maanantai 30. kesäkuuta 2014

Erikoisesteitä, osa 2, ensimmäiset kiellot Tytsyn kanssa

Alkuperäisen suunnitelman mukaan menin jälkimmäiselle estetunnille Tytsyllä. Suuret kiitokset apureille, että sain ratsut vaihdettua tuntien välissä! Annoin Pönän loppuverkat muiden huoleksi ja loikkasin itse Tytsyn kyytiin. Ihanan etenevä, herkkä ja kuuliainen. Raipan jätin matkasta.

Alkuverkat mentiin taas pitkin ohjin. Volttailuja ei tehty samalla intensiteetillä kuin aiemmalla tunnilla. Tytsy oli jopa yllättävän rauhallinen. Eli ei kiihtynyt joka kierroksella. Kuin vasta laukassa. Muut 3 kuskia saivat vuorotellen open erityishuomion yksitellen. Meillä meni kuulemma tarpeeksi hyvin, joten meitä ei höykkyytetty keskiympyrällä. Ei haitannut.

Hypyt alotettiin taas portilta. Tytsynkin kanssa ennemmin kaukaa kuin läheltä. Ravilähestymiset skippasin edelleen suosiolla. Sitten taidettiin hypätä tynnyrit. Taisin kämmätä ekan yrityksen ja pompattiin niin erikoisesta paikasta että tultiin vielä uusiksi.

Päivän kolmas este oli okseri, jossa oli nyt heinäpaali välissä. Alkutunnista ope kertoi miten hepalle käydään näyttämässä este jos tarvii. Esteen eteen ja nopea peruutus pois. Pari kertaa. Ja sitten pienet voltit esteen edessä kumpaankin suuntaan että näkee sen kummallakin silmällä. Mutta koska itselleni ongelma ei niinkään ole esteiden esittely vaan nimenomaan se, jos hepo yllättäen epäröikin, niin jätin näyttämiset välistä. Ajattelin että Tytsy on niin tolkku että menee kaikesta yli. Väärin meni. Himmasi kohti estettä ja pääsi pyrähtämään vasemmalta ohi. Tässä kohti olisi pitänyt hoitaa tilanne kunnolla
loppuun asti. Mutta koska tultiin niin peräkanaa niin ajattelin uuden lähestymisen korjaavan tilanteen. Muut kielteli yhtä lailla.

Toinen lähestyminen yhtälailla ohi. Otettiinkohan 2 vai 3 kieltoa. Vikalla kiellolla Tytsy loikkasi johdepuomin yli sivuun. Onneksi itse tajusin olla loikkimatta ennen ratsua. Lopulta päästiin kammottavalla tasajalkaponnulla (lähes) yli. Taidettiin laskeutua takapuomin päälle. Useamman kerran tunnin aikana olin varma että katkottiin puomeja kun räsähdettiin päälle. Vaan ei. Ja onneksi ratsu oli joka kerta alla kun itsekin palauduin korkealta ilmasta. Tätä loikittiin tosiaan useampi kierros. Sen verran että hepat lakkasi tuijottamasta. Itellä meni hetki tajuta että isommasta laukasta tulee paremmat hypyt. Nyt kun tuntui ettei meinattu venyä toiselle puolelle vaikka okseri olikin suht lyhyt (ei kapea).

Opella ei olleet odotukset kovin korkealla meidän selviytymisestämme jumpalla kun loikittiin paalia niin eksoottisesti. Vaan sain Tytsyn pidettyä lyhyenä ja vedettiin aika tyylillä. Suurin haaste oli saada laukka pidettyä yllä edeltävässä kaarteessa juuri ennen jumppaa. Noin kolmesti mentiin lähes ravilla sisään.

Sitten tultiin sama rata kuin edellisellä tunnilla. Minut laitettiin ekaksi kun osasin homman. Nyt muut häädettiin taas ulos kentältä. Ohje oli odotellessa tehdä säpäköitä peruutuksia. Rata meni ihan kelvosti jumpalle asti. En muista pressutettiinko okseri jo tässä vaiheessa mutta pressu ei tainnut saada aikaan enää uusia kieltoja. Ihan varmasti en kyllä muista. Pudotettiin jumpalla ja saatiin se sakkona heti perään. Edelleen vähän kiihtyi.

Odotellessa peruutukset sujuivat yllättävän hyvin. Taas rupesi lipomaan kielellään. Ihan alkutunnista ei tätä mielestäni tehnyt. Tosin ison harjan takaa on hankala nähdä ilman sivukenotusta vasempaan.

Hypättiinköhän okseria vielä isompana loppuun? En muista. Ei ainakaan yhtä pelottavan korkeana (90+) kuin aiemmalla tunnilla. Radan jälkeen "sakkoesteenä" halusin hypätä vielä jumpan. Eka yritys mentiin ravissa sisään kun pudotti pidätteistä laukan alas. Ja kiihtyi loppua kohti. Sain tulla vielä uudestaan. Edelleen kiihtyi loppua kohti eikä päästy alkutunnin rentouteen.

Loppuraveissa malttoi kuitenkin kiihdyttelemättä. Ihan yhtä letkeäksi (löysäksi) ei mennyt kuin viimeksi mutta ei paha. Loppukäynnit käytiin tietä pitkin maastossa, me ekana. Tytsyn vauhti jäi kentälle. Matkalla pientareella oli joku minikani. Mikä lie rusakon poikanen. Mentiin noin metrin päästä ohi eestaas ja toinen kyyhötti paikallaan. Kun oltiin päästy kauemmas niin kääpiö sinkosi jänölaukkaan. Supersomaa! Tuli mieleen Pikachu! Hepat ei välittäneet mitään.

Tytsy oli tänään hevosistani helpoin. Ei mitään maata mullistavia onnistumisia mutta meno oli parhaiten säädeltävissä. Kiellot tuli vähän yllätyksenä mutta itselle tekee hyvää treenautua vähän hankaluuksistakin yli. Tunnin jälkeen oli aika asiallisesti. Taluttaessa oli lopulta aika tolkku kun muistutin miten kuuluu kulkea. Pysähtyikin hienosti kun minäkin pysähdyin. Tarhaan yritti vähän ryysätä mutta malttoi taas kun huomautin huutomerkillä.

Ongelmia:
Tytsy kyttäsi erikoisestettä enkä saanut sitä heti yli
muutamat väärät laukat

Parannusta:
pysyin helposti kyydissä
jumppa mentiin pääosin hyvin

Kiitos videoinnista tuntia seuranneille!

Erikoisesteitä ja säätelyä, osa 1

Tänäkin maanantaina oli tarkoitus mennä ensin koulutunti Hoolla, huilia tunti ja mennä sitten Tytsyllä esteille. Listan tuijottelu ennen tuntia kertoi kuitenkin että kaikilla tunneilla oli aika vähän väkeä sekä sen, että ekalle estetunnille oli vain 3 tulijaa. Siispä heppahulluus sai vallan ja kysyin että voisinko mennä myös ekalle estetunnille. Taka-ajatuksena päästä pomppimaan Harmonialla. Vaan Hoo oli kuulemma päivällä mennyt jo yhden tunnin, joten ensimmäinen hepoehdotus oli Roze. En pomppinut riemusta vaan kysyin muita vaihtoehtoja. Haave 2 oli Pönä. Ja sitä seuraavaksi ehdotettiinkin.

Ella aka. Pönä oli hommissa jo aiemmalla tunnilla, joten jalkojen harjaus, suojat jalkaan ja jalustinhihnat kiepille. Pidin suosiolla kouluraippani. Takin vaihdoin turvaliiviin. Varsinkin kun näin että luvassa oli erikoisesteitä. Hieman ripotti vettä jossain vaiheessa tuntia. Pohja oli märkä jo valmiiksi aamupäivän sateista. Kohtuullisissa rajoin tosin.

Hepoa sai jo alkuverkassa patistaa liikkeelle. Hyvin kuitenkin toimi alkuverkat ihan lörppäpitkällä ohjalla. Ei pukitellut eikä spurttaillut. Ope mainitsi että hyvä opetella olemaan erikoisemmissakin tilanteissa että oppii toimimaan. Verkkatehtävänä pyöriteltiin 8 m voltteja kumpaankin suuntaan kaikissa askellajeissa. Ei liian helppoa mutta erittäin tarpeellista!

Päivän hypyt alotettiin laavumaisesti kallellaan olleelle portille. Nopeasti opin että poni loikkaa mieluummin kaukaa kuin sommittelee pikkuaskelia. Hypyissä tuntui venyvän pitkäksi ja matalaksi ja tuntui että itsestäni loppui myötäysvara kesken. Kyttäilemättä kuitenkin yli. Piti vain huolehtia riittävästä laukasta. Säätövaraa ei hirveästi ollut, sillä jarrut ei olleet herkimmästä päästä. Tajusin kuitenkin päästää ohjista jos en päässyt hyppyyn mukaan.

Sitten hypättiin tynnyreitä, taas helposti yli. Taidettiin ottaa vielä pressulla peitetty okseri tähän väliin. Hirmu helposti hepat sen ylittivät. Pönä vähän tuijotti alas mutta meni silti. Jokunen ylitys siihen muistaakseni.

Lopulta loikittiin jumppaa. Maapuomi, 2 pystyä innarivälein, 1 laukka ja taas 2 pystyä ja maapuomi innarivälein. Välit oli enempi ponimuotoa, 1 laukan väli taisi olla 6 m. Alotettiin melko matalilla korkeuksilla. Pönä meni taas kivan helposti suoraan ja hoiti oman hommansa hyvin, tosin hieman etupainoisena ja sen verran laakana mitä tuollaisella tehtävällä onnistuu. Nosteli se toki jalkansa pääosin yli mutta taisi jokunen puomi lähteä matkaankin. Välit oli meille aika ok. Itellä piti keskittyä pitämään yläkroppa tarpeeksi pystyssä ettei mennä kummatkin etupainoisina.

Sitten hypättiin rata. Alkuun portti, seuraavaksi pelokeokseria muutettiin: pressu pois päältä ja alta paljastui heinäpaali. Sitten tynnyrit ja jumppa vielä loppuun. Meillä meni muuten ok mutta helposta tynnyristä vedettiin vasemmalta ohi kun tulin liian kovalla luotolla ja huolimattomasti. Uudella yrityksellä yli. Heinäpaali ei aiheuttanut tuijotusta kummempaa.

Loppuun saatiin uusia kakkonen ja kolmonen, nyt mentiin kerralla yli. Sitten hypittiin vielä pelkkää okseria. Poni tuntui hyytyvän ja kolisteli paljon. En ihan hahmottanut korjauskehotuksia. Ponin pitäisi nostaa takasensa paremmin joo, mutta mitä pitäisi tehdä asian edistämiseksi. Okseri taas nousi mutta tamma hyppäsi kuitenkin joka kerta. Meille oli kuulemma suurimmillaan rahtusen päälle 90. Kyllä kuskille näemmä taas iski rimakauhu ennen ratsua. Mutta vika hyppy oli taas tyylikäs ja este pysyi pystyssä.

Ei ihan yhtä hohdokasta menoa kuin keskiviikkona mutta poni oli paljon tolkumpi kuin mitä etukäteen arvelin. Tänään tuli vain 1 pukki kun sain taas protestia raipankäytöstäni. Moni muu on sanonut ettei Pönällä juuri karva värähdä raipasta. Minun mielestäni se reagoi siihen ihan hyvin. Käyntiinkin sai vähintään kakkosvaihteen kun komensi. Helpommin tosin otti raviin.

