keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Raijan tallin toisen open tunnilla


Maanantaina himoitsin itseni keskiviikoksikin tunnille. Ope hoiti järjestelyt. Keskiviikkoisin kun on eri ope ja eri listat. Tänään suuntasin sitten lumipyryssä tallille ja olin siellä aika viime tipassa. Sain toivoa heppaa, luetteli useammankin mutta unohdin tyystin. Toivoin jotain valmiina olevaa ja sain edelliseltä tunnilta Radan. Tammalta kuulosti ja niin myös on. Vähän pitkänä kulki mutta ihan tottelevaisen olonen. Tuli värityksen (ruunikko tähtipiirrolla) ja liikkumisen puolesta Aaltiksen ex-Tomppa mieleen.

Pidensin jalustimia pienen kuskin jäljiltä n. 4 reikää. Mutta selässä huomasin että tarvii vielä reilusti toisen mokoman. Hepalla oli koulupenkki. Kiva oli nauttia kunnon polvituista pitkästä aikaa. Ratsu tuntui pieneltä. Netissä lukee n. 154 cm, syntynyt 1997. Yritin pitää hepan nipussa ja lyhentää muotoa. Alkutunnista vähän ihmettelin kommentteja että hyvä voltti. Ratsukoita tunnilla oli 5.

Alkuverkassa tehtiin voltteja ravissa, asetettiin välillä ulos. Ope löysi tyypilliset virheeni. Jalat rennoiksi, kanna kädet, kyynärkulma, hartiat taa. Piti myös säilyttää tahti volteilla. Kuvittelin että Rada olisi ollut laiska mutta eihän se ollut. Pienen patistelun jälkeen oli kivan reipas. Tunnilla tehtiin sulkuja ensin käynnissä. Auttoi kun sai mennä peiliä kohti. Sitten ravissa. Hepo joko kuvitteli että pyydän laukkaa tai ei halunnut taipua mutta sulut oli aikamoista juoksemista. Ope käski höllätä kädellä. En tunnusta jääneeni vetämään. Ei tuo silti ihan siisteintä ollut.

Toiseen suuntaan tehtiin heti ravissa eikä nyt menty peiliä kohti. En oikein osannut sanoa koska poikittaa tarpeeksi. Vauhdin kanssa oli säätämistä ja ajattelin testata vähän hitaammin tulemista. Ope heti käski ravata isommin. Se siitä yrityksestä. Toisella sivulla tein muutaman treenisulun kohti peiliä ja huomasin että tähän vasempaan kierrokseen poikitti helpommin.

Välissä mentiin vähän muutenkin harjoitusravia. Suuntaa vaihdettiin ravilisäyksellä. Aika vaatimaton oli. Jossain vaiheessa huomasin peileistä että hepo aukoo suutaan jatkuvasti. Arvelen että siksi ope puhui niin paljon käsistäni. Yritin olla vetämättä ja pitää tasaisen tuntuman. Mutta jos olin vain passiivinen niin hepo valahti pitkäksi.

Laukassa piti ajatella avoa ja siirtää etuosaa vähän sisään. Eipä onnistunut kovin hyvin. Mutta viimeistään tässä vaiheessa tajusin olevani väärällä tunnilla. Laukkatehtävä ja sangen usein olin porukan ainoa, joka laukkasi! Tämä tarkotti siis kohtuutonta määrää laukkaympyröitä ja muiden väistelyä. Pitkillä sivuilla yritin avoja. Pohkeet oli liian irti (oma huomio) ja open mielestä vedin liikaa. Radan laukka ei ollut kovin säädeltävää. Kun päästin sisältä niin turpa vilahti ulos. Pieniä pidätteitä käski ope. Me laukattiin kierrostolkulla. Siinä rupesi sitten väsymään sekä hepo että kuski. Suuntaa vaihdettiin lopulta lävistäjällä. Pientä kiemuraa tuli mutta siirtyi pyynnöstä raviin. Vähän valuen tosin.

Toiseen suuntaan sama juttu. Aluksi Rada tahtoi vaihdella laukkaa oikeasta vasempaan. Ulkojalkaa taaemmas sanoi ope. Saatiin etuosa ainakin kertaalleen jopa siirtymään sisälle. Tuntui että heppaa rupesi tympimään ja rupesi lisäksi nakkelemaan päätään. Itekään en enää kovin skarppina ollut. Kanna kädet kuului edelleen. Onneksi tähän suuntaan ei laukattu ihan niin pitkään.

Loppuraveissa testasin että johtuuko suun aukominen kädestäni. Heitin ohjat löysälle ja suu pysyi kiinni. Syyllinen löytyi siis satulasta. Tästä tuli sanomista että älä anna ravin kiihtyä. Sitten kun otin ohjat takaisin tuntumalle niin niitä käskettiin pidentää vähän. Hepo ei venyttänyt yhtään joten yhtälö oli hankalahko. Ei tullut kovin hyvää, hepo heitteli edelleen päätään. Tunnin aikana Rada kuitenkin myötäsi muutaman kerran. Jotain en taas osannut. Loppua kohti rupesi lähinnä ärsyttämään. Loppukommentteja ei tullut, joten en sitten jaksanut avautua ongelmistani saada jalkoja ympäri ja ratsun suuta pysymään kiinni. Ope ei suun aukomisesta sanonut siis mitään. Rada hikosi ihan märäksi, eipä ihme tuolla laukkamäärällä.

Seuraavaa tuntia kävin vähän kurkkimassa oven raosta. Kun yritetään vastalaukkatehtävää ja ope käskee siirtää sisäjalkaa taaemmas estämään vaihtoja niin viimeistään sillon päätin että keskiviikkoisin paikkani ei ole täällä.

Ongelmia:
tuntui ettei pidätteet menneet aidosti läpi
ratsu aukoi suutaan
omat perusistuntavirheet

Parannusta:
sulut onnistui vahvasti sinnepäin vaikka kuskin edellisestä kerrasta on taas aikaa

maanantai 28. tammikuuta 2013

Rataharjoitus korkeudella 90 cm


Maanantaina sain odotetusti hypätä uudemman kerran tulevalla kisaratsullani Wäiskillä. Hepo oli taas tallissa mutta nyt kuntoonlaitto sujui paljon sukkelammin kun satulahuovat ja -vyöt oli tutuissa paikoissa. Löytyipä hepalle jopa omat etusuojatkin loimien alta. Ratsukoita tunnilla oli tänään 4. Aiheena rataharjoitus.

Wäiski oli tänään viimekertaa rauhallisempi. Aluksi käynnissä meni ihan hyvin. Ravissa itseäni ärsytti etten saanut käsiäni pidettyä tarpeeksi vakaina vaan ohjastuntuma nyki. Siitä sitten nousi ratsun turpa. Mutta pohkeilla sain asiaa pikkuhiljaa autettua. Vähän taivuteltiin ja tehtiin avoja sekä temponmuutoksia. Verkkalaukassa huomasin miten vinosti edetään. Peilit kavalsi saman. Yritin laukassakin avoajatuksella saada etujalkoja takasten eteen.

Esteitä maneesissa oli 6. Alotettiin loogisesti hyppäämällä niitä etenemisjärjestyksessä. Verkassa taidettiin tosin hypätä neloseste jo kertaalleen. Ensin takapäädystä ristikkoa oikeaan kierrokseen useamman kerran. Meni ihan ok. Kertaalleen vähän kiihtyi estettä kohti ja hypättiin kaukaa mutta muuten sangen kelpoa. Sitten hypättiin kakkonen ja kolmonen, 5-6 laukan kaareva linja oikeasta vasempaan kierrokseen. Sitten perään lisättiin ensin nelonen suunnanvaihtoesteenä ja sitten vielä vitonen eli suht pitkän lähestymisen päähän ristikko-okseri. Ekalla kerralla kaarelle tuli vääriä laukkoja ja vaihtoja. Mutta joka kerta päätin askelmäärän ja se piti. Kuudella tultiin aluksi. Vähän lähelle mutta hepo malttoi kuunnella ja otti vielä kuudennen askeleen. Muuten siistiä ja tasaista.

Sitten hypättiin vika linja eli kutonen (kolmonen toiseen suuntaan) ja seiska (okseri). Väliin näytti muut ottavan 4 laukkaa, niin mekin sitten. Edelleen laukka säätyi ja tultiin haluamallani askelmäärällä. Tämä vissiin kahdesti.

Sitten hypättiin koko rata. Edelleen hepo oli odottaessa itse rauhallisuus eikä laukkaa nostaessakaan yhtään kiihdytellyt. Ratakorkeus oli tulevien kisojen mukaan 90 cm eikä tuntunut yhtään isolta. Alku meni hyvin. Jossain nelosen kohdalla tuli hämminkiä eikä ponnistuspaikat ihan osuneet. Kertaalleen hyppäsin askelta ennen heppaa. Loppurata oli selvästi alkua heikompi. Esteet pysyi kyllä ylhäällä. Ope huusi että nelosesta loppuun kaikki uudestaan. Jatkettiin sitten heti putkeen loppu uusiksi. Meni paljon paremmin ja nyt oltiin hyppäämässä samaan aikaan. Kiva että sain ottaa uusiksi.

Jos hepo on näin rauhallinen niin kisoissa ei ole mitään ongelmia. Pikkusen se tänään tuijotti esteitä maneesin laidalla. Sisäpohkeet meni ihan ok läpi ja laukka oli tosi hyvin säädeltävissä. Ravikaan ei tuntunut enää niin hassulta kuin viimeksi.

Ongelmia:
lopputunnista vähän epätasaisuutta

Parannusta:
aika helppoa ja tasaista

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Tallin toinen ihanainen tamma


Sunnuntain tunnille olin toivonut Valmaa tai Sannia. Listassa luki Sanni enkä osannut edes harmitella että Valmakin tulee tunnille enkä saa mennä sillä. Tunnin alkuun oli 25 minuuttia ja tamma oli vielä tarhassa. Vieläpä ihan kauimmaisissa. 160+ korkea ruunikko, valkoinen täplä turvassa, pienenpieni tähdenaihe eli pari valkoista karvaa otsalla ja sukka oikeassa takasessa. Tosi kivasti tuli talliin ja karsinassakin käyttäytyi hyvin. Satuloinnista tai vyöstäkään ei luiminut kuin maneesissa vasta. Olin supernopea ja hyvissä ajoin valmis.

Heppasesta sen verran taustoja että omistaja osti sen master-kurssille esteratsukseen. On kuitenkin jalkavaivojen takia ollut puoli vuotta levossa (omistaja harmitteli ettei astuttanut sitä, kantakirjattu II-palkittu hannovertamma). Nykyään liikkuu tunnin päivässä ja kuntoa kohotellaan pikkuhiljaa takaisin.

Ratsukoita tunnilla oli 9. Pakkasta pihalla -6. Me maneesissa. Kaarrossa paikallaan seisominen oli Sannista vähän tylsää, joten hieman hyörittiin. Käynnissä hepo oli sangen reipas. Pysyi käynnissä mutta askel oli todella matkaavoittavaa. Ravikin oli reipasta muttei samanlailla kaahausta kuin Valmalla. Enemmän Sannista tuli Reino mieleen. Alkuun vähän jäkitteli pää ylhäällä ja oli aikamoinen kiemura. Jo käyntivolteilla tuntui että takaset kulkee ihan omia teitään.

Tunnin hommat alotettiin jakaantumalla ympyröille. Oltiin keskiympyrällä Valman ja Aksun kanssa. Ravissa astetettiin ulos. Melko pian sain onneksi vaihtaa tehtävän siten että puoli kierrosta sisään, puoli ulos. Lopulta meno tasottui. Suunnan vaihdon jälkeen sai taas melko alusta alottaa asetuksen vaihdot. Jälkimmäiseen suuntaan tunnuin istuvan huonommin. Ravi oli suht isoa mutta siinä oli käsittämättömän kiva istua alas. Jos pohkeet oli irti niin tuli vähän sivuhortoilua. Kun pudotin vahingossa jalustimen niin siitä ampaisi eteen. Melko nopea liikkeissään. Esteillä voisi olla jännä tapaus. Uskon että jos kieltäisi sivulle niin saattaisin pudota.

Laukkaa mentiin ensin vasempaan kierrokseen. Melko reippaasti eteni. Mutta tähän suuntaan oli jotain toiveita saada pidätteitä läpi ja menoa kohentumaan. Tiputtelikohan tähänkin suuntaan raville. Eikä tosiaan mistään pienestä ja löysästä laukasta vaan aika vauhdikkaasta menosta. Oikea laukka olikin sitten aikamoista baanausta. Pidätteet ei vaikuttaneet mitään. Tehtiin omia voltteja ympyrän keskelle että mahduttiin menemään. Ope kaipasi puolipidätteitä. Vähän loppui oma uskokin kun vauhti ei hidastunut yhtään. Mutta raville taisi kyllä pudotella. Kyydissä ei kyllä pelottanut, sillä ei pukitellut tai tyhmäillyt. Oikea laukka on Sannille kuulemma huonompi.

Tykkäsin kyllä! Tunnin jälkeen tallissa antoi rapsutella. Tämmösen tykin jos itelle hommaisi niin voisi tulla äkkiä se "tädillä on hieno mutta vähän liian vaikea ratsu". Toivottavasti saan mennä toistekin!

Oneglmia;
vähän kiemurtelua
vauhti vähän turhan reipas hetkittäin

Parannusta:
kiva heppa

Videokamera veteli viimesiään mutta suostui toimimaan vielä hetken. Tässä ollaan neuvottelumoodissa suunnan vaihdon jälkeen. Hennalle kiitos kuvaamisesta.

Myöh. huom.: Enpä päässyt Sannilla enää ratsastamaan kun se jo lähti tallilta. Myynnissä Seinäjoella "Saksalainen hannover tamma".


Sain myös elämäni ensimmäisen haasteen Koottua laukkaa -blogista. Koska olen minäkin vähän tylsä niin en enää muita haasta (varsinkin kun tämäkin on jo kiertänyt pitkään). Voisitte kyllä armaat lukijani käydä vastaamassa kysymyksiin vaikka tämän tekstin kommentteihin :)


Haasteen säännöt:

Kerro 11 faktaa itsestäsi
Vastaa haastajan 11 kysymykseen
Keksi 11 uutta kysymystä
Haasta 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa
Kerro bloggaajille että olet haastanut heidät

Faktani:
1. Lempivärini on sininen.
2. Lapsena toiveammattini oli bussikuski.
3. Haaveilen kirjan kirjoittamisesta, mutta blogia pitkäjänteisempää en saa ilman piiskausta aikaan.
4. Muuten olen melko sinnikäs saavuttamaan tavoitteeni.
5. En tykkää lumesta, kylmästä enkä pakkasesta.
6. En ole ikinä murtanut luitani.
7. Tahtoisin jaksaa vetää yhden leuan, osata seistä päälläni ja matkustaa Australiaan.
8. Ajokortissani on kirjaimet BEC.
9. Monet parhaista kavereistani ovat hevosihmisiä.
10. Vuoden kohokohta on ratsastusleiri.
11. Olen aika positiivinen.


Saamani kysymykset ja vastaukseni:

1. Mikä/mitkä on suosikki blogisi? (mitä eniten seuraat)
Annen blogia http://kohtiratsastamisentaitoa.blogspot.fi/ tulee luettua varmaan eniten.

2. Onko sinulla lempiratsastusvarustetta tai -varusteita? (hevosen tai omiasi)
Olen hanskafanaatikko ja niitä on vissiin yhdeksät. Kisahanskat, talvirukkaset, kahdet välikausihanskat ja liuta kesähanskoja. Alelaarin Roeckleilla on suuri riski tarttua mukaan. Seuraavaksi sama iskee ratsastushousuihin.

3. Jos voittaisit lotossa, mihin käyttäisit rahasi?
Ehkä se ois sit ostettava päheä vetoauto (nelivetoAudi), vinkka ja Valma.

4. Korkein hyppäämäsi este?
115 cm

5. Valmennukset vai kilpailut? Miksi?
Vaikea valita. Valmennuksissa oppii, pääsee hiomaan tekniikkaa ja opettelemaan hankalista paikoista selviytymistä. Mutta kisoissa on oma ihana kutinansa, jota ilman en enää tahtoisi olla. Sanoisin että 80 % valkkoja ja 20 % kisoja.

6. Jos hevosia ei olisi olemassa, mitä harrastaisit ja tekisit elämässäsi?
Kaikkea mitä nytkin mutta vähän eri painotuksilla: roller derbyä, lukemista, netissä jumimista, reissaamista.

7. Luetko mieluummin toisten blogeja vai kirjoittelet omaasi?
Viimeaikoina olen mieluummin lukenut muiden (ja omat päivitykset on myöhässä).

8. Mistä ostat ratsastusvaatteesi?
Alan liikkeistä, laidasta laitaan.

9. Onko perheessäsi muita hevosihmisiä?
Veljen avokki.

10. Valokuvien vai videoiden täyttämä blogi?
Tekstin täyttämä pienillä kuva- ja videohöysteillä.

11. Mikä on lempihevosrotusi? Entä pidätkö enemmän esim. ruunista?
Puoliveriset on pop, mieluummin vähän kevyempi ja säpäkämpi. Ja tammaratsastaja ihan selkeästi!



Uudet kysymykset jos joku haluaa vastailla:
1. Mikä oli vuoden 2012 paras onnistumisesi hevosten parissa?
2. Onko sinulla 5 vuoden päästä oma hevonen? Perustele.
3. Minkä ratsastuksellisen yksityiskohdan tahtoisit osata paremmin?
4. Luetko hevoskirjoja, mitä?
5. Suosikkihevosleffasi?
6. Millainen on blogisi kohdeyleisö?
7. Oletko matkustanut hevosen kanssa?
8. Miten heppailusi näkyy muille ihmisille?
9. Montako hevosiin liittyvää asiaa näkyy huoneesi/kotisi seinillä?
10. Mitä ne ovat?
11. Lisää tähän linkki piirtämääsi hevoskuvaan. (Tämä ei ole kysymys mutta silti.)

lauantai 26. tammikuuta 2013

Ravikaahotusta maneesissa


Lauantaina pääsin taas Valmailemaan kahden viikon tauon jälkeen. Sopivia tunteja ei ollut tarjolla, joten menin itsenäisesti. Alkuperänen suunnitelma oli laukkaympyrä maapuomeilla. Käytännössä semmoseen ei ollut tilaa. Samaan aikaan maneesissa oli myös kaksituistunti sekä itsenäisesti ratsastava omistaja. Tuntilaiset oli toisessa päässä, minä yritin sitten pyöriä toisessa päädyssä pois jaloista. Pihalla oli -5.

Alotin käynnissä. Yllättävän helposti löytyi asetus myös oikeaan läpi. Ravissa alkuun mentiin aikamoista baanausta. Meno siitä pikkuhiljaa rauhottui. Ope huusi että ympyrän avonaisella sivulla puskee ulos ja toisella sivulla sisään. Ulkopohje! Sisäpohje! Huomasin vähän mutta samaan aikaan yritin asettaa sisäpohkeen ympäri. Piti kokeilla myös vasta-asetuksia mutta ne sitten unohtui.

Välillä tehtiin vähän väistöjä. Toinen suunta oli taas helpompi. Valma yritti kevennellä peräpäätä kun raipalla muistutin astumaan takasilla ristiin. Lopulta sain menon ympyrällä vähän rauhottumaan ja tehtiin muutamia temponmuutoksia jopa suht rauhassa. Sitten käveltiin hetki.

Tässä välissä sisään tuli ensin yksi uusi heppa, hetken päästä toinen ja sitten ihmislauma rakentamaan esteitä. Valman keskittyminen herpaantui taas täysin. Ravi oli hirveää kaahotusta eikä oikein mahduttu menemään missään. Uutta käyntipätkää hakien sitä kuuliaisuutta takas siis. Vaan eipä oikein parantunut. Ravissa sai ottaa aika isoja pidätteitä menon juuri hidastumatta. Käyntiä Valma ei ois enää malttanut mennä ollenkaan vaan rupesi steppailemaan raville. Myös pitkin ohjin pyrähteli muutaman kerran raville. Onneksi tämä ei kuskia jännittänyt saati pelottanut. Olisin vaan halunnut kaikki muut maneesista ulos. Olisikohan kannattanut mennä kentälle ratsastamaan?

Kello rupesi olemaan paljon eikä oltu laukattukaan yhtään. Pienellä ympyrällä esteiden välissä mahduttiin onneksi laukkaamaan. Eka suunta oli yllättävän rauhallinen ja tasainen. Olikohan oikea. Jälkimmäiseen nosti ensin väärän laukan ja vähän meinasi kiihtyä. Esteiden kanniskelijatkin meitä siinä väisteli. Sitten loppui opetus hetkeksi ja päästiin toiseen päähän. Alku kelvosti mutta sitten takaseinälle ilmestyivät kouluaidat, joita ravissa piti kyttäillä. Käynnissä ei mitään ongelmaa.

Olisin halunnut mennä loppuraveja mutta hepo ampui aina hirveään vauhtiraviin heti nostosta. Kun tajusin että heti ekasta askeleesta pitää olla himmaamassa menoa niin vähän parani. Kovin ihanaksi ei ravi enää tullut. Parhaat ravipätkät tuli alkuverkassa ympyrällä ennen ekaa lepokäyntiä. Loppua kohti Valma hikosikin. Ehkä enemmän kaikesta jännittämisestä kuin työskentelyn rankkuudesta. Alkuviikon on kuulemma tehnyt tunteja ja vetänyt maastoja. Omistaja ratsasti sillä vasta eilen.

Maastoon olisi tehnyt mieli nollaamaan tämmösen jälkeen. Toiselta opelta kuiskaten kysyinkin että voidaanko käydä loppukäynnit maastossa. Vastasi että mene vaan. Anne lähti kävellen mukaan ja kierrettiin vaan keskikolmio. Valma kulki vihdoinkin rauhassa käynnissä. Tämä oli ihan hyvä päätös tälle ratsastukselle. Toivottavasti kahden viikon tauot Valmailussa ei jatkossa tarkota sitä että joka kerta menee yhtä huonosti.

Pihailua, Anne kuvasi videokameralla.

Tallissa hepo oli taas rapsuteltavissa. Ei ihan kaikista lutuisimmillaan sielläkään. Tänäänkin sillä oli hassu into nuolla käsiäni. Annoin nuolla vaikka oli semmonen olo ettei ehkä kannattasi.

Ongelmia:
aika epätasaista ja jännittynyttä menoa

Parannusta:
Valma ei hätkynyt muita heppoja
maastoilu meni rauhallisesti

Anne oli taas auttamassa. Lainasi kannuksiaan ja kuvasi menoa. Kiitos!

Pari kuvaa lisää tallin takaa.

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Testaamassa Hubs


Päädyin hyvien puheiden perusteella testaamaan myös Hubertuksen tallia. Juttujen perusteella ajattelin että Raijan talli on vähän kuin Ponipiha (nykyään), Hubertus vastaisi Äimiskää/Oulunsaloa ja Kiwigo Virpitalleja. Hubertuksen tilat olivatkin tilavat ja siistit. Maneesin yläkerrassa lämmin kahvio ja tallista pääsi suoraan maneesiin.

Kävin heti maneesista kysymässä opastusta. Neuvominen oli niin tehokasta että sain lähes lapset laittamaan ratsuni valmiiksi. Yritin kyllä vakuutella että pärjään. Listassa luki että Lakana. Katsoin että iso kimo mutta tarkempi syynäys paljasti tiikerinkirjavaksi. Säkä n. 170 cm, syntynyt 1999, ruuna. Kuulemma karsinassa saattaa vähän hyöriä ja joskus näykkiä ja jalkojen nostaminen on työlästä. Laitoin kiinni ja jalat nosti ensin patistellen mutta neljännen tarjosi jo itse. Kehuminen kannattaa aina. Vinkkiä tuli että saattaa hyöriä kaarrossa, joten kannattaa säätää jalustimet tallissa valmiiksi. Saattaa laukasta pudotella raville.

Kaarrossa seisoi aloillaan kuin tatti sekä ennen että jälkeen tunnin. Mutta laukkaamisvaikeudet havaitsin kyllä itsekin. Normaalisti tunteja pitävä Kati oli kipeä ja meitä sijaisti Minna. Oikea kierros oli alkuun aika kamala. Hepo oli pitkä ja löysä. Kulki mutkalla eikä asettunut. Kumpaankaan suuntaan ei sisäjalkani oikein tarkottanut ratsulle mitään. Vasemmalle ohjalle oli hankala saada tuntumaa. Ope suositteli alkuun pidempää työskentelymuotoa mutta vastasin etten tässä vaiheessa saa vielä vaikutettua ratsun muotoon.

Mentiin verkkana siirtymiä, seis, käynti, ravi ja vähän volttailtiin. Maneesi oli ihan kelpo iso muttei Aaltiksen kokoa. Mentiin verkkalaukkana vasenta laukkaa. Voi kammotus sitäkin. Nousi huonosti, tiputteli raville, nosti pari väärääkin. Sai oikeasti jatkuvasti muistuttaa pohkeilla että pysy laukassa. Onneksi rupesi sitten laukka pysymäänkin. Mutta mitään työskentelyä siinä en päässyt tekemään.

Sitten mentiin kolmikaarista vasemmassa kierroksessa. Kertaalleen käynnissä ja suoristuksissa pysähdykset. Sitten ravissa käyntisiirtymillä. Melko pitkään mentiin ravissa. Asetus oikealle oli edelleen hukassa. Hepo venkoili vastaan. Pitkällä sivulla tein temponmuutoksia. Ne toimi kuitenkin ihan ok. Kiemurat menin perusistunnassa.

Tämän jälkeen sama mutta eka ja vika kaarre laukassa. Laukka nousi suht täsmällisesti pyynnöstä eikä edes hirmu pahasti valahtanut eteen. Ensimmäinen puolikas oli kuitenkin melko tahditonta. Raviin päästiin myös yllättävän täsmällisesti. Siinä kyllä vähän juoksi alta. Yritin edelleen asettaa oikealle. Jälkimmäistä nostoa vähän intoili. Kerran nousi väärä kun en ehtinyt suoristaa. Kommentit oli samoja, jalat rennoiksi alas ja kyynärpäästä suora linja kuolaimeen. Kyynärpäät lähelle vartaloa.

Lopuksi testattiin kolmikaarisella vielä laukasta käyntiin siirtymät. Tehtiin vain muutama kun meille riitti. Sitten hetken lepokäynti (tunnin toinen) ja oikeassa laukassa pääty-ympyrä ja siitä kaarella käyntiinsiirtymä. Ekalla kerralla ei meinattu taas pysyä laukassakaan. Levähdettiin laukasta pitkän ravin jälkeen vasta käyntiin. Pyysin että saisin toisessa päässä ottaa muutaman laukannoston. Alkuperäinen ohje oli että siellä voi työskennellä ravissa. Nostot oli yllättävän säpäköitä ja nyt pääsin jo ratsastamaan laukkaa. Jälkimmäinen yritys tehtävällä siirtyä käyntiin ei sekään ollut priima mutta ope sanoi että selvä siirtymä raviin ja siitä käyntiin. Ekalla yhteisellä kerralla ei voi ihan mahdottomia kuulemma vaatiakaan.

Lopuksi tuli mulle ohje vielä ravata kahdeksikkoa. Sen tein mieluusti. Vasen oli helppo mutta oikealle tarvi noin 3 kierrosta että hepo pyöristyi. Suunnan vaihto vasemmalle ei turpaa nostanut. Yritin vähän saada takasiakin töihin. Ihanaa ei ollut vieläkään mutta hepo oli kuitenkin suht kuuliainen. Kun hetken talutin niin huomasin siinä että meinaa jyrätä päälle. Kuutisen kertaa tehtiin kontrollipysäytyksiä ennen kuin rupesi toimimaan. Ennen tuntia huomasin jo tallissa saman ettei kovin herkästi väistä pyynnöstä.

Ei suosikkiratsuni. Tuli vähän Kari ja Merlot mieleen. Ratsukoita tunnilla oli 5.

Ongelmia:
hepo oli tosi jäykkä
vasemmalle ohjalle en meinannut saada tuntumaa
kumpaankaan suuntaan ei kuunnellut sisäpohjetta
asetus oikealle löytyi tosi työläästi
ei meinannut pysyä laukassa

Parannusta:
meno koheni loppua kohti siedettäväksi
liikkui pohkeista eteen

maanantai 21. tammikuuta 2013

Estetreenit tulevalla aluekisaratsulla


Eilen vähän jo pohjustelin ja kyselin olisiko parin viikon päästä oleviin alue-estekisoihin mahdollista saada heppaa lainaksi. Muistin myös mainita että oon tottunut säpäköihin tammoihin. Tänään alleni osui sitten n. 10v Wäiski. Kisattu metrikymppiäkin, kuulemma vähän kuumuvaa sorttia. Ekaa kertaa tuolla piti nyt laittaa hepo kuntoon. Isohko ruunikko, tähti. Korkeutta arvioin olevan vähän alle 170 cm. Suht kiltisti tallissa mutta imppasi harjatessa. Pään harjaamisesta ei tämäkään nauttinut. Omaa satulaa ei ole niin otettiin Sepin satula lainaan. Vyö ja huopakin piti metsästää.

Kyytiin sain kavuttua ihan itse. Ratsukoita tunnilla oli tänään 4. Maneesin mittari näytti -10. Esteet oli edellisen ryhmän jäljiltä valmiina mutta niitä vähän modailtiin. Verkkaristikko päädyssä, innari ristikoista, 4 laukan päässä okseri, lävistäjällä pysty, josta kaarevan linjan päässä (4 laukkaa) toinen pysty. Ja vielä yksi okseri toisella reunalla kuin vika pysty.

Väiskin askeleet tuntui tosi töpöttäviltä. Hassu hepo muutenkin kun oli tosi pystypäinen. Kuulemma ongelmaksi asti ilman martingaalia. Kun muistin käyttää sisäpohjetta ja pitää ulkotuen niin hepo pyöristyi. Kaula näytti selästä käsin massavalta. Alkuverkkana mentiin avoja, sai mennä harjoitusravissakin. Sitten muutama pysähdys, peruutuskin, ravista käyntiin ja laukannosto. Laukkavoltit oli vähän hankalia kun ulkotuki oli vajaa. Eipä ne avotkaan mitään ihan huippuja tainneet olla, kaula mutkalla. Ope ei kyllä viilaillut. Laukassa tehtiin pari lävistäjää ja vaihdettiin laukka askeleessa. Ekalla kerralla onnistu hyvin, tokalla vaihto jo omin lupinensa ennen ku pyysin. Tekee semmosta kuulemma helposti.

Verkkahypyt tultiin ravilähestymisellä ponnistuspuomilliselle ristikolle. Aika kamalaa oli eikä askeleet osuneet. Yli mentiin kuitenkin. Minä taas leikin mäkihyppääjää. Laukassa ei juurikaan paremmin. Ope käski tulla vähän isommassa laukassa. Tässä vaiheessa ei ollut kovin luottavainen olo.

Sitten hypättiin ensin pelkkää jumppaa + okseria. Sitten lisättiin perään vielä pystyt. 4 laukkaa kumpaankin väliin. Liirasi alkupäässä vähän oikealle ja sain tosissaan kääntää ulkoavuilla. Innareilla välillä pompin enemmän kuin ratsu. 4 laukan väli meinasi alkuun jäädä pitkäksi, lopulta hepo rupesi innostumaan ja siinä sai pidättää. Kolisteli. Ja kun esteet nousi niin minäkin heiluin kyydissä. Jalat alas sanoi ope. Se tuli juuri oikeaan aikaan se ohje. Piti mennä pidemmälle suoraan esteen jälkeen ja johtaa paremmin hypyssä. Jälkimmäisten esteiden välissä kertaalleen meni pidäte oikein hyvin läpi ja tuli vähän paikallaan pomppimista. Minä käkättelin kyydissä. Taisi jokunen väärä laukka kuitenkin tulla väleihin. Tässäkin esteet nousi pelottavan isoiksi. Jotain metrin kieppeillä arvelisin.

Lopuksi hypättiin vielä uusintateitä. Ympyrällä pysty ja okseri. Muut esteet sai aluksi kiertää joko sisä- tai ulkopuolelta. Me mentiin aina sisältä. Ekalla kerralla okserille ei osunut askel. Jäin vähän matkustamaan ja odottamaan miten Wäiski tilanteen ratkaisee. Otti vielä yhden askeleen ja hypättiin läheltä. Pohkeet ei tainneet olla ihan niin kiinni kuin olisi pitänyt. Jatkossa paikat osui paremmin. Vikalle kierrokselle okseria vielä nostettiin ja levitettiin. Hurjalta näytti mutta helposti yli.

Esteet pois, hepan satula seuraavalle tunnille, hepo sisään ja minä vähän kurkkimaan seuraavaa tuntia. Plus höpöttelyä muiden ihmisten kanssa. Kuulin tunnin jälkeen että ope oli kehunut tekniikkaani :) Vaikka omasta mielestäni meno olikin epätasaista. Aina kun nostin laukan niin hepo oli ihan rauhallinen. Ja hyppyjen jälkeen kiihtyi. Mutta rauhottuikin kyllä nopeasti.

Aluekisoihin siis suunnataan, luokat 80 ja 90. Sitä ennen treenataan vielä ens maanantaina.

Ongelmia:
ei ihan tasaista

Parannusta:
kaikesta yli
vaihtoi laukat helposti, vähän liiankin

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Lappeenrannan ekat kisat: 90 cm


Maanantaina estetunnin jälkeen tosiaan ilmottauduin estekisoihin. Luokaksi valikoitui 90 cm, ratsuksi maanantainen Lompa. Eilinen suunniteltu hevostelu Keravalla peruuntui pakkasen takia. Pöh. Sunnuntaiaamun aikatauluni oli jostain aivohäiriöstä johtuen tunnin myöhässä. Onneksi ehdin silti hyvin kisoihin vaikka olinkin paikalla vasta klo 12, joka oli kisojen alkamisaika. Onneksi ensin oli 80-luokka. Ensin listasta osallistujamäärän tiirailu ja oma lähtövuoro. Olin ysikympin ekana. Heppa hyppäsi jälkeeni vielä 90, 100, 40 ja 60. Aikamoinen määrä. Sitten ratapiirroksen opettelu. 367.1 ja 13 estettä. Tajusinpa että työpuhelimessa on kamera! Ei ihan kaikista helpoin rata muistaa muttei onneksi ollut pahoja kohtiakaan. Kävelin radan ja maksoin. Maneesin mittari näytti -9.

Valokuva ratapiirroksesta.



Sitten rupesi jo ekan luokan ratsukoita valumaan verkkaan. N. 14 ratsukkoa oli ekassa luokassa, meidän luokassa 8. Suuntasin etsimään ratsuani. Lompa löytyi loimen alta ulkokarsinastaan. Pään oli pyöritellyt puruihin. Hepan toinenkin kisaaja näyttäytyi ja hoiti oman satulahuopansa satulaan. Minä harjasin hepan, juotin sen ja laitoin suojat jalkoihin. Sitten katselemaan vähän kisoja. Heti ensimmäinen katsomani suoritus päätyi kuskin putoamiseen. Yhtään tuplanollaa en nähnyt kun totesin että parempi käydä varustamassa ratsu. Sitten kävin vielä vähän kurkkimassa menoa mutta totesin pian että on aika ottaa hepo pihalle ja kävellä.

Hetken pyörin taluttaen kunnes päätin että sama kiristellä vyö ja säätää jalustimet. Päädyin sitten ratsaille asti ja kävin kentällä kävelemässä. Ehdin kävellä hetken ohjat tuntumallakin kun huudeltiin maneesiin. En jaksanut vääntäytyä alas kävelemään rataa toiseen kertaan. Ravailin sen aikaa kun väkeä oli kävelemässä. Heppoja oli jo koko eka verkkaryhmällinen paikalla. Sitten vähän laukkaa ja verkkahyppyjä ensin oikeassa kierroksessa ysille. Kolmesti matalampana, kahdesti kisakorkeudessa. Sitten toiseen suuntaan kahdesti ykkönen eli okseri. En viitsinyt hirveästi rasittaa kun oli paljon hyppyjä hepalle luvassa. Odotteluaikana tehtiin vähän siirtymiä ja hitusen väistöjä. Kuten arvelin niin vauhdinsäätely ei ollut ihan priimaa ja puski vähän sisäpohjetta vasten. Paljon paremmin kuitenkin meni kuin mitä olin aavistellut.

Seuraava ratsukko jäi meidän kanssa maneesiin (24 x 46 m). Varoin huolellisesti lähtölinjaa liikkuessani ennen lähtömerkkiä. Alkuun Lompaa piti vähän nohitella liikkeelle mutta hyvin sitten imi. Yritin katsella ponnistuspaikkoja edes jotenkin fiksuihin paikkoihin. Myötälaukkoja en ehtinyt miettiä. Alku meni ihan hyvin. Välillä tuntui että vauhti hyytyi. Useamman kerran radan aikana napautin raipalla että muistapa liikkua pohkeista eteen. Lopussa sorruin vähän puskemaan ylävartalolla. Perusrata selvitettiin puhtaasti ilman pahempia kämmejä. Mitä nyt hepo välillä venyi vähän pitkäksi eikä tahti pysynyt täsmälleen samana. Aika pientä kuitenkin. Uusinnassa sarja koitui kohtaloksi. Tultiin vähän turhan pienellä kaarteella sisään (kuten moni muukin) ja A-osa putosi. Muut pysyi ylhäällä. Oikoreittejä ei ollut tarjolla kuin yksi hullu sarjan jälkeen. Joten suosiolla kierrettiin kauempaa.

Tämän päivän tavote oli pysyä kyydissä (ilman valkoisia kisahousuja) ja päästä maaliin. Se onnistui. En ihan tyytyväinen ollut mutta eipä harmittanutkaan. Tunnin treenillä aika hyvä suoritus. Mutta hepasta jäi vähän semmonen olo ettei ole suosikkiesteratsuni. Yllätti aika paljon kun lopputuloksissa oltiin neljänsiä. Kolme palkittiin. Puoli sekuntia jäin kolmannesta. Eli vain kaksi tuplanollaa. Jos meidän esteet ois pysyneet ylhäällä niin aika ois riittänyt voittoon.

Ope kommentoi että näytti reippaalta. Omasta mielestäni ei tuntunut kovin reippaalta. Mutta enpä siis ollut ainakaan liian vaikeassa luokassa. Tälle vuodelle pitää tosissaan ruveta tähtäämään sinne metriin. Kahden viikon päästä ois aluekisat tyrkyllä ja kyselin jo alustavasti että löytyiskö sinne heppaa ja oisko mahdollista päästä sillä jo huomenna hyppäämään.

Kuvia on mahdollisesti tulossa jos kuvaajat antavat kuulua itsestään.

maanantai 14. tammikuuta 2013

Raijan tallilla eka estetunti


Maanantaina oli aika testata Raijan tallin estetunti. Nyt osasin suunnistaa jo suoraan maneesiin. Mittari siellä näytti taas -6. Edellinen tunti hyppäsi. Ratsukseni sain taas jo hommissa olevan Lompan eli Lombardin. Helpon näkösesti hyppäsi mutta muuten näytti pikkuisen kuskaavan kuskiaan. Arvelin hepan ihan oikein jo naaman perusteella ruunaksi. Ikää tosin on vasta 11v. Ruunikko, pörröinen ja n. 165 cm. Arvelin ihan oikein perusvarmaksi luottohevoseksi. Meidän tunnilla oli 5 ratsukkoa.

Alkuun Lompa tuntui vähän tahmealta. Myös juntturavaihde oli jäänyt päälle. Saattoi hidastella tai oikoa kulmia, myöhemmin myös kiertää maapuomista ohi. Ei ollut edestä raskas eikä mennyt lujaa mutta silti jyräsi. Alkuun siirtymät ravista käyntiin oli hankalia kun hepo ei olisi halunnut hidastaa. Tarpeeksi määrätietoisuutta niin meno parani. Maapuomia ylitettiin ensin ravivoltilla, myöhemmin laukassa. Alkuun oli tosiaan siihenkin juntturaongelmia. Ponnistuspaikkaakin piti vähän viilata.

Verkkahypyt otettiin ovipäädyn keskellä olleelle ristikolle. Hyvin hepo imi esteelle. Sisäpohkeen kuuntelussa meinasi olla ongelmia. Ohje oli että ei saa vetää sisäohjasta. Yritin sitten olla vetämättä ja johtaa. Ja pitää ulkoa tarpeeksi tukevasti kiinni sekä puskea sisäpohkeella reittiä kuntoon. Ihan kelvosti meni. Kumpaankin suuntaan n. 3 hyppyä.

Tämän jälkeen siirryttiin linjalle. Ensin sai mennä tunnustelukierroksen että montako laukkaa olisi hyvä. Ristikko ja pysty, välimatka ei selvinnyt. Pysty oli heti alkuun 80 cm kieppeillä. Mentiin neljällä laukalla mutta jälkimmäinen tuli lähelle. Meniköhän kolme yritystä ennen kun sain korjattua itseäni tyydyttävästi. Piti pidättää jo ennen ekaa estettä kun hepo oli kiihdyttelemässä. Sitten säädeltiin laukkaa ja tultiin kolmella. Reipasta laukkaa sisään ja välissä eteen. Hyvin onnistui. Kertaalleen putosi jälkimmäinen. Sitten lisää haastetta ja vielä kerran neljällä. Tyylikkäästi onnistui.

Tämän jälkeen hypättiin ovikulmasta lävistäjämäisesti ristikko-okseri, päässä kaarre ja pysty kohti ovea. Pystyssä oli lankku. Alkukorkeus näilläkin oli ainakin 80 cm, saattoi olla enemmänkin. Hyvin meni ja nostettiin. Lopulta näyttivät jo aika isoilta. Okseri oli loppumittauksen mukaan 105 cm. Pystyn arvelisin noin metriseksi. Korkeus ei tuottanut ongelmia. Hankaluutena meillä oli joka kerta väärä laukka pystyn jälkeen. Ekalla kerralla en edes tajunnut johtaa. Vaihdoin ravin kautta vaikka osaisi kuulemma askeleessakin. Toisellekaan kerralle en osannut korjata. Nyt taisin saada vaihdon pienen taistelun jälkeen laukassa. Kolmannella kerralla johdin kunnolla ja käänsin katseenikin. Laskeutui edelleen vasemmassa laukassa alas mutta nyt korjasi lähes heti sen jälkeen oikeaksi.

Loppuraveissa hepat oli aika pinkeinä ja rauhallisen oloinen Lompakin yritti vähän loikkia omiaan muiden vanavedessä. Loppuun käveltiin vielä hyvin. Tunnin jälkeen selvisi että hepalla on hypätty jopa 120 ratana. Eipä uskoisi päällepäin. Tallilla on kisat tulossa sunnuntaina ja pitihän se opelta vähän kysellä että kannattaisko lähteä mukaan. Ope vastasi että toki, tahdonko kisata Lompalla. Mikäs siinä. Sopivaa luokkaakin utelin. Vastaus oli ettei ainakaan kasikymppiä pienempää. Päädyin sitten ilmottautumaan ysikymppiin. Että hupsis, taidan sittenkin olla sunnuntaina Lappeenrannassa.

Ongelmia:
yksi pudotus
laukka ei vaihtunut aina hypyssä

Parannusta:
isommat ei tuntuneet pahoilta

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Karkkipäivä


Sunnuntaina en saanut enää hypätä Valmalla kun sillä oli jo hypitty riittävästi tälle viikolle. Päädyin kuitenkin mieluummin estetunnille, joka sopi muihin aikatauluihini paremmin. Heppatoiveiksi esitin Ellin ja Koran. Eipä taas toiveet toteutuneet kun sain Karkin (Meeri). Mikäs siinä, ihan mielenkiintoinen vaihtoehto tämäkin.

Karkki oli edelleen unelma tallissa. Maneesissa oli rauhallinen. Minä en siltä minkäänlaisia tanssahduksia tai steppailuja saanut. Tunnilla oli 6 ratsukkoa. Hepo kulki edelleen vähän pystypäin. Hetkittäiset rajuhkot päänheilutukset vähän haittasivat menoa. Ei ihan selvinnyt että mistä johtuivat. Arvelen protestointia epätasaisesta ohjastuntumasta.

Alkuun tultiin ravissa peilipäädyssä olleita puolikkaita kavaletteja. Vähän kolisteli välillä mutta muuten ok. Laukassa sama juttu. Juuri ennen ekaa hyppyä ope varotti että saattaa loikata välillä aika isosti. Ei tullut isoja loikkia. Kuulemma vähän energisempää laukkaa pitäisi olla. Oikea kierros oli vaikeampi. Kertaalleen käänsin huonosti ja ajauduttiin vikalta kokonaan ulkokautta ohi. Muutenkin tuntui että ekan jälkeen hepo loikkasi sisemmäs.

Sitten tultiin 5 hypyn tehtävää. Linja laukassa, 3 askelta väliin, sitten päätyyn ympyrä ristikoiden yli. Ovea lähin hypättiin kahdesti. 3 laukkaa ennen hyppyä piti laskea askeleet. Laskut meni alkuun hyvin ja Karkki hyppäsi varmasti. Kahdella vikalla ei askel sopinut. Tokavikalla laskin vaan kahteen ja hypättiin kaukaa, vikalla tuli 2,5 ja ravilla yli. Edelleen tuotti ongelmia jos hepo päätti heilutella päätään juuri lähestymisalueella. Sitäkin sattui, ainakin aiemmin kavaleteilla, ja tahti katosi.

Sitten tultiin pidempi tehtävärata. Ravilähestymisellä jumppa, vasen laukka ja kavaletit päädyssä. Sitten taas raviin ja ravipuomit ja loppuun samat 5 estettä kuin aiemmin. Jumpan väliin tuli 2 askelta kuten pitikin. Hypyissä valuttiin vähän oikealle eli seinälle. Ja laukka nousi itekseen vääräksi jo askelta ennen. Pidempää myötäystä kaipasi ope. Kavaletit meni hyvin, samoin ravipuomit. Vaikka lopussa vähän kolautti. Ennen kolmen askeleen linjaa sain laskettua vain kahteen. Laukka vaihtui vääräksi ja hepo meinasi mennä okserista oikealta ohi. Sain kuitenkin ohjattua esteelle ja yli mentiin. Mutta ääneen (ja muutenkin) laskeminen unohtui tässä sähellyksessä. Laukka jäi korjaamatta ja mentiin väärässä laukassa ristikolle. Siinä vaihtui oikeaksi mutta esteen jälkeen valuttiin seinälle. Toiselle ristikolle (ei videolla) kuitenkin parannettiin ja laukka pysyi oikein. Vikakin meni hyvin ja askel osui hyvin.

Vaikka väkeä oli suht vähän niin tämän enempää ei ehditty hypätä. Alkuun vaikutti lupaavalta kun hyppäsin ekana ja aikaa oli vielä 20 minuuttia. Meidän suoritukseen meni pari minuuttia, osalla sitten pidempään. Kun havaitsin että meidän hommat oli tässä niin omin lupineni työskentelin käynnissä. Taivuttelin kummallekin puolelle ja sain Karkkia myötäämään. Otettiin sitten raviakin mukaan kun käynti sujui hyvin. Ravissa oli puolieroja, toiseen pyöristyi helpommin. Kun vika lopulta lopetti hyppäämisen niin kaikki muutkin oli jo itekseen päätyneet ravaamaan. Olisin mieluusti pyöritellyt vielä pidempäänkin.

Ihan kelpo hepo ja hyppäsi tolkusti. Pään heiluttelun takia ei ihan helpoimmasta päästä. Mutta ei tämäkään Valmalle vedä vertoja. Kun Valma tuli maneesiin seuraavalle tunnille niin mieluusti olisin hylännyt Karkin johonkin ja mennyt rapsuttelemaan Valmaa. Maltoin kuitenkin mieleni. Jospa taas parin viikon päästä pääsisin valmailemaan. Pitänee ilmoittaa vähän paremmissa ajoin niin saattaisin päästä hyppäämään sillä enemmänkin.

Ongelmia:
ajoittainen pään ravistelu
yksi pudotus

Parannusta:
oli tosi rauhallinen

Kotoa lähti kuvaaja matkaan ja Anne editoi videon, kiitos.

lauantai 12. tammikuuta 2013

Miniesteitä jalustimet kaulalla


Viikonloppuna kävin Oulussa ja hinguin Valmailemaan. Lauantaina pääsin Valman kanssa hyppäämään miniestevalkkaan. Pakkasta oli -9 ja hepo muistaakseni oma reipas itsensä. Anne tuli taas kuvaamaan ja apuloimaan.

Päivän hypyt alotettiin kavalettilinjalla. Viittä laukkaa piti saada väliin. Alkuun tuli pientä kiemuraa, esteen jälkeenkin ja kuski taas loikki välillä turhan korkealle hypyissä. Meno taisi kuitenkin olla helpon näköistä sillä ope komensi multa jalustimet kaulalle. Koska Valma ei yhtään intoillut niin en kauhistellut, vähän vain jännitti. Eikä meno siitä juuri muuttunut. Pysyinpähän lähempänä satulaa.

Sitten hypättiin 6 laukan linjaa, jossa jälkimmäinen este oli portti. Aiemmalla kerralla valkassa Valma vähän tuijotteli porttia ja nyt ilman jalustimia, hui! Mutta ei ongelmia. Vaadittu laukkamäärä tuli, ekalla kerralla tosin vipsahti välissä vääräksi ja portin jälkeen ois voinut jatkaa paremmin suoraan. Tämä siis kahdesti.

Lopuksi tultiin vielä rata. Edelleen jalustimet kaulalla. Alku meni hyvin (kavaletit toiseen suuntaan, lävistäjällä ollut portti). Mutta vikaan väliin (äskeinen linja toiseen suuntaan) hepo kiihtyi ja loikattiin 6 askeleen väli viidellä.

Vihdoin sain ottaa jalustimet takaisin kun ope uhkasi nostaa esteitä meille. Aikaa piti olla hyvin. Lopulta ehdittiin tulla vain yksi kerta. 6 esteen rata. Tässäkin vauhti kiihtyi loppua kohti ja kavalettilinjalle saatiin 2 sakkokierrosta, kunnes siihen mahtui se open kaipaama viides askel. Olisi pitänyt olla vähän napakampana. Esteet oli lopuksi max 85 cm. Yksi pudotettiin, mikä lie ensimmäisen esteen kirous. Tunnin vikalla hypyllä jalkani heilahtivat mielestäni kammottavasti taa mutta ei onneksi videolta näytä niin pahalta. Voi kun videot toimisivat näin myös koulukisoissa.

Ongelmia:
hyppäsin enemmän kuin Valma
ilman jalustimia oli aavistuksen huteraa
yksi pudotus
laukansäätely
muutamat väärät laukat

Parannusta:
isommatkaan esteet ei näyttäneet pelottavilta

Anne kuvasi ja editoi. Superkiitos!

torstai 10. tammikuuta 2013

Ensimmäinen ratsastustunti Lappeenrannassa


Kauaa en Lappeenrannassa ehtinyt olla kun varasin jo ensimmäisen ratsastustunninkin. Soitin maanantaina heti sen jälkeen kun olin sopinut eilisen hevostelun. Vähän hassua oli se, ettei multa puhelimessa kysytty muuta kuin päivätoive. Sennujen koulutunti luvassa, tasosta ei mitään hajua. Ensimmäinen testipaikka siis netin perusteella lupaavin, Raijan talli. Onneksi samalla suunnalla kuin eilinen testaus. Kerrankin löysin jonnekin eksymättä!

Kävin haahuilemassa tallissa mutta sieltä ei löytynyt listaa. Ohje oli että Raija kertoo ratsun, käy maneesissa kysymässä. Ihmiset neuvoivat kun kysyin mutta kukaan ei tullut tyrkyttämään apuaan vaikka taisinkin näyttää hukassa olevalta. Talli ei ollut kovin uusi (miten sen nyt kauniisti muotoilee). Maneesi oli omaan silmääni pienehkö. Nettisivuilla puhutaan tilavasta. Edellisellä tunnilla oli 6 ratsukkoa ja sieltä valkattiin mulle ratsuksi Bart. Katselin sitten edellisen tunnin loppuun. Toppahousuja oli odotellessa vähän ikävä. Maneesin sisälämpö näytti samaa kuin pihallakin: -6.

Tulkkasin ratsuni jo päällepäin ruunaksi ennen kuin sen nimi tarttui mieleen. Nettisivut vahvistivat tiedon jälkeenpäin. Päällepäin oli vähän Derin näköinen ja selästäkin niissä oli jotain samaa. Sanoisin että pikkuheppa. Mutta vähän honkkeli olemus. Nettisivujen mukaan n. 158 cm. Edellisellä tunnilla hepan jarrut näytti olevan vähän hukassa. Heti alkukäyntien jälkeen huomasin saman. Ei mennyt lujaa eikä ollut edestä raskas, ei vain halunnut hidastaa. Meidän tunnilla oli myös 6 ratsukkoa.

Ope oli kivan napakka ja ihanan tarkkanäköinen. Sain vihdoin sanomista vaeltelevista käsistäni. Volteilla ei johdeta sisään vaan sisäkäden liike menee omaa mahaa kohti. Ulko-ohja piti Bartilla pitää muuten napakkana mutta kulmissa ja volteilla myödätä riittävästi. Näillä vippaskonsteilla hepo pyörähti suht nopeasti oikeinpäin. Ja kun vielä ravin etukenostani oli sanottu ja kaikki oli periaatteessa ok niin ope kommentoi vielä että rentoudu. Kuinka ihanaa että huomasi tuollaisenkin! Ja kommentteja tuli paljon. En mennyt kierroskaupalla ohi hiljaisuuden vallitessa vaan joka kerta ohi mennessä sain kommenttia, välillä kauempanakin.

Noita alkutunnin ongelmia korjailtiin tovi. Käteni rupesivat pikkuhiljaa uskomaan että pidättäessä kädet pysyy vierekkäin, kyynärkulma säilyy ja ohjasliike on pikemminkin nostava. Vasta lopuksi tuli sanomista että rennot jalat. Uskon tuossa syynissä kehittyväni.

Tunnin aihe oli takaosakäännökset. Ennen tunnin alkua ope piti pienen johdannon ja piirsi meille kuvion paperille. L:n kohdalle B:n ja E:n  väliselle linjalle laitettiin tötsät. Käännökset tehtiin niiden ympäri. Tätä ennen mentiin pohkeenväistöä ensin käynnissä, sitten ravissa kahdella portaalla. Meni ihan ok. Sitten käännöksiä valmistelevana liikkeenä tehtiin avoa. Sain kunnian alottaa takaosakäännökset. Ekassa käännöksessä tuli sanomista että asetus puuttuu. Toka oli kuulemma vähän iso. Kovin monta ei tehty. Sitten vaihdettiin suunta, tultiin ensin muutama raviväistö ja hitunen avoja ennen kuin alotettiin takaosakäännökset. Kovin monta ei tähänkään suuntaan tehty. Vähän pienempää käyntiä toivottiin meiltä.

Sitten oli laukkojen vuoro. Ensin vähän ympyröitä päätyihin. Bart laukkasi hitusen pitkänä ja jos yritin lyhentää niin pudotti herkästi raviin. Ope huusi että pohkeet kiinni. Ei-toivottuja raveja tuli ehkä pari-kolme. Sitten mentiin pituushalkaisijalle ja peilin kohdalla piti siirtää raviin, tötsiltä nostaa toinen laukka ja tulla hetki suoraan ennen käännöstä. Ja tötsiltä päätyyn oli siis n. 6 metriä. Ravi oli aikamoista juoksemista ja uusi laukka nousi vähän myöhään. Kuviot oli kuitenkin kelvot. Tehtiin sama jokusen kerran. Äkkiä meni ahtaaksi jos (kun) kaikki ei pysyneet laukassa.

Sitten vielä hetki ravia, hepo kulki jo suht tasaisesti pyöreänä. Käyntiinkin sain pyöreän siirtymän. Ei onnistunut joka kerta tunnin aikana. Tehtiin vielä ainakin lävistäjä ravista käyntiin siirtyen. Alkutunnista meinasi sormia palella mutta minkäänlaisia välikäyntejä ei ollut. Alku- ja loppukäynnit oli suht pitkät. Tunti kesti tosiaan vain 50 minuuttia mutta oli kivan tehokas. Jo alun käyntipätkällä pääsin hommiin niin että vilu lähti.

Loppukäyntien aikana huutelin opelle että koska pääsee uudestaan, hyppäämään tekis mieli. Ens viikolla oli tarjolla maanantai, torstai ja perjantai ja päädyin maanantaihin. Hups, sillon piti pitää harrastusvapaa. Mutta ehtiihän niitä. Kisojakin ois tyrkyllä jo tammikuussa (sunnuntaisin) mutta taidan skipata vielä tässä vaiheessa (niinpä niin, myöh. huom.). Myös omien viikonloppusuunnitelmien takia.

Sain opastusta että osasin viedä hepan talliin ja purkaa kamppeet omille paikoilleen. Hommia taisi hepokin tehdä sillä hikosi loimituskosteaksi. Varusteissa erikoista olivat etupolvisuojat. En muista sellaisia koskaan ennen ratsulla nähneeni. En luultavasti osaisi niitä laittaa oikeinpäin.

Hintaa tällä lystillä oli näin irtotuntilaisena 25 e. Ei hirmu paha.

Ongelmia:
tyypilliset asentovirheeni
näissä kengissä (ei ratsastukseen tarkoitetut talvisaappaat) jalka nousee kengän sisällä
hepo oli vähän jyrä
ravista käyntiin siirtymät ei alkuun meinanneet oikein onnistua
en oikein saanut tuntumaa oikealle ohjalle

Parannusta:
ihanan monipuolinen tunti
hepo pyöristyi kivasti
mikään ei ollut kovin vaikeaa
ope osasi hienosti korjata niitäkin virheitäni, joihin ei yleensä puututa

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Ensimmäinen kerta ratsailla Lappeenrannassa: vuokrahevoskandidaatti


Keskiviikkoon asti meni että päädyin Lappeenrannassa ekaa kertaa ratsaille. Luvassa vuokrahepan testaus. 6,5-vuotias tamma, kuulemma he A ja re 130. Kuten täällä niin tyypillistä niin eksyin menomatkalla. Onneksi pienen odottelun jälkeen pääsin sitten vetoauton perässä pihalle asti.

Tammuska haettiin tarhasta ja tallissakin oli mukava. Tummaruunikko ja suht korkea, päälle 170 cm. Harjaus, kamppeet niskaan ja kentälle. Etukäteen tuli varotusta että jos hepalta jotain vaatii vähän kovemmin niin saattaa pukittaa. Vähän reipas oli alkuun ja alkukäynneissä meinasi ottaa itekseen ravia. Minä sanoisin että virkeä, omistajan mukaan oli rauhallisella päällä.

Melko vähällä käytöllä ollut viimeaikoina. Ensimmäinen havainto oli että turkaleen jäykkä. Ihan peruspyörittelyä mentiin. Mutta ratsulla oli kyllä hyvin kevyt peräpää. Ite en kutsuisi perusjuttuja vielä vaatimiseksi. Onneksi ei isosti pukitellut. Pyöristymään saaminen oli hankalaa. Alkutunnin juttelin omistajan kanssa, joka seisoi katselemassa meidän menoa. Tai minä siinä taisin enemmän äänessä olla.

Väistätin takaosaa, tein siirtymiä ja temponmuutoksia. En saanut oikein eroa tempoon enkä takapäätä sivulle. Laukatessa pohja oli hitusen huono ja keskellä oli kuulemma oikeasti liukas kohta, jota tuli varoa. En saanut ratsua tasaisesti oikean ohjan tuelle. Vähän jäi harmittamaan ettei meno juurikaan parantunut loppua kohti. Kun toisen puolen sai jotenkin toimimaan niin suunnanvaihdon jälkeen kaikki piti aloittaa alusta. Minun taidoillani ratsu ei tosiaan ollut he A.

Tunteroisen olin selässä. Mitään en luvannut mutta puhuttiin että ens viikolla kävisin uudestaan. Ois ollut kiva hypätäkin. Lupasin kyllä että jos hirmu innokas vuokraaja löytyy niin musta ei tarvi välittää.

Ongelmia:
omat asentovirheet: ranteet mutkalla, kädet leviää eteen ja jalat nousee
hepo oli jäykkä
pyöristyi huonosti
temponmuutoksissa ei juuri eroja
pukitteli pienesti
en oikein saanut takapäätä väistämään

Parannusta:
perustolkku ratsu
tallissa tosi kiltti

lauantai 5. tammikuuta 2013

Koulukisojen kaksi luokkaa Valmalla: huonosti ja hyvin


Tämän vuoden kisakausi alkoi koulukisoilla. Onneksi osallistumismäärä oli rajattu kahteen (eikä yhteen) luokkaan per ratsastaja niin pääsin menemään Valmalla sekä helpon C:n että B:n. Eli C-merkin kouluohjelman ja KN Specialin. Pakkasta oli rapsakat -20. Aiemmin päivällä Valma oli kuulemma estetunnilla jättänyt kuskinsa kyydistä. Kaikki muistivat tästä mainita. Liian hyvissä ajoin en ollut mutta onneksi ei ollut kiire. Letitin ihan supernopeasti (2 alinta sykeröä sitten avautuivatkin useampaan otteeseen). Tämän jälkeen piti vielä mennä katselemaan muiden suorituksia. Tästä johtuen oma verkka ennen C:tä jäi sittenkin vähän lyhyeksi. Tosin kutsussakin sanottiin että max 20 minuuttia.

Verkassa Valma oli ihan ok. Alkuun meinasin pitää toppahousut jalassa mutta en pystynyt kunnolla liikuttamaan jalkojani niissä niin äkkiä alas kyydistä ja kisahoususilleen. Hitusen reipas hepo oli mutta kuunteli. Eikä säikkynyt verkassa muita. Juuri ennen omaa vuoroa sormia paleli. Oltiin muistaakseni luokan vikoja (tai ainakin lähes) lähtövuorossa.

Radalla kävi taas tyypilliset eli hepo jännittyi ihan hiiteen. Meni vielä huonommin kuin aiemmin. Pysähdykset meni pisteistä ohi ja muutenkin juostiin hirvimoodissa. Laukannostot lähti oikein ampuen. Minä kun kuvittelin että C:ssä meillä voisi olla jotain mahdollisuuksia sijoituksiinkin. Pah! Kommentti yleisöstäkin oli että mitä tapahtui kun Valma ei ole koskaan ennen mennyt mulla noin huonosti. Joku kollektiivinen jännittyminen meillä siis.

Pahalta näyttää mutta tässä he C:n kisasuoritus. Anne kuvasi.

Prosentteja tuli 54,400 % eli huonommin kuin kahdesta edellisestä he B:stä. Mutta huonompaa oli menokin. Tuomari oli sama. Alakerrassa oli yksi vitonen, muuten viispuolosta. Tiivistettynä: "näyttävä mutta jännittynyt ratsu, tee puolipidätteitä istunnalla". Yläkerran numerot oli lopputervehdyksen 4,5:stä ravin askeleen pidennyksen kuuteen ja puoleen. Video on aika kaameaa katsottavaa.

Luokkien välissä en tainnut tulla alas ratsailta. KN:ssä lähtövuoron piti olla alkupäässä mutta lähtöjärjestys muuttui lennosta enkä ollut oikein kärryillä että monentenako menen. Verkassa Valma oli taas hyvä. En juuri laukannut. Muistin taas sen että jos hepo menee liian lujaa niin pohkeet paremmin kiinni. Ennen omaa vuoroa otin pari laukannostoa.

Kun mentiin kiertämään rataa niin aloitin heti samantien työskentelyn. Valma oli paljon rauhallisempi. Ei juossut alta ja jo suorituksen aikana loivilla kiemuroilla rupesin tuntemaan voitonriemua että tästä tulee jotain. Vasen laukka nousi I:ssä vähän hassusti mutta nousi kuitenkin. Huonoimmat pisteet tuli laukasta käyntiin siirtymästä, joka meillä jäi näitä kisoja varten treenaamatta. Lävistäjälle kääntäessä Valma innostui ja kiihdytti. Eipä siinä ollut hirveästi mitään tehtävissä. Laukka vaihtui vääräksi kun rupesin jarruttelemaan eli laukkalävistäjästä nelonen. Jarrutus meni muutenkin pitkäksi. Vasta kulmassa oltiin käynnissä. Käyntiinsiirtymästä saatiin 3,5. Lopputervehdykseen mennessä Valma rentoutui vähän liiaksikin ja painui kuolaimen alle. Tuomari oli kuitenkin tyytyväinen ja antoi siitä seiskan. Eipä ole mulle kovin monta seiskaa B:stä tullut. Kuski taas oli huolissaan että onko käynti lopputervehdykseen tarpeeksi aktiivista.

Anne oli superhoitaja ja videoi tämänkin.

Tämä meni selvästi paremmin, prosentteja tuli 58,000 eli meidän uusi ennätys. Tällä tuloksella voi vissiin jo väittää olevansa helpon B:n tasolla. Alakerran numerot oli nousseet keskimäärin kutosiksi. 6 pistettä enemmän niin oltaisiin päästy palkinnoille. Laukan kun saisi pysymään lävistäjällä oikein ja käyntiinsiirtymästä kelvollisen niin ei puuttuisi enää paljoa. Tuomarin kommentit: "Mukavia pätkiä! Pyri istumaan suorempana, syvemmälle satulaan. Säilytä tasaisempi tuntua & maltillinen tahti."

Kuvittelin tosiaan että KN meni hyvin mutta kriittinen silmäni on sitä mieltä ettei videolla tämäkään kovin kummoiselta näytä. Inhottavan epätasaista. Mutta olen hirmu onnellinen että sain mennä kaksi luokkaa. Pelkästä C:stä ei ois jäänyt kuin paha mieli. Pitäisi vaan opetella ratsastamaan hyvin jo siihen ekaan luokkaan. Miten sen oman jäykistelyn saisi pois heti alkuunsa?

perjantai 4. tammikuuta 2013

Kolmas kerta KN-treeniä ja säikkyloikkia ovella


Tänään arvelin tunnin aiheen ihan oikein. Ratsuveikkaukset sen sijaan meni pieleen ja alle osui Aksu. Olin hyvin mielissäni siitä että kerrankin hepo oli valmiiksi hommissa eikä tarvinnut varustaa. Tunnin piti punatukkainen kesäope. Teema jatkoi tämän viikon KN:ää. Pakkasta pihalla oli -12.

Aksu oli kuulemma jatkanut eilistä linjaansa ja säikkynyt ovipäätyä. Yritin olla alusta asti tomerana ja kitkeä moiset heti alkuunsa. Huomattavasti helpommin sanottu. Käynnissä päästiin ovipäädystä lopulta hyvin, ravissa säikkyi toiseen suuntaan pahemmin ja monen hyvin menneen kierroksen jälkeen saattoi taas loikata sivulle. Laukassakin liirasi ovelta etäälle.

Alkutunnin Aksu meni suht kelvosti, vähän lisää pohkeita vielä niin loksahti kunnolla pyöreäksi. Ope kaipasi lyhyempää ratsua. Kovin nopeita reaktioita Aksulta ei tullut. Mentiin taas ovelta keskilinjalle ja C:stä vuorotellen eri suuntiin. Pitkän sivun alkuun loiva kiemura kuten aiemminkin. Taidettiin tehdä myös voltit. Säikkyilyä lukuunottamatta meni ihan hyvin. Huomattavasti helpompaa oli kuin Hassella, saatika Valmalla. Se olikin vasta tämän tunnin ihmetys se loivan kaarevan I:ssä suoristaminen. En meinannut moista tajuta millään, ope selitti hyvin kärsivällisesti. Näytti lähes kädestä pitäen. Kuski jäi edelleen vähän skeptiseksi.

Laukassa Aksu oli välillä raskas edestä. Tiesin kyllä hyvin että itse annan sen olla. Ravitehtävä meni niin hyvin että tehtiin sama vielä laukassa, loivassa kiemurassa tuli siis vähän vastalaukkaakin mutta hyvin selviydyttiin. Omassa istunnassa oli varmasti taas samat vanhat ongelmat eli kädet levisi ja laski sekä jalat nousi. Nyt niistä ei kuitenkaan tullut sanomista.

Aksu taipui ihan ok ja lopputunnista venytti kivasti. Tunti meni tosi vilauksessa ohi. Valmalla taas ei ollut tänäänkään vapaata mutta oli ollut kuulemma sangen super ratsastaa.

Ongelmia:
ovipäädyn säikkyilyt

Parannusta:
oli huomattavasti helpompaa kuin Valmalla tai Hassella

Nyt selvisi että tulevanakin kesänä lähden ratsastusleirille :)

torstai 3. tammikuuta 2013

Enemmän jalalla ja vähemmän kädellä


Tänään ajattelin että Valmalla ois lepopäivä. Tallille hingutti kuitenkin. Laitoin sitten tuntikyselyyn mukaan liudan toiveheppoja: Vanilja, Aarre, Pyllerö, Elli, Karkki ja Kora. Eipä osunut mikään näistä vaan Hasse. Ope kommentoi että oli jakanut hevoset jo aiemmin. Selitys hyväksytty. Hasse oli harjatessa superkiltisti, satulasta ei välittänyt. Eikä siitä että oli ongelmia saada satulavyötä kiinni. Aika niukan mittainen vyö oli. Martingaalit oli näemmä jätetty varustuksesta pois.

Pakkasta oli pari astetta ja me taas maneesissa. En laskenut ratsukoita mutta aika monta meitä oli. Ja lisäksi yksi itsenäisesti menevä. Kannukset jäi jalkaan vaikka pohdin että pitäisikö ottaa ne pois. Päivän teemana oli taas ei niin yllättäen KN:n tehtävät. Alkuverkassa Hasse kulki pää ylhäällä. Päätin että sille pitää voida tehdä jotain. Puolikkaan voltin aikana sainkin ratsun myötäämään. Käynnissä kulki jotenkin pyöreänä mutta käyntityö jäi vähän lyhyeksi. Ravissa ei sitten onnistunutkaan vaan mentiin kamelikurkena pää pystyssä.

Opelta tuli ohjeita että ratsasta enemmän jalalla ja vähemmän kädellä. Niskaakin piti saada pyöreämmäksi ja asettaa paremmin. Kovasti yritin mutta meni pikemminkin patisteluksi kuin pyytämiseksi. Välillä vähän kiirehdittiinkin. Sen sentään tajusin että jos meno ei tyydytä niin turha urputtaa vastaan (edes pään sisällä), hyödyllisempää on sisuuntua ja yrittää enemmän. Hasse säikkyi muutaman kerran jotain oven luona. Arvelen että takkia. Vähän loikki sivulle muttei pahasti. Ei ilmaantunut enää alkuverkkojen jälkeen.

Ekana tehtävänä mentiin keskihalkaisijaa kohti C:tä, C:stä vuorotellen eri suuntiin. Pitkälle sivulle kolmen ekan kirjaimen kohdalle loiva kiemura, neljännen kirjaimen kohdalle 10 metrin voltti ja viidennen kirjaimen kohdalle n. 4 askeleen käyntiin siirtymä. Hasse juoksi pää pystyssä ja ope kaipasi taas parempaa muotoa ja ohjastuntumaa. Ohjat oli kuulemma liian pitkät. Yritin kovasti mutta välillä tuntui että helpommin meni jos vain matkustelin. Ensin kuvittelin rentoutuvani mutta vasta kun rentouduin oikeasti niin ratsu rupesi kulkemaan nätimmin. Käyntisiirtymät tuli vähän viiveellä. Alkuun roimasti kirjaimen jälkeen, myöhemmin enää hitusen. Olisi pitänyt korjata vielä paremmin. Voltit oli kuitenkin suht kelvollisen muotoisia eikä Hasse mennyt liian lujaa.

Seuraavaksi mentiin laukkakuviota. Kummankin lyhyen sivun keskeltä nosto. Pääty-ympyrä ja lävistäjä (n. puolen maneesin verran). Vasemmasta laukasta siirryttiin käyntiin, oikeasta raviin lävistäjän jälkeen. Lävistäjät leikkasi toisensa. Laukat nostettiin ravista. Olin aika yllättynyt että näinkin tasokkaalla tunnilla (B-A, yksi viikon osaavimmista) meno oli aika kaoottista. Hasse nosti laukat helposti, mitä nyt kerran tai pari tuli oikea vasemman sijasta. Vasen laukkaympyrä ei ollut ihan kuvion mukainen. Välillä mentiin vähän reippaampaa laukkaa eikä laukasta käyntiin päästy kovin hyvin. Mutta mentiin ainakin vahvasti sinnepäin. Kertaalleen vaan taisi vaihtua laukka lävistäjällä. Laukasta raville siirtymä tuntui vielä työläämmältä. Pitkäksi meni. Ja kun myötäsin niin joka ikinen kerta Hasse pomppasi takaisin laukalle. Kertaalleen tosin kun Hassea ei napannut nostaa oikeaa laukkaa niin pukitti takakulmassa. Sen verran ilmavasti että horjahdin vähän kaulalle. Mutta se oli pientä monen muun riekkumiseen verrattuna. Tulipa kaksi kuskia hiekkaan asti.

Suht pitkään tehtiin tätä ja lopussa rupesi käsistäni olemaan voimat lopussa. Ope kaipasi meiltä oikean ohjan tuntumaa mutten jaksanut pitää oikein mitään ja valahdettiin kuviolta uloskin. Mutta nopeat korjausliikkeet ja uusi laukka päälle vaan. Onneksi ei ollut enää pitkälti.

Loppuraveissa Hasse halusi kaahottaa täysillä kuten arvelinkin. Otettiin sitten Hassenkin kanssa johdatus yhden ohjan pysähdykseen. Käyntiin tuli helpohkosti mutta olisi varmaan pyörinyt siinä lopputunnin. Palkitsin lopulta siitä kun lähes pysähtyi. Sitten oli ravissakin jo jarrut toiminnassa. Edelleen oli asetuksissa vikaa. Oikealle taipui koko kaula. Ja kun suoristin niin asetus katosi kokonaan. En tullut ihan tyytyväiseksi. Mutta pyöristyi hepo lopulta ravissakin. Tänään olisi pidempi ja itsenäisempi käyntiverkka ja käynti-ravisiirtymät alussa saattaneet auttaa. Mutta hepo ei juossut yhtään niin pahasti ja lujaa kuin joskus. Laukassakin oli säätövaraa. Paitsi kunnon lyhennykset ennen käyntiä jäivät aika harvoiksi.

Ongelmia:
1 pukki
aika pää pystyssä mentiin koko tunti
ei kovin täsmällistä menoa

Parannusta:
ei kaahottanut pahasti

keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Kaarevia linjoja ja kolmen esteen ratoja

Muuttopäiväni siirtyi viikonlopulle, joten innoissani päädyin vielä estevalkkaan. Arvelin ihan oikein että Valmahan sieltä osui ratsuksi. Tämän päivän suuri kehitysaskel oli se, kun sain harjattua Valman korvien takaa ilman yhtään vastustelua. Puolisen vuotta siihen meni.

Lämmintä pihalla oli +1. Me oltiin maneesissa. Kannettiin keskelle 10 tolppaa. Tässä vaiheessa vasta selvisi että meidän vakiopemme oli muualla ja omistaja piti tunnin. Ratsukoita oli valkassa 4 ja lisäksi maneesissa 2 itsenäisesti menevää. Päivän teemana oli kaarevat tiet. Esteitä kasautui lopulta vain 3. Kaksi pystyä ja yksi okseri.

Alkuverkassa Valma oli taas reipas muttei onneksi yhtään niin holtiton kuin maanantaina. Jarrut on toimineet paremminkin mutta ihan toimivaa menoa. Aika itsenäisesti saatiin mennä ravit ja laukat. Laukassa tuli käsky tehdä 10 metrin voltteja. Ne oli meille hyvin hyvin vaikeita. Lähes joka kerta levähti liian suureksi. Enkä saanut laukkaa kasattua ennen voltteja. Kannuksia ei tänään ollut ja heti huomasin kuinka laukat nousi huonommin.

Ekana verkkatehtävänä tultiin pystyjä kahdeksikolla. Alkuun tie näytti haastavalta kun käännökset oli tiukahkoja. Valma toimi kuitenkin hyvin. Ensin hypättiin jokunen kierros putkeen ristikoilla, sitten pienillä pystyillä. Meiltä kaivattiin ponnistuspaikkoja vähän lähemmäs. Käytännössä oli siis laukansäätelyongelmia enkä oikein saanut askelia sovitettua esteille. Mentiin sieltä mihin satuttiin päätymään. Pari väärää laukkaa luikahti väliin mutta hepo kääntyi hyvin.

Tämän jälkeen hypättiin kolmen esteen ratoja. Pystyjä ja okseria. Ensin vähän matalampana, sitten esteet nousi. Ihan tyytyväinen en ollut. Kun okserilta piti jatkaa suoraan niin ekalla kierroksella kaikki hevoset vaihtoi laukan oikeaksi (vääräksi) ja valuivat uralle. Päätin että asialle pitää tehdä jotain. Huijasin hepoa luulemaan että jatketaan kaarteella vasemmalle kohti pystyä. Pieni kiemura tuli mutta laukka pysyi vasempana. Muistakin vääristä laukoista selvisin loppua kohti paremmin. Tunnin aikana tuli 1-2 pudotusta ja pari kolahdusta. Ponnistuspaikoissa oli eniten viilattavaa. Ainakin yksi kaari tultiin ristilaukassakin. Lopulta sain kaikki väärät laukat korjattua. Paitsi vikan kun unohdin minne pitää jatkaa.

Vikalla kierroksella esteet oli jo yli kasikympin. Enkä edes muistanut katsoa että kuinka korkealla. Ehkä 90? Oikeassa kierroksessa pysty, siitä kaareva linja okserille, kaarre oikealle ja toinen pysty. Ekalla kerralla meiltä putosi eka. Saatiin sitten vielä tulla uudestaan. Uusintayrityksellä hypättiin okseri vähän kaukaa. Rohkeasti Valma lähti hyppyyn. Vika kaarre meni paremmin. Tämä tuli videollekin. Opekin meitä kuvaili omiin arkistoihinsa, halusi kuulemma todistusaineistoa että Valmalla on hypättykin.

Välillä laukka oli tehtävän alussa taas vähän turhan löysää. Siinä oli tasapainottelemista että laukka on energistä muttei liian reipasta. Hitusen Valma säikkyi tänään muita muttei pahasti. Kertaalleen tunnilla olin ite vähän nukuksissa ja ajauduttiin tilanteeseen, jossa Hero laukkasi suoraan kohti. Käänsin Valman vain pitkillä ohjilla poispäin. Ei edes hätkähtänyt. Huippua!

Loppuraveissa Valmalla oli vauhtia. Tulipa hyvä tilanne treenata Valmallakin yhden ohjan pysähdyksiä. Kovin monta toistoa ei ehditty tehdä mutta selvästi heppa sai jo juonesta kiinni.

Huomattavasti paremmin meni kuin maanantaina. Eilen kuulemma meni omistajan kanssa tosi hyvin. Olisipa ollut kiva nähdä. Huomiselle haaveilen Valman saavan vapaan. Tallissa hepo oli taas ihan sylittelytuulella ja nuoli käsiäni.

Ongelmia:
pudotus tai pari
laukat nousi huonommin (ei kannuksia)
asetus oikealle oli taas hankalahko
oikea kantapää ei vaan pysy alhaalla
varo ettei pohkeet mene liian taakse

Parannusta:
huomattavasti paremmin kuin maanantaina
korvien takaa harjaus oli tänään ok
ei säikkynyt pahasti muita

Tytöt kuvasivat meidän vikat hypyt, tallissa käytin kameraa itse.