perjantai 28. helmikuuta 2014

Rästimässä koulutunnilla

Perjantai uhkasi hetken näyttää hepattomalta. Onneksi Uotilassa oli tilaa rästille lyhyellä varoajalla. Ratsukoita tunnille tuli kivasti vain 5. Ratsukseni sain neljättä kertaa tupsujalka-Celinen. Keli oli nollassa.

Alkuverkassa ratsun taisi saada pitää suorempana. Ravissa oli sentään hyvä tahti. En ollut aina varma että kenelle ope puhui.

Tehtiin takaosakäännöksiä melko pitkän kaavan mukaan. Ope kaipasi parempaa taivutusta. Vasempaan kierrokseen en saanut ulko-ohjalle mitään tukea vaan ohja oli tyhjänä. Oikealle taivuttaessa Celine saattoi kääntää pään vinoon. Itselleni tuli olo ettei mikään kelpaa. Aiemmin olen näemmä saanut tehdä takaosakäännökset aika hutiloiden ja taivuttamatta. Pelkän asetuksen kanssa niitä on mielestäni treenattu, nyt mentiin avoasentoon asti (joka mielestäni on taivutus - avotaivutus).

Ravista tehtiin käyntisiirtymiä. Yritin mennä rauhallisesti ja kiihdyttelemättä. Jatkuvasti oli 3 muuta ratsukkoa hännässä vaikka tein pienempää tietä. Volttailin sitten vähän ja yritin olla välittämättä. Ope keskittyi yhteen ratsukkoon ja muut jäi vähälle huomiolle.

Lopuksi oikea laukka oli ok.

Ongelmia:
olen saanut tehdä takaosakäännökset aina aika hutiloiden taivuttamatta
meni linjat sekasin tästä

Parannusta:
ei keljuttanut kovin pahasti vaan maltoin kärsivällisesti harjoitella

torstai 27. helmikuuta 2014

Ei sittenkään koulua

Torstaina Uotilaan mennessäni ajattelin että luultavasti koulutunti tulossa. Koulukisat näköpiirissä. Pieleen meni veikkaus. Esteitä ja ratsuksi Flika. 5 ratsukkoa tunnille. Tamma oli jälleen ihanan kiltti hoitaa ja bonuksena satulahuoneessa oli valot. Keli oli nollassa.

Alkukäynneissä Flika säikähti pihalla ollutta traikkua ja loikkasi, olin hereillä mutta ennakointini oli vajaata. Pysyin kuitenkin kyydissä. Alkutunnista ravia lyhennettiin. Hidasti kyllä mutta välillä jouduin vähän vetämään. Ope käski asettaa ja taivuttaa kunnolla. Takajalat meinasi unohtua matkasta. Laukassa tamma oli pomppuista. Tuntui siltä että yritti potkia muita. Keikahdin pois satulasta mutta pysyin yhä kyydissä.

Puomeilla tehtiin laukanvaihtoja ja vaihdot myös tuli. Säädeltiin laukkaa. Nostot tehtiin lyhyestä ravista. Puomien väliin saatiin 3 - 7 askelta. Aika hienosti! Laukkaa ja kaarevaa tietä säätelemällä. Vasempaan kierrokseen ehdittiin ottaa vain 4 - 6 laukka-askelta, sillä muut 3 ratsukkoa omivat ympyrän.

Taidettiin me jotain hypätäkin.

Tallilla on tulossa harkkakoulukisat. Vihdoinkin minäkin pääsen mukaan!

Ongelmia:
Flika äkäili muille
alkukäyntien säikky

Parannusta:
laukat nousi aika hyvin
laukkaa sai säädeltyä

keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Kalliorinteellä muiden suosikkiratsulla

Keskiviikkoiltana ajelin Keravalle asti ratsastamaan. Kalliorinteen talli oli niukasti vielä tallikulkualueellani. Reilu 36 km, 38 minuuttia. Vaan ajallisesti rupesi tuntumaan jo vähän pahalta. Löysin opaskyltille asti ihan hyvin. Sinne asti näytti myös Googlen kartta. Vastaan tuli myös maneesi ja parkkipaikka. Mutta kovin oli pimeää (sähkökatko aamulla) eikä opaskylttejä ollut enempää. Meni harhailuksi. Lopulta pölähdin maneesiin väärästä ovesta sisään (ei ollut mitään kieltolappuja). Hepat ei onneksi säikkyneet enkä minäkään saanut pahempaa läksytystä kun sanoin olevani eksyksissä.

Kaikki ihmiset oli tosi mukavia. Täältäkin löytyi sisävessa. Ratsukseni sain kiltin ruunikon Ella-tamman, josta useampi tuntilaisista sanoi tykkäävänsä kovasti. Varustaessa oli asiallisesti. Käveltiin pihalla hetki ennen kun päästiin maneesiin. 7 ratsukkoa tunnilla tuntui paljolta.

Ope kyseli että olenko ratsastanut turremmilla hevosilla. Ellan kanssa en saanut nappuloita kohdilleen. Tamma liikkui itse eteen mutta ei pyöristynyt kuin pienen hetken käynnissä suunnan vaihdon yhteydessä.

Tehtiin väistöjä lävistäjällä käynnissä ja ravissa. Ella väisti herkästi. Nosti laukatkin hyvin. Menin aika hellästi enkä alkuun vaatinut asetuksia läpi. Opetus oli kivan pikkutarkkaa. Loppua kohti meidän meno parani ja kiemurtelu väheni. Vasen laukka oli aika kamalan tuntuinen, luulin että oli ristillä. Vikasta väistöstä tuli kommentti että muista myös myödätä.

Tunti meni tosi äkkiä. Loppuravit oli lyhyet. Tamma jatkoi seuraavalle tunnille hyppäämään ja hyppyhommat näytti kivalta. Korkeudetkin oli maltillisia kun hetken katselin. Hyvin olisin pärjännyt mukana. Pitänee käydä testaamassa vielä estetuntikin. Vakituiseen käyntiin talli on turhan etäällä. 40 euroa tästä tuntui myös vähän arvokkaalta.

Ongelmia:
en saanut palasia loksumaan kohdilleen
kiemursi herkästi
vasen laukka oli aika kummallista, laukassa muutenkin haastava istua

Parannusta:
tosi kiva hoitaa ja muutenkin tolkku
herkkä avuille
laukat nousi helposti
sain säädettyä väistöjä paremmiksi

Tamman esittely nettisivuilla:
ELLA
Sukupuoli:   Tamma
Rotu:        PV
Syntynyt:    2006
Korkeus:     167 cm
Ella on nuori trakhener tamma, kooltaan n. 167 cm ja oikein mukava käsitellä ja helppo ratsastaa. Ella on tallin uusimpia tulokkaita. Koulukiemurat ja esteet sujuvat oikein mallikkaasti.

maanantai 24. helmikuuta 2014

Siksakväistöjä


Maanantaina oli sangen kiva kevätkeli, +5°C ja lumet haihtuu vauhdilla. Tallille mennessäkin oli valoisaa. Listassa luki tuttuun tapaan Harmonia. Tamma oli tänään taas tosi pahalla päällä. Edelliskerran tapaan harjasin ja satuloin raippa kädessä. Kun yritin olla välittämättä uhinoista niin kääntyi käytävällä poikittain ja potkaisi seinään. Enhän voi sellaista suvaita. Edessä kiukutteleva Roze ei auttanut asiaa.

Kyytiin loikkasin rampilta. Hartsa ei pysynyt ihan aloillaan ja päädyin jalustimen varassa kyljelle. Onneksi ei kovin kovaa vauhtia poistunut paikalta ja pääsin vauhdissa kampeutumaan satulaan.

Kenttä oli ihan liejua, ratsukoita oli 4. Alkutunnista oli vain hämärää mutta nopeasti pimeni.

Tänään ei alotettu pysähdyksillä vaan käyntien jälkeen otettiin suoraan ravia. Suunnanmuutoksia radan poikki milloin mitenkin ja niissä yhteyksissä tietty määrä käyntiaskelia väliin. Alkutunnista Harmonia tuntui ravissa juoksevan alta. Aika epätasaista oli meno. Takaosakin laahasi omiaan.

Tehtiin siksak-väistöjä uralta sisään ja takaisin (vasen kierros). Tuntui väistävän nahkeammin oikealle vaikka se kuulemma näytti paremmalta. Väistöissä meinasi ensin alkuun kiirehtiä ja loppua kohti hyytyä.

Väliin tehtiin taaemman pitkän sivun alkuun ravivoltin jälkeen laukannosto. Laukat nousi oikein. Vasemmassa laukassa ekalla kerralla otti jonkun spurtin. Loppua kohti rupesi hyytymään. Iso keskiympyrä laukassa. Oikea laukka tuntui paremmalta ja rullasi helpommin.

Loppuun tehtiin lisää siksak-väistöjä. Nyt oikeassa kierroksessa. Ratsu oli rennonletkeä, välillä turhankin. Hetkittäin meinasi olla edestä vähän raskas mutta sen sain korjattua pohkeilla. Matalaksi veti silti. Väisti jo helpommin mutta eteenpäinpyrkimys meinasi kadota. Muutenkin tuntui että olin korjannut itseni jo yli ja paino oli jo enemmän vasemmalla istuinluulla.

Muualla oli ongelmana mennä kiemurtelematta suoraan. Vaikka yritin ratsastaa eteen niin silti tuli kiemuraa. Loppua kohti taas hepo tasottui hyvin ja asettui helposti kumpaankin suuntaan.

Tunnin jälkeen tallissa oli poikkeuksellisen pahana. Nyt piti loppuharjauksetkin hoitaa raippa kädessä kun rupesi uhittelemaan. Kertaalleen osui komentamiseni oikein kohdilleen ja siihen loppui onneksi äksyilyt tältä päivältä. Jonkun sortin hevoskuiskausopinnot olisivat hyvästä sillä tällainen taistelu ja jatkuva komentaminen on kurjaa.

Ongelmia:
häijy tallissa ennen ja jälkeen
ei seissyt aloillaan kun menin kyytiin
alkuun kiirehti ravissa
vasen laukka muuttui löysäksi
väistöt alkoivat vähän vaisusti
ei päästy suoraan vaan kiemursi

Parannusta:
väisti lopulta helposti
tasottui loppua kohti
oikea laukka rullasi hyvin

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Täsmätreeni tuleviin kisoihin


Sunnuntain koulutunnille sain sitten toiveratsuni Rusinan. Kommentti viikonloppuopelta oli että kannattaa vielä erikseen mainita hevostoiveista hänellekin. Onneksi eilen mainitsin. Ratsukoita tunnille tuli 7. Tallissa Rusina käyttäytyi pääosin fiksusti. Yksi äkäpussihetki tuli kun putsasin etukaviota. Onneksi olin hereillä.

Maneesissa alkoi katolta lumien liukuminen jo kun seistiin kaarrossa. En ajatellut koko asiaa eikä Rusinakaan korvaansa lotkauttanut. Vaan kun pääsin ratsaille rupesinkin säikkymään lumien ääniä. Yritin kovasti olla säikkymättä mutta tovi meni tottuessa. Tokalla kerralla Rusina säikähti vasta kun minä säikähdin ja Rusina säikäytti sitten pienellä laukkapyrähdyksellään yhden ponin, jonka kuski putosi. Tunsin pientä syyllisyyttä, onneksi ei näyttänyt käyneen pahemmin. Lopulta kun päästiin töiden makuun niin aika vähällä noista selvittiin. Välillä tuli vähän sivuaskelia, yleensä ei mitään.

Alkuun Rusina yritti taas kiihdytellä ja tikittää menemään. Nyt olen jo oppinut että paremmin onnistuu kun semmosta sietää mahdollisimman vähän. Heti alusta asti siis puolipidätteitä ja ratsua kuulolle. Päivän teemana oli kivasti keskiaskellajit (vai lisäykset). Taisin mainita mitä luokkia kisoissa on tulossa kun tehtävät oli tähän juuri mitoitetut. Alkuverkassa jo Rusina liikkui reippasti itse ja oikeinpäin.

Mentiin 10 metrin ravivoltteja, keskiraveja ja keskilaukkoja. Keskiravista tuli paljon viilausta. Enemmän eteen ja pehmeämmin takaisin, istunnalla. Kädellä kun otti niin jännittyi. Kai se vähän parani. Vaikka ihan tosissaan sai pyytää eteen että lähti. Keskilaukat mentiin pääty-ympyrällä ja tuntui enemmän kaahotukselta kuin hallitulta lisäämiseltä. Nämä taidettiin mennä yksitellen ja toistot jäi hyvin vähiin.

Omin lupineni odotellessa testasin myös raviväistöt, vastalaukat uralla kumpaankin suuntaan ja peruutuksen. Vasemmassa kierroksessa oli hankalampi saada pyöreäksi. Luikerteli myös uralta sisään. Muutama kiva siirtymä ravista käyntiin tuli kun sain ratsastettua takaset ensin ravissa alle. Päivän onnistumiset!

Pääosin oli aika kevyt. Lopuksi asettui hyvin kumpaankin suuntaan. Talutusharjoitukset tunnin lopuksi toimi ok. Peruutuksia ei meinannut tajuta. Ohjastuntuman kanssa on ongelmia, kun pidin ohjista kiinni niin nyki päätä pitkäksi pysähdyksissä vaikken ollut kyydissäkään. Kai pitäisi osata myödätä vielä salamannopeammin.

Ongelmia:
vasen kierros oli haastavampi
itelle hankalaa istua keskiaskellajit alas
säikkyi välillä lumia

Parannusta:
mikään ei ollut kovin pahasti pielessä
vähän jopa venytti askelta ja polki takaa kesviravissa
vastalaukat nousi oikein

lauantai 22. helmikuuta 2014

Istuntaa Lillillä

Lauantaina jatkoin hevostelua iltapäivällä Aaltokankaalla. Luvassa koulutunti ja ratsuksi osui Lilli. Tamma piti taas hakea tarhasta. Tuli kiltisti. Tunnille mennessä puraisi hihasta. Ratsukoita tunnilla oli 4. Pihalla satoi lunta.

Lilli oli kiva myös sileällä. Istuntaa eli lähes koko tunti (kaikki muu paitsi loppuravit) ilman jalustimia. Kädet piti vakauttaa aloilleen esim. jalustinhihnoihin ja kääntää ratsua istunnalla ja jaloilla. Oikea kierros oli yllättäen helpompi, vasempaan tamma luisui ulos ja mun käteni yrittivät karkailla korjaamaan.

Laukassa meno tasottui. Puolierot kyllä näkyi.

Loppuraveissa tamma venytti ihan maahan asti. Sitten rupesi kompuroimaan.

Ongelmia:
vasemmassa kierroksessa ohjaus

Parannusta:
ei säpsyjä
oikea kierros oli helpompi


Mari videoi meidän laukkaamista.

Estetunnilla ilman hyppyjä

Halusin välttämättä ratsastaa Aapolla kun kisatkin olivat tulossa. Koska hepo oli kuitenkin ollut toipilas niin sitä ei vielä hyppyytetty. Koulutuntia en saanut puhuttua, sillä estekisat lähestyivät heti koulukisojen takana. Vaan väärällä hevosella hyppääminen olisi tuntunut erityisen typerältä. Sovittiin sitten että lähden mukaan estetunnille mutta en hyppää.

Ratsukoita tunnilla oli 2. Kaisa ja Sulo hyppivät. Pakkasta oli -3.

Meidän alkuverkka oli vähän sillisalaatti kun en tiennyt mitä tänään on luvassa. Kaisan hyppelyiden aikana olisi pitänyt pitää Aapo paremmin vireessä ja valmistella tulevia. Monesti en vaan tiennyt mitä seuraavaksi. Mutta huonohkosti käytetystä valmisteluajasta saan syyttää itseäni.

Sulon huilipätkien aikana esitettiin kouluratsastusta. Mentiin alkuun keskiraveja, jotka alun kaahotuksen jälkeen rupesivat sujumaan ihan kelvollisesti. Itseltäni jäi vaan puuttumaan varmuus näiden ratsastamiseen. Tuntui että hyvät kerrat tuli tuurilla.

Seuraavalla pätkällä tehtiin laukannostoja. Nostot olivat vähän löysiä mutta kelpasivat mulle, opelle ei. Laukka oli hitusen pitkää. Aapo kipitti menemään kun ei hypättykään. Taisi odotella omaa hyppyvuoroaan.

Laukasta käyntiinsiirtymät oli kamalia. Tosin niitä ei harjoteltu yhtään pohjille.  Hetki tehtiin itsenäisiä siirtymiä. Ei niistä tainnut kovin priimaa tulla.

Tunti meni tosi äkkiä. En ehtinyt lopuksi ratsastaa rataa, kuten alunperin suunniteltiin. Ravi kuitenkin muuttui hyväksi ja asetukset vasemmallekin rupesivat sujumaan.

Ongelmia:
siirtymät
laukan viilaaminen

Parannusta:
ravi parani
esitettiin kelpo keskiraveja lävistäjällä
asetukset vasemmalle


Aleksei käytti kameraa.

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Temppujen pariin


Keskiviikkona oli jälkimmäinen Redipäiväni. Aikataulu oli lähes sama kuin eilen. Tänään ei toivoakaan että hepo olisi tervehtinyt eiliseen tapaan hörinällä. Tallissa meni edelleen turhaa aikaa jahkailuun. Minne ripustaisin tämän loimen jne.

Ratsastuspuuhat alotettiin tänään sillä mihin eilen lopetettiin eli talutin ensin kentän ympäri ja sitten tehtiin muutamat väistöt ja pysähdykset. Redi seisoi ensi yrittämästä kiltisti selkäännousussa, tosin juuri sillä hetkellä tuijotti mitä tarhoissa tapahtuu. Sopi minulle. Tänäänkin saatiin olla kentällä ihan keskenämme. Lämpömittari näytti -0,5.

Tänään jatkoin testiä että miten hepo toimii ilman kannuksia. Yritin keskittyä ratsastamaan pohkeilla, pohkeilla ja vielä vähän pohkeilla. Huomasin että värkkäilen edestä liikaa. Yritin keskittyä pitämään vain tasaisen tuntuman kummallakin ohjalla ja unohtaa asetukset ja muut. Hetken toimi kunnes sain muistuttaa itseäni samasta asiasta uudelleen.

