sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Polvet alas ja enemmän laukkatyötä

Aaltokankaan koulukurssin toinen päivä jatkettiin samoilla ratsuilla. Yksi kuski oli vaihtunut, ratsukoita oli yhä 5. Jatkoin siis Cunamilla etusuojineen.

Ohjien kokoamisen jälkeen ruvettiin heti tulemaan kolmikaarista kiemuraa kevyessä ravissa. Hetken otin ratsua tuntumalle käynnissä. Vapaalla pitkällä sivulla piti asettaa sisään. Tämä tuppasi unohtumaan. Aluksi tultiin kevyessä ravissa, myöhemmin viisikaarista harjoitusravissa. Taas ruunaa piti vähän patistella eteen mutta nyt sujui paremmin. Suurempi ongelma oli suunnan vaihdoksissa ilmennyt tasaisuuden puute. Kun sain nostaa jalustimet ylös niin homma helpottui. Toki opelta tuli yhä eniten sanomista että polvet alas. Nyt tämä alkuosuus mentiin suht ripeästi läpi enkä ehtinyt yhtään tylsistyä.

Välissä taidettiin taas olla keskellä kuuntelemassa ohjeita. Laukkaa tehtiin ensin omilla pääty-ympyröillämme. Puolet ympyrästä ravia, puolet laukkaa. Kahden kaverin kanssa oli alkuun ahdasta mutta parani kun muutkin pääsi vauhtiin. Itse olisin voinut yhä valmistella siirtymät paremmin. Oikea laukka oli kuitenkin kiva istua ja saatiin siirtymät pisteisiin. Sitten jatkettiin laukkaa uraa pitkin, muutama metri uran sisäpuolella. Cunami hoiti laukkaamisen hyvin itse, joten käänsin omasta keskittymisestäni 85 % ajatukseen polvista alas. Tietysti se lamautti muuta toimintaa mutta ope taisi kuitenkin vain kehua. Sain ainakin istuttua ryhdikkäästi.

Suunnan vaihdon yhteydessä tuli käsky laittaa jalustimet takaisin. Yritin vastustella mutta tottelin tietysti. Vasempaan kierrokseen Cunami keräsi alkuun omia virtoja. Laukat eivät nousseet nätisti vaan ratsu yritti ennakoida. Kuskin hidastuksista kääntyi poikittain. Raville ei olisi malttanut tulla. Onneksi toistot auttoivat. Tosin vaikeaa oli yrittää pitää ratsu suorana (olikohan ohje että sisätakanen alle) sekä huolehtia myös turpa vasemmalle. Välillä tuntui ihan liikaa siltä että pitäisi käyttää kaikkia apuja kerralla. Suoralla uralla tilanne ei helpottanut vaan oli aika työlästä. Taisi ne kuskin jalatkin taas nousta.

Eiliseen verrattuna tämä oli kuitenkin huomattavasti parempi ja helpompi tunti. Laukkojen jälkeen ravikin rullasi vihdoin hyvin ja aktiivisesti. Ehkä Kunkku kaipaisi kunnon laukkaverkkoja aina alle herätäkseen?

Ongelmia:
eilen hiertynyt taive oli yhä kipeä
alkutunnin ratsu tuntui todella löysältä

Parannusta:
oikea laukka oli hyvä
ilman jalustimia elämä oli paljon helpompaa

lauantai 30. joulukuuta 2017

Laukkaa paremmaksi

Vaikka pitkään vaikutti huonolta niin lopulta lauantaille järjestyi Artsitunti. Aikatauluni oli sangen tiukka, onneksi Laura laittoi Hempan valmiiksi. Treenit oli Korpelassa eikä meille ollut erillistä kyytiä. Tallilla homma alkoi siis sillä että virittelin kärryn auton perään. Koska paikalla ei ollut muita ihmisiä niin lastasin Hempan ihan itsekseni kyytiin. Tulipa sitten pakon edessä kokeiltua tämäkin. Onneksi Hemppa meni mukisematta kärryyn ja myös pysyi siellä. Ei ongelmia, huippuratsu!

Oltiin maneesilla noin vartti myöhässä. Muut jo laukkasivat. Siitä sitten alkuverkkojen kautta mukaan menoon.

Alkuun mentiin askellajit läpi, sitten tultiin ensin ravitehtäviä. Suoruutta, voltteja ja väistöjä. Kuviot olivat taas aika lennokkaita enkä aina meinannut pysyä mukana. Keskilinja ja voltit vielä menivät mutta kun ruvettiin tulemaan väistötehtävää, jossa mentiin noin joka toisella kerralla keskilinjaa eri suuntaan niin kaikki 3 kuskia mokailivat tässä vuorotellen. Hemppa parani ja tasoittui ihan hyväksi. Alushousut hiersivät edelleen.

Saatiin lopettaa tämä vähän vuorotellen ja laukkatehtäväänkin siirryttiin sitten porrastetusti. Ensin taidettiin mennä ravia ja nostoja. Ympyrä toiselle pitkälle sivulle. Hemppaa sitten pyöritettiinkin laukassa vähän pidempään. Ei lujaa, tasapainoiset voltit. Jälkimmäiseen suuntaan (vasen?) kiihtyikin volteilla, ekaan suuntaan suorilla. Sisätakasta alle. Kommentit olivat samanlaisia kuin aamulla Cunamin kanssa että tahtoo mennä vasen kylki pitkänä. Laukattiin ratsu hikeen.

Loppuverkat taisivat jäädä lyhkäisiksi kun seuraavat käyttäjät saapuivat paikalle. Silti tuntui että saatiin ihan täysipainoinen treeni. Lopuksi ope vielä totesi että Hemppa on hyvässä fitissä. Mutta niinhän sillä onkin mm. kauniin pyöreä pylly.

Nyt ensimmäistä kertaa Hemppa vähän änkyröi lastautumisen kanssa takaisinpäin. Meni ehkä kaksi minuuttia saada humma koppiin. Ei ehkä olisi kannattanut vieraassa paikassa kokeilla yksin kun oli apukäsiäkin tarjolla.

Ongelmia:
oma aikataulu
alushousut hankasivat
laukat eivät meinanneet rullata
takaisinpäin lastaus ei mennyt kerrasta

Parannusta:
Hemppa lastautui tallilla hienosti yksin
purku yksin onnistui myös loistavasti
tasoittui ratsastuksessa

Koulukurssin ensimmäinen päivä ratsuja ohjan ja pohkeen väliin

Lauantaiaamuna (muut puhuisivat aamupäivästä) alkoi kahden päivän koulukurssi Aaltokankaalla omistajan pitämänä. Kuulin jo etukäteen että saan Cunamin. Ylläpitäjä pyysi laittamaan suojat etusiin. C oli kuulemma ratsastettu eilen. Minulla ei tuhmaillut mutta ihan alkutunnista säikähti ovea ja vähän spurttasi eteen. Tietysti pitkin ohjin.

Alkuverkassa humma kulki ihan ok. Mentiin suoraa uraa ja otettiin asetus sisään. Vähän kiemursi ja vasen kierros oli hankalampi. Lisää tehoja raviin pyysi ope, ja se onnistui. Kiemurtelusta ei ihan päästy. Ei laukattu vielä.

Parinkymmenen minuutin jälkeen kuunneltiin keskellä ohjeet. Tahti ja tasapaino ovat tärkeitä. Ope sanoi itse keskittyvänsä hevosen asentoon. Lähdettiin hakemaan ratsuja pohkeen ja ohjan väliin väistöillä. Harjoitusravissa toiselle pitkälle sivulle pohkeenväistöä ja keskelle voltti. Toiselle pitkälle sivulle voltteja kirjaimiin.

Vaikka meitä oli vain 5 niin silti hetkittäin oli ahdasta. Cunami ravasi muualla ok mutta väistöihin hyytyi. Ensin oikea kierros ja kierrostolkun hinkkaamisella tuli vain muutamia hyviä väistöaskeleita. Loppua kohti huononi entisestään. Saattoi kuskillakin istunta levitä. Tehtiin sitten pari kertaa väistö myös lävistäjällä.

Vasen kierros oli huomattavasti helpompi ja osasin ratsastaa väistöön paremmin. Tuli useampi hyvä pätkä. Toki myös niitä huonoja. Nyt lävistäjäväistöissä parannus oli selkeämpi. Toisella pitkällä sivulla sai myös laukata ja tehdä laukkavoltteja. Aktiivisempia takajalkoja oli usein kuulemani käsky. Jokusen kerran piti saada myös pyöreämmäksi. Sekä ottaa asetus ulos oikealle.

