perjantai 23. maaliskuuta 2018

Länkkää kolmioissa Eddiellä

Perjantaina menin työporukan mukana länkkätunnille. Muut olivat huomattavasti harjaantuneempia länkässä, joten vähän hirvitti miten pärjään mukana. Ratsukseni sain taas aiemmilta kerroilta tutun Eddien. Hoitaessa oli lupsakka itsensä. Satulointi ja jalustimien säätö ei edelleenkään onnistuneet itse. Ratsukoita tunnilla oli 4.

Hommat aloitettiin taas pysähdyksillä. Alkutunnista toimi hetkittäin hyvin, välillä taas ei tapahtunut mitään. Enkä tajunnut mitä tein erilailla. Osa pyynnöistäni oli kyllä sellaista empimistä että hevosen oli hankala totella kun kuskikaan ei tiennyt mitä tahtoo. Peruutukset menivät välillä vinoon ja pahimmillaan kääntyi eri kuvioiksi. Oikea jalkani kuulemma puristi liikaa. Testailu paljasti että puristus oli jossain pohjetta ylempänä. Koko jalan irroittamalla meni paremmin suoraan. Alkutunnista hummalla oli vähän kiimakiukkua.

Ensimmäisenä tehtävänä ruvettiin tulemaan jogissa puomeista tehtyihin pikkukolmioihin. Sinne piti pysähtyä kolistelematta, pyörähdellä jotenkin ympäri ja poistua. Myöhemmin tarkennettiin että suorana ja suoraan pois. Itselleni oli alkuun vaikeaa kun olin unohtanut länkän kääntöavut. Yllättävän hyvin tehtiin siihen nähden etten yhtään muistanut pitääkö jalka pitää kiinni vai ei. Tosin turhautti kun harjoittelin väärin ja epämääräisesti. Myöhemmin sain ohjeet kyseltyä opelta. Pohje pidetään kiinni niin kauan kun käännytään.

Sitten tultiin jogissa kolmikaarista puomihässäköiden yli. Puomit siis kolmiossa ja perään irtopuomi. Eli puomi, puomien kulma (eteenpäin) ja taas puomi. Keskimmäinen kasa tietysti toisessa suunnassa yli. Ope arveli että minulla tulee ongelmia tässä sillä hevosta ei ratsasteta puomeista yli eikä samalla tavoin tuoda puomeille kuin enkkutyylissä. Varmasti hääräsinkin omianki ja varmistelin liikaa. Ohjauksessa oli välillä klapia ja humma kiihdytteli omiaan. Ohjat olivat taas välillä liian pitkinä ja välillä liian tiukalla. Jossain vaiheessa ennen laukkoja sain mennä yhdellä kädellä. Katseesta ja käden paikasta taisi tulla sanomista.

Laukassa mentiin kaksi kerrallaan ympyrällä reunimmaisten puomihärveleiden yli. Alkuun en meinannut saada laukkaa nousemaan. Sitten muutama pudotus ja taas vähän liikaa vauhtia. Parani se sitten. Osuttiin lopulta puomeillekin. Vähän kyllä vietti kavereita kohti.

Vasta lopuksi sain lantioni taas käännettyä siten, että löytyi jarrut ja pykäliä jogiin.

Tänään oli selvästi aiempaa vaikeammat tehtävät. Tarvitsisin selvästi joka kerta alkuun nopean pikakertauksen lähes kaikesta. Huonosti tehdyt kotiläksyt siis. Hetkittäin tuntui inhottavan hankalalta ja olisin kaivannut täsmällisempää opetusta. Itsekseni haahuilu ei parantanut asiaa kun olin valmiiksi kuutamolla. Pelkkä kuvioiden hölköttely ilman puomeja olisi tässä vaiheessa ihan riittävän vaikeaa.

Ongelmia:
meinasin liukastua pihalla kolmesti
tammalla oli kiimakiukkua
meni mielestäni huonommin kuin viimeksi
mielestäni samat avut välillä toimivat ja välillä eivät
pari kertaa ohjaus meni rikki ja tamma päätti suunnan
olisin välillä kaivannut paljon täsmällisempää opetusta
muutaman kerran turhautti

Parannusta:
tamma osasi yhä hommat
loppuraveissa sain lantion paremmin pystyyn ja tamman vihdoin odottamaan

torstai 22. maaliskuuta 2018

Lonkat auki, pakarat rennoiksi ja napa taakse

Torstaina pääsin taas Assilla koulutunnille. Tämä oli nyt viimeinen kerta ennen Assin muuttoa eli samalla toistaiseksi viimeinen kerta Tiinan silmien alla. Surullista.

Kevät oli edennyt sen verran että aurinko paistoi tallille mennessä sekä vielä maneesiinkin mennessä. Maneesista poistuessa oli sitten tavalliseen tapaan pimeää. Pihalla oli niukasti pakkasella ja satoi vaihdellen lunta.

Alkuverkassa Assi oli hyvä mutta kartteli maneesin ovetonta etukulmaa ja yritti kertaalleen poistua paikalta. Muuta liikennettä oli jonkin verran mutta mahduttiin tekemään haluamani kuviot.

Kun aloitettiin hommat niin käynnissä Assi oli taas tuskaisen hidas. Kuskilta vaadittiin nopeaa jalkojenkäyttöä. Itsekseni olisin varmasti turhautunut ja jättänyt käyntityön lyhyeksi mutta open avulla meno lopulta parani ja ratsun jalkatyö virkistyi.

Tällä kertaa tehtiin ihan yllättävän paljon ns. temppuja. Väistöä käynnissä ja ravissa. Ympyrän kaaren viimeinen neljännes uralle. Ravissa oli mukavampaa kun eteneminen oli luontaisesti vähän parempaa. Vaadin ehkä alkuun vähän epämääräisesti. Kun rupesin ajattelemaan täsmällisemmin sivulle niin väistötkin paranivat. Onneksi otettiin väistöistäkin pikkumaistiaiset viimeksi itsenäisesti.

Tehtiin myös avoja. Ympyrän venytetyllä ns. pitkällä sivulla väistön perään jos oikein muistan. Oli aika kankeaa mutta ehkä siitä tunnisti mitä yritettiin tehdä. Varmasti ainakin Assille hyödyllistä.

Laukassa tehtiin voltteja oven kohdalle. Muutamat pudotukset tuli. Mentiin myös uran sisällä suoraan ja suoristettiin. Yhä haastavaa. Lävistäjän kautta vaihdettiin vastalaukkaan. Tulikohan siinäkin yksi pudotus mutta nosti vastalaukan pyynnöstä takaisin. Olikohan jälkimmäiseen suuntaan kun rupesin kuulemma kamalasti yliratsastamaan vastalaukkakaarteita. Tuntui ettei toiseen ohjaan ole yhtään tuntumaa. Vähemmällä ähertämisellä toimi tosiaan paremmin mutta ajatuksena tuntui väärältä. Meni hetki ennen kuin uskalsin uskoa ja kokeilla.

Juuri kun Assi lopuksi rupesi tulemaan hyväksi niin lopetettiin. Tänään ei siis tullut niitä timanttisia wow-elämyksiä loppuun.

