maanantai 29. helmikuuta 2016

Auringonpaistetta ja koulutuplat Ressulla

Maanantaina paistoi aurinko kun menin tallille. Ihana kevätkeli. Porotus lämmittikin lähes nollaan vaikka pari tuntia myöhemmin pimeässä oli taas jo lähempänä -10°C. Ensimmäinen tunti meni auringossa ja kuudenkin tunti alkoi valoisalla. Ratsuksi osui salainen toiveratsuni Ressu. Toiselle tunnille oli merkattu Limoza.

Hoitaessa poni oli kiltisti. Satulointia kohennettiin vielä kentällä, sillä tänään satula oli liian takana. Ekalla tunnilla oli 5 ratsukkoa. Kenttä oli oikein kivalla lumipohjalla.

Aloitettiin lyhentämällä ohjia oikein hissukseen. Poniin ei ollut oikein otetta. Ensimmäiset käyntivoltit oli kaameita ja muoto kaikkea muuta kuin pyöreä. Ei irtoa uralta, ei taivu, kaatuu sisään. Kun lähdettiin raville tuntui että poni on n. 30 % avuillani. Ravissa voltit oli kuitenkin jo tunnistettavia. Yritin vaikka ja mitä mutta tuntui että poni vain luikerteli alta enkä saanut sitä tasaiselle tuntumalle saati ohjan ja pohkeen väliin. Yritti olla vasemmalta tyhjä ja oikealla senkin edestä.

Laukkaa otettiin keskemmälle pitkälle sivulle. Nostot oli tänään tosi nättejä. Tosin muutaman kerran tuli väärä. Vasen tuntui olevan ponille mieluisampi. Laukkojen alkaessa hallinta oli noussut 32 prosenttiin. Alkuun pullahdeltiin reitiltä, raippa ulkokädessä lohdutti.

Loppua kohti poni rupesi väläyttelemään parempia pätkiä. Tasaisen tahmea ei onneksi ollut missään vaiheessa vaan eteni paljon Eemeliä paremmin. Mutta välillä piti muistuttaa. Laukassa vain rullasi omasta halustaan.

Väliin annettiin hissukseen pidempää ohjaa. Kaikkea muuta kuin tasaista mutta kyllä se poni sinne ohjan perään lopulta aina venytti.

Tunnin loppuessa ope kysyi että tahtoisinko mennä toisenkin Ressulla. Totta hiivatissa tahdoin! Poni yritti olla eri mieltä ja useamman kierroksen vietti vahvasti portille. Lopulta malttoi taas keskittyä hommiin. Tällä tunnilla ratsukoita oli kivasti vain 3.

Jatkoin edellistunnin ahaa-elämystä tasaisesta ulkotuesta ja pohkeella sitä kohti ratsastamisesta. Mitään pahoja huononnuksia ei tullut vaan kun taas aloitettiin puolipitkällä ohjalla niin jatkettiin suunnilleen siitä, mihin edellisellä tunnilla lopetettiin.

Ihan samoja juttuja ei tehty kuin edellisellä tunnilla. Silti oltiin ihan perusasioissa. Ravivolteilla poni vähän vänkäsi vastaan, varsinkin vasemmassa kierroksessa ei olisi yhtään huvittanut taipua.

Laukassa tehtiin ensin nostot samoin käynnistä kuin ekallakin tunnilla. Pitkän sivun puoleen väliin lisättiin keskiympyrä laukassa. Nostot tuli yhä tosi kivan napakasti ja ympyrälläkin sain ulko-ohjan pidettyä kädessä eli oikeassa kierroksessa poni laukkasi energisesti ja jopa pyöristyi. Vau! Ei koskaan ennen näin hyvin. Kehuin toki kovasti. Vasen oli odotetusti jäykempi suunta.

Myötälaukkojen sujuttua näin kivasti tehtiin sama vastalaukassa. Ekalla kerralla poni oli vähän löysä, pudotti raville ja vaihtoi myötälaukan. Vasen kierros taisi muuten sujua hyvin. Oikeassa suoritettiin kerran hyvin. Sitten meinasi ponilla loppua usko että oikeasti se kuski tahtoo nostaa keskilinjalla vastalaukan. Tarjosi myötäistä useamman yrityksen. Lopulta totesin että ei tämä näin voi mennä ja omin lupineni käänsin vasemmalle voltille, nostin siinä myötälaukan ja jatkoin samoilla tulilla kuviolle vastalaukkaa. Kehuin kovasti kun poni teki oikein ja sitten se uskoi että tätä oikeasti halutaan eikä ollut enempiä ongelmia. Kivan näppärästi teki vastalaukat. Samoin laukan jälkeen kulmat rupesi sujumaan ihan asiallisesti.

Laukkatehtävä taisi lopulta sujua meiltä helpoiten vaikka poni varmasi rupesi jo väsähtämään. Ekan tunnin jälkeen oli jo kostea, nyt melko märkä kaulasta ja mahan alta.

Vaan loppuraveissakaan ei vielä tasoittunut tuntumalle. Pilkkoi alas ja nousi, nyökki ja ylös. Yritin keventää käsiäni vielä lisää mutten tiedä mistä tämä jäi kiinni. Samoin yritin salamannopeasti aina kehua kun myötäsi. Selvästi ajatusta rupesi tulemaan kuitenkin oikeaan suuntaan. Ihan superlennokasta ravia en saanut ponista irti, semmoinen leiskauttelupätkä olisi ollut kiva. Lopulta ei enää kovin pitkään ravattu kun pelkäsin että lähtee huononemaan. Hyvä pätkä ja käyntiin. Käynnissä taas hissukseen pidemmät ohjat. Siinäkin oli epätasaisuutta. Ope kuitenkin lohdutti ettei poni venyttäisi eteen ja alas jos pelkäisi että nyppään sitä suusta.

Lopputunnin poninhallinta oli jo lähempänä 80 prosenttia. Ei täydellistä mutta koska ero alkutuntiin oli niin huomattava ja Ressuksi meni hyvin niin ei tähän voinut olla muuta kuin tosi tyytyväinen. Mieluusti jatkan hommia Ressun kanssa lisää lähipäivinä. Torstaille sitä jo toivoinkin.

Ongelmia:
alkuun tosi luikura
ei tasoittunut tuntumalle vaan nyökki

Parannusta:
napakat laukannostot
vastalaukat aika tyylikkäästi
tasoittui huomattavasti alkua paremmin ulko-ohjan tuelle

sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Etäisesti kouluradan harjottelua

Sunnuntaina kävin vielä iltapäivällä näyttämässä naamaa Aaltiksella. Tallille oli tullut jo toinen ratsu, joka mulla on testaamatta. Viimeisimpänä suokkitamma Tiltu, aiemmin Ulti. Vaan ei tänäänkään osunut arpa noihin vaan edellisviikon häntinä taisin saada uusinnan Eemelin kanssa. Poni oli jo hommissa ja näytti vähän turhan rauhalliselta.

Meidän tunnilla oli koulua ja ratsukoita oli 9. Tosin ekojen laukkojen jälkeen määrä putosi (kirjaimellisesti) kahdeksaan.

Eemeli oli löysä. Yritin vihtoa sen liikkeelle mutta yhä toimi vähän huonosti. Taipuikin tosi kehnosti. Ja koska väkeä oli niin paljon niin en ihan ehtinyt saada open ohjeista kiinni enkä ehtinyt esittää lisäkysymyksiä. Oikeassa kierroksessa meidän ulkolapa teki jotain. Mitä? En huomannut. Tosi paha korjata. Enemmän ulko-ohjaa ja vähemmän oikealta. Turpa kääntyi ulos. Vaikeaa. Taisin ajattaa eteen liian löysällä tuntumalla sillä kunnon tuesta ja lyhyemmistä ohjista tuli useamman kerran sanomista. Taisi se vähän parantua, ainakin paremmasta alleastunnasta tuli kehuja.

Alkuverkoissa otettiin tosiaan ravia molempiin suuntiin sekä vasen laukka. Sitten tuli hyvä tilaisuus työstää käyntiä vähän itsenäisesti.

Lähestyvien koulukisojen takia tehtiin KN:n tehtäviä. Ovipäätyyn tehtiin 10 metrin voltti (jonka alkuun ratsastin huolimattomasti soikioksi), toiselle pitkälle sivulle ns. keskiravia kahden kirjainvälin verran sekä toisen pitkän sivun keskelle 4 askelta käyntiä. Meidän onnistumiset ja laatu vaihteli aika lailla. Välillä poni jännittyi, välillä hyytyi, hetkittäin ei halunnut taipua ja onneksi oli myös pätkiä ihan kelpo. Saatiin jopa ravilisäykseen vähän eroa. Siihen olisin tosin taas halunnut paremmin open tukea sillä meni ajamiseksi ja tahti varmasti kärsi.

Lopuksi jakauduttiin vielä ympyröille. Ei mentykään pelkkää laukkaa vaan nostettiin käynnistä, laukattiin puolikas ympyrä, sitten vähän ravia ja laukannosto taas käynnistä. Käytännössä ravia ja käyntiä tuli siis noin neljännekset että saatiin kolmen ponin kanssa etäisyydet säilytettyä. Ope kaipasi sekä aktiivisempaa laukkaa että energisempää käyntiä ennen nostoa. Lähinnä vain irvistelin. Yritin jo kovasti. Yritin sitten vielä kovemmin. Laukoista tuli hetkittäin ihan napakoita ja vilauksen tuntuivat hyviltä kun poni polki alle. Puolikas ympyrä oli vaan aika lyhyt aika saada kaunis nosto (juu ei), ratsastaa laukka aktiiviseksi sekä valmistella siirtyminen raviin. Ravisiirtymät onnistuivat kuitenkin ihan ok sekä laukasta että käynnistä. Oikeaan kierrokseen oli taas ongelmana etten saanut ponia kunnolla vasemman ohjan tuelle ja pidin liikaa oikeasta.

Ympyrällä loppuun ravatessa homma säilyi vielä kuosissa. Vaan kun mentiin suoralle uralle niin poni lähti leviämään. Mutkaantui ja asetus katosi. Kauniit kulmataivutuksetkin menivät hukkaan. Eikä edelleenkään liikkunut kuin komentamalla. Lopuksi ei olisi halunnut taluttua kaarrostakaan pois. Motivaatio näemmä aika nollissa kun ei talliinkaan tehnyt mieli.

Ongelmia:
eteneminen
lievä epätasaisuus
mystiset vinoudet

Parannusta:
hyviäkin hetkiä

Täydellistä maastoilua

Sunnuntaina lähdettiin jo aamukähmään tallille. Tiimimaasto luvassa. Hemppa ei ole pariin viikkoon tainnut maastoillakaan ja silloin innostui kiihdyttelemään kuulemma omiaan.

Ai mikä sähkö? Näin löysin Hempan tarhasta.

Tänään lähdettiin me edeltä kohti Reinin lenkkiä. Sekä mulle että Kaisalle käymätön paikka. Hilima tohisi takana siihen malliin että päästettiin se suosiolla ohi. Vaan laukkapätkällä halusinkin keulille. Pitihän Hempan päästä vähän päästelemään höyryjä. Pohjakin oli hyvä eikä koko reissun aikana tullut ainoatakaan autoa vastaan. Ekalla suoralla pyysin sitten Hemppaa vähän eteen ja GPS sanoi huipuiksi 44,1 km/h. Semmoinen olo että olisi mennyt vielä lujempaakin jos olisin pyytänyt. Jarrut ei olleet ihan salama-asetuksilla mutta hyvin hidasti.

Ensimmäinen radan ylitys oli Hempan mielestä reissun jännin kohta. Maa kumisi kiskojen vieressä omituisesti kavioiden alla. Käytiinpä tämä eestaas kun yriteltiin houkutella Vakekin mukaan. Ihan rennosti ei mennyt mutta ylittyi.

Sitten alkoi reitin uusi osuus. Hiljaista autotien laitaa Muhoksen puolella. Käyntiä pitkät pätkät. Hilima tohisi yhä edeltä ja Vake hissutteli perästä. Oli ainakin kunnon välimatkat. Maisemat oli kauniin talviset ja taivaalta satoi isoa lunta. Aurinkokin rupesi pilkkimaan loppumatkaa kohti enemmän ja enemmän.

Toinen radan ylitys arvelutti ruunaa ehkä äskeisen kokemuksen takia. Tämä ei kuitenkaan kopissut, joten alkuun päästyään ylitti sen paljon paremmin.

Reinintiellä ravattiin metsässä ja peltoaukealla otettiin laukkaa. Me mentiin laukassa edeltä. Siinä sai vähän himmailla ettei menty kovin lujaa. Sitten takaa tuli vastaus että saa mennä vähän lujempaakin ja yhä Hemppaa sai pidellä ettei menty ihan huippunopeuksia. Kivan rennosti laukkasi. Jäi toki vähän semmoinen olo että olisi voinut mennä paljon pidempäänkin ja paljon lujempaa.

Reitti jatkui yhä autoilla ajettuina, samoiltiin metsässä ja peltoaukeilla käynnissä. Hemppa rauhoittui kivasti. Ravissakin muistin että voin ottaa ruunan pidätteillä kuulolle. Ravin laatu parani hyvin. Kun meinasi takoa niin himmailin vauhtia.

Rajaus jäi ahtaaksi.

Loppumatkasta tuli muutamia ihmisiä näköpiiriin. Puukasamiestä Hemppa vähän säikähti. Nopeasti mielentila muuttui. Onneksi hypähti taas vain pari askelta eteenpäin. Suurimman osan käynneistä oli ihanan rentona. Vaan eipä siinä käynnissä kavereiden ympäröimänä mitään hätää pitäisi ollakaan.

Pakkasta oli n. -7°C. Varpailla oli aavistuksen viileä mutta keli ja vaatetus oli kyllä aika täydellisiä. Eikä ratsusta tai seurastakaan löydy valitettavaa. Reittikin päätyi uudeksi talvisuosikikseni.

Kieltä en kuvatessa edes huomannut.

Ongelmia:
muutamat pienet säpsyt
kopiseva radan ylitys vähän jännitti
tosi hyvältä tuntunut käynti näytti kuulemma takaa vähän löysältä

Parannusta:
huippukeli
kivan rentoa menoa
uusi suosikkilenkkini

Tältä meidän reitti näyttää kartalla.

lauantai 27. helmikuuta 2016

Rentoa koulua ja etukenotuksen etsimistä pikkuhypyillä

Lauantaina päädyin taas Tallinmäelle Hempalla tuplille. Alle koulua, perään ns. estetunti. Kouluporukassa oli pitkästä aikaa vain 4 ratsukkoa.