Ongelmia:
olisi voinut edetä vielä paremmin
joitain pudotuksia
yksi ohimeno
hepo hyppäsi vähän pitkänä ja etupainoisena

Parannusta:
tuijotteli tosi vähän
erikoisesteistä näyttämättä ykkösellä yli
reilu 90 cm okseri ylittyi myös

Kouluratsastusta kolmen ratsukon voimin

Kesäkuun vika päivä ja lämmintä +13°C. Pilvistäkin vielä. Ekan tunnin pysyi onneksi kuivana ja poolo + takki oli vähän liikaa vaatetta. Hoo oli lähes kiltisti hoidettaessa. Jotain mölisi taas kun hain tarhasta. Kertaalleen tuli kiukku satulasta ja korvat luimussa tarjosi hampaita. Mutta ei yrittänyt peruuttaa ylitseni.

Ratsastaessa oli vähän laiskahko. Paineet oli kovat kun viimeksi meni niin hyvin. Ope kyseli toiveita ja ehdotin siirtymiä. Alkuun mentiin suorat ravissa ja kulmat käynnissä. Yritin olla joustavasti kyydissä. Silti piti erikseen muistaa keskittyä elävään kuolaimeen että sain asiat kohdilleen ennen ravia. Ei mitään ihan hohdokkainta muttei täysin kamalaakaan.

Sitten jakauduttiin omille pääty-ympyröille. Tilaa oli hyvin kun ratsukoita oli tunnilla vain 3. Meidän alku oli kamalaa. Ei pysytty reitillä pätkän vertaa, ympyrän muoto oli lähempänä epäonnistunutta piparkakkua kuin pyöreää. Eikä ravikaan edennyt. En tiedä mistä puristin tai mikä oli vikana. Jalustimet oli tässä vaiheessa ylhäällä. Alkuun taidettiin mennä puoli ympyrää käynnissä, toinen ravissa. Sitten ravissa ja kahdesti seis kierroksella. Näihin sentään muistin pyytää myötäykset ja helposti Hoo pysähdyksessä myötäsikin. Sitten muutoin ravia mutta kertaalleen pysähdys ja peruutus. Parhaimmillaan peruutti pyöreänä ja tasaisena kiirehtimättä. Mutta valitettavan monesti juurtui aloilleen enkä meinannut saada liikettä taakse. Tätä yritin korjata kallistelemalla satulassa eteen tai taakse sekä vetämällä ohjista kovempaa. En ymmärrä miksi välillä toimi ja välillä ei. Yritin myös kehua kun meni hyvin.

Sitten mentiin puoli ympyrää ravissa ja toinen puoli laukassa. Ensimmäiset laukannostot kumpaankin suuntaan oli kamalia. Meni lähemmäs kierros ennen kuin päästiin laukalle. Jälkimmäiseen suuntaan sain vihdoin istuttua rennommin ja ratsu eteni paremmin ja letkeämmin. Alku oli laukassakin vähän hankalaa. Kun muistin keskittyä nostoissa ettei perä karkaa sisälle ja sain sisätakasta ratsastettua paremmin alle rupesi hepo kuin taikaiskusta myötämään. Ihana vihdoin ruveta saamaan juonen päästä kiinni että mistä homma kiikastaa. Suora ratsu myös etenee paremmin kuin mutkalla oleva.

Ympyrällä vielä vähän pienennettiin kuviota. En ole ihan varma pitikö laukkaakin lyhentää. En ihan kuullut ohjeita. Hoo tuntui kuitenkin vasempaan kierrokseen ihan kelvolta ja oikeaan vielä vähän paremmalta. Sitten lepokäynnit.

Tuntia ei ollut enää paljon jäljellä ja ope kyseli toiveita mitä tahdotaan tehdä. Alkutunnista oli puhe leikkimisestä mutta nyt tuntui että aika se ja sama. Toinen kuski toivoi väistöjä, joten niitä tehtiin. Meinasin taas automaattisesti tehdä ensin käynnissä mutta toimintalaji oli harjoitusravi. Keskilinjalle suoristus ja vuorotellen kumpaankin suuntaan uraa kohti. Oikealle eli vasenta pohjetta väisti helposti. Vasemmalle perä karkasi helposti edelle enkä meinannut hahmottaa tätä. Ope puhui vielä etuosasta, joten hahmotusongelmia oli tuplasti. Kun sain väistöaskeleet kuntoon niin sitten piti yrittää saada ratsu vielä rennoksi. Vasempaan sekin hankalampaa. Suoralla esitettiin hyvin letkeää ja pyöreää mummoravia. Eteneminen katosi mutta olipa helppo olla kyydissä.

Ei ihan parasta tänään mutta kelvosti meni.

Ongelmia:
ekat laukannostot kumpaankin suuntaan tosi työläitä
eteneminen oli vähän hyytyvää

Parannusta:
suoristui ja sai sisätakasta paremmin alle
rupean saamaan juonesta kiinni miten toimii
väisti suht helposti

sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Ponivenkulointia

Sunnuntaina piti toki päästä myös ratsaille. Neljän tunnilla oli kuulemma paremmin tilaa eli sinne. Listan mukaan 6 ratsukkoa ja mulla Touho. Katselin listaa että mieluummin olisin mennyt Niilolla ja pohdin että tahtoisikohan sen kuski vaihtaa. Tarhassakin Niilo tuli ensin vastaan. Kunnes Touho ajoi sen kauemmas ja tuli itse tyrkylle. Olipa kiva kun kummatkin ponit oli noin innokkaasti lähdössä mukaani. Totesin Kaisalle että nyt kun harmittelen ratsuvalintaa niin saattaa tulla loistotunti.

Kentällä oli alue-estekisat, joten mentiin maneesiin. Pihalla ois ollut kiva keli ratsastaa, aurinkoinen +19. Vaan ei tarvinnut maneesissakaan palella, +35. Ihanan lämmin! Siihen ihanuus jäi. Poni oli venkula, en saanut siihen otetta. Eikä tuntia pitänyt ope (ent. tuntikaveri) saanut minua rennonletkeäksi. Meni sitten enempi pusertamiseksi. Eikä Niilon kuski edes ilmaantunut tunnille!

Alkuverkka alotettiin heti ravissa kun oli otettu ohjat tuntumalle. Olisin tarvinnut rauhallisen käyntipätkän alkuun. Eipä ravista kovin hyvä tullut. Poni ei asettunut kunnolla kumpaankaan suuntaan ja 98 % volteista oli väistöaskelilla höystettyjä. Viimeinen neljännes oli kamala. Ratsu kaatui sisään, oli rautakankisuora ja taivutus- ja sisäpohkeenkäyttöyritykset sai aikaan vain väistöaskelia ulos. Huoh!

Päivän aiheena oli siirtymät. Tultiin ensin käynnistä radan poikki. Pysähdys, peruutus ja takaisin käyntiin. Muualla ravia. Pysähdykset tuli aavistuksen kättä vasten. Ei kuunnellut istuntaa. Tohotti omiaan. Peruutti pääosin vinoon. Korjausliikkeillä mentiin entistä pahemmin vinoon. Jokunen kelpo kertakin onneksi.

Sitten ravissa radan poikki, pysähdys ja takaisin raviin. Touho oli malttamaton ja jos yritti seistä yli 2 sekuntia niin lähti pakittamaan tai eteen, sivulle, johonkin. Ja taas meni hyörimiseksi. Alkuun tulin turhan mummoravista kun yritin varmistella että hepo on kuulolla eikä tarvi vetää. Kun tultiin isommasta ravista ja jouduin ottamaan suht napakat pidätteet pysäytykseen niin tuli enempi kehuja. Pysähdykset piti muistaa pitää tarpeeksi lyhyinä. Edelleen en saanut ratsua taipumaan. Sain eniten kommenttia siitä, ettei pohkeet pysy kiinni. Joo, lerpattivat ne välillä mutta luulisin että olivat paremmin tuntumalla kuin aiemmin. Ainakin kuvittelen.

Lopuksi tehtiin vielä pari kertaa kumpaankin suuntaan käynnistä seis, peruutus ja laukannosto. Poni oli ihan täpinöissään. Mielestäni tehtiin ainakin 1 kelpo suoritus mutta sitä moitittiin kiireiseksi. Eka laukka oli kuulemma löysää mutta liian kiireistä tms. En osannut korjata. Yhdestä pysähdyksestä poni lähti itse peruuttelemaan vinoon. En antanut mennä miten sattuu vaan otin uusiksi. Eka peruutus oli kuulemma ihan hyvä ja suotta hääräsin lisää. Laukat poni meni aika haipakkaa eikä rauhoittavia pidätteitä juuri kuunnellut. Pääty-ympyrällä tuli tosin ihan kelpo menoa ainakin muutama hetki.

Loppuraveja ei ehditty ottaa vaan jäätiin kävelemään. Edelleen seilattiin minne sattuu. Mutta eihän tuossa tullut edes hiki. Oltiin ratsun kanssa kummatkin lähes kuivia! Kelistä huolimatta!

Ongelmia:
kiemurtelu
en saanut ponia otteeseen

Parannusta:
laukat nousi hyvin
ei kyttäillyt
tolkku hoitaa

lauantai 28. kesäkuuta 2014

Merillä 70 cm seuraestekisoissa


Lauantaina oli kentsujen seurakisat pitkästä aikaa Aaltiksella. Ykkösratsukseni valikoitui Meri, luokaksi 70 cm kun en tällä treenittömyydellä isompaa arvaisi edes lähteä kokeilemaan. Enkä luultavasti saisi edes lupaa. Hasardiponia pohdin myös mutta sen kanssa 50 cm olisi ollut turvallinen alotuskorkeus. Mutta koska kävin aamulla Kalajoella kisaamassa roller derbyä niin sekä aikataulun että oman jaksamiseni takia pelkkä yksi startti oli hyvä valinta. Lisäksi iski vähän pihiys, heppavuokran kanssa tämä kun maksoi 30e.

Verkka-aika oli max 20 min (alku- ja loppukäynneistä luki jotain) ja max 4 verkkahyppyä. Aika tiukasti rajattu. Minä sanoisin että max 6 olisi hyvä.

Olin Merin päivän eka kuski, joten varustin ratsun sangen reippaasti sillä aikaa kun rataa nostettiin. Hepo sai odotella karsinassaan sen aikaa kun kävin kävelemässä radan. Jota en tässä vaiheessa ollut vielä ehtinyt opetella kunnolla. Onneksi hyppyjä oli vain 10, joista 6 perusradalla. Eikä tolkutonta kääntelyä vaan aika helposti muistettavaa etenemistä. Uusintaan suunnittelin samat reitit kuin Team Tallinmäki. Tosin tässä vaiheessa hermoni kaipasivat rauhaa, joten kävelin radan lopulta aika omissa oloissani.

Sitten hepo mukaan ja pihalle. Maneesissa sai olla 8, joten ihan heti ei päästy sisään lähtövuoroni ollessa noin 19. Kapusin kyytiin ja kävin Annen ja Jetin kanssa kävelemässä maneesin takana maastolenkin ekaa suoraa tieltä kolmiolle. Sen jälkeen maneesissa oli sen verran hiljaista että mahduttiin sisään vaikkei oltu vielä seuraavan 8 ratsukon joukossa lähdössä. Ehdin siis ravailla tovin ilman paniikkia ja ottaa ratsuun tuntumaa. Tänään ei vyörynyt yhtä pahasti kuin mm. Saaran kisojen verkassa viimeksi. Käynti oli ainoa askellaji, jossa vähän lyheni. Laukassakin yritin kyllä mutten kai tarpeeksi päättäväisesti.

Verkkahyppyjä hypättiin 1 ristikolle, 1 pystylle ja 2 okserille. En niitä erityisemmin säästellyt vaan kun tuli sopiva hetki niin loikittiin hypyt suht putkeen. Silloin taisi olla noin 12. ratsukko radalla. Ihan ok. Ponnistuspaikat kelvot ja myötälaukka pysyi. Eipä niitä olisi enempää tarvinnut loikkiakaan.

Maneesissa oli aika lämmin niin lähdettiin pihalle katselemaan tilannetta. Muistin olevani 17. vaikka olinkin vasta 19. Ehdittiin n. 4 suoritusta seurata kentän laidalta. Juuri ennen omaa vuoroa meinasi vähän jännittää. Radalle pääsi vasta kun edellinen lopetti.

Meri yllättäen katsoi vähän aidalla ollutta yleisöä kun laukattiin ohi. Mutta keskittyi sitten esteisiin. Tänään ponnistuspaikat oli keskimäärin aika hyvät. Kahdesti hyppäsin ennen hevosta. Ennen kolmosta vatkasin jotain ihan omiani kyydissä. Ristilaukkoja ei niitäkään ollut tänään pahemmin. Hepo kääntyi ja kuunteli.

Kutosen jälkeen pyysin lisää vauhtia ja avitin pyyntöä raipalla. Hyvin kiihtyi. Seiskalta kasille viidellä laukalla. Oikoreitti vitosen sisäpuolelta. Ysin suunnittelin hyppääväni vinosti mutta suht suoraan tultiin. Ja taas tiukka käännös. Vähän luisui ulos ja laukka hyytyi. Kymppi hypättiin paremmin vinoon alkuperäisen suunnitelman mukaan. Tuplanolla. Kuulutettiin että neljänneksi. Lopulta olin seitsemäs. Mutta koska luokassa oli päälle 30 osallistujaa niin ruusuke napsahti. Elämän toinen vihreä. Ylipäänsä kuudes Merillä. Edelleen joka kisoista ruusuke! Anne ja Jetti olivat hienosti
kakkosina. Ei harmita hävitä paremmille :)

Kaisa videoi:

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Rima entistä korkeammalle - ehkä pyörein tunti tähän asti!

Keskiviikkona jatkoin Pönän jälkeen Harmonian kyytiin. Hoo oli myös tehnyt yhden tunnin alle, joten sain valmiiksi lämpätyn ratsun. Opekin vaihtui. +13°C. Ratsukoita 5 vai 6 ja yksi itsenäinen.

Nyt alotettiin käynnissä. Erittäin hyvä. Ihanan reipas käynti verrattuna Pönään mutta toisaalta kiemurteli myös paljon enemmän ja herkemmin. Päätyihin ympyrät, joiden puolessa välissä asetettiin hetkellisesti ulos. Yritin muistella aiempia oppeja sisäohjan liikuttamisesta ja ratsun myötäämisestä. Useampi kierros meni vähän jäkitellen. Sitten vaihdettiin vielä suuntaa ja olin mielissäni siitä että kerrankin haettiin homma ensin käynnissä kuntoon! Niin se Hoo rupesi myötäämään. Lisää jalkaa vain ja jäntevät kädet.

Ravi alotettiin harjotusistunnassa, sama kuvio. Alkuun oli ravissakin hankaluuksia. Mutta kyllä se siitä. Ei saanut jäädä roikkumaan mutta tuntuman piti olla vakaa. Ulkokyynärpää kiinni kylkeen. Ohjeet oli niin täsmällisiä juuri meidän ongelmiin että heppa rupesi kulkemaan ravissakin oikeinpäin. Ei onnistu itsenäisesti.

Sitten ruvettiin menemään ympyrät laukassa. Pienen alkukankeuden jälkeen sain laukkaankin otteen. Ihan napakasti sai pyytää eteen. Hoksautus tuli että pitää katsoa ettei hepo mene sulkua nostossa. En yhtään ihmettele että perä karkaili sisään. Yritin sitten nostaa paremmin avoasennosta. Laukat nousi helposti ja lennokkaassa menossa oli ihana istua. Tältä laukan pitäisi aina tuntua!

Mainitsin että eilen hepo oli välikäynteihin asti super. Siitä aiheutui se, että tänään skipattiin välikäynnit. No, Hoo ei ainakaan näyttänyt protestoinnin merkkejä.

Lopuksi tehtiin vielä avoa pitkille sivuille. Olipa hankalaa. Hetkeä aiemmin ravissa huomasin että hepo siirtää takapuoltaan painoni mukana sivulle! Huikeaa! Enpä sitten avossa osannut pitää painoani oikein ja vakaana. Aidan vieressä meni kelvosti mutta avoin sivu oli supervaikea. Mentiin kertaalleen omin luvin käynnissä, sitten ravissa. Olisi pitänyt volttailla vielä vaan enemmän. Harmonia taipui juu mutta parin avoaskeleen jälkeen luisui väistöön enkä saanut ulkojalalla vahdittua. Sitten rupesin itsekin menemään mutkalle. Pari askelta kerrallaan onnistui. Vaikka hepo muuten oli kuuliainen niin suoraan meno ei ole meidän vahvuuksia. Hienosti tuli ravista myös pyöreänä pysyen alleastuen seis. Helposti lähti siitä tosin myös taaksepäinkin vaikken pyytänyt.

Avoja pyöriteltiin kumpaankin suuntaan tovi. Vasempaan kierrokseen sain parhaimmillaan avoon myös lennokkaat askeleet. Oikeaan kierrokseen ravi ei ollut ihan niin ilmavaa kuin olisin halunnut. Avojen jälkeen ratsastin ravissa yhden sivun ihan kunnolla eteen ettei hyytyisi kokonaan. Kovin pitkään ei sitten enää työskennelty.

Loppukäynnit käytiin maastossa. Päästiin Hoon kanssa vetämään porukkaa. Tunnin minuun keskittymisen jälkeen Hoo oli alkumatkan yllättävän varautunut. Paluumatkalla rentoutui. Ja kuski oli niin onnellinen että pakahdutti! Ihana tamma!

Tunnin jälkeen palkitsin hepan taas pihan siistimisellä.

Ongelmia:
suoraan meneminen
avot meni herkästi väistöiksi
lopputunnista Hoo oli hetkittäin aavistuksen turhan raskas edestä
nyt oli sen verran rankat kaksi tuntia että enempää ei ois jaksanut

Parannusta:
muistin nostaa yläkropan ryhtiin kun sanottiin
sain laukkaankin hyvän tuntuman
ei pätkääkään punkemista ja väkisin vääntämistä

Ponivinkeitä ja työskentelyä

Keskiviikkona oli alunperin tilaa sekä kuudelta että seiskalta. Ei tarvinnut juuri houkutella kun lupauduin menemään kummallekin tunnille. Jotain hässäkkää oli kuitenkin ollut, sillä ekalle tunnille ratsukoita tuli 7. Kysyttiin myös että sopisiko mennä eka tunti Pönällä. Mikäs siinä.

Kimo tamma tarhasta matkaan, korkeutta 150 cm hujakoilla. Ikää tuskin hirveästi, ihan mutulla heittäisin 6 (myöh. lis.: oik. 5v). Aikamoinen sikailija. En tiedä onko eestiläinen (ei, Latviasta) mutta ihan ponivinkeet oli. Kuskia kiskottiin pitkin pihoja perässä. No ei ihan. Mutta 3 kynttä lohkesi ennen  kuin päästiin puomille. Joku on unohtanut kertoa ponille käytöstavoista. Hoitaessakin vähän hyöri. Mutta hyvin meni takaisin paikalleen kun vähän raipalla hipelsi. Yritin kehua kovasti kun oli nätisti. Kavioiden putsaus alkoi ekan jalan heiluttelulla. Pidin koivesta kuitenkin kiinni ja sain sen lopulta putsattua. Loput 3 menivät paljon helpommin. Satulointi ok. Suitsien laitossa ei meinannut pitää päätä paikallaan. Vaan sain suitsittuakin.

Päätön ratsastaja kädet levällään.
©Ida

Kentälle talutettaessa huomasin taas ettei juuri keskity tai kuuntele. Tänään alotinkin kentällä pienellä talutustreenillä. En ehkä ollut tarpeeksi selkeä tai ponilla oli adhd. Hyvää siitä ei tullut. Kulki vierellä joo mutta ei pysähtynyt. Peruutti jotenkuten.

Ratsailla alkuun seisoi huonosti aloillaan. Pysähdyksissä heilutteli päätään ja yritti nykiä ohjia kädestä. En ollut tässä vaiheessa kovin toiveikas.

©Ida

Meno kuitenkin parani huomattavasti kun otettiin ohjat tuntumalle. Vähän puski kulmissa sisään ja käynti oli tahmeaa. Ravissa eteni kuitenkin ihan ok. Tunnin sisältö oli lähes sama kuin aiemmin tällä viikolla. Asetuksia ja siirtymiä. Laukat nousi kelvosti. Pari väärää ja pientä kiihdytystä alle. Äkkiä rupesi ennakoimaankin. Laukasta raviin vähän valahti mutta siirtyi kuitenkin. Käynnissä asettui ja kulki paljon Hoota helpommin suoraan. Mutta hyytyi.

©Ida

Useammin sai naputella raipalla lisää menohaluja. Nopsaa poni kuitenkin tasottui ja rupesi pyöristymään. Ravissa ei ollut laiska muttei pääosin kovin reipaskaan. Lopputuntia kohti tuntui hieman hyytyvän kun ruvettiin pyörittelemään kulmiin ympyröitä ja voltteja. Nostin jalustimet kaulalle ja ravi oli kivan tasainen.

©Ida

Kesken ympyröiden pyörittelyn keksi säikähtää ääniä. Spurttasi laukkaan. Käänsin voltille kunhan tajusin, otin haltuun ja pyysin sitten lisää laukkaa. Puoli kierrosta kulki reippaana, sitten rupesi taas hyytymään. Pyysin raipalla lisää ravia, tamma pukitti. Raippasin lisää, tulikohan vielä toinen pukki mutta reipastui menokin. Hyvin pysyin kyydissä ilman jalustimiakin. Tämän jälkeen ratsu rupesi liikkumaan hienosti. Saatiin jotain keskiravintynkääkin esitettyä, tuntui makealta. Sekä ope että muut tuntilaiset että yleisöstä useampi kehui miten hienolta poni näytti eikä ole ennen nähnyt sen kulkevan noin.

©Ida

Loppukäynneissä meni itselläkin useampi kierros puuskuttaessa. Olihan se vähän rankkaa. Mutta palkitsevaa! Näemmä tarvin tuollaisen vähän jekun ratsun että tomeroidun itse hommiin. Plussat ponille ettei ollut tylsä. Poni jatkoi vielä toisen tunnin ja minä vaihdoin ratsua.

©Ida

Ongelmia:
käynti aika tahmeaa
taluttaessa ei juuri kuunnellut
ponin keskittyminen herpaantui helposti

Parannusta:
kulki kivasti
lopputunnista löytyi vähän liikettäkin
kehityskelpoinen ratsu

Videokin löytyi:

tiistai 24. kesäkuuta 2014

Kaarevaa Hoota hakemassa

Tiistaina sain tunnille salaisten toiveiden mukaan taas Harmonian. Emilia auttoi kuntoonlaitossa ja sai hepan hienosti kuiskattua olemaan kiltisti satuloinnin ajan. Samoin omistajalla oli auktoriteetti saada tamma lopettamaan lautojen järsiminen. Kiva on kuitenkin että Hoo lähtee selvästi mielellään kanssani hommiin. Ainakin iloisella naamalla ottaa minut aina nykyään vastaan.

Tunnin piti perjantaiope. Joka taas vähän harmitteli ettei ole mukamas tarpeeksi hyvä ope mulle. Minä taas riemuitsen tämänkin open tarkkanäköisistä kommenteista ja monipuolisista tunneista. Ja tässäkin syynissä pysyn rentona eli heppa toimii pääosin kivasti.

Päivän aiheena tänään oli asetus ja taivutus. Alkuverkassa taas yritin ratsastaa jalalla tuntumaa kohti, keskittyä pitämään kummassakin ohjassa tasaisen tuntuman (Hoo jää vasemmalle pahasti kiinni ja videot kavaltaa ohjien lörppivän). Alkutunnin volttailut oli aika suorarunkoista menoa. Pitäisi tajuta asettaa myös ulos välillä. Yritin johtaa mutta toimi vähän kehnosti. Kyynärpäät karkaili  irti kyljistä, etenkin oikea, sekä kädet meni liian alas. Perisyntejäni.

Suurin osa tunnista mentiin aina sivun verran jotain askellajia. Meitä oli tunnilla 5, joten koko uralla mahduttiin ihan ok. Alkuun käyntiä ja ravia. Ensin käynnistä seis. Sitten kaikki sivut ravissa, kahdelle voltit ja kahdelle muulle seis. Eilinen havainto myötäämisestä pysähdyksissä auttoi. Pyysin ratsun ensin paikallaan myötäämään, palkitsin ja sitten hetki ylössiirtymän jälkeen meno oli parempaa. Käynnissä helpompaa, ravissa karkasi alkuun aika nopeasti.

Käynnissä mentiin sitten portin puolen sivu asettaen joko sisään tai ulos. Hoo kiemursi alkuun, leikki banaania mutta asettui kuitenkin. Kunnon tasaisuus jäi puuttumaan vaikka myötäsikin. Viimeiset metrit meni yleensä melko kivasti. Parhaimmillaan päästiin jopa melko suoraan. Vasen kankkuni oli avain tässä. Paino myös vasemmalle istuinluulle ja turhat jännitykset pois.

Meluvallin sivulle otettiin laukkaa. Nousi kivasti. Kerran taisi tulla väärä (kun rupesin ajattelemaan liikaa). Oikea rullasi paremmin. Pääty-ympyrä laukassa. Kun ravi rupesi pysähdyksen jälkeen pysymään tasaisena niin hetkittäin laukkakin pyöristyi. Lopulta ennen välikäyntejä tamma tuntui jo tosi kivalta. Ravissa sai ratsastaa vähän temponlisäystä eteen turvan nousematta ja sain kunnon taivutukset kulmiin (vaikka lapa vähän karkasikin ulos).

Luulin jo että tunti loppuu kun ratsu oli niin kiva. Mutta kyse olikin välikäynneistä eikä ollut mennyt kuin alle 40 minuuttia. Harvinaista että näin nopsaa tuli näin hyvä. Harmi vaan että välikäynteihin myös katosi meidän hyvä meno.

Taisin itse ottaa turhia paineita, jännityin ja rupesin punkemaan ja vääntämään liikaa. Yritin käyttää pohkeita, sillä pohkeiden käyttö oli myös oleellista. Mutta jännitys siirtyi ratsuunkin. Meno takkuuntui tai jos vauhtia oli en saanut sitä kanavoitua rentoutena eteen vaan takaset unohtui matkasta ja juostiin issikkamoodissa.

Nyt tehtiin pääty-ympyröitä, joista käännettiin ympyrän sisään voltille. Vähän sinnepäin hetkittäin taivutuksen, asetuksen ja myötäämisen kanssa mutta viime silaus jäi puuttumaan. Harjoitusravissa istuminenkin rupesi tuntumaan hankalalta ja kevensin aina mahdollisuuksien mukaan. Suurin osa kierroksesta oli aikaa työstää itsenäisesti mutta otin liikaa suorituspaineita. Olisi pitänyt sooloilla vielä itsenäisemmin ja jatkaa siirtymien avulla.

Loppuverkassa meiltä katosi loppukin eteenpyrkimys eikä hepo enää kuunnellut pohjeapuja. Ope ehdotti eteenratsastusta ravissa. Sain 60 % tehoista irti. Aika ponnetonta. Seuraava ehdotus oli laukkaspurtti. Se toimi onneksi paremmin ja saatiin kaasu kuntoon. Vaan silti ratsu ei myödännyt rehellisesti. Asettui joo hetkittäin ja myötäsi. Mutta suunnanvaihdoissa turpa nousi. Enkä ollut tyytyväinen. Saatiin kuitenkin pyöritellä tovi ja sain lopettaa ihan kelpo kohtaan.

Tunnin jälkeen käytiin lyhyentämässä nurmikkoa. Sain luvan hypätä selkään. Hepalla siis pelkkä riimu ja narut kaksin puolin. Hyvin totteli ohjausta mutta annoin olla pääosin autopilotilla. Tuntui hullulta kun yleensä kontrolloin jokaista askelta. Lopuksi vielä yllytettynä makasin selässä. Hoo ei ollut moksiskaan.


Näkymiä ylhäältä.
Ongelmia:
kuski sortui lopputunnista yliyrittämiseen
ei myödännyt rehellisesti

Parannusta:
laukat nousi helposti
alkutunti meni tosi kivasti

©Anni


Emilia kuvasi meidän menoa:

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Kuski päättää ponnistuspaikat

Ennen estetuntia Tytsy kävi tallissa huilaamassa välillä, joten en ehtinyt katsoa edellisen tunnin hyppyjä kokonaan. Esteet oli kuitenkin valmiina. Meinasi olla vähän paineita kun viimeksi meni niin hyvin.

©Krista

Alkuverkassa jolkoteltiin taas puolipitkin ohjin. Olin sen verran kylmissäni että aiemman tunnin jälkeen olin kiskonut sekä fleecen että takin lisäksi. Pohdin ottaisinko takin pois. Vaan alkutunnin sateenkaaren (vaikkei satanut eikä paistanut aurinko) jälkeen iski kunnon kaatosade niskaan. Takki hoiti hommansa ja piti yläkropan kuivana. Housut kastui nopeasti läpi ja pian oli semmonen olo kuin olisin istunut ammeessa. Laukatessa piti jo vähän keskittyä että ei sovi kaahottaa kaarteisiin että pysytään pystyssä. Tytsyllä oli laukassa menohaluja. Kevyessä istunnassa tuntui menevän jopa rauhallisemmin.

©Krista
Kelistä huolimatta hypättiin. Verkkahypyt ei menneet kovin hehkeästi ja meillä oli paikat hukassa. Osasin olla loikkimatta ennen hevosta mutta eipä se jälkeen jääminenkään kovin nättiä ole. Tajusin onneksi jossain vaiheessa että Tytsyn kanssa on pakko tehdä ne ratkaisut itse. Ja jos askel ei sopinut niin joko otin kiinni ja hypättiin läheltä tai hyppyytin kauempaa.

©Krista
Esteet oli sijoiteltu hauskasti pitkien sivujen keskelle, toisten sivujen vähän sisemmäs ja yksi lävistäjämäisesti keskemmäs. Lopputunnin ratana hypättiin okserista alkaen ensin z-kuvio ja sitten tiukalla kaarteella pysty ja vähän ympyrämäisesti toinen. Okseri näytti jo toisella ratakierroksella suurelta. Olisiko ollut n. 80 cm. Ihan priimaa meidän meno ei ollut vaan paikoissa oli vähän parantamista ja tuli jokunen väärä laukkakin. Mutta kääntyi hyvin.

©Krista
Lopuksi hypättiin vielä okseria. Ekallakin kerralla mentiin siitä yli vaikkei oma luotto meinannut riittää. Pari kertaa lisää, sitten nostettiin. Meni pelottavan isoksi. Taas jokunen kerta yli. Taidettiin kertaalleen tiputtaa kun tultiin läheltä. Sitten nosti vielä ja taas hirvitti. Mutta ei se ollut Tytsylle mikään ongelma. Pikkuhiljaa rupesin luottamaan että hepo kyllä hyppää eikä sitä tarvi jännittää. Vikasta hypystä saatiin jo kehuja että nyt tamma hyppäsi ja rupesi näyttämään siltä että löytyy molemminpuolista luottamusta. Jälkipaljastukset sanoivat okserin korkeudeksi 92 cm. Mistä lähtien tuommoiset ovat hirvittäneet :/

Loppuverkassa ravattiin pikkuristikon yli. Tytsy taas yllätti. Pysyi ravissa eikä kiihdytellyt. Saatoin päästää ohjat ihan pitkiksi. Lopulta meni pikemminkin löysäksi eikä meinannut enää muistaa nostaa jalkojaan. Hah!

Taas tuli lisää houkuttelua Tytsyn kanssa kisoihin. Sanoin haaveilevani jo neljättä vuotta metrin radoista. Kuulemma Tytsy ei siihen olisi se kaikista varmin tapaus. Tunnustan ajatelleeni siihen jotain isompaa ja valkoisempaa.

Ongelmia:
ponnistuspaikat
kuskin rimakauhu
väärät laukat
märkyys

Parannusta:
kaikesta helposti yli
kääntyi hyvin

Hyppykooste:

Semirentoa ja jäntevää kouluratsastusta

Maanantaina sumplittiin vähän aikatauluja ja sovittiin että menen koulutunnille klo 18 Harmonialla ja esteille klo 20 Tytsyllä. Ei pitänyt sataa.

Tyrmistyin tallilla kun listassa lukikin nimeni perässä Roze. Onneksi kyseessä oli vain väärinkäsitys. Aika kiire kuitenkin tuli mutta kolmeen pekkaan saatiin Hoo ajallaan valmiiksi. Hepo oli oma itsensä mutta kovin pahoja yhteenottoja ei tänään tullut. Tosin tarhasta talutettaessa tamma äkäili jotain omiaan.

Opena oli pitkästä aikaa Mallu, ihanaa! Alkuun vähän pyöriteltiin voltteja ja tehtiin siirtymiä. Melko alkutunnista myös laukattiin kentän ympäri vuorotellen. Ei Hoo hirmuisen löysä ollut muttei virkkukaan. Lopputunnista enempi laiskahko.

Huomasin nyt jo alkutunnista miten hepo valuu ulkoapujeni läpi. En saa ulkokättä lukittua tarpeeksi nasevasti omalle paikalleen. Hyviä täsmäohjeita kuitenkin tuli kun avuduin ongelmistani. Myöhemmin kun ympyrällä ravista tehtiin käyntisiirtymiä tai pysäytettiin niin ei tarvinnut kovin kummoista open puhua sisäkäden sormien liikuttelusta kun Hoo myötäsi pysähdykseen.

Ei meidän meno tänään rennointa ja letkeintä ollut. Mutta itse ratsastin hyvällä mielellä niin pysyin paremmin jäntevänä. Ympyröiden ravityöskentelyn menin jalustimet kaulalla. Harjotusravissa oli ihan ok istua. Hepo oli semipyöreä muttei ihan rehellisesti myödännyt. Loppuraveissakin oli muka-avuilla mutta suunnanvaihdossa turpa nousi. Oikea kierros oli siinä muutenkin hankalampi. Oikeasta vasempaan pysyi parempana.

Lopputunnista otettiin ravista seis, nostettiin myötälaukka ja sitä puoli kierrosta. Sitä ennen otettiin ravista 6 askeleen käyntipätkiä. Ihan lopuksi yritettiin vaihtaa laukkaa kun vaihdettiin ympyrällä suuntaa. Edelleen aika onnetonta. Hepo ei halunnut ottaa sisätakasta kunnolla alle ja laukka oli vähän ponnetonta. Eihän siitä hyvä tule. Lisätään vielä kuski, joka ei valmistele ihan kunnolla eikä ole ihan kartalla apujen ajotuksesta. Ehkä yksi vaihto saatiin laukassa pysyen kun tajusin vähän prässätä alle.

Kiva tunti kuitenkin. Hoo jatkoi seuraavalle hyppyhommiin. Yllättävän vähän harmitti etten päässyt ite hyppäämään sillä.

Ongelmia:
hieman löysä ratsu
jäykähkö

Parannusta:
laukat nousi helposti ja oikein

Meidän menoa:

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Kenttäkurssin kolmas päivä - onnistumisia ”maastoradalla”

Kenttäkurssin kolmantena päivänä oli taas samat ratsut. Hämis saapui maastolenkiltä, jonka jälkeen vaihdettiin taas satula ja lisättiin suojat. Alkuverkassa hepo pyörähti helposti oikeinpäin mutta kunnon liikkumiseen sitä sai vähän patistella. Laukassa olin kevyessä istunnassa ja yritin eiliseen tapaan tehdä vähän teponmuutoksia. Vähän hepo katseli jotain kentän laidalla ja otti pari kertaa pieniä sivuaskelia.

Melko pian alotettiin hypyt päivän uusilla esteillä. Kavalettikorkuinen pikkueste mäkeä ylös ja alas. Ensin ravissa, sitten laukassa. Estettä hankalampi oli tehdä kunnollinen tie ihan aidan viereen. Sitten hypättiin eilinen koffini (vika putosi), vinoesteet 3 laukalla ja hauta pari kertaa. Eka hautahyppy ravissa oli itelle tänään päivän huonoin. Sitten vielä ”tukit” eli leveämmät puunväriset okserit. Tynnyreiden päällä ollut taisi olla päivän korkein, ehkä max. 85 cm.

Hämis hyppi mukisematta. Minä yritin pitää temmon reippaana. Kommentit oli aika positiivisia. Yritin sitten itsekin keskittyä siihen että pidemmät etenemismatkat usvatin kevyessä istunnassa ja esteitä lähestyessä istuin lähemmäs ja vähän kokosin. Tai ainakin ajattelin koota.

Lopuksi hypättiin sitten vielä rata. Paljon oli muistettavaa. Hyvä laukka päälle ja sangen helposti kaikista yli. Muutama väärä laukka ja pari ponnistuspaikkaa vähän paremmaksi vielä niin sit ois ollut jo sangen loisteliasta. Vaan tosi tyytyväinen olin näinkin. Ihanaa, helppoa ja vaivatonta. Ja ihanat onnistumisen tunteet! Kannatti ehdottomasti tulla!

Ongelmia:
muutamat väärät laukat
ponnistuspaikat ei ihan aina priimaa

Parannusta:
Hämis hyppi kaikki erikoisemmat edelleen mukisematta
selvisin eilisen epävarmuuden yli, kokosin itseni ja paransin omalle tasolleni
oli ihanan vaivatonta

Esteitä takana ja kuskin päässä lamppu.

"Eihän takana ole mitään epämääräistä taustaa?"

Taustan ihmiset, hevoset ja autot retusoitu tunnistamattomiksi.

Kuvista ja videoista kiitos seuraamaan tulleille sukulaisilleni sekä paikalla olleelle muulle yleisölle.

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Kenttäkurssin toinen päivä maastoesteitä kentällä, horjumista itsevarmuudessa

Tiistaina saatiin samat ratsut kuin eilenkin. Hämis oli taas mennyt sekä kangilla että istuntaa alle. Vaihdettiin satula ja lisättiin suojat. Itselleni lisäsin turvaliivin ja raipan vaihdoin estemalliin. Lämmintä oli puolipilvinen +10,5°C.

Alkuverkka taas itsenäisesti. Hepoa liikkeelle ja taipumaan. Vähän takasia alle ja keulaa keveämmäksi. Yritystä ainakin. Ohjatussa verkassa mentiin kevyessä istunnassa ensin ravia, sitten laukkaa. Laukassa tehtiin temponmuutoksia. Sai hoputella mutta innostuihan se Hämiskin lopulta. Vaan huiput jäi silti reilu 25 kilsaan tunnissa. Ehkä se Hämikselle ja aidoissa oli paljon. Hoon lauantain maastolaukan jälkeen tuntui rauhalliselta.

Verkkahypyt tultiin normi ristikoille kahdeksikolla. Toisella oli maapuomi edessä ja takana. Verkkakierrokseen olin oikein tyytyväinen. Tasaista ja helppoa ja osasin ratsastaa laukkaa kaarteissa.

Seuraavalle kierrokselle tultiin ristikot alle ja perään 5 laukan pysty-okseri -linja. Alku taas suht ok, nyt oli jo pientä haparointia paikoissa. Vaan ihan perus pysty (max 70 cm) horjutti tänään itseluottamukseni lopputunniksi. Hyppäsin ennen Hämistä. Hepo kömpi kuitenkin perässä yli. Huojuin tippumisen rajamailla poikkeuksellisen pitkään. Okserille ei ollut mitään mahdollisuuksia. Pysyin kuitenkin kyydissä kun ohjista kiskoen (hepo parka) korjasin lopulta tasapainoni.

Ei saa jättää yksin. Juu. Uusintayritys meni paremmin mutta takaraivoon jäi arkuus vaikkei ratsu edes kieltänyt. Tästä johtuen arastelin lähteä hyppyihin mukaan jos askel ei ihan osunut ja monesti jäinkin hypyssä sitten jälkeen.

Seuraavaksi hypättiin sinisiä tynnyreitä. Ei voi sanoa edes tuijotteluksi. Vähän katsoi mutta helposti yli. Kummatkin, kumpaankin suuntaan. Sitten tultiin muutaman esteen tehtäviä kerrallaan. Laavu yhteensä kahdesti, renkaat, pinkki muovi, kulmakolmio useammalla tavalla sekä vesimattolinja, "koffini". Sain kyllä hepan liikkeelle ja tultiin suht tasaisesti. Harmi vaan että hukkunut estesilmäni vaivasi tänäänkin ja monesti oli paikat hukassa. Muutaman kerran tajusin pyytää kauempaa mutta ihan liian monesti jätin lopullisen ratkaisun hepalle. Esteet oli onneksi niin pieniä (n. 70 cm) että helposti mentiin yli.

Ope kaipasi multa vielä rohkeampaa ratsastusta. Totesi kyllä myös että hevonen on hyvin pohkeen edessä ja näyttää tyytyväiseltä. Minun makuuni ratsu oli vähän turhan tasaisella tuulella, joten sorruin itse vain matkustelemaan kun ei tarvinnut varmistella. Ei yhtään pukkiakaan.

Aika meni taas nopsaa ja sitten päivän hypyt oli kasassa. Ope kehui että selviydyimme hienosti. Minä vastasin että ei tämän kuuluisi olla selviytymistä. Eihän se nyt ihan kamalaa ollut mutta olisi voinut mennä niin paljon paremminkin. Ankeaa että koulutunti meni hyppyjä paremmin.

Ongelmia:
kuski meinasi tipahtaa
ongelmia osua ponnistuspaikkoihin, tehdä päätökset ja päästä hyppyihin mukaan

Parannusta:
hepo ei katsellut esteitä
ei kieltoja

maanantai 16. kesäkuuta 2014

Synttärilahjakenttäkurssin ekana päivänä koulua Valman veljellä

Maanantaina alkoi odotettu kolmen päivän kenttäkurssi. Taas vähän hulluuden rajamailla ajella 45 km/suunta tallille. Ekana päivänä luvassa oli koulua ja puomeja. Ratsukseni sain jo edellisellä tunnilla olleen Hämiksen. Illalla tarkempi tarkastelu paljasti että sillä on sama isä Valman kanssa! Pieni maailma.

Luulin Hämistä ensin tylsäksi ruunaksi. Perimaanantaiseen tapaan kuitenkin sain alleni n. 165 cm korkean kimon. Tämä tosin oli Hoota huomattavasti rauhallisempi tapaus. Vaan kuskia ilahdutti kun Hämis vähän pomppasi kaverin säikähdettyä ja myöhemmin komentamisesta pukitti. Ei sittenkään mikään pystyynkuollut! Ja pukituksen seurauksena kun heppaa piti komentaa vähän lisää ja sain säpäköitettyä omaa ratsastustani niin saatiin aika kiva siirtymä laukasta käyntiin.

Alkuverkat mentiin itsenäisesti. Tehtävänä mentiin voltteja ravissa, myöhemmin laukassa ja niiden jälkeen siirtymät käyntiin. Myöhemmin myös kolmikaarista ja pitkällä sivulla avoa. Mulle oikea kierros oli hankalampi enkä meinannut saada asettumaan saati taipumaan. Ope kommentoi että yleensä oikea on helpompi. Se lisäsi paineita kun sanoi että Hämis kulkee helposti oikeinpäin kunhan saa pidettyä tuntuman tasaisena. Lähes teki mieli heittää hanskat tiskiin. Ei sentään kuitenkaan. Yleensä kun tommosten kommenttien jälkeen ei ainakaan onnistu.

Jalkoja tämän hepan kanssa sai käyttää paljon. Mikä oli siis omille lörppäjaloilleni hankalaa. Volttitehtävällä meidän siirtymät oli löysähköjä. Laukat onneksi nousi helposti. Ja kun ruvettiin ravaamaan kolmikaarista ja istuin harjoitusravissa niin hepohan rupesi väläyttelemään. Opekin kehui menoa kivan näköiseksi. Ratsu eteni omasta halustaan ja minun tarvi vain säädellä. Nyt rupesi asetuksetkin löytymään kumpaankin suuntaan.

Lopputunti ruvettiin laukkaamaan puomilinjaa. Mentiin pelkkää suoraa vaikka kaarevastakin taisi olla puhetta. Ensin normaalilla laukalla. Kaikki muut meni 5, meille tuli 6. Alkuun mentiin ihan siististi, sitten rupesi ponnistuspaikat hukkumaan ja olikohan oikeassa kierroksessa kun esitettiin paljon vääriä laukkoja väliin. Säätely toimi kuitenkin ihan ok. Kuusi tuli helposti, samoin 7. Viidellä meinasi käydä jo ahtaaksi. Sain luvan kokeilla kahdeksaakin ja sekin mahtui! Refleksit kuitenkin vaihdatti väärät laukat aina ravin kautta pois.

Muutaman kerran tunnin aikana hepo testaili ja pukitti raipasta. Ope osasi kuitenkin ohjeistaa että ei saa säikähtää. Tykkäsin muutenkin kommenteista. Eikä päästetty liian helpolla. Ratsuunkin rupesin lopputunnista lämpenemään. Loppuraveissa oli hetkittäin jo ihan kunnon liitoa. Arvelen tosin että saattoi painua edestä liian matalaksi mutta sitä olen vähän huono arvioimaan. Sanomista ei tullut.

Loppuverkan aikana rupesi satamaan, kelikin siis suosi (vaikka olikin kesäkeliksi viileä, ehkä +10). Ratsukoita kurssilla oli 4. Karsinassa Hämis ei vaikuttanut pikkuenkeliltä. Yritin sutia harjalla niin rivakasti ettei selviä jos sillä on enemmänkin Hoon tapoja.

Ongelmia:
Hämiksen kanssa meni hetki ennen kuin löydettiin yhteinen aaltopituus
ponnistuspaikat puomeille välillä vähän hukassa
vääriä laukkoja

Parannusta:
alkuvelttojen jälkeen tosi kiva ravi
helposti säädeltävä laukka

lauantai 14. kesäkuuta 2014

Tamman kanssa kaksin maastossa

Perjantaina yltyi himoni Harmonian kanssa maastoon. Onneksi se järjestyi jo lauantaiaamulle. Olin vähän huolissani että päästetäänkö meitä kaksin mutta lupa heltisi. Koska reitit ei ole tutut niin lähdettiin hiekkatien reunaa kuten kahdella aiemmallakin maastoreissulla.

Lähes kaikki risteävät tiet oli merkattu umpikujan merkeillä. Samoin vastaan tuli paljon yksityistie-kylttejä. Vaan olipa helpompi olla eksymättä kun sahattiin eestaas isolle tielle.

Keli oli hyvin tuulinen ja pohdin hepan käyttäytymisestä. Nyt laitoin turvaliivinkin niskaan. Vaan tamma oli tosi tolkku. Neljä pientä säikkysäpsyä reissun aikana. Eikä yhtään pukkia tai keulimista. Alkumatkalla ravissa oli tosi innoissaan mutta kuunteli kuitenkin pidätteet. Ihan alkuun tehtiin vähän väistöjä, oli kuulolla. Suurimman osan ajasta mentiin käyntiä pitkin ohjin (tunnustan). Sitten ravailtiin vähän ja suorilla otettiin laukkapätkiä. Vastaantulevaa liikennettä oli ihan loppumatkasta yksi auto ja muutama polkupyörä.

Laukkoihin olin tyytyväinen. Hoo ei lähtenyt kiihdyttelemään tai innostunut pukittelemaan. Alle 30 km/h nopeuksissa jarrutkin toimi erittäin hienosti. Saatiin pari vaihtoakin. Ekan teki hepo itse, jälkimmäistä en enää muista.

Lopulta löytyi myös hiljainen ja tasainen suora spurttiin. 41,7 km/h. Siinä vaiheessa meni sitten jarrutus vähän pitkäksi ja kavionjälkiä tuli jokunen myös yksityisalue-kyltin toiselle puolelle (anteeksi!). Sen verran tunnollinen kuski olin kuitenkin että laskeuduin ratsailta potkimaan meidän tielle tulleet jätöksemme pientareelle.

Loppumatkasta juuri kun luulin eksyneeni niin tupsahdettiinkin ihan tallin nurkille. Ajoituskin oli täydellinen. Tällä kertaa myös keli suosi ja vesisade alkoi vasta kun pääsin tallireissun jälkeen kämpille. Kerrankin mentiin niin rento reissu ettei hepo ollut hommien jälkeen hikinen.

Ongelmia:
4 säpsyä
kovassa vauhdissa venynyt jarrutusmatka

Parannusta:
ratsu käyttäytyi hienosti!

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Vihdoinkin taipuisaa ja reipasta

Torstain jäljiltä jäi satula kaivelemaan niin pahasti että kun perjantaina mahduin tunnille (kuudenneksi) niin jätin satulan pois. Hoo oli taas lähes kiltti hoitaessa. Nyt sama äkäilykaava rupeaa toistumaan. Kun seison takasen vieressä niin hepo päättää yhtäkkiä siirtyä päälleni. Mitä nätimmin väistän niin sitä vähemmän saan kiukkuja niskaan. Mutta kun en oikein väistäkään niin tamma yrittää jyrätä yli ja kun komennan niin potkii ilmaa. Jotenkin tilanteet pitäisi saada ratkeamaan ilman että tarvii siirtyä yhtään. Mutten uskalla kokeilla allejäämistä.

Lastaussillalta kyytiin. Tänään hepo oli poikkeuksellisen reipas ja taipuisa. Yritin myös pitää ulko-ohjan kerrankin kunnolla tuella. Tämä taisi auttaa ja meno oli parempaa kuin maanantaina tai keskiviikkona.

Tänään mentiin lähes koko tunti koko kentän kokoista kolmikaarista. Ovela ratkaisu, sillä ei tullut kovin ahdasta. Reitti rajattiin vielä puomeilla. Alkuun käynnissä, suht pian ravissa ja lopulta eka kaarre laukassa. Tultiinkohan vikakin? Toiseen suuntaan ensin ravissa ja sitten keskimmäinen kaari laukassa. Eli oikeaa laukkaa alkutunti. Sitten vaihdettiin ja mentiin eka ja vika kaarre laukassa. Tänään yritin keskittyä myös pitämään ohjat tuntumalla nostoissa. En muista tuliko yhtään väärää laukkaa. Oli myös hauska kuinka Hoo rupesi innostumaan tehtävästä. Alkuviikon patisteluista ei ollut tietoakaan kun ratsu oikein odotti että kohta pääsee laukkaan. Hyvin malttoi silti kuunnella.

Ope huomasi jo alkutunnin ravissa että istun vinossa. Varsinkin volteilla vasen hartia painui selvästi alemmas/oikea ylemmäs ja vasen kylki meni kasaan. Tunnen tämän edelleen tosi huonosti itse. Ja alkuun korjausyrityksenikin oli aika olemattomia.

Alkutunnista oli tosi kuuma. N. +15°C ja aurinkoista. Vaan lopputunnista tuli sitten kaatamalla vettä niskaan ja lopetettiin vähän etuajassa. Mutta oli tosi kiva tunti, kannatti todellakin tulla. Olin taas hangonkeksinä kun käveltiin pihalle.

Ongelmia:
kuski istuu vinossa

Parannusta:
reippaampaa ja taipuisampaa kuin alkuviikosta
ei mitään säikkyjä tai tuijotteluja
laukat nousi helposti ja oikein

Emilia videoi:

torstai 12. kesäkuuta 2014

Kevätkauden päätös flopaten asennevammaan satulasta

Tänään meitä tuli tunnille vain 3. Ratsukseni oli merkattu Nuppu. En ois kyllä arvannut. Mutta mikäpä siinä, viimeksi oli ihan hauska tapaus. Harjatessa hämmästelin että oliko se oikeasti noin pieni. Hädin tuskin hevoskokoinen (jos sitäkään). Kuulin vasta juuri ennen tuntia että tämä olisi ns. ilman satulaa tunti. Minäkin olisin halunnut! Ilman satulaa hyppämisestähän olen haaveillut nyt vaikka kuinka pitkään. Mutta kommentti tuntikaverilta oli ettei Nupulla voi mennä ilman satulaa koska silloin sitä ei voi työstää. Ajattelin että ne työstötunnit on erikseen.

Esteet oli kisojen jäljiltä aloillaan. Hinguttiin pihalle vaikka satoi, +12°C. Kenttä oli märkä ja möyheä. Ei ollut kuin pari lätäkköä.

Otin näemmä satulasta jonkin asennevamman. Ravi meni vielä ihan ok vaikka ratsu olikin vino ja jäykkä. Tai en osannut ratsastaa sitä ja vaatia oikein. Vaan laukka oli semmosta vipellystä että tuskin olisin edes pysynyt kyydissä ilman satulaa. Ei liitovaihetta. Helpompi oli olla kevyessä istunnassa.

Hypyt menin tänään puolivaloilla. Pompittiin alusta asti miten sattuu. Ensin linjaa, johon ympyrä väliin. Vääriä laukkoja taisi tulla ekassa kierroksessa ekan hypyn jälkeen 100 %. Ja joka ikinen hyppy meni vasemmasta laidasta.

Kun alotettiin hyppytehtävät 4 hypyn radalla niin posottelin autopilotilla. Hepo kiihtyi välissä aika paljon mutta ajattelin että menköön kun on innoissaan. Väärin! Vedettiin okserista vasemmalta ohi eikä itellä ollut juuri edes motivaatiota toimia. Otettiin siihen kai 3 kieltoa ennen kuin rupesin vähän tahtomaan esteestä yli. Muuten kuulemma ratsastin turhan lyhyellä ohjalla ja liian kankealla kädellä. Meno ei ainakaan rentoa ollut kun käskettiin rentouttamaan hartioitakin.

Seuraavalla kierroksella taidettiin kieltää samalle esteelle uudestaan. Kaareva linja oikealle. Loput meni kerralla yli. Ja ite hyppelin etukenossa.

Sitten tultiin 4 hypyn pätkänä kisojen esteitä 4-7. Vitonen, joka kisoissa tippui, oli tänään meidän tyylikkäin suoritus. Taidettiin ottaa tähänkin joku kielto? Olisiko toinen kierros mennyt sitten puhtaasti?

Lopuksi tultiin vielä kääntötehtävää. Käännökset ja vinohypyt meni ok mutta helppo suora lähestyminen pystylle toi taas tökkäyksen. Nyt olin vihdoin hereillä enkä päästänyt Nuppua ohi. Ja hyvin pienellä tiellä uusi lähestyminen ja yli.

Lopuksi halusin hypätä vielä eniten kieltoja aiheuttaneen okserin. Esteitä oli käännetty eli hyppysuunta säilyi mutta kaarevaa linjaa ei tullut. Nämä esteet oli pieniä. Okseri max 70. Aiempien kierrosten korkeus max 80. Nyt päästiin kierros puhtaasti.

Meidät päästettiin loppuverkkaamaan muiden hypätessä kierros loppuun. Itseäni ärsytti hyvin pitkälti kaikki. Nakkasin ohjat pitkiksi ja istuin kevyessä istunnassa Nupun hölkätessä loppuraveja. Motivaatio ratsun työstöön oli nolla. Loppukäynnit mentiin maneesissa. Itselläni meni parikymmentä minuuttia toipua keljutuksistani. Näemmä satula häiritsi henkistä tasapainoani näin paljon että siksi sössin tämän tunnin. Tuskin Nuppu olisi edes kiellellyt noin paljon jos en olisi ekaa kieltoa päästänyt niin löperösti tulemaan. Tunnin jälkeen pohdin että olisi vain sittenkin pitänyt mennä ilman satulaa silläkin riskillä etten olisi päässyt hyppäämään mitään enkä olisi laukassa pysynyt kyydissä. Enpähän olisi nössöillyt. Open kanssa ei satulasta edes puhuttu.

Ongelmia:
väärät laukat esteiden jälkeen
hypyt vasemmasta reunasta
omat motivaatio-ongelmat
kiellot
hankala laukka istua

Parannusta:
kisoissa pudonnut vitonen meni ihan tyylikkäästi
pysyin kyydissä

keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Koulutunnilla ravipuomeja

Keskiviikkona tuppasin itseni taas tallille. Kuudenneksi tunnille, Harmonialla. Hepo oli pääosin mukavan lupsakka hoitaessa paitsi muutaman kerran tarjosi hampaita. Satulan laitollekin vähän kiukutteli.

Ratsastaessa yritin keskittyä jalkoihini sekä tasaiseen tuntumaan. Nyt yritin alkutunnista pitää tuntuman napakampana kuin yleensä. Opelta ei hirmuisesti kommenttia tänään tullut eikä haitannut. Volteilla Hoo meinasi tuttuun tapaansa liirata lapa edellä ulos ja sitä yritin vahtia. Liikkui ihan ok eteen muttei erityisen reippaasti.

Tämä yritti kai olla puomitunti. Toisessa päässä oli 4 ravipuomia suht pitkillä väleillä. Alkuun saatiin pelkkiä kehuja vaikken omasta mielestäni tehnyt juuri mitään. Toiseen suuntaan tuli enemmän sanomista puolipidätteiden puutteesta alkuun ja ponnistuspaikoista. Mutta jos katseeni on tehtävän yli niin enhän mitenkään näe tähdätä puomeille. Vähän kopisteltiin oikeassa kierroksessa.

Muualla yritin taivutella ja huolehtia ulko-ohjasta. Piti tehdä pääty-ympyrä harjoitusravissa. Unohdin sen harjoitusistunnan täysin ja kevensin. Toiseen suuntaan tuli sanomista mutta koska ratsu ei tuntunut kovin hyvältä niin edelleen pääosin kevensin. Ei ollut sellainen päivä, jolloin on hyvä "harjoitella satulassa istumista".

Laukat tehtiin yksi kerrallaan. Odotettiin osastossa paikallaan. Pysähdyksestä raviin, laukka, keskiympyrä ja raville. Tein tämän lisäksi ravipätkälle siirtymiä seis ja raville. Nyt osasin olla tarpeeksi napakka ja hepo herkistyi kuulolle. Laukatkin nousi oikein. Tosin vasemmassa perä liirasi taas sisään. Huomasin ihan itse. Kiva oli kerrankin valmistella laukat tarpeeksi rauhassa niin muistin pitää ohjastuntuman kunnollisena. Laukassa ajatuksena oli mennä reippaasti ja kevyellä keulalla.

Muutamia pieniä pyöristymisiä kesken tunnin saatiin. Taikasana oli jälleen kerran ulko-ohja. Kuvittelen aina että se on kunnolla kädessä mutta ei se ole. Ja sitten hepo pitää oikeasti saada liikkeelle ja astumaan sisätakanen kunnolla alle. Eikä tule aina ihan ensimmäisestä pienestä pyynnöstä. Oltaisiin kaivattu 55 minuutin alkuverkat.

Loppuverkassa hepo oli taas jo suht kiva. Aiempi olo ettei se ole avuilla (okei, vähän liioteltua) haihtui. Pyöristyi taas mutta nyt meinasi mennä jo möyrimiseksi turpa matalalla.

Tunnin jälkeen syöttelin ja kehotus oli laittaa kypärä päähän ja hypätä kyytiin. Hepo oli kuitenkin selänhuuhtelustani sen verran märkä etten viitsinyt. Mutta tällä tunnilla heräsi polte maastolenkille.

Ongelmia:
alkuun oli taas jäykkä

Parannusta:
laukat nousi oikein
lopuksi oli parempi kuin maanantaina
en turhautunut liiallisiin vaatimuksiin
ei kiihdytellyt ravipuomeilla

maanantai 9. kesäkuuta 2014

Kehuttavana estetunnilla

Maanantaina jatkoin koulutunnin jälkeen siis esteille suoraan. Ratsuvaihtoehdot oli Roze ja Tytsy, toivoin Tytsyä ja sen myös sain. Tamma oli hommissa jo kahdella aiemmallakin tunnilla, joten varustuksen kanssa ei ollut ongelmia. Harmoniallekin löytyi purkaja.

Jätin kannukset matkasta enkä ottanut raippaakaan. Turvaliivikin jäi puolivahingossa kentän laidalle koko tunniksi. Tytsy tuntui hauskan pieneltä ja juuri sopivan kapoiselta että sain pohkeet kivasti kiinni kylkiin. Alkuverkka alotettiin taas pitkin ohjin. Ravissa vaan vauhti tuppasi kiihtymään kierros kierrokselta. Vaan sitten otettiinkin virkistävästi ohjat käteen ja vähän työskenneltiin. Ravissa voltteja kulmiin, laukassa myöhemmin sama juttu. Tytsy painoi tosi törkeästi kumpaankin suuntaan sisäpohjetta vasten. Ja kun ei siitä toennut niin ohje oli laittaa kannukset takaisin jalkaan.

Sain nyt jalkojeni asennosta jopa kehuja! Kommentti oli ettei mitään ongelmaa laittaa kannuksia kun jalat pysyy noin hyvin paikallaan. Ja että menisi hyvin jopa ponikannuksiani pidemmätkin. Onko se sitten opesta vai hevosesta kiinni? Ponikannukset kuitenkin ajoivat asiansa ja sisäpohkeen päälle kaatuminen lakkasi tai ainakin väheni huomattavasti.

Tänään alotettiin hypyt jumpalla. Innarivälein pysty, okseri ja pysty. Ja kuulemma lyhyet välit eli varsinkin Tytsyn kanssa ei saanut kaahottaa. Kivasti hepo kuunteli pidätteet (vaikka hitusen protestoi). Ekalla yrityksellä tipahti raville juuri ennen mutta mentiin silti. Ja kivasti malttoi asetella jalkansa väliin. Toinen kerta oli jo sangen hyvä. Opekin kehui miten näyttää helpolta.

Päivän toinen tehtävä oli etukäteen vähän pelottava. 3 estettä mutta eivät linjalla vaan keskimmäinen oli esteen verran sisempänä. Väleihin tuli 2 laukkaa. Ekalla yrityksellä otettiin vikalle kielto. Toisella kerralla tyylillä yli ja vaihdotkin tuli. Ne meni kyllä ihan Tytsyn ansioksi. Sitten hypättiin tynnyrit perään, mukisematta yli.

Taidettiin tulla hyppy vielä portin yli (isolla loikalla) ennen kuin hypättiin rataa. Muut parkkikselle odottamaan ja mentiin kaksi kierrosta. Muutama väärä laukka meille tuli mutta viimeviikon tapaisia kääntämisongelmia ei ollut. Tokalla kierroksella esteet vähän nousi. Portti oli ainoa jännittävän iso. Harjasta kiinni ja yli. Plussaa siitä että tänään meidän ponnistuspaikatkin oli aika tolkkuja.

Lopuksi hypättiin portti vielä kerran. Meni hyvin ja se riitti. Opelta tuli semmosia kehuja että meinasi ruveta jo leijuttamaan. Ei ole Tytsy kuulemma koskaan aiemmin mennyt tunnilla noin hienosti. Näytti siltä että tiedän mitä olen tekemässä. Pidätin kun piti ja sitten myötäsin. Eikä ryysäillyt tehtävien jälkeenkään. Itestä hienointa oli että nyt ekaa kertaa pääsin oikeasti säätelemään Tytsyn laukkaa ilman että pudotti raville. Mainio tapaus!

Loppuverkat mentiin kentällä eikä lähdetty enää maastoon. Tunnin jälkeen mutinoin että Tytsy on käsitellessä vähän kurja kun kuskaa perässään jos päättää lähteä ruoholle. Tänään onneksi osoitti tämänkin vääräksi ja oli oikein nätisti. Myös tarhaan päästäminen sujui tällä kertaa kiltisti odottaen että saan narun irti. Tosin heinäkasakin oli ihan turvan juuressa. Tunnin jälkeen vielä muut ryhmäläiset kehuivat meidän menoa ja kommentoivat että mun pitää lähteä Tytsyllä kisoihin :D Tämä oli niitä kaipaamiani hyvän mielen tunteja!

Ongelmia:
yksi kielto
muutamia vääriä laukkoja

Parannusta:
kielto ei jäänyt harmittamaan
tosi helposti hyppäsi
kuunteli pidätteet ja laukka oli säädeltävissä
käyttäytyi tolkusti myös taluttaessa

Tuntikaveri ja Anni videoivat meidän menoa:

Hoo takaisin hommissa

Viikko alkoi kivasti sillä Harmonia oli saanut kengät takaisin ja edellisviikon alustavan kuntokuurin jälkeen palasi nyt hommiin. Tuplatunnilla ei heppaa kiusattu vaan menin sillä vain koulutunnin. Mielellään lähti tarhasta hommiin ja hoitaessa oli muuten asiallisesti mutta kun meinasi jälleen kerran väistää ylitseni enkä siirtynyt tamman mielestä tarpeeksi ripeästi pois alta niin siitä suuttui ja protestoi potkaisemalla ilmaan. Minä yritin komentaa. Nyt tiesin jo että jos olisin väistänyt niin tuskin olisi kiukkuillut. Mutta enhän voi antaa hepan pompotella itseäni. Satulallekin yritti äkäillä alkuun.

Maanantaina uhkasi ukkosta koko illaksi. Onneksi ukkosta ei tullut mutta heti tunnin alkuun vähän isompi vesisade. Onneksi otin takin mukaan ja takki hoiti hommansa hienosti pitäen minut kuivana. Housut kyllä kastui.

Hepo oli vähän veltto. Koko tunnin kaikki siirtymät oli vähän valuvia sekä alas että ylöspäin. Eikä raipasta juuri reipastunut. Yritin taivuttaa mutta ratsu oli välipalaksi tainnut nauttia seipäitä. Vasemmassa oli edelleen aika pahasti kiinni enkä saanut irrotettua. Yritin sitten keskittyä tasaiseen tuntumaan kummallakin ohjalla ja pyytämään eteen sekä pitämään pohkeet kiinni. Tämän päivän hankalin juttu oli open vaatimus pitää alapohje kiinni. Ei se vain taivu ilman liimaa sinne ratsun kylkeen. Ehkä se Hoo on sittenkin vähän turhan muhku mulle muodoiltaan.

Paljon tuli sanomista että kannukseni naputtaa jatkuvasti kylkiin. Tätä en ihan usko ilman todistusaineistoa, pitänee hankkia. Ponikannukseni on säädetty ihan alas, joten ilman kantapään nostoa (jota kyllä valitettavasti tapahtuu) kannus tuskin edes ylettyy ratsuun. Varsinkin kun pohkeeni leijailevat irti. Varpaita pitäisi kuulemma kääntää enemmän eteenpäin. Siihenkin jalkani taipuvat muka huonosti.

Tunnin piti olla kevyt mutta päädyttiin alkutunnin tehokkaan volttailun jälkeen tekemään siirtymiä. Meille muutama ja täsmällinen olisi ehkä ajanut homman paremmin. Nyt tuli niin paljon mietittävää että meinasin jatkuvasti tipahtaa kärryiltä että missäs askellajissa pitikään olla.

Aluksi mentiin harjotusravia (myöhemmin nostin jalustimet ylös). Joka sivulle 3 askeleen käyntiinsiirtymä. Sitten lisättiin pitkille sivuille näiden lisäksi vielä pysähdykset. Me valuttiin edelleen. Sitten pitkät sivut laukassa, lyhyet harjoitusravissa. Ja joka sivulle 3 askeleen käyntisiirtymä. Tässä vaiheessa välimuisti rupesi jo piiputtamaan enkä ehtinyt valmistella tehtäviä tarpeeksi. Ensin vasen kierros. Vähän liikaa vetämistä ja raviaskelia laukkasiirtymissä. Laukat kuitenkin nousi koko tunnin vissiin 1 vai 2 poikkeusta lukuunottamatta oikein!

Oikeassa kierroksessa ruvettiin Hoon kanssa saamaan juonesta kiinni. Vähemmän vetoa, rennompi istunta. Itellä oli vain semmonen olo että meiltä vaaditaan vähän liikaa ja jäykistyin paineista. Kun sain ratsastettua rennommalla mielellä niin ehdin valmistella ja siirtymät parani. Vaan edelleen olisin kaivannut itselleni lisää ajatusta mukaan.

Loppuraveissa kun lähdin keventämään niin hepo keveni edestä, tuntuma ilmavoitui ja ratsu pyöristyi. Liikaa on taas yritetty värkätä ja pingottaa kun Hoon kanssa tarvitsisi ratsastaa rennonletkeästi.

Loppukäynnit käytiin suht pikaisesti maastossa. Malttoi jopa eikä ollut edessä menevän hännässä.

Ongelmia:
kuski jännittyi liikaa
ratsu jäykkä
siirtymät löysiä

Parannusta:
laukat nousi lähes oikein
lopuraveissa löytyi rentous

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Kevätjamboreet

Sunnuntaina oli odotettu jamboreepäivä Uotilassa. Lähes vuoden (kahden kauden) treenien jälkeen olin vihdoinkin paikalla estekisojen aikaan. Ja mikä mainiota niin samana päivänä oli luvassa ensin koulu- sitten estekisat. Eikä ratsuvalintaa tarvinnut hirveästi pohtia. Flika oli piikitetty niin jäljelle jäi Fossi. Kolmas kutkuttanut vaihtoehto Arttu oli ep.