Juttelin loppuun että tätä tarvittaisiin vaan lisää. Openkin ohje oli että kolmesti viikossa pitäisi hevosta suoristaa ja ratsastaa selkää ylös. Jotenkin noin.

Ongelmia:
kuskin asentoa viilattiin taas
käynti oli alkuun hidasta
yliratsastin vastalaukkaa

Parannusta:
laukat nousivat siististi

sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Järvimaasto

Sunnuntaina lähdettiin Hempan ja tallikaverin kanssa suunnitellusti iltapäivästä Mourunginjärvelle. Keli oli pari astetta plussalla mutta oli yhä kovin talvista. Laitoin Hempalle taas sen oman satulan. Jostain kumman syystä satulavyö tuntui kuitenkin kutistuneen yöllä enkä meinannut saada vyötä kiinni. Vasta ravailujen jälkeen sain kiristettyä lisää ja silti oli yhden löysemmällä kuin yleensä.

Lähdettiin Pikkaralantietä Tiitonsaaren suuntaan. Keli oli aika tuulinen mutta Hemppa tuntui silti olevan alkumatkasta ihan omissa ajatuksissaan. Autoja meni liuta ohi mutta ratsut eivät välittäneet. Otettiin tiellä lopuksi myös muutamat ravipätkät. Ihan puhtaasti liikkui. Innokkaana.

Moottorikelkkakukkulan päältä lähti polku oikealle. En olisi löytänyt oikeaa ilman paikallisopasta. Oli se joskus aurattu mutta nyt oli aika luminen. Mentiin siis käyntiä. Sen verran pitkään että tuli vähän viileä. Lopulta päästiin isommalle väylälle, joka kyllä sekin oli aika luminen. Mutta siinä pääsi ravaamaan.

Järvi ohitettiin sivulta uimarannan kohdalta. Jatkettiin polkuja kohti laavua. Alkumatka ravia, sitten käyntiä. Vieressä suhisi hiihtäjiä. Ja Hemppa vietti kovasti niitä kohti alavaa suomaastoa kohti. Yksi säikky tuli lähelle yllättäen päässeestä hiihtäjästä. Hemppa loikkasi siitä poispäin hankeen ja kaveri seurasi esimerkkiä. Eivät sen pidemmälle päässeet ja kuskit olivat tukevasti kyydissä.

Käytiin lopulta laavulla asti. Loppumatkan mentiin lähinnä kelkkauraa ja käyntiä. Laavulta ei näyttänyt lähtevän isompia teitä, joten päädyttiin kääntymään takaisin. Palattiin tallille Mourungintien kautta ja laidassa pääsi ottamaan muutaman laukkapätkän. Ei päästelty lujaa vaan huiput oli maltilliset 23 km/h.

Vasta loppumatkasta muistin taas ruveta keskittymään ratsun maastomuotoon ja rupesin ratsastamaan nenää alas. Ei Hemppa ihan mukisematta suostunut mutta tasoittui kuitenkin lopulta paremmaksi (pyöreämmäksi). Loppuun kierrettiin vielä peltolenkki ruunalauman puolelta pihaan.

Ongelmia:
Hempalta tuli välissä löysiäkin läjiä
säikky hiihtäjästä
vähän tuijotteli Mourungintien tummempia läiskiä
lunta oli välillä tarpeettoman paljon

Parannusta:
kiva käydä uusia reittejä

lauantai 17. maaliskuuta 2018

Kisat nykien sekä menestyksellä

Lauantaina Aaltokankaalla oli iltakisat. Luokat oli kuitenkin ripoteltu vähän hassuun järjestykseen. Ensin helppo C, raviohjelma väliin ja KN vasta sen perään. Kisat alkoivat 14.45 ja tähdättiin kahdeksi paikalle. Minä kuskiksi, Masa ja Hemppa kyytiin. Hempan häntä ja takaset olivat eilisestä pesusta huolimatta taas kakkaisia. Onneksi show shine oli tehnyt hännästä helpon selvittää. Harjaan sykeröt. Onneksi tajusin lyhentää sen eilen.

©Roosa


Ruunat lastautuivat ja matkustivat rauhassa. Hemppa oli kisapaikalla vielä hetken yksin kärryssä kun Masa jo lähti hommiin. Nätisti oli. Tosin häntä kakkautui taas lisää. Pakkasta oli n. -9°C. Maneesissa -3°C. Ekassa luokassa oli 15 kisaajaa ja oma lähtönumero 10.

©Roosa


Lopulta en pihalla ehtinyt kävellä eikä Hemppakaan juuri. Maneesiin vaan. Alkuun humma vähän arasteli katsomoa mutta tasoittui. Verkassa sai olla 5 ratsukkoa. Molemmissa verkoissa tallinpitäjän piti välillä hätistellä ylimääräisiä ulos.

Lohikäärme.
©Roosa


Tallikaveri toimi verkassa koutsina kuten toivoinkin. Olisin taas tyytynyt velttoon hölkyttelyyn mutta onneksi vaadittiin lisää. Verkka rupesi sujumaan ihan hyvin mutta ehkä oli virhe kävellä pitkin ohjin hetki ennen omaa vuoroa. Siinä homma lössähti enkä saanut aktiivisuutta takaisin.

EB:n radalla Hemppa kyllä eteni mutta viimekertaiseen tapaan nyki ohjia. Itseltäni tuli muutama huolimattomuusvirhe. Kuten se, että alkutervehdys meni pisteestä pitkäksi. Tuomarireuna oli Hempalle jännä ja kesken laukkaympyrän sitten säikähti jotain ja loikkasi sivulle. Samalla laukka vaihtui vääräksi. Lähdin korjaamaan ravin kautta mutta olikohan vasta kolmas nosto, joka toi myötälaukan takaisin. Sitten olisi taas pitänyt olla jo ravissa. Toiseen suuntaan vain satuin unohtamaan että heti ympyrän jälkeen tulee ravi ja taas meni siirtymä pitkäksi.



Ei mitään meidän parasta menoamme. Lohduttavaa oli että askeleenpidennyksestä tuli 7. Laukkaympyrästä väärillä laukoilla tuli 4. Alakerrassa kutosta ja kuusipuolta. Prosentteja yhteensä 62,143 ja tällä luokan häntäpäähän. "Tahdikas hevonen. Kuolaintuntuma saisi olla tasaisempi." Olin iloinen että vielä oli toinen rata jäljellä. Meidän porukalle tuli kuitenkin tästä luokasta ruusuke kun Masa hoiti hommansa tyylillä.

Loppukäynnit kävin selästä maastossa. Siellä tuli kylmä. Sitten hepat koppiin välipalalle ja ihmisväki kaikki vaatteet päällä talliin lämmittelemään. Evääksi oli vain karkkia. Ja silti vilutti.

©Roosa


Ennen KN:ää satula uudestaan selkään ja jalkojen ja hännän harjausta. Pihalla taluttaessa Hemppa töräytti vielä kunnon ripulit. Ei voi tuntua kivalta jos maha on tuossa kunnossa.