Hempan kanssa pitäisi keskittyä pysymään paikallaan. Taas se kaarrossa hyöri poikittain ja kun säädin jalustimia niin yritti hiippailla. Käynti oli kuitenkin ihan reipasta eikä ponnettomuudesta tullut sanomista. Opena oli sama sijainen, joka meitä jokunen viikko aiemmin hyppyytti.

Tehtiin tänään pääty-ympyröitä sekä loivia kiemuroita. Alun pienen ravipätkän jälkeen aika käyntivoittoista. Loivien kiemuroiden keskelle lisättiin voltit ja loppuun väistätys. Hemppa hoiti väistöt yllättävän hyvin. Pääty-ympyrät tehtiin ravissa, myöhemmin laukassa. Laukat ei rullanneet kovin hyvin eikä oikein lähtenyt jalasta eteen. Rallateltiin ensin kierros ympäri mutta parani vain hitusen. Onneksi loppuun tuli hyväkin pätkä laukassa ympyrälle ja Hemppa rentoutui.

Välikäyntien jälkeen jatkettiin estetunnilla. Nyt ratsukoita oli 5. Tai enemmän se oli puomeja ja kavaletteja. Neljä maapuomia tultiin ensin rennosti käynnissä. Aurinko paistoi maneesin pohjaan ja teki ruutuja mutta ei juuri haitannut hevosia. Sitten tultiin samoja puomeja ravissa. Tajusin että kun mukana oli ponikin niin välit on varmasti vähän lyhyehköt. Hemppa hoiti tämän kivasti. Toiselle pitkälle sivulle tehtiin alkuun ravista käyntisiirtymä. Se tuli kivasti vetämättä. Myöhemmin tehtiin ravilisäys. Vauhtiin tuli hyvät muutokset mutta tahdin säilymiseen olisin voinut ottaa vähän tukea ulkopuolelta.

Hypyt aloitettiin pelkillä puomeilla. Pitkä lähestyminen lävistäjällä. Puomien yli ja seinälle käyntiin. Vaihdoista ei tarvinnut välittää. Yritin keskittyä pitämään saman laukan mutta se olikin tosi vaikeaa. Ei oikein rullannut. Ympyrällä vielä jotenkin mutta kun linjattiin esteelle niin Hemppa laukkasi melko paikallaan. Puomeilla tiputti raville ja käyntisiirtymä meni etupainoiseksi vetämiseksi. Ei hyvä. Seuraavalla kerralla päästiin puomien yli laukassa mutta käyntisiirtymä oli yhä aika ruma. Tämä ope ohjeisti että jos ratsu nostaa päätä niin kuski nostaa samalla käsiä. Tästäkin on eri koulukuntia.

Sitten este nousi pieneksi pystyksi ja sai jatkaa laukassa päätykaarella toiselle pystylle. Sen jälkeen piti ottaa ravin kautta käyntiin. Laukat ei vaihtuneet hypyissä, joten korjattiin ravin kautta. Siitä ruunalle plussat että vaihtoi tosi sukkelasti kun vaan sain raville. Yhä käyntijarraus meni vähän pitkäksi.

Liekö tämän takia että lopputunnin tuntui ettei Hemppa ottanut pidätteitä kunnolla vastaan vaan nyki kuonoa pidemmäksi ja veti takaisin. Ei hidastanut. En tykännyt. Kun yritin vähän säätää ravissa niin käskettiin takaisin käyntiin.

Välissä hypättiin jumppasarjaa. Alkuun puomi, pysty, puomi. Ihan ok mutta ope ohjeisti istuntaani enemmän etukenoon. Vatsalihaksia tiukaksi ja liika notko pois selästä. Ohjia vähän lyhemmäksi, kättä ylemmäs ja tasainen ylävartalo. Hemppa suoritti ihan asiallisesti. Tosin kerran unohdin suoristaa enkä edes huomannut. Vaikka kaikki nousi pystyiksi niin silti loikki ok. Tosin joka ikinen kerta vasen laukkamme kääntyi linjalla vääräksi. Yritin korjata mutten onnistunut.

Loppuun tultiin lävistäjäesteitä toisin päin. Kaarella lyhyt lähestyminen oikeassa laukassa. Toivottiin vaihtoa, pitkä jättö ja pitkä lähestyminen seuraavalle, vaihto ja päätyyn kaarre oikealle. Tultiin kaksi vai kolme kierrosta. Laukka taisi vaihtua kerran. Muuten vaihdettiin ravin kautta. Vielä vähän lisää nopeutta korjauksiin. Jälkimmäiselle oli hankala saada suoristettua mutta nyt sentään tajusin yrittää. Hyppäsi siksi vähän reunasta.

En tullut tästä tunnista kovin onnelliseksi. Sangen hämmentyneeksi kyllä. Kun muut opet syyttää liiallisesta etukenosta niin täällä vasta kun kuvittelin itseni 30° etukenoon niin olin kuulemma suorassa. Tuntikaveri tosin tunnin jälkeen kommentoi etten ollut takakenossa vaikka siitä minua kuulemma haluttiin pois. Ymmärrän kyllä open metodit mutta vaikea uskoa että oma tuntuma olisi ihan niin pahasti pielessä. Hemppa olisi voinut laukata iloisemmin eteen. Ehkä löysähkö laukka oli osasyy vaihtojen puuttumiseen. Tuntuma laukkaan olisi muutenkin ollut kiva saada paremmaksi. Nyt se jäi uupumaan. Välissä ruuna vähän heräsi hommiin mutta kunnon imua ei ollut. Loppua kohti nostot kyllä lähti lennokkaammin. Vaikka välillä tuli vääriä.

Tahtoisin hinkuttaa Hempan omiin säätöihini ja mieluusti niin ettei sillä menisi välissä kukaan muu. Odotellaan sitä aivohäiriötä kun rupeaa tuntumaan siltä että oma Hemppa olisi tosi hyvä juttu. Lohduttavaa että koulutunti tuntui kuitenkin menneen ihan ok. Ehkä pahin kolaus itsetuntoon oli se, kun kuvittelen olevani hyvä korjaamaan ratsastustani ohjeiden mukaan ja tuntuu että tänään epäonnistuin siinä.

Ongelmia:
laukka ei oikein rullannut
kuskin keskivartalo
näkemyserot etukenosta
laukanvaihdot hypyissä
ei pitäisi ottaa itseään niin vakavasti

Parannusta:
väisti yllättävän hyvin
koulutunnilla suht taipuisa Hempaksi
jumppalinja meni helposti

torstai 25. helmikuuta 2016

Täsmäohjeilla autuaaksi

Tänään sain jatkaa koulutreenejä Limozalla. Seuraavan viikon toiveeksi haaveilin Ressua.

Limoza oli alkuun vähän löysä. Pitkin ohjin ohjautui kuitenkin hyvin. Käynnissä tehtiin ensin pysähdyksiä. Pysähtyi ihan asiallisesti mutta yleensä takaset ei olleet tasan. Tasoittui muuten ihan hyväksi.

Ravissa pakka säilyi hetken kunnes lähti leviämään. Vasempaan kierrokseen tuli täsmäohjeet ja meno parani. Ulkotuki ja sisäjalasta eteen. Aseta sisään. Tehosi ja tuli paljon paremmaksi. Suunnan muutoksen jälkeen olin taas hukassa. Yritin kaikenlaista mutta tamma tuntui vaan löysältä eikä edes edennyt kunnolla. Yritin hakea ulkoa tukea mutta vasen ohja oli tosi tyhjä. Oikeassa oli kiinni senkin edestä. Irrottelu ja asetukset eivät tuoneet apua. Vasta kun ope käski taas kunnolla ratsastaa sisältä eteen ja pitää ulkoa vastaan eikä antaa lähteä kiihdyttelemään sekä asettaa muttei jäädä sisältä vetämään niin parani. Hienoa että ongelmiin löytyi näin hyvät ohjeet. Surullista etten keksinyt näitä itse.

Harjoitusravissa tehtiin kolmikaarisia kumpaankin suuntaan. Ope käski yhä ratsastaa eteen. Muttei lujempaa. Täällä "eteen" tarkoitti siis että takasia paremmin eteen. Omassa päässäni tulkkasin sen takasia alle ja energisemmäksi, korkeampaa liikettä. Alkumateluun olisi mielestäni sopinut kyllä ihan eteenratsastuskäskykin. Kummasti vaan meno parani ja unohdin ajatella ongelmia. Tamma tasoittui kahden ohjan tuntumalle ja taipui. Kaarteissa piti yhä aktivoida sisäjalalla takasia ja rytmittää raipalla. Eihän siihen mitään tappelua tarvittu. Ihan vähän kinaa vain. Lopulta tarvitsi vain muistaa pitää aktiivisuus yllä. Matelukin katosi. On tämä kumma laji. Ihanasti paremmin taas kuin eilen.

Ongelmia:
en osannut ratkaista alkutunnin ongelmia itse
en aina ymmärtänyt opea ("eteen")

Parannusta:
open täsmäohjeilla parani

Piilolaiska ja lapamato

Tänään sain jatkaa Lidan kanssa. Sain luvan myös varustaa tamman itse (uusi ohje että henkilökunta varustaa) eikä äkäillyt. Neljä kenkää ja kantahokit. Jo oli aikakin.

Ratsukoita tunnilla oli tänään hurjat 5. Käynnissä Lida oli yllättävän tasainen. Ravissakin toimi suunnilleen. Vasen kierros oli vähän huonompi. Keskityin taas pitämään tamman suorana ja siitä tulikin kehuja. Mutta löysyydestä ei. Yritin herätellä Lidaa liikkumaan ja lopulta virkosikin. Mutta omaa intoa ei ollut tarpeeksi. Ravissa ja laukassa tultiin puomien yli. Tehtiin myös siirtymiä ensin käynti-ravi, sitten ravi-laukka. Tasaisessa rytmissä osui parhaiten puomeille. Myötälaukat säilyi aika hyvin. Verkassa tultiin suunnanvaihtoeste kerran vai kahdesti. Laukat vaihtui!

Ensimmäisenä esteenä tultiin siirtymien joukossa yksittäistä ponnistuspuomilla varustettua pystyä. Lida hyppäsi ihan hyvin ja piti myötälaukan. Minä taas ylihyppäsin. Toiseen suuntaan esteen jälkeen linjalla piti ottaa raviin. Ope yhä valitti että vaikka Lida hyppää niin tulee löysästi ja käski jättää esteen jälkeiset ravit pois ja ratsastaa eteen.

Sitten tultiin kolmen ristikon innarijumppaa, jonka perässä oli ensin puomikasa, myöhemmin okseri. Itse taas pompin liikaa jumpalla. Kolmella laukalla ei mahduttu väliin. Okserille väliä lyhennettiin ja kahdella meni hyvin. Lavat taakse hypyissä oli käsky. Eihän sitä hypyssä muistanut. Okseri nousi ja korkeimmillaan oli 90 tai 95. Helposti yli.

Sitten tultiin 5 hypyn rata kahdesti. Suunnanvaihtoeste vasemmasta oikeaan, kaareva linja pystyltä viuhkalle 3 tai 4 askelta, kaarre takaisin pystylle ja suunnanvaihtoeste toiseen suuntaan taas vasemmasta oikeaan. Vasen laukka löytyi meille parhaiten. Ekallakin kierroksella taidettiin pudottaa jotain. Viuhkalle tultiin ensin ahdas 4, toisella kierroksella taisi tulla kolmella. Laukat vaihtui huonohkosti ja tokalla kierroksella pudotettiin ainakin 2. Korkeudet mukavia eli ehkä 80? Unohdin taas ajatella lapojani. Voihan mato!

Loppuverkassa vasen kierros oli yhä vähän hankala. Oikeaan toimi ok. Tunnin jälkeen hoitaessa ei edes luiminut.

Ongelmia:
loppuun pudotteli
tamma oli vähän löysä

Parannusta:
saatiin alkuun vaihtoja
myötälaukatkin pysyi aika hyvin

keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Mekaanista ratsastusta ja onnistumispaineita

Keskiviikkona arvasin ratsuni väärin. Kuvittelin Ressua (joka on talvilomavuokrattu) tai Sokeria. Tulikin Limoza. Joka onneksi oli jo harjattu kun pääsin paikalle.

Selkäännousussa tamma malttoi seistä aloillaan mutta tilsojen poisto minä kyydissä ei tänään onnistunut vaan pakitteli. Piti tulla itse alas selästä putsaamaan jalat ja sitten malttoi seistä. Ratsukoita tunnilla oli 4 ja keli oli aavistuksen nollan alla.

Ratsain käynti oli taas hieman tahmeaa. Ilman tilsoja liikkui onneksi paremmin. Heti alkutunnista asti taisin yrittää vähän liikaa ja meni kinasteluksi. Ehkä enemmän jalkoja olisi auttanut. Otettiin ihan hyvät käyntipätkät alle eikä haitannut yhtään. Tehtiinpä yksi takaosakäännöskin mutta oli pikemminkin napaosakäännös. Aika kamala. Pysähdyksiin tuli kättä vasten mutta seisoi aloillaan. Lähti ihan nätisti liikkeelle ja raviinkin. Ravissa yritin pitää ulko-ohjan tuella mutta jotenkin kädet seilasi. Oikeaan ohjaan puri kiinni ja vasen oli tyhjänä. Kulmat kaaduttiin molempiin kierroksiin aluksi sisään. Vasta kun mentiin ympyrällä muutama kierros niin että oikeasti pidin ulko-ohjan kädessä ja tamma alkuun tuijotteli ulos niin siitä rupesi pikkuhiljaa paranemaan. Ei ollut kunnolla läpi kun nousi kulmissa ja muutenkin, mutta parempia hetkiä.

Otettiin tänään laukkaa pitkällä sivulla ja ympyrällä. Maanantain huokailuni muustakin kuin suoraan laukkaamisesta oli kuultu. Ajattelin pikemminkin siirtymistä ajatuksella alaspäin. Tänään ohje oli valmistella kaikki huolella. Laukat nousi näppärästi, tosin turpa kävi nostoissa korkealla. Ehkä olisi pitänyt kokeilla nostoa pienemmillä avuilla. Laukassa tamma ei oikein liikkunut. Kuskille tuli ohjeita rennoista hartioista ja lavoista taakse. Kallistin sitten koko yläkroppaa taakse eikä ollut hyvä. Ravissa taas piti pitää kädet kropan vieressä. Yritin herätellä tammaa laukkaamaan paremmin eteenpäin mutta jäykistelin itsekin. Laukan lyhennyksestä pudotti aina raville.

Vasta lopputuntia kohti tajusin että ratsastan mekaanisesti enkä tunteella. Yritin päästä alisuorittamisen keljutuksesta yli ja ruveta tunnustelemaan tammaa. Kummasti auttoi ja loppuraveissa kulki jo aika hyvin otteessa. Tasaisena ja lähes pidätteisiin vastaten. Yhä olisin kaivannut vähän korkeampaa muotoa ja pidempää askelta mutta oma ratsastus oli liikaa haahuilua.