Vasempaan ei ehditty laukata ja kun meille lopulta riitti niin kello oli jo paria vaille tasan. Ei loppuraveja vaan suoraan käynnit pitkin ohjin. Käveltiin siihen asti että lapset poneineen tulivat maneesiin. Ihan loput talutin koska päälle vedetystä takista huolimatta tuli kylmä. Maneesissa niukasti plussalla ja ulkona suunnilleen sama.

Ei ollut kovin ihanaa ja tunti oli taas aavistuksen tylsä. Tarvitsisin joko monipuolisempia tehtäviä tai vielä enemmän ajateltavaa kuskille (eli enemmän huomiota ja huutia).

Ongelmia:
löysä ratsu
vaikeat väistöt
tunnin teema ei oikein toteutunut meillä

Parannusta:
vasemmassa kierroksessa oli helpompi väistää
suoralla eteni ok

perjantai 29. joulukuuta 2017

Menestyjät keskittyvät onnistumisiin

Perjantaina oli koulukurssin kolmas ja viimeinen päivä. Nyt mentiin samalla porukalla kuin eilen ja olin ainoa, jolla oli ratsu valmiina jo edellisellä tunnilla. Sepe siis lämmitteli taas esteillä ja näytti yhä kivalta.

©Mari
©Mari
Kuten pelkäsinkin niin hyvin menneen eilisen takia itselläni taisi olla vähän yliyrittämistä ilmassa. Tänään saatiin ensimmäistä kertaa tehdä alkuverkat aika vapaasti, saatiin vain suuntaa-antavat ohjeet. Hääräsinkin aika vapaasti. Taivutuksia, pidätteitä, jalasta eteen, vähän väistöjä. Väistöt auttoivat itseäni saamaan ulko-ohjan paremmin käteen. Haettiin rentoja hevosia.

©Mari

Ravissa toimi ehkä taas käyntiä paremmin muttei vielä loksahtanut ihan rennoksi.

©Mari

Laukkoja otettiin nyt aavistus enemmän. Eiliseen tapaan nostoja suorilla. Molempiin suuntiin tuli vääriä mutta onneksi nyt niitä myötäisiäkin. Omasta mielestäni laukka oli kiireistä ja vedin liikaa ohjista. Ope taisi silti sanoa että hyvä.

©Mari

Loppuraveissa Sepe oli taas hyvä muttei ihan niin tasainen ja energinen kuin eilen. Opekin totesi että taitojen karttuessa vaatimustaso nousee. Vähän sitä oli itselläni tänään ilmassa. Open tämän päivän opetus oli että parhaat ratsastajat keskittyvät onnistumisiin. Epäonnistumista mietitään ehkä hetki, todetaan mikä meni pieleen ja sen jälkeen unohdetaan. Onnistumisista voi sitten puhua suu vaahdossa.

Nyt ei ihan pysynyt ulkokyynärpää kyljessä.
©Mari
©Mari
Ongelmia:
ei ihan yhtä tasainen kuin eilen
loppuraveissa ei yhtä energinen
kuski ei ollut ihan yhtä iloisella mielellä liikkeellä vaan saattoi yliyrittää

Parannusta:
löytyi myötälaukkojakin
lopuksi parani

torstai 28. joulukuuta 2017

Huikeaa parannusta loppuun

Torstaina illalla jatkoin vaatteiden vaihdon jälkeen vielä Assin luo. Kahden viikon hyppytauko takana. Tänään tamma oli taas aavistuksen äkäinen mutta enemmän vihoitteli naapureilleen kuin minulle. Satulasta ei sanonut mitään. Pihalla meinasin liukastua. Onneksi hummalla oli hokit alla.

Estemateriaalia kasasin kahden pystyn ja okserin verran. Olin tässä vaiheessa ihan nukuksissa. Onneksi sain vähän skarpattua ratsastuksen ajan. Alkuverkka meni ilman kommentteja. Assi tuntui kankealta, vinolta ja etupainoiselta. Laukannostossa oli taas alkuun ongelmia. Tänään oltiin taas yksärihyppäämässä.

Ensimmäisenä tehtävänä ravasin maapuomien yli. Suoraan käski ope. Pidä vasen ohja kädessä ettei valu oikealle. Meni taas useampi kierros että sain juonesta kiinni ja rupesin oikeasti hahmottamaan mikä on suora ja mikä lähes suora. Laukassa tultiin kolmea maapuomia molemmista suunnista. Joka kerta osui hyvään paikkaan, jes! Yhä taisi tulla vasemmasta ohjasta sanomista.

Sitten hypättiin samaa estettä. Yhä välillä taas heitin ohjia pois enkä tajunnut. Taas taisin jossain kohdassa jäätyä kun este nousi ministä vähän ylemmäs. Alku ei ollut kovin ihanaa. Väärä laukka oli enemmän sääntö kuin poikkeus.

Sitten loikittiin pysty alle ja okseri perään. Vaikka okseri oli suuruusluokkaa 60 cm niin ekalla kerralla tuijotettiin, kiemurrettiin ja Assi vilahti oikealta ohi. Enemmän laukkaa alle. Laukka parani mutta yhä se piti aina korjata välissä.

Loppuun tultiin jokunen 3 hypyn kierros. Yhä jos tultiin yhtään hitaasti niin okserille tuli aikamoisia loikkia. Keikuin silti mukana. Lopulta jätettiin eka este pois ja ihan lopuksi tultiin pelkkää vikaa pystyä. Lohdutti että meno parani. Omasta mielestäni vain päivän 6 vikaa hyppyä olivat hyviä. Ope totesi että Assi suoritti koko tunnin oikein hyvin. No, lopussa yhteistyömme parani ja rupesi löytymään rytmiä. Ei ollut kovin taitava olo tänään.

Tunnin jälkeen satoi taas vettä. Onneksi on maneesi!

Ongelmia:
jumitteli useamman kerran laukasta käyntiin
kielto okserille
myötäsin käsiä alas
kädet tulivat kipeiksi
ryysäsi karsinaan

Parannusta:
osuttiin joka kerta laukkapuomeille alkuverkassa
6 viimeistä hyppyä olivat hyviä
pysyin kyydissä erikoisemmissakin hypyissä
Assilla oli paljon pomppua

Koulukurssin kakkospäivä hyvää energiaa

Torstaina jatkui Heponiityn koulukurssi. Toivoin että saisin jatkaa Sepellä ja alkuperäinen ajatus taisi ollakin että mennään kurssi samoilla hevosilla. Hienoa. Keli oli yhä nollissa ja paikalla yhtä vaille samat 6 ratsukkoa kuin eilenkin. Sepe oli jo valmiiksi hommissa, joten nyt ehdin kuikuilla hetken edeltänyttä estetuntia. Pieniä esteitä ja Sepe näytti kivan tasaiselta. Silti olisi itselleni ollut ihan väärä paikka.

Käveltiin suht pitkään pitkin ohjin ja siinä Sepe tuli kivasti kuulolle. Ohjautui hienosti ilman ohjia eikä kiirehtinyt. Hommat aloitettiin käynnissä ja sain ratsua vähän kuulolle ennen ravia.

Sangen pitkään mentiin tänäänkin käyntiä ja ravia. Ympyrää ja suoraa uraa. Hetki myös pelkkää pään kääntämistä testaten. Väisti ihan ok eikä ollut yhtä kiireinen kuin eilen. Eikä heilutellut päätä kuin vasta lopputunnista.

Laukat otettiin taas melko loppuun. Nyt nostoja suoralla uralla. Se ei ollutkaan helppoa. Oikeassa kierroksessa Sepe nosti vasenta ja vasenta ja vasenta. Välillä pari myötäistäkin onneksi. Ope käski pitää vasemman ohjan. Ja sisäpohje eteen. Vasen kierros oli onneksi sitten helpompi. Huomenna voimme kuulemma jatkaa tämän hankaluuden parissa.

Loppuravissa Sepe tuntui todella kivalta. Energinen, aktiivinen, kevyt, odottava, taipuisa ja kuuliainen. Tuntui että allani oli hyvin suunnattua energiaa. Open loppukommentti oli että ratsastin tänään hyvin. Olipa se kiva kuulla. Mutta meillä myös oli kivaa. Onneksi jatkuu vielä huomenna. Sitten kun osaisi vielä olla ottamatta kamalia suorituspaineita.

Ongelmia:
nousi lähinnä vasenta laukkaa molemmissa kierroksissa
lopputunnista rupesi viskomaan päätä
kuskin pitäisi asettaa vielä huolellisemmin
välillä piti istua vielä painavammin satulaan

Parannusta:
tuli paljon nopeammin avuille kuin eilen
ei ollut niin kiireinen
loppuraveissa oli tosi hyvä energia

keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Puolen vuoden tauon jälkeen taas Heponiityssä

Kaipasin jo syksyllä Riitan tunneille mutta niitä ei ollut tarjolla. Lopulta pelastus löytyi töistä ja firman kautta tilatusta meille välipäiviksi räätälöidystä kolmen päivän kurssista. Vihdoinkin!

Keli oli jouluisen sateinen +1°C ja ratsukoita tunnille tuli 6. Haaveilin salaa Sepestä ja toiveeni toteutui.

Päivän teemaksi muotoutui reagointi. Alkutunti mentiin pitkälti pääty-ympyrällä ensin käynnissä, sitten ensin keventäen ja myöhemmin harjoitusravissa. Eteen, odota, aseta ja väistä oli itselleni päähän jäänyt hokema. Tosin Sepeä ei juuri eteen tarvinnut pyytää. Ei hitaaksi vaan odottamaan. Puolipidätteitä.

Vasta kun päästiin menemään koko uraa ja sain taivuteltua kulmissa ja hetken päästä tehtiin väistöjä uralta sisään ja takaisin käynnissä ja ravissa niin sain otettua ulkoavut haltuun ja tehtyä pidätteet riittävän huolellisesti. Vaikka kuinka yritin skarpata niin silti meni reilusti yli puolet tunnista että tajusin että joka askel pitää ratsastaa. Kun raviväistöissä ajattelin takaosan alle, itseni ja ratsun kepeiksi ja ryhdikkäiksi niin meno parani ja humma malttoi odottaa. Ehkä open maininta että suokkiveljekset ovat sivuliikkeissä hyviä oli sopiva lumelääke.

Lopuksi otettiin laukat kolmen porukoissa omilla pääty-ympyröillä. Laukat nousivat helposti ja alkuun oli nättiä ja tasapainoista laukkaa. Se vähän levähti laukan jatkuessa eikä toiseen suuntaan alkanut yhtä hyvin. Ihan kelpo silti sekin.

Ravissa tämän jälkeen yritti vähän juosta mutta sain homman kuitenkin haltuun. Toivoin samaa ratsua huomiselle. Sepe on kivan palkitseva ja sopivan haastava. Open ohje oli että pään heiluttelu tasaantuu kun saan hevosen ratsastettua pohkeen eteen.

Ongelmia:
alkutunnin heppa yritti juosta nenä pitkällä
heilutteli välillä päätä

Parannusta:
viimeinen kolmannes tunnista rupesi sujumaan aika kivasti
väisti hyvin
nosti laukat helposti

keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Joulukalenteritunnilla Solbackassa

Hevoshommissa on kaikki mahdollista ja nyt sitten tämän viikon iltamenot menivät uusiksi. Onneksi sain tälle illalle sovittua itselleni tunnin Solbackaan. Alkukuusta niiden fb-joulukalenterin luukusta tuli tarjous 25 euron tunnista. Tietysti halusin ratsaille! Näin loppuvuonna ryhmät olivat aika täynnä, joten pääsin sennujen he B-A pienryhmään (normaali irtotuntihinta 50 e).

Töissä meni pitkään mutta se oli jo tiedossa. Sain siis valmiiksi varustetun ratsun. Tuttavallinen Leo. Silti välimuistini oli ihan nollissa ja unohdin putsata kaviot juuri ennen lähtöä. Ope putsasi ne sitten tallin käytävälle. Ei siis saa mennä purua pihalle. Ulkolämpötila oli noin asteen plussalla ja piha oli jäinen. Yllättävän vähän liukas silti. Hepoilla oli hokit.

Tarkkaavaisuus ei toiminut pitkään sillä seuraava ohje oli avata fleeceloimi edestä ennen kuin menee kyytiin. Tämäkin meni minulta ohi. Ope sitten hoiti senkin. Nolotti! Ratsukoita tunnilla oli 5 ja pienen maailman takia tuntikavereista kaksi oli jo ennalta tuttuja.

Alkutunnista tehtiin kulmiin voltteja käynnissä ja ravissa. Leo tuntui ihanan hyvin ratsastetulta. Pyöristyi kun otti ohjat käteen ja oli kuuliainen. Alkuun tuli aika vähän kommentteja. Aktiivisempaa käyntiä. Voltilla sisätakajalka saisi astua paremmin kohti ristikkäistä etujalkaa (muotoili sen eri tavalla). Etukenotus pois (tämäkin sanottiin erilailla). Vahdi ettei vasen lapa karkaa ulos.

Laukat otettiin keskiympyrällä. Vasen oli isoa ja vaikeaa istua. Piti säätää eteen ja lyhyemmäksi 3 askeleen välein. Pudotti jokusen kerran raville. Oikea laukka oli paljon helpompaa.

Välikäyntien jälkeen jatkettiiin käynnissä voltteja kulmiin. Tästä lisättiin avot pitkille sivuille. Voi että oli vaikeaa. Löytyi jotain avomaista mutta kamalaa kiemurtelua. Yhä piti hoitaa myös käynti aktiivisemmaksi. Muutaman kierroksen jälkeen vaihdettiin kuviota. Pitkät sivut laukassa, joka kulmaan voltti ravissa ja lyhyet sivut ravissa. Sai istua alas tai jos ratsu jännittyy niin keventää. Kumpaankin suuntaan ensimmäiset nostot epäonnistuivat. Onneksi laukka kuitenkin löytyi. Muutamalla toistolla homma parani. Paitsi jälkimmäiseen eli vasempaan kierrokseen kun ei ehditty laukata kuin n. 3 - 5 pitkää sivua. Pari toistoa lisää olisi ollut hyvä. Jälkimmäisen kierroksen avojen kanssa sama juttu.

Harmikseni loppua kohti meno lähti huononemaan. Leo rupesi puremaan vasempaan ohjaan kiinni enkä varsinkaan avossa saanut tätä korjattua kun vänkäili päällään. Vaikeutti myös laukkoja. Parhaiten pakka oli kasassa ravivolteilla kun kevensin. Alkutunnista haaveilin harjoitusravista mutta nyt istuntani ei enää kestänyt moista. Varsinkaan kun ope kaipasi vielä lisää ravia. Leo rupesi hetkittäin jännittymään ja keventelin aina pätkät. Yritin myös ratsastaa jämysti pohkeita läpi ja olla antamatta vasenta ohjaa roikuttavaksi. Ei kovin mainittavalla menestyksellä.

Loppuraveissa piti venytyttää ratsua tuntumalla eteen alas. Ihan ok. Aavistuksen oli kiireinen muttei kiihtynyt niin pahasti kuin pelkäsin.

Loppukommenteissa huokailin opelle että rupesi menemään huonommin loppua kohti. Ope vastasi jotain melko ympäripyöreää että ratsastin hyvin ja väistöt menivät hyvin. Eihän me tehty väistöjä. Häh? Avot eivät ainakaan menneet kehuttavasti. Ehkä sitten ymmärsin aivan päin honkia.

Talutettiin vielä hetki loppukäyntejä. Puunasin ratsun pois ja oli sitten jatkamassa sitä seuraavalle tunnille eli turhaan vaihdoin talliloimen kun se otettiin lähes heti pois. Lakaisinpa vielä suttaamani purut pois tallin käytävältä. Onneksi keskittyminen palasi ratsastuksen ajaksi edes jossain määrin.

Hevonen oli kiva ja symppis ja ope oikein mukava mutta jostain tuli taas kummallinen olo ettei tämä ole minun paikkani. Ehkä en ihan ymmärrä opetusta kuten pitäisi?

Ongelmia:
piha oli jäätikköä (yllättävän vähän liukas silti)
kuskin keskittyminen oli alkuun ihan hukassa
vasen laukka oli hankalaa istua
avot oli aikamoista kiemurointia
väli- ja loppukäynneissä pitkin ohjin humman jalat lonksahtelivat omituisesti "alta"
lopputuntia kohti rupesi menemään huonommin

Parannusta:
ihanan kiltti ja sosiaalinen hevonen
hyvin ratsastettu ratsu

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Lisäestetunti yhä kiitoa

Sunnuntai-iltapäivälle Ypäjälle järjestyi lopulta lisätunti. Sain haaveilemani estetunnin ja toivomani ratsun eli Robinetan. Kaverikin löytyi eli 1 h/35 e. Koska kurssiaikataulu oli myöhässä niin olin tunniltakin myöhässä. Puolelta piti aloittaa mutta ehdin vasta niukasti puoleksi talliin. Onneksi kurssikaveri oli jo harjannut humman ja laittoi sille takasuojat. Minä pintelöin ja henkilökunta toi puuttuvia varusteita (mm. vatsapanssari). Nyt laitettiin martingaali. Menin yhä kolmipalalla ja ilman raippaa.

Mentiin taas taluttaen Ypäjä-halliin ja siellä oli esteet valmiina. Käveltiin taas pitkästi alle. Alkuverkassa tamma oli tosi kiva. Vihdoin laukkapätkät menivät oikeasti siististi ja rennon rauhallisesti. Puolen kierroksen etäisyys kaveriin ympyrällä säilyi hyvin. Ravi oli alkuverkassa hankalin askellaji ja jokusen kerran ope toivoi pyöreämpää muotoa.

Poset tunnin alkaessa. Nyt kuski osasi jo pukeutua asiallisemmin.
Turvaliivi unohtui tahattomasti.
©Tiina

Tultiin maapuomeja ensin ravissa. Robi ei millään ymmärtänyt ettei niitä tarvitse ylittää laukassa. Vasta viimeinen kerta onnistui. Kun tultiin niitä laukkapuomeina niin vauhti kiihtyi entisestään ja tamma aina ryntäsi ekalta puomilta. Ei kovin tyylikästä.

Esteet pysyivät ihan mineinä eli ristikkoa. Lävistäjän ristikolle kiihdyttiin, linjalla saatiin yllättäen toivotut 3 askelta ristikolta puomeille. Puomeilta ristikolle ei lähdetty edes yrittämään. Ehkä meille olisi pitänyt olla tiuhasti toisiaan seuraavia tehtäviä tai isommat esteet? Tai sitten olisi mennyt vielä höpömmäksi. Mutta ei tamma minua ollut tiputtamassa vaikka ampaili menemään. Välillä sain sen puolessa ympyrässä haltuun, välillä meni pidempään. Tulipa kertaalleen ympyrällä laukanvaihto ja epämääräistä hortoiluakin. Sellaista ei saa kuulemma päästää tekemään.

Yksittäisen ristikon hyppääminen ei vaan lähtenyt paranemaan. Hepo kiihtyi jo estettä kohti, hyppäsi ihan mutkalla yli ja spurttasi heti perään. Sain tulla useamman hypyn putkeen muttei auttanut.

Lopuksi tultiin vielä 3 hypyn minirata. Ei tarvinnut volttailla väliin muttei ollut kovin rentoa. Vikalle kavaletille sain kuitenkin odottamaan ja sain ponnistuksen lähemmäs. Kiihtyi taas sen jälkeen mutta tähän oli kuitenkin hyvä lopettaa.

Loppuun tamma vielä pinkeytyi esteitä kantamaan tulleesta yleisöstä. Ympyrällä ravatessa se lopulta rullasi itsensä kuolaimen taakse ja muuttui kevyeksi. Käytin ohjat lerppulöysällä ja tamma pysyi samassa asennossa. Nämä viimeiset 2 kierrosta kevyessä ravissa ympyrällä oli vihdoin valheellinen olo että nyt ratsu on oikeasti kuulolla. Kysyin opelta että onko tämä aina tällainen vai lietsoinko sen. Kuulemma perusmeininkiä. Vain kesäisin tasoittuu kun hyppää säännöllisemmin.

Tunti meni äkkiä ja sykemittari paljasti että olin vain 52 minuuttia ratsailla. Toisaalta mitäs olin myöhässä. Ope ehdotti että voisin joskus sunnuntaina käydä ryhmätunnilla. Vastasin että jos ajan tuonne asti niin en tahdo ryhmätunnille.

Jälkihoitona käytettiin hepoilla kylmäyssuojat jalassa. Nyt Rotta oli tunnin jälkeen taas ihan kiltisti karsinassa. Antoi harjata rauhassa ilman luimintaa eikä suojistakaan juuri pahastunut. Loimesta ei sanonut mitään.

Ehkä tästä tunnista olisi saanut enemmän irti jos olisin toivonut jonkun helpomman ratsun. Jäi vähän sellainen olo että kerjäsin tällä hankaluuksia. Mutta toisaalta oli kiva kun alkuverkassa meni jo niin hyvin. Mentiin kuitenkin kaikista esteistä yli eikä homma ollut kovin pitkiä aikoja pois lapasesta. Jälleen se Hemppa tuntuu tämän jälkeen ihanan helpolta.

Ongelmia:
ei ollut aina jarruja
yhä vähän jännittyi yleisöstä

Parannusta:
ratsu oli aika rento
ei kieltoja eikä pudotuksia
kuskia ei pelottanut yhtään
ihan lopuksi oli kevyt ja kuuliainen (vikat 2 kierrosta ympyrällä)
oli kiltisti karsinassa tunnin jälkeen
malttoi odottaa kärsivällisesti että saan suitset pois ennen kuin rupesi syömään

Tiina käytti kameraa:

Puomikiitoa

Sunnuntaina aloitettiin aamuratsastuksella. Yhdeksäksi selkään. Sain jatkaa Rotalla kuten toivoinkin. Yhä oli aavistuksen pahalla päällä hoitaessa ennen tuntia muttei tehnyt mitään. Nyt pääsin pintelöimään itse. Tällä kertaa mentiin Ypäjä-halliin ja matka sinne taittui taluttaen. Onneksi oli ihan kelpo keli.

Vaikka etukäteen sanottiin että siellä on lämmintä niin silti olin ylipukeutunut. +11 ja t-paita ja takki. Vähempikin olisi välttänyt. Tosin toppaliivi tunnin jälkeen paluumatkalle oli oikein hyvä.

Ratsukoita tunnilla oli taas 6 ja toiveaiheena puomeja. Tamma oli nyt paljon eilistä rennompi ja siten myös kivempi ratsastaa. Alkuverkassa yhä vähän kiireinen ja hetkittäin jännittynyt mutta ohjattavissa ja säädeltävissä.

Tehtiin kevyen istunnan harjoituksia, jotka olivat sangen kevyitä. Käynnissä 5 kertaa viiteen laskien kevyessä istunnassa. Sitten ravissa kevyessä ravissa siirtymiä ja puomien ylitystä. Vähän Rotta tuppasi kiihtymään kolmella puomilla. Toinen käsi piti pitää harjassa ja toinen sivulle. Mutta aika maltillista kiihtymistä. Pysyttiin ravissa ja sain korjattua tilannetta toistojen myötä. Yksittäiset ravipuomit ravissa ja käyntisiirtymä ennen seuraavaa puomia kevyessä istunnassa olivat hankalampia juttuja kun humma oli menossa kiireellä.

Laukassa tultiin pääty-ympyrällä kaksi kerrallaan puomin yli. Riemuitsin jo pidemmästä yhtenäisestä laukkapätkästä mutta kevyt istunta aiheutti tässä hemppamaista kiihdyttelyä. Tamma taisi luulla että ollaan maasto-osuudella ja nyt saa venyttää. Siitä huolimatta säilytettiin puolen ympyrän välimatka kaverin kanssa esimerkillisesti!

Ympyröintiä ei tehty kuin vasemmassa kierroksessa. Oikeassa tultiin sitten yksitellen tehtävärata pariin otteeseen. Saatiin kunnia aloittaa. Ekalla kierroksella puomilinja piti muistaakseni ylittää kokonaan ravissa. Ratsu ei malttanut vaan loikki laukalle. Pääty-ympyrällä vauhti kiihtyi niin että saatiin pari sakkokierrosta. Raviin ja käyntiin päästiin kuitenkin asiallisesti.

Vikalla kierroksella saatiin tulla linjalle laukassa sisään. Nyt laukka nousi ratsulle yllätyksenä ja siististi. Linjalla raviin oli vaikeampi juttu ja vaikka kuvittelen saaneeni ravin juuri ennen jälkimmäistä puomia niin ylityksessä laukka jo pompahti itsestään takaisin päälle. Yhä mentiin pääty-ympyrä aika haipakkaa mutta nyt vähän paremmin kontrollissa. Enempiä ei tultu vaan pikainen loppuverkka ja talliin.

Ongelmia:
vauhtia oli yhä vähän liikaa
vaatetta oli liikaa

Parannusta:
ratsu oli rennompi
sain kehuja vierekkäin pysyvistä käsistä
kuskia ei jännittänyt

lauantai 16. joulukuuta 2017

Vihdoin takaisin Ypäjällä

Lauantaina alkoi vihdoin Sport & Ride -viikonloppuleiri Ypäjällä. Aamupäivällä saatiin ensin teoriaa hyvästä palautumisesta ja ravinnosta (ja hyvin niukasti ruokaa), iltapäivällä oli ratsastuksen vuoro.

Aiemmasta sähköpostittelustani oli tarttunut mieleen toive Robinetasta ja sillä sain myös lähteä tunnille. Hepat olivat minulle uudessa vitostallissa. Robinetalla oli jo pintelit ja suojat valmiina. Tamma oli valjennut melko valkoiseksi kärpäskimoksi. Hoitaessa oli yhä vähän luihu mutta osasin olla varuillani.