Maneesissa olin nyt kerrankin ajallani verkassa ja ratsukin valmiiksi käveltynä. Alkuun tuntui huonommalta kuin ekassa verkassa ja hetken päästä tuntui könkkäävän. Tallikaverikin näki sen ja tutki jalat pyynnöstäni. Ei mitään. Kävelin hetken ja kun kokeilin taas ravia, oli liike puhdasta. Mitä kummaa? Olin jo ehtinyt ajatella kaiken keskeyttämisestä ulosvihellykseen. Mutta palattiinkin alkuperäiseen suunnitelmaan. "Enemmän" pyysi tallikaveri ja nyt sitten hetkittäin lennätin Hemppaa verkassa kunnolla. Temponmuutoksia ravissa ja se auttoi. Laukassakin kunnolla eteen. Yritin tehdä lävistäjiä mutta lähes joka kerta joku oli edessä. Lopulta sain ihan yllättävän siistin siirtymän laukasta käyntiin lävistäjän lopuksi. Kerran puolessa vuodessa tulee näin hyvin.

Nyt en sitten antanut pitkiä ohjia ennen omaa vuoroa vaan pysyttiin liikkeessä. Aidoissakin mentiin vain tuomarin ohi käynnissä ja sitten ravattiin. Pelkäsin jo että väsähdän ennen suoritusta.

©Roosa


Alkutervehdys osui nyt kohdilleen. Ensimmäisessä loivassa kiemurassa oli pientä vastustelua ja kulmikkuutta mutta sen jälkeen homma rupesi paranemaan. Hempan aktiivisuus oli todella kivalla tasolla. Keskiravi lähti hyvin ja ratsastin sen loppuun asti. Eikä vastustellut edestä. Seiska! Jälkimmäisellä loivalla kiemuralla ratsu tuntui ihanasti olevan avuilla. Käyntisiirtymä oli aavistuksen ponneton ja tajusin etten muistanut volttailla verkassa ollenkaan vasempaan. Vasen volttikin siis vähän kulmikas. Liian pieni, kommentoi tuomari.

Käynnit tulivat ihanasti istunnalla. Pysähtyi nätisti ja asetteli jalkansa. Pysähdyksestä kasi! Ravi nousi, laukkakin muttei ihan niin aktiivisesti kuin olisi voinut. Lävistäjällä päästiin lähes perille asti ja yritin skarpata ettei ratsu veny pitkäksi. Ravisiirtymässä turpa nousi mutta sain tilanteen heti kulmassa haltuun. Vasen laukka nousi aavistuksen myöhässä. Yritin ratsastaa lävistäjällä samanlaista kootumpaa laukkaa mutta Hemppa pudotti laukan ihan törkeän aikaisin pois. Ajatukseni menivät solmuun ja otin käyntiin vasta lävistäjän lopussa. Laukkalävistäjästä 5 ja käyntisiirtymästä 3. Skarppasin kuitenkin vielä ja loppu meni tyylikkäästi.

Laura kuvasi molemmat ratamme.


Olin vähän ristiriitaisissa tunnelmissa. Rata oli todella paljon parempi kuin ensimmäinen ja olin suoritukseemme tyytyväinen. Mutta laukkalävistäjiä pitää treenata lisää. Olin todella positiivisesti yllättynyt kun sain paperin ja huomasin että sain tavoitteet täytettyä ja tuli yli 62 %. 63,600 ja paperissa oli monta seiskaa, alakerrassakin.

©Roosa

"Voisi kulkea hieman ryhdikkäämpänä ja laukassa hivenen kootumpana. Nyt kuitenkin melko letkeää menoa. Mukava nähdä hymyilevä ratsastaja."

©Roosa


Kävin taas kävelemässä vartin maastossa. Nyt hummalle loimi niskaan ja kuskille toinen takki + toppaliivi. Nyt ratsukin oli vähän hionnut. Ja vaikka kello oli vaikka mitä niin oli yhä valoisaa.

©Roosa


Sitten pakattiin Hemppakin koppiin ja siivottiin piha. Kotiin ei ollut silti vielä asiaa sillä olin kuulemma luokan johdossa. En meinannut uskoa. Päihitimme myös tallinpitäjän kahdella ratsulla (toisella kuulemma tuli väärinratsastus ja toinen oli ekoissa kisoissaan). Ja niin siinä lopulta kävi että 16 ratsukon luokassa veimme pisteen erolla voiton kotiin. Sinivalkoinen ruusuke ja tavarapalkintona essu. Hieno Hemppa!

Viimeistä luokkaa emme jääneet katsomaan vaan lähdimme 20 aikoihin kohti tallia. Muuten meni hyvin mutta tallin pihan liukkaus aiheutti kopin kanssa ongelmia. Myös ilman hevosia. Hevosten poishoito, kärryn palautus ja kotona olin puoli yhdentoista aikaan. Mutta ovat nämä iltakisat silti itselleni mieluisampia. Onneksi ei ollut tämän kylmempää!

Hemppa ei arvosta.
©Roosa

perjantai 16. maaliskuuta 2018

Itsenäinen valmistelutreeni

Perjantaina piti olla Artsipäivä ja olin järkkäillyt paljon päästäkseni mukaan. Vaan lopulta ope oli sairaana ja kouluvalmennus meni taas mönkään. Harmitti aika paljon, varsinkin kun on kisat huomenna. Eipä auta, korvikkeeksi itsenäinen ratsastus kentällä. Omistaja ehdotti Akun satulaa.

Ennen ratsastusta saksin Hempan harjan. Laitoin Akun satulan mutta omaan takamukseeni se ei tuntunut hyvältä. Jalat tuntuivat leijailevan irti hevosesta ja polvien ja hevosen välissä olevan ylimääräistä fylliä. Myöhemmin huomasin reisieni sisäsyrjässä uudet mustelmatkin, lienevät tästä tulleet.

Tein Hempan kanssa ihan peruspyörittelyä. Taivuttelua, temponmuutoksia ja siirtymiä. Välissä oli hyviä pilkahduksia mutta kunnolla hyvää ei tullut. Unohduin sitten vähän hinkuttamaan.

Lopulta ratsastin EB-radan kertaalleen läpi. Hemppa oli vähän turhan menossa eikä meinannut antaa laukkoja takaisin raviin. Päätin käydä välissä vähän päästämässä höyryjä pellolla. Hemppa spurttaili menemään ja sain himmattua kulmiin. Ekan kierroksen jälkeen oli vielä hönkä päällä, joten mentiin toinenkin kierros. Huiput noin 40 km/h. Tämän jälkeen humma sitten oli vähän märkä, hupsis.

Halusin vielä aktiiviset laukannostot, lävistäjät laukassa loppuun asti ja lötsähtämättä laukasta raviin. Ei meinannut tulla hyvää enkä viitsinyt enää jäädä hieromaan. Yksi hyvä riitti lopulta. Loppuraveissa oli ihan hyvä. Ei nykinyt, letkeä ja aktiivinen. Taipuisa.

Taluttelin vielä loppuun ja siivosin samalla kikkareet kentältä. Siinä olikin tekemistä.

Tallissa Hemppa sai vielä hännänpesun. Ei siitä vieläkään ihan hyvä tullut. Yhä tuntui siltä että välissä olisi nauloja. Niin kovia kuivuneet kakkapaakut olivat. Kiilloketta perään ja toivoin parasta. Riemuitsin jälleen kerran Hempan väristä. Kimo sai seuraavaksi isomman pesun. Hemppa ei ehtinyt loimen alla kuivua ihan kuivaksi asti ennen lähtöäni mutta heinää edessä ja lämmin talli. Menihän tässäkin tallireissussa viitisen tuntia.

Ongelmia:
kouluvalmennus peruuntui taas
ratsastettavuus ei ollut ihan priimaa
takapuoleni ei tykännyt Akun satulasta, ratsussa en huomannut eroa

Parannusta:
säästin maneesimaksun ja valkkurahat sekä mahdollisen tappelun radan ylityksestä
oli reipas
ei pukittanut kertaakaan

maanantai 12. maaliskuuta 2018

Linjoja kiihtyen

Maanantaina oli tämän viikon Assipäivä. Maneesi oli kuulemma edellisenä päivänä ollut lätäkkömärkä mutta nyt oli hoidettu hyväksi. Luvassa esteitä ja taas kaksari.

Tänään sain edelliskerralla vihjailemiani linjoja. Myös se kaareva linja kapealle, joka aiemmin tuotti niin suuria vaikeuksia.

Pohjille taas itsenäisesti askellajit läpi, liikkui ihan hyvin eteen. Nyt yritin keskittyä lapojen hallintaan alusta asti. Sitten ohjatusti ravipuomeja kahdeksikolla. Sitten loikittiin yksittäisiä pikkuristikoita kahdeksikolla eri esteistä aloittaen. Kun paikka jäi lähelle niin tänään nostin käsiä. En huomannut.

Suoraa linjaa tultiin ensin kaverin kanssa yhdessä. Meille ekalla kerralla 7, sitten tultiin kuudella. Kun lähti lentoon niin 6 meinasi jäädä ahtaaksi, ope sanoi silti että viiteen ei tarvitse venyä vaan 6 on meille hyvä. Väli taisi olla 21 metriä, kaveri meni pääosin viidellä ja innostuessaan neljällä. Eli Assi oli töpöttäjä.

Kertaalleen tultiin suora linja ja ensimmäinen kaareva perään. Ei oikein tullut valmista ja myötälaukka oli vasta juuri ennen lävistäjäestettä. Matkalle tuli kiemuraa mutta osuttiin myös kapealle.

Ratana tultiin ensin yksittäiset lävistäjäristikot (eka kohti M:ää), sitten suora linja pysty-okseri, kaareva linja ristikko-kapea ja toinen kaareva ristikko-okseri. Tultiinkohan tämä kolmesti. Ekalla oli vähän hapuilua ja loppua kohti Assi kiihtyi. Vika linja mentiin lähes 4 askeleella, Assi lähes kompastui okseriin ja meinattiin olla nenällämme esteen jälkeen. Nyt tuli minullekin käsky ottaa seis. Jotenkin en huomannut että vauhti kiihtyi.

Seuraava kierros meni paremmin, kaareva kapealle oli omasta mielestäni ihan super. Vauhtia oli tarpeeksi niin katseeni oli kunnossa. Jälkimmäisellekin tehtiin nyt vähän kaarta ja viides askel mahtui. Muutama väärä laukka mahtui mukaan. Assi liikkui pohkeesta välillä hitaasti eteen ja odotin kakkajumia. Sitä ei kuitenkaan tullut.

Kolmannelle kierrokselle kysyin että mitä parannetaan. Käsky oli tulla ihan samalla lailla. Niin taidettiin tullakin. Kuski rupesi olemaan hereillä vauhdinsäätelyn kanssa.

Luulin että meille olisi riittänyt. Olisin oikeastaan ollut valmis lopettamaan jo toisen ratakierroksen jälkeen kun meni niin kivasti. Tultiin kuitenkin vielä esteet 2 - 4. Ja näin se piti itselleni sanoa että tajusin. Taisi olla eka lähestyminen kun askel ei osunut ekalle ja tuli tosi töpöhyppy. Ratkaisin pidättämällä ja otettiin 7 askelta. Jotain saattoi pudotakin. Ope käski heti uudestaan ja paremmin eteen. Kiihdytin pitkällä sivulla ihan kunnolla. Alkutunnista tamma kääntyi linjalle liian myöhään, nyt meinasi kääntyä jo liian aikaisin. Taas taidettiin jäädä aavistus lähelle mutta nyt ratsastin eteen ja päästiin kuuteen. Ekalla pikkukierroksella oli ekalta ja vikalta väärä laukka. Vikalla kierroksella laukka vaihtui ristikolla kun en ollut ihan mukana hypyssä. Jossain välissä vähän napautin raipalla ja Assi potkaisi seinää. Sanoin opelle että pukitti. Ope korjasi ettei se ollut pukki vaan potku.

Estekorkeus oli meille tänään korkeimmillaan n. 70 cm. Hypyt menivät kivasti ja kiemurointi väheni. Ohjaus toimi ja tamma oli innoissaan. Toki välillä vähän hidasti joitain esteitä kohti. Mutta ei kieltoja, edes kaarevalla tiellä kapealle!

Loppuverkoissa hummalla oli taas alkuun kiire. Ei tasoittunut ihan hyväksi mutta tuli hyviä pätkiä. Ylimääräisen vauhdin sain kanavoitua pois ja hetkittäin oli kivan kevyt ja odottava. Peileistä näki pitkästä aikaa. Välillä ok, välillä vähän avoin muoto. Ei kovin pitkä.

Ongelmia:
ratsu kiihtyi enkä huomannut
ehkä yksi pudotus
ei yhtään kakkaa eikä siis jumiakaan!
yhä myös vääriä laukkoja, vasenta taisi tulla liikaa
alkutunnista kuski nosti käsiä hypyissä

Parannusta:
ei kieltoja!
välillä myötälaukkoja
kuskin katse toimi tänään hyvin seuraavalle esteelle

sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Pomppuisa estetunti

Sunnuntaina oli maneesiesteiden aika. 4 ratsukon ryhmään ensimmäiseen porukkaan. Ensin kasailtiin esteet. Hemppa oli vähän hidas liikkumaan muttei kauhistellut estemateriaaleja.

Alkuverkassa ratsua piti vähän patistella eteenpäin. Ravissa oli kelvollinen muttei yhtä tasainen kuin eilen maastossa. Laukannosto oli niin löysä että napautin raipalla. Hätkähti kunnolla mutta samalla heräsi liikkumaan. Laukat myös ok-.

Ensimmäisenä tehtävänä tultiin kolmen puomin yli kahdeksikolla kohti ovea. Vasen siististi, oikea kierros oli kankeampi. Ope käski ajatella avoa, minusta tuntui että vasen lapa ei ollut ollenkaan hallussa. Enkä taas huomannut yhtään oliko kaula liikaa mutkalla oikealle. Ainakaan juuri näillä sanoilla siitä ei mainittu. Parani kuitenkin toistojen myötä. Tauoilla tein vähän väistöjä ja yritin saada lavat haltuun.