Ongelmia:
alkutunti
laukka ei rullannut eteen

Parannusta:
loppu

tiistai 23. helmikuuta 2016

Onnellistumassa rentoa hevosta hakien

Tiistaina jatkuivat onneksi Holopaisen koulutunnit myös tälle vuodelle. Tokihan sinne piti tuppautua. Koen että nämä ovat tehneet ratsastukselleni hyvää. Nyt kevään tunnit oli tarkkaan aiheitettuja, tänään oli: 1. Harjoitellaan pään ja kaulan kontrollointia tavoitteena rento ja luottavainen hevonen. Tallilla oli paikallinen pakkanen, sillä omalla pihalla näytti -5°C ja tallin pihalla -10°C.

Tänään ratsukoita tuli täydet 6 ja taisipa useampi jäädä varasijoillekin. Ratsukseni osui pitkästä aikaa Saku. Henkinen valmistautumiseni etukäteen taisi kyllä tähdätä tähän. Tänään osasin olla tarpeeksi napakka ruunaa hoitaessa, joten ei luuhannut omiaan eikä yrittänyt karata.

Ratsain alkutunti oltiin ensin teoriatasolla taas asioiden ytimessä. Hevosen motivaatiot ovat ruoka, kaverit (lauma) ja turva. Tunnustan että pohdin näitä tänään pyöräillessä pois töistä.

Alkuun oltiin taas käynnissä keskiympyrällä ja tehtiin sisäohjalla (unohtamatta pohkeita) taivutuksia sisään ja myödättiin ulkoa. Pientä venkoilua oli alkuun. Myös lyhyempien ohjien hyväksymisessä. Tappelemaan en lähtenyt vaan lähdettiin työstämään asioita. Käynnissä tehtiin oikeanlaisia asioita mutta kunnon naksahdusta ei tullut. Ulko-ohjalla lyhennettiin askelta. Lyhensi kyllä mutta toimin vähän turhan mekaanisesti.

Sitten saatiin vapaasti lähteä pääty-ympyröille työskentelemään ravissa ja laukassa. Saku jopa lähti vähän hitaasti raviin. Ravissa oli alkuun aika samanlaista kunnes tajusin rentoutua ja lakata vetämästä niin paljon. Kun ope vielä hoksautti että käynnissäkin ruunalla on aika kiire ja oikeasti rupesin kontrolloimaan nopeutta ulkoa ja ohjastuntuma pääsi elävämmäksi niin ravista tuli aika kiva. Oikealle taipui huonommin mutta asiallisesti meni molemmat suunnat.

Yritin myös laukata. Alkuun tuntui että meinaa jäädä yritykseksi. Sinnikkäästi yritin nostoa käynnistä ja ravista. Vasta kun vähän kiivastuin (raippaakaan ei ollut) niin laukka nousi. Jatkossa päästiin laukkaan helpommin. Laukkakin oli ihan ok. Oikeassa kierroksessa vähän kiihtyi kun löysäsin ulkoa. Vasemmassa unohdin tätä testailla niin paljon kuin olisi pitänyt. Positiivista oli että pääty-ympyröiden kuvio oli tänään paljon asiallisempi. Toki muutaman kerran pudotteli raviin mutta lopulta sain korjattua tosi hyvin takaisin laukkaan.

Ravista tein vielä hidastuksia, käyntisiirtymiä ja pysähdyksiäkin. Heräsihän se ruuna kuuntelemaan ja hidastamaan heti eikä vasta kierroksen päästä. Parhaimmillaan tuntui kivan ryhdikkäältä. Ei ollut tänään edestä raskas eikä nykinyt ohjia. Eikä kiirehtinyt pahasti. Omat mielikuvat olivat kohdillaan. Ope käski ajatella itseään jonkun ryhdikkään kouluratsun kyydissä. Tämä näemmä auttoi. Osasin sitten nostaa katseenkin eteen. Tästäkään ei kyllä taidettu sanoa.

Loppuun vielä kevennettiin hetki. Paketti pysyi muuten kasassa mutta satula tuntui keikkaavan vasemmalle. Vyö oli tiukka mutta tunne säilyi. Harjoitusravi sujui paljon helpommin.

Tästä tunnista tulin onnelliseksi. Onnellisuus on kuulemma tärkeintä sanoi ope. Toivoin että Sakullakin olisi ollut kivaa ja ihan tyytyväiseltähän se näytti.

Tunti lopetettiin puhumalla siitä että kun lähdetään liikkeelle niin kaikista tärkeintä on rentous. Heti perään tulee tasapaino. Vasta näiden jälkeen voi ruveta keskittymään suoruuteen.

Ongelmia:
alkuun vastusteli lyhyempää ohjaa
laukannostot
välillä raviinkin oli hankaluuksia päästä
unohdin etten saa antaa ruunan juosta omaa vauhtiaan käynnissä

Parannusta:
liian pitkistä ohjista ei tullut sanomista
kun lopetin vetämisen ja keskityin tunteeseen meno parani
ravista tuli kivan ryhdikästä ja kiireetöntä
laukassa pysyi pääty-ympyrällä aiempaa paremmin ilman kulmien nuohousta

maanantai 22. helmikuuta 2016

Jälleen vompatti

Tällä viikolla oikeat vakitunnit oli käytännössä peruttu hiihtoloman takia. Maanantaina oli kuitenkin yksi tunti, jolle tottakai osallistuin. Ratsuksi sain Rozen. Ratsukoita tunnilla oli 4. Sen verran taisin olla eilisestä uuvuksissa että tänään täsmämarkkinointi ei toiminut ja skippasin lisäksi tarjotun itsenäisen. Keli oli niukasti miinuksella, kuumahan siellä tuli.

Viikonloppuna julmasti lisääntynyt lumipeite ei haitannut menoa eikä tilsoja tullut. Alkutunti pyöriteltiin ensin hetki käyntiä, sitten 3 sivua ravia ja yksi käyntiä. Joitain voltteja ja ympyröitä. Ohjeita tuli lähinnä tamman lyhentämisestä. En kiirehtinyt sillä en halunnut tapella asiasta. Pitkälle sivulle nostettiin käynnistä laukka. Laukat nousi säpäkästi ja kulki hyvin suoraan. Alaspäin siirtymiin pitäisi keskittyä vielä paremmin. Laukkojen aikana heräsi kivasti liikkumaan muutenkin.

Ravissa oli hyvin säätövaraa ja toimi pelkällä istunnalla. Läpi tunnin kyllä nyki ohjia satunnaisesti. Välillä lähti pelkät kädet, välillä keikahti koko kuski etukenoon. Olisi pitänyt puuttua niihin napakammin.

Tehtiin vielä käyntiväistöjä uran sisäpuolelta uralle. Ensimmäinen eli oikea kierros ja oikean pohkeen väistö sujui paremmin. Sain väistöön jopa tahdikkuutta ja vähän laatua. Jälkimmäinen suunta oli hankalampi. Juurisyyksi paljastui etten saanut ratsua oikean ohjan tuelle ja siksi pidätteet ulkoa eivät meinanneet mennä läpi. Olisi halunnut vain puskea lapa edellä mutkalle. Vaan saatiin näistäkin väistöksi tunnistettavaa menoa.

Ravi ei tänään noussut ihan yhtä huippuunsa kuin viime viikolla. Eteni kuitenkin kivasti. Loppuraveissa salakavalasti nyki itsensä pidemmäksi ja piti taas kasailla pakettia nippuun. Välillä myös innostuessaan kuunteli pidätteitä huonommin. Tein välillä omia siirtymiä ja niissä toimi hyvin. Pysähtyi oikein asiallisesti. Loppuun pyöritettiin vielä käynnissä voltilla hyväksi. Tänään malttoi olla eikä nykinyt. Niskakin ylhäällä eikä takasetkaan kai enää laahanneet pahasti. Pitkät ohjat nakkasin kerralla ettei päästy siihen nykimiseen.

Ongelmia:
ohjien nykiminen
kuski kallisteli välillä kaulalle nykimisen mukana
vasemman pohkeen väistö oli hankalampi

Parannusta:
ei tuijotellut
laukat nousi hyvin
laukkasi suoraan ja reippaasti
ravi säätyi istunnalla
ei ollut edestä raskas
yksi tosi hieno pysähdys
taisin istua paremmin kun ei tullut sanomista käsistä, kyynärpäistä tai etukenotuksesta

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Tuplanollanelonen Hempalla kisoista

Sunnuntaina Tallinmäellä oli estekisapäivä. Lopulta tallireissulla meni lähes 10,5 tuntia. Hempan kanssa kisattiin tuttuun tapaan 80 ja 90 cm. Arvosteluna 367.1 ja molemmissa onneksi sama rata. Kisaajia tuli roimasti ja keli oli nollissa.


Ratapiirros.

Kovin kummoisia oikoreittejä ei ollut tarjolla. Päätin ottaa vain vinohypyn kympille.

Tykkään tästä kuvasta kovasti!
©Hannakaisa Holmi

Kasikympin verkassa Hemppa oli alkuun vähän lentoon lähdössä. Tuijotteli ja oli keveä. Ei kuitenkaan pukitellut eikä tapeltu. Vähän tuijotteli. Mutta hypyt meni tosi kivasti, paikat osui hyvin. Vähän reipas oli mutta saatiin myötälaukat. Hyppäsin luokan vikana ja kummasti siinä rupesi ennen omaa vuoroa vielä jännittämään. Enkä tajua miksi. Kulmassa seistessä syke oli 130. Yleensä kun olen pitänyt kisahermojani hyvinä.

Rata aloitettiin vauhdilla ja ekalle tultiin kaukaa. Tajusin etten saa Hemppaa kiinni ja roikaistiin lähes 21 metrin väli 4 laukalla. Juuri hetkeä aiemmin olin todennut ettei niin voi tehdä. Näemmä voi, eri asia kannattiko. Mutta puhtaasti meni. Kolmoselle tultiin paremmin. Nelosen ja vitosen linja meni asiallisesti. Tosin viidellä ja myötälaukka uupui. Sarjalle sain otettua kiinni ja se meni sujuvasti. Trippelille taidettiin lähteä vähän kaukaa mutta puhtaasti. Nyt muistin olla kääntämässä heti alastulon jälkeen. Ei ihan suorassa mutta kuitenkin kasista yli. Nyt ajatukset nollautuivat oleellisilta osin enkä ratsastanut väliä kunnolla. 4,5 askelta ei ollut hyvä ratkaisu ja otettiin ysi mukaan. Loppuradan tein kuten olin suunnitellut. Viistosti kymppi ja taas tiukka käännös vikalle. Myötälaukat ja puhtaasti. Ajaksi tuli 22,56 s.

Tehtiin niin nopea rata kuin kyettiin mutta puhtaallakaan ei oltaisi oltu sijoituksissa vaan juuri 0,18 sekuntia liian hitaita viidenteen sijaan. Aika tasaista oli suurimmalla osalla ja koska nollia tuli paljon niin oma tulos oli kolmastoista.

80 cm rata, Kaisa kuvasi:



Nyt ei tarvinnut värkkäillä satulan kanssa eestaas. Mutta ysikympissä oltiin vasta toisessa verkkaryhmässä. Käveltiin ensin kentällä. Vaan oltiin ikuisuus ja silti verkka oli yhä kesken. Tuli kylmä ja mentiin sitten tallin kautta takaisin. Olin yhä hyvissä ajoin ja odoteltiin heinävarastossa.

©Hannakaisa Holmi

Ysikympin verkassa Hemppa oli rauhallisempi. Ei tuntunut väsyneeltä mutta tämä verkka meni huonommin. Ponnistuspaikat jäi turhan kauas ja ruuna nappaili kumpaankin suuntaan vääriä laukkoja. Itsekin tunsin keikkuvani enemmän. Verkkahyppyjä otettiin taas n. 6.

Nyt hyppäsin tokan verkkaryhmän tokana, joten jännittelyä kulmassa ei ehtinyt olla kovin kauaa. Tosin nyt ei enää jännittänyt niin pahasti.

Ysikympin rata alkoi hallitulla 5 askeleen linjalla (tosin väärä laukka). Kolmonenkin ok. Nelosen jälkeen iski aivopieru ja laskin väärin. 6 laukkaa piti ottaa mutta baanasinkin viidellä. Onneksi Hemppa totteli ja hyppäsi mistä käskin. Oltiinpa vielä väärässä laukassakin. Vitonen pysyi onneksi ylhäällä. Sarjalle osasin taas ottaa kiinni ja selvittiin puhtaasti. Trippeli ok ja taas muistin kääntää.

Koska edellinen rata oli hyvästä yrityksestä huolimatta liian hidas niin nyt meinasin ruveta nipistämään vielä vähän lisää ja tiukensin kaarretta. Se rankaisi heti ja tultiin kasille huonosti vinossa ja puomi mukaan. Selvittiin kuitenkin ysi puhtaasti. Pohdin että enää ei ole mitään menetettävää ja lähdetään kokeilemaan lisää oikoreittejä. Hetken mietin että olisin kääntänyt nelosen sisäpuolelta mutta jätin menemättä. Meinasin kympin jälkeen kääntää ennen kakkosta vaan ei se Hemppa oikein kääntynytkään. Mentiin kohti tolppaa ja ruuna jo arpoi kakkosen hyppäämistä. Sain sen estettyä mutta tästä tuli neljän sekunnin stiplu ja vauhti kävi aika nollissa. Sitten kierrettiin kakkosen takaa ja päästiin lopulta 11 yli ja maaliin. Sitten Hemppa vähän kiihdytteli pari kierrosta.

Ysikympissä ei oltu siis edes nopeita ja siinäkin oli useita tuplanollia. Jäätiin tokavikoiksi eli 12. Riskillä meni tänään näin.

Kun päivän tavoite oli saada kaksi tuplanollaa ja haaveilinpa niistä ruusukkeistakin niin ei tämä siinä mielessä mennyt ihan putkeen. Hetken vähän harmitti. Mutta kummatkin pudotukset meni ihan omaan piikkiin. Saatiin kuitenkin ykkösvaiheet nollilla ja huomattavasti aiempaa paremmin myötälaukat. Ysikympin omaan ratsastukseeni en ollut tyytyväinen. Viimekerran flow jäi puuttumaan. 80 oli tänään meidän tasaisempi rata. Tänään oltiin kyllä aika hyvin hevosen kanssa synkassa menossa samaan aikaan ja lisääntyneet myötälaukat lohduttivat. Mutta treenin puute näkyy. Vai pitääkö vain harmitella että lisätreenin myötä hukattiin meidän nollaradat ja ruusukkeet.

90 cm rata, Kaisa kuvasi tämänkin:

lauantai 20. helmikuuta 2016

Taas mainio estetreeni

Lauantaina maltoin mieleni ja kävin vain yhden tallireissun. Estetunnille Hempalla kuuden ratsukon porukkaan. Hemppa olikin jo valmiiksi hommissa. Vaihdettiin siis satula ja lisättiin etusuojat.

Alkuverkka tuntui tosi lyhyeltä. Ruuna oli jotenkin jäykkänä eikä rentoutunut tuntumalle. En ehtinyt saada kunnolla otetta. Ei taipunut. Ravista tehtiin käyntisiirtymiä. Tuli käyntiin muttei rennosti. Ravissa tultiin myös puomien yli. Tahti heijasi. Selvittiin kuitenkin. Laukassa tehtiin temponvaihteluita. Laukka rullasi ihan hyvin mutta siinäkin jäkitti edestä.

Tehtävät aloitettiin 6 laukan puomilinjalla. Keskellä linjaa oli kaksi lötköpötköä merkkaamassa askelien paikkoja. Yhtä stiplukertaa lukuunottamatta selvittiin kuudella ja myötälaukassa. Tosin ei ihan tyylikästä. Tultiin turhan lähelle ekaa, pienellä hypyllä sisään. Ekaan 2 laukan väliin piti venyä ja sitten pidättää ja säätää loppumatka. Vasemman kierroksen eka ylitys oli tasaisin. Heti seuraavalla kierroksella sitten rentouduin liikaa ja vikaan väliin tuli ylimääräinen askel. Sakkokierros perään. Eka ja vika taisi nousta kavaleteiksi jo tässä.

Sitten tultiin muutama kierros kolmea puomia ja siitä meille 5 laukkaa okserille. Tämä jatkui ekalla kierroksella vielä tavalliseen tapaan ovikulmasta kaarella okserille. Toisella kierroksella lisättiin perään sarja ja kavalettilinja. Meidän pidempi rata tultiin kisakorkeudessa. Taas oli vähän hurjaa kun verkkakierrokset oli 60 cm ja sitten suorilta ysikymppiin.

Pikkuradalla tultiin puomeilta "kakkoselle" 5,5 laukkaa. Päivän eka roikaisu. Hemppa kuitenkin nosti jalkansa yli eikä suuttunut kuskin heilumisesta. Jollain kierroksella korjattiin laukka ravin kautta mutta joku kierros tultiin kaikki oikein.

Lävistäjäeste meni siististi. Kaikki laukat myötäisinä, jes!

Ysikympin radalla kuvittelin ottavani ekaan väliin 6 askelta. Vähän levähdettiin linjalta ulos ja roikaistiin kakkoselle taas kaukaa. Reilu 5 askelta. Lävistäjäeste oli nyt trippeli, yhä siististi ja myötälaukka. Sarja oli hieman ahdas mutta sekin hyvin. Ja myötälaukka. Kavalettilinjakin ok vaikka kopsautettiin toiseen. Ei kellahtanut vaikka lähellä oli. Saatiin eka linja vielä sakkona ja nyt linjattiin paremmin ja meni tasaisesti viidellä.

Mainiota! Tulin taas tosi onnelliseksi. Ihanan varmasti Hemppa loikki. Loppukäynnit käytiin maastolenkin kautta ja etäältä vastaan tullutta kärryheppaa piti taas vähän tuijotella.

Ongelmia:
alkuun ei ollut kunnolla otetta ja ruuna jäykisteli
kaksi roikaisua

Parannusta:
hyppi epäröimättä
paljon myötälaukkoja
lävistäjäeste meni ongelmitta

Anne videoi:

perjantai 19. helmikuuta 2016

Jatsilla kaarevia ja suoria hyppylinjoja

Perjantain kolmanneksi ratsuksi tuli Jatsi. Toinen toiveratsuni Cunami oli yhä levossa. Jatsi jatkoi hommia edelliseltä tunniltä, lisättiin vain suojat. Heti selkään päästyä tuntui kyllä Jatsikin tosi jäykältä. Ravissa jopa lähes kyseenalaiselta. En muista että olisi aiemmin ollut näin paha. Ratsukoita tälläkin tunnilla oli 8.

Ravissa kuitenkin eteni ihan ok. Yritin taivutella mutta aika heikolla menestyksellä. Laukassa varsinkin kantattiin kulmat turhan sisältä. Ope toivoi rauhallisempaa laukkaa. Siinä sitten rullaus kärsi ja kulmittui vähän nelitahtiseksi. Pidätteitä ja jalkaa ettei pudonnut raville.

Hypyt aloitettiin pikkupystyiltä. Tultiin ensin vasemmassa kierroksessa uralta loivasti sisään eka hyppy, laukka oli tarkotus vaihtaa. Voltti sisään ja toinen pysty. Sitten ilman volttia loivalla kaarevalla. Askelia en väliin laskenut mutta aika vähillä tultiin. Ehkä yrittämäni himmailu oli yksi osasyy miksei laukat tänään vaihtuneet. Yleensä kun Jatsi on hoitanut myötälaukat ihan itse. Saatoin toki tuudittautua vähän liikaa siihenkin. Jotain taidettiin myös pudottaa.

Oikeassa kierroksessa kuvio oli samanlainen loiva kiemura mutta esteet oli lähempänä toisiaan. Viidellä laukalla loikittiin tämä. Välillä löytyi niitä myötälaukkojakin. Välillä taas meinasi mennä 4,5 askelta. Jälkimmäinen pysty kävi korkeimmillaan n. 70 sentissä. Helposti yli.

Sitten tultiin suora linja mutta esteinä olikin nämä samat äskeiset. Eli vinohypyt. 3 laukkaa väliin ja ihanan suoraan päästiin. Tosin laukka taisi vipsahtaa vääräksi. Tultiinkohan tämäkin kahdesti. Odotellessa tosiaan seistiin vain osastossa pois jaloista mutta tänään en harmistunut siitä.

Loppuun tultiin vielä 6 hypyn rata. Alun pidempi loiva kiemura, uutena kaksi estettä peräkkäin suoraan ja lopuksi vinohypyt suoraan. Suunnittelin 6, 6 ja 3 askelta. Ekalle suoralle linjalle lähtiessä ope huusi että 7. Meni vähän turhan tiukille ja koska meno ei lyhentynyt alusta asti niin tuli 6,5. Yllättävän hyvin kuitenkin säätyi. Vika linja meni siististi.

Kiva tunti vaikkei tämä kovin pahaa hiillostusta ollut. Kivan sujuvaa näinkin monella ratsukolla. Jatsi ei ollut ihan parhaimmillaan mutta hyppäsi kuitenkin ok. Kyselin opelta että mihin kannattaisi jatkossa erityisesti kiinnittää huomiota ratsukkona. Tahdin säilymiseen ja suoruuteen. Näillä mennään.

Ongelmia:
laukan laatu
paljon vääriä laukkoja

Parannusta:
kulki paremmin suoraan kuin yleensä
ei yrittänytkään kieltää
laukkaa sai vähän myös lyhennettyä
ehdittiin hypätä kivan paljon

Pitkästä aikaa koulua pulleroponilla, suoruutta ja asetuksia

Perjantaina jatkui kauan ja hartaasti odotetut hevostelut. Ankki palasi Aaltokankaalle opettamaan. Kysyin paikkaa estetunnilta mutta markkinointi toimi hyvin ja löysin itseni tuplilta. Ensimmäisenä koulutunti. Ratsuvalinta yllätti ja sain Eemelin. Hoitaessa oli ihan kiltisti. Tönötti aloillaan eikä yrittänytkään mitään.

Maneesissa poni oli vähän hidas. Laitoin liikkeelle kyllä jo maneesiin kävellessä mutta silti yritti hidastella. Eteni komennuksesta aina vaihtelevan hetken muttei syttynyt oikein itse hommiin.

Päivän aiheena oli suoristaminen ja asettaminen. Ratsastettiin keskilinjaa ensin käynnissä ja ravissa suoraan suuntaa vaihtaen. Hieman aiempaa uuden suunnan valmistelua kaivattiin. Myöhemmin jätettiin asetus ja lisättiin voltteja alkuun, keskelle ja loppuun. Asettui kai ihan ok, kuvittelen että kulki suoranakin mutta ponilla oli aika paljon tukkaa edessä. Ravissa piti aina hetkittäin patistella lisää virtaa liikkeeseen. Itsekseen olisi halunnut hyytyillä.

Tultiin samaa linjaa vielä laukassa. Nostot teki näppärästi niin suoralla kuin voltillakin. Alkuun mentiin suoraan ja se meni hyvin. Myöhemmin lisättiin taas voltit keskellekin. Siinä oma puutteellinen valmistelu näkyi ja aloitettiin kuvion harjoittelu symmetrisestä munasta.

Ei mikään loistokas tunti muttei missään nimessä kamalakaan. Ope sanoi että sain poniin hyvin otetta.

Eemeli jatkoi seuraavalle tunnille ja niin minäkin.

Ongelmia:
ei liikkunut kovin innokkaasti
kuski ei muistanut valmistella käännöksiä laukassa tarpeeksi hyvin

Parannusta:
perushelppoa
laukat nousi tosi hyvin

Yhden haaveen täyttyminen, eka Artsi Hempalla

Perjantaina oli oikein hyvä syy luuhata tallilla eikä töissä. Sain vihdoin luvan osallistua Artsiin. Tietysti suosikkiruunallani Hempalla. Tänään satulatelineeseen oli ilmaantunut koulusatula ja mentiin sitten sillä. Opelle esittelin sille ennestään tutun hevosen termein "rakkaani Hemppa". Ratsukoita valkassa oli 3.

Alkuun verkattiin kaikki askellajit pikaisesti itsekseen läpi ennen open tuloa. Hemppa oli alusta asti yllättävän tasainen. Pyöristyi tuntumalle kun otin ohjat käteen. Ohjattu ratsastus aloitettiin käynnissä. Käynnistä pysähdyksiä. Hemppa oli omaan tapaansa malttamaton mutta kyllä ne siitä parani. Välillä vähän pakitteli mutta kehuin kun teki oikein.

Sitten tehtiin siirtymiä ravista käyntiin. Ruuna kuunteli kivasti istuntaa ja ravin hidastus onnistui vetämättä. Tosin jännittyi herkästi jo tästä. Samoin tuli käyntiinkin vetämättä mutta siirtymässä tuppasi jännittymään. Ohje oli ottaa käyntipätkät vielä lyhyempinä, ihan pari askelta ja sitten takaisin raviin. Moottori piti pitää käynnissä. Nyt Hemppa vähän liikaa tuudittautui käyntiin ja lähti hitaasti raville. Parani toistojen myötä. Hetkittäin tuli ohje myös ravata ravia isommin eteen palkkioksi. Senhän Hemppa osaa. Sitten tehtiin normaalista ravista lyhyitä hidastuksia ja takaisin normaaliin raviin. Ihan muutamia askelia vain kerrallaan.

Näiden jälkeen tultiin väistöjä ensin käynnissä lävistäjillä. Oikean pohkeen väistö sujui potkukelkalla (ensin pyyntö, sitten nautitaan menosta) eli aika vähän tarvitsi tehdä. Toinen suunta oli vähän hankalampi. Sitten tehtiin näitä myös askellajia vaihtaen sekä lopuksi aloittaen hitaasta ravista, kasvattaen keskellä ja loppuun taas hidastaen. Näissä väistö vähän hukkui ja meni lapa edellä eteen.

Laukkatehtävässä tultiin ensin oikeassa laukassa. Pitkän sivun alusta 4 askelta suoraan, käännös lävistäjälle, 4 askelta ja taas käännös pitkän sivun suuntaiseksi. Oikeassa kierroksessa Hemppa yritti pullahtaa lopussa vasemmalle kohti uraa. Käänsin kuulemma liian jyrkästi. Vasemmassa kierroksessa muistin tunnustella miltä ratsu tuntuu. Sehän helpotti kovasti ja ruuna myötäsi myös keskemmällä.

Loppuun vähän hölkkää ja siinäkin ratsu toimi vielä kivasti. Jälkiohjeeksi tuli että sivuttaisliikkeet notkistaisivat Hemppaakin laukan varalle.

Kiva tunti. Open puolesta taisi olla vähän tutustelua kun oltiin kaikki ekaa kertaa paikalla (paitsi Hemppa). Ei ollut yhtään piiskurointia eikä edes kovin rankkaa. Raskain osuus oli alkutunnin ravisäätelyt ja harjoitusravissa istuminen. Istunnasta ei tullut mitään kommentteja mutta ehkä niiden aika on myöhemmin. Toivottavasti aikataulut sopii toistekin yksiin.

Ongelmia:
väistöt ei olleet ihan sujuvia
alkuun Hemppa jännittyi alassiirtymissä
pysähdyksissä oli vähän levoton

Parannusta:
ei vastustellut
ei tuijotellut tai loikkinut
ihanan tasainen

Video tulossa.

torstai 18. helmikuuta 2016

Onnistumispaineita rentouden suhteen

Torstain iltatunnille ei tullutkaan vompattia (Roze) tai Ressua vaan viime viikon tapaan Limoza. Tuntui että siitä oli jo ikuisuus. Tänään meitä oli täydet 6. Meinasi alkuun vähän iskeä suorituspaineita. Tällä viikolla kun on kaikki hepat kulkeneet sangen kivasti. Sitähän jopa saattaa erehtyä luulemaan että on oppinut ratsastamaan.

Alkutunti tehtiin kolmikaarista ja ai kamala mitä jäykkistelyä. Etenkin oikea kierros oli aikamoista suorin vartaloin askellusta. Yritin taivuttaa mutta estekonstit eli johtaminen kiellettiin. Yritin sitten vähän nostella sisäkättä. Pieniä parempia pilkahduksia tuli uralla kun kuuntelin käsillä miltä tamma tuntuu. Vaan vasta kun saatiin opelta pari hetkeä täsmäopetusta niin Limoza loksahti palvelutuulelle. Konstit oli lisää jalkaa, varsinkin sisältä. Hetken meinasi jo iskeä epätoivo kun alkuun tuntui niin vaikealta.

Laukkoja otettiin välikäyntien jälkeen pitkille sivuille. Ensimmäinen oikean nosto oli aika farssi mutta kyllä se siitä parani. Nousivat kuitenkin myötäisinä ja lopulta rupesi kulkemaan sisäjalan ympäri. Vika siirtyminen laukasta raviin tuli pyöreänä ja kulmankin taipui sisäjalan ympäri. Siitä palkkioksi tuli loppuravit. Hyvä!

Sekä loppuravit että hölköttely ennen välikäyntejä oli aika tasaista uran tamppaamista. Alkuun jaksoi työstää mutta lopulta tuli sellainen olo että vähän vähempikin olisi välttänyt.

Ongelmia:
takkuinen alku oikealle taivuttamisineen
en kuullut ihan kaikkea opetusta

Parannusta:
muuttui kivaksi ja tasaiseksi
laukat nousi ok ja myötäisinä
ei tullut tilsoja

Kenkäongelmia

Torstaina Lida sai vihdoin kengät. Kun menin tallille niin tamma oli vielä tokkurassa, joten piti keksiä mulle korvaava ratsu. Ope arpoi Jaden. Ei hirmuisesti yllättänyt. Huomasin että tamman toinen takakenkä puuttuu ja toinen on niin löysä että olisi parempi ottaa irti. Vaikka olin kerrankin hyvissä ajoin tallilla niin ensin ratsun arpominen hidastutti sen verran etten ollut vielä puolelta maneesissa. Seuraava operaatio oli kiskoa kenkä irti. Näytti niin epätoivoiselta että lopulta ehdotettiin Jereä. Sillä olisin mennyt ainakin luottavaisempana. Vaan lopulta kengästä päästiin ja ratsauduin puoli tuntia myöhässä. Ratsukoita oli tänään 3.

Alkuun poni tuntui aika kiemuralta. Käynti (ei juuri menty) ja ravi ok. Ohjautui ja päästiin puomit. Laukannostossa tapeltiin vähän mutta yritin olla hellä ja sitten raipata niin taisi laukka löytyä ilman pukkeja. Aluksi oli kääntöongelmia. Tehtiin aika paljon suunnanmuutoksia ja Jadehan vaihteli laukat ensin itse. Myöhemmin pääsin jyvälle että voin vaikuttaa asiaan. Yritin kirittää vauhtia hyväksi ja välillä vastasi ok.

Hypyt aloitettiin keskilinjan kapealla esteellä, vuoroin eri suuntiin ja vaihtoja haettiin. Lähes kaikki vaihtui. Olin niin epäluottavainen etten yhtään arvannut hypellä ennen ponia. Jos hyytyi niin sitten tultiin juureen. Hyvin se jalkansa nosti ja meni yli. Ei taidettu pudottaa mitään. Tässä välissä vetäisin turvaliivin päälle. Ei onneksi tuijotellut vaikka tämänkin alla oli tötsiä. Korkeutta alkuun aika hurjasti, ehkä 60 cm.

Seuraavaksi tultiin kolmen hypyn kaaria. Lyhyellä tiellä keskilinjan pysty, suoraan päätyyn ja täyskaarto, hyppy ja kaarevalla takaisin ekalle. Tällä tehtävällä laukka ei aina rullannut ja osa vaihdoista jäi tulematta.

Sitten hypättiin apilaa eli 4 täyskaartoa. Kääntämistä ja vaihtoja. Kaksi kierrosta molemmista suunnista. Välillä piti jo vähän herätellä tammaa eteen. Laatikoitakaan ei tuijotellut. Vaihdot tuli vaikka ei tuntunutkaan siltä että ratsu oli ohjan ja pohkeen välissä. Taisin unohtaa johtaakin. Kääntyi kuitenkin ja hyppäsi. Vaan johonkin väliin tyssäsi kertaalleen kun vauhti hiipui. Onni hypyn odotuksesta enkä hievahtanutkaan satulasta.

Sitten lisättiin okseri perään. Sekin oli heti alkuun pelottavan iso. Kääpiöponin selästä se 60 vai 70 senttiä näytti pahalta. Vaan niin vain loikittiin yli. Väliin tultiin vähän erilainen apilointi ja okseri tuli sinne väliin. Taisi noustakin. Hyvin meni okseri silti yli.

Loppuun tultiin vielä pelkkää okseria. Alkuun taisi olla 80 cm. Kertaalleen aika hitaasti kömmittiin se yli. Sitten otettiin tyssäys vai kaksi kun ei tehot riittäneet. Ei onneksi mitään äkkipysäyksiä vaan taas osasin kököttää satulassa. Vaan kun tultiin reippaasti ja rauhassa niin päästiin yli. Eikä siinä vielä kaikki vaan vielä nostettiin. Kuvittelin jo metriseksi. Tyylillä yli ja meille riitti. Sitä lausetta olin odottanut koko tunnin. Selvisin! Jälkimittaukset paljastivat ysikymppiseksi. Silti aika paljon ponilla, johon ei oikein löydy luottoa.

Loppuraveissa oli kivan rento edestä. Kovin pitkälle kaulalle en lähtenyt ratsastamaan. Taipui kivasti ja ohjautui herkästi mutta jos en ollut tarkkana niin tahti heijaili. Ehdittiin hypätä oikein hyvin ja tunnustan että haaveilin jo aiemmin että loppuisipa. Ei siis haitannut yhtään että oma tunti jäi vähän vajaaksi.

Ongelmia:
kengät
muutama kielto
osasin mennä väärää laukkaa
laukannostot

Parannusta:
ei jumahdellut ihan täysin
ei tainnut pukittaa tai ei ainakaan pahasti
eteni kun komensi
en ollut ihan kauhuissani
90 cm okseri puhtaasti

keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Pik(k)uhyppyjä

Keskiviikkona tunkeuduin seuraavallekin tunnille. Mikäs siinä kun tilaa oli. Sain valita Pikun ja Wanesan väliltä. En arponut hetkeäkään vaan valitsin Pikun. Ruunallekin jo kolmas putkeen. Niin olisi ollut Wanellekin. Ratsukoita taisi olla 6. Poistin tilsat ennen kun hyppäsin kyytiin.

Käynnissä en vielä saanut ruunasta kunnolla otetta. Pyöristyi hetkellisesti mutta oli edestä jännittynyt ja kaula tuntui kovin lyhyeltä. Yllättäen sain jatkettua työstöä myös ravissa ja kun sinnikkäästi kehuin niin Piku laski ja pyöristi kaulaansa ja rupesi rentoutumaan tuntumalle. Yhä alkuun pohkeiden käyttö sai aikaan jännitystä mutta parani, parani. Piku osasi hyvin lähteä pysähdyksestä sisäpohkeesta sisäjalalla eteen.

Ope lupaili että mikäli pahoja tilsoja ei tule niin voidaan loikkia. Tämä piti ja aika yllättäen tästä tuli ns. kavalettitunti. Kentälle tuli minipysty ja sitä tultiin ensin ravissa, sitten laukassa. Ei laukattu muualla kuin estelinjalla. Ravissa oli helpompi olla istuen alas. Laukan kunnollinen työstö jäi tekemättä. Nosti laukan vähän kaatuen. Estettä kohti oli muka kova kiire mutta meinasi välillä hyytyä juureen jos unohdin kannustaa. Jokunen väärä laukka tuli esteen jälkeen mutta pääosin oikein. Korkeutta siis max 50 cm.

Ravista tehtiin siirtymiä käyntiin ja jokunen pysähdys. Tehtiinpä pari takaosakäännöstä. Ne oli vähän turhan napakäännöksiä. Hyppyvuoroa odotellessa ravivolttailut sujuivat aika kivasti. Takasia en saanut aktivoitua ihan niin hyvin töihin kuin olisin halunnut mutta eipä sitä lumipohjalla kannata turhia huhkia, vanha ruuna. Loppuun tultiin vielä päätyyn käyntipätkiä. Yleensä jännittyi alassiirtymässä, käynnissä tasoittui ja raviin päästiin hyvin. Kertaalleen tuli aivan loistava siirtyminen ravista käyntiin. Olisin halunnut päästää pitkät ohjat muttei ollut vielä sen aika. Eipä se enää loppuraveissa tullut sitten niin hyväksi ja lopulta en meinannut saada rentoa siirtymää käyntiin. Otettiin muutama kerta uudestaan ja tyydyin sitten 8,5:n suoritukseen vaikka kymppiä oli aiemmin tarjolla.

Ongelmia:
alassiirtymät jännittyi helposti
laukkaa ei päässyt työstämään ilman hyppyä
kuski välillä loikki epäsynkassa
rentoa energiaa eteenpäinpyrkimykseen olisi voinut olla aavistus enemmän

Parannusta:
tasoittui ja rentoutui hienosti
ravissa ei ole tainnut olla ennen näin tasaisen pyöreä
siirtymätkin parani

Roze jatkoi hyvää putkea

Keskiviikkonakin oli tunnille merkattu Roze. Maanantain hyvin menneen tunnin jälkeen olin tästä pikemminkin riemuissani. Tamma oli valmiiksi hommissa. Helppoa mulle mutta vähän harmitti etten päässyt harjaamaan ketään (olisihan siellä ollut tallissa muitakin mutta päädyin katsomaan tuntia). Samalla tuli vähän vilu. Keli oli niukasti pakkasella.

Ratsukoita meidän tunnilla taisi olla 5. Alkutunnista oli itselläni sormet aika jäässä. Käyntipätkillä yritin niitä lämmitellä. Melko pian Roze tasoittui taas kivaksi ja sitten meno oli aika helppoa. Ravista käyntiin ja seis, takaisin käyntiin ja raviin tuli tosi asiallisesti. Kätenikin pysyivät aloillaan. Jee! Etukenosta tuli muutaman kerran sanomista alkutunnista mutta taisin saada yläkropan asemoitua sitten paremmin. Harjoitusravissa oli helppo istua ja tamma kuunteli pidätteitä.

Laukkoja otettiin portin puolen pitkälle sivulle. Kun laukattiin toinen sivu niin ristikkäisessä kulmassa Roze meinasi kiirehtiä. Laukannostotkin oli aika asiallisia ja laukassakin tamma rupesi orastavasti kasailemaan itseään ryhtiin.

Mitään kovin ihmeellisiä ei tänään tehty mutta tällaisenaankin oikein mainio tunti! En ihmettele että olen haikaillut joskus Rozenkin kanssa kisoihin kun se osaa olla näin makea!

Ongelmia:
tilsat piti putsata alkukäyntien jälkeen
sormia palelsi alkuun
nyki yhä ohjia

Parannusta:
tosi kiva ratsastaa!

maanantai 15. helmikuuta 2016

Vompatti hyvänä

Maanantain toiselle tunnille oli merkattu Roze. Tämäkin oli neutraalin positiivinen asia. Ratsukoita tunnilla oli kivasti vain 3.

Pitkin ohjin Roze oli ensin vähän hidas sekä kovasti uraohjautuva. Käsky kävi kävellä urien ulkopuolella. Rozea ei hirveästi olisi huvittanut. Vaan ilman kovin pahoja taisteluja päästiin minne halusin.

Tälläkin tunnilla tehtiin siirtymiä. Nyt mukana oli muutamat takaosakäännöksetkin. Parhaimillaan ok, välillä takaset teki liian ison ympyrän ja kertaalleen tuntui että takapoljenta meni ruuvaukseksi.

Alkuun ravissa Roze tuntui vähän juoksevan alta. Taisi olla ongelma pikemminkin pidätteiden läpimenossa ja hallinnan tunteessa (sekä tasapainossa) kuin vauhdissa. Laukkaa otettiin pitkälle sivulle ja sitten siihen tehtiin myös loivaa kiemuraa. Roze innostui laukoista, viipotti ravissa ja rikkoi itse laukalle. Harmi vain että välillä nosti itse väärää ja kun en päästänyt laukkaan ja nostin itse suoralla niin tuli myös väärää. Kulmassa oli siis hyvä paikka päästä laukalle. Kiemurat meni oikeassa kierroksessa priimasti. Vasemmassa kierroksessa taas löytyi joka kerta myötälaukka mutta tamma yllätti ja kiemuralla vaihtoi kertaalleen edestä. Minä kun kuvittelin ettei se oikein vaihda.

Kun laukan jälkeisen innostuksen sain kanavoitua oikein niin ravista tuli hienoa. Tamma lyheni ja askel lensi keveästi. Tosin sitä välillä myös tympi ja se nyki minua etukenoon. Yritin löytää näistäkin jotain omaa aiheutusta mutta päättelin että toinen huilitauko olisi voinut olla paikallaan. Positiivista sentään että yhtään pissataukoa ei otettu ja muutkin tarpeet onnistui yllättävän kevyen muistutuksen jälkeen vauhdissa. Parannusta!

Olipa taas kiva tunti. Ei nyt täydellistä mutta rentoa ja iloista tekemistä. Rozeksi kivan rauhallistakin.

Ongelmia:
alkuun tuntui että juoksee ravissa alta
rikkoi laukalle ja välillä tuli väärää
lopputunnista nyki ohjia
kun raippasin ohjien nykimisestä niin pukitti
yhä etukenotin välillä

Parannusta:
ei säikkynyt tai tuijotellut
ravi tuntui lopuksi tosi hyvältä
ei juminut ja osasi tehdä tarpeensa vauhdissa

Paluu hangille

Maanantaina oli tunnit, jee! Perjantaina ja lauantaina nimittäin ei ollut kostean takatalven vuoksi. Tänään sitten ratsastettiinkin hangessa. Yllättävän vähän tilsaantuvassa. Mennessä oli nollakeli ja siitä hiipi aavistuksen pakkaselle.

Ratsuksi ekalle tunnille oli merkattu Ressu. Vaan eihän Sokeria voinut jättää liikuttamatta, joten päädyin vaihdoksen uhriksi. Vaikka eipä tämä haitannut yhtään. Varmasti oli Sokerin kanssa helpompaa. Ihana oli myös aloittaa tunti ihan reilusti valoisalla. Vasta puolessa välissä laitettiin valot päälle. Ratsukoita poppoossa oli 4.

Ihana talliapu auttoi hepan kuntoon. Satulavyön kiristyksessä tamma vähän yritti louskutella mutta törmäsikin vain käteeni. Ratsailla pohdiskelin eilen Heponiityn luennolla kuulemiani asioita tasapainosta. Sokeri oli aika tasainen mutta vähän pitkähkö ja toisinaan piti omia mielipiteitään parempina. Hidastaminen kulmaa kohti ei aina huvittanut ja välillä teki mieli vähän kiiruhtaa.

Aika perusmenoa tämä tunti. Pääty-ympyrää ja siirtymiä. Pääty-ympyrällä laukattiinkin. Laukat nousi näppärästi ja raviinkin päästiin pisteessä. Lopputuntia kohti tamma ryhdistyikin. Vaikka olisi halunnut mennä matalana. En päästänyt sitä painamaan käsille. Tuli ihan hyvä.

Ongelmia:
vähän matala

Parannusta:
kuuliainen
laukat nousi hyvin

lauantai 13. helmikuuta 2016

Vaihtelevaa menoa

Lauantaina päätin mennä lisätunnille Uotilaan. (Lisätunnit puoleen hintaan eli 16,50 euroa.) Hyvä niin sillä Mallulla oli pe ja la tunnit peruttu tuoreen kostean tilsalumimäärän takia. Tunti oli jo aamusta. Keli niukasti pakkasella ja pihalla kirkasta. Ratsuksi tuli salaisen toiveeni mukaan Lida. Tänään sillä oli ruokaa (söi pellettejä vaikka oli heinääkin) niin ei muistanut kiukutella. Ratsukoita maneesissa oli 6.

Ratsain Lida oli alkutunnista parempi kuin torstaina. Tehtiin alkuun käyntiväistöjä. Torstaina vähän yritin itsekseni. Nyt meni molemmat suunnat ihan asiallisesti. Tosin asetus oli vähän hukassa. Ravaillessa eteni paremmin kuin toissapäivänä ja oli ensin ihan ok. Sitten jotenkin vinoutui ja itselleni tuli vähän ylisuorittamista. Suurin osa päivän tehtävistä mentiin semmosella tunteella että tamma ei ole yhtään avuilla ja kulkee jännittyneesti.

Tehtiin siirtymiä ympyrällä ja myöhemmin myös suoralla pari metriä uran sisällä. Positiivinen palaute tuli muutamista hyvistä suorista linjoista, toisinaan olleesta hyvästä tahdista ja yhdestä asiallisesta laukannostosta. Mutta muuten meno oli aikamoista vänkäämistä. Suoritettiin joo mutta rentous ja harmonisuus puuttui. Kumpaankin suuntaan tuntui vinolta. Oikealle ohjalle oli hankala saada tukea.

Tajusin kyllä että "toimi, prkl" ei ollut hyvä metodi. Vasta loppuraveissa kun sain itseäni herkistettyä ja tunnustelin mitä alla tapahtuu sain tuntumaa tasaisemmaksi kahdelle ohjalle ja Lida vähän rentoutui ja ravi parani. Tänäänkin oma meno oli vähän liikaa suorittamista. Pitäisi vain kuulostella rauhallisemmin ja yrittää tarjota tasaisempaa ratsastusta.

Ongelmia:
vino ratsu
aika paljon jännittynyttä vastaanharoilua

Parannusta:
joitain hyviä yksittäisiä kohtia
liikkui paremmin kuin torstaina
väisti aiempaa paremmin

torstai 11. helmikuuta 2016

Laukkaa sulalla pihalla ja myötäys tuntuman sisällä

Torstaina jatkoin hevosteluja illalla Mallulla. Ratsuksi osui pitkästä aikaa Limoza. Tai ei siitä nyt kohtuuttoman kauaa ole (3,5 viikkoa) mutta kuitenkin. Ratsukoita tunnilla oli 4. Keli niukasti plussalla ja ainakin lopuksi tihutti.

Heti alkuraveissa tuli tuskaisen kuuma. Vaikka vaatetta oli ihan samat kuin eilenkin. Ope käski keventää pienemmin. Vasemmassa kierroksessa ulkolapa liirasi ulos. Oikeassa kierroksessa tamma roikkui oikeassa ohjassa eikä halunnut taipua. Sinnikkäällä perustyöllä tasoittui ilman mitään vippaskonsteja. Toki open ohjeet oli niin täsmätavaraa etten olisi itse osannut. Pidätteitä ulkoa ja sisäjalkaa. Myötäämisen kanssa meillä tuli taas tulkintaongelmia. Lopulta keskusteltiin asia välikäyntien aikana selväksi ja myötäystä toivotaan siis tuntuman sisällä. Ei kaikkea pois mutta ei saa vetää. Ehdotin termejä "enemmän" ja "vähemmän".

Alkuverkassa ei siis tehty ihmeellisiä. Ravattiin suoraa uraa ja päätyihin ympyröitä. Limoza eteni muttei ollut reipas.

Loppupuoliskolla otettiin vielä laukkaa. Edellisestä laukkailusta on siitäkin ainakin viikko. Väitin kolmea mutta se oli puppua. Ensin oikea laukka. Vaan sepäs nousi tosi huonosti. Lopulta päästiin open avustamana laukkaan. Yllättävän tasaista, ainakin hienosäädön jälkeen. Mutta ei Limoza tässäkään ollut itse menossa. Vasen laukka nousi paremmin (aika kamala nosto) ja taas riittävän ulko-ohjan, asettamisen ja sisäjalan jälkeen tasottui. Tässä välissä vähän jäkitettiin ravissa. Laukattiin ihan pitkät pätkät kumpaankin suuntaan.

Loppuravi oli itselleni vähän päämäärätöntä haahuilua. Tamma oli rento mutta veltostui lisää. Painui matalammaksi ja hidastui. Eikä pysynyt tasaisesti pyöreällä kaulalla vaan hetkittäin nousi. Jalasta ei juuri liikahtanut eteen.

Ongelmia:
kuskin hienosäätö
tamman oma eteenpyrkimys

Parannusta:
oli aika rento
ei tuijotellut tai loikkinut
täsmäohjeilla parani

Käyrä laama

Torstaina tihutti räntää ja rupesi olemaan aika sulaa kun ajoin tallille. Hieman plussan puolella. Ratsuiksi taas vakiot. Lida odotteli sisällä ja oli taas happamalla tuulella. Uhkasi potkia kun otin loimea pois. Riimunnarusta nykäisy sai tamman muistamaan ettei potkiminen ollutkaan hyvä juttu. Satulalle ei sitten sanonutkaan mitään mutta satuloin oveluudella.

Esteitä maneesiin tuli toiseen päähän ympyrän kaarelle uralle asti 3. Pitkien sivujen melko loppuun ja lyhyen sivun keskelle. Toisessa päässä lähellä I:tä oli toisen päädyn ympyrällä sekä H:sta ratsastettavalla voltilla linjattuna kohti kulmaa. Yhteensä 5 siis.

Otsikko kertoo kaiken oleellisen siitä miten meillä meni. Lida oli vähän hidas ja käsittämättömän vino. Ei se aiemmin ole mielestäni ollut noin paha. Tänään tultiin hyvin pitkälti koko tunti voltteja, ympyröitä ja kääntöjuttuja. Ensin melko pitkään puomeina. En saanut tammaa ulko-ohjan tuelle ja oli kiero makarooni. Ei nyt ihan pahin hitura muttei liikkunut omasa halustaan reippaasti. Edes puomeista ei juuri innostunut. Tänään kuulin ehkä eniten kropan kääntämisestä menosuuntaan.

Alkuun tultiin pelkkä puolikas ympyrä kolmella hypyllä ja volteilla väliin pikkupystyinä. Eka kierros oli meillä yllättävän hyvä. Asialliset voltit, lähti voltilla jalasta eteen, esteet pysyi ylhäällä ja myötälaukat! Toiseen suuntaan vika laukka vaihtui vääräksi mutta oltiin ainoa puomit ylhäällä pitänyt ratsukko.

Sitten hypättiin tehtävät putkeen. Ensin puoliympyrä volteilla kuten äsken. Sitten vikalta kaarevalla linjalla I:hin suunnanvaihtopysty sekä puolikas ympyrä toiseen suuntaan, jonka kaarelta H:sta voltilla pystyn yli. Sitten suunnanvaihtopysty uudestaan ja toinen kierros perään. Yhden hyppäsin ennen tammaa. Ehkä ei pudotettu mitään, ihan varmaksi en sano. Kaikki laukat taisi olla myötäisinä. Siitä vähän yllätyin että suunnanvaihtopystyllä vaihtui myös vasemmasta oikeaksi. Vau! Ekalla kerralla meinasin tosin unohtaa koko esteen niin ei ainakaan oikaistu lähestymisessä. Jollain kierroksella tuli kehuja tasaisesta rytmistä. Tämä oli ehkä open mielestä hieman hidas. Vika hyppy voltille oli hyvä.

Toiseen suuntaan sama juttu. Hyppäsin heti ekan ennen tammaa. Olipahan ainakin lietsoontunut liikkeelle. Tosin samalla pääsi vähän pitkäksi. Volteilla kääntäminen tuntui yhä vähän vaikealta. Ympyrällä vikalla laukka vaihtui vääräksi eli suunnanvaihtoesteelle tultiin jo väärässä laukassa. Jotain ainakin pudotettiin mutta yllättäen taidettiin suurin osa selvitä pelkillä kolinoilla. Vika ainakin pudotettiin kun jatkettiin vielä suunnanvaihtoesteeltä vaihtamatta. Vedin liikaa sisältä. Tunnustan. Turha pudotus sanoi ope. Kehui myös edellistä paremmaksi. En ollut ihan samaa mieltä. Hypin enemmän ennen hevosta ja oli vääriä laukkoja. Mutta eteni paremmin sanoi ope.

Estekorkeus ei tänään noussut ja mitä lie 60 cm kieppeillä olivat. Vähän harmitti että päivän vika hyppy tuli omasta mokasta alas. Eikä vielä loppuraveissakaan Lida edennyt kovin helposti. Enkä edelleenkään saanut kunnolla tuntumaa ulkoa. Taluttaessa oli kuitenkin asiallisesti.

Ongelmia:
vinous
kuski hyppäsi ennen hevosta
jokuset väärät laukat
hitaus
muutama pudotus

Parannusta:
kaikesta yli
alkuun useampi puhdas kierros
pari kierrosta jopa täysin myötälaukoilla
laukka myös vaihtui esteillä molempiin suuntiin

keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Listra parempana mutta kuski tikkujäykkänä

Keskiviikkona ei haitannut yhtään lähteä tallille vaikka satoi vettä ja oli muutama aste lämmintä. Ratsuksi ei tullutkaan arvelemaani Ressua. Listassa kyllä luki Ressu/Pönä mutta ne oli vedetty yli ja vaihdettu tilalle Listra. En hyppinyt riemusta vaan lähdin aika neutraalilla mielellä matkaan. Odotin säikkyjä ja jäykistelyä. Ratsukoita tunnilla oli 6.

Kenttä oli jo lähes sula. Enempi rapainen kuin jäinen. Koko tunnin taisi sataa vettä mutta ei sitä huomannut. Pitkin ohjin tamma vietti vasemmalle.

Ravissa tuntui aluksi jopa hitaalta. Hyvin malttoi odottaa. Kulmat meni ihan asiallisesti kun muistin taivuttaa. Kun unohdin niin kaaduttiin sisäpohkeen läpi. Volteilla tuli jopa sanomista että johda enemmän sivulle. Yleensä kun kädet aina leviää liikaa. Alkutunnista oli yllättävän rento. Toki takasten askellus oli pikkutöpöä. Itse taas olin rautakankimoodissa ja kun en osannut siitä rentoutua niin harmitti entistä enemmän. En tajua mikä vaivasi.

Noin puolessa välissä tuntia nostettiin jalustimet kaulalle. Ajatus ensin vähän arastutti mutta ei Listra tänään mitään tuijotellut. Pari hätkähdystä vain. Nopeasti unohtui koko jalustimien puute. Istunnassa sanomista tuli jäykästä yläkropasta ja käsien paikasta. Vasta kun ajattelin nyrkit napaan niin kelpasti. Omaan makuun tuntumasta tuli liian napakka. Sain tällä hartiat jumiin. Lopussa tamma vähän rupesi painamaankin kädelle. Syytän liian lyhyttä ohjaa ja sitä ettei ollut mahdollisuutta myödätä kunnolla.

Tänäänkin tehtiin takaosakäännöksiä. Oli muuten pitkästä aikaa tosi helppoa! Tamma teki juuri sen mitä pyysin ja levähdykset oli vain omaa huolimattomuuttani. Tehtiin myös pysähdyksiä ja voltattiin. Laukka mainittiin muttei laukattu.

Lopputunnista ratsu rupesi venymään ja rentoutumaan. Sain itsenikin vähän vähemmän kipsiin. Omasta ratsastuksestani huolimatta tunti meni paljon paremmin kuin odotin!

Ongelmia:
kuskin takakireys
hartiat meni jumiin

Parannusta:
Listra oli kivan rauhallinen läpi tunnin
takaosakäännökset oli huimasti helpompia kuin viimeaikoina muilla ratsuilla (Pönä oli ok)
kuskista huolimatta tamma oli yllättävän hyvä
sain kädet kannettua paremmin kun ajattelin nyrkit napaan

maanantai 8. helmikuuta 2016

Toistaiseksi viimeinen Prestoilu

Normimaanantaiseen tapaan jatkoin toisen tunnin putkeen. Jälkimmäisenä ratsuna nyt tällä erää viimeistä kertaa Presto. Huomisesta jatkaa taas omistaja itse. Ruuna oli tänään kunnon hyörimistuulella selkäännousussa. Olisi lohduttanut kovasti jos olisi ollut joku pitämässä kiinni. Sen sijaan hyörittiin ja pyörittiin ympäriinsä ennen kuin Presto malttoi seistä sen aikaa että pääsin kyytiin.

Ratsain ruuna oli tänään oikein tolkku. Ei tuijotellut eikä kiihdytellyt. Ratsukoita tällä tunnilla oli 3.

Alkuun mentiin samaan tapaan ravia pitkillä sivuilla. Presto tasoittui tuntumalle ja osasin antaa ruunaa miellyttäneen tuen. Toki ravin sijasta tarjosi alkuun laukkaa ja pelkällä hengityksellä ei lähtenyt mihinkään. Mutta ravista käyntiin päästiin tosi asiallisesti, hidasti istunnalla. Saatiin myös siistejä ravisiirtymiä joukkoon. Eikä missään vaiheessa ollut holtitonta. Melko pian ravattiin myös kulmien yli eikä mitään ongelmia. Pääty-ympyrätkin meni tyylikkäästi sekä käynnissä että ravissa. Käsistä ei tullut muuta sanomista kuin ranteet suoraan ja lavat alas.

Tehtävänä tultiin raviväistöjä siksakilla. Vähän protestoin että miksi suoraan ravissa. Pää oli selvästi sitä mieltä että liian vaikeaa. Jännityin ja jäykistyin ja ruunakin lakkasi lukemasta ajatuksia. Nosti laukkaa kun pyysin väistöä. Otettiin yksi käyntikierros omin luvin väliin muttei auttanut. Vasta kun vaihdettiin siksakin suuntaa niin parani. Loppuun en luovuttanut vaan väistin vielä käynnissä. Sitten Presto ehkä tajusi idean. Toiseen suuntaan siksakit sujui superisti helpommin. Ei laukkaa, tasainen etenevä ravi ja rento ratsu. Jes!

Loppuraveissa tuli ohje siirtää pohjetta vähän taaemmas. Yritin samalla korjata yläkroppaa taaemmas. Ihme ja kumma ei Presto tästä kiihtynyt. Loppuun tehtiin vielä pysähdyksiä ja niistäkin selvittiin ilman ohjien nykimistä vaikken antanutkaan ihan löysiä. Taas yksi jee! Kertaalleen tehty peruutuskin oli ihan siisti.

Loppukäynnit tehtiin pitkän kaavan kautta kun unohduttiin turisemaan. Meninkin sanomaan kentällä että Limoza on ollut tunnin kivan asiallisesti. Pääsiin portista ulos ja Limoza ja Presto ottivat jostain kipinää ja pomppivat. Presto laukkasi lähes paikallaan ja kuulin että takanakin tapahtuu jotain. Kuskit pysyivät kyydissä ja saatiin tilanne nollattua. Tosin loppumatkan Presto käveli puhisten. Se siitä rauhallisuudesta. Vaan malttoi sitten taas taluttua. Se oppi meni hyvin perille. Vielä yksi jee!

Oli oikein kiva tunti. Pönän jälkeen Presto tuntui niin helpolta. Ja joka kerta kun pääsee siihen ettei tarvi tehdä oikeastaan mitään vaan ratsu tuntuu lukevan ajatuksia niin tuntuu vaan hienolta.

Ongelmia:
selkäännousun seisominen
painui välillä liian matalaksi
raviväistöt alkuun
säikyt kentältä poistuessa

Parannusta:
tosi rento ja pärskivä läpi tunnin
asiallisia pysähdyksiä
väistöt parani siisteiksi
hidasti istunnalla
ei kiirehtinyt
ei juminut kertaakaan

Jäätikkösäikyttelyä

Maanantaina ratsukseni osui pitkästä aikaa Pönä. En ollut vilpittömän iloinen tästä vaan lähdin vähän ennakkoasentein matkaan. Onneksi superhevosenhoitajani Anni oli hakenut tamman sisään ja aloittanut putsauksen niin ehdin ajoissa tunnille. Varustipa mulle vielä seuraavankin ratsun.

Ratsukoita tunnilla oli 4. Kenttä oli aika kamala jäätikkö mutta niin vaan hepat pysyivät lipsumatta pystyssä. Pari astetta plussalla. Alkutunnista jopa ei ollut ihan pimeää.

Aika käyntipainotteinen tunti oli tänäänkin. Pönä kiihdytteli välillä omiaan, hetkittäin taas tuntui ettei reagoinut jalasta yhtään eteen. Ope käski käyttää silloin raippaa ja sehän auttoi. Kumma juttu ettei sitä tajunnut itse että asialle pitää tehdä jotain. Poni oli jotenkin jäykkiksen tuntuinen vaikka kulmat menikin kelvollisesti. Vähän valui itse jo kulman läpi ja kaula oli jotenkin jännittynyt.

Otettiin ensin lyhyitä ravipätkiä pitkille sivuille, sitten ravattiin koko pitkä sivu. Lopuksi mentiin kulmatkin ravissa.

Päivän tehtävänä tultiin pohkeenväistöä käynnissä. Me tehtiin siksak. Sujui yllättävän hyvin. Vähän reippaammin olisi voinut marssia muttei hyytynyt. Alkutunnista me tehtiin takaosakäännöksiä kulmiin. Harmittelin ettei päästy taivuttelemaan mutta niin näytti poni pyöristyvän noistakin. Ne teki asiallisesti. Toki aika pitkään meni ennen kuin tajusin ettei pidätteetkään mene oikeasti läpi. Tuli sitten hyviäkin hetkiä.

Arvelen että puolen välin jälkeen talikko jäi kentän takakulmaan. Pönä säikähti sitä ja otti pari laukka-askelta. Nopeasti sain ratsun hallintaan mutta pari muuta oli jo ehtineet singota ja ottivat puolen kentän spurtit. Onneksi rauhottuivat ja kaikki pysyi kyydissä.

Pönä ei ollut tänään pahimmasta päästä muttei edelleenkään tuntunut niin kivan letkeältä kuin ekalla kerralla.

Ongelmia:
tuntui ettei poni ollut avuilla
omat jalat halusi jännittyä
yksi säikkyloikka

Parannusta:
taipui ja pyöristyi
ei ollut kovin tahmea
väisti ok
takaosakäännökset ok

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Meri tuuraamassa

Sunnuntaina menin iltapäivästä vielä Aaltokankaalle tunnille. Hintojen nousun ja kortin loppumisen myötä tälle tuli hintaa 29 e. Ratsukoita tunnilla taisi olla tänään 7.

Hirveästi ei yllättänyt kun ratsuksi oli merkattu Cunami. Varustaessa oli ihan asiallinen enkä huomannut mitään erikoista. Vaan kun päästiin maneesiin niin ruuna mielestäni käveli omituisesti. Muut tuijottajat eivät nähneet mitään poikkeavaa. Kun pääsin selkään niin käynnissä tuntui yhä väärältä. Ope käski vaihtaa suuntaa ja ottaa ravia. Päästiin ehkä 3 raviaskelta. Ruunalta meinasi lähteä jalat alta. Komento oli että takaisin talliin.

Tilalle sain edellisellä tunnilla olleen Merin. Kiva päästä pitkästä aikaa toiveratsuni kyytiin. Edellinen kerta oli heinäkuussa.

Käynnissä tuli aika äkkiä avuille. Vaan ravissa sisälapa kaatui sisään, ei ollut tarpeeksi keveä edestä ja takasille kaivattiin parempaa liikettä. Näitä lähdettiin työstämään. Otin väliin muutamat käyntipätkät lisää kun ravissa ei meinannut tulla tasaista. Oma ongelma oli turha kiire. Olisi pitänyt saada puolipidätteet paremmin läpi, eli sietää vähän hissutteluakin.

Verkkalaukassa ei ollut ihan parhaimmillaan. Tuntui yhä jäykältä ja unohdin pitää tarpeeksi hyvin ulkoa, joten kaula oli välillä liikaa mutkalla. Mutta ei vyörynyt pahasti.

Tunnin tehtävänä oli avot. Onneksi sai ensin tulla pari kertaa käynnissä molempiin suuntiin. Ensin oikea kierros. Siinä ongelma oli turha kiire ja huonosti läpi menevät puolipidätteet. Koska ei tultu peiliä kohti niin ei ollut tarkkaa käsitystä missä jalat menee. Vähän turhan tiiviisti uralla kuulemma. Ennen avoa tehtiin voltti ja avoa tultiin kaksi kirjainväliä. Muualla sai tehdä mitä tarpeelliseksi koki.

Vasempaan kierrokseen avot tulivat paremmin. Pyörähtipä tamma välillä ravissakin lyhyeksi ja pyöreäksi. Tosin samalla lopsutteli kuolaimia. Välillä taas narskutteli. Mutta avossa ei siistiin muotoon pystytty. Kun nousi luotiviivalta niin en osannut taikakeinoa, jolla olisin saanut pyöreään muotoon heti takaisin.

Muualla voltattiin. Olisin halunnut mennä enemmän käyntiä ja pysähdyksiä mutta piti yrittää jotenkin ehtiä omalla vuorolla tehtävällekin. Otettiin myös laukkapätkiä mutta eipä niistä ollut juuri iloa kun muuten hepo ei ollut vielä ihan avuilla. Tein yhden peruutuksen ja tuntui tosi hyvältä. Kaikki askeleet tasaisesti pyynnöstäni suoraan taakse, vastustelematta ja turvan nousematta. Kevyesti ja helposti.

Loppuraveissa oli suht ok mutta vähän jäi sellainen olo että päästiin jumppailussa vasta alkuun. Ope kaipasi yhä parempaa työntöä takasiin. Käynnissä tuntuikin jo polkevan paremmin. Merillä on kuitenkin kiva mennä kun se on niin palkitseva.

Ongelmia:
oikean kierroksen avot
laukasta ei ehtinyt tulla hyvää
muodon epätasaisuus

Parannusta:
käynnissä toimi hyvin
ravissakin oli hyviä hetkiä
avo oli oikeaan kierrokseen parempi
hieno peruutus

Kaverimaastoa vetämässä

Sunnuntaina oli maastopäivä. Kaisa teki meille hyvät suunnitelmat kuinka edetään. Keli oli nollissa ja luvattu auringonpaiste puuttui.

Hempan kanssa päästiin vetämään letkaa. Käynnissä vauhtia olikin enemmän kuin kavereilla. Yritettiin tehdä vähäautoinen lenkki mutta vastaan tuli ties mitä. Toinen traktori pysäytettiin ilman ongelmia eikä Hemppa sanonut autoistakaan mitään mutta ravihevosen kohtaaminen käynnissä oli jännää. Ensin peruutettiin Paven taakse ja kun raippasin eteen niin meinattiin käydä ohituksen aikana ojassakin. Onneksi vaan meinattiin. Lisää treeniä siis.

Otettiin joitakin ravipätkiä ja rauhallinen laukkapätkä. Kivasti meni. Metsässä käveltiin pitkin ohjin ja Hemppakin oli rauhallinen.

Käytiin saattamassa Pave takaisin tallille ja tallin pihassa Hemppa näki jotain jännää ja loikkasi vähän eteenpäin.

Mentiin Vaken kanssa ottamaan vielä laukkapätkät Hangaksentielle. Mutkassa tuli vastaan kaksi autoa, joista toisella oli peräkärry. Hemppa vähän jännittyi ja pysähtyi mutta käveli kuitenkin pyynnöstä ohi. Suoralla ravattiin ja laukattiin. Ravissa Hemppa tuntui katselevan taakse että pysyykö Vake mukana. Laukassakin meni aika rauhassa. Poispäin max 25 km/h. Paluumatkalla laukka venyi itsestään paremmin ja huiput oli nyt 30 km/h pinnassa. Pohja oli sen verran luminen ettei lipsuttu yhtään.

Matkaa tuli yhteensä n. 13 km. Keskinopeus 7,4 km/h. Oikein kiva lenkki. Karsinassa tosin huomasin että toinen etukenkä oli löystynyt ja muutama naula oli mutkalla.

Ongelmia:
pelottavat ravikärryt

Parannusta:
tolkku ratsu

Kaisan kuvakulmasta meidän laukkaa:

lauantai 6. helmikuuta 2016

Kevyempää istuntaa liikkeen mukaan

Lauantaina pääsin taas vihdoin Hempan kyytiin. Luvassa estetunti ja kivasti ratsukoita oli tänään vain 5. Tunnin piti tuuraaja, joka on meitä joskus tuomaroinut kisoissa.

Alkuverkat mentiin taas aika sukkelasti. Niukasti ehdin aina saada ruunaan otetta ennen kuin vaihdettiin seuraavaan asiaan. Käynnissä vähän volttailua itsenäisesti, ravissa sama. Juuri kun rupesi letkistymään ja olisin päässyt ratsastamaan myös rauhaisaa tempoa eteen niin ruvettiin tekemään laukannostoja. Nousi ihan ok. Käynnistä paremmin suoraan laukalle. Ekat askeleet oli vähän jännittyneempiä. Tehtävä oli kuitenkin vain nostot niin en kovin pitkiä pätkiä parannellut itse laukkaa.

Ekana tehtävänä tultiin 17 metrin puomilinjaa. Vaan tällä kertaa ravissa sisään ja keskellä voltti, jolla nostettiin laukka ja jälkimmäinen puomi laukassa. Hempan laukka oli aika paikallaan eikä edennyt jalasta eteen. Ope kaipasi että yksi askel pois puomin edestä. Vinkkinä oli istua kevyemmässä istunnassa ja ottaa vähemmän kädellä. Kun ratsastin tehokkaasti eteen niin tuli parempi.

Sitten tultiin linjaa suoraan laukassa. Meiltä haluttiin 5 askelta. Ekalla kerralla vika askel oli aavistuksen lyhempi. Hemppa vähän halusi oikoa sisään linjan jälkeen mutta sain estettyä pahimmat kaatumiset. Parannettiin suoritusta ja päästiin jatkossa tasaisella viidellä. Myös myötälaukka säilyi tänään kivasti! Ensin nousi jälkimmäinen puomi irti maasta. Myöhemmin ensimmäinenkin. Ponnistuspaikat oli kuitenkin pääsääntöisesti ihan ok. Yksi sakkokierros tuli kun meidät haluttiin pienemmällä hypyllä sisään. Ope oli vaan mielissään kun Hemppa tuli vähän lähelle ja joutui itse ajattelemaan jalkansa esteestä yli. Hyvää jumppaa.

Sitten lisättiin linjan perään portti. Siinäkin saatiin useamman kerran vaihto vasemmasta oikeaan vaikka alkuun korkeus oli 60 cm pintaan. Tällä esteellä Hemppa myös spurttasi välillä. Mutta ei pukitellut. Arvelen että keskikropan tuki ei ollut riittävä ja jotenkin heilahdin ja aiheutin tämän itse.

Päivän erikoisuus oli ainakin Nowalta, Aaltikselta (eka) ja Mallulta tuttu x-este. Eli kaksi pystyä päällekkäin ristikkäin. Alkuun oli vain niukasti irti maasta. Silti ekalla ylityksellä hypättiin jostain metristä yli, kertoi ope. Huomasin että tuli vähän isompi hyppy mutten arvannut että ihan noin iso. Toisella kerralla taidettiin roikaista 1,5 askeleen päästä. Taas näitä etten ole mukana hypyssä ja päästän ohjia. Ehkä tunnin kivoin kommentti että tässä näkyi kokemus. Näköjään joka tunnille otetaan yksi tällainen roikaisu. Saatiin sakkokierros ja meni paremmin. Tosin laukka taisin jäädä vaihtumatta.

Sitten hypättiin vielä rata. Suora linja, portti ja x toisesta suunnasta. Nyt esteet jo vähän nousi. Oli osa kyllä noussut jo aiemminkin. Pikkuisia ne silti olivat. Eka kierros oli kiva. Ei mitään kummempaa. En muista tultiinko kahdesti. Loppuun ainakin saatiin vielä tulla linjaa uudestaan. Tultiinko kerran vai kahdesti. Jälkimmäinen nousi jo jonnekin 80 cm pintaan. Tultiin hieman lähelle ja ope oli mielissään miten Hemppa jumppasi itsensä yli. Sanoi että tekee pitkälle ruunalle hyvää. Ja se, että tultiin radalla linjan tokalle vähän lähelle auttoi varmasti siinä että päästiin portista puhtaasti kun tultiin sillekin vähän lähelle. Laakahypyissä monesti lähtee puomit mukaan. Huomattu on.

Tosi kiva tunti. Paljon asiallisia kommentteja enkä ollut mistään asiasta pahasti eri mieltä. Olihan tässä taas opettelemista kun edelliset pari kuukautta on Mallulla ja Uotilassa kommentoitu liiallista etukenoani ja nyt olinkin liian takakenossa. Ja joku vielä jaksaa sanoa että jalat alas!

Loppuun käytiin peltolenkki Kaisan ja Kingin kanssa. Pitkin ohjin rennosti. Mitä nyt pihalla piti vähän tuijotella ja puhista.

Ongelmia:
alkuun laukka oli hidasta eikä edennyt jalasta
takakenotin liikaa

Parannusta:
vaihdot löytyivät esteillä jo aika kivasti
myös myötälaukat säilyivät
ei pukitellut tai kiukutellut (ei raippaa eikä kannuksia)

Laura ja Päivi videoivat meidän menoamme:

torstai 4. helmikuuta 2016

Kevyen istunnan harjoituksia ja Lida hyvänä itsenään

Torstaina oli taas vakiporukka vakihevosilla. Lida oli vielä pihalla ja piti käydä noukkimassa mukaan. Hieman vastahakoisesti tuli heiniltä. Karsinassa oli aavistuksen hapan muttei tehnyt mitään. Hoidin naru kädessä. Pakoyrityksiäkin taisi olla mielessä.

Esteitä kasattiin maneesiin 3 apilamuotoon. Pysty I:hin ja peräpäähän V-muotoon siitä pysty ja okseri. Keskiympyrän kaarelle tuli 5 maapuomia, jotka myöhemmin nousi kolmeksi pystyksi.

Lida oli alusta asti aika kiva ratsastaa. Liikkui jalasta eteen ja oli rento. Tänään keskityin taas pitämään tamman suorana. Tosin tehtävillä välillä unohtui.

Tänään ei tultu siirtymiä alkuun vaan avoja. Olipa vaikeaa! Lopulta tein voltit alle ja otin suosiolla käynnissä. Siitä jo vähän yritti tunnistaa mitä tehdään. Ravissa ei tunnistanut. Mutta harjoitusravissakin tamma oli tasainen, rento ja eteni.

Laukassa tultiin keskiympyrän puomeja. Lida oli reipas. Pitkästä aikaa ope käski meidät kevyeen istuntaan. Se onnistui paljon paremmin. Enemmän piti keskittyä painoon ja katseeseen ja mikäs kaikki siinä unohtuikaan. Lida hoiti hommansa sujuvasti eikä tainnut rikkoa kertaakaan väärään laukkaan. Sama tultiin myös kavaleteilla. Lantioni oli kuulemma liian jäykkänä ja myötäsin sitten lavoista. Tunnustan ongelman. Pitäisi varmaan kuivaharjoitella.

Itse hypyt aloitettiin suunnanvaihtopystystä. Vasemmasta oikeaan oli hankalampi. Liirasi sisään ja hypyn jälkeen kaatui uuteen suuntaan. Yllättäen tuli kuitenkin muutama vaihto siihenkin suuntaan. Nyt ei höykkyytetty korjaamaan lennosta, joten refleksillä otin aina ravin kautta. Toiseen suuntaan meni ok.

Loppuun tultiin rata kahdesti. Suunnanvaihtopysty oikeasta vasempaan, okseri ja vaihto, kaarevan 3 pystyä (1 laukka väleihin), täyskaarto ja toinen pysty sekä vaihto ja lopuksi suunnanvaihtopysty vielä vasemmasta oikeaan.

Ekalla kierroksella esteet näytti ihanan pieniltä. Menin kuitenkin tuijottelemaan lukuja tolpissa ja nehän oli kasikymppisiä. Olisin veikannut ainakin 10 cm vähemmän! Kierros meni kivasti, herätin Lidan ja mentiin tasaisen reippaasti puhdas suoritus kaikilla vaihdoilla. Jes! Tosin suoruus oikealla ohjalla kuulemma unohtui.

Toiselle kierrokselle esteet nousi. Näyttivät nyt sopivan kokoisilta mutta aivot huusi että nyt ne on varmaan sitä ysikymppiä, huihui. Liekö sitten alitajunnasta tullut jotain jarruja? Yhä edettiin tasaisesti mutta Lidan tehot hyytyi ja ruvettiin loppastelemaan puomeja matkaan. Jotain olisi kai kannattanut tehdä. Vaihdot tuli mutta 4 putosi. Vaihdoille yhä jee, varsinkin tälle 100 % onnistumiselle. Mutta 4 puomia on tosi paljon. Tänään tamma ei syttynyt loppua kohti eikä yhtään kiihdytellyt itse. Siihen nähden erittäin vau että ne vaihdot tuli. Tosin tiet vähän kärsi edellisestä kierroksesta.

Loppuraveissa Lida oli yhä tosi kiva. Vähän lisää tehoja kaipasi ope ja sitten tuli kehuja rennosta ja tasaisesta menosta. Hyvältä se tuntuikin. Tosin ei siinä enää ruvettu mitään leiskauttelemaan. Koulukisoihinkin olisi kiva päästä. Vaikka kenttäkisoihin huokailin.

Tunnin jälkeen ei ollut pimeää! Esteiden keräämisen jälkeen Lidan kanssa treenattiin taas vähän taluttautumista. Sangen hyvä.

Ongelmia:
kuskin lavat ei pysy aloillaan vaan myötää
4 pudotusta vikalla radalla
suoruus ei yhä ihan priimaa

Parannusta:
kiva ratsastaa ja eteni jalasta
ei tuijotellut mitään (ovea)
radoille tuli vaihdot
ponnistuspaikat taisi olla aika ok kun en niitä muista erityisesti ajatelleeni

keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Kiireinen keskiviikko ja lavat unohduksissa

Keskiviikkona sain tunnille Preston kuten olin vähän aavistellutkin. Tänään ruuna protestoi satulointia aiempaa enemmän. Maanantain jälkeen oli satanut lunta, joten kenttä oli taas paremmassa kunnossa. Pakkasta n. -5°C, ratsukoita 7. Tunnit yhdistetty. Selkäännousussakin hyöri tavallista enemmän mutta malttoi lopulta rauhoittua itse ratsautumisen ajaksi.

Presto oli tänään taas kiireisenä. Tarjosi ravia ihan itse. Ei kyllä tuijotellut mitään. Ravipätkillä olisi halunnut baanailla täysiä ja pidätteistä narskutteli. Tällä kertaa meno oli kuitenkin jotenkin hanskassa ja kulmiin saatiin hidastettua. Yhä muistin myödätä pidätteistä. Ehkä siksi ei nykinyt ohjiakaan.

Tänään tunnilla ei ollut oikein runkoa. Tehtiin vähän siirtymiä, vähän ravailtiin ja vähän takaosakäännöksiä. Vaikea oli sanoa missä kohti oltiin menossa. Ravipätkiä otettiin vuorotellen ravaamalla aina kaveri kiinni. Presto kuumui tästä ja tarjosi välillä laukkaakin. Ei kuitenkaan kiihdyttelemällä vaan olisi nyt vaan halunnut laukata. Otin aina takaisin raville. Ruunalle plussat ettei hermostunut. Oltaisiin tarvittu ehkä enemmän volttailua ja taivuttelua. Volteilla tasoittui ja lopetti pahimman kiireen.

Tehtiin myös takaosakäännöksiä. Ei mistään helposta päästä vaan enimmillään 1,5 kierrosta putkeen. Nyt tunsin jo etukäteen tuleeko onnistumaan. Hitaasta käynnistä jumi paikoilleen muutaman kerran. Yritin keskittyä siihen että liikkuu ja kävelee, vaikka sitten vähän isompaa kuviota. Sain ainakin muutamat ristiaskeleet edestä. Huomasin meneväni tästä vielä itse liikaa tiloihin ja rentous kärsi. Oleellista oli saada paino ajateltua takajalan päälle ja olla etukenottamatta. Kevyessä ravissa sorruin siihenkin. Taas tuli sellainen olo ettei keskikropassa ole sittenkään tarpeeksi lihasta. Presto taisi kevennyksestäni saada vain lisää vauhtia.

Viimeisellä ravipätkällä sain vihdoin ruunan istunnalla haltuun. Silloin meno tuntui hyvältä kun kädellä ei tarvinnut tehdä juuri mitään. Sain jopa nostettua keulaa ylemmäs. Itsekseen kun Presto lähinnä haistelisi polviaan. Voltilla meno tuntui kivan helpolta mutta open kommentti oli että muista ulkoavut, lapa karkaa. Pahus taas, unohdin koko lavat. Siinä taas yksi perisynti. Unohdan lapojen hallinnan kokonaan. Olisi niitä hevosen korviakin hyvä vilkaista joskus muulloinkin kuin loppukäynneissä.

Ongelmia:
äkäily satuloidessa
hääri kun olin menossa selkään
alkutunnin kiire
unohdin hallita lavat

Parannusta:
ei nykinyt ohjia
lopuksi raviin löytyi kuuliaisuus
takaosakäännökset paremmin kuin viimeksi

maanantai 1. helmikuuta 2016

Mukavaa mukavuusalueella, ulkopuolella vähemmän

Maanantaina ohjelmassa oli Preston kevyt liikutus. Se oli merkattu mulle jälkimmäiselle tunnille ja hyvä niin. Pohja ei olisi sallinut juoksutusta enkä olisi jaksanut enää kolmatta hevosta. Tunti taas oli erittäin kevyt, joten hyvin meni. Ratsukoita oli kivasti vain 3.

Ressun jälkeen Presto tuntui tosi hyvältä. Sopivan kokoinen ja jalat asettui kivasti ympäri vääntelemättä. Eteni ihan omasta halustaan käynnissäkin.

Tehtiin alkutunti aika samantyyppisiä juttuja kuin edelliselläkin tunnilla. Ihan alkuun koottiin käyntiä joka sivun keskelle. Ohjat mulla saattoi olla vähän turhan pitkät läpi tunnin. Mutta nyt tiesin alkuun mitä Prestolta voi vaatia ilman että se hermostuu. Olinkin mielissäni kun alkutunti päästiin ohjia nykimättä ja narskuttelematta. Pitkille sivuille ruvettiin ottamaan ravia ja tänään päästiin rauhassa raviinkin. Alassiirtymät ei olleet ihan priimaa vaan ensin valui liian monta askelta ja myöhemmin tuli vähän kättä vasten. Paljon helpompaa tehdä siirtymä pisteeseen kuin tietyn askelmäärän jälkeen.

Lyhyelle sivulle ruvettiin tekemään pysähdyksiä. Prestonkaan kanssa ei pysähdytty ihan tasan. Sain noottia siitä kun käytin ohjat ihan pitkänä siirtymässä. Kun yritin pitää tuntumalla niin ruuna aloitti päänviskelyshown. Eikä siitä oikein päästy eroon pysähdyksissä. Mutta muualla kun annoin tarpeeksi löysiä niin lakkasi viskomasta käynnissä.

Ravissa tultiin myös loivia kiemuroita. Lopuksi ravi rupesi olemaan turhankin rauhallista. 10 askeleen käyntisiirtymän jälkeen ei päästy takaisin raviin ja jumahteli pari kertaa muutenkin. Raippaa ei ollut.

Loppuun tehtiin vielä takaosakäännöksiä. Presto ei tajunnut ja taas meni pakki päälle. Yritin tehdä rauhassa ja isosti mutta ruuna tuijotteli vain muita hevosia. Useasti jumahdettiin aloillemme. Pohkeista ei päässyt eteen vaan sitten meni pakki jumiin. Vaan joka kerta sain tilanteen ratkaistua kehuihin. Ei tainnut ruuna oikein tajuta mitä pitää tehdä. Ihan hyvää tästä ei tullut mutta jotenkin tunnistettava.

Loppukäynneissä meinasi vauhti loppua kokonaan. Pohkeista ei tapahtunut mitään. Ohje oli ratsastaa voltilla hyväksi mutta eihän siitä tullut mitään kun hyytyi. Lopulta otin suoralle uralle ja kun siinä rupesi venyttämään askelta niin palkitsin siitä lepokäynnillä. Pitkin ohjin piti taas nyppiä ohjia.

Tällä tunnilla lähdettiin siis venyttelemään mukavuusalueen rajoja. Hetken harmitti lopuksi mutta se meni nopeasti ohi. Kivaa oli se, että helpot jutut meni sujuvasti. Vaikeissakin rupesin jo tietämään että mikä aiheutuu mistäkin. Sitten pitäisi vielä oppia ratkomaan miten pakitteluista päästään eroon palkitsematta väärästä käytöksestä.

Ongelmia:
mukavuusalueen ulkopuolella ongelmat tuli taas esiin
narskutteli, viskeli päätä, jumitteli ja pakitti kun meni vaikeaksi
ravissa ja käynnissä meinasi lopuksi vauhti loppua
lopuksi painui turhan matalaksi

Parannusta:
ei lähtenyt kavereiden säikkyspurttiin mukaan
jarrut toimi hyvin
ei kiihdytellyt
tiesin jo kivasti miten toimii
vapaapäivän jälkeen oli taas hyvä ratsastaa

Jäykkä Ressu

Maanantaina oli jo aamusta aika puolikuntoinen olo. Pohdin jo miten selviän tallireissusta. Vaan koska olo oli siedettävän puolella niin tallilta kuitenkin itseni löysin. Ekalle tunnille ratsuksi osui Ressu. Pitkästä aikaa. Kenttä oli melko kova ja hieman jäinen, joten mentiin suurimmaksi osaksi käyntiä. Keli oli niukasti pakkasella. Ratsukoita tunnilla 5.

Yritin Ressun kanssa kaikenlaista. Hellää, elävää, napakkaa, liikkuvaa ja käskevää ratsastusta mutta poni vastasi kaikkeen jäkittämällä. Kyllä se eteni muttei mitenkään innokkaasti. Kulmiin taipui kun oikein kunnolla taivutti mutta ei halunnut myödätä tuntumalle. Mikäli kulmassa tai voltilla myötäsikin niin erittäin nopeasti myös nousi. Parhaat hetket tuli volteilla.

Tehtiin siirtymiä, pysähdyksiä, 20 askelta ravia pitkille sivuille ja loivia kiemuroita. Kukaan hepoista ei lipsunut. Mutta meidän meno oli aika köpöttelyä.

Limoza otti kulmasta säikyt ja loikkasi laukalle. Ressu näki siinä omankin tilaisuutensa tulleen ja säntäsi. Vaikkei ollut jalustimia niin nopeasti sain ponin takaisin haltuun eikä sen jälkeen yrittänyt enää mitään. Ei edes jännittynyt kulmassa.

Istuminen ponin ympäri oli vaikeaa. Lonkat rupesi lähes kramppaamaan. Ehkä olisi vain pitänyt lukita ulkokäsi aloilleen ja ratsastaa eteen kohti tuntumaa. Nyt tuntui että kummassakin suunnassa poni puri kuolaimeen ja oli ulkoa tyhjä. Ei tämä mikään kaikista kamalin tunti ollut mutta voisi mennä niin paljon paremminkin. Kannuksista ei tuntunut olevan mitään apua.

Ongelmia:
poni tuntui hitaalta
ei myödännyt tuntumalle
säikkyloikkasi

Parannusta:
suoritettiin tehtävät