurinkoinen, n. +19°C. Hinnaksi (2-)3 hengen ryhmässä tuli 38 euroa. Töistä ajoaikaa tuli noin tunteroinen.

Heppamme oli jo harjattu kun saavuttiin paikalle. Pintelöinti oli menossa. Ratsujako meni vähän toiveiden mukaan ja minulle jäi eniten kuskilta tukea kaipaava Voitto. Suomenhevosruuna vuodelta 2000. Pintelöin hepan loput 3 jalkaa ja varustin sen loppuun. Koska pihalla kävi pieni tuulenvire niin en uskonut tarkenevani t-paidalla ja vaihdoin pooloon. Tuli aika lämmin ja menin koko tunnin hihat ylhäällä.

GoPro-tunnelmia.

Maastoesteet olivat kentän vieressä puistossa. Kaikkialla ihanan siistiä ja hyvin hoidettua. Alkukäynnit käytiin katselemassa mitä alueelta löytyy. Väylät olivat hiekkateitä mutta esteet olivat pääosin nurmella. Onneksi oli ollut hyvät kelit pohjilla, joten nurmi oli kuivaa ja vesiesteessä vettä. Esteitä oli runsaasti. Pikkuisista noin kasikymppisiin.

Googlesta kaapattu kuva puistosta.

Sitten ohjat tuntumalle ja kevyttä ravia. Voitto ei ollut kovin taipuisa. Vähän yritin taivutella mutta kovin tiukkoja kaarevia reittejä ei ollut tarjolla. Mäissä kevyen istunnan treenausta. Jalkani taisivat alkuun olla liian takana. Myöhemmin tämä korjaantui lähes itsestään. Ravissa oli helpompi pitää harjasta kiinni. Laukassa tasapaino löytyi helpommin. Alkuun Voitto pudotteli alamäissä raville. Se oli vähän salakavalan hidas. Tuntui puksuttavan tasaisesti muttei sitten ollutkaan ihan avuilla.

Ei tultu erikoisempia verkkahyppyjä vaan koko tunti hypättiin muutaman esteen tehtäväpätkiä. Taidettiin tulla vain yksi este kahdesti ja pienimmät ja isoimmat jäivät vielä hyppäämättäkin. Aktiivinen laukka ja ratsu pohkeen eteen. Taisin juttujen perusteella odottaa vähän vaikeampaa. Ensimmäisissä hypyissä oli hankala olla kun tultiin vähän turhan hitaasti. Sitten lähti sujumaan paremmin. Ei Voitto mikään ihan luottoratsu ollut muttei tarvinnut patistaa, tukeminen riitti. Yli mentiin myös johteettomista esteistä.

Itselleni ehdottomasti vaikeinta olivat alashypyt. Ope varoitti että Voitto hyppää lisäksi eteen. Vaikkei pudotusta kummallakaan kerralla ollut paljoa niin ensin humma empi ja pysähtyi. Hetken kannustamisen jälkeen singahti arvaamattomalla voimalla etuviistoon. Oma mukanaoloni oli aika kaameaa. Jälkimmäisellä kerralla horjahdin vähän sivuun ja ikävästi nappasin tukea ohjista. Perään ohi ajoi vielä pärisevä motskari, jota humma pelästyi. Vaikka ajattelin painon jalustimille niin silti jotain oli pielessä. Nyt ohje oli olla kuin kevyen ravin yläasennossa. Itse olisin halunnut olla roimasti satulassa, turvallisessa takanojassa. Jalat eteen unohtui tai jännitysrefleksi vetäisi ne kippuralle. Tarvitsisin lisää treeniä vielä onnettomamman kokoisilla pudotuksilla.

Kuskin mielestä jännittävimmän näköinen este oli vesihauta. Käytiin vähän etäältä kurkkaamassa että kuskit tietävät mitä on luvassa. Voitto ei sanonut siitä mitään. Yllättävää.

Ennen okserihyppyä humma lähti vikuroimaan jotain omiaan. Kenotti päätä, vietti sivulle ja hidasti. Jo kauan ennen estettä. Vauhti hyytyi aika vähäksi ja hypättiin lähes paikaltamme. Ei kovin asiallista mutta tolkku hyppy ja puhtaasti yli.

Toinen este, johon tuli varjoja oli viimeisen kierroksen punainen kolmio. Pientä kiemurtelua mutta yli. Viimeinen este oli vesi, johon mentiin ravilla. Siinä olikin vettä polviin asti mutta tolkusti meni.

Loppuun vielä hölköteltiin ravissa ympäriinsä. Nyt Voitto rupesi olemaan vähän ryhdikkäämpi. Ei se kyllä missään välissä ollut yhtään raskas edestä. Lopuksi vielä loppukeskustelut ja pitkät pätkät käyntiä.

Tuntui siltä että oltiin ikuisuus selässä. Vähän yllätti kun lopulta mittari sanoi että rahtua vajaa tunti. Hyvin toimi aikatunnelointi täälläkin.

Oli kivaa, ihan sopivan jännää mutta kuitenkin tarpeeksi helppoa ja mukavaa. Lähden mieluusti toistekin.

Epäedustava GoPro-muotokuva ratsuni parrasta.

Ongelmia:
alashypyt
kuski ei ollut ihan kaikissa hypyissä tyylillä mukana
hepan pitkä harja meni välillä ohjien kanssa solmuun

Parannusta:
istuntani oli kuulemma juuri sellainen kuin piti
perustolkku ratsu
kaikki muut esteet menivät kerrasta paitsi alashypyt
tallilla oli oikein mukavaa ja avuliasta porukkaa

GoPro-taltioinnit hypyistä: