maanantai 31. heinäkuuta 2017

Kohti arkea estetunnin merkeissä

Loman loppu häämötti ja ajelin maanantaina takaisin etelään. Illaksi tietysti estetunnille. Olin näemmä tarpeeksi kauan pois, sillä nimeni oli ensin unohdettu listasta. Kun pääsin tallille oli tilanne paikattu. Saimme tuntikaverin kanssa valita Limozan ja Sokerin väliltä. Minulle jäi Limoza ja suostuin sillä ehdolla että auttaa kuntoonlaitossa. Ratsukoita tunnille tuli 6 ja keli oli aurinkoinen plus parikymmentä.

Nyt tamma oli lankatarhassa ilman imppauspantaa. Tosin imppaus alkoi heti puomilla.

Ratsain heppa oli veltto. Eteni kuitenkin raipasta. Menin melko pitkällä ohjalla ja vain alkuraveissa tuli kerran ohje ottaa parempi tuntuma. Taivuttamisesta ei puhettakaan. Ravista tuli länkkämeiningillä aktiivista. Eli ohjat toiseen käteen löysästi ja toisella kädellä raipalla vauhtia. Mutta matkustelemaan ei sopinut unohtua. Laukat nousi yllättävän hyvin.

Tehtiin ohjattuja siirtymiä ja nekin menivät yllättävän asiallisesti.

Hypyt aloitettiin ravissa ristikolle. Vähän tuijotteli mutta yli mentiin. Vaikka ravi oli muualla hyvää niin saattoi salakavalasti hyytyä kohti estettä. Molemmista suunnista, myös laukassa ja pystynä. Ei herännyt liikkumaan itse. Ehkä olisi pitänyt kovistella vielä enemmän. Hepan oman imun puuttuessa hypyt olivat huonompia. Raipasta välillä pukitteli mutta tänään pysyin vakaasti kyydissä.

Tultiin 4 hypyn pikkurata kolmesti. Estekorkeus oli joka kierroksella sama mini eikä haitannut yhtään. Yhä samalla länkkätyylillä. Hitaasti mutta yli. Laukan vaihtoi pyynnöstä ja pitkistä ohjista huolimatta ohjautui. Kun vihdoin tultiin mielestäni hyvä, aktiivinen ja suora lähestyminen ykköselle niin sitten tamma kielsi. Pysyin hyvin kyydissä. En ihan tajua mistä tämä kielto tuli. Ei kuitenkaan huolettanut. Kiellon jälkeen ykköselle tuli meidän paras hyppy. Muutenkin vika kierros oli vähän helpompi kun humma rupesi heräämään.

Lopuksi tultiin vielä okseri kahdesti. Saatiinpa sinnekin kielto kun laukka sammui ennen estettä. Ei tullut lopulta yllätyksenä ja hyvin istuin tässäkin mukana. Paremmalla vauhdilla yli. Olikohan korkeimmillaan jotain 80 cm? En katsonut kovin tarkkaan ja muut ehtivät purkaa esteet ennen mittailujani.

Loppuraveissa tamma vihdoin eteni omasta halustaan. Tässä vaiheessa saattoi siis ottaa vähän tuntumaa ja ruveta taivuttelemaan. Ei ihan tasaista mutta hyvä alku. Loppukäynnit käytiin maastossa. Siellä napsi korkeita heiniä vaikka yritin estää.

Ihan hyvä tunti. Ei haitannut yhtään että meitä oli näin monta ja ratakin oli lyhyt. Selvisin hengissä ja satulassa. Eikä alkutykytyksien jälkeen jännittänytkään yhtään. Minimissä ollut estekorkeus varmaan lohdutti omalta osaltaan.

Ongelmia:
ei oikein edennyt
kaksi kieltoa
kuski oli janoinen ja sykkeet viipotti taivaissa
pukitti raipasta välillä
napsi heiniä maastossa

Parannusta:
pysyin helposti kyydissä
ei jännittänyt

Anni videoi viimeiset 2 hyppyämme okserille:

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Lomanjättömaasto Hempalla

Sunnuntaille ei lopulta löytynyt maastoseuraa, joten iltapäivällä lähdettiin Hempan kanssa kaksin liikkeelle. Pääosin aurinko paistoi ja lämmintä oli n. +22°C. Jonkin verran paarmoja. Ohje oli käydä niin pitkä maasto kuin tahtoo, joten päätin pitkästä aikaa lähteä kuntoradalle ja kastamaan kavioita lähilammessa.

Menomatka meni ihan mukavasti. Tiellä lähinnä käveltiin ja autot ohittivat siivosti. Kankailla loikittiin ohimennen minimaastoesteet. Ei ongelmia. Ravia ja rauhallista laukkaa. Olin tosiaan jossain elämänvoimavimmassa kun lähdin vihdoin kaksin Hempan kanssa kokeilemaan radan ylitystä. Ruuna tyssäsi ensimmäisen kerran jo kun oltiin vasta astumassa asvaltille. Eli lähemmäs 100 metriä ennen ylitystä. Kärsivällisesti ja jos ei hyvällä niin raipalla napauttamalla löytyi se ykkösvaihde takaisin. Juuri kun oltiin lähellä rataa niin tulikin juna ja piti ottaa vähän etäisyyttä. Hallitusti meni eikä Hemppa hätäillyt.

Junan jälkeen yhä suht pitkällisellä empimisellä päästiin radan yli. Hemppa nuuskutteli turpa maassa ja totesi homman lopulta turvalliseksi. Ei äkkiliikkeitä.

Kuntoradalle löydettiin helposti. Ensin vähän ravia, sitten laukkaa ja lopulta pyysin kunnolla eteen. Liikkuihan se Hemppa. Jarrutkin löytyi hyvin. Mutta lammen etsiminen olikin vähän isompi homma ja menin ensin pari kertaa harhaan. Onneksi ei ollut kiire minnekään. Hemppa tosin ehdotteli välillä ravia kun mentiin käynnissä.

Lampikin löytyi lopulta ja siellä oli pikkulapsi uimassa. Kysyin kohteliaasti että saadaanko tulla kastelemaan kaviot. Tämä onnistui. Tätäkin Hemppa arpoi tovin mutta meni lopulta veteen. Pysyttiin reunarämeikön puolella ja lähdettiin pois ennen ratsun jännäkakkoja. Sitten vähän mäkikiipeilyä hiekkakuopilla ja löydettiin lopulta takaisin kuntoradalle. Paluumatkalla laukka rullasi vielä vähän lennokkaammin ja GPS kellotti 54,3 km/h. Taisi olla ensimmäinen kerta kun sain Hempalla yli 50 km/h lukemia tauluun. Mutta ratsu oli täysin hallinnassa, ohjaus ja jarrut toimivat.

Laukkojen jälkeen heppa oli rento ja ajattelin jo että nyt päästään helposti radan yli. Pieleen meni. Ensin kun saavuttiin jännälle lähestymisalueelle niin kaksi naista oli kasvihuoneessa. En tiedä jännittikö Hemppa näitä mutta tarjosi lähinnä pakkia ja seisomista. Ei keulinut vaikka välillä napautinkin raipalla. Eikä porhaltanut hallitsemattomasti mihinkään. Päätin että tästä mennään ratsain ja kiire ei ole mihinkään. Ajattelin että ehkä koti vähän houkuttaa eikä paarmojen syöttinä ole niin kiva jumia ikuisuutta että routa ajaa jne. Yritin olla mahdollisimman systemaattinen pyynnöissäni. Paikallaan sai olla muttei mennä taaksepäin. Meniköhän siinä joku vartti mutta kun lopulta päästiin lähemmäs niin sitten itse ylitys onnistui suht sukkelasti. Saattoi toki jännittää lähistöllä olleita nukkuvia työkoneitakin.

Paluumatka kankailla meni ongelmitta. Loikittiin minimaastikset tyylikkäästi. Tiellä otin hitusen ravia ja sitten käveltiin loppumatka. Yhä tuntui käynnissä arkovan takasiaan tiellä.

Tallilla ei ollut ylimääräistä väkeä mutta onnistui ratsun pesu yksinkin. Ihanan kiltisti Hemppa tönötti naru kaulalla.

Oikein onnistunut reissu ja hienosti selvittiin kaikesta. Jos radan ylitykset ja veteen meno olisivat sujuneet vähän sukkelammin niin olisi ollut 10+. Nyt jäi jonnekin yhdeksikön paikkeille mutta ehdottomasti kannatti käydä!

Ongelmia:
jumittelut radan ylityksessä
paarmat kiusasi
veteen menoa piti myös vähän arpoa

Parannusta:
ei säikkyloikkia
vihdoin sain laukkaamaan vähän lujempaa
oikein hyvä keli

perjantai 28. heinäkuuta 2017

Kouluvalkassa hikeä, vastustelua ja hienoja vastalaukkoja

Perjantaina oli kuuma festaripäivä mutta ehdin kuitenkin iltapäivästä kouluvalkkaan Hempalla. Keli lähenteli hellerajaa ja paarmoja riitti runsaasti. Onneksi the valmentaja Artsi tuli vielä.

Tällä kertaa oltiin kahden hengen porukassa. Alkuun tehtiin vähän väistöjä käynnissä ja ravissa uraa pitkin. Kivan pitkään sai olla kevyessä ravissa. Alkutunnista käytiin Hempan kanssa myös tavallisia vääntöjämme läpi.

Yhtenä tehtävänä oli etäisesti KN:ää ajatellen tehty tavallaan miniviisikaarinen ensin volteilla. Eli volttia toisen perään ja välissä vaihdettiin suuntaa. Kaula suoraksi, ratsasta ulkoavuilla. Suunnanvaihtokohdissa piti olla tarkkana ettei Hemppa nyi kuskia mukanaan etukenoon. Parin volttikierroksen jälkeen tultiin myös ilman voltteja. Ensin oikea, sitten vasen kierros. Molempiin suuntiin parani huomattavasti. Mutta helppo parantaa jos alkutilanne on kehno.

Tehtiin myös mikinpäätä. Alkuun kevyessä ravissa ja voltit lopulta alas istuen. Voltit oikealle oli ensin kamalaa liirailua. Myöhemmin voltit ravissa ja laukkaa isolla ympyrällä. Taas oli käynnistysvaikeuksia laukassa. Molempiin suuntiin näin. Ihan lopuksi tultiin tätä voltit myötälaukassa ja iso ympyrä vastalaukassa. Pienen vikuroinnin jälkeen Hemppa oli oikeassa laukassa todella makea. Ei ole tainnut koskaan ennen laukata oikeaa laukkaa näin tasaisesti tuntumalla, tasapainossa, kiirehtimättä ja rullaavana. Vastalaukatkin meni siististi.