Ravi oli edelleen suht rauhallista. Alkuun pyörittelin käynnissä ja ravissa ja tein siirtymiä. Koska Redi ei pieniä säikkypyrähdyksiä lukuunottamatta ollut kovin säpsynä niin nyt otin laukankin jo alkuverkkoihin mukaan. Olihan se edelleen vähän reipasta. Mutta nyt ei menty kohtuuttoman kauaa oikeaa laukkaa kun rupesi pudottelemaan raville. Vihjaili siitä ettei ruuna halunnutkaan laukata maailman tappiin. Ei-toivottuja vaihtoja tuli huomattavasti vähemmän kuin eilen.

Pienet huilit ja sitten hetken käynti- ja ravityön kautta vasenta laukkaa. Huomasin että kiihtyyhän se vauhti jos vain humputtelen ympyröillä tekemättä mitään. Mutta kun päätin koota menoa niin onnistuihan se ilman vetokisaa. Vaikka kieli pitkällä mentiin tänäänkin monesti. Redi tuli jopa sen verran kuulolle että tein ympyrällä laukassa temponmuutoksia. Puoli kierrosta kiinni (josta aika pitkä matka meni jarrutteluun) ja puoli kierrosta eteen. Mutta ei silti tehnyt mieli testata laukkaa pitkin ohjin.

Laukan jälkeen ravi oli reipasta. Nyt ohjelmassa oli lisää siirtymiä ja notkistelua. Avoilla ja suluilla sain hienosti ylimääräiset ravikiihdyttelyt haltuun. Niitä tehtiin käynnissä ja ravissa, lopuksi laukassakin. Sulut oli vaan aika nahkeita ja välillä meinasi hyytyä ravista käyntiin. Ja laukkasulkutreenin jälkeen päästiin hyvin taas vastalaukkoihin. Oikeassa laukassa tehty laukkakahdeksikko oli Rediltä hieno suoritus. Toinen puolisko siis vastalaukassa. Muutaman kerran tuli rikkoja mutta saman verran tuli onnistumisiakin. Tunnissa hepo tuntui jo oikein kivalta.

Loppuun päätin tehdä vielä laukka-ravi -siirtymiä. Alkuun tuntui ettei touhussa ole mitään järkeä kun hepo kuumui. Mutta hyvin nopeasti ruuna malttoi itsensä ja tuli kuulolle. Kun siirtymät seurasivat tarpeeksi tiuhaan niin kuunteli hyvin kumpaankin suuntaan. Aiemmin tehty kolmikaarinen ravista pysähdyksillä piti testata vielä laukalla ja pysähdyksillä. Ensimmäinen laukannosto peruutuksesta ja vaihdot pysähdysten kautta. Muutamat raviaskeleet livahti väliin mutta muuten oikein rauhallisesti.

Loppuverkkaan vielä kolmikaarista ja koska ravi kiihtyi niin lisää sulkuja ja jokunen väistökin. Huomasin että jatkuvasti pitää ratsastaa. Jos yhtään hölläsin ja päästin tahdin kiihtymään niin kolmen askeleen päästä oli jo isoja ongelmia ja lujaa alta juokseva hevonen. Tasottui sitten ravissakin mutta eteen ja alas venytykset jäi testaamatta. Sen verran hyvää höykytystä taisi hepo tänään saada että loppukäynneissä ei tullut enää yhtään säikkyloikkia. Vauhtia oli vähemmän kuin eilen mutta Redi hikosi enemmän. Nyt oli korvantaustojen lisäksi naama, satulan ja satulavyönkin alus märkinä. Ja niin vain lähes puolitoista tuntia taas vilahti loppuverkkoineen.

Ongelmia:
säikkyloikat alkuun
ravissa kiihdytteli jos päästin
on ollut rennompikin

Parannusta:
laukan sai haltuun kun ratsasti ja teki tehtäviä
siirtyi alaspäinkin hyvin
kaikissa askellajeissa oli pilkahduksia hienoista hetkistä

tiistai 18. helmikuuta 2014

Kieli edellä kiihdyttelyä


Tiistaina oli sitten ensimmäinen kerta kun lähdin Redin luo ilman omistajaansa. Hepo tuli tarhasta kiltisti sisään, hörisikin. Hoitaessa ja varustaessa oli pääosin nätisti, satulaa vähän luimi. Keli oli nollassa eikä alkuun taivaalta tullut mitään (ravityön aikana satoi hetken räntää), joten hepo sai olla ihan nakuna. Pientä hyörimistä oli kun menin selkään, joten ratsu sai ensin pyöriä ympärilläni. Itse selkäännousussa seisoi sitten lähes täydellisesti aloillaan.

Tänään saatiin juhlallisesti koko kenttä omaan käyttöön koko ajaksi. Itse olin edelleen puolikuntoinen, joten kovin kovaa rääkkiä en ollut suunnitellut. Käynnissä ensin pyöriteltiin, vähän takaosan väistätystä, paljon ympyröitä ja jonkin verran voltteja. Sitten ravissa sama juttu. Ei juossut alta muttei ollut niin rento kuin olisin halunnut. Vasen kierros varsinkin tuotti hankaluuksia. En saanut ulko-ohjalle kunnolla tukea vaikka yritin mitä. Asetin sisään ja ulos, ylitaivutin, väistin takaosaa, tein siirtymiä käyntiin ja seis. Redin tämän päivän erikoisuus oli että aivan jatkuvasti oli juoksemassa kieli ulkona. Ajattelin että johtuu liian kovasta kädestäni mutta vaikka tietoisesti yritin höllentää otteita ja ratsastaa enemmän pohkeella niin tilanne ei juuri parantunut.

Aika pitkällisen ravipyörittelyn ja välihuilien jälkeen otettiin sitten laukkaa. Redillä oli vauhtia. Edelliskerran hillitystä ja hallitusta menosta ei ollut jälkeäkään. Lopulta yritin vain laukkuuttaa hevosesta ylivirtoja pois. Harmi että mulla loppui kunto ensin. Redi vain jatkoi kiihdyttelyä. Jos en kovin määrätietoisesti hidastanut niin jarrutteluun saattoi mennä kaksi kierrosta kentän ympäri. Koska olen kuitenkin vähän itsepäinen niin laukkaharjoitukset jatkuivat aika pitkään. Pääty-ympyröitä, avoja, voltteja. Redi silti työnsi kieltä ulos, painoi kädelle ja kiihdytti. Onneksi pohja oli tarpeeksi hyvä. Hepalle tuli hieman hiki mutta villivirrat ei vain lähteneet.

Loppuun tein vielä laukka-ravisiirtymiä. Alkuun tuntui tosi huonolta idealta mutta hallitumpaa laukkaa sain näin. Tarpeeksi usein uutta ajateltavaa auttoi. Tästä sitten innostuin tekemään muutamat vaihdot ja lopuksi vastalaukkaakin. Hepo laukkasi mieluummin vasenta. Oikeasta vaihteli vasempaan. Kaarteet vasemman ollessa vastalaukkana ei tuottaneet mitään ongelmia, toiseen suuntaan vaati muutaman yrityksen että pysyttiin vastalaukassa ja siirryttiin hallitusti raviin.

Tänään huomasin että ulos liiraavat kaarteet johtuvat osin jännittyneestä sisäreidestäni. Mutta hevoselle selvästi haastavampaa oli vaihtaa oikeasta kierroksesta vasempaan. Kaatui tasapainottomasti sisään ja kiihdytti.

Vielä loppuraveissa Redi nosteli itsekseen laukkaa. Välillä piti pysäyttää meno yhden ohjan pysäytyksellä kun muu ei meinannut mennä perille. Loppukäynneissä vielä jaksoi sinkoilla laukkapyrähdyksiä. Pohdin että olisiko pitänyt päästää hepo vielä juoksemaan kentälle irti. Päivän missiona ollut ratsastaa hepo hyväksi ja nauttia huomenna työn hedelmistä ei tainnut onnistua. Loppuun tehtiin vielä hetki talutusharjoituksia. Ne onnistuivat yllättävän hyvin. Seuraaminen, pysähdykset, kiemurtelu, etuosan väistö, etuosan ympäri pyöriminen ja peruutus. Takaosan väistöä en saanut toimimaan. Pitkästä listasta huolimatta aikaa tähän meni vain joitakin minuutteja.

Ongelmia:
heppa oli virtaisa
säikkyloikat
kiihdyttely laukassa
en ole tarpeeksi tehokas keksimään jatkuvasti uutta

Parannusta:
vastalaukat onnistui helpohkosti
talutusharjoitukset

maanantai 17. helmikuuta 2014

Puolikuntoisena kiemuroita ja vastalaukkoja


Tänään ei ollut kovin virkku olo tallille mennessä. Kurkkuun sattui ja järki käski jäädä kotiin lepäämään varmuuden vuoksi. Mutta semmoset äänet oli helppo hiljentää. Kevät tulee pikkuhiljaa sillä oli valoisaa vielä kun pääsin tallille. Harmi vaan että pimeni ennen meidän tunnin alkua.

Ratsuksi osui tuttuun tapaan Harmonia. Tänään ei ollut ihan sukkana lähdössä hommiin mutta kääntyi kuitenkin hakematta. Hepo oli ilman loimia, joten yksi tappelu jäi välistä. Tai niin luulin. Näin pahalla päällä hoitaessa ei ole ollut ikuisuuteen. Hampailla uhkaili useampaan otteeseen. Onneksi olin kiristänyt narut niin tiukalle ettei ylettynyt. Kun sitten rupesi heiluttamaan takasiakin kun en jaksanut muusta uhittelusta välittää niin nappasin raipan käteeni. Pelkkä uhkailu riitti. Harmonia luimi ja näytti hampaita ja minä esittelin raippaani. Tänään äkäili satulallekin. Onneksi suitsien laitto sentään meni helposti.

Ratsukoita tunnilla oli 4 ja keli oli niukasti plussalla. Alkutunnista tihutti. Vaatteita oli liikaa päällä. Mutta ratsastukset meni kivasti. Siirtymät alaspäin olisin toki halunnut vielä paremmin pelkästä istunnasta ja aika pitkään meni ennen kuin asettui kunnolla läpi vasemmallekin. Alkutunnista haittasi myös vyöryminen kulmiin. Ope kyseli minne jätin kannukseni. Ei kuulemma haittaisi vaikka olisi.

Ravissa pujoteltiin tynnyreitä. Tämä olisi pitänyt tehdä vielä paremmin vain istunnalla. Toiseen suuntaan rupesin saamaan juonesta kiinni ja ratsu rentoutui. Hienosti myös oman takapuolen jännitys siirtyi ratsun jännityksiin. Toiselle pitkälle sivulle tehtiin 10 askeleen käyntisiirtymät.

Näiden jälkeen nostettiin jalustimet kaulalle. Minä kun ennen tuntia mietin että pitäisikö sanoa etten kestä tänään kovin kovaa höykytystä. Kiltisti nostin. Hetkittäin hepo vähän kiiruhti alta mutta sain aina ravin takaisin haltuun. Ravissa tehtiin toiselle sivulle loivaa kiemuraa, jonka sisään tuli voltti.

Laukkakuviona oli tehdä sama kiemura vastalaukassa. Ei kovin jyrkkä kuvio. Alotettiin vasemmassa laukassa ja hepo liikkui kivasti itse eteen. Laukatkin nousi aina oikein. Välillä oli hieman kääntöongelmia mutta niistä päästiin onneksi eroon. Kertaalleen vähän liukastui keskellä ja pudotti raviin, jonka jälkeen meno oli varovaisempaa. Oikea laukka oli open mielestä paremman näköstä. Omasta mielestä tuntui vähän kiemurtelevammalta. Ja kun tuli sanomista että ekaa kertaa lösähdin laukannostossa niin sen jälkeen muka jäntevämpänä en meinannut saada enää laukkaa nousemaan. Tähän suuntaan jännitti eniten pitkän sivun jälkeinen liukas kulma, johon mentiin monesti mielestäni ravissa turhan lujaa ja tasapainottomasti. Mutta vastalaukat pysyi. Asetin toki laukan suuntaan varmistellakseni.

Enkä jaksanut sitten laskea jalustimia loppuunkaan. Hepo tuntui tosi kivalta ja annoin venyttää. Vihdoin tasapainoiset kulmat ja oikeasti asetus myös vasempaan. Kevensin jalustimet kaulalla ja lopuksi jopa tuntui vähän vatsalihaksissa. Muuten istunnassa tuli eniten sanomista käsien kantamisesta ja kyynärkulmasta. Miten saisin sen kuivaharjoiteltua kuntoon?

Ongelmia:
kamala tallissa

Parannusta:
vastalaukat oli aika helppoja
lopputunnista taas oikein kiva
kuski sai vatsalihakset töihin

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Lillillä 80 cm rata


Sunnuntaina jatkettiin esteratakurssia samoilla hevosilla kuin edellisenä päivänä. Lilli oli vielä pihalla enkä olisi sitä sieltä yksin saanut sisään kun Eros riekkui välissä. Repe oli muinoin huomattavasti helpompi komentaa pois tieltä. Eros sen sijaan juoksutti sitten Lilliä pitkin tarhaa. Siihen väliin en tosiaan olisi mennyt. Onneksi löytyi apukädet ja Eros pysyi hetken erossa Lillistä niin päästiin luikahtamaan ulos.

Tallissa Lilli oli omaan tapaansa täysin kiltisti. Hepo kuntoon ja siirtelemään esteitä. Yksi okseri vaihtui lainelankuiksi ja ravipuomien kohdalle tuli 6 metrin sarja. Muut eiliseltä ennallaan. Ja oltiin jopa lähes ajoissa maneesissa hevosten kanssa.

Tänään keskityin alusta asti sisäpohkeeseen. Ihan jatkuvasti. Silti ope sanoi siitä useamman kerran. Väistätin takaosaa kumpaankin suuntaan ja volteilla yritin olla erittäin täsmällinen sisäpohkeen kanssa. Laukassa tuli ohje mennä enemmän ylämäkeen, ravissakin hevosen vatsaa piti nostaa pohkeilla. Vähän oli hämmentynyttä yritystä mutta puolitiehen jäi. Piti testata että menee pohkeista eteen. Kovin hidasta meidän meno ei ollut kuin käynnissä mutta muuten piti saada takasia paremmin hommiin ja lisää energiaa.

Hypyt alotettiin heti päivän pelottavimmalta eli lainelankulta. Este oli niin pieni kuin onnistuu. Alkuverkoissa Lilli oli sitä hitusen välillä sävähtänyt. Mutta nyt pohkeet tiiviisti kiinni ja suora linja siitä pystylle. Ei ongelmia. Sama uudestaan nyt kahdella lainelankulla. Väli saatiin mennä viidellä. Edelleen hyvin. Jommalla kummalla kerralla laukka taisi vaihtua vääräksi.

Sitten hypättiin toiseen suuntaan kaareva linja. Käänsin aika huonosti ja kiemurreltiin matkalla. Tämä taisi olla päivän suurin epäröinti. Osuttiin kuitenkin okserille ja päästiin siitä yli. Laukka vaihtui matkalla kuulemma useampaankin kertaan. Väärässä päädyttiin alas.

Sen jälkeen tultiin vielä sarja kertaalleen. Epäröimättä siitäkin yli. Itseäni vähän jänskätti.

Tämän jälkeen taidettiin tulla jo rata. Aloitus samaan tapaan kuin eilen eli tipan muodossa neljä estettä. Nyt esteet olivat pysty, kaareva linja okserille ja sitten linja laineelta takaisin pystylle. Samaan tapaan jatkui eli ravipuomien kohdalla ollut sarja sekä toisen pitkän sivun 4 laukan pysty-okseri -linja.

Eka kierros oli aikamoista haparointia ponnistuspaikkojen suhteen. Hienosti Lilli silti hyppäsi. Kaareva tie ykköseltä kakkoselle oli sentään parempi kuin verkassa. Estekorkeus oli jotain 60+.

Toiselle kierrokselle nostivat noin kasikymppiin paitsi kakkosokserin, jota lähdin kokeilemaan kolmen esteen uusinnassa vähän vinoon. Perään lisättiin siis kakkonen, nelonen ja kutonen väärään suuntaan. Laukkaa olisi pitänyt saada vielä lyhyemmäksi. Lilli rohkeasti hyppäsi mutta kolisteltiin useampi este mukaan. Linja kutoselta seiskalle tultiin sen verran isosti että vaikka yritin pidättää välissä niin hepo päätti loikata kaukaa kolmella. Tästä johtuen en saanut tehtyä esteen jälkeen suunnittelemaani tiukkaa tietä okserille. Pituussuunnassa venähti mutta käännettiin silti suunnittelemastani välistä. Pientä mutkaa tuli ja yritin ottaa vähän varman päälle eli ei kovin vinosta. Yli päästiin. Tiukat kaarteet olisivat voineet olla vielä tiukempia ja jälkimmäinen tie livahti sarjan A:n ja seiskan välistä vaikka tarkoitus oli kääntää A:n ja B:n välistä.

Lilli oli hieno kun hyppäsi. Ite pitäisi olla vielä huolellisempi oman ratsastuksen kanssa. Edelleen tuntuu että pitäisi myödätä vähän paremmin. Johtamisetkin oli aika unohduksissa. Mutta huippujunnu! Seuraavaksi sitten tällä estekisoihin.

Ongelmia:
laukan säätely haastavaa
isommat esteet putoili herkemmin
ponnistuspaikat oli eilistä pahemmin hukassa
en juuri muistanut johtaa

Parannusta:
vähemmän vääriä laukkoja
vähemmän kiemurtelua linjoilla
hyppäsi rohkeasti vaikka paikat ei osuneet
ei ollut niin tohkeissaan menossa kuin eilen, pidätteet meni paremmin läpi


Videota meidän hypyistä. Kameran takana oli ainakin Elina, ehkä myös Anneli. Kiitos kuvaajille!

lauantai 15. helmikuuta 2014

Lämpenemässä Lilliin esteratakurssilla


Viikonlopun Oulun hevosteluksi oli luvassa Aaltokankaan esteratakurssi. Laitoin pitkän listan hevostoiveita ilmottautumiseni mukaan: Hero, Niilo, Ruuti, Vanilja ja Reino. Salaa pelkäsin että mulle laitetaan Lilli. Ja juuri näin siinä kävi. En ollut yhtään innoissani. Lillin hyppyjä sivusta seuranneena se on aina varmuuden vuoksi kieltänyt kerran jokaiselle ennen kuin on hypännyt.

