sunnuntai 28. kesäkuuta 2020

Ryhdikkäästi kulmiin estetunnilla

Sunnuntaina kävin menomatkalla kurkkimassa vähän junnujen menoa Äimiskän koulukisoissa. Siitä ehdin hyvin omalle estetunnilleni. Ratsukseni oli jaettu tänään Tupu. Ratsukoita oli tunnilla 4 ja kaikki hevosia (kaikki tallin aikuiset hevoset). Lämmintä oli aurinkoinen plus parikymmentä.

Tupu löytyi Hiliman kanssa postilaatikon takaa laitumelta. Yhä vain katsoin ruunaporukan suuntaan ja etsin katseellani Hemppaa.

Tänäänkin tunnin piti Tallinmäen uusi ope. Kivasti kertoi heti alkuun mitä tänään tehdään. Ensin vähän puomeja, laukansäätelyä ja lopuksi radanpätkää. En kuunnellut ihan täysillä.

Heti alkuun tuli ohje huolehtia kunnollisesta kulmien ratsastuksesta. Tupun kanssa aika itsestäänselvää. Muista kääntää itse kaikki kulmat. Ajattelin että pöh, tietenkin käännän. Mutta skarppasin asian kanssa tänään tavallista enemmän. Ravissa tuli sanomista jos Tupu karkasi askeleenkin verran sisäpohkeen yli. Muutaman kulman ratsastinkin käynnissä.

Samaan tapaan kuin viimeksi tultiin puomilinjaa ensin ravissa. Minun piti avata hartioita paremmin taakse. Kuulin tämän monesti mutten ole varma menikö se ihan tajuntaani asti. En nimittäin muista aktiivisesti korjanneeni asiaa.

Seuraavaksi tehtiin puomiväleihin käyntisiirtymät. Tupu piti ratsastaa aktiiviseksi eteen myös käynnissä. Se oli hankalaa, sillä ohjasta hölläämällä halusi hypähtää heti takaisin raviin. Mutta parani vähän. Muutaman kierroksen jälkeen tehtiin puomien jälkeen laukannosto, ympyrä ja laukattiin toiseen päähän.

Sitten linjaa tultiin laukassa. Sama laukkamäärä molempiin väleihin. Välit olivat muistaakseni 15 m. Meille tuli 5 ja 5. Välissä oli innaripuomit kolmella metrillä ja ne innarina toki. Yritin pitää Tupun keskellä linjaa. Vasemmassa kierroksessa valui oikealle kohti uraa.

Innaripuomit nousivat ensin toisista päistä ylös. Kuskille tuli kommenttia että nopeampi ylävartalo. Piti kysyä että mitä sillä tarkoitetaan. Kuulemma Tupu jää kavaleteilla vähän pitkäksi ja etupainoikseksi enkä saa unohtua etukenottamaan. Kertaalleen tultiin huonosti ja tuli sakkokierros perään.

Lopulta keskimmäiset puomit yhdistyivät yhdeksi esteeksi ja tästä tuli kolmen esteen linja. Yhä samoilla askelmäärillä eli mentiin suht koottua laukkaa. Suurin ihastus oli se, miten hyvin Tupu malttoi muualla. Laukkasi (Tupuksi) koottua laukkaa ja päästiin täysin kaatumatta kulmiin! Näemmä se kulmien kunnollinen ratsastus sittenkin auttoi! Eikä tarvinnut enää yhtään komennella ratsua lavan karkailusta vaan sain taivutettua kulmat kuten kuuluukin. Vautsi!

Lisättiin linjan perään lävistäjäeste ja lopuksi vielä sarja. Tiet näille ei olleet ihan yhtä priimaa mutta hyvät kuitenkin. Olisikohan korkeus ollut lopuksi jotain 70 cm nurkilla? Sarja tultiin kahdesti.

Siihen oli hyvä lopettaa. Jo odotellessa Tupu oli paljon tavallista ryhdikkäämpi eikä kuin kerran vai pari nykinyt ohjia käsistä. Loppuraveissa oikea kierros oli oikein hyvä, vasen vähän hankalampi. Selkään kuvittelin että oikeassa kierroksessa oli suunnilleen luotilinjalla. Eikä edelleenkään yhtään pitkä tai raskas vaan enemmän ryhdikäs.

Poikkeuksellisesti ratsuni jatkoi seuraavalle tunnille. En edes muista koska tällaista on viimeksi tapahtunut. Purettiin esteet.

Ongelmia:
Tupu oli pikkuisen löysä
ainakin yksi pudotus
ainakin kerran nyki ohjia käsistä

Parannusta:
päästiin kulmiin, jopa laukassa!
tänään sain oltua paremmin mukana hypyissä
kantoi itsensä ryhdikkäästi eikä vyörynyt
sain Tupun paremmin avuille kuin koulutunneilla
ehkä paras estetunti Tupun kanssa ikinä
tykkään open tyylistä
tarkeni hyvin eikä ollut liian kuuma

Pitkällisen pohdinnan jälkeen tulin siihen tulokseen että aikani Tallinmäellä on täynnä ja tarvitsen elämääni jotakin muuta. Tämä oli siis viimeinen tuntini Tallinmäellä.

lauantai 27. kesäkuuta 2020

Suokkimaasto junnulla

Lauantaille ei ollut muuta ohjelmaa, joten haaveilin maastosta. Onneksi maastoseuranikin oli taas maisemissa. Olin pitkään haaveillut myös Tuumauksesta ja tänään se vihdoin onnistui. Hyvä niin, sillä Unaa en olisi halunnut. Lämmintä oli reilu +20°C ja mentiin iltamaastoon.

Tuumaus löytyi ulkotallista. Tämän päivän ratsuni oli siis vasta nelivuotias Tupun varsa. Kuulemma siinä vaiheessa koulutusta että maastoon voi laittaa selkään kenet tahansa.

Varustaessa oli utelias mutta kuitenkin fiksusti. Etukaviot nousivat aika singahtaen ylös putsattaviksi. Kenkiä ei ollut. Pieni kavionhoito ei olisi pahitteeksi. Humma oli ihan yllättävän pieni. Säkäkorkeus vain puolentoista metrin pintaan.

Kuolainten oton jälkeen hääräsi jotain kummaa. En ole ihan varma yrittikö haukata vai haisteliko mutta turpa laski nopeasti reisilleni. Suitsina Tupun Micklemit. Poskiremmejä säädettiin yhdet ylös.

Kentällä humma ei malttanut seistä kuin pieniä hetkiä aloillaan kun säädin jalustimia maasta. En tiedä johtuiko ötököistä vai oliko vaan malttamaton luonne. Pyysin aina takaisin paikalleen. Selkäännousun oli todella nätisti aloillaan.

Alkumatkasta kummallakaan suokilla ei ollut kiire. Tuumaus jumitteli ja kiemursi. Pysähtyi useamman kerran tarpeilleen. Isommista jumeista lähti pienellä raipan hipsauksella. Vähän hassua oli kun en tiennyt juuri yhtään mitä hepo osaa ja miten reagoi asioihin. Kaveri oli sentään ollut tämän kanssa jo kahdesti maastossa tätä ennen.

Ensimmäinen vastaantullut auto ohitettiin kaverin turvatessa tien puolelta. Autoilija meni reippaasti ohi ja kiihdytti kohdalla. Onneksi Tuumaus ei jännittynyt rahtuakaan!

Tiet olivat sen verran kovina, joten lähdettiin vesipolkua ns. väärään suuntaan. En ole koskaan aiemmin tainnut mennä sitä tähän suuntaan eli tallilta poispäin. Pihalla tuli kaksi koiraa vastaan. Ei Tuumaus välittänyt niistäkään vaikka tulivat lähes jalkoihin. Enemmän haittasi metsässä olleet ötökät. Humma hidasteli ja hoiperteli (hyvässä tasapainossa) sekä yritti ohimennen syödä. En tietenkään suvainnut.

Reitti oli tosiaan raivattu aika hurjaksi mutta päästiin hakkuista läpi. Ötökät haittasivat siihen asti kunnes päästiin takaisin autotielle. Siinä piennar oli jo pehmeä mutta jatkettiin lähes heti alapolulle. Nyt ei tehnyt mieli hypätä minimaastiksia. Tuumauksella ei ole hypätty vielä mitään selästä. Tai tuskin on.

Lähdettiin ravaamaan alapolkua. Humma olikin ravissa ihan super! Tasainen puksutin. Vauhti ei ihan meinannut riittää kaverin perässä pysymiseen. Ohjeeksi annoin että kovin pehmeät ja juurakkoiset kohdat hitaasti, sillä en luottanut kaverin tasapainoon. Otettiin myös laukkapätkä. Yritin nostaa vaikeampaa vasenta mutta tuli oikea. Hyvin tajusi laukka-apuni sillä pienestä pohjepyynnöstä hypähti laukkaan vaikka kaveri edessä oli vielä ravilla. Hetken päästä mutkassa yritin ravin kautta uudestaan vasenta mutta yhä oikea. Laukassakin ratsu oli superhelppo! Mennä puksutti. Ei katsonut mitään. Ei sivuaskeleita eikä kompurointia. Sekä hidasti nätisti pyynnöstä takaisin raviin.

©Pauliina

Käveltiin loppumatka polusta sekä tiellä alamäki. Sitten jatkettiin ravissa. Nyt teki entistä tiukempaa pysyä reippaan kaverin perässä. Maiskuttamalla hummaan sai vähän lisää vauhtia. Kertaalleen maiskutuksesta rikkoi vasemmalle laukalle. Olin tosi yllättynyt ja toki kehuin paljon. Kaverin häntä tuli äkkiä vastaan, joten se pätkä jäi lyhyeksi. Yritin samaa uudestaan mutta tuli taas oikea.

Otettiin vielä laukkapätkä. Humma veti vielä vähän reunemmas vaikkei tien laidallakaan kengättömistä kavioista kuulunut juuri ollenkaan ääntä. Sivusuuntaisessa ohjauksessa oli parin metrin heitto. Ei spurttailtu vaan reissun huiput olivat 24,6 km/h. Tuskin olisi paljon enempää edes irronnut.

Loppumatkasta koirat haukkuivat ja vastaan tuli vielä muutama auto ja motskari. Yhtä autoa jännitti sen verran että otti puolikkaan askeleen piennarta kohti. Käynnissä otettiin välillä pieniä ravipätkiä jotta pysyttiin kaverin imussa. Yhä vähän hoiperteli välillä laitaan.

Ongelmia:
käynnissä jumitti ja kiemursi
ei meinattu pysyä kaverin vauhdissa
vasen laukka

Parannusta:
ei katsonut mitään!
ei jännittynyt autoista eikä koirista

perjantai 26. kesäkuuta 2020

Heräteostoksena estetunti

Perjantaille mainostettiin vapaata tilaa ABC:n illan estetunnilla. Teki kovasti mieli mennä ja vasta kaverin hoksautuksesta tajusin että ehdin sinne estekisojen jälkeen loistavasti. Välissä piti ottaa päikkärit ja yrittää poistaa päänsärkyä. Vähän auttoikin.

Tallilla yllätyin, sillä meitä oli tulossa tunnille vain 3. Loput kaksi olivat pikkukoululaisia. Ratsukseni oli merkattu Antti, ja se oli edellisellä tunnilla jo hommissa. Ehdin hetken katsella menoa. Viimeksi olen tällä kentällä ollut Hempan kanssa kisoissa syksyllä 2016.