Meidän helpompi laukkamme vasen vähän tökki. Odotin heti valmista mutta tuli muutamia pudotuksia vastalaukassa. Lopulta hepo taisi olla jo aika poikki ja viimeinen lävistäjä tuotti vaikeuksia. Kaasu loppui kokonaan ja humma laukkasi paikallaan. Kun patistin eteen niin kerran pysähtyi, jumitti taas pakin ja siitä kun kopistelin jaloilla eteen niin keula keveni ja pyörähti. Open vinkki oli että jatkossa kannattaa palauttaa hepo sen tarjoaman pyörähdyssuunnan kautta takaisin kuskin tahtomaan suuntaan. Eli koko ympyrä. En hätkähtänyt tästäkään vinkeestä ja kolmannella yrityksellä saatiin siisti lävistäjä aikaiseksi. Tätä ennen vasenkin laukka oli lähtenyt sujumaan sangen kivasti.

Enempää ei Hemppaa kiusattu. Tälläkin menolla hikosi itsensä suitsien alta vaahtoon ja kun tulin ratsailta ja hankasin otsaa niin ratsu vaahtosi kuin vaahtokylvyssä. Tänään hikosi takaosastaankin, tosin maltillisesti. Pää ja kaula olivat läpimärkiä. Eli täyshuuhtelu ja talliin huilaamaan.

Miten saa koko Hempan mahtumaan lähikuvaan?

Ongelmia:
paarmat
ratsun vastustelu, nyhti ohjia
pari kertaa pakki jumitti päälle
keuli kertaalleen

Parannusta:
taivuttelu lähti sujumaan aika jouhevasti
oikea laukka rullasi paremmin kuin ehkä koskaan ennen
teki lopulta hienot ja tasapainoiset vastalaukat


Nämä kuvat eivät paljoa treeneistä kerro.

torstai 27. heinäkuuta 2017

Akvan ensimmäiset maastoesteet

Torstaina vihdoin tapahtui mitä olin odottanut ja maastoesteille ratsukseni oli jaettu Akva. Laitoin taas martingaalin. Keli hipoi yhä illalla hellerajaa. Ratsukoita maastoon lähti 3. Akva ei arastellut yhtään vaan lampsi maastossa edeltä menemään kavereita odottamatta kuin tekisi sitä aina.

Iloiset harrastajat.
©Kiki
©Kiki
Verkkalenkki saatiin mennä edeltä. Akva oli loistava vetohevonen. Laukat meni tasaisesti ja rauhallisesti. Jännin kohta oli lammen vieressä ollut punainen maastoeste, joka aiheutti vähän sivuaskelia. Kuski tipautti jalustimen ja huojui hetken huonossa tasapainossa. Mutta tästä selvittiin.

©Kiki

Hypyt aloitettiin renkaalta. Verkkakierros laukassa kohti estettä ei tuottanut mitään ongelmia mutta este tuotti. Kiellettiin siihen sekä laukasta että ravista. Myös kaverin perästä. Akva halusi juosta oikealta ohi. Lopulta siihen saatiin johde ja kipakoiduin tarpeeksi. Päästiin yli. Paljon kehuja. Saatiin toinenkin hyppy ja sekin onnistui. Vaikeaa oli tietää kuinka paljon Akvaa voi kovistella.

Tästäkö muka yli?
©Kiki

Pikaohitus.
©Kiki
Pikajarrutus.
©Kiki
Johteen avulla lopulta yli.
©Kiki
Sitten hypättiin puhelinpylvästukkia. Vähän kiemuraa lähestymisessä mutta molemmilla kerroilla yli. Tämän jälkeen mentiin lammelle ja hypättiin siellä puskaeste. Tässä oli reunat hyvin tukittu, joten tämä oli meille helpoin ylitettävä. Kahdesti sekin.

Viimeisenä hypättiin vielä keskipolulta renkaat. Tämä tuotti kaikille eniten ongelmia. Ensin kiellettiin siihen tovi ja päästiin lopulta yli. Toinen hyppy onnistui vielä huonommin ja nyt kiellettiin myös vasemmalle metsään juosten. Lopulta selvittiin myös yli. Ei tyylipisteitä.

Ensin ongelmia.
©Kiki
Sitten myös yli.
©Kiki
©Kiki
Kaikki hypyt ei ihan tyylillä.
©Kiki
Aika oli mennyt, joten ei saatu enää hyvän mielen hyppyjä loppuun. Loppuverkan matkalla käytiin vähän kastelemassa kavioita nimeksi.

©Kiki

Kunhan Akva saa lisää rutiinia ja kunnolla juonesta kiinni niin siitä saattaa tulla maastoesteilläkin aika tykki.

©Kiki

Ongelmia:
julma määrä kieltoja

Parannusta:
aivan supertolkku!
ei ravistellut päätä juuri yhtään
kuskia ei jännittänyt yhtään

Vilma videoi hyppyjämme:

Toinen uittoreissu vähän paremmin hallinnassa

Torstaille lupasi hellepäivää ja sain taas puhuttua uittoreissun. Ratsuja lähti lopulta 3. Minä tietysti Hempalla. Iltapäivällä ei ollut ihan hellerajalla vielä mutta niin lämmintä kuitenkin että Hemppa oli hionnut automatkalla.

Suitset päähän, naru kaulaan ja menoksi. Ei vastaantulijoita, joten päästiin ongelmitta rannalle. Ensimmäinen heppa meni veteen suoraan kävellen. Me hieman arpoen ja viimeinen vänkäillen. Hemppakin vänkäili aluksi kun kaverikaan ei halunnut mennä. Lopulta mentiin helposti menevän kaverin vanavedessä ja päästiin niin syvälle että Hempan selkäkin kastui. Ihan uintisyvyyksiin ei taidettu tänäänkään mennä.

Kertaalleen Hemppa lähti omin päin syvältä laukalla kohti rantaa. Meno oli niin pomppuisaa että luiskahdin kyydistä. Tosin jaloilleni ja kaulanarusta oli edelleen tukeva ote. Hemppa pysähtyi viereen ja oltiin niin syvällä (ehkä 30 cm hevosen selkää pinnan yläpuolella) että pääsin ihan itse takaisin kyytiin. Vautsi! Seuraavalla kerralla kun Hemppa lähti kauhomaan samoin sain sen himmattua käyntiin ennen kuin meinasinkaan pudota.

Tänäänkin Hempalla oli vedessä vähän kevyt keula. Ilmeni lähinnä silloin kun minä halusin mennä jonnekin ja heppa ei. Mutta nyt oli raippa mukana ja se palautti hienosti määräysvallan kuskille. Lopulta päästiin Hempan kanssa kävelemään ihan keskenämme syvälle.

Ennen poislähtöä sain ravata ja laukata rannalla. Vesi oli nyt paljon viimekertaa matalammalla ja hiekkaakin näkyi. Ei ongelmia, oli kivaa! Tosin vasemmassa kierroksessa laukassa huomasi nyt erityisen selvästi miten Hemppa halusi kääntää kaulaa ulos. Taisi lapa karata samalla sisään, ainakin meinasi valua sisälle.

Ei mitään ongelmaa paluumatkallakaan. Vähän ötökät yritti syödä. Oikein kiva reissu tämäkin!

Ongelmia:
keula oli yhä hetkittäin aika kevyt
kuski ei pysynyt kyydissä kun heppa lähti syvällä laukkaan

Parannusta:
meni lopuksi ihan rauhassa yksin syvälle
kuski pääsi omin avuin takaisin kyytiin!
lopuksi laukattiin hallitusti matalalla

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Tasaisuutta ympyrällä ja jumppaa

Keskiviikon pienryhmätunnille (2 ratsukkoa) saatiin samat hevoset kuin viimeksi. Mulle Akva. Keli hipoi hellerajaa, joten olin tuhma ja jätin turvaliivin pois. Nyt virittelin tammalle martingaalin ja se tuntui auttavan. Esteraipan otin mukaan alusta asti eikä siitä välittänyt.

Kentälle kasattiin neljästä maapuomista ympyrä, halkaisijaksi taisi tulla n. 18 metriä. Sekä jumppa: maapuomi, 3 m, ristikko, 6 m, pysty, 10 m ja okseri. Mittasin välit ja arvelin ne vähän lyhyiksi mutta ope sanoi että sangen hyvä.

Alkuverkassa tultiin kevyessä ravissa ympyrää maapuomien yli siten, että joka väliin tuli voltti keskelle. Ihan alkuun Akva vähän ravisteli ja vastusteli mutta tasoittui suht pian aika hyväksi. Itselläni ei ollut ravissa mitään hajua kolmea askelta ennen että tullaanko lähelle vai kauas. Open ohje tähän oli että sitten kannattaa katsoa niitä jalkoja. Puolipidätteet. Piti pitää tarpeeksi aktiivisena eikä kiirehtiä liikaa. Yllättävän hyvä. Sama molempiin suuntiin.

Ennen laukkoja nostettiin taas jalustimet kaulalle. Nyt oli paljon edelliskertaa luottavaisempi olo että tästä selvitään. Sama juttu laukassa. Alku meni ihan ok. Jossain vaiheessa tuli vähän ohjausongelmia ja pari kertaa koko homma meni jumiin. Nätisti pyytämällä päästiin taas liikkeelle. Lopulta saatiin odottaa hetki ja tehdä tehtävä vuorotellen. Kaksi volttia per kierros riitti ja sitten mentiin hetki suoraan. Meni lähes kierros ennen kuin sain rytmistä kiinni mutta sitten tuli hyvä. Ja kaverin jälkeen oikeaan kierrokseen sama homma. Nyt selvittiin nopeammin.

Sitten jalustimet takaisin ja jumpan pariin. Ravissa ekan puomin yli ristikolle asti. Ihan ekalla lähestymisellä tuli kielto. Akva lähti valumaan vasemmalle ja ehdin käyttää raippaakin vasemmalle kaulalle. Ei auttanut. Muttei sentään ehtinyt juosta ohi. Ope käski meidät seisomaan esteen eteen ja malttamaan siinä. Uudella lähestymisellä sitten yli. Jalat kunnolla kiinni.

Okserin paikalla oli ensin maapuomi, myöhemmin pysty ja lopulta okseri. Jatkossa päästiin hommasta aina empimättä yli. Paitsi kerran tuli alkuun kiemuraa ja yllätyksekseni sain korjattua ja mentiin yli.

Akvaa piti rohkaista ponnistamaan ristikolle, muuten vähän astui siitä yli. Kuskille taidettiin kaivata takapuolta välissä lähemmäs satulaa ja koko yläkroppaa myötäämään paremmin hyppyihin eikä pelkkiä käsiä. Ohjeita tuli niin paljon että aivot meinasivat mennä tilttiin. Yritin silti kärsivällisesti parhaani. Okserille en saanut istuttua hypyissä niin hyvin kuin olisin halunnut. Lopuksi lyhensin jalustimetkin lyhimmilleen, se taisi aavistuksen auttaa.

Jumpan jälkeen tuli vääriä laukkoja mutta onneksi myös myötäisiä. Tänään tehtävät oli helpompia ja ehkä siksikin tuntui että meni paljon paremmin kuin viimeksi. Hyvin hyödyllistä. Kiva tunti!