Poset ennen tuntia.
Taas kuskilla silmät puoliksi kiinni eikä hummaa oikein kiinnosta.
©Venla Vauhtimini


Hypättiin pihalla kyytiin ja Rotta hyrräsi eikä malttanut olla aloillaan. Letkassa se vähän pomppi omiaan. Piti varmistella että onhan tämä liikkunut viime aikoina normaalisti. Mentiin siis ratsain Haimihalliin. Ope oli aiemmilta kesäleireiltä tuttu.

Haimissa tamma ei juuri rentoutunut. Säikkyi ja kiihdytteli. Onneksi rupesin pian luottamaan siihen ettei ole tekemässä mitään typerää eikä aio pudottaa minua. Osasin sitten olla rennompana. Katsomon ihmiset olivat tammasta kamalia ja heppa jännittyi joka rasahduksesta ja käden heilautuksesta. Tehtävien tekeminen näissä olosuhteissa oli jokseenkin haastavaa.

Ratsukoita meidän tunnilla oli 6 ja käytettiin noin puolikasta maneesia. Voltteja kulmiin ja siirtymiä. Välillä tuli hyviäkin pätkiä. Paljon oltiin myös katsomopäädyssä isolla pääty-ympyrällä. Siinä oli vähän hankaluuksia välillä mahtua olemaan.

Ei laukattu koko porukka kerralla. Nosto tehtiin samasta kohtaa ympyrää käynnistä ja pian Rotta rupesi sekä ennakoimaan että kiirehtimään kaverin perään. Yleensä siis en päässyt nostamaan vaan tamma oli hypännyt laukkaan jo itse ja yleensä vielä väärään. Molempiin kierroksiin sama juttu. Puolessa kierroksessa en ehtinyt saada laukasta otetta eikä se lähtenyt rullaamaan kunnolla. Ei hyvä.

Tunnin parasta antia olivat muutamat siirtymät käynnistä raviin sekä ihan lopputunnin kevyen ravin pätkät. Suurin haaste oli tamman pinkeys. Humma jatkoi seuraavalle tunnille ja thiedemaneja laitettiin vähän tiukemmalle. Hyvän näköisiä pätkiä irtosi.

Ongelmia:
hoitaessa vähän äkäinen
pinkeä ratsu
jännitti ympäristöä
laukasta ei tullut hyvää

Parannusta:
pysyin kyydissä
ei tehnyt mitään kovin typerää
hyviä hetkiä joukossa
siirtymät käynnistä raviin suht siistejä

Venla videoi pätkiä menostamme:

perjantai 15. joulukuuta 2017

Ympyrällä kääntämisen vaikeutta

Perjantai-iltana oli taas estepäivä Assilla. Saatiin kaveri mukaan. Yhä esteistä tuli yksi pikkuinen radan poikki. Lisäksi keskilinjalle jumppa.

Alkuverkassa Assi oli ihan ok, ei kiihdytellyt ravissa ja laukatkin olivat vahvasti sinnepäin. Nyt osasin verkata sopivamman ajan ilman kommentointia.

En muista aloitettiinko ohjattu osuus taas ravissa. Tultiin kuitenkin ainakin laukassa ympyröillä maapuomin yli. Taidettiin aloittaa kahdeksikolta. Ole menossa uuteen suuntaan. Ei saa hidastaa kohti. Ei kiemurointia. Molemmat ohjat kädessä. Ja sitten puomi nousi kavaletiksi ja sama jatkui. Ei saa ruveta kiitämään. Vääriä laukkoja oli yhä paljon. Tuntui että joka kierroksella tuli uusi ohje vaikken saanut edellistäkään toteutettua. Taas turhautti kun tuntui etten osaa mitään enkä kaikista ohjeista tajunnut että mitä teen väärin. Kuulemma yhä heittelin ohjia liikaa pois. Mutten tiennyt että kumpaa. Assi kuitenkin hyppäsi kaiken.

Tämän päivän suuri riemu oli hepan melko täydellinen välinpitämättömyys katolta putoilevien lumien äänistä. Vaikka kaveri otti kipinää niin ei Assi välittänyt siitäkään. Jottei olisi liian ihanaa niin yhä oli kertaalleen vaikeuksia päästä laukkaan. Syy sama ikuinen kakkahätä.

Sitten tultiin suoran linjan ristikkojumppaa. En muista oliko vielä päissä maapuomitkin. Tämä meni ihan yllättävän hyvin. Paitsi sen yhden kierroksen kun en katsonutkaan eteen tulevia esteitä vaan viimeistä. Assi kompuroi ja rämmittiin läpi ja yli. Ope kuitenkin löysi tästä jotain positiivista. Olisinkohan nyt osannut pitää narut kädessä vai tasaisen ajatuksen eteenpäin? En muista enää varmaksi.

Saatiin kuitenkin sujuvia toistoja useampi kumpaankin suuntaan. Yritin myös skarpata että linjan jälkeen jatkettiin suoraan. Lopuksi pari ristikkoa nousi ja yhä meni hyvin. Edelleen melko pieniä. Mutta lohduttavaa että jokin sentään onnistui jos kääntäminen ei.

Loppuverkassa Assi oli taas suht hyvä. Ei ehkä ihan yhtä rauhallinen kuin viimeksi mutta toisiksi rauhallisin. Lopuksi käveltiin vielä maasta käsin. Ovea kohti meinasi olla kiire mutta osasi myös odottaa kun hidastin.

Ongelmia:
kääntäminen tarkasti ja tasapainoisesti
yhä heitin ohjia välillä pois enkä huomannut
taluttaessa tunki turvalla iholle ja tuuppi

Parannusta:
ei välittänyt katolta putoilevista lumista
suora linja meni siististi

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Ensimmäinen kerta Keravalla rataesteillä

Keskiviikkona lähdin vihdoin ensimmäistä kertaa testaamaan estetuntia Keravan ratsastuskouluun. Sama paikka siis, jossa käyn kesäisin maastoestekurssilla. Tänään ratsujako toi alleni uuden tuttavuuden Wichitan. Alkuun utelias tamma, joka kuitenkin tykkäsi hoitamisesta vähän kyttyrää. Riimu päähän ja naru kaulalle ja pärjättiin hyvin.

Tallipose. Kumpikaan ei ihan edusta.
©Venla Vauhtimini

Luulin olevani todella hyvissä ajoin liikkeellä mutta kun paljastui että tammalle tulee etusiin pintelit niin lopulta olinkin sangen täsmällisesti valmiina. Hypättiin pihalla ratsaille ja käveltiin maneesille. Mielestäni tämä oli sangen hasardia, koska hepoilla ei ollut hokkeja ja maa oli luminen ja jäinen. Kaikki kuitenkin pysyivät pystyssä.

Ratsukoita piti olla alunperin 5 mutta huolittiin kuudeskin mukaan. Ope kysyi erikseen että onhan se ok. Mainitaan vielä että kaikki tuntikaverit sekä ope olivat todella mukavia. Esteet olivat maneesissa valmiina ja kivan isoilla korkeuksilla tyrkyllä. Kun niitä sitten laskettiin vuorotellen meidän hypättäväksemme ja myöhemmin nostettiin niin yhä jättiesteet olivat vieressä kertomassa että pieniä ovat. Oikein hyvä metodi minun päälleni!

Alkuverkka saatiin tehdä sangen vapaasti ja iloisesti. Vapaa suunta ja sangen vapaa askellaji. Kommentteja ei opelta juuri tullut. Tuntikaveri varoitti etukäteen että Wichita on porukan säpsyin. Vähän reagoi katsomossa liikkuviin ihmisiin muttei mitään kovin suurta. Mutta kun kevyessä ravissa poistui pelottavasta kulmasta yhtäkkiä sivulle niin hetken oli aika hutera olo kyydissä. Pyörittiin hetki pääty-ympyrällä ja ehdotin että josko mentäisiin lähemmäs kulmaa. Tuntikaveri vinkkasi että patistuksella tammalla voi mennä kuppi nurin. Kannattaa unohtaa kulma hetkeksi ja myöhemmin saattaa mennä sinne ilman ongelmia. Ei lopputunnistakaan ihan kulmaan asti päästy mutta onneksi jännittymisalue kulman lähellä ei ollut kovin suuri. Pääty-ympyrä onnistui parin askeleen jännittymisellä.

Laukat nousivat näppärästi ja rullasivat ok. Laukka oli silti meidän epäpyörein askellajimme. Käynti ok, ravi suurimmaksi osaksi ok. Asettaminen vasemmalle tuntui hankalalta ja oikea kierros oli helpompi. Mutta aika vähän ajattelin asetuksia.