Muistin edelliskerralta että Antti oli samalla tunnilla ja että se oli suuri ja vähän hidas. Ei se onneksi kovin hitaalta nyt näyttänyt. Korkeutta n. 175 cm, rautias. Varusteita ei tarvinnut vaihtaa. Minä sen sijaan olin niin töppöjalka että piti väkertää toiseen jalustinhihnaan kierre. Pitkä raippa on kuulemma hyvä. Kannuksia ei ollut mutta turvaliivi kyllä. Kelinä aurinkoinen +24°C.

Kasattiin aika summittaisesti kentälle 4 estettä. Puomeilla oli rajattu meille n. 20 x 60 metrin ratsastusalue. (Vähän ihmettelin päätyyn jäänyttä n. 10 metrin kaistaletta.) Muita ratsukoita ei näkynyt.

Ope sääti esteet kohdilleen ja ruvettiin verkkaamaan. Käyntiä ohjat kädessä ei tehty vaan heti raville. Antti eteen! Tehtiin ravissa aina toiselle pitkälle sivulle voltit esteiden ympärille. Antti liikkui kokoisekseen ihan ketterästi ja kääntyi helposti. Ei saa jäädä sisäohjaan kiinni, sillon ei kuulemma käänny. En ehkä sitten jäänyt sillä ei ollut mitään ongelmia. Pikkuisen raskasta oli, sillä vauhtimme ei riittänyt opelle. Muttei saanut toki päästää pitkäksikään.

Sitten laukassa sama. Ensin vasen kierros. Paitsi etten meinannut saada ratsua ensin laukkaan vaan se vaati puolen kierroksen yrityksen. Onneksi ei pahemmin pudotellut laukkaa pois ja laukassakin kääntyi yllättävän hyvin volteille. Oikea laukka nousi paremmin. Sen jälkeen saatiin hengähtää hetki ja nostettiin jalustimet kaulalle. Onneksi oli vesipullo! Päänsärkyni rupesi pahenemaan ja turvaliivissä oli aika lämmin.

Onneksi ruvetttiin tulemaan tehtäviä yksitellen eli sain ensin huilata ponien hypätessä. Tultiin ympyrät molempiin päihin esteiden yli eli 3 hyppyä molempiin päihin. Ensin oikea kierros. Estekorkeus oli aika miniä ainakin Antin selästä katsoen. Me keilattiinkin lähes kaikki. Paikat tulivat aika juureen, en osannut alkuun antaa tarpeeksi löysää ohjaa hyppyihin ja ehkä istuin hypyssä liian aikaisin takaisin satulaan. Ope tuumi että liian pienet esteet Antille eikä siksi nosta jalkojaan. Saatiin koko homma heti uudestaan sakkona. Paikkoja kauemmas. Kerran yritin hypätä ennen heppaa. Ei erityisesti paremmin.

En muista tultiinko sama suunta vielä uudestaan. Sama homma kuitenkin myös toiseen suuntaan. Enkä muista keilattiinko ensin puolet alas. Jossakin vaiheessa ope kuitenkin nosti esteet ja tultiin vasen kierros korotetuilla esteillä. Sopivan jännää. En katsonut tarkkaan mutta ehkä jotain 70 cm pintaan? Nyt taisi pudota vain yksi jos sitäkään! Kaikki pudotetut uusittiin.

Lopuksi tultiin vielä vain suorat linjat. Jalustimet olisi saanut ottaa takaisin mutten ottanut. Siinä meillä ainakin putosi yksi. Nyt rupesin vihdoin saamaan juonesta kiinni ja sain laukan sujumaan paremmin sekä onnistuin myötäämään esteille enemmän. Ei tullut paikat enää juureen ja esteet pysyivät paikoillaan. Pudotetusta esteestä tuli sama linja sakkona uudestaan ja se menikin nyt paremmin. Laukkoja en laskenut.

Sitten jalustimet takaisin, nopeahkot loppuravit ja se riitti. Alas selästä purkamaan esteitä. Selässä oltiin tänään n. 45 minuuttia mutta se riitti oikein hyvin. Päätä särki tässä vaiheessa jo aika pahasti ja olin onnellinen kun sain kypärän pois päästä.

Tallissa humman lisäksi kastelin koko pääni. Se auttoi yllättävän hyvin. Kylmät hetkeksi etujalkoihin ja läpimärkä satulahuopa pihalle kuivumaan. Antti pääsi hetken päästä tallityöntekijän viemänä takaisin pihalle.

Ongelmia:
hidas ratsu
turvaliivin kanssa oli kuuma
vasemman laukan nosto
muut ratsastajat nurisivat paljon
Antti keilasi pikkuesteet
kuskilla särki päätä

Parannusta:
sopivan jännää ilman jalkkareita
isommat esteet pysyivät paremmin aloillaan

Onnellisesti saatiin video vikasta kierroksestamme, kiitos!

Tyylitön nolla ja punavalkoinen ruusuke

Perjantaina oli vihdoin kauan odotetut seuraestekisat (alle 2 h ajomatkan päässä Oulusta), joissa minun piti saada kaivatut rataestekvaalitulokset Unalla maastoesteille. Mutta koska Una ei ollut mielestäni hyppykunnossa niin b-suunnitelma oli lähteä vararatsulla. Ehdotin Tupua ja se sopi. Mutta haaveilemani 80 cm pudotettiin 70 senttiin. Koska kaikki luokat olivat A.0.0 niin ihan sama.

Kisat alkoivat aikaisin arkiaamuna. Aamu piti ahertaa töiden parissa ja sitten olin luvannut talkoilla. Kaikesta yrittämisestä huolimatta tuli lopulta kiire. Verkkaryhmämme alkaessa en ollut vielä ehtinyt selkään asti. Lämmintä oli onneksi lähes hellerajalle ja humma oli ollut pihatossa, joten tuskin tuli pahaa vahinkoa vaikka alkukäynnit jäivät lyhyiksi.


Rataa en ehtinyt tänään kävellä.
Lähtö- ja maalilinjat katsoin ratsailta aika summassa.
©minä

Verkassa ravailin suoraan, yritin tehdä temponmuutoksia sekä yritin taivutella ympyröillä. Aika ponnetonta menoa. Esteissä ei ollut mitään niin erikoista että oltaisiin käyty katsomassa. Vaikka kolmosen laatikkoa ei ehkä oltukaan aiemmin hypätty. Tai ainakaan pitkään aikaan.

Laukassakin Tupu oli hidas enkä vain saanut sitä virkoamaan. Kannuksista ei ollut juuri hyötyä. Päädyt kanttaili omaan tapaansa sisälle.

Kolmonen.
©Siiri Salmi


Verkkahyppyjä otettiin pikkupystylle pari ja isommalle 1 vai 2. Nämä ihan hyvin. Tuntuu että ope ei katsonut niistä kuin korkeintaan yhden. Okserille tultiin kahdesti. Eka hyppy oli löysä ja takapuomi putosi. Toisella päästiin puhtaasti yli ja se riitti.

Kutonen.
©Siiri Salmi


Vasta kun ope kuulutti ekan liikkeelle ja minut valmistautumaan niin selvisi oma lähtöpaikka. Lähtölistoissa minua ei ollut.

Oman vuoron koittaessa otin ihan kunnolla vauhtia ja yritin herätellä Tupun liikkeelle. Ei oikein innostunut vieläkään. Varmuuden vuoksi varmistelin osan hypyistä raipalla (esteet 1, 4, 7 ja 8). Linjoille otettiin 9 askelta (meitä ennen mennyt suokki meni ne seitsemällä). Kolmosta Tupu näemmä tuijotti ja hidasti juuri ennen estettä. Siihen tuli vähän hassu hyppy mutta päästiin puhtaasti yli. Päädyt kantattiin yhä sisään ja matkalle tuli jotain vääriä laukkoja. Kutoselta seiskalle tajusin kuitenkin jatkaa tarpeeksi pitkään suoraan jottei tullut napakäännöstä. Niin vaan kampeuduttiin rata puhtaasti maaliin. Ei kaikista tyylikkäintä mutta nollat riitti tänään ja saatiin punavalkoinen ruusuke. Eikä edes haitannut ettei ollut muuta hypättävää. Ratsailla meni n. 23 minuuttia.

Kolmonen. Kummallisesta hypystä huolimatta tuli näin hyvä kuva!
©Siiri Salmi


Valitettavasti nämä kisat eivät tänään aiheuttaneet suurempia tunteita. Etukäteen ei jännittänyt pätkääkään enkä kunniakierroksella tai jälkikäteen ollut edes kovin onnellinen saati erityisen tyytyväinen. Aika latteaa. Kotimatkalla rupesi kaiken lisäksi vielä särkemään pää vaikkei pääni edes saanut aurinkoa kuin jokusen minuutin ja join runsaasti.

Videoinnista kiitos Samille ja Neealle!

torstai 25. kesäkuuta 2020

Helletunti kevyesti ilman satulaa väistäen korvaavalla ratsulla

Torstaina piti olla lämmintä mutta iltapäivällä satoi kuitenkin vettä ihan kunnon kuurona. Illaksi onneksi kuivui eikä tallilla ollut juuri edes satanut, +26°C. Meidän tunnillemme tuli 7 ratsukkoa ja minun ratsukseni osui Tupu. Veikkasin sitä jo aiemmin ja nyt kun selvisi että menen sillä huomenna estekisoihin niin näinhän siinä kävi.

Koska muut menivät ilman satulaa (tai siis junnut) niin minäkin päädyin jättämään satulan pois. Selkään oli helppo mennä penkiltä kun vain nosti jalan humman yli. Oma olo oli tänään poikkeuksellisen epämotivoitunut. Ei olisi huvittanut mennä tallille ollenkaan.

Paarmoja oli paljon ja ne kiusasivat käynnissä. Lätkin niitä vähemmäksi kunhan vain ehdin ja osuin. Tupun pään ravistelu tarkoitti yleensä että joku puree päästä. Pienempiä ötököitä meni tunnin aikana yksi silmään ja yksi rintsikoihin (ratsastin topissa).

Tänään mentiin kaikissa askellajeissa väistöjä. Käynnissä pitkillä sivuilla väistätettiin takaosa poikkeuksellisesti uralle ja etuosa kulki uran sisäpuolella. Päädyissä volteilla takaosaa tavalliseen tapaan ulos eli samaan suuntaan kuin muuallakin.

Ope kaipasi meiltä enemmän väistöä. Tupu väisti n. 0,3 mm sivuun. Ajattelin että onpahan sentään suht rento. Käytännössä siis oli varmaan tolkutonta löyntystelyä. Eikä ravissa ollut yhtään sen helpompaa. Oikeassa takareidessäni oli jotain vikaa ja se tuntui alkutunnista muljuvan kipeästi hevosta vasten. Ravissa taas hyvin poikkeuksellisesti rintani heiluivat. Häiritsevää.

Laukat onneksi menivät paremmin kuin viimeksi. Tupu ohjautui eikä kammottavan pahasti kaatunut sisään tai jättänyt kääntymättä. Rikkoi silti useamman kerran raville kun yritin lyhentää laukkaa. Pääty-ympyröillä (volteilla) unohdin jatkuvasti että piti yrittää väistättää. Pitkillä sivuilla saattoi arvata että jotain yritettiin.

Kuvittelin että meillä oli semikevyt tunti. Tupu oli silti aika hikimärkä. Kuskille ei tullut edes jano. Toki ei tarvinnut palella. Hummalle juotto, pesu ja takaisin pihalle. Huomenna siis hyppään Tupulla 70 cm (A.0.0), koska Una ei ole ihan kunnossa.