Tämän jälkeen tultiin peräkanaa lävistäjien pystyjä. Ensimmäisellä ei laukka vaihtunut, sen jälkeen rupesin kääntämään esteen jälkeen tiukemmin ja loput myötälaukat löytyivät.

Sitten hypättiin suoraa linjaa ovipystyltä okserille pituushalkaisijaa pitkin. Hemppa otti väliin 4 askelta. Päädystä piti jatkaa aina eri suuntaan. Kun en kertonutkaan Hempalle mihin käännytään vaan halusin suoraan, tuli ruunalta aikamoista mutkaa. Hidastaminen oli tavalliseen tapaan hidasta.

Hypättiin myös kaarevat linjat. Tässä vaiheessa vielä 4 askelta niihinkin. Päivän ensimmäiset pomput taisivat tulla kun oikealle kaartavan linjan jälkeen lähdettiin vasemmalle. Hemppa yritti esteen jälkeen vetää päätä alas ja kävi takaa pomppuisammaksi. Open tulkinta taisi olla että jäin liikaa kiinni ulko-ohjaan. Omasta mielestäni tämä taas oli ihan epätyypillistä käytöstä Hempalta. Ei ehkä tultu näitä kuin kertaalleen.

Lopuksi tultiin vielä kolmen linjan rata. Suunnat sai valita itse mutta kaikki taisivat tehdä melko samoin. Vasemmassa laukassa sisään, suora linja, vasemmalle, heti perään kaareva linja oikealle, pitkää sivua suoraan ja kaareva linja vasemmalle. Me jatkettiin lopuksi vielä vasemmalle.

Kun ensimmäinen ratsukko lähti liikkeelle niin Hemppa taas loikki omiaan ja potkaisi seinää ihan kunnolla. Omalla vuorolla laukka nousi ihan siististi ja rullasi hyvin. Ensimmäinen väli neljällä ja okserin jälkeen taas pukki. Vaikkei seuraavalle esteelle ollut kovin pitkä matka niin homma pysyi sen verran kasassa että jatkoin. Nyt tosin arkauduin sen verran että päästin ohjia hypyissä turhankin paljon. Kaarre 3 laukalla ja oikealle. Pitkä sivu ok, ei saa valua pitkäksi. Toinen kaarre meni myös kolmella. Taisi olla myötälaukat. Ei enempiä extrapomppuja eikä hypätty enempää.

Loppuraveissa pidin ohjat hyvin kädessä ja Hemppa tasoittui samantien hyväksi molempiin suuntiin. Peilit paljasti että ihan asialliselta näytti. Vähän jäi silti häiritsemään nuo poukkoilut enkä tullut tästä kovin onnelliseksi vaikken muuveista lamaantunutkaan ja pysyin ihan hyvin kyydissä.

Voiko yhden kerran hyppelöt eri kuskilla provosoida ratsua näin? Onko satula epäsopiva (ilman romaania)? Onko ratsussa jotain muuta vikaa? Ratsastinko tänään tavallista huonommin ja aiheutin poukkoilut itse? Oliko ruunalla vain ylimääräistä intovirtaa?

Ongelmia:
pukitteli
potkaisi seinää
kiemurteli kun yritin mennä suoraan ja pysäyttää
kuski rupesi lopuksi päästämään ohjia pukkien pelossa
olisin kaivannut opetukselta paljon enemmän tukea

Parannusta:
myötälaukat löytyivät yllättävän hyvin
kaikesta empimättä yli
lastautui oikein hyvin

lauantai 10. maaliskuuta 2018

Kaverin kanssa uusille maastourille

Lauantaina lähdettiin Hempan kanssa puolen päivän jälkeen maastoon. Kuulin juttuja että eilen ruuna oli ollut maastossa turhankin ilmava ja pukitellut nostoissa. Satula tarkastettiin eikä siitä löytynyt kummempaa. Ehkä silti vähän jännitti että mitä on luvassa.

Samoihin aikoihin maastoon oli lähdössä myös tallikaveri ja kummallakin oli vielä aika samansuuntaiset ajatukset reiteistä. Lähdettiin siis yhdessä. Kiva myös saada joku varmistamaan jos tulee jotain tilanteita.

Keli oli lämmennyt nolliin ja oli satanut vähän uutta lunta. Tilsakeli pahimmillaan. Yllättävän vähän kuitenkin tilsaantui.

Lähdettiin eri suuntaan kuin yleensä eli ensin kohti Murtoa. Tie oli jäinen ja metsästä kuului pauketta. Hemppa oli talojen kohdalla vielä vähän pinkeä. Mentiin käynnissä Tiitonsaarentielle asti ja sitten ravailtiin ja laukattiin rauhassa suorat. Tulipa siellä metsässä autokin vastaan. Hemppa meni siististi puoleen väliin asti ohi ja sitten pysähtyi ajattelemaan taaksepäin. Ei kuitenkaan jännittynyt. Kaveri meni edeltä ja päästiin tilanteesta helposti.

Ravailtiin suoraan kunnes tultiin ojalle. Nyt kaveri meni siitä edeltä onnistuneesti yli, joten mekin rohkeasti perässä. Ei upottu. Siitä jatkuikin hyvä aurattu väylä Reinin pellonmutkaan asti. Oikein hauska lenkki. Lähinnä mentiin ravissa. Ei vastaantulijoita vaikka koirien jälkiä oli runsaasti. Hemppa ravasi kivan letkeästi ja kun muistin pitää tuntuman kunnolla niin ei edes mennyt pää pystyssä.

Reippaampi laukkapätkä käytiin ottamassa Reinintien suoralla. Hemppa lähti pyynnöstä ja kaveri jäi pisteeksi horisonttiin. 46 km/h ja ihanan tasaisesti. Hidastikin kun pyysin. Vähän käyntiä ja vielä kaverin perässä rauhallinen laukka toiseen suuntaan.

Hemppaa ei tosiaan haitannut oltiinpa edessä tai takana, mentiinkö rinnakkain vai menikö kaveri ohi. Käynnissä pysyttiin pitkin ohjin kun kaveri ravasi ohi. Tämän lenkin ainoa härdelli tuli mäen alla kun kaveri tuli Hempan mielestä liian häntään ja Hemppa latasi kohti ennen kuin huomasinkaan. Kaveriheppa otti osumaa muttei onneksi pahasti. Olin aivan liian hidas reagoimaan että olisin ehtinyt estää.

Loppumatkasta vielä pieni rauhallinen laukkapätkä autiotalon ohi ja rentoa ravia Isolan nurkille. Yhä muoto oli sangen säädyllinen, lopuksi ratsu kevenikin edestä. Ehkä ne takaset heräsivät mukaan. Muuten en väännellyt, yritin vain istua ryhdikkäästi ja kädet kannettuna sekä pitää ohjat tasaisella tuntumalla.

Reissuun meni 1,5 tuntia, 13,6 km. Keskinopeus käynteineen 9,1 km/h. Tämä oli 222. kerta Hempan selässä.

Ongelmia:
potkaisi kaveria

Parannusta:
ihanan reipas, tasainen ja kuuliainen
ei pukitellut

torstai 8. maaliskuuta 2018

Oma estevalkku tuuraamassa Ainossa

Torstaina menin taas Ainoon hyppärille. Tällä kertaa tuntipörssin kautta hankitulle tunnille eli maksoin tästä kohtuulliset 40 euroa. Jo etukäteen kuulin että vakiope on pois ja viimeksi toissapäivältä tuttu oma estevalkkuni olisi pitämässä tuntia. Pienet on piirit. Keli lämpeni n. -5°C asteeseen ja paluumatkalla satoi pitkästä aikaa lunta. Isossa maneesissa oli silti jopa aavistuksen liian kuuma t-paidalla, fleecellä ja turvaliivillä. Koska oikein opin?

Ratsukseni sain rautiaan läsipäisen Onnin. Korkeutta 170 cm pintaan jos ei vähän ylikin. Kommentit kavereilta oli että kiltti mutta menee helposti pitkänä. Ratsukoita tunnilla oli tänään maksimimäärä 7. Tuntuihan se paljolta.

Alkuun heppa oli kivan ryhdikäs. Ehkä edellisen kuskin jäljiltä. Sillekin tämä oli jo päivän kolmas tunti muttei putkeen. Ensin saatiin pyöritellä käynnissä ja ravissa molemmat suunnat. Ohje oli tehdä temponmuutoksia ravin sisällä. Sitten tehtiin vähän Hennin tapaan siirtymiä käskystä. Laukka, käynti, laukka, laukassa eteen, kiinni, eteen, seis. Molemmat suunnat. Yllättävän nopsaa Onnin sai laukasta käyntiin ja seis. Meni pohkeista myös eteen muttei ihan raketin lailla.

Ensimmäisenä tehtävänä tultiin laukassa maapuomin yli. Kuuloke huusi niin kovasti korvaani että hätäpäissäni laitoin sen pois päältä ja harhateillä olleen keskittymisen takia meni vähän ohi että mitä puomilla piti tehdä. Jotain kevyen istunnan harjoituksia? Lepokäynneissä sain säädettyä äänenvoimakkuutta kasista vitoseen ja elämä helpotti.

Sitten tultiin pikkupystyä lävistäjällä. Katse eteen oli ihan asiallinen huomautus ekalla kerralla. Sen jälkeen en tajunnut miksi siitä minulle vielä sanottiin kun tuijottelin pitkälle ylös eteen jo ennen estettä. Sitten piti vielä kääntää vähän myöhemmin. Este nousi pikkuhiljaa ja Onni vähän heräsi.

Sitten tultiin okseria pitkällä suoralla lähestymisellä. Ihan ok. Kerran lähti vähän kaukaa. Mutta tuli myös tosi siistejä hyppyjä. Laukka vaihtui vasemmaksi eli vääräksi kuten Assinkin kanssa. Ennen estettä kaivattiin pyöreämpiä renkaita. En tajunnut ja sain selityksen. Eli pyörivämpää laukkaa.

Päivän rata oli 3 hyppyä pitkä vähän samaan tapaan kuin Assillakin. Vasemmassa kierroksessa okseri, lävistäjällä pysty ja toisella pitkällä sivulla pysty. Ekalla kierroksella keskimmäinen putosi. Taisin unohtaa puolipidätteen. Vikalla kierroksella kaksi ekaa loikattiin vähän kaukaa ja kolmannelle halusin vielä yhden askeleen. Siinä taisin sitten heittää taas tuntuman pois.

Estekorkeus oli max 80 cm kieppeillä. Näyttivät silti jotenkin isoilta. Hyppyjä tuli tällä tunnilla todella maltillisesti eli n. 14 kpl, joista osa minejä. Ja odottelua tietysti aika paljon. Onneksi väki oli kuitenkin hereillä menossa. En sanoisi tätä erityisen raskaaksi hevosille. Kuskille tuli eniten kuuma alkuverkassa. Radat menivät helpommin kun Onni liikkui itse.

Ongelmia:
hieman pitkähkö ratsu
vasen käsi tuli hieman kipeäksi vaikkei tuntunutkaan edestä raskaalta
yksi pudotus
muutamia vääriä laukkoja
en saanut tunnista hirveästi mitään irti
korvanapin volumesäätö ei onnistunut kovin sukkelasti kesken tehtävän

Parannusta:
kivan tasainen ja kiltti ratsu
hypyissä oli helppo olla

Nettisivujen esittelyteksti ratsusta:
One-Step
”Onni”

i. Orly chin de Muze
  • s. 2005
  • vaB, re. 110cm
  • Iso, kiltti ruuna joka on taitava sekä este- että koulupuolella.
”Onni on todella miellyttävä ratsastaa. Se rakastaa hyppäämistä ja onkin siinä todella luotettava. Onni on kiltti ratsu, joka sopii monentasoisille ratsastajille. Ruuna on aikaisemmassa elämässään kilpaillut myös kenttäkilpailuissa.”

Elokuussa 2018 Onni menehtyi ähkyyn.

keskiviikko 7. maaliskuuta 2018

Istuntaa säätämällä kokoamiseen

Keskiviikkona oli koulutunnin vuoro Assilla. Pitkästä aikaa pääsin ajamaan tallille valoisaan aikaan.

Vaikka kuvittelin olevani todella hyvissä ajoin liikkeellä niin silti alkukäyntien jälkeen olikin enää vain viitisen minuuttia omaa verkka-aikaa. En katsonut kelloa mutta ravasin molemmat suunnat ja otin vähän laukkaa. Ravissa oli alkuun aavistuksen kankea mutta vertyi. Laukat nousivat ok.

Open saapuessa otettiin käyntiin ja keskusteltiin tarvittavat alkupuheet. Ope vahvisti että isompien esteiden jälkeen oli ollut todella kankea. Nyt ei sellaista huomannut.

Aloitettiin taas käynnissä. Nopeat jalat. Ja tavalliset muut viilaukset kuskin istuntaan. Polvia koukkuun, päkiöitä ei saa painaa alas (jalka irtoaa), kyynärkulma! Yläkroppaa halusin tänään kallistella taakse. Taisin myös puristaa polvilla ja työntää satulaa. Etukenosta ei tainnut tulla noottia. Pullottavasta vatsasta tuli, tosin ei noilla sanoilla. Napa selkärankaan eikä muuta kallistelua.

Ravissa mentiin ympyröiden lisäksi suoraa uraa ja loivia kiemuroita. Onneksi satuttiin viime viikolla itsenäisesti harjoittelemaan juuri tätä. Tahti säilyi yllättävän hyvin. Hitaasta kääntämisestä tuli noottia. Oikeassa kierroksessa (kuulemma) lisäksi valui seinille. Kääntäminen oli ehkä enemmän kuskin ongelma kuin ratsun reagoinnin puutetta. Nämä taisin mennä vielä keventäen.

Välikäyntien jälkeen lähdettiin suoraan laukkaan. Vähän hidas nosto mutta laukka kuitenkin löytyi. Aloitin vasemmassa. Nyt mentiin laukassa reilusti uran sisäpuolella ja ratsu piti saada sekä kulkemaan suoraan että menemään suorana. Olihan siinä tekemistä.

Päätyihin tehtiin välillä ympyrää. Lopulta laukka meni huonommaksi ja noin kolmen kierroksen pudottelun ja hidastelun jälkeen Assi pysähtyi kakalle. Sen jälkeen laukkasi taas normaalisti. Kuskin piti olla jaloista nopea. Turpa pysyi menosuuntaan mutta kaula oli välillä liikaa mutkalla.

Oikea laukka oli helpompaa ja sain tehtyä suoristuksia. Ihan tasaista ja suoraa meno ei ollut. Ympyrällä piti rullata paremmin ja rennompana. Ulkolapa halusi yhä valua seinälle ja ulko-ohja piti pitää kunnolla kädessä. Eikä saanut jäädä sisäohjaan liikaa kiinni. Assi teki lopulta hyviä pätkiä.

Laukasta otettiin raviin. Ei tullut pahinta töks-siirtymää mutta putosi käyntiin asti. Pyysin takaisin raviin ja mentiin vielä hetki harjoitusravia. Nyt rupesin saamaan hyviä reaktioita ja kun Assi toimi niin selässä oli helppo olla oikein. Tamma kokosi ja opekin kehui että hyvältä näyttää ja että osaa näemmä koota. Välillä vähän herpaantui mutta osasin korjata tilanteen takaisin hyväksi. Silloin tamma oli taas aktiivinen ja ihanan kevyt edestä. Siihen oli hyvä lopettaa.

Kävelin hetken ja sitten vielä keventelin vähän ravia. Yhä Assi tarjosi kevyttä ja kuuliaista menoa. Annoin aavistuksen pidempää kaulaa mutta vahdin ettei mene etupainoiseksi. Olisipa aina tällaista!

Loppukäynnit kävelin loimen kanssa selästä. Vaikka yksi heppa riekkui juoksutuksessa niin Assi ei lotkauttanut korvaansa. On Assissa paljon hyviäkin puolia!

Ongelmia:
yritti näykätä tallissa, ei kuitenkaan purrut vaan käytti vain hampaitaan olkapäässäni
pudotteli laukkoja pois
kaksi kunnon kakkajumia
kuskin istunnan perusviat, mm. kyynärkulmat ja alas painuvat jalat

Parannusta:
kuski sai vähän ajatusta alas painamalla irtoavasta (vasemmasta) pohkeesta ja miten se korjataan
kun ratsu toimi oikein niin kuskin oli helppo istua oikein
laukkoja sai vähän suoristettua
lopuksi oli tosi makea ravissa
ei ottanut kierroksia muiden muuveista

tiistai 6. maaliskuuta 2018

Heittäytymättömyyttä ja tarpeellista myötäämättömyyttä

Tiistaina skippasin sählyt estetunnin takia. Iltapäivästä rupesi kuumottamaan naamaa ja kuumemittari antoi lievät lukemat. Tallille kuitenkin eikä siellä enää tuntunut väärältä. Pakkanenkin oli pudonnut alle kymmeneen, maneesissa oli vain -3°C.

Assi oli käynyt päivällä näemmä pyörimässä sillä ensimmäistä kertaa minun aikanani oli sisäloimi puruissa. Läjiäkin näytti olevan tavallista vähemmän. Tamma kuitenkin söi iltaheiniään normaalisti ja vaikutti muutenkin tavalliselta.

Saatiin hieman yllättäen hyppyseuraa ja mielestäni se oli vain mukava asia. Alkuverkassa Assilla oli taas vasempaan kierrokseen ravissa enemmän vauhtia. Eteni muutenkin ihan ok.

Tehtävät aloitettiin taas puomeilta. Toisella pitkällä sivulla 2, toisella 3. Ensin ravissa. Tultiikohan laukassakin? Aika äkkiä kuitenkin nousi pikkuristikoksi. Ensin hypittiin molemmat, sitten vähän vuorotellen. Samoin myös toisen pitkän sivun pystyä. Siinä saatiin tällä kertaa joka ikisellä hypyllä laukka vaihtumaan vääräksi eli vasemmaksi.

Esteet nousivat pikkuisen ja tultiin myös pysty + lävistäjän okseri ja lopulta kaikki 3. Okserikin ensin pystynä. Kun sitten nousi okseriksi niin Assi kiemursi lähestymisessä kunnolla vaikka korkeutta oli ehkä 50 cm.

Paikat eivät olleet aina priimaa mutta pysyin ihan kelvosti mukana. Varmasti pieni estekorkeus auttoi siihen etten juuri retkunut hypyissä. Ope oli kovin tyytyväinen. Itseäni vähän kaihersi 100 % väärät laukat ykköseltä.

Kuulemma myös aloitettiin liian hitaasti. Assi kummasti joka kierroksella hidasti juuri ennen ekaa ja se piti patistaa siitä yli. Ope kehui että odotin hyvin. Minä ihmettelin että mikä siinä keskellä olevassa oranssissa raidassa hummaa hidastaa. Vai oliko tämä taas niin vahvasti vetosuunnasta poispäin?

Suoruus oli jo ihan kelvollista. Laukkakin rullasi muualla. Okserilta löytyi myötälaukka ja säilyi myös vikalla. Tänään korkein saattoi olla jopa 70 cm.

Lopuksi saatiin vielä pari sakkokierrosta ykköselle ja rupesi löytymään se parempi sisääntulolaukkakin. Kaksi hyppyä riitti ja tuli hyvä. Jäin kuitenkin miettimään että oliko tänäänkin alemman vaatimustason päivä kun korjausehdotuksia tuli niin vähän. Lähinnä kehuja.

Loppuraveissa Assi oli jopa aika ryhdikäs. Vasen kierros yhä kiireisempi.

Ongelmia:
väärät laukat ykköseltä
aloitettiin liian hitaasti ja hidasti kohti ykköstä
välillä ei oikein mennyt pohkeista eteen

Parannusta:
ei kieltoja
aika suoraa menoa
en myödännyt liikaa
odotin hyppyjä
oma olo ei tuntunut kipeältä

perjantai 2. maaliskuuta 2018

Ystävänpäivätarjoustunnilla herkkisruunalla

Perjantai-iltana lähdin taas Ainoon. Tällä kertaa ystävänpäivätarjouksen (30 e) houkuttamana. Kuvittelin meneväni Mervin tunnille mutta listassa luki Anne ja opena olikin Tiina-sijainen. Ratsukoita tunnille tuli ihanasti vain 4. Pikkumaneesi.

Ratsukseni sain estetunnilta jatkavan Elviksen. Onneksi sain etukäteen entiseltä tallikaverilta käyttöohjeet. Pukkiherkkä. Tunti aloitettiin hyvin rauhassa tutustellen hevosiin. Pitkin ohjin käänneltiin kiemuroita, sitten asetettiin reilusti sisään ja ulos. Tuntumalla vielä sama. Kevyessä ravissa tehtiin loivia kiemuroita ja sai yhä käännellä myös ympyröitä. Sitten sama laukassa. En kiristänyt sisäohjaa ja päästiin siististi laukkaan. Mutta aika pian meno jumahti pukkiin. Sama tuntui toistuvan lähes kierroksittain enkä ihan päässyt kiinni että miksi aiheutin pukkeja. Selvästi tuntui että ratsu protestoi jotain tekemisiäni. Myöhemmin ope mainitsi että myös jalan vieminen liian taakse voi olla syynä. Salaa haaveilin ettei laukata enempää ja tämä toive toteutui.