Hypyt aloitettiin pikkulankulta. Edessä ja takana maapuomit. Useampi kerta ja este nousi pikkuhiljaa. Ensimmäiset 3 kierrosta tuli sanomista myötäämisestä. Piuden käskyt myötäämättömyydestä olivat liikaa mielessä. Sitten myötäsin liian epätasaisesti ja väärään suuntaan. Kun lakkasin ajattelemasta asiaa, meni hyvin. Sen jälkeen piti vielä keskittyä suorana lähestymiseen. Siitä tuli jokusen kerran sanomista. Mutta itse esteet tamma hoiti kuin juna. Sillä oli myös hyvä ponnistuspaikan taju. Tultiinkohan lankkua lähemmäs 10 kertaa?

Sitten tultiin muistaakseni heti 4 hypyn pikkurata. Lankku, päädyn kautta ympäri ja okseri puolilävistäjällä, uran kautta pitkä kaari ja taas lävistäjämäisesti lainepysty, päädyn ympäri ja lävistäjämäisesti okseri. Wichita kiihtyi aavistuksen mutta tuli myös takaisin. Ensimmäinen kierros ei ollut ihan niin tasainen kuin olisin halunnut. Korkeutta oli ehkä 60 - 70 cm? Taidettiin tulla kolme kierrosta ja tasaisuutemme parani. Ennen vikaa estettä oli ohje ratsastaa tamma sisäjalan (vasen) ympäri ja huolehtia turpa menosuuntaan. En ollut yhtään huomannut ajatella tuollaisia.

Vikalla kierroksella tultiin perään vielä 2 askeleen sarja. Hevonen oli hallussa ja sai tehdä hallitun lyhyemmän tien. Otin laukkaa ehkä jopa vähän liikaa pois kun ajattelin 10 metrin välin radan loppupuolella jäävän meille ahtaaksi. Heppa hoiti homman ja olin tyytyväinen. Oli kivaa!

Loppuraveissa oli kivan tasainen. Ehkä vähän takapinkeä kuitenkin ja tuntui odottavan että koska hypyt jatkuvat. Oikea kierros yhä paljon helpompi kuin vasen.

Tallissa sai lämpöpintelit yöksi jalkoihin, ei tököttejä. Ope käski ilmoitella mitä päätän. Kevääksi olisi vakipaikka tarjolla. Jäin lopulta arpomaan enkä mennyt.

Tallin sivujen esittelyteksti:

Wichita
Tamma, s. 2004, Saksa
i. Welt Hit IV, ei. Fagott
Omistaja: Suomen Nykyaikainen 5-otteluliitto
Laadukas tamma, omaa hienot liikkeet sekä hyppää hyvin. kilpaillut kaikissa lajeissa aluetasolla.

Ongelmia:
ei päästy yhteen kulmaan
ensimmäisellä kerralla kun äkkipoistui kulmasta ravissa niin kuski oli vähän huterasti kyydissä
kuskilla oli alkuun ongelmia myötäyksen kanssa
matkat tallilta maneesille ja takaisin lumella ja jäällä pihan poikki ilman hokkeja olivat aika hasardia

Parannusta:
esteet hoiti kuin juna

Venla kuvasi tuntiamme:

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Miten hyppääminen voi olla näin vaikeaa?

Sunnuntai-iltana oli taas hyppyhommien vuoro Assin kanssa. Taas saatiin kaveri samalle tunnille. Nyt maneesissa oli jatkuvasti muitakin.

Esteitä kasattiin kapea aurinkoportti ja kapea pysty n. 6 - 7 laukan suoralle linjalle. Keskelle maneesia laitettiin radan poikki hypättävä minipysty ja sen sivuille pystyt siten, että niiltä tuli 4 askeleen kaarevat linjat kapeille.

Alkuverkka tultiin ensin ravissa 3 puomin yli radan poikki. Ylimääräiset kiemurtelut pois matkasta eikä saanut heittää ohjia pois. En huomannut taaskaan tekeväni moista.

Sitten laukassa ensin vasen, sitten oikea kierros ja hyppysuunta pysyi samana. Oikeaa laukkaa ei meinannut löytyä hypyissä sitten millään. Välillä ohjaustehostin meni rikki, välillä muuten vain ohjasin mihin sattuu mutta osuttiin esteelle ja jatkettiin samaan suuntaan. Painoa oikealle, vasen ohja kädessä. Ylipäänsä paino jalustimille ja polvilla ei saa puristaa. Olihan niitä ohjeita vaikka kuinka. Olin näemmä taas unohtanut kaiken. Yritin skarpata ettei saa myödätä. Pidä tuntuma tuli sanomista enkä ihan hahmottanut tätä. Ihan lopuksi tuli sanomista etten saa ratsastaa kädellä taaksepäin. Vaikeaa!

Ympyröintien jälkeen tultiin kapeiden suora linja. Ensimmäinen kierros oli ihan kamalaa hoipertelua. Nyt sentään tajusin laittaa raipan jo valmiiksi oikeaan käteen. Raipalla avittaen selvittiin aurinkoportista yli. Toinen kapea meni aavistuksen paremmin. Tultiin useampi kierros putkeen eikä paraneminen ollut yhtään samanlaista kuin Vernan kanssa vaan hoiperreltiin hamaan loppuun.

Sitten perään lisättiin kaareva linja pystyltä portille. Ekalla kierroksella kuulemma en keskittynyt jälkimmäiseen esteeseen. Ei sentään juostu siitä ohi vaan tyssättiin eteen. Usean huonon kierroksen jälkeen tajusin että tosiaan jo ennen ekaa pystyä kannattaa siirtää katse portille. Parani. Saatiin vissiin jopa kerran kapealta pystyltä vasen laukkakin. Lopuksi tehtävään lisättiin vielä toinenkin kaareva linja. Linjan vasemmalle olisi kuvitellut olevan helpompi mutta eihän me käännytty kakkosesteelle vaan juostiin oikealta ohi. Kahdesti ohi ja sitten ope tuli seisomaan tukkeeksi. Se auttoi. Vikalla kierroksella oltaisiin yhä menty oikealta ohi ilman opea. Eikä esteet olleet edes isoja.

Ope taisi sanoa että hyvä mutta aika kamalaa se oli. Muutama parempi pätkä ja lisäksi kummallista räpöstystä. Ja näitä sitten tuli videollekin. Huh.

Päivän positiivinen oli että ekaa kertaa loppuverkassa tamma ei hiihdellyt alta vaan malttoi keskittyä enimmän aikaa. Loppukäynneissäkin seurasi taluttaen aika hyvin ja vain pari kertaa iski hiihtovietti päälle. Ehkä se edelliskerran talutuskoulu auttoi. Kuski kaipaisi koulukoulua.

Ongelmia:
alkuverkassa oikea laukka oli hypyissä hukassa
suoralla linjalla pullahdeltiin joka välissä kohti seinää
ensimmäinen kaareva linja oli aikamoista kiemurtelua
jälkimmäinen kaareva linja meni oikealta pitkäksi jos ope ei seissyt välissä

Parannusta:
ei kielletty ekalla lähestymisellä aurinkoportille
loppuraveissa ei kiidetty vaan Assi oli aika kivan tuntuinen

Annukka videoi muutaman pätkän. Päivä oli siis 10. eikä 11.12.

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Tuplanollia Äimiskän 1-kisoista ja huopaan sopiva ruusuke

Itsenäisyyspäivänä oli vielä sittenkin 1-tason avoimet estekisat Äimärautiolla. Luulin jo että meidän kisakautemme olisi ollut pulkassa. Tänne kuitenkin päädyttiin ja minä taas ns. avaimet käteen täydellä palvelulla eli Hemppa tuli suoraan kisapaikalle. Kisakelinä -6°C ja lumisadetta.

Vaikka olen rampannut kisoissa ties kuinka niin yhä onnistuin aikatauluttamaan itseni väärin. Kävin maksamassa ja tajusin että oikeastaan vartin päästä kun radan kävely alkaa niin Hempan olisi hyvä olla valmiina paikalla. Unohdin katsoa ratapiirustuksen siinä tohinassa. Viivana kuormurille ja ihan omin nokkineni sain harjattua ja varustettua Hempan ja napattua sen loimi niskassa matkaan. Jälleen kerran ratsulle käytöksestä kymppi.

Kisapaikalla pääsin kävelemään rataa kunhan löysin ensin apurin pitämään ratsuani. Onneksi esteet seurasivat toisiaan ihanan loogisesti. Ykkösvaihe ykkösestä seiskaan ja kakkosvaihe 8 - 12. Eniten olin huolissani porteista ja lankuista. Muutama oikoreittipaikka mutta jälkimmäinen näytti siltä että nopeammin sujuu kun ei lähde sulloutumaan pienestä välistä. Ei tullut kuvattua piirroksia missään välissä.

Sitten kyytiin ja onneksi oma vuoro oli vasta 11. eikä luokkakaan ollut vielä alkanut. Ehdin siis vielä käydä ratsain lenkin autolla hakemassa unohtuneet kannukset. En ollut ihan skarppina. Kannukset olivat ehyinä mutta nyt katkesi chapsin vetoketjun vedin. Kummasti Äimiskän kisoissa katkeilevat varusteideni metalliosat.

Takaisin kisapaikalla oltiin sangen sopivasti. Vielä hetki jouduttiin seisomaan ovella ennen kuin meidät laskettiin maneesiin (8 ratsukkoa sai olla verkassa). Verkassa itselläni ei ollut mitään suurta punaista lankaa. Ratsu herkäksi ja taipuisaksi. Koko verkka mentiin oikeassa kierroksessa enkä ottanut vasenta laukkaa ollenkaan. Riemuitsin siitä että tallin kisajunnu oli koutsaamassa meitä verkassa. Nosteli pystyä. Tultiinkohan ristikko kolmesti, pysty kolmesti ja okseri kerran. Hyvä tuli.

Aidoissa sai olla valmistautuva ratsukko ja kävin näyttämässä Hempalle kaikki erikoisesteet. Vähän jännitti lainetta ekalla kerralla mutta nopeasti vaihtoi kisamoodiin. Aloittaessa vielä kavahti ovelta sisään. Ympyrä päätyyn ja menoksi.

Kasikympin radalla alkumatka oli aika epätasaista ja useampi paikka tuli aika pohjaan. Jokunen väärä laukka ja joku taisi kopista. Loppuradasta meno sujuvoitui ja päädyin lopulta ratsastamaan lopun sujuen. Nollat tuli mutta kaarteisiin jäi vähän liikaa ilmaa ja jäätiin sijoituksista noin sekunnilla. Olin kuitenkin nollaradasta jo tyytyväinen. Meidän ensimmäinen täällä!

Nämä videot kannattaa katsoa pikkuisina.


Luokkien välissä ei ollut radan kävelyä, joten käytiin hetki kävelemässä kentällä enkä tullut alas selästä. Päästiin maneesiin takaisin verkkaamaan heti kun tajusin kysyä. Lähtönumeromme ysikympissä oli kuudes. Kyselin junnulta vinkkejä siihen miten lähdetään nipistämään aikaa seuraavaan luokkaan. Vastaus oli että sujuvampi laukka muttei lentämistä ja vähän lyhyemmät kaarteet. Vikaan väliin voi laukata vähän eteen.

Verkassa olin jotenkin vielä enemmän hukassa kuin edellisessä luokassa. En ollut yhtään kärryillä siitä että montako ratsukkoa on vielä ennen omaa vuoroani ja olin jo vähän liian aikaisin valmiina. Hyppäsin taas ristikon kerran vai pari, pystyn pari kertaa ja okserin kerran pienempänä ja kerran kisakorkeudessa. Helposti meni. Lopulta kun odottelua olikin enemmän kuin luulin niin hyppäsin pystyn silloin tarjolla olevana pikkuisena vielä ennen radalle menoa.

Nyt en enää käynyt näyttämässä esteitä uudestaan. Mutta yhä otettiin lähtövauhti toisesta päästä ja tein päätyyn ympyrän. Taas ykkösen jälkeen oli väärä laukka ja korjattiin ravin kautta. Nyt linjat menivät sujuvammin ja myötälaukka pysyi paremmin. Pari estettä kopsahti ihan kunnolla ja kahdesti pelkäsin pudotusta. Nyt oli tuuria mukana ja puomit pysyivät ylhäällä. Hemppakin osasi jo reitit eikä enää epäröinyt. Yritin tehdä tiukat kaarteet ja muistaa myös pyytää eteen. Nollat tuli ja saatiin kolmisen sekuntia ajasta nipistettyä pois. Jes! Lopulta 12 kisaajan joukosta oltiin tokina kun 3 palkittiin. Itsenäisyyspäivän kunniaksi sininen ruusuke. Taikauskoni sanoo että sininen satulahuopa aiheutti tämän. Mutta tähän oli oikein hienoa lopettaa tämä kisakausi! Eikä tosiaan otettu yhtään kieltoa tänään!



Hempan mielestä jännintä kisoissa:
portaissa ryskäävät ihmiset
ravihevoset

©Tuisku

tiistai 5. joulukuuta 2017

Suoruutta ja perän siirtelyä

Tiistaina menin Hempalla koulutunnille. Ratsukoita mukana oli 6 ja kelinä onneksi pienenevä pakkanen ja vähän tuli lunta. Kenttä oli kuitenkin niin jäässä ettei laukattu eikä muutenkaan kiihdytelty. Kuten eilen niin tänäänkin tunnilla oli nelivuotias suokki mukana, eri tyyppi vain.

Heti alkutunnista tuli ohje nostaa jalustimet kaulalle. Tämä meni itseltäni ihan ohi ja ensimmäisen vartin keventelin. Eipä niitä sitten lopputunnista otettu enää takaisin ja hyvä niin. Varpailla oli vähän viileä.

Alkuun tultiin pitkillä sivuilla suoruutta. Asetusta vähän sisään ja ulos mutta ratsun piti pysyä suorana. Käynnissä, ravissa ja siirtymillä. Vasenta takasta kuulemma tyrkytti vähän sisälle vasemmassa kierroksessa. Huomasin huonosti.

Uusi ohjeistus saatiin kentän keskellä seisten ja todella nopeasti tuli kylmä. Jatkettiin takaosan väistöillä. Pitkällä sivulla ensin ulos, sitten sisään ja taas ulos. Ensin käynnissä, sitten ravissa. Itselleni oli kovin vaikeaa hahmottaa että etuset pysyivät jatkuvasti samalla reitillä. Luonnollisempaa oli pitää kuski samalla linjalla. Skarpattiin kuitenkin.

Hemppa väisti ihanan helposti ja tehtävä kevensi sitä itsestään edestä. Pidätteet otti hyvin istunnalla. Välillä tein muutaman pääty-ympyrän että päästiin myös sujumaan eteen. Välimatkoistakin piti yrittää vähän huolehtia mutten muistanut aina ennakoida tarpeeksi.

Ihan lopuksi ope kaipasi vielä enemmän ratsun kokoamista. Hempan mielestä tämä oli kurjaa ja hankalaa ja olisi halunnut kulkea yhä mutkalla mutta lyhensi kuitenkin. Minä kun kuvittelin että se oli jo valmiiksi lyhyt ja ryhdikäs. Niin kuulemma olikin mutta ope kaipasi vielä lisää.

Sitten päästettiin vielä hetkeksi pidemmälle ohjalle ja tunti olikin jo ohi. Olipa hyödyllistä jumppailla näinkin.

Ongelmia:
ei laukattu
Hempasta oli hankalaa kun piti lyhentää ratsua
suoruudesta ei saatu ihan täysiä pisteitä
paikallaan tuli heti kylmä

Parannusta:
väisti letkeästi molempiin suuntiin
ei yskinyt

maanantai 4. joulukuuta 2017

Kiemurtelusta huippusuorituksiin

Maanantaina pääsin pitkästä aikaa Aaltokankaalle. Muinaisen esteopen pitämälle pienryhmäestetunnille. Ratsukoita tunnilla oli 4 ja minulle osui itselleni uusi tuttavuus Verna. Vasta tunnin jälkeen kuulin että tamma on vasta 6 v. En silti saanut nuorikkoa kun tunnin juniori oli vasta 4 v suokki, joka meni helpotettuja tehtäviä.

Tallin nettisivuilta:
"PEHAFE "Verna"
pv, tamma
synt. 2011
säkäk. 158 cm
Taso he B, hyppää innokkaasti ja melko etevästi. Saapui tallille  kesällä 2017."

Pihalla oli -7°C ja maneesissa -2°C. Kasattiin pituushalkaisijalle kolme pystyä vähän vinoon.

Hoitaessa tamma oli utelias ja sosiaalinen. Ehkä aavistuksen huolestuva. Tykkäsin. Kovin pienen oloinen ja hassusti mieleeni tuli Ressu.

Menin penkiltä kyytiin ja ensin tamma meinasi peruuttaa pois paikalta. Sain sen kuitenkin houkuteltua takaisin asemiin ja pääsin kyytiin. Ei malttanut pysyä sitten enää paikoillaan. Kävelin alkukäynnit pitkin ohjin vaikka pari kertaa tamma jotain hätkyikin. Taisi ottaa ravipyrähdyksen.

Ratsain kuulemma jännittyy helposti mutta alkuraveissa kulki sangen rentona. Laukkojen kanssa oli ongelmia. Ensin nosti ja tiputti heti pois. Sitten en meinannut saada enää laukkaa takaisin. Raipasta vähän pukitti. Ei selvinnyt että onko tämä tyypillistä käytöstä vai aiheutanko tämän itse. Ja koska tamma oli niin vieras niin en oikein tiennyt että minkä verran sitä voi komentaa. Lopulta kuitenkin päästiin laukkaan ja matkan varrella se putosi vielä useasti pois. Ohjaus onnistui mutta välillä taisi olla mutkia matkassa.

Hypyt aloitettiin ristikolta. Vähän haparoiden osuttiin esteelle ja päästiin siistillä hypyllä yli. Myötälaukat hoideltiin jälkikäteen. Olikohan toinen vai kolmas esteelle lähestyminen kun tamma päätti ettei oikeastaan huvittaisi ja rupesi kiemurtamaan sivuun. En suvainnut tällaista ja pikkuesteethän pääsee vaikka ravissa. Sen jälkeen suurempaa venkulointia ei enää tullut. Taidettiin tulla pari estettä samalla kierroksella päädyn kautta ja sitten ruvettiin tulemaan suoraa linjaa. Oli sellainen olo ettei tamma olisi hypännyt moneen vuoteen.

Keskilinjan esteet tultiin siis suoralla linjalla. Ensin oli puomi, ristikko ja puomi. Taisi olla jotain puomeja ohjaamassa matkaa. Lähestyminen tuli joka kerta suht siististi ja suoraan mutta väliin mahtui mutkaa ja kiihdyttelyä. Yllättävän hyvin tästä selvittiin ja yllättävän nopeasti meno lähti paranemaan. Esteet nousivat pikkuristikoiksi ja jätettiin kolmas askel pois kun tamma rupesi imemään. Vaikkei ollut juuri aikaa ajatella niin osasin tehdä suht fiksuja päätöksiä. Tamma rentoutui ja meno suoristui.

Lopulta tultiin linja peräkkäin ensin oikealta, sitten vasemmalta pikkupystyinä. Meni oikein kivasti. Ja kun esteitä nostettiin 10 cm n. 75 cm korkeuteen niin sain toisen oikein siistin kierroksen. Myötälaukat ja rennot, sujuvat hypyt. Naureskelin opelle että vaati keppien noston että kuskikin rupesi skarppaamaan.

Oli oikein kivaa ja tykkäsin tammasta. Juuri tällaisista tulevat ne parhaat onnistumiset että noustaan vaikeuksista voittoon. Kehuin tunnin jälkeen tammaa tallinpitäjälle ja ope oli kuulemma kehunut menoamme. Lämmitti mieltä.

Ongelmia:
alkuun pudotteli laukkoja pois
pukitteli laukannostoissa
meinasi mennä pari kertaa esteistä ohi

Parannusta:
ei kieltoja
parannettiin huimasti loppua kohti

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Yhä vääriä laukkoja!

Sunnuntaina oli taas maneesitreenien vuoro. Tällä kertaa mentiin ekaan ryhmään ja oltiin 5 ratsukon ryhmissä.

Alkuverkasta asti Hemppa oli ihan hyvä ja tasainen. Tultin ravipuomeja ympyrällä isolla askeleella. Hemppaakin sai pyytää eteen. Välillä säädin laukkaa koska en saanut vasenta laukkaa rullaamaan kuten halusin.

Hypyt aloitettiin kolmelta ympyräkavaletilta. Nämä menivät jo yllättävän hyvin vaikka tuntui ettei hevoseen ollut oikein otetta. Vasemmassa kierroksessa tuli käsky taivuttaa paremmin sisäjalan ympäri. Näissäkin sai sujua eteen.

Sitten tultiin pysty, päädyn kautta ympäri ja lankku, kaareva 4 - 5 laukkaa takaisin ekalle pystylle ja kulman ympäri seuraavan lävistäjän pysty. Myöhemmin muistaakseni vähän eri variaatioilla. Tänään ratsastin muuten huolellisesti mutta lävistäjäpystyllä laukka ei vaan vaihtunut. Se jäi kaivelemaan eikä siihen saatu riittävästi sakkokierroksia.

Lopuksi saatiin hypätä vielä n. 80 cm korkeudella rata. Lähtiessä yritin huudella opelle että voisin nyt ottaa tukiopetuksen tms. että saataisiin meidän virheemme korjattua. Ei jäätymisiä, ponnistuspaikat ihan kelvollisia mutta yhä vain väärä laukka. Tuntui siltä ettei ope katsonut vaan keskittyi muualle.

Loppuverkassa Hemppa oli taas ihan ok ja hyvä muttei parhaimmillaan loistelias.

Tänään sain kuskinakin ja ajoin Hempan ja Masan takaisin tallille. Ei ongelmia ja kahden hevosen purku kahteen pekkaan yhdellä kerralla onnistui aivan yli odotusten. Molemmat olivat todella fiksusti!

Ongelmia:
lävistäjäesteeltä taisi tulla joka kerta väärä (vasen) laukka alas
kertaalleen vaihtui vääräksi (vasemmaksi) myös suoralla

Parannusta:
aktiivisuus oli suht ok
ponnistuspaikat oli yhtä kavalettia lukuunottamatta hyvät
väkimäärästä huolimatta ehdittiin hypätä ihan hyvin

lauantai 2. joulukuuta 2017

Aamumaasto

Lauantaina minulla ja Hempalla oli maastopäivä. Lähdettiin jo aamusta (normi-ihmisten aamupäivä) eikä kuulemma ollut kiirettä takaisin. Pari astetta pakkasta ja aika harmaata, loppureissusta satoi lunta. Tiet olivat hyvällä lumipohjalla.

Lähdettiin nyt tietä pitkin kohti Shelliä. Meinasin mennä suoraan metsään mutta lopulta päädyin ottamaan vielä pienet laukkapätkät tiellä. Hemppa oli menossa mutta kuunteli. Metsässä oli niin paljon lunta että pysyttiin samoilla renkaanjäljillä kuin viimeksi. Tosin nyt mentiin lopussa renkaanjälkiristeyksestä ohi ja palattiin tielle lähempänä rataa. Taas mentiin metsässä kaikki askellajit.

Seuraavalla tiepätkällä otettiin alamäen jälkeen ravin kautta laukkaan. Yhä piti jarrutella välissä muun liikenteen takia. Mutta nyt otettiin pieni spurttipätkäkin auton perään. Hyvin läksi.

Seuraavaksi vastaan tuli raviheppa kärryt perässä. Himmasin laukasta käyntiin kun huomasin sen etäällä. Hemppa töksähti pysähdyksiin. Ravuri tuli ravilla aika lähelle ja Hemppa ehdotti jo pyörähtämistä tulosuuntaan (eli poispäin tallilta). En suvainnut. Lopulta ravuri pysähtyi ja päästiin käynnissä ohi. Hemppa oli hetken vähän säpsympänä mutta jatkettiin silti laukkaa. Kun poikettiin Kotakankaan lenkin suuntaan metsään niin säikkyi liikennemerkkiä. Itseäni jännitti eniten kyltit että hirvenmetsästys käynnissä. Mentiin siis vihellellen metsään. Pauke kuului onneksi paljon kauempaa.

Tämä pätkä oli aurattu hyväksi, joten hetken kävelyn jälkeen jatkettiin maltillisella ravilla. Tielle tultuamme pohdin hetken että tallille vai pellolle. Päädyin jälkimmäiseen. Jatkettiin tietä pitkin ravissa eikä tänään tuijoteltu konttia. Vastaan tulleet koirat ihmisineen väistivät risteykseen.

Otettiin laukat mennen tullen autiotalon ohi. Pohja oli hyvä eikä Hemppa jaksanut enää kiirehtiä. Hyvin maltillisesti mentiin. Käytiin pellon reunassa asti. Olisin tullut metsäreittiä takaisin mutta sitä ei oltu aurattu. Pellolle asti en jaksanut lähteä, sitten olisi tullut taas paljon lisää matkaa. Siitä siis pienen laukkapätkän kautta rauhallista ravia Isolan kulmille ja loppumatka käynnissä.

Vielä ehti tulla vastaan muutama auto, mönkijä (Hemppa ei välittänyt), tallikaverit ja lähes sama ravuri uudestaan mutta onneksi ehdittiin risteyksestä alta pois.

Reissulle mittaa tuli 14 km ja aikaa kului 1,5 tuntia. Huiput olivat 43,1 km/h.

Metsässä.

Ongelmia:
ravuri jännitti
pari hätkähdystä ravurin jälkeen
metsässä oli paljon lunta

Parannusta:
meitä ei ammuttu hirvinä