Ongelmia:
epämotivoitunut kuski
paarmat
heiluvat rinnat

Parannusta:
tarkeni hyvin
meni paremmin kuin viimeksi

keskiviikko 24. kesäkuuta 2020

Eikä koulutuntiakaan

Una kävi tiistaina tunnilla ja oli kuulemma ok. En siis perunut keskiviikkoillan koulutuntia vaan todettiin että katsotaan. Keli oli lämmin, aurinkoinen ja tuulinen. +24°C.

Kävin kävelemässä alkukäynnit pellolla koska kentällä tuntilaisilla oli hommat kesken. En nähnyt yhtään ötökkää mutta Una huitoi hännällään ja ehdotti ravailua. Kentällä käveli taas epäilyttävän hitaasti ja kunnolla kun tunnusteli niin ehkä käynnissäkin oli jotain poikkeavaa.

Otin ravia pari kierrosta pitkin ohjin kahdeksikolla. Ei tuntunut hyvältä, joten ajattelin odottaa open kommentteja.

Open silmien alla jäätiin ympyrälle raviin pitkin ohjin. Vaihdettiin pari kertaa suuntaa ja se riitti. En siis tänään päässyt ottamaan edes ohjia tuntumalle kun vihellettiin peli poikki. Una ei käytä oikeaa takasta kunnolla. Vasen oli siis se osumaa saanut. Oikeassa oli jälkiä vain kankussa. Heijastui kuulemma myös (yhä vähän turvoksissa olevaan) vasempaan etuseen.

Linjanveto oli sangen selvä. Unan kunnolla ei ole reilua yrittää treenata sillä, saati sitten kisata. Mutta huonohan on mitään yrittääkään tällaisella ratsulla, joka liikkuu huonosti lähes aina kun istun itse selkään.

Talutin pari kierrosta ja vein Unan talliin. Jotenkin en ollut tästä edes yllättynyt.

Ongelmia:
alkukäynneillä hermoili ötököistä
oikea takajalka

Parannusta:
oli lämmintä

maanantai 22. kesäkuuta 2020

Taas vähän alkua

Maanantaina auton mittari näytti +24°C tallille ajellessa. Ratsukoita tunnille tuli 6 ja minulle taas Una.

Alkukäynneissä humma oli kummallisen vetämätön ja sitä piti pyytää kävelemään reippaammin. Oikein kun tunnusteli niin käynnissä oli ehkä jotain vähän kummallista. Mutta kun otettiin ohjat tuntumalle ja rupesin taivuttelemaan niin ei enää huomannut.

Ope kysyi mitä tahdotaan tehdä. Toivoin koulua ja hävisin puomeille.

Ravissa Unan takaset putoilivat taas useamman kerran alta. Pidin ohjat tuntumalla ja jatkoin jumppailua. Alitajuntani huuteli taas vainoharhaa että ratsu on kankea. Yritin olla kuuntelematta. Una kulki suht pyöreällä niskalla mutta yhä vähän haluttomasti.

Oikeassa kierroksessa tultiin päädyn puomeja sangen kellontarkasti. Yritin tähdätä hyvin keskelle. Jopa vähän ulkolaidasta askelta venyttäen.

Kun yleisöstä huikattiin että Una ontuu niin asiaa ei voinut enää sivuuttaa. Ohjat tuntumalla takapuolituntumani epämääräisyyteen oli hyvin vieno. Kun päästin ohjat pitkiksi niin oikeassa kierroksessa sen tunsi selvemmin, vasemmassa tuli vain muutamia huonompia askeleita. Ei silti ontunut vaan oli jäykän tuntuinen. Open kanssa arvottiin että mitä tehdä. Lopulta ehdotti että jatkan vielä ravissa ja katsotaan. Nyt ei ollut itselläni selkeitä mielipiteitä suuntaan eikä toiseen.

Vasen kierros meni aika höpöksi kun keskittymiseni meni. Ei osuttu puomeille, asetus hukkui ja Una valui reitiltä sisään. En muista ravasinko sen jälkeen vielä hetken pitkin ohjin ennen välikäyntejä.

Arpominen open kanssa jatkui. Ei selvästi huono muttei ihan normaalikaan. Selvästi huonompi kuin eilen mutta parempi kuin keskiviikkona. Helpottaisi jos tietäisi mikä on vikana. Auttaako vai pahentaako liike. Lopulta päätimme että parempi pelata varman päälle ja lopettaa tunti kesken. Viime aikojen kokemus on opettanut että harvemmin työnteolla menee paremmaksi.

Vein siis ratsun tallin ja kylmäsin jalat. En oikein keksinyt mitä muuta voisin tehdä.

Ongelmia:
Una ei ollut ihan priima
muutamia paarmoja

Parannusta:
lämmin keli

sunnuntai 21. kesäkuuta 2020

Uusi tuntiope pitämässä estetuntia

Sunnuntaina pääsin onneksi juhannusmökkeilystä suoraan tallille ja estetunnille. Una oli kuulemma ollut eilen ok, joten se oli jaettu esteratsukseni. Ratsukoita oli 4. Tunnin piti tallin uusi ope ja omat odotukseni olivat korkealla. Keli oli hellerajalla eikä kenttä onneksi pölissyt pahemmin.

Alkuverkasta ei jäänyt kummempia muistikuvia. Kovasti tunnustelin oliko Una ok ja alkuun vähän unohdin ratsastaa. Vasen kierros ok. Oikeassa ravissa jäykkä muttei tahdittanut. Yhä enemmän takaosasta tuntui tulevan. En tiedä vertyikö tamma vai vaikuttiko ohjien käteen otto ja työskentely. Myöhemmin tunnilla ei kuitenkaan enää tuntunut epäilyttävältä. Toki ei alkuverkkojen jälkeen pahemmin ravailtukaan.

Alkuraveissa tultiin kahta kolmen puomin linjaa. Ensin vaan ravailtiin yli. Sitten tehtiin välissä käyntisiirtymä (vähän vyöryen). Myöhemmin nostettiin jälkimmäisten puomien jälkeen laukka. Tuli kovin täsmälliset tehtäväohjeet. Laukka pisteessä A, ympyrä päätyyn ja C:ssä raviin. Ravissa tuli ohje avata hartioita. Alku puomeilla oli mutkaisempaa kuin olisin halunnut mutta ihan perussiistiä. Laukassa piti aktivoida takajalkoja. Osasin yhä huonosti.

Sitten tultiin puomilinja pari kertaa laukassa. Alle ympyrä. Tehtävän jälkeen lyhyen sivun keskellä raviin (nämäkin aavistuksen vyöryivät). Puomeilla oli taas hankalinta. Kun puomit nousivat vähän irti maasta niin jarrut paranivat. Ensimmäinen kerta oli epämääräinen sohellus miniaskeleella. Onneksi pahin sähläys jäi yhteen kertaan.

Estekorkeus oli aika maltillinen (40 cm) ja tultiin tosiaan suoraa linjaa sekä vinohyppyjä radan poikki olevalle pystylle. Myöhemmin radassa oli myös kaareva linja. Musta lankku oli päivän erikoiseste ja hyvät tiet kuuluivat tietysti hommiin.

Una ei katsellut mitään vaan mennä puksutti. Hauska oli saada opelta kommentti että laukkaa ihan nätisti mutta näyttää silti siltä ettei ota pidätteitä kunnolla vastaan vaan tahtoo olla pitkänä. Sen jälkeen sain ihan erilailla keskityttyä pidätteiden läpimenoon ja laukan säätelyyn. Toki välillä piti yhä aktivoida laukkaa takaa.

Ensimmäinen ratakierros hypättiin n. 60 cm korkeudella. Jälkimmäiselle kierrokselle nosti meille pari estettä. Oltiin aika samoilla linjoilla siitä, että jos ratsu kaikesta huolimatta ei ole nyt ihan priima niin turha lähteä varta vasten hyppäämään kovin isoja. Sanoin että mieluummin nyt pidetään valmistelutreeni niukkana ja kisoissa on ehyt ratsu alla.

En katsonut tarkkaan mitkä esteet nousivat. Okseri ainakin. Enkä katsonut paljonko olivat. Jotain 80 cm pintaan? Ei ainakaan hypyt tuntuneet isoilta.

Okserin takaa vinohyppy lävistäjäesteelle, vasemmalle, suora linja, päädyn ympäri ja kaareva linja ja lopuksi vinohyppy toiseen suuntaan. Ennen vikaa pidätteet menivät vihdoin kunnolla läpi ja Una jäi odottamaan. Paikka tuli lähelle mutta sai kopisteltua kavionsa yli. Minäkin maltoin odottaa. Ope oli kovin tyytyväinen ja minäkin siihen että saan vaikutettua kun joku sanoo asioista.

Muutenkin tykkäsin tunnista. Vaikka ope sanoikin että oli ehkä vähän varovainen aloitus koska ei tunne meitä vielä. Sanoi asiasta, kannusti sopivasti ja tuntui siltä että ope oli kanssani aika samoilla linjoilla sen suhteen mitä haetaan.

Tunnin jälkeen pikakylmäsin Unan jalat letkulla. Vasemmassa etusessa oli yhä vähän ylimääräistä turvotusta.

Ongelmia:
alkuun Una oli vähän jäykkä
kuski taisi olla vähän kippurassa
Una halusi olla pitkä
ei kuunnellut joka hetki ihan priimasti pikkupidätteitä

Parannusta:
opelta tuli hyviä huomioita
kun rupesin vaatimaan asioita paremmin niin menokin parani
ihanan lämmintä

torstai 18. kesäkuuta 2020

Korvikkeena omapäinen Tupu

Torstaina oli illasta oma tunti. Keli lupasi ukkosta mutta pahin myräkkä oli mennyt jo ohi. Kenttä oli reunoilta lätäköillä, missään muualla ei ollut kovin märkää.

Ratsukoita tunnillemme tuli 5. Uutena tulokkaana myös ekaa kertaa 4 v Tuumaus-junnu. Minulle oli jaettu mamma eli Tupu. Listan mukaan Tupun neljäs tunti tälle päivälle mutta yksi niistä oli kuulemma ollut ihan kevyt, lähinnä käyntiä.

Tuumaus nappasi Tupun suitset, joten mentiin ajosuitsilla ja fullcheekilla. Lämmintä oli +17°C ja t-paidalla tarkeni loppukäynteihin asti hyvin. Ei satanut vaikka välillä näytti uhkaavalta.

Tämän päivän kuviona oli kahdeksikko kahdella ympyrällä. Pysyttiin märkien kohtien sisäpuolella. Ensin käynnissä. Oli taas yllättävän hankalaa Tupun kanssa. Oli vähän hidas jalalle, ei halunnut taipua vaan käänsi pelkkää kaulaa ja hetkittäin kaatui sisäpohkeen päälle tai painoi lapa edellä ulos. Kummallista luikurointia enkä saanut apujen väliin.

Ravissa homma ei helpottunut. Ope käski ratsastaa paremmin eteen. Alkuun vähän säälitti mutta pakkohan hepo oli komentaa liikkumaan. Oikeaan kierrokseen vasen lapa herkästi pullotti ulos ja vasempaan kierrokseen piti taivuttaa paremmin sisäpohkeen ympäri sekä tulkintani mukaan ratsastaa pois nojaamasta pohkeen päälle. Välillä tuli ehdotus kokeilla pidempää ohjaa muttei sekään auttanut. Kommunikaatio ratsuun lakkasi vielä pahemmin pelaamasta.

Käveltiin välissä hetki ja sitten jatkettiin. Nyt harjoitusravissa. Minä sain ohjeeksi molemmilla ympyröillä väistättää takaosaa ulos. Lopulta sain avuksi toisen raipan, joten sitä ei tarvinnut jatkuvasti vaihtaa kädestä toiseen. Kannuksetkin olisivat varmasti helpottaneet. Näytti varmasti pahalta kun sisäohjasta myötäämällä tamman pää vippasi aina ulos. Ainoa keino sen estämiseen oli höllätä samalla molemmista ohjista. Keskimäärin jäin varmasti liikaa vetämään ja pitämään enkä ollut tarpeeksi täsmällinen pyynnöissäni. Tupu taas tuntui jämähtäneen autopilotilla olevaan tuntiratsumoodiin.

Laukassa mentiin koko uraa junnun takia. Varmasti meillekin helpompi. Ensin oikea kierros. Pieniä hetkiä meni ok. Mutta hyvin usein Tupu tahtoi laukata mutkalla perä sisällä tai lähteä holtittomasti kaatumaan omin lupineen keskelle. Raipasta ei tuntunut olevan mitään apua vaikka muistutin lavalle ettei sinne ja kuunteletko sisäjalkaani. Ope käski tehdä avoa. Yritin kovasti mutta aika heikoksi jäi. Eikä vasen kierros ollut tämän ihanampi. Ope käski koota laukkaa ja Tupu pudotti ensin ehkä viidesti raville. Toisinaan ympyrälle kääntäminenkään ei meinannut onnistua. Tupu oli selvästi etukäteen päättänyt mistä aikoo mennä eikä halunnut kuunnella ohjeita. Tuntui siltä että yrittäisin ajaa formulakisoissa traktorilla.

Loppuravit olivat aika lyhyet. Tupu ravasi vihdoin paremmin itse eteen muttei muuten ollut juuri sen hohdokkaampaa menoa. Loppukäynneissä tuli vilu.

Vasta tunnin jälkeen mietin että aiheuttivatkohan ajosuitset Tupussa taipumattomuutta. Samoin kuin Hilimalla hiihtoratsastusvaljaat ja -liinat.

Ongelmia:
ratsu oli luikura
kaatui sisäpohjetta päin
ei taipunut
pudotti laukkoja alkuun pois lyhennysyrityksistä
ei meinannut laukassa kääntyä ympyröille
lopuksi tuli vilu

Parannusta:
ravasi lopuksi paremmin
ei satanut

keskiviikko 17. kesäkuuta 2020

Vähän alkua

Keskiviikkona oli taas hellekeli. Auton mittari näytti menomatkalla +26°C. Olin tosiaan taas bonustuntilaisena. Tällä kertaa eri porukan mukana viimeisellä tunnilla. Siellä oli väljempää ja tämä sopi paremmin omiin aikatauluihinikin. Unan kanssa neljänneksi ratsukoksi.

Humma vaikutti olevan taas ihan kypsä ulkoiluun ja tuli innokkaasti pihaton sisätiloista portille. Jotain hässäkkää tänään oli selvästi ollut, sillä ihottumaloimi (jota itse kutsun sukaksi) oli takaa riekaleina. Harjatessa huomasin että humma oli saanut oman osansa osumista ja kankussa oli useita karvattomia länttejä, joista yksi oli pintaihonkin läpi. Samoin kinner oli saanut osumaa. Arvoin onko se turvoksissa vai ei. Vanhemmat vekit olivat vähän ylempänä takapolvessa.

Laitoin kuitenkin varusteet niskaan (kiitos Anulle avusta) ja lähdettiin kentälle. Kovasti yritin tutkia että käveleekö normaalisti. Ratsailla en tuntenut mitään erikoista.

Hommat aloitettiin tänään hyvin rauhakseltaan käynnistä. Alkutunnin pohdin että onkohan Una kunnossa. Tultiin kahdeksikolla radan poikki ja käännettiin kulmissa hevonen suorin vartaloin. Vähän takaosakäännöksen tapaan siis. Una malttoi hyvin. Kertaalleen takaosa lähti vähän karkuun mutta sain korjattua. Loppua kohti rupesin miettimään vähän takareita ja tein itse vähän avoa ennen käännöstä ja yritin ajatella asetusta mukaan. Kovin monta näitä en ehtinyt tehdä.

Sitten ohje oli jatkaa samaa ravissa. Heti ensimmäiset kaksi raviaskelta olivat huonoja ja tuntosarveni ponnahtivat taas pystyyn. Päästin ohjat pitkiksi ja hölkkäilin ympäriinsä kevyessä ravissa. Vasen kierros tuntui siltä etten osaa varmaksi sanoa onko vikaa mutta vainoharhani varoitti. Oikeaan olikin sitten selvästi huonompi. Ope ehdotti että hölkkäisin hetken pitkällä ohjalla ympäriinsä ja katsotaan lähteekö Una vertymään ja liike paranemaan.

Vasen kierros parani lähes normaaliksi mutta kun vaihdoin takaisin oikeaan niin oli yhä selvästi huono. Totesimme yhteistuumin että humma talliin.

Putsasin haavat Betadinella ja juotin tamman. Ei ollut kiirettä, joten jäin katsomaan tunnin loppuun. Luulin lähteväni sitten kotiin mutta omistajan saapuessa päädyinkin vielä jälkihoitamaan Unaa. Tunnusteli ensin jalat ja toisesta etusesta löytyi sekä nestettä (ylhäältä) että turvotusta. Olin vähän huolissani siitä etten ollut itse huomannut näitä. Kaikki huomioni oli kiinnittynyt takajalkoihin. Näemmä harjasinkin etuset aika sutaisten.

Käytiin kentällä pyörähtämässä, jotta omistajakin näki miten liikkui. Ontuma tuli enemmän takaa. Siltä se selkäänkin tuntui. Oikea kierros oli huonompi. Virittelin vielä kylmäysletkut tallissa vartiksi jalkoihin. Eilen oli kuulemma ollut tunnilla ja liikkunut puhtaasti. Vika lienee siis tullut tämänpäiväisestä pihapainista. Toivottavasti ei ole mitään isompaa ja menee nopeasti ohi.

Ongelmia:
ontuva ratsu
paarma häiritsi alkutuntia
en ollut huomannut etujalan turvotusta

Parannusta:
hieno keli

maanantai 15. kesäkuuta 2020

Nurmen korkkaus

Tarkoitus oli käydä sunnuntaina Limingassa maastoestetreeneissä. Sunnuntai treenipäivänä kuitenkin peruuntui. Onneksi säädön jälkeen tämän sai siirrettyä maanantaille iltapäivään. Keli oli pilvinen +22°C.

Onneksi sittenkin tuli testattua hokkeja näihin kenkiin aiemmin viikolla, sillä ei Una ehtinytkään saada uusia kenkiä tätä ennen.

Aloitusaika oli vähän epätarkka, n. 17. Tarkoitus oli lähteä neljältä tallilta ja olla hyvissä ajoin paikalla. Venyi jokusen minuutin yli. Oltiin lähes perillä kun tuli tieto että ope tulee noin tunnin päästä. Eipä tarvinnut hätäillä.

Ryhmäkoko jäi tosiaan suppeaksi ja olimme Unan kanssa keskenämme. Loikkasin pihalla kyytiin ja lähdettiin kävelemään melko pitkäksi kasvanutta nurmipeltoa ympäri. Unan mielestä oli liikaa ötököitä. Oikeasti tuuli. Aurinko oli pilvessä eikä ollut liian kuuma. Kun tuuli vähän yltyi niin Unakin rauhoittui. Ehdittiin ottaa pari ravipätkää ja kävellä pelto moneen kertaan ristiin rastiin ennen open tuloa. Lammikko oli kuivunut, joten vettä ei ollut tarjolla.

Open kanssa aloitettiin kentällä laukkaamalla kahdeksikolla tukin yli. Una vaihtoi laukat. Minä vähän matkustelin eikä paikat olleet ihan priimaa. 3 hyppyä riitti. Seuraavaksi tultiin kierros vai pari kahdeksikolla mustaa estettä ja punaista taloa. Jotain parannusvinkkejä tuli mutten muista mitä. Paikan isäntä jututti opea niin innokkaasti etten meinannut aina saada suunvuoroa. Sain kuitenkin sanottua että kolmiotteluissa oli ongelmia hahmottaa sopivaa laukkaa.

Näiden jälkeen tultiin jo haudat. GoPro-video alkaa tästä. Pieni toiseen suuntaan, lenkki ja isompi toiseen suuntaan. Una ei katsellut mitään vaan meni vaan.

Sitten tultiin ensimmäinen ratapätkä. Haudalta tisseille taisi tulla 4 askelta. Traki ja hainhammas ilman mutinoita. Una puksutti menemään eikä kiihdytellyt yhtään omiaan. Väleissä sai sujua. Niska ylös ennen esteitä. Tosin tämän sisäistin kunnolla vasta lopuksi.

Toinen ratapätkä oli vähän samantyyppinen. Sorsaeste taisi olla ekana ja Una kolautti etuset siihen. Ei mitään isompia ongelmia. Tosin vikana olleelle kulmalle saatiin sakkohyppy. Paikkaa piti saada lähemmäs. Sitten tultiin jo vähän juureen mutta kuulemma parempi. Ei ollut kovin herkkä säätö.

Ope kysyi toiveita ja sanoin että alashyppy jäi jännittämään Hempan kanssa. Eikä olla menty kapeita.

Alashyppy merkattiin kepeillä, jotta osataan tähdätä oikeaan kohtaan. Pari kertaa ravilla. Kantapäät alas, jalat eteen, päästä ohjista ja oma katse ylös. Unan kanssa homma oli helppoa mutta silti vähän jännitti ja se kangisti kuskia.

Vikalla kierroksella hypättiin ensin pikkutukki, sitten helpon tukki kohti kenttää ja iso musta kentältä. Sitten alashyppy, rengassarja, siitä coffinille (tissit, hauta + risu), traki pois kentältä, lopuksi kohti kenttää apupuomitettu kapea ja siitä vielä lyhyehköllä kaarevalla linjalla mustavalkoinen hainhammas.

Una puksutti menemään ja minä sain laukkaa säädeltyä. Ei kyllä kamalasti tarvinnut puuttua. Ohje ratsastaa jalasta kohti tuntumaa oli hyvä. Alashyppy meni hyvin. Renkaiden jälkeen tissit tulivat yllättävän äkkiä ja siihen tuli iso hyppy Unan lähtiessä kaukaa. Kuski oli hetken vähän epätasapainossa ja tuli kiire neljässä laukassa saada kurssi kohti hautaa eikä siitä ohi. Ehdin kuitenkin. Seuraavat 5 askelta risulle olivat jo hallitut.

Kapea meni hyvin mutta ennen vikaa olisin taas halunnut pidätteen vähän paremmin läpi. Jollakin kerralla Una vähän kiemursi ennen hainhammasta. Osuttiin silti siihenkin.

Hyvä oli ja se riitti meille! Nyt oli jo sopivan jännää kun esteetkin olivat vähän isompia. Miksi silti on vähemmän jännää hypätä metrisiä maastoesteitä kuin sama kentällä puomeista? Jota ei olla Unan kanssa edes kokeiltu. Ope oli tyytyväinen ja kommentoi että Una on painonsa arvoinen kultaa.

Hölkättiin hetki pellolla, riisuin Unan, korjattiin kakat kentältä (olikohan niistä yhdetkään meidän?) ja huristeltiin kotiin. Una sai ensin täyshuuhtelun pihalla. Tallista löytyi kylmäysletkut ja humma sai jalkojen kylmäyksen. Jos aiemmista treeneistä olen todennut että tuskin on ollut Unalle kovin raskasta niin nyt arvelen että oli rankkaa. Mutta huippua että tämä kaikesta säätämisestä huolimatta järjestyi ja päästiin käymään nurmella!

Ongelmia:
lastautui taas vähän hitaasti (1 - 2 minuuttia)
alkuun ötökät kiusasivat
pari hyppyä vähän kaukaa
ei säätynyt aina ihan herkästi
ei ollut niin kivaa kuin Hempan kanssa

Parannusta:
paljon helpompaa kuin Hempalla
ei kieltoja
kuski pysyi kyydissä

Miia videoi vikan kierroksemme:


GoPro-kooste:

sunnuntai 14. kesäkuuta 2020

Vaihtelevaa sisään kaatumista

Sunnuntaille oli luvassa vielä oma estetuntini. Ratsukoita tuli kivasti vain 3. Mulle ratsuksi osui Tupu, koska Unalla ei hypätä kolmea päivää putkeen. Keli oli aurinkoinen +27°C eikä kenttäkään pölissyt pahasti vaikka näytti ettei sitä oltu kasteltu (ainakaan hetkeen).

Kävin hakemassa Tupun laidunpuolelta hommiin. Laitoin ensin narun kaulan yli ettei lähtisi karkuun. En ehtinyt laittaa riimua päähän kun lähti jo kävelemään tallia kohti. Talutin sitten kaulanarusta portille. Tai siis seurasin narusta kiinni pitäen Tupua.

Alkutunnista tehtiin pätkä väistöjä uralta keskemmäs ja takaisin. Oli työlään tuntuista. Onneksi pari kertaa riitti. Laukassa taidettiin väistää vain pätkä sisään. Taustalla kuulemma ajatus siitä että myöhemmin pääsee hyvin kulmiin.

Ensimmäisenä tehtävänä tultiin lötköpötköjen yli kahta erikokoista ympyrää. Pienempi oli iso voltti, suurempi vähän pääty-ympyrää pienempi. Kunnon laukka. Osasin käännellä Tupua oikein ja osuttiin yllättävän hyvin puomeille. Ei pahasti kaatunut tai puskenut ja päästiin todella vähillä toistoilla. Hyvä niin, sillä tämäkin oli vähän työlästä.

Seuraavaksi tultiin kahden esteen suora linja. Ekalla kerralla tuli 7 laukkaa, toinen kerta piti mennä samoin mutta meillä venähti kuuteen. Ei tullut sakkokierroksia.

Tultiin pohjille vielä ainakin kolmen esteen kaarevat linjat. Viimeisen jättö ohjattiin tekemään suoraan kohti aitaa jotta hepat eivät opi oikomaan. Ekalta laukka ei tainnut meillä vaihtua mutta Tupu järjesti jalkansa itse kaarteessa myötälaukkaan ennen seuraavaa estettä.

En muista tarkkaan mitkä kaikki tehtävät tultiin alle ja sitten taas rata. Meidät laitettiin ekoiksi. Kun jäin kävelemään ja muistelemaan rataa niin ope tulkitsi tämän siten että esteet ovat liian pieniä. Nosti noin kasikymppiin. Ei haitannut. Turvaliivini oli yhä aidalla odottelemassa enkä jaksanut laittaa sitä päälle.

Aloitettiin jotenkin kumman epämääräisesti. Ykkönen taisi pudota ja kakkosen ja kolmosen väliin tupsahti taas seitsemäs askel. Vasta sen jälkeen rupesi rullaamaan ja loppurata oli hyvä. Tosin molempien päiden kaarteissa yritti taas todella härskisti kaatua sisälle. Osuttiin kuitenkin esteille.

Saatiin uusia kolme ensimmäistä. Nyt meni huomattavasti paremmin ja se riitti minunkin mielestäni meille. Muut hinkkasivat vielä myötälaukkaa lävistäjäesteeltä. En ole varma tultiinko mekään sitä oikein mutta vältyttiin näiltä harjoituksilta.

Oltiin tosi hyvissä ajoin valmiina. Ehdin ravata ehkä kierroksen ja sitten lähdettiin kävelemään loppukäyntejä pellolle. Käveltiin taaempi pelto pikkulenkillä ympäri ja palattiin tietä pitkin kentälle. Muistaakseni Tupulle piti pari kertaa muistuttaa ettei töissä saa syödä.

Ongelmia:
pari paarmaa
kulmien oikominen radalla
laukansäätelyn täsmällisyys

Parannusta:
kaikesta yli

Itsenäinen Unalla

Sunnuntaina Una sai kevyemmän välipäivän koska huomenna oli lisää maastoestetreeniä luvassa. Menin siis itsenäisesti ennen omaa estetuntia. Keli oli hellerajalla jo aamusta. Ihanaa!

Putsasin ensin kamppeet eiliseltä enkä ollut kovin nopea. Lopulta hyppäsin ratsaille vain hetkeä ennen ekoja tuntilaisia. Käveltiin alkukäynnit pellolla. Siellä tuuli sopivasti, jotta Unaa ei pahemmin hermostuttanut. Mutta kaveriksi tuli pari jättimäistä paarmaa. Luulin niitä ensin ampiaisiksi.

Kentällä rupesin melko pian ravityöhön. Kumman paljon taas tuntilaisten väistely haittasi omaa keskittymistäni. Vaikka oppilaita oli vain muutama, muistaakseni 3. Tuntilaisten alkulaukkojen ohessa mahduttiin ravaamaan melko vähällä säädöllä ympäriinsä. Kun aloittivat tehtävät toisen päädyn ympyröillä vuorotellen, jäätiin me toiseen päähän ympyröille.

Una oli vähän kankea eikä ihan letkein. Yritin väistää takaosaa ja suoristaa. Sekä pitää elävän tuntuman. Lopulta mahduttiin laukkaamaankin tuntilaisten tehtävien lomassa. Laukka ei ollut priimaa vaan ratsu oli yllättävän mutkalla. Tuli siis vähän pidemmät laukkapätkät kuin alkuun kaavailin. Huomasi hyvin että jos parin askeleen verran sain suoristumaan niin Una keveni ja tasoittui. Harmi että hyvät pätkät olivat aika lyhyitä.

Sitten ravasin vielä hetken ja hain yhä suoruutta ja tasapainoa. Nyt piti väistellä jo hyppääviäkin tuntilaisia. Lopulta luikahdettiin takaisin pellolle kävelemään loppukäynnit.

Ongelmia:
paarmat
en ratsastanut ihan parhaiten kun keskityin väistelemään tuntilaisia
oli taas vasen lapa pullahtaneena

Parannusta:
ihanan lämmintä

lauantai 13. kesäkuuta 2020

Unalla Kuivasjärven kolmiotteluissa

Lauantaina oli ensimmäinen kisapäivä Unan kanssa. Kuivasjärven kolmiottelut eli maastoesteharkkakisat Ratsukankaalla. Luokka oli jaettu Saaran tallin ja Ratsukankaan tuntilaisille sekä yksäreille eli me jouduimme yksärien joukkoon kisaamaan. Meidän porukassamme kisaajia oli 6, ratsastuskoululaisia taisi olla 13. Luvassa siis harrasteen kouluohjelma (he C), rataesteet 60 cm ja maastoesteet 60 cm.

Unan kanssa oltiin lähtölistalla ekoina, koulustartti klo 15. Mistään muusta aikataulusta ei ollut etukäteen tietoa. Maastoradan kävelyt olivat klo 13 ja 16. En voinut olla varma olenko neljältä ratsailla suorittamassa jotain, joten pelasin varman päälle ja sihtasin kisapaikalle jo yhdeksi.

Keli oli ihanasti hellelukemissa. Tänään lähdettiin reissuun sinisellä autolla. Hetken empimisen jälkeen Una meni kyytiin. Kisapaikalla tamma seisoi rauhassa sivuluukku auki. Auto varjosti sopivasti eikä tuntunut kuumuvan sisältä.

Mikäs tässä syödessä.
©minä


Maastoesterata ei ollut kovin mutkikas. 8 estettä ja pyörittiin keskikolmion läheisyydessä. Esteet näyttivät helpoilta ja turvallisilta. Yksi hankalampi tiukka käännös puhelinpylväsesteen (vitosen) jälkeen vasemmalle. Ja se yllätti että puhelinpylvään viereinen pöytä (kutonen) oli tähän luokkaan tarpeeksi pieni.


Nelonen. Vähän vinossa polulla.

Vitonen eli joka kerran vakioeste.
Tästä tiukka vasen.

Kutonen, jota olen luullut paljon isommaksi.


Odotellessa ehdin hakea buffasta jäätelön ja käydä kävelemässä maastoradan vielä uudestaankin. Esteratapiirroskin tuli lopulta. Onneksi siinä ei ollut juuri opeteltavaa.

Lopulta tuli kuitenkin vähän kiire kouluverkkaan. Verkka oli Saaran maneesissa enkä muista olleeni Unan kanssa aiemmin maneesissa. Olipa kiva nähdä meidät vihdoin peileistä! Tunnelma oli hallissa aika trooppinen, joten ei vedetty mitään hikitreeniä.

©Mira Kesti

Una tuntui vieraskorealta ja oli todella tasainen ja ryhdikäs. Siis oikein hyvä ratsastaa. Peileistä näytti hyvältä. En tehnyt mitään kovin ihmeitä. Taivuttelin ympyröitä ja tein siirtymiä ja etäisesti pätkiä ohjelmasta. Verkka-aika oli lopulta oikein riittävä.

©Mira Kesti

Siitä siirtymä Ratsukankaan maneesiin. Pyörittiin hetki päädyssä odottelemassa tuomarin lupaa tulla aitoihin. Otin päädyssä vielä kaikki askellajit ja yhä Una toimi hyvin. Raipan pudotin pois vasta radalle mennessä.

©Mira Kesti

Aidoissa menin tuomaripäädyn ohi molemmista suunnista. Ei Una tainnut katsella. Sitten pyörittelin vähän ympyröitä, tein siirtymiä ja tulin keskilinjan. Taisin ottaa vähän laukkaakin. Tämäkin oli meille oikein passeli aika valmistautua.

©Mira Kesti

Itse rata meni kivasti. Muistin jopa vähän ajatellakin mitä teen. Laukassa aseta sisään. Puolipidätteet. Ainoa moka oli loppulinjalle tulo. Levähti vähän linjasta ohi. Yritin väistää äkkiä takaisin linjalle ja toivoin että tuomari katsoi muualle. (Siitä tuli kuitenkin vitonen.)

©Mira Kesti
Koulurata:



Tämä oli äkkiä ohi ja olin ihan tyytyväinen. Pikana siis pihalle ja varusteiden vaihtoon. Kun olin päässyt alas satulasta huomasin siinä kävelevän ison hämähäkin. Yyyh! Se taisi olla meidän mukanamme kisaradalla. Kammotus!

Unalle suojat jalkaan ja minulle esteraippa. En ruvenut vaihtamaan suitsia tai kuolaimia. Oli sen verran lämmintä etten laittanut turvaliiviä vaikka sitä pohdinkin. Siitä sitten takaisin Saaran maneesiin esteverkkaamaan.

Oltiin sen verran nopeita että esteitä vasta kasattiin. Kuulemma maneesin peräpääty on esteverkka-alue. Vasen kierros. Eipä siinä kauaa nokka tuhissut kun laukkasin ehkä kierroksen, hyppäsin ristikon pari kertaa ja okserin pari kertaa. Kyllä se meille riitti. Odotin vielä hetken kaverin mukaan kohti Ratsukankaan kenttää.

Eipä sinnekään päässyt heti vaan oli kastelu vielä menossa. Odotettiin hetki kasteluauton poistumista. Tajusin että en ehtinyt kävellä rataa ja kysyin paljonko linjat ovat. Vastaus oli jotain 17 ja 20 metrin luokkaa, en muista enää ihan tarkkaan. 4 ja 5 askelta kuitenkin. Ehdin ravailla kentän ympäri toimihenkilöiden valmistautuessa.

Esteratapiirros.

Nelosesteen sai hypätä ennen aloitusta ja näin myös tein. Ihan ok. Kääntyi, kuunteli ja ohjautui eikä tuijotellut mitään. Siitä siis liikkeelle ja myös esterata oli hetkessä suhattu. Tein asialliset suht pitkät tiet ja yritin pitää tahdin tasaisena. Lävistäjä ja linja, toinen lävistäjä ja linja. Vitoselle askel ei osunut ja hypättiin kaukaa. Välissä tuli aika kiire pidättää mutta onneksi Una ehti nostaa jalkansa pikkuaskeleesta puhtaasti yli. Ei kopinoita eikä siis pudotuksiakaan. Odoteltiin hetki että kaverikin hyppäsi. Sitten hetken kävely, Unan riisuminen, pesu ja juotto. Onneksi olin pakannut kaiken tarvittavan mukaan. Tosin pesuämpärissä oli reikä.

Rataesteet:



Taluttelin ja syöttelin Unaa hetken pihalla ja sitten pakkasin sen autoon odottamaan. Nyt meni hyvin sisään. Tänään käytös oli priimaa eikä huudellut ympäriinsä. Yritin mennä talkoilemaan muttei minulle ollut lopulta puuhaa. Nautin siis lisää jäätelöä.

Kävin lopulta kävelemässä maastoradan vielä kolmannen kerran. Hyvin oli aikaa kun maastohommat aloitettiin vasta kun kaikki olivat saaneet rataesteensä hypättyä. Silti meinasi tulla kiire ilmoitetusta aloitusajasta (olikohan se 17.30 vai 17.45, en muista enää). Lopulta ehdittiin kuitenkin kävellä vartti (kuumassa) maneesissa ennen ryhmäverkan alkua ulkona. Mentiin siis verkkaamaan kolmen ratsukon porukoissa.

Maastoratapiirros.


Verkka oli kisaradalla. Ensin käytiin vähän ravailemassa ja laukkailemassa (ohje oli hajaantua). Nämäkin suoritettiin ihan keskuskolmion nurkilla. Una oli vähän innoissaan ja vähän häiriintynyt ötököistä (vaikka suihkutettiin ötömyrkyllä ennen lähtöä). Kuunteli kuitenkin hyvin. Vähän alkuun tuijotti yleisöä mutta tottui nopeasti.

©Mira Kesti
©Mira Kesti

Hypättiin verkkaesteinä 1, 2, 3 ja 7. Meille riitti yksi hyppy per este. Una mennä puksutti. Pikkuisen kuumahti siinä vaiheessa kun estevahdit rupesivat puhaltelemaan pilleihinsä. Ei käyty erikseen tuijottelemassa esteitä vaikka sekin olisi ollut mahdollista. Kuskia jännitti aika sopivasti. Ei juurikaan mutta kuitenkin pikkuisen.


Ykkönen eli toiseen suuntaan kasi.
Kuva otettu ennen estenumeroita.


Kakkoseste.
©Mira Kesti
Sininen laavu eli seiska.


Sitten tulikin jo aloituskutsu. Minuutti starttiin tuli kun olin vasta poistumassa radalta kohti lähtölinjaa. Samoin puoli minuuttia. Sitten pitikin jo ravailla. Ehdittiin kuitenkin lähtölinjan oikealle puolelle. Lopulta ei ehditty voltata lähtölinjalla yhtään vaan taidettiin taas ottaa lähdössä pari sekuntia turhaa aikaa kun ei oltu vielä linjalla asti. Nostin kuitenkin laukan ja lähdettiin liikkeelle.

Kolmonen.
©Mira Kesti

Ykkönen ei ollut Unan mielestä kunnioitettava vaan kolautti jalkansa siihen ihan kunnolla. Pakko oli kurkata taakse pysyikö este pystyssä. Kakkosesta ja kolmosesta ei sanonut mitään. Vauhtia oli kuskin mielestä aavistus liikaa ja taisin unohtua vähän roikkumaan ohjissa. Ohjaus toimi hyvin ja ennen nelosta sain laukkaa vähän kasaan. Todella vaikea oli arvioida sopivaa vauhtia.

Vitonen
©Mira Kesti

Vitonen ok, sen jälkeinen tiukka vasen tuntui tiukalta. Yhä yritin himmailla laukkaa. Kutonen ok ja taas laukkaa kiinni. Seiska eli sininen laavu ei aiheuttanut tänään tuijotuksia. Toki oltiin hypätty se jo verkassa. Sitten jatkettiin melko koottua laukkaa vikalle ja maaliin. Nollat!

GoPro-video maastoradasta:


Maastorata yleisön kuvaamana, videoita mm. Tomilta.


Aikamme oli 1 min 43 sekuntia. Ihanneaika oli minuutti 28 sekuntia eli osuttiin aikaikkunaan, jes! Ja olisi näemmä saanut päästellä paljon reippaamminkin. Pitäisi oikeasti hommata kello!

Sitten käytiin hetki puskissa odottelemassa kavereiden suoritukset. Unaa hermostutti ötökät. Mutta tämä oli nopeasti ohi. Sitten pieni loppuhölkkä, purku ja pesu. Nyt ei enää halunnut juoda.

Pesu oli kesken kun tuli käsky palkintojenjakoon. Minä kun kuvittelin että palkkari on vasta kaikkien hypättyä. Enkä tosiaan uskaltanut oikein toivoa mitään kun en ollut nähnyt koulupaperiamme tai kuullut pihaustakaan väliaikatuloksia.

Kävi niin että voitettiin. Pisteitä tuli yksi eli koulutulokset laitettiin paremmuusjärjestykseen. 65,789 % koulusta ja kuulemma reilu kaula muihin. Kuulemma tuomarointi oli tiukkaa ja oltaisiin ansaittu yli 70 %. Tästä voi jokainen olla haluamaansa mieltä mutta kivalta tuo kuulosti. Enempiä virhepisteitä ei tullut (rataesteiltä olisi tullut normaalisti 4 vp/puomi/kielto ja maastosta vähän kiltimmin 4 vp/kielto), joten voitettiin yksärisarja! Palkintona ollut lahjakortti olikin onnellisesti palvelu eikä sälää. Yksityistunti omalla hevosella. Kivaa!


Voittoruusuke!
©Tomi

Paluumatkalla tallille pohdin miltä nyt tuntuu. Vastaus oli että Una teki minut tyytyväiseksi. Tänään sen kanssa oli oikein helppo olla liikkeellä. Ja oli oikeasti hyvä asia käydä! Selvisi että olin pakannut kaiken oleellisen. Sekä selvisi vähän humman kisakäytöstä ja sopivaa suitsitusta. Koulurata oli positiivinen yllätys.

perjantai 12. kesäkuuta 2020

Itsenäinen valmistelulöntystely

Perjantaina menin Unalla itsenäisesti. Kenttä oli koko iltapäivän varattu yksäreille, joten sinne vain joukkoon. Töissä venähti pidempään kuin oli tarkoitus ja työhommat pyörivät päässä vielä tallilla.

Keli oli aurinkoinen, parikymmentä plussalla. Una löytyi pussitettuna tammapihatosta. Kunnon mahaläpällinen ja kaulan suojaava ötökkäloimi. Jospa sen kanssa olisi kivempi ulkoilla. Kyljistä löytyi ötökkäpaukamia, joita en muista eilen nähneeni.

Ennen tuntia harjasin jouhetkin läpi. Selvitysaineen unohdin autoon. Oikealle puolelle kaartuvaa osaa harjasta olisi voinut vähän saksia siistimmäksi mutta sekin unohtui.

Ratsailla tarkeni hyvin topissa. Ötökätkään eivät syöneet pahasti. Una taisi olla vahvasti eri mieltä.

En muista enää tarkkaan mitä tein. Ihan perusjumppailua. Una oli vähän löysä enkä saanut kovin heräteltyä.

Lopuksi kun yksäri loppui niin hurautin huomisen kouluradan treenimielessä läpi. Ensimmäisen alku ei mennyt kovin hyvin kun sekoilin heti ensimmäisen ympyrän koossa. Myös vähän liian leveä kenttä sekoitti pasmojani. Ei kuitenkaan mitään suuria ongelmia. Kulmiin olisin halunnut vielä paremmin.

Kävelin hetken ja menin radan vielä uudestaan. Nyt sain pahimmat ongelmat korjattua ja meni vähän paremmin. Muistin radan ja se riitti meille.

Hoidin Unan pois ja putsasin vielä kaikki varusteet huomista varten. Lopuksi tutkin vihdoin Unankin mitat. Kuumemittari näytti 37,9°C ja painomittanauha 450 kg. Eli ehkä oikea paino on n. 500 kilon tietämillä sen mukaan että klinikka sanoi Hempan olevan n. 50 kg kotimittausta enemmän. Omaan silmääni lihavuuskunto on nyt sangen hyvä.

Ongelmia:
ötököitä
vähän löysä ratsu

Parannusta:
ihanan lämmintä

torstai 11. kesäkuuta 2020

Notkeampi uusinta eilisestä

Torstaina keli oli taas parissakympissä ja menomatkalla kamala ikävä Hemppaa. Jatkoin taas Unalla. Humma oli tammapihatossa sisällä, selvästi ötököitä paossa. Eiliset pihkajäljet olivat ehkä aavistuksen lisääntyneet.

Tunnille tuli 6 ratsukkoa ja ohjelma oli sama kuin eilen. Ensin pitkin ohjin käynnissä lävistäjiä. Sitten vähän ohjia tuntumalle. Enemmän eteen. Sitten sama ravissa. Lävistäjät vähän isommin. Aika kankeasti lähti mutta rupesi paranemaan vertyessä. Sain ehkä käteni pidettyä tänään elävämpinä, sillä tamma oli tänään selvästi eilistä notkeampi. Verkkalaukkoja ei taidettu tänään ottaa.

Välikäynnit (paljon pöriseviä kärpäsiä) ja sen jälkeen väistöjä lävistäjille eiliseen tapaan. Tänään oli vähän parempi takapuolituntuma takajaloista. Ei ollut niin työlästä. Vasenta asetusta piti yhä houkutella. Pääty-ympyröillä oli tänään ohje väistättää takasia ulos. Käynnissä hyödyllistä, ravissa tuli testattua puolipidätteiden läpimeno. Laukassa oli helpompaa mennä vain ympyrän kaarta ja taivuttaa. Taisin silti ohjeesta vähän väistättääkin.

Tänään tultiin lopuksi pari kertaa väistöt myös laukassa. Tai siis sai taas ajatella sulkua. Tämä olikin yllättävän hankalaa sekä minulle että Unalle. Alku oli kankea mutta vähän parani. Harmi vaan että open kehuessa kuski roikkui liikaa sisäohjassa.

Loppuraveissa piti taas päästää pidemmälle ohjalle. Hyviä hetkiä muttei ihan tasaista. Vähän jolkottelun rajoilla.

Meni eilistä paremmin mutta ratsu ei ollut yhtä tasaisen pyöreä kuin mitä parhaimmillaan. Aavistus löysää.

Ongelmia:
yhä takaset pari kertaa putosivat pienesti
ötökät kiusasivat ja pörisivät (kärpäsiä, pari hyttystä)
olisin yhä kaivannut enemmän opetusta

Parannusta:
selkäni ei kipuillut ratsailla
oli taipuisampi kuin eilen

keskiviikko 10. kesäkuuta 2020

Hunajaeväät

Otsikko on alkutunnin väärinkuulema. Unalla oli suu täynnä heiniä kun tyrkkäsin kuolaimet perään. Heinät töröttivät suupielistä vielä kentälläkin. Sanoin "Una ja eväät", tuntikaveri kuuli hunajaeväät.

Keli oli lämmin ja aurinkoinen, +19°C. Ratsukoita tunnilla oli 6 ja tänään mentiin taas koulua. Tunti oli siirtynyt tuntia aiemmaksi, joten oltiin vielä enemmän päivänpaisteessa. Minä siis yhä vierailevana tähtenä.

Alkukäynnit meni kaverin kanssa höpistessä. Sitten ruvettiin tekemään lyhyitä lävistäjiä. Lävistäjillä piti päästää ohjat ihan pitkiksi, muualla sai pitää normaalin tuntuman. Päätyihin pyöräyttelin ympyröitä ja yritin taivutella. Tänään tuntui taas vähän kankeammalta. Sitten samaa ravissa. Ei vieläkään erityisen taipuisaa missään. Yritin tehdä vähän temponmuutoksia, vahtia lapoja ja väistää takaosaa mutta tuntui puolivillaiselta. Läpi tunnin Una tuntui olevan vinossa ja kenossa.

Alkuverkkaan otettiin myös laukkaa. Yritin ratsastaa työstölaukkaa mutta ohje oli istua kevyessä istunnassa ja pyytää Unaa vähän enemmän eteen. Koulujalkkareilla olin pois mukavuusalueeltani. En saanut laukkaa nyt vaihtumaan lennosta. Viime aikoina se on onnistunut hyvin sileälläkin.

Välikäyntien aikana pysähdyttiin kuuntelemaan ohjeita. Pitkän sivun alusta lähdettiin väistämään lävistäjää pitkin. Puolessa välissä kenttää suoristettiin lävistäjälinjalle ja siirryttiin raviin. Alkuun väistöt käynnissä. Myöhemmin väistöt ravissa ja suoristuksesta laukannosto.

Olisin kaivannut enemmän kommentteja väistöistä. Kuulemma menin mutkalle oikean pohkeen väistössä. Vasenta jalkaa väistäessä taas oli hankaluuksia saada asetusta vasemmalle. Katsoin siinä kovasti kirjaimeen mutta tuijotin A:ta (lyhyen sivun keskellä) enkä suinkaan lävistäjälinjan päässä ollutta kirjainta.

Laukassa sai tehdä päätyihin ympyrät. Nostot tulivat aavistuksen löysästi. Lopuksi meidän piti tehdä enemmän siirtymiä laukasta. Lävistäjän lopussa raviin. Sitten ympyrälle pari nostoa.

Vaikka tehtiin alkuun ja loppuun laukkoja niin silti tunti tuntui rauhalliselta ja hidastempoiselta. Tuntui siltä ettei juuri tehty mitään. Eikä ainakaan kuskille ollut mitenkään rankkaa. Samaa sanoi mittarini: kuskin huippusyke vain 134! Huippunopeuskin jäi alle viidentoista kilometrin tunnissa.

Ongelmia:
olisin kaivannut enemmän ohjeita
ratsu ei ollut kovin letkeä ja taipuisa
takaset taas putoilivat useamman kerran pienesti alta (myös käynnissä ja laukassa)
itse vain suhailin ja tein enkä keskittynyt tarpeeksi
en tuntenut tarpeeksi hyvin missä takaset menivät
vasen lapa tuntui pullottavan läpi tunnin
selkäni suuttui hokkien vääntelystä

Parannusta:
koko tallireissun tarkeni t-paidalla


Tunnin jälkeen halusin kokeilla miten hokkien laitto näihin kenkiin onnistuu. Kierreavain oli hukassa mutta jemmasta löytyi uusi. Onneksi oli myös apua tarjolla, sillä osa kierteistä oli aika jumissa. Pyöräytin sitten hokin jokaiseen reikään vuorollaan kiinni ja irti. Kannatti ehdottomasti tehdä tämä nyt eikä vasta tosipaikan tullen. Selkäni tosin suuttui kyyristelystä ja pitkään hyvänä ollut vasen alaselkäni rupesi taas jumittelemaan ja asentovihlomaan.

maanantai 8. kesäkuuta 2020

Viidestä kymmeneen

Maanantaina oli lämmin ilta, +18°C. Una odotteli alatarhassa ja halusi kovasti pois. Koulutin sen verran että jos kuopi niin pysähdyin tai peruutin. Hämmentyi ja lopetti. Jatkoin lähestymistä ja kuopimisen jatkuessa etenemiseni taas loppui. Ei tarvinnut monesti peruutella kun humma sai juonesta kiinni.

Hoitopuomi oli varattu, joten varustin tallissa. Tarkoitus oli tutkia hokinreikien kunto mutta koska aikaa ei ollut kamalasti ja käytäväpaikkakin oli varattu niin kaivelin ne vain kaviokoukulla puhtaiksi.

Ratsailla tarkeni hyvin topissa. Tunnilla oli 6 ratsukkoa. Taas vasta kentällä tajusin että meillä on puomitunti. Tosin suhtauduin tähän koulutuntina puomeilla. Yleissatula oli kiva.

Tänään en saanut Unaa alkuun kovin vetreäksi, taipuisaksi tai erityisen hyvin avuille. Tehtiin lähinnä vain toinen kierros käynnissä ja sitten jo raville. Voltteja puomien yli. Päätyihin sai tehdä myös. Oikeaan humman kaula taittui liikaa. Vasemmalle piti taivuttaa paremmin. Olisin taas voinut ottaa vähän enemmänkin kommentteja. Ajattele kääntäväsi etujalkoja. Sen lisäksi yritin pitää ratsun jalkojeni välissä ja tähdätä puomien keskelle. Jotenkin hankala oli tehdä kunnolla täsmällisiä voltteja.

Sama siis ravissa molempiin suuntiin ja sitten lepotauko. Tein muutamia siirtymiä ja takaosanväistätyksiä itsekseni. Kuunteli pidätteet hyvin. Silti tuntui vähän siltä että suihkitaan vaan menemään enkä ole valmis.

Laukassa tultiin suora linja kahden puomin yli. En tiedä paljonko väli oli mutta ensimmäinen suht rauhallinen kierros tuotti 9 askelta väliin. Tyhjiin kulmiin sai volttailla. Vasen kierros ensin. Sitten tultiin 10 ja 8 askelta. Ei ihan priimoja paikkoja puomeille. Ope halusi isompaa laukkaa ja tultiin kuudella. Vähän meinasi vyöryä ja piti pudottaa vauhti kunnolla pois että malttoi.

Oikeaan aloitettiin taas yhdeksällä. Sitten 10. Ope halusi ison laukan ja tultiin ahdas 6. Ekalle tuli pikkuaskel ja viimeinenkin oli mini. Vähän paremmin sujuen onnistui sitten viidelläkin. Eli hyvät säätövarat löytyy. Siitä ei tosin taas tullut parissa askeleessa kiinni mutta suht nopsaa kuitenkin.

Loppuraveissa ei vieläkään ollut niin letkeä kuin olisin halunnut. Mutta ajattelin tämän nyt hyödyllisenä treeninä laukansäätelyn kannalta. Loppua kohti kun sain ratsastettua paikat puomeillekin jo vähän paremmin.

Nyt piti purkaakin ratsu itse. Tallissa oli ihmisiä ruuhkaksi asti. Pidätin hengitystä muiden lähellä ja olin hyvin nopea!

Ongelmia:
ei ollut kovin taipuisa
isommasta laukasta vähän vyöryyntyi
ei aina osuttu puomeille

Parannusta:
laukka säätyi hyvin
loppua kohti sain ratsastettua paikat paremmin

Pekka videoi tuntiamme:

sunnuntai 7. kesäkuuta 2020

Hyppyreissu tuulenpuuskissa

Lauantain hyppyreissu Sonjalle ei onnistunut. Onneksi päästiin sunnuntaina kuitenkin Pialle (LidRidille Kiiminkiin) hyppäämään. Kaipasin nimittäin kovasti uusintaa muualla edellisen kiituroinnin jälkeen.

Sunnuntain treenit olivat sopivasti kello 13. Ei tarvinnut herätä kukonlaulun aikaan vaikka piti taas käydä hakemassa lainavinkka. Ja vaikka olin omaan tapaani lähtiessä 20 minuuttia myöhässä niin lopulta lastasin Unan koppiin 12 minuuttia etuajassa. Taas tamma juurtui lastaussillalle ja tuli koppiin maanitellen kavio kerrallaan.

Jostain kumman syystä olin perillä todella hyvissä ajoin ja istahdin ratsaille puoli tuntia ennen treenin alkua. Kuolaimiksi valitsin saman sylinterin, joka meillä on arkikäytössä ja on ollut yleensä hypätessäkin. Varmuuden vuoksi pakkasin tosin kimblewickitkin mukaan.

Onneksi aamuinen vesisade oli loppunut ja kenttä oli hyvässä kunnossa. Jäätiin pihalle. Seurana taas reipas myräkkä. Una oli onneksi kivan rauhallinen. Vaikka aitaan nojaava portti kaatui niin tamma vain hätkähti. Samoin paalimuovien lepatus ja kääntyvä vesimattokin aiheuttivat vain hätkähdykset.

Käveltiin alkukäynnit kaikessa rauhassa. Sitten otin käynnissä avuille. Väistätin takaosaa ja tein siirtymiä seis ja takaisin käyntiin. Ei vyörynyt tai kiirehtinyt. Lopulta alkuravit mentiin puikkelehtien esteiden ympäri. Aika rauhallista. Vähän siirtymiä. Taivuttelua. Lopuksi laukkaa rauhassa n. 1,5 kierrosta suuntaansa kentän ympäri. Sitten vain käveltiin pitkin ohjin ja odoteltiin opea.

Open kanssa jutusteltiin alkuun tilannekatsaus. Sitten tultiin pieni kavalettikiemuralinja ravissa pari kertaa, sitten laukassa jokusen kerran. Kivasti laittoi hommiin alusta asti. Menin luulemaan että tuo olisi helppo homma. Una meinasi vähän venyttää askelta väleissä omin lupinensa eikä aina malttanut kuunnella. Hidastaminen kavalettia kohti oli haastavaa. Karkasi myös istuntaani vasten hyppyyn kauempaa ja itse jäin tässä liikkeestä jälkeen. Mutta löytyi myös vaihtoja sekä kavaleteilla että matkan varrella. Tue jalkojen väliin, keskeltä puomeja yli. Kaarteissa taivuta laukka notkeammaksi. Ihanan paljon ohjeita!

Lopulta lisättiin kavalettien perään porttipysty ja siitä pitkähköllä kaarevalla linjalla okseri. Una meni esteistä tuijottelematta yli. Muuten hienosäätö jatkui.

Tultiin sama linja toisestakin suunnasta ja jotain pientä kiihdyttelyä taisi olla matkalla. Itselleni oli haastavaa muistaa ratsastaa peruslaukka muualla tarpeeksi isoksi. Siihenkin tuli ohje tehdä vähän temponmuutoksia. Jalasta eteen (lähti vähän hitaasti) ja sitten vähän takaisin. Ja yhä piti taivutella letkeäksi ja notkeammaksi. Esteille suorana ja kääntö ulkojalalla.

Jostain kumman syystä okseri pian kulman jälkeen oli meille tänään vähän hankala eikä siihen oikein osunut paikkaa. Mittasin okserin tunnin jälkeen 70-senttiseksi. Una loikkasi monesti vähän kaukaa ja sen jälkeen kiihdytteli omiaan. Eniten piti pidättää tälle kaarelle ennen porttia. Nyt osasin kuitenkin myödätä hyppyyn.

Ei taidettu tulla enempiä pohjille vaan sitten jo rataa. Ranskapysty ykkösenä. Sitten maneesin puolen linja 4 askeleella (laskin tunnin jälkeen 17,5 metriä). Sitten sarja lävistäjämäisesti. Okserin ja portin kaareva linja. Kavaletti matkan varrella, okserin takaa ja kolmoissarja loppuun. Yhdet laukat sarjaväleihin.

Ensimmäinen kierros oli vähän epätasainen. Video alkaa okserilta eli vitoselta. Kaikesta mentiin yli mutta jäi paljon viilattavaa. Kolmoissarjaa ennen olisin halunnut vielä yhden askeleen mutta Una ei malttanut vaan jäin sitten hypyistä jälkeen ja päästin ohjia pidemmiksi etten olisi suussa kiinni.

Huilattiin hetki ja tultiin sama uudestaan. Nyt huima parannus edelliskertaan. Kaarre ykköseltä linjalle oli openkin mielestä huippu! Linjakin sujui jo paremmin eteen. Toki ennen sarjaa kiihtyi ja piti malttaa kohti a-osaa. En muista putosiko tässä vai joskus. Okserilta portille taisi nyt mennä paremmin. Toki tuntui yhä radan haastavimmalta kohdalta. Samoin kavaletillekin osui askel, toisin kuin edellisellä kerralla. Kolmoissarja siististi. Tuntui tosi hyvältä! Harmi että videolla näyttää jotenkin kankealta.

Luulin että olisi ollut jo siinä mutta ope kysyi että otetaanko vielä jotain. Kerroin että kotikisoissa olisi tarkoitus mennä 80 ja 90 kvaaleja varten. Ehdotti sitten että tullaan lyhyempi pätkä vähän isommilla esteillä. Nosti muutamaa ja hypättiin alusta sarjaan asti vielä. Näitä ei ole enää videolla.

Taas taivuttelua laukkaan pohjille. Ihan näppärä kierros tehtiin. Nyt linjalla piti jopa vähän malttaa. Yrittiköhän yhä vähän kiirehtiä kaarteessa ennen sarjaa. En muista enää mikä tapahtui milläkin kierroksella. Mutta ei tullut ongelmia ja mentiin esteistä näppärästi yli. Kuvittelin että oltaisiin hypätty isompia mutta loppumittaus paljasti että pari suurinta olivat 90 cm pinnassa ja muut kai sitten noin kasikymppisiä.

Jäätiin vielä loppuravailemaan kentälle keskenämme. Juuri tätä ennen tuulenpuuska lennätti pihalta tuolit ja pöydän pitkin poikin. Oltiin kaukana mutta tätä Una vähän järkyttyi. Lopuksi ei ollut siis enää kovin rento vaan aika pinkeä. Yritin rauhoitella menoa ja pitää humman töissä. Kummasti open puute vei molempien keskittymistä pois.

Yllätyin jälkikäteen kovasti siitä ettei itse hyppyhommissa mennyt kuin reilu puoli tuntia. Tuntui pitkältä ajalta.

Pitkältä tuntui taas myös Unan lastaussillalle juurtuva kopitus. Alle 5 minuuttia mutta silti. Sitten siivosin vielä jälkemme pihalta.

Ongelmia:
lastautui tarpeettoman hitaasti molempiin suuntiin
hypätessä välillä vyöryi aavistuksen
ei näyttänyt videolla yhtään niin hyvältä kuin tuntui
tuulessa lentävät tuolit ja pöytä olivat Unalle liikaa
loppuraveissa oli pinkeä

Parannusta:
ei välittänyt tuulisesta kelistä juurikaan
ei katsellut esteitä
hyppely oli aika helppoa
ihana hyvän mielen treeni

Kiitos Marille ex tempore -videoinnista!

lauantai 6. kesäkuuta 2020

Unan 11 syytä miksi pitäisi ravata eikä mennä käyntiä

Lauantaina oli maastopäivä. Taas reilusti iltapäivän puolella lähtö. Yllätyin kun tallille ajellessa auton mittari näytti +24°C. En ollut tajunnut että tänään on niin lämmintä. Toki katsoin mittaria ennen lähtöä ja laitoin topin tallivaatteeksi. Mutta en lopulta vaihtanut maastoreissun ajaksi t-paitaan vaan vedin huomioliivin topin päälle.

Kaveri ehdotti koko lenkkiä frisbeegolfkentän ympäri pitkästä aikaa. Sopi hyvin. Ja aika hetken mielijohteesta lähdettiin kulkemaan sitä ns. väärään suuntaan eli pihasta oikealle.

Autotie oli taas alkumatkasta koppura. Myöhemmin reuna pehmeni raviin sopivaksi. Tosin ravista tuli aika katkonaista kun jatkuvasti tuli autoja tai muuta ohitettavaa. Kaksipyöräinen pörisijä rullasi kohteliaasti moottori pois päällä ohi. Una vähän hätkähti kun rupesi hetken päästä pörisemään takana.

Polku tieltä sivuun oli kuiva. Pelkäsin paljon märempää. En tiedä ötökätkö vai mikä Unaa haittasi mutta se ei halunnut kävellä vaan tepsutteli ravia. Keli oli aika tuulinen eikä hyttysiä juuri ollut. Siihen nähden steppailu tuntui aika yliampuvalta. Höyryämistä jatkui siihen asti että päästiin vähän väljempään kohtaan metsää.

Piikkisuoralta kuului pärinää ja meitä kohti tuli enduropyörä. Pyöräilijä kuitenkin huomasi meidät ja pysähtyi. Todettiin ettei lähdetä kohti, joten jatkettiin kovalle tielle. Enska taisi lähteä omia jälkiään takaisin, sillä sitä ei enää näkynyt (eikä kuulunut).

Mentiin aika intuitiolla. Sopivan polun tullessa poikettiin tieltä takaisin kohti piikkisuoraa. Mutta polku jatkoikin suoran yli, joten mentiin sinne. Ennalta käymätön "lohko". Otettiin pätkä ravia mutta melko pian polku rupesi pienenemään. Jatkettiin käynnissä ja näytti että päädytään jonkun talon luo. Onneksi takaisin piikkisuoran suuntaan lähti toinen, vielä pienempi polku. Käveltiin sitä ja Unaa taas hermostutti ja steppaili raville. Ei auttanut että kaveri meni edeltä.

Vasemmalle jäi kaksi minimaastista. Jotenkin kierrettiin niiden ympäri. Ehkä seuraavalla kerralla löydämme niiden polulle.

Vastaan tuli jonkun laitoksen aita ja sen reunaa pitkin päädyttiin takaisin piikkisuoralle. Mutta lähes heti lähti iso väylä vasemmalle ja mentiin sitä pitkin. Ei niin kova kuin iso tie eikä niin pehmeä kuin piikkisuora. Siinä olisi voinut ravata mutta mentiin käyntiä. Päädyttiin isolle tielle ja taas lähes heti lähti polku sen vasemmalle puolelle. Sinne olin himoinnut jo kauan.

Tässä olikin ehkä reitin paras pohja, joten otettiin hyvin maltillinen laukkapätkä. Nopeutta oli ravivauhtien verran eli n. 17 km/h. Eikä kyllä matkaakaan tullut kuin n. 300 metriä. Una vähän painoi ohjalle mutta kuunteli pidätteet eikä kiihdytellyt. Pohja jatkui risteyksen jälkeen hyvänä ja koko matkan (lähes kilometri) olisi voinut laukata. Jatkettiin kuitenkin käynnissä.

Päädyttiin sähkölaitoksen kulmalle linjojen alle. Mentiin tietä pitkin linjojen ali ja lähdettiin seuraavaa mielenkiintoista polkua pitkin taas vasemmalle. Tämä oli vähän pienempi ja vähän pehmeämpi. Otettiin kuitenkin lopulta ravipätkä tähänkin. Ja lopulta melko yllättäen polku tupsahti Sähköasemantien keskelle. Täällä käytiin muinoin laukkaamassa kun Hilimalta irtosi kenkä ja silloin menin ensimmäistä kertaa frisbeegolfradan taakse.

Tiellä Una ravasi nyt kaikessa rauhassa kaverin perässä. En pysy sen mielenliikkeissä perässä.

Isommalla tiellä käveltiin frisbeegolffareiden ohi asti ja sitten taas ravattiin. Meinasin jo unohtaa minimaastikset mutta tehtiin lenkki sinne. Ne menivät taas vähän vyöryen. Sen jälkeen Una ehdotteli käyntivauhtista laukkaa muttei olisi halunnut luopua laukasta. Löytyi se käyntikin.

Tiellä ravailtiin nyt edeltä. Äskeinen paras rentous hävisi mutta ei vyörynyt eikä kiihdytellyt. Loppumatkan käyntipätkällä rupesi tuulemaan ihan kunnolla. Tuuli nappasi huomioliiviini ja siitä lähti fläpätys. Una säikähti luultavasti tätä ja hypähti laukalle. Hetki mentiin poikittain. Kuskilla toinen käsi hiljentämään liiviä ja toinen hiljentämään hevosta. Ihanan maltilliset säikyt Unalla!

Una ehdottelee taas ravia. Kuski pitää vasemmalla kädellä huomioliivistä kiinni.
©Pauliina

Loppumatkan kävelin liivistä kiinni pitäen. Una taisi tarjota taas jokusen kerran ravia mutta malttoi kävellä eikä jäänyt kovin jännittyneeksi. Vauhtia oli sen verran että kaveri ei meinannut pysyä imussa. Ihan lopuksi rupesi ensin tihuttamaan ja sitten satamaan vähän enemmän. Oikein hyvä ajoitus!

Kaapattu Pauliinan instasta. En tajunnut että näytti ihan noin tuuliselta.
©Pauliina

Una teki päivän lenkistä itse steppailullaan kuormittavamman. Seuraavalle kerralle pitää laittaa ötökkämyrkyt eikä kevyestä heijastinloimestakaan olisi varmaan haittaa. Jos vika siis oli hyttysissä.

Aikaa meni rahtu päälle 1,5 tuntia, huippunopeus 24 km/h (minimaastiksilla) ja keskinopeus 7,7 km/h. Matkaa tuli vähän päälle 12 km.

Ongelmia:
Una ei halunnut kävellä
ötökät haittasivat tammaa
säikähti tuulessa lepattavaa huomioliiviäni
lopuksi rupesi satamaan

Parannusta:
ei tullut kylmä!
ihanan maltilliset säikyt Unalla
löydettiin taas uusia hyviä reittejä
oli kivaa