Välikäyntien jälkeen tehtäväksi tuli tulla pitkät sivut avoajatuksella ja lyhyillä sivuilla lyhentää käyntiä ja asettaa ulos. Tarkoitus oli tulla ravissa mutta alkuun mentiin monta kierrosta käynnissä.

Alkuun Elvis oli todella luikero. Jos etuosan sai haltuun niin takaosa karkasi omille teilleen ja toisinpäin. Hidastuksissakin pullahteli. Ope muistutteli laskemaan leukaani alaspäin. Hämmennyin kun ei tällaisesta yleensä sanota. Humma kuitenkin tasoittui ja pyöristyi tuntumalle ja meistä rupesi näkemään mitä yritämme tehdä.

Ravissa palikat karkasivat alkuun ja ratsu juoksi taas ensin pää ylhäällä. Lopulta kun tässäkin rupesi saamaan juonesta kiinni niin ruuna rupesi protestoimaan ravissakin pukeilla että on liian hankalaa. Minä kun luotin siihen että pukittaa vain laukassa. Lopulta kävi vähän niin että kuski ei uskaltanut vaatia kunnolla pukkien pelossa. Parhaat hetket ravissa tulivat kun vastustelun ja kokoamisen jälkeen sai keventää ja ratsastaa enemmän eteen. Siinä oli hyvä.

Se mikä Elviksessä oli kivaa niin ei pukitellut ns. ilman syytä. Ei mitään yllättäviä säikkymuuveja vaan kaikki oli mitä todennäköisimmin palautetta kuskin tekemisistä. Sinänsä kyydissä ei siis pelottanut esim. pitkin ohjin käynnissä. Muuten kokemus ei kyllä ollut erityisen suuri nautinto vaikkei ihan kamalaa ollutkaan. Toinen ope sanoi tunnin jälkeen että ehkä Elvis pitäisi ottaa pikemminkin haasteena. Taisi vielä todeta jotain että toinen kerta menisi todennäköisesti paljon paremmin. Toinen tuntikaveri taas kommentoi että esteillä Elvis on parhaimmillaan.

Tunnin jälkeen sain hoitaa karsinassa (vaikka kirjallisissa ohjeissa puhutaan pesupaikasta). Oli hetkittäin aika luihun näköinen.

Ongelmia:
pukitteli
oli kiemura
kuskin leuka kuulemma nousi liikaa

Parannusta:
pysyin kyydissä
tuli ihan kelpo pätkiä väliin
laukat nousivat

Ratsun esittely nettisivuilla, en ole ihan kaikilta osin samaa mieltä:

Elvis
i: Ukato ei: Kalusha
  • s.2009
  • Osaava ja hienoliikkeinen ruuna
  • Kilpaillut metrin tasolla, on osaava myös koulupuolella
”Tällä leikkisällä ruunalla tuntuu olevan ainainen pilke silmäkulmassa. Nuoresta iästään huolimatta se on kiltti käsitellä ja mukava ratsastaa. Elviksen selässä pääset kokemaan miltä todella laadukas laukka tuntuu.”

torstai 1. maaliskuuta 2018

Notkea itsenäinen

Torstaina oltiin jo maaliskuun puolella ja yhä pimeällä oli hurja pakkanen. Suunnitelmissa oli koulutunti Assilla mutta nyt sairastui kouluope. Eikä esteopekaan päässyt tuuraamaan koulutunnin pitoon. Itsenäisesti siis. Tämä aiheutti sen että menin taas vasta vähän myöhemmin tallille eli pakkanen oli ehtinyt jo kiristyä. Maneesissa oli -7°C ja toppavaatteissani tänään palelivat vain korvani.

Assi oli alkuun taas aika oma itsensä. Alkuverkassa jumitti vain kerran. Muuten käveli, ravasi ja laukkasi ihan etenevästi omasta halustaan. Tunnin aikana tuli yksi osittainen kakkajumi, ja tästäkin päästiin jopa kesken käyntiin.

Maneesissa oli pääosin 2 hevosta, enimmillään taisi olla 4. Lopuksi jäätiin yksin.

Tein muutamat käyntiväistöt. Väisti yllättävän hyvin. En muista olenko kokeillut aikaisemmin. Muuten käynti oli taas hankalin askellaji enkä jaksanut kovin paljon käyntityöskentelyä.

Ravissa pyörittelin ympyröitä ja tein suunnanmuutoksia. Ympyrällä tein temponmuutoksia ja tämä toimi ihan ok. Laukassa temponmuutoksia ei tunnistanut.

Toki Assin tapaan tuli myös vähän jumittelua kun lepokäynnin jälkeen ohjien keräämisen jälkeen pyysin heti laukkaan. Kaksi ensimmäistä olivat poikittelujumeja mutta näemmä sinnikäs toisto auttoi ja kolmas nosto oli oikein lennähdys. Pääosin laukat nousivat oikein näppärästi.

Lopuksi tein vielä ympyrällä ripeitä siirtymiä ravin ja laukan välillä. Tämän olen havainnut tähän mennessä parhaaksi harjoitukseksi kuumentaa ratsua sopivasti. Välillä menin vain neljännesympyrän samaa askellajia, välillä vähän pidempään. Laukat nousivat lähes ajatuksesta eikä alassiirtymätkään olleet pahasti turvallaan. Vaikka ensimmäiset raviaskeleet olivat välillä tasapainottomia niin ihan muutamassa askeleessa pakan sai kasaan.

Lopulta jatkoin suoraan tehtävältä loppuraveihin. Assi oli ryhdikäs, energinen, taipuisa ja kuuliainen. Yllättävän hyvä jopa. Tein loivia kiemuroita ja vasemmassa kierroksessa meinasi alkuun aina kiihtyä kohti lävistäjää. Mutta muoto pysyi suunnanvaihdoksissa eikä tamma ollut kovin pitkä. Harmi että peilit olivat yhä ihan jäässä eikä niistä nähnyt mitään.

Loppukäynnit kävelin selästä. Assi eteni ihanan letkeästi ja yliastuntaa oli kavion verran. Lopulta testasin mitä käy kun heittäydyn matkustajaksi. Assi huomasi tämän parin kiekuran jälkeen ja sen jälkeen kulki aina määrätietoisesti ovelle kun lakkasin ohjaamasta. Totteli toki kun pyysin muualle. Mutta oli aina samantien ottamassa päätösvallan kun siitä luovuin.

Lähtiessä pihalla oli -19°C. Jälleen kerran sammutin valot sekä maneesista että tallista.

Ongelmia:
temponmuutokset laukassa eivät olleet tunnistettavia
pari pikkujumia
korvia vähän paleli
vasen kierros oli yhä kiireisempi

Parannusta:
sontiessa pystyi kävelemään
näppärät laukannostot
lopuksi oli tosi hyvä