Ongelmia:
pari kertaa laukassa kääntyminen
yksi kielto

Parannusta:
Akva ravisteli paljon aiempaa vähemmän päätään
ei taidettu pudottaa mitään

Ope videoi loppuhyppyjämme:

Rataharjoitus aavistuksen isommilla esteillä

Keskiviikkona oli estekurssin vika päivä. Tänään ohjelmassa pelkkä rataharjoitus. Alkutunnista olin taas ihan unessa ja piti vielä loikata alas selästä säätämään esteitä. Hemppa oli alkuverkassa aika oma itsensä. Käynnissä tasoittui hyvin, ravissa ei lähtenyt jalasta eteen. Lusmuili takasten kanssa, eikä siksi meinannut tulla tasaiselle tuntumalle.

Verkkatehtävänä taidettiin tulla vähän epämääräisesti esitelty ympyrä ja pari lävistäjäkavalettia. Menin vähän huti kun en ollut skarppina.

Kisojen tapaan tultiin vain joitakin verkkahyppyjä ja sitten rata. Hypättiin ensin kapeaa pystyä, jonka alla oli autonrengas. En ottanut mitään paineita ja yllätyksekseni vasen laukka säilyi lähes joka hypyssä. Siistejä hyppyjä paitsi kerran lähdin hyppyyn ennen Hemppaa, joka tikkasi vielä pikkuaskeleen eteen. Ei kuitenkaan taidettu pudottaa tänään mitään. Aika monta hyppykierrosta tultiin tähän. Ehkä 6 tai 7 hyppyä? Sitten vielä okserille jokunen, oikeasta vasempaan kierrokseen. Tultiinkohan kahdesti ja ainakin jälkimmäisellä kerralla myötälaukassa alas!

Rata hypättiin kolmesta ratsukosta keskimmäisenä. Estekorkeus oli meille noin 90 cm. Kurssi-ilmossa sanottiin että "keskiviikkona kilpailunomainen rataharjoitus, 2 luokkaa/osallistuja". Okseri, iso muuripysty, suora linja (5 askelta), sarja (okseri - pysty), kaareva linja ja pikkumuuriokseri. 9 hyppyä siis. Tämä meni ihan sujuvasti. Myötälaukassakin pääosin. Välillä tuntui ettei Hemppa ihan reagoinut pohkeeseen mutta täysin empimättä mentiin kaikesta yli.

Toiselle kierrokselle muutamaa estettä nostettiin vähän. Korkein taisi olla metrissä. Tämä oli vähän kuin uusintakierros. Ope kyllä pohjusti että perusratsastuksen pitää olla hyvin hallussa ennen kun voi lähteä kovin ratsastamaan aikaa. Mutta koska nyt ei ollut mitään ruusukkeen menettämisen riskiä niin päätin kokeilla pienemmillä teillä. Loistava tilaisuus moiseen. Lyhyempi tie muurille meinasi tulla turhan äkkiä vastaan mutta ehdin kääntää. Tie suoralle linjalle oli jopa niin tiukka että vähän hirvitti kun suoristaminen jäi ihan viime tippaan. 5 laukkaa meinasi jäädä ahtaaksi. Sarjallekin käänsin lyhyemmin eikä askel osunut ollenkaan. Hemppa tikkasi okserin juureen miniaskeleen ja loikkasi hissihypyllä oli. Oli pakko kääntää pois, sillä ei oltaisi selvitty b-osasta kunnialla. Tai en ainakaan olisi itse pysynyt kyydissä jos Hemppa olisikin päättänyt hypätä. Uudella lähestymisellä empimättä ja siististi. Jatkoin tiukempia teitä ja kaarevalla linjalla Hemppa vihdoin reagoi pyyntööni lähteä hyppyyn kauempaa. Viimeinenkin siististi.

Ei ihan tasaisinta mutta olen superiloinen siitä kuinka helposti ja luottavaisesti mentiin kaikesta yli. Ja siitä että esteet ei olleet sitä iänikuista kasikymppiä. Pari vähän isompaakin olisi luikahtanut varmasti samoilla tulilla.

Enempää ei hypätty ja Hemppa antoi itsestään tässäkin ihan riittävästi. Keli oli kuuma ja paarmat kiusasi. Huipusti silti.

Ongelmia:
kuulemma ratsu vielä vähän mutkalla
yksi kämmi sarjalle
hirveästi paarmoja

Parannusta:
myötälaukat löytyivät melko hyvin
ei tainnut tulla pudotuksia
kuski pysyi hypyissä ihan siististi mukana

Pauliina videoi molemmat ratamme:

tiistai 25. heinäkuuta 2017

Maastoesteillä ilman ponivaihtoja

Tiistai-iltana mentiin uudestaan Kuivasjärven maastoesteille. Ei tullut vieläkään Akvaa vaan ns. jatkoin Niilolla. Ratsukoita oli 3 ja nyt kaikille oli jaettu varmat hyppääjät. Keli oli parinkymmenen paikkeilla. Hyttysiä oli muttei kovin suureksi haitaksi.

Verkkalenkki mentiin Pyllerön perässä ja poni meni ponivauhtia eli poikkeuksellisen hitaasti. Laukkahuiput oli n. 22 km/h. Nipsu oli fiksusti.

Alkuun hypättiin taas rengasta ja tukkia. Ekalla estellä Niilo hidasti, tuijotti ja tikkasi miniaskeleen. Sitten tultiin tieltä kulmaeste, jolle taisin Manulta tippua. Seuraavalla kierroksella myös tukkilaavu perään.

Puhelintukki.
©Miia H.


Näiden jälkeen päästiin hyppäämään myös radanpätkä. Tälle päivälle uusi eka este eli polun viimeinen este kotiinpäin, tukki kohti tallia, alapolkua pitkin, mäen yli, polun viertä kulmaeste, tukkilaavu ja himoitsin vielä renkaat kohti tallia vikaksi. Ihan siististi meni vaikka yhä poni tuntui vähän etumatalalta ja taisi kopsauttaa jalkansa johonkin. Ja ihan alussa, ennen ja jälkeen ekan esteen Niilo pisti kutosvaihteen silmään ja baanasi hetken melko täysiä jarruitta. Vaan hyvin hallintalaitteet taas löytyivät. GPS kellotti vähän päälle 30 km/h.

Kulmaeste.
©Miia H.


Tultiin vielä tukki metsään päin ja vielä yksi kokonaan uusi este. Muistutti lähinnä retkipöytää. Kävin senkin näyttämässä etukäteen. Lähestymisessä Niilo rupesi hidastamaan ja kiemurtamaan. Taisin napauttaa raipalla kahdesti. Ensin kauempana ja lopuksi vielä esteellä. Loikattiin me siitä lopulta lähes paikaltaan yli. Sitten sai vähän kiihdytellä muttei enää löytynyt samanlaista imua.

Ope kysyi että tämä uudestaan vai lammelle. Muut halusivat lammelle, joten mentiin sinne. Sama yksittäinen porttimuuri mikälie puskissa kuin viimeksikin. Yhä tuli oksat naamalle ja väistelin niitä. Vedet oli kuivuneet eikä polulta päätynytkään lampeen.

Lopuksi vielä laukattiin vuorotellen lampeen useampi kierros. Oli hauskaa.

Torstaina sitten vielä uudestaan ja silloin luvassa lienee vähän hasardimpia ratsuja.

Ongelmia:
tultiin välillä aika juureen
paria katsoi ja kiemurteli
spurttasi kahdesti

Parannusta:
kaikesta kerralla yli
helppoa ja mukavaa, ei jännittänyt yhtään

Vilma videoi menoamme:

Pieni ratatreeni ja myötälaukkojen metsästystä

Tiistain iltapäivätunnilla loikittiin pikkurataa. Toivoin kolmoissarjaa muttei sellaista kuitenkaan saatu. Eikä muutenkaan mitään kovin teknistä. Ratsukoita oli 3 ja alkuverkassa tultiin ensin ravissa puomeja ja taivuttelua, suuntaa kavaletin yli vaihtaen. Laukassa sama juttu. Meni paremmin kun oli hetken aina samassa kierroksessa. Yhä kaivattiin oikeassa kierroksessa pehmeämmäksi. Yritin jo kovasti. Tulipa kertaalleen kavaletilla vaihto vasempaankin. Lopulta en meinannut osua ympyrällä enää minikavaletille.

Tultiin ensin pikkupätkä lävistäjäesteillä. Ekalla kierroksella tuntui että ope ei katsonut eikä keskittynyt meihin vaan jutteli jotain muita. Oma keskittyminen herpaantui. Laukat ei vaihtuneet ja tultiin ympyrän kavaletille vähän miten sattuu. Tuli toinen sakkokierros heti perään. Yhä jäi laukat vaihtumatta. Taidettiin tulla muuri vielä kolmannen kerran eikä vain tullut vasenta laukkaa. Mutta toisaalta itsekin teki mieli mennä oikealle.

Loikittiin suora n. 23 metrin (jos oikein muistan) linja ensin oikeassa laukassa. Hemppa otti vesimaton yli jättiloikan. Vasempaan herätin hepan ja tultiin kuudella. Open mielestä liian villisti. Ei tuntunut omasta mielestäni yhtään pahalta. Pikemminkin pelkäsin että ei venytä kuuteen. Tultiin sitten kahdesti maltillisemmin ja tikattiin se seitsemäs väliin vaikkei olisi pitänyt. Tästä taas huomaa oman epävarmuuden kun tahtoo nykiä paikan juureen.

Tultiin myös sarja. Ekalla kerralla okserille lähdettiin vallattoman kaukaa. Sakkokierroksella sujuttiin vähän paremmin eteen mutta yhä tuntui pitkältä. 7,1 metriä sanoi tarkistusmittaus ja 7,2 voi olla kuulemma vielä kisoissa. Jos nyt muistan nämä oikein. Suokki otti väliin herkästi 2 askelta.

En muista tultiinko kaarevakin linja ennen rataa. Rata kuitenkin alkoi lävistäjän muurista, sitten kaareva linja, sarja ja suora linja. 7 hyppyä siis. Korkeutta meille ehkä 90. Ei ainakaan yhtään enempää. Me päästiin kaikista yli. Jossain välissä pudotettiin vesimattopysty. Kaksi väärää laukkaa taisi tulla ja molemmissa piti hidastaa lähes käyntiin ennen kuin pudotti laukan pois ja nosti uuden. Eli ei ihan tasaisinta. Kaarevalle taisin törkkiä ylimääräisiä askeleita. En ehkä laskenut niitä ollenkaan. Nyt tämäkin ope sanoi ettei kannata niin miettiä askeleita vaan sujuvaa laukkaa. Itselleni tulleiden laukkojen määrä on hyvä indikaattori laukan sopivuudesta.

Väärien laukkojen takia saatiin sakkokierroksia. Taisi myös alun vieteristäkin tulla sanomista. Hyvä pyytää eteen mutta sitten paremmin ja tasaisemmin kiinni. Ehkä kierros tällä korkeudella ja sitten laskettiin. Muurilta sarjalle ensin. Sarja meni hyvin, alku väärien laukkojen takia epätasaisemmin. Ykkönen tosin ihan ok. Saatiin lisää sakkoja vielä kolmelle ekalle ja tultiin pienempänä. Ykköseltä sain myötälaukan lopulta vain sillä että käänsin heti esteeltä tiukasti vasempaan. Ei kovin optimia. Oltaisiin kyllä osuttu tuolla kaarella vielä seuraavalle mutta tämä riitti nyt meille.

Pyöristyvästä selästäni ei tullut yhtään sanomista mutta enpä tästä näinkään kovin onnelliseksi jäänyt. Jotenkin Hemppa herää vasta toiselle radalle ja sitten nappailee myötälaukat paljon paremmin itsestään. Tai sitten tahtoo säästellä oikeaa etustaan eikä siksi laskeudu sillä esteiltä?

Huomenna sitten ratatreeni. Saapa nähdä saadaanko huomennakaan isompia esteitä. Niin kovin mielelläni treenien loppuun tai jossain lomassa menisin sen yhden isomman että tulisi niillekin varmuutta. Ihan turha puhua että Hemppa kyllä menee ne jos ei koskaan saada harjoitella kunnolla. Tai lupailla meille kisalupaa metriin jos ei saada mennä sitä treeneissäkään.

Ongelmia:
myötälaukat

Parannusta:
kaikesta yli

Tasaisuutta ja vaihtoja puomitehtävillä

Tiistain aamutunnilla mentiin taas maapuomeja. Nyt aloitin Hempan kanssa vähän enemmän tunnustellen enkä heti komentaen. Lähti paremmin mukaan yhteistyöhön. Taivuteltiin ja tultiin nelikaarista. Taivuta letkeämmäksi vasemmalle oli ohje. Kuulemma keula ja perä tahtoivat kipata oikealle. Tällaista en ole huomannut.

Ensimmäinen tehtävä oli isolla ympyrällä laukassa puomeja. Kellotehtävästä puhui ope. Puomit olivat neljännesympyrän välein ja piti saada mahdollisimman tasaista menoa. Yritin alkuun törkkiä väleihin kuutta kun suokitkin meni kuudella. Meille 5 oli parempi. Ensin oikea kierros ja käynnistymisvaikeuksien jälkeen tuli oikein tasainen ja kiva. Kerrankin sai hinkuttaa samaa kunnes lähti rullaamaan. Vasenkin kierros otti oman aikansa että tasoittui mutta siinä sain vielä paremmin tuntumaa ja näin jo kolmen askeleen päästä että nyt ihan hitusen kiinni ennen minikavalettia. Laukka rullasi tasaisena.

Seuraavana tehtävänä tultiin kavaleteilla vaihtoja. Lävistäjät perinteiseen tyyliin. Vasemmasta oikeaan vaihtoi joka kerta helposti. Toiseen suuntaan ei millään hypyssä. Muutaman kerran sileällä hypyn jälkeen. Lopulta kun käänsin heti kavaletilta tiukasti vasempaan niin löytyi myötälaukka.

Hemppa hikosi ihan läpimäräksi kaulastaan ja jopa vaahtosi leukahihnan alta. Vaikkei ollut kuin ehkä +17°C ja pilvistä. Tunti jäi noin kolmeen varttiin mutta nyt ei haitannut yhtään vaan saatiin riittävästi toistoja ja heppa laittoi itseään likoon.

Loppukäynnit käytiin vähän uudella reitillä kentän taka-aidasta ulos ja viereisen pellon kautta peltolenkille. Vain kaksi autotien ylitystä eikä autotiellä kävelyä.

Hemppa sai pesun jo tässäkin välissä.

Ongelmia:
vaihdot vasemmalle

Parannusta:
käynnistymisen jälkeen tasaista suorittamista

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Jumppatehtäviä ja kuskin selkää notkommaksi

Maanantain iltapäivätunnilla olisin halunnut höntsätä ilman satulaa mutten saanut. Lupa tuli että voin hypätä ilman jalustimia. Eilisillä kisavideoillani nimittäin taas könötän turhan etukenossa ja ajattelin että satulattomuus voisi auttaa.

Tällä tunnilla vaivasi yhä Hempan vastustelu. Ei käynnistytty hommiin ihan hetkessä. Alkuverkassa tehtiin temponmuutoksia kaikissa askellajeissa ja se meni aika kivasti. Ei laukattu kuin vasenta laukkaa.

Tehtävälle ruvettiin tulemaan oikeassa laukassa. Maapuomi ja pysty. Vähän samaan tapaan kuin talvella maneesissa. Ope puhui että tällä tehtävällä on helppo nostaa korkeuksia huomaamatta. Maapuomi vähän häiritsi itseäni. Lopulta huomasin että valutaan esteellä ulkoreunaan eli vasemmalle ja sain sen korjattua. Pari kolme kierrosta saatiin kaikki tulla ilman jalustimia mutta korkeus oli sangen maltillinen. Ei ollut pätkän vertaa hurjaa. Enemmän olin huolissani siitä kun Hemppa ei tuntunut olevan avuilla ja oli lähestymisissä hyvin epätasainen. Laukkakaan ei rullannut kuten olisin halunnut. Meni kuitenkin joka kerta yli. Eikä kyllä mitään jättejä hypättykään. Ehkä max 85?

Loppuvaiheessa ope taas huomasi pyöristyvän selkäni ja kaikki keskittyminen meni siihen. Ei auttanut yläkropan kenotus eikä ajatus matalista oksista. Maapuomi vei niin paljon keskittymistäni että yläkropalle ei juuri jäänyt ajatuksia. Ja kun yritin kipata yläkroppaa edemmäs niin jalkani lähtivät lentoon. Ei hyvä.

Seuraavaksi vaihdettiin suuntaa ja tultiin vasemmassa laukassa jumppaa. Maapuomi, pysty, puomi, okseri, 2 laukkaa ja kavaletti. Joka kerta tultiin väärässä laukassa alas mutta se ei kuulemma haitannut. Notkea hevonen kaarteessa (hankalaa!) ja sujuvasti sisään. Taas meni yläkropan miettimiseen. Yhden kierroksen tuijottelin puiden latvoja ja oli hankalaa kun en tiennyt välissä että pidättääkö vai ratsastaa eteen. Kerran tultiin todella huonosti hissihypyllä sisään. Hemppa loikkasi pystyn ja tikkasi väliin 2 askelta. En halunnut kääntää ohi tai pysäyttää niin yritin rohkaista okserille vaikka tilanne oli aika huono. Hemppa teki oman ratkaisunsa ja pysähtyi. Ei kovin yllättävää.

Okseri taisi korkeimmillaan olla 90 cm. Pysty taisi olla saman. Ihan mukavuusalueella. Turhautti vain kun tuli sakkokierrosta toisensa perään eikä istuntani parantunut. Kertaalleen taisi tulla sanomista että käy sarjavälissä satulassa. Joko ymmärsin väärin tai sekään ei toiminut. Sitten sai unohtaa yläselän ajattelun ja kääntää vain lonkkaa. Lopulta ajattelin ihan itse jalat alas ja selän pystyyn ja tällä tuli kuulemma paras tulos. Itse en ehtinyt huomata eroja. Esteitäkin jo laskettiin välissä ratsujen säästämiseksi.

Pitäisi olla vielä se lisäratsu, jolla saisi lisää toistoja omaan tekemiseen. Tähän se robottiheppakin olisi varmasti hyvä.

Kavaletilta tultiin tosiaan joka kerta väärässä laukassa alas. Yritin pyytää vaihtoja. Tokavikalla kierroksella tehtiin joku kumma vastalaukkapiruetti. Se olisi ollut kiva saada talteen muttei ollut kuvaajaa. Vikalla kierroksella sain vaihdon pyynnöstä. Vautsi! Muuten jäikin sitten lähes kaikki hampaankoloon. Hemppa ei tuntunut erityisen hyvältä mutta hauskaa oli se että tuntui siltä että sitä sai hyvin ratsastettua. Ravasin noin ympyrällisen loppuun ja keula tuntui aika ilmavalta vaikka suoraan olikin hankala päästä.

Loppukäynnit käytiin peltolenkin kautta. Sitten Hemppa pääsi vihdoin pesulle ja takaisin laitumelle kavereiden pariin.

Ongelmia:
kuskin selän pyöristyminen
väärät laukat alastuloissa
epätasainen ratsu
menoon ei löytynyt sujuvuutta ja kunnon rytmiä

Parannusta:
esteet olivat mukavuusalueella
ei ollut vaikeaa ilman jalustimia
sain vähän korjattua menoa paremmaksi

Estekurssin aloitus puomeilla ja vastustelulla

Maanantaina alkoi kolmipäiväinen estekurssi. Hempalle tulee nyt kunnon hyppyputki mutta jospa se jaksaa. Omistajan pitämiä nämä, joten hepan suorituskunnon pitäisi olla tiedossa. Itse olisin voinut pitää kevyen maastoilupäivänkin. Ratsukoita kurssilla oli 3. Kelinä melko pilvinen n. +16°C.

Aamutunnilla luvassa oli maapuomeja. Heti alkuverkassa tuli ohje että turha mennä puolta tuntia väärinpäin juoksevalla ratsulla ja meidät komennettiin takaisin käyntiin. Hyvä näin sillä en ollut ehtinyt saada Hemppaa käynnissä oikein avuille enkä viitsinyt jäädä hinkuttamaan käyntiä kun kävi jo käsky raviin. Suht äkkiä tilanne parani mutta läpi tunnin joka kerta kun otin ohjat tuntumalle niin Hemppa vastusteli alkuun. Välillä nyppi ohjia, välillä peruutti reippaasti ja kertaalleen jopa keulakin vähän keveni. Toisaalta väärältä tuntui myös antaa ruunan olla haluamassaan pitkässä löysäilymuodossa.

Ylitettiin maapuomeja ympyrällä ja kaarevilla. Ravissa ja laukassa. Välillä tasaisemmin, välillä vähän miten sattuu. Laukat ei lähteneet aluksi rullaamaan ja lopulta piti ottaa kiihdyttelykierros kentän ympäri. Ympyrällä taas oli reitin hakemista ja kun saatiin apuviivat (jee!) niin homma helpottui. Parhaimmillaan oikein siistiä ja tasaista ravia.

Loppuun tultiin pikkurata, jossa oli myös ympyrällä puomi, ristikko ja puomi. Mutta huimasti suuremmalla ympyrällä ja helpommalla tiellä kuin Tiialla. Lävistäjäpuomit olivat todella tiiviisti, joten ekan jälkeen Hemppa loikkasi kaksi seuraavaa yhdellä askeleella. Seuraavalla kierroksella ne olivat vähän väljemmin.

Ei kaikista ihaninta mutta asiallisiakin pätkiä. Jatkuva vastustelu liikkeelle lähdöissä vähän lannisti omaa tunnelmaa.

Ongelmia:
ruunan vastustelu
en tiennyt mistä on hyvä ponnistaa puomeille

Parannusta:
löydettiin sujuva meno aina lopulta

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Hemppa omalla kyydillä Turkan kisoissa ja kaikki huipusti!

Sunnuntaina saatiin lupa lähteä Hempan kanssa Turkalle harkkaestekisoihin. Kuolaimiin ostin tutit ettei tulisi uusia hiertymiä ja tämä auttoi. Tuntikaveri lähti kisahoitajaksi ja sukkelasti oli kaikki pakattu ja ratsu puunattu. Vinkkaan (traileri) Hemppa käveli yhtä empimättä sisään kuin isompaankin autoon ja matkusti nätisti.

Kisapaikalla kävin ilmoittautumassa ja opettelemassa radan. Hirveää koukerointia ja meni ties kuinka kauan että opin sen. Onneksi kasi- ja ysikympeissä oli lähes samat radat. Ysikympissä vain yksi este lopussa vielä lisää. Esteet oli myös kivasti lähinnä pelkistä puomeista.

80 cm:n ratapiirros.

90 cm:n ratapiirros.


Oltiin todella hyvissä ajoin paikalla mutta ehdinpähän opetella rauhassa. Hemppa seisoi sillä aikaa kopissa vahdittuna ja hötkyilemättä.

Verkkakentän pohja oli aika upottava eikä Hemppa tuntunut kovin hyvältä. Ravi oli taas siinä rajoilla että tahdittaako, mutta parani kun vertyi. Laukassa tuntui löysältä enkä saanut kunnolla herätettyä. Oma lähtövuoro oli seitsemäntenä ja verkan keskellä kävin vielä kävelemässä radan. Vasta tämän jälkeen otin hypyt. Kerran ristikko ja kerran pysty, meni oikein hyvin. Sitten kävelin ettei olla ihan liian aikaisin valmiina. Ajattelin että vielä yksi hyvä hyppy okserille ja riittää.

Lopulta laukka ei ollut kunnolla hereillä, askel ei sopinut ja vielä tuuppasin vähän niin Hemppa kielsi okserille. Eipä ollut mikään yllätys. Uudella yrityksellä päästiin yli mutta yhä oli turhan vähän laukkaa ja ahdas lähestyminen eli tultiin ihan juureen. En halunnnut jättää tähän, joten tultiin vielä kerran ja nyt meni paremmin. Se riitti ja odottelemaan kentän viereen.

Radalle päästiin edellisen ratsukon ajaksi. Olin yhä vähän epäluuloinen ja kävin näyttämässä lähes kaikki esteet Hempalle. Ei sitä kiinnostanut.

©Henna Pulkkinen


Kasikympissä tein suunnitelmani mukaan ja toisessa vaiheessa menin oikoreittejä. Ei oikeastaan kovin hyvä suunnitelma, sillä laukka kuoli kaarteissa ja matkaan tuli kummia kiemuroita. Yhdessä välissä oli liputtajakin tuolin kanssa edessä. Meinattiinpa tiukassa kaarteessa vähän kompuroidakin. Alkuradasta oli pari väärää laukkaa kaarteissa mutta loppuradasta myötäiset. Joku taisi kopsahtaa mutta muistin puolipidätteet, Hemppa ei mennyt pitkäksi ja kaikki esteet pysyivät ylhäällä.



Ajattelin että oltaisiin oltu ehkä noin neljänsiä. Niin oltiinkin (joka paljastui vasta jälkikäteen netistä) mutta palkintojenjakoon kutsuttiin vain 3. 13 kisaajalla meidänkin olisi kuulunut olla palkittavien joukossa. Hitain tuplanolla. Ruusukkeen sain seuraavissa kisoissa.

Loppuluokan kävelin kentän vieressä odottelualueella. Sen jälkeen kävin vielä verkkaamassa ysikymppiin. Ysikympin verkassa otin lopulta pienet laukat molempiin suuntiin ja loikkasin molemmat esteet kerran. Kisakorkeudessa. Kummatkin kolahti mutta pysyivät pystyssä. Se riitti. Ei olisi ollut vielä aikamme lähteä norkoilemaan kisakentän laidalle mutta päästettiin kyllä. Kuvittelin olevani eka mutta siihen olikin tullut vielä joku jälki-ilmottautunut. Tämä selvisi vasta kun ensimmäinen ratsukko kuulutettiin radalle.

©Henna Pulkkinen


Omaa vuoroa odotellessa näytin Hempalle vielä muutaman esteen. Nyt tein suosiolla pidemmät tiet. Ysin jälkeen olin kyllä ajatellut kääntää kutosen sisäpuolelta mutta tultiin niin isolla laukalla alas okserilta etten ehtinyt. Paikat ei olleet ihan niin hyviä kuin kasikympissä vaan tultiin useampi vähän juureen. Hyvin Hemppa niistä loikki ja minä kehuin kovaan ääneen. Kaikista empimättä yli ja ainoa väärä laukka taisi olla maalilinjan yli. Nollat, jes!



Luokan ainoalla nollatuloksella voitettiin. Ajassa ei muille pärjätty. Päästiin siis kunniakierrokselle sinivalkoisen ruusukkeen kanssa ja tuomarikin kehui hyvästä radasta.

Tämä kuva oli myöhemmin Hempan myynti-ilmoituksessa.
©Laura



Hemppa käyttäytyi loppuun asti hienosti. Lähikisat oli siitä mukavat että kun ruvettiin lastaamaan Hemppaa kisapaikalla kyytiin niin siitä 40 minuutin päästä oli kaikki kotitallilla jo lähes purettuna ja valmiina.

©Laura

©Laura
©Laura

Laura kuvasi myös molemmat kisavideomme.

lauantai 22. heinäkuuta 2017

Uusien kuolaimien testaus ja pikaliikutus kentällä

Lauantaina halusin pyöräyttää Hempan myöhemmin vielä kentällä että tarkistaisin että kaikki on ok huomisia kisoja varten. Vaihdettiin kolmipala tässä välissä pidempään ja kakkosopen mielestä selvästi sopivampaan.

Kentällä oli tunti menossa ja väisteltiin suorittavia. Tämä häiritsi omaa keskittymistä niin että ratsastin selvästi huonommin. Tehtiin yhdistetyt alku- ja loppuverkat. Väliin vähän siirtymiä. Mentiin vähän puomejakin kun ne olivat niin tyrkyllä/edessä. Laukat sain lopulta ihan hyviksi. Muuten Hemppa oli taas aika epätasainen ja nyki ohjia. Väheni taas onneksi loppua kohti.

Ratsastuksen jälkeen huomasin heti että tämäkin kuolain oli hangannut poskea auki. Voihan rähmä! Betadinea ja harras toive että paranee pian. Mietin jo että mitä säädän ja vaihdan seuraavaksi. Tallikaverin vinkki oli kumitutit. Mistään tallilta ei löytynyt, joten kävin kotimatkalla ostamassa. Viimeiset hevoskokoiset. Toivottavasti on hyvät!

Ongelmia:
epätasainen edestä
kuolain hankasi ihon taas rikki

Parannusta:
ruvettiin osumaan puomeille
tasoittui loppuun

Pikamaasto pienellä harhailulla

Lauantaina kävin Hempan kanssa maastossa jo aamusella. Halusin vihdoin käydä kankailla laukkaamassa kunnolla. Keli oli puolipilvinen +15°C ja t-paidalla tarkeni hienosti.

Menomatkalla Hemppaa ei oikein napannut. Mateli ja kiemurteli. Kovat pätkät mentiin käynnissä mutta kun tuli pehmeämpää ja tasaisempaa niin ravattiin pientareella. Laukat jätettiin kankaille ja siellähän sitä pohjaa riitti. Tehtiin tosin ylimääräinen pisto lentokentän laitaan kun käännyin liian aikaisin vasemmalle. Hiekkapohja oli ihanan tasainen ja sopivan kiinteä laukkaviipellykseen. Hetken vähän pyysin lujempaa ja huiput oli 42,5 km/h. Mittari näytti matkavauhdiksi vähän reilu 30 km/h ja sitä jolkoteltiin tovi. Lopulta himmailin raviin kun näytti että polku ei lopu ikinä. Nyt oli ravissakin omaan tapaan hyvin imua. Lopussa otettiin vielä laukkapätkä ja vihdoin pääsin laukkomaan niiden himoitsemieni pikkurisujen yli. Hemppa ei sanonut niistä yhtään mitään vaan loikki yli.

Paluumatka tiellä taas ravattiin pohjan salliessa. Vilkas autoliikenne päästettiin käynnissä ohi ja loppumatka käveltiin. Toinen traktori väistettiin risteävälle tielle ja toisen kanssa lopulta kohdattiin leveässä risteyksessä. Tällä olikin perässä vielä koliseva kärry, jota Hemppa vähän hätkähti.

Noin tunteroisen lenkki eikä kuolaimet hiertäneet. Tosin eipä olleet ohjatkaan kovin tiukalla. Ratsu hikosi ihan märäksi ja pääsi suihkuun.

Ongelmia:
ratsun epämotivaatio alkumatkasta
kamalasti autoja
mentiin kerran harhaan
säikähti traktorin peräkärryä
paarmoja

Parannusta:
kivan reipas kun heräsi
loikin vihdoin parit kepit
ihanan lämmintä
ei käärmeitä

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Cunami muistutti Hemppaa

Perjantaina pääsin Aaltikselle aletunnille. Toisin kuin viikko sitten, nyt meitä oli 8 ratsukkoa. Opekin oli uusin tulokas. Ratsukseni sain Cunamin ja märän kentän ja saderiskin takia mentiin maneesiin. Pihalla +15°C, maneesissa +25°C.

Cunami muistutti taas entistä enemmän Hemppaa. Takasukat vain erona. Harjakin kaartui samoista kohdista samoihin suuntiin. Häntä molemmilla vasemmalla. Eka kommentti opelta oli että sukkelammat takajalat. Tämäkin kuulosti tutulta. Muuten heppa oli vähän hitaampi ja vastusteli huomattavasti vähemmän.

Alkuverkassa pyörittiin pääty-ympyröitä. Eipä kovin ihmeitä kommentteja saatu. Pari hetkeä Cunami oli ryhdikäs ja kevyt. Hankalinta oli kulmat oikeassa ravissa. Kaatui sisälle. Verkkalaukkoja ei otettu.

Päivän tehtävänä oli loiva kiemura. Keskelle tuli voltti. Ensin harjoiteltiin reitti käynnissä kahdesti. Sitten tultiin kerran ravissa ja vaihdettiin suuntaa. Toiseen suuntaan kerran ravissa ja sitten kolmesti laukassa. Vielä suunnan vaihto ja kertaalleen laukassa. Tuntui aika pikaiselta tehtävän suorittamiselta mutta siihen se tunti meni.

Eniten kommentteja tuli siitä että pohkeesta pitää saada reaktio. Välillä piti muistuttaa aika kovastikin raipalla perään että ratsu huomasi pyyntöni. Laukassa pyysin eteen mutta silti tuntui hitaalta. Ensimmäinen laukka ei meinannut edes nousta. Nostettiin siis kierroksen mukaan vastainen mutta tehtävää ajatellen myötäinen. Toisella pitkällä sivulla sai välillä laukata myös.

Ope kyseli tunnin jälkeen miten meni ja vastaus oli että aika perus. Ei suuria ongelmia muttei erityisen loistokasta. Positiivista oli ettei Kunkku lähtenyt mukaan kun Armas säikähti ja vähän sinkaisi.

Ongelmia:
ei aina reagoinut pyyntöihini
kulmat ravissa
ensimmäinen laukka ei meinannut nousta

Parannusta:
suoritti tehtävät asiallisesti
ei tuijotteluja, kiihdyttelyä, loikkia tai pomppuja
oli hetkittäin lyhyt ja aktiivinen

torstai 20. heinäkuuta 2017

Sadetta ja poneja maastoesteillä

Torstaina oli vihdoin Oulun maastoesteiden aika. Taidettiin jopa olla kesän ensimmäinen maastossa hyppäävä porukka vaikka heinäkuukin oli jo loppupuolella. Arvasin ratsuni väärin eikä tullutkaan Akvaa vaan Niilo. Hyvä niin. Niilolla olen kahdesti maastossa loikkinut 2014 ja oli sillon oikein tolkku. Poni oli jo edellisellä tunnilla hommissa eli jalkojen harjaus, suojitus ja teippaus.

Ratsukoita maastoon lähti 3 ja innokkaana lähdin vetämään letkaa. Cunamilla oli eri metkut mielessä ja veteli jättipukkeja sekä ravissa että myöhemmin laukassa keulilla. Ilman mitään ennakkovaroitusta. Tästä johtuen päädyttiin vaihtamaan ratsuja. Hyppäsin Niilolla yhden hypyn ja sitten sain alleni Pyllerön. Ihan hyvä että Hyvinkäällä on koulittu poniratsastajaksi niin ei tuntunut järkyttävän pieneltä.

Päivän ainoa hyppy Niilolla.
©Sonja

Pyllerö oli mainio! Vauhtia löytyi hyvin (ja kuski tykkäsi usvattaa) ja jarrutkin toimivat. Vähän katsoi esteitä mutta raipan napautus lopetti kiemurtelut ja auttoi kaikesta yli. Keula ylös ennen ja jälkeen estettä oli ohjeet. Sekä vähän rauhallisempaa laukkaa.

©Kiki

Loikittiin keskikolmiolta renkaita ja puhelinpylvästä sekä polulta siihen tulevaa vikaa estettä. Sade kasteli meidät ja pohjat märiksi mutta ratsailla sitä tuskin huomasi. T-paita oli ihan hyvä vaate.

No onhan se vähän pieni.
©Kiki

Käytiin hyppäämässä vielä lammen luota lankkueste puskasta. Se oli totisesti puska, sillä sain lehtiä suuhuni.

©Kiki

Loppuravikierroksella sain taas vetää letkaa ja poni tikkasi menemään niin virkusti että isommat kaverit eivät meinanneet pysyä perässä. Eikä oikeasti edes menty kovin kovaa. Käynnissäkin kurottiin kunnon kaula.

Oli niin huippua että varattiin heti ensi viikolle seuraavat maastohypyt!

Ongelmia:
sade kasteli läpimäräksi

Parannusta:
kaikesta yli
Pyllerö oli ihan huippu!

Vilma kuvasi videoita:

Hempan itsenäinen kenttähiillostus

Torstaina kävin vihdoin ensimmäistä kertaa Hempalla itsenäisesti kentällä tekemässä jotain muuta kuin kevyttä taivuttelua. Pohdin myös maastoilua mutta peltolenkin käyntipätkä riitti lopulta.

Ihan alkuun tuli muutama tippa vettä mutta sitä ei voi laskea sateeksi. T-paitakeli. Kentällä saatiin olla suurimman osan ajasta keskenämme. Ihan lopuksi tulivat tuntilaiset.

Tänään lähdin pyytämään taas vähän lyhyempää raamia. Yllättävän pitkään ruuna jaksoi taas kinata ohjaspituudesta. Kun tasoittui ravissa niin palkkasin välikäynneillä. Alkuun vähän väistätin, ravissa tein temponmuutoksia ja pyörittelin ympyröitä. Myöhemmin uraa pitkin ihan kunnolla kiinni ja päästin eteen. Ei ollut kovin lennokasta eteen mutta lyhensi hyvin. Takasten aktiivisuudesta en tiedä. Yritin ajatella piffiä. Siitä jäätiin kauas mutta ainakin vauhti väheni.

Alkuun tein laukassa muutamat ympyrät ja vastalaukat. Myöhemmin siirtymiä askellajien välillä. Pysähdykset oli vaikeimpia. Laukannostot lähtivät sujumaan paremmin. Laukkaakin sai yhä kivasti lyhennettyä. Yksi oikein hieno siirtymä tuli laukasta käyntiin. Osasin hetken vain istua ja olla puristamatta, laskeutui tasaisesti käyntiin. Siirtymissä yritin keskittyä muodon pysymiseen. Oikea laukka oli oma haasteensa ihan sellaisenaankin.

Ei ollut tuhottoman kuuma mutta Hemppa oli alle puolessa tunnissa ihan hikimärkä. Taisi siis jotain tehdäkin. Loppuraveissa oli vihdoin nykimättä.

Tunnin jälkeen huomasin että kuolain oli hangannut vasemmalta puolelta ihon rikki ylempää. Putsasin mutta pitää tutkia mitä asialle voi tehdä ettei tämä toistu. Ehkä kuolain jäi turpahihnan väliin nipistyksiin?

Ongelmia:
meni aika pitkään että tasoittui
kuolaimet hankasivat ihon rikki

Parannusta:
muutama hyvä siirtymä
ravista tuli ihan ok

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Kevyt maastolenkki

Estetunnin jälkeen ajattelin käydä kevyen maaston. Siihen löytyi Anne seuraksi ja mikäs siinä. Käytiin Hempankin kanssa siis tallin kautta, vaihdoin vaatteet ja purin ratsulta suojat ja martingaalin. Lähdin pitkähihaisella poololla, joka oli ihan hyvä määrä vaatetta. Keli oli yhä pilvinen ja jossain +15°C tienoilla.

Hemppa sai maastoseurakseen Gian. Kaksi reipasta heppaa, joita ei haitannut yhtään missä kaveri meni. Kovat tiepätkät mentiin käyntiä ja pehmeämmillä mentiin ravia ja laukkapätkäkin. Yhä käynnissä Hemppa välillä asteli takasillaan omituisesti. Omistaja kommentoi jälkeenpäin että arkoi paljaita kavioita. Ravi tuntui taas pidemmällä ohjalla epämääräiseltä mutta tasoittui ratsu paremmin tuntumalla ja pyöreämpänä. Otettiin ensimmäinen laukkapätkä ns. ravilenkillä tien toisella puolella. Hemppa ei halunnut mennä lujaa eikä välittänyt pätkääkään vaikka kaveri meni edelle. En halunnut hoputtaa.

Lentokentän lenkki kierrettiin molempiin suuntiin. Siellä kaveri meni välillä ravissakin edellä. Siinä Hempalla oli kovempi tarve pysyä perässä. Lätäköistä lompsi ravissa läpi (mutta katsoi vähän), käynnissä mieluummin kiersi ne.

Ongelmia:
hieman nuupahtaneen oloinen ratsu
arkoi käynnissä takasiaan tiellä
ravi tuntui pidemmällä ohjalla epämääräiseltä

Parannusta:
ei käärmeitä
ei yhtään säikkyä

Pieni ratatreeni

Tallimäärä rupeaa selvästi olemaan riittävä ja vähän enemmänkin sillä ei erityisemmin huvittanut lähteä tallille vaikka tarjolla oli estetunti Hempalla. Hyppäämässä oli jäljelle jäänyt 3 hengen sennuporukkamme. Kelinä pilvinen +13°C. Ei satanut vaikka uhkasi. Hemppa oli haettu minulle valmiiksi sisään ja harjattu, kiitos! Nyt muistin martingaalinkin.

Alkutunnista olin ihan unessa. Hemppa ei edelleenkään tuntunut erityisen hyvältä. Nyt aloitin prässäilyn vähän hitaammin enkä heti vetänyt nippuun. Ravi tuntui yhä epämääräiseltä mutta kukaan ei sanonut siitä mitään. Olin tyytyväinen että alkutunnista tultiin muutamia pikkutehtäviä. Ravipuomit ja laukalla pari kertaa ristikon yli ympyrällä. Joko kommentteja ei juuri tullut tai en kuullut niitä. Hemppa ei tuntunut imevältä, joten varmistelin hypyt ja läpi tunnin tuntui että vähän runnoin pohkeilla. Mutta eipä kieltänyt kertaakaan. Paikat osuivat ihan kelvosti ja hypättiin kaikki yhdessä.

Alkuun hypättiin myös askeleen pysty - pysty -sarja sekä muistaakseni 21,5 metrin suora linja pystyltä okserille. 6 askelta väliin. Hemppa tuijotti okseria ja otti sille kunnon ison loikan.

Me tultiin rata vikana. Suora linja, lävistäjän pysty, kaareva tie viuhkalle, kavaletilla laukan vaihto, sarja ja lopuksi kaareva linja. 9 hyppyä jos kavaletin laskee mukaan. Ihan aktiivinen laukka ja kaikesta helposti yli. Joku väärä laukka oli, jonka korjasin. Linjalle tuli yhä 6 askelta. Joku kopsahti mutta ei pudotuksia. Korkeus oli n. 80 cm ja ope kommentoi että tähän riitti. Kuulemma isolla kentällä voitaisiin helposti mennä metriäkin, Hemppa kyllä hyppää. Vastasin että pitäisi saada kuskillekin vähän rutiinia että Hempallakin pääsee niitä isompia. Johdatus taisi olla tarpeeksi hyvä, sillä saatiin vielä korotettu minikierros.

Linja ja lävistäjän pysty. Ekan korkeutta en osaa sanoa (90?) mutta kaksi vikaa olivat 95 cm. Nyt väliä vähän lyhennettiin että tultaisiin viiteen. Siististi meni, myötälaukkakin. Lävistäjälle näin että paikka ei ihan osu ja pyysin eteen. Hemppa vastasi hyvin ja loikkasi kauempaa. Hienosti. Taputin kunnon luokkavoittajan tapaan.

Anne videoi 2 viimeistä kierrostamme:


Pienet kevennykset loppuun ja taas vasta siinä ratsu rupesi tuntumaan hyvältä.

Ongelmia:
kuski ei ihan luottanut ratsun ylittämishaluun
muutama väärä laukka
ravi oli alkuun epämääräistä

Parannusta:
ei kieltoja eikä pudotuksia
Hemppa ei hionnut juurikaan

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Kouluvalkka hankalaa Hempalle

Tiistaina piti päästä kouluvalkkaan jo aamupäivästä. Keli päätti toisin ja kenttä muuttui uima-altaaksi. Saatiin onneksi siirrettyä hommat iltaan ja kenttä oli hyvä. Lämmintä oli rahtusen päälle +10°C ja tihutti. Takki päällä oli hyvä. Sadetta ei ehtinyt huomata.

Oltiin 3 hengen porukassa ja menin tietysti Hempalla. Tallissa väkersin Hempalle ranskiksen eilisten uusien ohjeiden mukaan. Aavistuksen lyhyt harja siihen puuhaan. Kesti kentälle asti mutta töhähti keskeltä heti alkuun.

Aloitettiin käyntiväistöillä. Ope vaati heti alusta asti lyhyttä ratsua. Hemppa ei tykännyt vaan nyki ohjia. Lävistäjäväistöjä tehtiin ravissakin. Parin takkuisen kierroksen jälkeen vähän tasoittui.

Laukkoja mentiin ensin keskiympyrällä kaikki kerrallaan. Paahdoin menemään ennen kuin taas hoksautettiin että lyhyttä ja aktiivista. Vasen oli paljon helpompi. Ratsu kuitenkin makasi sen verran ohjilla että kädet meinasivat puutua. Ei hyvä.

Lopputunnista tultiin pientä tehtäväpätkää raviväistöllä, laukannostolla, laukkavoltilla, lyhyellä lävistäjällä ja vastalaukalla. Ensin hankala oikea, sitten helpompi vasen ja lopuksi parantunut oikea. Muiden suorittaessa ensin otin ratsua kuulolle ravissa. Aktiiviset ja nopeat takaset. Myöhemmin tein siirtymiä käynnistä raviin ja takaisin. Parani. Kaikesta vastustelusta ei päästy mutta itse taakse nojaamalla meno tasoittui kelvoksi.

Hemppa hoiti oman hommansa hienosti ja taputeltiin hyväksi.

Ongelmia:
Hemppa vastusteli
lyhyemmässä raamissa lakkasi kävelemästä suoraan vaan vippasi takaosaa sivulle

Parannusta:
laukka lyheni lopuksi hienosti, oikeakin
ratsu ei ollut treenin jälkeen hiessä

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Estekaksarilla hankaluuksia

Maanantaina pääsin iltapäivästä Aaltikselle estekaksarille muinaisen perjantaiopeni silmien alle. Arvasin heppajaon oikein ja sain Akvan. Esteitä kentälle tuli n. 30 metrin kaarella pysty ja okseri sekä keskemmälle toiseen päähän kaksi pystyä.

En oikein ehtinyt saada tammaa käynnissä avuille kun lähdettiin jo raville. Ehkä käyntiä olisi voinut mennä vielä vähän pidempäänkin. Suht pian ruvettiin tulemaan isolla ympyrällä 3 maapuomin linjoja tolppien välistä. Ekat meni ok mutta toisille Akva kielsi. Sain hepan pysäytettyä kulmittain eteen ja ope käski siitä vain yli vaikka käynnissä.

Tultiin näitä puomeja kaarella ja väliin tehtiin voltti. Ei ollut oikein näppituntumaa sopivasta ravista. Pääosin tultiin liian lujaa ja kopisteltiin. Pidätteet eivät menneet kunnolla läpi tai tein ne hutiloiden. Välillä taas pudotti käyntiin asti. Käännöksissä oli vähän luikero. Ohjaspituudesta tuli sanomista.

Ennen laukkoja nostettiin jalustimet ylös. Vähän jännitti. Ei kuitenkaan tehnyt mitään tyhmyyksiä ja ohjauskin toimi jotenkuten. Puomeista tuli pikkukasoja ja keilattiin niitä huolella. Pidätteitä. Vasta kun itse keskityin paikkoihin ja ope antoi henkistä tukea niin ponnistuspaikat rupesivat osumaan. Samalla keilaaminen loppui. Helppoa ei todellakaan ollut. Välillä pudoteltiin raville, jumiteltiin ja ohjauskin välillä vähän vuosi. Saatiin silti voltitkin käännettyä. Kukkahattuani ahdisti näin vaikeat tehtävät. Ope kommentoi että koulutettu hevonen, kyllä sen pitää kääntyä. Lopputunti mentiin raipan kanssa.

Heti ensimmäinen hyppy oli lähemmäs 70 cm korkealle ristikko-okserille. Välissä oli kuulemma täytteitäkin mutten kiinnittänyt niihin huomiota. Osuttiin. Kaarella saattoi olla väärää laukkaa mutta pystystäkin päästiin yli. Askelmäärät oli lähinnä kymppiä. Kun yritin yhdeksään niin tuli kamala roikaisu. Kerran juostiin oikeassa kierroksessa okserista vasemmalta ohi. Open kommentin mukaan ihan kuskin moka. Hyvä lähestyminen mutten ratsastanut loppuun asti. Jotain myös pudotettiin.

Lopuksi tultiin 5 esteen pikkurata kahdesti. Molemmilla ratsukoilla oli omat ongelmansa. Ykkösestä päästiin joka kerta yli. Laukan korjaus. Kakkoselle teki mieli kääntää paljon aiemmin. Eka lähestyminen oli turhan hapuileva ja Akva päätti taas loppumetreillä juosta vasemmalta ohi (vaikka oltiin vasemmassa laukassa). Kuulemma nostin oikeaa kättäni. Oikeasti ei mitään hajua että mitä tein siinä tilanteessa. Selvästi jotain vääriä ja toimimattomia asioita. Toisella yrityksellä tultiin kunnolla suoraan (vaikka tuntui että tamma heitti perää oikealle) ja päästiin yli. Kaarre pystylle ok. Jossain välissä väärää laukkaa. Okseri ok ja vika eli eka taas yli.

Toisella kierroksella osuttiin esteille ja väärät laukat taisivat vähentyä. Eka korjaantui nopeasti ja kaarre pystyltä okserille päästiin toivotusti yhdeksällä. Sujuvaa menoa. Vähän silti hirvitti että juokseeko vauhdin kasvaessa ohi. Ei juossut.

Ope kysyi että mitä opin tänään. Vastasin että pitämään pohkeet kiinni ja hevosen suorana. Ja että kiellossa ulkokäden nostaminen ei auta. Olin siinä vaiheessa itse aika lukossa enkä keksinyt mitään järkevää vastausta. Vähän ahdisti tämä vaatimustaso hepalle ja tamman hetkittäinen patistelu. Osa ongelmista johtui varmasti omista epäselvistä pyynnöistäni ja ratsun kokemattomuudesta. Ei tullut hirveästi pään taputtelua. Tykkään kyllä että vaaditaan mutta kulttuuriero tavalliseen hyvähyväilyyn oli sen verran iso että kuskia hetkittäin ahdisti. Lisää tällaista!

Ei mennyt kovin tyylillä mutta kaikesta selvittiin. Tehtävätkin oli meille aika vaikeita. Estekorkeus oli max 70 cm. Toisaalta helpommalla hepalla olisi saattanut mennä tylsäksi.

Ongelmia:
pään viskominen
kiemurtelu
3 kieltoa
pudotukset
jumittelut

Parannusta:
hyppäsi ok
pysyin kyydissä myös ilman jalustimia

Kevyt maasto kaksin + paarmat

Maanantaina Hemppa oli minulla ensimmäistä päivää virallisesti vuokralla. Ruunalle toivottiin kevyempää päivää (ja viikkoa), joten käytiin maastossa. Suunnittelin peltolenkkiä talven tapaan. Keli oli lämmin päälle +20°C mutta yllättäen pilvessä. Paarmoja oli silti hurjasti. Myrkytin ratsun ennen lenkkiä mutta ötökät kiusasivat silti.

Tiet olivat kovina ja ratsu yhä ilman takakenkiä. En viitsinyt ravata teillä. Tuli sitten 40 minuutin alkukäynnit. Metsäpätkällä kesti ravata. Pelto yllätti ja alkupätkä oli kasvamassa umpeen. Otettiin siinäkin ravia. Hiekkapätkä pellon poikki oli työkoneilla ajettu ja riittävän tasainen laukkaan. Hemppa ei ollut kovin virkkuna, laukattiin hissukseen ja otettiin väliin raviakin. Paras pohja oli seuraavalla tiellä mutta mentiin se ravissa. Metsässä ehdotin käyntiä mutta Hemppa tarjosi ravia. Pohja oli ok ja aikataulu vähän tiivis niin mentiin sitten pätkä ravia. Alamäen jälkeen otettiin toinen laukkapätkä ja kotiinpäin askel venyi. Hieman alle 30 km/h ja ihan ratsun oma valinta. Sen jälkeen olisi halunnut hiihdellä ravia mutta himmailin menoa.

Tie käveltiin taas. Pikkupätkä ravattiin pehmeämmällä penkalla. Hemppa ehdotteli sekä ennen että jälkeen että jos ravattaisiin vielä. Pysyttiin käynnissä.

Kotikulmilla tuli monta autoa vastaan tullessa ja mennessä. Muualla yksi traktori, joka odotti sivutiellä meidät ohi (kiitos!). Ja loppumatkasta tien poikki luikersi kyy. Annettiin kohteliaasti tietä ja lopulta kierrettiin tien toisesta laidasta ohi. Hemppa huomasi käärmeen vasta kohdalla ja hätkähti. Kuvittelin että olisi tajunnut miksi hetkeä aiemmin seistiin ja odotettiin. Vielä maneesin nurkilla näki pikkumiehiä ja hätkähti sivulle. Pitkin ohjin käynnissä mutta pidin kauhukahvasta kiinni eli olin vakaana. Tällaisia ei vain tarvitse tehdä kun on autoja lähistöllä.

Käynnissä takaset nitkahtelivat välillä kummallisesti. En tiedä johtuiko paarmojen hätistelystä, takasiin painavista kivistä vai jostain muusta. Lenkissä meni vajaa 1,5 tuntia, vajaa 10 km.

Ongelmia:
paarmat
kyy
pienet vihreät miehet yhdessä puskassa
ratsu tuntui vähän hyytyneeltä
kovat ja kiviset tiet

Parannusta:
ihanan lämmintä
tasainen ja tolkku ratsu

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Kaksi sujuvaa kisarataa ilman ruusukkeita

Sunnuntaina oli Tallinmäen kotiestekisat. Kisaajia tuli lopulta ihan mukavasti ja kanssakisaajia 80 cm luokkaan saatiin 8, ysikymppiin 5. Hempan kanssa nämä siis. Rata oli onneksi molemmissa sama ja keli aurinkoinen. Eli myös paarmainen. Ei kovin vaikeat radat mutta perustäytteet tulivat mukaan. Porttia, pikkumuurilaatikkoa, lankkuja ja hainhammasta.

Ratapiirros.


Kasikympissä oltiin toisessa verkkaryhmässä. Käveltiin pihalla jo ensimmäisen ajan. Aidoissa ravia ja laukkaa. Aktiivisuus oli aika hyvin hoidossa Hempan omasta takaa, itselleni jäi tasaisuuden hakeminen ja ratsun lyhyenä pitäminen. Torstain jäljiltä en ollut kovin luottavainen, joten kävin näyttämässä käytännössä kaikki esteet etukäteen. Ei Hemppa niistä välittänyt. Eikä juuri yleisöstäkään.

Verkkahyppyjä otettiin kourallinen. Taisi tulla vääriä laukkoja. Kaikesta kuitenkin sujuvasti yli. Teitä en muistanut yhtään miettiä.

Hempan omat muuvit verkassa.
©Riitta-Liisa

Oman vuoron koittaessa luokan vikana laukka päälle ja menoksi. Laukka vaihtui oikeaksi eli vääräksi viimeistään kakkosella ja hankala kaarre ison näköiselle kolmoselle mentiin Hempan päättämällä ristilaukalla. Vähän pelkäsin että mitä käy mutta päästiin yli. Sama ristilaukkailu jatkui neloselle mutta siitäkin päästiin. Vitosen sarja meni sujuvasti. Kutoselle käänsin tiukasti ja sen jälkeen seurasin aiemman kuskin esimerkkiä tiukasta oikotiestä. Tajusin oikoreitin meille erityisen hyväksi myös siksi ettei Hemppa pääse venymään pitkäksi trippelin lähestymisessä. Kaarteissa meno ei ollut ihan sujuvaa mutta esteet menivät hyvin. Kasille ei suoristettu kovin ajoissa ja välissä Hemppa pääsi vähän pitkäksi. Ysille hipaisu ja puomi. Kympille tiukka tie ja puhtaasti.



Ajan puolesta oltaisiin oltu kolmantena mutta puomi pudotti ruusukkeilta ja jäätiin kuudensiksi. Ei haitannut. Sujuva rata ja helposti kaikista yli. Mitä nyt myötälaukat vähän hukassa.

Toiselle radalle tuli ohje ettei saada ratsastaa aikaa. Verkassa hypättiin nelonen kerran kasikympissä (laakana ja aika kaukaa), kerran ysikympissä ja kakkonen ysikympissä. Muistin taas että Hemppa pitää pitää lyhyenä. Nyt heppa oli hyvällä tavalla herännyt ja ihan innoissaan menossa. Välillä vähän sakkasi omiaankin.

Kolme ratsukkoa meni ennen meitä ja vauhti oli osalla niin huimaa ettei olisi ollut jakoja. Tottelin opea enkä lähtenyt tekemään riskiteitä. Nyt homma sujui vielä paremmin ja löytyi myötälaukatkin. Sarjalle tajusin yhä ottaa kiinni ja trippelille mennessä en kiertänyt nelosta ettei venytä, ykkösen ulkopuolelta kuitenkin nyt. Kasille tultiin vähän lähelle ja linjalle tuli pieni kiemura. Pyysin ensin eteen mutta muistin puolipidätteet. Ysi pysyi ylhäällä. Kympille kierrettiin pidempi tie ja sekin puhtaasti.



90 oli ihana luokka kun kaikki tekivät tuplanollan. 0,09 sekunnin kaulalla oltiin kolmansia eli ekoja ilman ruusuketta. Mutta pelkkiä myötälaukkoja ja niin sujuvaa. Olin niin onnellinen! Tällä kuulemma kvaalattiin taas metriin. Jihuu! Ja lyhyissä loppuraveissa kentällä Hemppa tuntui todella hyvältä.

lauantai 15. heinäkuuta 2017

Vähemmän kiemurtelua mutta pari ohijuoksua kavaleteilla

Lauantaina pääsin neljänneksi estepienryhmään Aaltikselle. En laittanut hevostoivetta ja sain Akvan. Ihan mielelläni lähdin sillä. Keli oli aurinkoinen +16°C ja esteet olivat kentällä jo valmiiksi. Kannukset jalkaan, ei raippaa. Turvaliivin laitoin eilisestä viisastuneena.

Olin taas unohtanut kaikki Akvan ohjeet. Alkuverkassa vinkki oli että pidä kädet mahdollisimman rauhassa. Hetken päästä tarkennettiin että voin silti asettaa ja taivuttaa normaalisti. Ravissa rupesi vähän juoksemaan mutta sain hillittyä. Laukassa ohjautui paljon paremmin kuin aiemmin. Välillä ravisteli päätään.

Ekat hypyt tultiin puomilinjalle molemmista suunnista. Ihan ok vaikkei meinattu mahtua. Päivän teemana oli kavaletilta pystylle linjoja, 3 - 4 ja 4 - 5 laukan välejä. Näitä oli 3. Ensin mineinä ja sitten vähän nousi. Tunnin aikana kahdesti Akva vetäisi yhdestä kavaletista (oikeassa laukassa) vasemmalta ohi. Eka tuli vähän yllätyksenä, toisella kerralla tiesin jo kolmea askelta ennen että nyt ei osuta.

Hypättiin linjat yksittäin ja lopuksi kaikki putkeen. Lävistäjälle tuli parhaat hypyt. Välillä tuli myötälaukkaa, välillä väärää. Lopuksi estekorkeus oli meille n. 70 cm. Helposti yli.

Oli kivaa. Ope sanoi että Akvan lisäksi voin taputtaa myös itseäni. Meni paljon paremmin kuin viimeksi. Toisaalta tehtävätkin olivat paljon helpompia.

Ongelmia:
pari ohijuoksua kavaletista
ainakin yksi pudotus
vääriä laukkoja

Parannusta:
paljon paremmin kuin viimeksi
kääntyi laukassa paremmin
parhaimmillaan hienoja hyppyjä

Tallikaveri videoi alkutuntiamme:

Rauhallinen kaverimaasto

Lauantaina hepoilla oli kevyempi päivä ja käytiin maastolenkki. Keli oli aurinkoinen +15°C ja lähdin t-paidassa. Tarkenin lähes koko reissun. Hemppa pääsi kärkeen ja lompsi menemään reippaasti ja tasaisesti.

Menomatkalla vähän jännittyi koirista. Tukkipino meni huomattavasti helpommin kuin viimeksi. Hetken hidastus ja yhdellä pyynnöllä ohi. Tosin mahdollisimman kaukaa tien toista laitaa mutta sen verran sallin myönnytyksiä.

Metsäpätkällä humputettiin ravia. Välillä piti vähän himmailla että kaverit pysyivät perässä. Pelkäsin että lenkki on hetkessä ohi mutta nyt käytiin testaamassa juhannuksena houkuttanut sivutie. Se oli pitkä umpiperä mutta niin hyväpohjainen että ravattiin sekin. Takaisinpäin tultiin käynnissä ettei kaverille tullut kotiinsinkoiluaikeita.

Halusin ottaa pienen laukkapätkänkin mutta kaverit ei. Niinpä käytiin Hempan kanssa oma pieni laukkapätkä umpiperää kohti kun kaverit lähtivät kohti tallia. Poispäin Hempalla ei ollut kiire, alle 20 km/h. Päätin ottaa sitten toisenkin laukan ja pätkän vielä takaisinkinpäin. Nyt askel venyi itsestään ja mittarin mukaan huiput oli reilu 33 km/h. Ravista pompahti vielä itsekseen laukkaan mutta hyvin toimi jarrut.

Kaverit saivat 3 minuutin kaulan ja saavutimme ne puolivälissä Kotakankaantietä. Autoteillä ei menty kuin käyntiä. Rauhallinen lenkki ja näin pienellä improvisoinnilla kaikki tulivat tyytyväisiksi.

Ongelmia:
hetkittäin oli vähän paarmoja
kaverit kävelivät hitaasti
ihan loppumetreillä nousin kananlihalle tuulesta

Parannusta:
tasainen lenkki ongelmitta

perjantai 14. heinäkuuta 2017

Ex tempore koulutunnille

Perjantaina Hempan kanssa oli niin sukkelaa ja kevyttä että pohdin vielä Aaltista. Lopulta laitoin sinne viestiä ja mahduin mukaan. Muistin vain tuntiajat väärin ja viideksi tuli vähän kiire. Ehdin kuitenkin lopulta hyvin. Ratsukoita tunnilla oli vain 4 ja sain Niilon. Poni oli pyöristynyt aiemmasta ja nyt kylkiluut tuntuivat vain niukasti tunnustelemalla. Etusissa oli isot valkoiset läikät. Liekö suojat hiertäneet?







Pihalla oli turhan lätäkköistä, joten mentiin maneesiin. Sisälämpö +22°C (pihalla +15°C). Saatiin toivoa mitä tehdään ja muut kaipasi istuntaa. Tämä sopi.



Alkuverkassa Niilo oli sekä käynnissä että ravissa itsestään nyökyssä. Yritin aktivoida takasia alle väistöillä. Ope vinkkasi keskittymään että olisi kevyesti ohjilla ja reagoi pidätteisiin nopeasti. Niin mielestäni olikin. Eikä edes roikkunut vasemmassa ohjassa. Sitten ruvettiin avoilla kohottamaan ponin keulaa. Sisään ja ympyröillä ulos. Kuskin piti vahtia ettei tule yliryhtiä. Eikä saanut juoksuttaa ponia liian kiireisenä.



Verkkalaukat otettiin ympyröillä. Ensin yritin niputtaa ponia mutta ope sanoi ettei vielä kannata koota. Eteen. Sitten piti hillitä sisään kenottamista, joka oli aika voimakasta. Jotenkin vatsalihaksilla ja sisäreidellä. En tajunnut läheskään kaikkea. Parani kuulemma silti. Laukka ei ollut vieläkään erityisen nautinnollista istua.




Päivän tehtävä oli aika yllättävä. Harjoiteltiin kääntämistä istunnalla. Ravissa tehtiin voltteja, laukassa pääty-ympyröitä. Vaikeinta itselleni oli laittaa estemoodi pois päältä. Huutia tuli jatkuvasti pöllöpäästäni. Naama piti pitää eteenpäin ettei rankaan tule väärää kiertoa. Joko Nipsu tajusi tehtävän, tein vahingossa käsillä ja jaloilla jotain tai sitten totteli istuntaa huiman hyvin. Laukassa oli vaikeampaa ja menin ympyröillä herkästi takakenoon. Oikeassa kierroksessa vinouduin muutenkin ja kuulin ohjeet ihan väärin ja menin lisää mutkalle. Hieman jäi harmittamaan etten saanut tätä korjattua. Piti istua niin että ratsu jää alle. Ravissa oli muutama hyvä hetki.


Tämä kuva oli jonkin aikaa Aaltokankaan nettisivuilla Niilon esittelykuvana.

Loppuraveissa Nipsu oli taas tasainen. Ei ihan kevein ja lennokkain mutta suht ok.



Ongelmia:
ei saanut käännellä päätä kuin pöllö
laukka oli tasapainotonta

Parannusta:
sain keulaa vähän kevyemmäksi
nousevista jaloista ei tullut sanomista (joko olivat paremmin tai niihin ei keskitytty)
kääntyi istunnalla yllättävän hyvin

Kaikki kuvat ©Nina Manninen.