Hepo oli vielä tarhassa. Onneksi oli erittäin mutkaton laittaa kuntoon, joten siitä selvisin vartissa. Esteiden kasaukseen meni suunniteltua kauemmin, joten ei oltu ihan aikataulussa. Kaksi 19 metrin linjaa, suoraan ja kaareva. 4 ravipuomia sekä 16,5 metrin pysty-okseri -linja. Pelkkiä puomiesteitä.

Lilli oli käynnissä aikamoinen tahmailija. Ravissa meinasi sitten hetkittäin kipittää vähän turhankin vauhdikkaasti. Sisäpohjetta muistutteli ope. Alkuverkassa ravailtiin ravipuomien yli. Ekalla kerralla vähän venytti kaulaa ja katsoi mitä siellä maassa on. Yli päästiin silti mukisematta. Muistelen ekaa kertaa Lillillä kun stopattiin maapuomille. Välillä mentiin puomit jopa löysästi. Kun lisättiin laukkaympyrät päätyihin niin sitten puomeillekin oli vauhtia. Pidätteet kohti lantiota ja paljon pieniä pidätteitä oli ohjeet. Lilliä ei hirmuisesti kiinnostanut hidastaa.

Sitten otettiin verkkahyppyjä. Tarkoitus oli tulla 16,5 metrin linja ensin viidellä askeleella. Lilli harppoi sen verran isosti että viittä ei väliin mahtunut enkä viitsinyt hirmuisesti himmailla. Neljällä tuli tasaisesti. Tokalla kerralla jopa laukkakin säilyi myötäisenä.

Lopuksi tultiin rata. Ekalla kierroksella korkeutta oli n. 60 cm. Toiselle kierrokselle ope nosti meille 70 senttiin. Ensin pisarakuvio alkuun eli pystyltä 19 m linja okserille, päädyn kautta toinen okseri ja siitä 19 metrin kaareva linja takaisin pystylle. Laukka taisi joka kerta olla tässä kohdassa väärin. Korjaus ravin kautta ja sitten raville ja ravipuomit. Vasen laukka ja 16,5 metrin linja pystyltä okserille. Ekalla kierroksella tultiin kuulemma tosi hissutellen vikalle linjalle. Enkä itse huomannut mitään. Toisella kierroksella väli meinasi jäädä jo ahtaaksi.

Neloseste lähti matkaan kun en saanut hevosta kunnolla takajaloille ennen hyppyä. Tultiin vähän laakana. Mutta kiva oli huomata miten arpomatta Lilli hyppäsi myös nuo vähän isommat esteet. Ennakkoluulot meni romukoppaan. Huippuhepo!

Seuraavan päivän ratsutoiveena vinkkasin että sillä Herolla haaveilisin meneväni kisoihin. Ope kommentoi että ihan hyvin voin Lillilläkin kisata keväällä naapurissa 80 cm. Hah! Minä kun ajattelin että hepo on semmoseen ihan liian raaka ja meillä aivan liian vähän treeniä takana.

Ongelmia:
kiemurreltiin linjaväleissä
sisäpohje olisi voinut olla paremmin läpi
vääriä laukkoja esteiden jälkeen
laukan säätely oli hankalaa

Parannusta:
ei kieltoja, vain yksi pudotus
ei kyttäillyt


Miraa on kiittäminen videomateriaalista.

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Redin itsenäisen liikutuksen treenausta

Keskiviikkona oli hyvä hetki mennä taas moikkaamaan Rediä. Luvassa oli nimittäin seuraavalla viikolla hepan liikutusta omistajan loman aikana, joten mieluusti opettelin tarvittavat käytännön asiat ensin.

Taas omistaja oli ollut ripeä ja paikalle saapuessani Redi oli jo harjattu ja suojitettu. Satula ja suitset, vähän vilttiä varmuuden vuoksi ja pihalle kävelemään. Keli oli nollassa eikä satanut vaikka aiemmin tihutti. Siihen nähden vähän yllätti kentän loska. Vaikka onhan nyt joka yö satanut lunta. Maanantaina Mallun kenttä oli enempi kuralla kuin loskainen.

Kentän käyttö oli hyvin perinteistä, taas toinen ratsukko ehti pihalle vähän ennen meitä ja alkuun jaettiin kenttä. Pyörittiin aika paljon ympyrällä pelottavammassa päädyssä. Redi ei oikein rentoutunut, joten työskentelin suosiolla lähinnä käynnissä. Pysähdyksiä, asetuksia (yrittämistä), hetkittäin vähän ylitaivuttamista ja takaosan väistämistä. Ratsu oli edestä levoton enkä saanut ulko-ohjaa pidettyä niin vakaana kuin olisin halunnut.

Ravissa ei juossut alta muttei ollut rentokaan. Parhaiten meni kun rupesin tekemään monipuolisia ja vaihtelevia tehtäviä. Väisti helposti, tein myös vähän avoja ja sulkujakin yritin. Säikkyloikkia esitti vasta lopuksi ja erityisesti kun tarhoista vietiin kaverit sisään.

Ennen kun oltiin laukattu yhtään niin toinen kentällä ollut hepo esitteli omia muuvejaan ja liukastui nurin. Onneksi vauhtia ei ollut paljoa eikä näyttänyt kovin pahalta. Mutta siihen loppui kuitenkin toisen ratsukon työnteko. Tämän jälkeen vasta Redi rupesi taas keskittymään minuun ja meno parani. Toinen ratsukko ehti laukata ongelmitta. Minäkään en viitsinyt jättää laukkahöyryjä Rediin sisälle mutta mentiin kyllä tosi hissukseen. Oikeassa kierroksessa ensin uraa pitkin ja pääty-ympyröitä. Jokunen ei-toivottu vaihto tuli.

Pitkille sivuille rupesin tekemään laukassa avoja. Useampi kierros mentiin laukkaa. Sitten sama juttu toiseen kierrokseen. Vasempaan pysyi myötälaukassa. Parhaimmillaan hepo kuunteli istuntaa ja laukkasi tosi rauhallisesti hyvin kevyellä tuntumalla. Pyöristyikin. Tänään meidän paras askellaji oli selvästi laukka.

Laukkojen jälkeen ei ollut itselläni motivaatiota hinkutella enää enempiä. Laukat meni sen verran kivasti. Ravissa oli edelleen epätasainen, ei kuitenkaan vieläkään juossut alta. Loppuverkat, tuttuun tapaan ympyräkahdeksikkoa. Loppukäynneissä keksin sitten että yhden ohjan pysäytystä ei olla harjoiteltu. Hepo oli jo tarpeeksi rento siihen puuhaan. Vasemmalle oli selvästi paljon jäykempi. Oikealle sai vetää kaulan kunnolla mutkalle, vasempaan pysähtyi jo ennen kunnon taivutusta. Vaan tulipa tässäkin vielä pientä kuumotusta kun ratsu oli kaula mutkalla oikeaan ja sai takaa jonkun sätkyn. Kuskina hetken hirvitti että ei kai mekin mennä nurin vaikkei onneksi edes liukastellut. Loppuun hepo meinasi purra minua mielenosoituksellisesti varpaasta. Riittää jo. Sitten vielä yksi hyvä pysäytys ja hepo talliin.

Ongelmia:
alkuun jännittynyt ja jäykkä
ravista ei tullut hyvää
säikkyloikat varsinkin loppuun
meinasi purra varpaasta
pohja oli pelottavan salaliukas

Parannusta:
laukat sujui paremmin
hyvin onnistui ilman martingaaliakin

maanantai 10. helmikuuta 2014

Takaosakäännöksiä ja kiemurtelua


Maanantaina sain iltapäivästä tekstiviestin tallilta missä karsinassa Harmonia on. Päättelin tästä ihan oikein että saisin mennä sillä. Tallilla tosin huomasin että ihan oikeasta paikasta olisin tällä kertaa etsinyt ilman viestiäkin.

Hepan varusteet oli edelleen uudella paikallaan yksityisten puolella. Vasta tunnin jälkeen huomasin että satulan paikka on merkattu isolla H:lla. Löysin silti oikean satulan. Vaikka harmittavan vähän niitä opettelenkaan tunnistamaan. Tamma tuli tällä kertaa iloisena ovelle vastaan. Tähän asti sen on joutunut aina käydä hakemassa peränurkasta. Mutta siihen iloisuus loppui. Jalkojaan ei juuri heilutellut mutta hampaitaan louskutteli siihen malliin että olisi voinut tulla osumaa jos olisi ylettynyt. En taas tiedä että auttoiko oma huitomiseni tilannetta. Ekalla kerralla karjaisinkin. Itse harjaaminen sujui nätisti mutta satulaa vähän protestoi. Kaviot nosti ihanan helposti.

Ratsukoita tunnilla oli tänään vain 3. Keli oli nollassa. Kenttä oli aika märkä mutta sula. Rapakeli.

Tehtiin ohjattuja siirtymisiä, harjoteltiin suoraan ratsastamista ja mentiin kulmia takaosakäännöksillä. Tänään kiemurreltiin poikkeuksellisen paljon. Takaosakäännökset meni helposti. Ja lopulta asetuksetkin meni kivasti läpi. Siirtymät alaspäin olisin halunnut vielä paremmin pelkällä istunnalla, nyt joutui vähän vetämään. Kulmien ratsastus ei ollut ihan tasapainoisinta alkutunnista.

Alkutunnista tuli yksi säikkyloikkakin. En tiedä oliko hepo valppaampi vai minä jännittyneempi. Laitoin ekaa kertaa Hartsalle kannukset. Viimeksi kun en saanut takaosaa niin hyvin aktiiviseksi kuin olisin halunnut. Yritin sitten tietoisesti rentouttaa polvia ja reisiä eikä enempää loikkia tullut.

Laukat nostettiin lyhyeltä sivulta heti ympyrän jälkeen. Nousi ihan mukavasti. Kulmat ois voineet olla terävämpiä. Mutta tänään laukka rullasi ja laukkaympyrät kääntyivät helposti. Jes! Aiemmilta kerroilta tutut lapa edellä ulos liiraamiset jäi tänään kokonaan kokematta. Laukka oli jopa säpäkkää. Monesti tuntui siltä että hepo saattaisi pukittaa. Ei sitä kuitenkaan tehnyt.

Raveja menin välillä harjoitusistunnassa, välillä keventäen. Jälkimmäisten laukkojen jälkeen tehtiin vielä ravilisäyksiä pitkille sivuille. Lähti ihan ok ja pyytämällä sai lisää. Kertaalleen rikottiin laukalle. Nämä istuin harjotusistunnassa. Ois pitänyt kokeilla joku kerta keventäenkin. Yritin saada hepan pysymään pyöreänä ja tahdin säilymään. Tahtiin unohdin keskittyä mutta noin puolet lisäyksistä muoto säilyi kivasti.

Välikäynnit jäi tänään tekemättä. Loppuraveissa Harmonia rupesi painumaan aika matalaksi. Mutta hetkeä aiemmin se oli höyhenenkevyt ja asettui ihanan helposti kumpaankin suuntaan. Loppuverkassa meinasi tulla vähän herpaannuksia. Mutta tuollainen kevyt tunne olisi aina loistava! Käynnissä lopuksi tehdyt lävistäjät paljastivat että edelleen kiemurrettiin hieman. Eteen olisi oma korjaukseni.

Tunnin jälkeen tamma jaksoi edelleen vähän äkäillä. Nuuhkimisen suhteen olin vähän varuillani. Tuosta kun ei tiedä että haisteleeko seuraavaksi hampaillaan.

Voih, taas viikko seuraavaan maanantaihin.

Ongelmia:
tänään mentiin aika reippaasti
siirtymät alas olisi voineet olla vielä parempia
pientä kiemurtelua (uusi ongelma)
louskutteli tallissa
yksi säikkyloikka
vispasi häntää

Parannusta:
laukat
laukassa kääntyminen
keveni ja asettui helposti
ravissa oli säätövaraa

perjantai 7. helmikuuta 2014

Valoisalla vaikeuksia


Perjantaina tarjottu tuntiaika oli jo neljältä. Addiktioni on siinä pisteessä että tarjous piti hyväksyä. Kiva oli päästä valosalla ratsastamaan. Ratsukin oli etukäteen selvillä. Vaihtoehdot oli Q-tamma, Sokeri ja Roze. Toivoin jompaakumpaa jälkimmäistä ja sain sitten Rozen. Tamma oli vielä pihalla. Sen verran liukasta oli että matkalla tarhasta talliin kenkien sivupito petti ja tupsahdin polvilleni. Hepo säikähti moisia liikkeitä mutta pysyi kuitenkin narun päässä. Hoitaessa oli kiltisti vaikkei niskan harjauksesta nauttinut.

Keli oli nollassa ja ratsukoita tunnilla 4. Kenttä ei ollut enää yhtä ihanassa kunnossa kuin pakkasilla vaan oli saanut tiiviihkön lumipeitteen. Tällä tunnilla muutamilta hevosilta naputeltiin tilsoja irti.

Roze oli aika herkkä. En silti oikein päässyt perille että reagoiko se istuntaani vai oli muuten vain omapäinen. Tunnin aikana tempo ja tahti nimittäin heijasivat alusta loppuun. Välillä vähän hyydyttiin ja hetkittäin tuli spurtteja. Käsistä ratsu ei ollut lähdössä mutta en saanut siihen kunnon otetta. Siirtymät oli pysähdyksistä raviin kuitenkin ihan ok. Erikoisempaa se, että kaaduttiin enemmän vasemmalle. Yleensä kun ratsuni valuvat istuntani takia oikealle.

Takaosastaan hepo oli herkkä ja raippaan reagoi samoin kuin Touho. Ei puhettakaan edes napauttamisesta. Pienestä raipalla hipaisusta hätkähti koko hevonen. Pakko oli raippaa opetella tälle käyttämään kun sisäjalkani ei juuri mitään merkinnyt. Voltit vasempaan kierrokseen oli kamalia. Pahimmasta muusta kiemurtelusta sentään päästiin. Mutta lisää vauhtiakaan en saanut pohkeilla pyytämällä. Pysähdyksissä vähän huijasin kallistumalla etukenoon. Ohjista vetäminen ei juuri auttanut.

Ensimmäinen laukannosto oli kamala. Ei päästy laukkaan vaan viipotettiin lapa edellä väärälle puolelle kenttää. Tovi meni ennen kuin jämäköidyin ja käskin tamman laukkaan ja pysymään reitillä. Myöhemmin sain yhden pukinkin kun kehtasin muka pyytää raipalla hipaisemalla takasia paremmin töihin. Olisi varmasti hankala saada koulutettua tammaa antamaan itsestään kaikkea ja vähän enemmänkin irti. Vasen laukka onnistui onneksi paremmin. Eikä ollut kuumumassa tai sinkoilemassa ennen nostoa. Hienosti saatiin tähän suuntaan nostot ylämäkeen ja ohjauskin toimi paremmin.

Loppuraveissa ei edelleenkään oltu kovin tasaisia. Muiden kanssa Roze on näyttänyt paljon helpommalta. Minä totean että yksi haastavimpia tapauksia saada kulkemaan oikeasti hyvin. Alkeisjatkotasolla näytti menevän hienosti mutta vaatimustason kasvaessa pitäisi olla muukin kuin tiet ja vaadittu askellaji kohdillaan. En ymmärrä mikä istunnassani kertoi tammalle että pitäisi mennä vasemmalle. Ope kyllä kommentoi että alkuviikon heppa on saanut itse tehdä ratkaisuja. Tulipa opelta kommenttia vielä että tahtoisi nähdä mut hyppäämässä tällä. Loikkii kuulemma kunnon varmuusvaralla.

Tunnin jälkeen huomasin yhä miten hepo oli kyljistään herkkä. Säikkyi jopa jalustimia nostamaan tullutta ihmistä. Toisaalta karsinassa takaosan väistätys oli helppoa.

Minä en tähänkään tammaan suuremmin ihastunut. Cavala, Q-tamma ja Roze, löytyyhän niitä vähemmänkin hurmaavia tammoja.

Ongelmia:
tempo ja tahti
ensimmäinen laukannosto
vasemmalle kaatuminen

Parannusta:
hidasti helposti
vasen laukka nousi hyvin

Tamman esittely tallin puolesta:
Roze on v. 2007 syntynyt Latvian kylmäverinen tamma. Kooltaan noin 150 cm, "omalla moottorilla kulkeva" jytikkä ;)

torstai 6. helmikuuta 2014

97 cm okseri


Torstaina estetunnille mennessäni varasin taskulampun mukaan että löytäisin satulahuoneesta jotain. Valot oli onneksi korjattu. Ratsuveikkaus meni oikein ja toinen kerta Flikalla taas putkeen. Ennen tuntia oli jonkin sortin angsti päällä eikä motivaatiota meinannut olla. Flikakin olla möllötti karsinassaan niin rauhassa että pohdin onko hepo jopa liian tasainen ja tylsä. Ohjeiden mukaan nyt laitoin martigaalit ja gramaanit samaan tapaan "väärin" kuin viimeksi (gramaaneita ei pujotettu martingaalin kaulanarun ali) että hyppäisin pelkällä martingaalilla. Pakkasta oli -10 ja ratsukoita tunnilla 4.

Hepo oli maneesissa taas tolkku. Nyt ihan suosiolla alkuverkassa vedin ratsun päätä gramaaneilla alemmas. Ohjeet oli edelleen että aseta ja taivuta huolellisemmin vaikka kuvittelin keskittyneeni niihin erityisen tarkasti. Verkkatehtävänä mentiin kolmikaarista ensin ravipuomeilla, sitten laukassa. Ravissa olisin halunnut tulla vähän suoremmalla hepalla mutta kääntyihän se taivutettunakin. Alkuun puomeilla tehtiin vaihdot ravin kautta, myöhemmin lennosta. Hetkittäin meno meinasi maneesissa neljän ratsukon kanssa kaaostua kun väisteltiin muita. Vaikeuksia oli välillä ihan suorallakin saada oikea laukka nousemaan. Flika tarjosi vasempaa, vasempaa ja vielä kerran vasempaa jos lopulta enää viitsi edes nostaa laukkaa. Sisäpohje paremmin läpi, vähän takaosan väistätystä ja lopulta nosto ihan suosiolla voltilla.

Ennen hyppyjä gramaanit purettiin pois. Ekat hyppykierrokset tultiin kolmikaarista pystyillä laukat vaihtaen. Vähän samanlaista siis mitä Piude oli kuulemma hyppyyttänyt käydessään Oulussa, Anne siksi myöhemmin Jetillä ja me tästä innostuneina viimeksi mukaillen ABC:llä.

Kaikki laukat ei vaihtuneet mutta alkuun ponnistuspaikat osuivat. Vähän energisempää laukkaa, varsinkin kaarteissa. Saatiin puolikas sakkokierroskin. Mutta esteet pysyi ylhäällä. Muiden hypätessä yritin taas ottaa "uuteen" gramaanittomaan ratsuun tuntumaa. Kivan rentona pysyi.

Sitten tultiin kaikki 3 estettä peräkkäin, pystyille vinohypyt vaihdoilla ja lopuksi okseri pitkällä lähestymisellä. Muuten ok mutta taas kaarteisiin olisi pitänyt saada energisempi laukka. Jollain kierroksella keilattiin toinen pystyistä. Kivan vähän kolisteltiin edelliskertaan verrattuna. Enkä tänään ylimyödännyt. Tätä tultiin pari kierrosta. Ja lopulta kun muut hyppäsivät pelkkää okseria niin me tultiin vielä kaarteiden kanssa koska aktiivinen kaarrelaukka oli meille haastavaa. Okseri nousi lopulta 97 sentin korkeuteen. Eikä näyttänyt yhtään pahalta. Kolmella yrityksellä ei päästy siitä puhtaasti yli. (Tupsujalka-Arttu sen sijaan onnistui ylityksessä.) Ope kommentoi että jouduin muualla ratsastamaan niin vahvasti että Flika saattoi siksi jäädä vähän hitaasti eikä noussut kunnolla hyppyyn. Enemmän kuulemma hevosen kuin kuskin vika.

Eikä se Flika ollut yhtään tylsä vaikka olikin tosi tasainen. Hyvin auttoi hypyt hälventämään angstin.

Ongelmia:
oikean laukan nosto
en osaa istua isoissa hypyissä
asetus ja taivutus oikealle
keilattiin okseria
kaarrelaukka

Parannusta:
hepo hyppäsi rohkeasti
vähemmän keilausta kuin viimeksi
97 cm okseri ei näyttänyt pelottavan suurelta

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Vihdoin Vaahteramäelle

Soitin Vaahteramäen tallille ensimmäisen kerran jo lokakuun lopussa. Tammikuun lopussa soitin uudestaan ja lopulta minulle löytyi tilaa tunnilta. Taas tallille lähtiessä oli valoisampaa kuin aiemmin tänä keväänä. Matkaan meni puolisen tuntia.

Tämä oli lasten tunti ja heppani Homeros oli jo valmiiksi maneesissa hommissa. Pihalla oli -4°C ja maneesissa jäätävää. Ratsukoita meidän tunnilla oli 4. Yleensä kuulemma 3-5.

Tunnilla tehtiin kulmia ja ympyröitä. Tehtävät oli kivan monipuolisia. Homeros kulki aika pitkänä, ope syytti (muistaakseni ratsua) haaveilusta. Ruuna nyökkäili tosi matalaksi silti kiskomatta ohjia. Harjotusravissa oli ihan ok istua.

Tehtiin myös takaosakäännöksiä, hepo meinasi kaatua niissä sisään. Laukannostoja tehtiin alkuun käynnistä, lopputunnista ravista. Laukat nousi hyvin. Hepo jatkoi vielä kolmannen tunnin putkeen (ope vaihtui), joten tallikäytöksestä ei ole kommentoitavaa.

Tunnin jälkeen sain vielä kivan rauhallisen jutustelutuokion ja paikkojen esittelyn open kanssa. Paikassa asuu myös juoksevia ravureita. Ratsutaidot kuuluvat kuulemma jokaisen hevosen perussivistykseen. Kuulostaa fiksulta. Tuntiratsuja on käytössä 7, joista 2 on mulle liian pieniä. Lopuista viidestä Homeros on ainoa ruuna. Yksi suokki, 4 pv:tä. Tallissa ihastuin somaan Mimmiin, kuulemma kenttähevostyyppiä. Jospa pääsisin joskus testaamaan tämän tamman. Plussat sisävessasta.

Ongelmia:
hepo kaatui kulmissa sisäpohjetta vastaan
nyökkäili välillä kuolaimen alle
Homeros oppi tehtävät nopeasti ja rupesi ennakoimaan

Parannusta:
laukat nousi helposti
liikkui pääosin hyvin eteen
astui helposti ristiin
ihanan rauhallinen ilmapiiri niin tallissa kuin tunnillakin

maanantai 3. helmikuuta 2014

Harmonialla ekaa kertaa ilman satulaa

Maanantaina sain mennä taas Harmonialla. Tamma oli tallissa kiltisti. Muuten vaan päätin jättää satulan pois. Hyppäsin lavalta kyytiin. Keli oli nollassa, ratsukoita tunnilla 5.

Alkukäynneissä jännitti. Pitkin ohjin kääntyi hienosti istunnalla ja jaloilla. Tunnilla tehtiin voltteja, täyskaartoja ja siirtymiä. Heppa oli tänään tosi jäykkä vasemmalle. Käyttäytyi kuitenkin fiksusti, ei kiihdytellyt eikä säikkynyt.

Ohjeita tuli että ratsasta takajalkoja enemmän. Kyynärkulmasta tuli sanomista myös. Kyynärpäät kiinni kylkiin, kädet ylemmäs.

Laukat nousi kelvollisesti. Kertaalleen piti ottaa harjasta laukan jälkeisessä ravissa. Muuten pomputti epäilyttävän vähän. Vasen laukka oli jäykähköä, oikeaakin piti ratsastaa eteen. Vasemmassa kierroksessa ei meinannut asettua volteilla. Lopputunnista kulki rennommin kun kevensin.

Tunnin jälkeen kun mentiin pihalle niin Harmonia jännitti takana kahissutta pikkutyttöä ja yritti kiihdyttää. Sain pidettyä tilanteen hallussa. Tallissa tamma meinasi haukata päästä, onneksi oli kypärä.

Ongelmia:
vasen laukka ei oikein rullannut
jäykkä vasempaan
aavistuksen löysä

Parannusta:
ei temppuillut omiaan
helppo olla kyydissä
tallissa poikkeuksellisen kiltti viimeaikoihin verrattuna

lauantai 1. helmikuuta 2014

Enneunista totta

Koulukisat jatkuivat vielä toisella radalla.

Kaikki taisi alkaa ht.netistä kun kuulin Auran blogista. Katselin Auran postauksia Niilosta ja ehkä tämän takia näin unta että lähdin Niilolla kisoihin. Tämän kun menin sanomaan ääneen ja tätiratsastajat vielä vähän yllyttivät niin sieltähän minä löysin itseni kisoista Niilon kanssa, jolla en ollut mennyt koskaan aiemmin. Hasardiratsu.

Alotettiin turvallisesti helposta C:stä. Ratsuni oli siis Niilo eli Espen, 2007 syntynyt virolainen ruuna. Vaaleanpunaruunikko (oma tulkinta). Korkeutta vähän päälle 150 cm mutta melko poni. Tämäkään tuskin oli käynyt koulukisoissa aiemmin.

Kannukset jätin pois koska kutsu sen salli ja menin raipan kanssa. Aidoissa raippa tuntui ihan hullulta koska en ole moiseen tottunut. Poni pyöristyi helposti ja liikkuikin. Oikein mukava ratsastaa. Tosin ennen vihellystä tämäkin yritti poistua aidoista.

Itse olin jo aika uuvuksissa. Kai se ihan hyvin meni. Ei rikkoja ja suht täsmällistä menoa. Parissa kohdassa ois voinut olla energisempi. Poni ei radalla ollut kovin pyöreä mutta eipä sitä tällä tasolla vaadita.

Tuomarin kommentit radan jälkeen oli positiivisia. Vaan prosentit oli lennättää selälleen. 65,278 %! Paperi alkoi kutosilla ja loppua kohti vaihtui seiskapainotteiseksi. Alakerrassakin oikeista teistä ja harmoniasta seiskat. Apujenkäytöstä 6 ja istunnasta 6,5. Ei nyt ihan Aapon muinaisiin huipputuloksiin ylletty mutta 16 ratsukon luokassa päädyttiin tällä menolla toisiksi. Ei siis kaduttanut yhtään lähteä kokeilemaan enneunia käytäntöön.

Mutta 4 ratsua oli tänään jo vähän liikaa (varsinkin kun kävin aamulla vielä derbytreeneissäkin). Rupesi kuskiltakin loppumaan energia iltaa kohti.


Ilpo kuvasi tämänkin radan, kiitos!

Kamalaa jännittämistä koulukisoissa

Illalle oli vielä koulukisat luvassa Aaltokankaalla. Tällä kertaa ihan uusilla kisaratsuilla. Edellinen tunti Touhon kanssa meni niin superisti että päätin lähteä sillä kisaamaan KN:ää. Poikkeuksellisesti luokat oli käänteisessä järjestyksessä, joten KN oli ennen C:tä. Taisin olla luokan vika starttaaja, ainakin ihan loppupäässä.

Poni jäi tänään ilman lettejä. Sonja auttoi onneksi kuntoonlaitossa niin selvisin ajoissa uudesta kisa-aikataulusta huolimatta. Itsekin menin epätyypillisesti ilman kisavaatteita. Vasta maneesiin mennessä muistin vinkkauksesta että Touho saattaa potkia muita. Eipä ollut punaista rusettia hännässä. Verkassa yritin olla huolellinen ettei mennä liian lähelle muita eikä mitään tilanteita onneksi tullut.

Poni oli jännittynyt ja tuijotteli, eipä tullut verkasta kovin ihanaa. Meno oli hetkittäin vähän tahmeaa mutta raipalla ei auttanut tehdä juuri mitään koska ruuna reagoi niin isosti. Kun päästiin aitoihin pyörimään niin ennen lähtömerkkiä poistuttiin ruudusta kahdesti. Avoin aukko kohti kavereita oli ratsulle liian iso houkutus. Onneksi ennen lähtömerkkiä siitä ei seuraa sanktioita.

Rata juostiin läpi aika kyytiä. I:ssä nousi väärä laukka. Touho kyttäili tuomaristoa ja katsojia. Edellisen tunnin superiudesta ei ollut jälkeäkään. Nyt oli pinkeä, jännittynyt ja jäykkä. Ei tullut kovin hyvää. Tuomarin kommentit oli kuitenkin että huolelliset tiet ja tein mitä pystyin. Mutta ratsun pitäisi olla paremmin läpi että tulisi parempia pisteitä.

Paperissa numerot oli pääosin kiltisti arvosteltuina 5,5 ja 6. Laukasta käyntiin saatiin 4,5, ravin kautta. Alakerrassa kuuliaisuudesta oli 5. Tästä kamaluudesta saatiin kuitenkin 56,800 %. Tuloksissa jäätiin odotetusti häntäpäähän.


Ilpolle kiitokset radan kuvaamisesta.

Testissä RH

Oulun seudulle ilmaantui taas uusi ratsastustunteja tarjoava talli, Rocking Horse. Kun uusien asiakkaiden houkuttelemiseksi tarjottiin vielä tustumistuntia 20 euron hintaan niin pakkohan sinne oli lähteä kokeilemaan. Mukaan lähti Kaisa (eli hevosteltiin jo toista kertaa tänään yhdessä) ja kivasti saatiin olla kaksin. Tunnin piti paikan pyörittäjä.

Hevostoiveet meni helposti läpi: Kaisa sai ponin ja minä tamman. Kolmas hepo oli tällöin pois käytöstä, joten valinta oli helppo. Haettiin hepat sisään ja varustettiin. Ratsuni Pasodena eli Paso oli n. 156 cm korkea rautias tamma. Tuttariakin kisannut. Vähän epäluuloisen oloinen. Kentällä tämä ilmeni alkuun tuijotteluna. Ihana oli päästä valoisalla ulos ratsastamaan. Pakkasta oli n. -12, ei paha. Eikä kentälle onneksi tuullut.

Tunnin ensimmäinen ongelma oli omien talviratsastuskenkieni pohjiin tarttunut lumi. Jalustimissa oli täysin nollapito eli keventäminen oli mahdotonta. Täyden palvelun talossa sain kenkäharjauksen, joka poisti ongelmani.

Alkuun oltiin aika pitkään pääty-ympyrällä. Ihan perustyötä ensin käynnissä, sitten ravissa. Asetettiin sisään ja ulos. Väistätettiin takaosaa. Aluksi tamma keskittyi välillä enemmän ympäristön vahtimiseen kuin minuun. Sain itseni kivan rentoon työskentelyvireeseen ja ratsukin rupesi pikkuhiljaa rentoutumaan. Hepo oli vinohko.

Näiden jälkeen tehtiin raviväistöjä pituushalkaisijalla. Voltti alle. Väisti helpommin oikeaa pohjetta. Ravi taisi olla välillä vähän liiankin rentoa hölkkäilyä. Ihanan helppo oli istua kyydissä. Tamma passaisi varmaan länkkäilyynkin hyvin.

Väistöjen jälkeen aika rupesi olemaan lopussa mutta onneksi ope oli sitä mieltä että asiat tehdään loppuun asti ja jatkettiin vielä laukkatyöllä. Pääty-ympyrällä nostettiin laukkaa käynnistä. Ope varoitteli että saattaa pudottaa raville ja niin pääsi pari kertaa tekemään. Kertaalleen säikähti jotain ja otti kunnon spurtit nostossa.

Lopuksi tehtiin vielä laukanvaihtoja lävistäjille käynnin kautta. Siirtymät laukasta käyntiin paranivat huomattavasti kun tajusin että pitää valmistella paremmin.

Loppuverkkojen jälkeen oltiin oltu noin puolitoista tuntia ratsailla. Sitten rupesi kuumottamaan jo kisoihin ehtiminen.

Oikein mukava paikka, hyvä hevonen ja tykkäsin erityisesti ratsastuksen rauhallisesta ilmapiiristä. Ei jälkeäkään pakottamisesta tai edes painostamisesta. Näin hevosia houkutellen ja johdatellen tahtoisin ratsastaa. Ja hyvähän siitä tuli. Pasolla olisi kiva päästä joskus hyppäämäänkin.

Ongelmia:
kuskin jalat nousi
en aina muistanut valmistella tarpeeksi huolella

Parannusta:
hepo rentoutui
ei ollut ihan tahmailua
laukat nousi helposti
väisti helposti

Ratsastusta ennen auringonnousua


Lauantaina oli luvassa esteitä ABC:llä. Aapo oli kuitenkin saikulla, joten vararatsuksi ehdotettiin Hassea. Tämä sopi hyvin, sillä olin jo pidempään haaveillut Hassen kokeilusta. Tunti oli entistä aikaisemmin ja Annekyyti lähti kämpiltä jo 07. Hulluutta!

Hasse keskittyi karsinassa enemmän syömiseen kuin minuun. Hyvin sai harjattua muuten paitsi pään harjaamisesta ei tykännyt. Satulavyöllekin luimi. Satulointia viilattiin vielä siirtämällä penkkiä vähän edemmäs.

Maneesissa Hasse löysäili. Sain siihen liikettä mutta tuntui Aapoon verrattuna matamiselta. Tämänkin kanssa kääntö-ongelmat tulivat hyvin esille ja oikealle oli hankala päästä. Päivän ekasta raipalla muistutuksestani laukka vaihtui ympyrällä vääräksi. Ope kyllä taisi sanoa että liikutaan ihan reippaasti.

Päivän estetehtävä oli kombinaatio meidän kolmen kuskin ongelmakohtiamme viime ajoilta. Minun lisäni sinne oli okseri suoralla ja sen jälkeen pysty lävistäjällä, josta monesti tarttuu puomi mukaan. Täällä se oli vähän kiltimmin rakennettu (isompi maneesi kuin Uotilassa) ja laukka-askelia okserin ja pystyn väliin tuli vaikka kuinka monta. Mutta tiukkoja käännöksiä ja laukanvaihtoja siis. Yksi sarja, jossa esteet vähän vinossa.

Päivän ensimmäinen hyppy-yritys mentiin esteestä ohi kun ohjaus meni rikki. Toisella päästiin yli. Myöhemmin verkkahyppyjä päästiin sekä myötälaukassa että vaihdolla. Liikkeelle lähdöissä oli ongelmia ja välillä Hasse rupesi pomppimaan laukassa lähes paikallaan. Ope kommentoi että suht tyypillistä sille kun huomaa että kavereiden ei tarvi tehdä mitään. Varotti olemasta sillon liian etukenossa.

Ensimmäinen kierros oli kaamea ja saatiin toinenkin ohimeno kun kaarre venähti pitkäksi. Sarjaväliin mahtui kolmaskin askel. Pudotuksia ei tullut (esteet oli pieniä) mutta vauhti hyytyi matkalle. Tästä oli tie vain ylöspäin ja parannettiin kovasti. Silti oli semmonen olo että on hankalaa ja menee huonosti. Taitaa oma rima olla aika korkealla. Kertaalleen ope huusi suunnan väärin ja hämäännyin siitä. Menin sitten ihan tarkoituksella seuraavasta esteestä ohi. Harmi vaan että tämä oli ainoa kerta kun Hasse vaihtoi laukan keskimmäisellä esteellä.

Lopuksi saatiin vielä sakkokierroksia laukan vaihtamiseen. Ei tullut hyvää.

Hankalinta tänään tuntui olevan henkisesti olla kierroksen ekana. En meinannut päästä siitä millään yli. Yleensä kun olen rauhassa saanut katsoa alle esimerkkisuorituksen tai kaksi. Vikalla kierroksella esteet oli jo vähän enemmän irti maasta. Mutulla jotain 70 cm. Kieltoja ei tullut. Vaan eipä ollut Hasse niin kiva hypätä kuin mitä joskus ikuisuus sitten muistelen ajatelleeni sivusta seuraten. Kuulemma olin turhan kriittinen ja ekaksi kerraksi meni hyvin (kommentoivat hyppykaverit).

Hepat jatkoivat hommia koulutunnille.

Ongelmia:
yleinen tahmeus
laukat vaihtui huonosti
pomppiminen liikkeelle lähdöissä

Parannusta:
ei kieltoja eikä pudotuksia
vino sarja ei aiheuttanut ongelmia


Aleksei videoi.