Luokkavalinnat oli kombeja. Toinen mahdollisuus oli KN ja 60/70 cm. Mutta päädyin menemään he B:0:n ja 80 cm. Koulupuolta jännäsin vähän että miten Fossi keskittyy vaan tuijottelemaan yleisöä. Onneksi olin väärässä.

Olin Fossille päivän keskimmäinen kuski. Ensin verkka maneesissa, sitten pihalle kävelemään, koulurata, jalustimien säätö ja esteet heti putkeen. 4 verkkahyppyä alle.

Kiva oli nähdä ensin Fossin suoritus toisella kuskilla ja huomata että hepohan on ihan tolkku. Meillä kouluverkassa haastavinta oli pysähdykset. Sekunnin jälkeen rupesi nyppimään päällään. Nämäkin oli harkkakisat eli suojat ja apuohjat oli sallittuja. Mentiin silti ihan kisasääntöjen mukaan. Verkan menin pääosin ilman raippaa. Mutta koska pysähdyksistä ja käynnistä liikkeellelähtö/ravi oli niin nahkeita niin hetken verkkasin myös raipan kanssa. Yritin taivutella ja tehdä paljon siirtymiä. Hidastaminen istunnalla ilman ohjista vetämistä oli myös hetkittäin hankalaa. Ja laukan jälkeen oli vähän täpinöissään.

Kentälle päästiin talutuksessa kun heppaa ei napannut. Siellä oli kuitenkin ihan ok. Tuomaripöytää kavahti oikeassa kierroksessa. Onneksi oli aikaa pyöriä siitä tarpeeksi monta kertaa ohi ennen lähtömerkkiä. Neljäs ohitus sujui jo ilman ristiaskelia.

Koulurata oli yllättävänkin tasainen. Vähän mutkiteltiin mutta hepo ei kaahannut ja saatiin tehtävät tehtyä. Keskiravit ei oikein irronneet enkä uskaltanut usuttaa kun pelkäsin laukkarikkoja. Keskilaukat lähti paremmin. Kolmikaarinen oli yllättävän hyvä ja poikitti vähemmän kuin verkassa. Keskikäynti tuntui pahalta hyytymiseltä muttei onneksi videolta näytä siltä. Mitä nyt ennen laukannostoa meinasi jumia kokonaan ja taisin sitten maiskauttaakin (hups, onneksi tuomari ei kuullut). Laukat nousi vähän turhan singahtaen. Ei onneksi pahimmasta päästä. Peruutuksesta tuli radan huonoin numero (5). Ei yllätä. Ei seissyt tasan ja liikkeellelähdössä pomppasi laukalle vaikka piti ravata. Laukkaa tuli useampikin singahdus. Sitten tuli oma moka. Olin opetellut toisen laukannoston kulmaan. Vaikka oikeasti se oli vasta B:n jälkeen. Melko kulman jälkeen jäätiin laukkaan eli vähän ennen aikojamme. Tästä ei kyllä rokotettu. Parhaat pisteet tuli jälkimmäisestä laukkavoltista (7). Lopputervehdykseen mentiin pienellä kiemuralla.

Olihan Fossilla tuhannesti helpompaa ratsastaa koulurata kuin Flikalla. 59,400 %, ihan kelpo. Ja ihan hyvä luokkavalinta.

Koulurata:




Ratapiirros.

Sitten jalustimet 4 reikää lyhemmiksi ja hyppelemään. Ristikko kahdesti vasemmassa kierroksessa. Pudotettiin ekalla. Sitten ykköskakkoslinja oikeassa laukassa. Annoin sujua ja mentiin viidellä. Yllättäen päästiin myötälaukassa kakkoselta alas. Ennen alotusta tein taas siirtymiä sillä hepo ei ihan malttanut kuunnella. Vääriä laukkoja ja lapa edellä ulos luisumista. Kevyemmässä istunnassa hepo toimi paremmin.

Eka linja meni ihan ok. Kakkosen jälkeen oltiin väärässä laukassa kuten arvasin jo etukäteen. Jarrutusmatka raviin oli aika pitkä. Korjasin laukan mutta hiivatti kun nosti edelleen väärän. Sitten ei ollut enää aikaa tehdä uusia korjausliikkeitä. Kolmonen mentiin puhtaasti yli totaalisen väärällä laukanvaihdolla väärästä väärään. Ja korjausyrityksistäni huolimatta väärä myös pysyi. Hoh! Nelonen kopsahti ja kuulin kun puomi putosi. Ajattelin että se siitä nollasta sitten. Enkä jaksanut varmistella vitoselle, jonka olin nähnyt riskiksi. Ties kuinka moni pudotti vitosen. Mekin ajauduttiin juureen ja hypättiin yläpuomi enemmän läpi kuin yli. Yksi askel pois ois ollut parempi ratkaisu. Väärät laukat pysyivät mutta nyt annoin vain mennä. Isohko hyppy kutosesta yli ja 4 laukan väli meinasi käydä jo vähän ahtaaksi. Seiskakin kuitenkin puhtaasti. Arvostelu oli A.2.0, eli esteet loppuivat siihen. Maalilinjan jälkeen huomasin että nelosesta putosikin keskimmäinen puomi. Eli selvittiin yhdellä pudotuksella. Vähän turhaan jätin vitosen varmistelut siis tekemättä.

Mutta kiva oli hypätä, hepo kuunteli myötälaukkoja lukuunottamatta ja kääntyikin suht hyvin. Estekorkeus ei tuntunut pätkän vertaa pahalta enkä ehtinyt edes jännittää.

Esteet:


Kaikki kolmisenkymmentä kisaajaa palkittiin samana luokkana. Koulussa oltiin yhdeksänsiä, esteillä 22. Yhteissijaa ei kerrottu. Ja vasta tässä vaiheessa kuulin huiman hyvistä palkinnoista. Sijoittuneet saivat ratsastustunnit. Onneksi kaikki kisaajat palkittiin karkeilla. Kiva oli saada minipussi ja karkkiaski. Ja ehdottoman kiva oli tällaiset kombikisat. Vähän jo kenttäkisojen suuntaan :)

torstai 5. kesäkuuta 2014

Reipasta menoa Fossilla

Torstaina kevätkauden tokavikalla viikkotunnilla sain ratsukseni Fossin, josta haaveilinkin. Sunnuntaina ois kisat tiedossa. Fossi oli aiemmin juossut jo yhden tunnin. Ehkä siksi meidän altajuoksut oli tänään entistä maltillisempia. Yhden kierroksen aikana sain homman haltuun kun alkuverkat alkoi käynnin jälkeen viipotusravissa. Loppuverkassa sama juttu ja ope naureskeli montelähdöstä.

Alkuverkat mentiin hyvin itsenäisesti. 4 ratsukkoa, +26 astetta. Estepuoli pölisi jonkin verran. Kommentit oli lähinnä että hyvännäköinen laukka ja onko raskas edestä. Tänään ei laukannostot olleet ihan niin sinkoavia kuin aiemmin. Edelleen tosin pyrähtäviä. Ja kuten joskus muinoin huomasin niin kevyessä istunnassa meno oli helpompaa. Vaan hepo herkästi painui edestä matalaksi vaikkei painanutkaan ohjille.

Alkuun tultiin kahta pientä pystyä linjalla. Oikeassa kierroksessa 100 % väärä laukka jälkimmäisen esteen jälkeen. Sain lopulta kuitenkin välissä pysymään myötäisenä.

Hypättiin n. 6 esteen radanpätkiä. Ensin linjoja, sitten vähän enemmän kaarroksia ja lopuksi tiukkaa kääntöä. Esteet oli aika maltillisen kokoisia. Joka kierroksen jälkeen pohdin että pitäisi laukata enemmän. Fossi ei suoranaisesti painanut kädelle mutta pääosin en saanut keulaa tarpeeksi kevyeksi enkä päässyt päästämään tarpeeksi hyvissä ajoin ennen estettä. Ja tästä seurasi lähes varma pudotus joka kerta. Eli aika paljon keilattiin. Hienosti hepo kapusi esteet myös aika juuresta. Ponnistuspaikkojen kanssa oli taas säätöä. Nyt hypin pari hyppyä ennen hevosta ja kertaalleen kävin aika korkealla ilmassa. Onneksi Fossi ei käyttänyt tilaisuutta hyödykseen hankkiutua kuskista eroon.

Tänäänkin kaikki erikoisemmatkin esteet meni mukisematta yli. Enempi ongelmia kääntymisessä ja kavioiden nostamisessa. Tiet oli välillä hieman eksoottisia varsinkin tiukemmilla kurveilla. Mutta osuttiin esteille. Jostain syystä varsinkin kentän takakulma ja muutenkin oikealle kääntyminen on hankalaa. Mahdan istua paino vinossa. Kovin huikeaa suoritusta en meille kisoihin povaa. Nyt ei olla edes ajateltu aikaratsastusta. Vaikka loppua kohti meno salakavalasti kiihtyikin.

Opelta ei muuten enää tule niin paljon kommenttia istuntaani vaikka olen aika varma ettei se ole juuri parantunut. Liiallisesta etukenotuksesta tulee kommenttia mutta jaloista ja myötäämisestä ei.

Loppuraveissa jarrut toimi jo superhyvin ja tosiaan reippaan lähdön jälkeen hepo oli aika rennonletkeä. Yritin välillä ajatella keulaa ylemmäs muttei tainnut juuri nousta. Kouluradan asioita en edes miettinyt. Lähinnä murehdin sitä miten hepo intoutuu tuijottamaan jotain ja kuuroutuu täysin avuille.

Ongelmia:
keilattiin paljon
käännökset valui lapa edellä ulos

Parannusta:
kaikesta mukisematta yli
jarrut toimi taas aiempaa paremmin

maanantai 2. kesäkuuta 2014

Tytsyllä yllättävän tyylikkäästi esteillä

Maanantaina oli luvassa esteitä Tytsyllä. Meni paljon paremmin kuin arvelin. Olen nähnyt Tytsyn loikkivan herkästi vähän mistä sattuu ja aika reippaasti.

©Krista

Päivän eka raviloikka oli kummallisin. Ponkaisi vasta esteen päältä hyppyyn ja samalla taidettiin keilata kaikki alas. Alkuun vähän kiihdytteli mutta tosi tolkusti loikki.

©Krista
©Krista
Aika vähän tuli kommentteja. Hankalinta oli kääntää esteiden välissä vasempaan. Loppuverkan kommentti oli että sain narut pidettyä käsissä niin ei hyppinyt mistä sattuu. Muut tuntilaiset kehui menoa. Itellä jäi vaihtumattomat laukat hitusen kaihertamaan, niitä en saanut korjattua. Ja ei-toivotuista ravilähestymisistä tuli noottia. Minä kun oon oppinut siihen että askellajista viis kunhan mennään yli ja turhat voltit on pahasta. Ope kaipasi laukassa pysymistä.

Ainakin kasikymppisiä oli osa.


©Krista

©Krista

©Krista


Pikkusen laidasta yli.
©Krista
Ongelmia:
pudoteltiin välillä raville ennen estettä
ainakin jotain putosi
laukat ei vaihtuneet toivotusti
vasemmalle kääntäminen

Parannusta:
ponnistuspaikat oli paljon paremmat kuin odotin
kaikesta helposti yli

Meidän menoa: